(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet vahvistetaan ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatimat kertomukset.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit (TACit) olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös ne kannanotot, jotka on tuotu esiin sidosryhmien, erityisesti asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien, kuulemisissa.

(5)

Kun johonkin kantaan liittyvä TAC myönnetään ainoastaan yhdelle jäsenvaltiolle, on aiheellista valtuuttaa kyseinen jäsenvaltio perussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittelemään kyseisen TACin taso. Olisi annettava säännöksiä, joilla varmistetaan, että asianomainen jäsenvaltio toimii TACin tasoa vahvistaessaan tavalla, joka on täysin yhdenmukainen yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden ja sääntöjen kanssa.

(6)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (2) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, mukaan lukien mainitun asetuksen 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin kyseisen asetuksen 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Sittemmin on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa otettu käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuotuinen lisäjoustomekanismi. Jotta vältettäisiin liiallinen jousto, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja johtaisi kantojen biologista tilan heikkenemiseen, olisi sen vuoksi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta käytetä.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa tarkoitettu purkamisvelvoite otetaan käyttöön kalastuskohtaisesti. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla kaikki saalisrajoitusten alaisten lajien saaliit olisi purettava aluksesta 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kun tiettyä kalakantaa koskeva purkamisvelvoite otetaan käyttöön, kalastusmahdollisuudet määritellään ottaen huomioon muutos, jonka myötä siirrytään kalastusmahdollisuuksien määrittelystä saaliin purkamisen perusteella kalastusmahdollisuuksien määrittelyyn saaliiden perusteella. Erityisiä poikkeuksia purkamisvelvoitteeseen myönnetään kuitenkin kyseisen asetuksen 15 artiklan 4–7 kohdan mukaisesti. Komissio on antanut jäsenvaltioiden yhteisten suositusten perusteella ja kyseisen asetuksen 15 artiklan mukaisesti delegoituja asetuksia, joissa vahvistetaan erityisiä purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa koskevia poisheittämissuunnitelmia, joita sovelletaan aluksi enintään kolmen vuoden ajan ja joita voidaan jatkaa vielä yhteensä kolmen vuoden ajalla.

(8)

Kalastusmahdollisuuksien olisi oltava kansainvälisten sopimusten ja periaatteiden mukaisia; niitä ovat muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1995 sopimus hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisestä ja hoidosta (3) sekä Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön vuonna 2008 laatimissa, valtamerillä harjoitettavan syvänmeren kalastuksen hallinnointia koskevissa kansainvälisissä suuntaviivoissa vahvistetut yksityiskohtaiset hoitoperiaatteet, joissa todetaan erityisesti, että lainsäätäjän olisi oltava erityisen varovainen silloin, kun saatu tieto on epävarmaa, epäluotettavaa tai puutteellista. Riittävien tieteellisten tietojen puutetta ei saisi käyttää syynä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden lykkäämiselle tai toteuttamatta jättämiselle.

(9)

Mustahuotrakalan TAC ja unionin kiintiö olisi asetettava unionin ja kansainvälisillä vesillä alueilla 5, 6, 7 ja 12 ottaen huomioon, että kyseisestä kalakannasta osa on kolmansien maiden saaliita ja että unionilla olisi oltava kyseisen kannan aikaisempien saalismäärien osuutta vastaavat kalastusmahdollisuudet.

(10)

Ottaen huomioon kalastusmahdollisuuksien vähentämistä koskevan Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) lausunnon, kiintiöiden suuren käytön ja vuonna 2019 käyttöönotettavan täysimittaisen purkamisvelvoitteen limapääkantojen kohdennetun kalastuksen ei olisi oltava sallittua suuralueilla 3–10, 12 ja 14 (Pohjanmeri, luoteiset ja lounaiset vesialueet) ja TAC olisi vahvistettava ainoastaan sivusaaliille.

(11)

ICESin antamien lausuntojen mukaan aluksilla tehdyt rajalliset havainnot osoittavat, että jäälestikalan osuus on ollut alle prosentin lestikalan ilmoitetuista saaliista. Näiden seikkojen perusteella ICES suosittaa, että jäälestikalan kohdennettua kalastusta ei saisi harjoittaa ja että sivusaaliit olisi luettava lestikalan TACiin, jotta mahdollisuudet lajien virheelliseen ilmoittamiseen voitaisiin minimoida. ICES totesi, että alueilla, joilla jäälestikalan kalastusta nykyisin harjoitetaan, esiintyy merkittäviä, yli kymmenkertaisia eroja virallisissa saaliiden purkamistiedoissa ilmoitettujen lestikalan ja jäälestikalan suhteellisten osuuksien välillä sekä tarkkailtujen saaliiden ja tieteellisten tutkimustietojen välillä. Tämän lajin osalta on saatavilla hyvin vähän tietoa, ja ICES katsoo osan ilmoitetuista purkamistiedoista koskevan virheellisesti ilmoitettuja lajeja. Näin ollen aiemmin ilmoitettuja jäälestikalan saaliita ei ole mahdollista vahvistaa tarkasti. Sen vuoksi kaikki jäälestikalan sivusaaliit olisi tieteellisten lausuntojen mukaisesti rajoitettava yhteen prosenttiin kustakin jäsenvaltion lestikalakiintiöstä ja luettava tähän kiintiöön. Jos jäälestikala on ainoastaan lestikalan sivusaalis ja kuuluu samaan TACiin, virheellisiä ilmoituksia ei enää esiinny.

