(1)

Euroalueen talous jatkaa laajentumista, mutta siihen liittyy toisiinsa kytköksissä olevia riskejä, ja näköpiirissä on epävarmuutta. Lisäksi näkymiä synkistävät hitaan kasvun ja inflaation pitkittymisen riski, minkä taustalla on vaisu tuottavuuskehitys ja väestön ikääntyminen. Vaikka tuotantokuilu on ollut positiivinen vuodesta 2017 ja oli 0,7 prosenttia suhteessa potentiaaliseen bruttokansantuotteeseen, jäljempänä ’BKT’, vuonna 2018, potentiaalisen kasvun odotetaan pysyvän kriisiä edeltäneen tason alapuolella (3). Pohjainflaatio pysyi 1–1,5 prosentin välillä vuosina 2018 ja 2019, ja sen ennustetaan olevan noin 1,5 prosenttia vuosina 2020 ja 2021. Työmarkkinaindikaattorit paranevat edelleen, vaikkakin hitaammin; myös työllisyyden kasvun ennustetaan jatkavan hidastumistaan, ja työpaikkojen laatuun liittyy edelleen haasteita. Nimellispalkkojen kasvuvauhti on vakiintunut; se kiihtyi vuonna 2018 noin 2,25 prosenttiin oltuaan useita vuosia alle 2 prosenttia, sen arvioidaan olevan noin 2,5 prosenttia vuonna 2019 ja sen ennustetaan palaavan 2,25 prosenttiin vuosina 2020–2021. Hyvistä työmarkkinaolosuhteista huolimatta reaalipalkkojen nousu on ollut hidasta ja pysyy alhaisena; vuonna 2018 reaalipalkat nousivat alle prosentin, vuonna 2019 nousun arvioidaan olleen samaa luokkaa ja vuosille 2020 ja 2021 ennustetaan 0,7 prosentin ja 0,8 prosentin nousua. Kuten komission 17 päivänä joulukuuta 2019 hyväksymässä 2020 varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa todetaan, euroalueen vaihtotaseen ylijäämän ennustetaan supistuvan, vaikka se pysyy edelleen lähellä huipputasoa. Alijäämäiset jäsenvaltiot ovat supistaneet vaihtotaseen alijäämiään tai kääntäneet ne ylijäämiksi, vaikka niillä on edelleen suuret negatiiviset ulkomaiset nettovarallisuusasemat (NIIP).

Vaikka osa jäsenvaltioista onkin supistanut vaihtotaseen ylijäämiään, samaan aikaan nämä ylijäämät ovat jatkuvasti suuret, minkä vuoksi ulkomaiset nettovarallisuusasemat jatkavat kasvuaan. Vaihtotaseen dynamiikkaan vaikuttaa euroalueella ulkoisen kysynnän heikkeneminen erityisesti vientivetoisissa jäsenvaltioissa, joissa vaihtotaseen ylijäämä on suuri ja jotka ovat hyvin riippuvaisia ulkomaisesta vientikysynnästä. Myös suotuisa kysyntädynamiikka on avainasemassa, ja merkittävästi ylijäämäiset jäsenvaltiot edistäisivät myös osaltaan tasapainottamista vahvistamalla edellytyksiä, jotka tukevat sekä palkkojen kasvua työmarkkinaosapuolten roolia kunnioittaen että julkisia ja yksityisiä investointeja.

(2)

Kasvupotentiaalin lisääminen siten, että samalla varmistetaan ympäristöllinen ja yhteiskunnallinen kestävyys ja edistetään euroalueen jäsenvaltioiden todellista lähentymistä, edellyttää kestävää kasvua vauhdittavia rakenneuudistuksia sekä investointeja aineelliseen ja aineettomaan pääomaan tuottavuuden parantamiseksi. Tämä auttaisi erityisesti niitä jäsenvaltioita, joiden kasvupotentiaali on selvästi euroalueen keskiarvoa alhaisempi. Tämä olisi tarpeen myös, jotta euroalueen talous ei ajaudu pitkittyneeseen alhaisen potentiaalisen kasvun ja tuottavuuden, hitaan hintainflaation ja palkkojen nousun sekä kasvavan eriarvoisuuden aikaan. Uudistukset ja investoinnit ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä sen varmistamiseksi, että euroalueella kasvu saadaan taas vauhtiin ja voidaan kohdata keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kasvavat paineet, jotka johtuvat myös väestönkehityksen heikkenemisestä, ja että helpotetaan siirtymistä kestävään talouteen, mikä auttaa euroaluetta ja sen jäsenvaltioita saavuttamaan Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet.

