20.5.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/1


NEUVOSTON ASETUS (EU) 2020/672,

annettu 19 päivänä toukokuuta 2020,

eurooppalaisen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäisen tukivälineen (SURE) perustamisesta covid-19:n leviämisen seurauksena

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 122 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto voi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan 1 kohdan nojalla komission ehdotuksesta päättää jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä aiheellisista toimenpiteistä, joilla voidaan vastata covid-19:n leviämisen jälkeiseen sosioekonomiseen tilanteeseen.

(2)

Perussopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa annetaan neuvostolle mahdollisuus myöntää jäsenvaltiolle unionin taloudellista apua, jos poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet kyseiselle jäsenvaltiolle vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia.

(3)

Vakavan äkillisen hengitystieoireyhtymän aiheuttava koronavirus-2 (SARS-CoV-2) aiheuttaa Maailman terveysjärjestön (WHO) covid-19:ksi nimeämää koronavirustautia ja on uusi koronaviruskanta, jota ei ole aiemmin tavattu ihmisillä. Kyseisen taudin maailmanlaajuinen puhkeaminen leviää nopeasti, ja WHO on julistanut sen pandemiaksi. Covid-19:n puhjettua unionissa jäsenvaltioissa on 30 päivään maaliskuuta 2020 mennessä raportoitu 334 396 tartunnasta ja 22 209 kuolemantapauksesta.

(4)

Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet poikkeuksellisia toimenpiteitä covid-19:n leviämisen ja sen vaikutusten rajoittamiseksi. Pidetään hyvin todennäköisenä, että covid-19 jatkaa leviämistään unionissa. Sen lisäksi, että covid-19:n leviämisellä on kansanterveydellisiä vaikutuksia, joilla on merkittäviä kuolettavia seurauksia, sillä on ollut valtava ja vaurioittava vaikutus jäsenvaltioiden talousjärjestelmiin, ja se on aiheuttanut yhteiskunnallisia häiriöitä ja lisännyt julkisia menoja yhä useammissa jäsenvaltioissa.

(5)

Kyseinen poikkeuksellinen tilanne, johon jäsenvaltiot eivät voi vaikuttaa ja joka on pakottanut huomattavan osan niiden työvoimasta kotiin, on johtanut siihen, että työntekijöiden työajan lyhentämisjärjestelyistä ja vastaavista, erityisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevista toimenpiteistä aiheutuvat jäsenvaltioiden julkiset menot samoin kuin joistakin terveyteen liittyvistä toimenpiteistä erityisesti työpaikalla aiheutuvat menot ovat kasvaneet äkillisesti ja voimakkaasti. Jotta voidaan säilyttää tällä asetuksella säädetyn tukivälineen voimakas painopiste ja tämän myötä sen vaikuttavuus, kyseistä tukivälinettä sovellettaessa terveyteen liittyvät toimenpiteet voivat olla toimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähentää ammatillisia vaaroja ja varmistaa työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien suojelu työpaikalla, sekä tarvittaessa joitakin muita terveyteen liittyviä toimenpiteitä. On tarpeen helpottaa jäsenvaltioiden pyrkimyksiä vastata julkisten menojen äkilliseen ja voimakkaaseen kasvuun siihen saakka, kunnes covid-19:n leviäminen ja sen vaikutus jäsenvaltioiden työvoimaan ovat hallinnassa.

(6)

