(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 157/2013 (2) Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan bioetanolin tuonnissa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin, joka oli 62,3 euroa tonnia kohti. Kyseisistä toimenpiteistä käytetään jäljempänä nimitystä ’voimassa olevat toimenpiteet’.

(2)

Julkaistuaan 7 päivänä marraskuuta 2017 ilmoituksen (3) toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä komissio sai pyynnön toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan nojalla.

(3)

Pyynnön toimitti ePure, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, sellaisten unionin tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia bioetanolin tuotannosta unionissa.

(4)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon jatkumiseen ja toistumiseen.

(5)

Kun komissio oli todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 20 päivänä helmikuuta 2018Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (4), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

(6)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan komissioon yhteyttä tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta erikseen muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville Yhdysvaltojen vientiä harjoittaville tuottajille, kauppiaille/sekoittajille ja viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille sekä kauppiaille ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(7)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(8)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(9)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia Yhdysvalloissa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia ja kauppiaita/sekoittajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Yhdysvaltojen viranomaisia yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia ja kauppiaita/sekoittajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan niihin yhteyttä.

(10)

Yhteyttä otti kahdeksan biopolttoaineiden tuottajaa. Yksikään niistä ei kuitenkaan tuottanut tarkastelun kohteena olevaa tuotetta.

(11)

Lisäksi yhteyttä otti kolme yhdysvaltalaista biopolttoainealan järjestöä, jotka rekisteröitiin asianomaisiksi osapuoliksi.

(12)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Otos perustui ensisijaisesti tuotantomäärään, mutta siinä saavutettiin myös hyvä maantieteellinen jakauma ja eri ryhmien edustus. Ehdotettuun otokseen kuuluu neljä unionin tuottajaa, ja komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta.

(13)

Saatujen huomautusten perusteella yksi alustavasti otokseen valittu tuottaja korvattiin, koska se oli etuyhteydessä toiseen alustavasti otokseen valittuun tuottajaan. Otokseen valittujen neljän tuottajan osuus bioetanolin tuotannosta unionissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 25 prosenttia. Otos on unionin tuotannonalaa edustava.

(14)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(15)

Kolme etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Tällä perusteella komissio päätti, että otanta ei ollut tarpeen.

(16)

Koska mikään niistä yhdysvaltalaisista tuottajista, jotka ilmoittautuivat otannan yhteydessä, ei tuottanut tarkastelun kohteena olevaa tuotetta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, komission oli sovellettava vientiä harjoittaviin tuottajiin käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(17)

Komissio ilmoitti Yhdysvaltojen viranomaisille perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan soveltamisesta ja antoi niille mahdollisuuden esittää huomautuksia. Komissiolle ei esitetty huomautuksia.

(18)

Yksikään vientiä harjoittava tuottaja ei siis tehnyt yhteistyötä, mutta ilmoittautuneet kolme yhdysvaltalaista biopolttoainealan järjestöä toimittivat kannanottoja koko tutkimuksen ajan. Nämä kannanotot otettiin huomioon.

(19)

Komissio lähetti kyselylomakkeet neljälle otokseen valitulle unionin tuottajalle ja kolmelle etuyhteydettömälle tuojalle, jotka ottivat yhteyttä.

(20)

Kyselyvastaukset saatiin neljältä otokseen valitulta unionin tuottajalta ja kolmelta etuyhteydettömältä tuojalta. Kaksi kolmesta etuyhteydettömästä tuojasta ei itse asiassa tuonut tarkastelun kohteena olevaa tuotetta asianomaisesta maasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, minkä vuoksi niitä ei tarkasteltu tarkemmin. Ainoan jäljellä olevan etuyhteydettömän tuojan kyselyvastaus otettiin asianmukaisesti huomioon.

(21)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

Unionin tuottajat

Tuojat

(22)

Kolme yhdysvaltalaista biopolttoainealan järjestöä ja pyynnön esittäjä toimittivat useita huomautuksia vireillepanosta siitä huolimatta, että vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, kuten 10 ja 16–18 kappaleessa selitetään. Ottaen huomioon 3 luvussa esitetyt päätelmät näitä huomautuksia ei käsitellä tarkemmin tässä asiakirjassa.

(23)

Komissio ilmoitti 1 päivänä maaliskuuta 2019 niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi kumota voimassa olevan polkumyyntitullin, jäljempänä ’päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa päätelmien ilmoittamisesta.

(24)

Pyynnön esittäjä toimitti 12 päivänä maaliskuuta 2019 kirjallisia huomautuksia, joissa se esitti näkökantansa komission päätelmistä. Tiivistäen ilmaistuna pyynnön esittäjä kyseenalaisti komission alustavan päätelmän siitä, että polkumyynti ei todennäköisesti toistuisi, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(25)

Näiden huomautusten perusteella kolme yhdysvaltalaista biopolttoainealan järjestöä pyysi komission yksikköjen kanssa kuulemista, joka järjestettiin 19 päivänä maaliskuuta 2019. Kuulemisen jälkeen nämä järjestöt lähettivät komissiolle täydentäviä asiakirjoja joidenkin väitteiden tueksi. Pyynnön esittäjä selitti 20 päivänä maaliskuuta 2019 näkökantojaan kuulemisessa.

(26)

Asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(27)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2014 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(28)

Tarkastelun kohteena oleva tuote on Amerikan yhdysvalloista peräisin oleva polttoaineena käytettävä bioetanoli, jota kutsutaan toisinaan myös ”etanolipolttoaineeksi”, eli (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I luetelluista) maataloustuotteista tuotettu denaturoitu tai denaturoimaton etyylialkoholi, lukuun ottamatta tuotteita, joiden vesipitoisuus on yli 0,3 % (m/m) mitattuna standardin EN 15376 mukaisesti, sekä sellaisissa bensiinisekoituksissa esiintyvä, (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I luetelluista) maataloustuotteista tuotettu etyylialkoholi, joiden etyylialkoholipitoisuus on yli 10 % (v/v), ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 2207 10 00, ex 2207 20 00, ex 2208 90 99, ex 2710 12 21, ex 2710 12 25, ex 2710 12 31, ex 2710 12 41, ex 2710 12 45, ex 2710 12 49, ex 2710 12 50, ex 2710 12 70, ex 2710 12 90, ex 3814 00 10, ex 3814 00 90, ex 3820 00 00 ja ex 3824 99 92 (Taric-koodit 2207100012, 2207200012, 2208909912, 2710122111, 2710122592, 2710123111, 2710124111, 2710124511, 2710124911, 2710125011, 2710127011, 2710129011, 3814001011, 3814009071, 3820000011 ja 3824999266). Bioetanolia voidaan valmistaa useista maatalouden raaka-aineista, kuten sokeriruo'osta, sokerijuurikkaasta, perunasta, maniokista ja maissista. Tuottajien välillä saattaa olla vähäisiä eroja tuotantoprosessissa.

(29)

Tämän toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun piiriin kuuluvilla kaikentyyppisillä bioetanoleilla ja seoksiin sisältyvällä bioetanolilla on samat tai hyvin samankaltaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset tuotantoon mahdollisesti käytetyistä erilaisista raaka-aineista tai tuotantoprosessin eroista huolimatta. Mahdolliset vähäiset vaihtelut tarkastelun kohteena olevassa tuotteessa eivät muuta sen perusmääritelmää tai -ominaisuuksia.

(30)

Muuksi kuin polttoaineeksi tarkoitettu bioetanoli ei kuulunut alkuperäisen tutkimuksen soveltamisalaan eikä näin ollen myöskään tämän toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun soveltamisalaan.