(3)

Ilmastonmuutos on yksi suurimmista maailmantaloutta, rahoitusjärjestelmiä ja nykypäivän yhteiskuntia uhkaavista järjestelmäriskeistä, ja sen taloudelliset vaikutukset alkavat näkyä. Ilmastonmuutos ja laajemmin ympäristön pilaantuminen aiheuttavat yhä enemmän riskejä maailmantaloudelle, ja niillä on laajat vaikutukset, mukaan lukien yhteiskuntiemme haavoittuvimpiin ihmisryhmiin. Jos asianmukaisia toimenpiteitä ei toteuteta, tällä voi olla kielteisiä vaikutuksia talouksiemme häiriönsietokykyyn, osallistavuuteen ja pitkän aikavälin kasvupotentiaaliin. Tässä yhteydessä olisi olennaisen tärkeää investoida ja luoda sääntelyyn ja rahoitukseen liittyvät edellytykset hallitulle siirtymiselle kohti kestävää taloutta. Jos ympäristö- ja ilmastohaasteisiin vastataan oikealla tavalla, ne tarjoavat myös mahdollisuuden piristää Euroopan taloutta ja suunnata sitä kohti kestävää kehitystä. Tähän liittyen komissio on esittänyt Euroopan kasvustrategiaksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, joka sisältää ehdotuksen ensimmäiseksi eurooppalaiseksi ilmastolaiksi, jolla vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoite voidaan kirjata lainsäädäntöön. Samalla vihreään talouteen siirtymisessä on otettava huomioon vaikutukset yhteiskunnan eri osiin. Kestävään talouteen siirtymistä helpottavia investointeja on täydennettävä hiilen hinnoittelulla, asianmukaisella sääntelyllä kaikilla aloilla sekä panostamalla osaamiseen ja tukemalla työelämän siirtymiä sen varmistamiseksi, että kaikki kansalaiset hyötyvät teknologian muutoksista erityisesti aloilla ja alueilla, jotka ovat jääneet jälkeen digitaalisesta ja vihreästä siirtymästä.

(4)

Julkisten ja yksityisten varojen käyttäminen vihreään ja digitaaliseen siirtymään tehtävissä investoinneissa voi auttaa ylläpitämään kasvua lyhyellä aikavälillä ja vastaamaan talouksiemme pitkän aikavälin haasteisiin. Digitaalinen vallankumous voi tarjota mahdollisuuksia parantaa tuottavuutta, nopeuttaa kasvua ja luoda työpaikkoja, mutta se voi myös asettaa haasteita erityisesti vähemmän koulutetuille työntekijöille, joilla ei ole uuden teknologian parissa työskentelyn edellyttämää osaamista. Euroalueen jäsenvaltioiden eritahtinen siirtyminen digitaalitalouteen voi osoittautua merkittäväksi riskiksi lähentymiselle ja makrotalouden vakaudelle. Sitä voivat vahvistaa voimakkaat keskittymisvaikutukset, jotka hyödyttävät usein suuria kaupunkeja, ja digitaaliteknologian alalla usein vallitseva ”voittaja vie kaiken” -tilanne, mikä voi lisätä eriarvoisuutta ja vaikeuttaa lähentymistä. Investoinnit olisi suunnattava paitsi tutkimuksen ja innovaatioiden tuottamiseen myös innovaatioiden laajempaan levittämiseen koko taloudessa.

