(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 (3) ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 (4) hyväksyminen vahvisti merkittävästi unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi rikosoikeudellisin keinoin käytettävissä olevia keinoja. Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustaminen on yksi keskeisistä painopisteistä unionin rikosoikeuden ja petostentorjuntapolitiikan alalla, ja sillä on valtuudet toteuttaa osallistuvissa jäsenvaltioissa rikostutkintaa ja syytetoimia, jotka liittyvät unionin taloudellisiin etuihin vaikuttaviin rikoksiin direktiivissä (EU) 2017/1371 tarkoitetulla tavalla.

(2)

Euroopan petostentorjuntavirasto, jäljempänä ’virasto’, suorittaa hallinnollisiin sääntöjenvastaisuuksiin sekä rikolliseen toimintaan liittyviä hallinnollisia tutkimuksia unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi. Se voi tutkimustensa päätteeksi antaa kansallisille syyttäjäviranomaisille oikeudellisia suosituksia mahdollistaakseen sen, että ne voivat toteuttaa syytetoimia jäsenvaltioissa. Virasto ilmoittaa rikosepäilyistä EPPOlle siihen osallistuvissa jäsenvaltioissa ja tekee yhteistyötä EPPOn kanssa EPPOn tutkintojen yhteydessä.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 883/2013 (5) olisi muutettava ja mukautettava asetuksen (EU) 2017/1939 hyväksymisen myötä. Viraston ja EPPOn välistä suhdetta koskevat asetuksen (EU) 2017/1939 säännökset olisi otettava huomioon ja niitä olisi täydennettävä asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 säännöksissä, jotta varmistetaan unionin taloudellisten etujen suojan mahdollisimman korkea taso hyödyntämällä näiden välisiä synergioita, varmistaen samalla tiiviin yhteistyön, tiedonvaihdon, täydentävyyden ja päällekkäisyyksien välttämisen.

(4)

Viraston ja EPPOn olisi unionin talousarvion koskemattomuuden säilyttämistä koskevan yhteisen tavoitteensa vuoksi luotava ja säilytettävä tiivis suhde, joka perustuu vilpittömän yhteistyön periaatteelle ja jonka tarkoituksena on varmistaa niiden toimeksiantojen täydentävyys ja toiminnan koordinointi, erityisesti kun otetaan huomioon tiiviimmän yhteistyön soveltamisala EPPOn perustamisen yhteydessä. Viraston ja EPPOn välisellä suhteella olisi pyrittävä varmistamaan, että kaikkia keinoja unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi käytetään.

(5)

Asetuksessa (EU) 2017/1939 edellytetään, että virasto sekä unionin toimielimet, elimet ja laitokset sekä jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat ilman aiheetonta viivytystä EPPOlle epäillystä rikollisesta toiminnasta, jonka osalta EPPO voi käyttää toimivaltaansa. Koska viraston tehtävänä on suorittaa hallinnollisia tutkimuksia petoksista, lahjonnasta ja mistä tahansa muusta unionin taloudellisia etuja vahingoittavasta laittomasta toiminnasta, sillä on parhaat mahdolliset edellytykset ja välineet toimia EPPOn kumppanina ja ensisijaisena tietolähteenä.

(6)

Tekijät, jotka viittaavat mahdolliseen EPPOn toimivaltaan kuuluvaan rikolliseen toimintaan, voivat esiintyä viraston saamissa alkuperäisissä väitteissä, tai ne voivat syntyä vasta viraston hallinnollista sääntöjenvastaisuutta koskevan epäilyn perusteella aloittaman hallinnollisen tutkimuksen aikana. Täyttääkseen EPPOlle ilmoittamista koskevan velvollisuutensa viraston olisi näin ollen ilmoitettava epäillystä rikollisesta toiminnasta missä tahansa vaiheessa ennen tutkimuksiaan tai niiden aikana.

(7)

Asetuksessa (EU) 2017/1939 täsmennetään osatekijät, jotka ilmoitusten on vähintään sisällettävä. Virasto voi joutua suorittamaan väitteiden alustavan arvioinnin kyseisten osatekijöiden varmistamiseksi ja keräämään tarvittavat tiedot. Viraston olisi toteutettava tällainen arviointi ripeästi ja sellaisin keinoin, jotka eivät vaaranna mahdollista tulevaa rikostutkintaa. Arviointinsa päätteeksi viraston olisi ilmoitettava EPPOlle tämän toimivaltaan kuuluvista havaituista rikosepäilyistä.