(31)

Komissio vahvisti alkuperäisessä tutkimuksessa, että unionin tuotannonalan valmistamalla ja unionin markkinoilla myymällä bioetanolilla on samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin Yhdysvalloista unioniin viedyllä bioetanolilla. Raaka-aineena käytettävistä eri maatalouden raaka-aineista huolimatta Yhdysvalloista peräisin oleva bioetanoli on vaihdettavissa unionissa tuotettuun bioetanoliin.

(32)

Suurin ero Yhdysvaltojen markkinoilla myydyn bioetanolin ja unionin markkinoilla myydyn bioetanolin välillä koskee kosteuspitoisuuteen sovellettavia eri vaatimuksia. Yhdysvaltalaiset tuottajat tuottavat yleensä bioetanolia, jonka vesipitoisuus on vähintään 0,5 prosenttia, kun taas unionin markkinoita koskevissa eritelmissä edellytetään alempaa vesipitoisuutta (enintään 0,3 prosenttia) mitattuna standardin EN 15376 mukaisesti, mikä vaatii kolmansien maiden tuottajilta lisäjalostusta, jotta ne täyttävät unionin markkinoiden eritelmät.

(33)

Komissio ei saanut huomautuksia samankaltaisesta tuotteesta niiltä asianomaisilta osapuolilta, jotka esittivät huomautuksia tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa. Sen vuoksi komissio vahvisti, että kyseiset tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(34)

Yksikään tarkastelun kohteena olevan tuotteen yhdysvaltalaisista vientiä harjoittavista tuottajista tai kauppiaista/sekoittajista ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Näin ollen komissio käytti perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja vahvistaakseen polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden. Tässä komissio käytti tilastotietoja (14 artiklan 6 kohdan mukainen tietokanta, AGMRC:n (Agricultural Marketing Resource Center) tiedot, Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission tilastot ja Yhdysvaltojen energiatiedotusviraston tilastot) sekä pyynnön esittäjän tarkastelupyynnössä toimittamia tietoja.

(35)

Komissio ilmoitti Yhdysvaltojen viranomaisille perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan soveltamisesta ja antoi niille mahdollisuuden esittää huomautuksia. Komissiolle ei esitetty huomautuksia.

(36)

Komissio tutki perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, esiintyikö polkumyyntiä kyseisellä hetkellä ja johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(37)

Tarkastelujakson – myös tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson – aikana Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin vienti unioniin oli mitättömän vähäistä. 14 artiklan 6 kohdan tietokannan mukaan asianomaisesta maasta tuleva tuonti oli vain 4 213,5 tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja sen markkinaosuus oli 0,1 prosenttia. Suurin osa tästä määrästä (eli 99 %) tuotiin yhteen jäsenvaltioon yhden kuukauden aikana ilmeisestikin yhdessä toimituksessa.

(38)

Näiden tosiseikkojen perusteella komissio päätteli alustavasti, että sillä ei ole riittävästi tietoja, jotta se voisi päätellä, että tarkastelun kohteena olevan tuotteen edustava määrä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla osoittaisi polkumyynnin jatkumista unionissa.

(39)

Tämän jälkeen komissio tarkasteli Yhdysvalloista tulevan polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(40)

Komissio tutki, onko polkumyynnin toistuminen todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Tällöin tutkittiin seuraavat asiat: Yhdysvaltojen kotimarkkinahinnat, Yhdysvaltojen vientihinnat kolmansiin maihin sekä kaikkien Yhdysvaltojen tuottajien bioetanolin tuotantokapasiteetti, käyttämätön kapasiteetti, kulutus ja varastot riippumatta siitä, täyttikö tuote kosteuspitoisuutta koskevat vaatimukset unionin markkinoilla, sekä unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(41)

Koska bioetanolin yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, normaaliarvo perustui pyynnön esittäjän tarkastelupyynnössä toimittamiin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(42)

Tarkastelupyyntö perustui AGMRC:n julkisesti saatavilla oleviin tietoihin (5). Tarkastelupyynnössä käytettiin normaaliarvon määrittämiseen bioetanolin hintaa yhdessä Yhdysvaltojen suurimmassa bioetanolin tuottajaosavaltiossa, Illinois'ssa.

(43)

Kattavamman kuvan saamiseksi komissio sisällytti normaaliarvoa koskeviin laskelmiinsa kotimarkkinahintojen vuotuisen keskimääräisen hintanoteerauksen neljässä suurimmassa bioetanolin tuottajaosavaltiossa, joista AGMRC antoi kattavat tiedot tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta (Iowa, Illinois, Nebraska ja Etelä-Dakota).

(44)

Lisäksi komissio arvioi bioetanolin markkinahinnat, joka noteerattiin CBOT:ssa (Chicago Board of Trade). Keskimääräinen CBOT-hinta oli hieman korkeampi kuin AGMRC:n raportoima keskimääräinen kotimarkkinahinta tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta.

(45)

Komissio totesi julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella, että Yhdysvalloissa bioetanoliin sovellettavat vesipitoisuusvaatimukset eroavat muiden markkinoiden vaatimuksista, myös Yhdysvaltojen kolmella suurimmalla vientimarkkina-alueella (Brasilia, Kanada ja Peru). Yhdysvaltojen vaatimukset mahdollistavat suuremman vesipitoisuuden kuin Brasilian, Kanadan ja Perun markkinoilla.

(46)

Pyynnön esittäjä väitti tarkastelupyynnössä, että tarkastellessaan Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin mahdollista vientiä unioniin komission olisi otettava huomioon tuotannon lisäkustannukset, jotka aiheutuvat bioetanolin vesipitoisuuden alentamisesta, jäljempänä ’muuntokustannukset’. Koska menetelmää käytettiin alkuperäisessä tutkimuksessakin, komissio hyväksyi väitteen.

(47)

Oikeudenmukaisen vertailun mahdollistamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti komissio oikaisi AGMRC:n ja CBOT:n toimittamien tietojen perusteella Yhdysvaltojen kotimarkkinoiden myyntihintoja, jotta voitiin ottaa huomioon muuntamisesta aiheutuvat lisäkustannukset, jotka liittyvät vientiin tarkoitetun bioetanolin vesipitoisuuden alentamiseen. Koska yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, komissio käytti pyynnön esittäjän toimittamia tietoja, joissa arvioitiin muuntokustannusten olevan 12,30 euroa tonnilta. Varovaista lähestymistapaa noudattaakseen komissio sovelsi tätä maksua normaaliarvoon. Normaaliarvoa käytettiin kaikissa polkumyyntilaskelmissa, myös niissä, jotka koskivat vientiä markkinoille, joilla bioetanolia koskevat vaatimukset mahdollistavat korkeamman vesipitoisuuden kuin unionissa.

(48)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikaiset vientihinnat määritettiin julkisesti saatavilla olevien tietojen, kuten Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission tilastojen, perusteella. Pyynnön esittäjä yksilöi tarkastelupyynnössä Brasilian, Kanadan ja Perun muodostavan Yhdysvaltojen kolme suurinta vientimarkkina-aluetta ja ehdotti, että polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä arvioitaisiin näihin maihin suuntautuvan Yhdysvaltojen viennin perusteella. Pyynnön esittäjä toimitti lisäksi arvioita kansainvälisestä ja kotimaisesta rahdista ja muuntokustannuksista, kuten 47 kappaleessa selitetään. Komissio hyväksyi pyynnön esittäjän ehdottaman lähestymistavan ja arvioi Yhdysvaltojen bioetanolin myyntiä Yhdysvaltojen kolmella suurimmalla vientimarkkina-alueella tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(49)

Kattavamman kuvan saamiseksi komissio analysoi lisäksi kolmansien maiden markkinoille, unionia lukuun ottamatta, suuntautuneen Yhdysvaltojen bioetanolin kokonaismyynnin keskimääräisen vientihinnan.

