(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 21 päivänä helmikuuta 2019 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Egyptistä, jäljempänä yhdessä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden tuontia unioniin koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan perusteella. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2) ilmoituksen vireillepanosta, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille, kun Tech-Fab Europe, jäljempänä ’valituksen tekijä’, esitti 8 päivänä tammikuuta 2019 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty näyttö polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Komissio pani 16 päivänä toukokuuta 2019 vireille erillisen tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevien silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden tuontia unioniin, ja käynnisti erillisen tutkimuksen. Se julkaisi vireillepanoilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä (3).

(4)

Valituksen tekijä esitti 31 päivänä heinäkuuta 2019 asianomaisista maista peräisin olevien tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden tuonnin kirjaamista koskevan pyynnön perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Valituksen tekijä väitti, että tutkimusajanjakson jälkeen tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden tuonti lisääntyi merkittävästi ja että unionissa kerrytetään varastoja siinä mittakaavassa, että se uhkaa heikentää mahdollisten polkumyyntitoimenpiteiden korjaavaa vaikutusta.

(5)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja, yksi käyttäjä sekä alan kiinalainen kauppakamari (China Chamber Of Commerce for Import & Export of Light Industrial Products & Arts-Crafts), jäljempänä ’CCCLA’, vastustivat kirjaamispyyntöä. Nämä osapuolet väittivät, että pyynnössä ei ollut riittävästi näyttöä perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdassa vaaditun mukaisesti. Lisäksi ne väittivät, että Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevaa tuontia koskevia tietoja olisi analysoitava erikseen ja että kyseinen tuonti ei todennäköisesti kuitenkaan heikennä tuntuvasti lopullisen polkumyyntitullin korjaavaa vaikutusta, koska tuonnin keskimääräinen yksikköhinta oli kohonnut vuoden 2018 ja 2019 välillä.

(6)

Komissio päätti olla ottamatta väliaikaisia toimenpiteitä käyttöön tässä tapauksessa, kuten 48 ja 50 kappaleessa selitetään. Sen vuoksi kirjaamispyyntö oli merkityksetön eikä sitä eikä 5 kappaleessa mainittuja huomautuksia ollut tarpeen analysoida enempää.

(7)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, Kiinan ja Egyptin viranomaisille sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille tutkimuksen vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan.

(8)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(9)

Zhejiang Hengshi Fiberglass Fabrics Co. Ltd pyysi tapaamista kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Kuuleminen järjestettiin 28 päivänä lokakuuta 2019. Kuulemisen aiheena oli perusasetuksen 18 artiklan ehdotettu soveltaminen yritykseen. Komissio analysoi esiin otettuja seikkoja ja käsitteli niitä lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä. Kuulemisesta vastaava neuvonantaja ei suositellut mitään erityisiä seurantatoimia.

(10)

Kuten 48 kappaleessa todetaan, komissio selvensi tuotteen määritelmää tutkimuksen aikana ja antoi asianomaisille osapuolille, joita selvennys koski tai jotka eivät ehkä olleet ilmoittautuneet, koska ne eivät uskoneet menettelyn koskevan niitä, mahdollisuuden ilmoittautua ja pyytää kyselylomaketta tietyssä määräajassa. Yksikään uusi osapuoli ei ilmoittautunut.

(11)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(12)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli päättänyt rajata tutkimuksen koskemaan kohtuullista määrää unionin tuottajia soveltamalla otantaa. Se lisäsi, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajien otoksen samankaltaisen tuotteen unionissa ilmoitettujen tuotantomäärien perusteella lokakuun 2017 ja syyskuun 2018 välillä ottaen myös huomioon maantieteellisen jakautumisen. Otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa, joiden osuus lasikuitukankaiden arvioidusta unionin kokonaistuotannosta oli yli 40 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta.

(13)

Huomautuksia saatiin vain yhdeltä unionin tuottajalta, joka ehdotti neljännen yrityksen lisäämistä otokseen maantieteellisen edustavuuden, tuotantomäärän ja katettujen tuotelajien laajentamiseksi.

(14)

Komissio pyrki saamaan otokseen suurimman edustavan tuotantomäärän, joten se päätti kasvattaa otoksen neljään yritykseen. Lopulliseen otokseen valittujen unionin tuottajien osuus unionin arvioidusta lasikuitukankaiden kokonaistuotannosta oli yli 40 prosenttia. Otos on unionin tuotannonalaa edustava.

(15)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(16)

Vain yksi etuyhteydetön tuoja (Euroresins UK Ltd.) toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Tuojien vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(17)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja muodostaakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia tiedossa olevia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(18)

Yhdeksän kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kahdesta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmästä koostuvan otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien osuus lasikuitukankaiden ilmoitetusta viennistä Kiinasta unioniin tutkimusajanjaksolla oli 79 prosenttia.

(19)

Vientiä harjoittavien tuottajien tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien otos on seuraava:

(20)

Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja Kiinan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta.

(21)

Otoksen valintaa koskevia huomautuksia saatiin yhdeltä otoksen ulkopuoliselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, yhdeltä otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä CCCLA:lta.

(22)

Otoksen ulkopuolinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että molemmilla otokseen valituilla vientiä harjoittavien tuottajien ryhmällä on vertikaalisesti integroitu tuotantoprosessi, joka on erilainen kuin sen oma valmistusprosessi (integroimaton), minkä vuoksi se katsoi, että otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät eivät edusta sen omaa tilannetta. Myös CCCLA väitti, että kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää olivat vertikaalisesti integroituneita, minkä vuoksi otos ei edustanut kiinalaista lasikuitukankaiden tuotannonalaa, johon kuuluu myös tuottajia, jotka eivät ole integroituneet.

(23)

Otoksen valinta perustui perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti suurimpaan edustavaan tuotanto-, myynti- tai vientimäärään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Kuten 18 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien osuus lasikuitukankaiden ilmoitetusta viennistä Kiinasta unioniin tutkimusajanjaksolla oli 79 prosenttia, jota pidettiin edustavana. Otokseen valittuihin kahteen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmään kuului joka tapauksessa sekä vertikaalisesti integroituneita että integroitumattomia yksikköjä, ja komission analyysissä otetaan tämä asianmukaisesti huomioon. Suurin osa EU:hun suuntautuvasta viennistä oli itse asiassa peräisin integroitumattomilta yksiköiltä. Sen vuoksi väite hylättiin.

(24)

Lisäksi kaikilla otoksen ulkopuolisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla oli mahdollisuus pyytää yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Yksikään vientiä harjoittavista tuottajista ei pyytänyt yksilöllistä tarkastelua, kuten 39 kappaleessa todetaan.

(25)

CCCLA väitti myös, että vain kahden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän valinta vaarantaa vakavasti tutkimuksen tuloksen, jos toinen valituista ryhmistä lopettaa yhteistyössä toimimisen tai päättää vetäytyä tutkimuksesta perusasetuksen 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(26)

CCCLA väitti, että tällaisessa tilanteessa otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien mahdollinen tulli perustuisi jäljellä olevalle otokseen valitulle ryhmälle vahvistettuun tulliin, eikä otos olisi enää edustava. Sen vuoksi CCCLA pyysi komissiota laajentamaan otosta sisällyttämällä siihen vielä yhden vientiä harjoittavan tuottajan.

(27)

Kuten 19 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmiin kuuluu viisi vientiä harjoittavien tuottajien yksikköä. Kuten lisäksi 18 kappaleessa todetaan, otoksen osuus lasikuitukankaiden ilmoitetusta viennistä Kiinasta unioniin oli 79 prosenttia, jota pidettiin edustavana. Sen vuoksi komissio päätti olla laajentamatta otosta, koska se olisi estänyt kaikkien yksikköjen tutkimisen tutkimuksen määräajoissa. Yhteistyössä toimineilla otoksen ulkopuolisilla yrityksillä oli kuitenkin mahdollisuus pyytää yksilöllistä kohtelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan nojalla, mutta yksikään vientiä harjoittava tuottaja ei pyytänyt yksilöllistä kohtelua, kuten 24 kappaleessa mainitaan.

(28)

CNBM-ryhmään kuuluvat Jushi ja Hengshi eivät kiistäneet olevansa toisiinsa etuyhteydessä olevia yrityksiä, mutta ne väittivät, etteivät ne ole etuyhteydessä Taishaniin. Jushi väitti, että komissio ei voinut käyttää mekaanisesti perustana 24 päivänä marraskuuta 2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (4), jäljempänä ’tullikoodeksin täytäntöönpanosäädös’, 127 artiklan 1 kohdan d tai f alakohtaa käsitelläkseen Hengshiä, Jushia ja Taishania yhtenä yksikkönä. Väitteensä tueksi Jushi viittasi WTO:n paneeliin asiassa Korea – Certain Paper (5) sekä Shanghain pörssin ohjeisiin (Guidelines for related transactions of listed companies of Shanghai Stock Exchange).

(29)

Myös Taishan kiisti olevansa etuyhteydessä Jushiin ja Hengshiin ja väitti, että i) ne eivät omistaneet suoraan toistensa osakkeita, ii) niillä ei ollut yhteistä suoraa osakkeenomistusta, iii) niillä oli erilliset päätöksentekoprosessit ja hallintorakenteet, iv) niiden johtokuntien jäsenissä ei ollut päällekkäisyyttä, v) Hengshin/Jushin ja Taishanin välillä ei ollut etuyhteysliiketoimia, vi) ne olivat kilpailijoita markkinoilla ja vii) Taishan sijaitsi maantieteellisesti etäällä Jushista ja Hengshistä. Taishan väitti myös, että samanlaisessa tilanteessa aiemmassa polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa, joka koski Kiinasta peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien tuontia (6), yrityksiä ei kohdeltu toisiinsa etuyhteydessä olevina.

(30)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että China National Building Materials, jäljempänä ’CNBM’, on Kiinan valtion omistama yritys, josta omistaa suoraan ja välillisesti 41,27 prosenttia CNBM-emoyhtiö, jonka puolestaan omistaa kokonaan Valtioneuvoston valtion omistuksessa olevan varallisuuden valvonta- ja hallintovirasto, jäljempänä ’SASAC’. CNBM:llä on 26,97 prosentin omistusosuus China Jushi Co., Ltd.:stä, jäljempänä ’China Jushi’, joka on Jushi-ryhmän ainoa osakkeenomistaja (7).

(31)

CNBM teki syyskuussa 2017 Sinoman kanssa sulautumasopimuksen (8), joka finalisoitiin toukokuussa 2018. Sinoma oli Taishanin omistaja tytäryhtiönsä Sinoma Science & Technology Co. kautta. Sulautuman jälkeen Sinoman toiminta sulautettiin osaksi CNBM:n toimintaa. Tämän tuloksena CNBM:llä on 26,97 prosentin osuus China Jushista (Jushin ainoa osakkeenomistaja) ja 60,24 prosentin osuus Sinoma Science & Technology Co., Ltd.:stä (Taishanin ainoa osakkeenomistaja).

(32)

Tullikoodeksin täytäntöönpanosäädöksen 127 artiklan d alakohdassa vahvistetaan, että kahden henkilön katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään, jos kolmas osapuoli suoraan tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan vähintään viittä prosenttia kummankin liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista. CNBM:llä on 26,97 prosentin osuus China Jushista (Jushin ainoa osakkeenomistaja) ja 60,24 prosentin osuus Sinoma Science & Technology Co., Ltd.:stä (Taishanin ainoa osakkeenomistaja). Näin ollen yritysten todettiin olevan etuyhteydessä toisiinsa.

(33)

Kiinalaisen arvopaperivälitysyhtiön (Guotai Junan Securities) vuoden 2019 yritysraportin (9) mukaan CNBM on organisoinut yksiköitään uudelleen vuodesta 2017 lähtien vahvistaakseen alueellista koordinointia ja poistaakseen horisontaalista kilpailua julkisesti noteerattujen tytäryhtiöidensä välillä. CNBM aikoo ratkaista horisontaaliseen kilpailuun liittyvät kysymykset vuoteen 2020 mennessä. Raportista julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella CNBM suunnitteli aloittavansa prosessin konsolidoimalla lasikuitutoimintansa varojen lisäyksillä China Jushin ja Sinoma Science & Technologyn välillä (Taishanin ainoa osakkeenomistaja). Näin ollen tutkimuksen aikana kerätty näyttö ei tue yritysten väitettä siitä, että yhteisellä osakkuudella ei ollut käytännön vaikutuksia ja että yritykset toimivat itsenäisesti. Näyttö päinvastoin viittaa siihen, että pelkän osakkuuden (joka pelkästään on ratkaiseva tekijä sen päättelemisessä, että yritykset ovat etuyhteydessä toisiinsa) lisäksi nämä kolme yritystä kykenevät myös vaikuttamaan merkittävästi toistensa liiketoimintapäätöksiin ja että niihin määräysvaltaa käyttävä yritys (CNBM) aikoo vähintäänkin koordinoida niiden toimintaa ellei jopa integroida sitä (eli ratkaista horisontaaliseen kilpailuun liittyvät ongelmat). Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan sen päätelmässä, jonka mukaan nämä kolme yritystä ovat toisiinsa etuyhteydessä, ei otettu huomioon tosiasiallisia ja taloudellisia realiteetteja.

(34)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan komissio ei voi käsitellä Hengshiä, Jushia ja Taishania yhtenä ryhmänä, perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa annetaan komissiolle mahdollisuus vahvistaa yksi yksilöllinen polkumyyntitulli, kun toimittajien välillä on yhtiöoikeudellisia yhteyksiä. Tämä tehdään sen varmistamiseksi, että tulliviranomaiset voivat panna toimenpiteet tosiasiallisesti täytäntöön, ja sen välttämiseksi, että etuyhteydessä olevat yritykset kanavoivat vientinsä sen yrityksen kautta, jolla on alin tulli. Normaaliarvoja käsittelevässä perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa todetaan lisäksi, että määrittäessään, onko kahden osapuolen välillä etuyhteys, komissio voi ottaa huomioon tullikoodeksin täytäntöönpanosäädöksen 127 artiklan. Ei ole mitään syytä, minkä vuoksi komissio soveltaisi eri vaatimuksia vientiä harjoittaviin tuottajiin, kun kyseessä on normaaliarvo ja niiden etuyhteyden määrittäminen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan soveltamiseksi. Näin ollen komissio soveltaa johdonmukaisesti tullikoodeksin täytäntöönpanosäädöksen 127 artiklassa säädettyjä perusteita soveltaessaan perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa. Tämä johdonmukainen käytäntö ilmoitettiin kaikille osapuolille vireillepanoilmoituksessa menettelyn alussa. Jushin 28 kappaleessa esiin ottama WTO-tapaus (10) ei tue yrityksen väitettä. Toisin kuin Jushi ja Hengshi pyrkivät osoittamaan, WTO-paneeli vahvisti kyseisessä tapauksessa, että polkumyynnin määrittämiseksi polkumyyntitutkimuksissa WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.10 artiklan sääntö (jonka mukaan polkumyyntimarginaali olisi laskettava kutakin vientiä harjoittavaa tuottajaa kohti) ei välttämättä estä erillisten oikeussubjektien kohtelemista yhtenä viejänä tai tuottajana. Paneeli huomautti, että tällainen kohtelu sallitaan, kun kyseisten yritysten välinen rakenteellinen ja kaupallinen suhde on riittävän läheinen, jotta niitä voidaan pitää yhtenä viejänä (11). Tämä huomioon ottaen WTO:n paneeli ei vahvistanut kyseisessä tapauksessa kriteereitä, joita tutkivan viranomaisen on sovellettava arvioidakseen, ovatko yritykset etuyhteydessä toisiinsa. Paneeli vain tarkasteli erityisiä tekijöitä (kuten osakkuutta, johtokuntaa, myyntikanavia), jotka olivat tutkivan viranomaisen tutkittavina kyseisessä tapauksessa. Asiassa EC – Fasteners valituselin vahvisti mahdollisuuden kohdella useampia viejiä yhtenä yksikkönä ja luetteli myös tekijöitä, jotka saattavat olla merkityksellisiä, kuten i) yhtiöoikeudelliset ja rakenteelliset yhteydet viejien välillä, kuten yhteinen valvonta, osakkuus ja hallinto; ii) yhtiöoikeudelliset ja rakenteelliset yhteydet valtion ja viejien välillä, kuten yhteinen valvonta, osakkuus ja hallinto; ja iii) valtion valvonta tai merkityksellinen vaikuttaminen hinnoittelun ja tuotoksen osalta (12). Tähän liittyen tämän tapauksen oikeudellisten ja tosiasiallisten tekijöiden perusteella Jushin, Hengshin ja Taishanin välisiä yhtiöoikeudellisia yhteyksiä ei voida kiistää. Sen vuoksi komissio voi käsitellä niitä perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna yhtenä yksikkönä.

(35)

Mitä tulee Taishanin esittämään väitteeseen, jonka mukaan samanlaisessa tilanteessa aiemmassa polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa (13) tiettyjä yrityksiä ei pidetty toisiinsa etuyhteydessä olevina, komissio huomauttaa, että Taishanin esiin ottamassa tutkimuksessa ei ollut etuyhteyteen liittyviä ongelmia. Näin ollen komissio ei ymmärrä, miten kyseinen tapaus voisi tukea Taishania sen väitteessä, joka koskee sen yhteyttä Jushiin ja Hengshiin. Tilannetta tässä tapauksessa arvioitiin joka tapauksessa tapauskohtaisesti ja sovellettava säädöskehys huomioon ottaen.

(36)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että kyseisiä yrityksiä pidetään toisiinsa etuyhteydessä olevina yrityksinä tässä tutkimuksessa, ja kaikki tätä asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(37)

Saatuaan 19 päivänä joulukuuta 2019 yleisistä päätelmistä ilmoittavan asiakirjan, jäljempänä ’lopulliset päätelmät’, Taishan väitti, että CNBM:llä oli vain erittäin vähäinen määräysvalta Jushin tai Hengshin operatiivisiin ja liiketoimintapäätöksiin. Se toisti, että Taishan ja Hengshi/Jushi olivat kilpailijoita markkinoilla, ja huomautti toimittaneensa aiemmin näyttöä näiden väitteiden tueksi (ks. 29 kappale). Lisäksi Taishan väitti, että vaikka se oli etuyhteydessä Hengshiin/Jushiin yhteisen valtion omistajuuden kautta, sillä ei ollut juurikaan kiinnostusta koordinoida vientitoimintaansa Hengshin/Jushin kanssa toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Taishan tarjoutui sitoutumaan kaupallisten yhteyksien katkaisemiseen Taishanin ja Hengshin/Jushin välillä, minkä vuoksi Hengshistä/Jushista peräisin olevien lasikuitukankaiden vientiä unioniin ei olisi mahdollista kanavoida Taishanin kautta. Sen vuoksi ei ole tarvetta ottaa käyttöön koko ryhmää koskevaa yhtä polkumyyntitullia.

(38)

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että yhteisten osakkeenomistajiensa kautta nämä kolme yritystä pystyvät vaikuttamaan merkittävästi toistensa liiketoimintapäätöksiin (ks. 33 kappale). Asiakirja-aineistossa oleva näyttö osoittaa, että yritykset ovat konsolidoimassa ja koordinoimassa lasikuituun liittyviä toimintojaan. Mitään sellaista uutta tietoa tai näyttöä ei esitetty, joka olisi tehnyt nämä havainnot pätemättömiksi. Taishan ei kiistänyt tärkeimmän osakkeenomistajansa suunnitelmia konsolidoida sen lasikuituliiketoiminta. Tällaisten suunnitelmien ja Taishanin ja Hengshin/Jushin välisten kaupallisten yhteyksien katkaisemista koskevien sitoumusten välillä on selkeä ristiriita. Lisäksi – ja ottamatta kantaa siihen, voisiko komissio hyväksyä tällaisen sitoumuksen – yritys ei selvästikään ole sellaisessa asemassa, että voisi tehdä minkäänlaista sitoumusta ilman siinä varsinaista määräysvaltaa käyttävien tahojen hyväksyntää. Tämän vuoksi Taishanin väitteet ja sitoumustarjous hylättiin.

(39)

Otantalomakkeen palauttaneista kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista seitsemän ilmoitti komissiolle aikomuksestaan pyytää yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan nojalla. Komissio asetti kyselylomakkeen saataville verkossa vireillepanopäivänä. Lisäksi komissio ilmoitti otoksen ulkopuolisille vientiä harjoittaville tuottajille, että niiden on toimitettava kyselyvastaus, jos ne haluavat yksilöllisen tarkastelun. Yksikään näistä yrityksistä ei kuitenkaan toimittanut kyselyvastausta.

(40)

Komissio lähetti Kiinan kansantasavallan viranomaisille, jäljempänä ’Kiinan viranomaiset’, kyselylomakkeen, joka koski perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa. Unionin tuottajille, tuojille, käyttäjille sekä Kiinan ja Egyptin vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetut kyselylomakkeet asetettiin verkossa saataville (14) vireillepanopäivänä.

(41)

Komissio sai kyselyvastaukset neljältä otokseen valitulta unionin tuottajalta, viideltä käyttäjältä, yhdeltä etuyhteydettömältä tuojalta, kaikilta otokseen valituilta kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta sekä kahdelta egyptiläiseltä vientiä harjoittavalta tuottajalta, jotka kuuluivat samaan ryhmään (CNBM). Kiinan viranomaiset eivät vastanneet kyselylomakkeeseen, jossa käsiteltiin merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa.

(42)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien osapuolten toimitiloihin:

(43)

Kaksi kiinalaista otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa (Jushi ja Hengshi), jotka ovat osa CNBM-ryhmää, eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa. Tästä syystä komissio päätti perustaa päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kuten 3.1 jaksossa selitetään tarkemmin. Lisäksi komissio hyväksyi tietoja CNBM-ryhmään etuyhteydessä olevalta kauppayritykseltä (CNBM International Corporation, jäljempänä ’CNBM International’), joka toimitti osittain pyydetyt tiedot myöhemmässä vaiheessa perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti (ks. 85–87 kappale).

(44)

Vientiä harjoittavat tuottajat Jushi ja Hengshi pyysivät, että yhtä niiden toimittamaa asiakirjaa käsiteltäisiin luottamuksellisena. Useista pyynnöistä huolimatta yritykset eivät kyenneet perustelemaan, miksi näitä tiettyjä tietoja olisi käsiteltävä luottamuksellisina. On syytä huomauttaa, että eräs toinen asianomainen osapuoli oli jo toimittanut lähes samat tiedot ei-luottamuksellisesti, ja ne olivat muiden asianomaisten osapuolten saatavilla avoimessa asiakirja-aineistossa. Näin ollen luottamuksellista käsittelyä koskevaa pyyntöä ei voitu hyväksyä. Koska yritykset olivat edelleen haluttomia toimittamaan tiedot ei-luottamuksellisesti, komissio päätti olla paljastamatta huomautuksia asetuksessa.

(45)

Koska toinen asianomainen osapuoli oli toimittanut lähes samat huomautukset/tiedot ei-luottamuksellisesti, Jushin ja Hengshin väitteiden asiasisältöä käsitellään joka tapauksessa kattavasti tässä asetuksessa.

(46)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi ajanjakson 1 päivästä tammikuuta 2015 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(47)

Sekä tällä polkumyynnin vastaisella tutkimuksella että 3 kappaleessa mainitulla tukien vastaisella tutkimuksella on sama tutkimusajanjakso ja sama tarkastelujakso.

(48)

Tutkimuksen aikana kävi ilmi, että jotkin talouden toimijat eivät ehkä ole ilmoittautuneet, koska ne eivät ole ymmärtäneet oikein tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmää. Tästä syystä komissio selvensi 18 päivänä syyskuuta 2019 vireillepanoilmoitukseen sisältyvää tuotteen määritelmän kuvausta julkaisemalla uuden ilmoituksen (15), jäljempänä ’selventävä ilmoitus’. Myös selventävässä ilmoituksessa annettiin osapuolille mahdollisuus ilmoittautua tietyssä määräajassa ja pyytää halutessaan kyselylomaketta. Yksikään asianomainen osapuoli ei toimittanut huomautuksia selventävästä ilmoituksesta eikä pyytänyt kyselylomaketta.

(49)

Koska oli mahdollista, että uusia osapuolia ilmoittautuu ja niiden menettelyllisiä puolustautumisoikeuksia on noudatettava, komissio päätti jatkaa tutkimusta ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä.

(50)

Komissio ilmoitti 26 päivänä syyskuuta 2019 perusasetuksen 19 a artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisille osapuolille aikeestaan olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä ja jatkaa tutkimusta.

(51)

Selventävän ilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja myöhemmässä tutkimuksessa vahvistettiin, että yksikään talouden toimija ei ollut jättänyt ilmoittautumatta sen vuoksi, että se olisi ymmärtänyt väärin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän vireillepanoilmoituksessa.

(52)

Tarkasteltavana ovat Kiinasta ja Egyptistä peräisin olevat jatkuvakuituisesta kiertämättömästä lasikuitulangasta tai -esilangasta kudotut kankaat, eivät kuitenkaan kyllästetyt tai esikyllästetyt tuotteet eivätkä seulakankaat, joiden silmäkoko on sekä pituudeltaan että leveydeltään suurempi kuin 1,8 mm ja jotka painavat enemmän kuin 35 g/m2 ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7019 39 00, ex 7019 40 00, ex 7019 59 00 ja ex 7019 90 00 (Taric-koodit 7019390080, 7019400080, 7019590080 ja 7019900080), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ (16).

(53)

Lasikuitukankailla on monia käyttötarkoituksia esimerkiksi tuuliturbiinien lavoissa, veneiden, rekkojen ja urheiluvälineiden tuotannossa sekä putkien kunnostusjärjestelmissä.

(54)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCLA väitti, että tuotteen määritelmä oli epäselvä ja että olisi selvennettävä, kuuluvatko CN-koodeihin 7019 59 00 ja 7019 90 00 kuuluvat tuotteet tutkimuksen soveltamisalaan.

(55)

Komissio muistuttaa, että kuten vireillepanoilmoituksessa todetaan, tutkimuksen kohteena oleva tuote määritellään tuotteen määritelmän eikä CN- tai Taric-koodien perusteella (jotka ovat vain ohjeellisia). Komissio määritteli tarkasteltavana olevan tuotteen selkeästi vireillepanoilmoituksessa. Tämän vahvistaa myös se, että sen jälkeen kun komissio antoi 48 kappaleessa tarkoitetun selventävän ilmoituksen tuotteen määritelmästä, yksikään asianomainen osapuoli ei ottanut yhteyttä. Näin ollen hylätään väite, jonka mukaan tuotteen määritelmä on epäselvä.

(56)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset:

(57)

Komissio päätti, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(58)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja Egyptin arabitasavallan kauppaministeriö väittivät, että valmiiksi leikattujen lasikuitukangassarjojen ei pitäisi kuulua tutkimuksen soveltamisalaan. Ne väittivät, että valmiiksi leikatut lasikuitukangassarjat ovat jatkojalostustuotteita, jotka edellyttävät lisätuotantovaiheita, ja että niiden fyysiset ominaisuudet ovat erilaiset, koska ne ovat kooltaan paljon pienempiä. Niitä on saatavilla eri muodoissa ja pakkauksissa, ja ne koostuvat useista pienemmistä kankaanpaloista, jotka on yhdistetty. Lisäksi väitettiin, että sarjojen poissulkemisesta ei aiheutuisi toimenpiteiden kiertämisen riskiä, koska leikkaamisprosessia ei voi peruuttaa eikä tuote ole vaihdettavissa leikkaamattomaan lasikuitukankaaseen.

(59)

Valituksen tekijä väitti, että valmiiksi leikatuilla lasikuitukangassarjoilla ja leikkaamattomalla lasikuitukankaalla on samat perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Koska lasikuitukankaat ovat vahvistusmateriaaleja, muotoon leikkaaminen on tarpeellista, jotta ne sopivat sen tuotteen muotoon, jota on vahvistettava, mutta leikkaaminen ei muuta sen perusominaisuuksia. Leikkaamisen voi tehdä lasikuitukankaan tuottaja, riippumaton teollinen leikkaaja tai asiakas itse. Leikkaaminen on erittäin yksinkertaista ja edullista. Valituksen tekijä väitti vielä, että käyttäjät eivät pidä valmiiksi leikattua lasikuitukangasta erilaisena kuin muuta lasikuitukangasta, koska lasikuitukangas tuotetaan yleensäkin käyttäjän eritelmien mukaisesti. Jos leikkaaminen muuttaisi lasikuitukankaan ominaisuuksia, se tekisi kankaasta käyttökelvotonta asiakkaan kannalta.

(60)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että valmiiksi leikkaaminen ja sarjoiksi valmistaminen eivät muuta lasikuitukankaiden fyysisiä, teknisiä tai kemiallisia perusominaisuuksia tai peruskäyttötarkoituksia. Molempien tuotteiden käyttäjät ovat suureksi osaksi samoja, ja molempia myydään samojen jakelukanavien kautta.

(61)

Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että useimpia käyttötarkoituksia varten lasikuitukangas tuotetaan tilauksesta asiakkaan eritelmien mukaan. Valmiiksi leikatut lasikuitukangassarjat ovat vain lisäeritelmä asiakkaan tilauksessa. Myöskään erilainen pakkaus ei muuta valmiiksi leikattujen lasikuitukangassarjojen ominaisuuksia. Koska lasikuitukankaat tilataan yhä useammin valmiiksi leikattuina lasikuitukangassarjoina ja yhä useammin käytetään ulkopuolisten sarjojen valmistajien palveluja, toimenpiteiden kiertämisen riski on suuri, jos valmiiksi leikatut lasikuitukankaat jätettäisiin tutkimuksen ulkopuolelle. Sen vuoksi komissio päätteli, että valmiiksi leikattuja lasikuitukankaita ei ole asianmukaista jättää tutkimuksen ulkopuolelle.

(62)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCLA ja Egyptin viranomaiset väittivät, että esileikatut lasikuitukangassarjat olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska ne ovat jatkojalostustuotteita, jotka edellyttävät täydentäviä tuotantovaiheita ja joilla on erilaiset fyysiset ominaisuudet, joilla on huomattava vaikutus kustannuksiin ja hintoihin. Molemmat osapuolet väittivät, että mitään kiertämisen vaaraa ei olisi, jos esileikatut lasikuitukangassarjat jätettäisiin toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, erityisesti niihin liittyvien lisäkustannusten vuoksi ja sen vuoksi, että leikkaamisprosessia ei voi peruuttaa.

(63)

Komissio ei voi hyväksyä tätä väitettä. Leikkaaminen ja sarjoiksi tekeminen ei luo jatkojalostustuotetta vaan on lisäeritelmä asiakkaan tilauksessa, kuten 61 kappaleessa selitetään. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(64)

Eräs toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että lasikuitulangat pitäisi jättää tutkimuksen ulkopuolelle. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että lasikuitulankaa ei mainittu nimenomaisesti kyselylomakkeessa, valituksessa tai vireillepanoilmoituksessa, mikä vaikuttaisi osoittavan, että se ei kuulu tuotteen määritelmään. Se väitti lisäksi, että langasta tehtyä lasikuitukangasta ei voida luokitella tuotevalvontakoodiin kuuluvien ominaisuuksien mukaan, että langasta tehty lasikuitukangas tuotaisiin eri CN-koodeilla kuin ne, jotka mainitaan valituksessa, ja että lasikuitulanka ei myöskään kuulu muissa menettelyissä jatkuvakuituista kiertämätöntä lasikuitulankaa (roving-lankaa) koskevien toimenpiteiden piiriin.

(65)

Valituksen tekijä ja eräs toinen unioin tuottaja (ei osapuolena valituksessa) väittivät, että vain kiertämättömästä (eli kierteettömästä) lasikuitulangasta tehdyn lasikuitukankaan pitäisi kuulua tutkimuksen piiriin ja kierretty lanka voitaisiin jättää tutkimuksen ulkopuolelle. Valituksen tekijä väitti, että kiertämättömällä lasikuitulangalla on samat ominaisuudet kuin roving-langalla eli ne koostuvat kiertämättömien filamenttien tai säikeiden kimpusta ja niitä käytetään myös samaan tarkoitukseen kuin roving-lankaa ja ne ovat yleensä 13–24 mikrometriä halkaisijaltaan ja 300–4800 texiä.

(66)

Mitä tulee lasikuitulangasta tehdyn lasikuitukankaan sisällyttämiseen tutkimukseen, vireillepanoilmoituksessa määriteltiin tutkimuksen kohteena olevaksi tuotteeksi ”jatkuvakuituisesta kiertämättömästä lasikuitulangasta tai -esilangasta kudotut kankaat […]” (17). Tutkimuksessa kävi ilmi, että kiertämättömällä lasikuitulangalla on samat ominaisuudet kuin jatkuvakuituisella kiertämättömällä lasikuitulangalla (roving-langat) eli ne koostuvat kiertämättömien filamenttien tai säikeiden kimpusta ja niitä käytetään myös samaan tarkoitukseen. Molemmat ovat yleensä 13–24 mikrometriä halkaisijaltaan ja 300–4800 texiä. Näin ollen ei ole asianmukaista jättää näitä tuotelajeja tutkimuksen ulkopuolelle.

(67)

Pääasiassa kierretystä lasikuitulangasta tehdyn lasikuitukankaan osalta komissio huomauttaa, että tuote, jonka perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat erilaiset, esimerkiksi painetut piirilevyt, ei koskaan ollut osa tarkasteltavana olevaa tuotetta. Komissio toi tämän nimenomaisesti esiin selventävässä ilmoituksessa.

(68)

Jushi ja Hengshi eivät siis toimineet yhteistyössä tutkimuksessa, kuten 43 kappaleessa mainitaan. Komissio hyväksyi tietoja kolmannelta etuyhteydessä olevalta yritykseltä, joka toimitti pyydetyt tiedot myöhemmässä vaiheessa. Näiden kolmen yrityksen tilannetta ja huomautuksia käsitellään tässä jaksossa.

(69)

Jushi, joka on vertikaalisesti integroitunut vientiä harjoittava tuottaja, ei toimittanut olennaisia tietoja valmistusprosessistaan kyselyvastauksessaan eikä vastauksessaan puutteista ilmoittavaan kirjeeseen. Puuttuvat tiedot olivat olennaisia, jotta voitiin määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan nojalla yrityksen normaaliarvo, jonka olisi kuvastettava vertikaalisesti integroituneen yrityksen valmistusprosessia. Komissio pyysi tietoja valmistuskustannuksista tuotevalvontakoodia kohti. Nämä tiedot kattavat lasikuitukankaan valmistukseen Jushin käyttämien kaikkien tuotannontekijöiden määrän ja arvon tuotevalvontakoodia kohti. Jushi kuitenkin kieltäytyi toimittamasta pyydettyjä tietoja tietyistä tuotannontekijöistä, kuten lasikuitukankaan pääraaka-aineiden, jatkuvakuituisten kiertämättömien lasikuitulankojen (roving-lankojen) valmistamiseen käytetyn liimausseoksen yksityiskohdista tuotevalvontakoodikohtaisesti. Siitä huolimatta, että komissio esitti useita pyyntöjä, joissa se selitti, miksi tietoja tarvittiin, Jushi kieltäytyi toimittamasta niitä. Tämän seurauksena komissio ilmoitti Jushille aikeestaan soveltaa perusasetuksen 18 artiklan nojalla käytettävissä olevia tietoja normaaliarvon määrittämiseen.

(70)

Lisäksi yritykselle ilmoitettiin, että koska se oli kieltäytynyt yhteistyöstä, normaaliarvoa koskevia tietoja ei hyväksyttäisi tarkastuskäynnin aikana. Tällaisten tietojen analysoiminen ennen tarkastuskäyntiä on olennaisen tärkeää, jotta varmistetaan tehokas ja merkityksellinen tarkastuskäynti siltä osin kuin on kyse normaaliarvon määrittämisestä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan nojalla. Lisäksi kun otetaan huomioon tutkimukseen sovellettavat lakisääteiset määräajat ja vientiä harjoittavalle tuottajalle annetut pitkät määräajat ja mahdollisuudet toimittaa tarvittavat tiedot, komissio ei enää kyennyt hyväksymään normaaliarvoa koskevia uusia tietoja.

