KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2019/348,

annettu 25 päivänä lokakuuta 2018,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä laitoksen kaatumisesta rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin ja rahoitusolosuhteisiin aiheutuvan vaikutuksen arviointiperusteita koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 6 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Jotta on mahdollista päättää, olisiko jäsenvaltioiden sallittava niiden oikeudenkäyttöalueilla sijaitsevien laitosten soveltaa yksinkertaistettuja velvoitteita, direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan 1 kohdassa kyseiset jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset arvioivat, millainen vaikutus laitoksen kaatumisella voi mainitussa artiklassa esitetyistä tekijöistä johtuen olla.

(2)

Tämän arvioinnin on oltava erillinen, eikä se saa ennalta määrätä muita kriisinratkaisuviranomaisten suoritettaviksi kuuluvia arviointeja. Tällaisia ovat muun muassa laitoksen tai konsernin purkamismahdollisuuksia koskevat arvioinnit sekä direktiivissä 2014/59/EU ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 806/2014 (2) tarkoitettujen kriisinratkaisuedellytysten täyttymisen arvioinnit.

(3)

Direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen perusteiden olisi oltava eritelmiltään käytännöllisiä, tehokkaita ja toimivia. Laitoksen kaatumisesta johtuvaa mahdollista vaikutusta olisi näin ollen arvioitava ensin määrällisillä perusteilla ja sen jälkeen laadullisilla perusteilla. Laadullisiin perusteisiin pohjautuva arviointi olisi yleensä tehtävä vain silloin, kun määrällisiin perusteisiin pohjautuva arviointi ei johda päätelmään, jonka mukaan pelkästään yksinkertaistettujen velvoitteiden sijasta vaaditaan täysimääräisiä velvoitteita ottaen huomioon kyseisen laitoksen kaatumisen mahdollinen vaikutus.

(4)

Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi arvioitava määrällisiä perusteita vertaamalla niiden pohjalta saatua kokonaispistemäärää unionin yhteiseen kynnysarvoon. Näin voidaan yhdenmukaistaa ja tehostaa tämän asetuksen soveltamista. Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi laskettava määrällisiin perusteisiin pohjautuva kokonaispistemäärä tiettyjen indikaattorien mukaisesti ja käyttämällä täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 680/2014 (3) säädetyn vakavaraisuusvalvontaan liittyvän sovellettavan raportointikehyksen yhteydessä saatuja arvoja.

(5)

Määrällisiin perusteisiin pohjautuvaa luottolaitosten kokonaispistemäärää koskevaksi unionin kynnysarvoksi olisi periaatteessa asetettava 25 peruspistettä, jotta jäsenvaltioissa saavutettaisiin haluttu tasapaino niiden laitosten odotetussa osuudessa, joihin ei voida soveltaa yksinkertaistettuja velvoitteita, ja jotta tällaisten laitosten jakauma kaikkien jäsenvaltioiden välillä olisi tasapainossa. Toimivaltaisilla viranomaisilla ja kriisinratkaisuviranomaisilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus korottaa tai alentaa 25 peruspisteen kynnysarvoa ja asettaa sen arvoksi jäsenvaltion pankkialan erityispiirteiden mukaan 0–105 peruspistettä. Erittäin keskittynyt pankkiala voi antaa aiheen korkeampaan kynnysarvoon, ja alhaisempi kynnysarvo saattaa puolestaan olla aiheellinen tilanteessa, jossa on paljon pieniä ja vähän suuria laitoksia. Kynnysarvossa olisi löydettävä oikea tasapaino sellaisten luottolaitosten kumulatiivisten kokonaisvarojen, joihin voitaisiin soveltaa yksinkertaistettuja velvoitteita tietyssä jäsenvaltiossa, sekä sellaisten luottolaitosten kumulatiivisten kokonaisvarojen välillä, jotka määrällisen arvioinnin perusteella eivät olisi kelpoisia yksinkertaistettujen velvoitteiden soveltamiseen.

