(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2603/2000 (3) käyttöön lopullisen tasoitustullin muun muassa Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin, jäljempänä ’PET’, tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 1645/2005 (4) Intiasta peräisin olevan PET:n tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden tasoa perusasetuksen 20 artiklan mukaisen nopeutetun tarkastelun jälkeen.

(3)

Perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi asetuksella (EY) N:o 193/2007 (5) lopullisen tasoitustullin voimassaoloa viidellä vuodella.

(4)

Neuvosto muutti tasoitustoimenpiteitä myöhemmin perusasetuksen 19 artiklan mukaisten osittaisten välivaiheen tarkastelujen jälkeen asetuksella (EY) N:o 1286/2008 (6) ja täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 906/2011 (7).

(5)

Toinen osittainen välivaiheen tarkastelu päätettiin vuonna 2012 neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 559/2012 (8) muuttamatta voimassa olevia toimenpiteitä.

(6)

Neuvosto jatkoi lopullisen tasoitustullin voimassaoloa viidellä vuodella täytäntöönpanoasetuksella (EY) N:o 461/2013 (9) perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen.

(7)

Komissio muutti tasoitustoimenpiteitä perusasetuksen 19 artiklan mukaisten kahden osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1350 (10).

(8)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2000/745/EY (11) kolmen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoaman vähimmäistuontihinnan. Komissio peruutti täytäntöönpanopäätöksellä 2014/109/EU (12) sitoumusten hyväksymisen, koska olosuhteet, joissa sitoumukset hyväksyttiin, olivat muuttuneet.

(9)

Tällä hetkellä voimassa oleva toimenpide on lopullinen tasoitustulli, joka on otettu käyttöön asetuksella (EU) N:o 461/2013, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1350, jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’. Ne koostuvat erityisestä tasoitustullista, jonka määrä on 0–74,6 euroa tonnilta tiettyjen nimeltä mainittujen intialaisten tuottajien osalta, ja kaikkien muiden tuottajien tuontiin sovelletaan jäännöstullia, joka on 69,4 euroa tonnilta.

(10)

Intialainen vientiä harjoittava tuottaja Dhunseri Petrochem Limited, jäljempänä ’DPL’, pyysi syyskuussa 2016 komissiota muuttamaan yrityksen nimenmuutoksen perusteella asetusta, jolla voimassa olevat toimenpiteet otettiin käyttöön. Pyynnöstä kävi kuitenkin ilmi, että DPL oli muodostanut Indorama Ventures Public Company Limited -yrityksen, jäljempänä ’IVL’, kanssa yhteisyrityksen, minkä seurauksena rakenne oli seuraava:

(11)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että oli riittävästi näyttöä siitä, että DPL:n ja siihen etuyhteydessä olevien yritysten saamia tukia koskevat olosuhteet olivat muuttuneet merkittävästi ja pysyvästi ja että toimenpiteitä olisi sen vuoksi tarkasteltava uudelleen.

(12)

Komissio ilmoitti tämän perusteella 6 päivänä heinäkuuta 2017 antamallaan ilmoituksella (13) päätöksestään panna omasta aloitteestaan vireille perusasetuksen 19 artiklan mukainen osittainen välivaiheen tarkastelu, jonka soveltamisala rajoittuu DPL:n ja siihen etuyhteydessä olevien intialaisten yritysten saamien tukien tarkasteluun. Tarkastelun tarkoituksena on määrittää yrityksen uuden rakenteen saaman tuen taso.

(13)

Toinen intialainen vientiä harjoittava tuottaja, Reliance Industries Limited, jäljempänä ’Reliance’, esitti perusasetuksen 19 artiklan nojalla osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön. Pyyntö rajoittui Reliancen saaman tuen tutkimiseen.