(50)

Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission tilastotietokannassa saatavilla olevat vientihinnat ilmoitettiin vapaasti aluksen sivulla -tasolla, jäljempänä ’FAS’. Komissio oikaisi nämä tiedot noudettuna lähettäjältä -tasolle vähentämällä niistä kotimaan kuljetuskustannukset Yhdysvalloissa. Koska yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, komissio käytti pyynnön esittäjän toimittamia tietoja Yhdysvaltojen kotimaan kuljetuskustannuksista.

(51)

Vastakkaisen näytön puuttuessa komissio katsoi, että Yhdysvaltojen vientihinnat yksittäisille vientimarkkinoille sisälsivät jo bioetanolin vesipitoisuuden alentamiseen liittyvät muuntokustannukset. Sen vuoksi komissio ei soveltanut mitään oikaisuja yhdysvaltalaisille vientiä harjoittaville tuottajille aiheutuneisiin lisäkustannuksiin.

(52)

Keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin edellä vahvistettuun Yhdysvaltojen kolmen suurimman vientimarkkina-alueen painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti; molemmat oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle. Toinen vertailu tehtiin keskimääräisen normaaliarvon ja Yhdysvalloista kaikkien kolmansien maiden, unionia lukuun ottamatta, markkinoille suuntautuvan viennin painotetun keskimääräisen hinnan välillä.

(53)

Varovaisen arvion tekemiseksi komissio käytti normaaliarvoa, johon lisättiin 47 kappaleessa tarkoitetut muuntokustannukset, ja vientihintaa, johon komissio oletti muuntokustannusten jo sisältyvän, minkä vuoksi vientihintaa ei ollut tarpeen oikaista muuntokustannusten huomioon ottamiseksi.

(54)

Kolmansiin maihin suuntautuvan viennin polkumyyntimarginaalin määrittämistä varten komissio vertasi AGMRC:n ja CBOT:n tietoihin perustuvaa normaaliarvoa Yhdysvaltojen kolmelle suurimmalle markkina-alueelle sekä kaikille kolmansien maiden markkinoille, unionia lukuun ottamatta, suuntautuvan viennin hintaan oikaistuna noudettuna lähettäjältä -tasolle.

(55)

Komissio totesi, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ei esiintynyt polkumyyntiä viennissä Yhdysvaltojen kolmelle suurimmalle vientimarkkina-alueelle (yksilöllisesti tarkasteltuna) eikä yhteensä kaikille kolmansien maiden markkinoille, lukuun ottamatta unionia, myöskään silloin, kun otettiin huomioon AGMRC:n tiedot tai CBOT-hinta normaaliarvon laskemisessa.

(56)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että komissio päätteli virheellisesti, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ei esiintynyt polkumyyntiä. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa pyynnön esittäjä yksilöi polkumyyntiä tapahtuneen Yhdysvaltojen kahdella vientimarkkina-alueella (Intiassa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa) ja myös viennissä kahteen jäsenvaltioon (Espanjaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan).

(57)

Pyynnön esittäjän väitteistä, jotka koskevat Yhdysvaltojen vientiä kahteen jäsenvaltioon, on syytä huomata, että komission analyysi perustui 14 artiklan 6 kohdan mukaiseen tietokantaan kirjattuun tuontiin, jota pidetään luotettavampana kuin Yhdysvaltojen vientitilastoja määritettäessä tuontimäärää Yhdysvalloista unioniin. Yksittäisiin jäsenvaltioihin suuntautuvan tuonnin tarkastelu ei ollut tutkimuksen kannalta merkityksellistä, koska unionia käsitellään yhtenä markkina-alueena, eikä asiakirja-aineistoon sisältynyt väitteitä tai näyttöä kohdennetusta polkumyynnistä (37 kappaleessa tarkoitetussa unioniin suuntautuvassa tuonnissa ei tullut esiin, että vientihinnat olisivat poikenneet merkittävästi alueittain tai ajankohdittain, minkä vuoksi kohdennettua polkumyyntiä koskevan analyysin vaatimukset eivät täyttyneet, etenkään koska yli 99 prosenttia kyseisestä tuonnista suuntautui yhteen ainoaan jäsenvaltioon).

(58)

Tuontia Yhdysvalloista unioniin pidettiin joka tapauksessa mitättömän vähäisenä eikä edustavana tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ks. 37 ja 38 kappale).

(59)

Komissio tarkasti pyynnön esittäjän päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissä huomautuksissa tekemät laskelmat eikä – toisin kuin pyynnön esittäjä – todennut vähimmäistason ylittävää polkumyyntiä Yhdysvalloista Intiaan suuntautuvassa viennissä ja totesi vain vähän vähimmäistason ylittävää (3,1 %) polkumyyntiä viennissä Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin suuntautuvan viennin osuus oli kuitenkin vain 3 prosenttia Yhdysvaltojen bioetanolin kokonaisviennistä, minkä vuoksi sitä ei yksinään voida pitää edustavana. Komissio totesi, että näiden laskelmien tulosten erot johtuivat käytetystä muuntokurssista sekä siitä, että pyynnön esittäjä käytti vain Illinois'n osavaltion tietoja normaaliarvon laskemisessa, vaikka käytettävissä oli neljää Yhdysvaltojen osavaltiota koskevat kattavat tiedot. Pyynnön esittäjä käytti yhtä vuotuista keskimääräistä muuntokurssia Yhdysvaltojen dollarin euroiksi muuntamiseen, mutta komissio käytti vientiarvojen muuntamiseen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kunkin yksittäisen kuukauden keskimääräistä muuntokurssia. Pyynnön esittäjä sovelsi kuitenkin Yhdysvaltojen kotimarkkinoiden rahtiin hyvitystä euroina pyynnössä esitetyllä tasolla. Koska pyynnön esittäjä arvioi hyvitykset pyynnössä Yhdysvaltojen dollareina, komissio muunsi arvioidun dollariarvon euroiksi käyttämällä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kunkin yksittäisen kuukauden keskimääräistä muuntokurssia.

(60)

Edellä 59 kappaleessa esitettyjen havaintojen perusteella komissio katsoi, että havainnot vähäisestä polkumyynnistä Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin suuntautuvassa viennissä eivät olleet sellaiset, että ne olisivat kumonneet komission aiemmat havainnot Yhdysvaltojen tuottajien ja/tai viejien hinnoittelukäytännöistä kolmansien maiden markkinoilla. Näin ollen 56 kappaleessa esitetty väite on hylättävä.

(61)

Lisäksi on huomattava, että kuten 48 kappaleessa selitetään, komissio tarkasteli Yhdysvaltojen vientiä bioetanolin kolmelle suurimmalle vientimarkkina-alueelle pyynnön esittäjän toimittamien tietojen mukaisesti. Koska yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, komissio noudatti pyynnön esittäjän tarkastelupyynnössä ehdottamaa lähestymistapaa. Pyynnön esittäjä ei toimittanut mitään perusteluja siitä, miksi sen pyynnössä esitetyt kolme Yhdysvaltojen vientimarkkina-aluetta, joita komissio tarkasteli, eivät enää soveltuisi käytettäväksi perustana analyysille yhdysvaltalaisten tuottajien ja/tai viejien polkumyyntikäytännöistä kolmansien maiden markkinoilla. Pyynnön esittäjä ei myöskään ilmoittanut, miksi ne neljä maata, jotka sisältyivät päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitettyihin huomautuksiin, olisivat edustavampia tai miksi ne olisivat edustavampia kuin kolmansiin maihin, lukuun ottamatta unionia, suuntautuvan Yhdysvaltojen kokonaisviennin keskimääräiset hinnat.

