18.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/2160,

annettu 27 päivänä marraskuuta 2019,

asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta katettujen joukkolainojen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (4) 129 artiklassa säädetään, että katettuihin joukkolainoihin voidaan tietyin edellytyksin soveltaa etuuskohtelua. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/2162 (5) täsmennetään katettujen joukkolainojen keskeiset osatekijät ja säädetään katettujen joukkolainojen yhteisestä määritelmästä.

(2)

Komissio pyysi 20 päivänä joulukuuta 2013 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (6) perustettua Euroopan valvontaviranomaista (Euroopan pankkiviranomaista) (EPV) antamaan lausunnon asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklassa säädettyjen katettujen joukkolainojen riskipainojen asianmukaisuudesta. EPV:n 1 päivänä heinäkuuta 2014 antaman lausunnon mukaan asetuksella (EU) N:o 575/2013 säädetty etuuskohtelun mukainen riskipainokohtelu on lähtökohtaisesti asianmukainen vakavaraisuuskohtelu. EPV suositteli kuitenkin, että tarkasteltaisiin vielä mahdollisuutta täydentää edullisemman riskipainokohtelun hyväksyttävyysvaatimuksia niin, että ne kattavat ainakin likviditeettiriskin vähentämisen ja ylivakuuden, toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja sijoittajia kohtaan olevaa tiedonantovelvollisuutta koskevien nykyvaatimusten edelleen kehittämisen.

(3)

EPV:n lausunnon perusteella on aiheellista hyväksyä katettuja joukkolainoja koskevia lisävaatimuksia, mikä tarkoittaa sellaisille katetuille joukkolainoille asetettujen laatuvaatimusten tiukentamista, joihin voidaan soveltaa asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyä suotuisaa pääomakohtelua.

(4)

Toimivaltaiset viranomaiset voivat olla osittain soveltamatta katepoolissa oleviin luottolaitossaamisiin vaatimusta luottoluokalle 1 asetettujen edellytysten täyttymisestä ja hyväksyä sen sijaan sen, että luottoluokkaan 2 sijoittuvat saamiset ovat enintään 10 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärän muodostamasta kokonaissaamisesta. Tällaisia osittaisia poikkeuksia sovelletaan kuitenkin vasta EPV:n kuulemisen jälkeen ja ainoastaan, jos kyseisissä jäsenvaltioissa voidaan todeta mittavia potentiaalisia keskittymäongelmia, jotka johtuvat luottoluokkaa 1 koskevan vaatimuksen soveltamisesta. Ulkoisten luottoluokituslaitosten asettamat vaatimukset, jotka luottoluokkaan 1 sijoittuvien saamisten on täytettävä, ovat käyneet yhä vaikeammiksi täyttää useimmissa jäsenvaltioissa niin euroalueella kuin sen ulkopuolellakin, ja siksi tällaisen osittaisen poikkeuksen soveltamista ovat pitäneet tarpeellisena sellaiset jäsenvaltiot, joissa on suurimmat katettujen joukkolainojen markkinat. Jotta helpotettaisiin luottolaitoksilta olevien saamisten käyttöä katettujen joukkolainojen vakuutena ja ratkaistaisiin potentiaaliset keskittymäongelmat, on tarpeen muuttaa asetusta (EU) N:o 575/2013 vahvistamalla sääntö, jonka mukaan hyväksytään se, että luottoluokan 1 sijasta luottoluokkaan 2 sijoittuvat luottolaitoksilta olevat saamiset ovat enintään 10 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä, ilman EPV:n kuulemista koskevaa vaatimusta. On tarpeen sallia luottoluokan 3 soveltaminen lyhytaikaisiin talletuksiin ja johdannaisiin tietyissä jäsenvaltioissa silloin, kun olisi liian vaikeaa noudattaa vaatimusta luottoluokasta 1 tai 2. Direktiivin (EU) 2019/2162 nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava EPV:n kuulemisen jälkeen sallia luottoluokan 3 soveltaminen johdannaissopimuksiin, jotta voidaan puuttua potentiaalisiin keskittymäongelmiin.