Perustamalla eurooppalaisen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäisen tukivälineen (SURE), jäljempänä ’tukiväline’, covid-19:n leviämisen seurauksena unioni voisi reagoida työmarkkinoiden kriisiin koordinoidusti, nopeasti ja tuloksellisesti sekä jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden hengessä, näin lieventäen vaikutusta yksittäisten henkilöiden ja eniten kärsivien talouden alojen työllisyyteen ja pienentäen tämän poikkeuksellisen tilanteen suoria vaikutuksia jäsenvaltioiden julkisiin menoihin.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (1) 220 artiklan 1 kohdan mukaan unioni voi antaa jäsenvaltioille rahoitusapua lainan muodossa. Tällaisia lainoja olisi myönnettävä jäsenvaltioille, joissa covid-19:n leviäminen on 1 päivästä helmikuuta 2020 alkaen johtanut toteutuneiden ja mahdollisesti myös suunniteltujen julkisten menojen äkilliseen ja voimakkaaseen kasvuun kansallisten toimenpiteiden vuoksi. Kyseisellä päivämäärällä varmistetaan kaikkien jäsenvaltioiden yhtäläinen kohtelu, ja se antaa mahdollisuuden kattaa niiden toteutunut ja mahdollisesti myös suunniteltu työmarkkinavaikutuksiin liittyvien menojen kasvu riippumatta siitä, milloin covid-19 on kussakin jäsenvaltiossa puhjennut. Kansallisten toimenpiteiden, joiden katsotaan olevan asiaa koskevien perusoikeusperiaatteiden mukaisia, olisi liityttävä suoraan työajan lyhentämisjärjestelyjen luomiseen tai laajentamiseen sekä vastaaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevat toimenpiteet, tai joihinkin terveyteen liittyviin toimenpiteisiin. Työajan lyhentämisjärjestelyt ovat julkisia ohjelmia, joiden avulla taloudellisissa vaikeuksissa olevat yritykset voivat tietyissä olosuhteissa tilapäisesti vähentää työntekijöidensä työtunteja, jolloin tekemättömistä työtunneista maksetaan työntekijöille julkista tulotukea.

Vastaavia järjestelyjä on myös itsenäisten ammatinharjoittajien tulojen korvaamiseksi. Taloudellista apua pyytävän jäsenvaltion olisi esitettävä todisteet siitä, että työajan lyhentämisjärjestelyihin tai vastaaviin toimenpiteisiin liittyvät toteutuneet ja mahdollisesti myös suunnitellut julkiset menot ovat kasvaneet äkillisesti ja voimakkaasti. Jos taloudellista apua myönnetään terveyteen liittyviin toimenpiteisiin, sitä pyytävän jäsenvaltion olisi esitettävä todisteet myös asiaankuuluviin terveyteen liittyviin toimenpiteisiin liittyvistä toteutuneista tai suunnitelluista menoista.

(8)

Jotta tilanteesta kärsiville jäsenvaltioille voidaan tarjota suotuisin ehdoin riittävästi varoja, joiden avulla ne voivat selviytyä covid-19:n leviämisen vaikutuksista työmarkkinoillaan, unionin tukivälineen mukaisten lainanotto- ja lainanantotoimien olisi oltava riittävän laajoja. Siksi unionin lainojen muodossa myöntämä rahoitusapu olisi rahoitettava turvautumalla kansainvälisiin pääomamarkkinoihin.

(9)

Covid-19:n leviämisellä on ollut valtava ja vaurioittava vaikutus kunkin jäsenvaltion talousjärjestelmään. Sen vuoksi jäsenvaltioilta tarvitaan kollektiivisia panoksia unionin talousarviosta myönnettäville lainoille annettavien takausten muodossa. Tällaiset takaukset ovat tarpeen, jotta unioni voi myöntää riittävän suuria lainoja jäsenvaltioille suurimpien paineiden kohteena olevien työmarkkinatoimenpiteiden tukemiseen. Jotta tällaisista lainoista johtuva ehdollinen velka olisi sopusoinnussa sovellettavan monivuotisen rahoituskehyksen ja omien varojen enimmäismäärien kanssa, jäsenvaltioiden antamien takausten olisi oltava peruuttamattomia, ehdottomia ja vaadittaessa maksettavia (on demand), ja järjestelmän vakautta olisi vahvistettava lisäsuojatoimilla. Tällaisten takausten täydentävän roolin mukaisesti ja niiden peruuttamattomaan, ehdottomaan ja vaadittaessa maksettavaan (on demand) luonteeseen vaikuttamatta komission odotetaan, ennen jäsenvaltioiden antamiin takauksiin kohdistuvien maksuvaatimusten esittämistä, hyödyntävän omien varojen enimmäismäärän mukaisten maksumäärärahojen liikkumavaraa siinä määrin kuin komissio pitää sitä kestävänä ottaen huomioon muun muassa unionin ehdolliset kokonaisvelat, mukaan lukien neuvoston asetuksella (EY) N:o 332/2002 (2) perustetun maksutasejärjestelyn puitteissa. Asiaankuuluvan takauksiin kohdistuvan maksuvaatimuksen yhteydessä komission olisi ilmoitettava jäsenvaltioille, missä määrin käytettävissä olevaa liikkumavaraa on hyödynnetty. Jäsenvaltioiden antamien takausten tarvetta voidaan tarkastella uudelleen, jos päästään yhteisymmärrykseen tarkistetusta omien varojen enimmäismäärästä.