(71)

Jushi väitti, että komissio voisi edelleen päätyä kohtuullisiin päätelmiin kohtelemalla sitä vertikaalisesti integroitumattomana tuottajana eli määrittämällä sen tuotannontekijät ja tuotantokustannukset lasikuitukankaan pääraaka-aineiden, roving-lankojen, perusteella. Se väitti, että asiaankuuluvat tiedot toimitettiin määräajassa ja ne voitiin tarkastaa. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se toimi parhaan kykynsä mukaan ja ilmoitti komissiolle kaikki tiedot, joita se ei pitänyt luottamuksellisina. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se ei voinut toimittaa roving-lankojen tuotantokustannuksia etenkään liimausseoksen osalta, koska kyseessä on yrityksen oma useiden kemikaalien seos, joka kuuluu näin ollen liikesalaisuuden piiriin.

(72)

Puuttuvat tiedot (yksityiskohdat liimausseoksesta tuotevalvontakoodikohtaisesti roving-lankojen tuotantokustannusten osalta) olivat kuitenkin olennaisia, jotta voitiin määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan nojalla normaaliarvo, jonka olisi kuvastettava vientiä harjoittavan tuottajan valmistusprosessia. Vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään osoittanut, miten komissio voisi päätyä kohtuulliseen päätelmään siitä huolimatta, että vientiä harjoittava tuottaja ei ilmoittanut tarvittavia tietoja kaikista valmistuskustannuksistaan.

(73)

Komissio selvensi myös, että kaikkia polkumyyntimenettelyssä toimitettuja luottamuksellisia liiketoimintatietoja käsitellään perusasetuksen 19 artiklan nojalla tiukasti luottamuksellisina eivätkä muut asianomaiset osapuolet pääse tutustumaan tällaisiin tietoihin.

(74)

Sen vuoksi komissio hylkäsi vientiä harjoittavan tuottajan esittämät väitteet ja päätti perustaa päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(75)

Hengshi, toinen CNBM-ryhmään kuuluva integroitumaton yritys, toimitti virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja tarkastuskäynnin aikana ja haittasi vakavasti tarkastusprosessia panttaamalla tärkeitä tietoja ja viivyttämällä tarkastusprosessia tarpeettomasti ja toistuvasti. Etenkin tietoja, jotka annettiin tuotevalvontakoodista, sähkö-, työvoima- ja yleiskustannusten laskemiseksi käytetyistä jakoperusteista tuotevalvontakoodikohtaisissa tuotantokustannuksissa, vuoden 2018 alustavasta taseesta sekä osakkuusrakenteesta, pidettiin epäluotettavina, eikä niitä voitu käyttää kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaalin määrittämiseen.

(76)

Sen vuoksi komissio ilmoitti kyseiselle yritykselle aikeestaan soveltaa käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti normaaliarvon laskemiseen, jos tutkimuksessa päädytään siihen, että olisi sovellettava perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa. Perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti asianomaiselle osapuolelle ilmoitettiin, miksi toimitettuja tietoja ei otettu huomioon, ja sille annettiin tilaisuus antaa lisäselvityksiä.

(77)

Hengshi esitti huomautuksia komission aikomuksesta perustaa päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti ja pyysi kuulemista kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Kuuleminen järjestettiin 28 päivänä lokakuuta 2019. Yritys väitti, että se ei tahallaan viivästyttänyt tai pysäyttänyt tutkimusta ja että se oli toiminut parhaan kykynsä mukaan. Yritys väitti erityisesti, että toimitetut tiedot eivät olleet virheellisiä eivätkä harhaanjohtavia ja että tarkastuskäynnin aikana se toimitti lähes oikean version tuotevalvontakooditaulukosta. Se toimitti rinnakkaisessa tukien vastaisessa tutkimuksessa täysin oikean tuotevalvontakooditaulukon, joka tarkastettiin kyseisen tutkimuksen yhteydessä, ja yrityksen mukaan sitä olisi käytettävä tässä menettelyssä käytettävissä olevana tietona. Lisäksi yritys väitti, että toimitetut tuotevalvontakoodikohtaisten tuotantokustannusten jakoperusteet olivat kertoimia, joita on perinteisesti käytetty johto- ja kustannuslaskentatarkoituksiin ja joita yritys käyttää päivittäin. Yritys katsoi, että jakoperusteet heijastivat objektiivisesti tosiasiallisia tuotantokustannuksia. Vuoden 2018 alustavasta taseesta yritys selitti, että toimittaessaan väitettä tukevia asiakirjoja tarkastuskäynnin aikana se ei havainnut, että mukautukset eivät näkyneet näissä asiakirjoissa sen järjestelmässä olevien teknisten rajoitteiden vuoksi. Se selitti tämän johtuvan siirtymisestä uuteen tilinpitojärjestelmään 1 päivänä tammikuuta 2019, mitä ei ollut aiemmin ilmoitettu komissiolle. Yrityksen mukaan uuden järjestelmän ilmoittamatta jättäminen ei ollut viivyttänyt tarkastusta tarpeettomasti. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että yhden osakkaan virheellisen prosenttiosuuden ilmoittaminen johtui kirjoitusvirheestä, joka korjattiin tarkastuskäynnin aikana. Tällaista virhettä ei sen vuoksi pitäisi pitää ”harhaanjohtavana” tietona, jonka vuoksi sovelletaan perusasetuksen 18 artiklaa. Vientiä harjoittava tuottaja kiisti vielä haitanneensa tarkastusprosessia useaan otteeseen etenkin jättämällä toimittamatta i) selityksiä kyselyvastauksessaan esittämästään tietystä (luottamuksellisesta) asiakirjasta ja ii) tarkistetut valmisteluasiakirjat.

(78)

Hengshin tässä tutkimuksessa toimittama tuotevalvontakoodi oli virheellinen siitä huolimatta, että sillä oli useita mahdollisuuksia tarkistaa tuotevalvontakoodit kuusipäiväisen tarkastuskäynnin aikana. Komissio ei kyennyt määrittämään toimitettujen tietojen perusteella luotettavaa keskimääräistä myyntihintaa tuotevalvontakoodia kohti, minkä vuoksi toimitettuja tietoja ei voitu ottaa huomioon.

(79)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vientiä harjoittavan tuottajan käyttämä jakoperuste ei kuvastanut oikein tuotevalvontakoodikohtaisia sähkö-, työvoima- ja yleiskustannuksia. Tämä johtui siitä, että jakoperusteita vahvistaessaan yritys ei ottanut huomioon tuotantolaitteiden tyhjäkäyntiä. Tämän seurauksena pieninä määrinä valmistettujen tuotteiden valmistusprosessissa käytetyn sähkön ja yleiskustannusten jakautuminen on yliarvioitu ja suurina määrinä valmistettujen samojen tuotteiden osalta aliarvioitu. Vientiä harjoittavan tuottajan käyttämät jakoperusteet johtavat myös virheelliseen työtuntien jakautumiseen tuotevalvontakoodia kohti. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja myönsi virheen 22 päivänä heinäkuuta 2019 päivätyssä kirjeessään komissiolle. Tarkastuskäynnin aikana tarkastusryhmä toi toistuvasti esiin epäjohdonmukaiset tulokset, jos käytetään yrityksen ehdottamia jakoperusteita, mutta yritys kieltäytyi tutkimasta asiaa. Vaikka vientiä harjoittava tuottaja olisikin aiemmin käyttänyt näitä jakoperusteita, ne eivät kuvasta oikein sähkön, työvoiman ja yleiskustannusten jakautumista tuotevalvontakoodia kohti. Tämän perusteella komissio totesi, että käytetyt jakoperusteet eivät määrittäneet luotettavasti yrityksen valmistuskustannuksia tuotevalvontakoodia kohti. Tämän vuoksi tietoja ei voitu ottaa huomioon.

(80)

Komissio on myös eri mieltä siitä, että vientiä harjoittava tuottaja ei olisi haitannut tarkastusprosessia, koska se ei ilmoittanut uuden tilinpitojärjestelmän käyttöönotosta. Arviointi uuden järjestelmän vaikutuksesta tietoihin, jotka yritys toimitti, oli kohtuuttoman aikaa vievää. On myös yllättävää, että yrityksen rahoitusjohtaja, joka oli läsnä tarkastuskäynnillä, ei ilmoittanut välittömästi näitä tietoja tarkastusryhmälle. Jos tätä tietoa ei olisi pimitetty tarkastusryhmältä, sen ei olisi tarvinnut tarkastaa, oliko uudella järjestelmällä ollut vaikutus tietoihin, jotka ilmoitettiin vuodelta 2018. Tästä vapautunut aika olisi voitu käyttää kyselylomakkeen tärkeämpien osien tarkastamiseen. Komissio huomauttaa, että vaikka ryhmä pidensi tarkastuskäyntiä yhdellä lisäpäivällä, se ei siltikään kyennyt tyydyttävästi saamaan päätökseen yrityksen toimittamien tietojen tarkastamista käytettävissä olevassa (ylimääräisessä) ajassa.

(81)

Osakkeenomistajan virheellisellä ilmoittamisella oli merkittävä vaikutus, ja se oli ratkaiseva tekijä määritettäessä, oliko vientiä harjoittava tuottaja etuyhteydessä toiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan (ja oliko se näin ollen osa samaa yritysryhmää, johon sovelletaan yhtä polkumyyntitullia). Sen vuoksi virhettä pidettiin vakavana ja harhaanjohtavana riippumatta siitä, annettiinko virheelliset tiedot tarkoituksellisesti vai ei.

(82)

Komissio on lisäksi edelleen sitä mieltä, että yritys haittasi tarkastusprosessia useaan otteeseen. Kyselyvastauksessa toimitettuun luottamukselliseen asiakirjaan liittyvien selitysten puutteesta komissio toteaa, että tarkastusryhmälle ei annettu tarkastuskäynnin aikana ratkaisevia tietoja tai niiden antamisessa viivyteltiin, kuten todetaan yritykselle toimitetussa tarkastusraportissa (18). Lisäksi komissio pyysi tarkastuskäynnin aikana tietoja voidakseen todentaa, oliko tarkasteltavana olevan tuotteen tuotevalvontakoodirakenne oikein. Hengshi kuitenkin toimitti tietoja, joissa esitettiin tuotevalvontakoodin rakenne yksityiskohtaisesti vasta sen jälkeen, kun koodin oli jo todettu olevan virheellinen. Lisäksi yritys antoi tarkastuskäynnin aikana tuotevalvontakoodia koskevat tarkistetut asiakirjat vasta sitten, kun tarkastusryhmä oli osoittanut uusia virheitä toimitetuissa asiakirjoissa. Siihen mennessä tarkastusryhmä oli jo käyttänyt merkittävästi aikaa yrittäessään todentaa tuotevalvontakoodit ja oli antanut yritykselle mahdollisuuden toimittaa valmisteluasiakirjat, jotta se voisi aloittaa uudelleen tuotevalvontakoodien tarkastamisen. Tämä haittasi tutkimusta, koska komission virkamiehet eivät kyenneet saattamaan päätökseen toimitettujen tuotevalvontakoodien tarkastamista. Näin ollen komissio ei voi olla samaa mieltä siitä, että yritys ei haitannut vakavasti tarkastusprosessia.

(83)

Ottaen huomioon merkittävät puutteet tämän vientiä harjoittavan tuottajan toimittamissa tiedoissa, kuten edellä kuvataan, komissio päätti jättää huomiotta nämä tiedot (kaikki tuotevalvontakoodit ja tuotevalvontakoodikohtaiset tuotantokustannukset) ja teki päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti (19).

(84)

Koska yrityksen toimittamissa huomautuksissa ja kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyssä kuulemisessa esitetyt huomautukset eivät muuttaneet vahvistettuja tosiseikkoja ja päätelmiä, komissio vahvisti soveltavansa perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan nojalla käytettävissä olevia tietoja tähän vientiä harjoittavaan tuottajaan vientihinnan ja normaaliarvon osalta.

(85)

CNBM International, joka on CNBM-ryhmään etuyhteydessä oleva kauppias, ei toimittanut pyydettyä vastausta kyselylomakkeen liitteeseen I. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lasikuitukankaiden myyntiä koskevat tiedot puuttuivat, ja komissio pyysi CNBM Internationalia ilmoittamaan tiedot tästä myynnistä ja selventämään, miksi niitä ei ollut ilmoitettu aikaisemmin.

(86)

CNBM International toimitti pyydetyt myyntitiedot ja väitti, että se tuli tietoiseksi tästä myynnistä vasta kun se laati vastausta puutteista ilmoittavaan komission kirjeeseen 3 kappaleessa mainitussa rinnakkaisessa tukien vastaisessa tutkimuksessa.

(87)

Näin myöhäisessä vaiheessa toimitetut tiedot voitiin kuitenkin tarkastaa vain osittain. Ottaen huomioon myynnin pienen määrän komissio päätti hyväksyä poikkeuksellisesti tähän myyntiin liittyvät tiedot ja käyttää käytettävissä olevia tietoja tiettyjen seikkojen, kuten etuyhteydessä olevan kauppiaan myynti-, yleis- ja hallintokustannusten, osalta perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(88)

Koska tutkimuksen vireillepanovaiheessa saatavilla oli riittävästi näyttöä, joka viittasi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymiseen Kiinan kotimarkkinoilla, komissio piti asianmukaisena, että Kiinaa koskeva tutkimus pannaan vireille perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti.

(89)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mahdollista soveltamista varten tarvittavien tietojen keräämiseksi komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa kaikkia asianomaisen maan vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksen liitteessä III pyydetyt tiedot lasikuitukankaan tuottamiseen käyttämistään tuotantopanoksista. Yhdeksän Kiinassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka vastasivat kaikesta lasikuitukankaan unioniin suuntautuvasta viennistä tutkimusajanjaksolla, toimitti asiaa koskevia tietoja.

(90)

Saadakseen tiedot, joita se piti tarpeellisina tutkimukselleen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen väitettyjen merkittävien vääristymien esiintymisestä Kiinan kotimarkkinoilla, komissio lähetti kyselylomakkeen myös Kiinan viranomaisille. Kiinan viranomaisilta ei saatu vastausta. Näin ollen komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että se käyttäisi käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti määrittäessään merkittävien vääristymien esiintymisen Kiinassa. Kiinan viranomaiset eivät vastanneet tähän.

(91)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa myös kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään näkökantansa ja toimittamaan tietoja sekä asiaa tukevaa näyttöä siitä, olisiko perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltaminen Kiinaan asianmukaista, 37 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Hengshi, Jushi ja CCCLA esittivät huomautuksia merkittävien vääristymien esiintymisestä Kiinassa, ja niitä käsitellään 106 ja 107 kappaleessa.

(92)

Lisäksi komissio täsmensi vireillepanoilmoituksessa, että saatavilla olevan näytön perusteella saattaa olla tarpeen valita perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla asianmukainen edustava maa, jotta voidaan määrittää Kiinassa toimivan vientiä harjoittavan tuottajan normaaliarvo vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen perusteella.

(93)

Komissio asetti asianomaisten osapuolten saataville 27 päivänä maaliskuuta 2019 ensimmäisen asiakirja-aineistoon liitetyn muistion, jäljempänä ’maaliskuussa 2019 päivätty muistio’, jossa pyydetään asianomaisten osapuolten näkemyksiä niistä lähteistä, joita komissio saattaa käyttää Kiinassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvon muodostamiseen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti. Kyseisessä muistiossa komissio esitti luettelon kaikista tuotannontekijöistä, kuten raaka-aineista, energiasta, työvoimasta ja jätteestä, joita vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa. Vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen valintaa ohjaavien kriteerien perusteella komissio yksilöi mahdollisia edustavia maita, joita ovat Brasilia, Meksiko, Venäjän federaatio ja Turkki.

(94)

Komissio antoi kaikille asianomaisille osapuolille mahdollisuuden esittää huomautuksia. Komissio sai huomautuksia Taishanilta, Jushilta, Hengshiltä ja valituksen tekijältä. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet huomautuksia.

(95)

Komissio vastasi maaliskuussa 2019 päivättyyn muistioon saatuihin huomautuksiin toisessa, 4 päivänä syyskuuta 2019 päivätyssä muistiossa, jäljempänä ’syyskuussa 2019 päivätty muistio’, joka koski normaaliarvon määrittämisen lähteitä. Komissio toimitti myös tuotannontekijöiden tarkistetun luettelon ja katsoi, että tässä vaiheessa Turkkia oli pidettävä asianmukaisimpana edustavana maana perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla. Komissio myös laati Turkin käyttämien koodien luettelon ja asetti Turkin tullitilastot saataville avoimeen asiakirja-aineistoon. Komissio pyysi asianomaisia osapuolia esittämään asiasta huomautuksia. Komissio sai huomautuksia CNBM-ryhmään kuuluvalta kahdelta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta. Näitä huomautuksia käsitellään tämän asetuksen 106, 177 ja 207–211 kappaleessa.

(96)

Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”[n]ormaaliarvo perustuu tavallisesti viejämaan riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin”.

(97)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa kuitenkin todetaan, että ”[j]os […] päätetään, että ei ole asianmukaista käyttää viejämaan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia kyseisessä maassa esiintyvien b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien vuoksi, normaaliarvo muodostetaan yksinomaan vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja osoittavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella” ja ”[m]uodostettuun normaaliarvoon on sisällytettävä vääristymätön ja kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa”. Kuten jäljempänä selitetään, komissio päätteli tässä tutkimuksessa, että kun otetaan huomioon saatavilla oleva näyttö ja Kiinan viranomaisten kieltäytyminen yhteistyöstä, perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltaminen on asianmukaista.

(98)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan määritelmän mukaan ”[m]erkittäviä vääristymiä ovat vääristymät, joita syntyy, kun ilmoitetut hinnat tai kustannukset, mukaan lukien raaka-aine- ja energiakustannukset, eivät määräydy vapaiden markkinavoimien perusteella, koska valtion merkittävä puuttuminen vaikuttaa niihin. Merkittävien vääristymien olemassaoloa arvioitaessa huomioon on otettava muun muassa vaikutus, joka yhdellä tai useammalla seuraavista tekijöistä mahdollisesti on:

(99)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaan 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa ensiksi mainitussa säännöksessä annettu ei-tyhjentävä luettelo. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti merkittäviä vääristymiä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa vaikutus, joka yhdellä tai useammalla tällaisista tekijöistä mahdollisesti on tarkasteltavana olevan tuotteen hintoihin ja kustannuksiin viejämaassa. Koska kyseinen luettelo ei ole kumulatiivinen, kaikkia seikkoja ei tarvitse tarkastella merkittävien vääristymien toteamista varten. Samoja tosiasiallisia olosuhteita voidaan lisäksi käyttää yhden tai useamman luetteloon kuuluvan tekijän esiintymisen osoittamiseen. Kaikki 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuja merkittäviä vääristymiä koskevat päätelmät on kuitenkin tehtävä saatavilla olevien todisteiden perusteella. Vääristymien esiintymistä koskevassa yleisessä arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös viejämaan yleinen toimintaympäristö ja tilanne, etenkin jos kyseisen viejämaan taloudellisen ja hallinnollisen rakenteen perustekijät antavat valtiolle merkittävän vallan puuttua talouteen siten, että hinnat ja kustannukset eivät johdu markkinavoimien vapaasta kehityksestä.

(100)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdan mukaan ”[k]un komissiolla on perusteltuja todisteita b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien mahdollisesta olemassaolosta tietyssä maassa tai kyseisen maan tietyllä sektorilla ja kun on aiheellista tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen kannalta, komissio laatii ja julkistaa raportin, jossa kuvataan b alakohdassa tarkoitettuja markkinaolosuhteita kyseisessä maassa tai kyseisellä sektorilla, ja päivittää sitä säännöllisesti”.

(101)

Komissio on laatinut tämän säännöksen nojalla Kiinaa koskevan maaraportin (20), jäljempänä ’raportti’, jossa osoitetaan valtion merkittävä puuttuminen toimintaan talouden monilla tasoilla, muun muassa erityiset vääristymät monien keskeisten tuotannontekijöiden (kuten maan, energian, pääoman, raaka-aineiden ja työvoiman) osalta ja tietyillä sektoreilla (kuten teräs- ja kemikaalisektoreilla). Raportti sisällytettiin tutkimuksen asiakirja-aineistoon vireillepanovaiheessa. Vireillepanon yhteydessä asianomaisia osapuolia pyydettiin kiistämään tutkimuksen asiakirja-aineistoon sisältyvä näyttö, esittämään siitä huomautuksia tai täydentämään sitä. Myös valitukseen sisältyi merkityksellistä näyttöä, joka täydensi raporttia.

(102)

Valitukseen sisältyi erityisesti tietoja, joiden mukaan Kiinan viranomaiset edistävät voimakkaasti lasikuitukankaiden ja roving-lankojen tuotannonaloja. Valituksen tekijän mukaan Kiinan 12. viisivuotissuunnitelmassa korostetaan uusien materiaalien tuotannonalan, johon lasikuitukankaiden tuotannonala kuuluu, merkitystä ”strategisena kehittyvänä tuotannonalana” ja todetaan, että siitä olisi kehitettävä ”johtava tuotannonala” kattavalla poliittisella tuella ja ohjauksella. Lisäksi 13. viisivuotissuunnitelmassa pyritään kehittämään uusien materiaalien tuotannonalaa vahvistamalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä valmistusteollisuuden innovointivalmiuksia (21).

(103)

Valituksessa todetaan vielä, että uusien materiaalien tuotannonala on Made in China 2025 -aloitteen mukainen kannustettava tuotannonala ja voi siten saada merkittävää valtion rahoitusta. Valituksessa luetellaan joukko rahastoja, jotka on perustettu tukemaan Made in China 2025 -aloitetta ja näin ollen epäsuorasti lasikuitukankaiden tuotannonalaa (22).

(104)

Lisäksi valituksessa todetaan, että rakennusmateriaalien tuotannonalan 13. viisivuotissuunnitelmassa kehotetaan optimoimaan teollisuuden rakenteita muun muassa laajentamalla kehittyviä tuotannonaloja, kuten lasiin perustuvat materiaalit, teollinen keramiikka, silmänsisäiset linssit, korkean suorituskyvyn kuidut ja komposiitit, grafeeni ja muunnetut materiaalit. Tavoitteisiin päästään valtion rahoitus-, verotus-, finanssi-, hinta-, energia- ja ympäristönsuojelupolitiikan kautta sekä antamalla pääomatukea, jolla kannustetaan osallistumaan rakennusmateriaaliyritysten sulautumiin, yrityshankintoihin ja rakennemuutoksiin eri keinoin, muun muassa luotonannolla (23).

(105)

Kuten 41 kappaleessa todetaan, Kiinan viranomaiset eivät esittäneet huomautuksia tai toimittaneet näyttöä, joka olisi tukenut asiakirja-aineistossa, myös raportissa, olevaa näyttöä tai valituksen tekijän toimittamaa lisänäyttöä merkittävien vääristymien esiintymisestä ja/tai perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisen asianmukaisuudesta tässä tapauksessa, tai kumonnut tämän näytön.

(106)

Vääristymiä koskevia huomautuksia saatiin Hensghiltä, Jushilta ja CCCLA:lta, jotka väittivät, että unionin on WTO-lainsäädännön mukaan vahvistettava kustannukset normaaliarvon laskennallista muodostamista varten, jotta voidaan ottaa huomioon Kiinassa vallitsevat olosuhteet polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan mukaisesti ja WTO:n valituselimen raportissa DS 473 EU – Biodiesel (Argentina) tarkoitetun mukaisesti.

(107)

Tämän tutkimuksen osalta komissio toteaa 161 kappaleessa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltaminen on asianmukaista. Komissio katsoo näin ollen, että 2 artiklan 6 a kohtaa voidaan soveltaa. Lisäksi komissio katsoo, että kyseisen säännös on yhdenmukainen Euroopan unionin WTO-velvoitteiden kanssa. Komissio on sitä mieltä, kuten asiassa DS473 EU-Biodiesel (Argentina) todettiin, että perusasetuksen säännökset, joita sovelletaan yleisesti kaikkiin WTO:n jäseniin, etenkin sen 2 artiklan 5 kohdan toinen alakohta, sallivat kolmannen maan tietojen käytön asianmukaisesti oikaistuna silloin, kun tällainen oikaisu on tarpeen ja perusteltu. Komissio muistutti vielä, että asia DS473 EU-Biodiesel (Argentina) ei koskenut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamista, joka on asianmukainen oikeusperusta normaaliarvon määrittämiseksi tässä tutkimuksessa. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(108)

Komissio tutki, oliko Kiinan kotimarkkinoiden hintojen ja kustannusten käyttäminen asianmukaista perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi. Komissio tutki asiaa asiakirja-aineistossa käytettävissä olevan näytön perusteella, mukaan luettuna julkisista lähteistä saatavilla oleviin tietoihin perustuvaan raporttiin sisältyvä näyttö. Analyysissa tarkasteltiin merkittävää valtion puuttumista Kiinan talouteen yleisesti mutta myös erityistä markkinatilannetta kyseisellä sektorilla, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna.

(109)

Kiinan talousjärjestelmä perustuu nk. sosialistisen markkinatalouden käsitteeseen. Käsite on kirjattu Kiinan perustuslakiin ja määrittää Kiinan talouden ohjausjärjestelmää. Perusperiaatteena on ”tuotantovälineiden sosialistinen julkinen omistajuus eli koko kansan omistajuus ja työntekijöiden kollektiivinen omistajuus”. Valtio-omisteinen talous on ”kansallisen talouden johtava voima” ja valtion tehtävänä on ”varmistaa valtion talouden lujittaminen ja kasvu” (24). Kiinan talouden yleinen perusta ei pelkästään mahdollista valtion merkittävää puuttumista talouden toimintaan, vaan tällainen puuttuminen on nimenomaisena toimeksiantona. Käsitys julkisen omistajuuden paremmuudesta yksityisomistukseen nähden vallitsee koko oikeusjärjestelmässä, ja sitä korostetaan yleisenä periaatteena kaikessa keskeisessä lainsäädännössä. Kiinan varallisuusoikeus on tästä oiva esimerkki: siinä viitataan sosialismin ensisijaisuuteen ja annetaan valtiolle tehtäväksi pitää yllä talouden perusjärjestelmää, jossa julkisella omistajuudella on hallitseva asema. Muita omistusmuotoja siedetään, ja lainsäädäntö sallii niiden kehittymisen valtion omistuksen rinnalla (25).

(110)

Lisäksi Kiinan lainsäädännön mukaan sosialistista markkinataloutta kehitetään Kiinan kommunistisen puolueen johtajuudessa. Kiinan valtion ja Kiinan kommunistisen puolueen rakenteet ovat toisiinsa kietoutuneita kaikilla tasoilla (lainsäädäntö, instituutiot, henkilöt) ja muodostavat superrakenteen, jossa Kiinan kommunistisen puolueen ja valtion rooleja ei voida erottaa toisistaan. Kiinan perustuslakia muutettiin maaliskuussa 2018, ja Kiinan kommunistisen puolueen johtoasemasta tuli entistä näkyvämpi, kun se vahvistettiin perustuslain 1 §:ssä. Määräyksen ensimmäiseen virkkeeseen ”sosialistinen järjestelmä on Kiinan kansantasavallan perusjärjestelmä” lisättiin seuraava toinen virke: ”kiinalaisen sosialismin määräävä ominaisuus on Kiinan kommunistisen puolueen johtoasema” (26). Tämä osoittaa Kiinan kommunistisen puolueen kiistämättömän ja jatkuvasti kasvavan määräysvallan Kiinan talousjärjestelmässä. Tämä johtoasema ja määräysvalta on olennainen osa kiinalaista järjestelmää ja menee selvästi pidemmälle kuin muissa sellaisissa maissa, joissa valtiolla on laaja makrotaloudellinen määräysvalta vapaiden markkinavoimien toiminnan rajoissa.

(111)

Kiinan valtio harjoittaa tavoitteiden saavuttamiseksi interventionistista talouspolitiikkaa, joka on yhdenmukainen Kiinan kommunistisen puolueen vahvistaman poliittisen ohjelman kanssa eikä niinkään heijasta vapaiden markkinoiden taloudellisia olosuhteita (27). Kiinan viranomaiset käyttävät monenlaisia interventionistisia talousvälineitä, kuten teollisuuden suunnittelujärjestelmää, rahoitusjärjestelmää ja sääntely-ympäristön eri tekijöitä.

(112)

Yleisen hallinnollisen valvonnan tasolla Kiinan taloutta ohjataan monimutkaisella teollisuuden suunnittelun järjestelmällä, joka vaikuttaa kaikkeen taloudelliseen toimintaan maassa. Kaikki nämä suunnitelmat kattavat laajasti eri aloja ja risteäviä toimintalinjoja, ja niitä esiintyy hallinnon kaikilla tasoilla. Provinssitason suunnitelmat ovat yksityiskohtaisia, kun taas kansallisen tason suunnitelmissa asetetaan laajempia tavoitteita. Suunnitelmissa täsmennetään myös keinot tuotannonalojen/sektoreiden tukemiseksi sekä määräajat, joissa tavoitteet on saavutettava. Joissakin suunnitelmissa on edelleen täsmällisiä tuotostavoitteita, joskin tämä oli yleisempää aiemmilla suunnitelmakierroksilla. Suunnitelmissa tuodaan esiin (positiivisesti tai negatiivisesti) yksittäisiä teollisuuden sektoreita ja/tai hankkeita prioriteetteina valtion prioriteettien mukaan ja niille osoitetaan tiettyjä kehittämistavoitteita (esim. teollisuuden päivittäminen, kansainvälinen laajentuminen). Talouden toimijoiden – niin yksityisten kuin valtion omistuksessa olevienkin – on mukautettava liiketoimintaansa suunnittelujärjestelmän mukaiseksi. Tämä johtuu suunnitelmien sitovasta luonteesta mutta myös siitä, että Kiinan viranomaiset hallinnon kaikilla tasoilla noudattavat suunnittelujärjestelmää ja käyttävät niille annettua valtaa kannustamalla talouden toimijoita noudattamaan suunnitelmissa asetettuja prioriteetteja (ks. myös 3.3.1.5 jakso) (28).

(113)

Toiseksi rahoitusresurssien tasolla Kiinan rahoitusjärjestelmää hallitsevat valtion omistamat liikepankit. Suunnitellessaan ja toteuttaessaan antolainauspolitiikkaansa näiden pankkien on noudatettava valtion teollisuuspolitiikan tavoitteita sen sijaan, että ne arvioisivat ensisijaisesti tietyn hankkeen taloudelliset ansiot (ks. myös 3.3.1.8 jakso) (29). Sama koskee Kiinan rahoitusjärjestelmän muita osatekijöitä, kuten osakemarkkinoita, joukkovelkakirjamarkkinoita ja yksityisen pääoman markkinoita. Myös nämä muut rahoitussektorin osat kuin pankkisektori on institutionaalisesti ja operatiivisesti perustettu niin, että ne eivät pyri maksimoimaan rahoitusmarkkinoiden tehokasta toimintaa, vaan niin, että varmistetaan valvonta ja mahdollistetaan valtion ja kommunistisen puolueen puuttuminen niiden toimintaan (30).

(114)

Sääntely-ympäristön tasolla valtion puuttuminen talouden toimintaan saa useita muotoja. Esimerkiksi julkisia hankintoja koskevilla säännöillä pyritään usein poliittisiin tavoitteisiin eikä taloudelliseen tehokkuuteen ja heikennetään näin markkinatalouden periaatteita alalla. Sovellettavassa lainsäädännössä todetaan nimenomaisesti, että julkisia hankintoja on tehtävä niin, että helpotetaan valtion politiikassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Näiden tavoitteiden luonnetta ei kuitenkaan ole määritelty, joten päätöksentekoelimillä on laaja harkintavalta (31). Myös investointien alalla Kiinan valtiolla on merkittävä määräys- ja vaikutusvalta sekä valtion että yksityisten investointien kohteiden ja laajuuden osalta. Viranomaiset käyttävät investointien seurantaa samoin kuin investointeihin liittyviä erilaisia kannustimia, rajoituksia ja kieltoja merkittävänä välineenä teollisuuspolitiikan tavoitteiden tukemiseksi, esimerkiksi säilyttämällä valtion määräysvallan keskeisillä sektoreilla tai pönkittämällä kotimaista teollisuutta (32).

(115)

Kiinan taloudellinen malli perustuu siis tiettyihin perusolettamuksiin, jotka toimivat valtion toimintaan puuttumisen perustana ja kannustavat siihen. Tällainen merkittävä valtion puuttuminen toimintaan ei sovi yhteen vapaiden markkinavoimien toiminnan kanssa, minkä tuloksena resurssien jakaminen vääristyy eikä ole markkinaperiaatteiden mukaista (33).

(116)

Kiinassa valtion omistuksessa, määräysvallassa ja/tai poliittisessa valvonnassa tai ohjauksessa toimivat yritykset muodostavat olennaisen osan taloutta.

(117)

Kiinan viranomaiset ja Kiinan kommunistinen puolue pitävät yllä rakenteita, jotka varmistavat niiden jatkuvan vaikutusvallan yrityksiin ja erityisesti valtion omistamiin yrityksiin. Valtio (ja monilta osin myös Kiinan kommunistinen puolue) muotoilee aktiivisesti yksittäisten valtion omistamien yritysten yleisen talouspolitiikan ja valvoo sen täytäntöönpanoa ja käyttää myös oikeuttaan osallistua valtion omistamien yritysten operatiiviseen päätöksentekoon. Tämä tapahtuu tyypillisesti kierrättämällä johtohenkilöitä viranomaisten ja valtion omistuksessa olevien yritysten välillä, sisällyttämällä puolueen jäseniä valtion omistuksessa olevien yritysten johtoelimiin ja puoluesolujen jäseniä yrityksiin (ks. myös 3.3.1.4 jakso) sekä muokkaamalla yritysrakennetta valtion omistuksessa olevien yritysten sektorilla (34). Vastavuoroisesti valtion omistamilla yrityksillä on Kiinan taloudessa erityisasema, joka tuo mukanaan useita taloudellisia etuja, muun muassa suojan kilpailulta ja etuuskohteluun perustuvan tuotantopanosten, myös rahoituksen, saannin (35).

(118)

Etenkin lasikuitukankaiden ja roving-lankojen sektorilla Kiinan valtion omistusosuus on merkittävä. Valtio on merkittävä osakkeenomistaja molemmissa tuottajaryhmissä, CNBM-ryhmässä ja Yuntianhua-ryhmässä, jotka ovat lasikuitukankaiden ja roving-lankojen suurimmat tuottajat Kiinassa. Yritysten osuus Kiinan lasikuituteollisuuden (sekä lasikuitukankaat että roving-langat) koko tuotantokapasiteetista on noin 68 prosenttia (36).

(119)

Koska valtio puuttuu voimakkaasti toimintaan ja valtion omistamia yrityksiä on paljon lasikuitukankaiden alalla, myöskään yksityisessä omistuksessa olevat tuottajat eivät voi toimia markkinaolosuhteissa. Sekä julkisessa että yksityisessä omistuksessa oleviin yrityksiin lasikuitukankaiden sektorilla kohdistetaan 3.3.1.5 jaksossa tarkoitettua poliittista valvontaa ja ohjausta. Sama koskee lasikuitukankaan pääraaka-aineiden, roving-lankojen, sektoria.

