(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 31 päivänä tammikuuta 2018 vireille Argentiinasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan biodieselin tuontia Euroopan unioniin koskevan tukien vastaisen tutkimuksen asetuksen (EU) 2016/1037 10 artiklan perusteella. Se julkaisi ilmoituksen vireillepanosta, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2).

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille European Biodiesel Boardin, jäljempänä ’EBB’ tai ’valituksen tekijä’, tuottajien puolesta 18 päivänä joulukuuta 2017 tekemän valituksen johdosta. Valituksen tekijän edustaa 70:tä prosenttia biodieselin kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty näyttö tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuvasta vahingon uhasta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Ennen tukien vastaisen tutkimuksen vireillepanoa komissio ilmoitti Argentiinan viranomaisille (3) vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan valituksen ja kutsui Argentiinan viranomaiset neuvotteluihin perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Argentiinan viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, ja tapaaminen järjestettiin 24 päivänä tammikuuta 2018. Neuvottelujen aikana ja myöhemmässä kirjeenvaihdossa Argentiinan viranomaisten kanssa on otettu asianmukaisesti huomioon Argentiinan viranomaisten esittämät huomautukset. Molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun ei kuitenkaan päästy.

(4)

Vireillepanoilmoituksen jälkeen komissio sai vireillepanoa koskevia huomautuksia Argentiinan biopolttoainekamarilta (Cámara Argentina de Biocombustibles), jäljempänä ’CARBIO’. Huomautuksissaan CARBIO totesi, että Argentiinan biodieselteollisuus ei ole tuettua ja että argentiinalaisen biodieselin tuonti ei aiheuta merkittävän vahingon uhkaa unionin tuotannonalalle.

(5)

Mitä tulee tukia koskevan tutkimuksen vireillepanovaiheessa käytettävissä olevaan näyttöön, komissio asetti valituksen avoimen version saataville ja esitti tuolloin käytettävissä olevaa näyttöä koskevan analyysinsä muistiossa, joka koski tutkimuksen vireillepanon perusteena olevan näytön riittävyyttä.

(6)

Vahingon uhkaa koskevien todisteiden osalta CARBIO väitti, että valituksen tekijä ei toimittanut riittävää näyttöä perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan kriteereistä, erityisesti tuonnin merkittävästä kasvusta, Argentiinan vapaasti käytettävissä olevasta kapasiteetista ja Argentiinasta tulevan tuonnin hintavaikutuksesta. CARBIOn argumentit perustuivat kuitenkin suurelta osin liian pessimistisiin arvioihin Argentiinan viennin kehittymisestä vuonna 2018. CARBIO arvioi, että vienti oli koko vuoden 2018 osalta 480 000 tonnia kaikkiin maailman maihin, mutta jätti perustelematta tämän alhaisen luvun, joka oli 70 prosenttia pienempi kuin vuosien 2016 ja 2017 vastaava luku (4). Näin alhaisella tasolla Argentiinan tuonti ei väitetysti aiheuttaisi vahingon uhkaa unionin tuotannonalalle. Komissio tarkasteli valituksessa esitettyä näyttöä (perustuen tosiasialliseen tuontiin elokuuhun 2017 asti ja vuotta 2018 koskeviin arvioihin, jotka perustuvat GAIN-raportin (5) tuotantolukuihin), jonka mukaan tuonnin arvioitu taso on paljon korkeampi. Tuotantokapasiteetin osalta CARBIO vahvisti, että Argentiinan tuotantokapasiteetti todellakin selvästi ylittää kotimaisen kulutuksen yli 3 miljoonalla tonnilla.

(7)

Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(8)

Valituksen tekijä esitti 21 päivänä helmikuuta 2018 Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonnin kirjaamista koskevan pyynnön perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Komissio antoi 24 päivänä toukokuuta 2018 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/756 (6), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’, jolla Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonti asetettiin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi 25 päivästä toukokuuta 2018 alkaen.

(9)

Kirjaamispyynnön julkaisemisen jälkeen asianomaiset osapuolet toimittivat huomautuksia, joita komissio käsitteli kirjaamista koskevassa asetuksessa. Komissiolla oli käytössään riittävästi näyttöä, joka oikeutti tuonnin kirjaamisen.

(10)

Perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti on kirjattava, jotta voidaan varmistaa, että tullit voidaan tarvittavien edellytysten täyttyessä periä kirjatun tuonnin osalta takautuvasti sovellettavien säännösten mukaisesti, jos tutkimusten tulosten perusteella otetaan käyttöön tasoitustulli.

(11)

Kirjaamista koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen komissio sai tältä osin huomautuksia Argentiinan viranomaisilta ja CARBIOlta.

(12)

Argentiinan viranomaisten huomautukset koskivat väitettä, että komissio ei ollut kyennyt osoittamaan riittävää näyttöä tuista eikä sitä, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui argentiinalaisen biodieselin mittavasta tuonnista suhteellisen lyhyen ajanjakson aikana.

(13)

Kuten johdanto-osan 5–7 kappaleessa selitetään, komissio katsoi, että sillä oli tutkimuksen vireillepanon hetkellä riittävästi näyttöä tuista ja vahingon uhasta. Lisäksi komissio esitti kirjaamista koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa näyttöä argentiinalaisen biodieselin tuonnin mittavasta kasvusta absoluuttisesti ja markkinaosuudella mitattuna elokuun 2017 ja maaliskuun 2018 välisenä aikana, mikä voisi osoittaa merkittävän vahingon esiintymisen tutkimusajanjakson loppuun mennessä. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(14)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2014 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(15)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan komissioon yhteyttä tutkimukseen osallistumiseksi. Komissio ilmoitti lisäksi tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Argentiinan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita tutkimuksen vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(16)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(17)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(18)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio perusti otoksen valinnan sellaiseen tuotannon suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(19)

Alustavaan otokseen kuului kolme unionin tuottajaa, ja se edusti laajaa maantieteellistä jakaumaa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus unionin tuotannonalan koko tuotantomäärästä oli 19 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta.

(20)

Komissio sai alustavaa otosta koskevia perusteltuja huomautuksia CARBIOlta, Greenergy Fuels Limitediltä ja valituksen tekijältä. Johdanto-osan 310–313 kappaleessa on yksityiskohtaisempi analyysi näistä huomautuksista.

(21)

Huomautusten johdosta komissio korvasi yhden alustavaan otokseen valituista unionin tuottajista toisella. Lopullisessa otoksessa oli kolme unionin tuottajaa, jotka sijaitsivat kolmessa eri jäsenvaltiossa. Kyseisten tuottajien osuus unionin tuotannosta oli yli 23 prosenttia.

(22)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(23)

Kaksi etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui myös osallistumaan otokseen. Etuyhteydettömien tuojien vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(24)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia Argentiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Argentiinan viranomaisia nimeämään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(25)

Yhdeksän asianomaisen maan tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio jätti yhden yrityksen otoksen ulkopuolelle, koska se ei vienyt biodieseliä unioniin tutkimusajanjaksolla. Loppujen kahdeksan yrityksen tai yritysryhmän osuus viennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli 100 prosenttia. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti seuraavan otoksen, johon kuului kolme vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ja joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa:

(26)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien osuus tarkasteltavana olevan tuotteen koko viennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli 84 prosenttia.

(27)

Komissio kuuli kaikkia tiedossa olleita asianomaisia vientiä harjoittavia tuottajia ja Argentiinan viranomaisia otoksen valinnasta perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio ei ole saanut huomautuksia ehdotetusta otoksesta.

(28)

Yksikään otokseen kuulumaton vientiä harjoittava tuottaja ei pyytänyt yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(29)

Komissio lähetti kyselylomakkeet Argentiinan viranomaisille, kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, kolmelle otokseen valitulle unionin tuottajalle ja kahdelle ilmoittautuneelle etuyhteydettömälle tuojalle.

(30)

Komissio sai vastaukset kyselylomakkeeseen Argentiinan viranomaisilta, kaikilta otokseen valituilta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmiltä, kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta mutta vain toiselta kahdesta yhteistyössä toimineesta etuyhteydettömästä tuojasta.

(31)

Komissio on hankkinut ja tarkastanut kaikki tiedot, joita se piti tarpeellisina tuen, siitä johtuvan vahingon uhan ja unionin edun määrittämistä varten. Argentiinan maatalousteollisuutta, ulkoasioita, tuotantoa ja verotusta käsittelevien ministeriöiden tiloihin tehtiin tarkastuskäynti, jonka aikana tavattiin myös muiden asianosaisten ministeriöiden virkamiehiä. Tarkastuskäynnit tehtiin myös seuraavien tiloihin: Banco de Córdoba, Banco de la Provincia de Buenos Aires, Banco de la Ciudad de Buenos Aires, Banco Central de la República Argentina ja Banco de la Nación Argentina.

(32)

Perusasetuksen 26 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin EBB:n ja seuraavien yritysten toimitiloihin:

(33)

Koska komissio katsoi tarpeelliseksi kerätä tutkimusajanjakson jälkeisestä kehityksestä lisätietoja, jotka voisivat vahvistaa sen alustavia päätelmiä ja antaa lisävalaistusta unionin etuun, se päätti olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä tässä tapauksessa.

(34)

Komissio ilmoitti 21 päivänä syyskuuta 2018 kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitusasiakirjalla, jossa kuvataan sen alustavia päätelmiä, että Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa unioniin ei oteta käyttöön väliaikaisia tasoitustulleja. Kuusi jäsenvaltiota (Ranska, Espanja, Bulgaria, Puola, Portugali ja Romania) pyysi 8 päivänä lokakuuta 2018 komissiota ottamaan käyttöön väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä tässä tapauksessa. Komissio vahvisti 10 päivänä lokakuuta 2018 päivätyllä kirjeellä, että tutkimus oli käynnissä ja että lisätiedot otettaisiin huomioon (etenkin välittömästi tutkimusajanjakson jälkeinen kehitys).

(35)

Useat asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia ilmoitusasiakirjasta. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi, myös kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa.

(36)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen huomautuksia esittivät Argentiinan viranomaiset, CARBIO, kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät ja EBB.

(37)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Näitä tietoja olivat muun muassa EBB:ltä ja otokseen valituilta unionin tuottajilta saadut uudet kyselylomakevastaukset, jotka koskivat tutkimusajanjakson jälkeistä kehitystä, tiedot biodieselin tuonnista unioniin tutkimusajanjakson jälkeen sekä asianomaisten osapuolten ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen toimittamat tiedot.

(38)

Komissio ilmoitti 3 päivänä joulukuuta 2018 kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa unioniin. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon asti niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(39)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EBB, Copa (Maatalouden tuottajajärjestöjen keskusjärjestö), Cogeca (EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestö) ja Euroopan öljysiemenallianssi olivat tyytyväisiä siihen, että komissio aikoi ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa unioniin.

(40)

Tarkasteltavana oleva tuote on Argentiinasta peräisin olevat rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiinisia kaasuöljyt jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä ja jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ’biodieselinä’), joko puhtaassa muodossa tai seokseen sisältyvinä, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(41)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Argentiinassa tuotettu biodiesel on yksinomaan soijaöljystä johdettua soijametyyliesteriä, jäljempänä ’SME’, kun taas unionissa tuotettu biodiesel on pääosin rapsimetyyliesteriä, jäljempänä ’RME’, mutta peräisin myös muista syöteöljyistä, myös jäteöljyistä sekä neitsytöljyistä.

(42)

SME ja RME kuuluvat kumpikin rasvahappometyyliestereiden (FAME) luokkaan. Termi ’esteri’ viittaa kasviöljyjen transesteröintiin eli alkoholin sekoittamiseen öljyyn, jolloin syntyy biodieseliä ja sivutuotteena glyserolia. Termi ’metyyli’ viittaa metanoliin, joka on prosessissa yleisimmin käytetty alkoholi.

(43)

SME-biodieseliä voitaisiin käyttää sen puhtaassa muodossa, mutta se yleensä sekoitetaan ennen käyttöä unionissa. Sekoittaminen on tarpeen, koska SME ei puhtaassa muodossaan täytä eurooppalaisen standardin EN 14214 vaatimuksia jodiarvon ja setaanilukujen osalta. SME:tä sekoitetaan RME:heen siksi, että SME:n suodatettavuuden rajalämpötila (Cold Filter Plugging Point, CFPP) on korkeampi kuin RME:n eikä se sen vuoksi ole puhtaassa muodossaan sopiva käytettäväksi talvikuukausien aikana Euroopan unionin kylmillä alueilla.

(44)

Biodieselin ja mineraalidieselin sekoituksia käytetään kuljetusalalla polttoaineena maantieajoneuvojen kuten henkilöautojen, kuorma-autojen ja linja-autojen dieselkäyttöisissä moottoreissa sekä junissa. Biodieseliä voidaan käyttää sen puhtaassa muodossa tai mineraalidieseleihin sekoitettuna myös lämmityspolttoaineena asuntojen, liiketilojen ja teollisuuden lämmityskattiloissa sekä generaattoreiden polttoaineena sähkön tuottamiseen. Meneillään on kokeita biodieselin ottamiseksi käyttöön lentoliikenteessä, jotta lentoliikennealan hiilidioksidipäästöjä saataisiin pienennetyksi.

(45)

Tarkasteltavana oleva tuote tällä luokitellaan hetkellä CN-koodeihin ex 1516 20 98 (Taric-koodit 1516209821, 1516209829 ja 1516209830), ex 1518 00 91 (Taric-koodit 1518009121, 1518009129 ja 1518009130), ex 1518 00 95 (Taric-koodi 1518009510), ex 1518 00 99 (Taric-koodit 1518009921, 1518009929 ja 1518009930), ex 2710 19 43 (Taric-koodit 2710194321, 2710194329 ja 2710194330), ex 2710 19 46 (Taric-koodit 2710194621, 2710194629 ja 2710194630), ex 2710 19 47 (Taric-koodit 2710194721, 2710194729 ja 2710194730), 2710 20 11, 2710 20 15, 2710 20 17, ex 3824 99 92 (Taric-koodit 3824999210, 3824999212 ja 3824999220), 3826 00 10 ja ex 3826 00 90 (Taric-koodit 3826009011, 3826009019 ja 3826009030).

(46)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset:

(47)

Komissio päätti, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen samankaltaisia tuotteita perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(48)

Komissiolle ei ole toimitettu tuotteen määritelmää koskevia väitteitä.

(49)

Saatavilla olevien tietojen, kuten valitukseen, vireillepanoilmoitukseen ja komission kyselylomakkeeseen saatuihin vastauksiin sisältyvien tietojen perusteella komissio tutki Argentiinan viranomaisten seuraavien tukiohjelmien kautta antamaa väitettyä tukea:

(50)

Komissio ilmoitti Argentiinan viranomaisille, että tutkiessaan muun muassa soijapapujen tarjoamisen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan kautta biodieselteollisuudelle myönnetyn väitetyn tuen esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja.

(51)

Vireillepanon yhteydessä komissio pyysi Argentiinan viranomaisia toimittamaan kaikkien niiden yritysten yhteystiedot (nimet, osoitteet ja sähköpostiosoitteet), jotka toimittavat tärkeintä tuotantopanosta (soijapapuja) tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon. Argentiinan viranomaiset eivät toimittaneet näitä yhteystietoja.

(52)

Koska vastausta tähän pyyntöön ei saatu, Argentiinan viranomaisille lähetettiin 17 päivänä huhtikuuta 2018 lisätietopyyntö, jossa pyydettiin tietoja suurimmista soijapapujen tuottajista/toimittajista, jotka ovat toimittaneet tuotantopanoksia biodieselin argentiinalaisille tuottajille.

(53)

Koska tarkasteltavana olevan tuotteen tärkeintä tuotantopanosta toimittavia yrityksiä on huomattava määrä, komissio rajasi pyynnön koskemaan vain kymmentä tärkeintä soijapapujen tuottajaa/toimittajaa hyvän yhteistyön hengessä ja saadakseen edes jonkin verran tutkimuksen kannalta merkityksellistä tietoa.

(54)

Komissio ei saanut täydellisiä tietoja useimmista näistä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantopanosten tuottajista/toimittajista. Itse asiassa komissio sai tietoja ainoastaan biodieselin tuottajilta, jotka tuottivat itse soijaöljyä (ei soijapapuja). Kymmeneltä suurimmalta soijapapujen tuottajalta ei saatu mitään pyydettyjä tietoja. Tällaisten tietojen puutteessa komissio katsoi, että se ei ollut saanut tutkimuksen tämän osa-alueen kannalta ratkaisevia tietoja.

(55)

Lisäksi komissio pyysi edellisessä kappaleessa tarkoitettuja saatavilla olevia tietoja vuosilta 2014, 2015 ja 2016 sekä tutkimusajanjaksolta niistä soijapapujen tarjoajista, joissa Argentiinan viranomaisilla ei ole omistusosuutta tai joissa se ei ole suurin osakas. Näitä tietoja tarvittiin sen arvioimiseksi, ovatko soijapapujen toimittaja ja biodieselin tuottaja etuyhteydettömiä, etuyhteydessä vai osa samaa yksikköä. Komissio pyysi todisteita siitä, että Argentiinan viranomaiset yrittivät ottaa yhteyttä kyseisiin toimittajiin tai neuvoa komissiolle, miten tällaisia tietoja voisi saada (esim. asianomaisten järjestöjen kautta). Argentiinan viranomaiset eivät esittäneet pyydettyjä tietoja eivätkä todisteita viranomaisten pyrkimyksistä edes ottaa yhteyttä kyseisiin toimittajiin.

(56)

Argentiinan viranomaisten 15 päivänä helmikuuta 2018 antamassa vastauksessa ilmoitettiin, että komission pyytämiä tietoja soijapapujen viljelijöistä voisi saada neljältä elimeltä, joista kaksi olivat ACSOJA (Asociación de la Cadena de la Soja Argentina) ja CARBIO. Komission yksiköt tapasivat molempien elinten edustajia Argentiinaan tehdyn tarkastuskäynnin aikana, mutta soijapapujen toimittajia koskevia tietoja ei saatu. Kahta muuta elintä (7) ei tarkastettu käytettävissä olevan ajan rajallisuuden vuoksi. ACSOJA ja CARBIO valittiin tarkastettavaksi, koska ne todennäköisimmin pystyivät avustamaan tutkimuksessa.

(57)

Komission edustajat esittivät ACSOJAn kanssa pidetyssä kokouksessa useita kysymyksiä Argentiinan soijapapumarkkinoiden tilanteesta, niiden tarjontasuhteesta biodieselin tuottajiin ja vientiveron vaikutuksesta niiden toimintaan. ACSOJAn edustaja ei antanut merkityksellisiä vastauksia näihin kysymyksiin eikä tutkimuksen kannalta hyödyllisiä tietoja tai todisteita. Oli selvää, että ACSOJA vain edusti muita edustuksellisia elimiä soijapapujen arvoketjussa eikä pystynyt vastaamaan yksityiskohtaisiin tiedusteluihin eikä antamaan komission yksiköille kyselylomakkeessa pyydettyjä soijapapujen tuotantoa koskevia tietoja.

(58)

ACSOJA sitoutui tarkastuskäynnin aikana lähettämään lehdistötiedotteita soijapapujen vientiverosta ja niiden jatkotuotannosta. Komissio ei kuitenkaan koskaan saanut tällaisia lehdistötiedotteita.

(59)

Koska CARBIO on biodieselin tuottajien järjestö, se ei pystynyt antamaan komissiolle soijapapujen tuottajia koskevia tarvittavia tietoja.

(60)

Argentiinan viranomaiset eivät toimittaneet komission kyselylomakkeessaan, 17 päivänä huhtikuuta 2018 päivätyssä kirjeessä ja tarkastuskäynnin aikana pyytämiä tarvittavia tietoja ja todisteita väitteestä, että valtio tarjosi soijapapuja riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

(61)

Koska riittävää yhteistyötä ei ollut, komission ei ollut mahdollista kerätä kaikkia tietoja, joita se pitää merkityksellisinä päätelmiensä tekemiseksi tässä tutkimuksessa. Tarkemmin sanottuna komissio ei saanut tietoja soijapapujen tuottajien markkinoista eikä valtion toimenpiteiden (kuten soijapapujen vientiveron) vaikutuksesta niiden käyttäytymiseen ja soijapapujen toimittamiseen biodieselin tuottajille.

(62)

Nämä tiedot koskivat soijapapujen tuottajien käyttäytymistä ja päätöksiä ennen vientiverojen ja muiden vastaavien rajoittavien toimenpiteiden käyttöottoa ja monia muutoksia ja niiden jälkeen, tuottajien tuotantostrategioita ja mahdollisuutta siirtyä käyttämään vaihtoehtoisia kasveja, viljelymaan saatavuutta ja käyttöoikeuksia, suurten yritysten ja pk-yritysten eriyttämiseen liittyviä markkinatekijöitä ja -dynamiikkaa, koti- ja vientimarkkinoiden myynti- ja markkinointikanavia ja -strategioita, koti- ja vientimarkkinoiden hintoja ja hinnoittelupolitiikkaa, kansainvälisen hinnan vaikutusta hinnoittelupolitiikkaan, koti- ja vientimarkkinoiden kilpailutilannetta, kannattavuutta vuosien mittaan, mahdollisten ylikapasiteetti- ja varmuusvarastointistrategioiden vaikutuksia, tärkeimpien asiakkaiden tuontia ja vientiä koti- ja vientimarkkinoilla mukaan luettuna soijapapujen murskausteollisuuden rooli ja sen luoma lisäarvo sekä murskausteollisuuden kilpailutilanne Argentiinassa ja kansainvälisillä markkinoilla.

(63)

Lisäksi toisin kuin Argentiinan viranomaiset olivat vakuuttaneet kyselylomakkeeseen antamassaan vastauksessa, komission yksiköt havaitsivat tarkastuskäynnillä, että Argentiinan viranomaiset omistivat yhden biodieselteollisuuden soijapapujen tarjoajan, YPF:n (8). Koska YPF on vain yksi sadoista biodieselteollisuuden soijapaputoimittajista, kyseisen tarjoajan toimittamat tiedot eivät kuitenkaan riittäneet määrittämään muiden soijapaputoimittajien käyttäytymistä biodieselteollisuudessa. YPF ei viljele soijapapuja, mutta se hyväksyy soijapapuja maksuksi lannoitteestaan ja polttoaineestaan ja myy sitten soijapavut Argentiinan kotimarkkinoilla. Näin ollen se ei edusta niitä soijapapuviljelijöitä, jotka toimittavat soijapapuja biodieselteollisuudelle.

(64)

Koska komissiolla ei ollut Argentiinan viranomaisilta saaduista tiedoista poikkeavia tietoja, se osittain tukeutui käytettävissä oleviin tosiseikkoihin tehdäkseen päätelmänsä tutkimuksen näistä näkökohdista perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti.

(65)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset kiistivät jälleen kerran, etteivät ne toimi täysimääräisesti yhteistyössä soijapapujen viljelijöistä pyydettyjen tietojen osalta, ja viittasivat 20 päivänä heinäkuuta 2018 päivättyyn kirjeeseensä. Myös CARBIO väitti komission todenneen virheellisesti, että Argentiinan viranomaiset eivät toimi yhteistyössä.

(66)

Komissio toisti, että Argentiinan viranomaiset eivät olleet toimittaneet soijapapujen viljelijöiden yhteystietoja ja vain osittaiset tiedot soijaöljyn tuottajista. ACSOJA ja CARBIO eivät olleet toimittaneet tietoja, joita komissio oli pyytänyt kyselylomakkeessa ja niiden kanssa pidetyissä kokouksissa. Näiden kokousten aikana kävi lisäksi selväksi, että ACSOJAn edustaja ei pystynyt vastaamaan yksityiskohtaisiin teknisiin kysymyksiin ja että CARBIO oli biodieselin tuottajien eikä soijapapujen tuottajien järjestö.

(67)

Komissio päätteli, että Argentiinan viranomaiset eivät toimittaneet komission kyselylomakkeessaan, 17 päivänä huhtikuuta 2018 päivätyssä kirjeessä ja tarkastuskäynnin aikana pyytämiä tarvittavia tietoja ja todisteita väitteestä, että valtio tarjosi soijapapuja riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Tämän vuoksi komission oli turvauduttava käytettävissä oleviin tosiseikkoihin tutkimuksen kyseisestä näkökohdasta.

(68)

Koska Argentiinan viranomaiset eivät toimittaneet tietoja Argentiinan soijapapujen viljelijöiden myynnistä, komissio käytti otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia tietoja soijapapujen kotimarkkinahinnasta. Lisäksi komissio käytti julkisesti saatavilla olevia tietoja siitä, valtuuttavatko ja määräävätkö Argentiinan viranomaiset soijapapujen tuottajia myymään soijapapuja kotimarkkinoilla riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan, ja Argentiinan viranomaisten aikomuksesta tukea biodieselteollisuutta tämän ja muiden siihen liittyvien toimenpiteiden avulla.

(69)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset ja CARBIO osoittivat jälleen olevansa eri mieltä siitä, miten komissio käytti käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti. Ne väittivät, että käytettävissä olevien tietojen käyttö on perusteltua vain, jos asianomainen osapuoli ei anna ”tarvittavia tietoja”, jotka ovat välttämättömiä tietyn ratkaisun saavuttamiseksi. Argentiinan viranomaisten ja CARBIOn mukaan komissio ei missään vaiheessa osoittanut, miksi pyydetyt tiedot olivat välttämättömiä tietyn ratkaisun saavuttamiseksi tässä asiassa, ja jätti huomiotta sen, että pyydetyt tiedot eivät olleet Argentiinan viranomaisten saatavilla tai ne kuuluivat tiukasti verosalaisuuslain piiriin.

(70)

Komissio selitti Argentiinan viranomaisten kanssa käymässään viestinnässä laajasti syyt, joiden vuoksi se tarvitsi yksityiskohtaisempia tietoja soijapapujen viljelijöistä ja öljyntuottajista. Argentiinan viranomaisten ja CARBIOn väitteen, jonka mukaan Argentiinan viranomaiset eivät kyenneet toimittamaan näitä tietoja, tueksi ei esitetty mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että asia oli näin tai että komissiolla oli käytettävissään muita kohtuullisia keinoja hankkia asianomaiset tiedot. Pyydetyt tiedot olivat luonteeltaan sellaisia, että komissio voi olettaa, että ne olivat joko Argentiinan viranomaisten ja/tai CARBIOn hallussa tai vähintään että Argentiinan viranomaisilla oli soijapapujen viljelijöihin ja soijaöljyn tuottajiin nähden määräysvaltaa pyytää asianomaisia tietoja. Komissio odotti myös, että soijapapujen viljelijät ja soijaöljyn tuottajat tekisivät parempaa yhteistyötä, jos Argentiinan viranomaiset ottivat niihin yhteyttä suoraan ja/tai tiiviissä yhteistyössä komission kanssa.

(71)

Valituksen tekijä väitti, että Argentiinan viranomaiset tukevat biodieselteollisuutta erilaisin toimenpitein. Valituksen tekijä väitti Argentiinan viranomaisten erityisesti toteuttavan politiikkaa, jolla asetetaan korkeita vientiveroja ja annetaan muita säädöksiä, jotka koskevat soijapapuja ja soijaöljyä, joka on keskeinen raaka-aine biodieselin tuotannossa Argentiinassa. Valituksen tekijän mukaan Argentiinan viranomaiset halusivat varmistaa, että biodieselin tuotantoon käytettävän raaka-aineen hinta pysyy huomattavasti maailmanmarkkinahintoja alhaisempana.

(72)

Kuten todisteiden riittävyyttä koskevassa komission muistiossa (9) todetaan, komissio katsoi, että vientiverot vaikuttavat olevan yksi Argentiinan viranomaisten kehittämistä työkaluista, joilla soijapapujen viljelijät ja soijaöljyn tuottajat ohjataan avustamaan Argentiinan biodieselteollisuutta. Tässä tutkimuksessa komissio on tutkinut Argentiinan viranomaisten käyttöönottamia toimenpiteitä, joilla pyritään keinotekoisesti tukemaan Argentiinan biodieselteollisuutta.

(73)

Jotta voidaan vahvistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen esiintyminen, tarvitaan kolme tekijää: a) taloudellinen tuki tai tulo- tai hintatuki; b) etu ja c) erityisyys (perusasetuksen 3 artikla) (10).

(74)

Voidakseen tehdä ensimmäistä tekijää koskevan päätelmän komissio arvioi, johtavatko Argentiinan viranomaisten käyttöönottamat toimenpiteet taloudellisen tuen antamiseen siten, että valtio tarjoaa argentiinalaisille biodieselin vientiä harjoittaville tuottajille soijapapuja riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja/vai ovatko Argentiinan viranomaisten käyttöönottamat toimenpiteet perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista tulo- tai hintatukea.