(10)

Järjestelmän vakautta lisäävien suojatoimien olisi muodostuttava varovaisesta varainhoidosta, riskien vuotuisesta enimmäismäärästä ja lainasalkun riittävästä hajauttamisesta.

(11)

Tukivälineen nojalla myönnettyjen lainojen olisi oltava asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 220 artiklassa tarkoitettua rahoitusapua. Kyseisen asetuksen 282 artiklan 3 kohdan g alakohdan mukaisesti tukivälineen nojalla myönnettyihin lainoihin sovelletaan kyseisen asetuksen 220 artiklaa vasta vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen soveltamispäivästä alkaen. On kuitenkin aiheellista soveltaa asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 220 artiklan 5 kohdassa säädettyjä vaatimuksia tukivälineen mukaisiin lainanotto- ja lainanantotoimiin jo tämän asetuksen voimaantulosta alkaen.

(12)

Jotta tukivälineen nojalla myönnetyistä lainoista johtuva ehdollinen velka olisi sopusoinnussa sovellettavan monivuotisen rahoituskehyksen ja omien varojen enimmäismäärien kanssa, on tarpeen vahvistaa toiminnan vakautta koskevat säännöt, mukaan lukien mahdollisuus jatkaa unionin lukuun otettuja lainoja.

(13)

Päätökset myöntää taloudellista apua tämän päätöksen nojalla edellyttävät erityisten taloudellisten vaikutustensa vuoksi, että käytetään täytäntöönpanovaltaa, joka olisi siirrettävä neuvostolle. Päättäessään komission ehdotuksesta lainan määrästä neuvoston olisi otettava huomioon pyynnön esittävän jäsenvaltion nykyiset ja odotettavissa olevat tarpeet sekä taloudellisen avun pyynnöt, joita muut jäsenvaltiot ovat jo esittäneet tai suunnitelleet esittävänsä tämän asetuksen nojalla, ottaen huomioon yhdenvertaisen kohtelun ja solidaarisuuden periaatteet sekä suhteellisuus- ja avoimuusperiaatteet, sekä toimittava tavalla, joka kunnioittaa kaikilta osin jäsenvaltioiden toimivaltaa.

(14)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen (3), jäljempänä ’erosopimus’, 143 artiklan 1 kohdassa rajoitetaan Yhdistyneen kuningaskunnan vastuuta sen osuudesta unionin rahoitustoimiin liittyvistä ehdollisista rahoitusvastuista niihin rahoitustoimiin liittyviin ehdollisiin rahoitusvastuisiin, jotka johtuvat unionin ennen erosopimuksen voimaantuloa toteuttamista rahoitustoimista. Tämän asetuksen mukaisesta taloudellisesta avusta aiheutuva unionin ehdollinen rahoitusvastuu syntyisi erosopimuksen voimaantulopäivän jälkeen. Sen vuoksi Yhdistyneen kuningaskunnan ei olisi osallistuttava tämän asetuksen mukaiseen taloudelliseen apuun.