(6)

Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi käytettävä kansallisiin yleisesti hyväksyttyihin kirjanpitoperiaatteisiin (GAAP) perustuvia asianmukaisia vastaavia arvoja, jos ne eivät saa laitoksilta indikaattoriarvoja vakavaraisuusvalvontaan liittyvän raportoinnin yhteydessä. Toimivaltaisilla viranomaisilla tai kriisinratkaisuviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus asettaa asianomaisten indikaattoreiden arvoksi nolla, jos vastaavien arvojen määrittäminen olisi liian työlästä. Tämä mahdollisuus olisi kuitenkin rajattava ainoastaan sellaisiin laitoksiin, jotka eivät raportoi lomakkeen 20 tietoja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 5 artiklan a alakohdan 4 alakohdan perusteella, koska ne eivät ylitä kyseisessä artiklassa tarkoitettua kynnysarvoa.

(7)

Jotta voidaan varmistaa, että tässä asetuksessa noudatettu lähestymistapa on täysin suhteellisuusperiaatteen mukainen, ja jotta voidaan poistaa mahdollinen kohtuuton taakka, pienten luottolaitosten tapauksessa olisi oltava mahdollista suorittaa määrällinen arviointi yksinomaan laitosten pienen koon perusteella. Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi näin ollen voitava päätellä, ettei pienen luottolaitoksen kaatumisella todennäköisesti olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, soveltamatta määrällisiin perusteisiin pohjautuvaa kokonaispistemäärää, kunhan niiden laadullinen arviointi tukee kyseistä päätelmää. Myös laadullisilla perusteilla tehtävä arviointi olisi suoritettava oikeasuhteisella tavalla tällaisten pienten luottolaitosten tapauksessa.

(8)

Jotta laitoksen kaatumisesta rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin ja rahoitusolosuhteisiin aiheutuvan vaikutuksen arviointi olisi tehokkuudeltaan ja vaikuttavuudeltaan asianmukaista, määrällisten ja laadullisten perusteiden eritelmien olisi pohjauduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU (4) jo säädettyihin ehtoihin ja luokkiin.

(9)

Laitosten määrittäminen maailmanlaajuisiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (G-SII) perustuu direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 2 kohdan mukaan muun muassa niiden kokoon, kytkeytymiseen rahoitusjärjestelmään, monimuotoisuuteen ja rajatylittävään toimintaan. Koska nämä määritysperusteet ovat pitkälti päällekkäisiä direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan 1 kohdan perusteiden kanssa, toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi voitava päättää, että G-SII:n kaatumisella olisi todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, ilman että niiden tarvitsee tehdä määrällinen arviointi.

(10)

Laitosten määrittäminen muiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (O-SII) perustuu direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 3 kohdan mukaan muun muassa niiden kokoon, niiden merkitykseen unionin talouden tai asianomaisen jäsenvaltion kannalta, niiden rajatylittävän toiminnan merkitykseen sekä niiden kytkeytymiseen rahoitusjärjestelmään. Koska nämä määritysperusteet ovat hyvin samanlaiset kuin direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan 1 kohdan perusteet, toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi voitava päättää, että O-SII:n kaatumisella olisi todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, ilman että niiden tarvitsee tehdä määrällinen arviointi.

(11)

Lisäksi direktiivin 2013/36/EU 107 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä ’EPV’, antaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (5) 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joissa määritellään yhteiset menettelyt ja menetelmät vakavaraisuuden arviointiprosessia eli valvojan arviointiprosessia (supervisory review and evaluation process, SREP) varten. Ohjeiden piiriin kuuluvien toimivaltaisten viranomaisten ja rahoituslaitosten on pyrittävä kaikin tavoin noudattamaan niitä. Toimivaltaisten viranomaisten suorittama EPV:n SREP-ohjeiden mukainen luokitus olisi näin ollen otettava huomioon direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin yhteydessä. Toimivaltaiset viranomaiset luokittelevat laitokset neljään ryhmään. Ensimmäiseen luokkaan (SREP-luokka 1) kuuluvat G-SII:t ja O-SII:t ja tarvittaessa muut laitokset, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat laitoksen koon ja sisäisen organisaation sekä sen toiminnan luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden perusteella sisällyttäneet tähän luokkaan. Jos toimivaltainen viranomainen on luokitellut laitoksen SREP-luokkaan 1, toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi voitava päättää, että kyseisen laitoksen kaatumisella olisi todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, ilman että niiden tarvitsee tehdä määrällinen arviointi.

