(1)

Neuvosto otti toukokuussa 2013 täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 412/2013 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuonnissa. Voimassa olevat yksilölliset polkumyyntitullit ovat 13,1–26,1 prosenttia. Kaikille otoksen ulkopuolisille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille asetettiin 17,9 prosentin tulli ja kaikkiin muihin yrityksiin sovelletaan 36,1 prosentin jäännöstullia, jäljempänä ’alkuperäiset toimenpiteet’. Tutkimukseen, joka johti alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönottoon, viitataan jäljempänä ilmaisulla ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Alkuperäisten toimenpiteiden lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (3) julkaisemisen jälkeen FEPF (European Federation for Table- and Ornamental ware), jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, jonka osuus keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden unionin kokonaistuotannosta vuonna 2017 oli 28 prosenttia, pyysi toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa. Se väitti, että alkuperäisten toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(3)

Komissio ilmoitti 15 päivänä toukokuuta 2018Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (4), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, panevansa vireille sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8 päivänä kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (5), jäljempänä ’perusasetus’, 11 artiklan 2 kohdan nojalla.

(4)

Polkumyynnin jatkumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2017 ja 31 päivän maaliskuuta 2018 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin jaksolla, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2014 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(5)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi kaikkia asianomaisia osapuolia osallistumaan tutkimukseen. Se ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta erityisesti seuraaville osapuolille: pyynnön esittäjä, tiedossa olevat tuottajat ja niiden järjestöt unionissa, tiedossa olevat vientiä harjoittavat tuottajat Kiinassa, tiedossa olevat etuyhteydettömät tuojat unionissa, ja Kiinan viranomaiset.

(6)

Kaikkia asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään näkökantansa sekä toimittamaan tietoja ja asiaa tukevaa näyttöä vireillepanoilmoituksessa annetuissa määräajoissa. Asianomaisille osapuolille annettiin myös mahdollisuus pyytää kirjallista kuulemista tutkimuksesta vastaavien komission yksiköiden ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(7)

Valituksen tehneet unionin tuottajat, joita pyynnön esittäjä edustaa, pyysivät komissiota pitämään nimensä luottamuksellisina välttääkseen Kiinan paikallisviranomaisten ja/tai yksityisten kiinalaisten toimijoiden mahdolliset vastatoimenpiteet. Ne katsoivat, että valituksen tekijöiden henkilöllisyyden paljastamisella voisi olla vakavia kielteisiä vaikutuksia niiden liiketoimintaan ja suhteeseen kiinalaisten kumppaneiden kanssa, joihin niillä on tiiviit siteet.

(8)

Komissio arvioi näitä pyyntöjä ja niiden tueksi esitettyä näyttöä. Se päätteli, että vastatoimien merkittävästä riskistä oli näyttöä. Tällä perusteella se päätti kohdella luottamuksellisesti valituksen tehneiden tuottajien nimiä. (6)

(9)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin perusasetuksen 17 artiklan mukaista otantaa.

(10)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajien otoksen perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Ennen vireillepanoa 25 unionin tuottajaa oli toimittanut otoksen valintaa varten pyydetyt tiedot ja ilmaissut olevansa halukkaita yhteistyöhön komission kanssa. Komissio oli tämän perusteella valinnut otokseen alustavasti neljä tuottajaa, joiden todettiin olevan unionin tuotannonalaa edustavia. (7) Valinnan perustana käytettiin tuottajien samankaltaisten tuotteen tuotantomäärää, kokoa, maantieteellistä sijaintia unionissa sekä tuotesegmenttiä. Valitut neljä unionin tuottajaa kattoivat kaikki tärkeimmät tuotelajit ja sijaitsivat neljässä jäsenvaltiossa. Näistä tuottajista kaksi oli pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) (8). Alustava otos kattoi yli 10 prosenttia arvioidusta unionin kokonaistuotannosta vuonna 2017.

(11)

Alustavan otoksen vahvistamisen jälkeen yksi otokseen valituista tuottajista ilmoitti komissiolle, että se oli virheellisesti luokiteltu pk-yritykseksi, jollainen se itse asiassa ei ole. Säilyttääkseen edustavan otoksen komissio muutti alustavaa otostaan ja lisäsi siihen yhden pk-yrityksen. (9) Lopulliseen otokseen sisältyi viisi unionin tuottajaa, joista kaksi oli pk-yrityksiä ja jotka kattoivat kaikki tärkeimmät tuotelajit ja sijaitsivat viidessä jäsenvaltiossa. (10) Otoksen osuus unionin tuotannonalan arvioidusta kokonaistuotannosta vuonna 2017 oli yli 10 prosenttia.

(12)

Kiinalainen alan kauppakamari (China Chamber of Commerce for Exports and Imports of Light Industrial Products and Art Crafts), jäljempänä ’CCCLA’, huomautti otokseen valittujen yritysten alhaisesta edustavuudesta (yli 10 %) alkuperäiseen tutkimukseen verrattuna (yli 20 %). Komissio kuitenkin katsoi, että kun otetaan huomioon keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotannonalan pirstaleisuus ja tarve sisällyttää otokseen sekä suuria että pieniä yrityksiä, jotka tuottavat eri tuotelajeja eri jäsenvaltioissa, otos sisältää suurimman edustavan myyntimäärän, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(13)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Komissiolle ilmoittautui 15 tuojaa, joista 12 toimitti pyydetyt tiedot. Vastausten lukumäärän vuoksi komissio päätti rajata niiden tuojien määrän, joita se tutkii, ja valitsi otoksen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti otokseen kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa käyttäen perustana tarkastelun kohteena olevan tuotteen unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaa määrää, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. (11) Otantavaiheessa ilmoitettujen lukujen mukaan otokseen valittujen yritysten osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 2–5 prosenttia.

(14)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan edustustoa Euroopan unionissa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(15)

Otantalomakkeen palautti 534 kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa / vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää, jotka suostuivat osallistumaan otokseen. Näiden yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osuus Kiinasta unioniin suuntautuneesta keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden myyntimäärästä oli 82 prosenttia ja myynnin arvosta 76 prosenttia. Analysoituaan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamat tiedot komissio päätti rajat tutkimuksensa vientiä harjoittavien tuottajien kohtuulliseen määrään käyttämällä otosta perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio valitsi 29 päivänä kesäkuuta 2018 (asiakirja-aineistoon liitetty muistio nro t18.007505) kolmen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän otoksen käyttäen perustana unioniin suuntautunutta suurinta myyntimäärää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Eurostatin mukaan otokseen valittujen kolmen ryhmän osuus Kiinan kokonaisviennistä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli noin 8,8 prosenttia. (12)

(16)

CCCLA huomautti otokseen valittujen yritysten alhaisesta edustavuudesta alkuperäiseen tutkimukseen verrattuna (lähes 20 %). Komissio kuitenkin katsoi, että kun otetaan huomioon keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotannonalan pirstaleisuus, unioniin ilmoitetun vientimyynnin perusteella valittujen kolmen suurimman ryhmän otos sisältää suurimman edustavan myyntimäärän, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(17)

Yksi otokseen valituista ryhmistä (13) ilmoitti 25 päivänä heinäkuuta 2018 komission yksiköille, että se oli päättänyt vetäytyä yhteistyöstä ja olla toimittamatta kyselyvastausta. Perusasetuksen 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissio päätti näin ollen valita uuden otoksen ottamalla mukaan vielä yhden ryhmän, joka oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unioniin suuntautuvan myynnin perusteella neljänneksi suurin. (14)

(18)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kolmelle otokseen valitulle kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle ja Kiinan viranomaisille, viidelle otokseen valitulle unionin tuottajalle sekä kahdelle otokseen valitulle etuyhteydettömälle tuojalle. Täydelliset kyselyvastaukset palautti kaksi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää, neljä otokseen valittua unionin tuottajaa sekä kaksi otokseen valittua tuojaa.

(19)

Yksi pieni unionin tuottaja ilmoitti komissiolle, että se ei pysty toimittamaan merkityksellistä vastausta kyselylomakkeeseen, ja vetäytyi näin ollen yhteistyöstä. Menettelyn myöhäinen vaihe huomioon ottaen otokseen valittua yritystä ei ollut enää mahdollista korvata. Yrityksen vetäytyminen vaikutti otoksen edustavuuteen, koska siihen jäi kolme suurta tuottajaa ja vain yksi pk-yritys kahden sijaan. Muutettu otos edusti kuitenkin edelleen yli 10:tä prosenttia unionin tuotannonalan arvioidusta kokonaistuotannosta vuonna 2017, mukaan luettuna kaikki merkitykselliset tuotesegmentit (posliini, kivitavara ja savitavara), suuret yritykset ja pk-yritykset sekä edustava maantieteellinen jakauma (neljä jäsenvaltiota (15)).

(20)

Yksi otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä toimitti erittäin puutteellisen vastauksen, jossa kotimarkkinoiden myyntiä ja kustannuksia koskevat osiot oli jätetty tyhjiksi, minkä vuoksi komissio ei saanut kaikkia tietoja, joita se piti tarpeellisina tutkimusta varten. Näin ollen komissio ilmoitti tälle ryhmälle, että komissio voi tehdä ryhmää koskevat päätelmät käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. (16)

(21)

Komissio tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja vahingon jatkuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien asianomaisten osapuolten toimitiloihin:

(22)

Otokseen valitut unionin tuottajat pyysivät perusasetuksen 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti identiteettinsä pitämistä luottamuksellisena, koska ne pelkäsivät tutkimuksen kohteena olevien asiakkaiden tai kilpailijoiden vastatoimia, samalla tavalla kuin valituksen tehneet unionin tuottajat vireillepanovaiheessa (ks. 7 kappale). Komissio tarkasteli yksilöllisesti kutakin luottamuksellisuuspyyntöä selvittääkseen, ovatko ne perusteltuja. Se vahvisti, että kussakin tapauksessa oli itse asiassa näyttöä merkittävästä vastatoimien mahdollisuudesta, ja hyväksyi sen, että näiden yritysten nimiä ei paljasteta. (17) Lisäksi komissio katsoi, että ei ole asianmukaista paljastaa niitä viittä jäsenvaltiota, joissa otokseen valitut yritykset sijaitsevat, koska tämä väistämättä paljastaisi kyseisten yritysten identiteetin.

(23)

CCCLA väitti sekä ennen lopullisten päätelmien esittämistä että sen jälkeen, että otokseen valittujen unionin tuottajien identiteetin suojaaminen rikkoo vakavasti muiden asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeutta. Se väitti, että unionin tuottajien yhteyksistä samalla alalla toimiviin kiinalaisiin yrityksiin ei ollut toimitettu mitään tietoa. Komissio kuitenkin ilmoitti asiakirja-aineistoon liitetyssä muistiossa, jossa se arvioi unionin tuottajien esittämää näyttöä, kiinalaisiin yrityksiin olevista yhteyksistä, jotka saattaisivat vaarantua, jos unionin tuottajien identiteetti paljastettaisiin. (18) CCCLA kritisoi, että nimettömyyden vuoksi se ei voi esittää merkityksellisiä huomautuksia otoksen edustavuudesta, määrittää, tuottaako otokseen valittu yritys merkkituotteita vai muita tuotteita, eikä varmistaa vahinkoa koskevien komission päätelmien oikeellisuutta.

(24)

EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien suojelu on tarvittaessa sovitettava yhteen perusasetuksen 19 artiklassa nimenomaisesti säädetyn luottamuksellisuusperiaatteen kanssa. (19) Tällainen yhteensovittaminen mahdollistaa tietojen ei-luottamuksellisen tiivistelmän toimittamisen (esimerkiksi vaihteluvälien ja/tai tietojen indeksoitujen osatekijöiden muodossa), jos nämä tiedot eivät johtaisi liikesalaisuuksien paljastamiseen, mutta tämä ei ole absoluuttista.

(25)

Periaatteen mukaisesti komissio on varmistanut koko tutkimuksen ajan, että kaikki asiaankuuluvat seikat voidaan tarkastaa ja niitä voidaan käsitellä asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitetussa asiakirja-aineistossa. Tämä asiakirja-aineisto sisältää muistiot otoksen valinnasta ja sen edustavuudesta, otokseen valittujen unionin tuottajien avoimet huomautukset, mukaan luettuna vaihteluvälit ja/tai indeksoidut tiedot sekä muu asiaankuuluva viestintä yritysten ja niiden edustajien kanssa, kuten otokseen valittujen eri yritysten tuottamien merkkituotteiden prosenttiosuus. Mitään muita tietoja kuin niitä, jotka ilmoitettiin avoimessa versiossa asianomaisille osapuolille, ei käytetty otokseen valittujen yritysten valinnassa tai vahinkoa koskevien komission päätelmien tekemisessä. Näiden yritysten nimien paljastaminen ei olisi antanut asianomaisille osapuolille mitään lisätietoa, joka olisi merkityksellistä komission päätelmien oikeellisuuden varmistamisen kannalta. Näin ollen komissio piti asianomaisille osapuolille paljastetuissa asiakirjoissa annettuja tietoja riittävinä asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi, kun taas unionin tuottajien nimien paljastaminen olisi todennäköisesti aiheuttanut niille peruuttamatonta ja kohtuutonta taloudellista vahinkoa. Tästä syystä väite hylättiin.

(26)

Ottaen huomioon tutkimuksen vireillepanovaiheessa saatavilla olevan riittävän näytön perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisestä Kiinassa komissio piti asianmukaisena, että tutkimus pannaan vireille perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti.

(27)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mahdollista soveltamista varten tarvittavien tietojen keräämiseksi komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa kaikkia tiedossa olevia tuottajia Kiinassa toimittamaan vireillepanoilmoituksen liitteessä III pyydetyt tiedot tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottamiseen käytetyistä tuotantopanoksista. Samat kaksi tuottajaa, jotka lähettivät otantavastauksen, toimittivat myös liitteessä III pyydetyt tiedot.

(28)

Saadakseen tiedot, joita se pitää tarpeellisina tutkimukselleen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen väitettyjen merkittävien vääristymien osalta, komissio lähetti kyselylomakkeen myös Kiinan viranomaisille. Kyselylomakkeessa Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan näkökantojaan pyynnössä esitetystä näytöstä, asiakirja-aineistoon sisältyvästä mahdollisesta muusta näytöstä, joka koskee merkittävien vääristymien esiintymistä, erityisesti raportista, sekä siitä, onko perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa asianmukaista soveltaa tässä tapauksessa. Mitään vastausta ei saatu.

(29)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa myös kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään näkökantansa ja toimittamaan tietoja sekä asiaa tukevaa näyttöä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamisen asianmukaisuudesta 37 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(30)

Lisäksi komissio täsmensi vireillepanoilmoituksessa, että saatavilla olevan näytön perusteella saattaa olla tarpeen valita perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan nojalla asianmukainen edustava maa, jotta voidaan määrittää normaaliarvo vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen perusteella.

(31)

Komissio julkaisi 18 päivänä heinäkuuta 2018 ensimmäisen asiakirja-aineistoon liitetyn muistion (20), jäljempänä ’18 päivänä heinäkuuta päivätty muistio’, jossa pyydettiin asianomaisten osapuolten näkökantoja merkityksellisistä lähteistä, joita komissio voi käyttää normaaliarvon määrittämiseen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdan toisen alakohdan mukaisesti. Vireillepanoilmoituksen liitteeseen III saatujen vastausten perusteella komissio esitti luettelon kaikista tuotannontekijöistä, kuten raaka-aineista, energiasta ja työvoimasta, joita vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotannossa. Vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen valintaa ohjaavien kriteerien perusteella komissio yksilöi kolme mahdollista edustavaa maata: Brasilia, Thaimaa ja Turkki.

(32)

Komissio antoi kaikille asianomaisille osapuolille mahdollisuuden esittää huomautuksia. Komissio sai huomautuksia CCCLA:lta ja pyynnön esittäjältä.

(33)

Komissio käsitteli asianomaisilta osapuolilta saatuja huomautuksia 9 päivänä lokakuuta 2018 päivätyssä toisessa muistiossa (21), joka koski normaaliarvon määrittämisen lähteitä, jäljempänä ’9 päivänä lokakuuta päivätty muistio’. Komissio tarkensi 9 päivänä lokakuuta päivätyssä muistiossa tuotannontekijöiden luetteloa ja päätteli, että tässä vaiheessa Turkki oli asianmukaisin edustava maa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti. Komissio pyysi asianomaisia osapuolia esittämään asiasta huomautuksia. Komissio sai huomautuksia CCCLA:lta ja pyynnön esittäjältä. Näitä huomautuksia käsitellään tämän asetuksen 3.2.3 jaksossa.

(34)

Komissio ilmoitti 26 päivänä huhtikuuta 2019 niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi pitää voimassa polkumyyntitullin, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin 20 päivän määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa päätelmien ilmoittamisesta. CCCLA:n pyynnöstä järjestettiin kuuleminen 17 päivänä toukokuuta 2019.

(35)

Komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia ja otti ne huomioon soveltuvin osin.

(36)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat keraamiset pöytä- ja keittiöesineet, lukuun ottamatta keraamisia maustemyllyjä ja niiden keraamisia jauhavia osia, keraamisia kahvimyllyjä, keraamisia veitsenteroittimia, keraamisia teroittimia, keraamisia keittiövälineitä, joita käytetään leikkaamiseen, jauhamiseen, raastamiseen, viipaloimiseen, kaapimiseen tai kuorimiseen, sekä pizzan tai leivän paistamisessa käytettäviä kordieriittikeraamisia pizzakiviä, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 6911 10 00, ex 6912 00 21, ex 6912 00 23, ex 6912 00 25 and ex 6912 00 29 (Taric-koodit 6911100090, 6912002111, 6912002191, 6912002310, 6912002510 ja 6912002910), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(37)

Keraamiset pöytä- ja keittiöesineet voidaan tehdä posliinista (myös luuposliinista), tiilisavesta, kivitavarasta, fajanssista, hienosta tiilisavesta (fine pottery) tai muusta materiaalista. Lopullinen keraaminen tuote riippuu pääraaka-aineen, kuten saven, kaoliinin, maasälvän ja kvartsin, tyypistä ja koostumuksesta.

(38)

Keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä tuodaan markkinoille hyvin monissa eri muodoissa, jotka ovat kehittyneet ajan mittaan. Niitä käytetään monissa eri paikoissa, kuten kotitalouksissa, hotelleissa, ravintoloissa ja hoitolaitoksissa, ja ne on pääasiallisesti tarkoitettu kosketuksiin elintarvikkeiden kanssa.

(39)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, unionin tuotannonalan unionissa tuottamilla ja myymillä keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä, Kiinan kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä sekä Kiinasta unioniin tuoduilla keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(40)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, johtaisiko nykyisten toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti Kiinasta tulevan polkumyynnin jatkumiseen.

(41)

Eurostatin mukaan Kiinasta vietiin unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 376 421 tonnia keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä, joiden arvo oli yhteensä 671 978 000 euroa. Samalla kaudella yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittama vientimäärä ja -arvo olivat 292 866 tonnia (78 %) ja 484 020 950 euroa (72 %). Keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden kaltaisella pirstoutuneella tuotannonalalla voidaan katsoa, että yhteistyössä toimimisen aste oli korkea.

(42)

Yksi neljästä otokseen valitusta ryhmästä vetäytyi yhteistyöstä toimittamatta kyselyvastausta ja toinen toimitti erittäin puutteellisen kyselyvastauksen, minkä vuoksi komissio ei saanut kaikkia tarpeellisina pitäminään tietoja. Lisäksi kolmaskin otokseen valittu ryhmä päätti vetäytyä yhteistyöstä tarkastuskäynnin aikana. (22) Tarkastaessaan tätä ryhmää komissio totesi, että kyselyvastauksessa toimitettuja tietoja ei voitu todentaa riittävästi, koska niiden tueksi ei ollut näyttöä. Yritys ei kyennyt etenkään esittämään asiakirjoja, jotka olisivat osoittaneet tuotannon määrän sekä raaka-aineiden / lopputuotteiden toimitukset tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Yrityksen toimitiloissa ei myöskään ollut saatavilla tiettyjä sähköisiä asiakirjoja, kuten ostotilauksia ja -sopimuksia, jotka liittyivät toimituksiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Lisäksi ainakin yhden liiketoimen osalta toimitetut asiakirjat eivät vastanneet tarkastettuja tietoja/asiakirjoja, jotka komissio oli saanut yrityksen tavarantoimittajalta. Kaikki nämä havainnot tukevat päätelmää, jonka mukaan toimitetut tiedot eivät olleet luotettavia ja osa tuotannosta ja EU-vientimyynnin alkuperästä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana oli ilmoitettu virheellisesti.

(43)

Näin ollen neljästä otokseen valitusta ryhmästä kolme ei alustavasta suostumuksestaan huolimatta toiminut lopuksi yhteistyössä tutkimuksessa. Komissio ilmoitti kyseisille yrityksille ja Kiinan viranomaisille (23), että perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti se voi tehdä polkumyynnin jatkumista ja/tai toistumista koskevat päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(44)

Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”[n]ormaaliarvo perustuu tavallisesti viejämaan riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin”.

(45)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa kuitenkin todetaan, että ”[j]os […] päätetään, että ei ole asianmukaista käyttää viejämaan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia kyseisessä maassa esiintyvien b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien vuoksi, normaaliarvo muodostetaan yksinomaan vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja osoittavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella” ja ”[m]uodostettuun normaaliarvoon on sisällytettävä vääristymätön ja kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa”.

(46)

Kuten jäljempänä selitetään, komissio päätteli tässä tutkimuksessa, että kun otetaan huomioon saatavilla oleva näyttö, perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltaminen on asianmukaista.

