(1)

Makrovakauspolitiikan perimmäisenä tavoitteena on osallistua koko finanssijärjestelmän vakauden turvaamiseen mm. lisäämällä finanssijärjestelmän kestävyyttä ja vähentämällä järjestelmäriskien kasaantumista.

(2)

Asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 todetaan, että mahdollisten järjestelmäriskien seurannan ja arvioinnin olisi perustuttava laajaan valikoimaan makrotaloutta ja mikrotason rahoitusta koskevia asiaankuuluvia tietoja ja indikaattoreita, ja annetaan Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) käyttöön kaikki sen tehtävien suorittamisessa tarvittavat tiedot, samalla kun huolehditaan siitä, että nämä tiedot käsitellään tarvittaessa luottamuksellisina.

(3)

Muiden viranomaisten, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä – mukaan lukien viranomaiset, jotka tekevät tausta-analyysejä makrovakauspoliittisia päätöksiä varten – pitäisi myös saada käyttöönsä tehtäviensä suorittamisessa tarvitsemansa tietosarjat ja indikaattorit. Tiedot, joita asiaan liittyvillä viranomaisilla on käytettävissään alueillaan olevista sivuliikkeistä, vaihtelevat eri jäsenvaltioissa tietojen kattavuuden ja raportointitiheyden osalta.

(4)

Euroopan järjestelmäriskikomitean suosituksessa EJRK/2011/3 (3) suositettiin muun muassa jäsenvaltioiden varmistavan, että makrovakausviranomaisella on toimivalta pyytää ja saada viivytyksettä kaikki tehtäviensä hoitamisen kannalta relevantit kansalliset tiedot, myös mikrotason valvonnasta ja arvopaperimarkkinoiden valvonnasta vastaavilta viranomaisilta ja myös muita kuin valvontaan liittyviä tietoja sekä yksittäisiä laitoksia koskevat tiedot perustellusta pyynnöstä ja riittävin järjestelyin luottamuksellisuuden suojaamiseksi. Kyseisessä suosituksessa ei kuitenkaan kyetty ennakoimaan erilaisia makrovakauspolitiikan lähtökohtiin ja harjoittamiseen liittyviä institutionaalisia järjestelyjä, joita jäsenvaltioissa on toteutettu vuodesta 2011 lähtien. Tästä syystä siinä ei käsitelty erikseen tiettyjä institutionaalisia järjestelyjä, joita saatetaan tarvita sen varmistamiseksi, että makrovakausviranomaisilla on käytettävissään tietoja, joita pidetään tarpeellisina niiden tehtävien hoitamiseksi mutta jotka eivät ole niiden käytettävissä.

(5)

Tällä hetkellä rajat ylittävien rahoituspalvelujen tarjoaminen sellaisten luottolaitosten sivuliikkeiden toimesta, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, muodostaa finanssijärjestelmän merkittävän osan useissa jäsenvaltioissa. Näissä jäsenvaltioissa tietyt sivuliikkeet a) on nimetty toimivaltaisten viranomaisten toimesta merkittäviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (4) 51 artiklan mukaisesti, b) täyttävät muiden järjestelmän kannalta merkittävien laitosten kriteerit direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti, c) hoitavat kriittisiä tehtäviä Euroopan elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen perusteella, tai niillä on d) merkittävä markkinaosuus rahoitusvakauden kannalta merkityksellisistä toiminnoista (jäljempänä yhdessä ’rahoitusvakauden kannalta merkitykselliset sivuliikkeet’). Unionin lainsäädännössä ei esitetä rahoitusvakauden kannalta merkityksellisten sivuliikkeiden yhdenmukaistettua määritelmää. Rajat ylittävien rahoituspalvelujen tarjoamisen tällaisten sivuliikkeiden välityksellä odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa, kun rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen etenee Euroopan unionissa. Kaikkien viranomaisten, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, on voitava saada tiettyjä perustietoja kaikista toimialueellaan toimivista sivuliikkeistä, joiden emoluottolaitosten päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa. Tätä tarvitaan, jotta viranomainen voi vähintään arvioida, ovatko nämä sivuliikkeet rahoitusvakauden kannalta merkityksellisiä maassa, jossa ne toimivat. Jos viranomainen katsoo, että tilanne on tällainen, sen on voitava myös saada yksityiskohtaisia tietoja näiden sivuliikkeiden toiminnasta.