(120)

Sen lisäksi, että Kiinan valtio harjoittaa määräysvaltaa talouselämässä valtion yritysten omistajuuden ja muiden välineiden kautta, se voi myös puuttua hintoihin ja kustannuksiin, koska valtio on edustettuna yrityksissä. Viranomaisilla on oikeus nimittää ja erottaa keskeistä johtohenkilöstöä valtion omistamissa yrityksissä Kiinan lainsäädännön mukaan, minkä voidaan katsoa heijastavan omistajuuteen liittyviä oikeuksia (37), ja Kiinan kommunistisen puolueen solut sekä valtion omistamissa että yksityisissä yrityksissä ovat toinen merkityksellinen kanava, jonka kautta valtio voi puuttua liiketoimintaa koskeviin päätöksiin. Kiinan yhtiölain mukaan jokaiseen yritykseen on perustettava kommunistisen puolueen yksikkö (jossa on kommunistisen puoleen perustamisasiakirjan (38) mukaisesti vähintään kolme kommunistisen puolueen jäsentä), ja yrityksen on tarjottava tarpeelliset puitteet puolueyksikön toiminnalle. Vaikuttaa siltä, että aiemmin tätä vaatimusta ei aina ole noudatettu tai pantu tiukasti täytäntöön. Vuodesta 2016 lähtien kommunistinen puolue on kuitenkin pitänyt tiukemmin kiinni poliittisesta ja periaatteellisesta oikeudestaan valvoa valtion omistamien yritysten liiketoimintaan liittyviä päätöksiä. Kiinan kommunistisen puolueen on myös raportoitu kohdistaneen painetta yksityisiin yrityksiin, jotta ne asettaisivat patriotismin etusijalle ja noudattaisivat puoluekuria (39). Vuonna 2017 raportoitiin, että puoluesoluja oli 70 prosentissa noin 1,86 miljoonasta yksityisomistuksessa olevasta yrityksestä ja Kiinan kommunistisen puolueen yksiköt yrityksissä lisäsivät painetta voidakseen sanoa viimeisen sanan liiketoimintapäätöksistä (40). Näitä sääntöjä sovelletaan yleisesti Kiinan taloudessa kaikilla sektoreilla, ja niitä noudattavat myös lasikuitukankaiden tuottajat ja niiden tuotantopanosten toimittajat.

(121)

Etenkin lasikuitukankaiden sektorilla monet suuret tuottajat ovat valtion omistuksessa, kuten jo todettiin. Luottamukselliseen asiakirja-aineistoon sisältyy näyttöä, jonka mukaan valtio on edustettuna vientiä harjoittavien tuottajien yrityksissä siten, että se voi vaikuttaa yrityksen päätöksiin ja puuttua viime kädessä hintoihin ja kustannuksiin. Koska tietyt näyttöä koskevat seikat esitetään yrityksen yhtiöjärjestyksessä tai muissa luottamuksellisissa asiakirjoissa, ne ilmoitettiin erikseen asianomaiselle osapuolelle.

(122)

Valtion läsnäolo rahoitusmarkkinoilla ja sen puuttuminen niiden toimintaan (ks. myös 3.3.1.8 jakso) samoin kuin raaka-aineiden ja tuotantopanosten tarjoamiseen lisää vääristävää vaikutusta markkinoihin (41). Näin ollen valtion läsnäolo yrityksissä, myös valtion omistamissa yrityksissä, lasikuitukankaiden sektorilla ja muilla sektoreilla (kuten rahoitus- ja tuotantopanossektorilla) antaa Kiinan viranomaisille mahdollisuuden puuttua hintoihin ja kustannuksiin.

(123)

Kiinan talouden suuntaa ohjaa merkittävässä määrin pitkälle viety suunnitelmajärjestelmä, jossa esitetään prioriteetteja ja vahvistetaan tavoitteet, joihin keskus- ja paikallishallintojen on keskityttävä. Kaikilla hallinnon tasoilla on suunnitelmia, jotka kattavat käytännöllisesti katsoen kaikki talouden sektorit. Suunnitteluvälineissä asetetut tavoitteet ovat sitovia ja viranomaiset kullakin hallinnon tasolla valvovat, että alemmat hallintotasot panevat suunnitelmat täytäntöön. Kaiken kaikkiaan Kiinan suunnittelujärjestelmä johtaa siihen, että resurssit suunnataan strategisiksi tai muuten poliittisesti tärkeiksi määritellyille sektoreille eikä niinkään markkinavoimien perusteella (42).

(124)

Lasikuitukankaiden tuotannonalaa pidetään tärkeänä tuotannonalana, jota Kiinan viranomaiset tukevat. Tämä vahvistetaan useissa teollisuuden kehittämissuunnitelmissa, kuten 13. viisivuotissuunnitelmassa tai Made in China 2025 -aloitteessa (43).

(125)

Lisäksi lasikuitukankaisiin viitataan usein laajemmin ”uusien materiaalien” puitteissa. Made in China 2025 -aloitteen (44) 9 jaksossa kuvataan ”uusia materiaaleja” ja niiden alaluokkia, esimerkiksi edistyneitä perusmateriaaleja (9.1 kohta), keskeisiä strategisia materiaaleja (9.2 kohta), joihin sisältyvät korkean suorituskyvyn kuidut ja komposiittimateriaalit, uusiin energialähteisiin liittyvät materiaalit (45).

(126)

Made in China 2025 -aloitteen lisäksi marraskuussa 2016 kymmenen strategisen toiminta-alan luettelo tiivistettiin neljän keskeisen seikan luetteloksi, jonka julkaisi kansallinen valmistusstrategian neuvoa-antava komitea (NMSAC). Tässä luettelossa kukin kymmenestä strategisesta toiminta-alasta on jaettu neljään lukuun: i) keskeiset varaosat, ii) keskeiset materiaalit, iii) keskeiset edistyneet prosessit ja teknologiat sekä iv) tuotannonalan teknologia-alustat. Lasikuitu kuuluu toiminta-alaan 7: sähkölaitteet, II kohta – keskeinen materiaali: 16 alakohta – lasikuitueristelevyt, sekä toiminta-alaan 9: uudet materiaalit, II kohta – keskeinen materiaali, 10 alakohta – korkean suorituskyvyn kuidut, monomeeri- ja komposiittimateriaalit, sekä 24 alakohta – lasiin perustuvat materiaalit.

(127)

Kiinan 13. viisivuotissuunnitelmassa mainitaan uudet materiaalit parissakin kohdassa: ”Etenemme nopeammin, jotta saisimme aikaan läpimurtoja keskeisen teknologian alalla esimerkiksi seuraavan sukupolven tieto- ja viestintäteknologian, uusien energialähteiden, uusien materiaalien […] alalla” (46). Suunnitelmassa esitetään lisäksi, että jatkossa toteutetaan hankkeita, jotka liittyvät keskeisten uusien materiaalien tutkimukseen, kehittämiseen ja soveltamiseen (47).

(128)

Made in China 2025 -aloitteessa luetellaan kymmenen strategista toiminta-alaa, jotka ovat Kiinan viranomaisten kannalta keskeisiä tuotannonaloja. Uudet materiaalit ovat yksi kymmenestä strategisesta toiminta-alasta, ja saavat etua asiakirjassa luetelluista tukimekanismeista, kuten tukipolitiikasta, veropolitiikasta sekä valtioneuvoston valvonnasta ja tuesta (48).

(129)

Kuitutuotteet mainitaan nimenomaisesti myös teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon (NDRC) vuoden 2011 painoksessa, jossa luetellaan tuotannonaloja, jotka voivat saada etuuskohteluun perustuvaa rahoitusta, rakennustarvikkeita ja tekstiilejä koskevissa luvuissa:

” Rakennustarvikkeet:

(…)

Tekstiilit:

(…)

(…)

(…)

(130)

Lisäksi teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa 2011 (päätös nro 9) mainitaan ala nimenomaisesti kannustettavana tuotannonalana: ”E-lasikuitujen veto uuneissa[…], korkean suorituskyvyn lasikuidun ja siihen liittyvien tuotteiden kehittäminen ja tuotanto”.

(131)

Lasikuitukankaat ja roving-langat sisältyvät myös rakennusmateriaaliteollisuuden kehittämissuunnitelmaan (2016–2020), jossa esitetään muun muassa rakennusmateriaaliteollisuuden muuttamista ”suuresta tuotannonalasta vahvaksi tuotannonalaksi” sekä rakennusalan rakenteiden optimointia, keskeisten materiaalien toimitusvarmuuden parantamista, tuotannonalan keskittämistä entistä enemmän ja kansainvälisen kilpailukyvyn parantamista (49). Suunnitelmassa esitetään määrällisiä kehittämistavoitteita, tuotantokapasiteettiin kohdistuvaa valtion määräysvaltaa, tarkkoja tuotantotavoitteita, teollisuuden maantieteellistä jakautumista Kiinan eri provinsseihin, toimitusvarmuutta, erityisteollisuuden kehittämistä, yrityksiin kohdistuvaa valtion määräys- ja vaikutusvaltaa sekä tuotannonalan tukitoimenpiteitä (50). Tämä osoittaa, että valtio on vahvasti läsnä ja puuttuu lasikuituteollisuuden toimintaan.

(132)

Kuitu- ja komposiittimateriaalien tuotannonalan 13. viisivuotissuunnitelma (51) kohdentuu erityisesti kuitumateriaalien tuotannonalaan. Siinä ohjataan selkeästi toiminta-alan kehittämistä, esimerkiksi III.3 jaksossa asetetaan seuraavat tavoitteet:

” integroidaan ja päivitetään aktiivisesti tuotantoketjun alku- ja loppupään toimintaa, jotta pidetään yllä tervettä ja vakaata kuitu- ja komposiittimateriaalien tuotannonalan kehitystä. Kannustetaan suuria allasuuniyrityksiä toteuttamaan globaalia kehittämisstrategiaa ja globaaleja tuotantokapasiteettimalleja. Tähän perustuen – pidetään kotimaisen lasikuitutuotannon määrän kasvuasteen valvonta vähäisenä; – pienennetään samalla kotimaisen lasikuidun ja lasikuitutuotteiden vientiastetta; – mukautetaan aktiivisesti tuoterakenteita; […] – mukautetaan aktiivisesti tuoterakennetta ja opastetaan yrityksiä eriyttämään kehitystä, kehitetään pitkälle jalostettuja lasikuitutuotteita, laajennetaan kuitu- ja komposiittimateriaalituotteiden markkinoita keskitason sovelluksista korkealaatuisiin ja parannetaan tuotteiden laatua ja lisäarvoa. Varmistetaan, että kuitu- ja komposiittimateriaalien tuotannonalan keskeisestä liiketoiminnasta saatavien tulojen vuotuinen kasvuaste on noin 5–6 prosenttiyksikköä suurempi kuin kansallisen BKT:n vuotuinen kasvuaste eli vuodesta 2020 lähtien tiettyä kokoa suurempien yritysten kokonaistulojen olisi oltava 500 miljardia yuania eli kaksinkertainen 12. viisivuotissuunnitelman päättyessä vallinneeseen tilanteeseen nähden. ”  (52)

(133)

Suunnitelman IV.3.4 jaksossa vahvistetaan perusta yrityksiin ja koko tuotannonalaan kohdistuvalle valtion ohjaukselle:

”Ohjataan erityyppisiä yrityksiä osallistumaan eriytettyyn toimintaan ottaen huomioon niiden yksilölliset edut ja erityiset markkinasegmentit. Erityisesti on tarpeen ohjata pieniä ja keskisuuria yrityksiä noudattamaan kasvupolkua, jossa ne täyttävät erityiset aukot, jossa pienet yritykset täydentävät suuria yrityksiä ja jossa erikoistumista pidetään tienä menestymiseen. Eriytetyn toiminnan ansiosta vältetään suurten yritysten välinen mittakaavakilpailu sekä samanlaisten yritysten välinen kilpailu, ja poistetaan näin halpamarkkinoilla kilpailu. Erikoistuneen tuotannon ansiosta pienet ja keskisuuret yritykset saavat myös suurten yritysten huomion, luovat tiiviit yhteistyösuhteet suuriin yrityksiin ja tosiasiallisesti tukevat ja edistävät suurten yritysten kehittämistä.”

(134)

Kuten raportissa selitetään, toimialajärjestöt ovat tiiviisti yhteydessä valtioon, enimmäkseen Kiinan kommunistipuolueen merkityksen vuoksi näissä järjestöissä (53). Saman suunnitelman IV.3.6 jaksossa viitataan näin ollen myös valtion puuttumiseen kuitutuotannon toimintaan, mukaan luettuna lasikuitukankaiden toimiala:

” [Järjestön on]

(135)

Kiina on edistänyt aktiivisesti lasikuitukankaiden ja roving-lankojen tuotannonalaa hallinnon eri tasoilla, esimerkiksi Jiujiangin kaupungin talouden ja yhteiskunnan kehityksen 13. viisivuotissuunnitelmaan sisältyy paikallinen aloite, jonka piiriin yksi otokseen valituista yrityksistä kuuluu:

”III.2.2 jakso – Strategisia ja uusia tuotannonaloja koskevan kehittämissuunnitelman toteuttaminen

(136)

Yhteistyössä toimineen vertikaalisesti integroitumattoman tuottajan pääraaka-aine ovat roving-langat, joiden osuus kaikista tuotantokustannuksista on yli 70 prosenttia. Roving-lankoja koskevassa aiemmassa tutkimuksessa vahvistettiin jo, että tuotannonala saa merkittävästi tukea Kiinan viranomaisilta ja on näin ollen vääristynyt. Roving-lankojen tuotannonalan vahvistettiin saavan etua etuuskohteluun perustuvista lainoista, uuden ja huipputeknologian alan yrityksille myönnettävistä verovähennyksistä, välillisiä veroja ja tuontitariffia koskevista ohjelmista sekä maankäyttöoikeuksien tarjoamisesta (55).

(137)

Vertikaalisesti integroituneet tuottajat käyttävät useita tuotannontekijöitä, jotka myös ovat vääristyneitä. Esimerkiksi kaasua, yhtä tärkeintä tuotannontekijää, tuottavat pääasiassa valtion omistamat yritykset (96 prosenttia maakaasusta on seuraavien yritysten hallinnassa: China National Petroleum Corporation, jäljempänä ’CNPC’, China Petroleum & Chemical Corporation, jäljempänä ’Sinopec’, ja China National Offshore Oil Corporation, jäljempänä ’CNOOC’) ja kaasun hintoja sääntelee kansallinen kehittämis- ja uudistuskomissio, jäljempänä ’NDRC’ (56). Kvartsi, kaoliini ja fluoriitti, jotka myös ovat tärkeitä raaka-aineita lasikuitukankaiden tuotannossa, kuuluvat mineraalivarojen 13. viisivuotissuunnitelman piiriin, ja kvartsi ja kaoliini kuuluvat lisäksi rakennusmateriaalien tuotannonalan 13. viisivuotissuunnitelmaan. Näissä kahdessa suunnitelmassa vahvistetaan valtion määräysvalta yleisesti tuotannonalalla, asetetaan louhintamääriä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan muun muassa kvartsiin, kannustetaan valtion omistamia yrityksiä uudistumaan sekä suunnitellaan useita tukitoimenpiteitä ja valtion puuttumista yksityisiin aloitteisiin. Hebein provinssissa todettiin valtion puuttuvan toimintaan alumiinioksidin alalla, joka sisältyi luetteloon keskeisistä investointihankkeista sekä Hebein vuoden 2016 uusien materiaalien teollisuuden kehittämissuunnitelmaan, jossa vahvistetaan valtion tuki tiettyjen tuotantotulosten saavuttamiseksi (57). Natriumkarbonaatti sisältyy petrokemian ja kemianteollisuuden 13. viisivuotissuunnitelmaan, jossa todetaan, että valtion olisi valvottava tuotantokapasiteettia: ”valvotaan tiukasti kapasiteetin lisäämistä ylikapasiteettisektoreilla, kuten […],natriumkarbonaatti, […]” (58). Myös dolomiitti on tuotannontekijä, joka saa valtion tukea Kiinassa. Se on esimerkiksi yksi kannustetuista tuotannonaloista Sisä-Mongolian autonomisella alueella Keski- ja Länsi-Kiinan ulkomaisia investointeja koskevassa luettelossa. Myös polypropyleeni saa valtion tukea, ja se mainitaan NDRC:n teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa: ”rakennetaan uusia polypropyleenin tuotantoyksikköjä, joiden vuotuinen tuotanto on alle 70 000 tonnia (jatkuvalla tuotannolla ja erätuotannolla)” (59) sekä Hebein provinssin petrokemian alan 13. viisivuotissuunnitelmassa: ”Tuotannonalan optimointi: Vuoteen 2020 mennessä Hebeissä varmistetaan, että syntyy synteettisten materiaalien tuotannonalan klustereita, joissa keskitytään PVC:hen, kaprolaktaamiin (nyloniin), TDI:hin, MDI:hin (polyuretaaniin), polypropyleeniin, […]” (60).

(138)

Kaiken kaikkiaan Kiinan viranomaiset toteuttavat toimia, joilla toimijoita kannustetaan noudattamaan julkisen politiikan tavoitteita kannustettavien toimialojen tukemiseksi, mukaan lukien tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksessa käytettävän pääraaka-aineen eli roving-lankojen tuotanto vertikaalisesti integroitumattomien valmistajien osalta sekä lasikuitukankaan valmistukseen käytettyjen useiden raaka-aineiden tuotanto vertikaalisesti integroituneiden tuottajien osalta. Tällaisilla toimenpiteillä estetään markkinavoimia toimimasta normaalisti.

(139)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella Kiinan konkurssijärjestelmä ei vaikuta pystyvän riittävästi toteuttamaan omia päätavoitteitaan eli selvittämään oikeudenmukaisesti saatavia ja velkoja ja turvaamaan velallisten ja velkojien laillisia oikeuksia ja etuja. Tämä vaikuttaa juontavan juurensa siitä, että vaikka Kiinan konkurssilainsäädäntö virallisesti perustuu samoihin periaatteisiin kuin vastaava lainsäädäntö muissa maissa, Kiinan järjestelmälle on ominaista järjestelmällinen heikko täytäntöönpano. Konkurssien lukumäärä on äärimmäisen alhainen suhteessa maan talouden kokoon, eikä vähiten siksi, että maksukyvyttömyysmenettelyyn liittyy lukuisia puutteita, jotka tosiasiassa estävät konkurssimenettelyn. Lisäksi valtion rooli maksukyvyttömyysmenettelyissä on edelleen vahva ja aktiivinen, ja sillä on usein suora vaikutus menettelyn lopputulokseen (61).

(140)

Lisäksi Kiinan omistusoikeusjärjestelmän puutteet ovat erityisen ilmeiset maanomistuksen ja maankäyttöoikeuksien suhteen (62). Kiinan valtio omistaa kaiken maan (kollektiivisesti omistettu maa maaseudulla ja valtion omistama maa kaupunkialueilla). Sen jakaminen riippuu täysin valtiosta. Voimassa on säännöksiä, joiden tavoitteena on myöntää maankäyttöoikeudet avoimesti ja markkinahinnoilla, esimerkiksi tarjouskilpailumenettelyllä. Näitä säännöksiä ei kuitenkaan noudateta säännöllisesti, ja jotkin ostajat voivat hankkia maata ilmaiseksi tai alle markkinahintojen (63). Lisäksi viranomaiset pyrkivät usein maata jakaessaan erityisiin poliittisiin tavoitteisiin, kuten taloussuunnitelmien täytäntöönpanoon (64).

(141)

Kiinan talouden muiden alojen tapaan lasikuitukankaiden tuottajien on noudatettava Kiinan konkurssi-, yhtiö- ja varallisuuslainsäädäntöä. Tämän vuoksi konkurssi- ja varallisuuslainsäädännön syrjivästä tai riittämättömästä täytäntöönpanosta johtuvat ylhäältä alaspäin suuntautuvat vääristymät vaikuttavat myös näihin yrityksiin. Tässä tutkimuksessa ei tullut esiin mitään, mikä asettaisi kyseiset havainnot kyseenalaisiksi. Sen vuoksi komissio päätteli alustavasti, että Kiinan konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö ei toimi asianmukaisesti, ja tästä aiheutuu vääristymiä, jotka liittyvät maksukyvyttömien yritysten pitämiseen hengissä sekä maankäyttöoikeuksien myöntämiseen Kiinassa. Käytettävissä olevan näytön perusteella nämä seikat vaikuttavat koskevan täysin myös lasikuitukankaiden sektoria.

(142)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että konkurssi- ja omaisuuslainsäädännön soveltaminen oli syrjivää tai täytäntöönpano puutteellista lasikuitukankaiden sektorilla, myös tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(143)

Markkinoihin perustuvien palkkojen järjestelmä ei voi kehittyä täysin Kiinassa, koska työntekijöillä ja työnantajilla ei ole oikeutta järjestäytyä kollektiivisesti. Kiina on jättänyt ratifioimatta useita Kansainvälisen työjärjestön, jäljempänä ’ILO’, yleissopimuksia, erityisesti järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevat yleissopimukset (65). Kansallisen lainsäädännön mukaan toiminnassa on vain yksi ammattiyhdistys. Kyseinen yhdistys ei kuitenkaan ole riippumaton viranomaisista, ja sen osallistuminen työehtosopimusneuvotteluihin ja työntekijöiden oikeuksien suojeluun on vähäistä (66). Lisäksi Kiinan työvoiman liikkuvuutta rajoitetaan kotitalouksien rekisteröintijärjestelmällä, joka rajoittaa sosiaaliturva- ja muiden etuuksien täyden saannin tietyn hallinnollisen alueen asukkaille. Tämän tuloksena työntekijöillä, jotka eivät kuulu paikallisten asukkaiden rekisteriin, on yleensä heikko työllisyysasema ja alempi palkka kuin asukasrekisteriin kuuluvilla (67). Nämä seikat vääristävät palkkakustannuksia Kiinassa.

(144)

Työvoima on merkittävä tuotannontekijä lasikuitukankaiden tuotannossa. Tutkimuksen aikana vahvistettiin, että työvoiman osuus kaikista tuotantokustannuksista on 5–25 prosenttia.

(145)

Siitä, että lasikuitukankaiden sektoriin ei sovellettaisi edellä kuvattua Kiinan työlainsäädäntöjärjestelmää, ei esitetty mitään näyttöä. Palkkakustannusten vääristymät vaikuttavat siten lasikuitukankaiden sektoriin sekä suoraan (tarkasteltavana olevaa tuotetta tai sen tuotannon pääraaka-ainetta valmistettaessa) että välillisesti (kun sektori saa pääomaa tai tuotantopanoksia yrityksiltä, joihin sovelletaan samaa Kiinan työlainsäädäntöjärjestelmää).

(146)

Erilaiset vääristymät vaikuttavat yritystoimijoiden mahdollisuuteen saada rahoitusta Kiinassa.

(147)

Kiinan rahoitusjärjestelmälle on ensinnäkin ominaista valtion omistamien pankkien (68) vahva asema; rahoitusta myöntäessään nämä pankit ottavat huomioon muita kriteereitä kuin hankkeen taloudellisen elinkelpoisuuden. Rahoitusalan ulkopuolella toimivien valtion omistamien yritysten tavoin pankit ovat sidoksissa valtioon omistajuuden lisäksi myös henkilökohtaisten suhteiden kautta (Kiinan kommunistinen puolue nimittää valtion omistamien rahoituslaitosten johtajat) (69), ja pankit panevat säännöllisesti täytäntöön valtion suunnittelemaa julkista politiikkaa, kuten rahoitusalan ulkopuolella toimivat valtion omistamat yrityksetkin. Näin toimiessaan pankit noudattavat selkeää oikeudellista velvoitetta harjoittaa liiketoimintaansa kansantalouden ja yhteiskunnallisen kehityksen tarpeiden mukaisesti ja valtion teollisuuspolitiikan ohjauksessa (70). Tähän liittyy myös muita sääntöjä, jotka ohjaavat rahoitusta sektoreille, jotka valtio on nimennyt kannustettaviksi tai muutoin merkittäviksi (71).

(148)

Vaikka erinäisissä säännöksissä otetaankin huomioon tarve noudattaa tavanomaisia pankkitoiminnan käytäntöjä ja vakavaraisuussääntöjä, kuten tarkistaa lainanottajan luottokelpoisuus, on runsaasti (myös kaupan suojatoimiin liittyvissä tutkimuksissa saatua) näyttöä siitä, että näillä säännöksillä on toissijainen asema eri säädösten soveltamisessa.

(149)

Lisäksi joukkolaina- ja luottoluokitukset ovat usein vääristyneitä eri syistä, esimerkiksi siksi, että riskinarviointiin vaikuttaa yrityksen strateginen merkitys Kiinan valtiolle ja valtion implisiittisen takauksen vahvuus. Arvioiden mukaan kiinalaiset luottoluokitukset vastaavat järjestelmällisesti alhaisempia kansainvälisiä luokituksia (72).

(150)

Tähän liittyy myös muita sääntöjä, jotka ohjaavat rahoitusta sektoreille, jotka valtio on nimennyt kannustettaviksi tai muutoin merkittäviksi (73). Tämän tuloksena painottuu lainananto valtion omistuksessa oleville yrityksille, suurille yksityisille yrityksille, joilla on hyvät yhteydet, sekä keskeisillä tuotannonaloilla toimiville yrityksille, mikä viittaa siihen, että pääoman saatavuus ja kustannukset eivät ole samat kaikille markkinatoimijoille.

(151)

Toiseksi lainojen kustannukset on pidetty keinotekoisen alhaisina investointien lisäämiseksi. Tämä on johtanut valtavaan määrään pääomainvestointeja, joiden tuotto pienenee koko ajan. Tätä kuvaa valtion sektorin viimeaikainen velkaantumisasteen kasvu kannattavuuden huomattavasta laskusta huolimatta, mikä viittaa siihen, että pankkijärjestelmän mekanismit eivät noudata tavanomaisia kaupallisia ratkaisuja.

(152)

Kolmanneksi vaikka nimelliskorot vapautettiin lokakuussa 2015, hintasignaalit eivät edelleenkään määräydy vapaiden markkinavoimien mukaan vaan valtion aiheuttamat vääristymät vaikuttavat niihin. Enintään viitekoron suuruisina myönnettävien lainojen osuus on edelleen 45 prosenttia kaikesta lainanannosta, ja kohdennettu lainananto vaikuttaa olevan kasvussa, sillä sen osuus on lisääntynyt huomattavasti vuodesta 2015 lähtien heikentyneistä taloudellisista olosuhteista huolimatta. Keinotekoisen alhaiset lainankorot johtavat alihinnoitteluun ja tämän seurauksena liialliseen pääoman käyttöön.

(153)

Kiinan luotonannon kokonaiskasvu osoittaa, että pääoman kohdentaminen ei ole enää yhtä tehokasta, mutta luotonantoa ei ole kuitenkaan tiukennettu, minkä tästä odotettaisiin seuraavan vääristymättömässä markkinaympäristössä. Näin ollen järjestämättömien lainojen määrä on kasvanut viime vuosina nopeasti. Velkariskin kasvaessa Kiinan valtio on päättänyt välttää maksukyvyttömyystapauksia. Tästä syystä luottotappioita on käsitelty pidentämällä laina-aikaa eli luomalla nk. zombie-yrityksiä tai siirtämällä velka (esim. yhteenliittymien kautta tai muuntamalla velka osakkeiksi) poistamatta välttämättä velkaongelmaa tai puuttumatta sen perussyihin.

(154)

Markkinoiden vapauttamiseksi viime aikoina toteutetuista toimista huolimatta Kiinan yritysluottojärjestelmään vaikuttavat merkittävät vääristymät, jotka johtuvat valtion edelleen merkittävästä roolista pääomamarkkinoilla.

(155)

Siitä, että lasikuitukankaiden sektoriin ei kohdistuisi edellä kuvattu valtion puuttuminen rahoitusjärjestelmän toimintaan, ei esitetty mitään näyttöä. Roving-lankoja koskevan tukien vastaisen tutkimuksen päätelmät, jotka kattavat suureksi osaksi myös lasikuitukankaiden tuottajat, jotka ovat vertikaalisesti integroituneita, osoittavat, että roving-lankojen tuottajat Kiinassa saivat etua etuuskohteluun perustuvista lainoista sekä valtion omistamilta että yksityisiltä pankeilta (74). Sen vuoksi rahoitusjärjestelmään liittyvät valtion toimet vaikuttavat voimakkaasti markkinaolosuhteisiin kaikilla tasoilla. Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat lainasivat merkittäviä määriä pankeilta ja saivat näin potentiaalisesti etua etuuskohteluun perustuvista lainoista ja tästä vääristymästä.

(156)

Komissio totesi, että raportissa kuvatut vääristymät ovat ominaisia Kiinan taloudelle. Käytettävissä oleva näyttö osoittaa, että 3.3.1.1–3.3.1.5 jaksossa ja raportin A osassa kuvatut tosiseikat ja Kiinan järjestelmän ominaisuudet koskevat koko maata ja kaikkia talouden toimialoja. Sama pätee 3.3.1.6–3.3.1.8 kohdassa ja raportin B osassa kuvattuihin tuotannontekijöihin.

(157)

Komissio muistuttaa, että lasikuitukankaiden tuotantoon tarvitaan laaja valikoima tuotantopanoksia. Asiakirja-aineiston sisältämän näytön mukaan otokseen valitut vientiä harjoittavat hankkivat 96 prosenttia tuotantopanoksistaan Kiinasta. Kun lasikuitukankaiden tuottajat ostavat tai hankkivat nämä tuotantopanokset, niiden maksamat hinnat (jotka kirjataan niiden kustannuksina) ovat selvästi alttiina samoille jo aikaisemmin mainituille systeemisille vääristymille. Tuotantopanosten toimittajat esimerkiksi työllistävät työvoimaa, johon kohdistuu vääristymiä. Ne saattavat myös lainata rahaa, johon kohdistuu rahoitussektorista/pääoman jakamisesta johtuvia vääristymiä. Lisäksi niihin sovelletaan suunnittelujärjestelmää, jota toteutetaan valtionhallinnon kaikilla tasoilla ja kaikilla tuotannonaloilla.

(158)

Tämän seurauksena sen lisäksi, että lasikuitukankaiden kotimarkkinoiden myyntihintoja ei voida käyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla, kaikki tuotantopanosten (muun muassa raaka-aineiden, energian, maan, rahoituksen ja työvoiman) kustannukset ovat vääristyneitä, koska valtion merkittävä puuttuminen toimintaan vaikuttaa hinnanmuodostukseen (ks. raportin A ja B osa). Valtion puuttuminen pääoman, maan, työvoiman, energian ja raaka-aineiden käyttöön koskee koko Kiinaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että myös tuotantopanokseen, joka on tuotettu Kiinassa yhdistämällä erilaisia tuotannontekijöitä, kohdistuu merkittäviä vääristymiä. Sama pätee myös tuotantopanosten tuotantopanoksiin ja niin edelleen. Kiinan viranomaiset tai vientiä harjoittavat tuottajat eivät ole esittäneet tässä tutkimuksessa mitään vastakkaista näyttöä tai väitettä.

(159)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että raaka-aine- ja energiaostot lasikuitukankaiden ja muiden tuotteiden tuotantoa varten eivät ole vääristyneet Kiinassa, koska hinnat määräytyvät markkinavoimien perusteella. Sama vientiä harjoittava tuottaja pyysi komissiota joko käyttämään raaka-aineiden ja energian tosiasiallisia ostohintoja normaaliarvon muodostamiseksi tai käyttämään normaaliarvon perustana lasikuitukankaiden tosiasiallisia kotimarkkinoiden myyntihintoja.

(160)

Vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut mitään näyttöä osoittaakseen, että sen raaka-aine- ja energiaostot lasikuitukankaiden tuotantoa varten eivät olleet vääristyneitä. Ottaen huomioon 98–162 kappaleessa esitetyt tutkimuksen päätelmät tämä väite hylättiin.

(161)

Edellä 3.3.1.2–3.3.1.9 jaksossa esitetyssä analyysissä, jossa on tarkasteltu kaikkea käytettävissä olevaa näyttöä Kiinan puuttumisesta talouden toimintaan yleisesti ja lasikuitukankaiden tuotannonalalla erityisesti, osoitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat tai kustannukset, mukaan luettuna raaka-aineiden, energian ja työvoiman kustannukset, eivät ole tulosta vapaista markkinavoimista, koska niihin vaikuttaa valtion merkittävä puuttuminen toimintaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, kuten siinä luetellun yhden tai useamman tekijän tosiasiallinen tai mahdollinen vaikutus osoittaa. Tämän perusteella ja koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio päätteli, että ei ole asianmukaista käyttää kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia normaaliarvon määrittämiseen tässä tapauksessa.

(162)

Näin ollen komissio määritti laskennallisen normaaliarvon pelkästään vääristymättömiin hintoihin ja viitearvoihin perustuvien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella eli tässä tapauksessa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti asianmukaisen edustavan maan vastaavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella.

(163)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Taishan huomautti, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta ei ollut vahvistettu merkittäviä markkinavääristymiä, koska raportissa ei ollut erillistä lukua, jossa olisi käsitelty lasikuitukankaiden sektoria ja lasikuitusektoria. Osapuoli väitti myös, että raportissa esitetty näyttö oli peräisin joulukuulta 2017, minkä jälkeen raporttia ei ole päivitetty.

(164)

Komissio huomautti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamiseen johtavien merkittävien vääristymien esiintyminen ei ole yhteydessä siihen, käsitelläänkö tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta raportissa erillisessä alakohtaisessa luvussa. Raportissa kuvataan Kiinassa esiintyviä erityyppisiä vääristymiä, jotka ovat laaja-alaisia ja pätevät koko Kiinan talouteen ja vaikuttavat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hintoihin ja/tai raaka-aineisiin ja tuotantokustannuksiin. Kuten 3.3.1.5 jaksossa selitetään, lasikuituteollisuuteen kohdistuu useita valtion toimia, joita kuvataan raportissa (esim. kuuluminen viisivuotissuunnitelmien ja muiden asiakirjojen piiriin, raaka-aineisiin liittyvät vääristymät, rahoituksen vääristymät) ja jotka on nimenomaisesti lueteltu ja joihin viitataan tässä asetuksessa. Tämän asetuksen 124–138 kappaleessa esitetään myös yksityiskohtaisesti useita vääristymiä, jotka koskevat lasikuitusektoria ja/tai sen raaka-aineita ja tuotantopanoksia raporttiin jo sisältyvien merkittävien vääristymien lisäksi. Merkittävien vääristymien taustalla olevat markkinaolosuhteet sekä politiikka ja suunnitelmat pätevät edelleen lasikuitusektoriin sekä sen tuotantokustannuksiin siitä huolimatta, että raportti julkaistiin joulukuussa 2017. Mikään osapuoli ei ole esittänyt vastakkaista näyttöä. Myös 98–160 kappaleeseen sisältyvä lisänäyttö merkittävistä vääristymistä pätee edelleen, eikä mikään osapuoli ole esittänyt vastakkaista näyttöä. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(165)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen järjestetyssä kuulemisessa Yuntianhua-ryhmä väitti, että sen osalta ei ole mitään näyttöä merkittävistä vääristymistä. Yritys totesi, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaan komission on tehtävä erillinen analyysi merkittävien vääristymisen esiintymisestä yrityskohtaisesti. Se väitti myös, että vertikaalisesti integroituneena tuottajana sen tuotantoprosessi ei ala roving-langoista vaan roving-lankojen tuottamisen raaka-aineista. Näin ollen komission olisi pitänyt ottaa huomioon nämä raaka-aineet normaaliarvon muodostamisessa.

(166)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei esittänyt mitään näyttöä osoittaakseen, että sen lasikuitukankaiden hinnat tai kustannukset, mukaan luettuna raaka-aine-, energia- ja työvoimakustannukset, eivät olleet vääristyneitä. Komissio huomautti lisäksi, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamiseen johtavien merkittävien vääristymien esiintyminen vahvistetaan koko maan tasolla. Jos merkittävien vääristymien esiintyminen vahvistetaan, 2 artiklan 6 a kohdan säännöksiä sovelletaan kaikkiin vientiä harjoittaviin tuottajiin Kiinassa. Sama perusasetuksen säännös antaa kuitenkin vientiä harjoittaville tuottajille mahdollisuuden osoittaa, että merkittävät vääristymät eivät vaikuta niiden omiin kotimaan kustannuksiin, jolloin näitä kustannuksia käytetään normaaliarvon laskemiseen. Ottaen huomioon 98–162 kappaleessa esitetyt tutkimuksen päätelmät ja koska ei esitetty mitään näyttöä, jonka mukaan nämä päätelmät eivät koskiksi kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kotimaan kustannuksia, tämä väite hylättiin. Tutkimuksessa joka tapauksessa vahvistettiin tarkasteltavana olevan tuotteen ja/tai sen tuotantopanosten tuotantoon vaikuttavien merkittävien laaja-alaisten vääristymien esiintyminen, minkä vuoksi riippumatta siitä, aloittavatko tuottajat tuotannon roving-langoista vai onko niiden tuotanto täysin integroitunut, nämä merkittävät vääristymät vaikuttavat niihin.