(47)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan määritelmän mukaan ”[m]erkittäviä vääristymiä ovat vääristymät, joita syntyy, kun ilmoitetut hinnat tai kustannukset, mukaan lukien raaka-aine- ja energiakustannukset, eivät määräydy vapaiden markkinavoimien perusteella, koska valtion merkittävä puuttuminen vaikuttaa niihin. Merkittävien vääristymien olemassaoloa arvioitaessa huomioon on otettava muun muassa vaikutus, joka yhdellä tai useammalla seuraavista tekijöistä mahdollisesti on:

(48)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a alakohdan b alakohdan mukaan 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisten merkittävien vääristymien esiintymisen arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa b alakohdassa esitettyyn ohjeelliseen luetteloon sisältyvät tekijät. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaan arvioitaessa merkittävien vääristymien esiintymistä on otettava huomioon tällaisen yhden tai useamman tekijän mahdollinen vaikutus hintoihin ja kustannuksiin tarkasteltavana olevan tuotteen viejämaassa. Koska luettelo ei ole kumulatiivinen, kaikkia tekijöitä ei ole otettava huomioon, jotta todettaisiin merkittävien vääristymien esiintyminen. Lisäksi samoja tosiseikkoja voidaan käyttää osoittamaan luetteloon sisältyvän yhden tai useamman tekijän esiintyminen. Mahdolliset päätelmät 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisestä on joka tapauksessa tehtävä kaiken käytettävissä olevan näytön perusteella. Vääristymien esiintymistä koskevassa yleisessä arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös viejämaan yleinen ympäristö ja tilanne, etenkin kun Kiinan perustuslakiin kirjatun sosialistisen markkinatalouden käsitteen perusteella ja koko oikeudellisessa järjestelmässä annetaan valtiolle merkittävä valta puuttua talouden toimintaan siten, että hinnat ja kustannukset eivät johdu vapaista markkinavoimista.

(49)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdan mukaan ”[k]un komissiolla on perusteltuja todisteita b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien mahdollisesta olemassaolosta tietyssä maassa tai kyseisen maan tietyllä sektorilla ja kun on aiheellista tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen kannalta, komissio laatii ja julkistaa raportin, jossa kuvataan b alakohdassa tarkoitettuja markkinaolosuhteita kyseisessä maassa tai kyseisellä sektorilla, ja päivittää sitä säännöllisesti”.

(50)

Komissio on tätä varten laatinut komission yksikköjen valmisteluasiakirjan ”Significant Distortions in the Economy of the People's Republic of China for the Purposes of Trade Defense Investigations”, jäljempänä ’raportti’. Raportissa osoitetaan valtion merkittävä puuttuminen toimintaan talouden monilla tasoilla, muun muassa erityiset vääristymät monien keskeisten tuotannontekijöiden (kuten maan, energian, pääoman, raaka-aineiden ja työvoiman) alalla ja tietyillä sektoreilla (kuten keramiikkasektorilla). Raportti sisällytettiin tutkimuksen asiakirja-aineistoon vireillepanovaiheessa. Myös pyyntöön sisältyi merkityksellistä näyttöä, joka täydensi raporttia.

(51)

Pyyntö tuki väitteitä 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetusta merkittävistä vääristymistä ja täydensi raporttia.

(52)

Pyynnön esittäjä viittasi pyynnön osassa 3.B.i merkittävien vääristymien esiintymiseen Kiinassa, kuten raportissa vahvistetaan. Pyynnön esittäjä toimitti lisätietoja aiheesta erillisessä asiakirjassa, joka oli pyynnön liitteenä, jäljempänä ThinkDesk-raportti (24).

(53)

Edellä mainittujen asiakirjojen perusteella pyynnön esittäjä väitti, että tuotannontekijöihin liittyy vääristymiä. Pyynnön esittäjä väitti lisäksi, että Kiinan poliittisten päätöksentekijöiden ja pöytä- ja keittiöesineitä valmistavien yritysten johtokuntien välillä on yhteyksiä, joita pyynnön esittäjä luonnehtii ”suhteellisen tiiviiksi”.

(54)

Pyynnössä annetaan myös esimerkkejä valtion merkittävästä tuesta pöytä- ja keittiöesineiden tuottajille viime vuosina. ThinkDesk-raportissa tuodaan esiin Kiinan viranomaisten keramiikkasektorille myöntämiä taloudellisia palkitsemis- ja tukitoimenpiteitä. Edellä mainitussa raportissa viitataan myös talouspolitiikkaan, jolla edistetään innovointivalmiuksia ja teknologian päivittämistä keramiikkasektorilla. Siinä mainitaan tiettyjä taloudellisia tukitoimenpiteitä, joita eri hallintotasojen viranomaiset ovat myöntäneet. (25)

(55)

Pyynnön esittäjä otti muista tukitoimenpiteistä esiin muun muassa valtion vientituen alv-hyvitysten tai valtion omistaman China Export & Credit Insurance Corporationin (Sinosuren) antaman vientiluottovakuutuksen muodossa; keramiikan kiinalaiset tuottajat ovat saaneet etua näistä. (26) ThinkDesk-raportissa tuodaan myös esiin, että keramiikkateollisuuden merkitys paikalliselle taloudelle on johtanut voimakkaaseen taloudelliseen ja muuhun tukeen alueviranomaisilta. (27) Yrityksille on myös myönnetty markkinointiin, patentteihin ja tuotemerkkeihin liittyvää taloudellista tukea. (28)

(56)

Pyynnön esittäjä nojautui raportin ja ThinkDesk-raportin tietoihin väitteessään, joka koski valtion nykyistä hallitsevaa asemaa Kiinan taloudessa, ja päätteli, että keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden sektoriin kohdistui merkittäviä markkinavääristymiä.

(57)

Komissio tarkasteli, oliko Kiinan kotimarkkinoiden hintojen ja kustannusten käyttäminen asianmukaista perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien esiintymisen vuoksi. Komissio suoritti tarkastelun asiakirja-aineistossa käytettävissä olevan näytön perusteella, mukaan luettuna julkisista lähteistä saatavilla oleviin tietoihin perustuvaan raporttiin sisältyvä näyttö. Analyysissa tarkasteltiin merkittävää valtion puuttumista Kiinan talouteen yleisesti mutta myös erityistä markkinatilannetta kyseisellä sektorilla, tarkastelun kohteena oleva tuote mukaan luettuna.

(58)

Vireillepanoilmoituksen 5.2.2 jakson ja perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdan mukaisesti kaikkia asianomaisia osapuolia kehotettiin kiistämään tutkimuksen asiakirja-aineistoon vireillepanon aikaan sisältyvä näyttö merkittävien vääristymisen esiintymisestä, esittämään siitä huomautuksia tai täydentämään sitä. Yksikään vientiä harjoittavista tuottajista ei käyttänyt tätä mahdollisuutta. Lisäksi vientiä harjoittavia tuottajia kehotettiin niille suunnatussa kyselylomakkeessa esittämään väitteitä ja toimittamaan niitä tukevaa näyttöä, jos ne katsoivat, että merkittävät vääristymät eivät olleet vaikuttaneet joihinkin tai mihinkään niiden kustannuksista. Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen raaka-ainekustannukset eivät olleet vääristyneet. Ennen tarkastusta esitetystä nimenomaisesta pyynnöstä huolimatta se ei kuitenkaan toimittanut mitään näyttöä paikan päällä. Lisäksi se päätti lopettaa yhteistyössä toimimisen kokonaan (ks. 42 kappale).

(59)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCLA totesi, että WTO:n polkumyynnin vastaisessa sopimuksessa ei määrätä maakohtaisen raportin kommentointiin liittyvästä menettelyllisestä esteestä. Komissio huomauttaa, että väite liittyy CCCLA:n kantaan siitä, onko uusi menetelmä WTO:n sääntöjen mukainen (asiaa käsitellään 126 ja 127 kappaleessa). Näin ollen väite hylättiin.

(60)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCLA väitti myös, että kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille ei tarjottu missään vaiheessa merkityksellistä mahdollisuutta osoittaa, että raportissa ja ThinkDesk-raportissa mainitut merkittävät vääristymät eivät olleet vaikuttaneet niihin. Lisäksi CCCLA väitti, että EU:n uuden polkumyynnin vastaisen menetelmän (12 päivänä joulukuuta 2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2321) nojalla yksittäisellä viejällä ei ole enää mahdollisuutta osoittaa, että sitä voitaisiin käsitellä erillään väitetystä koko maata koskevasta tilanteesta, toisin kuin Kiinaan perusasetuksen aiemman version 2 artiklan 7 kohdan nojalla sovellettavassa menetelmässä, jonka mukaisesti yksittäisille viejille voitiin myöntää markkinatalouskohtelu, jos ne osoittivat asian. Tämän vuoksi CCCLA väitti, että komissio oli rikkonut hyvän hallintotavan periaatetta, oikeudenmukaista menettelyä ja puolustautumisoikeutta siihen ja kaikkiin kiinalaisiin viejiin nähden sekä EU:n perusoikeuskirjan 41 artiklaa.

(61)

Komissio muistuttaa, että kun hyvän hallinnon periaate ilmentää tiettyä yksittäistä oikeutta, kuten oikeutta siihen, että asiat käsitellään puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa perusoikeuskirjan 41 artiklassa tarkoitetulla tavalla, sitä on pidettävä unionin oikeussääntönä, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille. Oikeuskäytännön mukaan hyvän hallinnon periaate ei kuitenkaan itsessään anna oikeuksia yksityisille, lukuun ottamatta tapauksia, joissa se ilmentää erityisiä oikeuksia. (29) On syytä huomata, että toisin kuin CCCLA väittää, kaikilla osapuolilla on ollut koko toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun ajan mahdollisuus esittää huomautuksia merkittävien vääristymien esiintymisestä, yhteyksistä tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sekä vaikutuksesta niiden liiketoimintaan. Vientiä harjoittavat tuottajat olisivat voineet vastata kyselylomakkeen osioon F-5. Yksi vientiä harjoittava tuottaja olisi voinut esittää näyttöä tukemaan väitettään, jonka mukaan sen raaka-ainekustannukset eivät olleet vääristyneitä. Kuten 58 kappaleessa todetaan, yksikään osapuolista ei kuitenkaan tehnyt näin. Sen vuoksi nämä asianomaiset osapuolet eivät voi vedota EU:n perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaiseen hyvän hallintotavan periaatteeseen väitteessään, joka koskee merkittävien vääristymien esiintymistä kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Teoreettiset väitteet, jotka perustuvat abstrakteihin vertailuihin polkumyynnin vastaisen lainsäädännön eri versioiden välillä, eivät myöskään ole merkityksellisiä perusoikeuskirjan 41 artiklan kannalta, koska komissiolla on oikeudellinen velvoite noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Komissio kuitenkin huomauttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan toisen alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan normaaliarvon muodostamiseen voidaan käyttää viejien kotimarkkinoiden kustannuksia, mutta ainoastaan siinä määrin kuin tarkan ja asianmukaisen näytön perusteella todetaan, että ne eivät ole vääristyneitä. Tämä tarkoittaa sitä, että vientiä harjoittavan tuottajan yksilöllinen tilanne voidaan ottaa huomioon, jos tämä vaatimus täyttyy, ja sen omia kustannuksia käytetään normaaliarvon määrittämiseen. Komissio muistuttaa, että CCCLA ei voi ottaa esiin menettelyllistä oikeutta, joka ei vaikuta siihen henkilökohtaisesti ja kielteisesti, eli se ei voi väittää, että on rikottu jotakin oikeutta, joka koskee sen jäseniä.

(62)

Näin ollen komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan perusoikeuskirjan 41 artiklaa oli rikottu.

(63)

Kiinan talousjärjestelmä perustuu ns. sosialistisen markkinatalouden käsitteeseen. Käsite on kirjattu Kiinan perustuslakiin ja määrittää Kiinan talouden ohjausjärjestelmää. Perusperiaatteena on tuotantovälineiden sosialistinen julkinen omistajuus eli koko kansan omistajuus ja työntekijöiden kollektiivinen omistajuus. Valtion omistuksessa olevaa taloutta pidetään kansantalouden johtavana voimana, ja valtion tehtävänä on varmistaa sen lujittaminen ja kasvu. (30) Kiinan talouden yleinen perusta ei pelkästään mahdollista valtion merkittävää puuttumista talouden toimintaan, vaan tällainen puuttuminen on nimenomaisena toimeksiantona. Käsitys julkisen omistajuuden paremmuudesta yksityisomistukseen nähden vallitsee koko oikeusjärjestelmässä, ja sitä korostetaan yleisenä periaatteena kaikessa keskeisessä lainsäädännössä. Kiinan varallisuusoikeus on tästä oiva esimerkki: siinä viitataan sosialismin ensisijaisuuteen ja annetaan valtiolle tehtäväksi pitää yllä talouden perusjärjestelmää, jossa julkisella omistajuudella on hallitseva asema. Muita omistajuusmuotoja siedetään, ja laissa annetaan mahdollisuus kehittää niitä rinnakkain valtion omistajuuden kanssa. (31)

(64)

Kiinan lainsäädännön mukaan sosialistista markkinataloutta kehitetään Kiinan kommunistisen puolueen johtajuudessa. Kiinan valtion ja Kiinan kommunistisen puolueen rakenteet ovat toisiinsa kietoutuneita kaikilla tasoilla (lainsäädäntö, instituutiot, henkilöt) ja muodostavat superrakenteen, jossa Kiinan kommunistisen puolueen ja valtion rooleja ei voida erottaa toisistaan. Kiinan perustuslakia muutettiin maaliskuussa 2018, ja Kiinan kommunistisen puolueen johtoasemasta tuli entistä näkyvämpi, kun se vahvistettiin perustuslain 1 §:ssä. Määräyksen ensimmäiseen virkkeeseen ”sosialistinen järjestelmä on Kiinan kansantasavallan perusjärjestelmä” lisättiin seuraava toinen virke: ”kiinalaisen sosialismin määräävä ominaisuus on Kiinan kommunistisen puolueen johtoasema”. (32) Tämä osoittaa Kiinan kommunistisen puolueen kiistämättömän ja jatkuvasti kasvavan määräysvallan Kiinan talousjärjestelmässä. Tämä johtoasema ja määräysvalta on olennainen osa kiinalaista järjestelmää ja menee selvästi pidemmälle kuin muissa sellaisissa maissa, joissa valtiolla on laaja makrotaloudellinen määräysvalta vapaiden markkinavoimien toiminnan rajoissa.

(65)

Kiinan valtio harjoittaa tavoitteiden saavuttamiseksi interventionistista talouspolitiikkaa, joka on yhdenmukainen Kiinan kommunistisen puolueen vahvistaman poliittisen ohjelman kanssa eikä niinkään heijasta vapaiden markkinoiden taloudellisia olosuhteita. (33) Kiinan viranomaiset käyttävät monenlaisia interventionistisia talousvälineitä, kuten teollisuuden suunnittelujärjestelmää, rahoitusjärjestelmää ja sääntely-ympäristön eri tekijöitä.

(66)

Yleisen hallinnollisen valvonnan tasolla Kiinan taloutta ohjataan monimutkaisella teollisuuden suunnittelun järjestelmällä, joka vaikuttaa kaikkeen taloudelliseen toimintaan maassa. Kaikki nämä suunnitelmat kattavat laajasti eri aloja ja risteäviä toimintalinjoja, ja niitä esiintyy hallinnon kaikilla tasoilla. Provinssitason suunnitelmat ovat yksityiskohtaisia, kun taas kansallisen tason suunnitelmissa asetetaan laajempia tavoitteita. Suunnitelmissa täsmennetään myös keinot tuotannonalojen/sektoreiden tukemiseksi sekä määräajat, joissa tavoitteet on saavutettava. Joissakin suunnitelmissa on edelleen täsmällisiä tuotostavoitteita, joskin tämä oli yleisempää aiemmilla suunnitelmakierroksilla. Suunnitelmissa tuodaan esiin (positiivisesti tai negatiivisesti) yksittäisiä teollisuuden sektoreita ja/tai hankkeita prioriteetteina valtion prioriteettien mukaan ja niille osoitetaan tiettyjä kehittämistavoitteita (esim. teollisuuden päivittäminen, kansainvälinen laajentuminen). Talouden toimijoiden – niin yksityisten kuin valtion omistuksessa olevienkin – on mukautettava liiketoimintaansa suunnittelujärjestelmän mukaiseksi. Tämä johtuu suunnitelmien sitovasta luonteesta mutta myös siitä, että Kiinan viranomaiset hallinnon kaikilla tasoilla noudattavat suunnittelujärjestelmää ja käyttävät niille annettua valtaa kannustamalla talouden toimijoita noudattamaan suunnitelmissa asetettuja prioriteetteja (ks. myös 3.2.2.5 jakso). (34)

(67)

Taloudellisten resurssien jakamisen tasolla Kiinan rahoitusjärjestelmää hallitsevat valtion omistamat liikepankit. Suunnitellessaan ja toteuttaessaan antolainauspolitiikkaansa näiden pankkien on noudatettava valtion teollisuuspolitiikan tavoitteita sen sijaan, että ne arvioisivat ensisijaisesti tietyn hankkeen taloudelliset ansiot (ks. myös 3.2.2.8 jakso). (35) Sama koskee Kiinan rahoitusjärjestelmän muita osatekijöitä, kuten osakemarkkinoita, joukkovelkakirjamarkkinoita ja yksityisen pääoman markkinoita. Myös nämä muut rahoitussektorin osat kuin pankkisektori on institutionaalisesti ja operatiivisesti perustettu niin, että ne eivät pyri maksimoimaan rahoitusmarkkinoiden tehokasta toimintaa, vaan niin, että varmistetaan valvonta ja mahdollistetaan valtion ja kommunistisen puolueen puuttuminen niiden toimintaan. (36)

(68)

Sääntely-ympäristön tasolla valtion puuttuminen talouden toimintaan saa useita muotoja. Esimerkiksi julkisia hankintoja koskevilla säännöillä pyritään usein poliittisiin tavoitteisiin eikä taloudelliseen tehokkuuteen ja heikennetään näin markkinatalouden periaatteita alalla. Sovellettavassa lainsäädännössä todetaan nimenomaisesti, että julkisia hankintoja on tehtävä niin, että helpotetaan valtion politiikassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Näiden tavoitteiden luonnetta ei kuitenkaan ole määritelty, joten päätöksentekoelimillä on laaja harkintavalta. (37) Myös investointien alalla Kiinan valtiolla on merkittävä määräys- ja vaikutusvalta sekä valtion että yksityisten investointien kohteiden ja laajuuden osalta. Viranomaiset käyttävät investointien seurantaa samoin kuin investointeihin liittyviä erilaisia kannustimia, rajoituksia ja kieltoja merkittävänä välineenä teollisuuspolitiikan tavoitteiden tukemiseksi, esimerkiksi säilyttämällä valtion määräysvallan keskeisillä sektoreilla tai pönkittämällä kotimaista teollisuutta. (38)

(69)

Kiinan taloudellinen malli perustuu siis tiettyihin perusolettamuksiin, jotka toimivat valtion toimintaan puuttumisen perustana ja kannustavat siihen. Tällainen merkittävä valtion puuttuminen toimintaan ei sovi yhteen vapaiden markkinavoimien toiminnan kanssa, minkä tuloksena resurssien jakaminen vääristyy eikä ole markkinaperiaatteiden mukaista. (39)

(70)

Kiinassa valtion omistuksessa, määräysvallassa ja/tai poliittisessa valvonnassa tai ohjauksessa toimivat yritykset muodostavat olennaisen osan taloutta.

(71)

Koska Kiinan keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotannonala on erittäin pirstoutunut, alan omistajuusmalleista on erittäin vaikea tehdä yleisiä päätelmiä. Pyynnössä analysoitiin yhdeksää pörssiyhtiötä, jotka ovat suhteellisen suuria pöytä- ja keittiöesineiden valmistajia ja vievät merkittävän osan tuotannostaan. Pyynnön esittäjän mukaan näistä yhdeksästä yrityksestä kahdeksassa valtiolla oli enintään 5 prosentin osuus ja yhdeksännessä valtion omistuksessa olevilla eri yksiköillä oli yhteensä lähes 50 prosentin osuus. (40) Valtion pääomaosuus muissa johtavissa keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä tuottavissa yrityksissä (41) vaihteli 46,5 prosentista (Jiangsu Gaochun) (42) yli 30,34 prosenttiin (Jingdezhen Redleaf Ceramics) (43) ja 33 prosenttiin (Sanyuan Ceramics) (44). Komission käytettävissä ei ollut lukuja muista alalla toimivista kiinalaisista yrityksistä. Asiakirja-aineistossa oleva näyttö ei näin ollen tue päätelmää merkittävästä valtion omistuksesta keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotannonalalla.

(72)

Valtion määräysvallan osalta valtio ja Kiinan kommunistinen puolue pitävät yllä rakenteita, jotka varmistavat niiden jatkuvan vaikutusvallan valtion omistamiin yrityksiin. Valtio (ja monilta osin myös Kiinan kommunistinen puolue) muotoilee aktiivisesti yksittäisten yritysten yleisen talouspolitiikan ja valvoo sen täytäntöönpanoa ja käyttää myös oikeuttaan osallistua näiden yritysten operatiiviseen päätöksentekoon. Tekijöitä, jotka viittaavat valtion harjoittamaan määräysvaltaan keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden alan yrityksissä, käsitellään tarkemmin 3.2.2.4 jaksossa.

(73)

Valtion poliittista valvontaa ja ohjausta keramiikkateollisuuden alalla koskeva analyysi esitetään 3.2.2.4 ja 3.2.2.5 jaksossa. Koska valtion määräysvalta ja toimintaan puuttuminen on voimakasta keramiikkateollisuuden alalla, myöskään yksityisessä omistuksessa olevat keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuottajat eivät voi toimia markkinaolosuhteissa.

