(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 12 artiklassa säädetään, että komissio voi asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa hyväksyä välittömästi sovellettavia toimenpiteitä, jotka liittyvät meren elollisten luonnonvarojen säilymiseen kohdistuvaan vakavaan uhkaan. Komissio voi kyseisen uhan lievittämiseksi hyväksyä joko jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tällaiset kiireelliset toimenpiteet välittömästi sovellettavina täytäntöönpanosäädöksinä, joita sovelletaan enintään kuuden kuukauden ajan.

(2)

Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1139 (2) 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, että asianmukaiset korjaavat toimenpiteet on toteutettava, jos tieteelliset lausunnot osoittavat, että mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvan kalakannan kutukannan biomassa jää alle viitearvon, jonka alittuessa lisääntymiskyky saattaa heikentyä. Näiden korjaavien toimenpiteiden tarkoituksena on varmistaa kyseisen kannan nopea paluu kestävän enimmäistuoton mahdollistavien tasojen yläpuolelle.

(3)

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) tieteellisten lausuntojen mukaan Itämeren itäosan turskakannan (Gadus morhua) biomassa on kestämättömän alhainen vähentyneen rekrytoinnin, ympäristötekijöiden ja ekosysteemin muutosten vuoksi, ja nämä tekijät yhdessä johtavat korkeaan luonnolliseen kuolleisuuteen ja kannan tila huomioon ottaen liian suureen kalastuskuolevuuteen. Kanta on vaikeuksissa, ja sen lisääntymiskyvyn odotetaan heikentyneen. Rekrytointi oli vuonna 2017 ICESin aikasarjoissa alimmillaan, ja vuonna 2018 se on saattanut olla vieläkin vähäisempää. Kutevan kannan biomassa on havainnointihistorian alhaisimpiin kuuluvalla tasolla, ja kaupallisen koon turskan biomassa on tällä hetkellä alimmalla tasolla sitten 1950-luvun. Lisäksi ICES arvioi, että biomassa jää keskipitkällä aikavälillä alle kestävyysviitearvon, vaikka kalastusta ei olisi lainkaan. Sen vuoksi ICES suosittaa kantoja koskevassa lausunnossaan, että kyseistä lajia ei pyydetä vuonna 2020.

(4)

Itämeren itäosan turskakannan säilyminen on vakavasti uhattuna, koska sen lisääntymiskykyyn kohdistuu riski kutevan kannan biomassan jyrkän vähenemisen aiheuttamasta vakavasta haitasta. Lisäksi ICES katsoo, että kalastus millä tahansa tasolla kohdistuisi jäljellä oleviin harvoihin kaupallisen koon turskiin ja heikentäisi sen vuoksi entisestään kannan rakennetta ja lisääntymiskykyä, joka on jo historiallisen alhainen. Lisäksi Itämeren itäosan turskakannan kutuaika on huipussaan toukokuusta elokuuhun. Tämän vuoksi on asianmukaisesti perusteltuja pakottavia syitä hyväksyä kiireellisiä toimenpiteitä, sillä ensinnäkin Itämeren itäosan turskakannan biomassa on niin vaarallisen alhaisella tasolla, että kanta ei enää pysty täydentymään, vaan sitä uhkaa romahtaminen, ja toiseksi kyseisen kannan kalastuksen jatkuminen lisää sen romahtamisen riskiä, ja kolmanneksi paras kutuaika on vielä meneillään.

(5)

Jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 1380/2013 13 artiklan nojalla toteuttamat kiireelliset toimenpiteet eivät riittäisi tilanteen korjaamiseen, koska niillä ei voitaisi varmistaa yhdenmukaista lähestymistapaa kaikilla niillä alueilla, joilla kalakantaa esiintyy. Lisäksi kaikki jäsenvaltiot eivät ole tässä vaiheessa hyväksyneet tai eivät aio hyväksyä tällaisia toimenpiteitä. Itämeren alueen jäsenvaltioiden (BaltFish) 4 päivänä kesäkuuta 2019 pidetyssä kokouksessa jäsenvaltiot eivät päässeet yhteisymmärrykseen yhteisestä lähestymistavasta.

(6)

Koska riittäviä jäsenvaltioiden toimenpiteitä ei ole, ja koska on tarpeen toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, jotta vältetään kannan rakenteen ja sen lisääntymiskyvyn heikentyminen edelleen, on aiheellista säätää unionin tason korjaavista toimenpiteistä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 12 artiklan nojalla.