(5)

Koordinoidumpi investointistrategia yhdistettynä vahvempiin uudistuspyrkimyksiin euroalueen tasolla olisi ratkaisevan tärkeässä roolissa, kun tuetaan kestävää kasvua ja vastataan pitkän aikavälin haasteisiin, kuten ilmastosiirtymään ja teknologian murrokseen. Lähentymistä ja kilpailukykyä edistävä talousarvioväline (BICC) tarjoaisi rahoitustukea euroalueen jäsenvaltioille pääasiassa uudistus- ja investointipaketeista koostuvien ehdotusten toteuttamista varten. Myös InvestEU-ohjelmalla, jolla edistetään myös Kestävä Eurooppa -investointiohjelmaa, pyritään saamaan aikaan lisäinvestointeja, joilla edelleen edistetään innovoinnin ja työpaikkojen luomista unionissa, myös rahoittamalla kestävää infrastruktuuria. Koheesiopolitiikan rahastoilla, joilla on keskeinen rooli alueidemme ja maaseutumme tukemisessa, on tärkeä rooli myös ilmastosiirtymässä ja teknologisessa siirtymässä, sillä ne edistävät kestävää kehitystä. Euroopan investointipankki osoittaa jo nyt 25 prosenttia kokonaisrahoituksestaan ilmastoinvestointeihin ja on ilmoittanut aikovansa kaksinkertaistaa kyseisen osuuden. Unionin kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi olisi olennaisen tärkeää toteuttaa kansallisella ja alueellisella tasolla investointihankkeita, jotka edistävät ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä, energiakäännettä, hiilestä irtautumista tai kiertotaloutta. Investoinnit verkkotoimialoihin ja -infrastruktuuriin voivat auttaa parantamaan euroalueen kilpailukykyä ja edistää siirtymistä kestävämpään liikenteeseen. Lisäksi investoinnit aineettomaan omaisuuteen, kuten tutkimukseen ja kehittämiseen sekä osaamiseen, ovat avainasemassa valmisteltaessa euroaluetta tuleviin haasteisiin.

(6)

Viime vuosina koetun talouden laajentumisen vaikutukset ovat jakautuneet epätasaisesti jäsenvaltioiden sisällä sekä alueiden ja jäsenvaltioiden välillä. Vaikka käytettävissä olevat tulot ovat viime aikoina nousseet, ne alittavat edelleen kriisiä edeltäneen tason useissa euroalueen jäsenvaltioissa. Köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten määrä on laskusuunnassa useimmissa jäsenvaltioissa, ja heitä on nyt viisi miljoonaa vähemmän kuin tilanteen ollessa huonoimmillaan vuonna 2012, mutta heitä on kuitenkin edelleen euroalueella enemmän kuin vuonna 2008. Asukaskohtaisen BKT:n erojen kasvu päättyi muutama vuosi sitten, kun jotkin jäsenvaltiot alkoivat lähentyä parhaiten suoriutuneita maita. Korkeimpien tuloluokkien osuus kokonaistuloista on kuitenkin kasvanut hitaasti viime vuosikymmenen aikana, ja jäsenvaltioiden välillä on edelleen suuria eroja. Jotta voitaisiin edistää ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä jäsenvaltioissa ja niiden välillä, olisi tärkeää edistää politiikkoja, joilla pyritään lisäämään sekä tehokkuutta että tasapuolisuutta YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Kyseisten politiikkojen pitäisi johtaa parempiin makrotaloudellisiin tuloksiin, joista on tasapuolisemmin hyötyä koko yhteiskunnalle, mikä edistää myös euroalueen yhteenkuuluvuutta.