(75)

Komissio totesi aluksi, että kaikki otokseen valitut yritykset ostivat soijapapuja kotimaasta joko etuyhteydessä olevilta tai etuyhteydettömiltä yrityksiltä jalostaakseen niistä soijaöljyä ja sen jälkeen biodieseliä. Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät ostaneet soijaöljyä edelleen biodieseliksi jalostettavaksi, vaan ne murskasivat soijapavut itse soijaöljyksi välivaiheena biodieselin tuotannossa. Tämän vuoksi seuraavissa alajaksoissa tarkastellaan sitä, tarjoavatko Argentiinan viranomaiset soijapapuja (pikemminkin kuin soijaöljyä) riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

(76)

Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan toisen luetelmakohdan mukaan kyseessä on tuki, jos viranomaiset ”valtuuttavat tai määräävät yksityisen tahon huolehtimaan yhdestä tai useammasta i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetusta tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvasta tehtävästä, ja noudatettava käytäntö ei todellisuudessa eroa julkisten viranomaisten tavallisesti noudattamasta käytännöstä”. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa kuvattu tehtävä tulee kyseeseen, kun ”julkiset viranomaiset antavat käyttöön muita kuin yleisiin perusrakenteisiin kuuluvia tavaroita tai palveluita tai ostavat tavaroita”. Nämä säännökset vastaavat tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen 1 artiklan 1.1 kohdan (a)(1) alakohdan (iii) ja (iv) alakohtaa, ja niitä olisi tulkittava ja sovellettava asiaa koskevan WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti.

(77)

WTO-paneeli katsoi asiassa ’US – Export Restraints’, että tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1.1 kohdan (a)(1) alakohdan (iv) alakohdassa olevat termit ”valtuuttaa” ja ”ohjata” edellyttävät, että viranomaisten toimiin on sisällyttävä delegoinnin ajatus (valtuuttamisen tapauksessa) tai käskemisen ajatus (ohjaamisen tapauksessa) (11). Paneeli hylkäsi Yhdysvaltojen syy ja seuraus -väitteet ja edellytti nimenomaista ja selkeää delegointia tai käskyä (12).

(78)

Eräässä myöhemmässä asiassa valituselin katsoi, että termien ”valtuuttaa” ja ”ohjata” korvaaminen termeillä ”delegoida” ja ”käskeä” on liian joustamatonta (13). Valituselimen mukaan ”valtuuttamista” tapahtuu, kun viranomaiset antavat vastuun yksityiselle elimelle ja ”ohjaaminen” viittaa tilanteeseen, jossa viranomaiset harjoittavat auktoriteettiaan yksityiseen elimeen nähden (14).

(79)

Molemmissa tapauksissa viranomaiset käyttävät yksityistä elintä sijaisena taloudellisen myötävaikutuksen toteuttamiseksi, ja useimmissa tapauksissa yksityisen elimen valtuuttamiseen tai ohjaamiseen voidaan odottaa liittyvän jonkinlaista uhkailua tai johdattelua (15). Samalla tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1.1 kohdan (a)(1) alakohdan (iv) alakohdassa jäseniä kielletään ottamasta käyttöön tasoitustoimenpiteitä pelkästään siksi, että ”viranomaiset käyttävät yleistä säädösvaltaansa” (16) tai ”tiettyjen olosuhteiden vuoksi ja kyseisten markkinoiden toimijoiden tekemien vapaiden valintojen vuoksi viranomaisten toimenpiteet joko synnyttävät tai eivät synnytä tiettyä tulosta” (17). Valtuuttamisessa ja ohjaamisessa on kyse ”viranomaisten aktiivisemmista toimista eikä vain kannustamisesta” (18).

(80)

WTO ei myöskään katsonut, että ”harkintavallan jättäminen yksityiselle elimelle on väistämättä ristiriidassa kyseisen yksityisen elimen valtuuttamisen tai määräämisen kanssa […] Vaikka voi olla tapauksia, joissa yksityiselle elimelle jätetyn harkintavallan määrä on niin suuri, että on mahdotonta päätellä perustellusti, että kyseinen yksityinen elin olisi valtuutettu tai ohjattu (suorittamaan tietty toiminto), asia- tai todistusaineisto on käsiteltävä tapauskohtaisesti.” (19)

(81)

Näiden WTO-päätösten mukaisesti kaikki viranomaisten toimenpiteet, joista voi koitua etua, eivät ole perusasetuksen 3 artiklan ja tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan (a) alakohdan mukaista taloudellista myötävaikutusta. On oltava näyttöä viranomaisten politiikasta tai ohjelmasta, jolla edistetään tutkimuksen kohteena olevaa tuotannonalaa (tässä tapauksessa biodiesel-/biopolttoaineteollisuutta) käyttämällä valtaa julkisiin tai yksityisiin elimiin (tässä tapauksessa soijapapujen viljelijöihin) nähden tai siirtämällä niille vastuuta, jotta ne tarjoaisivat soijapapuja biodieselteollisuudelle alle riittämättömäksi katsottavan vastikkeen.

(82)

Tiivistetysti voidaan todeta, että asiaa koskevissa WTO:n päätöksissä määrätään seuraavaa:

(83)

Kyseisen oikeuskäytännön mukaisesti komissio on tarkastellut erittäin huolellisesti Argentiinan viranomaisten toimien luonnetta (onko Argentiinan viranomaisten toimissa kyse soijapapujen viljelijöiden valtuuttamisesta tai määräämisestä?), valtuutettujen elinten luonnetta (ovatko soijapapujen viljelijät yksityisiä elimiä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan mukaisesti?) ja valtuuttamisen tai määräämisen kohteena olevien elinten toimia (tarjosivatko valtuuttamisen tai määräämisen kohteena olevat soijapapujen viljelijät soijapapuja argentiinalaiselle biodieselteollisuudelle riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan ja toimivatko ne Argentiinan viranomaisten sijaisena?). Lisäksi komissio on tarkistanut, kuuluisiko hoidettu toiminto normaalisti viranomaisten tehtäviin (onko soijapapujen tarjoaminen Argentiinan soijaöljyä tuottaville yrityksille riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan normaalia valtion toimintaa) ja poikkeaako tällainen tehtävä käytännössä viranomaisten normaalisti noudattamista käytännöistä (poikkeaako viljelijöiden suorittama soijapapujen tarjoaminen käytännössä siitä, mitä viranomaiset olisivat itse tehneet).

(84)

Johdanto-osan 77–82 kappaleessa viitatun WTO:n oikeuskäytännön perusteella komissio arvioi ensin, onko Argentiinan viranomaisten tuki argentiinalaiselle biodieselteollisuudelle tosiasiallisesti viranomaisten politiikan tavoite eikä pelkästään yleisen sääntelyvallan harjoittamisen sivuvaikutus. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti, olivatko havaitut hintojen vääristymät osa viranomaisten tavoitteita vai olivatko soijapapujen alemmat hinnat vain valtion yleisen sääntelyn tahaton sivutuote. Johdanto-osan 64 kappaleessa esitettyjen päätelmien mukaisesti komissio päätti osittain käyttää käytettävissä olevia tietoja määrittääkseen, ovatko Argentiinan viranomaiset valtuuttaneet tai määränneet soijapapujen viljelijöitä.

(85)

Useat asiakirjat osoittavat, että Argentiinan viranomaisten nimenomaisena poliittisena tavoitteena on ollut biodieselteollisuuden tukeminen ja kehittäminen, erityisesti pyrkimällä laskemaan tuotantopanosmateriaalien (soijapapujen) kotimarkkinahintoja ja siten tarjoamaan taloudellista tukea biodieselin tuotannolle.

(86)

Tämä tuki on saatu aikaan useilla Argentiinan viranomaisten toimilla (muun muassa soijapapujen vientiverot, soijapapujen tuottajille maksetut tuet, jotta ne tuottaisivat ja myisivät soijapapuja kotimaassa biodieselin tuottajille, vientikiintiöiden määräämisen kaltaiset vastatoimenpiteet muiden viljatuotteiden tuottamiselle sekä julkiset lausunnot, joilla kannustetaan soijapapujen tuottajia olemaan lopettamatta tuotantoansa ja jatkamaan myyntiä kotimaassa) (28). Näitä toimenpiteitä, joita on muutettu useaan otteeseen sen jälkeen, kun ne otettiin käyttöön vuonna 1994 (29), on kuitenkin sovellettu jatkuvasti tarkoituksena laskea soijapapujen kotimarkkinahintoja maailmanmarkkinahintojen noustessa, minkä Argentiinan viranomaiset ovat itsekin lainsäädännössä todenneet (ks. johdanto-osan 89–100 kappale), Argentiinan arvoketjun ja siihen kuuluvan biodieselteollisuuden hyödyksi.

(87)

Soijapapujen vientiverot ovat tärkeä väline, jota valtio käyttää biodieselteollisuuden tukemiseen. OECD:n mukaan Argentiinan viranomaiset asettavat ”raaka-aineiden tai tuotantopanosten tuottajille korkeampia hintoja erityisesti vientiverojärjestelmän kautta, kun taas valmiiden tuotteiden osalta sovelletaan alhaisempia hintoja. […] Kotimaiselle jatkojalostusteollisuudelle tarjottu hintaetu voi vääristää ja vähentää kilpailua sekä koti- että ulkomaisilla markkinoilla.” (30). Lisäksi kansainvälinen uusiutuvan energian virasto (IRENA) totesi Argentiinaa koskevassa raportissa, että ”biopolttoaineiden eriytetty vientivero verrattuna muihin samasta raaka-aineesta johdettuihin tuotteisiin edistää biopolttoaineiden ja erityisesti biodieselin vientiä” (31). Maailmanpankki totesi, että Argentiinan viranomaiset kantavat korkeita vientiveroja, jotka ”laskevat raaka-aineen kustannuksia kotimarkkinoilla ja kannustavat viemään biodieseliä” (32).

(88)

Argentiinan viranomaiset väittivät, että mikään OECD:n, IRENAn ja Maailmanpankin julkaisuista ei viitannut Argentiinan viranomaisten nimenomaiseen tavoitteeseen tukea Argentiinan biodieselteollisuutta. Argentiinan viranomaiset eivät kuitenkaan kiistäneet komission löytämien viittausten oikeellisuutta. Toisin kuin Argentiinan viranomaiset, komissio katsoi, että kyseisissä julkaisuissa tehdyt analyysit tukevat sen päätelmää, että Argentiinan viranomaiset nimenomaisesti tukevat Argentiinan biodieselteollisuutta.

(89)

Argentiinassa on vuodesta 1994 lähtien ollut käytössä soijapapujen vientivero, joka on 3,5 prosenttia. Kuten kaikista 91–100 kappaleessa kuvatuista lainsäädännön muutoksista ilmenee, toimenpiteet, joilla vientiveroa on mukautettu alkuperäistä verokantaa suuremmaksi, osoittavat, että Argentiinan viranomaisten nimenomaisena tavoitteena on alentaa kotimarkkinahintoja maailmanmarkkinahintojen noustessa. Tutkimuksen aikana Argentiinan viranomaiset väittivät, että soijapapujen ja soijaöljyn vientivero on ollut käytössä tulonhankintasyistä. Vaikka komissio on useaan kertaan pyytänyt asiakirjoja tämän väitteen tueksi, Argentiinan viranomaiset eivät ole toimittaneet mitään.

(90)

Lisäksi yhdessäkään vuodesta 2002 lähtien annetussa säädöksessä, jotka liittyvät soijapapujen, soijaöljyn tai biodieselin vientiveron mukautuksiin, ei esitetä tulonhankintaa vientiveron määrän perusteeksi. Kuten 91–100 kappaleessa selitetään, kyseisissä säädöksissä todetaan, että vientiveron tarkoituksena on pikemminkin johdatella soijapapujen toimittajia jatkamaan myyntiä kotimaassa alle kansainvälisten hintojen. Argentiinan viranomaiset käyttävät siis soijapapujen vientiveroa verotulojen kerryttämisen sijasta välineenä, jolla tuetaan kotimaisen biodieselteollisuuden kehitystä.

(91)

Yleisen hätätilan julistamisen (33) jälkeen vientivero korotettiin vuonna 2002 3,5 prosentista 13,5 prosenttiin päätöslauselmalla 11/2002 (34). Tämä julistus sisälsi seuraavan lausuman: ”Maataloustuotannon kansainvälisten hintojen mahdollisen merkittävän muutoksen vaikutukset on myös otettava huomioon” (korostus lisätty), mikä osoittaa, että tämä toimenpide toteutettiin soijapapujen kotimaan markkinahinnan muuttamiseksi maailmanmarkkinahintaan verrattuna.

(92)

Hintaa korotettiin samana vuonna 13,5 prosentista 23,5 prosenttiin päätöslauselmalla 35/2002 (35), jossa todetaan, että ”laki nro 22415 sallii kulutustuotteiden tuonnin verottamisen kotimarkkinahintojen vakauttamiseksi, kunnes ne saavuttavat sopivan tason ja ylläpitävät tarjontaa, joka täyttää kotimarkkinoiden tarpeet”. Säädöksen mukaan nämä toimenpiteet olivat luonteeltaan tilapäisiä ja väliaikaisia, ja voimassa niin kauan kuin silloiset yleiset taloudelliset edellytykset vallitsivat. Nämä vientiverot ovat kuitenkin edelleen voimassa samansuuruisina kuin yleisen hätätilan aikana, kun taas muiden viljojen osalta vientivero on vahvistettu 0 prosentiksi (36).

(93)

Argentiinan ensimmäiset suuret biodieselin tuottajat aloittivat toimintansa vuonna 2007. Argentiinan viranomaiset julkaisivat kyseisenä vuonna kaksi päätöslauselmaa, joilla soijapapujen vientiveroa korotettiin 23,5 prosentista 27,5 prosenttiin (37) ja edelleen aina 35 prosenttiin (38). Molemmissa päätöslauselmissa todettiin lisävientiveron syyksi se, että näiden tuotteiden kotimaisen ja kansainvälisen kysynnän kasvun lisäksi näiden päätöslauselmien soveltamisalaan kuuluvia tuotteita (pääasiassa soijaa sisältäviä tuotteita) käytetään uusissa tuotantotarkoituksissa ja mainittiin esimerkkinä nimenomaan biopolttoaineet.

(94)

Lisäksi päätöslauselmassa 10/2007 (39) todetaan nimenomaisesti, että ”viljojen kansainväliset hinnat ovat nousseet huomattavasti […] lisävientitullien periminen useilta edellä mainituilta tavaroilta katsotaan tarkoituksenmukaiseksi” (korostus lisätty).

(95)

Edelleen päätöslauselmassa 369/2007 (40) todetaan yksiselitteisesti, että vientiveron korotus on tarpeen, jotta voidaan ”laskea kotimarkkinahintoja, lujittaa tulonjaossa aikaansaatuja parannuksia ja luoda lisäarvoa” (korostus lisätty).

(96)

Vuonna 2008 Argentiinan viranomaiset vahvistivat päätöslauselmalla 125/2008 (41) kaavan, jonka pohjalta kiinteä vientivero lasketaan hallituksen (maa- ja elinkeinoministeriön) päivittäin vahvistaman virallisen FOB-hinnan mukaan.

(97)

Päätöslauselmassa 125/2008 todetaan seuraavaa: ” Vilja- ja öljykasvien kansainväliset hinnat ovat nousseet huomattavasti viime vuosina ja vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen. Tilanteen jatkuminen tällaisena voi johtaa kielteisiin vaikutuksiin koko talouteen, kuten kotimarkkinahintojen nousuun, vaurauden jakautumiseen epäoikeudenmukaisemmin ja kasvavaan epävarmuuteen maa- ja karjateollisuuden investointipäätöksissä. Ehdotettu muutos, joka koskee tärkeään vilja- ja öljykasvien alaryhmään sovellettavaa vientitullijärjestelmää, on asianmukainen väline edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi” (korostus lisätty).

(98)

Argentiinan viranomaiset muuttivat uudestaan vuonna 2008 vientiveron laskukaavaa päätöslauselmalla 64/2008 (42) ja toistivat selkeästi poliittisen tavoitteensa: ”Muuttuvien vientitullien järjestelmän tarkoituksena on lieventää vilja- ja öljykasvien ja niiden sivutuotteiden kansainvälisten hintojen vaikutusta kotimaisiin hintoihin ja parantaa näin tulonjakoa ” (korostus lisätty).

(99)

Argentiinan viranomaiset julkaisivat vuonna 2012 yhteisen päätöslauselman, jossa todetaan, että Argentiina on toteuttanut useita julkisia toimia vahvistaakseen kansallista biodieselteollisuutta, erityisesti lain nro 26.093 antamisen yhteydessä. Yhteisessä päätöslauselmassa todettiin lisäksi, että biodieselin ja sen seosten vientitullit ovat johdonmukaisia suhteessa muihin öljyalan sivutuotteisiin sovellettaviin vientitulleihin, ottaen huomioon erilaiset tuotantokustannukset ja tämän eron säilyttämisen niin, että biodieselin tosiasiallinen vientitulli on pienempi kuin sen tärkeimmän tuotantopanoksen vientitulli, mikä edistää lisäarvon tuottamista Argentiinassa ja auttaa näin biodieselteollisuuden kehitystä (43).

(100)

Vasta valittu Argentiinan hallitus poisti vuoden 2015 lopussa muiden viljakasvien vientiveron, mutta soijapapujen vientivero pysyi korkeana. Asetuksessa nro 133/2015 (44), jolla poistettiin vehnän vientivero ja mukautettiin soijapavun vientivero 30 prosenttiin, asetettiin seuraava poliittinen tavoite: ”Istutetun alueen laajentaminen ja menneen kauden ennätysmäinen sato eivät ole estäneet soijapapujen ja niiden sivutuotteiden kilpailukyvyn heikkenemistä ja niihin liittyvän arvoketjun kannattavuutta” (korostus lisätty). Tässä tapauksessa arvoketjulla tarkoitetaan muun muassa biodieselteollisuutta.

(101)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset ja CARBIO toistivat väitteensä, jonka mukaan soijapapuihin sovellettavien vientiverojen vaikutus biodieselin tuotantoon, jos tällainen vaikutus edes on olemassa, on selvästi korkeintaan tulonkeruutoimenpiteen sivuvaikutus.

(102)

Komissio oli eri mieltä tästä lausunnosta. Kuten kappaleessa 91–100 todetaan, asetuksia ei voida pitää pelkkänä ”pelkkinä poliittisina ilmoituksina”. Tämä lainsäädäntö on toistuva osoitus Argentiinan viranomaisten aikomuksesta tukea biodieselteollisuutta, kun taas asetuksissa ei vastoin Argentiinan viranomaisten näkemyksiä todeta, että tulonkeruu olisi soijapapujen vientiveron tarkoitus. Yhdessäkään Argentiinan viranomaisten huomautuksissaan esittämässä säädöksessä ei viitattu soijapapujen vientiveron tulonkeruutarkoitukseen.

(103)

Perimällä vientiveroja soijapavuista Argentiinan viranomaiset asettavat argentiinalaiset soijapapujen viljelijät taloudellisesti erikoiseen asemaan, jossa ne johdatellaan myymään tuotteitaan kotimarkkinoilla alhaisempaan hintaan kuin minkä ne voisivat saada ilman vientiveroja. Niiltä siis evätään mahdollisuus tehdä järkeviä valintoja, ja ne johdatellaan toimimaan vientiveron taustalla olevan poliittisen tavoitteen mukaisesti.

(104)

Tätä järjenvastaista tilannetta ovat pahentaneet muut vientirajoitukset, kuten muiden maataloustuotteiden kuin soijapapujen vientikiintiöt vuosina 2006–2015, jotka vähensivät muiden viljelykasvien vientiä ja ohjasivat viljelijöitä jatkamaan soijapapujen tuotantoa (muiden viljelykasvien sijasta) ja näin laskivat kotimarkkinahintoja entisestään. Soijapapujen viljelijät siis jatkoivat tuottamista ja tuotantonsa myymistä paikallisesti, koska kyseinen maataloustuote ei sovellu varastoitavaksi keskipitkällä ja pitkällä tähtäimellä.

(105)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen Argentiinan viranomaiset väittivät, että vehnällä ja maissilla ei ole ollut vientikiintiöitä kymmeneen vuoteen. Komissio päätteli kuitenkin, että tämä lausunto oli asiasisällöltään virheellinen. Päätöslauselmassa 543/2008 (45) säädetään nimenomaisesti muun muassa vehnän ja maissin viennin enimmäismäärien vahvistamisesta. Toimenpide oli voimassa vuoden 2015 loppuun (46).

(106)

Lisäksi Argentiinan viranomaiset asettivat vuonna 2009 soijapavuille väliaikaisen tuontikiellon ja totesivat, että kotimaisten raaka-aineiden käyttöä olisi suosittava maahantuotaviin raaka-aineisiin nähden, mikä lisäsi argentiinalaisen tuotteen arvoa kansainvälisillä markkinoilla, ja että paikallisesti tuotettujen tuotantopanosten väliaikainen maahantuonti vääristää tätä tavoitetta (47). Vuonna 2012 Argentiinan viranomaiset perustivat ”soija-alan valtuutettujen toimijoiden rekisterin” ja poistivat tuontikiellon (48). Soijapapujen tuonti Argentiinaan oli kuitenkin erittäin hankalaa, kunnes rekisteriin tehtiin uusia muutoksia vuonna 2016 (49). Tuontikielto yhdessä soijapapujen vientiveron kanssa vahvistaa, että Argentiinan viranomaisten poliittisena tavoitteena on vauhdittaa täysin kotimaisen biodieselteollisuuden kehittämistä ja toimitusketjun kotimaisuutta. Tämä luo Argentiinan kotimaista kulutusta varten keinotekoisen valtiovetoisen suojapapujen tuotannon, jolla varmistetaan, että soijapapujen paikallinen kysyntä tyydytetään asetettujen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen suunnatun paikallisen tarjonnan pohjalta.

(107)

Tämän lisäksi muiden viljelykasvien pitkäkestoiset vientirajoitukset ovat johtaneet soijapapujen tuotannon merkittävään lisääntymiseen eli Argentiinan maatalouden nk. ”sojización”-ilmiöön (50). Vaikka vientikiintiöt poistettiin vuonna 2015 (51), soijapapujen tuotanto ei vähentynyt merkittävästi muihin viljelykasveihin verrattuna, ja tuotanto on pysynyt melko vakaana (ks. kaavio 1):

Kaavio 1

Argentiinan soijapapujen, maissin ja vehnän tuotanto sadonkorjuuvuotta kohden

Soija

Maissi

Vehnä

Tuotanto, milj. tonnia

2000/01

2001/02

2002/03

2003/04

2004/05

2005/06

2006/07

2007/08

2008/09

2009/10

2010/11

2011/12

2012/13

2013/14

2014/15

2015/16

2016/17

2017/18

Lähde: http://datosestimaciones.magyp.gob.ar/

(108)

Lisäksi Argentiinan viranomaiset julkaisivat vuonna 2017 päätöslauselman, jolla luotiin soijapapujen viljelijöille kannustinjärjestelmä (52) osana Plan Belgrano -suunnitelmaa (53). Plan Belgrano perustettiin vuonna 2016 infrastruktuurin ja teollisuuden kehittämissuunnitelmana kymmenessä Argentiinan pohjoisessa maakunnassa, jotka ovat perinteisesti olleet muuta maata vähemmän kehittyneitä. Tällä päätöslauselmalla tarjottiin taloudellisia kannustimia soijapapujen viljelijöille Argentiinan kymmenessä vähiten kehittyneessä maakunnassa (54)1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän elokuuta 2017 välisenä aikana, mikä ohjasi viljelijöitä yhä enemmän soijapapujen tuotantoon ja lisäsi soijapapujen kotimaista tarjontaa biodieselteollisuuden kehityksen edistämiseksi.

(109)

Komissio katsoi, että käytettävissä olevan näytön perusteella Argentiinan viranomaisten ’toiminta oli aktiivisempaa kuin pelkkä kannustaminen’, kuten valituselin edellytti (55). Argentiinan viranomaisten toteuttamat toimenpiteet rajoittavat soijapapujen viljelijöiden toimintavapautta rajaamalla käytännössä niiden liiketoimintapäätöksiä siltä osin, missä ne voivat myydä tuotteitaan ja millä hinnoilla.

(110)

Viljelijöitä estetään maksimoimasta tulojaan, jotka ne voisivat saada ilman soijapapujen vientiveroa (esimerkiksi viemällä tuotantoaan saadakseen siitä korkeampia hintoja tai nostamalla kotimarkkinahintoja) ja muita vastaavia rajoittavia toimenpiteitä.

(111)

Tätä tukevat myös asetus 133/2015 ja asetus 640/2016, joilla Argentiinan viranomaiset toteuttavat erityisiä toimenpiteitä, joilla autetaan soijapaputeollisuutta ja siihen liittyvää arvoketjua kääntämään kilpailukyvyn ja kannattavuuden tapahtunut heikkeneminen nousuun koko siihen liittyvässä arvoketjussa. Näin ollen Argentiinan viranomaiset kannustavat tai ohjaavat soijapapujen viljelijöitä pitämään yllä tuotantoa kotimarkkinoiden tyydyttämiseksi, vaikka rationaalinen toimittaja mukauttaisi tuotantoaan ja hintojaan tilanteessa, jossa vientiin ei kannusteta.

(112)

Argentiinan viranomaiset siis johdattelevat kyseisillä toimenpiteillä soijapapujen viljelijät pitämään soijapavut Argentiinassa, koska ne eivät voi myydä parempiin hintoihin, jotka vallitsisivat Argentiinassa ilman kyseisiä toimenpiteitä.

(113)

Tässä mielessä Argentiinan viranomaiset ”valtuuttavat” tai ”määräävät” tuotantopanosten tuottajia tarjoamaan tavaroita soijapapujen kotimaisille käyttäjille eli biodieselin tuottajille riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Soijapapujen viljelijöiden tehtäväksi on annettu keinotekoisten, lokeroituneiden ja matalahintaisten kotimaanmarkkinoiden luominen Argentiinaan.

(114)

Toisin sanoen, soveltaessaan kuvattuja toimenpiteitä Argentiinan viranomaiset tietävät, miten soijapapujen viljelijät reagoivat toimenpiteisiin ja mitä seurauksia niistä aiheutuu. Vaikka soijapapujen viljelijät saattavat supistaa kotimaista tuotantoaan hieman reaktiona vientiveroihin ja muihin rajoittaviin toimenpiteisiin, näyttö osoittaa, että tuotanto ei ole pysähtynyt eikä sitä ole merkittävästi supistettu (ks. jäljempänä oleva taulukko 1 ja selostus 139 kappaleessa). Komissio päätteli tämän johtuvan siitä, että Argentiinan viranomaiset valtuuttavat ja määräävät soijapapujen viljelijöitä jatkamaan tuotantoa ja vientiä.

(115)

Kuten on selitetty, tuotannon mukauttaminen soijapapujen viljelysektorilla on vähäistä, joten kotimaan hinnat laskevat. Näin ollen vaikutukset määräytyvät ennakkoon eivätkä jälkikäteen, minkä vuoksi ne eivät ole tahattomia. On selvä osoitettavissa oleva yhteys määritetyn politiikan ja niiden asiaan liittyvien yksityisten elinten toiminnan välillä, jotka toimivat Argentiinan viranomaisten sijaisena ja toteuttavat sen politiikkaa tarjoamalla soijapapuja riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan biodieselteollisuudelle.

(116)

Argentiinan viranomaiset ovat itse myöntäneet onnistuneensa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan vahvistettu poliittinen tavoite eli tuki biodieselteollisuudelle. Jäljempänä viitatussa yhteisessä päätöslauselmassa, jonka Argentiinan viranomaiset julkaisivat vuonna 2012, todettiin, että toteutettuihin julkisiin toimenpiteisiin sisältyi useita mekanismeja biodieselteollisuuden edistämiseksi. Ne totesivat myös, että tämä selittää kyseisen tuotannonalan menestyksekkään toiminnan, sillä alan tärkeimmän tuotantopanoksen bruttokate on jalostusvaiheessa yli 25 prosenttia (56). Nämä marginaalit näyttävät johtuvan pääasiassa biodieselin ja soijapapujen vientitullien välisistä eroista.