(74)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden markkinoilla Kiinassa toimivat merkittävässä määrin yritykset, joihin kohdistui Kiinan valtion määräysvaltaa tai poliittista valvontaa tai ohjausta.

(75)

Kiinan valtio voi puuttua hintoihin ja kustannuksiin, koska se on edustettuna yrityksissä. Kiinan kommunistisen puolueen solut sekä valtion omistamissa että yksityisissä yrityksissä ovat merkittävä kanava, jonka kautta valtio voi puuttua liiketoimintaa koskeviin päätöksiin. Kiinan yhtiölain mukaan jokaiseen yritykseen on perustettava kommunistisen puolueen yksikkö (jossa on kommunistisen puoleen perustamisasiakirjan (45) mukaisesti vähintään kolme kommunistisen puolueen jäsentä), ja yrityksen on tarjottava tarpeelliset puitteet puolueyksikön toiminnalle. Vaikuttaa siltä, että aiemmin tätä vaatimusta ei aina ole noudatettu tai pantu tiukasti täytäntöön. Kiinan kommunistinen puolue on kuitenkin vahvistanut vaatimuksiaan valvoa liiketoimintapäätöksiä valtion omistamissa yrityksissä poliittisena periaatteena ainakin vuodesta 2016 lähtien. Kiinan kommunistisen puolueen on myös raportoitu kohdistaneen painetta yksityisiin yrityksiin, jotta ne asettaisivat patriotismin etusijalle ja noudattaisivat puoluekuria. (46) Vuonna 2017 raportoitiin, että puoluesoluja oli 70 prosentissa noin 1,86 miljoonasta yksityisomistuksessa olevasta yrityksestä ja Kiinan kommunistisen puolueen organisaatiot yrityksissä lisäsivät painetta voidakseen sanoa viimeisen sanan liiketoimintapäätöksistä. (47) Näitä sääntöjä sovelletaan yleisesti Kiinan taloudessa kaikilla sektoreilla, myös keramiikkasektorilla. Näin ollen vahvistetaan, että näitä sääntöjä sovelletaan myös keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuottajiin ja niiden tuotantopanosten toimittajiin.

(76)

Keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä valmistavien kiinalaisten yritysten ja valtion, erityisesti Kiinan kommunistisen puolueen, päätöksentekoprosessien välillä on tiiviit yhteydet. ThinkDesk-raportissa esitetään sellaisten henkilöiden nimiä, jotka ovat johtoasemissa kuudessa näistä yrityksistä ja jotka toimivat tai ovat toimineet valtion tai julkisissa tehtävissä. (48) Komissio vahvisti muiden lähteiden perusteella kolmesta johtavasta keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuottajasta seuraavaa: otokseen valitun yrityksen Guangdong Songfa Ceramics Co. Ltd, joka on yksi suurimmista viejistä unionin markkinoille, johtokunnan puheenjohtaja ja toimitusjohtaja toimi Kiinan 11. kansankongressin delegaattina (49) ja oli Guangdongin provinssin 12. kansankongressin jäsen (50); toisen Guangdongissa sijaitsevan pörssiyhtiön (Great Wall of Cultural Group Holding Co Ltd.) puheenjohtaja oli Guangdongin provinssin 12. kansankongressin delegaatti (51); pörssiyhtiön Guangdong Sitong Group Co., Ltd. puheenjohtaja oli myös kansan neuvoa-antavan poliittisen konferenssin Chaozhoun kunnallisen komitean jäsen (52); lisäksi saman yrityksen varapuheenjohtaja ja toimitusjohtaja toimi samaan aikaan 13. Chaozhoun kunnallisen kansankongressin pysyvän komitean jäsenenä (53). Komissio vahvisti myös, että kaikki ehdokkaat, joista vuonna 2018 valittiin Songfa Ceramics Co. Ltd:n johtokuntaan riippumaton johtaja, olivat kommunistisen puolueen jäseniä (54).

(77)

Komissio totesi, että Songfa Ceramics vastaanotti vuosina 2017 ja 2018 rahasiirtoja, jotka määriteltiin yrityksen kirjanpidossa tueksi ”kahteen uudentyyppiseen organisaatioon” liittyvästä toiminnasta puolueen jäsenille aiheutuneisiin menoihin. (55)”Kahdella uudentyyppisellä organisaatiolla” tarkoitetaan valtion politiikkaa, jonka tavoitteena on luoda ruohonjuuritason organisaatioita (käytännössä puoluesoluja) yrityksiin ja yhteiskunnallisiin organisaatioihin. (56) Songfan saamien rahasiirtojen määrästä riippumatta pelkästään niiden olemassaolo osoittaa tiiviin yhteyden keramiikkaa tuottavien yritysten ja Kiinan kommunistisen puolueen välillä ja sen, että kommunistinen puolue kehittää toimintaansa yrityksen sisällä.

(78)

Valtion läsnäolo rahoitusmarkkinoilla ja sen puuttuminen niiden toimintaan (ks. myös 3.2.2.8 jakso) samoin kuin raaka-aineiden ja tuotantopanosten tarjoamiseen vääristävät markkinoita edelleen. (57)

(79)

Kaiken edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että valtion läsnäolo yrityksissä keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden sektorilla samoin kuin rahoitussektorilla ja muilla tuotantopanosten sektoreilla yhdessä 3.2.2.3 jaksossa ja sen jälkeisissä jaksoissa kuvattujen puitteiden kanssa antaa Kiinan viranomaisille mahdollisuuden puuttua hintoihin ja kustannuksiin.

(80)

Kiinan talouden suuntaa ohjaa merkittävässä määrin pitkälle viety suunnitelmajärjestelmä, jossa esitetään prioriteetit ja tavoitteet, joihin keskus- ja paikallishallintojen on keskityttävä. Kaikilla hallinnon tasoilla on suunnitelmia, jotka kattavat käytännöllisesti katsoen kaikki talouden sektorit. Suunnitteluvälineissä asetetut tavoitteet ovat sitovia ja viranomaiset kullakin hallinnon tasolla valvovat, että alemmat hallintotasot panevat suunnitelmat täytäntöön. Kiinan suunnitelmajärjestelmän tuloksena resursseja ohjataan sektoreille, jotka valtio on nimennyt strategisiksi tai muutoin poliittisesti merkittäviksi, eikä niitä jaeta markkinavoimien perusteella. (58)

(81)

Kiinan keramiikkasektori, mukaan luettuna keraamisten kulutustavaroiden kuten keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotanto, on työvoimavaltainen ala, jolla on Kiinassa perinteistä arvoa, minkä vuoksi Kiinan valtio on valvonut, ohjannut ja johtanut tiivisti sen kehittämistä eri suunnitteluasiakirjojen kautta. (59) Keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotantoa sääntelee kevyttä teollisuutta koskeva Kiinan sääntökirja laaja-alaisen kevyen teollisuuden 13. kehittämissuunnitelman (2016–2020) kautta. Kehittämissuunnitelman mukaan kaikilla sen soveltamisalaan kuuluvilla sektoreilla (eli myös pöytä- ja keittiöesineiden sektorilla) toteutetaan Kiinan kansankongressissa ja 18. puoluekongressin täysistunnoissa tehtyjen päätösten henkeä. Suunnitelmaan sisältyy useita sen piiriin kuuluviin sektoreihin (myös keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden sektoriin) sovellettavia määräyksiä, jotka koskevat tarjonnan ja kysynnän hallintaa, yritysrakenteen organisointia, arvoketjun hallintaa, vientimalleja sekä tuotanto- ja investointisuunnittelua. Siinä asetetaan kyseisille sektoreille vuotuiseksi lisäarvon kasvutavoitteeksi 6–7 prosenttia. Siinä myös luetellaan joukko tukitoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää kevyen teollisuuden yritysten kansainvälistä kilpailukykyä. (60) Keramiikkasektorin osalta siinä annetaan erittäin tarkkoja määräyksiä tuotekehityksestä. Keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden osalta valtio ohjeistaa muun muassa ”kehittämään ensisijaisesti resurssitehokkaita kulutustuotteita kuten korkealaatuista luuposliinia, kvartsipitoista posliinia, talkkiposliinia, maasälpäpitoista posliinia sekä ympäristöystävällisiä keraamisia kotitaloustuotteita, joissa ei ole raskasmetalleja, vahvistamaan yritysten kapasiteettia tuotteiden innovoinnin ja suunnittelun alalla, lisäämään tuotteiden lisäarvoa, vahvistamaan taidekeramiikan perinteisten tekniikoiden perintöä ja kehittämistä, kehittämään ensisijaisesti taidekeramiikan tuotteita, kehittämään ensisijaisesti erittäin puhtaita ja erittäin hienoja keraamisia materiaaleja, joilla on erinomaiset ominaisuudet (esimerkiksi erikoisluja, erikoiskestävä, korkeita lämpötiloja kestävä, korroosionkestävä, iskunkestävä), korkean suorituskyvyn keraamisia lämmönsiirtomateriaaleja, uusia korkean suorituskyvyn keraamisia kalvomateriaaleja ja korkealaatuisia kotitalouksien keraamisia materiaaleja”. (61) Siinä on myös määräyksiä yritysten vientitoiminnasta: ”[…] valloitettava uusia ja kehittymässä olevia markkinoita, kuten Lähi-itä, Venäjä, Afrikka, Eurooppa, Kaakkois-Aasia, Länsi-Aasia, Etelä-Amerikka, Keski-Amerikka; vahvistettava kansainväliseen tuotantokapasiteettiin liittyvää yhteistyötä, tuettava merkkityrityksiä niiden ulottaessa toimintaansa ulkomaanmarkkinoille, perustettava logistiikka- ja jakelu keskuksia suurille myyntimarkkinoille […]”. (62) Yhtenä edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiskeinona suunnitelmassa esitetään Kiinan välineet, joilla hallitaan markkinoille pääsyä, etenkin lainsäädäntö, jolla rajoitetaan sijoituksia tietyillä sektoreilla: ”Valtioneuvosto määrittelee selvästi luettelon muodossa tuotannonalat, toimialat, liiketoiminta-alat, joilla sijoitustoiminta on kiellettyä tai rajoitettua”. Lisäksi valtio luettelee suunnitelmassa tukitoimenpiteitä, jotka ovat käytettävissä asianomaisten sektoreiden (eli myös keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotannon) tukemiseksi, kuten innovointirahastot, etuuskohteluun perustuvat lainat, vientikannustimet, rahasiirrot, verohuojennukset, maankäyttökustannusten alennukset tai työllisyyden vakauttamisjärjestelyt. Pyynnössä toimitettuun, asiakirja-aineistoon sisältyvä näyttöön, joka perustuu useiden keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä valmistavien ryitysten vuosikertomuksiin, sisältyy esimerkkejä näistä tukitoimenpiteistä. (63)

(82)

Kiinan viranomaiset puuttuvat ilmeisen selvästi toimintaan keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden alalla edellä kuvatulla keskussuunnitelmalla mutta myös useilla ylhäältä alaspäin suuntautuvilla suunnitteluasiakirjoilla, joita annetaan kaikilla tasoilla keskustasosta kunnalliseen tasoon. Yksi hyvä esimerkki on Guangdongin provinssi, jossa sijaitsee suurin määrä tutkimuksessa yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia ja tuotetaan eniten keraamisia tuotteita Kiinassa. (64) Provinssissa sektoria hallinnoitiin vuosina 2016–2018 alueellisella suunnitelmalla (Guangdong ceramic industry transformation and upgrading technology route and action plan), jäljempänä ’Guangdongin toimintasuunnitelma’. (65) Keskustason suunnitteluasiakirjojen mukaisesti Guangdongin toimintasuunnitelmassa vahvistetaan yhdeksi sen päätavoitteeksi teollisuusrakenteiden jatkuva optimointi lisäämällä merkittävästi korkean lisäarvon tuotteiden osuutta ja rakentamalla ainakin kaksi kansallista demonstrointikeskusta uutta teollisuusmallia varten, edistämällä ainakin kahta yli 50 miljardin RMB:n teollisuusklusteria, 1–2 yritystä (yritysryhmää), joiden vuotuinen liiketoimintatulo on yli 10 miljardia RMB, ja 40:tä yritystä, joiden vuotuinen liiketoimintatulo on yli 1 miljardi RMB”. (66) Toimintasuunnitelmassa ohjeistetaan myös parantamaan teollisuuden kehittämisen tasoa muun muassa ”optimoimalla teollisuusklustereita, vauhdittamalla keraamisten tuotantokeskusten (esim. Foshan, Chaozhou, Meizhou ja Qingyuan) rakentamista, laajentamalla teollisuuden arvoketjua integroitumalla aktiivisesti globaaliin keramiikkateollisuuden arvoketjuun ja osallistumalla aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön, hyödyntämällä kahdentyyppisiä resursseja (67) ja kahdentyyppisiä markkinoita (68), toteuttamalla vientiin suuntautuvaa strategiaa ja parantamalla alan kansainvälistä kilpailukykyä.” (69) Guangdongin toimintasuunnitelmassa – keskustasolla annetun kevyen teollisuuden 13. viisivuotissuunnitelman mukaisesti – esitetään Guangdongin keramiikan tuottajille kohdennettuja ohjeita tuotekehitystä varten: ”Kotitalouksien (taide)keramiikan osalta: kehitetään korkealaatuisia, täydellisiä tuotesarjoja sekä taide-esineiksi muutettua kotitalouskeramiikkaa ja kotitalousesineiksi muutettua taidekeramiikkaa, kehitetään yhdessä materiaaleja (esim. lasikeramiikka, vahvistettu posliini, luuposliini, magnesiumoksidiposliini, kvartsipitoinen posliini, korkealaatuinen emali), kehitetään korkealaatuisia värilasituksia”. (70) Toimintasuunnitelmassa vahvistetaan erityinen tehtävien jako suunnitelman toteutuksen osalta ja annetaan toteutukseen liittyvät tehtävät provinssin talous- ja tietotekniikkakomissiolle, joka johtaa koordinointia ja ohjaa keramiikkateollisuuden muuntamista ja päivittämistä koko provinssissa, provinssin ympäristönsuojeluvirastolle, joka valvoo ja ohjaa paikallisia ympäristönsuojeluviranomaisia, jotka tekevät lainsäädännön mukaisesti keramiikkateollisuuden hankkeille ympäristönsuojeluarviointeja ja antavat hyväksyntöjä, ympäristönsuojelulupia ja hoitavat päivittäistä ympäristövalvontaa, provinssin maankäytöstä ja resursseista, rahoituksesta, verotuksesta ja sähköenergiasta vastaaville virastoille, jotka hoitavat tehtäviään sen varmistamiseksi, että politiikka pannaan asianmukaisesti täytäntöön, ja kunkin kaupungin toimivaltaisille talous- ja tietotekniikkaviranomaisille, jotka varmistavat asianomaisten virastojen tiiviin koordinoinnin ja yhteistyön ja yhteishallinnon, jotta varmistetaan, että keskeisten yritysten muutos- ja päivityshankkeet toteutetaan vauhdikkaasti suunnitellun aikataulun mukaisesti. (71)

(83)

Kuten edellisessä kappaleessa tuodaan esiin, Guangdongin provinssissa keramiikkateollisuuden hallinnointi ulottuu aivan paikallistasolle asti. Esimerkiksi Chaozhoun kaupungin, joka on yksi keskeisistä keramiikan tuotantopaikoista (72) (viitataan Guangdongin toimintasuunnitelmassa), keraamisten tavaroiden tuottajien on sitouduttava noudattamaan myös paikallista alakohtaista suunnitelmaa (Roadmap and Action Plan of the City of Chaozhou for the Transformation and Technological Upgrading of the Ceramic Sector (73)), jäljempänä ’Chaozhoun toimintasuunnitelma’, jossa itsessään noudatetaan kaupunkia koskevaa yleistä teollisuussuunnitelmaa (Chaozhoun kaupungin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen 13. viisivuotissuunnitelma) (74). Chaozhoun toimintasuunnitelmassa annetaan erityisohjeita siltä osin, mitä kaupungin olisi saavutettava teollisuusrakenteen ja -tuotannon osalta; tavoitteeksi on asetettu mm. se, että kaupungissa sijaitsisi vuoteen 2018 mennessä vähintään viisi tuottajaa, joiden vuotuinen tuotantoarvo on yli 500 miljoonaa RMB tai vähintään 10 yritystä, jotka ovat listautuneet pörssiin (erityisten valtion toimenpiteiden tuella (75)). Chaozhoun toimintasuunnitelmassa säännellään kaupungin tavoitteita myös tuotantorakenteen osalta: suunnittelukauden loppuun mennessä vähintään 10 prosentissa suurista yrityksistä on käytettävä korkeaa teknologiaa ja käyttöön otettujen uusien tuotteiden osuuden on oltava vähintään 10 prosenttia liikevaihdosta. (76)

(84)

Chaozhou ei ole ainoa kaupunki, jossa yritysten toimintaan kohdistuu valtion suunnittelua: keramiikan valmistajiin Foshanissa, toisessa suuressa keramiikan tuotantokeskuksessa, johon viitataan Guangdongin toimintasuunnitelmassa, sovelletaan Foshanin kunnallista suunnitelmaa modernin keramiikkateollisuuden kehittämiseksi 2010–2020, jäljempänä ’Foshanin suunnitelma’. (77) Viimeksi mainitun asiakirjan mukaan paikallista teollisuutta on muokattava noudattaen periaatetta, jonka mukaan tuetaan suurta joukkoa yrityksiä, muutetaan ja päivitetään joitakin yrityksiä, ja muutetaan ja lakkautetaan joitakin yrityksiä, jotta varmistetaan nykyisen keramiikkateollisuuden asteittainen muuttuminen heikompilaatuisesta korkealaatuiseksi. (78) Foshanin suunnitelmassa asetetaan joukko määrällisiä ja laadullisia tuotantotavoitteita paikallisille yrityksille: vuoteen 2012 mennessä pidetään yllä alan vakaata kehitystä ja kohtuullista kasvua, jotta saavutetaan 72 miljardia RMB; varmistetaan, että vähintään 10 yrityksen vuotuinen tuotannon arvo on yli 1 miljardi RMB; luodaan vähitellen korkealaatuista rakennuskeramiikkaa, keraamisia saniteettituotteita, taidekeramiikkaa, erityiskeramiikkaa ja luovia keraamisia tuotannonaloja; vuoteen 2015 mennessä pidetään yllä alan vakaata kehitystä ja kohtuullista kasvua, jotta saavutetaan 80 miljardia RMB; varmistetaan, että vähintään kahden yrityksen vuotuinen tuotannon arvo on yli 2 miljardi RMB ja vähintään 15 yrityksen vuotuinen tuotannon arvo yli 1 miljardi RMB; lisätään merkittävästi korkealaatuisen rakennuskeramiikan, keraamisten saniteettituotteiden, taidekeramiikan, erityiskeramiikan ja luovien keraamisten tuotannonalojen osuutta. Samalla Foshanin suunnitelman mukaisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä (2016–2020): tuotantomäärän on oltava sellainen, että johtoasema Kiinan keramiikkateollisuudessa säilyy samoin kuin merkittävä osuus maailman keramiikkateollisuudesta, ja keramiikan tuotannon arvon ja määrän, voiton, tutkimus- ja kehittämismenojen osuuden ja yleisen taloudellisen merkityksen kaltaisten indikaattoreiden on pysyttävä suhteellisen korkealla tasolla, jotta varmistetaan, että Foshanista tulee maailman keramiikkapääkaupunki. (79)

(85)

Komissio katsoi, että edellä esitetty keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden alaa koskeva näyttö oli riittävä sen toteamiseen, että julkinen politiikka tai julkiset toimenpiteet vaikuttavat vapaisiin markkinavoimiin keramiikkasektorilla.

(86)

Raaka-aineisiin liittyvien vääristymien osalta CCCLA väitti, että tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotannossa ei esiinny käytettyjen raaka-aineiden vääristymiä. CCCLA ei toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi. Komissio huomauttaa, että vaikka sillä ei olekaan velvollisuutta tehdä tällaista analyysiä tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotannossa käytetyistä raaka-aineista sen vahvistamiseksi, että julkinen politiikka vaikuttaa vapaisiin markkinavoimiin keraamisten pöytäesineiden alalla, se löysi valtavan määrän julkisia politiikka-asiakirjoja ja toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vapaisiin markkinavoimiin keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotannossa käytettyjen raaka-aineiden markkinoilla.

