(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1139 (3) vahvistetaan Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja koskeva monivuotinen suunnitelma, jäljempänä ’Itämeren monivuotinen suunnitelma’. Itämeren monivuotisella suunnitelmalla otetaan käyttöön ekosysteemilähtöinen toimintatapa kalastuksenhoitoon sen varmistamiseksi, että kalastustoiminnan haittavaikutukset meriekosysteemiin minimoidaan. Sen oltava johdonmukainen unionin ympäristölainsäädännön kanssa, erityisesti meriympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä koskevan, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY (4) säädetyn tavoitteen kanssa.

(2)

Itämeren monivuotisen suunnitelman säännöksiä, jotka koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (5) säädetyn purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa Itämerellä sijaitsevilla unionin vesillä koskevien yksityiskohtien hyväksymistä, olisi sovellettava myös meriloheen (Salmo salar) korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen osalta.

(3)

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) tekemän tieteellisen arvioinnin mukaan monien Itämeren lajien ja elinympäristöjen tila ei ole hyvä. Vuotuinen ravinnekuormitus ylittää edelleen alueellisesti sovitut tavoitteet keskisellä Itämerellä, Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Ravinnepitoisuudet ovat edelleen suhteellisen korkeita, ja syvämerellä on laajoja alueita, joilla happea on vähän tai ei lainkaan. Haitallisten aineiden pitoisuudet ovat edelleen korkeita verrattuna useimpiin Euroopan meriin. Kokonaisuudessaan tämä ympäristötilanne vaikuttaa ravintoverkon toimivuuteen, vähentää kykyä sietää uusien ympäristömuutosten vaikutuksia ja selvitä niistä sekä vähentää sosioekonomisten hyötyjen, myös kalastusmahdollisuuksien, näkymiä.

(4)

Tämän tilanteen katsotaan olevan yhteydessä Itämeren itäosan turskan (Gadus morhua) vähenemiseen. ICESin mukaan Itämeren itäosan turskakannan biomassa on kestämättömän alhaisella tasolla. Tähän vaikuttavat vähenevä rekrytointi, saalislajien vähäinen saatavuus, ympäristötekijät ja ekosysteemin muutokset, kuten happikato, lämpötilan nousu tai saastuminen, jotka ovat kannan tila huomioon ottaen johtaneet suureen luonnolliseen kuolevuuteen, joka on arviolta kolme kertaa kalastuskuolevuutta suurempaa, ja liiallinen kalastuskuolevuus. Itämeren itäosan kauppakokoisen turskan biomassa on tällä hetkellä alimmillaan sitten 1950-luvun. Lisäksi ICES arvioi, että Itämeren itäosan turskan kutevan kannan biomassa jää keskipitkällä aikavälillä (vuoteen 2024 asti) alle kestävyysviitearvon, vaikkei kantaa kalastettaisi lainkaan, ja sen vuoksi ICES suositti kantaa koskevassa vuoden 2020 lausunnossaan, että pyynti olisi vähennettävä nollaan.

(5)

Itämeren monivuotisessa suunnitelmassa vaaditaan, että jos tieteellinen lausunto osoittaa kannan olevan uhattuna, on toteutettava korjaavia toimenpiteitä, mukaan lukien kalastusmahdollisuuksien vähentäminen ja erityiset säilyttämistoimenpiteet, ja että näitä toimenpiteitä on täydennettävä kaikilla muilla asianmukaisilla toimenpiteillä. Näihin korjaaviin toimenpiteisiin voivat kuulua asianomaisen kannan kohdennetun kalastuksen keskeyttäminen sekä kalastusmahdollisuuksien asianmukainen vähentäminen. Toimenpiteiden valinnassa on otettava huomioon tilanteen luonne, vakavuus, kesto ja toistuvuus.

(6)

Itämeren itäosan turskakannan arvioinnin perusteella komissio hyväksyi täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/1248 (6), jolla kiellettiin unionin kalastusaluksilta turskan kalastus ICES-osa-alueilla 24, 25 ja 26 31 päivään joulukuuta 2019 asti. Kiellolla on ollut merkittävä vaikutus Itämeren itäosan alueeseen ja erityisesti pienimuotoiseen kalastukseen. Se on vaikuttanut myös Itämeren länsiosassa harjoitettuun kalastukseen.