(117)

Päätelmänä voidaan todeta, että komissio totesi Argentiinan viranomaisten valtuuttaneen tai määränneen soijapapujen viljelijät toteuttamaan politiikkaansa, jolla luodaan lokeroituneet kotimarkkinat ja toimitetaan soijapapuja kotimaiselle biodieselteollisuudelle riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

(118)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset väittivät, että komissio laajensi valtuuttamisen ja määräämisen merkitystä ja korostivat johdattelun ja ohjauksen käsitteitä, kun taas WTO:n vaatimukset viittaavat siihen, että vastuun osoittamisen on oltava nimenomainen ja selkeä toiminto, kohdistettu tietylle osapuolelle ja sen kohteena on oltava tietty tehtävä tai velvollisuus. Pelkkä poliittinen kannanilmaus ei voi olla määräys, eikä väitetty määräys tai valtuutus voi olla hallituksen sääntelyn tahaton tai pelkkä sivutuote.

(119)

Komissio ei ole samaa mieltä asiasta. Kuten 117 kappaleessa todetaan, 93 kappaleessa viitatun WTO:n oikeuskäytännön perusteella komissio on löytänyt merkittävää näyttöä siitä, että Argentiinan viranomaiset ovat toteuttaneet nimenomaisia ja selkeitä toimia soijapapujen viljelijöiden valtuuttamiseksi tai määräämiseksi myymään soijapapuja riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan biodieselteollisuudelle. Hallituksen toimien ja soijapapujen viljelijöiden toiminnan välillä on ”todistettavissa oleva yhteys” niin, että niiden toimet voidaan yhdistää Argentiinan viranomaisten toimintaan. Argentiinan viranomaiset eivät perustelleet väitettään, jonka mukaan komission toteamaa näyttöä voitaisiin pitää pelkkinä Argentiinan viranomaisten poliittisina kannanilmauksina. Argentiinan viranomaiset eivät myöskään kiistäneet mainittujen poliittisten tavoitteiden olemassaoloa eivätkä kieltäneet lausuntoja, joissa juhlistettiin rajoittavien toimenpiteiden menestystä argentiinalaisen biodieselteollisuuden tukemista koskevien poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa. Näin ollen väite hylättiin.

(120)

Lisäksi Argentiinan viranomaiset väittivät, että komission päätelmä, jonka mukaan Argentiinan viranomaisten kehittämään laajempaan suunnitelmaan kuuluvien, tiettyä tuotannonalaa tukevien erilaisten mekanismien olemassaolo on merkityksellinen toimen luonteen määrittämiseksi, on selvästi väärä, koska vientiverot eivät sisälly perusasetuksen (tai tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen) 3 artiklan i–iii alakohtaan, eivätkä ne kuulu perusasetuksen 3 artiklan iv alakohdan soveltamisalaan.

(121)

Pelkästään se seikka, että vientiveroja ei nimenomaisesti mainita perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, ei estä sitä, että ne olisivat mahdollisesti taloudellista tukea, jolloin ne kuuluisivat perusasetuksen ja tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen mukaisen tuen määritelmän piiriin. Komissio toimitti runsaasti näyttöä siitä, että soijapapujen vientiveroa käytettiin yhdessä muiden välineiden kanssa keinona, jolla soijapapujen tuottajat johdateltiin noudattamaan mainittuja poliittisia tavoitteita tavalla, joka vastaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Koska Argentiinan viranomaiset eivät perustelleet väitettä, miksi soijapapujen vientiveroa ei voida pitää tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana tukena, komissio hylkäsi väitteen.

(122)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset eivät hyväksyneet komission 121 kappaleessa esittämää päätelmää, jonka mukaan Argentiinan viranomaiset eivät perustelleet väitettään siitä, miksi soijapapujen vientiveroa ei voitu pitää tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana tukena.

(123)

Vaikka Argentiinan viranomaiset väittivät koko tutkinnan ajan, että vientiverojen käyttöönoton tavoitteena on tuottaa tuloja, ne eivät toimittaneet näyttöä tämän lausunnon tueksi minkään sellaisen säädöksen suhteen, jolla otetaan käyttöön soijapapujen vientivero tai muutetaan sen määrää. Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio katsoi, että vientiverot ovat yksi välineistä, joita Argentiinan viranomaiset käyttävät biodieselteollisuuden kehittämisen tukemiseen. Sen vuoksi komissio päätyi edellä 89–90 kappaleessa selitettyyn erilaiseen päätelmään ja hylkäsi Argentiinan viranomaisten alkuperäisen väitteen.

(124)

CARBIO väitti, että komissio jätti huomiotta valtuuttamisen tai määräämisen todistamiseksi vaaditun korkean vaatimustason. Soijapapujen viljelijät voivat vapaasti päättää soijapapujensa tuotannosta, myynnistä ja viennistä. Soijapapujen vientiveron mikään osa ei valtuuta tai määrää soijapapujen tuottajia tekemään mitään näistä päätöksistä.

(125)

Komissio oli eri mieltä siitä, että 82 kappaleessa selitetty valtuutus- tai määräyskäytäntö ei tässä tapauksessa täyty. Lisäksi CARBIOn väite, jonka mukaan soijapapujen viljelijät voivat vapaasti asettaa soijapapujen hinnan, on virheellinen. Tarkastuskäynnin aikana Argentiinan viranomaiset selittivät, että soijapapujen FOB-hinta on valtion asettama. Koska sekä soijapapujen vientihinta että kotimarkkinahinta ovat huomattavasti maailmanmarkkinahintaa alhaisemmat, soijapapujen viljelijöiden vapaus asettaa hintansa on rajallinen. Lopuksi CARBIO jättää huomiotta, että vientivero ei ole ainoa soijapapujen viljelijöitä ohjaileva Argentiinan viranomaisten kehittämä väline. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(126)

CARBIO kiisti myös 112 kappaleessa esitetyn komission päätelmän, jonka mukaan soijapapujen viljelijät eivät voisi myydä parempiin hintoihin, jotka vallitsisivat Argentiinassa ilman näitä toimenpiteitä, ja viittasi sisäisen kaupan komission tutkimukseen, jossa todetaan, että vientiveron poistaminen soijapavuilta nostaisi soijapapujen kotimaanhintoja vain 1,2 prosentilla (57).

(127)

Komissio totesi kuitenkin, että American Journal of Agricultural Economics -lehdessä julkaistun tutkimuksen (58) mukaan soijapapujen kotimarkkinahinta voisi ilman vientiveroa olla paljon suurempi, jopa 26,0 prosenttia. CARBIOn mainitsemassa tutkimuksessa osoitettiin, että vientiveron poistaminen soijapavuilta laskisi soijapapujen maailmanmarkkinahintaa 18 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että jos 23,5 prosentin vientivero poistettaisiin, Argentiinan hinnan ja maailmanmarkkinahinnan ero poistuisi lähes kokonaan.

(128)

Sen vuoksi komissio toisti päätelmän, jonka mukaan soijapapujen viljelijät johdatellaan edelleen viljelemään ja myymään soijapapuja Argentiinassa, eikä niiden sallita myydä parempiin hintoihin, jotka vallitsisivat Argentiinassa ilman näitä toimenpiteitä.

(129)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset ja CARBIO toistivat väitteensä, joiden mukaan

(130)

Argentiinan viranomaiset ja CARBIO eivät yhtyneet komission oikeudelliseen tulkintaan käsitteistä ”valtuuttaa” ja ”määrätä”. Argentiinan viranomaiset väittivät, että komission arvio taloudellisesta tuesta muistuttaa voimakkaasti niin kutsuttua ”vaikutuksiin perustuvaa lähestymistapaa”, joka nimenomaisesti ja kategorisesti hylättiin WTO:n oikeuskäytännössä.

(131)

CARBIO väitti vielä, että soijapapujen nykyinen maailmanmarkkinahinta ei vastaa sitä, mikä olisi Argentiinan soijapapujen kotimarkkinahinta ilman vientiveroa.

(132)

Koska Argentiinan viranomaiset ja CARBIO vain toistivat aiemmin esittämänsä väitteet mutta eivät kyenneet perustelemaan niistä mitään, komissio hylkäsi ne.

(133)

Tämän jälkeen komissio arvioi, ovatko Argentiinan soijapapujen viljelijät yksityisiä elimiä, jotka Argentiinan viranomaiset ovat valtuuttaneet tai määränneet perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan tarkoituksessa.

(134)

Otokseen valitut argentiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat hankkivat kaikki biodieselin tuotannossa käytetyt soijapavut kotimaisista lähteistä. Ne hankittiin yksityisiltä soijapaputiloilta lukuun ottamatta pieniä määriä soijapapuja, jotka hankittiin valtio-omisteisesta YPF-yrityksestä.

(135)

Tämän vuoksi komissio katsoi, että käytettävissä olevien tietojen perusteella kaikki soijapapujen viljelijät ovat yksityisiä elimiä, jotka Argentiinan viranomaiset ovat valtuuttaneet perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan mukaisesti tarjoamaan soijapapuja riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

(136)

Seuraavassa vaiheessa komissio tarkisti, toteuttavatko soijapapujen viljelijät tosiasiallisesti Argentiinan valtion politiikkaa ja tarjoavat soijapapuja riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Tätä varten Argentiinan markkinoiden kehittymistä oli analysoitava yksityiskohtaisesti asianmukaisten vertailuarvojen perusteella. Johdanto-osan 64 kappaleessa esitettyjen päätelmien mukaisesti komissio päätti osittain käyttää käytettävissä olevia tietoja määrittääkseen, ovatko soijapapujen viljelijät tarjonneet soijapapuja riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

(137)

Toteuttamalla 84–116 kappaleessa kuvatut toimenpiteet Argentiinan viranomaiset johdattelivat soijapapujen viljelijät myymään paikallisesti alhaisemmilla hinnoilla kuin ne muutoin olisivat myyneet (toisin sanoen ilman kyseisiä toimenpiteitä soijapapujen viljelijät olisivat vieneet soijapapuja huomattavasti korkeampaan maailmanmarkkinahintaan tai yksinkertaisesti mukauttaneet tarjontansa markkinarajoituksiin). Soijapapujen viljelijät eivät kuitenkaan tehneet niin, koska Argentiinan viranomaisten politiikkana oli edistää jatkojalostus- eli biodieselteollisuuden kehittymistä.

(138)

Kuten taulukosta 1 ilmenee, lähes koko soijapapujen kotimainen kulutus jalostetaan edelleen soijaöljyksi murskaamalla. Soijapapujen tuotantoa, vientiä, tuontia ja kotimaista murskaamista vuosien mittaan koskevat tiedot ovat seuraavat:

Taulukko 1

Argentiinan soijapapujen, soijaöljyn ja biodieselin tuotanto

(139)

Kuten taulukosta 1 käy ilmi, soijapapujen tuotanto kasvoi 26,7 miljoonasta tonnista vuonna 2001 40,5 miljoonaan tonniin vuonna 2006 (59). Soijapapujen vientiveron korottaminen ei johtanut soijapapujen tuotannon supistumiseen, vaan sen taloudellisesta näkökulmasta irrationaaliseen kasvuun. Jos Argentiinan viranomaisten erilaisin toimenpitein luomaa kannustinjärjestelmää ei olisi, vientirajoitusten alaisten toimittajien olisi sopeuduttava markkinaolosuhteisiin. Tässä tapauksessa soijapapujen viljelijät eivät kuitenkaan supistaisi tuotantoaan, vaan ne hyötyisivät myös poliittisesta tavoitteesta edistää ja kehittää kilpailukykyistä biodieselteollisuutta, mikä puolestaan edellyttää, että biodieselin tuottajien saataville asetetaan tarvittava määrä soijapapuja hinnoilla, jotka alittavat kansainväliset hinnat.

(140)

Kehityssuuntaus esitetään kaaviossa 2 (tonnia):

Kaavio 2

Soijapapujen jalostus Argentiinassa

Soijapapujen murskaus

Soijapapujen tuonti

Soijapapujen vienti

Soijapapujen tuotanto

2017

2016

2015

2014

2013

2012

2011

2010

2009

2008

2007

Lähde: Johdanto-osan 138 kappaleen taulukossa esitetyt tiedot.

(141)

Taulukosta 1 ja kaaviosta 2 käy ilmi, että käytännössä kaikki kotimaassa kulutettu soijapaputuotanto meni murskattavaksi ja siitä saadun soijaöljyn kotimainen kulutus käytettiin pääasiassa biodieselin tuotantoon.

(142)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CARBIO väitti komission väittävän, että kaikki kotimarkkinoilla myydyt soijapavut käytettiin yksinomaan biodieselin tuotantoon. Komission mukaan näin ei ole. Kuten 141 kappaleessa todetaan, soijapapuja myydään kotimarkkinoilla soijaöljyksi ja soijajauhoksi murskaamista varten. Tuloksena olevaa soijaöljyä käytetään biodieselin valmistukseen, koska soijaöljylle ei ole merkittäviä kotimaisia markkinoita Argentiinassa. Jonkin verran soijaöljyä ja soijajauhoa menee vientiin.

(143)

Soijapapuja menee vientiin vasta, kun sekä soijapapujen murskaamisen että biodieselin tuotannon kotimainen kulutus on täysin tyydytetty. Taulukosta 1 ja kaaviosta 2 ilmenee myös, että soijapapujen vienti on vientirajoitusten soveltamisvuosina ollut olematonta tai hyvin vähäistä. Tämä käy ilmi myös otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien liiketoimintamallista. Yksikään niistä ei tuonut soijapapuja biodieselin tuotantoon. Sen sijaan ne toivat soijapapuja murskaamoissaan käytettäviksi, minkä jälkeen ne veivät kaiken tuloksena syntyvän soijaöljyn ja -jauhon Argentiinan ulkopuolelle.

(144)

Argentiinan viranomaisten toimenpiteiden ensisijainen tavoite on näin saavutettu: kotimaassa tuotetut soijapavut ovat täysin täyttäneet kotimaista biodieselin tuotantopanosta koskevan kotimaisen kysynnän soijapapujen tuottajien vahingoksi, sillä ilman vientirajoituksia ne mieluummin optimoisivat voittonsa ja joko veisivät kaiken tuotantonsa tai myisivät sen kotimarkkinoilla korkeammilla hinnoilla.

(145)

Asiaa koskevan WTO:n oikeuskäytännön mukaan, kuten erityisesti 78 kappaleessa selitetään, viranomaisten olisi yleensä esitettävä tuotantopanosten toimittajille jonkinlainen uhkaus tai kannustin, jotta voidaan osoittaa valtuutuksen tai määräyksen olemassaolo. Harkinnanvaran antaminen ei automaattisesti poista tätä päätelmää. Tämä tapauskohtainen analyysi perustuu näyttöön. Tässä tapauksessa on merkillepantavaa, että vienti on melko vähäistä erittäin kansainvälisillä hyödykemarkkinoilla, joilla Argentiina on yksi maailman johtavista soijapapujen tuottajista, erityisesti kun otetaan huomioon, että hinta kansainvälisillä markkinoilla on huomattavasti Argentiinan kotimaista hintaa korkeampi (ks. kappale 158, kaavio 3).

(146)

Argentiinan lainsäädännön sisältämä näyttö (ks. 91–99 kappale) osoittaa, että Argentiinan viranomaisten poliittisena tavoitteena on kehittää ja suosia korkeamman lisäarvon jatkojalostusteollisuutta, biodieselteollisuus mukaan lukien. Lisäksi ne ovat selvästi asettaneet tavoitteekseen suojella jatkojalostusteollisuutta kansainvälisten hintojen nousulta.

(147)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen CARBIO väitti, että komissio ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että soijapavuntuottajat haluaisivat mieluummin optimoida voittonsa.

(148)

Koska komissio ei saanut suoria tietoja soijapapujen viljelijöiltä, kuten 61–64 kappaleessa selitetään, komissio oletti soijapapujen viljelijöiden olevan rationaalisia markkinatalouden toimijoita, jotka optimoivat etunsa aina kun se on mahdollista. Siksi voidaan pitää järjettömänä päätöstä lisätä soijapapujen tuotantoa hintojen laskiessa kasvavan vientiveron vuoksi. Se, että soijapapujen viljelijät jatkavat soijapapujen toimittamista huolimatta Argentiinan viranomaisten toteuttamista erilaisista rajoittavista toimenpiteistä, johtuu siitä, että Argentiinan viranomaiset ovat toteuttaneet toimia, joilla soijapapujen viljelijät johdatellaan toimimaan valtion toimintapoliittisten tavoitteiden mukaisesti biodieselteollisuuden tukemiseksi. Sen vuoksi väite hylättiin.

(149)

Argentiinan viranomaiset väittivät, että ei ole osoitettu, että soijapapujen jalostusta Argentiinassa olisi muutettu millään lailla soijapapujen vientiverojen tuloksena.

(150)

Komissio ei ole samaa mieltä asiasta. Komissio muistutti aluksi, että Argentiinan viranomaiset eivät ole auttaneet komissiota hankkimaan tarvittavia tietoja soijapapujen viljelijöiltä, jotta se voisi paremmin arvioida niiden käyttäytymistä. Näin ollen komissio katsoi, että käytettävissä olevien tietojen perusteella Argentiinan viranomaisten toimenpiteet (vientivero mukaan luettuna) muuttivat soijapapujen viljelijöiden käyttäytymistä Argentiinan viranomaisten tavoittelemien vaikutusten aikaansaamiseksi. Kuten taulukosta 1 käy ilmi, soijapapujen tuotanto kasvoi huomattavasti huolimatta siitä, että soijapapujen vientiveroa korotettiin vuonna 2007 eli biodieselin laajamittaisen tuotannon alkaessa. Tämän lisäksi soijaöljyn vienti korvattiin suurelta osin biodieselin viennillä samalla ajanjaksolla, mikä osoittaa, että Argentiinan viranomaisten toimenpiteet ovat johtaneet rakennemuutokseen biodieselteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi. Näin ollen väite hylättiin.

(151)

On myös selvää, että lukemattomat pienet soijapapujen viljelijät (noin 64 000 viljelijää) johdatellaan näillä politiikoilla myymään lähes koko tuotantonsa kotimarkkinoilla alhaisempiin hintoihin kuin mitä ne olisivat muutoin saaneet kansainvälisillä markkinoilla, vaikka Argentiinan viranomaiset eivät muodollisesti estäneetkään niitä viemästä tuotteitaan. Asiakirja-aineistossa ei ole näyttöä siitä, että Argentiinan viranomaiset pyrkisivät millään tavoin kannustamaan ja/tai aktiivisesti tukemaan viennin lisäämistä suoraan tai välillisesti ja siten maksimoimaan soijapapujen viljelijöiden voitot huolimatta siitä, että pienviljelijöillä on tunnetusti vaikeuksia löytää asiakkaita ulkomailta, kommunikoida vieraalla kielellä ja hoitaa kaikki vientiä koskevat raskaat hallinnolliset muodollisuudet.

(152)

Koska asiakirja-aineistossa ei ollut muuta vastakkaista näyttöä ja koska Argentiinan viranomaiset eivät tehneet riittävästi yhteistyötä asianmukaisten todisteiden ja tietojen toimittamiseksi tältä osin, komissio päätteli, että tämä näyttö osoittaa, että soijapapujen viljelijät johdatellaan myymään tuotantonsa kotimaan jatkojalostusteollisuuden (biodieselin tuottajat mukaan luettuina) eduksi sen sijaan, että pyrittäisiin maksimoimaan niiden tuotto esimerkiksi etsimällä muita tapoja, kuten tuotannon mukauttaminen tai peräti siirtyminen muuntyyppiseen tuotantoon (esim. muihin viljoihin).

(153)

Se, että soijapapujen viljelijöillä on vielä jonkin verran päätösvaltaa myydä ainakin muodollisesti ulkomailla ja että vientiä tapahtui vaikkakin erittäin vähän, ei horjuta pääasiallista päätelmää valtuutuksen tai määräämisen olemassaolosta WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti asiassa DRAMS (60).

(154)

Lisäksi komissio analysoi Argentiinan viranomaisten soijapapujen kotimarkkinahintoja koskevien toimenpiteiden mahdollista vaikutusta soijapapujen saatavuuteen Argentiinassa.

(155)

Komissio käytti Argentiinan soijapapujen keskimääräistä kotimarkkinahintaa, joka perustuu Buenos Airesin viljapörssin Rosarion, Bahia Blancan ja Quequenin maakuntia koskeviin kuukausitietoihin, jotka maa- ja elinkeinoministeriö toimittaa maatasolla.

(156)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat toivat jonkin verran soijapapuja. Vaikka yritykset eivät käyttäneet tätä tuontia biodieselin tuotantoon – sitä käytettiin valmistettaessa soijaöljyä, joka sitten vietiin – tämän tuonnin hintaa voitiin pitää edustavana, koska soijapavut tuotiin murskattaviksi ja jälleenvietiin soijaöljynä ja niiden hinta vastasi soijapapujen maailmanmarkkinahintaa.

(157)

Kotimaan hintaa verrattiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kuukausittaiseen soijapapujen keskimääräiseen FOB-tuontihintaan.

(158)

Kaaviossa 3 esitetään tarkastelujakson hintavaihtelut sekä Argentiinan kotimarkkinahinnan ja maailmanmarkkinahinnan välinen ero prosentteina.

Kaavio 3

Argentiinan kotimarkkinahinnat ja maailmanmarkkinahinta

Argentiinan kotimarkkinahinta (ARS/t)

Hintaero (%)

Maailmanmarkkinahinta (ARS/t)

2017M11

2017M09

2017M07

2017M05

2017M03

2017M01

2016M11

2016M09

2016M07

2016M05

2016M03

2016M01

2015M11

2015M09

2015M07

2015M05

2015M03

2015M01

Lähde: Bloomberg ja Argentiinan viranomaisten julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella toimittamat tiedot.

(159)

Kaaviossa 3 esitetään Argentiinan kotimarkkinahinnan ja maailmanmarkkinahinnan välinen ero, joka voidaan selittää pääasiassa soijapapujen vientiverolla. Argentiinan viranomaisten määräävä politiikkaa estää soijapapujen viljelijöitä saamasta maailmanmarkkinahintoihin perustuvia voittoja. Soijapapujen viljelijöiltä on tosiasiallisesti evätty mahdollisuus tehdä järkevä valinta eli myydä kansainvälisillä markkinoilla huomattavasti korkeammilla hinnoilla.

(160)

Sen sijaan ne saavat samansuuruista voittoa sekä kotimaisilla että kansainvälisillä markkinoilla, koska kotimarkkinahinnat laskevat vientiveron määrällä. Näin ollen Argentiinan viranomaiset polkevat kotimarkkinahintoja kotimaisen jalostusteollisuuden eduksi.

(161)

Argentiinan viranomaiset määräävät soijapapujen viljelijöitä eväämällä niiltä mahdollisuuden tehdä järkeviä valintoja. Kuten kaaviosta voidaan todeta, kotimarkkinahintojen ja kansainvälisten hintojen välinen hintaero on edelleen huomattava, ja se on myös suojannut biodieselteollisuutta ja kaikkia muita tuotantoketjun loppupään toimialoja (kuten murskaamoja, jotka on pääasiassa yhdistetty biodieselin tuottajiin) korkeimmilta hinnankorotuksilta kansainvälisillä markkinoilla.

(162)

Näin ollen Argentiinan viranomaisten toimenpiteillä on saavutettu ennalta määritelty tavoite eli kotimarkkinahintojen laskeminen kansainvälisten hintojen noustessa, mikä hyödyttää biodieselteollisuutta ja muuta kotimaista lisäarvoa tuottavaa teollisuutta.

(163)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että argentiinalaiset soijapapujen viljelijät on valtuutettu tai määrätty tarjoamaan soijapapuja kotimaiselle biodieselteollisuudelle riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

(164)

”Normaalisti kuuluvaa tehtävää” koskevasta perusteesta, jota paneeli (61) ei ole vielä selventänyt tarkemmin, komissio katsoi, että maassa sijaitsevien raaka-aineiden tarjoaminen kansallisille yrityksille on tehtävä, joka kuuluu tavanomaisesti julkisille viranomaisille. Yleisen kansainvälisen lainsäädännön mukaan valtioilla on suvereeni oikeus luonnonvaroihinsa. Niillä on suuri harkintavalta siinä, miten ne järjestävät luonnonvarojen hyödyntämisen, mutta yleensä ne käyttävät tässä valtion sääntelyvaltaa. Tässä yhteydessä on merkityksetöntä, harjoittavatko viranomaiset tavanomaisesti tätä tehtävää (62). Sen vuoksi komissio katsoi, että Argentiinan maaperässä viljeltyjen soijapapujen tarjoaminen Argentiinan biodieselteollisuudelle on tehtävä, joka kuuluu tavanomaisesti viranomaisille.

(165)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen CARBIO vastusti komission päätöstä, jonka mukaan valtio on vastuussa kyseisessä valtiossa viljeltyjen soijapapujen yksityisomistuksessa olevien toimittajien tekemistä päätöksistä. Perusteen ”normaalisti kuuluva” täyttämiseksi CARBIO väitti, että kaikki soijapapuja koskevat päätökset on tehtävä julkista tarkoitusta varten. CARBIO kuitenkin totesi huomautuksissaan, että ”valtio voi päättää ryhtyä toimiin omien luonnonvarojensa suhteen”. Tämä vahvistaa komission näkemyksen, että tällainen toimivalta johtaa yleensä valtion sääntelyvaltaan, jolla järjestetään valtion luonnonvarojen hyödyntäminen. Sen vuoksi ei ole tarpeen, että kaikki soijapapuja koskevat päätökset tehdään perusteen ”normaalisti kuuluva” täyttämiseksi. Muussa tapauksessa tällaisia yhteisöjä voitaisiin pitää ”julkisina eliminä” ja niiden toiminta johtuu valtiosta, mikä ei toteudu valtuutuksen tai määräyksen tapauksessa. Jälkimmäisessä tapauksessa ei ole tarpeen, että kaikki yksityisten elinten toimet johtuisivat valtiosta, vaan ainoastaan tutkittavana oleva toimi (esim. tuotantopanosten tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan). Näin ollen komissio hylkäsi väitteen ja päätteli, että raaka-aineiden, kuten soijapapujen, tarjoaminen yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin (kuten biodieselteollisuuden kehittämiseen) on tehtävä, joka kuuluu tavallisesti julkisille viranomaisille.

(166)

Mitä tulee perusteeseen ”ei missään todellisessa merkityksessä eroa”, komissio huomauttaa, että teksti on peräisin paneelin vuoden 1960 raportista, joka koski XVI:5 artiklan nojalla tehtyä tarkastelua, ja jossa samalla tavalla muotoiltua tekstiä käytettiin tuottajan rahoittamista maksuista, joiden ei todellisuudessa katsottu eroavan verotukseen ja tukeen liittyvistä viranomaisten käytännöistä (63). Tätä taustaa vasten peruste edellyttää positiivista havaintoa siitä, että valtuutettujen yksityisten elinten harjoittama tavaroiden tarjoaminen ei todellisuudessa eroa mahdollisesta tilanteesta, jossa viranomaiset olisivat tarjonneet nämä tavarat itse. Komissio katsoo, että näin on tapahtunut. Sen sijaan, että Argentiinan viranomaiset tarjoaisivat tuotantopanoksia suoraan biodieselteollisuudelle yleisten poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi eli biodieselteollisuuden ja sen vientipotentiaalin kehittämiseksi, ne ovat toimenpiteillään johdatelleet yksityiset toimijat tekemään sen puolestaan.

(167)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset ja CARBIO väittivät, ettei komissio toimittanut mitään näyttöä siitä, että yksityisomistuksessa olevien toimittajien tekemät päätökset Argentiinassa yksityisomistuksessa olevalla maalla viljeltyjen soijapapujen tuotannosta ja myynnistä olisivat Argentiinan viranomaisten tehtäviin normaalisti kuuluva toiminto.

(168)

Kuten komissio totesi 164 kappaleessa, se katsoo, että maassa sijaitsevien raaka-aineiden tarjoaminen kotimaisille yrityksille on toiminto, joka normaalisti kuuluu hallituksen tehtäviin. Argentiinan viranomaiset tai CARBIO eivät toimittaneet mitään asiasisältöön liittyviä väitteitä tai todisteita, jotka kumoaisivat tämän päätelmän, ja sen vuoksi väite hylättiin. Argentiinan viranomaiset käyttävät soijapapujen viljelijöitä erityisen poliittisen tavoitteen saavuttamiseen, mikä ei poikkea tilanteesta, jossa Argentiinan viranomaiset itse olisivat soijapapujen viljelijöitä.