(15)

Koska tukiväline on luonteeltaan tilapäinen covid-19:n leviämisen vaikutuksiin puuttumiseksi, komission olisi kuuden kuukauden välein arvioitava, ovatko jäsenvaltioissa vakavia talouden häiriöitä aiheuttaneet poikkeukselliset olosuhteet yhä olemassa ja raportoitava asiasta neuvostolle. Tämän asetuksen hyväksymiseksi käytettävän oikeusperustan mukaisesti taloudellista apua ei olisi asetettava saataville tämän asetuksen nojalla, kun covid-19-hätätila on ohi. Tätä varten on aiheellista rajoittaa tukivälineen saatavuutta ajallisesti. Neuvostolle olisi annettava valtuudet pidentää komission ehdotuksesta tukivälineen käytettävyysaikaa, jos tämän asetuksen soveltamiseen oikeuttavat poikkeukselliset tapahtumat jatkuvat.

(16)

Euroopan keskuspankki antoi lausuntonsa 8 päivänä toukokuuta 2020.

(17)

Kun otetaan huomioon covid-19:n leviämisen vaikutus ja tarve reagoida kyseisen leviämisen seurauksiin kiireellisesti, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tällä asetuksella perustetaan covid-19:n leviämisen vaikutusten ja sen sosioekonomisten seurausten käsittelemiseksi eurooppalainen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäinen tukiväline (SURE), jäljempänä ’tukiväline’.

2.   Tässä asetuksessa vahvistetaan edellytykset ja menettelyt, joiden mukaisesti unioni voi myöntää jäsenvaltiolle, jonka taloudessa on tai jonka taloutta vakavasti uhkaa covid-19:n leviämisen aiheuttama vakava häiriö, taloudellista apua ensisijaisesti työajan lyhentämisjärjestelyjen tai vastaavien, työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien suojelemiseen ja sitä kautta työttömyyden ja tulonmenetysten vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden rahoittamiseen sekä toissijaisesti joidenkin terveyteen liittyvien toimenpiteiden rahoittamiseen erityisesti työpaikalla.

2 artikla

Tukivälineen täydentävä luonne

Tukivälineellä täydennetään tilanteesta kärsivien jäsenvaltioiden toteuttamia kansallisia toimenpiteitä myöntämällä taloudellista apua, jolla autetaan kyseisiä jäsenvaltioita selviytymään toteutuneiden ja mahdollisesti myös suunniteltujen julkisten menojen äkillisestä ja voimakkaasta kasvusta covid‐19:n leviämisen aiheuttaman poikkeuksellisen tapahtuman suorien taloudellisten, sosiaalisten ja terveyteen liittyvien vaikutusten lieventämiseksi.

3 artikla

Tukivälineen käytön edellytykset

1.   ’ apu’, jos sen toteutuneet ja mahdollisesti myös suunnitellut julkiset menot ovat 1 päivästä helmikuuta 2020 alkaen äkillisesti ja voimakkaasti kasvaneet sellaisten kansallisten toimenpiteiden johdosta, jotka liittyvät suoraan työajan lyhentämisjärjestelyihin ja vastaaviin toimenpiteisiin, joilla puututaan covid-19:n leviämisen aiheuttaman poikkeuksellisen tapahtuman sosioekonomisiin vaikutuksiin.

2.   Apua saavien jäsenvaltioiden on käytettävä taloudellinen apu ensisijaisesti niiden kansallisten työajan lyhentämisjärjestelyjen tai vastaavien toimenpiteiden tukemiseen ja tapauksen mukaan asiaankuuluvien terveyteen liittyvien toimenpiteiden tukemiseen.

4 artikla

Taloudellisen avun muoto

Taloudellinen apu on muodoltaan unionin asianomaiselle jäsenvaltiolle myöntämää lainaa. Komissiolle annetaan tätä varten ja 6 artiklan 1 kohdan nojalla annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen mukaisesti valtuudet ottaa unionin lukuun pääomamarkkinoilta tai rahoituslaitoksilta lainaa sopivimpana ajankohtana, jotta rahoituskustannukset voidaan optimoida ja komissio voi säilyttää markkinoilla maineensa unionin liikkeeseenlaskijana.