(5)

Luotot, joiden vakuutena on ranskalaisten Fonds Communs de Titrisation -rahastojen tai vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen, jotka arvopaperistavat asuin- tai liikekiinteistöihin liittyviä saamisia, liikkeeseen laskemia etuoikeusasemaltaan parhaimpia osuuksia, ovat hyväksyttäviä omaisuuseriä, joita voidaan käyttää katettujen joukkolainojen vakuutena, kunhan noudatetaan enimmäismäärää, joka on 10 prosenttia liikkeeseenlaskun vielä liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä, jäljempänä ’10 prosentin kynnysarvo’. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 496 artiklan mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin olla soveltamatta 10 prosentin kynnysarvoa. Lisäksi mainitun asetuksen 503 artiklan 4 kohdan mukaan komission edellytetään tarkastelevan, onko poikkeus, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta 10 prosentin kynnysarvoa, asianmukainen. Komissio pyysi 22 päivänä joulukuuta 2013 EPV:tä antamaan lausunnon tästä kysymyksestä. EPV totesi lausunnossaan, että ranskalaisten Fonds Communs de Titrisation -rahastojen tai vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen, jotka arvopaperistavat asuin- tai liikekiinteistöihin liittyviä saamisia, liikkeeseen laskemien etuoikeusasemaltaan parhaimpien osuuksien käyttäminen vakuutena aiheuttaisi huolta vakavaraisuudesta, koska katettujen joukkolainojen ohjelma, jossa käytetään vakuutena arvopaperistamisosuuksia, on rakenteeltaan kaksitasoinen, ja koska katepoolin luottoluokan läpinäkyvyys ei tämän vuoksi olisi riittävä. EPV suositteli, että mainitun asetuksen 496 artiklassa tällä hetkellä säädetty etuoikeusasemaltaan parhaita osuuksia koskeva poikkeus 10 prosentin kynnysarvosta poistetaan 31 päivän joulukuuta 2017 jälkeen.

(6)

Asuntolainavakuudellisten tai liikekiinteistölainavakuudellisten arvopapereiden sisällyttäminen katepooliin sallitaan vain harvoissa kansallisissa katettuja joukkolainoja koskevissa kehyksissä. Tällaisten rakenteiden käyttö on vähenemässä, sillä käytön katsotaan turhaan mutkistavan katettujen joukkolainojen ohjelmia. Näin ollen on aiheellista poistaa tyystin tällaisten rakenteiden käyttö hyväksyttävinä omaisuuserinä.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisia ryhmänsisäisiä katettujen joukkolainojen poolirakenteiden puitteissa liikkeeseenlaskettuja katettuja joukkolainoja on myös käytetty hyväksyttävinä vakuuksina. Ryhmänsisäiset katettujen joukkolainojen poolirakenteet eivät aiheuta lisäriskejä vakavaraisuuden kannalta, sillä niissä ei synny samanlaisia monimutkaisuusongelmia kuin käytettäessä luottoja, joiden vakuutena on ranskalaisten Fonds Communs de Titrisation -rahastojen tai vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen, jotka arvopaperistavat asuin- tai liikekiinteistöihin liittyviä saamisia, liikkeeseen laskemia etuoikeusasemaltaan parhaimpia osuuksia. EPV:n lausunnon mukaan olisi sallittava, että katettujen joukkolainojen vakuudeksi annetaan ryhmänsisäisten katettujen joukkolainojen poolirakenteita asettamatta rajoituksia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen määrälle. Vaatimus, jonka mukaan 15 prosentin tai 10 prosentin rajoitusta sovelletaan luottolaitoksilta oleviin saamisiin ryhmänsisäisissä katettujen joukkolainojen poolirakenteissa, olisi poistettava. Kyseisiä ryhmänsisäisiä katettujen joukkolainojen poolirakenteita säännellään direktiivillä (EU) 2019/2162.

(8)

Katettuihin joukkolainoihin sovelletaan katettujen joukkolainojen vakuutena olevan kiinteän omaisuuden arvostussääntöjä, jotta kyseiset joukkolainat täyttäisivät etuuskohtelun edellytyksenä olevat vaatimukset. Katettujen joukkolainojen vakuutena käytettäville omaisuuserille asetettavat hyväksyttävyysvaatimukset koskevat yleisiä laatunäkökohtia, joiden avulla varmistetaan katepoolin kestävyys, ja kyseisistä vaatimuksista olisi näin ollen säädettävä direktiivissä (EU) 2019/2162 Täten arvostusmenetelmiä koskevat säännökset olisi vahvistettava mainitussa direktiivissä eikä kiinnitysluottoarvon arviointia koskevia teknisiä sääntelystandardeja pitäisi soveltaa kyseisiin katettujen joukkolainojen hyväksyttävyyskriteereihin.