(14)

Reliance toimitti riittävän näytön siitä, että toimenpiteiden soveltamisen jatkaminen niiden nykytasolla ei enää ollut tarpeen tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen vaikutusten poistamiseksi. Yritys väitti, että tuen kokonaistaso oli laskenut johtuen Focus Product -järjestelmän ja Focus Market -järjestelmän soveltamiskelpoisuuden päättymisestä ja niiden tukien pienenemisestä, joita hakija oli saanut muista järjestelmistä, kuten ennakkolupajärjestelmästä ja tullinpalautusjärjestelmästä.

(15)

Katsottuaan, että pyynnössä oli esitetty riittävä näyttö, komissio ilmoitti 6 päivänä heinäkuuta 2017 (14) panevansa vireille perusasetuksen 19 artiklan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun, jonka soveltamisala rajoittuu Reliancen saaman tuen tarkasteluun.

(16)

Komissio ilmoitti molemmissa vireillepanoilmoituksissa, että tutkimuksissa arvioitaisiin lisäksi, olisiko asianmukaista muuttaa sen tullin tasoa, joka on otettu käyttöön Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin (PET) tuonnissa ”kaikkien muiden yritysten” kohdalla Intiassa.

(17)

Koska molemmat välivaiheen tarkastelut koskevat samaa tarkastelun kohteena olevaa tuotetta, samaa alkuperämaata ja samaa tutkimusajanjaksoa ja koska molemmat toimenpiteet kuuluvat saman menettelyn piiriin, katsottiin asianmukaiseksi päättää molemmat tarkastelut samassa säädöksessä.

(18)

Komissio ilmoitti osittaisten välivaiheen tarkastelujen vireillepanosta virallisesti Dhunserille, siihen etuyhteydessä oleville yrityksille ja Reliancelle, jäljempänä ’asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat’, unionin tuottajien järjestölle, tuojille ja käyttäjille unionissa, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksissa asetetussa määräajassa.

(19)

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti kyselylomakkeet asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja Intian viranomaisille ja sai vastaukset asetetuissa määräajoissa.

(20)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tuen määrittämisen kannalta tarpeellisina pidetyt tiedot. Komissio teki tarkastuskäyntejä IVDPILin toimitiloihin Kolkatassa, MPPL:n päätoimipaikkaan Delhissä, MPPL:n tuotantolaitokseen Karnalissa, Reliancen toimitiloihin Mumbaissa ja Intian viranomaisten toimitiloihin New Delhissä (ulkomaankaupan pääosasto ja kauppaministeriö).

(21)

Tukia koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2016 ja 31 päivän maaliskuuta 2017 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(22)

Intian viranomaisille ja muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin 25 päivänä heinäkuuta 2018 niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella komissio aikoi ehdottaa Dhunseriin ja Relianceen sovellettavien tullien muuttamista. Niille myönnettiin kohtuullisesti aikaa huomautusten esittämiseen. Kaikki toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon, kuten jäljempänä esitetään.

(23)

Reliance totesi, että ilmoitus tehtiin yli 12 kuukauden kuluttua tutkimuksen vireillepanosta, ja viittasi tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen 11.11 artiklaan, jonka mukaan tutkimukset on saatettava päätökseen vuoden kuluessa erityisiä olosuhteita lukuun ottamatta, sekä perusasetuksen 22 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan tarkastelut on suoritettava ”nopeasti” ja saatettava ”tavallisesti” päätökseen 12 kuukauden kuluessa vireillepanopäivästä. Tämän perusteella Reliance väitti, että koska kyse ei ollut erityisistä olosuhteista eikä komissio esittänyt perustelua, tutkimus olisi ”saatettava päätökseen ilman suojatoimenpiteitä”.

(24)

Määräaikojen osalta komissio kuitenkin toteaa, että nyt käsillä olevaan tarkastelua koskevaan tutkimukseen sovelletaan tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen 21.4 artiklaa, jonka mukaan tasoitustullien uudelleentarkastelut on tavallisesti saatettava päätökseen 12 kuukauden kuluessa tarkastelun vireillepanopäivästä, ja siinä ei viitata erityisiin olosuhteisiin, joilla olisi tarpeen perustella tutkimuksen venyminen yli 12 kuukauden mittaiselle ajanjaksolle. Myöskään perusasetuksen 22 artiklan 1 kohdassa ei viitata erityisiin olosuhteisiin, joita tarvittaisiin perusteeksi sille, että tutkimus kestää yli 12 kuukautta. Nyt käsiteltävät tarkastelut suoritetaan 15 kuukauden määräajassa, joka on vahvistettu perusasetuksen 22 artiklan 1 kohdassa. Sen vuoksi väite hylättiin.