(7)

On ratkaisevan tärkeää, että euroalueen makrotalouspolitiikan yhdistelmä, johon kuuluvat raha-, finanssi- ja rakennepolitiikat, on johdonmukainen ja tasapainoinen; näin voidaan varmistaa vakaa, osallistava ja kestävä talouskasvu ja reagoida tuloksellisesti pitkään hitaana pysyneeseen inflaatioon, heikkeneviin näkymiin ja pitkän aikavälin kasvuun kohdistuviin riskeihin. Euroopan keskuspankki ylläpitää elvyttävää rahapolitiikkaa edistääkseen keskipitkän aikavälin inflaatiotavoitteen saavuttamista samalla kun pankki tukee kasvua ja työpaikkojen luomista. Finanssipolitiikalla on täydennettävä rahapolitiikan viritystä samoin kuin eri alojen rakenneuudistuksilla, mukaan lukien ne, jotka ovat tarpeen talous- ja rahaliiton (EMU) rakenteen täydentämiseksi.

(8)

Talous- ja rahaliiton moitteetonta toimintaa tukee kansallisten finanssipolitiikkojen koordinointi, jossa noudatetaan täysimääräisesti vakaus- ja kasvusopimusta ja otetaan samalla huomioon käytettävissä oleva julkisen talouden liikkumavara ja heijastusvaikutukset eri jäsenvaltioissa. Euroalueen finanssipolitiikan virityksen odotetaan olevan pitkälti neutraali tai lievästi elvyttävä vuosina 2020 ja 2021. Samaan aikaan kansalliset finanssipolitiikat eivät edelleenkään ole riittävän eriytyneitä. Maltillisen finanssipolitiikan noudattaminen niissä jäsenvaltioissa, joilla on paljon julkista velkaa, ohjaisi julkisen velan lasku-uralle, vähentäisi häiriöalttiutta ja antaisi automaattisten vakauttajien toimia täydellä teholla talouden taantuman aikana. Toisaalta investointien ja muiden tuottavien menojen lisääminen jatkossakin niissä jäsenvaltioissa, joiden julkisen talouden tilanne on suotuisa, tukisi kasvua lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ja auttaisi samalla myös tasapainottamaan euroalueen taloutta. Hitaamman kasvun riskin toteutuessa finanssipoliittiset toimet olisi eriytettävä ja pyrittävä kasvua enemmän tukevaan kokonaisviritykseen, samalla kun varmistetaan vakaus- ja kasvusopimuksen noudattaminen kaikilta osin. Maakohtaiset olosuhteet olisi otettava huomioon ja vältettävä myötäsyklisyyttä mahdollisuuksien mukaan. Jäsenvaltioiden olisi oltava valmiita koordinoimaan politiikkojaan euroryhmässä.

(9)

Julkisen talouden rakenneuudistukset ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan parantaa julkisen talouden kestävyyttä, vahvistaa kasvupotentiaalia ja mahdollistaa tehokas suhdanteita tasaava finanssipolitiikka laskusuhdanteessa. Hyvin toimivat kansalliset finanssipolitiikan kehykset, yhdessä säännöllisten ja perusteellisten menojen uudelleenarviointien sekä tehokkaiden ja läpinäkyvien julkisten hankintojen kanssa voivat lisätä julkisen varainkäytön tehokkuutta ja vaikuttavuutta ja parantaa finanssipolitiikan uskottavuutta ja laatua. Kansallisten talousarvioiden koostumuksen parantaminen sekä tulo- että menopuolella, mukaan lukien resurssien siirtäminen julkisiin investointeihin hyvin suunniteltujen investointistrategioiden puitteissa ja vihreän budjetoinnin välineiden kehittäminen, parantaisi julkisten talousarvioiden vaikutusta kasvuun, parantaisi tuottavuutta ja alkaisi vastata vihreään talouteen ja digitaaliseen talouteen siirtymisen kiireellisiin pitkän aikavälin haasteisiin. Verojärjestelmien yksinkertaistaminen ja nykyaikaistaminen sekä veropetoksiin, verovilppiin ja veron kiertämiseen puuttuminen aggressiivisen verosuunnittelun vastaisilla toimenpiteillä, ottaen huomioon meneillään olevat keskustelut jäljellä olevia veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjuntaan (BEPS) liittyviä kysymyksiä koskevasta Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) osallistavasta kehyksestä, on olennaisen tärkeää, jotta verojärjestelmistä saadaan tehokkaampia ja oikeudenmukaisempia. Liikkuvien resurssien helppo siirtely euroalueella on yksi sisämarkkinoiden peruskivistä, mutta se lisää myös verokilpailun mahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden välinen koordinointi on sen vuoksi olennaisen tärkeää, jotta voidaan puuttua voitonsiirtoihin ja haitallisiin verokäytäntöihin sekä välttää yleinen kilpailu alhaisimmasta yhtiöverotuksesta.

