(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että otetaan käyttöön säilyttämistoimenpiteitä ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean ja muiden neuvoa-antavien elinten laatimat kertomukset sekä asianomaisia maantieteellisiä alueita tai toimivalta-aloja varten perustetuilta neuvoa-antavilta toimikunnilta saadut lausunnot ja jäsenvaltioiden antamat yhteiset suositukset.

(2)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet, mukaan lukien tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioille siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(3)

Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 asetetaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteeksi saavuttaa kestävän enimmäistuoton hyödyntämistaso mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja asteittain viimeistään vuonna 2020 kaikkien kantojen osalta.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit (TAC) olisi sen vuoksi vahvistettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti ja saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen samalla eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös näkemykset, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1139 (2) vahvistetaan monivuotinen suunnitelma Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja kyseisiä kantoja hyödyntäviä kalastuksia varten, jäljempänä ’suunnitelma’. Suunnitelmalla pyritään varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan sellaisia tasoja suuremmiksi, joilla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto, ja pidetään tällaisilla tasoilla. Tätä varten tavoitteena oleva, vaihteluväleinä ilmoitettu kalastuskuolevuus on asianomaisten kantojen osalta saavutettava mahdollisimman pian ja asteittain vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2021 sovellettavat Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantojen saalisrajoitukset on asianmukaista vahvistaa siten, että ne vastaavat suunnitelman tavoitteita.

(6)

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) mukaan Itämeren länsiosan silakan biomassa ICES osa-alueilla 20–24 on enää 48 prosenttia kutukannan biomassan rajaviitearvosta (Blim), jonka alittuessa on mahdollista, että lisääntymiskyky saattaa alentua. Sen vuoksi ICES suosittaa kantoja koskevassa vuotuisessa lausunnossaan olevassa 29 päivänä toukokuuta 2020 antamassaan tieteellisessä lausunnossa, ettei Itämeren länsiosan silakkaa pyydetä lainkaan. Asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti olisi toteutettava kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomainen kanta palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Lisäksi kyseinen säännös edellyttää muiden korjaavien toimenpiteiden toteuttamista. Tätä varten on tarpeen ottaa huomioon yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen aikataulu yleisesti ja erityisesti suunnitelman tavoitteiden saavuttamisen aikataulu siltä osin, kun kyseessä ovat toteutettujen korjaavien toimenpiteiden ennakoidut vaikutukset, mutta samalla on myös pyrittävä varmistamaan taloudellisia, sosiaalisia ja työllisyyteen liittyviä hyötyjä koskevien tavoitteiden saavuttaminen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa säädetyn mukaisesti. Tämän vuoksi sekä asetuksen (EU) 2016/1139 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti on asianmukaista vahvistaa Itämeren länsiosan silakkaa koskevat kalastusmahdollisuudet kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä alemmalle tasolle, koska tällöin voidaan ottaa huomioon kyseisen kannan biomassan väheneminen ICES osa-alueilla 20–24.

(7)

Itämeren itäosan turskakannan osalta ICES on vuodesta 2019 lähtien voinut perustaa varovaisuusperiaatteen mukaisen lausuntonsa arvioon, joka sisältää runsaammin dataa kuin aiemmin oli mahdollista. ICES arvioi, että Itämeren itäosan turskakannan biomassa oli alle Blim-arvon vuonna 2019 ja että se on vähentynyt entisestään siitä lähtien. Siksi ICES suosittaa, että Itämeren itäosan turskaa ei pyydetä myöskään vuonna 2021. ICES ei kuitenkaan pystynyt määrittelemään kalastuskuolevuuden vaihteluvälin arvoja. Jos Itämeren itäosan turskakannan kalastusmahdollisuudet vahvistettaisiin tieteellisessä lausunnossa esitetylle tasolle, velvoite purkaa kaikki sekakalastuksen saaliit, Itämeren itäosan turskan sivusaaliit mukaan luettuina, johtaisi ’pullonkaulalajeina’ tunnetun ilmiön esiintymiseen, kuten viime vuonna. Jotta voitaisiin löytää sopiva tasapaino tilanteessa, jossa kalastusta jatketaan Itämeren itäosan turskasaaliiden kieltämisestä mahdollisesti aiheutuvien vakavien sosioekonomisten vaikutusten välttämiseksi mutta jossa on samalla tarpeen saavuttaa kyseisen kannan hyvä biologinen tila, ottaen huomioon, että sekakalastuksessa on vaikeaa kalastaa kaikkia kantoja samanaikaisesti kestävää enimmäistuottoa noudattaen, on aiheellista vahvistaa erityinen TAC Itämeren itäosan turskan sivusaaliille. Kalastusmahdollisuudet on vahvistettava asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(8)