(12)

ICESin lausunnon pohjalta ICES-suuralueiden 6, 7 ja 8 (luoteiset vesialueet) pilkkupagellikantojen TAC on syytä säilyttää pelkästään sivusaaliita koskevana TACina.

(13)

Huomattavia pilkkupagellin saaliita pyydetään Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitean (CECAF) ja Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) alueilta, jotka rajoittuvat ICES-suuralueeseen 9. Koska kyseisiä lähialueita koskevat ICESin tiedot ovat puutteellisia, TACin soveltamisala olisi rajoitettava ICES-suuralueeseen 9. Sen varmistamiseksi, että hoitopäätökset tehdään parhaalta mahdolliselta pohjalta, myös näitä lähisuuralueita koskevien tietojen ilmoittamisesta on annettu säännöksiä.

(14)

ICES ei ole antanut ICES-suuralueen 10 pilkkupagellin osalta lausuntoa vuodelle 2020. Kalastusmahdollisuudet olisi kuitenkin asetettava sekä vuodelle 2019 että 2020. Tässä asetuksessa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien asianmukainen muuttaminen saattaa olla tarpeellista, kun vuotta 2020 koskeva tieteellinen lausunto annetaan.

(15)

Ottaen huomioon, että kiintiöitä käytetään vähän ja että kohdistettua kalastusta ei harjoiteta, ICES-suuralueilla 1–4 (Pohjanmeri ja Skagerrak) ei tulisi enää asettaa TACia mustahuotrakalalle.

(16)

ICES-suuralueilla 1, 2 ja 4 (Pohjanmeri) ei tulisi enää asettaa TACeja lestikalalle eikä ICES-suuralueilla 1–10, 12 ja 14 suomuturskalle. ICESin lausunnossa vahvistetaan, että TACien puuttuminen ei aiheuta kestämättömän hyödyntämisen riskiä tai sen riski on vähäinen.

(17)

ICES suosittaa, ettei keltaroussin saaliita sallittaisi ennen vuotta 2020. On syytä kieltää kyseisen lajin pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen ja purkaminen alukselta, koska kanta on ehtynyt eikä ole elpymässä. ICES huomauttaa, ettei Koillis-Atlantilla ole ollut unionin kohdennettua keltaroussin kalastusta vuodesta 2010.

(18)

ICES suosittaa, että syvänmerenhaiden kalastuskuolevuus olisi minimoitava eikä kohdennettua kalastusta olisi sallittava. Syvänmerenhait ovat pitkäikäisiä lajeja, joiden syntyvyys on alhainen ja joita on nopeasti hyödynnetty liikaa. Tällaisten lajien kalastusmahdollisuuksia olisi sen vuoksi rajoitettava kattavasti asettamalla kyseisten lajien yleinen pyyntikielto. Kuitenkin mustahuotrakalan kohdennetussa pienimuotoisessa syvänmeren pitkäsiimakalastuksessa saadaan väistämättä sivusaaliiksi syvänmerenhaita, jotka heitetään nykyisellään pois kuolleina. Pitkätsiimat ovat valikoivia pyydyksiä, jotka ovat hyväksyttyjä tällaisissa kalastuksissa. Syvänmerenhaiden tahattomat sivusaaliit ovat kuitenkin osoittautuneet väistämättömiksi jopa tällä pyydyksellä. Sen vuoksi olisi säilytettävä rajoittava TAC, joka koskee näiden lajien tahattomia sivusaaliita mustahuotrakalan kohdennetussa pitkäsiimakalastuksessa. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi edelleen kehitettävä mustahuotrakalan kalastusta varten alueellisia hoitotoimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään syvänmerenhaiden sivusaaliita. Lisäksi niiden olisi vahvistettava syvänmerenhaille erityisiä tiedonkeruutoimenpiteitä kantojen tiiviin seurannan varmistamiseksi. Unionin sallitun sivusaaliin vahvistaminen syvänmerenhaille unionin ja kansainvälisillä vesillä ICES-suuralueilla 5–9, unionin ja kansainvälisillä vesillä ICES-suuralueella 10 ja unionin vesillä CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2 ei rajoita suhteellisen vakauden periaatteen soveltamista syvänmerenhaiden osalta näillä alueilla.

(19)

Kalastustoiminnan keskeytyksen välttämiseksi ja unionin kalastajien toimeentulon turvaamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2019. Jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot soveltavat tätä asetusta oikea-aikaisesti, asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,