(1)

Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisön sopimus yhteistyöstä siviili-ilmailun turvallisuuden sääntelyssä (1), jäljempänä ’sopimus’, hyväksyttiin unionin puolesta neuvoston päätöksellä 2011/719/EU (2) ja tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011.

(2)

Yksi sopimuksen päätavoitteista on parantaa Euroopan ja Yhdysvaltojen pitkäaikaista yhteistyösuhdetta, jotta voidaan varmistaa siviili-ilmailun korkea turvallisuustaso kaikkialla maailmassa ja vähentää ilmailuteollisuudelle ja toimijoille päällekkäisestä viranomaisvalvonnasta aiheutuvaa taloudellista taakkaa.

(3)

Sopimuksen muutos 1 (3) laajentaa sopimuksen 2 artiklan B kappaleen soveltamisalaa siten, että siihen sisällytetään muun muassa henkilöstön lupakirjat ja koulutus ja sitä sovelletaan väliaikaisesti 13 päivästä joulukuuta 2017 lukien neuvoston päätöksen (EU) 2018/61 (4) 3 artiklan mukaisesti.

(4)

Sopimuksen 5 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna, määrätään sopimuksen uusien liitteiden laatimisesta sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

(5)

Molemmat sopimuksen 1 artiklan F kappaleessa tarkoitetut tekniset virastot, eli Euroopan unionin (EU) osalta Euroopan unionin lentoturvallisuusvirasto (EASA) ja Amerikan yhdysvaltojen (Yhdysvallat) osalta Yhdysvaltain liittovaltion ilmailuhallinto (FAA), ovat tehneet kahdenväliselle valvontakomitealle ehdotuksen, että se tekisi päätöksen laatia sopimukseen uusi liite 3, joka kattaa vaatimustenmukaisuustoteamusten ja asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen sekä teknisen avun tarjoamisen yksityislentäjien lupakirjojen ja sääntöjen noudattamisen valvonnan osalta.

(6)

Yksityislentäjien lupakirjojen ja lentäjien tiettyjen kelpuutusten yksinkertaistettu muuntaminen tarjoaa puitteet sen varmistamiselle, että unionissa asuvat lentäjät lentävät ilma-aluksia EU:n säännösten mukaisesti myönnettyjen lupien/kelpuutusten perusteella EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten valvonnassa ja että he ylläpitävät ja kehittävät pätevyyttään EU:n koulutusorganisaatioissa. Lisäksi se tuo merkittäviä käytännön etuja lukuisille unionissa ja Yhdysvalloissa asuville lentäjille turvallisuutta vaarantamatta.

(7)

Sopimuksen 19 artiklan C kappaleessa määrätään, että yksittäiset liitteet tulevat voimaan, kun sopimuksen 3 artiklan nojalla perustettu kahdenvälinen valvontakomitea tekee niistä päätökset.

(8)

On aiheellista määrittää kanta, joka esitetään unionin puolesta kahdenvälisessä valvontakomiteassa päätöksen 2011/719/EU 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja joka koskee lentäjien lupakirjoja koskevan sopimuksen liitteen 3 hyväksymistä koskevan kahdenvälisen valvontakomitean päätöksen N:o 0010 hyväksymistä sopimuksen 3 artiklan C kappaleen 7 alakohdan ja 19 artiklan C kappaleen mukaisesti.

(9)

Unionin kannan kahdenvälisessä valvontakomiteassa olisi sen vuoksi perustuttava kahdenvälisen valvontakomitean päätösluonnokseen N:o 0010 ja yhteiseen julistukseen,