ICES antoi toukokuussa 2020 päivitetyn lausunnon turskan sivusaaliiden määristä muissa kalastuksissa. On aiheellista vahvistaa kalastusmahdollisuudet kyseisen lausunnon mukaisesti, lukuun ottamatta yksinomaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin harjoitettavia kalastustoimia, joissa noudattaen kaikilta osin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1241 25 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä (3). Lisäksi asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti on toteutettava muita korjaavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kanta palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Tieteellisten lausuntojen mukaan erityisesti kutualueiden rauhoittamisesta voi olla kannalle lisähyötyä, jota ei voida saavuttaa pelkästään TACeilla, esimerkiksi kun rekrytointi lisääntyy onnistuneen kudun ansiosta. Sen vuoksi on aiheellista säilyttää nykyinen kesäkudun rauhoitus. Lisäksi tieteelliset lausunnot osoittavat, että Itämeren itäosan turskan virkistyskalastuksen suhteellinen merkitys riippuu TAC-tasosta. Koska TACia on alennettu tuntuvasti, virkistyskalastuksessa pyydettyjä määriä pidetään huomattavina, ja siksi on aiheellista säilyttää turskan virkistyskalastusta koskeva kielto ICES osa-alueilla 25 ja 26, joilla Itämeren itäosan turskaa on eniten.

(9)

ICES on tarkistanut Itämeren länsiosan turskakannan arvioitua biomassaa alaspäin ja arvioi, että se ei ole elpynyt yli kutukannan biomassan viiteraja-arvon, jonka alittuessa on ryhdyttävä erityisiin ja asianmukaisiin hoitotoimenpiteisiin (Btrigger). Siksi on aiheellista säilyttää vuodeksi 2020 käyttöön otetut liitännäistoimenpiteet ja vahvistaa kalastusmahdollisuudet asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti samalla, kun otetaan huomioon ICESin esittämät muissa kalastuksissa pyydetyt turskan sivusaalismäärät ICES osa-alueella 24, jotta oltaisiin johdonmukaisia Itämeren itäosan turskakannan kalastuksenhoitoalueella noudatettavan lähestymistavan kanssa. Lisäksi tieteelliset lausunnot osoittavat, että läntistä ja itäistä turskakantaa esiintyy kumpaakin ICES osa-alueella 24. Itäisen turskakannan suojelemiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi Itämeren itäosan turskakannan kalastuksenhoitoalueen kanssa olisi rajoitettava edelleen TACin käyttö ICES osa-alueella 24 turskan sivusaaliisiin, lukuun ottamatta yksinomaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin harjoitettavia kalastustoimia, joissa noudattaen kaikilta osin asetuksen (EU) 2019/1241 25 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä, sekä pienimuotoista rannikkokalastusta, jota harjoitetaan passiivisilla pyydyksillä enintään kuuden meripeninkulman etäisyydellä rannasta sijaitsevilla alueilla, joilla veden syvyys on alle 20 metriä, sillä näillä matalilla rannikkoalueilla hallitsevana on läntinen turska. Lisäksi ICES osa-alueen 24 kalastuskieltokausi olisi mukauttava ICES osa-alueiden 25 ja 26 kalastuskieltokauteen vastaavan suojelun varmistamiseksi ICESin lausunnon mukaisesti.

(10)

Sen vuoksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi ICES osa-alueiden 25 ja 26 kanssa turskan virkistyskalastus ICES osa-alueella 24 olisi edelleen kiellettävä yli kuuden meripeninkulman päässä rannikosta. Lisäksi koska virkistyskalastus vaikuttaa tieteellisten lausuntojen mukaan merkittävällä tavalla kyseisen kannan kalastuskuolevuuteen kokonaisuudessaan ja kun otetaan huomioon kyseisen kannan tila ja TACin alentaminen, kalastajakohtainen päivittäinen saalisrajoitus olisi säilytettävä. Tämä ei vaikuta suhteellisen vakauden periaatteeseen, jota sovelletaan kaupalliseen kalastustoimintaan. Kun otetaan lopuksi huomioon kannan heikko tila ja tieteelliset lausunnot, joiden mukaan erityisesti kutualueiden rauhoittamisesta voi olla kannalle lisähyötyä, jota ei voida saavuttaa pelkästään TACeilla, esimerkiksi kun rekrytointi lisääntyy onnistuneen kudun ansiosta, talvikudun rauhoitus olisi säilytettävä, lukuun ottamatta tiettyjä pienimuotoista rannikkokalastusta ja yksinomaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin harjoitettavia kalastustoimia, joissa noudatetaan kaikilta osin asetuksen (EU) 2019/1241 25 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä.