(8)

Perussopimuksilla tai niiden nojalla perustettujen toimielinten, elinten ja laitosten, jäljempänä ’toimielimet, elimet ja laitokset’, olisi voitava hyödyntää viraston asiantuntemusta niin, että virasto voi suorittaa tällaisen alustavan arvioinnin niille ilmoitetuista väitteistä.

(9)

Asetuksen (EU) 2017/1939 mukaisesti virasto ei periaatteessa saisi aloittaa hallinnollista tutkimusta, joka on rinnakkainen EPPOssa toteutettavan, samoja tosiseikkoja koskevan tutkinnan kanssa. Joissakin tapauksissa unionin taloudellisten etujen suojaaminen voi kuitenkin edellyttää, että virasto suorittaa täydentävän hallinnollisen tutkimuksen ennen EPPOn aloittaman rikosoikeudellisen menettelyn päättämistä sen selvittämiseksi, ovatko turvaamistoimenpiteet tarpeen tai olisiko toteutettava taloudellisia, kurinpidollisia tai hallinnollisia toimia. Tällainen täydentävä tutkimus voi olla asianmukainen muun muassa silloin, kun on perittävä takaisin unionin talousarvioon summia, joihin sovelletaan vanhentumisaikaa, kun asianomaiset summat ovat hyvin suuria tai kun on tarpeen välttää lisäkustannuksia riskitilanteissa hallinnollisten toimenpiteiden avulla.

(10)

Tutkimusten päällekkäisyyden välttämistä koskevan vaatimuksen soveltamiseksi käsitettä ’samat tosiseikat’ olisi tarkasteltava Euroopan unionin tuomioistuimen ne bis in idem -periaatetta koskevan oikeuskäytännön valossa siten, että kyseisellä käsitteellä tarkoitetaan sitä, että tutkimuksen kohteena olevat olennaiset tosiseikat ovat identtiset tai olennaisilta osin samat, ja ne olisi ymmärrettävä siten, että on olemassa joukko konkreettisia olosuhteita, jotka liittyvät erottamattomasti yhteen ajallisesti ja paikallisesti.

(11)

Asetuksessa (EU) 2017/1939 säädetään, että EPPO voi pyytää virastoa suorittamaan täydentäviä hallinnollisia tutkimuksia. Jos tällainen pyyntö puuttuu, tällaisia täydentäviä hallinnollisia tutkimuksia olisi voitava tehdä viraston aloitteesta tietyin edellytyksin sen jälkeen, kun EPPOa on kuultu. EPPOlla olisi erityisesti oltava mahdollisuus vastustaa viraston tutkimuksen aloittamista tai jatkamista taikka johonkin sen tutkimukseen liittyvien tiettyjen toimien suorittamista, turvatakseen tutkimustensa ja valtuuksiensa tehokkuuden. Viraston olisi pidättäydyttävä toteuttamasta tointa, jota EPPO on vastustanut. Jos virasto aloittaa tutkimuksen tällaisen pyynnön puuttuessa, sen olisi suoritettava kyseinen tutkimus kuullen säännöllisesti EPPOa.

(12)

Viraston olisi aktiivisesti tuettava EPPOn tutkintoja. EPPOn olisi voitava tältä osin pyytää virastoa tukemaan tai täydentämään sen rikostutkintaa asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 mukaisten valtuuksien nojalla. Viraston olisi annettava tällaista tukea valtuuksiensa rajoissa ja kyseisessä asetuksessa säädetyn kehyksen mukaisesti.

(13)

Jotta varmistetaan tehokas koordinointi, yhteistyö ja avoimuus, viraston ja EPPOn olisi vaihdettava tietoja keskenään jatkuvasti. Tietojenvaihto ennen kuin virasto tai EPPO aloittavat tutkimuksensa on erityisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa niiden toimien asianmukainen koordinointi täydentävyyden takaamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Tätä varten viraston ja EPPOn olisi hyödynnettävä asianhallintajärjestelmiensä osuma / ei osumaa -toimintoja. Viraston ja EPPOn olisi täsmennettävä työjärjestelyissään tietojenvaihtoa koskeva menettely ja edellytykset. Päällekkäisyyden välttämiseen ja täydentävyyden varmistamiseen pyrkivien sääntöjen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi viraston ja EPPOn olisi sovittava tietyistä tietojenvaihdon määräajoista.