(9)

Luototusasteen rajat ovat tarpeellisia, kun varmistetaan katettujen joukkolainojen luottoluokka. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan luototusasteen rajat kiinnitysluotoille ja aluskiinnityksille täsmentämättä rajojen soveltamistapaa. Tämä voisi aiheuttaa epävarmuutta. Luototusasteen rajoja olisi sovellettava ohjaavina periaatteina. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka kohde-etuutena olevan luoton koolle ei aseteta rajoja, sitä voidaan käyttää vakuutena ainoastaan kyseisille omaisuuserille asetetuissa luototusasteen rajoissa. Luototusasteen rajat määrittävät, mikä prosenttiosuus luotosta otetaan huomioon velkoja koskevassa kattavuusvaatimuksessa. Siksi on paikallaan täsmentää, että luototusasteen rajat määrittävät luoton osuuden, joka otetaan huomioon katettua joukkolainaa koskevassa kattavuudessa.

(10)

Selvyyden vuoksi luototusasteen rajoja olisi sovellettava luoton koko maturiteetin ajan. Tosiasialliset luototusasteen rajat eivät saisi muuttua, vaan rajana olisi edelleen oltava 80 prosenttia asunto-omaisuuden arvosta asuntolainojen tapauksessa ja 60 prosenttia liikekiinteistöomaisuuden arvosta liikekiinteistölainojen tapauksessa siten, että kyseistä rajaa voidaan nostaa 70 prosenttiin, ja 60 prosenttia alusten tapauksessa. Liikekiinteistöjä olisi pidettävä tällaisesta omaisuudesta vallalla olevan yleisen käsityksen mukaisesti muina kuin asuinkiinteistöinä, myös kun ne ovat voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen hallussa.

(11)

Jotta etuuskohtelun piiriin kuuluvien katettujen joukkolainojen laatua voitaisiin edelleen parantaa, tällaiseen etuuskohteluun olisi sovellettava ylivakuuden vähimmäistasoa eli direktiivissä (EU) 2019/2162 tarkoitetut kattavuutta koskevat vaatimukset ylittävää vakuustasoa. Tällainen vaatimus vähentäisi liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyydestä tai kriisinratkaisusta aiheutuvia olennaisimpia riskejä. Jäsenvaltion päätöksen soveltaa korkeampaa ylivakuuden vähimmäistasoa alueellaan sijaitsevien luottolaitosten liikkeeseen laskemiin katettuihin joukkolainoihin ei pitäisi estää luottolaitoksia sijoittamasta muihin katettuihin joukkolainoihin, joihin sovelletaan alhaisempaa ylivakuuden vähimmäistasoa ja jotka täyttävät tämän asetuksen vaatimukset, eikä hyötymästä tämän asetuksen säännöksistä.

(12)

Katettuihin joukkolainoihin sijoittaville luottolaitoksille edellytetään annettavan tietyt tiedot kyseisistä katetuista joukkolainoista vähintään puolivuosittain. Läpinäkyvyysvaatimukset ovat ehdottoman välttämätön osa katettuja joukkolainoja, ja niillä varmistetaan se, että tiedot ilmoitetaan yhdenmukaisesti ja että sijoittajille annetaan mahdollisuus suorittaa tarvittava riskinarviointi, sekä parannetaan vertailukelpoisuutta, avoimuutta ja markkinoiden vakautta. Sen vuoksi on aiheellista varmistaa, että läpinäkyvyysvaatimuksia sovelletaan kaikkiin katettuihin joukkolainoihin vahvistamalla kyseiset vaatimukset direktiivissä (EU) 2019/2162. Tällaiset vaatimukset olisi näin ollen poistettava asetuksesta (EU) N:o 575/2013.