5 artikla

Taloudellisen avun enimmäismäärä

Taloudellisen avun enimmäismäärä on kaikkien jäsenvaltioiden osalta enintään 100 000 000 000 euroa.

6 artikla

Menettely taloudellisen avun pyytämiseksi

1.   Taloudellinen apu asetetaan saataville komission ehdotuksen perusteella hyväksyttävällä neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä.

2.   Ennen kuin komissio tekee neuvostolle ehdotuksen, se kuulee asianomaista jäsenvaltiota ilman aiheetonta viivytystä varmistaakseen toteutuneiden ja mahdollisesti myös suunniteltujen julkisten menojen, jotka liittyvät suoraan covid-19:n leviämisen aiheuttamaan poikkeukselliseen tapahtumaan liittyviin työajan lyhentämisjärjestelyihin ja vastaaviin toimenpiteisiin sekä tarvittaessa asiaankuuluviin terveyteen liittyviin toimenpiteisiin, äkillisen ja voimakkaan kasvun taloudellista apua pyytävässä jäsenvaltiossa. Asianomaisen jäsenvaltion on tätä tarkoitusta varten toimitettava komissiolle asianmukainen näyttö. Lisäksi komissio varmistaa, että 9 artiklassa säädetyt toiminnan vakautta koskevat säännöt täyttyvät.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun neuvoston täytäntöönpanopäätökseen on sisällytettävä

a)

lainan määrä, sen keskimääräinen enimmäismaturiteetti, sen hinnoittelukaava, sen nostoerien enimmäismäärä, sen saatavuusaika ja muut taloudellisen avun myöntämisen edellyttämät yksityiskohtaiset säännöt;

b)

arvio siitä, miten jäsenvaltio täyttää 3 artiklassa säädetyt edellytykset; ja

c)

kuvaus kansallisista työajan lyhentämisjärjestelyistä tai vastaavista toimenpiteistä sekä tarvittaessa asiaankuuluvista terveyteen liittyvistä toimenpiteistä, joita voidaan rahoittaa.

4.   Edellä 1 kohdan mukaista täytäntöönpanopäätöstä hyväksyessään neuvosto ottaa huomioon pyynnön esittävän jäsenvaltion nykyiset ja odotettavissa olevat tarpeet sekä taloudellisen avun pyynnöt, joita muut jäsenvaltiot ovat jo esittäneet tai suunnitelleet esittävänsä tämän asetuksen nojalla, yhdenvertaisen kohtelun ja solidaarisuuden periaatteita sekä suhteellisuus- ja avoimuusperiaatteita soveltaen.

7 artikla

Tukivälineen nojalla myönnetyn lainan maksu

Tukivälineen nojalla myönnetty laina, jäljempänä ’laina’, maksetaan erissä.

8 artikla

Lainanotto- ja lainanantotoimet

1.   Tukivälineen mukaiset lainanotto- ja lainanantotoimet toteutetaan euroina.

2.   Apua saava jäsenvaltio ja komissio sopivat lainan ominaisuuksista lainasopimuksessa, jäljempänä ’lainasopimus’. Tällaisissa sopimuksissa on oltava asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 220 artiklan 5 kohdassa säädetyt määräykset.

3.   Komissio voi jälleenrahoittaa koko alkuperäisen lainansa tai osan siitä taikka järjestää vastaavat rahoitusehdot uudelleen, jos apua saava jäsenvaltio sitä pyytää ja olosuhteet mahdollistavat lainan koron parantamisen.

4.   Talous- ja rahoituskomitealle on ilmoitettava 3 kohdassa tarkoitetusta jälleenrahoituksesta tai uudelleenjärjestelystä.