(14)

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 soveltamista koskevasta arvioinnista 2 päivänä lokakuuta 2017 annetussa komission kertomuksessa, jäljempänä ’komission arviointikertomus’, todettiin, että lainsäädäntökehykseen vuonna 2013 tehdyt muutokset ovat johtaneet selkeisiin parannuksiin, jotka koskevat tutkimusten suorittamista, yhteistyötä kumppaneiden kanssa ja tutkimusten kohteena olevien henkilöiden oikeuksia. Komission arviointikertomus toi samalla esiin joitakin puutteita, jotka vaikuttavat tutkimusten tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen.

(15)

On tarpeen käsitellä komission arviointikertomuksen selkeimmät tulokset muuttamalla asetusta (EU, Euratom) N:o 883/2013. Kyseiset muutokset ovat olennaisia lyhyellä aikavälillä viraston tutkimusten kehyksen vahvistamiseksi, jotta kyseinen virasto säilyy vahvana ja täysin toimivana ja jotta se täydentää EPPOn rikosoikeudellista lähestymistapaa hallinnollisilla tutkimuksilla muuttamatta viraston toimeksiantoa tai valtuuksia. Muutokset koskevat pääasiassa alueita, joilla asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 epäselvyys voisi haitata viraston tutkimusten tehokasta suorittamista, kuten paikan päällä tehtävien tarkastusten ja todentamisten suorittamista, mahdollisuutta saada tilitietoja tai viraston laatimien tapausraporttien hyväksyttävyyttä todisteiksi hallinnollisissa tai oikeudellisissa menettelyissä.

(16)

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 muutokset eivät vaikuta tutkimusten yhteydessä sovellettaviin prosessuaalisiin takeisiin. Virastoa sitovat asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (6) sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistetut prosessuaaliset takeet. Kyseisessä kehyksessä edellytetään, että virasto suorittaa tutkimuksensa objektiivisesti, puolueettomasti ja luottamuksellisesti etsien todisteita asianomaisten henkilöiden puolesta ja heitä vastaan ja toteuttaa tutkintatoimia kirjallisen valtuutuksen perusteella oikeudellisen tarkastuksen jälkeen. Viraston on varmistettava, että sen tutkimusten kohteena olevien henkilöiden oikeuksia kunnioitetaan, mukaan lukien syyttömyysolettama ja oikeus olla saattamatta itseään syytteen vaaraan. Asianomaisilla henkilöillä on kuulemisen yhteydessä muun muassa oikeus itse valitsemaansa avustajaan, oikeus hyväksyä kuulemisesta laadittu pöytäkirja ja oikeus käyttää mitä tahansa unionin toimielinten virallista kieltä. Asianomaisilla henkilöillä on myös oikeus esittää huomautuksia tapausta koskevista tosiseikoista ennen päätelmien tekoa.

(17)

Henkilöille, jotka ilmoittavat petoksesta, lahjonnasta ja muusta unionin taloudellisia etuja vahingoittavasta laittomasta toiminnasta, olisi tarjottava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 (7) mukaista suojelua.

(18)

Jos virasto toteuttaa toimeksiantonsa puitteissa EPPOn pyynnöstä tukitoimenpiteitä todisteiden hyväksyttävyyden sekä perusoikeuksien ja prosessuaalisten takeiden suojaamiseksi samalla välttäen tutkimusten päällekkäisyyttä ja mahdollistaen tehokkaan ja täydentävän yhteistyön, viraston ja EPPOn olisi tiiviissä yhteistyössä varmistettava, että asetuksen (EU) 2017/1939 VI luvussa säädettyjä sovellettavia menettelytakeita noudatetaan.

(19)

Virastolla on valtuudet suorittaa tarkastuksia ja todentamisia paikan päällä, minkä vuoksi sillä on pääsy talouden toimijoiden tiloihin ja asiakirjoihin, kun se tutkii unionin taloudellisia etuja vahingoittavaa epäiltyä petosta, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa. Tällaiset paikan päällä tehtävät tarkastukset ja todentamiset suoritetaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 mukaisesti, ja joissakin tapauksissa kyseisten valtuuksien käyttöön sovelletaan kyseisten asetusten mukaan kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä edellytyksiä. Komission arviointikertomuksessa todettiin, että kansallisen lainsäädännön soveltamisen laajuus ei ole täysin selvä, mikä haittaa viraston tutkimustoimien tehokkuutta.