(87)

Kvartsia (HS-koodi 250510) käytetään yleisesti Kiinan keramiikkateollisuudessa, ja Jiangxin (80) kattavassa mineraalivarojen suunnitelmassa 2016–2020 (81) mainitaan jauhettu kvartsi yhtenä mineraalina, johon sovelletaan valtion poliittista hallintaa ja jonka osalta toimitusvarmuutta ja -kapasiteettia olisi kasvatettava. (82) Jauhettu kvartsi sisältyy myös kehittämistä ja hyödyntämistä koskevaan valtion määrälliseen sääntelymekanismiin yhtenä mineraalina, jonka louhintaa ja kehittämistä on kannustettava. (83) Keramiikkaa varten tarkoitettu kvartsihiekka mainitaan myös mineraalivarojen 13. viisivuotissuunnitelmassa (2016–2020) (84) yhtenä mineraalina, jonka osalta louhoksen avaamiseen sovelletaan vähimmäiskokovaatimuksia. (85)

(88)

Myös bentoniitti (HS-koodi 250810) on tietyissä keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden valmistusprosesseissa käytetty raaka-aine, ja se mainitaan Jiangxin kattavassa mineraalivarojen suunnitelmassa (ks. edellä) yhtenä mineraalina, jonka kehittämistä ja etsimistä on vauhditettava, jotta resurssietu voidaan muuttaa taloudelliseksi eduksi mahdollisimman nopeasti. (86)

(89)

Pigmentit (HS-koodi 320710), joita käytetään laajalti keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotannossa, sisältyvät teollisen, teknologisen ja innovointikapasiteetin kehittämissuunnitelmaan (2016–2020) (87) yhtenä petrokemian ja kemian teollisuuden ensisijaisina kehittämisaloina, ja valtio ohjeistaa suunnitelmassa varmistamaan ftalosyaniinipigmenttien, heterosyklisten orgaanisten pigmenttien ja muuntyyppisten orgaanisten pigmenttien kestävän tuotannon, joka on noin 1 000 tonnia. (88)

(90)

Raaka-aineena käytetty kipsi (HS-koodi 252010) mainitaan mineraalivarojen 13. viisivuotissuunnitelmassa (ks. edellä) yhtenä mineraalina, jonka osalta louhoksen avaamiseen sovelletaan vähimmäiskokovaatimuksia. (89)

(91)

Lisäksi kaoliini (HS-koodi 2507), joka on yksi keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotannon tärkeimmistä raaka-aineista, sisältyy useisiin alueellisiin ja paikallisiin suunnitteluasiakirjoihin, joissa käsitellään louhinnan ja tuotannon hallintaa. Guangxin provinssin (90) mineraalivaroja koskevassa suunnitelmassa (2016–2020) (91) vahvistetaan määräyksiä, jotka koskevat Hepun kaoliinivarojen teollisuuspohjaa, mihin sisältyy Hepun kaoliinimaaperän louhinnan laajentaminen, kaoliinin jalostusvalmiuden ja -tason parantaminen, keskittyminen rakennus-, saniteetti-, kotitalous- ja taidekeramiikan kehittämiseen ja paperia ja maalausta varten tarkoitetun kaoliiniteollisuuden kehittämiseen, mineraalituotteiden lisäarvon parantaminen entisestään, vuoteen 2020 mennessä 8–10 kaoliinin jalostusyrityksen perustaminen sekä Hepun alueen tekeminen keskeiseksi kaoliinin tuotantokeskukseksi koko maassa. (92) Siihen sisältyy myös määräyksiä, joiden tavoitteena on muokata teollisen louhinnan rakenteita ja kapasiteettia, muun muassa kaoliinin tarjonnan osalta: ”Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tarpeiden mukaisesti edistämme voimakkaasti mineraalivarateollisuuden erityisominaisuuksien ja hyötyjen kehittämistä sekä uutta alan teollisuutta. Keskittymällä kaoliinin tyyppisiin mineraaleihin – resurssiedellytykset huomioon ottaen – alueilla, joilla on vahva ympäristön kestokyky ja kattavat tukirakenteet, edistämme markkinoilla kilpailukykyisten suurten ja keskisuurten kaivosten rakentamista, varmistamme teollisuuden tehokkaan keskittämisen ja mittakaavaetujen kehittämisen, jotta parannetaan keskeisten mineraalien toimituskapasiteetin, louhinnan ja käytön tasoa”. (93) Suunnitelmalla säännellään lisäksi louhintayritysten vähimmäistuotantokapasiteettia asettamalla vähimmäislouhintamäärät yritysluokan mukaan, myös kaoliinin tuotannolle. (94)

(92)

Kaoliinin tuotannon markkinoita käsitellään myös Guangdongin provinssin mineraalivaroja koskevassa suunnitelmassa (2016–2020) (95), joka on erityisen merkityksellinen, koska Guangdongin provinssi on keskeinen keramiikan tuotannon kannalta (ks. 82 kappale). Edellä kuvatun Guangxin provinssin suunnitelman tavoin Guangdongin provinssin suunnitelmaan sisältyy useita määräyksiä, jotka koskevat mineraalien louhinnan ja tuotannon hallintaa ja suunnittelua, myös kaoliinin osalta. Siinä esitetään muun muassa seuraavat johtavat periaatteet: ”vauhditetaan strategisia toimia ja tavoitteita, jotta varmistetaan läpimurto malminetsinnässä, parannetaan mineraalivarojen etsintää, louhintaa ja suojelua sekä edistetään toimituspuolen rakenteellisia uudistuksia”. (96)

(93)

Samoin kuin keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tapauksessa, kaoliinia koskevat suunnitteluasiakirjat ulottuvat provinssitasolta alaspäin kuntatasolle asti. Esimerkiksi Beihain kaupungilla Guangxin provinssissa (ks. edellä) on oma suunnitelma, jossa käsitellään mineraalivarojen hallintoa ja jossa on kaoliinin louhintaa ja tuotantoa koskevia määräyksiä. (97) Kyseisessä suunnitelmassa vahvistetaan kaupungin teollisuudelle mineraalivarojen osalta seuraavat louhinta-, tuotanto- ja käyttötavoitteet: ”vuoteen 2020 mennessä on varmistettava koko kaupungin kaivosteollisuuden vakaa taloudellinen kehitys, varmistettava, että mineraaliteollisuuden tuotannon arvo on 450 miljoonaa RMB ja mineraalien tuotantomäärä 9 miljoonaa tonnia” sekä seuraavat teolliset tavoitteet, myös kaoliinille ja kvartsihiekalle: ”keskitytään nykyisen louhintakapasiteetin pohjalta kaoliinin ja lasiin käytettävän kvartsihiekan louhintaan ja käyttöön ja perustetaan Guangxin suurin kaoliinin (posliinisaven), puhtaan kvartsihiekan ja muiden ei-metallisten mineraalituotteiden jalostus-, tuonti- ja vientikeskus, suurin keramiikan valmistuskeskus ja suurin sementin tuotantokeskus”. (98) Suunnitelmassa esitetään tavoitteet myös vuotta 2025 varten, muun muassa käytön ja tuotannon lisäämisen osalta: ”kehitetään voimakkaasti ei-metallisten ja rakennusmateriaalien louhintaa ja käyttöä, keskitytään pitkälle jalostettujen tuotannonalojen, kuten kaoliinin ja lasissa käytettävän lasihiekan, kehittämiseen, pyritään varmistamaan, että mineraaliteollisuuden tuotannon arvo on 600 miljoonaa RMB vuoteen 2025 mennessä, laajennetaan ja teollistetaan tehokkaasti ja merkittävästi louhintaa, kasvatetaan merkittävästi mineraalivarojen taloudellista ja intensiivistä käyttöä”. Siinä esitetään myös paikallisviranomaisten selkeä tavoite, joka on ”saavuttaa kattava mineraaliteollisuuden hallinta”. (99) Yksi tekijöistä, joihin tällainen hallintapolitiikka perustuu, on paikallisen teollisuuden rakenteen ja tuotannon sääntely: ”määritetään yksi keskeinen louhinta-alue kaupungissa: Hepun keskeinen kaoliinin louhinta-alue, joka kattaa 542,49 m2. Tällä keskeisellä louhinta-alueella on tällä hetkellä kuusi suurta kaoliinilouhosta. Vuoteen 2020 mennessä kaoliinilouhosten määrän tällä alueella on oltava enintään kahdeksan ja tuotantolaitosten on oltava suuria tai keskisuuria. Näistä suunnitelluista kahdeksasta tuotantoalueesta seitsemän on jo rajattu ja yksi on vielä rajaamatta.” (100)

(94)

Kuten edellä esitetyistä suunnitteluasiakirjoista käy ilmi, vaikuttaa siltä, että Kiinan viranomaiset ohjaavat keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden sektorin kehitystä erilaisilla poliittisilla välineillä ja suuntaviivoilla, joka liittyvät muun muassa markkinoiden kokoonpanoon ja uudistamiseen, raaka-aineisiin, sijoituksiin, kapasiteetin hallintaa, tuotevalikoimaan, maantieteelliseen sijaintiin ja päivittämiseen. Näillä ja muilla keinoilla Kiinan viranomaiset ohjaavat ja määräävät näillä ja muilla keinoilla kaikenlaisia näkökohtia alan kehittämisessä ja toiminnassa. (101) Tämänhetkinen ylikapasiteettiongelma keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden sektorilla (ks. 3.3.1 jakso) on kiistatta selvin esimerkki Kiinan viranomaisten politiikasta ja sen aiheuttamista vääristymistä. (102)

(95)

Komissio siis vahvisti, että Kiinan viranomaisilla on käytössä julkista politiikkaa, joka vaikuttaa vapaisiin markkinavoimiin keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden sektorilla, myös sektorilla käytettyihin raaka-aineisiin.

(96)

Asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen mukaan Kiinan konkurssijärjestelmä ei toteuta riittävästi omia päätavoitteitaan eli selvitä oikeudenmukaisesti saatavia ja velkoja eikä turvaa velallisten ja velkojien laillisia oikeuksia ja etuja. Tämä vaikuttaa juontavan juurensa siitä, että vaikka Kiinan konkurssilainsäädäntö virallisesti perustuu samoihin periaatteisiin kuin vastaava lainsäädäntö muissa maissa, Kiinan järjestelmälle on ominaista järjestelmällinen heikko täytäntöönpano. Konkurssien lukumäärä on äärimmäisen alhainen suhteessa maan talouden kokoon, eikä vähiten siksi, että maksukyvyttömyysmenettelyyn liittyy lukuisia puutteita, jotka tosiasiassa estävät konkurssimenettelyn. Lisäksi valtiolla on maksukyvyttömyysmenettelyissä edelleen vahva ja aktiivinen rooli, ja se vaikuttaa usein suoraan menettelyn tulokseen. (103)

(97)

Lisäksi omistusoikeusjärjestelmän puutteet ovat erityisen ilmeisiä suhteessa maan omistajuuteen ja maankäyttöoikeuksiin Kiinassa. (104) Kiinan valtio omistaa kaiken maan (kollektiivisesti omistettu maa maaseudulla ja valtion omistama maa kaupunkialueilla). Sen jakaminen riippuu täysin valtiosta. Voimassa on säännöksiä, joiden tavoitteena on myöntää maankäyttöoikeudet avoimesti ja markkinahinnoilla, esimerkiksi tarjouskilpailumenettelyllä. Nämä säännökset jätetään kuitenkin säännöllisesti huomiotta, ja tietyt ostajat saavat maata ilmaiseksi tai alle markkinahintojen. (105) Lisäksi viranomaisilla on usein poliittisia tavoitteita, esimerkiksi taloudellisten suunnitelmien täytäntöönpano, kun ne jakavat maata. (106)

(98)

Sen vuoksi Kiinan konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö eivät toimi asianmukaisesti, ja tästä aiheutuu vääristymiä, jotka liittyvät maksukyvyttömien yritysten pitämiseen hengissä sekä maankäyttöoikeuksien myöntämiseen Kiinassa. Näitä lakeja sovelletaan myös keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotannossa. Lisäksi komissio on vahvistanut jo aikaisemmin, että ala on saanut etua maankäyttöoikeuksiin liittyvistä toimista, joihin kohdistui valtion toiminnasta aiheutuvia vääristymiä. (107)

(99)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että konkurssi- ja omaisuuslainsäädännön soveltaminen oli syrjivää tai täytäntöönpano puutteellista keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden sektorilla.

(100)

Markkinoihin perustuvien palkkojen järjestelmä ei voi kehittyä täysin Kiinassa, koska työntekijöillä ja työnantajilla ei ole oikeutta järjestäytyä kollektiivisesti. Kiina ei ole ratifioinut useita Kansainvälisen työjärjestön (ILO) keskeisiä yleissopimuksia, etenkään niitä, jotka koskevat järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta. (108) Kansallisen lainsäädännön mukaan vain yksi ammattiyhdistys on aktiivinen. Kyseinen yhdistys ei kuitenkaan ole riippumaton viranomaisista, ja sen osallistuminen työehtosopimusneuvotteluihin ja työntekijöiden oikeuksien suojeluun on vähäistä. (109) Lisäksi Kiinan työvoiman liikkuvuutta rajoitetaan kotitalouksien rekisteröintijärjestelmällä, joka rajoittaa sosiaaliturva- ja muiden etuuksien täyden saannin tietyn hallinnollisen alueen asukkaille. Tämän tuloksena työntekijöillä, jotka eivät kuulu paikallisten asukkaiden rekisteriin, on yleensä heikko työllisyysasema ja alempi palkka kuin asukasrekisteriin kuuluvilla. (110) Nämä seikat vääristävät palkkakustannuksia Kiinassa.

(101)

Työvoiman osuus tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantokustannuksista on merkittävä, koska kyseessä on työvoimavaltainen prosessi, kuten edellä on mainittu. Myös keramiikkasektorilla, mukaan luettuna pöytäesineiden tuotanto, sovelletaan edellä kuvattua Kiinan työlainsäädäntöjärjestelmää. Palkkakustannusten vääristymät vaikuttavat siis tämän sektorin tuotantoon sekä suoraan (tarkasteltavana olevan tuotteen valmistus) että välillisesti (pääoman tai tuotantopanosten hankkiminen yrityksiltä, joihin sovelletaan samaa järjestelmää Kiinassa).

(102)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että palkkakustannukset olivat vääristyneet keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden sektorilla.

(103)

Yritystoimijoiden pääomansaantiin Kiinassa kohdistuu useita vääristymiä.

(104)

Kiinan rahoitusjärjestelmälle on ensinnäkin ominaista valtion omistamien pankkien (111) vahva asema; rahoitusta myöntäessään nämä pankit ottavat huomioon muita kriteereitä kuin hankkeen taloudellisen elinkelpoisuuden. Rahoitusalan ulkopuolella toimivien valtion omistamien yritysten tavoin pankit ovat sidoksissa valtioon omistajuuden lisäksi myös henkilökohtaisten suhteiden kautta (Kiinan kommunistinen puolue nimittää valtion omistamien rahoituslaitosten johtajat) (112) ja pankit panevat säännöllisesti täytäntöön valtion suunnittelemaa julkista politiikkaa, kuten rahoitusalan ulkopuolella toimivat valtion omistamat yritykset. Näin tehdessään pankit noudattavat nimenomaista oikeudellista velvoitetta hoitaa liiketoimintaansa kansantalouden ja sosiaalisen kehittämisen tarpeiden mukaisesti ja valtion teollisuuspolitiikan ohjauksessa. (113) Tähän yhdistyy täydentäviä sääntöjä, jotka ohjaavat rahoitusta aloille, jotka valtio on nimennyt kannustettaviksi tai muutoin tärkeiksi aloiksi. (114)

(105)

Eri säännöksissä viitataan kyllä tarpeeseen noudattaa tavanomaisia pankkitoimintaan liittyviä käyttäytymis- ja vakavaraisuussääntöjä, kuten tarpeeseen tutkia lainan ottajan luottokelpoisuus, mutta esimerkiksi kaupan suojatoimenpiteitä koskevien tutkimusten päätelmistä saatu mittava näyttö osoittaa, että näillä säännöksillä on vain toissijainen rooli erilaisten oikeudellisten välineiden soveltamisessa.

(106)

Lisäksi joukkolaina- ja luottoluokitukset ovat usein vääristyneitä eri syistä, esimerkiksi siksi, että riskinarviointiin vaikuttaa yrityksen strateginen merkitys Kiinan valtiolle ja valtion implisiittisen takauksen vahvuus. Arvioiden mukaan vaikuttaa voimakkaasti siltä, että Kiinan luottoluokitukset vastaavat järjestelmällisesti alempia kansainvälisiä luokituksia.

(107)

Tämän tuloksena painottuu lainananto valtion omistuksessa oleville yrityksille, suurille yksityisille yrityksille, joilla on hyvät yhteydet, sekä keskeisillä tuotannonaloilla toimiville yrityksille, mikä viittaa siihen, että pääoman saatavuus ja kustannukset eivät ole samat kaikille markkinatoimijoille.

(108)

Toiseksi, lainanoton kustannukset on pidetty keinotekoisen alhaisina sijoitusten kasvun kannustamiseksi. Tämä on johtanut pääomasijoitusten liialliseen käyttöön, ja sijoitusten tuotot ovat yhä pienempiä. Tästä on osoituksena yritysten velkaantumisasteen hiljattainen kohoaminen valtion sektorilla kannattavuuden jyrkästä putoamisesta huolimatta, mikä viittaa siihen, että pankkijärjestelmässä toiminnassa oleva mekanismi ei noudata normaaleja kaupallisia reaktioita.

(109)

Kolmanneksi, vaikka korkoprosentit vapautettiin nimellisesti lokakuussa 2015, hintasignaalit eivät edelleenkään ole tulosta vapaista markkinavoimista, vaan niihin vaikuttavat valtiosta johtuvat vääristymät. Enintään viitekoron suuruisina myönnettävien lainojen osuus on edelleen 45 prosenttia kaikesta lainanannosta, ja kohdennettu lainananto vaikuttaa olevan kasvussa, koska sen osuus on lisääntynyt huomattavasti vuodesta 2015 lähtien heikentyneistä taloudellisista olosuhteista huolimatta. Keinotekoisen alhaiset lainankorot johtavat alihinnoitteluun ja tämän seurauksena liialliseen pääoman käyttöön.

(110)

Yleinen luottojen lisääntyminen Kiinassa osoittaa pääoman kohdentamisen heikkenevää tehokkuutta, eikä nähtävissä ole luotonannon kiristymistä, jota voitaisiin odottaa vääristymättömässä markkinaympäristössä. Tämän seurauksena järjestämättömät lainat ovat lisääntyneet nopeasti viime vuosina. Tilanteessa, jossa riskin aiheuttamat velat lisääntyvät, Kiinan valtio on valinnut maksukyvyttömyystilanteiden välttämisen. Tästä syystä luottotappioita on käsitelty pidentämällä laina-aikaa eli luomalla ns. zombie-yrityksiä tai siirtämällä velka (esim. yhteenliittymien kautta tai muuntamalla velka osakkeiksi) poistamatta välttämättä velkaongelmaa tai puuttumatta sen perussyihin.

(111)

Markkinoiden vapauttamiseksi viime aikoina toteutetuista toimista huolimatta Kiinan yritysluottojärjestelmään vaikuttavat merkittävät systeemiset ongelmat ja vääristymät, jotka johtuvat valtion edelleen merkittävästä roolista pääomamarkkinoilla.

(112)

Keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuottajat tai raaka-aineiden ja muiden tuotantopanosten toimittajat saavat myös hyötyä tästä järjestelmästä. Tietyt kiinalaiset keraamisten pöytä ja keittiöesineiden tuottajat ovat saaneet hiljattain etua valtion tuesta, joka ei ole markkinoiden mukaista ja jolla on ei-kaupallisin ehdoin myönnetyn taloudellisen tuen ominaisuuksia. (115) Sen vuoksi tällainen tuki ja yleinen valtion merkittävä puuttuminen rahoitusjärjestelmän toimintaan johtaa siihen, että markkinaolosuhteisiin kohdistui vakavia vaikutuksia kaikilla tasoilla.

(113)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuottajat saivat sellaisten laitosten myöntämää rahoitusta, jotka toteuttavat julkisen politiikan tavoitteita tai eivät muutoin toimi valtiosta riippumattomasti.

(114)

Komissio totesi, että raportissa kuvatut vääristymät ovat ominaisia Kiinan taloudelle. Käytettävissä oleva näyttö osoittaa, että 3.2.2.2.–3.2.2.5. jaksossa ja raportin A osassa kuvatut tosiseikat ja Kiinan järjestelmän ominaisuudet koskevat koko maata ja kaikkia talouden toimialoja. Sama pätee 3.2.2.6.–3.2.2.8. jaksossa ja raportin B osassa kuvattuihin tuotannontekijöihin.

(115)

CCCLA vastusti 18 päivänä heinäkuuta 2018 päivättyyn muistioon 30 päivänä heinäkuuta 2018 esittämissään huomautuksissa perusasetuksen 2 artiklan 6 a alakohdan soveltamista. Sen mukaan komission olisi ensin todennettava väitetyt merkittävät vääristymät Kiinan keraamisten pöytäesineiden tuotannonalalla ja määritettävä se asiaa tukevan näytön perustella 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti, ennen kuin se ryhtyy tarkastelemaan muista lähteistä saatuja tuotantokustannuksiin liittyviä tietoja. CCCLA esitti 13 päivänä elokuuta 2018 täydentäviä huomautuksia, joissa se selitti, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät yleensä tuo tarkasteltavana olevassa tuotteessa käytettyjä 15 raaka-ainetta vaan ostavat ne paikallisilta markkinoilta. Lisäksi se väitti, että valituksen tekijä ei ole väittänyt, että Kiinan raaka-ainemarkkinoilla esiintyy merkittäviä vääristymiä, eikä komissiokaan todennut niitä keramiikkateollisuuden raaka-aineiden osalta maakohtaisessa raportissa, jossa käsiteltiin mahdollisia vääristymiä Kiinassa. Sen vuoksi CCCLA:n mukaan ei ollut mitään syytä korvata näitä 15:tä raaka-ainetta koskevia kiinalaisten viejien tosiasiallisia kotimaisia ostohintoja tuontihinnoilla Brasiliasta, Thaimaasta ja Turkista. Tämä seikka toistetaan 19 päivänä lokakuuta 2018 esitetyissä huomautuksissa, joiden mukaan komission olisi tutkittava kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien raaka-aineistaan maksamia tosiasiallisia ostohintoja.

(116)

Komissio kehotti CCCLA:ta toimittamaan väitteensä tueksi tarkkaa ja asianmukaista näyttöä, kuten perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa edellytetään. CCCLA eikä yksikään CCCLA:han kuuluvista otokseen valituista yrityksistä ei kuitenkaan tehnyt näin, ja yksi otokseen valituista yrityksistä päätti yhteistyössä toimimisen tarkastuskäynnin aikana.