(62)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti vielä, että komissio ei ottanut huomioon pyynnön esittäjän toimittamaa kuukausikohtaista analyysiä, jossa tuotiin esiin merkittävät polkumyyntimarginaalit Yhdysvaltojen viennissä ulkomaanmarkkinoille.

(63)

Komissio otti huomioon pyynnön esittäjän aiemmat huomautukset kuukausikohtaisesta analyysistä. Se muistutti, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla edustavien päätelmien tekemiseksi polkumyyntitapauksessa valittavan tutkimusajanjakson ei pitäisi yleensä olla alle kuuden kuukauden pituinen. Tässä tapauksessa komissio esitti 12 kuukauden tutkimusajanjaksoa polkumyynnin ja vahingon määrittämistä koskevan yleisen käytäntönsä mukaisesti. Komission ehdottaman tutkimusajanjakson perusteella laskettiin keskimääräinen polkumyyntimarginaali tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle. Komission analyysi osoitti, että kokonaisuudessaan tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ei esiintynyt polkumyyntiä viennissä, joka suuntautui pyynnön esittäjän valitsemille kolmelle markkina-alueelle ja yhteensä kaikille kolmansien maiden markkinoille, lukuun ottamatta unionia. Nämä havainnot eivät osoittaneet vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin todennäköisyyttä, kuten perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa edellytetään, pikemminkin päinvastoin. Se, että polkumyyntiä voitiin todeta joinakin kuukausina, ei ollut ratkaisevaa siltä kannalta, että asiassa olisi päädytty eri päätelmään. Tutkimusajanjakso kokonaisuudessaan toimii polkumyynnin indikaattorina. Koska pyynnön esittäjä ei vastustanut vireillepanovaiheessa (eikä myöhemmässäkään vaiheessa) 12 kuukauden käyttämistä tutkimusajanjaksona, komissio ei nähnyt mitään syytä muuttaa polkumyynnin arviointiin käytettyä jaksoa lyhyemmäksi. Lisäksi komissio huomauttaa, että alle kuuden kuukauden jakso olisi valittava vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Pyynnön esittäjä ei ehdottanut, että tällaiset olosuhteet vallitsisivat tässä tapauksessa, eikä komissiokaan katsonut niiden vallitsevan. Sitä, että polkumyyntiä esiintyi vain joillakin vientimarkkinoilla, ei voida pitää ratkaisevana näyttönä yhdysvaltalaisten tuottajien ja/tai viejien polkumyyntikäytännöistä kolmansien maiden markkinoilla, eikä sen perusteella voida päätellä, että polkumyynti unioniin toistuisi. Näin ollen tämä väite on hylättävä.

(64)

Yhdysvaltojen energiatiedotusviraston tilastot (6) osoittivat, että bioetanolin tuotantokapasiteetti Yhdysvalloissa oli 46,4 miljoonaa tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Määrä on yli kymmenkertainen verrattuna unionin markkinoihin, joilla kulutus oli 4,3 miljoonaa tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(65)

Tutkimuksessa ei kuitenkaan todettu käyttämätöntä kapasiteettia Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen energiatiedotusviraston tilastot osoittivat, että Yhdysvaltojen tuotannonalan tuotanto oli yli 100 prosenttia (47,6 miljoonaa tonnia) nimelliskapasiteetistaan tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(66)

Pyynnön esittäjä toimitti tarkastelupyynnössä näyttöä ylitarjonnasta Yhdysvaltojen markkinoilla kotimaisen kulutuksen rajallisen kasvupotentiaalin vuoksi. Pyynnön esittäjä toisti väitteensä 20 päivänä marraskuuta 2018 toimittamissaan huomautuksissa.

(67)

Komissio tarkasteli kotimarkkinoiden kulutusta ja vientiä Yhdysvaltojen energiatiedotusviraston ja kansainvälisen kaupan komission tilastojen perusteella ja vahvisti, että yhdysvaltalaiset tuottajat veivät vain 8 prosenttia tuotantomäärästään tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Näin ollen suurin osa Yhdysvalloissa tuotetusta bioetanolista kulutettiin kotimarkkinoilla. Yhdysvaltojen kulutus oli 43,3 miljoonaa tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, joten sen osuus Yhdysvaltojen tuotannosta oli 91 prosenttia ja tuotantokapasiteetista 93 prosenttia.

(68)

Bioetanolin varastot olivat 2,9 miljoonaa tonnia, joka on vain 6 prosenttia bioetanolin kokonaistuotannosta Yhdysvalloissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämän varastoidun määrän osuus unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 68 prosenttia, mutta komissio katsoi, että määrä edustaa normaalia tasoa, joka tarvitaan toimituskatkosten välttämiseksi. Komissio teki päätelmänsä Yhdysvaltojen energiatiedotusviraston julkisesti saatavilla olevien tilastojen perusteella. Aiempien tietojen mukaan loppuvarastojen osuus Yhdysvaltojen kokonaistuotannosta vuosina 1992–2003 oli 9–12 prosenttia ja vuoden 2004 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana 5–7 prosenttia.

(69)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että se, että Yhdysvaltojen bioetanolin tuotannosta 8 prosenttia suuntautui vientiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, oli näyttöä ylitarjonnasta, jota olisi tarkasteltava ottaen huomioon unionin markkinoiden koko, koska tällainen vientimäärä on 98 prosenttia unionin kulutuksesta. Samalla pyynnön esittäjä väitti, että ylitarjontatilanne pahenisi kotimarkkinoiden kulutuksen heikon kasvupotentiaalin vuoksi, ja esitti tueksi Yhdysvaltojen viennin jatkuvasti kasvavat määrät.

(70)

Komissio myöntää, että Yhdysvaltojen markkinat ovat paljon suuremmat kuin unionin markkinat tuotannon, kulutuksen ja vientimyynnin osalta. Pyynnön esittäjä ei kuitenkaan toimittanut mitään näyttöä siitä, miksi Yhdysvaltojen tuotannonalan koko merkitsisi polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä. Pyynnön esittäjä ei toimittanut myöskään näyttöä, joka olisi osoittanut, että viennin jatkuvan kasvun taustalla olisi Yhdysvaltojen kotimarkkinoiden kulutuksen vähäinen kasvupotentiaali eivätkä muut tekijät, kuten bioetanolin kasvava kysyntä kolmansien maiden markkinoilla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että etanolipolttoaineen kulutus Yhdysvaltojen kolmella suurimmalla vientimarkkina-alueella lisääntyi 1,3 miljoonaa tonnia, mutta tuotanto näissä maissa lisääntyi vain 200 tuhatta tonnia. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että Yhdysvaltojen tuotannon ja viennin kasvun lisäksi myös kotimarkkinoiden kulutus kasvoi. Tarkastelujakson aikana Yhdysvaltojen tuotanto lisääntyi 4,8 miljoonaa tonnia, vienti 1,5 miljoonaa tonnia ja kotimarkkinoiden kulutus 3,1 miljoonaa tonnia. Näin ollen tämä väite on hylättävä.

(71)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti myös, että komission olisi pitänyt tarkastella Yhdysvaltojen energiatiedotusviraston ilmoittamaa kestävää enimmäistuotantokapasiteettia, joka on 4,5 prosenttia suurempi kuin nimelliskapasiteetti ja suurempi myös kuin Yhdysvaltojen tuotanto tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Pyynnön esittäjä katsoi, että jos Yhdysvaltojen tuotannonalan kestävää enimmäistuotantokapasiteettia pidetään sen tosiasiallisena tuotantokapasiteettina, käyttämätön kapasiteetti oli 0,8 miljoonaa tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(72)

Yhdysvaltojen käyttämätöntä kapasiteettia koskevien väitteidensä tueksi pyynnön esittäjä toimitti syyskuun 2018 ja tammikuun 2019 väliseltä ajalta uutisartikkeleita, joissa käsiteltiin useiden Yhdysvalloissa toimivien tuottajien suunnittelemia etanolintuotantolaitosten sulkemisia.