(20)

Näin ollen on asianmukaista selventää, missä tapauksissa viraston tutkimuksiin on määrä soveltaa kansallisia lakeja, muuttamatta viraston valtuuksia tai sitä, miten asetusta (EU, Euratom) N:o 883/2013 sovelletaan suhteessa jäsenvaltioihin, ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen 3 päivänä toukokuuta 2018 antama tuomio asiassa T-48/16, Sigma Orionis SA v. Euroopan komissio (8).

(21)

Viraston suorittamiin paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin ja todentamisiin, asianomaisten talouden toimijoiden paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin ja todentamisiin suostuessa, olisi sovellettava ainoastaan unionin oikeutta. Tämän ansiosta virasto voisi käyttää tutkintavaltuuksiaan tehokkaasti ja johdonmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja siten edistää unionin taloudellisten etujen mahdollisimman korkeatasoista suojaa kaikkialla unionissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artiklan mukaisesti.

(22)

Tilanteissa, joissa viraston on tukeuduttava jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin, erityisesti kun talouden toimija vastustaa paikan päällä tehtävää tarkastusta ja todentamista, jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että viraston toiminta on tehokasta, ja tarjottava tarvittavaa tukea kansallisen prosessioikeuden asianomaisten sääntöjen mukaisesti. Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi komission olisi otettava huomioon jäsenvaltion sellainen mahdollinen laiminlyönti, joka koskee jäsenvaltion velvoitetta tehdä yhteistyötä viraston kanssa, harkitessaan, peritäänkö asianomaiset määrät takaisin soveltamalla jäsenvaltioihin rahoitusoikaisuja sovellettavan unionin oikeuden mukaisesti.

(23)

Virasto voi asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 nojalla tehdä hallinnollisia järjestelyjä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, kuten petostentorjunnan yhteistyöstä vastaavien yksiköiden, sekä toimielinten, elinten ja laitosten kanssa niiden kyseisen asetuksen mukaista yhteistyötä koskevien järjestelyjen täsmentämiseksi erityisesti siltä osin, kuin on kyse tietojen toimittamisesta, tutkimusten suorittamisesta ja mahdollisista jatkotoimista.

(24)

Asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013 olisi muutettava, jotta voidaan ottaa käyttöön talouden toimijoiden velvollisuus tehdä yhteistyötä viraston kanssa, mikä on niiden asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 vahvistetun velvollisuuden mukainen, jonka mukaan niiden on sallittava pääsy toimitiloihin, maa-alueille, kuljetusvälineisiin ja muihinammatillisessa käytössä oleviin paikkoihin paikan päällä tehtäviä tarkastuksia ja todentamisia varten, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (9) 129 artiklassa säädetyn velvollisuuden mukainen, jonka mukaan unionin rahoitusta saavien henkilöiden ja yhteisöjen on toimittava täydessä yhteistyössä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, myös viraston tutkimusten yhteydessä.

(25)

Yhteistyövelvoitteen myötä viraston olisi voitava vaatia talouden toimijoita toimittamaan asiaankuuluvat tiedot, jos ne ovat saattaneet olla osallisina tutkittavassa asiassa tai jos niillä saattaa olla tällaisia tietoja. Talouden toimijoiden ei tällaisia pyyntöjä noudattaessaan olisi oltava velvollisia antamaan omaa syyllisyyttä tukevia lausuntoja, mutta niiden olisi kuitenkin oltava velvollisia vastaamaan asiakysymyksiin ja toimitettava asiakirjoja, vaikka kyseisiä tietoja saatetaan käyttää niitä tai toista talouden toimijaa vastaan sen toteamiseksi, että rikos on tapahtunut. Jotta voidaan varmistaa tutkimusten vaikuttavuus nykyisten työkäytäntöjen puitteissa, viraston olisi voitava pyytää pääsyä yksityisessä omistuksessa olevien työtarkoituksiin käytettävien laitteiden sisältämiin tietoihin. Virastolle olisi annettava pääsy tietoihin soveltaen samoja ehtoja ja laajuutta kuin sovelletaan kansallisiin valvontaviranomaisiin, ja se olisi sallittava ainoastaan, jos virastolla on perusteltua syytä epäillä, että tällaisten laitteiden sisällöllä voi olla merkitystä tutkinnan kannalta; tietoihin pääsyn olisi oltava tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaista, ja sen olisi koskettava ainoastaan tutkinnan kannalta merkityksellisiä tietoja.