(7)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1838 (7) säädetään Itämeren itäosan turskan vuoden 2020 kalastusmahdollisuuksien tarpeellisesta ja ennennäkemättömästä vähentämisestä 92 prosentilla verrattuna vuoteen 2019 ja rajoitetaan suurimman sallitun saaliin, jäljempänä ’TAC’, käyttö ainoastaan sivusaaliisiin. Kyseisen kannan kohdennettua kalastusta ei siten sallita. Tieteellisiä tutkimuksia varten on sallittua harjoittaa kalastustoimia, jotta kannan biomassan kehityssuuntaa voidaan seurata. Koska ICES-osa-alueella 24 esiintyy lähinnä Itämeren itäosan turskaa, Itämeren länsiosan turskan TACin käyttö ICES-osa-alueella 24 on sekin rajoitettu turskan sivusaaliisiin.

(8)

Itämeren itäosan turskasta nykyään riippuvaisilla kalastuslaivastoilla ei ole mahdollisuutta kalastaa vaihtoehtoisesti muita kantoja. On arvioitu, että Itämeren itäosan turskan kalastuksen kieltämisen aiheuttamien taloudellisten tappioiden korvaaminen edellyttäisi vaihtoehtoisten lajien arviolta 20 000 tonnin lisäsaaliita. Asetuksessa (EU) 2019/1838 säädetään kuitenkin muiden kantojen osalta huomattavista vähennyksistä vuodelle 2020, erityisesti Itämeren länsiosan turskan osalta 60 prosentin vähennyksestä ja Itämeren länsiosan silakan (Clupea harengus) osalta 65 prosentin vähennyksestä ja 27 prosentin vähennyksestä Pohjanlahdella.

(9)

Analyysi osoittaa, että Itämeren itäosan turskasta eniten riippuvaisissa laivastonosissa on yli 300 alusta. Ne ovat pääasiassa troolareita ja verkkoaluksia Liettuasta, Latviasta ja Puolasta. Joitakin aluksia tulee myös Tanskasta ja Saksasta. Nämä laivastonosat ovat sosioekonomisesti hyvin tärkeitä, ja niiden kunkin osuus on noin 20–50 prosenttia Liettuan, Latvian ja Puolan kansallisesta laivastosta kokoaikavastaavina ilmaistuna. Vaikuttaa siltä, että vain pieni osa laivastonosista onnistuisi selviämään lyhytaikaisesta kalastuskiellosta – muttei keskipitkän tai pitkän aikavälin kalastuskiellosta. Loput kärsivät jo nykyisin huonosta tilanteesta, joka pahenee kalastuskiellon vuoksi, tai niiden kannattavuus tulee katoamaan kokonaan. Itämeren itäosan turskakiintiöiden käyttöaste on jo useiden vuosien ajan ollut alle 60 prosenttia, ja vuonna 2018 se laski edelleen 40 prosenttiin ja vuonna 2019 tätäkin alhaisemmalle tasolle; kiintiöiden käyttöaste oli 19 prosenttia, kunnes komissio käynnisti vuoden 2019 heinäkuun puolivälissä kiireelliset toimenpiteet, mikä ilmentää tämän kalastuksen biologista ongelmaa. Koska Itämeren itäosan turskan ei odoteta elpyvän terveille tasoille edes keskipitkällä aikavälillä, kyseisiä laivastonosia vaivaa pysyvä rakenteellinen epätasapaino, minkä vuoksi laivaston rakenneuudistus on perusteltua.