(73)

Pyynnön esittäjän mukaan komissio poikkesi aiemmasta käytännöstään, jonka mukaan jos esiintyy unionin kulutukseen nähden merkittävä määrä käyttämätöntä kapasiteettia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ja jos tämä kapasiteetti käytettäisiin unioniin suuntautuvaan vientiin ja hintakilpailuun unionin tuottajien kanssa tai kolmansista maista tulevan merkittävän tuonnin kanssa, on erittäin todennäköistä, että vienti tapahtuisi polkumyyntihinnoin (7).

(74)

On syytä huomata 71 kappaleessa esitetyn väitteen osalta, että Yhdysvaltojen energiatiedotusvirasto raportoi nimelliskapasiteetista ja kestävästä enimmäistuotantokapasiteetista vain vuosina 2011 ja 2012 (8). Seuraavina vuosina raportoitiin vain nimelliskapasiteetista. Kestävästä enimmäistuotantokapasiteetista ei ollut saatavilla tietoja tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta tai tarkastelujaksolta. Komissio myöntää tähän liittyen, että nimelliskapasiteetti ei ole välttämättä fyysinen tuotantoraja monille etanolilaitoksille. Soveltamalla tehokkaampia toimintatekniikoita monet etanolilaitokset voivat toimia tasoilla, jotka ylittävät niiden nimelliskapasiteetin. Tämä toimintataso, jota kutsutaan kestäväksi enimmäiskapasiteetiksi (9), on kuitenkin subjektiivinen ja riippuu muun muassa vesipitoisuudesta, johon tuottaja haluaa päästä (10). Asiakirja-aineistossa olevasta näytöstä seuraa, että päästäkseen alhaiseen vesipitoisuuteen, mitä vienti unioniin edellyttää, kestävä enimmäistuotantokapasiteetti on merkittävästi alempi kuin silloin, kun vesipitoisuus on korkeampi. Näin ollen komissio katsoi, että vuosia 2011 ja 2012 koskevat kestävää enimmäistuotantokapasiteettia koskevat tiedot, joita ei ole päivitetty, eivät ole luotettava osoitus Yhdysvaltojen tuotannonalan kyvystä tuottaa yli sen tason, joka tuotettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja joka oli korkeampi kuin nimelliskapasiteetti, kuten komissio jo myönsi. Näin ollen komissio vahvisti alkuperäisen päätelmänsä, jonka mukaan asiakirja-aineistossa oleva näyttö kokonaisuutena tarkastellen ei viittaa siihen, että Yhdysvalloissa olisi merkittävästi ylikapasiteettia.

(75)

Yhdysvaltojen tuotantolaitosten mahdollisia sulkemisia koskevat tiedot eivät liittyneet tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon eivätkä tarkastelujaksoon. Toimenpiteiden päättymistä koskeva tarkastelu suuntautuu eteenpäin, mutta tutkimuksessa tarkastellaan vain sitä, mitä tapahtuu todennäköisesti, jos tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vallinneet olosuhteet säilyvät.

(76)

Komissio katsoi, että pyynnön esittäjä ei toimittanut näyttöä tuotantokapasiteettia koskevien väitteidensä (ks. 71–73 kappale) tueksi, minkä vuoksi ne on hylättävä.

(77)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että varastoja, joiden osuus oli 6 prosenttia tuotannosta, ei voida pitää normaalin tasoisina toimituskatkosten välttämiseksi, koska unionin tuottajien varastojen osuus oli vain 1,5–4 prosenttia. Pyynnön esittäjä korosti vielä, että varastojen taso on kaukana normaalista, mikä tuodaan esiin myös helmikuussa 2016 päivätyssä artikkelissa (11).

(78)

Pyynnön esittäjä väitti vielä varastoista, että komissio ei ollut käsitellyt yhtä unionin tuotannonalan merkittävää huolenaihetta eli sitä, että koska Yhdysvaltojen tuotannonala oli kyennyt harjoittamaan vientiä polkumyyntihinnoilla alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana (1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 välillä), ei ollut mitään syytä katsoa, että ne eivät kykenisi tekemään samoin, kun varastot olivat vieläkin suuremmat.

(79)

Pyynnön esittäjä ei toimittanut 77 kappaleessa kuvatusta väitteestä mitään näyttöä, jonka perusteella komissio olisi voinut päätellä, oliko varastojen taso Yhdysvalloissa epätavallisen korkea ja aiheutti sen vuoksi uhkaa. Pyynnön esittäjän siteeraamassa artikkelissa helmikuulta 2016 kuvattiin poikkeuksellinen tilanne. Yhdysvaltojen energiatiedotusvirasto raportoimien tietojen perusteella tammikuun ja helmikuun 2016 loppuvarastot olivat korkeimmat tarkastelujakson aikana (ilmaistuna prosentteina tuotannosta sitä kuukautta edeltävien 12 kuukauden aikana, jolta varastot ilmoitettiin).

(80)

Komissio myönsi 78 kappaleessa esitetyn väitteen osalta, että varastot olivat kasvaneet alkuperäiseen tutkimusajanjaksoon verrattuna absoluuttisina arvoina tarkasteltuina. Sen sijaan osuutena tuotannosta ilmaistuna kasvu oli merkityksetön (alkuperäisen tutkimusajanjakson 5,6 prosentista 6 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla). Lisäksi varastojen taso Yhdysvalloissa on ollut viimeisten 14 vuoden aikana vakaa eli 5–7 prosenttia tuotannosta (ks. 68 kappale). Koska pyynnön esittäjä ei toimittanut mitään näyttöä väitteestään, jonka mukaan varastojen tasoa unionissa olisi pidettävä tavanomaisempana kuin varastojen tasoa Yhdysvalloissa, komissiolla ei ollut mitään perusteita pitää Yhdysvaltojen varastojen tasoa epätavallisen korkeana.

(81)

Sen vuoksi varastoja koskevat väitteet 77 ja 78 kappaleessa on hylättävä.

(82)

Voidakseen määrittää, olisivatko unionin markkinat houkuttelevat yhdysvaltalaisten tuottajien kannalta, jos toimenpiteiden annetaan raueta, komissio tarkasteli unionin markkinoiden kokoa ja hintoja unionin markkinoilla, etenkin ottaen huomioon kaupan mahdollisen suuntaamisen niille.

(83)

Kuten 64 kappaleessa todetaan, unionin markkinat ovat suhteellisen pienet, etenkin verrattuna Yhdysvaltojen tuotantoon.

(84)

Tuonti unioniin oli vähäistä: tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalan markkinaosuus oli 96 prosenttia.

(85)

Arvioidakseen unionin markkinoiden houkuttelevuutta hintojen osalta komissio vertasi unionin markkinahintaa unioniin suuntautuvan tuonnin hintaan käyttäen perustana yhdysvaltalaisten vientiä harjoittajien tuottajien vientihintoja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Yhdysvaltojen kolmella suurimmalla vientimarkkina-alueella ja kaikilla kolmansien maiden vientimarkkinoilla unionia lukuun ottamatta (Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission vientitilastojen perusteella, FAS-tasolla).

(86)

Koska unionin markkinoilla kosteuspitoisuutta koskevat eritelmät ovat erilaiset kuin Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla ja useimmilla vientimarkkinoilla, yhdysvaltalaisille tuottajille aiheutuu ylimääräisiä tuotantokustannuksia bioetanolin vesipitoisuuden alentamisesta, jos ne haluavat jatkaa vientiä unioniin, kuten 45–47 kappaleessa selitetään. Sen vuoksi komissio oikaisi Yhdysvaltojen vientihintoja muuntokustannusten huomioon ottamiseksi.