(26)

Talouden toimijoilla olisi oltava mahdollisuus käyttää mitä tahansa sen jäsenvaltion virallista kieltä, jossa tarkastus tehdään, ja niillä olisi oltava oikeus itse valitsemaansa avustajaan, mukaan lukien ulkopuoliseen lainopilliseen neuvonantajaan, paikan päällä tehtävien tarkastusten ja todentamisten aikana. Lainopillisen neuvonantajan läsnäolon ei kuitenkaan olisi oltava oikeudellinen edellytys paikan päällä tehtävien tarkastusten ja todentamisten pätevyydelle. Virastolla olisi oltava paikan päällä tehtävien tarkastusten ja todentamisten vaikuttavuuden varmistamiseksi, erityisesti kun otetaan huomioon todistusaineiston häviämisen vaara, pääsy toimitiloihin, maa-alueille, kuljetusvälineisiin ja muihin ammatillisessa käytössä oleviin paikkoihin, ilman että sen on odotettava, että talouden toimija pyytää neuvoja lainopilliselta neuvonantajalta. Sen olisi hyväksyttävä ainoastaan lyhyt, kohtuullinen viive odotettaessa lainopillisen neuvonantajan vastausta ennen paikan päällä tehtävän tarkastuksen ja todentamisen aloitusta. Tällaiset viiveet olisi rajoitettava mahdollisimman lyhyiksi.

(27)

Viraston on läpinäkyvyyden varmistamiseksi annettava paikan päällä tehtävien tarkastusten ja todentamisten yhteydessä asiaankuuluvaa tietoa talouden toimijoille niitä koskevasta yhteistyövelvoitteesta ja siitä kieltäytymisen seurauksista sekä sovellettavasta menettelystä, prosessuaaliset takeet mukaan luettuina.

(28)

Virastolla on sisäisten, ja tarvittaessa ulkoisten, tutkimusten yhteydessä pääsy toimielinten, elinten ja laitosten hallussa oleviin merkityksellisiin tietoihin. Kuten komission arviointikertomuksessa ehdotettiin, on tarpeen selventää sitä, että tällaisen tietoihin pääsyn olisi oltava mahdollinen tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi riippumatta siitä, minkä tyyppiselle välineelle kyseiset tiedot tai data on tallennettu. Viraston olisi voitava sisäisten tutkimusten aikana pyytää pääsyä yksityisessä omistuksessa olevissa työtarkoituksiin käytettävissä laitteissa pidettäviin tietoihin tilanteissa, joissa virastolla on perusteltua syytä epäillä, että niiden sisällöllä voi olla merkitystä tutkinnan kannalta. Viraston tietoihin pääsyyn olisi voitava soveltaa asiaankuuluvien toimielinten, elinten ja laitosten asettamia erityisehtoja. Tällaisen tietoihin pääsyn olisi oltava tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen, ja sen olisi koskettava ainoastaan tutkinnan kannalta merkityksellisiä tietoja. Jotta voidaan taata viraston tehokas ja yhdenmukainen pääsy tietoihin sekä asianomaisten henkilöiden perusoikeuksien korkeatasoinen suojelu, toimielinten, elinten ja laitosten olisi varmistettava, että eri toimielinten, elinten ja laitosten hyväksymät yksityisiin laitteisiin pääsyä koskevat säännöt ovat johdonmukaiset, jotta voidaan tarjota yhtäläiset edellytykset Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission 25 päivänä toukokuuta 1999 tekemän toimielinten välisen sopimuksen (10) mukaisesti.