(11)

ICES arvioi, että Itämeren keskiosan silakan biomassa on pienentynyt alle kutukannan biomassan viiteraja-arvon, jonka alittuessa on ryhdyttävä erityisiin ja asianmukaisiin hoitotoimenpiteisiin (Btrigger). Siksi kalastusmahdollisuudet on aiheellista vahvistaa asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(12)

ICESin lausunnon mukaan turskaa saadaan sivusaaliina punakampelan kalastuksessa. Lisäksi kilohailia pyydetään sillin ja silakan sekakalastuksessa, ja se on turskan saalislaji. Kyseiset lajien väliset näkökohdat on aiheellista ottaa huomioon punakampelan ja kilohailin kalastusmahdollisuuksien vahvistamisessa.

(13)

Rannikkokalastusmahdollisuuksien täysimääräisen käytön varmistamiseksi vuonna 2019 otettiin käyttöön lohen osalta rajoitettu alueiden välinen jousto ICES-osa-alueilta 22–31 ICES-osa-alueelle 32. Kyseisten kahden kannan kalastusmahdollisuuksien muutosten vuoksi on aiheellista lisätä kyseistä joustavuutta.

(14)

Meritaimenen kalastamisen kieltäminen neljää meripeninkulmaa kauempana ja meritaimenen sivusaaliiden rajoittaminen 3 prosenttiin meritaimenen ja lohen kokonaissaaliista on vähentänyt osaltaan merkittävästi sitä, että lohenkalastuksen saaliista ilmoitetaan virheellisesti, erityisesti meritaimensaaliina. Virheellisten ilmoitusten määrän vähentämiseksi mahdollisimman paljon on aiheellista säilyttää kyseinen säännös.

(15)

Tässä asetuksessa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (4) ja erityisesti sen 33 ja 34 artiklaa, jotka koskevat saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista sekä kalastusmahdollisuuksien loppuun käyttämistä koskevien tietojen toimittamista komissiolle. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi täsmennettävä koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä niiden lähettäessä komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(16)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (5) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, mukaan lukien 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilaa. Sen jälkeen otettiin asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdalla käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuotuinen joustomekanismi. Jotta näin ollen vältettäisiin liiallinen jousto, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja heikentäisi kantojen biologista tilannetta, olisi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta hyödynnetä.

(17)

Lisäksi ottaen huomioon, että Itämeren itäosan turskakannan biomassa on alle Blim-arvon ja että ainoastaan sivusaaliit ja tieteelliset kalastukset ovat sallittuja vuonna 2021, jäsenvaltiot ovat sitoutuneet olemaan soveltamatta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohtaa tähän kantaan vuosien 2020–2021 siirtojen osalta, jotta vuoden 2021 saaliit eivät ylitä Itämeren itäosan turskalle vahvistettua TACia.

(18)

Harmaaturskan kalastuskausi ICES-alueella 3a sekä unionin vesillä ICES-alueella 2a ja ICES-suuralueella 4 kestää 1 päivästä marraskuuta 31 päivään lokakuuta. Uusien tieteellisten lausuntojen perusteella harmaaturskalle olisi vahvistettava alustava TAC kyseisillä alueilla. Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei ole harmaaturskakiintiötä. Osa kiintiöstä kuitenkin pyydetään Yhdistyneen kuningaskunnan vesillä. Yhdistynyttä kuningaskuntaa on kuultu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 130 artiklan 1 kohdan mukaisesti (6). Näin ollen olisi vahvistettava kalastusmahdollisuuksia koskeva alustava TAC marraskuun 1 päivästä 2020 joulukuun31 päivään 2020. Kyseinen TAC mahdollistaa kalastuskauden alkamisen. Kalastusmahdollisuuksista 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän lokakuuta 2021 välisenä aikana neuvotellaan Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Huolimatta siitä, että Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei ole osuutta tämän kalakannan kiintiöstä, kalavarat jaetaan sen kanssa. Sen vuoksi olisi käytävä neuvotteluja kantojen yhteisestä hoidosta 31 päivänä joulukuuta 2020 päättyvän siirtymäkauden jälkeen. Asetus harmaaturskan kalastusmahdollisuuksista ICES-alueella 3a sekä unionin vesillä ICES-alueella 2a ja ICES-suuralueella 4 olisi muutettava myöhemmin niin, että se sisältää kyseisten neuvottelujen tuloksen 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän lokakuuta 2021 välisenä aikana ja kattaa siten koko kalastuskauden 1 päivästä marraskuuta 202031 päivään lokakuuta 2021.

19)

Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi ja jotta turvattaisiin unionin kalastajien toimeentulo, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2021. Tätä asetusta olisi kuitenkin sovellettava harmaaturskaan ICES-alueella 3a sekä unionin vesillä ICES-alueella 2a ja ICES-suuralueella 4 1 päivästä marraskuuta 202031 päivään lokakuuta 2021. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,