(1)

Marrakeshin sopimus Maailman kauppajärjestön perustamisesta, jäljempänä ’WTO-sopimus’ tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

(2)

WTO-sopimuksen II artiklan 2 kohdassa määrätään, että WTO-sopimuksen liitteisiin 1, 2 ja 3 sisältyvät sopimukset ja niihin liittyvät oikeudelliset asiakirjat, jäljempänä ’monenkeskiset kauppasopimukset’, ovat erottamaton osa WTO-sopimusta ja sitovat kaikkia jäseniä.

(3)

WTO-sopimuksen IX artiklan 3 kohdan nojalla poikkeuksellisissa olosuhteissa ministerikokous voi päättää poikkeusluvan myöntämisestä jäsenelle WTO-sopimuksessa tai jossakin monenkeskisessä kauppasopimuksessa olevasta velvoitteesta.

(4)

WTO-sopimuksen IX artiklan 3 ja 4 kohdassa vahvistetaan menettelyt WTO-sopimuksen liitteissä 1A, 1B tai 1C sekä niiden liitteissä olevia monenkeskisiä kauppasopimuksia koskevien poikkeuslupien myöntämiselle.

(5)

WTO-sopimuksen IV artiklan 1 kohdan nojalla ministerikokouksella on valta tehdä päätöksiä kaikista monenkeskisten kauppasopimusten alaisista asioista.

(6)

WTO-sopimuksen IV artiklan 2 kohdan nojalla Maailman kauppajärjestön, jäljempänä ’WTO’, ministerikokouksen istuntojen välisenä aikana WTO:n yleisneuvosto huolehtii sen tehtävistä. WTO-sopimuksen IX artiklan 1 kohdan nojalla päätökset tehdään WTO:ssa yleensä konsensuksella.

(7)

WTO:n jäsenet myönsivät 15 päivänä kesäkuuta 1999 tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen, jäljempänä ’GATT 1994 -sopimus’, I artiklan 1 kohdan mukaisen velvoitteita koskevan poikkeusluvan siinä laajuudessa kuin on tarpeen, jotta kehitysmaajäsenet voivat myöntää tullietuuskohtelun Yhdistyneiden kansakuntien nimeämien vähiten kehittyneiden maiden tuotteille, ilman että kehitysmaajäseniä vaaditaan soveltamaan samoja tulleja minkään muun jäsenen vastaaviin tuotteisiin 30 päivään kesäkuuta 2009 saakka. WTO:n jäsenet jatkoivat 27 päivänä toukokuuta 2009 poikkeusluvan voimassaoloa 1 päivän heinäkuuta 2009 ja 30 päivän kesäkuuta 2019 väliseksi ajaksi.

(8)

WTO-sopimuksen IX artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla Chile, Intia, Kiina, Thaimaa ja Turkki, jäljempänä ’tukijat’, ovat pyytäneet yleisneuvostoa tekemään päätöksen nykyisen WTO:n poikkeusluvan voimassaolon jatkamisesta, jotta kehitysmaajäsenet voivat myöntää tullietuuskohtelun vähiten kehittyneiden maiden tuotteille 1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2029 välisenä aikana.

(9)

Tukijat perustelevat pyyntöä vähiten kehittyneiden maiden erityisellä haavoittuvuudella ja näiden maiden maailmantaloudessa kohtaamilla erityisillä rakenteellisilla vaikeuksilla sekä sillä, että on tärkeää parantaa näiden maiden tehokasta osallistumista monenväliseen kauppajärjestelmään myöntämällä niille merkityksellinen markkinoille pääsy niiden tuotannon ja vientipohjan monipuolistamisen tukemiseksi.

(10)

Poikkeusluvan voimassaolon jatkaminen ei vaikuttaisi kielteisesti unionin talouteen eikä unionin kauppasuhteisiin poikkeusluvan edunsaajamaiden kanssa. Lisäksi unioni myöntää vähiten kehittyneille maille tullittoman ja kiintiöttömän pääsyn markkinoille "Kaikki paitsi aseet" -järjestelyn mukaisesti ja tukee muita WTO:n jäseniä, jotka myös myöntävät kauppaetuuksia vähiten kehittyneille maille.

(11)

On aiheellista määrittää kanta, joka otetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 9 kohdan mukaisesti Euroopan unionin puolesta WTO:n yleisneuvostossa poikkeusluvan voimassaolon jatkamista koskevan tukijoiden pyynnön tukemiseksi, jotta kehitysmaajäsenet voivat myöntää tullietuuskohtelun vähiten kehittyneiden maiden tuotteille 30 päivään kesäkuuta 2029 saakka, koska poikkeusluvan voimassaolon jatkaminen sitoo WTO:n jäseniä,