(29)

Jotta viraston tutkimusten kehys olisi entistä yhtenäisempi, sisäisiin ja ulkoisiin tutkimuksiin sovellettavia sääntöjä olisi yhdenmukaistettava edelleen, niin että voidaan puuttua tiettyihin komission arviointikertomuksessa havaittuihin epäjohdonmukaisuuksiin, kun erilaiset säännöt eivät ole perusteltuja. Esimerkiksi ulkoisesta tutkimuksesta laaditut kertomukset ja suositukset olisi tarvittaessa lähetettävä toimielimelle, elimelle tai laitokselle, jotta tämä voi toteuttaa asianmukaisia toimia, niin kuin on asian laita sisäisten tutkimusten yhteydessä. Viraston olisi toimeksiantonsa niin salliessa tuettava asianomaista toimielintä, elintä tai laitosta suositusten jatkotoimissa. Jos virasto ei aloita tutkimusta, sen olisi voitava lähettää asiaankuuluvat tiedot jäsenvaltioiden viranomaisille tai toimielimille, elimille tai laitoksille asianmukaisten toimien toteuttamista varten. Sen olisi lähetettävä tällaiset tiedot, kun se päättää olla aloittamatta tutkimusta, vaikka sillä on riittävä epäily petoksesta, lahjonnasta tai muusta laittomasta toiminnasta, joka vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin. Ennen tätä viraston olisi otettava asianmukaisesti huomioon EPPOn mahdollinen puuttuminen meneillään oleviin tutkimuksiin.

(30)

Koska kansalliset institutionaaliset puitteet ovat hyvin erilaisia, jäsenvaltioilla olisi vilpittömän yhteistyön periaatteen perusteella oltava mahdollisuus ilmoittaa virastolle ne viranomaiset, joilla on toimivalta toteuttaa viraston suositusten mukaisia toimia, sekä ne viranomaiset, joille on annettava tietoja, esimerkiksi rahoitus-, tilasto- tai seurantatarkoituksia varten, asianomaisten tehtäviensä hoitamista varten. Tällaisiin viranomaisiin voivat kuulua kansalliset petostentorjunnan yhteistyöstä vastaavat yksiköt. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti viraston kertomuksiin sisältyvillä viraston suosituksilla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia tällaisiin jäsenvaltioiden viranomaisiin tai toimielimiin, elimiin ja laitoksiin.

(31)

Virastolle olisi osoitettava tarvittavat välineet rahan liikkeiden seuraamiseen, jotta se voi selvittää moneen petolliseen toimintaan liittyvät tyypilliset toimintatavat. Viraston on mahdollista saada tutkimustoimintansa kannalta oleellisia luottolaitosten hallussa olevia pankkitilitietoja useissa jäsenvaltioissa tekemällä yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa ja hyödyntämällä niiden tarjoamaa apua. Jotta voidaan varmistaa tehokas toimintatapa koko unionissa, asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 olisi määritettävä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten velvollisuus antaa virastolle pankkitilitietoja osana niiden yleistä velvollisuutta avustaa virastoa. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle toimivaltaiset viranomaiset, joiden kautta tällaisen yhteistyön on määrä tapahtua. Kansallisten viranomaisten olisi virastoa avustaessaan toimittava samoin edellytyksin kuin ne, joita sovelletaan asianomaisen jäsenvaltion kansallisiin toimivaltaisiin viranomaisiin.

(32)

Jotta voidaan suojella ja noudattaa prosessuaalisia takeita ja perusoikeuksia, komission olisi perustettava sisäinen toiminto prosessuaalisten takeiden valvojan, jäljempänä ’valvoja’, muodossa; valvoja olisi resurssien tehokkaan käytön vuoksi liitettävä hallinnollisesti valvontakomiteaan ja hänen käyttöönsä olisi osoitettava riittävät resurssit. Valvojan olisi käsiteltävä valitukset täysin riippumattomasti, myös valvontakomiteasta ja virastosta, ja hänellä olisi oltava pääsy kaikkiin tietoihin, joita hän tarvitsee tehtävänsä suorittamiseksi.