(6)

Luottolaitosten sivuliikkeet, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, ovat eri kokoisia ja merkitykseltään erilaisia. Jos näitä sivuliikkeitä pidetään rahoitusvakauden kannalta merkityksellisinä maassa, jossa ne toimivat, on tarpeen tehostaa vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion asiaan liittyvien viranomaisten keskinäistä yhteistyötä. Tällaisissa tapauksissa emolaitoksia ja konserneja, joihin nämä sivuliikkeet kuuluvat, koskevien valikoitujen tietojen vaihto on välttämätöntä, jotta voidaan arvioida mahdollista voimistavaa vaikutusta, joka tällaisilla sivuliikkeillä voi olla luottojen liiallisen kasvun tai kriisin aikana. On tarpeen vaihtaa tällaisia valikoituja tietoja, jotka koskevat omia varoja ja velkaantumista (mukaan lukien asianomaiset puskurivaatimukset), rahoitusta ja likviditeettiriskiä, liiketoimintastrategiaa ja elvytyssuunnitelmien tiettyjä osatekijöitä, näiden emolaitosten ja konsernien osalta myös makrovakauspolitiikan tehokkuuden varmistamiseksi tällaisten sivuliikkeiden vastaanottavissa jäsenvaltioissa.

(7)

Näistä syistä suosituksessa C mainittujen tietosarjojen toimittamista pidetään välttämättömänä, jotta viranomaiset, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, kykenevät täyttämään tehtävänsä. Tällaiset tiedot pitäisi toimittaa näille viranomaisille perustellusta pyynnöstä tiedonsaantitarpeen perusteella sekä unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä sovellettavin rajoituksin. Jos näiden viranomaisten on saatava lisätietoja hoitaakseen tehtäviään ja seuratakseen tai arvioidakseen järjestelmäriskejä tai kehittääkseen uusia poliittisia välineitä, niille pitäisi antaa tällaisia lisätietoja perustellusta pyynnöstä.

(8)

Direktiivissä 2013/36/EU, erityisesti sen 56 artiklassa, tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (5) ei poissuljeta tietojenvaihtoa sellaisten valvontatehtäviään hoitavien toimivaltaisten viranomaisten sekä viranomaisten tai laitosten välillä, joilla on velvollisuus ylläpitää finanssijärjestelmän vakautta jäsenvaltioissa, eikä aseteta sille esteitä. Vaikka unionin oikeudessa säädetään asiaan liittyvien mikrovakausviranomaisten keskinäistä tietojenvaihtoa koskevasta kehyksestä, makrovakausvalvontaa koskevaa tietojenvaihtoa varten ei ole olemassa kehystä.

(9)

Keskuspankit keräävät tietoja luottolaitosten sivuliikkeistä, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa. Euroopan keskuspankkijärjestelmän kansallisia keskuspankkeja kannustetaan jakamaan tällaisia tietoja asiaan liittyvien viranomaisten kanssa perustellusta pyynnöstä ja tiedonsaantitarpeen perusteella, koska tätä pidetään tehokkaana keinona edistää niiden tehtävien hoitoa.

(10)

Hyvin suunnitellut järjestelyt, jotka koskevat tietojen vaihtamista luottolaitosten sivuliikkeistä, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, voisivat auttaa viranomaisia, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, hoitamaan tehtävänsä. Yhteisymmärryspöytäkirjojen käytöllä päästäisiin standardointiin ja ennustettavuuteen ja saavutettaisiin yhteinen näkemys siitä, mitkä ovat niiden tehtävien hoitamisen kannalta merkityksellisiä tietoja; yhteisymmärryspöytäkirjoja pidetään myös tehokkaana ja tuloksellisena keinona saavuttaa tavoite ottaa käyttöön tietojen jakamisen kulttuuri asiaan liittyvien makrovakausviranomaisten välillä. Tältä kannalta Nordic-Baltic Macroprudentail Forum (6) ja viimeisin Cooperation and Coordination on cross-border financial stability in the Nordic-Baltic region -niminen yhteisymmärryspöytäkirja (7) voisivat olla lähtökohtina asiaan liittyvien viranomaisten väliselle tiivistä yhteistyötä koskevalle kehykselle.