(12)

Laitosten johdonmukaisen arvioinnin varmistamiseksi on tarpeen laatia vähimmäisluettelo seikoista, joiden perusteella toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi suoritettava laadulliset arviointinsa, estämättä kuitenkaan kyseisiä viranomaisia ottamasta huomioon muita merkityksellisiä seikkoja. Laadullisia seikkoja koskevassa vähimmäisluettelossa olisi viitattava olosuhteisiin, jotka osoittavat, että laitoksen kaatumisella voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin.

(13)

Kun otetaan huomioon direktiivin 2014/59/EU soveltamisalaan kuuluvat erilaiset sijoituspalveluyritykset sekä tarve olla estämättä unionissa käynnissä olevaa niihin sovellettavien vakavaraisuusvaatimusten tarkistustyötä, tässä asetuksessa olisi määritettävä ainoastaan ne indikaattorit, jotka toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi otettava huomioon arvioitaessa kokoa koskevaa perustetta. Kyseisten viranomaisten olisi vahvistettava näille indikaattoreille annettavat painot ja määritettävä asianomaiset kynnysarvot.

(14)

Laitos, joka on osa direktiivin 2013/36/EU 111 ja 112 artiklan mukaisen konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvaa konsernia (rajatylittävä konserni), on vahvasti sidonnainen ja toiminnaltaan paljon monitahoisempi kuin itsenäinen laitos. Rajatylittävään konserniin kuuluvan laitoksen kaatumisen vaikutukset ovat todennäköisesti merkittävämpiä. Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi näin ollen pääteltävä, että rajatylittävään konserniin kuuluvan laitoksen kaatumisella olisi todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, jos tällaiseen päätelmään päädytään missä tahansa arvioinnissa niissä yksittäisissä jäsenvaltioissa, joissa konserni on läsnä. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi koordinoitava arviointejaan ja vaihdettava kaikki tarvittavat tiedot pankkiunionin rakenteessa sekä valvonta- ja kriisinratkaisukollegioissa.

(15)

Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi voitava päättää, ettei tiettyjen laitosten kaatumisella todennäköisesti olisi direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja merkittäviä kielteisiä vaikutuksia, vaikka laitosten määrällisiin perusteisiin pohjautuva kokonaispistemäärä saavuttaa ennalta määritetyn kynnysarvon. Tällainen laitosten erilainen kohtelu olisi perusteltava niiden poikkeuksellisilla ominaisuuksilla. Ensimmäiseen tämänkaltaiseen ryhmään kuuluvat edistämispankit, joiden tarkoituksena on edistää jäsenvaltion keskus- tai aluehallinnon tai paikallisviranomaisen asettamia yleistä etua koskevia tavoitteita myöntämällä edistämislainoja, joiden myöntäminen ei perustu kilpailuun eikä voiton tavoitteluun. Näiden laitosten myöntämät lainat ovat suoraan tai välillisesti keskus- tai aluehallinnon tai paikallisviranomaisen takaamia. Edistämispankit voidaan siis katsoa laitoksiksi, joiden kaatumisella ei todennäköisesti olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, edellyttäen, että tämä päätelmä on linjassa kyseisiä edistämispankkeja koskevan laadullisen arvioinnin tulosten kanssa. Toiseen ryhmään kuuluvat luottolaitokset, joihin on kohdistunut hallittu likvidaatioprosessi. Yleensä tällainen hallittu likvidaatioprosessi tarkoittaa uuden liiketoiminnan harjoittamisen estämistä. Siksi tämän prosessin kohteina olleet luottolaitokset voidaan katsoa laitoksiksi, joiden kaatumisella ei todennäköisesti olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, edellyttäen, että tämä on linjassa kyseisiä luottolaitoksia koskevan laadullisen arvioinnin tulosten kanssa.

(16)

Elvytys- ja kriisinratkaisusuunnittelun erilaiset tarkoitukset huomioon ottaen pitäisi olla mahdollista, että saman jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset päätyvät tämän asetuksen mukaisesti suorittamissaan arvioinneissa toisistaan poikkeaviin päätelmiin. Ne saattavat esimerkiksi tehdä erilaisia päätöksiä, kun ne määrittävät kynnysarvoja määrällisiin perusteisiin pohjautuvalle kokonaispistemäärälle ja soveltavat erityiskohtelua edistämispankkeihin ja hallitun likvidaatioprosessin kohteina oleviin laitoksiin. Ne saattavat myös päätyä toisistaan poikkeaviin päätelmiin arvioidessaan yksinkertaistettujen velvoitteiden myöntämismahdollisuutta. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi arvioitava säännöllisesti, onko eroihin edelleen asianmukaiset perusteet.