(87)

Lisäksi on syytä selventää, että komissio antoi toukokuussa 2012 asetuksen (12), jonka perusteella määritetään tiettyjen tavaroiden tulliluokitus yhdistetyssä nimikkeistössä. Sen jälkeen tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti, joka on ehkä luokiteltu muihin tullikoodeihin alkuperäisessä tutkimuksessa, on luokiteltava CN-koodiin 2207 20 00, johon liittyy tuontitulli, jolla on hillitsevä vaikutus vientiin. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen sovellettava perinteinen tuontitulli oli 129 euroa tonnilta tai 243 euroa tonnilta riippuen tullikoodista, johon tarkastelun kohteena oleva tuote oli luokiteltu. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla nämä perinteiset tuontitullit olivat 18–34 prosenttia tuontihinnasta unioniin laskettuna 88 kappaleen mukaisesti tai 18–36 prosenttia tuontihinnasta unioniin laskettuna 89 kappaleen mukaisesti.

(88)

Kun tarkastellaan tarkastelun kohteena olevan tuotteen vientiä kolmelle suurimmalle vientimarkkina-alueelle ja kaikille kolmansien maiden vientimarkkinoille unionia lukuun ottamatta, laskennallinen maahantuontihinta unioniin – ottaen huomioon kansainväliset kuljetuskustannukset, muuntokustannukset sekä perinteinen tuontitulli – oli 694–719 euroa tonnilta. Näin ollen alempikin maahantuontihinta unioniin oli korkeampi kuin unionin markkinahinta, jonka vahvistettiin olevan 655 euroa tonnilta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät kykenisi myymään unionin markkinoilla hinnoilla, jotka ne yleensä saivat kolmansien maiden markkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(89)

Kattavuuden vuoksi ja noudattaakseen varovaista lähestymistapaa komissio muodosti myös maahantuontihinnan unioniin ottamatta huomioon muuntokustannuksia, koska Yhdysvaltojen vientihintojen pitäisi yleensä jo sisältää muuntokustannukset, kuten 45–47 kappaleessa selitetään. Tämän lähestymistavan mukaisesti edeltävän kappaleen mukainen maahantuontihinta unioniin alenisi niin, että se olisi 682–707 euroa tonnilta. Näin ollen ilman muuntokustannuksiakaan yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät saavuttaisi unionin markkinoilla hintoja, joilla ne myivät tarkastelun kohteena olevaa tuotetta kolmansien maiden markkinoille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(90)

Näin ollen komissio päätteli, että hinta ei motivoisi yhdysvaltalaisia vientiä harjoittavia tuottajia suuntaamaan vientiään unioniin, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(91)

Tarkastelupyynnössä tuotiin esiin polkumyynnin mahdollisen toistumisen syynä se, että Kiinassa, Perussa ja Brasiliassa on voimassa Yhdysvalloista peräisin olevaa bioetanolia koskevia polkumyyntitoimenpiteitä, mihin liittyy mahdollinen riski kaupan suuntaamisesta unioniin.

(92)

Komissio myöntää Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin viennin mahdollisen uudelleensuuntaamisen vaikutukset, jotka johtuvat näistä toimenpiteistä. Se kuitenkin katsoi, että kaupan uudelleensuuntaamisen riski olisi vähäinen, kun arvioidaan polkumyynnin toistumista kokonaisuudessaan, kuten jäljempänä esitetään.

(93)

Kiinan polkumyynnin ja tukien vastaiset toimenpiteet kohdistuvat kuivattuun rankkiin eivätkä bioetanoliin, ja ne otettiin käyttöön selvästi ennen tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa. Ne siis koskevat eri tuotetta, eikä tästä voida päätellä, että bioetanolin tuonti unioniin lisääntyisi.

(94)

Pyynnön esittäjä väitti 5 päivänä heinäkuuta 2018 esittämissään huomautuksissa, että Kiinan viranomaiset kohottivat yhdysvaltalaiseen bioetanoliin sovellettavaa tuontitullia 5 prosentista (vuonna 2016) 30 prosenttiin (vuonna 2017) ja vielä 45 ja 70 prosenttiin vuonna 2018. Suosituimmuuskohtelutulleja ja etuuskohtelutulleja koskevan WTO:n tietokannan (13) mukaan kuitenkin HS-alanimikkeeseen 2207 10 sovellettava tuontitulli Kiinassa oli 5 prosenttia vuonna 2009, jonka jälkeen se kohosi 40 prosenttiin ja laski jälleen 8 prosenttiin vuonna 2017. HS-alanimikkeeseen 2207 20 Kiinassa sovellettava tuontitulli oli 80 prosenttia vuodesta 2006 eteenpäin, minkä jälkeen se aleni 30 prosenttiin vuonna 2016 ja pysyi tällä tasolla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Komissio ei näin ollen pystynyt vahvistamaan pyynnön esittäjän väitettä.

(95)

Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission vientitilastot osoittivat, että tarkastelun kohteena olevan tuotteen vienti Yhdysvalloista Kiinaan on korvautunut lisääntyneellä viennillä muihin kolmansiin maihin viime vuosina. Sen vuoksi mahdollinen riski siitä, että vientiä suunnataan unioniin, jos toimenpiteiden annetaan raueta, on vähäinen. Vaikka kaikki Yhdysvalloista Kiinaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suuntautunut bioetanolin vienti, jonka määrä oli 140 tuhatta tonnia ja hinta keskimäärin 442 euroa tonnilta (FAS-tasolla), suunnattaisiin unioniin tuontitullien korottamisen seurauksena, sen osuus unionin kulutuksesta olisi ollut vain 3 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(96)

Tarkastelupyynnössä todettiin, että Brasiliassa otettiin käyttöön elokuussa 2017 tullikiintiö, jonka mukaan yli 600 miljoonaa litraa (14) (473 tuhatta tonnia) ylittävään bioetanolin tuontiin sovelletaan 20 prosentin tullia. Vaikka tulli oli voimassa, bioetanolia vietiin Yhdysvalloista Brasiliaan 318 miljoonaa litraa (251 tuhatta tonnia) tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viimeisen neljänneksen aikana, mikä on yli kaksinkertaisesti vuosineljänneksen kiintiö. Tarkastelun kohteena olevaa tuotetta vietiin Yhdysvalloista Brasiliaan hinnalla, joka oli keskimäärin 522 euroa tonnilta. Tämä osoittaa, että 20 prosentin tullista huolimatta Brasilia oli edelleen houkutteleva Yhdysvaltojen viennin kannalta. Sen vuoksi komissio ei pidä todennäköisenä, että tätä vientiä suunnattaisiin unioniin.

(97)

Jos oletetaan, että Perussa marraskuussa 2018 käyttöön otetut tasoitustoimenpiteet (15), joiden taso on noin 48 dollaria tonnilta, estäisivät kokonaan bioetanolin viennin Yhdysvalloista Peruun (mistä komissio ei onnistunut saamaan näyttöä) ja tämä määrä, joka oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 127 tuhatta tonnia, olisi suunnattu unioniin, sen osuus olisi ollut vain 3 prosenttia unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Perun toimenpiteistä johtuvan kaupan uudelleensuuntaamisen pahimmassakaan tapauksessa ei voitaisi päätellä, että Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin polkumyynti toistuu.