(167)

Näin ollen 162 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(168)

Edustava maa valittiin seuraavin perustein:

(169)

Kuten 93–95 kappaleessa selitetään, komissio asetti asianomaisten osapuolten saataville kaksi asiakirja-aineistoon liitettyä muistiota (77) normaaliarvon määrittämisessä käytettävistä tietolähteistä.

(170)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väitti 8 päivänä huhtikuuta 2019 esittämissään huomautuksissa, että komission ei pitäisi ryhtyä etsimään vaihtoehtoisia lähteitä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvon määrittämistä varten, koska ei ole vielä osoitettu, että lasikuitukankaiden tuotannon ja myynnin kustannuksissa ja hinnoissa Kiinassa esiintyisi merkittäviä vääristymiä.

(171)

Valitukseen sisältyi riittävä näyttö, joka viittasi siihen, että Kiinassa esiintyi merkittäviä vääristymiä perusasetuksen 5 artiklan 9 kohdan sekä 2 artiklan 6 a kohdan a, b ja e alakohdan nojalla. Sen vuoksi komission on 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdan mukaisesti kerättävä lähteet, jotka koskevat mahdollisia edustavia maita, jos merkittävien vääristymien esiintyminen vahvistetaan tutkimuksen perusteella. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(172)

Komissio yksilöi maaliskuussa 2019 päivätyssä muistiossa seuraavat neljä maata: Maailmanpankki pitää Brasiliaa, Meksikoa, Venäjän federaatio ja Turkkia maina, joiden taloudellinen kehitys vastaa Kiinan tasoa eli ne on kaikki luokiteltu ”ylemmän keskitulotason” maiksi bruttokansantulon, jäljempänä ’BKTL’, perusteella.

(173)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja totesi 8 päivänä huhtikuuta 2019 esittämissään huomautuksissa, että Maailmanpankin BKTL-tietokannan mukaan sekä Brasilia että Meksiko olivat lähempänä Kiinaa, kun tarkastellaan BKTL:ää asukasta kohti. Lisäksi se huomautti, että Turkin BKTL on paljon korkeampi kuin muiden neljän maan (Kiina mukaan luettuna) ja Venäjän federaation BKTL asukasta kohti on korkeampi kuin Kiinan mutta alempi kuin Turkin. Sen vuoksi tämän otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan mukaan Brasilia ja Meksiko vaikuttavat tämän perusteella olevan parempia valintoja kuin Venäjän federaatio ja Turkki.

(174)

Muodostaessaan normaaliarvoa laskennallisesti maissa, joissa esiintyy merkittäviä vääristymiä, komissio voi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti käyttää edustavaa maata, jonka taloudellisen kehityksen taso on samanlainen kuin viejämaassa. Komissio voi käyttää myös vääristymättömiä kansainvälisiä hintoja, kustannuksia tai viitearvoja taikka muita asianmukaisia tietoja. Määrittäessään, missä maissa taloudellisen kehityksen taso on samanlainen kuin viejämaassa, komissio käyttää maita, jotka Maailmanpankki on luokitellut samaan tuloluokkaan. Tietokannan ansiosta komissiolla on käytettävissään riittävä määrä mahdollisesti asianmukaisia, kehityksen tasoltaan samanlaisia maita, joista se voi valita asianmukaisen edustavan maan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(175)

Perusasetuksessa ei edellytetä, että edustavan maan on oltava se, jonka BKTL on lähimpänä viejämaan BKTL:ää. Sen vuoksi se seikka, että jonkin maan BKTL asukasta kohti on lähempänä Kiinaa kuin jonkin toisen maan, ei ole ratkaiseva tekijä, jonka perusteella asianmukainen edustava maa valitaan. Tässä tapauksessa asianmukainen Maailmanpankin luokka on ylemmän keskitulotason maat, joihin Kiina kuuluu. On totta, että Turkin BKTL on korkein, mutta kaikkien neljän maan taloudellisen kehityksen taso on samanlainen kuin Kiinan, ja niiden katsottiin täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyt perusteet. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(176)

Komission katsoi näin ollen, että kaikki neljä yksilöityä mahdollista edustavaa maata olivat verrattavissa Kiinan talouden kehityksen tasoon, kuten syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossa todetaan.

(177)

Sama otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja toisti 16 päivänä syyskuuta 2019 esittämissään huomautuksissa 173 kappaleessa kuvatut väitteensä ja viittasi lisäksi kahteen aiempaan polkumyynnin vastaiseen tutkimukseen, jotka koskivat kuumavalssatun ponttiteräksen tuontia Kiinasta ja tiettyjen orgaanisella aineella pinnoitettujen terästuotteiden tuontia Kiinasta (78) ja joissa komissio aikoi valita maita, joiden BKTL asukasta kohti oli samalla tasolla kuin Kiinassa.

(178)

Tässä tutkimuksessa ja vientiä harjoittavan tuottajan esiin ottamissa kahdessa aiemmassa tutkimuksessa käytetyn menetelmän välillä ei ole mitään eroa. Kaikissa tapauksissa sovellettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa kuvattua vaatimusta, jonka mukaan komissio voi käyttää edustavaa maata, jonka taloudellisen kehityksen taso on samanlainen kuin viejämaassa. Perusasetuksessa ei edellytetä, että edustavassa maassa on sama BKTL kuin viejämaassa vaan että taloudellisen kehityksen taso on samanlainen, kuten 175 kappaleessa todetaan. Näin ollen se, että jonkin maan BKTL on lähempänä viejämaan BKTL:ää kuin jonkin toisen maan, ei voi olla ratkaiseva tekijä asianmukaisen edustavan maan valinnassa, jos ne kuuluvat samaan maaluokkaan, joiden taloudellisen kehityksen taso on samanlainen kuin Kiinassa. Sen vuoksi väite hylättiin.

(179)

Komissio ilmoitti maaliskuussa 2019 päivätyssä muistiossa, että lasikuitukankaita tuotetaan tiettävästi Brasiliassa, Meksikossa, Venäjän federaatiossa ja Turkissa. Komissio tutki, mitä julkisesti saatavilla olevia tietoja kyseisistä neljästä maasta olisi löydettävissä. Komissio myös kehotti asianomaisia osapuolia yksilöimään muita tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajia.

(180)

Brasilian osalta komissio ilmoitti maaliskuussa 2019 päivätyssä muistiossa, että se ei ollut löytänyt julkisesti saatavilla olevia taloudellisia tietoja brasilialaisista yrityksistä, minkä jälkeen valituksen tekijä toimitti yrityksen Owens Corning Fiberglas A.S. Ltda. tarkastetun vuosikertomuksen vuodelta 2017 sekä yrityksen Saertex Tecidos Brasil Ltda tuloslaskelman, joka oli väitetysti otettu sen vuosikertomuksesta. Nämä asiakirjat asetettiin saataville tutkimuksen ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon. Valituksen tekijä pyysi komissiota harkitsemaan Brasiliaa uudelleen asianmukaiseksi edustavaksi maaksi.

(181)

Komissio tarkasteli valituksen tekijän toimittamien tietojen kattavuutta ja teki Brasiliaa koskevia lisätutkimuksia. Mitään julkisesti saatavilla olevia muita rahoitustietoja lasikuitukankaiden tai niihin liittyvien tuotteiden brasilialaisista tuottajista ei kuitenkaan löytynyt Orbis-tietokannasta, Bloombergiltä tai muista julkisista lähteistä. Todettuaan 196–198 kappaleessa esitetyt tuotannontekijöihin liittyvät tietyt ongelmat ja katsottuaan Turkin olevan asianmukainen edustava maa kaikkien 211 kappaleessa esitettyjen merkityksellisten tekijöiden perusteella komissio katsoi, että ei ollut tarpeen ottaa kantaa siihen, oliko mahdollista käyttää tietoja, jotka eivät ole yleisesti saatavilla mutta jotka on asetettu kaikkien asianomaisten osapuolten saataville ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon.

(182)

Komissio ilmoitti maaliskuussa 2019 päivätyssä muistiossa, että se ei aio pitää Meksikoa mahdollisena edustavana maana, koska kahdesta yksilöidystä yrityksestä (Oscar Alberto Torres Aguilar ja Plásticos Reforzados de México, S.A) ei ole riittävästi rahoitustietoja.

(183)

Muistion julkaisemisen jälkeen tehdyissä lisätutkimuksissa paljastui kuitenkin kaksi muuta lasikuitukankaiden ja/tai sen pääraaka-aineen roving-lankojen tuottajaa Meksikossa (Saint-Gobain Mexico S.A de C.V ja Owens Corning Mexico S.A de C.V). Komissio ei kuitenkaan löytänyt julkisesti saatavilla olevia tietoja merkityksellisistä taloudellisista indikaattoreista kummankaan tuottajan osalta. Komissio ei myöskään löytänyt mitään taloudellisia lisätietoja yrityksistä Oscar Alberto Torres Aguilar ja Plásticos Reforzados de México, SA.

(184)

Venäjän federaation osalta komissio ilmoitti maaliskuussa 2019 päivätyssä muistiossa, että se oli yksilöinyt kolme lasikuitukankaiden tuottajaa (P-D Tatneft-Alabuga Steklovolokno LLC (P-D Tatneft), OCV Steklovolokno OJSC (OC Russia) ja Steklonit JSC (Steklonit)), joiden osalta Orbis-tietokannassa oli vuotta 2017 koskevia tietoja. Myöhemmin Orbis-tietokannasta oli saatavilla vuoden 2018 tietoja Steklonitin osalta muttei P-D Tatneftin eikä OC Russian osalta (ei Orbis-tietokannassa eikä missään muussakaan julkisessa tietolähteessä). Kuten 199 kappaleessa selitetään, komissio on kuitenkin todennut tiettyjä tuotannontekijöihin liittyviä ongelmia.

(185)

Turkin osalta komissio ilmoitti maaliskuussa 2019 päivätyssä muistiossa, että se oli yksilöinyt kahdeksan lasikuitukankaiden tuottajaa. Komissio tekemät lisätutkimukset osoittivat, että näistä kahdeksasta tuottajasta vain Metyx tuotti lasikuitukankaita ja Cam Elyaf tuotti roving-lankoja. Lisätutkimuksissa paljastui myös, että maaliskuussa 2019 päivätyssä muistiossa Metyxin osalta esitetyt taloudelliset tiedot koskivat itse asiassa siihen etuyhteydessä olevaa yritystä, joka ei valmistanut lasikuitukankaita. Metyxiä koskevia taloudellisia tietoja ei ollut saatavilla Orbis-tietokannasta, Bloombergiltä eikä mistään muustakaan julkisesta lähteestä miltään varainhoitovuodelta. Cam Elyafin osalta vuotta 2018 koskevia taloudellisia tietoja oli saatavilla yrityksen verkkosivustolla konsolidoidussa muodossa koko Sisecam-ryhmästä, johon Cam Elyaf kuuluu (79). Taloudelliset tiedot kattavat ryhmän ”Kemian alan toiminnot”, joihin roving-langat kuuluvat. Sisecam-ryhmän julkaiseman esitteen (80) mukaan Cam Elyaf myi 28 985 tonnia roving-lankoja vuonna 2018. Myyntimäärä Turkissa oli 21 033 tonnia ja Turkin ulkopuolella 7 952 tonnia vuonna 2018. Cam Elyafin myynti vuonna 2018 oli 190 miljoonaa Turkin liiraa ja EBITDAn 39 miljoonaa Turkin liiraa. Komissio ilmoitti syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossa asianomaisille osapuolille, että se käyttää vääristymättömien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton määrittämiseen turkkilaisen Sisecam-ryhmän kemian alan toimintojen – joihin roving-langat kuuluvat – taloudellisia tietoja vuodelta 2018.

(186)

Syyskuussa 2019 päivätyn muistion esittämisen jälkeen yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että koska Cam Elyaf (Sisecam-ryhmään kuuluva roving-lankojen tuottaja) ei tuota eikä myy lasikuitukankaita vaan roving-lankoja, yrityksen taloudellisia tietoja ei voida pitää luotettavina lasikuitukankaiden osalta. CCCLA ja eräs toinen otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väittivät 13 päivänä syyskuuta 2019 esittämissään huomautuksissa, että komission ei pitäisi käyttää Sisecam-ryhmän kemian alan toimintojen taloudellisia tietoja, koska roving-lankojen tuotanto edustaa vain vähäistä osaa toiminnasta eikä ole varmaa, onko roving-lankoihin liittyvä liiketoiminta kannattavaa. Lisäksi ne totesivat, että vuonna 2017 Cam Elyaf jätti Turkin viranomaisille polkumyynnin vastaisen valituksen, jonka mukaan sille aiheutui vahinkoa Egyptistä peräisin olevien roving-lankojen polkumyyntituonnista, minkä vuoksi se saattaa olla vähemmän kannattava kuin Sisecam-ryhmän muut kemian alan toiminnot. CCCLA ja kyseinen vientiä harjoittava tuottaja esittivät, että komission olisi käytettävä lasikuitukankaiden muiden turkkilaisten tuottajien (Setex, Kivanc Group, Dost Kimya ja Aytu Teknik) taloudellisia tietoja. Lisäksi ne väittivät, että komissio ei selittänyt syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossaan, miksi se päätti olla käyttämättä Istanbul Teknikiä ja Sonmez Holdingia mahdollisina lähteinä vääristymättömien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton määrittämistä varten, koska myös ne tuottavat lasikuituun liittyviä tuotteita.

(187)

Kuten 205 kappaleessa todetaan, yhdenkään turkkilaisen lasikuitukankaiden tuottajan taloudelliset tiedot eivät olleet helposti saatavilla. CCCLA ja vientiä harjoittava tuottaja eivät myöskään toimittaneet mitään taloudellisia tietoja Turkissa toimivista lasikuitukankaiden tuottajista, vaikka maaliskuussa 2019 päivätyn muistion liitteessä I pyydetään yksilöimään tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajia. Komissio ei myöskään löytänyt CCCLA:n ja vientiä harjoittavan tuottajan 186 kappaleessa täsmentämistä lasikuitukankaiden tuottajista julkisesti saatavilla olevia taloudellisia tietoja Orbis-tietokannasta, Bloombergiltä tai muista julkisista lähteistä. Mitä tulee yrityksiin Istanbul Teknik (81) ja Sonmez Holding (82), niiden verkkosivustojen mukaan ne eivät valmista roving-lankoja tai lasikuitukankaisiin liittyviä tuotteita vaan polyesterikuitutuotteita. Näin ollen kaikki asiaa koskevat väitteet hylättiin. Näin ollen komissio katsoi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti, että roving-lankojen – joiden osuus on yli 70 prosenttia lasikuitukankaiden kaikista tuotantokustannuksista – tuottajien taloudellisten tietojen voitaisiin katsoa olevan edustavia myös lasikuitukankaiden tuottajien osalta.

(188)

Komissio hylkäsi myös Jushin/Hengshin väitteen, jonka mukaan Cam Elyafin kannattavuus oli heikompi kuin Sisecam-ryhmän muut kemian alan toiminnot, koska Cam Elyaf oli toimittanut vuonna 2017 polkumyynnin vastaisen valituksen Egyptistä tulevaa tuontia kohtaan ja väittänyt sen aiheuttavan merkittävää vahinkoa. Jushin/Hengshin esittämä näyttö itse asiassa oli ristiriidassa sen väitteen kanssa, että Egyptistä tuleva tuonti olisi syönyt Cam Elyafin voitot. Näytön mukaan Turkin viranomaiset totesivat, että Cam Elyafille ei aiheutunut merkittävää vahinkoa, ja päättivät tutkimuksen. Näin ollen Jushin/Hengshin väitteeseen sisältyvät tosiseikat olivat virheellisiä, ja väite on hylättävä.

(189)

Komissio määritti asianomaisten osapuolten toimittamien ja muiden asiakirja-aineistossa saatavilla olevien tietojen perusteella lasikuitukankaisiin liittyvien tuotannontekijöiden ja lähteiden alustavan luettelon, jota se aikoi käyttää kaikkien niiden tuotannontekijöiden, kuten raaka-aineiden, energian ja työvoiman, osalta, joita vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa. Yhteistyössä toimineilta otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen ja näytön perusteella joitakin maaliskuussa 2019 päivätyssä muistiossa esitettyjä harmonoidun järjestelmän koodeja, jäljempänä ’HS-koodit’, tarkistettiin (joissakin tapauksissa alkuperäinen HS-koodi säilytettiin ja sitä täydennettiin uusilla HS-koodeilla, toisissa taas alkuperäinen HS-koodi korvattiin uudella HS-koodilla; myös uusia tuotannontekijöitä yksilöitiin). Päivitetty luettelo tuotannontekijöistä ja HS-koodeista toimitettiin syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossa.

(190)

Yksi otokseen valittu yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja huomautti 8 päivänä huhtikuuta 2019 esittämissään huomautuksissa, että komissio luetteli maaliskuussa 2019 päivätyssä muistiossa kunkin raaka-aineen vain HS-koodin kuusinumerotasolla, mikä todennäköisesti kattaa suuren joukon muita tuotteita kuin ne tietyt raaka-aineet, joiden osalta arvo on määritettävä. Sen vuoksi tämä vientiä harjoittava tuottaja ehdotti tietojen tarkkuuden parantamiseksi, että komissio käyttäisi kahdeksannumeroisia tavarakoodeja. Komissio huomautti, että kuusinumerotason ylittävät tavarakoodit voidaan määrittää maakohtaisesti vasta sen jälkeen, kun edustava maa on valittu. Tämä tehtiin syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossa, jossa esitettiin Turkin tavarakoodit 12-numerotasoon asti, jos sellaisia oli saatavilla.

(191)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti 8 päivänä huhtikuuta 2019 esittämissään huomautuksissa, että tuotannontekijöitä koskevat tuontitiedot ovat merkityksettömiä, koska tuontihinta kolmannessa maassa ei kuvasta maan tosiasiallisia kotimarkkinahintoja eikä ostohintoja. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tuontihinnan tasoon vaikuttavat eri tekijät, kuten tuodun tuotteen määrä, tuotelaji ja tuotteen saatavuus sekä tuoja- että viejämaassa. Näin ollen tiettyjen tuotteiden osalta Kiinasta tulevan tuonnin hinta oli alempi kuin muualta maailmasta tulevan tuonnin, kun taas joidenkin tuotteiden osalta tilanne oli päinvastainen. Venäjän federaation osalta Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat järjestelmällisesti korkeammat kuin muualta maailmasta tulevan tuonnin. Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että kvartsihiekkaa on luonnollisesti saatavilla useimmissa maissa, minkä vuoksi tuontihintojen pitäisi olla samat kaikissa maissa. Tästä seuraa, että mahdolliset erot Kiinasta ja muualta maailmasta tulevan tuonnin hinnoissa selittyvät tuotteen laatu- ja luokkaeroilla. Vientiä harjoittava tuottaja ehdotti sen vuoksi, että komissio käyttäisi kunkin tuotannontekijän kotimarkkinahintoja kussakin mahdollisessa edustavassa maassa, ja jos kotimarkkinahinnoista ei ole riittävästi tietoja, komissio jättäisi huomiotta ”epätavallisen korkeat” tuontihinnat.

(192)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa säädetään asianmukaisen edustavan maan vastaavien tietojen käyttämisestä ”edellyttäen, että asiaankuuluvat tiedot ovat helposti saatavilla”. Komissiolla ei ole käytettävissään tietoja kotimarkkinahinnoista mahdollisissa edustavissa maissa, eivätkä tällaiset tiedot ole helposti saatavilla. Tuontihintoja koskevat tiedot ovat sitä vastoin helposti saatavilla, ja komissio on käyttänyt Global Trade Atlas -tietokantaa (GTA) näiden tietojen lähteenä. Jos kerätty näyttö vahvistaa perustan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa vahvistetun menetelmän soveltamiseksi, komissio oikaisee tuontihintoja (esim. lisäämällä niihin asianmukaiset tullit) saadakseen kohtuullisen vastineen, joka edustaa vääristymättömiä kotimarkkinahintoja valitussa edustavassa maassa. Komissio tarkasti myös, että vääristymättömän tuonnin määrä oli riittävän edustava, jotta käytetty keskimääräinen hinta vähentää mahdollisten epänormaalien hintojen vaikutusta tuotevalikoiman ala- ja yläpäässä. Näin ollen tietyn tuotantopanoksen oikaistu hinta kuvastaa eri laatujen sekoitusta ja niiden saatavuutta kyseisillä markkinoilla. Lisäksi komissio jättää huomiotta tiedot tuonnista maista, jotka eivät ole WTO:n jäseniä ja sisältyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/755 (83), jäljempänä ’asetus (EU) 2015/755’, liitteessä 1 olevaan luetteloon. Kunhan tuotannontekijöiden tuontimäärät ovat riittävän edustavia eikä ole muita erityisiä olosuhteita, jotka tekisivät niistä epäedustavia tai soveltumattomia, ei ole mitään objektiivista syytä olla ottamatta huomioon tällaisia tietoja analyysissä. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään ilmoittanut mitään lähdettä kotimarkkinahinnoille mistään mahdollisista edustavista maista. Koska ei ollut mitään näyttöä, joka osoittaisi, että käytetyt tiedot eivät olisi edustavia, komissio näin ollen hylkäsi tämän väitteen.

(193)

Eräs toinen otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väitti 4 päivänä huhtikuuta 2019 päivätyissä huomautuksissaan, että Turkin sähkön hinnat olivat saatavilla Turkin tilastolaitoksen verkkosivustolla, kun taas Venäjän federaation tilastopalvelun julkaisemia Venäjän sähkön hintoja ei ollut päivitetty useaan vuoteen.

(194)

Komissio teki lisätutkimuksia sähkön hinnoista Venäjän federaatiossa. Tutkimuksessa vahvistui, että julkisesti saatavilla olevat tiedot sähkön hinnoista Venäjän federaatiossa olivat vanhentuneita. Turkin sähkön hintoja koskevat tiedot ovat tuoreempia, joten sähkön hintoja koskevat tiedot ovat julkisesti paremmin saatavilla Turkissa kuin Venäjän federaatiossa.

(195)

Sama otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ja valituksen tekijä toivat esiin, että maakaasun (roving-lankojen ja lasikuitukankaiden tuotannossa käytetyn energialähteen) hinta oli vääristynyt Venäjän federaatiossa. Valituksen tekijä väitti, että Venäjän federaatio ei ole asianmukainen edustava maa, ja viittasi aiempiin polkumyyntitutkimuksiin, jotka koskivat Venäjän federaatiosta peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontia (84) ja Kiinasta peräisin olevan piin tuontia (85). Maakaasu on tärkeä energialähde, jota käytetään lasikuitukankaiden tuotannossa, ja sen osuus otokseen valitun yhteistyössä toimineen vertikaalisesti integroituneen vientiä harjoittavan tuottajan tuotantokustannuksista oli 6–10 prosenttia. Kun otetaan huomioon, että maakaasun hinnat vaikuttavat olevan vääristyneet Venäjän federaatiossa, maakaasun hintoja Venäjän federaatiossa koskevat tiedot eivät näin ollen sovellu vertailuarvon määrittämiseen.

(196)

Koska komissio ei löytänyt saatavilla olevia taloudellisia tietoja meksikolaisista tuottajista, kuten syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossa todetaan, se analysoi kaikkiin tuotannontekijöihin liittyviä tuontitietoja vain Brasilian, Venäjän federaation ja Turkin osalta. Tuontitiedot kerättiin kussakin maassa käytettävissä olevista yksityiskohtaisimmista tuoteluokituksista. Huomioon ei otettu tietoja, jotka koskivat edustavaan maahan tulevaa tuontia Kiinasta ja asetuksen (EU) 2015/755 liitteeseen 1 sisältyvistä maista, jotka eivät ole WTO:n jäseniä.

(197)

Analyysin perusteella komissio totesi, että Brasiliaan tuotiin roving-lankoja (lasikuitukankaiden valmistuksen pääraaka-ainetta) pääasiassa Kiinasta. Vain 9,35 prosenttia roving-lankojen tuonnista tuli muista lähteistä ja oli vääristymätöntä. Sen vuoksi tämän tuotantopanoksen edustavuus ja siihen liittyvä arvo heikentyivät huomattavasti. Komissio toteaa, että roving-lankojen osuus vertikaalisesti integroitumattomien tuottajien lasikuitukankaiden tuotantokustannuksista oli yli 70 prosenttia, minkä vuoksi se on merkittävä tuotantopanos, joka vaikuttaa merkittävällä osuudella normaaliarvoon. Lisäksi myös lasikuitulankojen (joiden osuus vertikaalisesti integroitumattomien tuottajien lasikuitukankaiden tuotantokustannuksista oli noin 2 prosenttia) tuonnista 50 prosenttia on peräisin Kiinasta, minkä vuoksi tämänkin tuotantopanoksen edustavuus ja siihen liittyvä arvo heikentyvät.

(198)

Kaikista näistä syistä ja kuten syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossa todetaan, komissio päätteli, että Brasilia ei vaikuta olevan asianmukainen edustava maa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(199)

Lisäksi Venäjän federaation osalta vääristymättömän tuonnin osuus kaikkien tuotannontekijöiden tuonnista oli pienin kolmesta analysoidusta maasta, ja siten Kiinasta ja asetuksen (EU) 2015/755 liitteessä 1 luetelluista maista peräisin olevan vääristyneen tuonnin katsottiin vaikuttavan merkittävästi tuontiarvoihin. Vuonna 2018 määrällisesti tarkasteltuna vain 2,32 prosenttia pyrofylliitista (vertikaalisesti integroituneiden tuottajien käyttämä pääraaka-aine, jonka osuus tuotantokustannuksista on yli 5 prosenttia), 11,23 prosenttia roving-langoista (vertikaalisesti integroitumattomien tuottajien käyttämä pääraaka-aine, jonka osuus tuotantokustannuksista on yli 70 prosenttia) ja 39,78 prosenttia synteettisestä langasta (jonka osuus tuotantokustannuksista on noin 2 prosenttia) tuotiin maista, joiden markkinat ovat vääristymättömät. Lisäksi Venäjän federaation sähkön hinnoista ei ole ajantasaisia tilastoja (ks. 194 kappale), ja hiljattaisten tutkimusten mukaan kaasun hinnat siellä saattavat olla vääristyneitä.

(200)

Turkin osalta valtaosa roving-lankojen (75,07 prosenttia kokonaistuonnista) ja pyrofylliitin (81,96 prosenttia kokonaistuonnista) tuonnista oli vääristymätöntä. Vääristymättömän tuonnin osuus tuotantopanosten tuonnista oli 97,97 prosenttia. Näin ollen vääristymättömän tuonnin edustavuus Turkissa oli suuri.

(201)

Valituksen tekijä väitti 10 päivänä huhtikuuta 2019 esittämissään huomautuksissa, että Venäjän ruplan arvon heikkeneminen euroon nähden vuosina 2014–2018 vääristi tuotantokustannuksia Venäjän federaatiossa. Valituksen tekijän esiin tuoma ruplan arvon kehittyminen euroon nähden ei ole erityisen merkityksellistä tutkimusajanjakson kannalta, eikä sen vaikutusta tuotantokustannuksiin Venäjän federaatiossa perusteltu minkäänlaisella näytöllä. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(202)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti 8 päivänä huhtikuuta 2019 esittämissään huomautuksissa tuontihintoja, tuotantokustannuksia ja voittomarginaaleja koskevien, euroiksi muutettujen tietojen luotettavuuden sellaisten maiden osalta, joiden valuutat ovat devalvoituneet voimakkaasti, etenkin Turkin liira ja Venäjän rupla 1 päivän tammikuuta 2017 ja 1 päivän tammikuuta 2019 välillä.

(203)

Määritettäessä vertailuarvoja tuontihintojen perusteella normaaliarvon laskemista varten perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla, edustaviin maihin suuntautuvan tuonnin arvot muunnetaan viejämaan valuutaksi. Komissio toteaa, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei ollut osoittanut, oliko valuutan devalvointi Venäjän federaatiossa ja/tai Turkissa vuosina 2017–2019 tosiasiallisesti vaikuttanut tuotantokustannuksiin ja voittomarginaaleihin näissä maissa ja miten se oli vaikuttanut. Sen vuoksi komissio katsoi, että väite oli perusteeton, ja hylkäsi sen.

(204)

Venäjän federaation osalta komissio päätteli 199 kappaleessa esitettyjen seikkojen perusteella, että kun otetaan huomioon Venäjän federaatioon suuntautuvan vääristymättömän tuonnin vähäinen määrä ja se, että useiden keskeisten raaka-aineiden, joiden osuus tuotantokustannuksista oli merkittävä, hinnat olivat vääristyneitä (kaasu) tai niistä ei ollut saatavilla ajantasaisia tietoja (sähkö), ne eivät olleet riittävän edustavia normaaliarvon laskemista varten. Sen vuoksi Venäjän federaatiota ei pidetty perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettuna asianmukaisena edustavana maana.

(205)

Kun otetaan huomioon edustavien tuontitietojen heikko saatavuus Brasiliasta ja Venäjän federaatiosta ja toisaalta tuotannontekijöitä koskevien korkealaatuisten tietojen saatavuus Turkista (ks. 200 kappale), komissio tarkasteli vielä taloudellisten tietojen julkista saatavuutta yrityksistä, jotka tuottavat Turkissa samaan yleiseen tuoteluokkaan ja/tai sektoriin kuuluvia tuotteita kuin tutkimuksen kohteena oleva tuote. Lasikuitukankaiden tuottajista ei siis ollut saatavilla julkisesti tietoja, kuten 185 kappaleessa selitetään. Komissio keskittyi erityisesti roving-lankojen tuottajiin, koska tutkimuksessa kävi ilmi, että roving-lankojen osuus lasikuitukankaiden kaikista tuotantokustannuksista on yli 70 prosenttia. Näin ollen katsottiin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti, että roving-lankojen tuottajien taloudellisten tietojen voitaisiin katsoa olevan edustavia myös lasikuitukankaiden tuottajien osalta.

(206)

Ottaen huomioon kaikki edellä esitetyt seikat ja kuten syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossa todetaan, komissio päätti valita Turkin asianmukaiseksi edustavaksi maaksi tässä tutkimuksessa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(207)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja toisti huomautuksensa, jotka esitetään jo 191 kappaleessa, muttei toimittanut mitään uusia tietoja. Sen vuoksi huomautukset hylätään 192 kappaleessa esitetyistä samoista syistä.

(208)

Sama vientiä harjoittava tuottaja toisti myös 202 kappaleessa esitetyn väitteensä. Se lisäsi vielä, että Turkin liiran lähes 35 prosentin devalvoinnilla tutkimusajanjaksolla on merkittävä vaikutus yritysten kustannuksiin ja liikevaihtoon Turkissa, etenkin kun monet tuoduista tuotteista maksettiin Yhdysvaltojen dollareissa tai viejämaan valuutassa. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että muuntokurssilla on suora vaikutus yritysten lopulliseen voittomarginaaliin, ja viittasi kahteen aiempaan polkumyynnin vastaiseen tutkimukseen, jotka koskivat Kiinasta peräisin olevien roving-lankojen tuontia (86) ja Kiinasta peräisin olevien seulakankaiden tuontia (87) ja joissa komission käyttämä tavoitevoitto oli 5 prosenttia ja 12 prosenttia.

(209)

Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väite on täysin spekulatiivinen, koska sen tueksi ei esitetty mitään näyttöä yrityksen tuomien tuotteiden ostovaluutasta, jota käytettiin myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton tason määrittämiseen, eikä väitetystä vaikutuksesta yrityksen kustannuksiin ja liikevaihtoon tai voittoon. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään esittänyt, vaikuttiko devalvaatio kustannuksiin, liikevaihtoon ja voittoon positiivisesti vai negatiivisesti. Väitteen todettiin olevan epäselvä ja perusteeton, minkä vuoksi se hylättiin.

(210)

Viittauksista aiempiin polkumyynnin vastaisiin tutkimuksiin (ks. 208 kappale) on syytä huomata, että tavoitevoittoa ja voittoa edustavassa maassa ei voida verrata, koska ne viittaavat eri käsitteisiin ja eri maihin. Tavoitevoitto, johon osapuoli viittaa, on unionin tuotannonalan unionin kotimarkkinamyynnissä saavuttama voitto tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, ja sitä käytetään vahinkomarginaalin laskemiseen. Voittoa edustavassa maassa käytetään normaaliarvon laskemiseen asianomaisessa edustavassa maassa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla. Tämän voiton on kuvastettava tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tai samankaltaista tuotetta tuottavan yrityksen saavuttamaa voittoa edustavassa maassa. Koska nämä kaksi eri voittoprosenttia eivät ole vertailukelpoisia ja väite perustuu voittoon, jota on käytetty eri yhteydessä kuin normaaliarvon muodostamisessa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan nojalla, väite on epärelevantti ja se hylätään.

(211)

Näin ollen komissio päätteli, että Turkki on perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettu asianmukainen edustava maa tässä tutkimuksessa.

(212)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Taishan väitti, että komissio ei ollut analysoinut tuontitietojen paikkansapitävyyttä eikä kaupallista todellisuutta. Esimerkiksi pyrofylliittia koskevan vertailuarvon laskemiseen käytetyistä tuontitiedoista ei ollut mahdollista yksilöidä, mikä osuus Turkin asiaan liittyvästä tavarakoodista oli merkityksellinen pyrofylliitin osalta. Lisäksi sen mukaan kyseisen tuotannontekijän osalta Turkki toi tavaroita asiaan liittyvän tavarakoodin alla 33:sta eri maasta ja yksikköhinnat vaihtelivat 0,13 eurosta/tonni 207 euroon/tonni. Komission pyrofylliitistä käyttämä vertailuarvo oli 3,89 CNY/kg, mikä oli lähes 10 kertaa korkeampi kuin sen tosiasiallinen yksikkökohtainen ostohinta.

(213)

Kuten 192 kappaleessa selitetään, komissio käyttää GTA-tietokantaa tuotantotietojen lähteenä vertailuarvojen muodostamiseksi, kun tutkimuksessa vahvistetaan merkittävien vääristymien esiintyminen, joka johtaa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa säädetyn menetelmän soveltamiseen. Tällöin komissio tarkastaa, että vääristymättömän tuonnin määrä on riittävän edustava, jotta käytettyyn keskimääräiseen hintaan eivät vaikuta mahdolliset epänormaalit hinnat vaikutusta tuotevalikoiman ala- ja yläpäässä. Näin varmistetaan, että tietyn tuotantopanoksen oikaistu hinta kuvastaa eri laatujen sekoitusta ja niiden saatavuutta kyseisillä markkinoilla. Kunhan tuotannontekijöiden tuontimäärät ovat riittävän edustavia eikä ole muita erityisiä olosuhteita, jotka tekisivät niistä epäluotettavia tai soveltumattomia, ei ole mitään objektiivista syytä olla ottamatta huomioon tällaisia tietoja analyysissä. Komissio kerää tiedot kussakin maassa saatavilla olevalla tuotteen tarkimmalla mahdollisella kooditasolla, jotta kunkin vientiä harjoittavan tuottajan valmistusprosessissaan käyttämät tuotannontekijät vastaisivat toisiaan mahdollisimman hyvin. Näin varmistetaan, että vertailuarvot kuvastavat kohtuudella raaka-aineen/tuotantopanoksen kustannuksia. Edellä esitetyn perusteella ja koska ei ollut mitään näyttöä, joka osoittaisi, että käytetyt tiedot ja menetelmä eivät edustaisi vääristymättömiä kustannuksia kunkin tuotantopanoksen osalta, komissio hylkäsi väitteen.