(7)

Itämeren itäosan turskakannan kalastuksenhoitoalue käsittää ICES-osa-alueet 25–32. ICES-osa-alueella 24 esiintyy sekä Itämeren itäosasta että Itämeren länsiosasta peräisin olevaa turskaa, mutta suurin osa saaliista on peräisin Itämeren itäosan turskakannasta. Jotta Itämeren itäosan turskakannan suojelu olisi riittävää ja vältettäisiin turskasaaliiden keskittyminen ICES-osa-alueelta 24 peräisin olevaan Itämeren itäosan turskakantaan, on olennaisen tärkeää, että kiireelliset toimenpiteet kattavat ICES-osa-alueen 24.

(8)

Tieteellisten lausuntojen perusteella on aiheellista kieltää Itämeren itäosan turskakannan kalastus vuoden loppuun saakka. Toimenpiteen on kuitenkin oltava oikeassa suhteessa sen tavoitteeseen.

(9)

ICESin mukaan turskien määrä ja saaliit ovat ICES-osa-alueilla 27–32 hyvin vähäisiä. Koska tämän asetuksen mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpano aiheuttaa huomattavan rasitteen hallinnolle ja kalastajille, olisi suhteetonta sisällyttää tämän asetuksen soveltamisalaan alueita, joilla Itämeren itäosan turskaa ei juuri esiinny.

(10)

Lisäksi osa-alueella 24 on aiheellista sallia turskan kalastus enintään kuuden meripeninkulman etäisyydellä rannikosta alueilla, joilla veden syvyys on alle 20 metriä, ja aluksilla, joiden pituus on alle 12 metriä ja joissa käytetään passiivisia pyydyksiä, koska osa-alueen 24 matalissa rannikkovesissä esiintyy enimmäkseen Itämeren länsiosan turskaa.

(11)

Kun lisäksi otetaan huomioon täydellisen kalastuskiellon mahdollisesti vakavat sosioekonomiset vaikutukset, on aiheellista kohdistaa kielto kohdennettuun turskankalastukseen, kuten kohdennettuun pohjatroolarikalastukseen, joka kattaa valtaosan Itämeren itäosan turskakannasta osa-alueilla 24, 25 ja 26. Sen sijaan on aiheellista vapauttaa kiellosta sellaisten kalastustoimien tahattomat sivusaaliit, joita ei ole kohdennettu turskaan ja jotka toteutetaan joko aktiivisilla pyydyksillä, joiden silmäkoko on enintään 45 mm, osa-alueilla 24, 25 ja 26, tai aluksilla, joiden pituus on alle 12 metriä ja joissa käytetään passiivisia pyydyksiä osa-alueilla 25–26, tai osa-alueella 24 enintään kuuden meripeninkulman etäisyydellä rannikosta alueilla, joilla veden syvyys on yli 20 metriä, ja veden syvyydestä riippumatta yli kuuden meripeninkulman etäisyydellä rannikosta, kun otetaan huomioon kyseisten kalastustoimien vähäinen osuus turskasaaliiden kokonaismäärässä ja se, että sekakalastuksessa on vaikea pyytää samanaikaisesti kaikkia kantoja kestävää enimmäistuottoa noudattaen. ICES arvioi, että ensiksi mainittujen kalastustoimien osuus Itämeren itäosan turskan puretuista kokonaissaaliista on noin 1,5 prosenttia. Viimeksi mainittujen alusten purkaman sivusaaliin määrä on alhainen, mutta koska tarkkaa määrää ei tiedetä, sivusaalis olisi rajoitettava enintään 10 prosenttiin kunkin kalastusmatkan puretusta saaliista.

(12)

Sellaisten alusten lukumäärä, jotka ovat alle 12 metriä pitkiä ja jotka kalastavat passiivisilla pyydyksillä turskaa sivusaaliina, ei saisi kasvaa verrattuna 1 päivän tammikuuta 2018 ja 30 päivän kesäkuuta 2019 väliseen ajanjaksoon. Koska unionin alukset, jotka kalastavat trooleilla, ankkuroiduilla kierrenuotilla tai vastaavilla pyydyksillä, joiden silmäkoko on enintään 45 millimetriä, eivät voi kalastaa turskaa, niiden lukumäärää ei ole tarpeen rajoittaa.

(13)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet toimitetaan kalastus- ja vesiviljelyalan komitealle lausuntoa varten.

(14)

Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,