(10)

Laivastojen rakenneuudistus on toteutettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti. Siinä edellytetään, että jäsenvaltioiden on ajan mittaan toteutettava toimenpiteitä laivastojensa kalastuskapasiteetin mukauttamiseksi omiin kalastusmahdollisuuksiinsa ottaen huomioon suuntaukset ja parhaat saatavilla olevat tieteelliset lausunnot niiden välisen vakaan ja kestävän tasapainon saavuttamiseksi. Kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle laivastojensa kalastuskapasiteetin ja niiden kalastusmahdollisuuksien välistä tasapainoa arvioiva selvitys viimeistään kunkin vuoden toukokuun 31 päivänä. Jos arvio osoittaa selvästi, että kalastuskapasiteettia ei ole tosiasiallisesti tasapainotettu kalastusmahdollisuuksia vastaavaksi, asianomaisen jäsenvaltion on laadittava toimintasuunnitelma kullekin sellaiselle laivastonosalle, jolla on havaittu olevan rakenteellista ylikapasiteettia, ja liitettävä toimintasuunnitelma selvitykseensä.

(11)

Neuvosto hyväksyi 15 päivänä lokakuuta 2019 saalisrajoituksia Itämerellä koskevan poliittisen sopimuksen vuodeksi 2020. Siinä asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittivat, että jos niiden on tarpeen leikata laivaston kalastuskapasiteettia hallitakseen kalastuksen hiipumisen haitallisia sosioekonomisia seurauksia, ne esittävät komissiolle asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti toimintasuunnitelman. Asianomaiset jäsenvaltiot totesivat 17 päivänä lokakuuta 2019 myös, että koska laivaston kalastuskapasiteettia on tarpeen alentaa, on tärkeää välttää julkista tukea lisäkalastuskapasiteettiin investoimiseksi. Jäsenvaltioiden olisi saatava milloin tahansa lähettää komissiolle kalastuskapasiteettia ja kalastusmahdollisuuksia koskevat vuosittaiset selvitykset tai muutokset kyseisiin selvityksiin tällaisen toimintasuunnitelman esittelemiseksi tai sen muuttamiseksi.

(12)

Sellaisten jäsenvaltioiden kalastuskapasiteettitasot, jotka panevat täytäntöön pysyvää lopettamista koskevia toimenpiteitä Itämeren itäosan turskaa, Itämeren länsiosan turskaa tai Itämeren länsiosan silakkaa, jäljempänä ’kolme asianomaista kantaa’, kohdennetusti pyytäneissä laivastonosissa, eivät saisi ylittää niiden alusten keskimääräisiä kalastuskapasiteettitasoja, joille on vuosina 2015–2019 myönnetty kolmen asianomaisen kannan kalastusmahdollisuuksia. Kyseisiä kalastuskapasiteettitasoja olisi alennettava, kun alukset poistetaan käytöstä julkisen tuen avulla, jotta kolme asianomaista kantaa voidaan elvyttää. Kyseisten jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että muiden laivastonosien aluksia ei voida siirtää mitä tahansa kolmesta asianomaisesta kannasta kalastaviin laivastonosiin, olemalla myöntämättä kyseisille alusryhmille uudelleen kalastuskapasiteettia ennen kuin kapasiteetin poistopäivästä on kulunut viisi vuotta tai ennen kuin kyseinen kanta on ollut yli MSY Btrigger -arvon kolmen vuoden ajan sen mukaan, kumpi tapahtuu aikaisemmin. Jotta varmistetaan, että kalastuskapasiteettitasoja ei ylitetä, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle alustava kalastuskapasiteettitasonsa ja siihen mahdollisesti tehtävät muutokset.

(13)

Koska kolmen asianomaisen kannan tilanne on vakava, jäsenvaltioiden olisi tehostettava seurantaa ja valvontaa niiden alusten osalta, joilla on Itämeren itäosan turskan sivusaaliskiintiö, tai Itämeren länsiosan turskan tai Itämeren länsiosan silakan kalastusmahdollisuuksien osalta. Lisäksi kynnysmäärä, jonka ylittyessä kalastusaluksen on lähetettävä purkamista koskeva ennakkoilmoitus ja purettava saaliinsa tietyssä paikassa, olisi alennettava 250 kilogrammaan Itämeren itäosan turskan ja Itämeren länsiosan turskan osalta.

(14)

Asetus (EU) 2016/1139 olisi sen vuoksi muutettava.