Tässä pyrkimyksessä keskeisessä asemassa voivat olla pyrkiminen sopimukseen yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta sekä sopimus jäljellä olevia BEPS-kysymyksiä koskevasta OECD:n osallistavasta kehyksestä, jolla tarkistetaan voittojen kohdentamista maiden kesken ja varmistetaan tosiasiallinen vähimmäisverotus. Verotaakka on euroalueella suhteellisen suuri, ja se on painottunut työn verotukseen, kun taas omaisuus- tai ympäristöverojen osuus verotuloista on hyvin pieni. Omaisuus- ja ympäristöverot voivat kuitenkin olla vähemmän haitallisia kasvulle sekä työvoiman kysynnälle ja tarjonnalle. Ympäristöverojen käytön lisääminen voi edistää kestävää kasvua kannustamalla kuluttajia ja tuottajia toimimaan ”vihreämmin”. Verotuksessa olisi otettava paremmin huomioon ilmastoulottuvuus ja puututtava johdonmukaisemmin päästöihin ja hiilivuotoon. Maailmanlaajuisten koordinoitujen toimien edistäminen parantaisi kyseisten toimien vaikuttavuutta entisestään. Sen vuoksi vihreään talouteen siirtymisen helpottamiseksi ehdotetaan, että finanssipolitiikassa edistetään ympäristösitoumusten mukaisia malleja ja neuvoston direktiiviä 2003/96/EY (4) tarkistetaan, lisäksi olisi tarvittaessa otettava käyttöön Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukainen hiilidioksidipäästöjen tullimekanismi hiilivuodon välttämiseksi.

(10)

Rakenteelliset ja institutionaaliset uudistukset, jotka lisäävät kilpailua hyödykemarkkinoilla, edistävät resurssitehokkuutta, parantavat liiketoimintaympäristöä ja julkishallinnon laatua, oikeusjärjestelmien tehokkuus mukaan lukien, ovat tärkeitä euroalueen jäsenvaltioiden talouden sietokyvyn kannalta. Vankat talouden rakenteet ja asianmukaiset politiikat estävät sen, että häiriöillä on merkittäviä ja pitkäaikaisia vaikutuksia tuloihin ja työvoiman tarjontaan, ja ne voivat helpottaa finanssi- ja rahapolitiikan toimintaa sekä hillitä eroja, erityisesti laskusuhdanteissa, luoden suotuisammat olosuhteet kestävälle ja osallistavalle kasvulle. Rakenneuudistusten, ja erityisesti maakohtaisissa suosituksissa kuvattujen rakenneuudistusten, parempi koordinointi ja toteutus voi luoda myönteisiä heijastusvaikutuksia kaikissa jäsenvaltioissa. Tältä osin kansallisilla tuottavuuskomiteoilla voi olla tärkeä rooli uudistusten omistajuuden lisäämisessä ja toteutuksen parantamisessa. Uudistuksia tarvitaan myös, jotta voidaan vastata kiireellisiin pitkän aikavälin haasteisiin, kuten ilmastosiirtymään ja teknologiseen muutokseen. Tuottavuuden kasvua voi osaltaan edistää myös sisämarkkinoiden yhdentymisen syventäminen, joka on osoittautunut merkittäväksi kasvun ja jäsenvaltioiden välisen lähentymisen veturiksi.