(214)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei todentanut eikä tarkastellut voiton osalta käytetyn vertailuarvon kaupallista todellisuutta. Väitteensä tueksi kyseinen vientiä harjoittava tuottaja vertasi 39,26 prosentin suuruista voiton vertailuarvoa 6 prosentin tavoitevoittoon, jota käytettiin eurooppalaisten tuottajien vahinkoa aiheuttamattoman hinnan laskemiseen, sekä unionin tuotannonalan kannattavuuteen, joka vaihteli tarkastelujaksolla 2,5 prosentista -3,4 prosenttiin. Yuntianhua-ryhmä pyysi komissiota käyttämään laskennallisen normaaliarvon muodostamisessa 6 prosentin voittomarginaalia (unionin tuotannonalan tavoitevoitto) edustavan maan perusteella määritetyn 39,26 prosentin sijaan. Yritys väitti, että 39,26 prosentin voittomarginaali olisi kohtuuton ja 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa edellytetään voiton olevan kohtuullinen.

(215)

Kuten 210 kappaleessa selitetään, tavoitevoitto, unionin tuotannonalan voitto ja voitto edustavassa maassa ovat eri käsitteitä ja viittaavat eri maihin, eikä niitä sen vuoksi voida verrata keskenään. Tavoitevoitto on unionin tuotannonalan unionin kotimarkkinamyynnissä saavuttama voitto tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Sitä käytetään vahinkomarginaalin laskemiseen. Unionin tuotannonalan voittomarginaali on voitto, jonka unionin tuotannonala on saanut tarkastelujaksolla (eli voitto, johon Kiinasta ja Egyptistä polkumyynnillä tuleva tuonti on vaikuttanut). Se on yksi vahinkoindikaattoreista, ja sitä käytetään unionin tuotannonalan tilanteen analysoimiseen. Voitto edustavassa maassa puolestaan on yrityksen tosiasiallinen voitto, jonka todettiin olevan asianmukainen vastine tarkasteltavana olevan tuotteen vääristymättömälle voittomarginaalille tutkimuksen kohteena olevassa maassa. Sen varmistamiseksi, että käytetään asianmukaista vertailuarvoa, edustavan maan on oltava näin ollen samalla kehitystasolla kuin tutkimuksen kohteena olevan maan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa säädetään. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei ole osoittanut, miten ja miksi asianmukaisessa edustavassa maassa sijaitsevan yrityksen voittomarginaali ei ole kohtuullinen. Komissio muistutti, että asiakirja-aineistossa ei ollut mitään muuta tietoa, joka tukisi sitä, että yrityksen voitto oli kohtuuton. Tämän perusteella väitteitä pidettiin perusteettomina ja ne hylättiin.

(216)

Taishan väitti vielä, että komission pitäisi tarkastaa ja todentaa 202 kappaleessa esitetty valuutan devalvointia koskeva väite. Yritys kiisti väitteen hylkäämisen sillä perusteella, että vientiä harjoittava tuottaja ei ollut osoittanut, oliko valuutan devalvointi Turkissa vuosina 2017–2019 tosiasiallisesti vaikuttanut tuotantokustannuksiin ja voittomarginaaleihin ja miten se oli vaikuttanut.

(217)

On syytä huomata, että valuutan devalvointi voi vaikuttaa yrityksen kustannuksiin ja voittoon joko positiivisesti tai negatiivisesti. Jos samaa valuuttaa käytetään kaikissa liiketoimissa, kun vaikutus kustannuksiin on negatiivinen eli kun kustannukset kohoavat, myytyjen tavaroiden kustannukset sekä myynti-, yleis- ja hallintokustannukset kohoavat, minkä seurauksena voitto pienenee sen tilinpäätöksessä. Kun vaikutus kustannuksiin on positiivinen, tilanne on päinvastainen. Tässä tapauksessa vientiä harjoittava tuottaja ei osoittanut, miten valuutan devalvointi tosiasiassa vaikutti kustannuksiin ja/tai voittoon sen tilinpäätöksessä vaan vain esitti yleisen toteamuksen, jonka tueksi ei esitetty näyttöä. Näin ollen ei ole oikein päätellä yleisesti, että millä tahansa vaihtelulla olisi merkityksellistä ja ilmeistä vaikutusta tietokokonaisuuden luotettavuuteen. Tästä syystä komissio päättelee edelleen, että väite on hylättävä, koska siinä ei ole osoitettu kattavasti, miten valuutan devalvointi olisi vaikuttanut myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin sekä voittoon niin, että niitä ei voitaisi käyttää normaaliarvon muodostamiseen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan perusteella.

(218)

Kun oli vahvistettu kaikkien edellä mainittujen tekijöiden perusteella, että Turkki on asianmukainen edustava maa, ei ollut tarpeen tehdä arviointia sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan viimeisen virkkeen mukaisesti.

(219)

Edellä esitetyn analyysin perusteella Turkki täyttää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyt kriteerit, jotta sitä voitaisiin pitää asianmukaisena edustavana maana.

(220)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jushi/Hengshi väittivät, että komission ei olisi pitänyt jättää huomiotta Kivanc Groupia, Dost Kimyaa, Istanbul Teknikia ja Sonmez Holdingia, kun se pohti mahdollisia lähteitä vääristymättömien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton määrittämiseksi, kuten 186 ja 187 kappaleessa todetaan, koska ne ovat lasikuitukankaiden tai niihin liittyvien tuotteiden tuottajia ja niiden taloudelliset tiedot ovat julkisesti saatavilla. Väitteen mukaan Kivanc Groupin tilinpäätöstiedot ovat saatavilla Orbis-tietokannassa vuosilta 2010–2018 ja Dost Kimyan vuosilta 2008–2015. Lisäksi väitettiin, että Sonmez Holding tuotti lasikuituun liittyviä tuotteita ja Istanbul Teknik käytti lasikuitutuotteita muiden tuotteiden valmistukseen, mikä viittaa siihen, että näiden kahden yrityksen tuotevalikoimaa olisi pidettävä tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta läheisesti muistuttavana perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(221)

Vaikka vientiä harjoittava tuottaja väitti, että näiden lasikuitukankaiden tuottajien taloudelliset tiedot olivat saatavilla Orbis-tietokannassa, se ei toimittanut näitä tietoja lopullisiin päätelmiin esittämissään huomautuksissa eikä maaliskuussa 2019 päivätyn muistion jälkeen, jossa pyydettiin osapuolia yksilöimään tutkimuksen kohteena olevia tuottajia mahdollisissa edustavissa maissa. Yrityksen esittämien väitteiden jälkeen komissio joka tapauksessa tutki uudelleen Orbis-tietokantaa vahvistaakseen, olivatko Jushin/Hengshin tarkoittamat tiedot siellä saatavilla ja olisiko niitä sen vuoksi tarkasteltava uudelleen. Tässä lisätutkimuksessa (88) kuitenkin kävi ilmi, että toisin kuin Jushi/Hengshi väittivät, Orbis-tietokannassa ei ole saatavilla mitään taloudellisia tietoja yrityksestä, joka valmistaa lasikuitukangasta tai samankaltaisia tuotteita. Tällä perusteella väite hylättiin.

(222)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että oli erittäin todennäköistä, että Sisecam-ryhmän roving-lankoihin liittyvä liiketoiminta oli tappiollista vuonna 2018, koska kalsinoidun soodan myynnin osuus Sisecamin kemian toimintojen kokonaismyynnistä oli 86 prosenttia ja liikevoitosta (arvosta) 94 prosenttia. Vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut mitään näyttöä tämänkään väitteensä tueksi.

(223)

Saatavilla olevien tietojen perusteella ei ole mitään perustetta päätelmälle, jonka mukaan roving-lankojen liiketoimintasegmentti olisi tappiollinen. Vaikka roving-lankojen segmentin myynti edustaisikin vain vähäistä osaa kemian toimintojen segmentin myynnistä ja tuottaisi vain vähäisen osan liikevoitosta, myynti voi kuitenkin samaan aikaan olla merkittävästi kannattavaa (itse asiassa kannattavampaa kuin kalsinoidun soodan myynti). Sen vuoksi väitettä pidettiin spekulatiivisena ja se hylättiin.

(224)

Taishan väitti, että Sisecam-ryhmän kemian toimintojen segmenttiä ei voida käyttää normaaliarvon muodostamisessa, koska i) vain osa Sisecam-ryhmän tytäryhtiöistä kykeni tuottamaan lasikuitukankaita, ii) Sisecam-ryhmän lasikuitusektorille aiheutui korkeita kustannuksia uuden tuotantolaitoksen käynnistämisestä, minkä vuoksi komission olisi arvioitava uudelleen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kustannukset, myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voitto, ja iii) kemian toimintojen segmentti ja lasikuitusektori ovat vääristyneitä Turkin valtion avustusten vuoksi.

(225)

Tämän vientiä harjoittavan tuottajan ensimmäisestä väitteestä komissio päätteli, kuten jos 185 kappaleessa selitetään yksityiskohtaisesti, että koska Turkin lasikuitukankaiden tuottajista ei ole saatavilla julkisesti taloudellisia tietoja, Sisecam-ryhmän kemian sektorin taloudelliset tiedot vuodelta 2018 ovat asianmukaisia tämän tutkimuksen kannalta. Tämä johtuu siitä, että jos tutkimuksen kohteena olevasta tuotteesta ei ole saatavilla taloudellisia tietoja, komissio voi tarkastella tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kanssa samaan yleiseen luokkaan ja/tai sektoriin kuuluvan tuotteen tuotantoa muodostaakseen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(226)

Käynnistämiskustannuksia koskevasta oikaisusta voidaan todeta, että vaikka tällaiset kustannukset voivat vaikuttaa ilmoitettuihin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin ja kannattavuuteen sovelletuista kirjanpitosäännöistä riippuen, vientiä harjoittava tuottaja ei esittänyt määrällisesti väitettyjä vaikutuksia eikä ehdottanut, miten oikaisut olisi tehtävä. Vuonna 2018 kirjatut käynnistämiskustannukset pienentäisivät joka tapauksessa tosiasiallista voittomarginaalia. Vaikka yrityksen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin ja kannattavuuteen olisikin kohdistunut vaikutuksia, komission omaksuma lähestymistapa oli varovainen ja suosi vientiä harjoittavia tuottajia. Näin ollen komissio totesi, että kustannukset olivat edustavia tämän tutkimuksen tarkoitusta varten. Myöskään siitä ei ole näyttöä, että yrityksen väitetysti saamat avustukset tekisivät tiedoista epäluotettavia tämän tutkimuksen tarkoitusta varten. Vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut mitään näyttöä väitetyistä avustuksista eikä siitä, millä tavalla ne vaikuttivat vääristävästi. Tämän vuoksi komissio päätti hylätä tämän vientiä harjoittavan tuottajan väitteet.

(227)

Yuntianhua-ryhmä väitti, että edustavassa maassa toimivan yrityksen myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton laskemisen ei pitäisi perustua pelkästään toiminnan tuottoihin ja toimintamenoihin vaan kaikkiin tuottoihin, myytyjen hyödykkeiden valmistus- ja hankintakuluihin sekä menoihin. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että myynti-, yleis- ja hallintokustannukset määriteltiin ja esitettiin määrällisesti tilinpäätöstiedoissa eivätkä ne edellytä mitään lisäyksiä tai vähennyksiä. Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että tuloihin sisältyi myynti etuyhteydessä oleville osapuolille (ryhmän sisällä), vaikka normaaliarvon muodostamiseen käytettyjen myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton pitäisi liittyä vain myyntiin etuyhteydettömille osapuolille. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että normaaliarvon muodostamiseen käytettyjen myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton pitäisi kattaa vain myynti Turkin kotimarkkinoilla eikä kaikkea kyseisen yrityksen myyntiä.

(228)

Ensimmäisen kohdan osalta komissio keskittyi asianmukaisten myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton vahvistamiseksi kustannuksiin, jotka liittyvät suoraan tuotantoon eli toiminnan tuottoihin ja toimintamenoihin. Tämän jälkeen – ja koska kemian toimintojen segmentin tulos oli positiivinen – taloudellinen voitto vähennettiin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksista. Laskelmien perusteella saatiin luotettavat myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto yrityksen kemian toimintojen segmentille sikäli, että niissä ei oteta huomioon kustannuksia, jotka eivät liity lainkaan tuotantoon ja myyntiin. Toisin kuin yritys väitti, yleiskulut olivat saatavilla vuosikertomuksessa koko ryhmän tasolla eivätkä liiketoimintasegmenttien tasolla. On totta, että ilmoitettuun myyntiin sisältyi ryhmän sisäinen myynti, mutta jos harkitaan 2 artiklan 6 a kohdan soveltamista, perusasetuksessa edellytetään läpinäkyvyyden ja asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeuksien varmistamiseksi, että käytetään helposti saatavilla olevia tietoja, jotka eivät aina ole eritellyssä muodossa. Soveltaessaan tätä säännöstä komissio varmistaa aina, että normaaliarvon muodostamiseen käytetyt tiedot ovat parhaita julkisesti saatavilla olevista tiedoista. Se ilmoittaa menettelyn varhaisessa vaiheessa asianomaisille osapuolille tiedot, joita se aikoo käyttää, ja antaa niille runsaasti mahdollisuuksia toimittaa huomautuksia ja yksityiskohtaisempia tietoja. Tässä tutkimuksessa useat osapuolet kritisoivat komission käyttämiä tietoja, mutta mikään niistä ei toimittanut parempia ja yksityiskohtaisempia vaihtoehtoisia tietoja tai menetelmiä. Tämä tukee näkemystä, jonka mukaan komissio hyödynsi parhaita julkisesti saatavilla olevia tietoja. Tässä tapauksessa suurin osa myynnistä (85 %) suuntautui etuyhteydettömille osapuolille, minkä vuoksi se kuvasti kattavasti tämän myynnin tulosta. Myös myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja kannattavuus ovat edustavia edustavassa maassa tapahtuneen kotimarkkinamyynnin osalta, koska 61 prosenttia myynnistä tapahtui Turkissa. Tällä perusteella komissio katsoo, että normaaliarvon muodostamiseen käytetyt tiedot olivat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan vaatimusten mukaisia ja olivat luotettavimpia ja edustavimpia tässä tapauksessa. Sen vuoksi tietojen laadun kyseenalaistamista koskevat väitteet on hylättävä.

(229)

Komissio totesi maaliskuussa 2019 päivätyssä muistiossa, että voidakseen muodostaa normaaliarvon laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti se käyttää Global Trade Atlas -tietokantaa, jäljempänä ’GTA-tietokanta’, useimpien tuotannontekijöiden vääristymättömien kustannusten määrittämiseen ja valitun edustavan maan tietoja vääristymättömien työvoima-, energia- ja jätekustannusten määrittämiseen.

(230)

Tehtyään päätöksen käyttää Turkkia edustavana maana komissio ilmoitti syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossa asianomaisille osapuolille, että se aikoo käyttää GTA-tietokantaa tuotannontekijöiden vääristymättömien kustannusten määrittämiseen ja Turkin tilastolaitoksen tietoja vääristymättömien työvoima- ja energiakustannusten määrittämiseen.

(231)

Lisäksi sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että jos komissio katsoo, että raaka-aineiden ja energian ostot Kiinassa korvataan viitehinnoilla, sen olisi käytettävä tutkimusajanjakson aikana tuodun viiden raaka-aineen tosiasiallisia ostohintoja, koska nämä hinnat eivät olleet vääristyneitä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja myös pyysi komissiota käyttämään näitä tuontihintoja viitehintoina myös Kiinasta ostettujen raaka-aineiden osalta.

(232)

Vientiä harjoittava tuottaja toimitti asiaa tukevaa näyttöä (ostolaskut, tuontiasiakirjat ja sopimukset) viidestä 231 kappaleessa mainitusta raaka-aineesta. Ostot tehtiin Yhdysvaltojen dollareina ja markkinoilta, joilla ei ollut näyttöä vääristymien esiintymisestä. Koska tutkimuksessa ei tullut esiin mitään vääristymiä, jotka olisivat liittyneet näiden raaka-aineiden tuontiin Kiinaan tämän vientiä harjoittavan tuottajan osalta tutkimusajanjakson aikana, komissio hyväksyi pyynnön. Kiinassa ostettujen raaka-aineiden osalta komissio ei kuitenkaan voinut hyväksyä yrityksen pyyntöä. Turkki siis valittiin edustavaksi maaksi tässä tutkimuksessa (ks. 219 kappale), minkä vuoksi tuotannontekijöiden vääristymättömien kustannusten on perustuttava vastaaviin vääristymättömiin tuontihintoihin Turkissa.

(233)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että jos komissio päättää käyttää viitehintoja, sen olisi joka tapauksessa jätettävä huomiotta kaikki ”epätavalliset” hinnat, kuten i) sellaisiin luokkiin kuuluvien tuotteiden hinnat, joita vientiä harjoittava tuottaja ei käytä, ii) sellaisten raaka-aineiden hinnat, joiden laatuluokka/puhtausluokka/fyysiset ominaisuudet eivät ole samat kuin vientiä harjoittavan tuottajan käyttämien raaka-aineiden, tai iii) hinnat, jotka perustuvat erityisen alhaisiin myynti-/tuontimääriin. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti lisäksi, että useimpien perusraaka-aineiden, kuten kvartsihiekan/-jauheen tai muiden malmien osalta, komission ei pitäisi käyttää valitun edustavan maan tuontitietoja. Tuottaja väitti, että näitä materiaaleja tuodaan yleensä vain hyvin erityisiin tarkoituksiin korkeilla hinnoilla. Tällaisissa tapauksissa vertailumaan kotimarkkinahinnat kuvastaisivat paremmin tosiasiallista hintatasoa.

(234)

Komissio on esittänyt tutkimuksen ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa GTA-tietokannasta saadut tuontimäärät ja -arvot kaikille tuotannontekijöille Turkissa. Komissio tarkasti myös, että vääristymättömän tuonnin määrä oli riittävän edustava, jotta käytetty keskimääräinen hinta vähentää mahdollisten epänormaalien hintojen vaikutusta tuotevalikoiman ala- ja yläpäässä. Näin ollen tietyn tuotantopanoksen oikaistu hinta kuvastaa eri laatujen sekoitusta ja niiden saatavuutta kyseisillä markkinoilla. Tuottaja ei myöskään toimittanut mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että alhaisiin myynti-/tuontimääriin perustuvat hinnat olisivat soveltumattomia, minkä vuoksi komissiolla ei ole mitään objektiivista syytä jättää tällaisia tietoja pois analyysistä. Kvartsihiekkaan ja -malmiin liittyvästä väitteestä voidaan todeta, että nämä raaka-aineet eivät sisälly tuotannontekijöiden luetteloon, joka esitetään 242 kappaleessa. Sen vuoksi 233 kappaleessa esitetty väite hylättiin.

(235)

Kuten 185 kappaleessa todetaan, komissio käyttää vääristymättömien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton määrittämiseen turkkilaisen Sisecam-ryhmän kemian alan toimintojen – joihin roving-langat kuuluvat – taloudellisia tietoja vuodelta 2018.

(236)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Taishan toisti 231 kappaleessa kuvatun väitteensä, jonka mukaan komission olisi käytettävä vääristymättömistä lähteistä tuotujen viiden raaka-aineen tuontihintoja viitehintana myös Kiinasta ostettujen samojen raaka-aineiden osalta.

(237)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei perustellut väitettään oikeudellisesti riittävällä tavalla eli näytön perusteella ei vahvistettu, että hinnat eivät ole vääristyneitä. Vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että tuontihinta (vaikka sitä pidettäisiin vääristymättömänä) edustaisi vääristymätöntä vertailuarvoa. Sen vuoksi väite hylättiin.

(238)

Kuten 93 kappaleessa todetaan, komissio totesi maaliskuussa 2019 päivätyssä muistiossaan määrittävänsä lasikuitukankaisiin liittyvien tuotannontekijöiden ja lähteiden alustavan luettelon, jota on tarkoitus käyttää kaikkien niiden tuotannontekijöiden, kuten raaka-aineiden, energian ja työvoiman, osalta, joita vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät lasikuitukankaiden tuotannossa.

(239)

Lisäksi kuten 95 kappaleessa todetaan, komissio esitti syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossaan tarkistetun luettelon tuotannontekijöistä ja vahvisti Turkin tavarakoodit, jotka vastaavat lasikuitukankaiden valmistuksessa käytettyjä tuotannontekijöitä Turkissa, edustavassa maassa.

(240)

Komissio ei saanut maaliskuussa 2019 ja syyskuussa 2019 päivättyjen muistioidensa jälkeen huomautuksia tuotannontekijöiden luettelosta.

(241)

Se ei myöskään saanut mitään huomautuksia Turkin tavarakoodeista, jotka esitetään syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossa. Komissio teki kuitenkin lisätutkimusta, jotta Turkin tavarakoodit vastaisivat paremmin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien käyttämiä tuotannontekijöitä sekä pyrofylliitin ja polyesterilangan tarkistettuja Turkin tavarakoodeja. Yksi vientiä harjoittava tuottaja käytti nesteytettyä maakaasua valmistusprosessissaan. Turkkiin ei kuitenkaan tuotu lainkaan nesteytettyä maakaasua tutkimusajanjaksolla. Koska nesteytettyä maakaasua koskevia tuontitilastoja ei ollut, komissio käytti sitä koskevan vertailuarvon määrittämiseen nesteytetyn propaanin tuontia. Lisäksi yhden vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittama raaka-aineen nimi ”silaani, kemiallinen kiinnitysaine” muutettiin ”silikonituotteiksi”, jotta se olisi tullinimikkeistön mukainen.

(242)

Asianomaisten osapuolten toimittamien ja tarkastuskäynneillä kerättyjen tietojen perusteella on yksilöity seuraavat tuotannontekijät ja tarvittaessa Turkin tavarakoodit:

Taulukko 1

(243)

Lasikuitukankaiden tuottajien toimitiloihin suuntautuneilla tarkastuskäynneillä komissio todensi käytetyt raaka-aineet ja lasikuitukankaiden valmistuksessa syntyvän jätteen.

(244)

Koska edustavan maan markkinoista ei ollut tietoja, komissio käytti kaikkien raaka-aineiden osalta tuontihintoja. Edustavan maan tuontihinta määritettiin kaikista kolmansista maista, Kiinaa ja ei-markkinatalousmaita lukuun ottamatta, tulevan tuonnin painotettujen keskimääräisten yksikköhintojen perusteella (ks. 196 kappale). Komissio päätti jättää Kiinasta edustavaan maahan tulevan tuonnin huomiotta, koska se päätteli 98–162 kappaleessa, että ei ole asianmukaista käyttää Kiinan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi. Koska ei ole näyttöä siitä, että samat vääristymät eivät vaikuttaisi myös vientiin tarkoitettuihin tuotteisiin, komissio katsoi, että samat vääristymät vaikuttivat vientihintoihin. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Kiinasta Turkkiin vietyjen pääraaka-aineiden tuontihinnat ovat alhaisemmat kuin muun tuonnin hinnat. Jätettyään huomiotta Kiinasta ja ei-markkinatalousmaista Turkkiin tulevan tuonnin komissio totesi, että tuonti muista kolmansista maista oli edelleen edustavaa ja sen osuus Turkkiin tulevasta kaikesta tuonnista oli 43–100 prosenttia.

(245)

Komissio pyrki määrittämään lasikuitukankaiden tuotannossa käytettyjen raaka-aineiden vääristymättömät kustannukset (vientiä harjoittavan tuottajan tehtaalle toimitettuna) perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa edellytetyllä tavalla. Tätä varten se sovelsi edustavan maan tuontitullia kuhunkin alkuperämaahan ja lisäsi kotimaan kuljetuskustannukset tuontihintaan. Kaikkien raaka-aineiden kotimaan kuljetuskustannukset arvioitiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tarkastettujen tietojen perusteella eivätkä ne sisälly taulukossa 1 esitettyihin vertailuarvoihin.

(246)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittama pääasiallinen jäte oli roving-lankojen valmistusprosessin aikana syntyvä jäte. Vientiä harjoittavat tuottajat myivät jätteen kotimarkkinoilla hinnoilla, jotka olivat noin 15 prosenttia roving-lankojen valmistuskustannuksista. Näin ollen jätteen vääristymättömäksi hinnaksi asetettiin 15 prosenttia roving-lankojen vääristymättömästä hinnasta.

(247)

Turkin tilastolaitos julkaisee tarkkoja tietoja palkoista talouden eri sektoreilla Turkissa. Komissio käytti palkkoja, jotka ilmoitettiin Turkin valmistussektorilla vuonna 2016 taloudellisen toiminnan C.23 (Muualla luokittelemattomien ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus) (89) NACE Rev.2-luokituksen (90) mukaisesti. Vuoden 2016 keskimääräistä kuukausiarvoa oikaistiin asianmukaisesti inflaation huomioon ottamiseksi käyttämällä Turkin tilastolaitoksen julkaisemaa kotimaista tuottajahintaindeksiä (91).

(248)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja ja CCCLA väittivät, että työvoimakustannusten vertailuarvo taulukossa 1 ei ollut realistinen. Komissio selvensi 16 päivänä tammikuuta 2020 järjestetyssä kuulemisessa, että yleisistä päätelmistä ilmoittavassa asiakirjassa on virhe, joka liittyy työvoiman mittayksikköön eli siinä on ”CNY/kg” eikä ”CNY/tunti”. Asiakirja-aineistoon liitetyssä muistiossa (päivätty 19 päivänä joulukuuta 2019), joka sisälsi laskelmat kaikista vertailuarvoista, myös työvoimasta, taulukossa 1 esitettiin oikea mittayksikkö eli ”CNY/tunti”.

(249)

Sähkön ja maakaasun vertailuarvon määrittämiseksi komissio käytti sähkön jaa kaasun hintatilastoja, jotka Turkin tilastolaitos (92) julkaisee säännöllisissä lehdistötiedotteissaan. Näistä tilastoista komissio käytti vastaavan kulutusluokan teollisen sähkön ja kaasun hintoja (Kuruș/kWh) koskevia tietoja tutkimusajanjakson ajalta.

(250)

Sähkön vääristymättömät kustannukset esitetään taulukossa 1 vaihteluväleinä, koska yksittäisiin kuluttajiin sovelletaan eri tariffeja kulutuksesta riippuen.

(251)

Koska otokseen valitut yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät paljon eri tuotannontekijöitä, jotkin raaka-aineet, joiden painoarvo kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kokonaistuotantokustannuksista ja tuotekooditasolla oli vähäpätöinen, ryhmiteltiin kulutushyödykkeiksi.

(252)

Komissio laski kulutushyödykkeiden prosenttiosuuden raaka-aineiden kokonaiskustannuksista ja sovelsi tätä osuutta raaka-aineiden uudelleen laskettuihin kustannuksiin, kun käytettiin määritettyjä vääristymättömiä hintoja.

(253)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja ja CCCLA pyysivät komissiota julkaisemaan taulukossa 1 esitettyjen vertailuarvojen laskentamenetelmän.

(254)

Komissio ilmoitti näille osapuolille 16 päivänä tammikuuta 2020 järjestetyssä kuulemisessa, että päätelmien ilmoittamispäivänä (19 päivänä joulukuuta 2019) tutkimuksen ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon liitettiin muistio, jossa selitetään taulukossa 1 esitettyjen vertailuarvojen laskentamenetelmä. Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin uudesta asiakirjasta automaattisesti TRON-tietokannan kautta lopullisten päätelmien ilmoittamispäivänä. Koska pyydetyt tiedot olivat jo osapuolten saatavilla, mitään lisäilmoitusta ei tarvittu.

(255)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tuotannolliset yleiskulut ilmaistiin osuutena vientiä harjoittaville tuottajille tosiasiallisesti aiheutuneista valmistuskustannuksista. Prosenttiosuutta sovellettiin vääristymättömiin valmistuskustannuksiin.

(256)

Myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton osalta komissio käytti turkkilaisen Sisecam-ryhmän kemian alan toimintojen rahoitustietoja vuodelta 2018, kuten todettiin syyskuussa 2019 päivätyssä muistossa ja 185 kappaleessa.

(257)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Yuntianhua-ryhmä väitti, että komissio ei todennut merkittäviä vääristymiä sen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksissa ja jätti näin ollen aiheettomasti huomiotta yrityksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan perusteella ilmoittamat tosiasialliset myynti-, yleis- ja hallintokustannusten arvot. Yritys väitti, että tosiasiallisten myynti-, yleis- ja hallintokustannusten käyttäminen olisi ollut linjassa menetelmän kanssa, jota käytettiin jätettä/romua, kulutushyödykkeitä ja yleiskuluja koskevan vertailuarvon määrittämiseen, sillä yritys väitti, että siinä käytettiin tosiasiallisia arvoja suhdelukujen muodossa. Yritys väitti vielä, että menetelmä olisi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukainen; kyseinen kohta koskee tosiasiallisten kotimarkkinakustannusten käyttöä, jos näytön perusteella todetaan, että ne eivät ole vääristyneitä.

(258)

Komissio huomauttaa aluksi, että toisin kuin vientiä harjoittava tuottaja on ymmärtänyt, jätettä/romua, kulutushyödykkeitä ja yleiskuluja koskevia kustannuksia ei pidetty vääristymättöminä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti. Kuten 251–255 kappaleessa ja kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ilmoitetuissa erillisissä päätelmissä selitetään, vientiä harjoittavan tuottajan tosiasiallisiin kustannuksiin perustuvat kulutushyödykkeille ja yleiskuluille lasketut suhdeluvut ilmaistiin edustavan maan vääristymättöminä kustannuksina. Menetelmää sovellettiin, koska käytettävissä oleviin tietoihin ei sisältynyt tietoja yleiskuluista ja koska kulutushyödykkeiden vaikutus kokonaiskustannuksiin oli vähäinen. Mitä tulee jätteeseen/romuun, ne luokiteltiin kulutushyödykkeisiin yrityksissä, joissa niillä oli vain vähäinen osuus kaikista tuotantokustannuksista, kuten 251 kappaleessa selitetään. Muutoin komissio käytti taulukossa 1 ja 246 kappaleessa lueteltua vertailuarvoa.

(259)

Komissio huomauttaa vielä, että kun merkittävien vääristyminen esiintyminen viejämaassa on vahvistettu perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti, normaaliarvo muodostetaan käyttämällä vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja asianmukaisessa edustavassa maassa kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti. Komissio korostaa, että säännöksessä edellytetään erityisesti, että laskennalliseen normaaliarvoon sisältyy kohtuullinen määrä vääristymättömiä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia asianmukaisessa edustavassa maassa. Sen jälkeen kun komissio oli vahvistanut tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen vaikuttavien merkittävien vääristymien esiintymisen viejämaassa, se ei voinut käyttää yksittäisten vientiä harjoittavien tuottajien tosiasiallisia myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia, koska niiden todettiin olevan vääristyneitä. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään perustellut väitettään oikeudellisesti riittävällä tavalla. Tämän vuoksi tämä väite hylättiin.

(260)

Komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon jäljempänä esitetyllä tavalla.

(261)

Ensin komissio vahvisti lasikuitukankaiden vääristymättömät valmistuskustannukset. Se sovelsi vääristymättömiä yksikkökustannuksia kunkin vientiä harjoittavan tuottajan yksittäisten tuotannontekijöiden tosiasialliseen kulutukseen.

(262)

Toiseksi komissio lisäsi vääristymättömiin valmistuskustannuksiin 255 kappaleessa kuvatulla tavalla määritetyt tuotannolliset yleiskulut saadakseen vääristymättömät tuotantokustannukset.

(263)

Lopuksi komissio sovelsi 261 kappaleessa kuvatulla tavalla määritettyihin vääristymättömiin tuotantokustannuksiin Sisecam-ryhmän kemian alan toimintojen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä voittoa vuodelta 2018, kuten 185 kappaleessa selitetään.

(264)

Myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ilmaistuna prosentteina myytyjen hyödykkeiden kustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin tuotantokustannuksiin olivat 20,57 prosenttia.

(265)

Voitto ilmaistuna prosentteina myytyjen hyödykkeiden kustannuksista ja sovellettuna vääristymättömiin tuotantokustannuksiin oli 39,26 prosenttia.

(266)

Tällä perusteella komissio muodosti tuotelajikohtaisen laskennallisen normaaliarvon noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(267)

Kuten 68–87 kappaleessa selitetään, CNBM-ryhmään kuuluvien vientiä harjoittavien tuottajien Henghsi ja Jushi osalta komissio päätti soveltaa perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja normaaliarvon laskemiseen.

(268)

Hengshin osalta komissio päätti poikkeuksellisesti hyväksyä tuotevalvontakoodit 3 kappaleessa mainitusta tukien vastaisesta tutkimuksesta perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisina käytettävissä olevina tietoina, kuten 275 ja 276 kappaleessa selitetään. Normaaliarvoa ei kuitenkaan voitu perustaa yrityksen omiin tietoihin, koska niiden todettiin olevan virheellisiä (ks. 75–83 kappale). Sen vuoksi molempien vientiä harjoittavien tuottajien (Jushin ja Hengshin) osalta normaaliarvon määrittämiseen käytettiin samanlaista valmistusprosessia (vertikaalisesti tai ei-vertikaalisesti integroitua) käyttäneiden otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoa tuotevalvontakoodia tai läheisesti muistuttavaa tuotevalvontakoodia kohti. Jos samanlaista valmistusprosessia käyttävällä otokseen valitulla yhteistyössä toimineella vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ollut vastaavaa tuotevalvontakoodia, käytettiin eri valmistusprosessia käyttävän toisen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tietoja. Jos kummallakaan yhteistyössä toimineella vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ollut vastaavaa tuotevalvontakoodia, käytettiin samanlaista valmistusprosessia käyttävien otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tuotevalvontakoodia, joka muistutti sitä läheisimmin. Komissio ei saanut noudatetusta lähestymistavasta huomautuksia asianomaisilta osapuolilta.

(269)

Otokseen valittu vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä vei unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai siihen etuyhteydessä olevien yritysten kautta, jotka toimivat joko viejänä tai tuojana.

(270)

Suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa ja etuyhteydessä olevien yritysten kautta tapahtuneen myynnin osalta vientihinta oli perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(271)

Etuyhteydessä olevien tuojien kautta tapahtuneen myynnin osalta vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten, myös myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja kohtuullisen voiton, huomioon ottamiseksi.

(272)

Tutkimuksessa toimi yhteistyössä vain yksi etuyhteydetön kauppias, joka toi lasikuitukankaita vain mitättömän vähäisiä määriä tutkimusajanjaksolla. Sen voittomarginaalia ei näin ollen pidetty edustavana. Koska muita tietoja ei ollut, lasikuitukankaiden alalla toimivan riippumattoman kauppiaan voittomarginaaliksi arvioitiin 5 prosenttia.

(273)

Kuten 75–84 kappaleessa selitetään, yksi CNBM-ryhmään kuuluva vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa ja komissio päätti määrittää vientihinnan perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(274)

Perusasetuksen 18 artiklan soveltamista koskevissa huomautuksissaan kyseinen vientiä harjoittava tuottaja katsoi, että komission olisi vientihinnan osalta käytettävä tietoja (etenkin tuotevalvontakoodia), jotka toimitettiin 3 kappaleessa mainitussa rinnakkaisessa tukien vastaisessa tutkimuksessa.

(275)

Perusasetuksen 19 artiklan 6 kohdan mukaan saatuja tietoja voidaan kuitenkin käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon ne on pyydetty. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (93) 29 artiklan 6 kohta sisältää saman rajoituksen. Sen vuoksi polkumyynnin tai tukien vastaisen tutkimuksen yhteydessä kerättyjä tietoja ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten ne on pyydetty.