(98)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että houkuttelevuutta koskevien komission päätelmien vastaisesti yhdysvaltalaiset bioetanolin tuottajat pitivät unionin markkinoita erittäin houkuttelevina. Pyynnön esittäjä perusti väitteensä siihen, että Yhdysvaltojen tuotannonala alkoi uudistaa kestävyyssertifiointia, joka on tarpeen, jotta bioetanolia voidaan myydä unionin markkinoille uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin (16) mukaisesti. Pyynnön esittäjän mukaan ainoa syy, jonka vuoksi kolmannen maan tuottajat ja kauppiaat investoisivat uusia energialähteitä koskevan direktiivin mukaiseen sertifiointiin, on mahdollisuus viedä unioniin. Pyynnön esittäjä toimitti luettelon seitsemästä Yhdysvaltojen tuottajasta (Marquis Energy, Archer Daniels Midland, Green Plains, Cargill, Conestoga Energy Partners – kaksi sertifikaattia: Plymouth Energy), jotka väitteen mukaan uusivat unionin sertifiointinsa.

(99)

Edellä 98 kappaleessa esitettyjen väitteidensä tueksi pyynnön esittäjä siteerasi elokuussa 2017 päivättyjä uutisartikkeleita, jotka koskivat yhdysvaltalaisen tuottaja ja kauppiaan Archer Daniels Midlandin, jäljempänä ’ADM’, suunnitelmia uudistaa Peoriassa (Illinois) sijaitseva kuivajauhatukseen perustuva etanolitehdas, jotta voidaan tuottaa suuremman katemarginaalin alkoholia teollisuudelle ja nautittavaksi sekä polttoainetta vientimarkkinoille (17).

(100)

Pyynnön esittäjä ei toimittanut mitään näyttöä yhdysvaltalaisten tuottajien ja kauppiaiden uusia energialähteitä koskevan direktiivin mukaisesta kestävyyssertifioinnista, mutta komissio tutki väitettä. On syytä huomata, että unionin kestävyyssertifikaatti on oikeudellisesti vapaaehtoinen eli tuonti unioniin on mahdollista ilman sitäkin. Sertifioimattomien biopolttoaineiden käyttöä ei kuitenkaan otettaisi huomioon määritettäessä, miten jäsenvaltiossa on noudatettu kyseisen direktiivin vaatimuksia kansallisten tavoitteiden osalta, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuutta energian kokonaisloppukulutuksesta ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta liikenteessä, ja määritettäessä, miten jäsenvaltiossa on noudatettu uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevia velvoitteita (18). Koska bioetanoli on kalliimpaa kuin tavallinen polttoaine, asiakirja-aineistoon sisältyvän näytön perusteella ei ole mitään taloudellista syytä tuoda bioetanolia, joka ei ole saanut uusia energialähteitä koskevan direktiivin mukaista kestävyyssertifikaattia. Sen vuoksi komissio päätteli, että sertifioidun etanolin myymiseen unionin markkinoilla on selvä kannustin, minkä vuoksi kestävyyssertifikaatti on tosiasiallisesti välttämätön unioniin vientiä varten. Komissio totesi, että pyynnön esittäjän nimeämästä seitsemästä yhdysvaltalaisesta yrityksestä vain neljällä (Marquis Energy, Green Plains, yksi Conestoga Energy Partnersin yritys, Plymouth Energy) oli unionissa voimassa oleva kestävyyssertifikaatti (EU-ISCC (19)-sertifikaatti). Muut kolme yritystä (Archer Daniels Midland, Cargill, yksi Conestoga Energy Partnersin yritys) uusivat ISCC-PLUS (20)-sertifikaattinsa, jota sovelletaan unionin ulkopuolelle, erityisesti Japaniin, suuntautuviin toimituksiin. Kaikki yhdysvaltalaiset tuottajat ja kauppiaat, joilla on unionin sertifiointi, on ollut tämä sertifiointi jatkuvasti vuodesta 2011 lähtien (21). Nämä yritykset uusivat sertifiointinsa myös polkumyyntitoimenpiteiden soveltamiskauden aikana siitä huolimatta, että niillä ei ollut myyntiä unioniin. Näin ollen asiakirja-aineistoon sisältyvä näyttö viittaa siihen, että unionin kestävyyssertifiointi on taloudellisesti merkittävä myös muille markkinoille suuntautuvassa myynnissä globaalina laatumerkkinä. Komissio päätteli sen vuoksi käytettävissä olevien tietojen perusteella, että sertifikaatin uusimista ei voida pitää vain osoituksena yhdysvaltalaisten tuottajien aikeista ryhtyä viemään unioniin vaan laajemmin kestävyyden osoituksena, mikä on merkityksellistä myös muille markkinoille suuntautuvan viennin kannalta. Lisäksi sertifiointivelvollisuus on vesipitoisuusvaatimuksen ja voimassa olevien tuontitullien ohella lisätekijä, joka rajoittaa yhdysvaltalaisten tuottajien ja/tai viejien pääsyä unionin markkinoille ja vähentää näin niiden houkuttelevuutta.

(101)

ADM:n suunnitelmien osalta komissio myöntää, että ADM aikoi keskittyä enemmän vientiin Peorian tehtaallaan tuotetun polttoaine-etanolin osalta, mutta siitä ei ole mitään näyttöä, että yritys aikoi ottaa kohteeksi unionin markkinat, etenkin kun ADM:llä ei ole uusia energialähteitä koskevan direktiivin mukaista kestävyyssertifikaattia. Lisäksi on syytä huomata, että tehtaan uudelleenjärjestelyillä oli tarkoitus ohjata tuotantoa pois polttoaineeksi tarkoitetusta etanolista juotavaksi ja teollisuudelle tarkoitettuun etanoliin. Muutoksella itse asiassa pienennettäisiin tehtaan tuotantokapasiteettia 100 miljoonaa gallonaa (noin 300 tuhatta tonnia) erään artikkelin (22) mukaan.

(102)

Tämän vuoksi molemmat väitteet, jotka koskevat yhdysvaltalaisten tuottajien ja kauppiaiden aikeita suunnata myyntiään unionin markkinoille (ks. 98 ja 99 kappale), on hylättävä.

(103)

Pyynnön esittäjä toimitti vielä riippumattoman ekonomistiryhmän tutkimuksen ja väitti, että komission laskelmat unionin markkinoiden houkuttelevuudesta hintojen osalta eivät olleet oikeita ja että toisin kuin komissio päätteli, unionin markkinat ovat houkuttelevat Yhdysvalloista peräisin olevan viennin kannalta.

(104)

Komissio myöntää, että verrattuna joihinkin Yhdysvaltojen vientimarkkinoihin unionin markkinat saattavat olla houkuttelevat hintojen kannalta. Arvioidessaan uuden vahingollisen polkumyyntikäytännön todennäköisyyttä perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa vaaditun ja 48–59 kappaleessa selitetyn mukaisesti komissio analysoi unionin markkinoiden houkuttelevuutta hintojen osalta pyynnön esittäjän ehdottamien kolmen yksittäisen vientimarkkina-alueen perusteella. Kattavuuden vuoksi se analysoi myös kolmansiin maihin, unionia lukuun ottamatta, suuntautuvan Yhdysvaltojen viennin hintoja kokonaisuudessaan. Komissiolla ei ole oikeudellista velvoitetta tutkia kaikkia vientimarkkinoita yksitellen. Tässä tapauksessa komissio tutki Yhdysvaltojen kahta suurinta vientimarkkina-aluetta ja pyynnön esittäjän valitsemaa kolmatta markkina-aluetta. Olisi kohtuutonta tutkia yksitellen tarkasteltavana olevan tuotteen yhdysvaltalaisten tuottajien ja/tai viejien kaikki 36 vientimarkkina-aluetta (unionia lukuun ottamatta), jos suurimpien vientimarkkinoiden analyysistä ei saada riittävästi näyttöä hintoihin liittyvästä houkuttelevuudesta. Kuten jo 59 kappaleessa todettiin, pyynnön esittäjä ei myöskään toimittanut mitään perusteita siitä, miksi sen alun perin ehdottamat kolme Yhdysvaltojen vientimarkkina-aluetta, joita komissio tarkasteli, eivät enää soveltuisi käytettäväksi komission analyysin perustana. Pyynnön esittäjän ehdottamien kolmen markkina-alueen, Brasilian, Kanadan ja Perun, osalta tutkimuksen päätelmät vastaavat komission päätelmiä unionin markkinoiden houkuttelevuudesta hintojen osalta. Sen vuoksi komissio katsoi, että toimitettu tutkimus ei sisältänyt mitään näyttöä komission laskelmien virheellisyydestä. Komissio sitä vastoin katsoi, että pyynnön esittäjän toimittama tutkimus tuki komission alkuperäisiä päätelmiä.