(169)

Argentiinan viranomaiset ovat toteuttaneet joukon toimenpiteitä, joihin kuuluu vientiveroja, määrällisiä rajoituksia, kotimaisille tuottajille maksettavia tukia ja julkisia poliittisia lausuntoja, joilla ne ovat ohjanneet soijapapujen viljelijät myymään paikallisesti ja ’valtuuttaneet’ tai ’määränneet’ ne tarjoamaan tätä raaka-ainetta Argentiinassa riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Kyseisillä toimenpiteillä saavutettiin haluttu vaikutus eli vääristettiin soijapapujen kotimarkkinoita Argentiinassa ja painettiin hinnat keinotekoisen matalalle tasolle jatkojalostus- eli biodieselteollisuuden eduksi. Soijapapujen tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan on tavanomaisesti julkisten viranomaisten tehtävä, kun otetaan huomioon, että biodieselteollisuuden tukeminen on julkinen tavoite, eikä soijapapujen viljelijöiden tuottajayritysten käytäntö suorittaa tämä tehtävä eroa missään mielessä käytännöistä, joita valtio tavallisesti noudattaa pyrkiessään samankaltaisiin poliittisiin tavoitteisiin muilla tukimuodoilla (kuten avustukset tai kantamatta jätetty tulo).

(170)

Näin ollen komissio päätteli, että Argentiinan viranomaiset antoivat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv ja iii alakohdan mukaista välillistä taloudellista tukea, sellaisena kuin se on tulkittuna ja sovellettuna tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1.1 kohdan (a)(1) alakohdan (iv) ja (iii) alakohdan mukaisesti.

(171)

Komissio katsoo, että luokat ”taloudellinen tuki” / ”tulo- tai hintatuki” eivät sulje toisiaan pois. Valituselin on itse asiassa vahvistanut, että niiden valtion toimenpiteiden valikoimaa, joilla voidaan antaa taloudellista tukea [”taloudellisena myötävaikutuksena”], laajennetaan edelleen 1.1(a) artiklan 2 kohdassa esitetyn ’tulo- tai hintatuen’ käsitteellä (64). Tämä tulkinta myös vastaa tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen tavoitetta ja tarkoitusta eli ”sekä tukien että tasoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvien GATT-periaatteiden vahvistamista ja parantamista” (65).

(172)

Vuoden 1994 GATT-sopimuksen XVI artikla kattaa ”minkä tahansa sellaisen tuen (kaikenlainen tulo- ja hintatuki mukaan luettuna) ... joka on omiaan välittömästi tai välillisesti lisäämään jonkin tuotteen vientiä toisen sopimuspuolen alueelta tai supistamaan jonkin tuotteen tuontia sen alueelle”.

(173)

Ilmaisu ”any form” (kaikenlainen) tarkoittaa tämän tukimuodon laajaa soveltamisalaa siinä mielessä, että se sisältää kaikki muodot, joissa annetaan välittömästi tai välillisesti tulo- tai hintatukea. Tässä mielessä ilmaisun ”form” sanakirjamerkityksellä viitataan ”johonkin niistä erilaisista tavoista, joilla jokin asia on olemassa tai ilmenee”; ”a species, kind, or variety” tai ”manner, method, way” (66) (laji, laatu, tyyppi, tapa, keino, menetelmä). Näin ollen ”kaikenlaisella” tarkoitetaan mitä tahansa tapaa tai muotoa, jolla valtio antaa tulo- tai hintatukea.

(174)

Ilmaisulla ”support” (tuki) tarkoitetaan ”tointa, jolla lisätään tai ylläpidetään jonkin arvoa” (67). Käsitettä ”tuki” käytetään usein maatalouden yhteydessä viitattaessa valtion tukiohjelmiin (68). Tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1.1 kohdan (a)(2) alakohdassa tarkoitetaan tässä tapauksessa hallituksen toimia, joilla myötävaikutetaan jonkun saaman hinnan tai tulon arvon ylläpitämiseen.

(175)

Lopuksi ilmaisulla ”GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan tarkoittamassa merkityksessä” tarkoitetaan kaikkia tulo- tai hintatukien muotoja, jotka välittömästi tai välillisesti lisäävät ”minkä tahansa tuotteen” vientiä WTO:n jäsenen alueelta tai supistavat kyseisen tuotteen tuontia sen alueelle. Tätä mahdollista tai todellista vaikutusta pohditaan nimenomaisesti GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohdassa: ”… (kaikenlainen tulo- ja hintatuki mukaan luettuna) ... joka on omiaan välittömästi tai välillisesti lisäämään jonkin tuotteen vientiä toisen sopimuspuolen alueelta tai supistamaan jonkin tuotteen tuontia sen alueelle”.

(176)

Yhteenvetona voidaan todeta, että perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohta kattaa kaikentyyppiset valtion toimenpiteet, joilla suoraan tai välillisesti annetaan tulo- tai hintatukea jollekulle ja joiden mahdollisena tai todellisena vaikutuksena (69) on minkä tahansa tuotteen viennin lisääntyminen WTO:n jäsenen alueelta tai kyseisen tuotteen tuonnin supistuminen kyseisen jäsenvaltion alueelle. Tämä tulkinta myös vastaa tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen tavoitetta ja tarkoitusta eli ”sekä tukien että tasoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvien GATT-periaatteiden vahvistamista ja parantamista” (70).

(177)

Tämän tulkinnan mukaisesti sen lisäksi, että komissio tarkasteli, voidaanko Argentiinan viranomaisten toimenpidevalikoimaa pitää ”taloudellisena tukena” siinä muodossa, että tavaroita toimitetaan riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan, se arvioi myös sitä, voidaanko Argentiinan viranomaisten toimenpiteitä pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisena tulo- tai hintatukena. Näin tehdessään komissio tutki ensin, aikovatko Argentiinan viranomaiset tukea biodieselteollisuuden luomista ja kehittämistä, toiseksi, mitä toimenpiteitä Argentiinan viranomaiset ovat toteuttaneet biodieselteollisuuden tukemiseksi, ja kolmanneksi, voidaanko näitä toimenpiteitä pitää ”minkä tahansa tyyppisenä tulo- tai hintatukena” GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan tarkoittamassa merkityksessä.

(178)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset ja CARBIO väittivät, että komissio tukeutui perusteettomasti perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa käytettyyn ilmaisuun ”tulo- tai hintatuki missä tahansa merkityksessä” väittämällä, että se kattaa ”kaikki muodot, joilla välittömästi tai välillisesti annetaan tulo- tai hintatukea” ja ”kaikki tavat tai keinot, joilla valtio antaa tulo- tai hintatukea jollekulle”.

(179)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Se teki päätöksensä WTO:n oikeuskäytännön ja ”tulo- tai hintatuen” tulkinnan mukaisesti. Kuten 186–195 kappaleessa selitetään, sen lisäksi, että komissio tutki Argentiinan viranomaisten toteuttamien toimenpiteiden vaikutuksia, se analysoi huolellisesti Argentiinan viranomaisten toteuttamien toimenpiteiden poliittisia tavoitteita sekä niiden luonnetta ja rakennetta ja päätteli, että biodieselin ja soijapapujen hinta Argentiinan kotimarkkinoilla ”sisältää valtion suoran markkinaintervention, jolla pyritään asettamaan tavaran hinta tietylle tasolle” (71). Argentiinan viranomaisten poliittisten tavoitteiden tuloksena biodieselin kotimarkkinahinnat ovat viedyn biodieselin hintaan verrattuna keinotekoisen korkeat, ja ne tukevat kotimaisen biodieselin tuotannonalaa (ks. 189 ja 195 kappale). Samalla soijapapujen hinta on soijapapujen vientiverolla asetettu keinotekoisen alhaiselle tasolle, mikä myös tukee kotimaista biodieselteollisuutta.

(180)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset eivät hyväksyneet komission tulkintaa siitä, että luokat ”taloudellinen tuki” / ”tulo- tai hintatuki” eivät sulje toisiaan pois tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1.1 kohdan (a)(2) alakohdan ’tai’-konjunktion takia.

(181)

Komissio selitti 171 kappaleessa, miksi se ei pitänyt näitä luokkia toisensa poissulkevina. Tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen tekstissä käytetty sana ’tai’ ei muuttanut komission perusteluja, minkä vuoksi väite hylättiin.

(182)

Argentiinan viranomaiset toistivat väitteensä, jonka mukaan komission päätelmät perustuvat ilmaisun ”minkä tahansa tyyppinen tulo- tai hintatuki”, sellaisena kuin sitä käytetään tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1.1 kohdan (a)(2) alakohdassa, epäasianmukaisen laajaan tulkintaan ja että jotta vientiverojärjestelmä kuuluisi 1 artiklan 1.1 kohdan (a)(2) alakohdan soveltamisalaan, komissio soveltaa ”vaikutuksiin perustuvaa lähestymistapaa”, joka on ristiriidassa WTO:n oikeuskäytännön kanssa.

(183)

Koska Argentiinan viranomaiset eivät esittäneet uusia todisteita komission päätelmien kumoamiseksi, komissio hylkäsi väitteet.

(184)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen myös CARBIO kiisti tulo- ja hintatukea koskevat komission päätelmät ja siteerasi edukseen toista osuutta paneelin raportista asiassa Kiina – GOES (72). CARBIOn mukaan tulo- ja hintatuki ei kata tilanteita, joissa ”hintojen muutos on välillinen seuraus valtion toisenlaisesta toimenpiteestä” (73).

(185)

Komissio katsoi, että CARBIOn viittauksella oikeuskäytäntöön asiassa Kiina – GOES ei ole merkitystä tässä tapauksessa, jossa tulo- tai hintatukea koskevat päätelmät eivät perustu välillisiin hintavaikutuksiin vaan Argentiinan viranomaisten toimiin, jotka ovat suunniteltuja ja joiden tavoitteena on biodieselteollisuutta tukeva hintavaikutus. Näin ollen tämä väite hylätään.

(186)

Edellä 89–100 kappaleessa viitatut säädökset osoittavat, että Argentiinan viranomaisten selkeänä politiikkana on tukea kotimaisen biodieselteollisuuden perustamista ja kehittämistä. Argentiinan viranomaiset loivat erityisesti 12. toukokuuta 2006 annetulla lailla 26.093 (74) järjestelmän, jolla edistetään biopolttoaineiden, myös biodieselin, kotimaista tuotantoa ja käyttöä. Kyseisellä lailla perustettiin täytäntöönpanoviranomainen, jonka tehtävänä on edistää ja valvoa biopolttoaineiden kestävää tuotantoa ja käyttöä (75). Lisäksi kyseisessä laissa säädetään, että maatalous-, kotieläin-, kalastus- ja elintarvikeosaston on kannustettava sellaisten biopolttoaineiden tuotantoon tarkoitettujen kasvien käyttöön, jotka edistävät maatalousalan tuotannon monipuolistamista, pienten ja keskisuurten yritysten osaston on tuettava biopolttoainetuotantoon tarkoitettujen pääomien hankkimista pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, ja tiede-, teknologia- ja tuotannollisten innovaatioiden osaston on edistettävä teknologian tutkimusta, yhteistyötä ja siirtoa pienten ja keskisuurten yritysten ja kansallisen tiede-, teknologia- ja innovaatiojärjestelmän asiaankuuluvien laitosten välillä (76).

(187)

Argentiinan viranomaiset ovat antaneet selkeää tukea vuodesta 2001, jolloin asetus 1396 (77) tuli voimaan. Kyseisellä asetuksella luotiin biodieselin kilpailukykysuunnitelma, jossa tuottajat vapautetaan verosta ”biodieselin kehityksen edistämiseksi” ja jossa todetaan, että ”nestemäisten polttoaineiden ja maakaasun verotus on keskeinen väline taloudellisten signaalien lähettämistä varten” (korostus lisätty). Suunnitelmaa tuki vuonna 2001 biopolttoaineiden alivaltiosihteeri, joka vakuutti biodieselin tuotantohankkeiden vetäjille, että biodiesel pysyisi verovapaana polttoaineena, ja vahvisti Argentiinan viranomaisten roolin lupaamalla vakaan sääntelykehyksen luomisen ja ilmoittamalla, että biodieselhankkeissa voitaisiin hyödyntää teollisuuden menekinedistämisjärjestelmää ja -luottoja. Lisäksi alivaltiosihteeri ilmoitti, että biodieselin kehittämisen vetäjinä on oltava maataloustuottajia (78).

(188)

Kotimaisen biodieselin edistäminen vahvistettiin vuonna 2004 annetulla päätöslauselmalla 1156 (79), jolla perustettiin kansallinen biopolttoaineohjelma, jolla talous- ja tuotantoministeriö edisti kotimaisen biodieselteollisuuden teknistä kehitystä (80). Argentiinan viranomaiset nimenomaisesti pohtivat kotimaisen biodieselteollisuuden edistämistä osana Argentiinan makrotalousmallia (81).

(189)

Centro de Economía Internacional totesi vuonna 2011 (82), että kotimaisen biodieselin kehittämisellä pyrittiin pikemminkin maksimoimaan soijan lisäarvo kuin vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Biodieselteollisuuden kehittämisen syyt olivat tämän tutkimuslaitoksen mukaan muun muassa lisääntyneet mahdollisuudet toimittaa tuotteita ulkoisten markkinoiden tarpeisiin sekä vientitullien erot, jotka kannustavat tuottamaan suuremman lisäarvon tuotteita soijapapujen kaltaisten perustuotteiden sijasta (83).

(190)

Lisäksi valtiollisen yksikön, kansallisen maatalousteknologian laitoksen (Instituto Nacional de Tecnología Agropecuaria, INTA) vuonna 2011 toteuttaman tutkimuksen (84) mukaan ”biodieselmarkkinoille on yleistä, että valtio edistää niitä eri syistä erilaisilla politiikoilla”, ”toisin sanoen on todennäköistä, että markkinoita edistetään keinotekoisesti ja että ilman valtion läsnäoloa ne menettävät taloudellisen merkityksensä” ja että ”ilmeinen päätelmä on, että biodiesel ei näytä lisäävän soijapapujen tuotantoa, vaan syy-yhteys toimii vastakkaiseen suuntaan”.

(191)

Tämä tuki jatkui tutkimusajanjakson loppuun asti, sillä helmikuussa 2018 energiaministeri, Santa Fen kuvernööri ja CARBIO sopivat perustavansa yhteisen työryhmän, jonka tehtävänä on suunnitella ja parantaa kansallista biodieselstrategiaa (85).

(192)

Argentiinan viranomaiset perustivat vuonna 2010 kotimaisen markkinoille sekoitusvaltuutuksen, jonka mukaan Argentiinassa sijaitsevien polttoaineyhtiöiden on ostettava biodieseliä ja sekoitettava sitä mineraalidieseliin ennen myyntiä (86). Tämä sekoitusvaltuutus otettiin käyttöön yhdessä Argentiinan viranomaisten ja biodieselin tuottajien välisten biodieselin toimitussopimusten kanssa vuosina 2010–2015. Toimitussopimuksia tehtiin, ”koska biopolttoaineiden lisääminen maan energiajärjestelmään on tärkeää”, minkä vuoksi ”oli tarpeen vahvistaa selkeät suuntaviivat, joilla taataan kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten ehdottamien tavoitteiden saavuttaminen tehokkaasti ja vaikuttavasti” (87) ja ”ottaen huomioon kansallisvaltion tavoitteet edistää maatalousteollista toimintaa, joka tuottaa lisäarvoa kansallisella alueella tuotetuille raaka-aineille” (88).

(193)

Kuten 265–267 kappaleessa todetaan, Argentiinan viranomaiset eivät ole allekirjoittaneet yhtään biodieselin toimitussopimusta vuoden 2015 jälkeen, mutta ne myönsivät edelleen kiintiöitä ja asettivat hinnan, jolla sekoitusyhtiöiden oli ostettava biodieseliä. Kiintiö perustui odotettuun määrään, jonka kotimarkkinat tarvitsivat sekoitusvaltuutuksen täyttämiseen. Loput Argentiinasta tuotannosta voitiin ainoastaan viedä.

(194)

Tutkimusajanjaksolla biodieselin hinta kotimarkkinoilla asetettiin kuukausittain ja eriytettiin suurille, suurille integroitumattomille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille. Biodieselin kotimarkkinahinta laskettiin seuraavan kaavan mukaan:

Soijaöljyn hinta (maatalousministeriön julkaisema) + metanolin kustannus + työvoima- ja muut kustannukset + pääoman tuotto (asetettu 3 prosentiksi) (89)

(195)

Yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavien tuottajien ryhmistä ei saanut kiintiötä eikä toimittanut kotimaan markkinoille tutkimusajanjaksolla. Kotimarkkinoille asetetut keskihinnat näyttävät kuitenkin olevan keskimääräistä vientihintaa suurempia, erityisesti pienten, keskisuurten ja suurten integroimattomien biodieselin tuottajien osalta. Näin ollen, kun kotimaisen biodieselin hinta asetettiin keinotekoisesti keinotekoisen korkealle tasolle, Argentiinan viranomaiset noudattivat politiikkaa, jolla ne antoivat hintatukea kotimarkkinoilla myyville pienille ja keskisuurille biodieselteollisuuden yrityksille.

(196)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset kiistivät päätelmän, jonka mukaan biodieselin kotimarkkinahinta olisi asetettu keinotekoisen korkealle tasolle.

(197)

Komissio ei ole samaa mieltä asiasta. Biodieselin kotimarkkinahinnan arvioimiseksi komissio käytti Argentiinan viranomaisten toimittamia tietoja. Nämä julkiset tiedot osoittavat, että kotimarkkinahinta on Argentiinan viranomaisten asettama eikä sitä siis jätetty markkinavoimien määritettäväksi. Argentiinan viranomaiset eivät kiistäneet sitä, että ne asettavat biodieselin kotimarkkinahinnat. Lisäksi julkiset tiedot osoittivat, että markkinoille pääsevien yritysten (eli pienten ja keskisuurten yritysten) kotimarkkinoilla maksamat hinnat olivat itse asiassa korkeammat kuin vientihinta. Argentiinan viranomaiset eivät kiistäneet myöskään tätä hintaeroa. Sen vuoksi komissio päätteli, että biodieselin kotimarkkinahinta on asetettu keinotekoisen korkealle tasolle. Näin ollen väite hylättiin.

(198)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen Argentiinan viranomaiset väittivät, että väitetyn tulo- tai hintatuen ja siitä seuraavan viennin lisäyksen tai tuonnin supistumisen välinen syy-yhteys ei ole varmuudella osoitettu ja että suurimpia tuottajia estetään myymästä kotimaassa.

(199)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Sääntelemällä kotimaisia biodieselmarkkinoita ja myöntämällä kiintiöitä ainoastaan pienemmille biodieselyrityksille Argentiinan viranomaiset ovat luoneet tuotannonalan, jolla suurimpia tuottajia on estetty myymästä kotimarkkinoilla ja joka on näin ollen täysin vientisuuntautunut, mikä edistää biodieselteollisuuden vientikilpailukykyä. Lisäksi 209 kappaleessa olevassa taulukossa 2 esitetään tietoja Argentiinan biodieselin tuotannosta vuodesta 2008 (jolloin Argentiina aloitti laajamittaisen tuotannon) ja biodieselin viennistä. Taulukko 2 osoittaa, että biodieselin tuotannonalalle annettavalla tulotuella on ollut myönteinen vaikutus vientiin, koska ala on luotu vientisuuntautuneeksi tuotannonalaksi ja on sellainen yhä edelleen.

(200)

Kuten 186–191 kappaleessa selitetään, Argentiinan viranomaiset olivat selvästi ilmaisseet aikomuksensa tukea koko kotimaista biodieselteollisuutta riippumatta siitä, onko se kotimaahan vai vientiin suuntautunut. Yhdelläkään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei kuitenkaan ollut merkityksellistä kotimarkkinamyyntiä tutkimusajanjaksolla. Kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat selittivät, että kotimainen kysyntä tyydytettiin sellaisten pienten ja keskisuurten yritysten tarjonnalla, joille Argentiinan viranomaiset olivat myöntäneet kiintiöitä. Se, että suurille yrityksille asetettiin erityishinta, ei muuttanut sitä tosiseikkaa, että tutkimusajanjaksolla yksikään suuri yritys ei myynyt tuotetta kotimarkkinoilla. Estämällä biodieselteollisuutta myymästä kotimarkkinoilla Argentiinan viranomaiset siis vauhdittivat argentiinalaisen biodieselteollisuuden vientitoimintaa.

(201)

Sen vuoksi komissio päätteli, että Argentiinan viranomaisten aikomus tukea Argentiinan biodieselteollisuuden luomista ja kehittämistä on ilmeinen.

(202)

Kuten 186–201 kappaleessa todetaan, Argentiinan viranomaiset pyrkivät tukemaan biodieselteollisuutta toteuttamalla toimenpiteitä, joita olivat muun muassa soijapapujen vientiverot, muiden viljojen kuin soijapapujen vientikiintiöt, soijapapujen tuontikielto tutkimusajanjaksoa edeltävällä ajanjaksolla ja tukien myöntäminen soijapapujen viljelijöille Argentiinan kaikkein alikehittyneimmillä alueilla. Näillä toimenpiteillä Argentiinaan luotiin keinotekoiset, lokeroituneet ja matalahintaiset soijapapujen kotimaanmarkkinat, jotka hyödyttävät kotimaista biodieselteollisuutta. Lisäksi Argentiinan viranomaiset loivat vuonna 2006 annetulla biopolttoainelailla (90) menekinedistämisjärjestelmän biodieselin tuotantoa varten. Kuten myös 191 kappaleessa mainitaan, tämä tuki on jatkunut vielä tutkimusajanjakson jälkeenkin, kun Argentiinan viranomaiset perustivat muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa yhteisen työryhmän, jonka tehtävänä oli suunnitella ja parantaa kansallista biodieselstrategiaa. Tämän vuoksi komissio päättelee käytettävissä olevien tietojen perusteella, että Argentiinan viranomaiset ovat viime vuosikymmenen aikana toteuttaneet joukon toimenpiteitä biodieselteollisuuden luomiseksi, kehittämiseksi ja tukemiseksi.

(203)

Argentiinan viranomaiset antavat tulotukea biodieselteollisuudelle 186–201 kappaleessa kuvatuilla toimenpiteillä. Vaikka voitaisiinkin väittää, että Argentiinan viranomaisten soijapaputuottajiin kohdistamat toimenpiteet eivät ole valtuuttamista tai määräämistä, mikä ei pidä paikkaansa, komissio katsoo, että niillä vähintäänkin luodaan keinotekoiset sääntelyolot, joissa biodieselin tuottajat voivat hankkia soijapapuja halvemmalla kuin mitä kansainvälisesti on saatavilla. Argentiinan viranomaisten vuonna 2012 antamassa päätöslauselmassa (91) tunnustettiin, että biodieselteollisuus tuotti Argentiinan viranomaisten toteuttamien toimenpiteiden ansiosta peräti 25 prosentin voittoa vuonna 2012.

(204)

Lisäksi Argentiinan viranomaiset ovat ottaneet käyttöön pakolliset sekoitusvaatimukset, joten Argentiinassa sijaitsevien polttoaineyhtiöiden on ostettava biodieseliä Argentiinan viranomaisten asettamiin keinotekoisen korkeisiin hintoihin. Kuten 3.3 jaksossa selitetään, komissio ei sovella tasoitustoimenpiteitä biodieselin toimitussopimuksiin, koska vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tästä toimenpiteestä etua tutkimusajanjakson aikana. Se, että järjestelmä on käytössä, merkitsee kuitenkin sitä, että Argentiinan viranomaiset antavat myös hintatukea biodieselteollisuudelle.

(205)

Komissio toteaa myös, että Argentiinan viranomaiset ottivat vuonna 2006 annetulla biopolttoainelailla (92) käyttöön biodieselin tuotannon edistämistä koskevan järjestelmän, johon sisältyi kannustimien myöntäminen tämän tuotannonalan kehittämiseksi.

(206)

Kaikki nämä toimenpiteet osoittavat, että Argentiinan biodieselteollisuutta tuetaan ja edistetään keinotekoisesti. Argentiinan viranomaiset ovat jopa tunnustaneet tämän eräässä maatalousteknologian kansallisen instituutin julkaisussa, jossa todetaan, että ”on todennäköistä, että markkinoita edistetään keinotekoisesti ja että ilman valtion läsnäoloa ne menettävät taloudellisen merkityksensä” (93) ja että ”eriytetty vientivero on selvä kannustin biodieselin tuottamiseen ja että ilman valtion apua biodieselin markkinat eivät olisi kestävät ainoana myyntikohteena yrityksille, jotka ovat riippuvaisia öljyn ostamisesta markkinoilta” (94).

(207)

Näin ollen komissio päätteli, että Argentiinan viranomaiset antavat edellä mainittujen toimenpiteiden avulla suoraan tai välillisesti hinta- tai tulotukea biodieselteollisuudelle ja näin osaltaan edistävät sen kilpailukykyä.

(208)

Lisäksi kuten 199 ja 200 kappaleessa todetaan, Argentiinan biodieselteollisuus on ala, joka perustettiin vientisuuntautuneeksi ja jolla ovat voimassa maailmanmarkkinahinnat.

(209)

Kuten taulukosta 2 käy ilmi, argentiinalainen biodieselteollisuus perustettiin alun perin vientisuuntautuneeksi teollisuudenalaksi, jolla etenkin ensimmäisinä vuosina lähes kaikki biodieseltuotanto meni vientiin ja pääsi suurimmille vientimarkkinoille yleisen tullietuusjärjestelmän mukaisesti tullitta (95).

Taulukko 2

Argentiinan biodieselin tuotanto ja vienti (tonnia)

(210)

Kotimaiselle biodieselteollisuudelle annettu tuki suosi biodieselin vientiä siten, että biodieselin tuottajat pystyivät kilpailemaan epäreilulla tavalla muiden maiden biodieselin tuottajien kanssa, jotka eivät hyötyneet tuotantopanosten alhaisemmista hinnoista. Alhaisemmat kustannukset johtivat suurempiin tuloihin, jotka voitiin joko muuntaa lisävoitoksi tai käyttää hinnan alentamiseen tai molempia. Argentiinan biodieselteollisuuden pääkohteena ovat edelleen vientimarkkinat ja erityisesti unionin markkinat.

(211)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset olivat eri mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan Argentiinan viranomaisten käyttöönottamaa ’toimenpidekokonaisuutta’ voidaan pitää GATT 1994 -sopimuksen XIV artiklan ja tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1.1 kohdan (a)(2) alakohdan tarkoittamassa merkityksessä ”minkä tahansa tyyppisenä tulo- tai hintatukena”, joka johtaa biodieselin viennin kasvamiseen.

(212)

Koska Argentiinan viranomaiset eivät esittäneet muita perusteluja väitteensä tueksi, komissio hylkäsi tämän väitteen.

(213)

Näin ollen komissio päätteli, että Argentiinan viranomaiset antoivat toimenpidekokonaisuuden kautta suoraan tai välillisesti tulo- tai hintatukea biodieselteollisuudelle, mikä lisäsi biodieselin vientiä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(214)

Vahvistettuaan, että toimenpidekokonaisuus on Argentiinan viranomaisten yksityisten elinten valtuuttamisen tai määräämisen ja/tai tulo- tai hintatuen kautta annettavaa taloudellista tukea, komissio laski perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tuen määrän sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin annetun tutkimusajanjakson aikana.

(215)

Koska suurimalla osalla Argentiinan viranomaisten toimenpiteistä pyrittiin keinotekoisesti alentamaan soijapapujen kotimarkkinahintaa ja näin kasvattamaan argentiinalaisten biodieselin tuottajien tuloja, komissio tutki, koituiko Argentiinan viranomaisten tuesta etua biodieselin tuotannonalalle kotimaisten biodieselin tuottajien maksaman hinnan ja Argentiinassa soijapapujen osalta vallitseviin markkinaolosuhteisiin perustuvan vertailuhinnan välisen eron perusteella.

(216)

Komissio oletti, että tällainen ero johti argentiinalaisten biodieselin tuottajien saamiin suurempiin voittoihin ja näin ollen vähintäänkin vastasi Argentiinan viranomaisten antaman tulo- tai hintatuen avulla saatua etua. Vertailumenetelmällä varmistettiin myös, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton tässä tutkimuksessa mahdollistavia muita tukia, jotka myös antavat tulo- tai hintatukea argentiinalaisille biodieselin tuottajille, ei laskettu kahteen kertaan.

(217)

Komissio laski ensin otokseen valittujen argentiinalaisten tuottajien maksaman soijapapujen painotetun keskimääräisen ostohinnan tutkimusajanjaksolla. Painotettu keskiarvo laskettiin kuukausikohtaisesti soijapapujen viljelijöiden Argentiinan biodiesellaitoksiin tekemien toimitusten mukaan.