(117)

Komissio muistuttaa, että keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotantoon tarvitaan laaja valikoima tuotantopanoksia. Otokseen valitut yritykset hankkivat nämä tuotantopanokset Kiinasta. Kun keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuottajat ostavat/hankkivat nämä tuotantopanokset, niiden maksamat hinnat (jotka kirjataan niiden kustannuksina) ovat selvästi alttiina samoille jo aikaisemmin mainituille systeemisille vääristymille. Tuotantopanosten toimittajat esimerkiksi työllistävät työvoimaa, johon kohdistuu vääristymiä. Ne saattavat myös lainata rahaa, johon kohdistuu rahoitussektorista/pääoman jakamisesta johtuvia vääristymiä. Lisäksi niihin sovelletaan suunnittelujärjestelmää, jota toteutetaan valtionhallinnon kaikilla tasoilla ja kaikilla tuotannonaloilla.

(118)

Tämän seurauksena tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinoiden myyntihintoja ei voida käyttää, mutta myös kaikki tuotantopanosten (muun muassa raaka-aineiden, energian, maan, rahoituksen ja työvoiman) kustannukset ovat vääristyneitä, koska valtion merkittävä puuttuminen toimintaan vaikuttaa hinnanmuodostukseen (ks. raportin A ja B osa). Pääoman myöntämiseen, maahan, työvoimaan, energiaan ja raaka-aineisiin liittyvää valtion puuttumista toimintaan esiintyy kaikkialla Kiinassa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuotantopanos on tuotettu Kiinassa yhdistämällä erilaisia tuotannontekijöitä, joihin kohdistuu merkittäviä vääristymiä. Sama koskee tuotantopanoksen tuotantopanosta ja niin edelleen.

(119)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCLA esitti useita huomautuksia siitä, miten komissio oli soveltanut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohtaa.

(120)

CCCLA totesi ensin, että komission päätelmät merkittävien vääristymien esiintymisestä Kiinan keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden sektorilla eivät täyttäneet objektiivisten lähteiden ja riittävän todistusarvon vaatimuksia sikäli, että ne perustuivat pääasiallisesti komission raporttiin ja ThinkDesk-raporttiin. Komission raportissa ei tehty objektiivista analyysiä Kiinan taloudesta ja talouspolitiikasta, vaan sen ainoana tehtävänä oli helpottaa pyynnön esittäjän tehtävää esittää riittävää näyttöä merkittävistä vääristymistä ja helpottaa komission tehtävää tehdä tätä koskevia päätelmiä. CCCLA:n mukaan myös ThinkDesk-raportti helpotti pyynnön esittäjän tehtävää pyynnön laatimisessa ja komission tehtävää päätelmien tekemisessä merkittävien vääristymien esiintymisestä Kiinan keramiikkasektorilla. CCCLA:n mukaan molemmat asiakirjat oli näin ollen laadittu erityistä tarkoitusta varten, minkä vuoksi niitä ei voitu pitää objektiivisina ja niistä todennäköisesti oli jätetty pois tosiseikkoja merkittävien vääristymien esiintymistä koskevasta analyysistä. Ne oli myös laadittu paljon ennen toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa, ja CCCLA katsoi, että komissio ei ollut tehnyt mitään uusia havaintoja näiden asiakirjojen sisällön lisäksi.

(121)

Komissio muistutti, että sen raportti muodostaa tutkimuksen asiakirja-aineistoon sisällytetyn näytön perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdassa säädetyllä tavalla. Raportti julkaistiin 21 päivänä joulukuuta 2017, mikä antoi kaikille (ei siis vain tietyn polkumyynnin vastaisen tutkimuksen osapuolille) mahdollisuuden toimittaa huomautuksia raporttiin sisältyvästä näytöstä, kiistää se tai täydentää sitä. Tähän mennessä komissio ei ole saanut raportista tällaisia huomautuksia, joissa olisi kyseenalaistettu sen objektiivisuus. Myöskään CCCLA ei toimittanut mitään tietoja, jotka olisivat kiistäneet raporttiin sisältyvän näytön tai sen oikeudelliset päätelmät. Näin ollen ei ole osoitettu, miksi raportti ei olisi puolueeton, ja väite, jonka mukaan raporttia ei voitaisi käyttää tässä tutkimuksessa, hylättiin. CCCLA olisi voinut kiistää myös ThinkDesk-raportin tosiseikat tai oikeudelliset tekijät samoin kuin muut valituksen tekijän toimittamat tiedot. Koska CCCLA ei toimittanut mitään yksityiskohtaisia syitä, joiden vuoksi ThinkDesk-raportin tiedot eivät olisi objektiivisia, väite, jonka mukaan komission olisi pitänyt jättää kyseinen raportti huomiotta, hylättiin.

(122)

CCCLA otti myös esiin, että molemmat raportit oli laadittu paljon ennen toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa. Se totesi, että komissio ei ollut tehnyt mitään uusia havaintoja näiden asiakirjojen sisällön lisäksi.

(123)

Komissio oli tästä kuitenkin eri mieltä. Tässä tutkimuksessa komissio vahvisti, että raporttiin sisältyvä näyttö on asiaankuuluvaa ja sovellettavissa tähän tutkimukseen, minkä vuoksi se on ottanut sen huomioon arvioidessaan merkittävien vääristymien esiintymistä Kiinassa. Samoin komissio hyödynsi ThinkDesk-raportin sisältöä tutkimuksessaan antamaan osviittaa tietyistä lisäelementeistä, jotka ovat erityisen merkityksellisiä keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden sektorilla. Komissio viittasi vielä etenkin 3.2.2.5 jaksoon sisältyvään merkittävään lisänäyttöön ja -tutkimukseen, jossa käsitellään Kiinassa esiintyvien horisontaalisten vääristymien ja kyseisen sektorin välistä linkkiä ja joka menee paljon pidemmälle kuin sekä raporttiin että ThinkDesk-raporttiin sisältyvä näyttö. Tutkimus antoi komissiolle mahdollisuuden tehdä lukuisia lisähavaintoja merkittävien vääristymien esiintymisestä keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden sektorilla. Siksi komissio hylkäsi CCCLA:n väitteen.

(124)

CCCLA totesi myös, että päätelmät merkittävistä vääristymistä tehtiin ilman kvantitatiivista analyysia. CCCLA:n mukaan tällaisia vääristymiä koskevan analyysin tueksi olisi vertailtava yksittäisten vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamia hintoja tai kustannuksia vapaiden markkinoiden hintoihin tai kustannuksiin, jotta voitaisiin tehdä päätös vääristymien merkittävyydestä.

(125)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaan ”[m]erkittäviä vääristymiä ovat vääristymät, joita syntyy, kun ilmoitetut hinnat tai kustannukset, mukaan lukien raaka-aine- ja energiakustannukset, eivät määräydy vapaiden markkinavoimien perusteella, koska valtion merkittävä puuttuminen vaikuttaa niihin”. Säännöksen toisessa virkkeessä annetaan komissiolle ohjeita siitä, miten sen olisi arvioitava merkittävien vääristymien esiintymistä: ”[m]erkittävien vääristymien olemassaoloa arvioitaessa huomioon on otettava muun muassa vaikutus, joka yhdellä tai useammalla [2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan luetelmakohdissa luetelluista] tekijöistä mahdollisesti on”. Näin ollen komission arvio merkittävien vääristymien esiintymisestä on tulosta – kuten selitetään 48 kappaleessa ja 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti – kyseisen säännöksen luetelmakohtiin sisältyvien tekijöiden yleisestä arvioinnista tosiasiallisen hintavertailun tekemiseksi vientiä harjoittavan tuottajan hintojen tai kustannusten sekä vapaiden markkinoiden vääristymättömien hintojen tai kustannusten välillä. Kuten samassa 48 kappaleessa täsmennetään, vääristymien esiintymistä koskevassa yleisessä arvioinnissa voidaan myös ottaa huomioon viejämaan yleinen ympäristö ja tilanne sekä koko oikeudellinen järjestelmä, jossa annetaan valtiolle merkittävä valta puuttua talouden toimintaan siten, että hinnat ja kustannukset eivät johdu vapaista markkinavoimista. Lainsäädännön mukaan vaatimuksena on 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa luetellun yhden tai useamman tekijän mahdollinen vaikutus hintoihin ja kustannuksiin, eikä lainsäädännössä ole mitään vaatimusta tehdä tosiasiallista kvantitatiivista analyysia, joka perustuisi vääristymättömien vertailuhintojen ja -kustannusten sekä vientiä harjoittavien tuottajien hintojen ja kustannusten vertailuun, jotta voitaisiin todeta merkittävien vääristymien esiintyminen kyseisessä maassa ja kyseisellä sektorilla. Sen vuoksi väite hylättiin.

(126)

CCCLA väitti vielä, että Kiinan WTO:hon liittymistä koskevan pöytäkirjan, jäljempänä ’pöytäkirja’, 15 kohdan voimassaolon päättymisen jälkeen EU:n ei pitäisi poiketa normaaliarvon määrittämisen vakiomenetelmästä eli siitä, että käytetään vain viejämaan kotimarkkinahintoja ja -kustannuksia, ellei WTO:n polkumyyntisopimuksessa määrätä muutoin. Edellä esitetyn perusteella EU:n pitäisi noudattaa WTO:n polkumyyntisopimuksen 2 artiklan mukaista vakiomenetelmää. CCCLA väitti myös, että WTO:n polkumyyntisopimuksessa ei määrätä mahdollisuudesta määrittää merkittävien vääristymien esiintyminen. Koska WTO:n polkumyyntisopimuksessa tai vuoden 1994 GATT-sopimuksessa ei ole oikeusperustaa tällaisille toimille, merkittävien vääristymien esiintymistä koskevat päätelmät ja tämän tuloksena normaaliarvon laskennallinen muodostaminen eivät ole WTO:n polkumyyntisopimuksen 1, 2, 6.1 ja 18.1 artiklan mukaisia.

(127)

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa komissio sovelsi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaan sisältyviä asiaa koskevia sääntöjä. EU:n lainsäätäjä on hyväksynyt nämä säännöt ottaen täysimääräisesti huomioon EU:n velvoitteet WTO:n lainsäädännön nojalla. Komissio huomauttaa, että WTO:n lainsäädännössä ei ole mitään absoluuttista sääntöä, jonka mukaan normaaliarvo olisi aina muodostettava kotimarkkinoiden kustannusten ja hintojen perusteella. Lisäksi komissio oli eri mieltä siitä, että pöytäkirjan 15 kohta ei enää olisi merkityksellinen Kiinaa koskevissa polkumyyntitutkimuksissa, ja muistutti, että WTO:n riidanratkaisujärjestelmässä on käynnissä asiaa koskeva muutoksenhaku, jossa komissio puolusti kyseistä kantaa d alakohdan sanamuodon osalta, sen tarkoitusta ja neuvotteluhistoriaa. Tämän vuoksi komissio hylkäsi nämä väitteet.

(128)

Edellä 3.2.2.2–3.2.2.9 jaksossa esitetyssä analyysissä, jossa on tarkasteltu kaikkea käytettävissä olevaa näyttöä Kiinan puuttumisesta talouden toimintaan yleisesti ja keramiikkasektorilla (mukaan luettuna tarkastelun kohteena oleva tuote), osoitettiin, että hinnat tai kustannukset, mukaan luettuna raaka-aineiden, energian ja työvoiman kustannukset, eivät ole tulosta vapaista markkinavoimista, koska niihin vaikuttaa valtion merkittävä puuttuminen toimintaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, kuten siinä luetellun yhden tai useamman tekijän tosiasiallinen tai mahdollinen vaikutus osoittaa. Tämän perusteella ja koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio päätteli, että ei ole asianmukaista käyttää kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia normaaliarvon määrittämiseen tässä tapauksessa.

(129)

Sen vuoksi komissio päätti muodostaa normaaliarvon yksinomaan vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja heijastavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella eli tässä tapauksessa asianmukaisen edustavan maan tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti, kuten seuraavissa jaksoissa esitetään.

(130)

Todettuaan, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaiset merkittävät vääristymät vaikuttavat Kiinan keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden alalla hintoihin ja/tai kustannuksiin, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon asianmukaisen edustavan maan tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(131)

Edustava maa valittiin seuraavien kriteereiden perusteella:

(132)

Kuten 31 kappaleessa todettiin, komissio ilmoitti 18 päivänä heinäkuuta päivätyllä muistiolla asianomaisille osapuolille, että se oli yksilöinyt kolme mahdollista edustavaa maata (Brasilia, Thaimaa ja Turkki), ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia ja ehdottamaan muita maita. Sekä CCCLA että pyynnön esittäjä toimittivat lukuisia huomautuksia mahdollisista edustavista maista, mutta ne eivät ehdottaneet toista maata.

(133)

Brasilia, Thaimaa ja Turkki on kaikki luokiteltu maiksi, joiden taloudellisen kehityksen taso vastaa Kiinan tasoa, eli Maailmanpankki on luokitellut ne kaikki ”ylemmän keskitulotason” maiksi.

(134)

CCCLA huomautti (117), että vuonna 2017 Turkin BKTL henkeä kohti oli merkittävästi suurempi kuin Kiinan tai Brasilian. Myös pyynnön esittäjä huomautti (118), että vuonna 2016 Brasilian BKT henkeä kohti oli hyvin samanlainen kuin Kiinassa, kun se Trukissa oli merkittävästi korkeampi. Molemmat osapuolet väittivät siis, että tämä kriteeri ei puolla Turkin valintaa.

(135)

Perusasetuksessa viitataan asianmukaiseen maahan, jonka taloudellinen kehitys on samaa tasoa kuin asianomaisessa maassa. Perusasetuksessa ei näin ollen ohjeisteta komissiota valitsemaan maata, jonka BKTL tai BKT henkeä kohti on lähimpänä Kiinan tasoa. Merkityksellinen kriteeri on pikemminkin samanlainen taloudellisen kehityksen taso. Yksilöitäessä mahdollisesti soveltuvia maita, joiden kehityksen taso on samanlainen, samanlaisuuden vahvistamiseksi on aiheellista käyttää Maailmanpankin ylemmän keskitulotason luokitusta asiaa koskevalta kaudelta, koska luokitus perustuu useisiin objektiivisiin taloudellisiin kriteereihin. Koska kaikki kolme maata kuuluivat samaan luokkaan Maailmanpankin tietokannassa, niiden kaikkien katsottiin täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn kriteerin. Näin ollen komissio päätteli, että kaikki kolme maata täyttävät yhdenvertaisesti tämän kriteerin, minkä vuoksi huomautus hylättiin.

(136)

Lähes kaikissa maailman maissa tuotetaan tarkastelun kohteena olevaa tuotetta jossakin määrin. Analysoituaan käytettävissä olevia tietoja ja etenkin Global Trade Atlas -tietokannasta (GTA) (119) ja Bureau van Dijkin Orbis-tietokannasta (120) saatuja tietoja komissio yksilöi Brasilian, Thaimaan ja Trukin mahdollisiksi edustaviksi maiksi tässä tutkimuksessa.

(137)

CCCLA toi esiin huomautuksissaan olevansa huolissaan suurista eroista tuotannontekijöiden keskimääräisissä tuontihinnoissa, jotka Brasilia, Thaimaa ja Turkki ilmoittivat. Se väitti, että nämä erot johtuvat pääasiassa tuonnin määrästä. Alempi tuontimäärä tarkoittaa pääsääntöisesti korkeampia hintoja. CCCLA epäili myös harmonoidun järjestelmän 6-numeroisten HS-koodien tasolla ilmoitettujen tuontihintojen tarkkuutta ja kehotti komissiota käyttämään 8-numeroisia koodeja. Taloudellisten tietojen saatavuudesta CCCLA huomautti, että Turkin ja Brasilian voittoa ja hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia koskevat tiedot perustuvat vain yhteen tai kahteen yritykseen, minkä vuoksi niihin voivat vaikuttaa satunnaiset tekijät (esim. merkkituotteiden myynti), kun taas Thaimaata koskevat luvut perustuvat keskimäärin kahdeksan yrityksen tietoihin. Näin ollen CCCLA väitti, että edustavaksi maaksi olisi valittava Thaimaa.

(138)

Pyynnön esittäjä puolestaan väitti, että edustavana maana olisi käytettävä Brasiliaa. Se väitti, että kaksi komission yksilöimästä kahdeksasta thaimaalaisesta yrityksestä ei vaikuttanut tuottavan tarkastelun kohteena olevaa tuotetta ja että Thaimaasta ei ollut saatavilla tuoreita taloudellisia tietoja. Pyynnön esittäjä mainitsi myös, että alkuperäisessä tutkimuksessa eräs thaimaalainen tuottaja ei pystynyt toimittamaan riittävän yksityiskohtaisia tietoja. Pyynnön esittäjä väitti, että pyynnössä ehdotetun brasilialaisen tuottajan myynti- hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto vastasivat eniten unionin tuottajien hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa, joka niiden odotettaisiin saavuttavan ilman polkumyynnillä tulevaa tuontia. Pyynnön esittäjä huomautti myös, että thaimaalaisten tuottajien keskimääräiset hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset sekä voitto olivat liian alhaisia ja että niistä kahden ilmoittamat voittotasot olivat alle alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetun tavoitevoiton. Pyynnön esittäjä katsoi, että sen ehdottama brasilialainen tuottaja pystyi kokoamaan tai toimittamaan pyydetyt kustannustiedot.

(139)

Komissio huomautti näistä väitteistä, että keskimääräisten tuontihintojen erot eivät sinällään tarkoita, että tiedot olisivat epäluotettavia. Kunhan tuotannontekijöiden tuontimäärät ovat riittävän edustavia eikä ole muita erityisiä olosuhteita, jotka tekisivät niistä epäedustavia tai soveltumattomia, ei ole mitään objektiivista syytä olla ottamatta huomioon niitä tai mitään ehdotetuista maista. Luokittelun tason osalta komissio pyrkii käyttämään asianmukaisinta ja mahdollisimman tarkkaa tasoa asiakirja-aineistossa käytettävissä olevien tietojen perusteella. Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat tähän mennessä toimittaneet kiinalaiset 8-numerotason koodit, jotka useimmissa tapauksissa vastaavat 6-numeroista HS-koodia, koska kaksi viimeistä numeroa olivat ”00”. Komissio yksilöi ja käytti mahdollisuuksien mukaan vastaavia 8-numeroisia koodeja edustavan maan nimikkeistössä. Koska tuotannontekijöistä ei esitetty mitään konkreettisia väitteitä, komissio käytti tietoja 155 kappaleessa tarkemmin selitetyllä tavalla.

(140)

Se, että Thaimaata koskevat taloudelliset tiedot (kuten hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset sekä voitto) perustuivat useampiin yrityksiin kuin kahden muun maan osalta, ei itsessään tarkoita, että ne olivat luotettavampia. Perusasetuksessa edellytetään, että asiaankuuluvat tiedot ovat helposti saatavilla, muttei täsmennetä, että tietojen olisi oltava mahdollisimman laajoja. Turkkilaisten yritysten tarkastettujen tilinpäätöstietojen saatavuuden ansiosta komissio voi jättää tarvittaessa huomiotta epätavallisten tapahtumien tai toimien vaikutuksen rahoitusta koskevissa tiedoissa. Sama ei päde kahden muun maan yrityksiin. Yksityiskohtaisimmat tiedot olivat siis saatavilla turkkilaisen yrityksen osalta. Edellä esitetyn perusteella CCCLA:n väitteet hylättiin.

(141)

Pyynnön esittäjän väitteestä, joka koski brasilialaisen tuottajan hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton tasoa, komissio huomautti, että soveltuvimman edustavan maan valinnan kannalta ei ole merkityksellistä, ovatko hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton taso unionin tuottajien kustannusten ja voiton tai niiden odotusten tasoisia. Lisäksi toisin kuin pyynnön esittäjä väitti, pyynnössä yksilöidyn brasilialaisen tuottajan taloudelliset tiedot ja kustannusluvut eivät olleet julkisesti saatavilla. Näin ollen pyynnön esittäjän väitteet hylättiin.

(142)

Komissio analysoi huolellisesti kaikki asiakirja-aineistoon sisältyvät asiaankuuluvat tiedot, joka koskivat kaikkia tuotannontekijöitä kaikissa kolmessa mahdollisessa edustavassa maassa ja huomautti seuraavaa:

(143)

Kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutuksen vuoksi komissio piti Turkkia soveltuvimpana edustavana maana tässä tutkimuksessa. Komissio ilmoitti 9 päivänä lokakuuta päivätyssä muistiossaan asianomaisille osapuolille aikeestaan käyttää Turkkia edustavana maana ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia.

(144)

Pyynnön esittäjä väitti 9 päivänä lokakuuta päivättyyn muistioon toimittamissaan huomautuksissa (123), että valitessaan soveltuvinta edustavaa maata komissio käytti vain kahta neljästä kriteeristä, joista säädetään perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa. Pyynnön esittäjä pyysi komissiota ilmoittamaan lopulliset ja päivitetyt vertailuarvot kaikista tuotannontekijöistä, joiden perusteella normaaliarvo vahvistettaisiin. Pyynnön esittäjä pyysi komissiota myös arvioimaan, mitä vaikutusta normaaliarvoon on Turkin hiljattaisesta poliittisesta ja taloudellisesta kehityksestä, jonka johdosta Turkin liiran arvo putosi merkittävästi.

(145)

Vastauksessaan näihin huomautuksiin komissio vahvisti, että kaikki kolme pääasiallista kriteeriä analysoitiin huolellisesti edustavaa maata valittaessa, kuten se jo selitti 133–142 kappaleessa. Sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun riittävää tasoa koskevaa neljättä kriteeriä sovelletaan vain tapauksissa, joissa mitään maata ei voida valita kolmen ensimmäisen kriteerin perusteella, mikä ei kuitenkaan ollut asian laita tässä tutkimuksessa. Turkin liiran devalvointi, jonka pyynnön esittäjä toi esiin, tapahtui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, minkä vuoksi komissio ei katso tarpeelliseksi arvioida sen vaikutusta normaaliarvoon. Pyynnön esittäjän pyyntö saada eri tuotannontekijöitä koskevat luvut ja tietolähteet ei liittynyt edustavan maan valintaa, ja sitä käsillään taulukossa 1.