(17)	Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka EPV on toimittanut komissiolle.

(18)

EPV on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon asetuksen (EU) N:o 1093/2010 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Luottolaitoksia koskeva määrällinen arviointi

1. Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten on arvioitava luottolaitoksen kaatumisen vaikutus rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin liitteen I mukaisesti lasketun, määrällisiin perusteisiin pohjautuvan kokonaispistemäärän perusteella. Niiden on suoritettava arviointi säännöllisesti ja vähintään joka toinen vuosi.

2. Luottolaitos, jonka määrällisiin perusteisiin pohjautuva kokonaispistemäärä on vähintään 25 peruspistettä, katsotaan laitokseksi, jonka kaatumisella olisi todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin.

3. Toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset saavat korottaa tai alentaa 2 kohdassa tarkoitettua kynnysarvoa 0–105 peruspisteen rajoissa. Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten on tarkasteltava muutettua kynnysarvoa säännöllisesti uudelleen.

4. Jos liitteen I mukaisia indikaattoriarvoja ei ole saatavilla, 1 kohdassa tarkoitettu arviointi on tehtävä käyttämällä vastaavia arvoja, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin liitteessä III esitettyjä indikaattoreita.

5. Jos luottolaitos ei ylitä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 5 artiklan a alakohdan 4 alakohdassa säädettyä kynnysarvoa eikä toimita kyseisen asetuksen mukaisen lomakkeen 20 tietoja, toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset voivat asettaa asianomaisten liitteessä III esitettyjen indikaattoreiden arvoksi nolla.

6. Jos luottolaitoksen kokonaisvarat eivät ylitä 0,02:ta prosenttia kaikkien kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden toimiluvan saaneiden luottolaitosten ja, jos asiaa koskevat tiedot ovat saatavilla, sivuliikkeiden kokonaisvaroista, toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset voivat 1–5 kohtaa soveltamatta katsoa, ettei kyseisen luottolaitoksen kaatumisella todennäköisesti olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, paitsi jos tämä ei ole perusteltua 2 artiklan nojalla.

7. Jos luottolaitos on määritetty direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1 kohdan mukaisesti G-SII:ksi tai O-SII:ksi tai luokiteltu valvojan arviointiprosessin (SREP) yhteisistä menettelyistä ja menetelmistä kyseisen direktiivin 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettujen ohjeiden perusteella luokkaan 1, toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset voivat tämän artiklan 1–5 kohtaa soveltamatta katsoa, että kyseisen luottolaitoksen kaatumisella olisi todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin. Asiaa koskevat indikaattoriarvot on kyseisten laitosten osalta otettava joka tapauksessa huomioon, kun määritetään liitteessä I olevassa 2 kohdassa tarkoitettu yhteenlaskettu määrä ja kaikkien kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden luottolaitosten kokonaisvarat 6 kohtaa sovellettaessa.

2 artikla

Luottolaitoksia koskeva laadullinen arviointi

1. Jos 1 artiklan nojalla katsotaan, ettei luottolaitos ole laitos, jonka kaatumisella olisi todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten on arvioitava kyseisen luottolaitoksen kaatumisen vaikutus rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin säännöllisesti ja vähintään joka toinen vuosi ja ottaen huomioon ainakin seuraavat laadulliset seikat:

a)	missä määrin luottolaitos harjoittaa kriittisiä toimintoja yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa;

ylittäisivätkö luottolaitoksen suojatut talletukset Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU (6) 10 artiklassa tarkoitetut asianomaisen talletusten vakuusjärjestelmän käytettävissä olevat rahoitusvarat ja talletusten vakuusjärjestelmän kyvyn hankkia ylimääräisiä kannatusmaksuja jälkikäteen;

c)	onko luottolaitoksen osakkeenomistusrakenne erittäin keskittynyttä, erittäin hajautunutta tai riittämättömän avointa niin, että se voisi vaikuttaa kielteisesti kyseisen laitoksen elvytys- tai kriisinratkaisutoimien käytettävyyteen ja oikea-aikaiseen täytäntöönpanoon;