(25)

Tämän tarkastelun kohteena oleva tuote on Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaatti (PET), jonka viskositeettiluku ISO-standardin 1628–5 mukaan on vähintään 78 ml/g ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 61 00, jäljempänä ’tarkastelun kohteena oleva tuote’.

(26)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkastelun kohteena olevan tuotteen fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat täysin samat kuin Intian kotimarkkinoilla tuotetun ja myydyn tuotteen. Tämän vuoksi päätellään, että koti- ja vientimarkkinoilla myydyt tuotteet ovat perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(27)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että DPL oli muodostanut yhteisyrityskumppanuuden IVL:n kanssa. Tämän kumppanuuden myötä DPL siirsi 1 päivänä huhtikuuta 2016 koko PET-tuotantolaitoksensa uudelle yritykselle IVDPILille ja hankki 50 prosentin osuuden tästä yrityksestä; loput 50 prosenttia hankki IVL:n tytäryhtiö Indorama Ventures Global Services Limited. DPL ei näin ollen enää ole ollut tarkastelun kohteena olevan tuotteen vientiä harjoittava tuottaja kyseisestä päivämäärästä lähtien.

(28)

Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että DPL hankki 50 prosentin osuuden intialaisesta PET:n valmistajasta MPPL:stä, joka ei aiemmin vienyt tarkastelun kohteena olevaa tuotetta unioniin ja jolle sen vuoksi ei aiemmissa Intiasta peräisin olevaa PET:ia koskevissa tutkimuksissa ole vahvistettu yksilöllistä tasoitustullia. Jäljellä oleva 50 prosentin osuus MPPL:stä kuuluu Indorama Ventures Global Services Limited -yritykselle.

(29)

IVDPIL muutti myöhemmin, 12 päivänä toukokuuta 2017 nimensä muotoon IVL Dhunseri Petrochem Industries Private Limited, jäljempänä ’IDIPL’, ja MPPL siirsi kaikki varansa, velkansa, vastuunsa ja henkilöstönsä IDIPL:lle. Kolkatan ylemmän oikeuden tuomioistuin antoi hyväksynnän siirrolle 4 päivänä joulukuuta 2017.

(30)

DPL:stä, IDIPL:stä (aiemmin IVDPIL) ja MPPL:stä käytetään jäljempänä nimitystä ’Dhunseri-ryhmä’. Tämän osittaisen välivaiheen tarkastelun tarkoituksena oli sen vuoksi määrittää Dhunseri-ryhmään sovellettava tuen taso. Tätä varten yhdistettiin IDIPL:iä ja MPPL:ää (joka tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ajan toimi edelleen tarkastelun kohteena olevan tuotteen erillisenä vientiä harjoittavana tuottajana) koskevat tiedot, jotta voitiin laskea koko Dhunseri-ryhmän tukitaso, koska tätä tasoa sovelletaan ryhmän lopulliseen rakenteeseen, jossa MPPL:n tuotantolaitos on sisällytetty IDIPL:iin.

(31)

Edellisissä tarkasteluissa tutkittujen tukien, Intian viranomaisten ja asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen sekä komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia toimenpiteitä:

(32)

Edellä olevassa kappaleessa mainitut tuet perustuvat seuraaviin asiakirjoihin ja lainsäädäntöön:

(33)

AAS-, DEPBS-, DFIA-, EOU/SEZ-, EPCGS-, FMS-, FPS-, IEIS-, MEIS- ja SHIS-järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalaissa Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti.