(146)

CCCLA oli huomautuksissaan (124) eri mieltä komission päätelmistä sikäli, että kaikki kolme mahdollista edustavaa maata täyttivät myös samanlaista taloudellisen kehityksen tasoa koskevan kriteerin. CCCLA väitti, että käyttämällä perustana pelkästään Maailmanpankin ylemmän keskitulotason luokitusta komissiolla olisi käytössään 56 maata, joista monissa (kuten Päiväntasaajan Guinea, Fidži, Marshallinsaaret, Nauru ja St. Lucia) ei todellakaan voida katsoa olevan samanlainen taloudellisen kehityksen taso kuin Kiinassa. CCCLA oli komission kanssa eri mieltä myös siitä, että vain Turkissa oli julkisesti saatavilla olevia tietoja työvoimakustannuksista. Väitteensä tueksi CCCLA toi esiin toisen tutkimuksen (125), jossa Thaimaata ehdotettiin edustavaksi maaksi. CCCLA väitti vielä, että turkkilaisen tuottajan suhteellisen korkeat myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto (verrattuna thaimaalaisten ja/tai kiinalaisten tuottajien keskimääräisiin lukuihin) johtuivat siitä, että turkkilainen tuottaja myy pääasiassa merkkituotteita, joiden hinnat ovat korkeammat. Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät vieneet merkkituotteita, CCCLA:n mukaan niiden kustannus- ja voittorakenne eroaa turkkilaisen yrityksen kustannus- ja voittorakenteesta, minkä vuoksi Turkin tiedot eivät sovellu Kiinan tietojen korvaamiseen. Väitteensä tueksi CCCLA muistutti, että alkuperäisessä tutkimuksessa Brasilian normaaliarvoa oikaistiin alaspäin merkkituotteiden myynnin vuoksi. Komissio pysyi kannassaan, jonka mukaan kukin maa täytti taloudellisen kehityksen samaa tasoa koskevan kriteerin, koska ne kaikki oli luokiteltu ylemmän keskitulotason maiksi. Päätöstä soveltuvimmasta edustavasta maasta ei kuitenkaan tehty erillään vaan sitä varten arvioitiin yhdessä 131 kappaleessa luetellut kolme kriteeriä, kuten 9 päivänä lokakuuta päivätyssä muistiossa selitetään.

(147)

Julkisesti saatavilla olevia tietoja koskevasta väitteestä komissio korosti, että soveltuvimman edustavan maan valinta tehdään tapauskohtaisesti ottaen huomioon muun muassa tarkastelun kohteena olevan tuotteen erityispiirteet, tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso ja muut tapauksen erityispiirteet. Tästä syystä jossakin tapauksessa tehty valinta ei merkitse sitä, että sama maa olisi paras valinta myös jossakin toisessa tapauksessa. CCCLA:n esiin ottamassa tapauksessa Turkki ei ollut harkittavien maiden joukossa, minkä vuoksi valintaa ei tehty Thaimaan ja Turkin välillä. Komissio muistuttaa, että edustavan maan valinta tehdään tapauskohtaisesti. Lisäksi Turkin valintaan vaikuttivat yhdessä useat tekijät, joista yksi oli sektorikohtaisten tietojen saatavuus työtunneista ja työvoimakustannuksista yritystasolla (eikä palkoista), kuten 142 kappaleessa selitetään. CCCLA ei toimittanut vastaavia saatavilla olevia tietoja Thaimaasta eikä komissiokaan onnistunut saamaan näin yksityiskohtaisia tietoja.

(148)

Väitettä turkkilaisen tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa koskevien tietojen soveltumattomuudesta merkkituotteiden myynnin vuoksi ei perusteltu riittävästi. CCCLA ei onnistunut osoittamaan, miksi ja missä määrin merkkituotteiden myynti johtaisi korkeampiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin tietyn yrityksen osalta. Komissio katsoi lisäksi, että asiakirja-aineistossa oli riittämätön näyttö tukemaan väitettä, jonka mukaan turkkilainen yritys myy ainoastaan tai pääasiassa merkkituotteita. Komissio totesi päinvastoin, että turkkilaisen yritysten verkkosivustolla olevien tietojen (126) mukaan Kutahya Porselen Sanayi A.S. myy sekä merkkituotteita että muita tuotteita. Näin ollen sekä pyynnön esittäjän että CCCLA:n väitteet hylättiin.

(149)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCLA väitti, että Turkin liiran ja euron vaihtokurssi heikkeni 25 prosenttia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Näin suurella heikkenemisellä oli väitetysti valtava vaikutus kustannuksiin ja hintoihin Turkissa ja se mitä todennäköisimmin johti vääristymiin, jotka ovat huomattavasti suuremmat kuin mitä komissio voisi olettaa Kiinan tapauksessa. Sen vuoksi Turkkia ei pitäisi valita asianmukaiseksi edustavaksi maaksi.

(150)

Komissio toisti, että edustavan maan valinta perustui 131 kappaleessa mainittuihin kriteereihin. Valuutan devalvoinnin mahdollinen vaikutus ei sisälly näihin kriteereihin. Komissio myös totesi laskeneensa vertailuarvot kuukausittaisen vaihtokurssien perusteella ja ottaneensa niistä keskiarvon koko tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta. Tämän tuloksena vaihtokurssien vaihtelun mahdollinen vaikutus vertailuarvon vuotuiseen arvoon tasoittui. CCCLA ei myöskään osoittanut, miten Turkin liiran devalvoituminen olisi tosiasiallisesti vaikuttanut Turkista hankittujen tuotannontekijöiden ja tuotantopanosten arvoon ja mikä sen todellinen vaikutus niiden arvoon olisi. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(151)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCLA kyseenalaisti turkkilaisen tuottajan ilmoittamien hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa koskevien tietojen luotettavuuden ja väitti, että ne eivät voineet olla realistisia, koska 33,14 prosentin hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset johtaisivat normaalisti konkurssiin, kun taas turkkilaisen yrityksen voitto oli 17,8 prosenttia. Se kysyi, voitaisiinko näiden tietojen sijaan käyttää jonkin toisen edustavan maan hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa koskevia tietoja.

(152)

Komissio huomautti ensinnäkin, että CCCLA ei toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi eikä viitannut turkkilaisen tuottajan tarkastettujen tilinpäätöstietojen mihinkään tiettyyn osaan sen osoittamiseksi, että tiedot eivät ole luotettavia. Komissiolla ei ollut asiakirja-aineistossa näyttöä, joka olisi viitannut siihen, että turkkilaisen yrityksen hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksiin sekä voittoon olisivat vaikuttaneet esimerkiksi poikkeavuudet tuotantoprosessissa. Komissio muistutti, että yrityksen hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa koskevat tiedot ilmoitettiin prosenttiosuutena myytyjen tavaroiden kustannuksista eikä prosenttiosuutena liikevaihdosta. Lisäksi joidenkin otokseen valittujen unionin tuottajien hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset ovat samalla tasolla, kuten 222 kappaleessa selitetään, ja ne vastaavat sekä otokseen valittujen kiinalaisten tuottajien että turkkilaisen yrityksen tasoa. Sen vuoksi komissio piti turkkilaisen yrityksen hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa koskevia tietoja kohtuullisina. Tämän vuoksi CCCLA:n väite hylättiin.

(153)

Edellä esitetty analyysi ja asiakirja-aineistossa saatavilla olevat tiedot huomioon ottaen komissio käytti Turkkia ja turkkilaista yritystä Kutahya Porselen Sanayi A.S. koskevia tietoja asianmukaisen edustavan maan tuotanto- ja myyntikustannusten määrittämiseen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(154)

Komissio totesi 9 päivänä marraskuuta päivätyssä muistiossa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisen normaaliarvon muodostamiseen se aikoi käyttää GTA-tietokannassa olevia tuontitietoja raaka-aineista, Turkin tilastolaitoksen, jäljempänä ’Turkstat’ (127), toimittamia tietoja työvoimasta, sähköstä ja maakaasusta, sekä turkkilaisen yrityksen Kutahya Porselen Sanayi A.S. myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa koskevia taloudellisia tietoja, jotka ovat saatavilla sen tarkastetuissa tilinpäätöstiedoissa (julkaissut Orbis).

(155)

Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään tiivistettynä laskelmissa käytetyt tuotannontekijät ja niitä vastaavat HS-koodit tai Kiinassa tai Turkissa käytetyt kansalliset koodit sekä yksikköarvot GTA-tietokannasta tai Turkstatin tietokannasta:

Taulukko 1

Keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuotannontekijät

(156)

Käytetyissä raaka-aineissa, etenkin erityyppisissä savissa ja lasitteissa, oli merkittäviä eroja yritysten välillä, saman vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän sisälläkin. Yhteistyössä toimineen yritysryhmän osalta komissio totesi, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana yksi yritys osti valmista seosta, ns. vihreää tahnaa, joka koostuu eri savityypeistä, kun taas toinen yritys osti kaikki raaka-aineet erikseen ja sekoitti ne itse. Tämä yritys osti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saven tuotantoon vähintään 25 erilaista raaka-ainetta, joista viiden tärkeimmän osuus saven kaikista raaka-ainekustannuksista oli 92 prosenttia. Vastaavasti jokin yritys osti valmiita maaleja mutta toinen taas osti lasitteen valmistukseen lähes 40 eri raaka-ainetta, joista viiden tärkeimmän osuus lasitteen tai maalien kaikista raaka-ainekustannuksista oli 90 prosenttia. Sen vuoksi komissio käytti viittä tärkeintä muuttujaa sekä savien että maalien/lasitteen osalta. Samanlaista lähestymistapaa sovellettiin muottien valmistukseen, jossa käytetyistä 12 raaka-aineesta yhden raaka-aineen osuus muottien kaikista raaka-ainekustannuksista oli yli 97 prosenttia. Näin ollen taulukossa 1 ei esitetty lasitteen, muottien ja maalien välituoteraaka-aineita vaan vain tärkeimmät raaka-aineet, joita käytettiin niiden tuottamiseen.

(157)

Kaikkien raaka-aineiden osalta vääristymätön yksikköhinta määritettiin kaikista kolmansista maista edustavaan maahan suuntautuvan tuonnin painotetun keskimääräisen hinnan perusteella. Tuontia Kiinasta ei kuitenkaan otettu huomioon maassa esiintyvien merkittävien vääristymien vuoksi (ks. 3.2.2.10 jakso). Epäedustavat määrät, joiden yksikköhinnat olivat kohtuuttoman korkeat, poistettiin tarpeen mukaan perustiedoista.

(158)

Raaka-aineiden vääristymättömän hinnan (edustavan maan tuottajan tehtaalle toimitettuna) määrittämiseksi komissio olisi normaalisti lisännyt tuontihintaan edustavan maan tuontitullin ja arvion kuljetuskustannuksista. Koska polkumyyntimarginaalit olivat tässä tapauksessa jo niin korkeat (ks. 174 kappale), jotta voitiin vahvistaa polkumyynnin esiintyminen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, tästä oikaisusta johtuva polkumyyntimarginaalin kohoaminen ei ole merkityksellinen tämän tarkastelun tuloksen kannalta.

(159)

Silikalevyä pidettiin kulutushyödykkeenä, ja sen osuus oli noin [1–5] prosenttia (128) Hunan-ryhmän kaikista valmistuskustannuksista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kustannuksia ei korvattu yksilöllisesti edustavalla vertailuhinnalla. Sen sijaan kulutushyödykkeiden kustannusten prosenttiosuus vientiä harjoittavan tuottajan raaka-aineiden kustannuksista siirrettiin raaka-aineiden kustannuksiin, jotka oli saatu vääristymättömien hintojen perusteella.

(160)

Turkin tilastolaitos julkaisee tarkkoja tietoja palkoista talouden eri sektoreilla Turkissa. Komissio käytti palkkoja, jotka ilmoitettiin valmistussektorilla vuonna 2016 taloudellisen toiminnan C.23 (Muualla luokittelemattomien ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus) (129) NACE Rev.2-luokituksen (130) mukaisesti. Vuoden 2016 keskimääräistä kuukausiarvoa oikaistiin asianmukaisesti inflaation huomioon ottamiseksi käyttämällä Turkin tilastolaitoksen julkaisemaa kotimaista tuottajahintaindeksiä (131).

(161)

Turkin tilastolaitos julkaisee säännöllisissä lehdistötiedotteissaan yritysten (teollisten käyttäjien) sähkön hinnan Turkissa. Komissio käytti vastaavan kulutusluokan teollisen sähkön hintoja (Kuruș/kWh (132)) koskevia tietoja, jotka julkaistiin 28 päivänä syyskuuta 2018 (ja jotka siis kattoivat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson). (133)

(162)

Turkin tilastolaitos julkaisee säännöllisissä lehdistötiedotteissaan yritysten (teollisten käyttäjien) maakaasun hinnan Turkissa. Komissio käytti vastaavia tariffeja, jotka perustuivat samanlaiseen kulutustasoon (134) tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana (135).

(163)

Teollisuuskäyttöön tarkoitetun veden kustannukset Turkissa julkaisee Turkin tasavallan presidentin kanslian investointivirasto (136) kolmesta alueellisesta lähteestä (Istanbulin, Eskisehirin ja Antalyan vesi- ja viemärilaitos) saatujen tietojen perusteella Komissio käytti Eskisehirin tietoja, koska turkkilainen yritys, jonka hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa koskevia tietoja käytettiin, sijaitsi tällä alueella.

(164)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan neljännen kohdan mukaan ”muodostettuun normaaliarvoon on sisällytettävä vääristymätön ja kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa”.

(165)

Hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton vääristymättömän arvon määrittämiseksi komissio käytti turkkilaisen yrityksen Kutahya Porselen Sanayi A.S. tietoja. Tarkemmin sanottuna komissio käytti hallinto-, myynti- ja yleiskustannus- ja voittolukuja, jotka ilmoitettiin yrityksen tarkastetuissa tilinpäätöstiedoissa vuodelta 2017 ja vuoden 2018 ensimmäiseltä neljännekseltä. Yrityksen saatavilla olevien tietojen perusteella suurin osa liiketoiminnasta koski tarkasteltavana olevaa tuotetta ja tilinpäätöksistä saatujen tietojen perusteella tällä kaudella ei ollut mitään poikkeuksellisia tapahtumia, jotka olisivat edellyttäneet ilmoitettujen tietojen oikaisemista. Hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten ja voiton prosenttiosuutta oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle vähentämällä kaikista hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksista ja liikevaihdosta pakkaus- ja kuljetuskustannukset.

(166)

Tämän tuloksena vääristymättömiin valmistuskustannuksiin lisättiin seuraavat seikat:

(167)

Komissio noudatti jäljempänä esitettyä menetelmää laskennallisen normaaliarvon muodostamiseksi. Ensin komissio vahvisti vääristymättömät valmistuskustannukset. Tämän jälkeen komissio kertoi yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tuotantoprosessissa raaka-aineiden, työvoiman, sähkön ja veden osalta vahvistetut käyttötekijät edustavassa maassa Turkissa määritetyillä vääristymättömillä yksikkökustannuksilla. Lisäksi 159 kappaleessa mainittujen kulutushyödykkeiden (silikalevy) osalta komissio sovelsi vääristymättömiin välittömiin valmistuskustannuksiin prosenttiosuutta, joka vastasi tuotannon osuutta vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittamista tuotantokustannuksista.

(168)

Toiseksi komissio sovelsi edellä määritettyihin valmistuskustannuksiin Kutahya Porselen Sanayi A.S.:n myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa.

(169)

Edellä esitetyn perusteella komissio muodosti vientiä harjoittavan tuottajan tuotelajikohtaisen laskennallisen normaaliarvon noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

(170)

Vientiä harjoittava tuottaja vei tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa. Tämän vuoksi vientihinnaksi määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin suuntautuvaa vientiä varten myydystä tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(171)

Komissio vertasi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti muodostettua normaaliarvoa noudettuna lähettäjältä -tasolla unionin vientihintaan noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(172)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Kaikki vientimyynti tapahtui FOB-tasolla, joten vientihintaa oikaistiin maakuljetus-, käsittely- ja lastauskustannusten, pakkauskustannusten, pankkimaksujen ja luottokustannusten huomioon ottamiseksi (10–15 prosenttia).

(173)

Kysymys siitä, olisiko normaaliarvoa oikaistava viennin osittaisen alv-palautuksen takia, jätettiin avoimeksi, koska jo vahvistetut polkumyyntimarginaalit osoittivat polkumyynnin esiintymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi alv-oikaisusta johtuva polkumyyntimarginaalin kohoaminen ei ole merkityksellinen tämän tarkastelun tuloksen kannalta.

(174)

Tällä perusteella Hunan Hualian -ryhmän painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali – ilmaistuna prosentteina ryhmän CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – oli 35,1 prosenttia.

(175)

Eurostatin mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen vientihinta (CIF) Kiinasta unioniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana oli noin 1,8 euroa/kg. Tämä on alempi kuin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan keskimääräinen arvioitu CIF-vientihinta [2,0–2,4] euroa/kg (137) samalla kaudella.

(176)

Kun laskettiin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan keskimääräinen normaaliarvo ja keskimääräinen kiinalainen vientihinta (oikaistuna noudettuna lähettäjältä -tasolle käytettävissä olevien tietojen perusteella (138)) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, polkumyyntimarginaaliksi saatiin 65–75 prosenttia. Jos komissio olisi käyttänyt unionin tuotannonalan tarkastelupyynnössään vahvistamaa normaaliarvoa, polkumyyntimarginaali olisi ollut vieläkin korkeampi. Tämä tarkoittaa sitä, että käytettävissä olevien tietojen perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen vienti Kiinasta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtui polkumyyntihinnoilla.

(177)

Yhteisyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan, Hunan Hualian -ryhmän, tietojen perusteella polkumyynti jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja polkumyyntimarginaali oli 35 prosenttia. Koko maata koskevien tilastotietojen (Eurostat) perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen vienti Kiinasta unioniin tapahtui polkumyyntihinnoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja polkumyyntimarginaali oli noin 70 prosenttia.

(178)

Näin ollen komissio päätteli, että polkumyynti jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(179)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla esiintynyttä polkumyyntiä koskevan havainnon lisäksi komissio tutki polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin. Tätä varten komissio analysoi seuraavia lisätekijöitä: Kiinan tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti, kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäytännöt muilla markkinoilla ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(180)

Kiina on maailman suurin keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden viejä, ja maassa on kymmeniä tuhansia eri kokoisia tuottajia. (139) Tarkastelupyynnössä pyynnön esittäjä väitti, että Kiinan tuotantokapasiteetti on 5,5 miljoonaa tonnia ja vuonna 2016 käyttämätön kapasiteetti oli yli 36 prosenttia eikä sen ennustettu laskevan alle 30 prosentin vuoteen 2021 mennessä. (140) Näin suuri tuotantokapasiteetti tarkoittaa sitä, että Kiina pystyisi yksin kattamaan moninkertaisesti koko unionin kulutuksen, jonka arvioitiin olevan noin 634 000 tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ks. 205 kappale). Ylikapasiteettiongelma myönnettiin myös joissakin suurten kiinalaisten tuottajien tilinpäätösraporteissa. (141)

(181)

Toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä vietiin edelleen unioniin suuria määriä, ja viennin osuus oli lähes 60 prosenttia unionin kulutuksesta (ks. tarkemmin 4.3.1 jakso). Tämä osoittaa, että keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on tiiviit liikesuhteet asiakkaisiinsa unionissa.

(182)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Kiina on yksi maailman suurimpia keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuottajia ja sillä on merkittävästi käytettävissä olevaa kapasiteettia, joka vahvojen liikesuhteiden ansiosta voitaisiin helposti viedä unioniin, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(183)

Unioniin suuntautuvan myynnin tavoin kaikki kolmansiin maihin suuntautuva vienti myyntiin riippumattomille asiakkaille FOB-tasolla. Näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti komissio käytti vientihintaa, joka tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettiin tai joka siitä oli maksettava, kun se myytiin vientiin muualle maailmaan.

(184)

Normaaliarvo muodostettiin 154–167 kappaleessa selitetyllä tavalla.

(185)

Komissio vertasi muodostettua normaaliarvoa ja kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi FOB-vientihintaa oikaistiin maakuljetus-, käsittely- ja lastauskustannusten, pakkauskustannusten, pankkimaksujen ja luottokustannusten huomioon ottamiseksi (10–15 prosenttia).

(186)

Edellä esitetyn vertailun perusteella saatiin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaaliksi noin 57 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(187)

GTA-tietokannan mukaan Kiinan (142) vienti oli 1 523 910 tonnia eli arvoltaan 3 755 428 981 RMB tai keskimääräiseltä FOB-arvoltaan 19,09 RMB/kg.

(188)

Normaaliarvo muodostettiin 154–167 kappaleessa selitetyllä tavalla.

(189)

Komissio vertasi muodostettua normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi FOB-vientihintaa oikaistiin maakuljetus-, käsittely- ja lastauskustannusten, pakkauskustannusten, pankkimaksujen ja luottokustannusten huomioon ottamiseksi (10–15 prosenttia).

(190)

Edellä esitetyn vertailun perusteella kaikkiin kolmansiin maihin (lukuun ottamatta unionia) suuntautuvan viennin koko maata koskevaksi polkumyyntimarginaaliksi saatiin 15–24 prosenttia.