(276)

Tässä tapauksessa tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kohdistui kaksi rinnakkaista tutkimusta, joista toinen oli pantu vireille noin kolme kuukautta aikaisemmin. Hengshi pyysi erityisesti, että tukien vastaisen tutkimuksen aikana kerättyjä paikkansapitäviä tietoja olisi käytettävä tässä tutkimuksessa parhaina käytettävissä olevina tietoina. Hengshi nimenomaisesti luopui perusasetuksen 19 artiklan 6 kohdan ja asetuksen (EU) 2016/1037 29 artiklan 6 kohdan mukaisesta takeesta, jonka mukaan kaupan suojatoimenpiteitä koskevissa tutkimuksissa toimitettuja tietoja käytetään vain siihen tarkoitukseen, johon ne on kerätty. Tässä tapauksessa komissio ei myöskään ottanut käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä, kuten 54–56 kappaleessa todetaan, minkä vuoksi näiden kahden tutkimuksen aikataulut mahdollistavat tukien vastaisessa tutkimuksessa toimitettujen vientihintaa koskevien tietojen keräämisen ja tarkastamisen ennen lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottoa. Tämän vuoksi komissiolla oli poikkeuksellisesti riittävästi aikaa tarkastella näitä tietoja tässä tutkimuksessa niin, että se ei vaikuttanut muiden asianomaisten osapuolten oikeuksiin eikä vaarantanut sen sisäistä päätöksentekoprosessia. Näin ollen komissio päätti poikkeuksellisesti käyttää 3 kappaleessa mainitun tukien vastaisen tutkimuksen aikana kerättyjä tuotevalvontakoodia koskevia tietoja käytettävissä olevina tietoina perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Se laski siis tuotevalvontakoodikohtaisen vientihinnan vientiä harjoittavan tuottajan omien tietojen perusteella käyttämällä 269–272 kappaleessa kuvattua menetelmää.

(277)

CNBM-ryhmän kahden muun vientiä harjoittavan tuottajan osalta vientihinta laskettiin 269–272 kappaleessa kuvatulla tavalla.

(278)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(279)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Yhteistyössä toimineen yrityksen tosiasiallisen lukujen pohjalta tehtiin oikaisuja käsittely-, rahti- ja pakkauskustannusten, luottokustannusten, pankkimaksujen, tullien, palkkioiden, tuontimaksujen ja välillisten verojen huomioon ottamiseksi. Myös etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden kautta tapahtuneen myynnin osalta tehtiin oikaisu 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla. Hongkongissa sijaitsevien kauppiaiden toimintojen todettiin olevan samanlaisia kuin edustajan. Nämä kauppiaat etsivät asiakkaita ja loivat niihin yhteydet. Ne vastasivat myyntiprosessista ja saivat palkkion palveluistaan. Oikaisu sisälsi kauppayhtiöiden myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä 5 prosentin voiton. Voittomarginaalia pidettiin kohtuullisena, koska muita tietoja ei ollut saatavilla.

(280)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Yuntianhua-ryhmä väitti, että vertailu sen vientihinnan ja laskennallisen normaaliarvon välillä olisi epäreilu. Ryhmä väitti, että vaikka komissio teki oikaisuja vientihintaan ottaakseen huomioon kaikki suorat myyntikustannukset, kuten kuljetuskustannukset ja pankkimaksut, normaaliarvon muodostamiseen käytetyn turkkilaisen Sisecam-ryhmän myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin sisältyi joitakin suoria myyntikuluja, jotka aiheutuivat Turkin kotimarkkinoilla, ja tämä johti vientihinnan ja normaaliarvon epäsymmetriseen vertailuun.

(281)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei esittänyt mitään väitettään tukevaa näyttöä, joka olisi osoittanut, että normaalisarvon muodostamiseen käytettyihin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin olisi sisältynyt suoria myyntikuluja tai että käytetyt tiedot eivät olisi edustavia.

(282)

On syytä muistaa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa edellytetään helposti saatavilla olevien tietojen käyttämistä. Komissio pyrkii varmistamaan, että normaaliarvon muodostamisessa käytetyt tiedot ovat parhaita julkisesti saatavilla olevista tiedoista, ja antaa osapuolille mahdollisuuden esittää huomautuksia ja toimittaa vaihtoehtoisia tietoja, joita ne pitävät edustavampina. Komissio ilmoitti syyskuussa 2019 päivätyssä muistiossa myynti-, yleis- ja hallintokustannukset, joita se aikoo käyttää, mutta ei saanut mitään huomautuksia eikä tarkempia vaihtoehtoisia tietoja. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(283)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että vaikka normaaliarvoon tehtiin oikaisu ei-palautettavan vientiarvonlisäveron huomioon ottamiseksi, komissio ei ollut osoittanut, että turkkilaisille tuottajille aiheutui alv-kustannuksia, jotka voitiin palauttaa täysimääräisesti kotimarkkinoilla tapahtuneesta myynnistä. Tämän vuoksi tällainen oikaisu oli laiton.

(284)

Komissio teki oikaisun perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti ottaakseen huomioon erotuksen Kiinasta unioniin suuntautuvan vientimyynnin välillisten verojen ja normaaliarvon välillä, kun välilliset verot, kuten alv, on jätetty pois laskuista. Komission ei tarvitse osoittaa, että turkkilaiselle tuottajalle tosiasiallisesti aiheutuu alv, joka voidaan palauttaa täysimääräisesti kotimarkkinamyynnistä, kuten vientiä harjoittava tuottaja esittää, koska se ei ole merkityksellistä. Normaaliarvoon, joka muodostettiin 260–266 kappaleen mukaisesti, ei sisältynyt alv:a, koska viejämaan normaaliarvon laskemiseen käytetään edustavan maan vääristymättömiä arvoja ilman alv-kohtelua. Tosiasiallinen tilanne, joka koskee kotimarkkinamyynnin ja vientimyynnin alv-kohtelua, tapahtuu täysin Kiinassa. Tutkimuksessa pääteltiin, että Kiinassa vientiä harjoittavien tuottajien alv-velvollisuus on 17 tai 16 prosenttia viennissä, ja siitä palautetaan 5 tai 10 prosenttia.

(285)

Sen vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti välilliseen verotukseen – tässä tapauksessa alv:hen, joka palautetaan osittain vientimyynnin osalta – liittyvien erojen huomioon ottamiseksi komissio oikaisi asianmukaisesti normaaliarvoa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(286)

Komissio vertasi otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(287)

Tällä perusteella lopullinen painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – on seuraava:

(288)

Kuten 43 kappaleessa selitetään, yksi otokseen valittujen vientiä harjoittavien ryhmä eli CNBM-ryhmä ei toiminut yhteistyössä. Sen vuoksi otokseen kuulumattomille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille ei ollut mahdollista määrittää painotettua keskimääräistä polkumyyntimarginaalia perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Näin ollen kaikkien muiden otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali asetettiin ainoan yhteistyössä toimineen otokseen valitun vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän (Yuntianhua-ryhmän) polkumyyntimarginaalin tasolle.

(289)

Kaikkien muiden mahdollisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin komissio määritti käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Kun otetaan huomioon vientiä harjoittavien tuottajien korkea yhteistyössä toimimisen aste – ne vastasivat kaikesta Kiinasta peräisin olevien lasikuitukankaiden viennistä unioniin Eurostatin tuontitilastojen perusteella – komissio katsoi, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien (ryhmien) korkein polkumyyntimarginaali eli CNBM-ryhmän polkumyyntimarginaali oli edustava jäännöspolkumyyntimarginaalin määrittämistä varten.

(290)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(291)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Egyptissä oli yksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä, jonka osuus viennistä oli 100 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Siihen kuului kaksi keskenään etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa: Jushi Egypt for Fiberglass Industry S.A.E, jäljempänä ’Jushi Egypt’, ja Hengshi Egypt Fiberglass Fabrics S.A.E., jäljempänä ’Hengshi Egypt’. Molemmat yritykset kuuluvat CNBM-ryhmään ja toimivat yhteistyössä tutkimuksessa.

(292)

Valituksen tekijä väitti, että Egyptin normaaliarvo olisi muodostettava laskennallisesti vääristymättömiin hintoihin ja viitearvoihin perustuvien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti. Se väitti, että maassa esiintyi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettuja merkittäviä vääristymiä seuraavista syistä: vientiä harjoittavat tuottajat sijaitsivat erityistalousalueella, joka on perustettu Kiinan ja Egyptin valtion virallisella sopimuksella ja jota hallinnoi ja valvoo Kiinan valtiollinen laitos (China-Africa TEDA Investment Co. Ltd). Valituksen tekijän mukaan molemmat egyptiläiset vientiä harjoittavat tuottajat saivat lisäksi merkittäviä valtion tukia sen ansiosta, että ne olivat sijoittautuneet tälle erityistalousalueelle.

(293)

Vastauksessaan tähän väitteeseen molemmat vientiä harjoittavat tuottajat totesivat, että Egyptissä esiintyviä markkinavääristymiä koskevia väitteitä ei ole toimitettu perusasetuksen vaatimusten mukaisesti ja jos ne hyväksytään, se rikkoisi vientiä harjoittavien tuottajien puolustautumisoikeuksia. Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät erityisesti, että valituksessa ei esitetty mitään väitteitä eikä näyttöä, joka osoittaisi, että Egyptin talouteen vaikuttavat merkittävät vääristymät 2 artiklan 6 a kohdassa tarkoitetulla tavalla. Vientiä harjoittavat tuottajat totesivat vielä, että väitteet olivat joka tapauksessa riittämättömiä eivätkä ylittäneet vaadittua näyttökynnystä, jotta olisi voitu vahvistaa merkittävien vääristymien esiintyminen perusasetuksen mukaisesti.

(294)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan d ja e alakohdasta seuraa, että valituksen tekijän olisi toimitettava näyttö merkittävien vääristymien esiintymisestä viejämaassa silloin, kun se jättää valituksen. Tällöin komissio voi arvioida, onko toimitettu näyttö riittävä, jotta on perusteltua arvioida merkittäviä vääristymiä koskeva väite ja tehdä asianmukaiset päätelmät tutkimuksen aikana.

(295)

Väite merkittävien vääristymien esiintymisestä Egyptissä toimitettiin kuitenkin useita kuukausia vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen, kun asianomaisten osapuolten määräaika kyselyvastausten toimittamiselle oli päättynyt ja tiedonkeruu oli jo edistynyt pitkälle.

(296)

Näin ollen pyyntö soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaista menetelmää Egyptiä koskevan normaaliarvon laskennallista muodostamista varten hylättiin.

(297)

Komissio tutki ensin, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin osuus vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(298)

Tämän perusteella komissio vahvisti, että Jushi Egyptin samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa. Toisella vientiä harjoittavalla tuottajalla, Hengshi Egyptillä, ei ollut kotimarkkinamyyntiä.

(299)

Tämän jälkeen komissio yksilöi sen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa (eli Jushi Egyptin), sellaiset kotimarkkinoillaan myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäväksi myydyt lajit tai muistuttivat niitä läheisesti.

(300)

Sitten komissio tutki, oliko kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynti kunkin sellaisen tuotelajin osalta, joka on samanlainen kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana on vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin.

(301)

Seuraavaksi komissio määritteli kunkin tuotelajin osalta Jushi Egyptin kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suunnatun kannattavan myynnin osuuden tutkimusajanjakson aikana, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskemisessa tosiasiallista kotimarkkinamyyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(302)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(303)

Normaaliarvo on tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tutkimusajanjakson aikana, jos:

(304)

Jos samankaltaista tuotetta ei myyty kotimarkkinoilla, komissio muodosti tuotelajin laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan ja 6 kohdan mukaisesti.

(305)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin valmistuskustannuksiin tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

(306)

Komissio vahvisti alun perin, että Jushi Egyptin osalta kahdeksasta tuotelajista viiden tapauksessa viedyt tuotelajit olivat täysin samoja tai muistuttivat läheisesti tuotelajeja, joita myytiin edustavia määriä kotimarkkinoilla.

(307)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jushi Egypt kiisti tavan, jolla komissio oli käsitellyt erityyppisiä asiakkaita normaaliarvon ja vientihinnan vertailussa. Tarkemman analyysin jälkeen komissio vahvisti, että myyjän toimintoihin kaupan eri portaissa Egyptin kotimarkkinoilla ei liittynyt pysyviä ja selviä eroja, jotka oikeuttaisivat erottelun asiakastyypin mukaan. Näin ollen se hyväksyi yrityksen väitteen ja laski uudelleen sen marginaalit tekemättä eroa asiakkaistyypin mukaan. Komissio tarkisti myös Hengshi Egyptin laskennallisen normaaliarvon.

(308)

Jushi Egyptin kotimarkkinamyynnin (edustavan myynnin) tuotelajikohtainen analyysi osoitti, että yli 80 prosenttia kotimarkkinamyynnistä oli kannattavaa ja että painotettu keskimääräinen myyntihinta ylitti tuotantokustannukset. Näin ollen näiden tuotelajien normaaliarvo laskettiin kaiken tutkimusajanjaksolla kotimarkkinoilla tapahtuneen myynnin hintojen painotettuna keskiarvona. Niiden tuotelajien osalta, joita ei myyty kotimarkkinoilla, normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti (ks. 305 kappale).

(309)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja, Hengshi Egypt, myi lasikuitukankaiden tuotantonsa yksinomaan vientiin, eikä sillä näin ollen ollut kotimarkkinamyyntiä. Koska samankaltaista tuotetta ei myyty lainkaan kotimarkkinoilla, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan ja 6 kohdan mukaisesti.

(310)

Hengshi Egypt osti tutkimusajanjakson aikana lasikuitukankaiden tuotannossa käytettyä pääraaka-ainetta (roving-lankoja) Jushi Egyptiltä ja toiselta etuyhteydessä olevalta tavarantoimittajalta.

(311)

Tähän liittyen vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että kun otetaan huomioon Jushi Egyptin voitto, jonka se sai roving-lankojen myynnistä Hengshi Egyptille, liiketoimien olisi katsottava tapahtuneen markkinahinnoilla. Tuottajat viittasivat myös voimassa olevaan oikeuskäytäntöön (94), jonka perusteella pääsääntönä on, että käytetään tutkimuksen kohteena olevan yrityksen kirjanpitoon sisältyviä tietoja, ja näiden tietojen mukauttaminen tai korvaaminen on poikkeus. Ne toivat myös esiin, että vääristäviä valtion toimenpiteitä ei esiinny, tuotantokustannukset esitettiin asianmukaisesti Hengshi Egyptin kirjanpidossa ja tätä kirjanpitoa olisi käytettävä tuotantokustannusten ja Hengshi Egyptin laskennallisen normaaliarvon määrittämiseen.

(312)

Toisin kuin vientiä harjoittavat tuottajat väittävät, hinnat, joilla Hengshi Egypt osti roving-lankoja Jushi Egyptiltä eivät olleet markkinaehtoisia, koska ne alittivat johdonmukaisesti ja merkittävästi hinnat, jotka Jushi Egypt veloitti riippumattomilta asiakkailta Egyptin kotimarkkinoilla samasta tuotteesta. Kun otetaan huomioon merkittävä ero näiden hintojen välillä, komissio päätteli, että Hengshi Egyptin Jushi Egyptille maksamia hintoja ei voitu pitää markkinaehtoisina. Siitä huolimatta, että hinnat olivat kannattavia, ne eivät heijastaneet markkinahintoja Egyptissä, ja ilman yritysten välistä yhteyttä Hengshi Egyptin olisi pitänyt maksaa paljon korkeampi hinta roving-langoista. Lisäksi viittausta vääristävien valtion toimenpiteiden puuttumiseen raaka-aineiden hintojen asettamisessa ei pidetty merkityksellisenä, koska ratkaisevaa asiassa on markkinaehtoisuutta koskeva analyysi.

(313)

Vastauksissaan lopullisiin päätelmiin Jushi/Hengshi Egypt toistivat väitteensä, jonka mukaan Jushi Egyptin Hengshi Egyptiltä veloittamat hinnat roving-langoista olivat markkinaehtoisia, ja väittivät, että etuyhteydessä olevien osapuolten välisen myynnin voittomarginaali vastasi tavoitevoittoa, jonka valituksen tekijä oli määrittänyt valituksessa olevan riittävä, jotta markkinoilla voidaan toimia kestävällä tavalla pitkällä aikavälillä. Komissio huomautti, että tavoitevoitto on voitto, jonka unionin tuotannonala voi kohtuudella saavuttaa unionin markkinoilla ilman polkumyyntituontia, minkä vuoksi se ei ole asianmukainen vertailuarvo sen arvioimiseksi, onko etuyhteydessä olevien osapuolten välillä sovittu hinta markkinaehtoinen. Merkityksellinen kriteeri tällaisessa arvioinnissa on hintataso, joka voitaisiin saavuttaa Egyptissä ilman etuyhteyttä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että hintatasot (ja voittotasot) Egyptin markkinoilla olivat korkeammat kuin näiden etuyhteydessä olevien yritysten välillä veloitetut hinnat.

(314)

Ottaen huomioon edellä esitetty ja 312 kappaleessa esitetyt syyt väite, jonka mukaan hinnat olivat markkinaehtoisia saavutetun voittotason vuoksi, hylättiin.

(315)

Jushi/Hengshi Egypt väittivät vielä, että 309–311 kappaleessa kuvattu komission menetelmä rikkoo perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa, jota olisi tulkittava suppeasti, ja olisi myös viitattava EU:n tuomioistuinten ja WTO:n oikeuskäytäntöön. Jushi/Hengshi Egyptin mukaan roving-lankojen ostohintaa Hengshi Egyptin ja Jushi Egyptin välillä ei voida jättää huomiotta vain siksi, että se ei ole markkinaehtoinen. Jushi/Hengshi Egypt katsoivat, että komission on osoitettava lisäksi, missä määrin Hengshi Egyptin kirjanpito ei kohtuullisesti kuvasta kustannuksia, jotka liittyvät lasikuitukankaiden tuotantoon ja myyntiin.

(316)

Komissio ei ole samaa mieltä tästä tulkinnasta ja katsoo, että mikään Jushi/Hengshi Egyptin esiin ottamista seikoista ei tee pätemättömiksi komission päätelmiä tässä tapauksessa. WTO-elimet (95) ovat johdonmukaisesti katsoneet, että voidaan todeta, että vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpito ei kohtuullisesti kuvasta tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia, jos esimerkiksi tuottaja on osa yritysryhmää (mikä pätee Jushi ja Hengshi Egyptiin) ja jos tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä tuotantopanoksia koskevat liiketoimet eivät tapahdu markkinaehtoisesti. Näin ollen väite oli hylättävä.

(317)

Jushi/Hengshi Egypt väittivät vielä oikeuskäytäntöön (96) viitaten, että komission menetelmä roving-lankojen ostohinnan markkinaehtoisuuden arvioinnissa oli virheellinen. Jushi/Hengshi Egypt väittivät, että komissio ei verrannut vertailukelpoisia hintoja ja että komission olisi pitänyt ottaa huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, jotka liittyivät kyseiseen myyntiin, ja erityisesti seuraavat: i) toimitusehdot; ii) raaka-aineita koskevat tuontitullit; iii) vertailukelvottomat määrät; iv) Jushi Egyptin hinnoittelupolitiikka etuyhteydellisten liiketoimien osalta.

(318)

Tarkasteltuaan uudelleen asiakirja-aineistoon liittyviä tekijöitä, komissio hyväksyi oikaisupyynnön, joka koski toimitusehtojen erojen huomioon ottamista, ja vähensi kuljetuskustannukset roving-lankojen myyntihinnasta tarpeen mukaan. Kuljetuskustannusten arviointi perustui lasikuitukankaiden tosiasiallisiin kuljetuskustannuksiin, jotka komissio tarkasti.

(319)

Jushi/Hengshi Egypt väittivät täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että kuljetuskustannusten lisäksi olisi vähennettävä luottokustannukset. Mitä tulee luottokustannuksia koskevaan oikaisupyyntöön, myyjälle koituneet tällaiset kustannukset ovat olennainen osa avoimilla markkinoilla harjoitettua markkinaehtoista liiketoimintaa. Sen vuoksi komission oli hylättävä väite.

(320)

Ottamatta kantaa siihen, olisiko tuontitulleja koskeva oikaisu perusteltu tässä tilanteessa, asiakirja-aineistossa ei ole mitään näyttöä siitä, että Jushi Egypt olisi maksanut tullit tai että Egyptin viranomaiset olisivat kantaneet ne. Yritys ei esittänyt huomautuksissaan mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että se on maksanut tällaiset tullit, ja se itse asiassa totesi, että tullia sovelletaan yleensä ja että Jushi Egyptin pitäisi maksaa tulli. Määrien osalta yritykset eivät kyenneet esittämään mitään näyttöä yleensä sovellettavasta alennuspolitiikasta, joka tukisi niiden toteamusta, että etuyhteydessä olevien ja etuyhteydettömien osapuolten välillä todetut hintaerot johtuivat määrällisistä alennuksista. Ainoassa yrityksen toimittamassa asiakirjassa selitetään, että Jushi Egyptin Hensghi Egyptiltä veloittama hinta perustuu keskimääräiseen hintaan, jonka Jushi Egypt veloitti etuyhteydettömiltä asiakkailtaan edellisenä vuonna ja jota on korotettu tietyllä prosenttiosuudella roving-langan tyypistä riippuen. Markkinarealiteetit ja merkittävät erot Hengshi Egyptin ja etuyhteydettömien asiakkaiden hinnoissa osoittavat kuitenkin, että Jushi Egypt ei toteuttanut edellä mainittua hinnoittelupolitiikkaa. Näin ollen Jushi Egyptin hinnoittelupolitiikka ei kuvastanut etuyhteydessä olevan osapuolen (Hengshi Egyptin) maksamaa tosiasiallista hintaa. Sen vuoksi hylättiin väite, jonka mukaan roving-lankojen myyntihintoja pitäisi oikaista näiden tekijöiden huomioon ottamiseksi.

(321)

Egyptin viranomaiset huomauttivat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen saman suuntaisesti, että tarkasteltaessa, onko viejien kirjanpito markkinaehtoinen, hinta on vain yksi liiketoimen ehdoista ja että lopullisten päätelmien ilmoittamiseen ei sisältynyt mitään näyttöä siitä, että komissio olisi tarkastellut liiketoimien muita ehtoja. Egyptin viranomaiset väittivät myös, että komissio toimi epäjohdonmukaisesti WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2.2.1.1 artiklan ensimmäiseen virkkeeseen nähden jättämällä huomiotta kustannustiedot, jotka täyttivät artiklan määräyksissä esitetyt kaksi vaatimusta eli ”yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti” ja ”kuvastaa kohtuudella kustannuksia”.

(322)

Komissio teki oikaisuja kuljetuskustannusten osalta, kuten 318 ja 319 kappaleessa todetaan. Tämän tapauksen tosiseikkojen perusteella se kuitenkin vahvisti, että muiden seikkojen osalta ei ollut perusteltua tehdä oikaisuja, minkä vuoksi oli merkityksetöntä arvioida, olivatko hinnat markkinaehtoisia. Lisäksi komissio totesi, että hinnat, joilla Hengshi Egypt osti roving-lankoja Jushi Egyptiltä, olivat johdonmukaisesti ja merkittävästi alle hintojen, jotka Jushi Egypt veloitti riippumattomilta asiakkailta Egyptin kotimarkkinoilla samasta tuotteesta, jopa tehtyjen oikaisujen jälkeen (ks. 312 kappale). Kun otetaan huomioon merkittävä ero näiden hintojen välillä, komissio päätteli, että hintoja ei voitu pitää markkinaehtoisina. Tämän vuoksi komissio päätteli, että hinnat eivät kuvastaneet kohtuullisesti tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jossa on sama sanamuoto kuin WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2.2.1.1 artiklassa. Tästä syystä molemmat väitteet hylättiin.

(323)

Jushi/Hengshi Egypt huomauttivat lisäksi, että kun otetaan huomioon niiden yritysten sisäiset tuotekoodit roving-langalle, etuyhteydessä oleville ja etuyhteydettömille asiakkaille kotimarkkinoilla myytyjen määrien välisen vertailun tulos ei olisi edustava. Jushi/Hengshi Egypt ehdottivat sen sijaan vertailua, joka perustuu tuotevalvontakoodirakenteeseen, jonka komissio vahvisti toisessa polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa, joka koski Bahrainista ja Egyptistä peräisin olevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuontia (97). Yritykset väittivät, että tämä lähestymistapa johtaisi edustavampaan tulokseen. Yritys väitti myös, että koska tuotevalvontakoodeja pidetään riittävinä hintojen vertaamiseksi polkumyynti- ja vahinkomarginaalia koskevissa laskelmissa, niitä olisi pidettävä asianmukaisina myös verrattaessa roving-lankojen hintoja, jotka Jushi Egypt veloitti Hengshi Egyptiltä ja etuyhteydettömiltä asiakkailta kotimarkkinoilla.

(324)

Komission soveltaman lähestymistavan ansiosta voitiin verrata Hengshi Egyptille ja etuyhteydettömille asiakkaille suuntautunutta myyntiä täysin toisiaan vastaavien sisäisten tuotekoodien perusteella, mikä mahdollisti molemmille asiakastyypeille myytyjen tuotelajien tarkan vertailun. Jushi/Hengshi Egypt eivät kyenneet osoittamaan, miten eri tarkoitusta varten luotujen tuotevalvontakoodien vertaaminen olisi asianmukaisempaa kuin täsmälleen saman tuotteen hinnan vertaaminen. Komissio päättelikin, että Jushi/Hengshi Egyptin ehdottama vaihtoehtoinen lähestymistapa johtaisi epätarkempaan tulokseen, ja hylkäsi väitteen.

(325)

Näin ollen komissio vahvisti, että Hengshi Egyptin kirjanpitoon kirjatut roving-lankojen kustannukset eivät kuvastaneet kohtuudella yrityksen kustannuksia, jotka liittyivät lasikuitulankojen tuotantoon. Normaaliarvoa muodostettaessa näitä kustannuksia oli siten oikaistava etuyhteydettömiltä asiakkailta kotimarkkinoilla veloitettavien hintojen tasolle perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(326)

Kuten 548 kappaleessa todetaan, komissio ilmoitti 10 päivänä helmikuuta 2020 täydentäviä lopullisia päätelmiä ja kehotti yrityksiä esittämään huomautuksia niiden sisällöstä. Jushi/Hengshi Egypt toimittivat 13 päivänä helmikuuta 2020 huomautuksia, jotka eivät kuitenkaan liittyneet täydentävien lopullisten päätelmien sisältöön. Yritykset sen sijaan kiistivät jälleen komission menetelmän, jota se käytti Hengshin normaaliarvon muodostamiseen, eli esittivät jälleen väitteet, joita komissio ei ollut hyväksynyt.

(327)

Komissio korostaa, että nämä huomautukset, joissa käsiteltiin yleisistä päätelmistä ilmoittavaan asiakirjaan sisältyviä tietoja, toimitettiin lopullisia päätelmiä koskevien huomautusten esittämiselle annetun määräajan jälkeen (joka oli 9 päivä tammikuuta 2020). Komissio päätti kuitenkin käsitellä niitä tässä asetuksessa.

(328)

Ensinnäkin Jushi/Hengshi väittivät, että ne muodostavat yhden taloudellisen yksikön, koska niiden tuottamat tuotteet eivät ole päällekkäisiä ja ne sijaitsevat samalla alueella. Toiseksi ne väittivät, että komissio rikkoo perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa, koska säännöksessä ei anneta komissiolle mahdollisuutta testata markkinaehtoisuutta. Ne viittasivat useisiin paneelin ja valituselimen raportteihin, jotka väitetysti tukevat tätä väittämää. Kuulemisen aikana yritysten edustajat totesivat, että voittoja ei voida pitää kustannuksina. Lopuksi ne toistivat väitteensä, jonka mukaan käyttämällä roving-lankojen Egyptin markkinahintaa (Jushin etuyhteydetön myynti Egyptin markkinoilla) komissio laski roving-lankojen myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voiton kahteen kertaan.

(329)

Ensimmäisestä väitteestä komissio toteaa, että se voi pitää yrityksiä yhtenä taloudellisena yksikkönä vain silloin, kun asiakirja-aineistossa olevat tiedot osoittavat niiden toimivan yhdessä kaikissa asioissa. Muiden tekijöiden puuttuessa sijainti ja tuotantotyypit eivät osoita, että yritykset toimivat yhtenä taloudellisena yksikkönä. Näin ollen komissio katsoo edelleen, että vaikka Jushi ja Hengshi ovat osa samaa ryhmää, asiakirja-aineistoon sisältyvä näyttö osoittaa, että nämä kaksi oikeussubjektia toimivat itsenäisesti, eikä niitä sen vuoksi voida pitää yhtenä taloudellisena yksikkönä.

(330)

Mitä tulee toiseen väitteeseen, perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa vahvistetaan, että jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi asianomaisen osapuolen kirjanpitomerkinnöistä, niitä on oikaistava. Komissio katsoo, että siirtohinnan ei voida katsoa heijastavan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon liittyviä kustannuksia, jos hinta ei ole markkinaehtoinen. WTO:n valituselin (98) on vahvistanut tämän käsityksen. WTO:n oikeuskäytäntö, jota ei esitetty oikeassa asiayhteydessä Jushi/Hengshin huomautuksissa (99), itse asiassa tukee komission tulkintaa tässä tapauksessa. Valituselin on vahvistanut, että kirjanpidon, joka on yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukainen, voidaan kuitenkin katsoa olevan kuvastamatta kohtuudella tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia, jos esimerkiksi tutkimuksen kohteena oleva viejä tai tuottaja on osa yritysryhmää, jossa tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvien tiettyjen tuotantopanosten kustannukset jaetaan eri yritysten kirjanpitoon tai jossa tällaisiin tuotantopanoksiin liittyvät liiketoimet eivät tapahdu markkinaehtoisesti. Tilanne on juuri tällainen tässä tapauksessa.

(331)

Nämä vientiä harjoittavat tuottajat vaikuttavat myös ymmärtäneen väärin kustannusten käsitteen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa. Siinä viitataan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajan (eikä tuotantopanoksen tuottajan) kustannuksiin. Ostajan näkökulmasta myyjän voitto on kustannus, joka sisältyy tuotantopanoksesta maksettuun hintaan. Komissio arvioi asianmukaisesti, kävivätkö lasikuitukankaiden tuotantoon liittyvät kustannukset kohtuudella ilmi Hengshin kirjanpitomerkinnöistä, ja totesi, että roving-lankojen ostojen siirtohinnat olivat merkittävästi alemmat kuin samojen tuotelajien markkinahinnat Egyptissä eli ne eivät olleet markkinaehtoisia. Tämän seurauksena se oikaisi roving-lankojen kustannuksia niiden hintojen perusteella, jotka Jushi veloitti etuyhteydettömiltä yrityksiltä Egyptin markkinoilla.

(332)

Väitettä, joka koskee kaksinkertaista laskentaa, käsitellään tämän asetuksen 337–345 kappaleessa.

(333)

Mitä tulee roving-lankojen ostoihin toiselta etuyhteydessä olevalta tavarantoimittajalta, kyseinen tavarantoimittaja ei myynyt roving-lankoja riippumattomille asiakkaille Egyptissä. Komissio vertasi näin ollen tältä tavarantoimittajalta ostettujen roving-lankojen hintoja Jushi Egyptin etuyhteydettömiltä osapuolilta veloittamiin hintoihin kotimarkkinoilla. Hengshi Egyptin toiselta etuyhteydessä olevalta tavarantoimittajalta ostamien roving-lankojen hintojen todettiin olevan johdonmukaisia Egyptin avointen kotimarkkinoiden hintojen kanssa, minkä vuoksi todettiin, että nämä roving-lankojen ostot on tehty markkinaehtoisesti.

(334)

Koska Hengshi Egyptillä ei ollut kotimarkkinamyyntiä, myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton määrä perustuivat Jushi Egyptin (toisen egyptiläisen vientiä harjoittavan tuottajan) samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä ja alun perin samassa kaupan portaassa (eli vain loppukäyttäjille) tutkimusajanjakson aikana.

(335)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jushi/Hengshi Egypt väittivät, että komission lähestymistapa, jossa se käytti Jushi Egyptin pelkästään loppukäyttäjille suuntautuneen myynnin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä voittoa muodostaakseen Hengshi Egyptin normaaliarvon, ei ole perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukainen eikä sen perustana ole mitään tosiseikkoja. Kuten 306 kappaleessa mainitaan, ei ollut näyttöä siitä, että myyjän toimintoihin kaupan eri portaissa Egyptin kotimarkkinoilla olisi liittynyt pysyviä ja selviä eroja, jotka oikeuttaisivat erottelun asiakastyypin mukaan. Tämä vuoksi Jushi Egyptin kotimarkkinamyynti kaikissa myyntikanavissa tavanomaisessa kaupankäynnissä muodostaa perustan myynti-, yleis- ja hallintokustannuksille sekä voitolle, joita käytetään Hengshi Egyptin normaaliarvon muodostamiseen.

(336)

Hengshi Egypt väitti, että Jushi Egyptin saama voitto roving-lankojen myynnistä olisi vähennettävä, kun muodostetaan Hengshi Egyptin laskennallista normaaliarvoa. Se käytti väitteensä perustana sitä, että i) yritykset muodostivat yhden taloudellisen yksikön ja ii) Jushi Egyptin saavuttaman voiton huomioon ottaminen normaaliarvon muodostamisessa ja tuotantokustannusten laskemisessa johtaisi sen kaksinkertaiseen laskemiseen.

(337)

Komissio katsoo, että nämä kaksi egyptiläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät muodosta yhtä taloudellista yksikköä (vaikka ne kuuluvat osana samaan yritysryhmään, CNBM-ryhmään), koska ne ovat erillisiä yksikköjä, jotka ovat erillisiä oikeussubjekteja ja joilla on itsenäinen tuotanto- ja myyntitoiminta.

(338)

Normaaliarvon muodostamisessa Hengshi Egyptin tuotantokustannuksia kuitenkin oikaistiin perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jotta ne kuvastaisivat vallitsevia markkinaehtoisia hintoja (eli niissä jätettiin huomiotta roving-lankojen myynti etuyhteydessä olevien osapuolten välillä). Lisäksi normaaliarvon muodostamisessa käytetty voittomarginaali perustui perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti samankaltaisen tuotteen (eli lasikuitukankaiden eikä roving-lankojen) kotimarkkinamyyntiin riippumattomille asiakkaille tavanomaisessa kaupankäynnissä. Kyseinen voittomarginaali kuvastaa myös voittotasoa, jonka tuottaja voi yleensä saada lasikuitukankaiden myynnistä Egyptin markkinoilla. Tämän vuoksi edellisessä kappaleessa esitetty väite hylättiin.

(339)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jushi/Hengshi Egypt toistivat väitteensä, jonka mukaan Hengshi Egyptin laskennallinen normaaliarvo oli keinotekoisen korkea, koska Jushi Egyptin roving-lankojen myynnin myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voitto laskettiin kahteen kertaan. Yritykset viittasivat kahteen aiempaan polkumyynnin vastaiseen tutkimukseen, joissa komissio vähensi myynti-, yleis- ja hallintokustannukset yhdessä tapauksessa puolivalmiiden tuotteiden myynnistä ja toisessa tapauksessa raaka-aineiden toimittajan myynnistä (100), ja väittivät, että näiden tapausten olosuhteet olivat vastaavat kuin tässä tutkimuksessa. Sen vuoksi yritykset väittivät, että komission olisi näiden aiempien tapausten mukaisesti vähennettävä Jushi Egyptin roving-lankojen myynnin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto niistä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksista sekä voitosta, joita käytettiin Hengshi Egyptin lasikuitukankaiden normaaliarvon muodostamiseen.

(340)

Olosuhteet tapauksissa, joihin Jushi/Hengshi Egypt viittasivat, eroavat kuitenkin tämän tutkimuksen olosuhteista. Toisessa tapauksessa kysymys ei tullut esiin muodostettaessa normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan nojalla, vaan määritettäessä, perustuiko tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtunut kotimarkkinamyynti kyseisen yrityksen täysimääräisiin kustannuksiin. Kyseisessä tapauksessa etuyhteydessä olevat yritykset myivät molemmat tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta kotimarkkinoilla, minkä vuoksi molempien yritysten myynti-, yleis- ja hallintokustannukset liittyivät tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen, mikä ei ole asian laita tässä tutkimuksessa.