(34)

AAS, DFIA, EOU/SEZ, EPCGS ja MEIS perustuvat vuoden 2015–2020 ulkomaankauppapolitiikkaan, jäljempänä ’FTP 2015–20’, joka on merkityksellinen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson osalta. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FTP 2015–20 -asiakirjaan liittyviä menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures, Volume I”, jäljempänä ’HOP I 2015–20’. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(35)

DEPBS, FMS, FPS, IEIS ja SHIS perustuivat aiempaan, vuosina 2009–2014 sovellettuun ulkomaankauppapolitiikkaa koskevaan asiakirjaan, jäljempänä ’FTP 2009–14’, mutta niitä ei ole uusittu 34 kappaleessa mainitussa FTP 2015–20 -asiakirjassa.

(36)

DDS-järjestelmä perustuu vuoden 1962 tullilain 75 §:ään, vuoden 1944 keskusvalmisteverolain (Central Excise Act) 37 §:ään, vuoden 1994 rahoituslain 93A ja 94 §:ään sekä vuoden 1995 tullien, valmisteverojen ja palveluverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin. Palautustasot julkaistaan säännöllisesti.

(37)

ECS-järjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(38)

ITIRAD-järjestelmä perustuu vuoden 1961 tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain annettavalla varainhoitolailla (Finance Act).

(39)

IES-järjestelmä perustuu 4 päivänä joulukuuta 2015 päivättyyn yleiskirjeeseen DBR.Dir.BC.No 62/04.02.001/2015–16, joka koskee ennen ja jälkeen viennin myönnettävien rupiamääräisten vientiluottojen korontasausjärjestelmää (Interest Equalisation Scheme on Pre- and Post-Shipment Rupee Export Credit).

(40)

CIIS-järjestelmää hallinnoi Gujaratin osavaltion hallitus, ja se perustuu Gujaratin teollisuuspolitiikkaan vuodelta 2015.

(41)

EPP/GOH-järjestelmää hallinnoi Haryanan osavaltion hallitus, ja se vahvistettiin yritysten edistämispolitiikassa vuodelta 2015, josta Haryanan hallituksen teollisuus- ja kauppaministeriö on ilmoittanut.

(42)

GEDES-järjestelmä perustuu Gujaratin osavaltion sähköverolain (Electricity Act 1958) 3 §:n 2 momentin vii ja viii alamomenttiin, joita muutetaan ajoittain Gujaratin hallituksen virallisessa lehdessä.

(43)

PSI/GOM-järjestelmä perustuu Maharashtran osavaltion julkilausumaan nro PSI-2013/(CR-54)/IND-8.

(44)

WBIS-järjestelmää hallinnoi Länsi-Bengalin osavaltion hallitus, ja se on perustettu Länsi-Bengalin kauppa- ja teollisuusministeriön 12 päivänä syyskuuta 2014 antamalla tiedonannolla nro 309 – CI/O/ADN/GEN-INC/512.

(45)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavat järjestelmät ovat joko päättyneet tai kyseiset kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät ole hyödyntäneet niitä: DEPBS, DFIA, ECS, EOU/SEZ, FMS, FPS, ITIRAD, IEIS, IES, SHIS, CIIS, EPP/GOH, PSI/GOM ja WBIS.

(46)

Komissio totesi, että vain yksi nykyisten tarkastelujen kohteena olevista vientiä harjoittavista tuottajista hyödynsi tätä toimenpidettä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja vain erittäin pieneen määrään vientitapahtumia. Kyseinen yritys käytti suurimpaan osaan vientitapahtumistaan tullinpalautusjärjestelmää (DDS), jota käsitellään jäljempänä 3.4 kohdassa. Koska AAS- ja DDS-järjestelmiä ei voida käyttää samanaikaisesti samoihin vientitapahtumiin, komissio totesi, että AAS-järjestelmää ei juurikaan käytetty tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ja päätti, ettei AAS-järjestelmästä saatua etua oteta huomioon näissä tarkasteluissa.