(11)

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti päätös siitä, mikä viranomainen on asiaan liittyvä viranomainen, joka kerää tietoja rahoitusvakauden tai makrovakauden valvontaa varten, pitäisi tehdä asianomaisessa jäsenvaltiossa.

(12)

Direktiivin 2013/36/EY 40 artiklan nojalla vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki luottolaitokset, joilla on sivuliikkeitä niiden alueella, raportoivat niille määräajoin näiden vastaanottavien jäsenvaltioiden alueella harjoittamistaan toimista. Tätä raportointia voidaan vaatia i) tietojenvaihtoa ja tilastointia varten, ii) sivuliikkeiden toteamiseksi merkittäviksi tai iii) vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivin 2013/36/EU nojalla uskottujen valvontatehtävien hoitamiseksi. Ei ole selvää, voidaanko tämän artiklan nojalla kerättyjä tietoja käyttää myös makrovakauden valvontaa varten, koska kyseisessä säännöksessä ei eroteta makrovakauden ja mikrovakauden valvontaa toisistaan. Tästä syystä Euroopan komission pitäisi harkita asetuksen (EU) N:o 575/2013 513 artiklassa säädetyn tarkastelun yhteydessä, pitäisikö unionin lainsäädäntöä muuttaa eli selventää, että sivuliikkeitä koskevia tietoja voidaan kerätä myös makrovakauden valvontaa varten.

(13)

Luottolaitosten sivuliikkeisiin, joiden päätoimipaikka on kolmannessa maassa, sovelletaan vain kansallista lainsäädäntöä, eikä tätä alaa koskevia kansallisia lakeja ole yhteensovitettu unionin oikeudessa. Sen jälkeen kun direktiivin 2013/36/EU 47 artiklaa muutettiin äskettäin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) N:o 2019/878 (8), siinä säädetään, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on kerättävä luottolaitosten sivuliikkeiltä, joiden päätoimipaikka on kolmannessa maassa, vähimmäistason tietosarja, jota on täydennettävä kaikilla muilla tiedoilla, joita pidetään välttämättöminä sivuliikkeen liiketoiminnan kattavan seurannan mahdollistamiseksi. Tällaiset tiedot pitäisi jakaa sellaisten viranomaisten kanssa, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, jos tämä on mahdollista ja asianmukaista. Komission pitäisi asetuksen (EU) N:o 575/2013 513 artiklassa säädetyssä – ja edellä mainitussa – tarkastelussa, joka koskee sitä, pitäisikö unionin lainsäädäntöä muuttaa eli selventää, että sivuliikkeitä koskevia tietoja voidaan kerätä myös makrovakauden valvontaa varten, tarkastella myös sitä, olisiko tarkoituksenmukaista kerätä tietoja näitä tarkoituksia varten luottolaitosten sivuliikkeiltä, joiden päätoimipaikka on kolmannessa maassa.

(14)

Neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (9) (jäljempänä YVM-asetus) nojalla EKP on toimivaltainen viranomainen merkittävien luottolaitosten osalta yhteisen valvontamekanismin (YVM) yhteydessä. EKP on tässä ominaisuudessa vastuussa merkittävien luottolaitosten valvonnasta ja tekee tiivistä yhteistyötä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa hoitaessaan tehtäviään yhteisissä valvontaryhmissä, joihin kuuluu EKP:n ja asiaan liittyvien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten henkilöstöä. Tämä mahdollistaa valvottaviin luottolaitoksiin liittyvien tietojen sujuvan ja nopean vaihtamisen. Viranomaiset, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, voivat pyytää ja saada EKP:ltä tietoja valvontatehtäväänsä varten luottolaitosten sivuliikkeistä, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.

(15)

YVM-asetuksen 5 artiklan 2 kohdan nojalla EKP on vastuussa kansallisten viranomaisten toteuttamien makrovakaustoimenpiteiden arvioinnista ja tarvittaessa korkeampien pääomapuskureita koskevien vaatimusten ja tiukempien toimenpiteiden soveltamisesta. Tässä yhteydessä tiedot luottolaitosten sivuliikkeistä, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, kuuluvat tietoryhmiin, jotka saattavat olla tarpeen, jotta EKP voi hoitaa näitä tehtäviä.