d)	tarjoaako Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (7) 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun laitosten suojajärjestelmän jäsenenä oleva luottolaitos kriittisiä toimintoja muille laitosten suojajärjestelmän jäsenille, mukaan lukien selvitys-, rahoitus- tai muut palvelut;

e)	onko luottolaitos asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklassa tarkoitettu keskusyhteisöön liittynyt luottolaitos ja voisiko keskusyhteisöön liittyneiden laitosten kesken tapahtuva tappioiden jakaminen olla olennainen este tavanomaiselle maksukyvyttömyysmenettelylle.

2. Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten on suoritettava 1 kohdassa tarkoitettu arviointi riippumattomasti ja ottaen huomioon elvytys- ja kriisinratkaisusuunnittelun mukaiset tavoitteet.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu arviointi voidaan suorittaa luottolaitosluokan perusteella, jos asianomainen toimivaltainen tai kriisinratkaisuviranomainen toteaa, että kahdella tai useammalla luottolaitoksella on samanlaiset ominaisuudet kaikkien 1 kohdassa säädettyjen laadullisten seikkojen osalta.

3 artikla

Sijoituspalveluyrityksiä koskeva määrällinen arviointi

1. Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten on arvioitava luottolaitoksen kaatumisen vaikutus rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin säännöllisesti ja vähintään joka toinen vuosi ja ottaen huomioon seuraavat seikat:

a)	määrällisiin perusteisiin pohjautuva kokonaispistemäärä, joka lasketaan liitteessä II tarkoitettujen indikaattoreiden perusteella;

b)	painot, jotka toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset ovat antaneet kyseisille indikaattoreille.

2. Indikaattoreiden arvot määritetään liitteessä III esitettyjen indikaattoreiden perusteella. Jos liitteen II mukaisia indikaattoriarvoja ei ole saatavilla, 1 kohdassa tarkoitettu arviointi on tehtävä käyttämällä vastaavia arvoja, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin liitteessä III esitettyjä indikaattoreita. Jos vastaavia arvoja ei ole saatavilla, toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset voivat korvata liitteessä II tarkoitetut indikaattorit muilla asiaankuuluvilla indikaattoreilla.

3. Toimivaltaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset asettavat määrällisiin perusteisiin pohjautuvaa kokonaispistemäärää koskevan kynnysarvon.

4. Sijoituspalveluyritys, jonka määrällisiin perusteisiin pohjautuva kokonaispistemäärä on vähintään yhtä suuri kuin 3 kohdassa tarkoitettu kynnysarvo, katsotaan laitokseksi, jonka kaatumisella olisi todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin.

5. Jos sijoituspalveluyritys on määritetty direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1 kohdan mukaisesti G-SII:ksi tai O-SII:ksi tai luokiteltu valvojan arviointiprosessin (SREP) yhteisistä menettelyistä ja menetelmistä kyseisen direktiivin 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettujen ohjeiden perusteella luokkaan 1, toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset voivat tämän artiklan 1–4 kohtaa soveltamatta katsoa, että kyseisen laitoksen kaatumisella olisi todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin.

4 artikla

Sijoituspalveluyrityksiä koskeva laadullinen arviointi

1. Jos 3 artiklan nojalla katsotaan, ettei sijoituspalveluyritys ole laitos, jonka kaatumisella olisi todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten on arvioitava kyseisen sijoituspalveluyrityksen kaatumisen vaikutus rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin säännöllisesti ja vähintään joka toinen vuosi ja ottaen huomioon ainakin seuraavat laadulliset seikat:

a)	missä määrin sijoituspalveluyritys harjoittaa kriittisiä toimintoja yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa;

b)	onko sijoituspalveluyrityksen osakkeenomistusrakenne erittäin keskittynyttä, erittäin hajautunutta tai riittämättömän avointa niin, että se voisi vaikuttaa kielteisesti kyseisen laitoksen elvytys- tai kriisinratkaisutoimien käytettävyyteen ja oikea-aikaiseen täytäntöönpanoon;

c)	tarjoaako asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun laitosten suojajärjestelmän jäsenenä oleva sijoituspalveluyritys kriittisiä toimintoja muille laitosten suojajärjestelmän jäsenille, mukaan lukien selvitys-, rahoitus- tai muut palvelut;