(47)

Komissio vahvisti, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat hyödynsivät DDS-järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(48)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sovellettavan oikeusperustan muodostivat vuonna 1995 annetut tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskevat säännöt, jäljempänä ’vuoden 1995 DDS-säännöt’, sellaisina kuin ne ovat viimeksi vuonna 2006 muutettuina (15). Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen oikeusperusta korvattiin 1 päivänä lokakuuta 2017 voimaan tulleilla tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskevilla säännöillä (Customs and Central Excise Duties Drawback Rules, 2017) (16), jäljempänä ’vuoden 2017 säännöt’. Vuoden 1995 DDS-sääntöjen säännöllä 3(2) säännellään tullien vapautusjärjestelmän laskentamenetelmää. Kyseisten DDS-sääntöjen sääntö 12 (1) (a) (ii) koskee vakuutusta, joka viejien on annettava voidakseen hyötyä järjestelmästä. Nämä säännöt ovat identtiset vuoden 2017 DDS-säännöissä ja vastaavat sääntöjä 3(2) ja 13(1)(a)(ii).

(49)

Lisäksi yleiskirjeessä nro 24/2001 (17) on erityisiä täytäntöönpano-ohjeita säännöstä 3(2) ja vakuutuksesta, joka viejien on annettava säännön 12 (1) (a) (ii) mukaisesti.

(50)

Vuoden 1995 DDS-sääntöjen säännön 4 mukaan keskushallinto voi tarkistaa säännössä 3 määritettyjä määriä tai prosenttiosuuksia. Hallitus on tehnyt useita muutoksia, ja viimeksi tasoja on tarkistettu 16 päivänä marraskuuta 2015 annetuilla tiedonannoilla nro 110/2015 – CUSTOMS (N.T.) (18) ja 31 päivänä lokakuuta 2016 annetuilla tiedonannoilla nro 131/2016 – CUSTOMS (N.T.) (19). Tämän tuloksena taso oli tarkastelun kohteena olevan tuotteen osalta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana 1,9 prosenttia FOB-arvosta 14 päivään marraskuuta 2016 ja 1,5 prosenttia sen jälkeen.

(51)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(52)

Tässä järjestelmässä tukikelpoisia tuotteita vievillä yrityksillä on oikeus saada rahamääräinen tuki, joka vastaa tiettyä prosenttiosuutta vietyjen ainesten ilmoitetusta FOB-arvosta. DDS-sääntöjen säännössä 3(2) täsmennetään, kuinka tuen määrä on laskettava:

(53)

Toisin sanoen Intian viranomaiset katsoivat, että korvattava määrä perustui maahantuoduista raaka-aineista maksettujen relevanttien tullien toimialan laajuisiin keskimääräisiin arvoihin ja toimialan keskimääräiseen käyttöosuuteen; tiedot kerättiin Intian hallituksen edustavina pitämiltä tukikelpoisten vientituotteiden valmistajilta. Intian viranomaiset ilmoittavat korvattavan määrän prosenttiosuutena tukikelpoisten vientituotteiden keskimääräisestä vientiarvosta.

(54)

Intian viranomaiset käyttävät tätä prosenttiosuutta laskettaessa rahasummaa, johon kaikki tukikelpoiset viejät ovat oikeutettuja. Intian viranomaiset määrittävät tason tämän järjestelmän osalta tuotekohtaisesti. Tarkastelun kohteena olevan tuotteen osalta taso tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana oli 1,9 prosenttia FOB-arvosta 14 päivään marraskuuta 2016 ja 1,5 prosenttia sen jälkeen, kuten johdanto-osan 50 kappaleessa selvitetään.

(55)

Jotta yritys voi saada etuutta tästä järjestelmästä, sen on harjoitettava vientiä. Kun lähetystä koskevat yksityiskohtaiset tiedot syötetään tullin serverille, ilmoitetaan, että vienti tapahtuu DDS-järjestelmän mukaisesti, ja DDS-summa vahvistetaan peruuttamattomasti. Kun rahtiyritys on tehnyt yleisen vienti-ilmoituksen (Export General Manifest) ja tulli on verrannut asiakirjaa lähetysasiakirjaan ja hyväksynyt sen, kaikki palautussumman maksun hyväksymisen edellytykset täyttyvät ja se voidaan maksaa joko suoraan viejän pankkitilille tai sekkinä.