(191)

Komissio totesi, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti kolmansiin maihin tapahtui polkumyyntihinnoilla. Komissio totesi myös, että käytettävissä olevien tilastojen perustella Kiinan vienti muualle maailmaan tapahtui myös polkumyyntihinnoilla.

(192)

Näin ollen komissio päätteli, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana myös kolmansien maiden markkinoilla esiintyi polkumyyntiä.

(193)

Unioni muodostaa yhdet suurimmista keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden markkinoista maailmassa. Vuonna 2012 käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden seurauksena tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotiin Kiinasta unionin markkinoille edelleen merkittäviä määriä, kuten 181 kappaleessa jo todettiin. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana Kiinasta unioniin tulevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden määrä oli noin 60 prosenttia unionin kulutuksesta. Tämä osoittaa selvästi, että unioni oli edelleen houkutteleva ja merkittävä markkinakohde kiinalaisille keraamisille pöytä- ja keittiöesineille.

(194)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta unionin markkinoille jatkui polkumyyntihinnoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Komissio havaitsi myös, että Kiina oli maailman suurin keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden viejä ja sillä oli merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia.

(195)

Lisäksi komissio havaitsi, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäytäntö kolmansien maiden markkinoilla tukee päätelmää, jonka mukaan unioniin suuntautuva polkumyynti todennäköisesti jatkuu, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(196)

Komissio vahvisti vielä, että unionin markkinat olivat edelleen houkuttelevat kiinalaisille keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden vientiä harjoittaville tuottajille toimenpiteiden käyttöönoton jälkeenkin.

(197)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että oli erittäin todennäköistä, että polkumyyntitoimenpiteiden kumoaminen johtaisi siihen, että keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden vienti Kiinasta unioniin lisääntyisi polkumyyntihinnoilla.

(198)

Samankaltaista tuotetta valmisti unionissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yli 130 tiedossa olevaa tuottajaa. Tuotanto on keskittynyt Italiaan, Puolaan, Portugaliin, Ranskaan, Romaniaan, Saksaan, Tšekkiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Unionin kokonaistuotannoksi arvioitiin 279 339 tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla käyttämällä Eurostatin ekstrapoloituja tietoja, jotka oli tarkistettu ja joita oli oikaistu otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamien kyselyvastausten ja pyynnön esittäjän toimittamien tietojen perusteella. Unionin tuottajat, jotka vastasivat koko unionin tuotannosta, muodostavat unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(199)

Vireillepanon jälkeen yksi unionin tuottaja epäili pyynnön esittäjän tarkastelupyynnössä käyttämien tietojen luotettavuutta. Yritys väitti erityisesti, että pyynnön esittäjän esittämät tiedot eivät ole läpinäkyviä kolmansille osapuolille eivätkä suurelta osin perustu virallisiin Eurostatin tai Prodcom-tietoihin vaan tarkastelupyyntöä tukevien unionin tuottajien järjestöiltä saatuihin tietoihin. Yritys väitti, että pelkästään Prodcom-tietojen perusteella pyynnön esittäjällä ei olisi edustavaa asemaa, koska sen osuus unionin tuotannosta olisi vain 21,8 prosenttia.

(200)

Myös CCCLA esitti huomautuksia tarkastelupyynnössä käytettyjen tietojen luotettavuudesta. Se väitti, että käytetyt hintatiedot olivat epäluotettavia, koska polkumyyntiä, hinnan alittavuutta ja viitehinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa ei otettu huomioon tuotteen ominaisuuksia, kuten sitä, olivatko ne koriste-esineitä, mikä on kuluttajien käsitys niistä tai ovatko ne merkkituotteita.

(201)

Komissio huomautti ensinnäkin, että se oli tehnyt perusteellisen tutkimuksen ennen vireillepanoa perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Se oli analysoinut pyynnössä esitetyt tiedot ja ottanut yhteyttä kaikkiin tiedossa oleviin unionin tuottajiin, jotta ne toimittaisivat tietoja tuotannosta sekä kannastaan valitukseen nähden.

(202)

Toiseksi pyynnössä esitettyjen tuotantolukujen laskentaan sovellettu menetelmä oli sama, jota sovellettiin alkuperäisessä tutkimuksessa perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Menetelmää selvennettiin itse tarkastelupyynnössä sekä pyynnön esittäjän vireillepanon jälkeen esittämissä huomautuksissa.

(203)

Kolmanneksi, pyynnön esittäjän tarkastelupyynnössä tekemät laskelmat perustuivat tosiaankin vain muutamiin tuotelajeihin eikä niissä otettu huomioon tuotteiden tarkempia ominaisuuksia. Pyynnön esittäjä ei kuitenkaan olisi kyennyt toimittamaan tarkempia laskelmia tuolloin. Hintojen vaihtelusta ei ole julkisesti tai kohtuullisesti saatavilla yksityiskohtaisia tietoja, joissa otettaisiin huomioon erittely tuotelajien ja ominaisuuksien mukaan. Vireillepanohetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella komissio katsoi, että tuki oli riittävä (edustavuus) ja näyttöä oli riittävästi tarkastelua koskevan tutkimuksen vireillepanoa varten. Tästä syystä väitteet hylättiin.

(204)

Unionin kulutus vahvistettiin Eurostatin tuontitilastojen ja unionin tuotannonalan unionissa myymiä määriä koskevien tietojen perusteella, jotka pyynnön esittäjä toimitti. Myyntimääriä verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastettuihin tietoihin ja päivitettiin tarvittaessa.

(205)

Unionin kulutus kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 1

(206)

Unionin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla 5,9 prosenttia.

(207)

Eurostatin tietojen perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrä, markkinaosuus ja keskihinnat ovat kehittyneet seuraavasti:

Taulukko 2

(208)

Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärä kasvoi 5 prosenttia tarkastelujaksolla ja oli 356 667 tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tuonti oli edelleen korkealla tasolla, mutta se oli vähentynyt sen jälkeen, kun väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin käyttöön marraskuussa 2012. Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus on supistunut samalla tavalla alkuperäisen tutkimuksen jälkeen: se vaihteli vain hieman tarkastelujaksolla ja pysytteli kohtuullisen vakaasti 56,2 prosentissa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Voidaan kohtuudella olettaa, että markkinaosuuden supistuminen ja tämänhetkinen vakautuminen ovat tulosta voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä.

(209)

Tarkastelujakson aikana Kiinasta unioniin tulevan tuonnin hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

(210)

Tarkastelujakson aikana Kiinasta tulevan tuonnin hinnat kohosivat 10 prosenttia eli 1 626 eurosta/tonni 1 791 euroon/tonni. Tällä tarkoitetaan tarkasteltavana olevan tuotteen kaiken tuonnin tonnikohtaista keskituontihintaa, joten tuotevalikoiman muutokset voivat vaikuttaa kehitykseen.

(211)

Unionin markkinoiden myyntihintojen vertailu tehtiin otokseen valittujen unionin tuottajien riippumattomille asiakkaille unionin markkinoilla suuntautuneen myynnin painotettujen keskimääräisten hintojen ja kiinalaisten otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien painotettujen keskimääräisten hintojen välillä. Unionin tuottajien myyntihintoja oikaistiin tarvittaessa noudettuna lähettäjältä -tasolle eli ilman unionissa syntyneitä rahtikustannuksia ja palkkiokustannuksia ja alennusten ja hyvitysten vähentämisen jälkeen.

(212)

CCCLA väitti huomautuksissaan, että kiinalaiset tuottajat myyvät vain tuotemerkittömiä tuotteita, kun taas unionin tuottajat myyvät korkealaatuisia merkkituotteita. (143)

(213)

Alkuperäisessä tutkimuksessa unionin tuotannonalan hintoja oli oikaistu laadun, kaupan portaan ja tuotemerkkien erojen huomioon ottamiseksi. Laadun osalta pääteltiin, että kuluttajan näkökulmasta alemman laadun tuotteet kilpailevat A-laadun tuotteiden kanssa unionin markkinoilla. Tämän vuoksi alemman laadun tuotteiden hintoja oli oikaistu A-laadun tuotteiden hintojen perusteella. (144)

(214)

Samanlaista oikaisua ei kuitenkaan tehty tässä tutkimuksessa. Otokseen valittujen kiinalaisten tuottajien ja unionin tuottajien todettiin myyvän A-, B- tai AB-laadun tuotteita. Kiinalaiset tuottajat tuottivat alemmankin laadun tuotteita (C-laatu ja sitä alemmat), mutta näitä ei viety unioniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Myös unionin tuottajat tuottivat alemman laadun tuotteita, mutta ne joko vietiin kolmansiin maihin tai myytiin erittäin alhaisilla hinnoilla hyväntekeväisyysjärjestöille tai jätteeksi. Jälkimmäisessä tapauksessa tätä myyntiä ja näitä hintoja ei sisällytetty laskelmiin.

(215)

A-, B- ja AB-laatuluokkien laatuerot ovat marginaalisia verrattuna eroon alimpiin laatuluokkiin (C ja sitä alemmat) nähden. Tällainen laatuluokitus ei myöskään ole yleinen eikä perustu mihinkään koko tuotannonalaa koskeviin normeihin vaan on enemmänkin yrityskohtainen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokin tuottaja voi pitää tuotetta A-laatuluokkaan kuuluvana, kun taas toinen yritys pitäisi sitä B-laatuluokan tuotteena, jos se tuotettaisiin sen tehtaassa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että joissakin tapauksissa unionin tuottaja myi saman tuotteen, jolla oli samat eritelmät ja fyysiset ominaisuudet, samalle asiakkaalle kuin kiinalainen tuottaja, mutta ei välttämättä antanut sille samaa laatuluokitusta sisäisessä tuotantojärjestelmässään. Koska A-, B- ja AB-laatuluokan tuotteiden välille ei voitu tehdä objektiivista eroa, näihin laatuluokkiin kuuluvat tuotteet niputettiin samaan laatuluokkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin tuottajat ja kiinalaiset tuottajat myivät saman laatuluokan tuotteita unionin markkinoilla tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Sen vuoksi komissio päätteli, että laatuun liittyviä oikaisuja ei ollut tarpeen tehdä.

(216)

Alkuperäisessä tutkimuksessa tehtiin oikaisuja myös kaupan portaan erojen huomioon ottamiseksi. Tuolloin otokseen valitut kiinalaiset tuottajat myivät tuotteitaan lähes yksinomaisesti tukkumyyntitasolla, kun taas EU:ssa myyntiä tapahtui myös vähittäismyynnin ja muilla tasoilla. Koska tämä ero jakeluketjuissa vaikutti hintatasoihin, unionin hintoja oikaistiin sen huomioon ottamiseksi. (145)

(217)

Tässä tutkimuksessa sekä otokseen valittujen kiinalaisten tuottajien että otokseen valittujen unionin tuottajien myynnistä valtaosa suuntautui tukkumyyjille ja jakelijoille mutta myös vähittäismyyjille ja muualle. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin, että mahdolliset hintaerot kaupan portaan tasojen välillä eivät noudatelleet mitään loogista suuntausta. Sen vuoksi pääteltiin, että kun otetaan huomioon toisiinsa verrattavissa olevat kaupan portaan tasot sekä kaupan portaan tason ja hinnanmuodostuksen välisen selkeän yhteyden puuttuminen, unionin tuotannonalan hintoja ei ollut tarpeen oikaista tältä osin.

(218)

Alkuperäisessä tutkimuksessa tehtiin oikaisuja myös tuotemerkkeihin liittyvän hinnoittelutekijän neutraloimiseksi. Tuolloin todettiin, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät myyneet merkkituotteita vaan pikemminkin kaupan omia tuotemerkkejä tai tuotemerkittömiä tuotteita, kun taas EU:n tuottajat myivät enimmäkseen merkkituotteita mutta myös tuotemerkittömiä tuotteita. Koska asiakkaat liittävät yleensä merkkituotteisiin tietyn arvostuksen, taatun laadun ja designin, niiden markkinahinnat ovat korkeammat kuin tuotemerkittömien tuotteiden samoista fyysisistä ja teknisistä ominaisuuksista huolimatta. Tämän hintavaikutuksen neutraloimiseksi unionin tuotannonalan hintoja oikaistiin. (146)

(219)

Tässä tutkimuksessa tilanne on kuitenkin muuttunut alkuperäiseen tutkimukseen verrattuna. Otokseen valitut kiinalaiset tuottajat eivät enää myy vain tuotemerkittömiä tuotteita vaan myös merkkituotteita, ja otokseen valitut unionin tuottajat myyvät tällä hetkellä enemmän merkittömiä kuin merkkituotteita. Lisäksi tutkimuksessa on käynyt ilmi, että kiinalaiset ja unionin tuottajat myyvät joissakin tapauksissa samoilla asiakkaille täysin identtisiä tuotteita, joilla on samat eritelmät ja fyysiset ominaisuudet (ks. 215 kappale).

(220)

Näin ollen komissio hylkäsi CCCLA:n väitteen, jonka mukaan kiinalaiset tuottajat myyvät vain tuotemerkittömiä tuotteita, kun taas unionin tuottajat myyvät korkealaatuisia merkkituotteita.

(221)

Yleisemmin ottaen merkkituotteen lisäarvon määrää ei yleensä voida täsmällisesti määrittää, koska se riippuu monista eri tekijöistä, kuten kuluttajan näkemyksestä, tuotemerkin tunnettuudesta ja muista tekijöistä, joita ei voida määrällisesti arvioida, kuten myös alkuperäisessä tutkimuksessa selitettiin. (147) Joidenkin otokseen valittujen unionin tuottajien tapauksessa merkkituotteilla saattaa olla lisäarvoa tuotemerkin tunnettuuden ansiosta joillakin tietyillä alueilla tai tietyissä jäsenvaltioissa, mutta samat merkkituotteet saattavat olla vähemmän tunnettuja muilla alueilla tai muissa jäsenvaltioissa. Näiden otokseen valittujen unionin tuottajien kohdalla siis se, että tuotteet ovat merkkituotteita, ei välttämättä tarkoita korkeampia hintoja.

(222)

Huomautuksissaan CCCLA väitti myös, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten suurempi prosenttiosuus (40 %) viittaa merkkituotteiden myyntiin. (148) Otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastetut tiedot kuitenkin osoittavat, että erään unionin tuottajan, joka myy lähes yksinomaisesti merkkituotteita, myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus on lähes sama kuin erään toisen unionin tuottajan, joka myy lähes yksinomaisesti tuotemerkittömiä tuotteita. Kaikkien neljän otokseen valitun tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ovat itse asiassa samalla tasolla, joka on myös sama tai alempi kuin otokseen valittujen kiinalaisten tuottajien samoin kuin tässä tutkimuksessa käytetyn turkkilaisen yrityksen (sen tarkastettujen tilinpäätöstietojen mukaan). Sen vuoksi näiden tuottajien kohdalla siis se, että tuotteet ovat merkkituotteita, ei tarkoita korkeampia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia (ks. myös 146 ja 148 kappale).

(223)

Kun otetaan huomioon otokseen valittujen kiinalaisten ja unionin tuottajien myymien merkkituotteiden ja tuotemerkittömien tuotteiden valikoima ja yritysten aseman arvostus unionin markkinoilla, hinnoittelustrategia ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten taso, CCCLA:n esittämät väitteet hylättiin ja komissio päätteli, että unionin hintoja ei ollut tarpeen oikaista tuotemerkkien suhteen.

(224)

Unionin tuotannonalan hintoja verrattiin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamiin hintoihin, jotka oikaistiin CIF-hintaan unionin rajalla. Tämän jälkeen CIF-hintoja oikaistiin ylöspäin tuonnin jälkeisten kustannusten eli tulliselvityksen, käsittely- ja lastauskustannusten, sopimustullien ja polkumyyntitullien huomioon ottamiseksi. Edellä esitetyn menetelmän perusteella tehty vertailu osoitti, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnat 17,7 prosenttia.

(225)

Polkumyyntituonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan koskevan tarkastelun yhteydessä arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(226)

Makrotaloudellisia indikaattoreita (tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalien suuruus ja aiemman polkumyynnin vaikutuksista toipuminen) arvioitiin koko unionin tuotannonalan tasolla. Arviointi perustui pyynnön esittäjän toimittamiin tietoihin, joita verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastettuihin kyselyvastauksiin ja käytettävissä oleviin virallisiin tilastotietoihin.

(227)

Mikrotaloudelliset indikaattorit (varastot, myyntihinnat, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, pääoman saanti, palkat ja tuotantokustannukset) analysoitiin otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla. Arviointi perustui niiden antamiin tietoihin, jotka tarkastettiin paikalla tehtävän tarkastuskäynnin aikana.

(228)

Unionin tuotannonala on erittäin pirstoutunut, mutta se voidaan jakaa kahteen segmenttiin: pk-yrityksiin ja suuryrityksiin. Joidenkin mikrotaloudellisten indikaattoreiden osalta (myyntihinta, kassavirta, investoinnit, keskimääräinen palkka työntekijää kohti, varastot, kannattavuus ja tuotantokustannukset) otokseen valittujen yritysten tulokset on painotettu sen segmentin osuuden mukaan, johon kyseinen yritys kuuluu. Tätä varten käytettiin kunkin segmentin tuotantomäärien mukaista erityispainotusta koko keraamisten pöytäesineiden alaan nähden (42 prosenttia pk-yritykset ja 58 prosenttia suuret yritykset). Näin varmistettiin, että pienempien yritysten tilanne tuli asianmukaisesti esiin, ja estettiin epätasapaino vahinkoanalyysissä suurten yritysten tulosten takia.

(229)

Unionin tuotannonalan tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

(230)

Tuotantomäärä kasvoi hieman (6 %) samoin kuin kapasiteetti (2 %), kun taas kapasiteetin käyttöaste kasvoi 4 prosenttia tarkastelujaksolla ja oli 85 prosenttia.

(231)

Unionin tuotannonalan myynti unionissa kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

(232)

Unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla lisääntyi 11 prosenttia tarkastelujakson aikana. Samaan aikaan unionin tuotannonalan markkinaosuus lisääntyi vain hieman 29,6 prosentista 31,0 prosenttiin.

(233)

Unionin tuotannonalan työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

(234)

Työllisyys koheni koko tarkastelujakson ajan ja kasvoi 6 prosentilla. Unionin tuottajien työvoiman tuottavuus, ilmaistuna tuotantomääränä (tonnia) työntekijää kohti vuodessa, pysyi vakaana tarkastelujakson aikana. Tämä johtuu osittain unionin tuotannonalan aiempien vuosien ponnistuksista vastata Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttamaan paineeseen, ja tuottavuus kohosi korkealle tasolle jo ennen tarkastelujaksoa.

(235)

Unionin tuotannonalan tuottavuus kasvoi tarkastelujaksolla 6 prosenttia kun taas myyntimäärä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa lisääntyi 11 prosenttia. Tätä selittää unionin tuotannonalan vientimyynnin väheneminen. Unionin tuotannonala sai etua unionin markkinoiden kasvusta, vaikkakin ne tuotantolaitokset, joihin alhainen kapasiteetin käyttöaste vaikutti enemmän alkuperäisen tutkimuksena aikana, olivat edelleen elpymisvaiheessa. Unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi vakaana koko tarkastelujakson ajan.

(236)

Polkumyynti jatkui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana merkittävällä tasolla, kuten 3 jaksossa selitetään. On syytä huomata, että kiinalaisten tuottajien hinnat alittivat unionin tuotannonalan myyntihinnat merkittävässä määrin.

(237)

Unionin tuotannonala osoitti tarkastelujakson aikana merkkejä siitä, että se oli elpymässä aiemman polkumyynnin vaikutuksista. Unionin tuotanto, myynti ja markkinaosuus ovat kaikki kohentuneet alkuperäisen tutkimuksen jälkeen ja Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus ovat supistuneet. Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja työllisyys ovat kyllä kohentuneet mutta ne eivät ole vieläkään vuoden 2008 tasolla, jolloin tarkastelujakso alkoi alkuperäisessä tutkimuksessa. Unionin tuotannonalan katsottiin jo tuolloin olevan heikossa kunnossa Kiinasta unionin markkinoille tulevan suurimittaisen halpatuonnin takia, joka oli kasvanut voimakkaasti vuosina 2002–2004. (149) Sen vuoksi komissio päätteli, että unionin tuotannonala on saanut takaisin taloudellista elintilaa jossakin määrin mutta ei ole vielä täysin toipunut aiemmasta merkittävästä polkumyynnistä.

(238)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

(239)

Unionin tuotannonalan loppuvarastojen taso väheni absoluuttisina määrinä 22 prosentilla tarkastelujakson aikana. Tämä ei kuitenkaan ole ratkaiseva indikaattori, kun otetaan huomioon, että tuotannonala toimii pääasiallisesti tilausten perusteella.

(240)

Unionin tuotannonalan sekä hinnat että tuotantokustannukset kohosivat tarkastelujaksolla 12 prosenttia.

(241)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosenttiosuutena tällaisen myynnin liikevaihdosta. Unionin tuotannonalan kannattavuus vaihteli tarkastelujakson aikana alimmillaan 2,0 prosentista vuonna 2016 korkeimmillaan 3,7 prosenttiin vuonna 2017 ja putosi 0,4 prosenttiyksikköä vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Se pysytteli alkuperäisen tutkimuksen aikaista kannattavuutta (3,5 % tutkimusajanjakson aikana) alemmalla tasolla. Lisäksi kannattavuus pysytteli huomattavasti alle tavoitevoiton, jota pidettiin hyväksyttävänä alkuperäisessä tutkimuksessa (6,0 %).

(242)

Unionin tuotannonalan kassavirta kasvoi tarkastelujaksolla 21 prosenttia ja investointien taso kohosi 25 prosenttia. On kuitenkin syytä huomata, että kasvu johtui vain yhden (suuren) yrityksen tuloksista, koska se kykeni tekemään merkittäviä investointeja laajentaakseen tuotantokapasiteettiaan. Kolmen muun yrityksen investoinnit pysyivät vakaina tai pienenivät merkittävästi.