(218)

Keskimääräinen ostohinta perustui yritysten toimittamissa liiketoimikohtaisissa laskuluetteloissa ilmoitettuihin hintoihin (ilman alv:tä) ja määriin, jotka tarkastettiin tarkastuskäyntien aikana.

(219)

Tätä keskimääräistä hintaa oli verrattava asianmukaiseen viitehintaan. Perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan mukaan vastikkeen riittävyys on määritettävä suhteessa kyseisen hyödykkeen markkinoilla vallitseviin olosuhteisiin maassa, jossa toimitus tapahtuu, eli Argentiinassa, mukaan lukien hinta, laatu, saatavuus, markkinoitavuus, kuljetus ja muut ostoehdot (96). Tämä vastaa tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 14 artiklan d alakohtaa, ja sitä olisi tulkittava ja sovellettava sen mukaisesti.

(220)

Soijapavut ovat perushyödyke, ja Argentiinaan tuotavat soijapavut ovat verrattavissa kotimaassa viljeltyihin soijapapuihin. Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat toivat kaikki soijapavut CIF-hinnan perusteella, koska niiden hintataso oli keskimäärin sama alkuperästä riippumatta. Todelliset tuontihinnat CIF-ehdoin murskaamoille toimitettuina olivat samalla tasolla kuin maailmanmarkkinahinta, joka noteerataan FOB Meksikonlahdella. Kotimaassa viljeltyjen soijapapujen ostot suoritettiin useilla eri Incoterms-toimitusehdoilla. Valtaosa kotimaassa viljeltyjen soijapapujen ostoista toimitettiin kuitenkin siis kotimaisille murskauslaitoksille. Soijapapujen tuonti muodosti merkittävän osuuden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ostoista, 4,6 prosenttia. Nämä ostot jakautuivat satoihin liiketoimiin. Vaikka otokseen valituilla vientiä harjoittavilla tuottajilla oli eri toimittajia useissa naapurimaissa, tuontihinnan havaittiin olevan keskimäärin samalla tasolla, kuten 223 kappaleessa kuvataan.

(221)

Sen vuoksi komissio katsoi, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien soijapavuista maksamien todellisten hintojen katsotaan vastaavan vääristymättömiä markkinaolosuhteita Argentiinassa, mukaan lukien lopulliseen hintaan sisältyvät yleisesti sovellettavat toimitusmaksut (97).

(222)

Se, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tuontia ei käytetty biodieselin tuotantoon vaan soijaöljyn tuotantoon, ei muuta tätä päätelmää, koska tutkimusajanjakson aikana soijapapujen kysyntä biodieselin tuottamiseksi Argentiinassa katettiin kokonaisuudessaan kotimaisella soijapaputarjonnalla. Saatavilla olevien erilaisten soijapapujen laadussa ei myöskään ole eroja, joiden takia tuotuja soijapapuja ei voisi käyttää biodieselin tuotantoon. Näin ollen komissio katsoi, että kyseiset ostot muodostavat asianmukaisen vertailukohdan.

(223)

Tämän perusteella komissio käytti sijaishintana tosiasiallista hintaa, jolla otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat toivat Argentiinaan soijapapuja, jotka kaikki tulivat naapurimaista, koska se vastasi parhaiten näiden tuotteiden vääristymättömiä kotimarkkinahintoja. Kyseiset hinnat olivat samalla tasolla kuin maailmanmarkkinahinnat, ja keskimääräinen hinta tutkimusajanjaksolla oli 6 043 Argentiinan pesoa/tonni.

(224)

Sen jälkeen komissio vertasi argentiinalaisten tuottajien kotimaassa viljellystä soijasta maksettua hintaa soijapapujen painotettuun keskimääräiseen tuontihintaan kuukausikohtaisesti. Kaikki kyseinen tuonti tapahtui väliaikaisen maahantuonnin menettelyssä, minkä vuoksi siihen ei sovellettu tuontitulleja, ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tosiasiallisesti maksamaa hintaa pidetään riittävänä Argentiinassa vallitseviin markkinaehtoihin ja -olosuhteisiin nähden.

(225)

Erotuksen kokonaismäärä edustaa ”säästöä”, jonka argentiinalaiset biodieselin tuottajat saivat ostaessaan soijapapuja Argentiinan vääristyneiltä markkinoilta verrattuna hintaan, jonka ne olisivat maksaneet ilman vääristymiä. Viime kädessä tämä kokonaismäärä vastaa etua, jonka Argentiinan viranomaiset antoivat argentiinalaisille tuottajille tutkimusajanjakson aikana.

(226)

Komissio kohdisti perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseiset tukimäärät otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson aikaisen soijapohjaisen tuotannon kokonaisliikevaihtoon asianmukaisena nimittäjänä, koska tuki antoi etua soijapohjaisten tuotteiden koko tuotannolle eikä ainoastaan tarkasteltavana olevalle tuotteelle tai vientiin tarkoitetulle tuotannolle.

(227)

Tutkimusajanjakson jälkeisellä ajanjaksolle Argentiinan viranomaiset antoivat asetuksen 1343/2016 (98), jolla vahvistetaan soijapapujen ja soijaöljyn vientiveroprosentti. Veroprosenttia pienennetään 1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen 31 päivään joulukuuta 2019 saakka joka kuukausi 0,5 prosenttia. Tämän seurauksena soijapapujen vientivero laskee 18 prosenttiin vuoden 2019 lopussa.

(228)

Argentiinan viranomaiset antoivat 3. syyskuuta 2018 asetuksen 793/2018 (99), jolla soijapapuihin sovellettavan vientiveron määrä asetetaan 18 prosenttiin kyseisestä päivästä alkaen, mutta samalla pannaan täytäntöön viennin lisävero, jonka määrä on 4 Argentiinan pesoa vietyä Yhdysvaltain dollaria kohti ja vero lasketaan vietävien soijapapujen FOB-arvosta Yhdysvaltain dollareina ilmaistuna. Tämä osoittaa, että Argentiinan viranomaiset voivat milloin tahansa päättää muuttaa vientiveron määrää.

(229)

Tapahtumat sen jälkeen, kun komissio päätti olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä syyskuussa 2018, vahvistavat entisestään, että Argentiinan viranomaisilla on oikeus mukauttaa vientiverojärjestelmää säännöllisesti. Asetuksella käyttöönotettu viennin kokonaisveron 12 prosentin yläraja nostettiin 33 prosenttiin jo vuoden 2019 talousarvion hyväksymisestä annetulla lailla, ja tämä yläraja voidaan pitää voimassa vuoden 2020 loppuun asti (100).

(230)

Näin ollen komissio päättelee, että etua koituu tutkimusajanjakson jälkeenkin perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaisesti.

(231)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset ja CARBIO väittivät, että tuotujen soijapapujen vertailuarvo ei vastaa Argentiinan markkinaolosuhteita.

(232)

Argentiinan viranomaisten väite, jonka mukaan tuontihinta kuvastaa vaihtoehtoista markkinoiden vertailuarvoa, osoittaa tosiseikkoja tulkittavan virheellisesti. Itse asiassa komissio käytti vertailuarvona otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tosiasiallisesti maksamaa soijapapujen tuontihintaa. Komissio piti tätä hintaa asianmukaisena vertailuarvona siitä erityisestä syystä, että se heijasti Argentiinan markkinaolosuhteita tapauksessa, jossa Argentiinan viranomaiset eivät toteuta toimenpiteitä (sellaisina kuin ne todennettiin verrattaessa kyseisiä tuontihintoja kansainvälisiin hintoihin). Komissio piti CIF-tuontihintaa asianmukaisena, koska se vastasi hintaa satamassa sijaitsevassa murskaamossa.

(233)

Komissio myönsi, että vertailuarvossa olisi otettava huomioon vallitsevan maan mahdollinen suhteellinen etu. Argentiinan viranomaiset ja CARBIO eivät kuitenkaan kumpikaan perustele eivätkä tue todistein väitettä, että valittu kotimainen vertailuarvo ei kuvasta Argentiinassa vallitsevia markkinaolosuhteita. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(234)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset ja CARBIO olivat eri mieltä siitä, että tuoduista soijapavuista maksettu hinta olisi asianmukainen vertailuarvo siksi, että se ei vastannut Argentiinassa vallitsevia markkinaolosuhteita.

(235)

Komissio selitti 220 ja 232–233 kappaleissa laajasti, miksi se katsoi tuotujen soijapapujen olevan sekä edustavia että Argentiinassa vallitsevien markkinaolosuhteiden perusteella ostettuja. Koska Argentiinan viranomaiset tai CARBIO eivät toimittaneet mitään näyttöä tätä päätelmää koskevan erimielisyytensä tueksi, komissio hylkäsi väitteen.

(236)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että vertailuhinta, joka perustuu saman hyödykkeen hintaan täysin eri alueella, on epäluotettava. Komissio totesi, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat toivat soijapapuja ainoastaan naapurimaista. Näin ollen niiden tiedot edustivat parhaiten Argentiinan vääristymätöntä hintaa ilman Argentiinan viranomaisten antamaa tukea ja olivat kaikkein luotettavimmat. Näin ollen väite hylättiin.

(237)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen CARBIO väitti vielä, että koska soijapapujen vientiveroa alennettiin 30 prosentista 18 prosenttiin, siitä ei enää koitunut etua.

(238)

Komissio totesi, että CARBIO ymmärsi vientiveron määrän väärin. Asetuksessa (EY) N:o 793/2018 vientiveroksi vahvistettiin 18 prosenttia, mutta samalla pantiin täytäntöön myös 12 prosentin ylimääräinen vientivero, jonka yläraja on 4 Argentiinan pesoa yhtä vietyä Yhdysvaltain dollaria kohti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vientivero oli noin 28 prosenttia, kun se tutkimusajanjaksolla oli 30 prosenttia.

(239)

Komissio totesi, että kyseinen muutos tapahtui tukia koskevan tutkimusajanjakson jälkeen. Perusasetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaan tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei yleensä oteta huomioon. CARBIO ei toimittanut mitään pakottavia syitä, joiden perusteella nämä tiedot olisi otettava huomioon.

(240)

CARBIO ei myöskään esittänyt mitään näyttöä väitteelleen, jonka mukaan soijapapujen vientiveron olemassaolosta johtuvaa tukea tai etua koskeva väite ei ole enää oikeutettu. Komissio päätteli, että soijapapujen vientiveron noin 2 prosentin lievä lasku ei osoittanut, että tuista ei enää koidu etua asianomaisille viejille. Komissio katsoi, että vientiveron lisäalennuksen tai poistamisen vaikutusta soijapapuihin olisi tarkasteltava uudelleentarkastelun yhteydessä eikä tässä tutkimuksessa.

(241)

CARBIO väitti vielä, että biodieselin suoran vientiveron kasvu tasoittaisi soijapavuista kannettavan veron korottamisesta argentiinalaisille tuottajille annetun väitetyn edun, joten se olisi perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vähennettävä lasketusta kokonaistuen määrästä.

(242)

CARBIO ei esittänyt mitään perusteluja sille, että biodieselin viennistä unioniin kannettu vientivero on erityisesti tarkoitettu tuen vaikutuksen tasaamiseen perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. CARBIO ei myöskään pystynyt osoittamaan, miten biodieselin todellinen vientivero tasoittaa tuen, joka on annettu Argentiinan viranomaisten toimenpiteillä, myös soijapapujen vientiverolla. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(243)

CARBIO esitti lisää nimenomaisia huomautuksia tutkimusajanjakson jälkeisistä vientiverojärjestelmän muutoksista, biodieselin vientiveron korotus mukaan luettuna, ja soijapapujen vientiveron muutoksista. Komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan nämä muutokset olisivat vaikuttaneet mitenkään komission päätelmiin.

(244)

Ensinnäkin tutkimusajanjakson jälkeen käyttöönotetulla biodieselin vientiverolla ei ollut ilmeistä vaikutusta biodieselin tuottajille annetun, soijapapujen myyntiin riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan perustuvan etuuden määrään.

(245)

Toiseksi soijapavuista kannetaan edelleen vientivero, eikä ole toimitettu näyttöä siitä, että soijapapujen hinta olisi tutkimusajanjakson jälkeen noussut Argentiinassa ja näin teoriassa alentaisi etuuden määrää.

(246)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset korostivat, että ”asetuksella 783/2018 syyskuussa käyttöönotetun viennin kokonaisveron ylärajaa” ei nosteta 33 prosenttiin talousarviolain 81 artiklalla, sillä vientiveron yläraja vahvistetaan 83 artiklalla 30 prosenttiin verotusarvosta tai virallisesta FOB-hinnasta.

(247)

Vaikka vientivero olisikin rajattu 30 prosenttiin, komission päätelmä, että etua koituu tutkimusajanjakson jälkeenkin perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaisesti, on edelleen voimassa.

(248)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat esittivät huomautuksia, jotka koskivat soijapapujen toimittamisesta riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan koituneen edun laskemista. Nämä huomautukset olivat yrityskohtaisia, ja ne koskivat pääasiassa laskuvirheitä tai uusia oikaisupyyntöjä.

(249)

Laskuvirheet korjattiin havaittaessa, esimerkiksi nollamääräisten ostotoimien sisällyttäminen sen varmistamiseksi, että hinta ostettua kiloa kohti oli oikea. Jos yritys pyysi tarkastettujen tietojen muuttamista paikalla tehtyjen tarkastusten jälkeen, pyyntö kuitenkin hylättiin, koska komissio ei voinut vahvistaa uusien tarkastamattomien tietojen paikkansapitävyyttä.

(250)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ne kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka olivat pyytäneet tarkistettujen tietojen muuttamista, toistivat pyyntönsä, mutta se hylättiin jälleen samoista syistä kuin aikaisemminkin.

(251)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen järjestetyssä kuulemisessa CARBIO väitti, että etua laskettaessa komission olisi hylättävä etuyhteydessä olevilta yrityksiltä tehtyjen soijapapujen ostot Argentiinan ostohinnan laskemiseksi. Komissio totesi, että vientiä harjoittavat tuottajat ostivat soijapapuja tutkimusajanjaksolla Argentiinassa sekä etuyhteydessä olevilta että etuyhteydettömiltä toimittajilta ja että hinnat olivat samat. Tämä osoittaa selvästi, että ostot etuyhteydessä olevilta tavarantoimittajilta tehtiin tavanomaisin markkinaehdoin. Näin ollen komissio ei nähnyt mitään syytä olla käyttämättä näitä liiketoimia laskettaessa biodieselin tuottajalle koitunutta etua, joka laskettiin ostettua soijapapukiloa kohden kuukausittaisten keskiarvojen perusteella. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(252)

Argentiinan viranomaisten toimenpiteet oli suunnattu tiettyjen tuotannonalojen, kuten kotimaisen biodieselteollisuuden, hyväksi. Vaikka soijapapujen kaupan vääristymät hyödyttävät myös muita tuotantoketjun loppupään tuotteita kuin biodieseliä, etua saavat ainoastaan tietyt Argentiinan tuotannonalat eli soijan arvoketjun toimijat. Lisäksi vaikka Argentiinan viranomaisten biodieselille lukuisten toimenpiteiden avulla myöntämä tuki myönnetään myös muille biopolttoaineille, kyseiset toimenpiteet on rajattu tiettyyn yritysten tai tuotannonalojen ryhmään. Näin ollen ne ovat perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisiä.

(253)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen CARBIO väitti, että toimenpiteet eivät rajoitu biodieseliin eivätkä siksi ole erityisiä. CARBIO toisti tämän väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämättä mitään uutta näyttöä. Komissio katsoi, että toimitetun tavaran eli soijapapujen luontaiset ominaisuudet rajoittavat sen mahdollisen käytön vain tiettyihin yrityksiin (101). Sen vuoksi komissio hylkäsi CARBIOn väitteen, jonka mukaan kyseessä ei ole biodieselteollisuudelle kohdistettu erityinen tuki.

(254)

Komissio totesi, että toimenpiteiden avulla Argentiinan viranomaiset antoivat biodieselteollisuudelle tukea muun muassa tarjoamalla soijapapuja riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Argentiinan viranomaiset antoivat tuensaajille etua, joka on erityistä eli tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(255)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen CARBIO väitti, että komissio teki päätelmänsä taloudellisesta tuesta ja/tai tulo- ja hintatuesta ainoastaan soijapapujen vientiveron perusteella.

(256)

Komissio ei ole samaa mieltä asiasta. Sen jälkeen, kun tämä tutkimus pantiin vireille, komissio havaitsi, että Argentiinan viranomaiset käyttivät (soijapapujen vientiveron lisäksi) muitakin välineitä, joita tutkittaisiin osana Argentiinan viranomaisten biodieselteollisuudelle antamaa tukea (102). Kuten edellä on selitetty, komissio katsoi vientiveron olevan yksi välineistä, joilla soijapapuja tarjottiin riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan Argentiinan kotimarkkinoilla, mikä on tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea. Muut Argentiinan viranomaisten toteuttamat toimenpiteet osoittavat, että Argentiinan viranomaiset velvoittivat soijapapujen viljelijät myymään soijapapunsa keinotekoisen alhaiseen hintaan biodieselteollisuudelle, joten Argentiinan viranomaisilla oli selkeä aikomus tukea kotimaista biodieselteollisuutta.

(257)

Vaikka komissio totesi, että jotkin valituksessa väitetyistä tuista eivät olleet tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea tutkimusajanjakson aikana (etenkin biodieselin toimitussopimus tai tietyt verovapautukset), ne muodostivat erottamattoman osan toimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään tukemaan biodieselteollisuutta, ja korostivat biodieselteollisuuden tulo-/hintatuen olemassaoloa. Toisin sanoen se seikka, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ei havaittu käyttäneen joitakin tukia tarkastelujaksolla, ei tarkoita sitä, ettei Argentiinan viranomaisten toimenpidekokonaisuutta kotimaisen biodieselteollisuuden tukemiseksi olisi olemassa.

(258)

Komissio tarkasteli kaikkia tässä tutkimuksessa käytettävissä olevia todisteita päätelmiensä tueksi. Kuten valituselin tunnusti asiassa US – Countervailing Duty Investigation on DRAMS, ”yksittäiset aihetodisteet eivät todennäköisesti osoita valtuuttamista tai määräämistä; yksittäisten todisteiden merkitys voi seljetä vasta, kun niitä tarkastellaan yhdessä muiden todisteiden kanssa” (103).

(259)

Sen vuoksi komissio ei arvioinut ainoastaan soijapapujen vientiveroa vaan Argentiinan viranomaisten biodieselteollisuutta tukevan toimenpidekokonaisuuden. Tässä prosessissa se kokosi yhteen kaiken näytön, sekä suorat että aihetodisteet, joiden perusteella se päätteli, että koko näytön perusteella yksityisten tahojen valtuuttamista tai määräämistä oli tapahtunut ja/tai tulo- tai hintatukea annettu.

(260)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tämän toimenpidekokonaisuuden osalta vahvistettu tukiprosentti oli tutkimusajanjaksolla seuraava:

Taulukko 3

Argentiinan viranomaisten tuki biodieselteollisuudelle

(261)

Valituksen tekijä väittää, että Argentiinan viranomaiset ovat tehneet biodieselin toimitussopimuksia, jäljempänä ’sopimukset’, argentiinalaisten biodieselin tuottajien kanssa vuoden 2006 biopolttoainelain II luvun nojalla (laki 26.093 vuodelta 2006) (104). Kyseisten sopimusten tarkoituksena oli saada biodieseliä kotimarkkinoille vuodesta 2010 voimassa olleen sekoitusvaltuutuksen perusteella. Tämä valtuutus edellyttää, että sekoitusyritykset ostavat biodieseliä ja sekoittavat sitä mineraalidieseliin ennen myyntiä.

(262)

Argentiinan viranomaiset määrittivät biodieselin yksilölliset ja kollektiiviset kiintiöt kotimaan markkinoille toimittamista varten, ja valituksen tekijä väittää, että sopimusten osapuoliin kuuluu otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia, kuten LDC, Vicentin ja Renova.

(263)

Sopimuksissa määrätään, että tuottajien, joilla on kiintiöitä, on toimitettava biodieseliä sekoitusyrityksille hintaan, jonka Argentiinan viranomaiset ovat vahvistaneet tasolle, jolla tarkoituksellisesti varmistetaan, että tuottajat saavat tuotantokustannuksensa katetuiksi ja lisäksi voittoa.

(264)

Valituksen tekijä väittää, että kyseessä on tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava tuki, koska se perustuu keinotekoisen korkean hinnan ja tuottajien sekoitusyrityksille toimittaman määrän asettamiseen.

(265)

Tutkimuksen aikana komissio havaitsi, että biodieselin toimitussopimuksia ei ole allekirjoitettu kalenterivuoden 2015 jälkeen. Vuoden 2015 sopimusta ei jatkettu, eikä se ole enää voimassa.

(266)

Vuoden 2006 lain 26.093 nojalla energia- ja kaivosministeriö, joka toimii sekoitusvaltuutuksen täytäntöönpanoviranomaisena, on kuitenkin jatkanut kiintiöiden jakamista ja asettanut hinnan, jolla sekoitusyritykset joutuvat ostamaan biodieseliä. Tätä on käytännössä tehty ilman biodieselin toimitussopimusta.

(267)

Tutkimusjakson aikana energia- ja kaivosministeriö jakoi kiintiöitä arvioidun kysynnän perusteella Argentiinassa toimiville yrityksille, joiden kapasiteetti on enintään 50 000 tonnia biodieseliä vuodessa.

(268)

Yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei saanut kiintiötä tutkimusajanjaksolla.

(269)

Koska yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei saanut kiintiötä tutkimusajanjaksolla, yksikään näistä yrityksistä ei myynyt biodieseliä kotimarkkinoilla tutkimusajanjakson aikana voimassa olleen kiintiöjärjestelmän kautta. Tutkimusajanjaksolla ei myöskään ollut voimassa yhtään vientiä harjoittavia tuottajia koskevaa biodieselin toimitussopimusta. Näin ollen otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tutkimusajanjaksolla etua mistään kiintiöjärjestelmästä.

(270)

Valituksen tekijä väitti, että Banco de la Nación Argentina, jäljempänä ’BNA’, on yksi maan suurimmista pankeista ja täysin valtion omistama. Se totesi, että Argentiinan viranomaiset huolehtivat käytännössä BNA:n päivittäisestä hallinnoinnista, koska niillä on valtuudet nimittää kaikki johtokunnan jäsenet.

(271)

Valituksen tekijä väitti, että BNA lainaa rahaa mikroyrityksille, pienille ja keskisuurille yrityksille investointeihin ja käyttöpääomaan ja että nämä lainat myönnetään etuuskohtelun mukaisin ehdoin.

(272)

Argentiinan viranomaisten toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana komissio pyysi yksityiskohtaisia tietoja kaikista BNA:n ja muiden julkisessa omistuksessa olevien pankkien myöntämistä lainoista sekä lainojen ehdoista ja veloitetusta korosta.

(273)

Otokseen valituille yrityksille myönnettyjä lainoja tarkasteltiin ja niitä verrattiin yksityisten pankkien myöntämiin lainoihin sen selvittämiseksi, oliko lainoja myönnetty etuuskohtelun mukaisin ehdoin. Tätä tarkasteltiin korkojen ja myös lainaehtojen osalta.

(274)

Etuuskohtelun mukaisesta luotonannosta otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille ei havaittu mitään näyttöä tutkimusajanjaksolla.

(275)

Komissio päätteli, että otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille ei annettu etuuskohtelun mukaisia lainoja tutkimusajanjaksolla.

(276)

Valituksen tekijä väitti, että vuoden 2006 biopolttoainelain (105) 15 §:ssä säädetään biopolttoaineiden tuottajien mahdollisuudesta alentaa veroperustetta, jonka perusteella oletettu vähimmäistulovero lasketaan. Valituksen tekijä väitti myös, että saman lain 15§:n 1 momentissa sallittiin tuotantohyödykkeiden nopeutetut poistot.

(277)

Tutkimuksessa todettiin, että yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei hyötynyt biopolttoainelain 15 §:ssä säädetyistä myynninedistämiseduista tutkimusajanjakson aikana.

(278)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät käyttäneet kyseistä toimenpidettä tutkimusajanjaksolla, minkä vuoksi komissio katsoi, että siihen ei ollut tarpeen soveltaa tasoitustoimenpiteitä.

(279)

Valituksen tekijä väitti, että Cordoban maakunnassa myönnettiin verovapautuksia biodieselteollisuudelle vuonna 2007 annetun maakuntalain 9397 (106) mukaisesti. Laissa säädetään, että täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen hyväksymät biopolttoaineiden tuotantoa, kehittämistä ja kestävää käyttöä koskevat hankkeet on vapautettu veroista 15 vuoden ajaksi.

(280)

Tutkimuksessa todettiin, että Cordoban maakuntaan sijoittautuneet biopolttoaineiden tuottajat saivat verovapautuksia. Maakuntalain 9397 5 ja 6 kohdassa säädetään, että hankkeet, jotka liittyvät biopolttoaineiden tuotantoon, kehittämiseen ja kestävään käyttöön, saavat vapautuksia maakunnallisista veroista. Komissio ei löytänyt mitään näyttöä eivätkä asianomaiset osapuolet myöskään väittäneet, että maakuntalailla 9397 nimenomaisesti biodieselteollisuudelle myönnetyt veroetuudet olisivat osa Cordoban maakunnassa laajalti saatavilla olevien veroetuuksien laajempaa järjestelyä.

(281)

Cordoban maakunnassa sijaitsevat biodieseliä tuottavat yritykset saavat 15 vuoden ajan verovapautuksia tuloverosta, leimaverosta, kiinteistöverosta, koulutusjärjestelmän rahoitusrahastoverosta ja infrastruktuurihankkeiden rahoitusrahastoverosta. Maakuntalaissa 9397 säädetään, että nämä verovapautukset on tarkoitettu biodieseliä tuottaville kotimaisille yrityksille. Yksi otokseen kuuluva vientiä harjoittava tuottaja sijaitsi Cordoban maakunnassa, mutta se ei tuottanut siellä biodieseliä. Muut otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät sijainneet kyseisessä maakunnassa. Näin ollen komissio päätteli, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät käyttäneet verovapautusta tutkimusajanjaksolla.

(282)

Valituksen tekijä väitti, että Buenos Airesin maakunnassa annettiin maakuntalaki 13.719, joka noudattaa vuoden 2006 biopolttoainelakia ja jonka mukaan edunsaajat vapautetaan veroista, jos ne katsotaan ja rekisteröidään biopolttoaineiden tuottajiksi vuoden 2006 lain nojalla.

(283)

Tutkimuksessa todettiin, että verovapautuksia oli Buenos Airesin maakuntaan sijoittautuneiden biopolttoaineiden tuottajien saatavilla. Yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei kuitenkaan sijainnut kyseisessä maakunnassa.

(284)

Komissio totesi, että yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei saanut maakuntalaissa 13.719 säädettyjä verovapautuksia tutkimusajanjakson aikana.

(285)

Valituksen tekijä väitti, että Santiago del Esteron maakunnassa sijaitsevat tuotannonalat voisivat saada erilaisia veroetuuksia ja -vapautuksia vuonna 2005 annetun maakuntalain 6.750 mukaisesti.

(286)

Yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei sijainnut kyseisessä maakunnassa.

(287)

Komissio totesi, että yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei saanut etua maakuntalaissa 6.750 säädetyistä toimenpiteistä tutkimusajanjakson aikana.

(288)

Valituksen tekijä väitti, että vientiä harjoittavan tuottajan Louis Dreyfus Argentinan ja General Lagosin kunnan välillä on sopimus kunnallisveroista. Sopimus julkaistiin kunnallisena määräyksenä 26/2016 (107). Sopimuksen mukaan Louis Dreyfus Argentina maksaa General Lagosin kunnalle kuukausittaisen kertakorvauksen sen sijaan, että se maksaisi prosenttiosuuden (0,5 %) bruttotuloistaan.

(289)

Tutkimuksessa todettiin, että sopimus oli edelleen voimassa tutkimusajanjakson aikana (108). General Lagosin kunnan edustajien kanssa käydyssä keskustelussa komissio sai selville, että sopimus olisi voimassa vuoteen 2020 asti.