(33)

Asianomaisen henkilön olisi voitava tehdä valvojalle valitus siitä, noudattaako virasto prosessuaalisia takeita, sekä viraston tutkimuksiin sovellettavien sääntöjen rikkomisen, erityisesti prosessuaalisten vaatimusten ja perusoikeuksien rikkomisen, perusteella. Tätä varten olisi perustettava valitusmekanismi. Valvojan olisi vastattava tällaisten valitusten johdosta annettavista suosituksista, joissa ehdotetaan tarvittaessa ratkaisuja valituksessa esitettyihin kysymyksiin. Valvojan olisi tutkittava valitus nopeaa kontradiktorista menettelyä noudattaen ja sallittava samalla viraston jatkaa käynnissä olevaa tutkimusta. Valvojan olisi annettava valituksen tekijälle ja virastolle mahdollisuus esittää huomautuksia asiasta tai ratkaista valituksessa esitetyt kysymykset. Pääjohtajan olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin valvojan suosituksen edellyttämällä tavalla. Pääjohtajan olisi voitava asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa poiketa valvojan suosituksista. Syyt poikkeamiselle olisi liitettävä lopulliseen tutkintakertomukseen.

(34)

Valvojan olisi avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi raportoitava valitusmekanismista vuosikertomuksessaan. Vuosikertomuksen olisi käsiteltävä erityisesti vastaanotettujen valitusten määrää, asiaankuuluvien prosessuaalisten vaatimusten ja perusoikeuksien rikkomisen tyyppejä, kyseessä olleita toimintoja sekä mahdollisuuksien mukaan viraston toteuttamia jatkotoimia.

(35)

Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi on olennaista, että virasto lähettää ajoissa tiedot turvaamistoimenpiteiden toteuttamiseksi. Jotta voidaan varmistaa tiivis yhteistyö tältä osin viraston ja toimielinten, elinten ja laitosten välillä, on aiheellista, että viimeksi mainituilla on mahdollisuus pyytää virastolta neuvoja milloin tahansa päätettäessä soveltuvista turvaamistoimenpiteistä, mukaan lukien toimenpiteet todistusaineiston säilyttämiseksi.

(36)

Viraston laatimat kertomukset ovat sallittua todistusaineistoa hallinnollisissa tai oikeudellisissa menettelyissä samalla tavoin ja samoin edellytyksin kuin kansallisten hallinnollisten tarkastajien laatimat hallinnolliset kertomukset. Komission arviointikertomuksen mukaan tällä säännöllä ei varmisteta riittävällä tavalla viraston toiminnan tehokkuutta joissakin jäsenvaltioissa. Jotta viraston tehokkuutta ja kertomusten johdonmukaista käyttöä voitaisiin lisätä, asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 olisi säädettävä, että tällaiset kertomukset ovat hyväksyttäviä kansallisissa tuomioistuimissa käytävissä muissa kuin rikosoikeudellisissa oikeudenkäynneissä sekä jäsenvaltioiden hallinnollisissa menettelyissä. Sääntöä, joka koskee vastaavuutta kansallisten hallinnollisten tarkastajien kertomusten kanssa, olisi edelleen sovellettava kansallisissa rikosoikeudellisissa menettelyissä. Asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 olisi säädettävä myös viraston kertomusten hyväksyttävyydestä hallinnollisissa ja oikeudellisissa menettelyissä unionin tasolla.

(37)

Jäsenvaltioiden petostentorjunnan yhteistyöstä vastaavat yksiköt otettiin käyttöön asetuksella (EU, Euratom) N:o 883/2013 tehtävänään edistää viraston ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja tiedonvaihdon, mukaan lukien luonteeltaan operatiiviset tiedot, tehokkuutta. Komission arviointikertomuksessa todettiin, että ne ovat vaikuttaneet myönteisesti viraston työhön. Komission arviointikertomuksessa havaittiin myös, että kyseisten petostentorjunnan yhteistyöstä vastaavien yksikköjen roolia on selkeytettävä edelleen, jotta virasto saa tarvitsemaansa apua sen varmistamiseksi, että sen tutkimukset ovat tuloksellisia, samalla kun yksiköiden organisaatio ja valtuudet jätetään kunkin jäsenvaltion toimivaltaan. Tältä osin petostentorjunnan yhteistyöstä vastaavien yksiköiden olisi voitava tarjota tai koordinoida apua, jota virasto tarvitsee tehtäviensä tehokkaaseen suorittamiseen ennen ulkoista tai sisäistä tutkimusta, niiden aikana tai niiden päättyessä.