d)	onko enemmistö sijoituspalveluyrityksen asiakkaista vähittäisasiakkaita vai ammattimaisia asiakkaita;

e)	se, missä määrin sijoituspalveluyrityksen asiakkaidensa puolesta hallussa pitämät rahavarat ja rahoitusvälineet eivät olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/9/EY (8) tarkoitetun sijoittajien korvausjärjestelmän täysin suojaamia;

f)	onko sijoituspalveluyrityksen liiketoimintamalli monitahoinen, mukaan lukien sen sijoitustoiminnan laajuus.

5 artikla

Konserneihin kuuluvat laitokset

1. Kun kyseessä on konserniin kuuluva laitos, 1–4 artiklassa tarkoitetut arvioinnit on tehtävä emoyrityksen tasolla siinä jäsenvaltiossa, jossa laitos on saanut toimiluvan.

2. Kun laitos kuuluu konserniin, johon sovelletaan konsolidoitua valvontaa direktiivin 2013/36/EU 111 ja 112 artiklan nojalla, tämän asetuksen 1–4 artiklassa tarkoitetut arvioinnit on 1 kohdasta poiketen tehtävä seuraavilla tasoilla:

a)	unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen tasolla;

b)	jokaisen jäsenvaltiossa olevan emoyrityksen tasolla tai, jos jäsenvaltiossa ei ole emoyritystä, jokaisen jäsenvaltiossa olevan konserniin kuuluvan itsenäisen tytäryrityksen tasolla.

3. Laitokset, jotka kuuluvat konserniin, johon sovelletaan konsolidoitua valvontaa direktiivin 2013/36/EU 111 ja 112 artiklan nojalla, on katsottava laitoksiksi, joiden kaatumisella olisi todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, jos mikä tahansa seuraavista edellytyksistä täyttyy millä tahansa tämän artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulla tasolla:

a)	laitoksen määrällisiin perusteisiin pohjautuva kokonaispistemäärä on vähintään yhtä suuri kuin toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten 1 artiklan 3 kohdan tai 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti asettama kynnysarvo;

b)	2 artiklan 1 kohdassa tai 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt perusteet täyttyvät.

4. Edellä olevia 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta laitoksiin, jotka kuuluvat direktiivin 2014/59/EU 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun elvytyssuunnitelman piiriin.

5. Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten on koordinoitava tässä artiklassa tarkoitettuja arviointeja ja vaihdettava kaikki tarvittavat tiedot valvonta- ja kriisinratkaisukollegioissa.

6 artikla

Edistämispankkeja koskeva arviointi

Toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset voivat katsoa komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 (9) 3 artiklan 27 kohdassa määritellyt edistämispankit laitoksiksi, joiden kaatumisella ei todennäköisesti olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, soveltamatta 1 artiklan 2 ja 7 kohtaa ja 5 artiklan 3 kohtaa, jos 2 artiklan 1 kohdan mukaiset laadulliset seikat eivät täyty millään seuraavista tasoista:

a)	unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen tasolla;

b)	jokaisen jäsenvaltiossa olevan emoyrityksen tasolla tai, jos jäsenvaltiossa ei ole emoyritystä, jokaisen jäsenvaltiossa olevan konserniin kuuluvan itsenäisen tytäryrityksen tasolla.

7 artikla

Hallitun likvidaatioprosessin kohteina olevien luottolaitosten arviointi

Toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset voivat katsoa hallitun likvidaatioprosessin kohteina olevat luottolaitokset laitoksiksi, joiden kaatumisella ei todennäköisesti ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin, soveltamatta 1 artiklan 2 ja 7 kohtaa ja 5 artiklan 3 kohtaa, jos 2 artiklan 1 kohdan mukaiset laadulliset seikat eivät täyty millään seuraavista tasoista:

a)	unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen tasolla;

b)	jokaisen jäsenvaltiossa olevan emoyrityksen tasolla tai, jos jäsenvaltiossa ei ole emoyritystä, jokaisen jäsenvaltiossa olevan konserniin kuuluvan itsenäisen tytäryrityksen tasolla.