(56)

Viejän on lisäksi esitettävä näyttö viennin toteutumisesta pankkitositteella (Bank Realisation Certificate, jäljempänä ’BRC’). Asiakirja voidaan antaa sen jälkeen, kun palautussumma on maksettu, mutta Intian viranomaiset perivät maksetun summan takaisin, jos viejä ei toimita BRC-tositetta annetussa määräajassa.

(57)

Palautussummaa voidaan käyttää mihin tahansa tarkoitukseen, ja Intian kirjanpitonormien mukaisesti summa on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona.

(58)

Asianomaisessa lainsäädännössä ja hallinnollisissa ohjeissa säädetään, ettei Intian tullihallinnon pitäisi vaatia todisteita siitä, että tullinpalautusta pyytäneelle viejälle olisi aiheutunut tai että sille aiheutuisi tullivelkaa vientituotteiden valmistuksessa tarvittavien raaka-aineiden tuonnista (20). Tarkastuskäynnin aikana Intian viranomaiset vahvistuvat, että yritykset, jotka hankkisivat kaikki vietyyn PET:iin käytetyt raaka-aineet kotimaasta, saisivat silti edellä mainitun säännön 3(2) mukaisesti lasketun tuen kokonaisuudessaan. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että käytännössä näin on tapahtunut yhden yhteistyössä toimineen viejän tapauksessa; tämä yritys hyödynsi DDS-etuuksia, vaikka se ei ollut maahantuonut ollenkaan tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon käytettyjä pääasiallisia raaka-aineita (PTA ja MEG).

(59)

DDS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea. Niin kutsuttu tullinpalautusmäärä on Intian viranomaisten antamaa taloudellista tukea, koska se on muodoltaan kantamatta jäänyttä tuloa (toisin sanoen Intian viranomaisten väitetysti kantamia tuontitulleja, jotka palautetaan tai peruutetaan). Näiden varojen käytölle ei ole mitään rajoituksia. Lisäksi tullinpalautuksesta koituu etua viejälle, koska se lisää viejän maksuvalmiutta Intian viranomaisten palauttamien tai peruuttamien tuontitullien määrällä.

(60)

Intian viranomaiset määrittävät vientiin sovellettavan tullinpalautuksen tason tuotekohtaisesti. Vaikka tukeen viitataan tullinpalautuksena, järjestelmässä ei kuitenkaan ole kaikkia ominaisuuksia, joiden perusteella sitä voitaisiin pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä; se ei myöskään ole perusasetuksen liitteessä I olevan I kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) sääntöjen mukainen. Viejille suoritettu käteismaksu ei välttämättä liity raaka-aineiden tuontitullien tosiasiallisiin maksuihin, eikä se ole tullihyvitys raaka-aineiden aiemman tai tulevan tuonnin tuontitullien korvaamiseksi. Käyttöön ei myöskään ole otettu järjestelyä tai menettelyä sen tarkistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytetään vientituotteiden tuotannossa ja millaisina määrinä niitä käytetään.

(61)

Intian viranomaisten tapahtuneen viennin jälkeen suorittama maksu on vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(62)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että DSS mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(63)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti komissio laski tuen määrän sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä komissio katsoi, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis maksettava käteissumma, mikä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä summa. Edellä mainitun perusteella komissio katsoi, että on asianmukaista pitää DDS-järjestelmästä saatuna etuna järjestelmän piirissä tehdyistä vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatujen määrien summaa.

(64)

Dhunseri-ryhmä totesi, että DDS-järjestelmästä saatu etuus laski 1,9 prosentista 1,5 prosenttiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja väitti, että alennus oli pysyvä viittaamalla DDS-prosentin laskevaan suuntaukseen; taso oli 5,5 prosenttia vuonna 2011, mutta laski 1,5 prosenttiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tästä syystä yritys väitti, että jos DDS:ään sovellettaisiin tasoitustoimenpiteitä, niitä pitäisi soveltaa vain 1,5 prosentin perusteella.