(290)

Buenos Airesissa tehdyn LDC:n tarkastuksen yhteydessä komissio tarkisti LDC:n kunnallisveromaksut ja arvion verosta, joka olisi pitänyt maksaa, jos sopimus ei olisi ollut voimassa. Komissio totesi, että määrä, jonka LDC maksoi kunnalle vuonna 2017, oli suurempi kuin määrä, jonka LDC olisi maksanut yleisen verolainsäädännön mukaisesti.

(291)

Sen vuoksi komissio katsoi, että LDC ei saanut etua tästä toimenpiteestä tutkimusajanjaksolla.

(292)

Valituksen tekijä väitti, että asetuksella 14/1994 julkaistussa Pacto Fiscal -sopimuksessa säädetään verovapautuksista. Pacto Fiscal eli ’liittovaltion ja osavaltioiden välinen sopimus työllisyydestä, tuotannosta ja kasvusta’ on maakuntien ja kansallisen hallituksen välinen sopimus, jossa vahvistetaan tiettyjä maakunnallisia veropoliittisia periaatteita.

(293)

Pacto Fiscal on puitesopimus, joka edellyttää maakuntalainsäädäntöä sen periaatteiden täytäntöönpanemiseksi. Komissio totesi sen vuoksi, että Pacto Fiscal on jo pantu täytäntöön edellä jo selostetuilla maakuntaverojärjestelmillä.

(294)

Komissio totesi näin ollen, että tästä toimenpiteestä ei koitunut mitään erillistä etuutta. Muiden toimenpiteiden lailla, joilla luodaan veroetuja kotimaisen biodieselin tuotannonalalle, tämäkin toimenpide on silti olennainen osa Argentiinan viranomaisten kehittämä alaa tukevaa toimenpidekokonaisuutta.

(295)

Valituksen tekijä väitti, että Santa Fen maakunta tarjosi kotimaiselle biodieselteollisuudelle erilaisia verovapauksia maakuntalain 8.478, 183.29 §:llä, 127 §:llä ja Santa Fen maakuntalailla 12.692 (109).

(296)

Tutkimuksessa todettiin, että laki 8.478, 183.29 §ja 127 § oli syrjäytetty tai muulla tavoin korvattu maakuntalailla 12.692. Maakuntalaissa 12.692 säädetään vapautuksista maakuntaveroista kotimaisille yrityksille, jotka toimivat uusiutuviin energialähteisiin liittyvien tuotteiden ja erityisesti biodieselin tuotantoon liittyvän tutkimuksen, kehittämisen, tuottamisen, tuotannon ja käytön alalla. Biopolttoaineiden tuotanto mainitaan nimenomaisesti maakuntalain 12.692 5 (d) §:ssä. Komissio ei löytänyt mitään näyttöä eivätkä asianomaiset osapuolet myöskään väittäneet, että toimenpiteen avulla nimenomaisesti tietyille tuotannonaloille, mm. biodieselteollisuudelle, myönnetyt veroetuudet olisivat osa Santa Fen maakunnassa laajalti saatavilla olevien veroetuuksien laajempaa järjestelyä.

(297)

Santa Fen maakunnassa sijaitsevat biodieseliä tuottavat yritykset saavat 15 vuoden ajan verovapautuksia tuloverosta, leimaverosta, kiinteistöverosta ja ajoneuvoverosta. Maakuntalaissa 12.692 säädetään, että verovapautukset on tarkoitettu biodieseliä tuottaville kotimaisille yrityksille. Verovapautus on näin ollen tuki, joka perustuu Argentiinan viranomaisten menettämiin tuloihin, ja se koskee oikeudellisesti tiettyjä tuotannonaloja, kuten kotimaista biodieselteollisuutta. Sen vuoksi se on tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen tuottama etu.

(298)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin tuensaajille tutkimusajanjaksolla annetun edun perusteella. Etu laskettiin normaalin veroprosentin mukaisesti maksettavan kokonaisveron määrän ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksaman kokonaisveron määrän erotuksena.

(299)

Sen jälkeen, kun ilmoitusasiakirja ja siihen liittyvät laskelmat oli julkistettu otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, sekä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi yrityksistä väitti, että kohdistusperusteen olisi oltava erilainen (soijapapupohjaisten tuotteiden koko liikevaihto tai kaikkien teollisuustoimintojen liikevaihto Santa Fen maakunnassa). Koska yritykset saivat verovapautuksen ainoastaan biodieseltuotantonsa vuoksi, komissio katsoi, että kyseinen vapautus koski nimenomaan biodieselin tuotantoa, ja päätteli, että vapautus olisi kohdistettava ainoastaan biodieselin liikevaihtoon eikä yrityksen kokonaisliikevaihtoon. Näin ollen väite hylättiin.

Taulukko 4

Santa Fen maakuntalainsäädännöstä johtuvat maakunnan tulonmenetykset

(300)

Komissio laski tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän perusasetuksen säännösten mukaisesti otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta tutkimalla kutakin tukimuotoa tai tukiohjelmaa ja ynnäämällä nämä luvut yhteen laskeakseen kunkin vientiä harjoittavan tuottajan saaman kokonaistuen määrän tutkimusajanjaksolla. Kokonaistuen määrän laskemiseksi komissio laski ensin tuen prosenttimäärän eli tuen määrän prosentteina yrityksen kokonaisliikevaihdosta. Tätä prosenttiosuutta käytettiin sitten laskettaessa tukea suhteutettuna tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin unioniin tutkimusajanjaksolla. Tämän jälkeen laskettiin tuen määrä tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin vietyä tonnia kohti tutkimusajanjaksolla, ja jäljempänä esitetyt marginaalit laskettiin prosentteina saman viennin CIF-arvosta tonnia kohti.

(301)

Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimineiden yritysten tuen kokonaismäärä laskettiin otokseen valituille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettujen tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien painotetun keskimääräisen kokonaismäärän perusteella ottamatta huomioon merkityksettömiä määriä ja tukimääriä, joihin sovelletaan perusasetuksen 28 artiklan 1 kohtaa.

(302)

Komissio ei kuitenkaan jättänyt huomiotta Argentiinan viranomaisten biodieselteollisuudelle antamasta tuesta tehtyjä havaintoja, vaikka sen pitikin osittain käyttää käytettävissä olevia tietoja tuen olemassaolon määrittämiseksi.

(303)

Komissio katsoi, että näistä tapauksista saatavilla olevat ja käytetyt tiedot eivät vaikuttaneet merkittävästi tietoihin, joita tarvittiin tuen määrän määrittämiseksi oikeudenmukaisella tavalla, sillä komissio käytti otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia tuontitietoja. Tästä lähestymistavasta ei aiheudu haittaa viejille, joita ei pyydetty toimimaan yhteistyössä tutkimuksessa (110).

(304)

Koska argentiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, ”kaikkia muita yrityksiä” koskeva määrä asetettiin korkeimmalle otokseen valituille yrityksille määritetylle tasolle. Kaikkien muiden yritysten määrää sovelletaan niihin yrityksiin, jotka eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä.

(305)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaikki vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että komission olisi laskettava tuen määrät ottamalla huomioon biodieselin vientivero soijapapujen vientiverosta saadun edun tasaajana. Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska ei ollut mitään näyttöä siitä, että Argentiinan viranomaiset määräsivät biodieselin vientiveron ”kompensoidakseen” riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan toimitetuista soijapavuista saadun edun.

(306)

Samat vientiä harjoittavat yritykset pyysivät myös polkumyyntitullien oikaisua. Komissio katsoi, että oikaisun myöntämiselle ei ollut oikeusperustaa, koska ei ole näyttöä siitä, että polkumyyntitulleilla voitaisiin kompensoida vientiä harjoittaville tuottajille myönnettyjä tukia. Väite hylättiin joka tapauksessa, koska vientiä harjoittavat tuottajat eivät tosiasiallisesti maksaneet polkumyyntitulleja tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 5

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä

(307)

Samankaltaista tuotetta valmisti tutkimusajanjaksolla unionissa 54 tuottajaa, jotka olivat EBB:n jäseniä, ja 196 muuta tuottajaa, jotka eivät olleet jäseniä. Kaikki nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(308)

Kuten 19 kappaleessa todetaan, komissio valitsi alustavasti otokseen kolme unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta unionissa oli 19 prosenttia.

(309)

Kuten 20 kappaleessa todetaan, komissio sai useita huomautuksia alustavasta otoksesta. Alustavassa otoksessa oli kolme ehdotettua unionin tuottajaa: Bioagra-Oil SA (Puola), Masol Iberia Biofuel, S.L.U. (Espanja) ja Saipol (Ranska).

(310)

CARBIO ilmoitti, että yksikään kolmesta ehdotetusta unionin tuottajasta ei sovellu otokseen. Se mainitsi muun muassa, että Saipol käyttää lähes yksinomaan ranskalaista rapsia, vaikka suurimman tehokkuuden saadakseen yrityksen olisi sekoitettava erityyppisiä raaka-aineita.

(311)

Lisäksi CARBIO väitti, että Masol käyttää pääasiassa indonesialaisesta emoyhtiöstään peräisin olevaa palmuöljyä siirtohinnoilla.

(312)

CARBIO viittasi Bioagra-Oilin valinnanvaran rajallisuuteen raaka-aineen suhteen, mikä johtuu uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin kansallisesta täytäntöönpanosta Puolassa.

(313)

CARBIO ehdotti, että ADM Hamburg AG ja Verbio otettaisiin edustavina yrityksinä unionin tuottajien otokseen. CARBIO huomautti edelleen, että Verbio tuottaa pelkästään biodieseliä (ilman vertikaalisesti integroitunutta murskausyritystä) ja että se sijaitsee Saksan ja Puolan rajalla, hoitaa laajempia Itä-Euroopan markkinoita, mukaan lukien niitä osia Puolan markkinoista, joihin ei sovelleta aiemmin mainittua lainsäädäntöä.

(314)

Valituksen tekijä selitti, ettei Saipol eikä Masol käytä mitään raaka-ainetta yksinomaisesti. Tutkimuksessa vahvistettiin, että molemmat yritykset, Saipol ja Masol, todella käyttävät tuotannossaan useampaa kuin yhtä raaka-ainetta.

(315)

Saatujen huomautusten perusteella komissio päätti pitää Saipolin ja Masol Iberia Biofuelin mukana otoksessa. Koska komissio ei saanut vastaväitettä 312 kappaleessa esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan Bioagra-Oilin raaka-ainevaihtoehdot ovat rajalliset, komissio päätti korvata sen Verbio Vereinigte BioEnergie AG:llä (Saksa) unionin tuottajia koskevassa otoksessa.

(316)

Komissio määritti unionin biodieselin kokonaistuotannon tutkimusajanjaksolla noin 13 miljoonaksi tonniksi.

Taulukko 6

Unionin biodieselin tuotanto (tonnia)

(317)

Taulukossa 6 esitetyt unionin biodieselin kokonaistuotantoluvut perustuvat EBB:ltä saatuihin tietoihin. EBB kokoaa tuotantotietoja jäseniltään, joiden osuus unionin biodieselin tuotannosta on noin 70 prosenttia. Muiden kuin jäsentuottajien osalta, joiden osuus biodieselin tuotannosta unionissa on noin 30 prosenttia, se kokoaa tuotantotiedot asianomaisilta kansallisilta toimialajärjestöiltä ja muista julkisesti saatavilla olevista lähteistä. EBB:n keräämien tietojen metodologia ja virheettömyys tarkistettiin perusasetuksen 26 artiklaan perustuvalla tarkastuskäynnillä EBB:n toimitiloihin. Komissio ei saanut asianomaisilta huomautuksia näistä tiedoista.

(318)

Unionin biodieselin kokonaistuotanto kasvoi vähitellen 5 prosentilla vuosina 2014–2016. Tuotanto kasvoi merkittävämmin tutkimusajanjaksolla, jolloin se lisääntyi vielä toiset 10 prosenttiyksikköä. Unionin tuotanto ei kasvanut tutkimusajanjaksolla samaan tahtiin kuin unionin kulutus, koska Argentiinasta alkoi tulla tuettua tuontia unionin markkinoille tutkimusajanjakson lopussa.

(319)

Komissio määritti unionin biodieselin kulutuksen EBB:n toimittamien tietojen sekä tuonti- ja vientitilastojen perusteella.

(320)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 7

Biodieselin kulutus unionissa (tonnia)

(321)

Komissio määritti unionin kulutuksen lisäämällä biodieselin tuonnin unioniin unionin tuotannonalan myyntiin unionin markkinoilla. Unionin biodieselin kulutus laski hieman, 4 prosenttia, vuoteen 2016 saakka. Se kasvoi tutkimusajanjaksolla 19 prosenttia vuoteen 2014 verrattuna. Biodieselin kulutus riippuu kahdesta päätekijästä: dieselpolttoaineen kulutuksesta ja dieselpolttoaineen biodieselpitoisuudesta.

(322)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CARBIO pani merkille unionin biodieselin kulutuksen laskemismenetelmän tarkistuksen ja esitti tässä yhteydessä, että syynä tähän muutokseen olivat unionin tuotannonalan epäluotettavat tuotantotiedot.

(323)

Komissio muutti kulutuksen laskemismenetelmää rajoittaakseen tämän laskelman monimutkaisuutta ja poistaakseen tarpeen sisällyttää unionin viennin määrän tähän laskelmaan. Unionin tuotannonalan tuotantotiedot pysyivät muuttumattomina. Kuten 358 kappaleessa selitetään, komissio tarkasti EBB:n tietojenkeruumenetelmän, myös tuotantotietojen, ja totesi sen luotettavaksi.

(324)

Fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna biodiesel tuottaa vähemmän ilman epäpuhtauksia, kuten hiukkasia, hiilimonoksidia, rikkidioksidia, hiilivetyjä ja ilmatoksiineja, mutta se saattaa tuottaa enemmän typpioksidia. Lisäksi biodieselin raaka-aineena käytetyt kasvit (soija, öljypalmut, rapsi jne.) kompensoivat tulevat hiilidioksidipäästöt sitomalla kasvaessaan hiilidioksidia.

(325)

Vakaasti kasvava kysyntä ja unionin tuotanto ovat tulosta unionin energiapolitiikasta. Uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä 2009/28/EY (111) todetaan, että ”kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus kaikissa liikennemuodoissa on vuonna 2020 vähintään 10 prosenttia liikenteen energian loppukulutuksesta kyseisessä jäsenvaltiossa”.

(326)

Tämä politiikka merkitsee sitä, että unionin jäsenvaltioiden on asetettava tavoitteeksi, että biopolttoaineiden osuus kaikesta liikenteen polttoaineiden myynnistä on 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Täytäntöönpano, nykyiset määrät ja biopolttoainepitoisuuden laskentamenetelmä eivät ole yhdenmukaisia kaikissa unionin jäsenvaltioissa, mutta valtuutuksen asteittainen kasvattaminen on johtanut siihen, että perinteiseen fossiiliseen dieselpolttoaineeseen sekoitetaan jo nyt 5–7 prosentin biodieselosuus.

(327)

Se, että biodieseliä sekoitetaan yhä enemmän perinteiseen fossiiliseen dieselpolttoaineeseen, on tärkeä tekijä analysoitaessa biodieselin markkinasuuntauksia unionissa. Biodieselin tuotantokustannukset ja hinnat ovat yleensä korkeammat kuin fossiilipohjaisen dieselin. Johtuu siis ainoastaan uusiutuvia energialähteitä koskevasta direktiivistä 2009/28/EY, että polttoaineiden tuottajat (jalostamot) ostavat biodieseliä sekoittaakseen sitä fossiilista fossiilipohjaiseen polttoaineeseen.

(328)

Biodieselin kulutus liittyy suoraan siihen, että jäsenvaltioiden tehtävänä on sekoittaa tietty määrä biodieseliä fossiilisiin polttoaineisiin. Biodieselin kulutuksen odotetaan kasvavan, kun yhä useammat jäsenvaltiot saavuttavat uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä 2009/28/EY asetetut tavoitteet, jotka on tarkoitus panna täytäntöön vuoteen 2020 mennessä. Muut tekijät, kuten dieselmoottoreita käyttävien kuljetusvälineiden käytön lisääntyminen, vaikuttavat myös biodieselin kulutukseen.

(329)

Komissio määritti biodieselin tuonnin määrän käyttäen perustana unionin tuontitilastoja Surveillance 2 -tietokannasta (112). Komissio määritti tuonnin markkinaosuuden taulukossa 7 esitetyn unionin biodieselin kulutuksen perusteella.

(330)

Biodieselin tuonti asianomaisesta maasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 8

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(331)

Muun muassa Argentiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien vuoksi, jotka otettiin käyttöön 26. marraskuuta 2013 annetulla asetuksella (EU) N:o 1194/2013 (113), tuontia Argentiinasta unioniin ei ollut tai se oli vähäistä vuoden 2014 ja elokuun 2017 välisenä aikana. Argentiinasta tuleva vähäinen tuonti vuonna 2015 koostui neljästä erillisestä Espanjassa ilmoitetusta tuontitapahtumasta, joten komissio ei katso sitä edustavaksi.

(332)

Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuontiin sovellettavia kyseisiä polkumyyntitulleja alennettiin syyskuussa 2017 merkittävästi 18. syyskuuta 2017 annetulla asetuksella (EU) N:o 2017/1578 (114), minkä seurauksena tuonti Argentiinasta alkoi kasvaa nopeasti ja merkittävästi, ja se saavutti oli 2,8 prosentin markkinaosuuden tutkimusajanjaksolla.

(333)

Argentiinasta unioniin suuntautuva biodieselin tuonti kehittyi vuoden 2017 toisella puoliskolla kuukausitasolla seuraavasti:

Taulukko 9

Tuontimäärä (tonnia) kuukaudessa

(334)

Argentiinasta ei tullut tuontia tammi-elokuun 2017 välisenä aikana. Taulukossa 9 olevista kuukausittaisista tuontitilastoista käy ilmi biodieselin tuonnin nopea ja merkittävä lisääntyminen sen jälkeen, kun Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuontiin sovellettavia polkumyyntitulleja alennettiin.

(335)

Tutkimusajanjakson jälkeisenä aikana Argentiinasta unioniin suuntautuva biodieselin tuonti kuukautta kohti kehittyi vuoden 2018 kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana seuraavasti:

Taulukko 10

Tuontimäärä (tuhatta tonnia) kuukaudessa

(336)

Biodieselin tuonti Argentiinasta jatkui vuonna 2018. Viety biodiesel saapuu unionin markkinoille suurina yksittäislähetyksinä, yleensä täysinä aluksina. Tuonnin kuukausittaista tasoa ei sen vuoksi ole kovin mielekästä analysoida.

(337)

Tuonti ei hidastunut vuoden 2018 ensimmäisten kahdeksan kuukauden aikana. Päinvastoin, Argentiinasta unioniin tulevan tuonnin arvioitu markkinaosuus oli 11,5 prosenttia vuoden 2018 ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana, kun oletetaan, että unionin kulutus pysyi muuttumattomana. Tämä osoittaa, että sekä arvioitu markkinaosuus että keskimääräinen kuukausittainen tuontimäärä kasvoivat.

(338)

On myös tärkeää huomata, että sen jälkeen, kun tuontia alettiin 25 päivästä toukokuuta 2018 alkaen kirjata, Argentiinasta tulevat tuontimäärät eivät ole pienentyneet. Elokuun 2018 tuontimäärät Argentiinasta olivat itse asiassa toiseksi korkeimmat koko tarkastelujakson ajan.

(339)

Kuten johdanto-osan 334 kappaleessa todetaan, tuonti Argentiinasta unioniin alkoi vasta tutkimusajanjakson lopulla, ja vuosina 2014–2016 tuontia ei joko ollut tai se oli vähäistä. Hintojen kehitys tarkastelujaksolla vuoden 2015 ja tutkimusajanjakson osalta esitetään taulukossa 11.

Taulukko 11

Tuontihinnat

(340)

Tutkimusajanjakson jälkeisenä aikana Argentiinasta tuodun biodieselin painotettu keskihinta laski tuotujen määrien osalta 613 euroon tonnilta johdanto-osan 335 kappaleessa kuvatulla tavalla. Tutkimusajanjakson jälkeen keskimääräinen tuontihinta laski siis 3,6 prosenttia verrattuna tutkimusajanjakson aikaiseen tuontihintaan.

(341)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(342)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen korjattiin CIF-arvojen muuntamisessa euroiksi ollut laskuvirhe ryhmän T6 osalta, minkä seurauksena ryhmän T6 CIF-arvo euroina laski.

(343)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen komissio sai Argentiinan viranomaisilta, CARBIOlta ja etuyhteydettömältä tuojalta Gunvorilta huomautuksia, jotka koskivat otokseen valituilta argentiinalaisilta tuottajilta ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionin markkinoilla tulevan tuonnin CIF-hintaan tehtyjä oikaisuja.

(344)

Argentiinan viranomaiset, CARBIO ja etuyhteydetön tuoja Gunvor totesivat, että Argentiinasta peräisin olevan biodieselin vientihintaa olisi korotettava tavanomaisilla 6,5 prosentin tulleilla. Lisäksi CARBIO ja etuyhteydetön tuoja Gunvor väittivät, että Argentiinasta peräisin olevan biodieselin vientihintaan olisi lisättävä myös polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotka vaihtelivat 6,5 prosentista 8,1 prosenttiin syyskuun 2017 ja joulukuun 2017 välisenä aikana eli niiden neljän kuukauden ajan tutkimusajanjaksolla, jolloin tuonti Argentiinasta alkoi.

(345)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset huomauttivat, että komission toteuttaman hinnan alittavuutta koskevan laskelman olisi sisällettävä polkumyyntitullit. CARBIO esitti saman huomautuksen, joka koski polkumyyntitullien sisällyttämistä menettelyn aiemmassa vaiheessa, ja toisti sen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Myös vientiä harjoittavat tuottajat esittivät tästä huomautuksia ja väittivät, että polkumyyntitullit olisi lisättävä.

(346)

Komissio hyväksyi väitteen, joka koski tavanomaisten tullien lisäämistä CIF-hintaan ja muutti laskelmiaan sen mukaisesti.

(347)

Komissio hylkäsi väitteen, joka koski polkumyyntitullien lisäämistä CIF-hintaan, todeten pyynnön olevan tältä osin perusteeton Tarkasteltavana olevassa tapauksessa komissio katsoi, että on tarkoituksenmukaisempaa analysoida vientiä harjoittavien tuottajien käyttäytymistä ilman polkumyyntitulleja, koska vahingon uhkaa koskevan analyysin yhteydessä sen on arvioitava tuontihintojen tulevaa vaikutusta unionin tuotannonalaan perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan d alakohdan mukaisesti. Lisäksi toimenpiteet, joilla polkumyyntitullit otettiin käyttöön, päätettiin 18 päivänä lokakuuta 2018 (115). Näin ollen polkumyyntitullit eivät tulevaisuudessa enää vaikuta tuontihintoihin, ja jo kerätyt polkumyyntitullit on palautettava tai peruutettava taannehtivasti.

(348)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen CARBIO huomautti, että komissio väittää, että koska vain yksi etuyhteydetön tuoja toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa, tässä tapauksessa olisi käytettävä myös vuoden 2013 polkumyyntitutkimuksessa käytettyjä tuontikustannuksia. CARBIO väitti vielä, että komissio ei täsmentänyt, miksi se hylkäsi kyseisen etuyhteydettömän tuojan esittämät tuontikustannukset. Gunvor väitti myös, että sen toimittamia todellisia tuontikustannuksia olisi käytettävä. CARBIO toisti tämän väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa.

(349)

Komissio vahvisti, että 341 kappaleessa selitetyssä menetelmässä tuontikustannusten lisäämiseksi käytetty viite olivat ne tuontikustannukset, joita käytettiin tutkimuksessa, joka johti asetuksella (EU) N:o 1194/2013 (116) käyttöön otettuihin polkumyyntitulleihin. Kyseisten kustannusten käyttämisen syynä oli se, että ainoa tässä tutkimuksessa yhteistyössä toiminut etuyhteydetön tuoja pyysi tietojensa pitämistä luottamuksellisina. Lisäksi aiemmassa tutkimuksessa käytettyihin tuontikustannuksiin sisältyi tiettyjä eriytettyjä tuontikustannusten luokkia ja niiden kvantifiointi. Tämä tieto ei ollut saatavilla yhteistyössä toimineelta etuyhteydettömältä tuojalta tässä tutkimuksessa. Yksikään asianomainen osapuoli ei toimittanut näyttöä siitä, että vuonna 2013 käytettyjen tarkasteltavana olevan tuotteen tuontikustannusten ja tutkimusajanjaksolla aiheutuneiden tuontikustannusten välillä olisi mitään olennaisia eroja. Lisäksi tuontikustannukset ilmaistiin euroina vuonna 2013. Koska Argentiinan peson valuuttakurssi on laskenut noin kahdeksan kertaa vuoden 2012 jälkeen ja euroalueen inflaatio on ollut hyvin alhainen vuodesta 2013 (yhteensä noin 5 prosenttia viimeisten kuuden vuoden aikana), komissio katsoi asianmukaiseksi käyttää aiemmassa tutkimuksessa vahvistettuja tuontikustannuksia.

(350)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen komissio korjasi virheen otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien CIF-arvon laskennassa.

(351)

Näin ollen komissio vertasi hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta.

(352)

Tuotelajikohtaisessa vertailussa keskityttiin suodatettavuuden rajalämpötilan (CFPP) vertailuun käytetystä raaka-aineesta riippumatta. Komissio otti huomioon myös sen, oliko tuote laskettu kahteen kertaan useimmissa jäsenvaltioissa. Kaksinkertainen laskenta mahdollistaa sen, että jalostamo voi laskea tietyn tyyppisen biodieselin pitoisuuden tuottamassaan dieselpolttoaineessa kaksi kertaa (esim. 3 prosentin biodieselpitoisuutta kaksinkertaisessa laskennassa pidettäisiin 6 prosentin pitoisuutena). Saksassa hiilidioksidipäästöjen vähennystehokkuus lasketaan eri tavalla, ja komissio otti huomioon tämän Saksan markkinoiden erityispiirteen.

(353)

Komissio totesi, että useimmissa tapauksissa biodieseliä ostava lopullinen asiakas ei tiedä mitä raaka-ainetta tuotannossa on käytetty, eikä sillä sen kannalta ole merkitystäkään, asiakas vain tarvitsee tuotteen, joka täyttää tietyn CFPP-enimmäisarvon. Tämä arvo vaihtelee vuodenajan ja ilmasto-olojen mukaan. Kesäkuukausina ja lämpimissä alueilla asiakkaat hyväksyvät korkeammat CFPP-arvot ja talvikuukausina ja kylmillä alueilla vaativat pienempää biodieselin CFPP-arvoa.

(354)

Komissio ilmaisi vertailun tuloksen prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien tutkimusajanjakson aikaisesta liikevaihdosta. Tulos osoitti, että otokseen valittujen asianomaisen maan viejien unionin markkinoille suuntautuvan tuonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaali on 9,5–15,2 prosenttia.

(355)

Perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(356)

Kuten 19 kappaleessa mainitaan, vahingon uhan määrittämisessä käytettiin otantamenetelmää ja negatiivista vaikutusta unionin tuotannonalan myyntihintoihin, myyntimääriin, markkinaosuuteen ja voittoihin.

(357)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien ja EBB:n toimittamien tietojen perusteella.

(358)

Komissio tarkisti EBB:n toimittamien tietojen keruumenetelmät ja totesi, että tietojen tukena oli riittävä dokumentointi ja tutkimusmenettelyt.

(359)

Kummankin tietojoukon todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(360)

Makrotaloudelliset indikaattorit ovat seuraavat: tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, tuen määrän merkittävyys ja toipuminen aiemmasta tuesta tai polkumyynnistä.

(361)

Mikrotaloudelliset indikaattorit ovat seuraavat: keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(362)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen komissio lähetti kaksi lisäkysymyssarjaa, jotka koskivat tutkimusajanjaksoa seuraavaa ajanjaksoa. Yksi kysymyssarja lähetettiin kolmelle otokseen valitulle yritykselle ja toinen EBB:lle. Komissio analysoi kaikkien asianomaisten osapuolten antamat vastaukset. Komissio käytti tutkimusajanjakson jälkeistä ajanjaksoa koskevista havainnoista saatuja tietoja.

(363)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(364)

Tuotantokapasiteetti kasvoi koko tarkastelujakson tasaisesti, 10 prosenttia, kasvavan kysynnän huomioon ottamiseksi.

(365)

Samoin kuten tuotantoa koskevien tietojen tapauksessa EBB kokoaa tietoja jäsentensä, myös kansallisten yhdistysten, kapasiteetista, ja muista tahoista kuin jäsenistään se kerää kapasiteettia koskevia tietoja muista julkisesti saatavilla olevista lähteistä.

