LIITE

HANKE JALKAVÄKIMIINOJEN KÄYTÖN, VARASTOINNIN, TUOTANNON JA SIIRRON KIELTÄMISTÄ JA NIIDEN HÄVITTÄMISTÄ KOSKEVAN VUODEN 1997 YLEISSOPIMUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVAN OSLON TOIMINTASUUNNITELMAN TUKEMISEKSI

Tausta

Edistetään inhimillistä turvallisuutta Euroopan turvallisuusstrategian mukaisesti ajamalla jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämistä ja niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, normien hyväksymistä ja täytäntöönpanoa. Unionin tukemalla hankkeella on tarkoitus tukea sopimusvaltioiden pyrkimyksiä panna täytäntöön marraskuussa 2019 pidetyssä yleissopimuksen neljännessä tarkistuskonferenssissa hyväksytyn Oslon toimintasuunnitelman 2020–2024, jäljempänä ’Oslon toimintasuunnitelma’, eri osa-alueet.

Ehdotettu hanke perustuu yhteiseen toimintaan 2008/487/YUTP sekä neuvoston päätöksiin 2012/700/YUTP ja (YUTP) 2017/1428, ja se tuo oman panoksensa yleissopimuksen vuonna 2024 pidettävän viidennen tarkistuskonferenssin valmisteluun.

Hanke 1: Tuki miinanraivauksen (yleissopimuksen 5 artikla) toteuttamiselle, kansainväliselle yhteistyölle ja avulle (yleissopimuksen 6 artikla) sekä avoimuudelle ja tietojenvaihdolle (yleissopimuksen 7 artikla)

1.1   Tavoitteet

—	Lisätään valmiuksia raportoida jalkaväkimiinojen, tarvittaessa myös omatekoisten miinojen aiheuttamasta saastumisesta ja puuttua siihen.

—	Järjestetään tilannekohtaista tiedotusta miinojen riskeistä ja pyritään vähentämään niitä.

—	Luodaan kestäviä kansallisia valmiuksia aiemmin tuntemattomien miinoitettujen alueiden käsittelemiseksi.

—	Lisätään säännöllistä vuoropuhelua sidosryhmien kanssa.

—	Tutkitaan yhteistyömahdollisuuksia (kansainvälinen, alueellinen, kolmenvälinen ja etelä–etelä-yhteistyö) jäljellä oleviin haasteisiin vastaamiseksi.

—	Parannetaan raportointia Oslon toimintasuunnitelman ja sen indikaattoreiden mukaisesti.

1.2   Kuvaus

Yleissopimuksen 5 artiklan täytäntöönpanoa käsittelevä komitea antaa panoksensa tuensaajamaiden tai -alueiden valintaan, minkä perusteella järjestetään enintään viisi kansallista tai alueellista tapahtumaa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Keski- ja Kaakkois-Aasiassa, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella (MENA-alueella), Afrikan sarvessa ja Saharan eteläpuolisilla alueilla.

Kansallisella tai alueellisella sidosryhmävuoropuhelulla pyritään parantamaan edelleen yhteistyötä ja apua yleissopimuksen 5, 6 ja 7 artiklaan liittyvien Oslon toimintasuunnitelman toimien täytäntöönpanossa. Joissakin tapauksissa kyseisissä vuoropuheluissa painotetaan erityisesti omatekoisista jalkaväkimiinoista raportointia. Etusijalle asetetaan kansalliset vuoropuhelut sellaisten valtioiden kanssa, joiden miinanraivaukselle asetetut määräajat ovat umpeutumassa ja jotka tarvitsevat tukea. Lisäksi vuoropuheluja voidaan käydä valtioissa, jotka ovat saamassa tai äskettäin saaneet miinanraivauksen (yleissopimuksen 5 artikla) päätökseen Oslon toimintasuunnitelman toimen 26 mukaisesti.

Aiempien onnistumisten pohjalta tapahtumien suunnittelussa, hallinnoinnissa ja toteutuksessa otetaan huomioon erilaiset tarpeet ja näkökulmat, joita on naisilla, tytöillä, pojilla ja miehillä miinoista kärsivissä yhteisöissä, sekä miinoja koskevien toimien kumppaneilla.