(105)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä toimitti näyttöä Kiinan tuontitullien tasosta. Pyynnön esittäjä väitti vielä Kiinan osalta, että sitä, että muut kolmannet maat olivat jo ottaneet vastaan Kiinaan suuntautuneen viennin, pitäisi pitää selvänä osoituksena siitä, että kauppaa oli jo suunnattu uudelleen.

(106)

Komissio toteaa, että pyynnön esittäjä toimitti riittävästi näyttöä Yhdysvalloista peräisin olevaan etanoliin sovellettavien tuontitullien tasosta Kiinassa. Komissio ei kiellä sitä, että yhdysvaltalaiset viejät etsivät uusia markkinoita sen jälkeen, kun Kiinan tuontitullit kohosivat. Komissio kuitenkin katsoi, että Yhdysvalloista Kiinaan suuntautuvan viennin taso tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla on merkityksellisintä analysoitaessa mahdollista uhkaa kaupan uudelleensuuntaamisesta unionin markkinoille. Määriä, joille oli jo löytynyt uudet markkinat, ei pidetä merkityksellisinä.

(107)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että Brasilian markkinat eivät ole houkuttelevat yhdysvaltalaisten tuottajien ja/tai viejien kannalta, koska tuontikiintiön ylittäviin määriin sovelletaan 20 prosentin tuontitullia (ks. 96 kappale). Väitteensä tueksi pyynnön esittäjä siteerasi lokakuussa 2018 päivättyjä uutisartikkeleita, joiden mukaan maissipohjaisen yhdysvaltalaisen etanolin vienti Brasiliaan putosi elokuussa alimmalle tasolleen lähes kolmeen vuoteen (23). Pyynnön esittäjä väitti myös, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon se, että Brasiliassa on vahva kotimainen kysyntä mutta että sen tarjonta ja näin ollen tuontitarpeet vaihtelevat. Pyynnön esittäjän mukaan suurin osa Brasilian sokeri- ja bioetanolijalostamoista on yhdistettyjä laitoksia, jotka pystyvät vaihtamaan sokerin ja bioetanolin tuotannon välillä näiden tuotteiden hintojen ja kannattavuuden perusteella.

(108)

Tariffikiintiön vaikutuksesta on huomattava, että siteeratussa uutisartikkelissa todettiin vain, että kuukausittaiset vientimäärät elokuussa 2018 olivat alimmalla tasollaan lokakuun 2015 jälkeen. Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission vientitilastot osoittivat, että elokuussa 2018 vientiä ei ollut lainkaan, ja tällainen tilanne esiintyi viimeksi lokakuussa 2015. Uutisartikkelissa ei kuitenkaan esitetty vientisuuntauksista mitään tietoja lukuun ottamatta tätä elokuun 2018 ja lokakuun 2015 välistä vertausta. Yhdysvaltojen vienti Brasiliaan elpyi syyskuussa 2018 ja kokonaisuudessaan kasvoi vuonna 2018 verrattuna edeltävään vuoteen.

(109)

Komissio katsoi lisäksi, että pyynnön esittäjä ei toimittanut riittävästi näyttöä Brasilian bioetanoliteollisuuden rakenteesta ja toiminnasta, eikä komissio kyennyt löytämään tällaista näyttöä. Toisin kuin pyynnön esittäjä väitti, Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission vientitilastot osoittivat, että polttoaine-etanolin vienti Yhdysvalloista Brasiliaan lisääntyi jatkuvasti tarkastelujaksolla ja myös vuonna 2018. Sen vuoksi pyynnön esittäjän väitteet Brasilian markkinoiden houkuttelevuudesta yhdysvaltalaisten tuottajien ja/tai viejien kannalta on hylättävä.

(110)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että komissio vähensi keinotekoisesti Perun toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta unionin markkinoihin tarkastelemalla erikseen kaupan mahdollista uudelleensuuntaamista Kiinasta ja Perusta.

(111)

Kun otetaan huomioon unionin markkinoiden erityispiirteet eli tarkastelun kohteena olevan tuotteen sallittu enimmäisvesipitoisuus ja energialähteitä koskevan direktiivin mukainen kestävyyssertifikaatti, joka on tosiasiallinen edellytys unionin markkinoilla myyntiä varten (ks. 100 kappale), komissio piti epätodennäköisenä, että koko Yhdysvaltojen vienti Peruun ja Kiinaan suunnattaisiin uudelleen unionin markkinoille. Pyynnön esittäjä ei myöskään toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi. Näin ollen tämä väite on hylättävä.

(112)

Ottaen huomioon edellä esitetyn arvioinnin polkumyynnin toistumisen todennäköisyydestä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, komissio piti epätodennäköisenä, että yhdysvaltalaiset bioetanolin tuottajat veisivät merkittäviä määriä bioetanolia unioniin polkumyyntihinnoilla, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(113)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että komission olisi pitänyt noudattaa aiempaa käytäntöään ja päätellä, että yhdysvaltalaisten tuottajien yhteistyöstä kieltäytyminen antaa täydentävää ja merkittävää näyttöä siitä, että vientiä harjoittavat tuottajat eivät olleet halukkaita tai kykeneviä osoittamaan, ettei polkumyyntiä tapahtuisi, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta (24).

(114)

Ensinnäkin komissio muistutti, että sen päätöksentekokäytäntö, joka tapahtuu tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, ei voi sitoa tulevia tutkimuksia eikä se näin ollen osoita, minkälaisia päätelmiä komission pitäisi tehdä. Toiseksi, kyseistä seikkaa siteeratussa tutkimuksessa pidettiin lisätekijänä, joka monien muiden tekijöiden ohella johti komission päätelmiin kyseissä tapauksessa. Kolmanneksi, yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöstä kieltäytymisen voidaan lisätekijänä katsoa haitanneen tarkkojen tietojen keräämistä polkumyynnin jatkumisen ja toistumisen todennäköisyyden arviointia varten, minkä vuoksi on välttämättä käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Komissio kuitenkin katsoi, että yhteistyöstä kieltäytymistä ei voida pitää perusteena toimenpiteiden voimassaolon jatkamiselle. Tässä tapauksessa komissio katsoikin, että yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöstä kieltäytyminen oli tekijä, joka esti kaikkien tekijöiden täyden ja perusteellisen arvioinnin, minkä vuoksi se sovelsi käytettävissä olevia tietoja. Tarkasteltuaan kaikkea käytettävissään olevaa näyttöä perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti komissio päätteli, että polkumyynnin toistuminen ei ole todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Näin ollen tämäkin väite on hylättävä.

(115)

Koska asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuvan viennin toistuminen ei ole todennäköistä, ei ole tarpeen analysoida vahingon toistumien todennäköisyyttä ja unionin etua. Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuontia koskevat toimenpiteet olisi sen vuoksi kumottava ja menettely päätettävä.

(116)

Edellä esitetyistä näkökohdista seuraa, että perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 157/2013 käyttöön otetut Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuontiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet olisi kumottava.

(117)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,