(366)

Tuotantokapasiteettia koskeviin lukuihin ei sisälly merkittävä osa kapasiteetista, jonka katsotaan olevan käyttämätöntä. EBB selitti, että joukko asennettuja biodiesellaitoksia ei ole ollut vuosiin toiminnassa ja että niitä olisi pidettävä pitkäaikaisesti poissa tuotannosta olevina. Vaikka nämä laitokset ovatkin nimellisesti asennettuja, ne kykenisivät aloittamaan tuotannon uudelleen vasta tekniseen mukauttamiseen tehtyjen investointien ja pitkän ajan jälkeen.

(367)

Unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste kasvoi tarkastelujaksolla 5 prosenttia (tai 4 prosenttiyksikköä) eli 75 prosentista 79 prosenttiin. Tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste oli suurimmillaan tutkimusajanjaksolla.

(368)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(369)

Unionin tuotannonalan myynti laski 4 prosenttia vuosina 2014–2016 ja kasvoi sitten tutkimusajanjaksolla 18 prosenttiyksikköä, eli se oli 14 prosenttia suurempi kuin vuonna 2014.

(370)

Myyntiin vaikuttavat tekijät ovat samat kuin kulutukseen vaikuttavat tekijät, jotka kuvataan 324–328 kappaleessa. Tuonti ei vaikuttanut merkittävästi myyntitasoon vuosina 2014–2016, joten sekä myynnin että markkinaosuuden määrät pysyivät vakaina.

(371)

Argentiinasta tulevan tuonnin tullien alentaminen muutti markkinoita vuonna 2017. Vaikka tuonti alkoi vasta vuoden loppupuolella, unionin tuotannonala menetti markkinaosuudestaan 3,8 prosenttiyksikköä vuoteen 2014 verrattuna. Kuten 333 kappaleessa selitetään, tämä markkinaosuuden merkittävä lasku osuu yhteen tarkasteltavana olevan tuotteen unionin markkinoille tutkimusajanjakson neljän viimeisen kuukauden aikana tulleen tuonnin kanssa.

(372)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen CARBIO toimitti huomautuksen unionin tuotannonalan markkinaosuuksista vuosina 2015–2016 ja totesi, että vaikka Argentiinasta ei tullut tuontia, unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan kyseisenä ajanjaksona.

(373)

Komissio tarkisti asiaa koskevat tiedot ja havaitsi ilmoitusasiakirjassa unionin kulutuksen laskennassa virheen, joka johti unionin tuotannonalan virheelliseen markkinaosuuteen. Virhe korjattiin, ja taulukot 7 ja 13 sisältävät korjatut luvut.

(374)

Tämän oikaisun seurauksena unionin markkinaosuus pysyi vuosina 2015–2016 vakaana ja laski ainoastaan tutkimusajanjakson aikana, mikä johtui Argentiinasta tulevan tuonnin kasvaneista määristä.

(375)

Vaikka unionin kulutus kasvoi 19 prosenttia tarkastelujaksolla, unionin tuotannonalan myynti kasvoi vain 14 prosenttia ja tuotanto 15 prosenttia. Unionin tuotannonala ei sen vuoksi pystynyt täysin hyödyntämään markkinoiden kasvua tarkastelujaksolla, koska argentiinalaisen tuetun tuonnin kasvavat määrät tutkimusajanjaksolla kattoivat merkittävän osan tästä kasvusta.

(376)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 14

Työllisyys ja tuottavuus

(377)

Työllisyys kehittyi unionissa eri tavalla kuin tuotanto, myynti ja kulutus. Työllisyys kasvoi suhteessa voimakkaimmin vuonna 2015, jolloin se kasvoi 15 prosentin vuosivauhtia. Sen jälkeen se pysyi vakaalla tasolla, myös tutkimusajanjaksolla.

(378)

Vuoden 2015 kasvua olisi pidettävä osoituksena unionin tuotannonalan reagoinnista biodieselmarkkinoiden tilan parantumiseen ja odotukseen tilanteen parantumisesta tulevaisuudessa. Työllisyyden lievä lasku tutkimusajanjaksolla ei vielä johdu Argentiinan lisääntyneestä tuonnista. Unionin tuotannonala ei supistanut kapasiteettiaan vielä tutkimusajanjaksolla, joten työllisyys pysyi vakaana.

(379)

Asianomaisesta maasta tulevan tuetun tuonnin vaikutus unionin tuotannonalaan oli huomattava, koska määrät olivat merkittäviä ja hinnat alhaiset.

(380)

Unioni otti 26 päivänä marraskuuta 2013 käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa. Tullit perustuivat vahingon korjaavaan tasoon, joka vaihteli 22 prosentista 25,7 prosenttiin.

(381)

Kuten 332 kappaleessa todetaan, kyseisiä polkumyyntitulleja laskettiin merkittävästi syyskuussa 2017, minkä tuloksena biodieselin tuonti Argentiinasta alkoi lisääntyä huomattavasti. Kuten 330 kappaleessa todetaan, Argentiinan biodieseltuonnin arvioitu markkinaosuus unionissa oli tutkimusajanjaksolla 2,8 prosenttia. Argentiinan biodieseltuonnin arvioitu markkinaosuus unionissa vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä oli yli 10 prosenttia. Biodieselin tuonti Argentiinasta unioniin jatkoi kasvuaan tutkimusajanjakson jälkeen, ja tuonnin kirjaamisesta huolimatta Argentiinasta tulevan tuonnin arvioitu markkinaosuus unionissa vuoden 2018 ensimmäisellä puoliskolla oli yli 10 prosenttia.

(382)

Tutkimusajanjakson jälkeisen ajanjakson tuontitilastot, joihin viitataan tarkemmin 335 kappaleessa, osoittavat, että tuonnin taso säilyi samana elokuuhun 2018 asti ja jopa kasvoi huolimatta 18. toukokuuta 2018 alkaneesta tuonnin kirjaamisesta.

(383)

Argentiinasta unioniin tulevan biodieselin tuonnin merkittävä ja nopea kasvu alkoi syyskuussa 2017, ja tuonti jatkui kirjaamisesta huolimatta. Koska tuontihinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat, unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan eikä pystynyt täysin hyödyntämään markkinoiden kasvua.

(384)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 15

Myyntihinnat unionissa

(385)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotettu keskimääräinen yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille laski merkittävästi, 13 prosenttia, vuonna 2015. Hinnat nousivat sittemmin vuonna 2016 ja tutkimusajanjaksolla tasolle, joka oli 2 prosenttia yli vuoden 2014 tason.

(386)

Otokseen valittujen unionin tuottajien yksikkökohtainen tuotantokustannus noudatteli hintojen suuntausta ja laski 9 prosenttia vuonna 2015. Yksikkökustannus kasvoi vuonna 2016 ja tutkimusajanjaksolla tasolle, joka oli 4 prosenttia yli vuoden 2014 tason. Tämä oli seurausta tärkeimmän raaka-aineen eli rapsin hinnan kehityksestä. Hinta nousi 8 prosenttia vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana (117).

(387)

Keskimääräinen yksikkömyyntihinta ja yksikkökustannus koskevat otokseen valittuja unionin tuottajia, mutta ne eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Tämä johtuu siitä, että hinnat koskevat ainoastaan myyntiä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa ja kustannukset puolestaan kattavat koko tuotannon.

(388)

Biodieselin hinnan kehitys liittyy raaka-aineen, joka on joko maataloustuote tai öljy, markkinahintojen kehitykseen. Raaka-aineen kustannus on tärkein kustannustekijä ja määrittää suurelta osin kokonaistuotantokustannuksen ja sitä myötä markkinamyyntihinnan.

(389)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen komissio sai Argentiinan viranomaisilta huomautuksia, jotka koskivat otokseen valittujen unionin tuottajien painotettua keskimääräistä yksikkömyyntihintaa etuyhteydettömille asiakkaille. Argentiinan viranomaiset totesivat, että kyseinen hinta laski merkittävästi vuonna 2015 (13 %) ja että komissio ei ollut tehnyt minkäänlaista analyysiä erottaakseen muuta mahdollisen vahingon syyt, vaikka oli kiistämätöntä, että Argentiinan tuonnin markkinaosuus vuonna 2015 oli vain 0,5 prosenttia.

(390)

Komissio totesi, että biodieselin hinnan kehitys on sidoksissa raaka-aineen markkinahintojen kehitykseen, kuten 388 kappaleessa selitetään. Rapsin kansainvälinen hinta laski 14,5 prosenttia vuodesta 2014 vuoteen 2015 (118). Tämä vastaa 13 prosentin laskua otokseen valittujen unionin tuottajien painotetussa keskimääräisessä yksikkömyyntihinnassa ja samalla vahvistaa väitteen, että raaka-ainekustannukset määrittävät markkinamyyntihinnat.

(391)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 16

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(392)

Keskimääräiset työvoimakustannukset pysyivät vakaina lukuun ottamatta vuotta 2015, jolloin ne olivat korkeammat kuin muina vuosina. Tämä oli vuosi, jona unionin tuotannonala alkoi merkittävästi työllistää. Kuten voidaan havaita, seuraavina ajanjaksoina, vuonna 2016 ja tutkimusajanjaksolla, jolloin työllisyys lisääntyi tasaisesti koko vuoden ajan, keskimääräiset työvoimakustannukset pysyvät hyvin samanlaisella ja vakaalla tasolla.

(393)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 17

Varastot

(394)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot olivat suurimmillaan vuonna 2014. Ne laskivat 27 prosenttia vuosina 2014–2015 ja ovat sen jälkeen olleet vastaavalla tasolla. Varastojen määrä ei seurannut tuotannon ja myynnin kasvua tutkimusajanjaksolla. Koska tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta myydään irtotavarana, yhden toimituksen volyymi voi olla merkittävä, yli 10 000 tonnia. Näin ollen yhdellä toimituksella voi olla merkittävä vaikutus varastojen tasoon liiketoimen tarkasta ajankohdasta riippuen. Sen vuoksi varastojen taso on vähemmän merkityksellinen indikaattori unionin tuotannonalalle.

(395)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 18

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(396)

Komissio määritti otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Kannattavuus perustuu myytyjen tavaroiden kustannuksiin.

(397)

Kannattavuus oli koko tarkastelujakson ajan alhainen. Vain vuonna 2014 se nousi 5 prosenttiin, kun taas vuonna 2015 voittoa ei tullut lainkaan, ja vuonna 2016 ja tutkimusajanjaksolla kannattavuus jäi alle 1 prosentin. Parempi kannattavuus vuonna 2014 johtui pääasiassa yhden otokseen valitun unionin tuottajan satunnaisista rahoitustuotoista. Ilman kyseisiä eriä unionin tuotannonalan kannattavuus vuonna 2014 olisi ollut vastaava kuin tarkastelujakson muina vuosina.

(398)

Unionin tuotannonalan kannattavuus heikkeni edelleen tutkimusajanjakson jälkeen ja vuoden 2018 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana ja kääntyi 1,7 prosentin tappioksi.

(399)

Alhaisesta voittotasosta huolimatta unionin tuotannonalan kassavirta oli positiivinen koko tarkastelujakson ajan. Se pystyi rahoittamaan toimintansa itse. Mutta myös kassavirran suhteen unionin tuotannonala saavutti suurimman tason vuonna 2014, eikä kassavirta ylittänyt 37:ää prosenttia tästä tasosta yhtenäkään seuraavista vuosista.

(400)

Unionin tuotannonala jatkoi investointeja koko tarkastelujakson ajan ja saavutti korkeimman investointitasonsa tutkimusajanjaksolla. Näin ollen Argentiinasta tulevan tuetun tuonnin äkillinen ilmaantuminen tutkimusajanjakson lopulla ei ole vielä vaikuttanut kielteisesti unionin tuotannonalan investointitasoon.

(401)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Sijoitetun pääoman tuotto laski merkittävästi (79 %) tarkastelujaksolla suurelta osin kannattavuuden kehitystä noudatellen.

(402)

Unionin tuotannonalan taloudellinen tulos voittojen suhteen tutkimusajanjaksolla rajoitti sen kykyä hankkia pääomaa.

(403)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset väittivät, että unionin tuotannonalan heikko kannattavuus koko vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ei voi olla tulosta Argentiinasta tulevasta tuonnista, joka käynnistyi uudelleen vasta syyskuussa 2017. Etuyhteydetön tuoja Gunvor totesi ilmoitusasiakirjan julkaisemisen yhteydessä tältä osin, että unionin tuotannonalalle ei ole aiheutunut merkittävää vahinkoa.

(404)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset ja CARBIO toistivat huomautuksensa, jotka koskivat unionin tuotannonalan tulosta ja viittasivat useisiin myönteisesti kehittyneisiin suorituskykyindikaattoreihin. Argentiinan viranomaiset toistivat myös päätelmänsä siitä, että Argentiinan tuonnin puuttuessa Argentiinan tuonti ei vaikuttanut unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

(405)

Komissio totesi, että suuntaukset mm. kannattavuudessa osoittavat, että unionin tuotannonala ei näytä täysin toipuneen aiemman polkumyynnin vaikutuksista. Tämä viittaa vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson väliseen ajanjaksoon, minkä Argentiinan viranomaiset esittivät huomautuksessaan. Vaikka tuonti Argentiinasta alkoi jälleen vasta syyskuussa 2017, se, että tuonti saavutti yli 10 prosentin arvioidun markkinaosuuden vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä, ei voi olla liittymättä siihen, että unionin tuotannonalan kannattavuus tutkimusajanjaksolla oli vain 0,8 prosenttia (ja lopulta tappiollinen sen jälkeen). Näin ollen väite hylättiin.

(406)

Komissio pyysi ja sai vastauksia otokseen valituille unionin tuottajille esitettyihin lisäkysymyksiin. Tutkimusajanjakson jälkeiset tiedot, kuten mikrotaloudelliset indikaattorit tutkimusajanjakson osalta, esitettiin kolmen otokseen valitun unionin tuottajan painotettuna keskiarvona.

(407)

Tutkimusajanjakson jälkeisellä ajalla tiettyjen makrotaloudellisten indikaattoreiden osalta, kuten kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, tuotanto ja myynti, tietoja voitiin analysoida ainoastaan otokseen valittujen unionin tuottajien osalta tutkimuksen määräaikojen vuoksi. Näin ollen tutkimusajanjaksoa koskevat luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia jaksossa 4.4.2 esitettyjen lukujen kanssa. Luvut antavat kuitenkin mahdollisuuden analysoida otokseen valittujen unionin tuottajien tilanteen kehittymistä tutkimusajanjakson jälkeen.

(408)

Otokseen valittujen unionin tuottajien tuotanto, myynti ja yksikkökustannukset sekä yksikkömyyntihinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 19

Unionin tuotannonala tutkimusajanjakson jälkeen

(409)

Tutkimusajanjakson jälkeinen kehitys esitetään vuoden 2018 ensimmäisen ja toisen neljänneksen osalta verrattuna tutkimusajanjaksoon, ja arvot on indeksoitu tutkimusajanjaksoon.

(410)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kapasiteetti pysyi vuoden 2018 alkupuoliskolla vakaana, kun taas kapasiteetin käyttöaste aleni 85 prosentista 76 prosenttiin.

(411)

Sekä tuotanto että myynti laskivat ensimmäisellä ja toisella neljänneksellä tutkimusajanjakson jälkeen.

(412)

Sekä yksikkökustannukset että yksikkömyyntihinnat laskivat molemmilla vuosineljänneksillä tutkimusajanjakson jälkeen. Tuotannon yksikkökustannus laski 5 prosenttia ja keskimääräinen myyntihinta 7 prosenttia, mikä johti 398 kappaleessa kuvattuun kannattavuuden heikkenemiseen.

(413)

Lukuun ottamatta vähäpätöistä tuontia vuonna 2015, biodieseliä ei tuotu Argentiinasta unionin markkinoille ennen syyskuuta 2017. Vaikka biodieselin tuonti alkoi vasta myöhään tutkimusajanjaksolla, se saavutti 2,8 prosentin markkinaosuuden tutkimusajanjakson aikana, ja arvioitu markkinaosuus kasvoi vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä tuonnin kirjaamisesta huolimatta yli 10 prosenttiin, joka näyttää toteutuvan myös vuoden 2018 ensimmäisellä puoliskolla.

(414)

Vahinkoindikaattoreista saa tarkastelujaksolla vaihtelevan kuvan. Unionin tuotannonalan tuotanto ja myynti noudattelivat suurelta osin markkinoiden kysyntää, pysyivät vakaina vuosina 2014–2016 ja kasvoivat tutkimusajanjaksolla hyötymättä täysimääräisesti tarkastelujakson loppua kohti tapahtuneesta markkinoiden kasvusta, jonka osittain kattoi tutkimuksen kohteena oleva tuonti. Investoinnit lisääntyivät tarkastelujaksolla merkittävästi. Tämä oli myönteinen merkki siitä, että tuotannonala alkoi elpyä. Työllisyyden kasvun alkamista vuonna 2015 voidaan myös pitää osoituksena siitä, että unionin tuotannonalan tila alkoi parantua ilman Argentiinasta tulevaa tuettua tuontia.

(415)

Tutkimusajanjakson jälkeisenä aikana suurin osa taloudellisista indikaattoreista osoitti, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni edelleen selvästi. Kuten edellä on kuvattu, tämä koski kapasiteetin käyttöastetta, tuotantoa, myynti- ja yksikkömyyntihintoja.

(416)

Unionin tuotannonalan kannattavuus pysyi heikkona suurimman osan tarkastelujaksoa, eikä ala onnistunut parantamaan tuottavuuttaan työntekijää kohti. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonala ei onnistunut saavuttamaan säännöllisen ja kannattavan toiminnan tasoa tässä lyhyessä ajassa. Tilanne huononi edelleen vuoden 2018 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin unionin tuotannonala ilmoitti tappioista.

(417)

Komissio havaitsi, että tuonti Argentiinasta oli vaikuttanut negatiivisesti jo tutkimusajanjaksoon, ja tutkimusajanjakson jälkeinen ajanjakso osoitti, että unionin tuotannonalan tilanne heikentyi entisestään. Vaikka kulutus lisääntyi tutkimusajanjaksolla ja kasvatti myyntiä ja tuotantoa, unionin tuotannonala ei osoittanut merkkejä taloudellisen tilanteensa parantumisesta. Itse asiassa unionin tuotannonala ei tutkimusajanjakson aikana kirjannut lähes lainkaan voittoja tutkittavan tuonnin alhaisten hintojen aiheuttaman paineen takia. Tutkimusajanjakson vähäinen voitto kääntyi vuoden 2018 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana tappioiksi. Aiemmin tarkastellut suuntaukset osoittavat, että unionin tuotannonala ei näytä täysin toipuneen aiemman polkumyynnin vaikutuksista. Vaikka päätelmät merkittävästä vahingosta tarkastelujaksolla eivät ole ratkaisevia, komissio tutkii, onko olemassa vähintään merkittävän vahingon uhka.

(418)

Perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko asianomaisesta maasta tullut tuettu tuonti aiheuttanut merkittävän vahingon uhan unionin tuotannonalalle.

(419)

Arvioitaessa unionin tuotannonalaan kohdistuvan merkittävän vahingon uhkaa perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti huomioon otetaan muun muassa seuraavat tekijät:

(420)

Komissio päätteli 304 kappaleessa perusasetuksen mukaisesti, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea on annettu. Havaitut tuet osoittavat, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin on mahdollisesti saatu tukea valtiolta. Tutkimusajanjakson aikana ja sen jälkeen havaitun hinnan merkittävän alittavuuden odotetaan vaikuttavan vieläkin kielteisemmin jo tutkimusajanjaksolla todettuun unionin tuotannonalan vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen. Lisäksi, kuten 158 kappaleessa selitetään, Argentiinan viranomaisten kotimaista biodieselteollisuutta tukevilla toimenpiteillä varmistetaan, että biodieselin vienti pysyy erittäin kilpailukykyisenä soijapapujen alhaisempien ostokustannusten ansiosta (sen sijaan unionin tuottajat kärsivät rapsinsiementen kustannusten suuremmista hintavaihteluista). Näin ollen on ennakoitavissa, että Argentiinan viranomaisten tukitoimenpiteiden luonteen vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuettu tuonti saattaa edelleen vaikuttaa kielteisesti unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

(421)

Argentiinasta unionin markkinoille tulevan biodieselin tuonnin yhtäkkinen ja huomattava kasvu syyskuusta 2017 alkaen ja kyseisessä kuussa käyttöön otettujen polkumyyntitullien pienentyminen ovat selvästi yhteydessä toisiinsa, kuten taulukosta 9 käy ilmi. Tämä osoittaa argentiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kyvyn reagoida nopeasti muuttuviin markkinaolosuhteisiin. Lisäksi tiedot, joista käy ilmi argentiinalaisen biodieselin tuonti tutkimusajanjakson jälkeen, vahvistavat, että tuonnin kirjaamisesta huolimatta argentiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat vievät edelleen unionin markkinoille samanlaisia määriä kuin tutkimusajanjaksolla, kun polkumyyntitulleja oli alennettu tai ne oli poistettu.

(422)

Kun otetaan huomioon unionin markkinoiden houkuttelevuus argentiinalaisen viennin näkökulmasta, komissio katsoi, että polkumyyntitullien alentamisen jälkeen syyskuussa 2017 se seikka, että, Argentiinasta tulevan biodieselin tuonnin määrä on kasvanut huomattavasti, osoittaa, että tällainen tuonti todennäköisesti jatkaa kasvuaan. Tammi-elokuun 2018 tuonnin analyysissä 463 kappaleessa vahvistetaan argentiinalaisen biodieselin tuonnin tosiasiallinen lisäkasvu.

(423)

OECD:n maataloustilastojen (119) mukaan Argentiinan osuus biodieselin maailmanlaajuisesta kulutuksesta oli vuonna 2017 vain noin 3,5 prosenttia. Kuten 202 kappaleessa todetaan, Argentiina vei tutkimusajanjaksolla 57 prosenttia tuotannostaan.

(424)

Argentiinan alhainen kulutus verrattuna maailmanlaajuiseen kulutukseen ja unionin noin 40 prosentin kulutukseen ja Yhdysvaltojen noin 25 prosentin kulutukseen osoittaa selvästi, että Argentiinan biodieselala on suuntautunut vientiin ja riippuvainen näistä markkinoista (ks. myös 209 kappale).

(425)

Argentiinalaisten biodieselin tuottajien käyttämätön kapasiteetti tutkimusajanjakson aikana oli arviolta yli 1,2 miljoonaa tonnia. Tämä arvio perustuu otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta, joiden osuus kaikesta viennistä unioniin on 84 prosenttia, saatuihin tietoihin, jotka on ekstrapoloitu Argentiinan koko tuotannonalaan.

(426)

Argentiinalaisten biodieselin tuottajien käyttämätön kapasiteetti pysyi EBB:n komissiolle toimittamien tietojen mukaan samalla tasolla tutkimusajanjakson jälkeisenä aikana.

(427)

Yhdysvallat otti 27 päivänä elokuuta 2017 käyttöön väliaikaiset 50–60 prosentin tasoitustullit biodieselin tuonnissa Argentiinasta ja 9 päivänä marraskuuta 2017 lopulliset tullit, joiden suuruus oli 71,45–72,28 prosenttia. Lokakuussa 2017 Yhdysvallat otti käyttöön väliaikaiset 54,36–70,05 prosentin polkumyyntitullit. Yhdysvallat vahvisti kyseiset tullit 3 päivänä tammikuuta 2018 lopullisessa päätelmässä (120), jossa niiden suuruutta muutettiin hieman, 60,44–86,41 prosenttiin.

(428)

Yhdysvallat olivat ennen tullien käyttöönottoa Argentiinan tärkeimmät vientimarkkinat, ja käyttöön otettujen tullien suuruus viittaa vahvasti siihen, että kyseinen biodieselvienti ohjattiin välittömästi unionin markkinoille. Tätä uudelleenohjausta vahvisti Argentiinasta peräisin olevaa biodieseliä koskevien polkumyyntitullien lähes samanaikainen alentaminen unionissa. Tämä kehitys käy ilmi taulukosta 20:

Taulukko 20

Vientimäärä (tonnia) kuukaudessa

(429)

Taulukossa 20 esitetty Argentiinan unioniin suuntautuvan viennin määrä ei vastaa 333 kappaleessa olevassa taulukossa 9 esitettyä Argentiinasta unioniin suuntautuvan tuonnin määrää. Ero ei johdu pelkästään eri tiedonlähteestä vaan pääasiassa erilaisesta ajoituksesta vienti- ja tuontitapahtumien kirjaamisessa niitä koskevissa tilastoissa.

(430)

Kuten 425 kappaleessa todetaan, Argentiinassa on riittävästi vapaata kapasiteettia, joka on jopa kasvamaan päin myynnin rakenteessa tapahtuneen muutoksen (eli Yhdysvaltojen markkinoiden poissulkemisen) vuoksi. Tämä viittaa siihen, että unioniin suuntautuvan tuetun viennin määrä todennäköisesti kasvaa huomattavasti. Ei ole olemassa muita tunnettuja vientimarkkinoita, jotka voisivat ottaa vastaan tätä lisävientiä, koska Yhdysvaltojen ja unionin osuus biodieselin maailmanlaajuisesta kulutuksesta on yhteensä noin kaksi kolmasosaa.

(431)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen ja koskien Argentiinan vientiä harjoittavien tuottajien vientimarkkinoiden vastaanottokykyä Perun viranomaiset vahvistivat ottaneensa 10 päivänä heinäkuuta 2018 käyttöön polkumyynti- ja tasoitustullit, joiden määrä oli yhteensä 137,4–399,8 Yhdysvaltain dollaria tonnilta.

(432)

Komissio havaitsi merkkejä siitä, että uhka Argentiinan tuonnin uudelleenohjauksen jatkumisesta voi aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(433)

Argentiinasta unionin markkinoille tutkimusajanjakson neljän viimeisen kuukauden aikana tuodun biodieselin hinnat olivat huomattavasti alemmat kuin unionin tuotannonalan veloittamat hinnat. Kuten 354 kappaleessa selitetään, komissio määritti, että hinnan alittavuuden marginaalien painotettu keskiarvo oli tutkimusajanjaksolla 9,5–15,2 prosenttia. Tuontitilastoissa havaittujen hintojen vertaaminen unionin tuotannonalan myyntihintoihin vahvistaa tämän eron. Argentiinasta tuodun biodieselin hinnat laskivat entisestään tutkimusajanjakson jälkeisenä aikana.

(434)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastojen tason kehitystä kuvataan yksityiskohtaisesti 394 kappaleessa. Kuten edellä on selitetty, koska tarkasteltavana olevaa tuotetta myydään irtotavarana, varastojen taso ei ole kovin merkittävä vahingon uhan indikaattori.

(435)

Kun otetaan huomioon 419 kappaleessa lueteltujen vahingon uhkaa koskevien tekijöiden analyysi, komissio päätteli, että unionin tuotannonalan heikko taloudellinen tilanne todennäköisesti pahenee Argentiinasta tulevan biodieselin tuetun tuonnin välittömän ja jatkuvan mittavan määrän vuoksi. Sen vuoksi unionin tuotannonalaan kohdistui ainakin tutkimusajanjakson lopussa selvästi nähtävissä oleva ja välitön vahingon uhka, joka tukee havaintoa perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan mukaisesta vahingon uhasta.

(436)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset olivat eri mieltä komission päätelmistä ja totesivat tuonnin kasvun johtuvan siitä, että Argentiinasta tulevaa tuontia ei laittomasti päästetty unionin markkinoille vuosina 2012–2017. Argentiinan viranomaiset lisäsivät myös, että komissio ei ole arvioinut näyttöä, joka vahvistaisi biodieselin tuonnin Argentiinasta jatkuvan tulevaisuudessa.

(437)

Komissio esitti 428 kappaleessa yksityiskohtaiset tiedot Argentiinasta peräisin olevan biodieselin kuukausittaisen tuonnin kehittymisestä tutkimusajanjaksolla. Komissio esitti 463 kappaleessa tiedot Argentiinasta tulevan biodieselin tuonnin tasosta tammi-elokuussa 2018. Nämä tiedot osoittavat, että syyskuussa 2017 alkanut tuonti jatkui tutkimusajanjakson jälkeen huolimatta tuonnin kirjaamisesta.