8 artikla

Saman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten suorittama arviointi

Elvytys- ja kriisinratkaisusuunnittelun erilaiset tarkoitukset huomioon ottaen on mahdollista, että saman jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset päätyvät 1–4, 6 ja 7 artiklaa soveltaessaan toisistaan eroaviin päätelmiin, ja tällaisissa tapauksissa niiden on arvioitava säännöllisesti, ovatko tällaiset erilaiset päätelmät edelleen perusteltavissa.

9 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä lokakuuta 2018.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).

(3) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 680/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N: o 575/2013 mukaisista laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 191, 28.6.2014, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/9/EY, annettu 3 päivänä maaliskuuta 1997, sijoittajien korvausjärjestelmistä (EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22).

(9) Komission delegoitu asetus (EU) 2015/63, annettu 21 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta (EUVL L 11, 17.1.2015, s. 44).

Peruste	Luottolaitoksia koskeva indikaattori	Paino
Koko	Kokonaisvarat	25 %
Sidonnaisuus	Rahoitusjärjestelmän sisäiset velat	8,33 %
	Rahoitusjärjestelmän sisäiset varat	8,33 %
	Liikkeessä olevat velkapaperit	8,33 %
Toiminnan laajuus ja monitahoisuus	OTC-johdannaisten arvo (nimellinen)	8,33 %
	Oikeudenkäyttöalueiden rajat ylittävät velat	8,33 %
	Oikeudenkäyttöalueiden rajat ylittävät vaateet	8,33 %
Liiketoiminnan luonne	Yksityisen sektorin talletukset tallettajilta EU:ssa	8,33 %
	Yksityisen sektorin lainat asiakkaille EU:ssa	8,33 %
	Kotimaisten maksujen arvo	8,33 %

Peruste	Sijoituspalveluyrityksiä koskeva indikaattori
Koko	Kokonaisvarat
	Kokonaisvelat
	Maksuista ja palkkioista saatavat kokonaistulot
	Hoidettavina olevat varat