Täytäntöönpanon tukiyksikkö (ISU) ja tuensaajavaltio toimivat vuoropuhelujen järjestäjinä ja edistäjinä yhdessä tapahtumassa kumppaneina olevien tai niitä isännöivien asiaankuuluvien hallitustenvälisten järjestöjen kanssa.

Toimintaan osallistuvat yleissopimuksen mukaisessa yhteistyön hengessä asiaankuuluvat unionin yksiköt ja jäsenvaltiot, 5 artiklan täytäntöönpanoa käsittelevä komitea sekä yhteistyön ja avun tehostamista käsittelevä komitea, avunantajien edustajat, Yhdistyneiden kansakuntien (YK) järjestöt, kansainväliset ja kansalliset miinanraivausjärjestöt, kansainvälinen jalkaväkimiinojen vastainen kampanja (ICBL) ja muut sidosryhmät. Jos tällainen osallistuminen johtaa tukemiseen, osallistumiseen sovelletaan talousarviovaikutuksia koskevassa selvityksessä määriteltäviä ehtoja.

ISU:n tukemia jatkotoimia voidaan toteuttaa vuoropuhelujen johdosta annettujen suositusten tai asianomaisen komitean havaintojen ja/tai sopimusvaltioiden asiaa koskevien päätösten perusteella (esim. jatkamispyyntöjä koskevat päätökset). Jos tuensaajavaltiot osallistuvat unionin tai sen jäsenvaltioiden kanssa toteutettaviin maiden koalitioihin tai kumppanuuksiin, ISU toimii vakiintuneen käytännön mukaisesti yhdessä kaikkien osapuolten kanssa.

1.3   Tulokset

—	Valtioiden edustajat saavat lisää tietoa siitä, miten varmistaa Oslon toimintasuunnitelman täytäntöönpano kuulemalla osallistavasti asianomaisten yhteisöjen jäseniä.

—	Valtioiden edustajat tiedostavat tarpeen luoda mahdollisimman pian ja hyvissä ajoin ennen raivauksen päätökseen saattamista kansallisia valmiuksia, joilla voidaan käsitellä uusia tai aiemmin tuntemattomia miinoitettuja alueita sen jälkeen, kun raivaus on saatettu päätökseen.

—	Valtioiden edustajat kehittävät valmiuksia parantaa Oslon toimintasuunnitelman edellyttämää raportointia raportointioppaan mukaisesti.

—	Valtioiden edustajat saavat tietoa täytäntöönpanotoimiensa tueksi tarjolla olevasta yhteistyöstä ja avusta sekä toimista, joita ne voivat toteuttaa kannustaakseen tällaiseen yhteistyöhön ja apuun muun muassa perustamalla kansallisia foorumeita miinoja käsitteleviä toimia varten.

—	Valtioiden edustajat saavat tietoa Oslon toimintasuunnitelmaa koskevien sitoumustensa täytäntöönpanoon liittyvistä haasteista ja puutteista ja arvioivat erityisesti edistymistään Oslon toimintasuunnitelman indikaattoreiden osalta.

—	Valtioiden edustajat pohtivat vuoropuhelujen pohjalta kansallisten miinanraivausstrategioiden tai -suunnitelmien tarkistamista, päivittämistä tai kehittämistä.

—	Naisten, tyttöjen, poikien ja miesten erilaiset näkökulmat sekä henkiin jääneiden miinojen uhrien ja asianomaisten yhteisöjen tarpeet otetaan huomioon ja näiden merkityksellinen osallistuminen varmistetaan.

1.4   Tuensaajat

—	Naiset, tytöt, pojat ja miehet, joiden elämään jalkaväkimiinojen olemassaolo tai epäilty olemassaolo vaikuttaa sopimusvaltioissa, jotka ovat panemassa täytäntöön yleissopimuksen 5 artiklan mukaisia velvoitteita tai jotka ovat äskettäin täyttäneet tällaiset velvoitteet.

—	Valtioiden edustajat, jotka työskentelevät yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyvien kysymysten ja erityisesti miinanraivaukseen ja miinojen riskejä koskevaan tiedotukseen ja riskien vähentämiseen liittyvien kysymysten parissa.