(341)

Tässä tutkimuksessa roving-lankojen hintaa vapailla markkinoilla käytettiin Hengshi Egyptin lasikuitukankaan valmistuskustannusten määrittämiseksi. Hinta sisälsi myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voiton (roving-lankojen myynnistä) ja Hengshi Egyptin lasikuitukankaiden kaikki valmistuskustannukset. Se ei kuitenkaan sisältänyt Hengshi Egyptin kotimarkkinamyynnin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia eikä voittoa, koska yritys ei myynyt lasikuitukankaita lainkaan kotimarkkinoilla. Normaaliarvon määrittämiseksi valmistuskustannuksiin lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä voittoa perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Tämä kohtuullinen määrä kuvasti lasikuitukankaiden kotimarkkinamyynnistä Egyptin markkinoilla koituneita myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ja saatua voittoa.

(342)

Mitä tulee toiseen Jushi/Hengshi Egyptin esiin ottamaan tutkimukseen, vientiä harjoittavien tuottajien pyyntö vähentää raaka-aineiden toimittajien myynti-, yleis- ja hallintokustannukset vientiä harjoittavan tuottajan tuotantokustannuksista hylättiin sillä perusteella, että kaikkiin raaka-aineostoihin sisältyy joitakin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia maksetussa hinnassa, mutta nämä ovat tavarantoimittajan kustannuksia eivätkä viejän myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia. Sama pätee tähän tapaukseen.

(343)

Edellä esitetyn perusteella aiempien tapausten ei voida katsoa tukevan vientiä harjoittavien tuottajien väitettä, jonka mukaan tämä tapaus ei ole johdonmukainen aiempien tutkimusten kanssa.

(344)

Jushi/Hengshi Egypt väittivät vielä, että Jushi Egypt on integroitunut tuottaja, joka tuottaa roving-lankoja, jotka jalostetaan lasikuitukankaiksi, ja että sen lasikuitukankaiden myynti sisältää sen vuoksi myös roving-lankojen tuotantoon liittyvät myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voiton. Tämän vuoksi Jushi/Hengshi Egypt väittivät, että roving-lankoihin liittyvät väitetyt myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voitto olisi vähennettävä Jushi Egyptin lasikuitukankaiden myynnin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksista sekä voitosta ja lisättävä Hengshi Egyptin lasikuitukankaiden valmistuskustannuksiin muodostettaessa normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen myös Egyptin viranomaiset esittivät samanlaisen väitteen.

(345)

Komissio huomauttaa, että voiton ja myynti-, yleis- ja hallintokustannusten mahdollinen osoittaminen lasikuitukankaiden myynnistä roving-lankoihin olisi täysin spekulatiivista, koska voitto sekä myynti-, yleis- ja hallintokustannukset syntyvät sen tuotteen myynnistä, johon ne liittyvät, eikä niitä voida yhdistää tuotantopanoksiin, joista ne tehdään. Näin ollen myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voitto, jotka yritys osoittaa lasikuitukankaiden myyntiin, eivät voi sisältää mitään kustannuksia, jotka liittyvät toiseen tuotteeseen. Lisäksi Jushi Egypt itse erottaa selvästi kirjanpitomerkinnöissään ansaitut tulot ja koituneet menot yrityksen kullakin toimintasegmentillä (lasikuitukankaat ja muut tuotteet). Jos yritysten väite pitäisi paikkansa, se asettaisi kyseenalaiseksi Jushi Egyptin käyttämän menetelmän, jossa kustannukset jaetaan tarkasteltavana olevalle tuotteelle tätä tutkimusta varten, luotettavuuden.

(346)

Sen vuoksi väite, jonka mukaan Jushi Egyptin lasikuitukankaisiin liittyvät myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voitto sisälsivät myös roving-lankojen myyntiin liittyvät myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voiton ja että näin ollen roving-lankojen myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voitto laskettiin kahteen kertaan muodostettaessa normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti, todettiin tosiseikkojen vastaiseksi ja hylättiin.

(347)

Egyptin viranomaiset katsoivat, että tapa, jolla Hengshi Egyptin normaaliarvo muodostettiin, johti ryhmälle laskettuun liialliseen polkumyyntimarginaaliin. Egyptin viranomaisten mukaan komissio katsoi, että nämä kaksi tuottajaa eivät muodostaneet yhtä taloudellista yksikköä, ja samalla jätti huomiotta näiden kahden yksikön välisen roving-lankojen myynnin hinnat sillä perusteella, että ne olivat toisiinsa etuyhteydessä. Se viittasi aiempaan käytäntöön, jossa yhden taloudellisen yksikön muodostavien yritysten väliset voitot oli vähennetty.

(348)

Se, että Jushi Egypt ja Hengshi Egypt kuuluivat samaan yritysryhmään ja olivat toisiinsa etuyhteydessä, ei ole peruste sille, että ne muodostaisivat yhden taloudellisen yksikön. Kuten 329 kappaleessa selitetään, molemmat yritykset olivat erillisiä yksikköjä, jotka ovat erillisiä oikeussubjekteja ja joilla on itsenäinen tuotanto- ja myyntitoiminta. Kyseiset yritykset eivät ole missään vaiheessa kiistäneet näitä tosiseikkoja. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(349)

Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai unionin ulkopuolella sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppiaiden kautta taikka unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien tuojien kautta.

(350)

Jos vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa tai kauppiaana toimivan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, vientihinta oli perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(351)

Jos vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tuojana toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien tuojien kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten, myös myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja kohtuullisen voiton, huomioon ottamiseksi.

(352)

Ainoastaan yksi etuyhteydetön kauppias toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Koska se toi vain mitättömän vähäisiä määriä lasikuitukankaita tutkimusajanjaksolla, sen voittomarginaalia ei pidetty edustavana. Koska muita tietoja ei ollut, lasikuitukankaiden alalla toimivan riippumattoman kauppiaan voittomarginaaliksi arvioitiin 5 prosenttia.

(353)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(354)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komissio oikaisi tarvittaessa normaaliarvoa ja/tai vientihintaa, jotta hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot voitiin ottaa huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tässä tapauksessa tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen huomioon ottamiseksi.

(355)

Molemmat vientiä harjoittavat tuottajat veivät lasikuitukankaita tutkimusajanjakson aikana unioniin myös unionin ulkopuolella, Hongkongissa, sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppiaiden kautta. Nämä kauppiaat Hongkongissa etsivät asiakkaita ja loivat niihin yhteydet. Ne vastasivat myös myyntiprosessista ja saivat palkkion palveluistaan. Sen vuoksi komissio totesi, että näiden kauppiaiden toiminnot ovat samanlaisia kuin edustajan. Tämän vuoksi näiden etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden kautta tapahtuneen myynnin osalta tehtiin oikaisu 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla. Oikaisussa vähennettiin kauppayhtiöiden myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä 5 prosentin voitto. Voittomarginaalia pidettiin kohtuullisena, koska muita tietoja ei ollut saatavilla.

(356)

Voidakseen määrittää kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaalin komissio vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(357)

Koska nämä kaksi yhteistyössä toiminutta tuottajaa olivat etuyhteydessä toisiinsa, niille määritettiin yksi polkumyyntimarginaali niiden yksilöllisten polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella.

(358)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Egyptin viranomaiset kiistivät tavan, jolla komissio laski CNBM-ryhmän polkumyyntimarginaalin. Egyptin viranomaiset väittivät, että WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.10 artiklan mukaisesti kullekin yhteistyössä toimivalle yksittäiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle olisi laskettava yksilölliset marginaalit tutkimuksessa. Koko CNBM-ryhmän normaaliarvon perustana olisi pitänyt käyttää Jushi Egyptin tosiasiallisia kotimarkkinamyynnin hintoja ja Hengshi Egyptin ja Jushi Egyptin painotettua keskimääräistä vientihintaa.

(359)

Perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa annetaan komissiolle mahdollisuus vahvistaa yksi yksilöllinen polkumyyntitulli, kun vientiä harjoittavien tuottajien välillä on yhtiöoikeudellisia yhteyksiä, kuten 34 kappaleessa mainitaan. Tämän tutkimuksen aikana vahvistettiin, että Jushi Egypt ja Hengshi Egypt ovat etuyhteydessä olevia yrityksiä, eikä tätä ole kiistetty. Näin ollen komissio laski CNBM-ryhmälle yhden yksilöllisen polkumyyntimarginaalin perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Ryhmää koskeva yksi marginaali laskettiin kyseisten yritysten yksilöllisten polkumyyntimarginaalien perusteella. Tähän liittyen normaaliarvo ja vientihinta on vahvistettava kullekin yritykselle yksilöllisesti perusasetuksen 2 ja 3 artiklan mukaisesti. Perusasetuksen 2 artiklassa kuvataan menetelmä normaaliarvon vahvistamiseksi siinä tapauksessa, että kotimarkkinamyynnin hinnat eivät ole edustavia, eikä siinä säädetä mahdollisuudesta perustaa normaaliarvo jonkin toisen yrityksen kotimarkkinamyynnin hintoihin. Myöskään perusasetuksen 3 artiklassa ei anneta mahdollisuutta laskea polkumyyntimarginaalia kahden tai useamman yrityksen painotettujen keskimääräisten vientihintojen perusteella. Sen vuoksi asiaa koskeva väite hylättiin.

(360)

Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Egyptin viranomaiset huomauttivat, että komissio ei käsitellyt suurinta osaa Hengshi/Jushi Egyptin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamista huomautuksista ja väitteistä, ja totesivat, että ne pitäisi ottaa huomioon. Komissio huomauttaa, että kaikkia Hengshi/Jushi Egyptin lopullisten päätelmien ja täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamia huomautuksia on käsitelty kattavasti tässä asetuksessa aiemmissa johdanto-osan kappaleissa. Kuten myös 548 kappaleessa mainitaan, täydentävissä lopullisissa päätelmissä rajoituttiin tosiasioihin ja huomioihin, joiden perusteella lopulliset päätelmät tehtiin ja jotka muuttuivat lopullisiin päätelmiin verrattuna.

(361)

Yhteistyössä toimimisen aste tässä tapauksessa on korkea, koska tutkimuksessa yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat vastasivat käytännössä kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista unioniin tutkimusajanjakson aikana Eurostatin tuontitilastojen perusteella. Komissio päätti näin ollen asettaa jäännöspolkumyyntimarginaalin yhteistyössä toimineiden yritysten yksilöllisen polkumyyntimarginaalin tasoiseksi.

(362)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(363)

Samankaltaista tuotetta valmisti tutkimusajanjaksolla 16 unionin tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(364)

Lasikuitukankaiden unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin lähes 115 000 tonnia. Komissio käytti luvun vahvistamiseen valituksen tekijän tarkistettua kyselyvastausta, joka ristiintarkastettiin otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettujen kyselyvastausten kanssa ja tarvittaessa päivitettiin. Kuten 12 kappaleessa todetaan, otokseen kuului neljä unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta unionissa oli yli 40 prosenttia.

(365)

Komissio käytti oikaistuja Eurostatin tietoja vahvistaakseen unionin kulutus- ja tuontimäärät ja noudatti valituksen tekijän ehdottamaa menetelmää, jota ei vastustettu. Käytetyistä tuontitilastoista poistettiin pieni osa tuotantopanoksista Taric-tietojen perusteella. Komissio tarkasti ja vahvisti valituksen tekijän arviot tarkasteltavana olevan tuotteen osuudesta vireillepanoilmoituksessa mainittujen (101) CN-koodien (102) nojalla tuoduissa määrissä yhteistyössä toimineilta kiinalaisilta ja egyptiläisiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen perusteella.

(366)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrät ja arvot vahvistettiin tutkimuksen aikana muissa kolmansissa maissa lasikuitukankaita tuottavien ja unioniin tuovien yritysten suoraan antamien tietojen perusteella. Valituksen tekijä toimitti kaikista kolmansista maista ajantasaisia markkinatutkimustietoja tutkimusajanjaksolta valituksessa jo mainittujen lukujen lisäksi.

(367)

Komissio määritti unionin kulutuksen unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tapahtuneen myynnin sekä kaikista kolmansista maista unioniin tulevan tuonnin perusteella Eurostatin Comext-tietokannan mukaan, oikaistuna 365 ja 366 kappaleessa kuvatun mukaisesti.

(368)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Unionin kulutus (tonnia)

(369)

Unionin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä noin 153 000 tonnista noin 168 000 tonniin eli 9,8 prosenttia.

(370)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamissaan huomautuksissa Jushi/Hengshi China ja CCCLA pyysivät täydentävien päätelmien ilmoittamista, joissa selvennettäisiin perustana olevia tuonti- ja kulutustietoja ja niiden vahvistamiseksi käytettyä tarkkaa menetelmää. Ne väittivät, että tämä oli tarpeen, koska valituksessa käytetyt tiedot eroavat päätelmissä ilmoitetuista luvuista.

(371)

Väite, jonka mukaan asiaankuuluvia lukuja ei ilmoitettu, on virheellinen. Lasikuitukankaiden unionin kulutuksen määrittämiseen käytetyt luvut ilmoitettiin kaikille asianomaisille osapuolille lopullisissa päätelmissä 19 päivänä joulukuuta 2019. Erot valituksessa käytettyihin tietoihin nähden eivät johdu menetelmän muutoksesta vaan valituksessa ja tutkimuksessa käytetyistä eri ajanjaksoista, kuten edellä selitetään, sekä siitä, että saatavilla oli tarkempia tietoja, jotka kerättiin tutkimuksen aikana. Valituksen tekijän oli nojauduttava markkinatietoihin poistaakseen CN-koodeista tuonnin, joka ei ollut lasikuitukangasta, mutta komissiolla oli käytettävissään Taric-tason tuontitietoja. Komissio käytti näitä tietoja poistaakseen tiedoista tuotteet, jotka tuotiin muille tuotteille tarkoitetuilla Taric-koodeilla, kuten 365 kappaleessa todetaan. Sen lisäksi, että ajanjaksot erosivat toisistaan, komissio sai otokseen valittujen eurooppalaisten tuottajien tosiasiallisia tietoja, ja tietyissä tapauksissa tietojen tarkistamisen jälkeen ilmoitettuja lukuja tarkistettiin.

(372)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko asianomaisista maista peräisin olevien lasikuitukankaiden tuontia arvioitava kumulatiivisesti.

(373)

Säännöksen mukaan tuonti useammasta kuin yhdestä maasta on arvioitava kumulatiivisesti ainoastaan, jos päätellään, että

(374)

Kiinasta ja Egyptistä tulevan tuonnin polkumyyntimarginaalit ylittivät perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdan alakohdassa säädetyn vähimmäistason. Tuonnin määrä ei ollut vähäpätöinen perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tutkimusajanjakson aikana Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli 22,3 prosenttia (37 558 tonnia) ja Egyptistä tulevan tuonnin 9,1 prosenttia (15 334 tonnia).

(375)

Kiinasta ja Egyptistä polkumyynnillä tulevan tuonnin väliset sekä tämän tuonnin ja samankaltaisen unionin tuotteen väliset kilpailuolosuhteet olivat samanlaiset. Tarkemmin ilmaistuna tuodut tuotteet kilpailivat keskenään ja unionissa tuotettujen lasikuitukankaiden kanssa, sillä niitä myydään samojen myyntikanavien kautta ja samanlaisille asiakasryhmille. Taulukossa 4 osoitetaan tuontihinnoista, että vaikka yleiset hintatasot olivat erilaiset kummassakin asianomaisessa maassa, suuntaukset olivat enimmäkseen samanlaiset eli hinnat laskivat tarkastelujaksolla ja vakiintuivat vuonna 2017 ja tutkimusajanjaksolla ja molemmat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla.

(376)

Näin ollen perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa esitetyt perusteet täyttyivät ja Kiinasta ja Egyptistä tulevaa tuontia tarkasteltiin kumulatiivisesti vahingon määrittämistä varten.

(377)

Komissio määritti tuontimäärät ja -hinnat Eurostatin oikaistujen tietojen mukaan, kuten 365 ja 366 kappaleessa selitetään. Tuonnin markkinaosuus määritettiin vertaamalla tuonnin määrää unionin kulutukseen.

(378)

Tuonti Kiinasta ja Egyptistä unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(379)

Asianomaisista maista tuleva tuonti lisääntyi 53 prosenttia tarkastelujaksolla vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä noin 35 000 tonnista lähes 53 000 tonniin. Asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi näin ollen vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä 22,6 prosentista 31,4 prosenttiin eli lähes 9 prosenttiyksikköä. Kasvu oli jatkuvaa koko tarkastelujakson ajan sekä absoluuttisesti että suhteellisesti tarkasteltuna.

(380)

Komissio määritti tuontihintojen suuntaukset Eurostatin tietojen perusteella, kuten 365 kappaleessa selitetään.

(381)

Tällä perusteella asianomaisista maista unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontihinnat (euroa/kg)

(382)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat alittivat aina otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat, kuten taulukosta 8 käy ilmi. Asianomaisista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat tarkastelujaksolla 1,78 eurosta/kg 1,54 euroon/kg eli lähes 14 prosenttia.

(383)

Komissio määritti myös hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(384)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina hypoteettisesta liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Se saatiin kertomalla unionin tuotannonalan tuotelajikohtainen keskimääräinen myyntihinta unioniin viedyn vastaavan tuotelajin määrillä. Vertailu osoitti merkittävät hintojen alittavuuden marginaalit, jotka olivat Kiinan osalta 15,4–55,8 prosenttia ja Egyptin osalta 30,5–54,9 prosenttia eli kiinalaisten otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettu keskimääräinen marginaali oli 15,4 prosenttia ja egyptiläisten 31,5 prosenttia.

(385)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Jushi/Hengshi China ja CCCLA totesivat, että ilmoitettu yhteistyössä toimineiden tuottajien hinnan alittavuuden marginaali (41,1 %) oli todennäköisesti virheellinen.

(386)

Komissio tarkasteli huomautusta ja selvensi, että kyseessä oli kirjoitusvirhe. Yhteistyössä toimineiden tuottajien hinnan alittavuuden marginaali olikin 15,4 prosenttia eikä 41,1 prosenttia.

(387)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Jushi/Hengshi China toivat esiin hinnan alittavuuden (42,4 %) ja viitehinnan alittavuuden (116,9 %) marginaalien eron ja vertasivat sitä Jushi/Hengshi Egyptille vahvistettuihin marginaaleihin (30,5 % ja 61,4 %). Vientiä harjoittavat tuottajat totesivat vielä, että vertailun tuloksessa on huomattava ero sekä molempien marginaalien absoluuttisissa prosenttiosuuksissa että viitehinnan alittavuuden marginaalin kasvun suuruudessa verrattuna hinnan alittavuuden marginaaliin. Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat totesi, että tämä on yllättävää etenkin, kun otetaan huomioon, että Jushi/Hengshi Chinan ja Jushi/Hengshi Egyptin painotetun keskimääräiset CIF-yksikköhinnat olivat samankaltaiset.

(388)

Komissio huomauttaa, että tällaiset erot eivät ole epätavallisia, jos kyseiset yritykset myyvät eri tuotevalikoimaa unionin markkinoilla. Jos tuotevalikoima on erilainen, kuten se tässä tapauksessa on, keskimääräisten CIF-yksikköhintojen samanlaisuus ei mahdollista hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden marginaalien ja näiden marginaalien välisten delta-arvojen merkityksellistä vertailua kahden yksikön välillä. Näin ollen huomautusta ei otettu huomioon.

(389)

Jushi/Hengshi China ja Jushi/Hengshi Egypt huomauttivat, että vientiä harjoittavien tuottajien etuyhteydessä olevien tuojien kautta tapahtuneen myynnin CIF-arvot vahvistettiin hinnalla, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa ja jota oikaistiin tuonnin ja jälleenmyynnin välillä syntyneiden kustannusten huomioon ottamiseksi. Vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että näin muodostetun CIF-arvon käyttäminen hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja koskevissa laskelmissa on vastoin perusasetuksen 3 artiklan 1 kohtaa, koska perusasetuksen 3 artiklan missään kohdassa komissiota ei ohjeisteta käyttämään laskennallisesti muodostettua CIF-vientihintaa vahinkomarginaalin laskemiseksi.

(390)

Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät vielä, että laskennallisesti muodostettuun CIF-arvoon perustuvat hinnan alittavuuden marginaaleja koskevat laskelmat ovat virheelliset. Näiden vientiä harjoittavien tuottajien mukaan komissio rikkoi perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 3 artiklan 5, 6, 7 ja 8 kohtaa, koska se ei arvioinut väitetyn polkumyyntituonnin vaikutuksia unionin tuotannonalan myymien samankaltaisten tuotteiden hintaan vertaamalla unionin tuotannonalan myynnin hintaa vientiä harjoittavien tuottajien ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle suuntautuvan lopullisen myynnin hintaan.

(391)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa viitataan polkumyynnillä tapahtuvaan tuontiin, joka voi aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, eikä yrityksen (etuyhteydessä olevan tuojan) jälleenmyyntihintaan toiselle asiakkaalle unionissa.

(392)

Hinnan alittavuuden marginaalien osalta perusasetuksessa ei säädetä mistään tietystä menetelmästä. Komissiolla on näin ollen laaja harkintavalta vahinkoa aiheuttavan tekijän arvioinnissa. Harkintavaltaa rajoittaa tarve perustaa päätelmät selkeään näyttöön ja tehdä puolueeton tarkastelu, kuten perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa edellytetään.

(393)

Hinnan (etenkin vientihinnan) alittavuuden marginaaleja koskevissa laskelmissa huomioon otettavien tekijöiden osalta komission on yksilöitävä ensimmäinen vaihe, jossa kilpailua esiintyy (tai saattaa esiintyä) unionin tuotannonalan kanssa unionin markkinoilla. Käytännössä kyseeseen tulee ensimmäisen etuyhteydettömän tuojan ostohinta, koska kyseisellä yrityksellä on periaatteessa mahdollisuus hankkia joko unionin tuotannonalalta tai ulkomaisilta asiakkailta. Etuyhteydettömien tuojien jälleenmyyntihinnat eivät sitä vastoin kuvasta vaihetta, jossa todellinen kilpailu tapahtuu. Kyseessä on vaihe, jossa viejän vakiintunut myyntirakenne yrittää vasta löytää asiakkaat mutta jossa tuontipäätös on jo tehty. Kun vientiä harjoittava tuottaja on perustanut siihen etuyhteydessä olevien yritysten järjestelmän unioniin, se on jo päättänyt, että kauppatavarat hankitaan ulkomailta. Näin ollen vertailukohdan olisi oltava heti sen jälkeen, kun tavara ylittää unionin rajan, eikä myöhemmässä vaiheessa jakeluketjussa, esimerkiksi kun tavara myydään loppukäyttäjälle.

(394)

Näin varmistetaan johdonmukaisuus myös tapauksissa, joissa vientiä harjoittava tuottaja myy tavarat suoraan etuyhteydettömälle asiakkaalle (joko tuojalle tai loppukäyttäjälle), koska tässä tapauksessa jälleenmyyntihintoja ei lähtökohtaisesti käytettäisi. Erilainen lähestymistapa johtaisi vientiä harjoittavien tuottajien väliseen syrjintään pelkästään niiden käyttämän myyntikanavan perusteella.

(395)

Tällaisessa tapauksessa tuontihintaa ei voida hyväksyä sellaisenaan, koska vientiä harjoittava tuottaja ja tuoja ovat etuyhteydessä. Jotta voidaan vahvistaa luotettava markkinaehtoinen tuontihinta, tämä hinta on näin ollen muodostettava laskennallisesti käyttämällä lähtökohtana etuyhteydessä olevan tuojan jälleenmyyntihintaa. Tätä hinnan muodostamista varten perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan säännöt vientihinnan muodostamisesta ovat asiaankuuluvia, samoin kuin vientihinnan määrittämisessä polkumyyntiä varten. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan soveltamisen ansiosta saadaan hinta, joka on täysin verrattavissa CIF-hintaan (unionin rajalla), jota käytetään tarkasteltaessa etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvaa myyntiä.

(396)

Komissio huomauttaa myös, että tässä tapauksessa suurin osa sekä unionin tuotannonalan että vientiä harjoittavien tuottajien myynnistä tapahtui suoraan (eli ilman kauppiaita tai tuojia). Suoran myynnin osuus unionin tuotannonalan myynnistä oli yli 95 prosenttia ja vientiä harjoittavien tuottajien myynnistä yli 95 prosenttia.

(397)

Komissio pysyy edellä esitettyjen perustelujen takana, mutta se teki varmuuden vuoksi täydentäviä laskelmia hinnan alittavuuden marginaaleista.

(398)

Ensimmäisessä otettiin huomioon loppuasiakas, minkä vuoksi tuotelajeja verrattiin loppuasiakkaan tyypin mukaan (loppuasiakkaan tyyppi lisättiin ominaisuutena tuotevalvontakoodiin). Näiden laskelmien perusteella todettiin, että CNBM-ryhmän (Kiina) hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat 42,7 prosentilla, CNBM-ryhmän (Egypti) 32,1 prosentilla ja Yuntianhua-ryhmän 17,2 prosentilla.

(399)

Toisessa hinnan alittavuuden marginaaleja koskevassa laskelmassa komissio otti huomioon vain unionin tuotannonalan ja vientiä harjoittavien tuottajien suoran myynnin, joka siis edusti suurinta osaa molempien puolten myynnistä, kuten edellä todetaan. Näiden laskelmien perusteella todettiin, että CNBM-ryhmän (Kiina) hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat 45,4 prosentilla, CNBM-ryhmän (Egypti) 30,8 prosentilla ja Yuntianhua-ryhmän 14,7 prosentilla.

(400)

Näin ollen voidaan todeta, että hinnan alittavuuden marginaalissa ei ole merkittävää eroa laskentatavasta riippumatta. Tämä ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon, että unionin tuotannonala ja vientiä harjoittavat tuottajat myyvät saman tyyppisiä tuotteita pääasiassa suoraan saman tyyppisille asiakkaille. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(401)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Yuntianhua-ryhmä pyysi, että sille ilmoitettaisiin täydentäviä päätelmiä hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja koskevista laskelmista tuotelajikohtaisesti oman yrityksensä osalta. Se pyysi, että unionin tuotannonalan myymien tuotteiden tuotevalvontakoodit olisi ilmoitettava samoin kuin keskimäärin tuotevalvontakoodia kohti myydyt määrät sekä keskimääräiset myyntihinnat. Yuntianhua-ryhmä totesi 17 päivänä tammikuuta 2020 järjestetyssä kuulemisessa muun muassa, että ilmoitettujen tietojen perusteella on epäselvää, sovelsiko komissio nollausmenetelmää. Yuntianhua-ryhmä pyysi täydentäviä päätelmiä myös unionin tuotannonalan myynti- ja jakelukanavista unionin markkinoilla.

(402)

Komissio vahvisti, että nollausmenetelmää ei sovellettu tässä tutkimuksessa. Liikesalaisuuksien suojaamista koskevan yleisen käytännön mukaisesti komissio ei voinut paljastaa kaikkia pyydettyjä tietoja tuotelajikohtaisesti. Näin yksityiskohtainen tietojen ilmoittaminen mahdollistaisi joko suoraan tai täydentävien markkinatietojen avulla yksittäisten unionin tuottajien luottamuksellisten myynti- tai tuotantotietojen päättelemisen. Luottamuksellisten liiketietojen suojaamista koskevan käytäntönsä mukaisesti komissio päätti hyväksyä osittain yrityksen pyynnön ja ilmoittaa tiedot tuotelajeista, joita myy vähintään kolme otokseen valittua unionin tuottajaa. Tiedot ilmoitettiin yksilöllisesti kaikille asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille yhdessä täydentävien päätelmien kanssa.

(403)

Yuntianhua-ryhmän pyydettyä unionin tuotannonalan myynti- ja jakelukanavia koskevia täydentäviä päätelmiä komissio pyysi kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta niiden myyntikanavista lisätietoja, jotka ne toimittivat. Tiedot asetettiin saataville kaikkien asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun asiakirja-aineistoon piakkoin pyynnön jälkeen, ja asianomaisille osapuolille ilmoitettiin asiasta. Unionin tuottajat pyysivät, että tarkempia tietoja niiden myyntikanavista käsitellään luottamuksellisesti. Komissio arvioi pyynnöt ja päätteli, että ne olivat asianmukaisesti perusteltuja, ja niille myönnettiin luottamuksellinen käsittely perusasetuksen 19 artiklan nojalla.

(404)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Yuntianhua-ryhmä väitti, että koska kaikki otokseen valitut unionin tuottajat – toisin kuin Yuntianhua-ryhmä – myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta etuyhteydessä olevien kauppiaiden kautta unionissa, komission olisi oikaistava ylöspäin Yuntianhua-ryhmän CIF-arvoa myynti-, yleis- ja hallintokustannusten osalta ja otettava huomioon otokseen valittuihin unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden nimellinen voittomarginaali sen varmistamiseksi, että vertailu unionin tuotannonalan myyntihintoihin tehdään samassa kaupan portaassa.

(405)

Kuten 396 kappaleessa todetaan, unionin tuotannonalan myynnistä yli 95 prosenttia oli suoraa myyntiä. Lisäksi kaikki hinnan alittavuuden marginaaleja koskevat laskelmat, jotka perustuvat loppukäyttäjille suuntautuvaan myyntiin ja vain suoraan myyntiin, osoittavat, että kaikkien vientiä harjoittavien tuottajien, myös Yuntianhua-ryhmän, hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat, kuten 397–400 kappaleessa todetaan. Näin ollen huomautusta ei otettu huomioon.

(406)

Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Yuntianhua-ryhmä toisti väitteensä, jonka mukaan vahinkomarginaalia koskevista laskelmista ei ilmoitettu riittävästi tietoja. Yritys väitti, että kaikkien unionin tuotannonalan myymien tuotelajien myyntihinnat ja määrät olisi paljastettava niille, riippumatta siitä, kuinka moni otokseen valittu unionin tuottaja myi tiettyyn tuotevalvontakoodiin kuuluvaa tuotetta. Ne eivät hyväksyneet komission näkemystä siitä, että jos tiettyyn tuotevalvontakoodiin liittyvät myyntitiedot koskevat vain enintään kahta unionin tuottajaa, kolmas osapuoli pystyisi jäljittämään tiedot tiettyyn unionin tuotannonalan tuottajaan. Koska Yuntianhua-ryhmällä ei ole riittävää markkinatietämystä tehdä niin, se väitti, ettei olisi mitään syytä pitää näitä tietoja luottamuksellisina. Vaihtoehtoisesti Yuntianhua-ryhmä väitti, että komission olisi vähintäänkin esitettävä merkityksellinen ei-luottamuksellinen tiivistelmä vahinkomarginaalia koskevista laskelmista esittämällä vaihteluvälit myyntitiedoista, jotka liittyvät tuotevalvontakoodeihin, joita tuotti enintään kaksi unionin tuottajaa.

(407)

Komissio toistaa, että vain yhteen tai kahteen unionin tuottajaan liittyviä tietoja ei voida paljastaa luottamuksellisuussyistä. Samalla tavalla kohdellaan vientiä harjoittavia tuottajia, joiden yksilöllisiä tietoja ei aseteta saataville, edes nimettöminä. Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että lasikuitukankaiden markkinat ovat suhteellisen avoimet, ja suurten määrien käyttäjät hankkivat pieneltä joukolta sertifioituja tuottajia unionissa ja Kiinassa. Sen vuoksi on kohtuullista olettaa, että lasikuitukankaiden tuottajat unionissa ja asianomaisissa maissa usein tietävät, kuka toimittaa tiettyä tuotelajia. Näin ollen jos tiedot paljastettaisiin vaihteluväleinä, tähän liittyisi suuri riski siitä, että paljastettaisiin luottamuksellisia liiketietoja, jotka komissio haluaa suojata. Komissio paljasti joka tapauksessa yksityiskohtaiset laskelmat kaikista tuotelajeista, joita tuotti vähintään kolme unionin tuottajaa ja jotka kattoivat noin 70 prosenttia Yuntianhua-ryhmän unioniin myymästä määrästä ja yli 70 prosenttia unionin tuotannonalan myymien vastaavien tuotelajien määrästä. Yuntianhua-ryhmä ei tuonut esiin mitään näihin laskelmiin liittyviä ongelmia. Yritys ei myöskään pyytänyt apua kuulemisesta vastaavalta neuvonantajalta, joka tarjoutui tarkastamaan yrityksen puolesta tiedot, joita ei paljastettu. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(408)

Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Yuntianhua-ryhmä väitti kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyn kuulemisen perusteella, että otokseen valitut unionin tuottajat erikoistuvat kukin tuottamaan yhtä tai useampaa tarkasteltavana olevan tuotteen lajia, jotka valmistetaan erityisesti tietylle käyttäjälle. Yuntianhua-ryhmä väitti, että kyseessä ovat asiakaskohtaiset OEM-tuotteet, joiden osalta ei vahvistettu hinnan eikä viitehinnan alittavuuden marginaaleja. Yuntianhua-ryhmän mukaan polkumyynnistä ja vahingosta olisi tehtävä segmenttikohtainen analyysi, eikä OEM-segmentillä pitäisi ottaa käyttöön toimenpiteitä.

(409)

Vientiä harjoittavien tuottajien olettamus on virheellinen. Tutkimuksessa osoitettiin, että lasikuitukankaita ei tuotettu OEM-perusteisesti. Komissio totesi, että useimpia lasikuitukankaita tuotetaan tilauksesta asiakkaiden eritelmien mukaan, minkä seurauksena valtaosa myynnistä (sekä unionin tuottajien että vientiä harjoittavien tuottajien) tapahtuu suoraan riippumattomille loppuasiakkaille, kuten 61 kappaleessa todetaan. Näin ollen asiakkaiden eritelmiin perustuva myynti on ominaista lasikuitukankaiden markkinoille, eikä se viittaa erillisen OEM-segmentin esiintymiseen. Tämä käy ilmi myös Yuntianhua-ryhmälle paljastetuista tiedoista. Yuntianhua-ryhmän unioniin viemistä tuotevalvontakoodeista noin 70:ää prosenttia tuotti kolme tai neljä otokseen valittua unionin tuottajaa. Komissio huomauttaa vielä, että tutkimusajanjakson aikana unionin tuotannonalan ja Yuntianhua-ryhmän myynti oli 92-prosenttisesti toisiaan vastaavaa. Tämä ei tue sitä, että markkinoilla olisi erikoistumista ja että EU:n tuottajat tuottaisivat yhtä tai useampaa tuotelajia tietylle käyttäjälle. Lisäksi väite, jonka mukaan niiden tuotevalvontakoodien myyntihinnat, joita vain yksi tai kaksi unionin tuottajaa tuottivat, eivät alittaneet unionin tuotannonalan myyntihintoja, on virheellinen. Komissio totesi alihinnoittelua neljässä tuotevalvontakoodissa niistä seitsemästä, joiden osalta yksityiskohtaisia laskelmia ei voitu paljastaa luottamuksellisuussyistä. Tämä tarkoittaa sitä, että toisiaan vastaavista 18 tuotevalvontakoodista vain neljän (joiden prosenttiosuus Yuntianhua-ryhmän vientimäärästä oli pieni) hinta ei alittanut unionin tuotannonalan myyntihintaa. Hinnan alittavuuden vahvistaminen tuotevalvontakoodin tasolla on tietenkin vain väliaikainen ja valmistava vaihe perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa edellytetyssä hintavertailussa, jossa hinnan alittavuus määritetään tarkasteltavana olevan tuotteen osalta kokonaisuudessaan. Edellä esitetyn perusteella hylätään väite, jonka mukaan olisi pitänyt tehdä eri segmentteihin perustuva analyysi.

(410)

Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Yuntianhua-ryhmä väitti, että komissio sisällytti vahinkoa koskeviin päätelmiin tuotteita, jotka eivät kuulu tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään ja että yhtä ryhmän tuotevalvontakoodista vietiin CN-koodilla, joka ei ole osa tutkimusta.