(16)

YVM:ään osallistumattomien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja valvottavista luottolaitoksista valvontakollegioissa, joita perustetaan direktiivin 2013/36/EU 51 ja 116 artiklan nojalla ja jotka ovat elimiä, joissa koordinoidaan luottolaitoksen rajat ylittäviin toimintoihin liittyviä valvontatehtäviä.

(17)

Tämä rajat ylittävä tietojenjakomekanismi keskittyy mikrovakauden valvonnan tavoitteisiin. Näin ollen direktiivin 2013/36/EU 51 ja 116 artikla sekä komission delegoitu asetus (EU) 2016/98 (10), jossa vahvistetaan valvontakollegioiden toiminnan yleiset edellytykset, eivät koske erikseen sellaisten viranomaisten osallistumista, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä asiaan liittyvissä valvontakollegioissa. Kotijäsenvaltion asiaan liittyvä toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin lähtökohtaisesti kutsua muita yhteisöjä osallistumaan valvontakollegioiden kokouksiin sillä edellytyksellä, että kaikki kollegion jäsenet suostuvat tähän. Tietyt tiedot, jotka liittyvät luottolaitokseen, johon sivuliike kuuluu, ja joita jaetaan valvontakollegioissa, saattavat olla merkityksellisiä makrovakauden valvonnan kannalta. Toimivaltaisia viranomaisia kannustetaan tässä yhteydessä kutsumaan asiaan liittyviä viranomaisia, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, mukaan keskusteluihin, jotka koskevat valvontakollegioissa käsiteltäviä makrovakauden valvonnan kannalta merkityksellisiä erityisaiheita. Asiaan liittyvien viranomaisten nimenomainen ottaminen mukaan valvontakollegioihin mahdollisina tarkkailijoina komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/98 nojalla voisi antaa enemmän varmuutta niiden asemasta. Makrovakausviranomaisten edustajien kutsuminen mukaan valvontakollegioiden kokouksiin antamaan muille osallistujille tietoja makrovakauteen kohdistuvista riskistä tai makrovakauden alaa koskevan sääntelyn kehityksestä voisi myös olla hyödyllistä valvontakollegioissa käytävien keskustelujen kannalta.

(18)

Jotta varmistettaisiin tässä suosituksessa tarkoitetun tietojenvaihdon johdonmukaisuus, tehokkuus ja tuloksellisuus, Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) pitäisi yhteistyössä EJRK:n kanssa laatia ohjeita tietojenvaihtoa ja sen seurantaa varten. Jotta asiaan liittyviltä sidosryhmiltä saatavat tiedot olisivat jossain määrin yhdenmukaisia, EPV:n pitäisi ottaa käyttöön yhteisymmärryspöytäkirjoja koskeva yhteinen kehys yhteistyössä kaikkien asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa.

(19)

Tämä suositus ei vaikuta keskuspankkien rahapoliittiseen toimivaltaan unionissa.

(20)

EJRK:n suositukset julkaistaan sen jälkeen kun niille, joille suositus on osoitettu, on ilmoitettu julkaisemisaikeista, ja sen jälkeen kun EJRK:n hallintoneuvosto on ilmoittanut Euroopan unionin neuvostolle aikeestaan julkaista ne ja antanut neuvostolle mahdollisuuden ottaa tähän kantaa,

1.

vaihtavat tietoja, joita pidetään tarpeellisina, jotta ne voivat hoitaa tehtäviään, jotka liittyvät makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksymiseen ja/tai käyttöönottoon, tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviään tehokkaasti ja tuloksellisesti luottolaitosten vastaanottavassa jäsenvaltiossa sijaitsevien sellaisten sivuliikkeiden osalta, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa. Tietojenvaihdon tulisi perustua – EPV:n alasuosituksen C(1) nojalla antamien ohjeiden mukaisesti – tällaisia sivuliikkeitä koskevaan perusteltuun tietopyyntöön, jonka on esittänyt vastaanottavan jäsenvaltion asiaan liittyvä viranomainen, jolle on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä. Vaihdettavien tietojen pitäisi olla oikeassa suhteessa siihen, mikä merkitys sivuliikkeillä on vastaanottavan jäsenvaltion rahoitusvakauden kannalta.