Hanke 2: Tuki uhreille annettavan avun toteuttamiselle, kansainväliselle yhteistyölle ja avulle (yleissopimuksen 6 artikla) sekä avoimuudelle ja tietojenvaihdolle (yleissopimuksen 7 artikla)

2.1   Tavoitteet

Sopimusvaltiot panevat uhreille annettavan avun täytäntöön osana laajempia, vammaisten henkilöiden oikeuksia ja kehitystä koskevia toimintamalleja ottaen huomioon sukupuolen sekä henkiin jääneiden miinojen uhrien erilaiset tarpeet, mukaan lukien henkiin jääneiden miinojen uhrien tarpeet maaseudulla ja syrjäisillä alueilla.

2.2   Kuvaus

Hyväksymällä Oslon toimintasuunnitelman sopimusvaltiot vahvistivat uudelleen, että ne sitoutuvat varmistamaan miinojen uhrien täysipainoisen, yhdenvertaisen ja tosiasiallisen osallistumisen yhteiskuntaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen, sukupuolten tasa-arvon, osallisuuden ja syrjimättömyyden pohjalta.

Päätöksen (YUTP) 2017/1428 perusteella myönnetyn rahoitustuen ansiosta ja päätöksessä 2012/700/YUTP tarkoitetun maailmanlaajuisen konferenssin jatkotoimena uhreille annettavan avun ja vammaisten henkilöiden oikeuksien alalla toimivat ammattilaiset sopimusvaltioista ja muista valtioista, jotka eivät ole osapuolia mutta joissa on merkittävä määrä henkiin jääneitä uhreja, kokoontuivat maailmanlaajuiseen konferenssiin luomaan tiiviimpiä kumppanuuksia vammaisten henkilöiden oikeuksia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ajavien tahojen kanssa.

Tämä oli mahdollista, sillä konferenssiin ottivat osaa asiaankuuluvat kansalliset ministeriöt ja laajan asiantuntemuksensa tarjosivat käyttöön vammaisuutta ja esteettömyyttä käsittelevä YK:n pääsihteerin erityislähettiläs, Maailman terveysjärjestö (WHO), Kansainvälinen työjärjestö (ILO), Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) ja ICBL:n jäseninä olevat asiantuntijaorganisaatiot, kuten muun muassa Humanity and Inclusion (HI).

Tällä hankkeella on tarkoitus tukea kyseisen saavutuksen pohjalta kolmatta maailmanlaajuista konferenssia, johon ottaa osaa kokeneita toimijoita uhrien avustamisen alalta, vammaisuutta ja esteettömyyttä käsittelevä YK:n pääsihteerin erityislähettiläs ja vammaisyleissopimusta käsittelevän komitean jäsen; konferenssissa tarkastellaan Oslon toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja edistetään uutta toimintasuunnitelmaa, joka kansainvälisen yhteisön on määrä hyväksyä vuonna 2024. Tällainen konferenssi järjestetään vähintään vuotta ennen viidettä tarkistuskonferenssia, ja tarkistuskonferenssin puheenjohtajaksi nimetyn henkilön odotetaan osallistuvan siihen omalla panoksellaan.

Uhrien avustamista käsittelevä komitea antaa panoksensa tuensaajamaiden tai -alueiden valintaan, ja hankkeella tuetaan sopimusvaltioita kansallisten ja/tai alueellisten sidosryhmien vuoropuhelun avulla enintään viidessä tapahtumassa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Keski- ja Kaakkois-Aasiassa, MENA-alueella, Afrikan sarvessa ja Saharan eteläpuolisilla alueilla. Kyseisillä vuoropuheluilla pyritään tukemaan sopimusvaltioita niiden monialaisten toimien tehostamisessa sen varmistamiseksi, että uhrien auttaminen toteutuu vammaisyleissopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti. Vuoropuheluilla pyritään vahvistamaan miinojen uhrien ja heidän edustajajärjestöjensä osallisuutta ja tehokasta osallistumista keskusteluihin ja varmistamaan se; keskustelujen tavoitteena on saada käyttöön resursseja ja turvata ne sekä taata palvelut oikeusperustaisesta näkökulmasta. Jotta voidaan lujittaa edelleen kyseisiä siteitä ja noudattaa yhtenäistä suunnitelmaa kansallisten valmiuksien rakentamiseksi ja kehittämiseksi, hankkeessa on tarkoitus myös ennen sopimusvaltioiden kokouksia isännöidä uhrien avustamisen asiantuntijoiden kokouksia tarpeen mukaan mutta joka tapauksessa ainakin kolme kertaa.