(65)

Komissio totesi kuitenkin, että perusasetuksen 5 artiklan mukaan ”tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä lasketaan vastaanottajan saaman sellaisen edun perusteella, jonka on todettu esiintyneen tutkimusajanjakson aikana”. Kuten edellä todettiin, tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana taso oli 1,9 prosenttia FOB-arvosta 14 päivään marraskuuta 2016 ja 1,5 prosenttia sen jälkeen. Komissio katsoo näin ollen, että perustana olisi käytettävä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ajan todellisia tasoja. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(66)

Reliance väitti, että DDS:n perusteella laskettu etuus olisi rajoitettava liikaa saatuun etuuteen, koska DDS-järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä. Se ei kuitenkaan esittänyt muita seikkoja väitteensä tueksi. Kuten 60 kappaleessa selitetään, komission päätelmänä oli, ettei DDS:ää pidetä sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä. Lisäksi komissio päätteli tarkastuskäynnin aikana, että Reliance oli saanut etuutta DDS-järjestelmästä, vaikkei se ollut tuonut kumpaakaan kahdesta relevantista raaka-aineesta (MEG ja PTA) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Väite siis hylättiin, koska käytettävissä olevien tietojen perusteella Reliancelle myönnetty määrä on kokonaisuudessaan liiallista tukea.

(67)

MPPL selitti, että se käytti puhdistettua tereftaalihappoa (PTA) ja monoetyleeniglykolia (MEG) PET:n valmistuksessa ja että molemmat raaka-aineet hankittiin yhdeltä kotimaiselta toimittajalta, joka ostosopimuksen mukaisesti peri MPPL:ltä ”tulliin rinnastettavaa maksua”. MPPL väitti tämän perusteella, että se maksoi tuontitulleja vientituotteeseen käytetystä raaka-aineesta ja että DDS-tuen laskenta olisi sen vuoksi rajoitettava liiallisiin etuihin. Komissio totesi tältä osin, ettei MPPL esittänyt todisteita siitä, että ”tulliin rinnastettava maksu” vastaa maksettuja tosiasiallisia tuontitulleja. Sen vuoksi väite hylättiin.

(68)

IDIPL esitti, että MEG, yrityksen PET:n valmistukseen käyttämistä kahdesta pääasiallisesta raaka-aineesta toinen, tuotiin kokonaisuudessaan ja että sen tuonnista maksettiin tuontitullit. IDIPL toimitti väitetystä liiallisesta tullien peruutuksesta laskelman, joka perustui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vietyyn PET:iin käytetystä MEG:stä maksettujen tullien määrään, ja väitti, että tuen taso olisi vahvistettava ainoastaan tämän liiallisen palautuksen pohjalta. Vaikka käytössä ei ollut järjestelyä tai menettelyä sen varmistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytettiin vientituotteiden tuotannossa ja missä määrin niitä siinä on käytetty, komissio tarkisti väitteen perusasetuksen liitteessä II olevan 5 kohdan mukaisesti. Tarkistuksessa vahvistettiin, että kaikki PET:n tuotannossa käytetty MEG oli tuotu ja että väitteessä ilmoitettujen tuontitullien määrä oli maksettu tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vietyyn PET:iin sisällytetyn MEG:n osalta. Komissio hyväksyi väitteen tämän perusteella ja laski tuen tason ainoastaan liiallisen palautuksen pohjalta.

(69)

Komissio suhteutti tuen määrän perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelun kohteena olevan tuotteen viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(70)

Komissio vahvisti, että tukiprosentti tämän järjestelmän osalta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Dhunseri-ryhmän osalta 0,38 prosenttia ja Reliancen osalta 1,67 prosenttia.