(243)

Vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana investointien tuotto – määriteltynä voittoprosentteina varojen nettokirjanpitoarvosta – oli suurempi kuin kannattavuuden supistuminen koko tarkastelujakson ajan. Samalla keskimääräinen palkkataso kohosi hieman mutta vähemmän kuin tuotannon yksikkökustannukset.

(244)

Vahinkoanalyysi osoittaa, että unionin tuotannonalan tilanne parani tarkastelujaksolla. Useimmat vahinkoindikaattorit osoittavat positiivista suuntausta. Se, että unionin tuotannonala hyötyi toimenpiteistä, näkyy muun muassa siinä, että tuotanto, unionin myyntimäärä ja markkinaosuus kasvoivat ja myyntihinnat kohosivat. Edellä esitetyn perusteella komissio näin ollen päätteli, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(245)

Vaikka unionin tuotannonala onkin alkanut toipua aiemmasta vahingosta, elpyminen edistyy vain hitaasti. Kun otetaan huomioon Kiinasta edelleen tulevat merkittävät tuontimäärät hinnoilla, jotka alittavat unionin tuotannonalan hinnat, unionin tuotannonalan kannattavuus pysyi tavoitevoittoa alempana, mikä viittaa siihen, että se on heikossa kunnossa.

(246)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCLA väitti, että komission ei olisi pitänyt päätyä tähän päätelmään, koska lähes kaikki taloudelliset indikaattorit tutkimuksessa osoittivat positiivista suuntausta. Unionin tuotannonala on kuitenkin toipunut vain hitaasti toimenpiteiden käyttöönotosta lähtien, kuten 244 ja 245 kappaleessa selitetään. Kun toimenpiteet otettiin käyttöön alkuperäisen tutkimuksen seurauksena, unioni tuotannonalalle oli aiheutunut vakavaa vahinkoa ja se oli vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa. Unionin tuotannonalan makrotason indikaattoreiden positiivista suuntausta (suhteellisesti tarkasteltuna) ei näin ollen pitäisi tarkastella erillään tästä heikosta lähtötilanteesta (absoluuttisina lukuina) tämän tutkimuksen alussa. Unionin tuotannonalan jatkuvasti alhainen kannattavuus sekä Kiinasta edelleen tuleva merkittävä tuonti vaikuttavat yhdessä siihen, että unionin tuotannonala ei ole vielä tilanteessa, jossa se voisi helposti kestää polkumyyntituonnin toistumisen suurina määrinä. Tämä osoitetaan myös 5.4 jaksossa, jossa arvioidaan simulaation avulla, mitä unionin tuotannonalalle tapahtuisi, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(247)

Kuten 3 jaksossa vahvistettiin, Kiinasta tuleva tuonti tapahtui polkumyyntihinnoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ja on todennäköistä, että polkumyynti jatkuu, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Siksi komissio tarkasteli perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti merkittävän vahingon toistumisen todennäköisyyttä, jos Kiinaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(248)

Vahingon toistumisen todennäköisyyden arvioimista varten analysoitiin seuraavia tekijöitä: Kiinan tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti, unionin markkinoiden houkuttelevuus, myös keraamisiin pöytä- ja keittiöesineisiin kohdistuvien polkumyynti- tai tasoitustoimenpiteiden esiintyminen muissa kolmansissa maissa, kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäytäntö muilla kolmansien maiden markkinoilla sekä vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(249)

Kiina on selvästi maailman suurin keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden viejä. Sen osuus koko maailman viennistä on noin 70 prosenttia. EU muodostaa Kiinan tärkeimmät vientimarkkinat viime vuosina viedyn kokonaisarvon perusteella. (150)

(250)

Kiinalaisilla tuottajilla on siis merkittävä tuotantokapasiteetti (ks. 180–182 kappale), ja sen tuloksena niiden käyttämätön kapasiteetti ylittää merkittävästi unionin kokonaiskulutuksen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(251)

Unionin markkinat ovat maailman suurimmat tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimarkkinat. (151) Kuten taulukosta 1 käy ilmi, tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus unionissa lisäksi kasvoi vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 598 829 tonnista 634 255 tonniin. Tämä osoittaa, että unionin kulutus on edelleen suurta ja kasvussa. Suhteellisen suuren kokonsa ja vakaasti kasvavan kulutuksen ansiosta unionin markkinat ovat edelleen houkuttelevat kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta.

(252)

Ennen toimenpiteiden käyttöönottoa Kiinasta tulevan tuonnin määrä oli keskimäärin noin puoli miljoonaa tonnia ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana 356 667 tonnia. Se, että Kiinasta tuleva tuonti ei loppunut toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen – joskin se väheni (ks. taulukko 2) – osoittaa, että unionin markkinat olivat edelleen houkuttelevat kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta ja ne jatkoivat myymistä unionin markkinoille.

(253)

Lisäksi Kiinan keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden vientiin sovelletaan kaupan suojatoimenpiteitä muissa kolmansissa maissa, mikä osoittaa samantyyppistä hinnoittelukäytäntöä kuin Kiinan viennissä unioniin. (152) Näiden kaupan suojatoimenpiteiden vuoksi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien on vaikeampi viedä näille markkinoille ja ne lisäävät entisestään unionin markkinoiden – joille tätä vientiä voidaan suunnata – houkuttelevuutta.

(254)

Toinen tekijä, joka osoittaa unionin markkinoiden houkuttelevuutta, on kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelustrategia. Tarkasteltavana olevan tuotteen otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientihinnat kolmansien maiden markkinoille ovat korkeammat kuin unioniin (ks. 188 kappale). Lisäksi ne ovat edelleen merkittävästi alemmat kuin unionin tuottajien hinnat unionin markkinoilla. Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräiset hinnat unionin markkinoilla olivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittävästi alemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat unionin markkinoilla. Kiinasta tulevan tuonnin hinnat ovat lähes alimmat unionin markkinoilla. Niiden muutamien kolmansien maiden, joiden vienti tapahtuu alemmilla hinnoilla, osuus on vain murto-osa kokonaistuonnista unioniin eikä niiden kasvupotentiaali ole verrattavissa tuotantolaitosten kokoon Kiinassa. Voidaan kuitenkin kohtuudelle odottaa, että Kiinasta tulee tuontia unionin markkinoille alemmilla hinnoilla, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, ottaen kokonaan tai osittain huomioon tämänhetkisten polkumyyntitullien suuruus.

(255)

Kun otetaan huomioon suuri käyttämätön kapasiteetti Kiinassa, unionin markkinoiden houkuttelevuus ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäytäntö (ks. 249–254 kappale), on todennäköistä, että merkittäviä määriä edullisesti hinnoiteltuja keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä olisi tarjolla myyntiin unionissa/suunnattaisiin unioniin jo lyhyellä aikavälillä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(256)

Voidakseen arvioida Kiinasta tulevan halpatuonnin lisääntymisen todennäköistä vaikutusta unionin tuotannonalaan komissio tarkasteli ensin unionin tuotannonalan markkinaosuuden mahdollista menetystä. Se simuloi, mikä vaikutus olisi, jos asianomaisen maan vientiä harjoittavat tuottajat lisäisivät vientiään unioniin saadakseen unionin markkinoista samanlaisen markkinaosuuden kuin alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla eli ennen toimenpiteiden käyttöönottoa. Tämä tarkoittaisi otokseen valittujen unionin tuottajien tuotannon vähenemistä 12 000 tonnilla ja tuonnin lisääntymistä Kiinasta 67 800 tonnilla. Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, tällainen polkumyynnillä tulevan tarkasteltava olevan tuotteen määrä oli riittävä aiheuttamaan merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(257)

Analyysia varten komissio arvioi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuotannonalan hintojen pysyvän samoina kuin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi komissio oletti, että Kiinan suurempi markkinaosuus otettaisiin todennäköisesti unionin tuotannonalan markkinaosuudesta. Taulukko 11 osoittaa, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Kiinan menettämä markkinaosuus siirtyi suurimmaksi osaksi unionin tuotannonalalle.

Taulukko 11

(258)

Myyntimäärän pieneneminen johtaisi alempaan kapasiteetin käyttöasteeseen ja kohottaisi keskimääräisiä tuotantokustannuksia. Tämä puolestaan johtaisi unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemiseen ja kannattavuuden pienenemiseen, vaikka kannattavuus oli jo merkittävästi alle tavoitevoiton ja supistui koko tarkastelujakson ajan. Kun otokseen valittujen unionin tuottajien tuotannon supistumiseen sovellettiin varovaista arviota (puolet mahdollisesta supistumisesta, joka 256 kappaleessa vahvistettiin 6 000 tonniin), vaikutusten analysointi osoitti, että jos toimenpiteet kumotaan, unionin tuotannonalalle aiheutuisi tappioita, jotka olisivat 8,5 prosenttia liikevaihdosta.

(259)

Vaihtoehtoisesti unionin tuotannonala saattaisi päättää alentaa hintatasojaan pyrkiessään säilyttämään myyntimääränsä ja markkinaosuutensa. Tämä heikentäisi edelleen sen taloudellista tilannetta, ja kun otetaan huomioon tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikainen jo valmiiksi alhainen kannattavuustaso, unionin tuotannonalan toiminnasta tulisi entistä tappiollisempaa.

(260)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Kiinasta tulevaa tuontia koskevien toimenpiteiden kumoaminen todennäköisesti johtaisi unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon toistumiseen.

(261)

Komissio tutki perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti, olisiko alkuperäisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen kokonaisuutena katsoen unionin edun vastaista. Unionin edun määrittäminen perustuu kaikista asiaan liittyvistä etunäkökohdista eli sekä unionin tuotannonalan että tuojien ja muiden osapuolten eduista tehtyyn arviointiin.

(262)

Komissio muistutti, että alkuperäisessä tutkimuksessa toimenpiteiden käyttöönottoa ei pidetty unionin edun vastaisena. Lisäksi tässä tutkimuksessa – joka on toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu, eli siinä analysoidaan tilannetta, jossa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat jo olleet voimassa – voidaan arvioida, onko nykyisillä polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ollut kohtuuttoman kielteinen vaikutus asianomaisiin osapuoliin.

(263)

Tämän perusteella tutkittiin, onko olemassa pakottavia syitä, joiden nojalla olisi pääteltävä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen ei juuri tässä tapauksessa ole unionin edun mukaista siitäkin huolimatta, että päätelmien mukaan polkumyynti ja vahinko todennäköisesti toistuvat.

(264)

Tutkimuksessa tuli esiin, että jos toimenpiteiden voimassaolo päättyy, sillä olisi todennäköisesti merkittävä kielteinen vaikutus unionin tuotannonalaan. Unionin tuotannonalan tilanne heikkenisi nopeasti myyntimäärien ja -hintojen alentuessa, mikä johtaisi kannattavuuden voimakkaaseen pienenemiseen. Toisaalta toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen antaisi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden toipua edelleen aiemmasta polkumyyntituonnin aiheuttamasta vahingosta ja hyödyntää potentiaaliaan unionin markkinoilla, joihin hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt eivät vaikuta.

(265)

Yksi otoksen ulkopuolinen unionin tuottaja ja CCCLA väittivät, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen ei olisi unionin tuottajien edun mukaista. Niiden mukaan polkumyyntitoimenpiteet eivät tuoneet helpotusta unionin tuottajille, jotka eivät kyenneet kohottamaan markkinaosuuttaan, myyntimääriään tai hintojaan. Lisäksi polkumyyntitullit ovat kohottaneet niiden tuotteiden hintoja, joita unionin tuottajat hankkivat täydentääkseen tuotevalikoimaansa.

(266)

Edellä 4 jaksossa (198–245 kappale) esitetty vahinkoanalyysi kuitenkin osoitti, että unionin tuotannonala on elpymässä Kiinasta tulleen polkumyyntituonnin vahingollisista vaikeuksista. Unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 20,9 prosentista 31 prosenttiin alkuperäisen tutkimusajanjakson (2011) ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (ks. taulukko 11), ja otokseen valitut unionin tuottajat kasvattivat vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä myyntimääräänsä 152 095 tonnista 196 484 tonniin ja hintojaan 3 615 eurosta/tonni 3 853 euroon/tonni. Tämä hinnan kohoaminen oli mahdollista siitä huolimatta, että joidenkin unionin tuottajien tuotevalikoimansa monipuolistamiseksi Kiinasta tuomien tuotteiden tuontikustannukset kohosivat. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(267)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCLA toi esiin, että yksi unionin tuottaja ei tukenut toimenpiteiden käyttöönottoa. Se väitti, että kyseinen tuottaja ei valmistanut kaikkia keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden lajeja, täydensi tuotevalikoimaansa Kiinasta tuotavilla tuotteilla ja oli riippuvainen luotettavasta toimituslähteestä Kiinassa. CCCLA väitti vielä, että kaksi otokseen valittua tuojaa olivat väittäneet, että unionin tuottajat eivät kykene toimittamaan laatuja ja määriä, joita unionin markkinat vaativat, esimerkiksi korkeiden työvoimakustannusten vuoksi. Tämä osoittaa CCCLA:n mukaan, että Kiinasta tuleva tuonti täydentää unionin tuotteita, ja tämä aiheuttaa erilaisia etuja unionin tuotannonalan keskuudessa.

(268)

Komissio huomautti, että väitteet vastaavat kahden etuyhteydettömän tuojan kantoja, joita komissio arvioi 271–277 kappaleessa. Koska mitään uusia tekijöitä ei ole, ne eivät sen vuoksi voi vaikuttaa etujen tasapainottamiseen unionin etua analysoitaessa.

(269)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden pitäminen voimassa on unionin tuotannonalan edun mukaista.

(270)

Tutkimuksen vireillepanovaiheessa yhteyttä otettiin 45:een tiedossa olevaan tuojaan, joita pyydettiin toimimaan yhteistyössä. Kuten 13 kappaleessa mainitaan, yhteyttä otti 15 tuojaa, joista kaksi sisällytettiin otokseen ja vastasi kyselylomakkeeseen.

(271)

Molemmat yritykset vastustivat toimenpiteiden voimassaolon jatkamista pääasiassa siksi, että ne uskoivat, että unionin tuottajat eivät kykene toimittamaan unionin markkinoilla vaadittua laatua ja määriä. Niiden mukaan unionin tuotanto ei mukaudu niin joustavasti kysynnän muutoksiin kuin Kiinan tuotanto. Yrityksiltä kysyttiin myös, mitä tapahtuisi, jos tullit kumottaisiin. Tähän molemmat yritykset vastasivat, että Kiinasta tulevan tuonnin hinnat kohoaisivat ja samalla unionin asiakkaat vaatisivat alempia hintoja. Otokseen valittujen yritysten mukaan tämä johtaisi tuojien marginaalien supistumiseen.

(272)

Alkuperäisessä tutkimuksessa havaittiin, että kun otetaan huomioon tuojien voitot ja toimituslähteet, toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi merkittävää kielteistä vaikutusta tarkasteltavana olevan tuotteen etuyhteydettömien tuojien tilanteeseen. Tässä tutkimuksessa tarkastettujen tietojen analyysi osoitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen osuus yritysten myynnistä on keskimäärin [30–40] prosenttia. (153) Molempien yhteistyössä toimineiden tuojien toiminta oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kannattavaa ja Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevasta tuotteesta saatu keskimääräinen voitto oli [5–9] prosenttia. (154) Vaikka keskimääräinen voitto oli hieman alempi kuin alkuperäisen tutkimuksen [6–10] prosentin voitto, se oli edelleen terveellä pohjalla. Molemmat yritykset hankkivat tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin lähes yksinomaan Kiinasta.

(273)

Yksi otoksen ulkopuolinen etuyhteydetön tuoja väitti, että unionin tuottajat eivät toimita tuotteita, joita kyseinen tuoja hankkii Kiinasta. Kyseisen tuojan tuotteet ovat pääasiassa koristeltuja tuotteita, jotka on pakattu yksilöllisesti lahjapakkauksiin, joissa on sama koristelu kuin posliinissa. Tuojan mukaan näiden tuotteiden tuotanto on erittäin työvoimavaltaista, minkä vuoksi niiden tuottaminen olisi liian kallista unionin tuotannonalalle unionin korkeampien työvoimakustannusten vuoksi.

(274)

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että unionin tuottajat kykenevät tuottamaan ja tuottavatkin koristeltuja tuotteita, jotka on pakattu yksittäin tai pieninä sarjoina koristeltuihin lahjapakkauksiin. Toimenpiteiden voimassaolon jatkamisella olisi kuitenkin negatiivinen vaikutus niiden tuojien taloudelliseen tilanteeseen, jotka hankkivat näitä tuotteita Kiinasta. Tällaiset tuotteet ovat kuitenkin erikoistuotteita ja siten niiden osuus Kiinasta tulevasta kaikesta tuonnista on erittäin pieni, joten toimenpiteillä ei odoteta olevan merkittävää negatiivista vaikutusta tuojien kokonaistilanteeseen. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(275)

Otoksen ulkopuolinen etuyhteydetön tuoja väitti myös, että tutkimuksessa ei ollut erotettu toisistaan koristeltuja ja valkoisia posliinituotteita. Tuojan mukaan unionissa on vain muutama pieni valmistaja, joka tuottaa koristeltuja tuotteita, mikä tarkoittaa sitä, että tuonti Kiinasta on välttämätöntä tämäntyyppiseen kysyntään vastaamiseksi.

(276)

Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla myymistä kaikista tuotteista 30 prosenttia oli koristeltuja. Lisäksi kiinalaisten ja unionin tuotteiden välinen vertailu tehtiin tuotelajien perusteella, ja tuotteet ryhmiteltiin seuraavien ominaisuuksien mukaan: keraamisen materiaalin tyyppi, tavaran tyyppi, perusmuoto, koristelu ja lasitus. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi unionissa tuotettuja koristeltuja tuotteita verrattiin vain Kiinasta tuotuihin koristeltuihin tuotteisiin, värillisiä lasitettuja tuotteita värillisiin lasitettuihin tuotteisiin ja valkoisia tuotteita valkoisiin tuotteisiin. Tämän vuoksi väitettä ei voida hyväksyä.

(277)

Kun otetaan huomioon otokseen valittujen tuojien terveet voittomarginaalit polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta huolimatta sekä se, että tuojat uskovat voittomarginaaliensa supistuvan, jos toimenpiteet kumotaan, on todennäköistä, että toimenpiteiden pitämisellä voimassa ei olisi merkittävää kielteistä vaikutusta tarkasteltavana olevan tuotteen etuyhteydettömien tuojien toimintaan.

(278)

Tutkimuksessa ei ilmoittautunut eikä toiminut yhteistyössä loppukäyttäjien etuja edustavia osapuolia, kuten kuluttajajärjestöjä, kuten ei alkuperäisessä tutkimuksessakaan. Koska käyttäjät eivät edelleenkään toimineet yhteistyössä tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa, komissio katsoo, että sen alkuperäisessä tutkimuksessa esittämät päätelmät ovat edelleen voimassa ja että toimenpiteiden jatkaminen ei vaikuttaisi kielteisesti tai ainakaan merkittävässä määrin kuluttajiin, kuten kotitalouksiin.

(279)

Yksi otoksen ulkopuolinen unionin tuottaja väitti, että toimenpiteiden kumoaminen olisi unionin kuluttajien edun mukaista, koska i) tuote on lopputuote, mikä tarkoittaa sitä, että tulleilla on välitön vaikutus kuluttajiin, ii) kiinalaiset tuotteet vastaavat eri kysyntään kuin unionin tuotteet ja iii) kiinalaisilla tuotteilla on suuri markkinaosuus unionin markkinoilla, tullit vaikuttavat suureen osaan unionin kuluttajista. CCCLA väitti myös, että koska keraamiset pöytä- ja keittiöesineet ovat lopputuote, polkumyyntitullit vaikuttavat unionin kuluttajiin suoraan, koska mikään välituotannonala ei ota kustannuksia vastaan. Yksi otoksen ulkopuolinen etuyhteydetön tuoja huomautti, että sen oli nostettava kuluttajahintojaan polkumyyntitullien vuoksi.

(280)

On erittäin epätodennäköistä, että toimenpiteiden kumoamisen tuloksena hintoja laskettaisiin tullien koko määrää vastaavasti. Siinäkin epätodennäköisessä tilanteessa, että kuluttajahintoja laskettaisiin tämänhetkisten polkumyyntitullien täyttä määrää vastaavasti, kuluttajien vuotuinen kustannus alenisi alle 1 euron. (155) Koska toimenpiteillä ei katsota olevan merkittävää vaikutusta kuluttajiin, komissio hylkäsi nämä väitteet.

(281)

Tasapainottaessaan kilpailevia etuja unionissa komissio kiinnitti erityishuomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin kauppaa vääristävät vaikutukset ja palauttaa toimiva kilpailu. Yhtäältä toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen suojelisi merkittävää unionin tuotannonalaa, myös monia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, vahingon todennäköiseltä toistumiselta. Toisaalta tuojien ja käyttäjien tilanteen arviointi ja se, että käyttäjät eivät toimineet yhteistyössä, osoittavat, että toimenpiteiden voimassaolon jatkamisella ei selvästikään olisi kohtuuttoman negatiivista vaikutusta niihin.

(282)

Näin ollen komissio päätteli, ettei ole pakottavia unionin etua koskevia syitä olla jatkamatta Kiinasta peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuontia koskevien lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaoloa.

(283)

Edellä esitetystä seuraa, että Kiinasta peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa.

(284)

Yritys voi pyytää yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle. (156) Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(285)

Asetuksen (EU) 2018/1046 (157) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(286)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,