Aiempien onnistumisten pohjalta tapahtumien suunnittelussa, hallinnoinnissa ja toteutuksessa otetaan huomioon osallistava prosessi, jossa huomioidaan erilaiset tarpeet ja näkökulmat, joita on jalkaväkimiinojen räjähdyksissä henkiin jääneillä naisilla, tytöillä, pojilla ja miehillä, miinoista kärsivillä yhteisöillä ja vammaisten henkilöiden oikeuksia puolustavilla yhteisöillä, myös maaseudun ja syrjäisten alueiden henkiin jääneillä miinojen uhreilla. Näin varmistetaan kansallisella tasolla toteutettavien toimien lisäarvo.

Täytäntöönpanon tukiyksikkö ja tuensaajavaltio toimisivat vuoropuhelujen järjestäjinä ja edistäjinä, tarvittaessa yhdessä vuoropuhelua tukevan alueellisen hallitustenvälisen järjestön kanssa. Toimintaan osallistuvat yleissopimuksen mukaisessa yhteistyön hengessä asiaankuuluvat unionin yksiköt ja jäsenvaltiot, uhrien auttamista käsittelevä komitea sekä yhteistyön ja avun tehostamista käsittelevä komitea, avunantajien edustajat, YK:n järjestöt, mukaan lukien WHO, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto, kansainväliset ja kansalliset miinanraivausjärjestöt, ICRC ja muut sidosryhmät, kuten ICBL ja jäsenjärjestöt, kuten HI. Jos tämä johtaa tukemiseen, tällaiseen osallistumiseen sovelletaan talousarviovaikutuksia koskevassa selvityksessä määriteltäviä ehtoja.

ISU:n tukemia jatkotoimia voidaan toteuttaa vuoropuhelujen johdosta annettujen suositusten tai asiaankuuluvan komitean havaintojen ja/tai kansallisten tai alueellisten vuoropuhelujen tuloksena asiasta annettujen päätelmien perusteella. Tässä yhteydessä tuetaan asiaankuuluvia uhrien auttamisen ammattilaisia ja/tai henkiin jääneiden miinojen uhrien järjestöjen edustajia, jotta he voivat osallistua vastavuoroisiin teknisiin vierailuihin tai yleissopimuksen mukaisiin virallisiin tai epävirallisiin kokouksiin. Jos tuensaajavaltiot osallistuvat unionin tai sen jäsenvaltioiden kanssa toteutettaviin maiden koalitioihin tai kumppanuuksiin, ISU toimii vakiintuneen käytännön mukaisesti yhdessä kaikkien osapuolten kanssa.

2.3   Tulokset

—	Valtioiden edustajat saavat lisää tietoa siitä, miten voidaan parhaiten varmistaa monialaiset toimet uhrien auttamisvelvoitteiden täyttämiseksi ja sisällyttää uhrien avustaminen laajempiin kansallisiin politiikkoihin, suunnitelmiin ja oikeudellisiin kehyksiin.

—

Valtiot tiedostavat tarpeen varmistaa, että asiaankuuluvalle valtiolliselle elimelle annetaan tehtäväksi valvoa uhrien avustamisen sisällyttämistä laajempiin kehyksiin ja että miinojen uhrien tukemiseksi on laadittava toimintasuunnitelma, joka perustuu täsmällisiin, mitattavissa oleviin, realistisiin ja aikataulutettuihin tavoitteisiin.

—

Valtiot lisäävät osallisuutta uhrien avustamista koskevassa toimintamallissaan erityisesti ottamalla henkiin jääneet miinojen uhrit tai vammaisten henkilöiden oikeuksia ajavat järjestöt mukaan kansalliseen suunnitteluun ja osaksi valtuuskuntia, jotka seuraavat hankkeen yhteydessä toteutettavia toimia, tai lisäämällä henkiin jääneiden miinojen uhrien tai vammaisten henkilöiden oikeuksia ajavien järjestöjen osallistumista kansalliseen suunnitteluun ja osana kyseisiä valtuuskuntia.

—	Valtioiden edustajat saavat tietoa Oslon toimintasuunnitelmaa koskevien sitoumustensa täytäntöönpanoon liittyvistä haasteista ja puutteista ja arvioivat erityisesti edistymistään Oslon toimintasuunnitelman indikaattoreiden osalta.

—	Vuoropuhelujen pohjalta valtioiden edustajat pohtivat vammaisia henkilöitä koskevien kansallisten strategioidensa tarkistamista, päivittämistä tai kehittämistä.