(438)

Tuonti, jonka komissio totesi olevan tuettua, ja unioniin tuodut mittavat määrät aiheuttivat tutkimusajanjakson lopussa unionin tuotannonalalle selvästi nähtävissä olevan ja välittömän vahingon uhan. Näin ollen komissio ei muuttanut päätelmäänsä perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan mukaisesta vahingon uhasta.

(439)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CARBIO esitti tutkimusajanjakson jälkeisiä taloudellisia indikaattoreita koskevan analyysin osalta huomautuksia siitä, että RME:n hinnat ovat kausittaisia, että elo–lokakuussa 2018 unionin tuotannonalan hinnat olivat ennätyksellisen korkeat ja että unionin tuotannonalan myynti tutkimusajanjakson jälkeisenä aikana kasvoi vuoteen 2016 verrattuna.

(440)

Komissio otti nämä huomautukset huomioon. Ne eivät kuitenkaan ole ristiriidassa komission päätelmien kanssa eivätkä muuta niitä, etenkään siltä osin kuin on kyse 417 kappaleessa esitetystä vahingosta tutkimusajanjakson aikana.

(441)

Komissio analysoi perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti, oliko asianomaisesta maasta tapahtuva tuettu tuonti syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävän vahingon uhkaan. Perusasetuksen 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio tutki myös, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahingon uhkaa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei muiden tekijöiden kuin Argentiinasta tulevan tuetun tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahingon uhkaa pidetä tuetusta tuonnista johtuvana. Nämä tekijät ovat tuontia kolmansista maista ja unionin tuotannonalan vientitoiminta.

(442)

Kuten 334 kappaleessa todetaan, vuosina 2014–2016 Argentiinasta ei ollut tuontia tai se oli vähäistä, samoin tutkimusajanjakson ensimmäisten kuukausien aikana. Tuonti kuitenkin kasvoi merkittävästi tutkimusajanjakson viimeisten kuukausien aikana. Kuten 381 kappaleessa todetaan, Argentiinasta tulevan tuonnin arvioitu markkinaosuus vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä oli yli 10 prosenttia ja pysyi yli 10 prosentissa vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä eli tutkimusajanjakson jälkeen ja tuonnin kirjaamisesta huolimatta. Kuten 354 kappaleessa osoitetaan, Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat 9,5–15,2 prosentilla tutkimusajanjaksolla.

(443)

Kun otetaan huomioon, että Argentiinan biodieselin tuetun tuonnin merkittävän ja äkillisen kasvun unionin tuotannonalan hinnat alittavat hinnoilla ja unionin tuotannonalan markkinaosuuden supistumisen vuoden 2017 viimeisen ja vuoden 2018 ensimmäisen neljänneksen aikana ja sen kyvyttömyyden saavuttaa voittoa välillä on ajallinen yhteys, komissio päätteli, että tuetulla tuonnilla oli kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen. Argentiinan vähäinen kotimainen kulutus, Argentiinan biodieselin tuottajien merkittävä käyttämätön kapasiteetti ja toiseksi suurimpien vientimarkkinoiden, Yhdysvaltojen, markkinoiden sulkeutuminen ovat lisäksi ohjanneet Argentiinan ylituotannon unioniin, jonka osuus maailmanlaajuisesta kulutuksesta on 40 prosenttia. Näin unionista on tullut yksi houkuttelevimmista kohteista Argentiinan tuetulle biodieseltuonnille, mistä on aiheutunut haittaa unionin tuotannonalalle.

(444)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset väittivät, että Argentiinasta tuleva tuonti ei aiheuta tuonnin tai markkinaosuuksien merkittävää kasvua. Etuyhteydetön tuoja Gunvor totesi tässä yhteydessä, että tuonti palaa pitkän aikavälin keskiarvoonsa.

(445)

Tältä osin komissio katsoi, että yli 10 prosentin arvioitu markkinaosuus vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä verrattuna 0 prosentin markkinaosuuteen vuoden 2017 kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana on merkittävää kasvua.

(446)

Lisäksi ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen CARBIO totesi, että vahingon uhkaa koskevan analyysin yhteydessä komission on ilmoitettava tuonnin tuntuvan kasvun todennäköisyys ja että tuonnin kasvu, joka johtuu pelkästään väitetysti tavanomaisten kaupan ja kilpailun edellytysten palautumisesta perusteettomien polkumyyntitullien poistamisen tuloksena, ei osoita, että tuonti todennäköisesti kasvaisi merkittävästi.

(447)

Kuten 335–338 kappaleessa selitetään, Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonti jatkui vuonna 2018, ja sen arvioitu markkinaosuus oli 11,5 prosenttia. Sen jälkeen, kun tuontia alettiin 25 päivästä toukokuuta 2018 alkaen kirjata, Argentiinasta tulevat tuontimäärät eivät ole pienentyneet. Tämä yhdessä 425 kappaleessa kuvatun argentiinalaisten biodieselin tuottajien käyttämättömän kapasiteetin ja unionin markkinoiden houkuttelevuuden kanssa viittaa siihen, että tuonti kasvaa todennäköisesti edelleen merkittävästi tulevaisuudessa. Komissio katsoo, että Argentiinasta peräisin olevan tuonnin kasvu kuvastaa epäterveitä kaupan edellytyksiä (verrattuna tavanomaisiin kaupan edellytyksiin ilman aikaisempia voimassa olevia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä), koska tukia on havaittu olevan olemassa.

(448)

Sen vuoksi komissio katsoi, että Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuettu tuonti aiheuttaa merkittävän vahingon uhkaa unionin tuotannonalalle.

(449)

Komissio tutki myös, voivatko muut tiedossa olevat tekijät erikseen tai yhdessä heikentää tuetun tuonnin ja havaitun vahingon uhan välistä todettua syy-yhteyttä.

(450)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen CARBIO väitti, että unionin tuotannonala ei ollut onnistunut vähitellen elpymään tarkastelujaksolla, eli aikana, jona Argentiinasta ei tullut tuontia. CARBIO väitti lisäksi tämän osoittavan, että on muita tekijöitä, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tulokseen.

(451)

Komissio päätteli 416 kappaleessa, että unionin tuotannonalan kannattavuus pysyi alhaisena suurimman osan tarkastelujaksoa, eikä se onnistunut pääsemään tasolle, jolla liiketoimet ovat säännöllisiä ja kannattavia. Kuten 405 kappaleessa selitetään, komissio totesi, että unionin tuotannonala ei kuitenkaan näytä täysin toipuneen edellisessä tutkimuksessa todetusta aiemmasta polkumyynnistä. Lisäksi se seikka, että unionin tuottajat käyttävät rapsia tuotantopanoksena (argentiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät soijapapuja), ei selitä unionin biodieselin ja argentiinalaisen biodieselin hintaeroja. Jos vientiä harjoittavat tuottajat ostaisivat soijapapuja vääristymättömillä hinnoilla, niiden vientihinnat olisivat hyvin samanlaiset kuin unionin hinnat. Kuten jäljempänä todetaan, tutkimuksessa ei näin ollen ole vahvistettu tekijöitä, jotka olisivat heikentäneet tuetun tuonnin ja havaitun vahingon uhan välistä syy-yhteyttä. Näin ollen väite hylättiin.

(452)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 21

Tuonti kolmansista maista

(453)

Argentiinasta tulevan tuonnin lisäksi ainoastaan Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Malesiasta tulevan tuonnin markkinaosuus on ollut yli 1 prosentin vuodessa.

(454)

Merkittävää tuontia Kiinasta esiintyi ainoastaan tutkimusajanjaksolla, ja sen markkinaosuus oli 1,6 prosenttia.

(455)

Tuonti Malesiasta pysyi vakaana koko tarkastelujakson ajan, ja markkinaosuus oli 2,3–2,9 prosenttia.

(456)

Tuonti muista kolmansista maista kuin Argentiinasta, Kiinasta tai Malesiasta ei koskaan ylittänyt 1,7 prosentin yhteenlaskettua markkinaosuutta. Näin ollen yhdelläkään näistä maista ei olisi voinut olla merkittävää vaikutusta unionin tuotannonalan markkinaosuuteen, erityisesti kun otetaan huomioon tällaisen tuonnin vakaat määrät.

(457)

Kiinasta tutkimusajanjaksolla tuodun biodieselin keskimääräinen hinta oli 812 euroa tonnilta. Tämä oli ainoa ajanjakso, jona tuontimäärät olivat merkittäviä. Malesian keskimääräinen tuontihinta oli 883 euroa tonnilta vuonna 2014 ja nousi yli 1 000 euroon tonnilta tutkimusajanjaksolla. Samaan aikaan määrät kasvoivat tarkastelujaksolla vain 11 prosenttia, joka on vähemmän kuin kysynnän kasvu ja johti markkinaosuuden menetykseen.

(458)

Argentiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli tutkimusajanjaksolla 636 euroa tonnilta, joka on huomattavasti alhaisempi kuin muiden markkinatoimijoiden. Unioniin tuodun biodieselin ominaisuuksien erot eivät käy täsmällisesti ilmi tilastotiedoista. Hintaerot ovat seurausta suodatettavuuden rajalämpötilan (CFPP) eri tasoista ja siitä, lasketaanko tuotava biodiesel mahdollisesti kahteen kertaan.

(459)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen Argentiinan viranomaiset väittivät, että Argentiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä ei ole syy-yhteyttä muiden tekijöiden eli muista maista tulevan tuonnin takia.

(460)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Argentiinan viranomaiset toistivat väitteensä, jonka mukaan komissio ei tutkinut kaikkien mahdollisten muiden tekijöiden kuin Argentiinasta tuotavan biodieselin vaikutuksia, jotka voisivat aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(461)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CARBIO toisti väitteensä, jonka mukaan vahingon uhka ei johtunut Argentiinasta tulevasta tuonnista.

(462)

Muista maista tulevan tuonnin osalta komissio toimitti edellä mainitut yksityiskohtaiset tiedot. Kaksi muuta maata, joiden tuonti unioniin oli merkittävää tutkimusajanjaksolla, olivat Malesia 2,7 prosentin markkinaosuudella ja Kiina 1,6 prosentin markkinaosuudella. Nämä markkinaosuudet ovat huomattavasti pienemmät kuin Argentiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä, yli 10 %. Lisäksi Malesiasta peräisin olevan tuonnin keskimääräinen hinta oli 1 007 euroa tonnilta ja Kiinan osalta 812 euroa tonnilta. Verrattuna Argentiinasta tutkimusajanjakson aikana tuodun biodieselin hintaan, joka oli 636 euroa tonnilta, nämä hinnat osoittavat, että Malesiasta ja Kiinasta peräisin oleva tuonti ei määränsä eikä arvonsa osalta heikentänyt todettua syy-yhteyttä tuetun tuonnin ja havaitun vahingon uhan välillä.

(463)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen CARBIO esitti huomautuksia Indonesiasta tulevan tuonnin lisääntymisestä. Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä vuoden 2018 kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana verrattuna 335 kappaleessa esitettyyn Argentiinasta tulevaan tuontiin samana aikana oli seuraava:

Taulukko 22

Tuonti kolmansista maista tammi-elokuussa 2018

(464)

Kuten 336–338 kappaleessa yksityiskohtaisemmin analysoidaan, Argentiinasta tuleva tuonti jatkui tutkimusajanjaksolla tuonnin kirjaamisesta huolimatta. Niiden arvioitu markkinaosuus on 11,5 prosenttia, kun oletetaan, että kulutus ei ole muuttunut ja ne esitetään vertailun mahdollistamiseksi vuositasolla. Tuonti Kiinasta pysyi hyvin samankaltaisella tasolla, ja sen markkinaosuus oli 1,9 prosenttia, kun se tutkimusajanjaksolla oli 1,6 prosenttia. On merkittävää, että biodieselin tuonti Indonesiasta unioniin alkoi jälleen, ja sen markkinaosuus oli arviolta 5 prosenttia tammi-elokuussa 2018. Samaan aikaan kyseisen tuonnin määrä oli alle puolet Argentiinasta tulevan tuonnin määrästä. Tuonti Malesiasta lisääntyi hieman, ja sen arvioitu markkinaosuus oli 3,2 prosenttia, kun se tutkimusajanjaksolla oli 2,7 prosenttia.

(465)

Kun otetaan huomioon kolmansista maista tulevan tuonnin keskimääräinen tonnihinta, Argentiinasta tuodun biodieselin tonnihinta on edelleen selvästi alhaisin niistä neljästä maasta, joista tuonti on merkittävää. Myös Kiinasta ja Malesiasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat vuoden 2018 kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana.

(466)

Tämän perusteella komissio päätteli, että vaikka vienti kolmansista maista on voinut ehkäistä unionin tuotannonalan toipumista, se ei heikentänyt tuetun tuonnin ja havaitun vahingon uhan välistä syy-yhteyttä. Komissio katsoi olevan epätodennäköistä, että kolmansista maista tuleva vienti olisi vahingon pääasiallinen aiheuttaja lähitulevaisuudessa.

(467)

Yksikään otokseen valituista unionin tuottajista ei vienyt biodieseliä tarkastelujaksolla. Taulukossa 23 esitetyt vientitilastot perustuvat näin ollen yleisesti saatavilla olevaan lähteeseen ja käsittävät tiedot unionin koko tuotannonalasta:

Taulukko 23

Unionin tuotannonalan vientitulos

(468)

Unionin tuotannonalan biodieselin viennin määrä oli vähäinen. Se ei ylittänyt 3,5:ttä prosenttia unionin markkinoiden kokonaismyynnistä yhtenäkään vuonna tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonalan vientitoiminta ei ole voinut olla syynä siihen, että kotimainen tuotannonala ei toipunut ja että sen taloudellinen tilanne oli heikko tutkimusajanjaksolla.

(469)

CARBIO väitti huomautuksessaan, että tuonnin alhainen taso ei voinut olla syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, ja se toisti tämän väitteen ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen. Tältä osin komissio toteaa, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin väheneminen entisestään voi myös laskea hintoja unionin markkinoilla. Argentiinan tuonti ylittää selvästi perusasetuksen 10 artiklan 9 kohdassa ja 14 artiklan 4 kohdassa mainitun merkityksettömän määrän, ja tutkimusajanjakson viimeisellä neljänneksellä se oli peräti yli 10 prosenttia.

(470)

CARBIO väitti lisäksi, että tuonnilla ei ole vahingollisia vaikutuksia, koska ne riippuvat kausivaihteluista, dieselin hinnasta ja raaka-ainetoimituksista. Komissio sai yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta, unionin tuottajilta ja julkisista lähteistä tietoja myös kausivaihteluista, dieselin hinnasta ja raaka-ainetoimituksista. Näin komissio pystyi ottamaan myös nämä tekijät huomioon analyysissaan.

(471)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CARBIO toisti väitteensä, jonka mukaan unionin tuotannonalaan ei kohdistu merkittävän vahingon uhkaa ja että väitetty merkittävän vahingon uhka ei johdu Argentiinasta tulevasta tuonnista. Lisäksi CARBIO viittaa 347 kappaleessa tarkoitettuihin 18 päivänä lokakuuta 2018 annetun komission asetuksen (EU) 2018/1570 (121) päätelmiin, joissa komissio totesi, että ei ole mahdollista vahvistaa syy-yhteyttä Argentiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(472)

Komissio totesi 18 päivänä lokakuuta 2018 annettuun komission asetukseen (EU) 2018/1570 liittyvän viittauksen osalta, että kyseisen asetuksen päätelmä koski merkittävää vahinkoa eikä vahingon uhkaa ja että komission uudelleen arvioima tutkimusajanjakso oli 1 päivän heinäkuuta 2011 ja 30 päivänä kesäkuuta 2012 välinen aika, kun kyseisessä asetuksessa tutkimusajanjakso oli tammi-joulukuu 2017. Koska määräajat ja oikeudelliset normit poikkeavat toisistaan, kyseisen asetuksen päätelmät eivät ole merkityksellisiä komission tässä tutkimuksessa tekemien päätelmien kannalta.

(473)

Tuonnin kirjaamista koskevan analyysin yhteydessä komissio otti huomioon myös kaksi yritystä, jotka ilmoittivat biodieseltuotannon vähentämisestä maaliskuussa 2018, eli Saipol, Euroopan suurin biodieselin tuottaja, ja ADM (122).

(474)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen EBB toimitti lisätietoja Argentiinasta tulevan tuonnin lisääntymisen kielteisistä vaikutuksista kuuteen unionin tuotannonalan yritykseen. Viittä yritystä koskevissa tiedoissa viitattiin kielteiseen vaikutukseen niiden kannattavuuteen. Yhdessä kuudesta yrityksestä tuotantoa aiotaan vähentää merkittävästi Argentiinan tuonnin vuoksi. Yksi näistä kuudesta yrityksestä ilmoitti myös, että argentiinalaisella tuonnilla oli ollut huomattavan kielteinen vaikutus niiden tuloihin. Näiden yritysten osuus unionin tuotannosta ja kapasiteetista on yhteensä yli 10 prosenttia.

(475)

Komissio vahvisti, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon uhan ja Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuetun tuonnin välillä on syy-yhteys. Unionin tuotannonalan hinnat alittaviin alhaisiin hintoihin tulevan tuetun tuonnin jyrkän kasvun ja unionin tuotannonalan heikentyneen tuloksen välillä, etenkin vuoden 2017 jälkipuoliskolta lähtien, on ajallinen yhteys. Unionin tuotannonala ei pystynyt hyödyntämään unionin kasvanutta kulutusta, vaan sen oli rajoitettava tuotannon kasvua, se menetti markkinaosuuttaan, eikä se pystynyt saavuttamaan voittoa. Tämä kielteinen kehitys jatkui tutkimusajanjakson jälkeisenä aikana. Unionin tuotannonalalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin seurata tuetun tuonnin asettamaa hintatasoa, jotta se olisi estänyt markkinaosuutensa kutistumisen jatkumisen. Tämän seurauksena se joutui tappiolliseen tilanteeseen, joka todennäköisesti pahenee edelleen.

(476)

Komissio erotti tuetun tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka ovat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(477)

Muut yksilöidyt tekijät, kuten vienti muista kolmansista maista, unionin tuotannonalan vientimyynti ja unionin tuotannonalan kapasiteetin vähentäminen, eivät heikentäneet tätä syy-yhteyttä.

(478)

Perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti komissio tutki, voisiko se selkeästi todeta toimenpiteiden käyttöönoton unionin edun vastaiseksi tässä tapauksessa siitä huolimatta, että vahinkoa aiheuttavan tuen esiintyminen on todettu. Unionin etua määritettäessä komissio arvioi kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja kuluttajien edut.

(479)

Biodiesel on tärkeä tekijä pyrittäessä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja parantamaan energian tarjontaa unionissa.

(480)

Unionin tuotannonala käyttää pääasiassa unionin maatalouden tuottamia raaka-aineita. Tuotantoketjun alkupään maatalousöljyala on suurelta osin riippuvainen biodieselteollisuudesta. Biodieselin tuonti Argentiinasta ei näin ollen vaikuttaisi ainoastaan biodieselteollisuuteen vaan myös unionin maataloussektoriin.

(481)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen EBB toimitti lisänäyttöä unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta, kuten kielteiset vaikutukset sen kannattavuuteen ja tuotannon merkittävä supistuminen (ks. 362 ja 474 kappale).

(482)

Komissio totesi, että unionin tuotannonalan tilanne on heikko, koska se ei ole täysin toipunut aiemmin kärsitystä polkumyynnistä. Sen vuoksi komissio päätteli, että tasoitustullien käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(483)

Kuten 30 kappaleessa todetaan, komission lähettämään kyselyyn vastasi vain yksi etuyhteydetön tuoja, Gunvor International BV. Maahantuoja esittää vastauksessaan, että se vastustaa toimenpiteiden käyttöönottoa ja että unionin tuotannonalan tilanne johtuu tehottomasta tuotantojärjestelmästä ja hallinnosta.

(484)

Komissio huomauttaa, että biodieselin tuojat ovat hyvin usein unionin markkinoilla toimivia kauppiaita, jotka paitsi harjoittavat tuontia myös käyvät kauppaa unionin tuottajilta ostetulla biodieselillä. Unionin tuottajat, erityisesti suuret, ovat kuitenkin merkittävässä määrin riippuvaisia omista jakelukanavistaan. Näin ollen komissio ei odota, että tuojat pystyisivät täysin korvaamaan toimenpiteiden kohteena olevan tuonnin unionin tuottajilta ostetulla biodieselillä. Tuojiin mahdollisesti kohdistuvaa negatiivista vaikutusta voidaan kuitenkin osittain tasapainottaa kasvattamalla unionin tuotannonalalta ostetun biodieselin kauppaa.

(485)

Dieselpolttoaineen tuottajat eli jalostamot ostavat unionin tuotannonalan maahantuomaa tai tuottamaa biodieseliä. Lakisääteisten vaatimusten vuoksi jalostamojen on lisättävä biodieseliä markkinoilla myytyyn fossiiliseen polttoaineeseen.

(486)

Tässä suhteessa toimenpiteiden käyttöönotosta seuraava hintojen nousu vaikuttaisi nimenomaan lopulliseen kuluttajaan. Fossiilisten polttoaineiden hinta on harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta alhaisempi kuin biodieselin hinta, mutta koska sen pitoisuus on tavallisesti enintään 10 prosenttia, biodieselin hinnan nousun kielteinen vaikutus siirtyy vain osittain kuluttajalle.

(487)

Komissio totesi, että tullien käyttöönotolla olisi kuluttajahintoja nostava kielteinen vaikutus. Koska biodieselin määrä lopputuotteessa on kuitenkin rajallinen (tyypillisesti alle 10 prosenttia), tämä dieselin hintaan kohdistuva kielteinen vaikutus olisi vain vähäinen verrattuna biodieselin hinnan suoraan muutokseen unionin markkinoilla.

(488)

Ilmoitusasiakirjan julkistamisen jälkeen EBB totesi, että komissio on toiminut epäjohdonmukaisesti velvollisuuksiensa suhteen katsoessaan, että se ei pystynyt päättelemään unionin etua, vaikka ei ole olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella toimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin edun vastaista.

(489)

Komissio totesi ilmoitusasiakirjassa, että on välttämätöntä tutkia sellaisten muutosten vaikutukset, jotka tapahtuivat toisaalta juuri ennen ilmoituslomakkeen antamista ja toisaalta tutkimusajanjakson jälkeen.

(490)

EBB huomautti lisäksi, että komissio ei esittänyt selkeästi perusteita lopulliselle päätelmälleen, jonka mukaan oli epäselvää, olisiko toimenpiteiden käyttöönotto unionin edun mukaista.

(491)

Kuten 489 kappaleessa selitetään, komissio katsoi, että on välttämätöntä tarkastella lähemmin unionin etua koskevia lisätietoja, ja tämä oli syynä päätökseen olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä.

(492)

Komissio tutki kaikki lisätiedot, jotka oli saatu ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen ja jotka koskivat erityisesti muun muassa EBB:ltä ja otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuja vastauksia lisäkyselyihin, biodieselin tuontia unioniin tutkimusajanjakson jälkeen koskevia tilastoja sekä muita tietoja, joita asianomaiset osapuolet toimittivat ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen. Tarkasteltuaan näitä lisätietoja ja lisätodisteita unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta, kuten 366, 363 ja 473 kappaleessa selostettu kielteinen vaikutus kannattavuuteen ja tuotannon huomattava lasku, komissio päätteli perusasetuksen nojalla, että ei ole perusasetuksen 31 artiklan mukaisia pakottavia syitä, joiden perusteella toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi unionin edun mukaista.

(493)

Tukea, vahingon uhkaa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön lopullinen tasoitustulli, jotta tuetusta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuvan merkittävän vahingon välitön uhka ei toteutuisi.

(494)

Toimenpiteiden tason määrittämiseksi komissio määritti ensin unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon uhan poistamiseksi tarvittavan tullin määrän.

(495)

Laskiessaan vahingon korjaavaa tasoa laskettaessa komissio katsoi, että tason olisi oltava sellaisia, että unionin tuotannonala voi kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen verottoman voiton, joka voitaisiin kohtuudella saada tällaisella tuotannonalalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionissa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman tuetun tuonnin vaikutusta.

(496)

Vahingon poistava taso laskettiin vertaamalla tuetun tuonnin painotettua keskimääräistä hintaa, sellaisena kuin määritettiin hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa 354 kappaleessa, ja unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamatonta hintaa. Vahinkoa aiheuttamaton hinta määritettiin lisäämällä tuotantokustannuksiin kohtuullinen voitto. Tavoitevoittomarginaaliksi vahvistettiin 11 prosenttia eli taso, jota komissio käytti aiemmassa tutkimuksessaan, johon liittyi 26 päivänä marraskuuta 2013 käyttöön otettuja toimenpiteitä.

(497)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen CARBIO väitti, että tavoitevoiton olisi oltava vuoden 2015 ja syyskuun 2017 välisenä aikana saatu voitto eikä aiemmassa tutkimuksessa käytetty 11 prosentin tavoitevoitto. CARBIO toisti tämän väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(498)

Komissio käytti aiemman tutkimuksen tavoitevoittoa, koska komissio totesi, että vahingon aiheutumisesta riippumatta unionin tuotannonala ei näytä täysin toipuneen aiemman polkumyynnin vaikutuksista, minkä vuoksi tarkastelujaksolla saavutettu voittotaso ei ole edustava. Tältä osin komissio katsoo edelleen, että sen aiemmassa tutkimuksessa käytetty voitto oli asianmukainen ja voimassa tilanteessa, jossa tuetun tuonnin määrä on vähäinen.

(499)

Vahingon korjaava taso määritellään ”muiden yhteistyössä toimineiden yritysten” ja ”kaikkien muiden yritysten” osalta samalla tavoin kuin näitä yrityksiä koskevat tukiprosentit 304 kappaleessa.

(500)

Kuten 10 kappaleessa todetaan, komissio asetti Argentiinasta peräisin olevan tarkastelevana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi kirjaamisvelvoitetta koskevalla asetuksella mahdollisten tasoitustoimenpiteiden taannehtivaa soveltamista varten perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(501)

Perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti tulleja voidaan kantaa taannehtivasti ”tuotteista, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää”. Komissio toteaa, että tässä tapauksessa ei otettu käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä.

(502)

Tältä pohjalta komissio katsoo, että yksi perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdassa säädetyistä edellytyksistä ei täyty, minkä vuoksi tullia ei pitäisi kantaa taannehtivasti kirjatusta tuonnista.

(503)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen EBB totesi, että tullit olisi kannettava kirjatusta tuonnista taannehtivasti, koska kaikki neljä perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdan mukaista tullien taannehtivaa kantamista koskevaa edellytystä täyttyvät. EBB totesi erityisesti, että 16 artiklan 4 kohdan lauseen toista osaa ”ei ennen tutkimuksen vireillepanoa” olisi sovellettava käsiteltävänä olevassa asiassa, koska se olisi luettava erillään tekstistä ”enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää”.

(504)

Perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdassa säädetään, että tulleja voidaan kantaa taannehtivasti ”tuotteista, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää mutta ei ennen tutkimuksen vireillepanoa”. Asetuksen 16 artiklan 4 kohdan lauseen toista osaa ”ei ennen tutkimuksen vireillepanoa”, ei voida lukea erillään muusta kyseisen artiklan tekstistä, koska artikla ei salli tätä.

(505)

Koska ei ole väliaikaisia tulleja, jotka olisivat taannehtivasti sovellettavia lopullisia tulleja, kuten 502 kappaleessa todetaan, komissio katsoo, että perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdan mukaiset oikeudelliset edellytykset eivät täyty, joten tulleja ei pitäisi kantaa kirjatusta tuonnista taannehtivasti.

(506)

Edellä esitetyn ja perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan perusteella olisi otettava käyttöön lopullinen tasoitustulli tasolla, joka on riittävä korjaamaan tuetusta tuonnista aiheutuvan vahingon uhan ylittämättä kuitenkaan todetun tuen määrää.

(507)

Koska argentiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, ”kaikkia muita yrityksiä” koskevaksi tulliksi asetettiin korkein otokseen valituille yrityksille määritetty tulli. Kaikkiin muihin yrityksiin sovellettava tulli peritään niiltä yrityksiltä, jotka eivät toimineet yhteistyössä tässä tutkimuksessa.

(508)

Taulukossa 24 lueteltuja yhteistyössä toimineita otokseen kuulumattomia argentiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskevaksi lopulliseksi tulliksi asetettiin yhteistyössä toimineille otokseen kuuluneille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyjen tullien painotettu keskiarvo.

(509)

Tällä perusteella käyttöön otettavat lopulliset tullit ovat seuraavat:

Taulukko 24

Lopullinen tasoitustulli