Indikaattori	Soveltamisala	Eritelmät
Kokonaisvarat	Maailmanlaajuisesti	FINREP (IFRS tai GAAP) → F 01.01, rivi 380, sarake 010
Kokonaisvelat	Maailmanlaajuisesti	FINREP (IFRS tai GAAP) → F 01.02, rivi 300, sarake 010
Maksuista ja palkkioista saatavat kokonaistulot	Maailmanlaajuisesti	FINREP (IFRS tai GAAP) → F 02.00, rivi 200, sarake 010
Hoidettavina olevat varat	Maailmanlaajuisesti	FINREP (IFRS tai GAAP) → F 22.02, rivi 010, sarake 010
Rahoitusjärjestelmän sisäiset velat	Maailmanlaajuisesti	FINREP (IFRS tai GAAP) → F 20.06, rivit 020 + 030 + 050 + 060 + 100 + 110, sarake 010, Kaikki maat (z-akseli)
Rahoitusjärjestelmän sisäiset varat	Maailmanlaajuisesti	FINREP (IFRS tai GAAP) → F 20.04, rivit 020 + 030 + 050 + 060 + 110 + 120 + 170 + 180, sarake 010, Kaikki maat (z-akseli)
Liikkeessä olevat velkapaperit	Maailmanlaajuisesti	FINREP (IFRS tai GAAP) → F 01.02, rivit 050 + 090 + 130, sarake 010
OTC-johdannaisten arvo (nimellinen)	Maailmanlaajuisesti	FINREP (IFRS) → F 10.00, rivit 300 + 310 + 320, sarake 030 + F 11.00, rivit 510 + 520 + 530, sarake 030 FINREP (GAAP) → F 10.00, rivit 300 + 310 + 320, sarake 030 + F 11.00, rivit 510 + 520 + 530, sarake 030
Oikeudenkäyttöalueiden rajat ylittävät velat	Maailmanlaajuisesti	FINREP (IFRS tai GAAP) → F 20.06, rivit 010 + 040 + 070, sarake 010, Kaikki maat, paitsi kotimaa (z-akseli) Huom. Laskettavassa arvossa ei oteta huomioon i) kustannuspaikan sisäisiä velkoja ja ii) ulkomaisten sivuliikkeiden ja tytäryritysten velkoja samassa vastaanottavassa maassa oleville vastapuolille.
Oikeudenkäyttöalueiden rajat ylittävät vaateet	Maailmanlaajuisesti	FINREP (IFRS tai GAAP) → F 20.04, rivit 010 + 040 + 080 + 140, sarake 010, Kaikki maat, paitsi kotimaa (z-akseli) Huom. Laskettavassa arvossa ei oteta huomioon i) kustannuspaikan sisäisiä saamisia ja ii) ulkomaisten sivuliikkeiden ja tytäryritysten saamisia samassa vastaanottavassa maassa olevilta vastapuolilta.
Yksityisen sektorin talletukset tallettajilta EU:ssa	Ainoastaan EU	FINREP (IFRS tai GAAP) → F 20.06, rivit 120 + 130, sarake 010, EU-maat (z-akseli)
Yksityisen sektorin lainat asiakkaille EU:ssa	Ainoastaan EU	FINREP (IFRS tai GAAP) → F 20.04, rivit 190 + 220, sarake 010, EU-maat (z-akseli)
Kotimaisten maksutapahtumien arvo	Maailmanlaajuisesti	Raportointivuonna suoritetut maksut (pois lukien konsernin sisäiset maksut): tämän indikaattorin arvo lasketaan niiden maksujen arvona, jotka pankki on lähettänyt kaikkien tärkeimpien maksujärjestelmien välityksellä, joiden jäsen se on. Raportoidaan asianomaisen yhteisön suurten maksujen maksujärjestelmien kautta lähettämien kaikkien maksusuoritusten kokonaisbruttoarvo sekä kaikkien kirjeenvaihtajapankin kautta (esimerkiksi kirjeenvaihto- tai nostrotililtä) lähetettyjen maksusuoritusten bruttoarvo kyseiseltä raportointivuodelta kussakin ilmoitetussa valuutassa. Kaikki kirjeenvaihtajapankin kautta lähetetyt maksut on ilmoitettava riippumatta siitä, miten kirjeenvaihtajapankki tosiasiallisesti tilittää maksun. Konsernin sisäiset maksutapahtumat (eli maksutapahtumat, jotka käsitellään samassa konsernissa, johon asianomainen yhteisö kuuluu, tai samaan konserniin kuuluvien yhteisöjen välillä) jätetään huomiotta. Jos tarkkoja kokonaismääriä ei ole saatavilla, voidaan raportoida tiedossa olevat ylimitoitetut arvioluvut. Maksut on ilmoitettava tarkoituksesta, sijaintipaikasta tai selvitysmenetelmästä riippumatta. Tähän sisältyvät muun muassa suoritetut maksut, jotka liittyvät johdannaisiin, arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin ja valuuttakauppaan. Jos näiden liiketoimien yhteydessä on suoritettu sellaisia eriä, joihin ei liity maksutapahtumaa, niiden arvoa ei oteta huomioon. Huomioon otetaan maksusuoritukset, jotka toteutetaan raportoivan yhteisön sekä asiakkaiden, mukaan lukien rahoituslaitokset ja muut kaupalliset asiakkaat, puolesta. Vähittäismaksujärjestelmien kautta suoritetut maksut jätetään huomiotta. Ainoastaan lähtevät maksut otetaan huomioon (eli saadut maksut jätetään huomiotta). Jatkuvan linkitetyn katteensiirron (CLS) kautta suoritettujen maksujen määrä sisällytetään raportointiin. Lähtevien tukkumaksujen arvoja ei saa nettouttaa, vaikka selvitys olisi suoritettu nettoperusteisesti (kaikki suurten maksujen maksujärjestelmien kautta tai asiamiehen välityksellä suoritetut tukkumaksut ilmoitetaan toisin sanoen bruttoperusteisesti). Poikkeuksena tästä ovat CLS-maksut. Suurten maksujen maksujärjestelmien kautta tai asiamiehen välityksellä suoritetut vähittäismaksut voidaan ilmoittaa nettoperusteisesti. Arvot ilmoitetaan euroina käyttämällä virallista vaihtokurssia, joka esitetään osoitteessa http://ec.europa.eu/budget/contracts_grants/info_contracts/inforeuro/inforeuro_en.cfm (kuukausittaiset kurssit) tai http://www.ecb.europa.eu/stats/exchange/eurofxref/html/index.en.html (päivittäiset kurssit).