—	Henkiin jääneiden miinojen uhrien ja vammaisten henkilöiden oikeuksia ajavat järjestöt kehittävät edelleen valmiuksiaan ja/tai voimaantuvat hankkeen toimien seurauksena.

—	Valtioiden edustajat kehittävät valmiuksia parantaa Oslon toimintasuunnitelman edellyttämää raportointia raportointioppaan mukaisesti.

—	Valtiot ja uhreja edustavat järjestöt lisäävät kumppanuuksia asiaankuuluvien humanitaaristen, rauhanrakennus-, kehitys- ja ihmisoikeusyhteisöjen kanssa pitäen mielessä kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman.

2.4   Tuensaajat

—	Jalkaväkimiinoista ja muista sodanaikaisista räjähteistä loukkaantuneet naiset, tytöt, pojat ja miehet sekä muut miinojen uhrit, myös maaseudulla ja syrjäisillä alueilla.

—	Uhrien auttamisen asiantuntijat, jotka toimivat uhrien avustamisen kannalta keskeisten kysymysten parissa.

—	Vammaisten henkilöiden oikeuksia puolustavat ammattilaiset valtioissa, joissa on huomattava määrä henkiin jääneitä miinojen uhreja.

Hanke 3: Tuki maailmanlaajuista soveltamista edistävälle toiminnalle ja yleissopimuksen normien edistämiselle

3.1   Tavoite

Muut kuin sopimusvaltiot siirtyvät lähemmäksi liittymistä, ja asiaankuuluvat virkamiehet ilmaisevat suhtautuvansa myönteisesti jalkaväkimiinojen vastaiseen yleissopimukseen ja/tai kansainvälisiin normeihin.

3.2   Kuvaus

Miinatonta maailmaa käsittelevässä Oslon julistuksessa valtiot sitoutuvat edistämään ja puolustamaan yleissopimuksessa vahvistettuja normeja ja tekemään kaikkensa edistääkseen yleissopimuksen maailmanlaajuista soveltamista kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteidensa pohjalta, kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus mukaan lukien.

Oslon toimintasuunnitelmassa yksilöidään kaksi toimea sen varmistamiseksi, että saadaan yleissopimukseen lisää jäseniä ja vahvistetaan yleissopimuksen normeja. Oslon toimintasuunnitelman toimissa 11 ja 12 kehotetaan sopimusvaltioita käyttämään kaikkia käytettävissä olevia keinoja edistääkseen yleissopimuksen ratifiointia tai siihen liittymistä muiden kuin sopimusvaltioiden keskuudessa, myös kannustamalla niitä osallistumaan yleissopimuksen toimintaan, sekä jatkamaan yleissopimuksen normien ja tavoitteiden maailmanlaajuista noudattamisen edistämistä.

Tätä varten hankkeessa toteutettaisiin erilaisia maailmanlaajuiseen soveltamiseen tähtääviä toimia yleissopimuksen puheenjohtajan ja tarvittaessa epävirallisen maailmanlaajuista soveltamista käsittelevän työryhmän tuella. Kyseisiä toimia ovat korkean tason vierailut, tekniset kokoukset ja/tai työpajat, kohdevaltioiden asiaankuuluvien virkamiesten tukeminen yleissopimuksen kokouksiin osallistumista varten sekä suurlähettilästason kokoukset YK:n päämajassa tai jossakin sen alueellisista päämajoista.

Tarkoitus on toteuttaa vähintään viisi toimea yleissopimusyhteisön tuella, mukaan lukien unionin jäsenvaltiot ja unionin edustustot kohdevaltioissa. Jos unioni tai sen jäsenvaltiot osallistuvat maiden koalitioihin tai kumppanuuksiin kohdevaltioissa, ISU toimii vakiintuneen käytännön mukaisesti yhdessä kaikkien osapuolten kanssa.