(38)

Viraston tehtävänä on avustaa jäsenvaltioita, jotta voidaan koordinoida niiden toimia unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi. Tämä on keskeinen osa sen toimeksiantoa tukea jäsenvaltioiden rajatylittävää yhteistyötä. Olisi säädettävä yksityiskohtaisemmista säännöistä viraston koordinointitoimien ja sen asiaan liittyvän jäsenvaltioiden viranomaisten, kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tekemän yhteistyön helpottamiseksi. Kyseiset säännöt eivät saisi rajoittaa viraston sellaisten valtuuksien käyttöä, jotka on siirretty komissiolle tietyissä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäistä avunantoa sekä näiden viranomaisten ja komission yhteistyötä koskevissa säännöksissä, erityisesti neuvoston asetuksessa (EY) N:o 515/97 (11) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 608/2013 (12), eivätkä Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin liittyviä koordinointitoimia.

(39)

Olisi selvennettävä, että kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, mukaan lukien petostentorjunnan yhteistyöstä vastaavat yksiköt, toimivat yhteistyössä viraston tai muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, kansallinen lainsäädäntö sitoo niitä edelleen.

(40)

Petostentorjunnan yhteistyöstä vastaavien yksiköiden olisi voitava tarjota virastolle apua koordinointitoimien yhteydessä ja koordinointiyksikköjen olisi voitava tehdä keskenään yhteistyötä petostentorjuntaan liittyvien yhteistyömekanismien vahvistamiseksi edelleen.

(41)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sekä toimielinten, elinten ja laitosten olisi toteutettava viraston suosituksen mukaiset toimet. Jotta virasto voisi seurata asian edistymistä sen käsiteltävänä olevissa tapauksissa, joissa virasto antaa oikeudellisia suosituksia jäsenvaltion kansallisille syyttäjäviranomaisille, jäsenvaltioiden olisi viraston pyynnöstä lähetettävä virastolle kansallisen tuomioistuimen lopullinen päätös. Jotta oikeuslaitoksen riippumattomuus säilyisi täysin, päätös olisi lähetettävä vasta, kun asiaankuuluva oikeudenkäynti on päättynyt ja tuomioistuimen lopullinen päätös on tullut julkiseksi.

(42)

Täydentääkseen asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 säädettyjä tutkimusten menettelysääntöjä viraston olisi vahvistettava tutkimusmenettelyjä koskevia ohjeita, joita viraston henkilöstön on noudatettava.

(43)

Olisi selvennettävä, että virasto voi osallistua unionin oikeuden mukaisesti perustettuihin yhteisiin tutkintaryhmiin ja että sillä on oikeus vaihtaa kyseisissä puitteissa saatuja operatiivisia tietoja. Tällaisten tietojen käyttöön sovelletaan ehtoja ja suojatoimia, joista säädetään unionin oikeudessa, jonka perusteella yhteiset tutkintaryhmät on perustettu. Kun virasto osallistuu tällaisiin yhteisiin tutkintaryhmiin, se toimii tukea antavana kumppanina, johon kohdistuu unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti sovellettavia oikeudellisia rajoitteita.

(44)

Komission olisi arvioitava viimeistään viiden vuoden kuluttua asetuksen (EU) 2017/1939 120 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti määritellystä päivämäärästä asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 soveltamista ja erityisesti viraston ja EPPOn välisen yhteistyön tehokkuutta, jotta voidaan harkita, onko kyseistä yhteistyötä koskevien kokemusten perusteella tarpeen tehdä muutoksia. Komission olisi tarvittaessa toimitettava uusi kattava lainsäädäntöehdotus viimeistään kahden vuoden kuluttua kyseisestä arvioinnista.

(45)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on unionin taloudellisten etujen suojan vahvistaminen mukauttamalla viraston toimintaa EPPOn perustamisen huomioon ottamiseksi ja lisäämällä viraston tutkimusten vaikuttavuutta, vaan se voidaan viraston ja EPPOn välistä suhdetta koskevia sääntöjä hyväksymällä virastojen tutkimusten suorittamisen vaikuttavuuden parantamiseksi unionissa saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(46)

Tämä asetus ei muuta jäsenvaltioiden toimivaltaa tai velvollisuuksia toteuttaa toimenpiteitä petosten, lahjonnan ja unionin taloudellisia etuja vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumiseksi.

(47)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (13) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on esittänyt virallisen näkemyksensä 23 päivänä heinäkuuta 2018.

(48)

Asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,