(411)

Kuten komissio totesi menettelyn vireillepanoilmoituksessa, annetut CN- ja Taric-koodit ovat vain ohjeellisia. Ne eivät muodosta tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kuvausta. Jo komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/44 (104) todettiin, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti oli yleisesti ilmoitettu virheellisesti, myös menettelyn vireillepanon jälkeen. Tutkimuksen aikana otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittamaan vireillepanoilmoituksessa annettua kuvausta vastaavan tuotteen unioniin suuntautuneesta viennistään. Tähän liittyen Yuntianhua-ryhmä ilmoitti kyseisen tuotevalvontakoodin tarkasteltavana olevaksi tuotteeksi. Paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa joka tapauksessa tarkastettiin ja vahvistettiin, että kaikki kyselylomakkeessa ilmoitetut tuotevalvontakoodit kuuluivat tutkimuksen soveltamisalaan. Kyseisen tuotevalvontakoodin käyttö polkumyynti- ja vahinkolaskelmissa ilmoitettiin Yuntianhua-ryhmälle 19 päivänä joulukuuta 2019. Yuntianhua-ryhmä ei kiistänyt tätä. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(412)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(413)

Kuten 12 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseen käytettiin otantamenetelmää.

(414)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit valitukseen sisältyvien tietojen ja valituksen tekijöiden erityiseen kyselyyn antamien vastausten perusteella. Tiedot koskivat kaikkia unionin tuottajia, ja niitä päivitettiin tarvittaessa otokseen valittujen unioin tuottajien tarkastamisen jälkeen. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettuihin kyselyvastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Molempien tietojoukkojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(415)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus ja polkumyyntimarginaalin suuruus.

(416)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat seuraavat: keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, keskimääräiset työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(417)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste yhteensä kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(418)

Unionin tuotannonalan kokonaistuotanto vaihteli mutta laski tarkastelujaksolla 8 prosenttia. Koska tuotantokapasiteetti säilytettiin lähes samalla tasolla koko tarkastelujakson ajan, kapasiteetin käyttöaste laski 63 prosentista 59 prosenttiin.

(419)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(420)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni tarkastelujaksolla 5 prosenttia, kun taas kumuloitu tuonti Kiinasta ja Egyptistä lisääntyi 53 prosenttia. Kun otetaan huomioon kulutuksen kasvu, tämä näkyi vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä unionin tuotannonalan markkinaosuuden pienentymisenä 73,7 prosentista 63,4 prosenttiin eli yli 10 prosenttiyksikköä, kun taas Kiina ja Egypti kasvattivat markkinaosuuttaan vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä 22,6 prosentista 31,4 prosenttiin eli kasvua oli lähes 9 prosenttiyksikköä.

(421)

Edellä esitetyt tuotantoa, myyntimääriä ja markkinaosuutta koskevat luvut osoittavat, että unionin tuotannonala ei pystynyt tarkastelujaksolla kasvamaan kasvavilla markkinoilla sen enempää absoluuttisesti kuin suhteessa kulutukseenkaan.

(422)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Työllisyys ja tuottavuus

(423)

Työllisyys unionissa pysyi tarkastelujaksolla suhteellisen vakaana; kasvua oli vain 1 prosentti. Kulutuksen kasvu ei aiheuttanut vastaavaa työllisyyden kasvua, sillä myynti- ja tuotantomäärät laskivat. Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan tuotanto pieneni 8 prosenttia ja tuottavuus laski 9 prosenttia.

(424)

Kaikki polkumyyntimarginaalit olivat merkittävästi vähimmäistasoa suuremmat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien suuruuden vaikutus unionin tuotannonalaan oli merkittävä, kun otetaan huomioon Kiinasta ja Egyptistä tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(425)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Keskimääräinen myyntihinta unionissa (euroa/kg)

(426)

Unionin tuotannonalan tuotantokustannukset kohosivat 3 prosenttia tarkastelujaksolla pääasiassa tuuliturbiiniteollisuuden suurten sopimusten menettämisen takia, mutta unionin tuotannonalan keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa putosivat 7 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Tämä osoittaa, että tarkasteltavana olevan tuotteen merkittävästi kasvavat tuontimäärät estivät hinnankorotukset. Kuten 431 ja 439 kappaleessa selitetään, tällä oli merkittävä vaikutus unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen, joka muuttui tutkimusajanjaksolla tappiolliseksi.

(427)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 9

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti (euroa)

(428)

Vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti kasvoivat 6 prosenttia.

(429)

Unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

(430)

Siitä huolimatta, että tavanomaisissa markkinaolosuhteissa lasikuitukankaita tuotetaan enimmäkseen tilauksesta eikä varastoon, varastot kasvoivat jyrkästi tarkastelujaksolla (26 %). Tämä johtui siitä, että unionin tuotannonalan oli kompensoitava suurten tilausten menettämistä kilpailijoilleen asianomaisissa maissa. Pyrkiessään pitämään keskimääräiset yksikkökustannukset alhaisina unionin tuotannonala piti koneiden seisonta-ajat minimissä ja tuotti lasikuitukankaita, joita ei voitu välittömästi myydä asiakkaille.

(431)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(432)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Kannattavuuden suuntaus oli laskeva tarkastelujaksolla ja kääntyi negatiiviseksi tutkimusajanjakson aikana.

(433)

Nettokassavirta on unionin tuottajien kyky rahoittaa itse toimintaansa. Nettokassavirran kehityssuunta oli negatiivinen tarkastelujaksolla. Se heikkeni jatkuvasti, etenkin tutkimusajanjakson lopulla.

(434)

Investoinnit lisääntyivät hieman, 10 prosenttia, tarkastelujaksolla mutta suuntaukset vaihtelivat tarkastelujakson sisällä. Suurin osa investoinneista liittyi tuotantolinjojen ylläpitoon. Uuteen lasikuitukankaiden tuotantokapasiteettiin ei tehty investointeja, mikä kuvastaa supistuvaa markkinaosuutta.

(435)

Investointien tuotto on voitto ilmaistuna prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Se kehittyi negatiivisesti tarkastelujaksolla ja johti negatiiviseen arvoon tutkimusajanjaksolla.

(436)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Jushi/Hengshi China pyysivät komissiota selittämään, miksi unionin tuotannonalan kannattavuutta ja myyntihintoja koskevat tiedot ovat erilaiset valituksessa ja lopullisissa päätelmissä.

(437)

Komission päätelmät, jotka ilmoitettiin osapuolille, perustuvat otokseen valittujen tuottajien tarkkoihin mikrotaloudellisiin tietoihin, jotka komissio tarkasti paikan päällä. Valitus puolestaan ei kata tutkimusajanjaksoa eikä siihen kohdistu saman tasoisia näyttöä ja paljastamista koskevia velvoitteita, kuten vientiä harjoittavat tuottajat totesivat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa. Muita tekijöitä, jotka todennäköisesti johtivat eroihin, ovat tarkastuskäynnin seurauksena tehdyt tarkistukset myyntietoihin sekä sellaisen yrityksen lisääminen unionin tuottajien otokseen, joka ei osallistunut valituksen laatimiseen.

(438)

Kaikki keskeiset vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti tarkastelujaksolla. Tuotantomäärä väheni 8 prosenttia ja myyntimäärä 5 prosenttia. Kun otetaan huomioon kulutuksen kasvu, myyntimäärän väheneminen näkyi vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä unionin tuotannonalan markkinaosuuden pienentymisenä 73,7 prosentista 63,4 prosenttiin eli yli 10 prosenttiyksikköä.

(439)

Myös keskeiset taloudelliset indikaattorit osoittivat negatiivista suuntausta, mikä kuvastaa merkittävää hinnankorotusten estymistä unionin markkinoilla (ks. taulukko 8). Tarkastelujakson aikana yksikkömyyntihinnat laskivat 7 prosenttia, kun unionin tuotannonalan yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kohosivat samaan aikaan 3 prosenttia. Keskimääräisten yksikkökustannusten kohoaminen johtui tuotantomäärän vähenemisestä, kun tuuliturbiiniteollisuuden erittäin suuret hankinnat menetettiin kiinalaisille ja egyptiläisille tuottajille. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan kannattavuus kääntyi vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson välillä 2,5 prosentin voitosta -3,4 prosentin tappioon. Samanlaisia negatiivisia vaikutuksia on nähtävissä kassavirrassa ja investointien tuotossa.

(440)

Tämän perusteella pääteltiin, että unionin tuotannonalalle on selvästi aiheutunut merkittävää vahinkoa.

(441)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko Kiinasta ja Egyptistä polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Lisäksi komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei muiden tekijöiden kuin Kiinasta ja Egyptistä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Näitä tekijöitä olivat muista kolmansista maista tuleva tuonti, lasikuitukankaiden kysynnän supistuminen vuosina 2017–2018, raaka-ainekustannusten kehittyminen, itse aiheutettu vahinko tarjonnan joustamattomuuden vuoksi sekä tuuliturbiiniasennusten väheneminen vuosina 2017–2018.

(442)

Kiinasta ja Egyptistä tulevan tuonnin määrä kasvoi 53 prosenttia ja niiden kumulatiivinen markkinaosuus 39 prosenttia tarkastelujaksolla. Tämä kasvu ylittää merkittävästi samalla kaudella tapahtuneen kulutuksen kasvun, joka oli lähes 9 prosenttia. Samalla unionin tuotannonala menetti yli 5 prosenttia myyntimäärästään ja yli 10 prosenttiyksikköä markkinaosuudestaan. Lisäksi Kiinasta ja Egyptistä tulevan tuonnin hinnat putosivat keskimäärin lähes 14 prosenttia tarkastelujaksolla ja alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjakson aikana 15,4–55,8 prosenttia ja keskimäärin 32,3 prosenttia. Kiinasta ja Egyptistä tulevan tuonnin halvat hinnat yhdessä tuontimäärän lisääntymisen kanssa aiheuttivat tutkimusajanjakson aikana merkittävää hintapainetta, joka ei antanut unionin tuotannonalalle mahdollisuutta kohottaa hintojaan keskimääräisiä tuotantokustannuksia suuremmiksi. Unionin tuotannonalan myyntihinnat päinvastoin laskivat lähes 7 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämän vuoksi unionin tuotannonalan kannattavuus oli jatkuvassa laskussa ja päätyi tutkimusajanjakson aikana -3,4 prosenttia tappiolliseksi.

(443)

Vahinkoindikaattoreiden analyysi (ks. 363–440 kappale) osoittaa, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni tarkastelujakson aikana ja että tämä tapahtui samaan aikaan, kun Kiinasta ja Egyptistä polkumyynnillä tuleva ja unionin tuotannonalan hinnat alittava tuonti lisääntyi tutkimusajanjakson aikana.

(444)

Yksi käyttäjä väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja asianomaisista maista tulevan tuonnin lisääntymisen välillä ei ole ajallista yhteyttä. Kyseinen käyttäjä väitti, että kun unionin tuotannonalan tilanne heikkeni vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä, asianomaista maista tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus oli itse asiassa pienentynyt.

(445)

Tuonti asianomaisista maista kuitenkin kasvoi 50 370 tonnista 52 892 tonniin ja markkinaosuus 27,8 prosentista 31,4 prosenttiin vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä, kuten 378 kappaleessa olevasta taulukosta 3 näkyy. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(446)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Tuonti kolmansista maista

(447)

Muista kolmansista maista tuleva tuonti tuli pääasiassa kahdesta maasta, Intiasta ja Venäjältä. Näillä molemmilla mailla oli yli 1 prosentin markkinaosuus tutkimusajanjakson aikana, ja kunkin muun kolmannen maan markkinaosuus oli alle 1 prosenttia ja yhteensä 1,9 prosenttia.

(448)

Intialaiset viejät ovat etuyhteydessä unionin tuotannonalaan. Intiasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi asteittain tarkastelujaksolla 0,7 prosentista 1,8 prosenttiin; tämä yritysten sisäinen myynti ei kuitenkaan aiheuttanut painetta unionin hintoihin, koska se tapahtui siirtohinnoilla. Kyseinen tuonti koskee puolivalmiita tuotteita, joita käytetään lopputuotteen valmistuksessa, jotka perustuvat tietyn eurooppalaisen tuottajan teknologiaan ja joita ei myydä avoimilla markkinoilla. Tämän vuoksi komissio päätteli, että tällainen tuonti ei vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(449)

Venäjältä tulevan tuonnin markkinaosuus pysyi vakaana tarkastelujaksolla ja jopa supistui vuosien 2015 ja 2017 välillä ennen kuin se taas saavutti tutkimusajanjaksolla saman tason kuin vuonna 2015. Vaikka Venäjältä tulevan tuonnin hinnat alittivat unionin tuottajien hinnat, on epätodennäköistä, että niillä oli vaikutusta aiheutuneeseen vahinkoon, kun otetaan huomioon markkinaosuus ja suuntaus. Hinnat olivat pikemminkin reaktio Kiinan ja Egyptin aiheuttamaan hintapaineeseen. Sen vuoksi Venäjältä tuleva tuonti ei vaikuttanut unionin tuotannonalan markkinaosuuden menetykseen tarkastelujaksolla. Tutkimuksessa todettiin lisäksi, että venäläiset viejät ovat unionin tuotannonalaan etuyhteydessä olevia yrityksiä, minkä vuoksi tuonnista ei aiheutunut painetta unionin hintoihin, koska kyseessä oli yrityksen sisäinen myynti siirtohinnoilla.

(450)

Näin ollen muista kolmansista maista tuleva tuonti ei aiheuttanut 412–440 kappaleessa kuvattua vahinkoa.

(451)

Yksi käyttäjä väitti, että unionin tuotannonalaan kohdistunut vahinko aiheutui kulutuksen vähenemisestä vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä, ja eräs toinen käyttäjä väitti, että vahingon aiheutti tuuliturbiiniasennusten väheneminen samalla kaudella. Kulutuksen väheneminen vuosien 2017 ja 2018 välillä -7,3 prosentilla ei selitä unionin tuottajien myyntimäärän vähenemistä -13,3 prosentilla samalla kaudella, kun varsinkin otetaan huomioon, että tuonti asianomaisista maista lisääntyi 5 prosenttia 50 370 tonnista 52 892 tonniin ja markkinaosuus 27,8 prosentista 31,4 prosenttiin samalla kaudella vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä.

(452)

Se, että vahinko ei aiheutunut kulutuksen vähenemisestä vuonna 2018, käy sitäkin selvemmin ilmi, kun tarkastellaan koko tarkastelujaksoa eikä verrata vain kahta viimeistä vuotta. Kulutus unionissa kasvoi tarkastelujaksolla, mutta unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui jatkuvasti samalla kaudella ja asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi jatkuvasti. Unionin tuotannonala ei saanut etua kulutuksen kasvusta, koska tuonti asianomaisista maista tuli polkumyyntihinnoilla, jotka alittivat johdonmukaisesti ja merkittävästi unionin tuotannonalan myyntihinnat. Unionin tuotannonalan toiminta kääntyi tappiolliseksi vasta tutkimusajanjaksolla, mutta jo aiemmat vuodet osoittavat voittojen jatkuvan pienenemisen vuosien 2015–2017 jälkeen (ks. 431 kappale).

(453)

Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(454)

Molemmat yhteistyössä toimineet käyttäjät väittivät, että vahingon syynä oli Kiinasta tuodun pääraaka-aineen (roving-lankojen) kustannusten kohoaminen lopullisten tasoitustullien käyttöönoton vuoksi sekä energiakustannusten kohoaminen. Unionin tuotannonalan keskimääräiset yksikkökustannukset kohosivat vain hieman (3 %) tarkastelujaksolla, kun taas asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat lähes 14 prosenttia ja alittivat unionin hinnat 32,3 prosentilla. Sen vuoksi aiheutuneen vahingon syynä ei voida pitää kustannusten kohoamista vaan polkumyyntituonnista aiheutunutta painetta, joka esti unionin tuotannonalaa kohottamasta hintojaan kohonneiden kustannusten mukaisesti.

(455)

Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(456)

Käyttäjät väittivät, että unionin tuotannonala on joustamaton ja tarjoaa vain suuria määriä pitkän aikavälin sitoumuksilla, joista aiheutuu kuitenkin merkittäviä taloudellisia riskejä käyttäjille (tuulivoimateollisuus), jotka sen vuoksi valitsevat muita toimittajia. Tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että tuulivoimateollisuuden toimintatapana on hajauttaa hankintalähteitään ja sisällyttää aina unionin lasikuitukankaiden tuottajat hankintaketjuun. Tutkimuksessa osoitettiin myös, että tuulienergian tuottajilla voi olla monen hankintalähteen strategia vain unionin lasikuitukankaiden tuottajien kanssa. Tämä osoittaa, että on lasikuitukankaiden unionin tuottajia, jotka tarjoavat tuulivoimateollisuudelle sen laatuisia tuotteita kuin teollisuus vaatii (ks. tarkemmin 471 kappale).

(457)

Näin ollen väitteet hylättiin.

(458)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin merkittävän lisääntymisen ja unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemisen välillä oli selvä ajallinen yhteys.

(459)

Komissio tutki myös muita vahinkotekijöitä, muttei löytänyt mitään muita tekijöitä, jotka olisivat vaikuttaneet unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Mikään muista tekijöistä – erikseen tai yhdessä tarkasteltuna – ei kyseenalaistanut sitä seikkaa, että Kiinasta ja Egyptistä tulevan polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä on aito merkittävä yhteys.

(460)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Egyptin viranomaiset ja CCCLA väittivät yleisesti, että unioin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui muista kolmansista maista tulevasta tuonnista, kulutuksen supistumisesta vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä, raaka-ainekustannusten kehittymisestä, unionin tuotannonalan joustamattomuudesta tarjonnan osalta sekä tuuliturbiinien asennuksen vähenemisestä vuosina 2017–2018, joskaan ne eivät kuitenkaan esittäneet mitään syitä tai tietoja tai näyttöä tämän väitteen tueksi. Ne eivät myöskään kiistäneet 442–458 kappaleessa esitettyjä päätelmiä. Tämän vuoksi tämä väite hylättiin.

(461)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, voisiko se selkeästi todeta toimenpiteiden käyttöönoton unionin edun vastaiseksi tässä tapauksessa siitä huolimatta, että vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin esiintyminen on todettu. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien, käyttäjien, toimittajien ja muiden alaan liittyvien toimialojen, kuten leikkaajien/sarjojen valmistajien, edut.

(462)

Tutkimuksessa osoitettiin, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa polkumyyntituonnista, joka alittaa unionin hinnat ja aiheuttaa hintapainetta, minkä vuoksi unionin tuotannonala on menettänyt merkittävästi markkinaosuuttaan ja sen toiminta on ollut tappiollista tutkimusajanjaksolla, kuten 412–458 kappaleessa selitetään tarkemmin.

(463)

Unionin tuotannonala hyötyy toimenpiteistä, joilla todennäköisesti estettäisiin Kiinasta ja Egyptistä erittäin alhaisin hinnoin tulevan tuonnin lisääntyminen entisestään. Ilman toimenpiteitä kiinalaiset ja egyptiläiset tuottajat tuovat edelleen lasikuitukankaita polkumyynnillä unionin markkinoille ja lisäävät hintapainetta, joka estää unionin tuotannonalaa myymästä lasikuitukankaita asianmukaisella voitolla ja aiheuttaa näin edelleen merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(464)

Tuuliturbiinien tuottajat ovat lasikuitukankaiden suurin käyttäjäryhmä, jonka osuus lasikuitukankaiden kysynnästä unionissa on noin 60–70 prosenttia. Muita käyttäjiä ovat veneiden valmistajat (noin 11 %), rekkojen valmistajat (noin 8 %) ja urheiluvälineiden valmistajat (noin 2 %) sekä putkien kunnostusjärjestelmien tarjoajat (noin 8 %).

(465)

Vireillepanon yhteydessä otettiin yhteyttä 25:een tiedossa olleeseen käyttäjään unionissa ja pyydettiin niitä toimimaan yhteistyössä. Kaksi tuuliturbiinien tuottajaa ilmoittautui ja vastusti lasikuitukankaita koskevia mahdollisia toimenpiteitä. Kolme tuuliturbiinien tuottajaa ilmoittautui muttei ilmaissut kantaansa siitä huolimatta, että niitä pyydettiin tekemään niin vireillepanoilmoituksessa ja käyttäjien kyselylomakkeessa, johon ne vastasivat. Niitä kahta tuuliturbiinien tuottajaa, jotka vastustivat toimenpiteitä, tuki Euroopan tuulienergiateollisuutta edustava järjestö. Yksi sen jäsenistä, ranskalainen tuulienergiajärjestö, ilmaisi kuitenkin nimenomaisesti pysyvänsä neutraalina mahdollisten tullien suhteen.

(466)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Euroopan tuulienergiateollisuutta edustava järjestö ilmoitti nimenomaisesti, että se vastustaa järjestönä toimenpiteiden käyttöönottoa. Se myös selvensi edustavansa kahta yhteistyössä toiminutta tuuliturbiinien tuottajaa. Kyseiset kaksi tuuliturbiinien tuottajaa vastasivat kyselylomakkeeseen. Kolmas tuuliturbiinien tuottaja ilmoitti hankkivansa lasikuitukankaita yksinomaisesti eri unionin tuottajilta. Useat hiihtovälineiden valmistajat ja sarjoja valmistavat yritykset ilmoittautuivat ja tukivat mahdollisia toimenpiteitä.

(467)

Tuuliturbiineja on kahta päätyyppiä: i) off-shore, jotka ovat yleensä suurempia ja toimivat rannikoilla, ja ii) on-shore, jotka toimivat maalla.

(468)

Tuulipuistohankkeiden toteuttajina unionissa toimivat perinteisesti hankekehittäjät, jotka ovat joko energiayhtiöitä tai sijoittajia eivätkä tuuliturbiinien tuottajia. Alun perin jäsenvaltiot takasivat tuulipuistoissa tuotetulle energialle syöttöhinnan, mutta vuodesta 2014 lähtien on ryhdytty tukemaan tarjouskilpailuihin perustuvia hankkeita, joissa eri hankekehittäjät kilpailevat, viime aikoina energianeutraalilta pohjalta (eli tuulivoima voi kilpailla aurinkoenergian kanssa).

(469)

Kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää on unionin suurimpien tuuliturbiinituottajien joukossa ja käyttää yhteensä yli 20 prosenttia koko unionin lasikuitukankaiden kysynnästä. Ne tuovat yhteensä yli 30 prosenttia kaikesta asianomaisista maista tulevasta tuonnista. Molemmat yritykset esittivät useita väitteitä, kuten i) toimitusvarmuuden menettäminen, ii) tuulienergiateollisuuden kilpailukyvyn menettäminen, iii) riski tuotannon osan siirtämisestä muualle ja iv) yhteensopivuus unionin uudistuvaa energiaa koskevien tavoitteiden kanssa, jos toimenpiteet otetaan käyttöön.

(470)

Tuuliturbiinien tuottajat väittivät, että turbiinien lavoissa käytetyt lasikuitukankaat käyvät läpi korkeatasoisen sertifiointimenettelyn, johon kuuluu intensiivisiä ja pitkällisiä testausvaiheita. Käyttäjät väittivät, että vain kiinalaiset lasikuitukankaiden tuottajat voivat tarjota suuria määriä homogeenista laatua lyhyellä varoitusajalla vertikaalisen integroitumisensa ansiosta. Ne myös väittivät, että unionin tuottajien tuotantomäärä ei ole riittävä, koska se alittaa unionin kokonaiskulutuksen. Käyttäjien mukaan tuuliturbiiniteollisuus ei voi näistä syistä vaihtaa nopeasti toimittajia, ja vaikka voisikin, unionissa ei tuoteta riittävästi lasikuitukankaita.

(471)

Suurin osa unionin tuottajista ei ole vertikaalisesti integroituneita, mutta tutkimuksessa kävi ilmi, että hankintavaikeuksien välttämiseksi tuuliturbiinien tuottajilla on yleensä monen toimituslähteen strategia, ja ne ostavat säännöllisesti samanlaisia lasikuitukankaita unionin tuottajilta sekä kiinalaisilta tai egyptiläisiltä tuottajilta. Komissio sai kuitenkin tietoja kolmannelta tuuliturbiinien tuottajalta, joka myös hankki monesta lähteestä mutta yksinomaisesti unionin tuottajilta. Se, että erityisten lasikuitukankaiden moniin toimituslähteisiin sisältyy säännöllisesti unionin tuottajia, sekä vertikaalisesti integroituneita että integroitumattomia, osoittaa, että myös vertikaalisesti integroitumattomat tuottajat voivat tarjota tuuliturbiinien tuotantoon vaadittuja lasikuitukankaita.

(472)

Mitä tulee unionin tuotantokapasiteettiin, kuten taulukosta 5 näkyy, unionin tuotanto on tällä hetkellä alempi kuin kulutus (ks. taulukko 2), mutta unionin kokonaistuotantokapasiteetti ylittää sen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että käyttämätön kapasiteetti on tällä hetkellä suuri (yli 40 prosenttia), mikä johtuu Kiinasta ja Egyptistä halvoin polkumyyntihinnoin tulevasta kasvaneesta tuonnista, joka on vallannut unionin tuotannonalan markkinaosuutta. Käyttämätön kapasiteetti on jakautunut unionin 16 tuottajan kesken, minkä ansiosta unioni muodostaa kilpaillut markkinat, joilla on monia sisäisiä hankintalähteitä. Myös lisäkapasiteettia on helppo hankkia, koska siihen vaaditaan vain pienet investoinnit. Unionin tuotannonala toimii jo tuuliturbiiniteollisuuden tavarantoimittajana ja on siksi jo sertifioitu tavarantoimittaja, minkä vuoksi se voi helposti lisätä tarjontaansa tasapuolisissa markkinaolosuhteissa.

(473)

Lisäksi tuuliturbiinien tuottajat voisivat keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä sertifioida uusia lasikuitukankaiden tuottajia joko unionista tai muista lähteistä, jotka eivät harjoita polkumyyntiä. Kuten 465 kappaleessa mainitaan, yksi tuuliturbiinien tuottaja sovelsi strategiaa, jossa se käytti useita hankintalähteitä (useita unionin tuottajia). Unionissa on myös riittävästi käyttämätöntä kapasiteettia täyttämään suurten tuuliturbiinituottajien tarpeet.

(474)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi tuuliturbiinien tuottaja väitti, että komissio ei ollut ottanut huomioon sertifiointiprosessin seurauksia ja oli päätellyt virheellisesti, että olisi helppo vaihtaa lasikuitukankaiden toimittajasta toiseen. Sama tuuliturbiinien tuottaja toi esiin, että unionin tuottajien käyttämätön kapasiteetti jakautuu 16 tuottajan kesken eikä kaikkien 16 tuottajan sertifiointi olisi mahdollista. Sama osapuoli väitti, että koska sertifiointiprosessi on pitkä ja kallis ja koska unionin tuotannonala ei kykene toimittamaan suuria määriä homogeenista tuotelaatua, ei ole kaupallisesti kannattavaa vaihtaa toimittajia tai hankkia vain unionin tuottajilta. Kyseinen tuuliturbiinien tuottaja väitti vielä, että käyttäjät eivät voi luottaa siihen, että unionin tuottajat voivat rakentaa helposti lisäkapasiteettia.

(475)

Kuten 472 ja 473 kappaleessa kuvataan ja toisin kuin väitettiin, komissio otti tutkimuksessaan huomioon sen seikan, että lasikuitukankaiden tuottajien on käytävä läpi sertifiointiprosessi voidakseen toimittaa tuotetta tuuliturbiinien tuotannonalalle. Komissio viittasi mahdollisuuteen sertifioida uusia lasikuitukankaiden tuottajia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä eikä päätellyt, että toimittajien vaihtaminen olisi välttämättä ”helppoa”. Päinvastoin, komissio otti huomioon sertifiointiprosessin pitkän keston sekä sen, että ei ole mahdollista sertifioida kaikkia unionin tuottajia kaiken tyyppisten lasikuitukankaiden osalta. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi (ks. 472 kappale), että tietyn tuottajan tuotantokapasiteettia on mahdollista laajentaa, jos tuuliturbiinien tuottaja haluaa ostaa suuria määriä yhdeltä tietyltä sertifioidulta unionin tuottajalta. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseinen asianomainen osapuoli ei toimittanut mitään lisätietoja, jotka olisivat mitätöineet nämä päätelmät.

(476)

Toiseksi tutkimuksessa kävi ilmi (ks. tarkemmin 472 ja 473 kappale), että tarjonnan puutteen riski on suhteellisen vähäinen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Kyseinen asianomainen osapuoli ei toimittanut tältäkään osin mitään lisätietoja, jotka olisivat kumonneet nämä päätelmät.

(477)

Lopuksi on vielä syytä huomauttaa, että polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä on tarkoitus palauttaa oikeudenmukainen kilpailu ja tasapuoliset toimintaedellytykset unionin markkinoille eikä estää tuontia asianomaisista maista. Tässä tapauksessa tutkimuksessa vahvistettiin, että polkumyyntitullit eivät estä tuuliturbiinien tuottajia hankkimasta tuotetta edelleen sertifioiduilta toimittajiltaan asianomaisista maista oikeudenmukaisilla hinnoilla. Tätä tukevat etenkin 481–484 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan tulleilla olisi vain erittäin vähäinen vaikutus tuuliturbiinien tuottajien kustannuksiin ja kannattavuuteen.

(478)

Näin ollen toimitusvakauteen liittyvät väitteet hylättiin.

(479)

Yhteistyössä toimineet tuuliturbiinien tuottajat väittivät, että vähäinenkin lasikuitukankaiden hinnan korotus vaikuttaisi vakavasti niiden kilpailukykyyn. Ne väittivät, että lasikuitukankaiden kustannusten osuutta on arvioitava lavan tuotannon tasolla eikä koko tuulipuiston tasolla. Ne väittivät vielä, että mahdollisista tulleista johtuvaa kustannusten kohoamista ei voitaisi siirtää tuulipuistojen kehittäjien maksettavaksi, koska tuulipuistohanketta koskevan tarjouksen tekemisen ja hankkeen tosiasiallisen toteutumisen välillä on pitkä aika. Tuuliturbiinien tuottajien mukaan tulleista johtuva kustannusten kohoaminen vaikuttaa koko unionin tuulivoimateollisuuden pitkän aikavälin teknologiseen elinkelpoisuuteen, koska on olennaisen tärkeää tehdä merkittäviä tutkimus- ja kehittämisinvestointeja, jos halutaan pysyä johtoasemassa tehokkaimman teknologian osalta.

(480)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että turbiinien lavoja ei myydä erillisinä vaan osana tuuliturbiinia. Tämän lisäksi tuulipuistojen hankekehittäjät ostavat säännöllisesti tuulipuistojen lisäinfrastruktuuria tuuliturbiinien tuottajilta. Näin ollen tuuliturbiinien tuottajien kilpailukykyä tarkasteltaessa lasikuitukankaiden kustannukset olisi nähtävä suhteessa koko tuuliturbiiniin tai koko tuulipuistoteknologiaan, jonka tuuliturbiinien tuottajat ovat myyneet, eikä pelkästään suhteessa lapojen valmistukseen, kuten väitettiin, koska tämä ei kuvastaisi reaalitilannetta markkinoilla.

(481)

Lasikuitukankaat ja epoksihartsi ovat kaksi pääkomponenttia tuuliturbiinien lapojen tuotannossa. Lasikuitukankaiden osuus lavan raaka-ainekustannuksista on [10–35] prosenttia riippuen lasikuitukankaiden osuudesta ja muiden käytettyjen materiaalien osuudesta. Tutkimuksessa kävi kuitenkin myös ilmi, että lapojen valmistus on työvoimavaltaista, minkä vuoksi lasikuitukankaiden osuus lavan kaikista valmistuskustannuksista on merkittävästi pienempi eli vain [4–14] prosenttia. Tämä osuus putoaa edelleen [0,1–2] prosenttiin, jos otetaan huomioon tuuliturbiinin kokonaiskustannukset ja kokonaisen tuulipuiston kaikki rakentamiskustannukset.

(482)

Kun otetaan huomioon lasikuitukankaiden vähäinen osuus tuulipuiston kustannuksista [0,1–2] prosenttia, lasikuitukankaisiin sovellettavien tullien vaikutusta tuulipuiston kokonaiskustannuksiin pidetään mitättömän vähäisenä, etenkin kun suuri osa lasikuitukankaista hankitaan unionista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuuliturbiinien tuottajilla on myös merkittävästi neuvotteluvoimaa, jotta ne voivat siirtää lisäkustannukset tuulipuistojen kehittäjien maksettavaksi, koska ne ovat yhteisesti suurin tuuliturbiinien toimittaja unionin markkinoilla. Kun otetaan huomioon lasikuitukankaiden vähäinen osa tuulipuiston kustannuksista, kannattavuuden pitäisi pysyä tasolla, jolla voidaan tehdä tutkimus- ja kehittämisinvestointeja, jotka ovat olennaisen tärkeitä, jotta pysytään johtoasemassa tehokkaimman teknologian osalta.

(483)

Vaikkei voidakaan sulkea pois mahdollisuutta, että kustannusten siirtäminen saattaa vaikeutua tarjouskilpailumenettelyyn välillisesti osallistumisen ja siihen liittyvän kilpailun vuoksi, olisi otettava huomioon, että yhteistyössä toimineiden tuuliturbiinien tuottajien – toisin kuin lasikuitukankaiden tuottajien –taloudellinen tilanne on terve, ja niiden voittomarginaalit ovat sellaiset, että tullien pieni vaikutus voidaan kattaa helposti. Molemmat yhteistyössä toimineet tuuliturbiinien tuottajat myyvät sekä tuuliturbiineja että niihin liittyviä huoltopalveluja tuulipuistojen kehittäjille. Nämä sopimukset ovat hyvin tuottavia. Liiketoiminnan huoltopalveluosan houkuttelevuus tulee esiin myös siinä, että yksi yhteistyössä toiminut käyttäjä hankki maksukyvyttömän kilpailijan (105) huoltopalveluosaston.

(484)

Sen vuoksi tuuliturbiinien tuottajat voisivat helposti kattaa polkumyyntitulleista johtuvan mahdollisen kustannusten kohoamisen, jota ei voitaisi siirtää tuulipuistojen kehittäjien maksettavaksi. Lisäksi tuuliturbiinien tuottajien pitäisi myös pystyä vaihtamaan sellaiseen lasikuitukankaiden toimittajaan, johon polkumyynti ei vaikuta, joko unionissa tai muualla (ks. 473 kappale).

(485)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi tuuliturbiinien tuottajaa toisti väitteensä, jonka mukaan tullien vaikutusta tuuliturbiinien tuotannonalan kilpailukykyyn ei pitäisi arvioida tuulipuistoon tai tuuliturbiiniin nähden vaan vain tuuliturbiinien lapoihin nähden. Toinen niistä väitti, että lapoja ei tuoteta yhdessä tuuliturbiinien muiden komponenttien kanssa ja että jos tullien vaikutusta arvioidaan koko tuulipuiston perusteella, ei oteta huomioon liiketoiminnan realiteetteja.

(486)

Toinen tuuliturbiinien valmistaja kiisti, että tuuliturbiinien tuotannonalan taloudellinen tilanne olisi yleisesti terve. Se väitti, että tuuliturbiinien huoltoon liittyvää liiketoimintaa ei pitäisi sisällyttää arviointiin, koska kyseessä on eri liiketoimintayksikkö yrityksen sisällä.

(487)

Sama osapuoli toisti, että hankkeissa tuulivoimateollisuus kilpailee suoraan muiden energialähteiden, etenkin aurinkoenergian, tuottajien kanssa. Aurinkopaneeleja tuotetaan kuitenkin enimmäkseen Euroopan unionin ulkopuolella, jossa työvoimakustannukset ovat alemmat. Se väitti, että komission olisi otettava tämä huomioon analyysissä.

(488)

Sama osapuoli väitti myös, että sillä ei ole neuvotteluvoimaa siirtää kustannuksia eteenpäin hintapaineen vuoksi.