Korkean tason poliittisen toimintamallin ohella järjestetään mahdollisuuksien mukaan teknisiä työpajoja, joissa maailmanlaajuisen soveltamisen johtavia valtioita, ICBL:ää, ICRC:tä, YK:n maatiimejä ja/tai asiaankuuluvia järjestöjä edustavat asiantuntijat antavat oman panoksensa. Kyseiset työpajat pidetään joko kansallisella, osa-alueellisella tai alueellisella tasolla kohdevaltioiden asiaankuuluvien ministeriöiden tai instituutioiden kanssa. Hankkeella on tarkoitus tukea kohdevaltioiden asiaankuuluvien edustajien osallistumista yleissopimuksen kokouksiin. Näin varmistetaan, että sopimusvaltiot voivat kannustaa kohdevaltioita ja että yleissopimuksen kokoukset pysyvät kohdevaltioiden asialistalla. ISU koordinoi tällaista tukea talousarviovaikutuksia koskevan selvityksen sallimissa rajoissa.

Lisäksi ISU isännöi kansallisella, osa-alueellisella tai alueellisella tasolla teknistä ”seurantakokousta” sellaisen valtion kanssa, joka ei ole aiemmin ollut unionin päätöksen tai unionin yhteisen toiminnan kohteena.

3.3   Tulokset

—	Muiden kuin sopimusvaltioiden päättäjät saavat lisää tietoa yleissopimuksesta ja sen normeista ja/tai liittymistä varten saatavilla olevasta tuesta.

—	Asiaankuuluvat valtion virkamiehet ymmärtävät paremmin yleissopimuksen toimintaa.

—	Muut kuin sopimusvaltiot ilmaisevat julkisesti lähentyvänsä yleissopimusta ja sen normeja tai suhtautuvansa niihin myönteisesti (esimerkiksi osallistuvat yleissopimuksen viralliseen tai epäviralliseen kokoukseen).

—	Vierailujen tuloksena kansalliset miinoja koskevan toiminnan ja/tai maailmanlaajuisen soveltamisen alalla toimivat sidosryhmät aktivoituvat edistämään maailmanlaajuista soveltamista.

—	Unionin rooli yleissopimuksen ja sen normien edistämisessä saa näkyvyyttä yleissopimusyhteisön, unionin virkamiesten ja muiden kuin sopimusvaltioiden keskuudessa.

—	Vähintään yksi kohdevaltio, joka ei ole sopimusvaltio, toimittaa 7 artiklan mukaisen vapaaehtoisen selvityksen.

3.4   Tuensaajat

—	Valtiot, jotka eivät ole vielä ratifioineet tai hyväksyneet yleissopimusta tai liittyneet siihen.

—	Sopimusvaltiot sekä kansainväliset ja valtioista riippumattomat järjestöt, jotka osallistuvat yleissopimuksen maailmanlaajuista soveltamista edistävään työhön.

—	Naiset, tytöt, pojat ja miehet valtioissa, joissa jalkaväkimiinat on kielletty.

Hanke 4: Tuki vaihtoehdoille koskien aktiivisten jalkaväkimiinojen käyttöä koulutuksessa (yleissopimuksen 3 artikla) sekä yhteistyön ja avun lisäämiselle (yleissopimuksen 6 artikla)

4.1   Tavoite

Valtiot, jotka pitävät jalkaväkimiinoja hallussaan sallittuja tarkoituksia varten, toimivat Oslon toimintasuunnitelman toimen 16 mukaisesti muun muassa lisäämällä raportointia ja Oslon toimintasuunnitelman toimen 17 mukaisesti tutkimalla vaihtoehtoja aktiivisille jalkaväkimiinoille.

4.2   Kuvaus

Tällä hetkellä 66 sopimusvaltiolla on hallussaan yli 150 000 jalkaväkimiinaa yleissopimuksen 3 artiklan mukaisia sallittuja tarkoituksia varten. Sopimusvaltioilta saatujen tietojen mukaan kyseinen määrä on laskussa, mutta muutama sopimusvaltio ei ole toimittanut vuosittaisia avoimuustietoja hallussa pitämistään jalkaväkimiinoista moneen vuoteen.

Niiden sopimusvaltioiden tukemiseksi, jotka haluavat toimia Oslon toimintasuunnitelmien toimien 16 ja 17 mukaisesti, ehdotetulla hankkeella tuetaan yleissopimuksen puheenjohtajan avustuksella kansallista tai alueellista seminaaria, johon osallistuu vähintään kaksi tällaista apua pyytänyttä valtiota. Sopimusvaltiot, myös jäsenvaltiot, ja asiaankuuluvat järjestöt voivat esitellä saamiaan kokemuksia ja etenemissuunnitelmia koulutuskäyttöön tarkoitettujen aktiivisten jalkaväkimiinojen korvaamiseksi. Jos unioni tai sen jäsenvaltiot osallistuvat maiden koalitioihin tai kumppanuuksiin tuensaajavaltioissa, ISU toimii vakiintuneen käytännön mukaisesti yhdessä kaikkien osapuolten kanssa.