2.

ottavat käyttöön yhteisymmärryspöytäkirjoja tai muita vapaaehtoisia yhteistyöjärjestelyjen ja tietojenvaihdon muotoja keskenään – tai kolmannen maan asiaan liittyvän viranomaisen kanssa – luottolaitosten vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevien sellaisten sivuliikkeiden osalta, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jos kaikki asianomaiset osapuolet pitävät tätä tarpeellisena ja asianmukaisena tietojenvaihdon edistämiseksi.

1.

arvioi, onko unionin lainsäädännössä rajoituksia, jotka estävät viranomaisia, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, saamasta tai vastaanottamasta sivuliikkeitä koskevia tietoja, jotka ovat tarpeen näiden toimintojen hoitamiseksi tai näiden tehtävien täyttämiseksi,

2.

ehdottaa, että unionin lainsäädäntöä muutetaan kaikkien tällaisten rajoitusten poistamiseksi, jos Euroopan komissio toteaa arviointinsa perusteella, että tällaisia rajoituksia on olemassa.

1.

antaa ohjeita suosituksen A mukaisesti asiaan liittyvien viranomaisten keskinäistä tietojenvaihtoa varten luottolaitosten sivuliikkeistä, joilla on päätoimipaikka toisessa jäsenvaltiossa, jolloin tietoihin pitäisi sisältyä vähintään luettelo vaihdettavista tiedoista tiedonsaantitarpeen perusteella sekä sovellettavan unionin oikeuden ja kansallisten lakien rajoissa. Luettelon pitäisi sisältää vähintään tietoeriä kaikista seuraavista ryhmistä

2.

seuraa säännöllisesti yhteistyössä EJRK:n kanssa asiaan liittyvien viranomaisten keskinäisen tietojenvaihdon tehokkuutta ja tuloksellisuutta luottolaitosten sellaisten sivuliikkeiden osalta, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa.

a)

’sivuliikkeellä’ tarkoitetaan liiketoimipaikkaa, joka on luottolaitoksesta oikeudellisesti riippuvainen osa ja jossa harjoitetaan suoraan luottolaitosten liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia,

b)

’luottolaitoksella’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta,

c)

’rahoitusvakauden kannalta merkityksellisellä sivuliikkeellä’ tarkoitetaan luottolaitoksella vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevaa sivuliikettä, jolla on päätoimipaikka toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa ja joka täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

d)

’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 44 alakohdassa määriteltyä vastaanottavaa jäsenvaltiota,

e)

’kotijäsenvaltiolla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 43 alakohdassa määriteltyä kotijäsenvaltiota,

f)

’toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan viranomaista tai elintä, joka virallisesti tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä ja jolle annetaan kansallisessa lainsäädännössä toimivalta valvoa luottolaitoksia osana kyseisen jäsenvaltion valvontajärjestelmää, mukaan lukien EKP niiden tehtävien osalta, jotka sille on annettu neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 9 artiklan 1 kohdan nojalla,

g)

’yhteisymmärryspöytäkirjalla’ tarkoitetaan vapaaehtoista järjestelyä, jolla vahvistetaan, miten asiaan liittyvät viranomaiset aikovat tehdä yhteistyötä keskenään, ja jolla täsmennetään vaihdettavien tietojen yksityiskohdat sovellettavien lakien ja asetusten mukaisesti,

h)

’asiaan liittyvällä viranomaisella’ tarkoitetaan

1.

2.

a)

Asiaan liittyviä viranomaisia pyydetään toimittamaan EJRK:lle ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä väliraportti suosituksen A täytäntöönpanosta.

b)

Asiaan liittyviä viranomaisia pyydetään toimittamaan EJRK:lle ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2024 mennessä lopullinen raportti suosituksen A täytäntöönpanosta ja ottamaan huomioon mahdolliset kansalliseen ja unionin lainsäädäntöön ja EPV:n ohjeisiin tehtävät muutokset.

1.

2.