(13)

Katetut joukkolainat ovat pitkän aikavälin rahoitusvälineitä, joten niiden sovittu maturiteetti on yleensä useita vuosia. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että ennen 31 päivää joulukuuta 2007 tai ennen 8 päivää heinäkuuta 2022 liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin ei kohdistu tästä asetuksesta johtuvia haitallisia vaikutuksia. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, ennen 31 päivää joulukuuta 2007 liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat olisi jatkossakin vapautettava asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyistä vaatimuksista, jotka koskevat hyväksyttäviä omaisuuseriä, ylivakuutta ja täytevakuuksia. Lisäksi muut katetut joukkolainat, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisia ja jotka on laskettu liikkeeseen ennen 8 päivää heinäkuuta 2022, olisi vapautettava ylivakuutta ja täytevakuuksia koskevista vaatimuksista, ja niihin olisi edelleen voitava soveltaa kyseisessä asetuksessa säädettyä etuuskohtelua niiden erääntymiseen saakka.

(14)

Tätä asetusta olisi sovellettava yhdessä direktiivin (EU) 2019/2162 saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säädösten kanssa. Jotta varmistettaisiin, että uutta kehystä, jossa vahvistetaan katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun rakenteelliset tekijät sekä etuuskohtelua koskevat muutetut vaatimukset, sovelletaan johdonmukaisesti, tämän asetuksen soveltamista olisi lykättävä päivään, josta lähtien jäsenvaltioiden on määrä soveltaa säännöksiä, joilla kyseinen direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(15)

Asetus (EU) N:o 575/2013 olisi sen vuoksi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutokset asetukseen (EU) N:o 575/2013

Muutetaan asetus (EU) N:o 575/2013 seuraavasti:

1)

Muutetaan 129 artikla seuraavasti:

a)

muutetaan 1 kohta seuraavasti:

i)

muutetaan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

korvataan johdantokappale seuraavasti:

”Jotta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2162  (*1) 3 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuihin katettuihin joukkolainoihin voidaan soveltaa tämän artiklan 4 ja 5 kohdan mukaista etuuskohtelua, niiden on täytettävä tämän artiklan 3, 3 a ja 3 b kohdassa säädetyt vaatimukset ja niiden vakuutena on oltava jokin seuraavista hyväksyttävistä omaisuuseristä:

korvataan c alakohta seuraavasti:

”c)

saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 1 tai luottoluokkaan 2, tai saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 3, kun kyseiset saamiset ovat muodoltaan

i)

lyhytaikaisia talletuksia, joiden maturiteetti on enintään 100 päivää, kun näitä talletuksia käytetään direktiivin (EU) 2019/2162 16 artiklan mukaisen katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskevan vaatimuksen täyttämiseen, tai

ii)

johdannaissopimuksia, jotka täyttävät mainitun direktiivin 11 artiklan 1 kohdan mukaiset vaatimukset, kun toimivaltaiset viranomaiset tämän sallivat.”;

korvataan d alakohta seuraavasti:

”d)

luotot, joiden vakuutena on asuinkiinteistö enintään pienimpään pääoman määrään saakka sellaisten kiinteistöön kohdistuvien kiinnitysten tapauksessa, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa on korkeintaan 80 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta;”

korvataan f alakohta seuraavasti:

”f)

luotot, joiden vakuutena on liikekiinteistö enintään pienimpään pääoman määrään saakka sellaisten kiinteistöön kohdistuvien kiinnitysten tapauksessa, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa on korkeintaan 60 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta. Liikekiinteistövakuudelliset luotot voidaan hyväksyä, kun luototusaste on yli 60 prosenttia mutta enintään 70 prosenttia, jos katettujen joukkolainojen vakuudeksi pantattujen omaisuuserien kokonaisarvo on vähintään 10 prosenttia suurempi kuin katetun joukkolainan jäljellä oleva nimellismäärä, ja joukkovelkakirjanhaltijoiden vaateet täyttävät 4 luvussa asetetut oikeusvarmuuden vaatimukset. Joukkovelkakirjanhaltijoiden vaateilla on oltava ylempi etuoikeussija kuin muilla vakuuteen kohdistuvilla vaateilla;”

ii)

korvataan toinen alakohta seuraavasti:

”Sovellettaessa 1 a kohtaa saamisia, jotka aiheutuvat lainojen, joiden vakuutena ovat kiinteistövakuudelliset velkainstrumentit, velallisten maksujen siirrosta ja hallinnasta taikka tällaisiin lainoihin liittyvien realisointitulojen siirrosta ja hallinnasta, ei oteta huomioon mainitussa kohdassa tarkoitettuja raja-arvoja laskettaessa.”;

iii)

kumotaan kolmas alakohta;

b)

lisätään kohdat seuraavasti:

”1a.   Sovellettaessa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa sovelletaan seuraavia:

a)

kun kyseessä ovat saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 1, saaminen saa olla enintään 15 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä;

b)

kun kyseessä ovat saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 2, saaminen saa olla enintään 10 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä;

c)

kun kyseessä ovat saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 3 ja jotka ovat muodoltaan tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja lyhytaikaisia talletuksia tai jotka ovat muodoltaan tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja johdannaissopimuksia, kokonaissaaminen saa olla enintään 8 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellisarvosta; direktiivin (EU) 2019/2162 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset voivat EPV:tä kuultuaan sallia saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 3 ja jotka ovat muodoltaan johdannaissopimuksia, jos kyseisissä jäsenvaltioissa voidaan todeta merkittäviä potentiaalisia keskittymäongelmia, jotka johtuvat tässä kohdassa tarkoitettujen luottoluokkaa 1 ja luottoluokkaa 2 koskevien vaatimusten soveltamisesta;

d)

kokonaissaaminen luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 1, 2 tai 3, saa olla enintään 15 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen yhteenlasketusta nimellisarvosta ja kokonaissaaminen luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 2 tai 3, saa olla enintään 10 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellisarvosta.

1b.   Tämän artiklan 1 a kohtaa ei sovelleta tapauksiin, joissa katettuja joukkolainoja käytetään direktiivin (EU) 2019/2162 artiklan nojalla hyväksyttynä vakuutena.

1c.   Sovellettaessa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohtaa 80 prosentin rajaa sovelletaan lainakohtaisesti, ja se määrittää lainan osuuden, joka otetaan huomioon katettuun joukkolainaan liittyvien velkojen kattavuudessa, ja sitä sovelletaan luoton koko maturiteetin ajan.

1d.   Sovellettaessa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan f ja g alakohtaa 60 prosentin tai 70 prosentin rajaa sovelletaan lainakohtaisesti, ja se määrittää luoton osuuden, joka otetaan huomioon katettuun joukkolainaan liittyvien velkojen kattavuudessa, ja sitä sovelletaan luoton koko maturiteetin ajan.”;

c)

korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Tämän asetuksen mukaisten katettujen joukkolainojen vakuutena olevan kiinteän omaisuuden ja alusten osalta on täytettävä 208 artiklassa säädetyt vaatimukset. Jäljempänä olevan 208 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukainen kiinteistön arvon seuranta on toteutettava säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa kaiken kiinteän omaisuuden ja alusten osalta.”;

d)

lisätään kohdat seuraavasti:

”3a.   Sen lisäksi, että katettujen joukkolainojen vakuutena on oltava tämän artiklan 1 kohdassa lueteltuja hyväksyttäviä omaisuuseriä, niihin on sovellettava 5 prosentin suuruista direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 14 alakohdassa määritellyn ylivakuuden vähimmäistasoa.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 alakohdassa määriteltyjen katevarojen yhteenlasketun nimellismäärän arvon on oltava vähintään sama kuin liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen yhteenlaskettu nimellismäärä (”nimellisperiaate”) ja koostuttava tämän artiklan 1 kohdassa säädetyistä hyväksyttävistä omaisuuseristä.

Jäsenvaltiot voivat asettaa katettuja joukkolainoja varten alhaisemman ylivakuuden vähimmäistason, tai ne voivat sallia, että niiden toimivaltaiset viranomaiset asettavat tällaisen tason, edellyttäen että:

a)

ylivakuuden laskenta perustuu joko muodolliseen menettelyyn, jossa otetaan huomioon omaisuuseriin liittyvä riski tai omaisuuserien arvostamiseen sovelletaan kiinnitysluottoarvoa; ja

b)

ylivakuuden vähimmäistaso on vähintään 2 prosenttia direktiivin (EU) 2019/2162 15 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitetun nimellisperiaatteen mukaan laskettuna.

Ylivakuuden vähimmäistasossa huomioon otettaviin omaisuuseriin ei sovelleta 1 a kohdassa säädettyjä saamisten koon raja-arvoja eikä niitä oteta huomioon kyseisten raja-arvojen laskennassa.