Hankkeella tuetaan myös teknistä työpajaa, jossa käsitellään vaihtoehtoja aktiivisten jalkaväkimiinojen käytölle. Unionin jäsenvaltioita ja muita sopimusvaltioita pyydetään tarvittaessa ja/tai mahdollisuuksien mukaan jakamaan kokemuksia koulutus- ja tutkimusvaihtoehdoista ja/tai hallussa pidettyjen jalkaväkimiinojen hävittämisestä ja lisäämään näin yhteistyötä ja avunantoa yleissopimusyhteisön keskuudessa. Tätä varten yhteistyöpohjaista sääntöjen noudattamista sekä yhteistyön ja avun tehostamista käsittelevät komiteat osallistuvat hankkeeseen.

4.3   Tulokset

—	Sopimusvaltiot lisäävät yleissopimuksen 3 artiklaa koskevaa raportointia vuosittaisissa avoimuusraporteissa.

—	Sopimusvaltiot, joille se on mahdollista, sitoutuvat tekemään yhteistyötä sellaisten sopimusvaltioiden kanssa, jotka haluavat toteuttaa toimia 3 artiklan mukaisten sitoumusten ja Oslon toimintasuunnitelman toimien 16 ja 17 osalta, ja sitoutuvat antamaan apua näille valtioille.

—	Sopimusvaltiot, joilla on hallussaan suuria määriä jalkaväkimiinoja, saavat päivitettyä tietoa vähintään yhdeltä sopimusvaltiolta, joka on edistynyt koulutusvaihtoehtojen käytössä.

4.4   Tuensaajat

—	Sopimusvaltiot, joilla on 3 artiklan mukaisia sitoumuksia.

—	Valtion virkamiehet, jotka vastaavat miinanraivausta käsittelevistä koulutusohjelmista.

—	Naiset, tytöt, pojat ja miehet sopimusvaltioissa, joissa hallussa pidetyt jalkaväkimiinat hävitetään.

Hanke 5: Unionin ja sen jäsenvaltioiden sitoutumisen osoittaminen ja niiden näkyvyyden varmistaminen

5.1   Tavoite

Yleissopimusyhteisö ja tuensaajavaltiot ymmärtävät paremmin, miten unioni ja sen jäsenvaltiot osallistuvat yleissopimuksen täytäntöönpanoon, samalla kun unionin ja sen jäsenvaltioiden virkamiehet tutustuvat paremmin tähän päätökseen ja siihen, miten se voi liittyä heidän työhönsä.

5.2   Kuvaus

Kuten aiempienkin neuvoston päätösten ja yhteisen toiminnan yhteydessä, ISU sitoutuu tuomaan esiin unionin ja sen jäsenvaltioiden roolia yleissopimusyhteisön sekä tuensaaja- ja kohdevaltioiden keskuudessa. Tätä tarkoitusta varten ja viestintä- ja näkyvyyssuunnitelman mukaisesti ISU järjestää säännöllisiä tiedotustilaisuuksia erityisesti yleissopimuksen kokousten aikana hankkeen koko toteutusvaiheen ajan ja järjestää päätöstapahtuman.

ISU toteuttaa tiedotuskampanjoita ja laatii julkaisuja, joilla edistetään yleissopimuksen täytäntöönpanoa. ISU varmistaa, että unionin rooli kampanjassa tulee esiin.

Aiemman käytännön tapaan ISU raportoi unionille kuukausittain sekä unionille ja sen jäsenvaltioille neljännesvuosittain hankkeen toteuttamisesta.

5.3   Tulokset

—	Unionin ja sen jäsenvaltioiden virkamiehet ovat tietoisia tästä päätöksestä ja siitä, miten se voi liittyä heidän työhönsä.

—	Unionin ja jäsenvaltioiden sitoutumista yleissopimukseen ja yleensä miinoja koskevaan toimintaan esitellään sopimusvaltioille ja inhimillisestä turvallisuudesta kiinnostuneelle yleisölle maailmanlaajuisesti.

—	Kansainvälisen yhteisön tietoisuus yleissopimuksen tavoitteista paranee.