(15)

ICES laati analyyttisen arvion Itämeren itäosan turskakannasta, mutta ei kyennyt esittämään kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä eikä erinäisiä viitearvoja, koska tarvittavat tiedot puuttuivat. Siksi tietojenkeruuta olisi parannettava.

(16)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 508/2014 (8) perustetulla Euroopan meri- ja kalatalousrahastolla, jäljempänä ’EMKR’, mahdollistettiin kalastustoiminnan pysyvä lopettaminen 31 päivään joulukuuta 2017 asti keinona vähentää havaittua rakenteellista ylikapasiteettia. Kun jäsenvaltiot ovat havainneet rakenteellisen epätasapainon, ne ovat laatineet asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti toimintasuunnitelman, johon ne ovat voineet sisällyttää kalastustoiminnan pysyvän lopettamisen keinona saavuttaa toimintasuunnitelman tavoitteet.

(17)

Jotta voidaan lieventää niitä äärimmäisen vakavia sosioekonomisia seurauksia, joita yhteisöille ja kalastusta harjoittaville yrityksille aiheutuu Itämeren pitkäkestoisesta ja huonosta ympäristötilanteesta ja tästä johtuvista kalastusmahdollisuuksien huomattavista vähennyksistä, ja ottaen huomioon Itämeren monivuotisessa suunnitelmassa säädetyt erityistoimenpiteet, kalastustoiminnan pysyvään lopettamiseen kalastusalusten romuttamisen kautta olisi myönnettävä julkista tukea, jotta jäsenvaltiot voivat saavuttaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaiset toimintasuunnitelmiensa tavoitteet ja vähentää kyseisillä laivastonosuuksilla mahdollisesti havaittua rakenteellista epätasapainoa. Asetusta (EU) N:o 508/2014 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti, jotta tuki kalastustoiminnan pysyvään lopettamiseen otetaan uudelleen käyttöön kyseisten laivastonosuuksien aluksille.

(18)

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus Itämeren laivaston rakenteellisen mukauttamisen ja Itämeren monivuotisessa hoitosuunnitelmassa asetettujen säilyttämistavoitteiden välillä, kyseisten laivastonosuuksien kalastusalusten romuttamisen kautta tehtävään kalastustoiminnan pysyvään lopettamiseen myönnettävälle tuelle olisi asetettava tiukat edellytykset, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 ja kyseisten laivastonosuuskohtaisten kapasiteettiylärajojen noudattamista.

(19)

Kalastustoiminnan pysyvää lopettamista koskevaa tukea ei olisi Itämeren herkän ekosysteemin vuoksi myönnettävä jälkiasennuksiin, joita tehdään kalastusaluksiin muuta kuin kaupallista kalastusta varten, kuten virkistyskalastus, millä voi olla haitallinen vaikutus ekosysteemiin. Tukea olisi sen vuoksi myönnettävä ainoastaan kalastusalusten romuttamiseen.

(20)

Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 säädetään, että julkisella tuella käytöstä poistettujen kalastusalusten kalastuskapasiteettia ei saa korvata uudella kapasiteetilla. Lisäksi kyseisessä asetuksessa säädetään, että laivastoon ilman julkista tukea tehtävän uuden kalastuskapasiteetin lisäyksen vastapainona on oltava aikaisempi ilman julkista tukea tehty vähintään samansuuruinen kalastuskapasiteetin poisto.

(21)

Koska asetuksen (EU) N:o 508/2014 mukaista tukea voidaan myöntää vuoden 2023 loppuun asti, toimintaohjelmien täytäntöönpanoa koskeva viimeinen vuotuinen täytäntöönpanokertomus olisi toimitettava viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2024. Sen vuoksi asetus (EU) N:o 508/2014 olisi muutettava.

(22)

Kun otetaan huomioon sellaisten unionin kalastusalusten huono taloudellinen tilanne, jotka ovat hyvin riippuvaisia Itämeren itäosan turskasta, ja tarve varmistaa EMKR:n tuen saatavuus kyseisten alusten kalastustoiminnan pysyvään lopettamiseen vuonna 2020, tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,