3b.   Tämän artiklan 1 kohdassa lueteltuja hyväksyttäviä omaisuuseriä voidaan sisällyttää katepooliin direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 13 alakohdassa määriteltyinä täytevakuuksina, jollei tämän artiklan 1 ja 1 a kohdassa säädetyistä luottoluokkaa ja saamisten kokoa koskevista rajoituksista muuta johdu.”;

e)

korvataan 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”6.   Ennen 31 päivää joulukuuta 2007 liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin ei sovelleta 1, 1 a, 3, 3 a ja 3 b kohdassa säädettyjä vaatimuksia. Niihin voidaan soveltaa etuuskohtelua 4 ja 5 kohdan nojalla niiden erääntymiseen saakka.

7.   Ennen 8 päivää heinäkuuta 2022 liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin, jotka täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset sellaisena kuin niitä sovelletaan asianomaisena liikkeeseenlaskupäivänä, ei sovelleta 3 a ja 3 b kohdan vaatimuksia. Niihin voidaan soveltaa etuuskohtelua 4 ja 5 kohdan nojalla niiden erääntymiseen saakka.”

2)

Korvataan 416 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohta seuraavasti:

”ii)

ne ovat direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja katettuja joukkolainoja, joita ei tarkoiteta tämän alakohdan i alakohdassa;”.

3)

Korvataan 425 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Laitosten on ilmoitettava likviditeetin sisäänvirtaukset. Likviditeetin sisäänvirtaukset on rajattava 75 prosenttiin likviditeetin ulosvirtauksista. Laitokset voivat jättää tämän rajauksen ulkopuolelle likviditeetin sisäänvirtaukset, jotka saadaan muihin laitoksiin tehdyistä talletuksista, joihin voidaan soveltaa tämän asetuksen 113 artiklan 6 tai 7 kohdassa tarkoitettua käsittelytapaa.

Laitokset voivat jättää tämän rajauksen ulkopuolelle luotonottajilta ja joukkovelkakirjoihin sijoittajilta tulevista maksuista johtuvat likviditeetin sisäänvirtaukset, kun kyseiset sisäänvirtaukset liittyvät kiinnitysluottoihin, jotka rahoitetaan joukkolainoilla, joihin voidaan soveltaa tämän asetuksen 129 artiklan 4, 5 tai 6 kohdassa säädettyä kohtelua, tai direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 1 alakohdassa määritetyillä katetuilla joukkolainoilla. Laitokset voivat jättää rajauksen ulkopuolelle sisäänvirtaukset edistämislainoista, jotka laitos on välittänyt. Yksittäisen laitoksen valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen etukäteissuostumuksella laitos voi kokonaan tai osittain jättää sisäänvirtaukset rajauksen ulkopuolelle, kun likviditeetin tarjoaja on laitoksen emoyrityksenä tai tytäryrityksenä toimiva laitos tai saman emoyrityksenä toimivan laitoksen tai emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen toinen tytäryritys taikka se on direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla yhteydessä laitokseen.”

4)

Korvataan 427 artiklan 1 kohdan b alakohdan x alakohta seuraavasti:

”x)

velat, jotka johtuvat liikkeeseen lasketuista arvopapereista, joihin voidaan soveltaa tämän asetuksen 129 artiklan 4 tai 5 kohdassa tarkoitettua kohtelua, tai direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 1 alakohdassa määritellyistä katetuista joukkolainoista;”

5)

Korvataan 428 artiklan 1 kohdan h alakohdan iii alakohta seuraavasti:

”iii)

kassavirtojen vastaavuus on rahoitettu (pass-through) joukkovelkakirjalainoilla, joihin voidaan soveltaa tämän asetuksen 129 artiklan 4 tai 5 kohdassa säädettyä kohtelua, tai direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 1 alakohdassa määritellyillä katetuilla joukkolainoilla;”.

6)

Kumotaan 496 artikla.

7)

Korvataan liitteessä III olevan 6 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c)

ne ovat direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjä katettuja joukkolainoja, joita ei tarkoiteta tämän kohdan b alakohdassa.”

2 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 8 päivästä heinäkuuta 2022.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 27 päivänä marraskuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

D. M. SASSOLI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

T. TUPPURAINEN


(1)  EUVL C 382, 23.10.2018, s. 2.

(2)  EUVL C 367, 10.10.2018, s. 56.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 18. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2019.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2162, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivien 2009/65/EY ja 2014/59/EU muuttamisesta (ks. tämän virallisen lehden s. 29).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).