(11)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitetään 20 periaatetta, joilla edistetään yhtäläisiä oikeuksia ja pääsyä työmarkkinoille, oikeudenmukaisia työoloja sekä sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta. Sen tarkoituksena on ohjata ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä kohti parempia työ- ja elinoloja. Vahvemmat ja osallistavammat taloudet ja yhteiskunnat voivat puolestaan parantaa unionin ja euroalueen häiriönsietokykyä. Uudistukset ja investoinnit osaamiseen, työelämän siirtymiin ja tehokkaampaan sosiaaliseen suojeluun ovat myös tärkeitä, jotta voidaan tukea oikeudenmukaista ja tasapuolista siirtymistä vihreään ja digitaaliseen talouteen. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täysimääräinen täytäntöönpano kaikilla tasoilla kunkin tahon toimivaltuudet asianmukaisesti huomioon ottaen on olennaisen tärkeää ylöspäin tapahtuvan lähentymisen edistämiseksi.

(12)

Uudistukset, joilla lisätään työmarkkinoille osallistumista, puututaan nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen, edistetään laadukkaiden työpaikkojen luomista, tuetaan onnistuneita työmarkkinasiirtymiä, vähennetään segmentoitumista ja edistetään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, voivat auttaa vauhdittamaan osallistavaa kasvua, parantamaan talouden häiriönsietokykyä ja automaattista vakauttamista, vähentämään eriarvoisuutta ja puuttumaan köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Yksilöllinen tuki työelämän siirtymissä, koulutus ja uudelleenkoulutus ovat keskeisessä asemassa edistettäessä työnhakijoiden ripeää paluuta työmarkkinoille. Aktiivisen työmarkkinapolitiikan olisi oltava tiiviissä yhteydessä sosiaalipolitiikkaan ja sillä olisi edistettävä aktiivista osallisuutta työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Laadukkaan koulutuksen saatavuus koko eliniän edellyttää riittäviä investointeja inhimillisen pääoman ja taitojen parantamiseksi, myös ottaen huomioon digitaalisen ja vihreän siirtymän. Se parantaa osaltaan työllistettävyyttä, tuottavuutta ja innovointikapasiteettia sekä nostaa palkkoja keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä lisäten euroalueen häiriönsietokykyä. Työsuhdeturvalainsäädännössä on säädettävä oikeudenmukaisista ja säällisistä työoloista kaikille työntekijöille erityisesti ottaen huomioon työllisyyden uudet epätyypilliset muodot, jotka synnyttävät paitsi uusia mahdollisuuksia myös haasteita, jotka liittyvät työsuhdeturvaan ja sosiaaliseen suojeluun.

Tulokselliset ja kestävät sosiaalisen suojelun järjestelmät ovat myös olennaisen tärkeitä, jotta voidaan varmistaa riittävä toimeentulo ja laadukkaiden palvelujen saatavuus. Eläkeuudistuksilla ja työ- ja yksityiselämän tasapainottamiseen tähtäävillä politiikkatoimilla voidaan merkittävästi edistää työmarkkinoille osallistumista ja näin turvata eurooppalaisten sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys pitkällä aikavälillä. Siirrettäessä verotuksen painopistettä pois työn verotuksesta voisi olla hyödyllistä keskittyä erityisesti pienituloisiin ja kotitalouksien toisiin tulonsaajiin. Työmarkkinaosapuolten osallistuminen työllisyys-, sosiaali- ja talousuudistuksiin on ratkaisevan tärkeää niiden omistajuuden vahvistamiseksi ja uudistusten toteutuksen tukemiseksi. Myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen on hyödyksi. On tärkeää, että työehtosopimuksilla edistetään alla esitettyjen 1–5 suositusten tavoitteita kunnioittaen täysin työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta.