9 artikla

Lainasalkkuun sovellettavat toiminnan vakautta koskevat säännöt

1.   Niiden kolmen jäsenvaltion lainojen osuus, joiden lainaosuudet ovat myönnetyistä lainoista suurimmat, saa olla enintään 60 prosenttia 5 artiklassa tarkoitetusta enimmäismäärästä.

2.   Määrät, jotka unionin on maksettava tiettynä vuonna, saavat olla enintään 10 prosenttia 5 artiklassa tarkoitetusta enimmäismäärästä.

3.   Komissio voi tarvittaessa jatkaa lainaan liittyviä unionin lukuun otettuja lainoja.

10 artikla

Lainojen hallinnointi

1.   Komissio toteuttaa tarvittavat lainojen hallinnointijärjestelyt Euroopan keskuspankin kanssa.

2.   Apua saavan jäsenvaltion on avattava erityinen tili kansallisessa keskuspankissaan vastaanottamansa taloudellisen avun hallinnointia varten. Sen on myös siirrettävä lainasopimuksen nojalla erääntyvä pääoma ja korot Euroopan keskuspankkijärjestelmässä olevalle tilille 20 TARGET2-pankkipäivää ennen kutakin eräpäivää.

11 artikla

Tukivälineen rahoitusosuudet jäsenvaltioilta takausten muodossa

1.   Jäsenvaltiot voivat rahoittaa tukivälinettä antamalla unionin kantamalle riskille vastatakauksen.

2.   Jäsenvaltioiden rahoitusosuudet toteutetaan peruuttamattomina, ehdottomina ja vaadittaessa maksettavina (on demand) takauksina.

3.   Komissio tekee osallistuvan jäsenvaltion kanssa sopimuksen 2 kohdassa tarkoitetuista peruuttamattomista, ehdottomista ja vaadittaessa maksettavista (on demand) takauksista. Tällaisissa sopimuksissa on vahvistettava maksuehdot.

4.   Jäsenvaltioiden antamiin takauksiin kohdistetut maksuvaatimukset esitetään suhteessa kunkin jäsenvaltion suhteelliseen osuuteen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta unionin bruttokansantulosta. Jos jäsenvaltio laiminlyö vaatimukseen vastaamisen määräajassa kokonaan tai osittain, komissiolla on, asianomaista jäsenvaltiota vastaavan osuuden kattamiseksi, oikeus kohdistaa lisävaatimuksia muiden jäsenvaltioiden antamiin takauksiin. Tällaiset vaatimukset tehdään suhteessa kunkin muun jäsenvaltion suhteelliseen osuuteen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta unionin bruttokansantulosta sellaisena kuin se on mukautettuna, kun ei oteta huomioon asianomaisen jäsenvaltion suhteellista osuutta. Jäsenvaltio, joka ei vastannut vaatimukseen, on edelleen velvollinen vastaamaan siihen. Ylimääräiset rahoitusosuudet palautetaan muille jäsenvaltioille määristä, jotka komissio on perinyt asianomaiselta jäsenvaltiolta. Jäsenvaltion takaukseen kohdistettu maksuvaatimus on kaikissa olosuhteissa rajoitettu siihen takauksen kokonaismäärään, jonka kyseinen jäsenvaltio on antanut 3 kohdassa tarkoitetussa sopimuksessa.

5.   Ennen jäsenvaltioiden antamiin takauksiin kohdistuvien maksuvaatimusten esittämistä komission odotetaan yksinomaista harkintavaltaansa käyttäen ja omalla vastuullaan unionin toimielimenä, jonka tehtäväksi on annettu unionin yleisen talousarvion toteuttaminen Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 317 artiklan mukaisesti, tarkastelevan mahdollisuutta hyödyntää omien varojen enimmäismäärän mukaisten maksumäärärahojen liikkumavaraa siinä määrin kuin komissio pitää sitä kestävänä ottaen huomioon muun muassa unionin ehdolliset kokonaisvelat, mukaan lukien asetuksella (EY) N:o 332/2002 perustetun maksutasejärjestelyn puitteissa, ja unionin yleisen talousarvion kestävyyden. Tällainen tarkastelu ei vaikuta 2 kohdan nojalla annettujen takausten peruuttamattomaan, ehdottomaan ja vaadittaessa maksettavaan (on demand) luonteeseen. Komissio ilmoittaa takauksiin kohdistuvan maksuvaatimuksen yhteydessä jäsenvaltioille, missä määrin liikkumavaraa on hyödynnetty.