(13)

Euroalueen finanssisektorin vakaus on parantunut kriisin jälkeen, mutta vielä on jäljellä haavoittuvuuksia, joihin on puututtava. Riskin voi aiheuttaa yritysten ja kotitalouksien korkea velka-aste, johon vaikuttaa velanoton suosiminen monissa kansallisissa verojärjestelmissä. Tarve mukauttaa pankkien liiketoimintamalleja, alhainen korkotaso ja muiden rahoitusmuotojen aiheuttama koventunut kilpailu asettavat edelleen paineita pankkien tuottavuudelle. Riskien vähentämisessä on edistytty jatkuvasti, erityisesti järjestämättömien lainojen vähentämisessä. Siellä missä järjestämättömien lainojen osuus on edelleen suuri, tarvitaan kuitenkin lisätoimia ja kaikkien jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä, joilla estetään järjestämättömien lainojen kertyminen. Komissio esitti maaliskuussa 2018 riskienvähentämispaketin, jotta voidaan sekä puuttua vanhoihin järjestämättömiin lainoihin että estää niiden tuleva kertyminen. Osana järjestämättömiä lainoja koskevia lainsäädäntötoimenpiteitä annettiin huhtikuussa 2019 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/630 (5), jolla otetaan käyttöön lakisääteinen ”vakavaraisuutta tukeva varautumisjärjestely”, millä rajoitetaan riskiä, että tulevien järjestämättömien lainojen luottotappiovaraukset eivät ole riittäviä; järjestämättömien lainojen ongelman ratkaisemisessa olisi päästävä eteen päin, ja erityisesti tällaisten lainojen jälkimarkkinoita koskevan direktiiviehdotuksen käsittelyssä olisi edistyttävä.

Voimassa olevan rahanpesunvastaisen kehyksen parantamisessa on jo edistytty. Kuten komission heinäkuussa 2019 antamissa tiedonannoissa kuitenkin korostetaan, unionissa tarvitaan kattavampi lähestymistapa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan, jotta havaittuihin rakenteellisiin puutteisiin voidaan puuttua. Tämä edellyttää erityisesti, että harkitaan tapoja lisätä yhdenmukaisuutta ja parantaa sääntöjen valvontaa ja täytäntöönpanoa unionin toimilla.

(14)

Pankkiunionin vahvistaminen on ollut ensisijainen tavoite vuodesta 2013 lähtien, sen tavoitteena on varmistaa rahoitusvakaus, vähentää finanssialan pirstoutumista ja suojata talouden luotonsaanti kriisien aikana. Tässä on edistytty, muun muassa sopimalla yhteistä kriisinratkaisurahastoa (SRF) tukevaa yhteistä varautumisjärjestelyä koskevasta Euroopan vakausmekanismin (EVM) säädöskehyksestä, mutta vahvistamista on jatkettava. Tähän liittyen eurohuippukokous antoi euroryhmälle tehtäväksi jatkaa EVM:n uudistuspaketin käsittelyä, jollei kansallisista menettelyistä muuta johdu, ja jatkaa työtä pankkiunionin kaikkien osatekijöiden lujittamiseksi yhteisymmärryksessä. Korkean tason työryhmä on perustettu työstämään etenemissuunnitelmaa eurooppalaista talletussuojajärjestelmää (EDIS) koskevien poliittisten neuvottelujen aloittamiseksi. Edistyminen on tärkeää pankkiunionin niiden etujen hyödyntämiseksi, jotka liittyvät yksityiseen riskinjakoon, rahoitusvakauteen ja talouskasvuun, vähentäen samalla mahdollisuuksia keinotteluun jäsenvaltioiden välillä. Viime kädessä tällaisen edistymisen on määrä varmistaa Euroopan rahoituksellinen ja taloudellinen riippumattomuus. Tämä edellyttää työn jatkamista viipymättä kaikilla osa-alueilla, mukaan lukien ne, joista keskustellaan eurooppalaista talletussuojajärjestelmää käsittelevässä korkean tason työryhmässä, ja yhtä kunnianhimoisin tavoittein. EVM:n uudistuspakettia koskeva työ olisi saatettava päätökseen, mukaan lukien yhteisen kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestelyn perustaminen. Yhteisen kriisinratkaisurahaston varautumisjärjestely olisi otettava käyttöön ja tähän olisi valmistauduttava, edellyttäen että riskien vähentämisessä on edistytty riittävästi.

Olisi jatkettava edelleen ratkaisujen etsimistä, jotta poistettaisiin rajoitukset nykyisessä järjestelyssä, joka koskee likviditeetin tarjoamista kriisinratkaisun keinona. Komissio on toteuttanut kaikki vuonna 2015 esitetyssä pääomamarkkinaunionia koskevassa toimintasuunnitelmassa ilmoitetut toimet. Pääomamarkkinaunionin perustamiselle on kuitenkin edelleen oikeudellisia, verotuksellisia ja sääntelyyn liittyviä esteitä ja niiden poistamiseksi tarvitaan uusia toimia, erityisesti on paneuduttava rahoituksen saatavuutta koskeviin sääntöihin, tiettyihin eroavaisuuksiin maksukyvyttömyysmenettelyissä ja verotuksessa sekä korkeatasoisten, tehokkaiden ja yhtenäisten valvontastandardien luomiseen.

(15)

Talous- ja rahaliiton rakenteen vahvistaminen edellyttää 13 päivänä joulukuuta 2019 pidetyn eurohuippukokouksen julkilausumassa määriteltyjen toimien toteuttamista ensisijaisena asiana ja samalla on jatkettava keskusteluja muista osatekijöistä. Komission 12 päivänä kesäkuuta 2019 antamassa tiedonannossa ”Euroopan talous- ja rahaliiton syventäminen: Tilannekatsaus neljän vuoden kuluttua viiden puheenjohtajan kertomuksesta” arvioidaan nykytilannetta ja hahmotellaan komission näkemystä osa-alueista, joihin uudistuspyrkimykset olisi keskitettävä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Talousunionin suhteen on edistytty jonkin verran, ja euroalueen lähentymistä ja kilpailukykyä edistävän talousarviovälineen ominaisuuksista on päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen. EVM:n kehittämisestä edelleen ja sen perussopimuksen tarkistamisesta on päästy periaatteelliseen sopimukseen edellyttäen kansallisten menettelyjen saattamista päätökseen. Neuvostossa ei ole päästy yhteisymmärrykseen euroalueen julkisen talouden vakauttamisjärjestelystä eikä euroalueen talouden ohjausjärjestelmän uudistamisesta.

(16)

Talous- ja rahaliiton syventäminen johtaisi parempiin makrotaloudellisiin tuloksiin. Keskeneräinen talous- ja rahaliitto haittaa rahoitusalan yhdentymistä. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia rahoittaa kipeästi kaivattuja investointeja, joilla edistetään osallistavaa, tuottavaa, kestävää ja vakaata taloutta. Keskeneräinen talous- ja rahaliitto haittaa myös rahapolitiikan sujuvaa välittymistä koko euroalueella ja rajoittaa Euroopan kykyä päättää taloutensa kohtalosta. Jos hyväksyttäisiin julkisen talouden keskitetty vakauttamisjärjestely, se täydentäisi euroalueen jäsenvaltioiden kykyä noudattaa suhdanteita tasaavaa finanssipolitiikkaa. Neuvosto panee merkille, että komissio aikoo ehdottaa eurooppalaista työttömyysvakuutusjärjestelmää, jotta kansalaisia voidaan suojella paremmin talouden häiriötilanteissa. Talous- ja rahaliiton vahvistaminen yhdessä järkevien eurooppalaisten ja kansallisten politiikkojen kanssa ovat keskeisessä asemassa, kun pyritään lisäämään Euroopan painoarvoa maailmassa, vahvistamaan euron kansainvälistä asemaa ja edistämään avointa, monenvälistä ja sääntöihin perustuvaa maailmantaloutta. On tärkeää, että näistä asioista käytävä keskustelu on jatkossakin euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden näkökulmasta avointa ja läpinäkyvää ja että siinä samalla otetaan unionin sisämarkkinat kaikilta osin huomioon.

(17)

Työllisyyskomiteaa ja sosiaalisen suojelun komiteaa on kuultu tämän suosituksen työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista,

1.

2.

3.

4.

5.