6.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin takauksiin kohdistetuista maksuvaatimuksista saatavia määriä pidetään tukivälineen asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 21 artiklan 5 kohdan mukaisina ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina.

12 artikla

Tukivälineen asettaminen käyttöön

1.   Tukiväline asetetaan käyttöön vasta sen jälkeen, kun kaikki jäsenvaltiot ovat 11 artiklan mukaisesti osoittaneet tukivälineeseen rahoitusosuuksia määrän, joka on vähintään 25 prosenttia 5 artiklassa tarkoitetusta enimmäismäärästä, edellyttäen, että kunkin jäsenvaltion rahoitusosuuksien suhteellinen osuus jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien kokonaismäärästä vastaa jäsenvaltioiden suhteellista osuutta unionin yhteenlasketusta bruttokansantulosta, sellaisena kuin se esitetään varainhoitovuodeksi 2020 vahvistetun unionin yleisen talousarvion, sellaisena kuin se hyväksyttiin 27 päivänä marraskuuta 2019 (4), tulopuolen osassa A (Johdanto ja yleisen talousarvion rahoitus) olevan taulukon 3 sarakkeessa 1.

2.   Komissio ilmoittaa neuvostolle, kun tukiväline on käytettävissä.

3.   Tukivälineen käytettävyysaika, jonka kuluessa voidaan hyväksyä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätös, päättyy 31 päivänä joulukuuta 2022.

4.   Jos komissio toteaa 14 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa, että covid-19:n leviämisen aiheuttama vakava talouden häiriö, joka vaikuttaa 1 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseen, on edelleen olemassa, neuvosto voi komission ehdotuksesta päättää pidentää tukivälineen käytettävyysaikaa aina kuudella kuukaudella kerrallaan.

13 artikla

Valvonta ja tarkastukset

1.   Lainasopimuksessa on oltava asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 220 artiklan 5 kohdassa edellytetyt valvontaa ja tarkastuksia koskevat määräykset.

2.   Jos 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti esitetty taloudellista apua koskeva pyyntö perustuu kokonaan tai osittain suunniteltuihin julkisiin menoihin, on apua saavan jäsenvaltion ilmoitettava komissiolle kuuden kuukauden välein tällaisten suunniteltujen julkisten menojen toteuttamisesta.

14 artikla

Raportointi

1.   Komissio antaa kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona tukiväline on 12 artiklan mukaisesti käytettävissä, ja sen jälkeen kuuden kuukauden välein asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 250 artiklaan liittyen Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja rahoituskomitealle sekä työllisyyskomitealle kertomuksen taloudellisen avun käytöstä, mukaan lukien tukivälineen puitteissa maksamattomat määrät ja sovellettava takaisinmaksusuunnitelma, sekä sellaisten poikkeuksellisten tapahtumien jatkumisesta, jotka oikeuttavat tämän asetuksen soveltamisen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen on tarvittaessa liitettävä ehdotus neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi, jolla tukivälineen käytettävyysaikaa pidennetään.

15 artikla

Soveltaminen

1.   Tätä asetusta ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

2,   Tässä asetuksessa olevien viittausten ’jäsenvaltioihin’ ei katsota sisältävän Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä toukokuuta 2020.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. GRLIĆ RADMAN


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 332/2002, annettu 18 päivänä helmikuuta 2002, järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille (EUVL L 53, 23.2.2002, s. 1).

(3)  EUVL L 29, 31.1.2020, s. 7.

(4)  Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2020 lopullinen hyväksyminen (EU, Euratom) 2020/227 (EUVL L 57, 27.2.2020, s. 1).