(71)

Reliance väitti, että komissio oli tehnyt virheen määrittäessään DDS:ää tueksi ja järjestelmäksi, joka kuuluu 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan soveltamisalaan, ja totesi, että lisäksi komissio oli toiminut tämän määritelmän vastaisesti tarkastellessaan toisen viejän liiallista tullinpalautusta. Reliance väitti, että komissio kohteli eri osapuolia eri tavoin laskiessaan liiallisen palautuksen määrää ja etenkin Reliancen tapauksessa pitäessään DDS-etuutta kokonaisuudessaan tasoitustoimenpiteiden alaisena sen sijaan, että rajaisi tasoitustoimenpiteet ainoastaan liialliseen tullinpalautukseen.

(72)

Tämä väite on perusteeton. Kuten edellä selitetään, vaikka tukeen viitataan tullinpalautuksena, järjestelmässä ei ole kaikkia ominaisuuksia, joiden perusteella sitä voitaisiin pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Järjestelmä ei myöskään ole perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa, liitteessä II ja liitteessä III vahvistettujen sääntöjen mukainen, koska viejälle suoritettu käteismaksu ei liity raaka-aineiden tuontitullien tosiasiallisiin maksuihin, eikä se ole tullihyvitys raaka-aineiden aiemman tai tulevan tuonnin tuontitullien korvaamiseksi. Lisäksi kaikkiin yrityksiin (Reliance ja Dhunseri-ryhmä) sovellettiin samaa lähestymistapaa ja samoja sääntöjä, sillä komissio pyrki saamaan käsityksen siitä, toivatko yritykset tosiasiallisesti maahan jotakin relevanteista raaka-aineista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ja maksoivatko ne tuontitulleja tästä tuonnista. Sitten komissio laski käytettävissä olleiden tietojen perusteella liiallisen tullinpalautuksen kahden yrityksen osalta. Yritysten tilanne on seuraava: IDIPL (osa Dhunseri-ryhmää) väitti ja esitti näyttöä siitä, että toinen yrityksen PET:n valmistukseen käyttämistä kahdesta pääasiallisesta raaka-aineesta tuotiin kokonaisuudessaan ja että sen tuonnista maksettiin tuontitullit. Komissio suoritti tarkastuksen, joka osoitti väitteen oikeellisuuden. Komissio laski näiden tosiseikkojen perusteella tuen tason ainoastaan liiallisen palautuksen pohjalta. Reliancea kehotettiin toimittamaan sama näyttö kuin IDIPL, mutta se ei tehnyt tätä. Reliancen osalta liiallisen palautuksen määrä oli näin ollen Intian viranomaisilta saatu määrä kokonaisuudessaan. Koska näiden kahden vientiä harjoittavan tuottajan välinen ero on perusteltu käytettävissä olevien tietojen eron perusteella, väite hylättiin.

(73)

Reliance väitti vielä, että todistustaakkaa sovellettiin virheellisesti, kun vientiä harjoittava tuottaja joutui määrittämään liiallisen tullinpalautuksen määrän.

(74)

Komissio on eri mieltä asiasta. Se muistutti, että tutkimusprosessi perustuu kyselylomakkeisiin annettuihin vastauksiin ja tarkastuskäynteihin. Tosiasiallisesti maksettujen (tai maksamattomien) tuontitullien tasoa koskevat tiedot kunkin yrityksen osalta ovat tosiasiallista tietoa, jonka osalta yrityksellä on ilmoitusvelvollisuus. Reliance ei toimittanut näitä tietoja 19 kappaleessa tarkoitettuun kyselylomakkeeseen antamassaan vastauksessa; kyselylomakkeessa asianomaisia osapuolia kehotetaan toimittamaan kaikki tuen tason laskennan kannalta merkitykselliset tiedot. Koska tietoja ei ollut, komissio keräsi Reliancen tiloihin joulukuussa 2017 tekemällään tarkastuskäynnillä ennakoivasti tietoja, joiden avulla voidaan määrittää mahdollinen liiallinen tullinpalautus. Ensinnäkin todettiin, ettei Reliance maksanut tuontitulleja vietyyn PET:iin sisällytetyn kahden pääasiallisen raaka-aineen eli PTA:n ja MEG:n osalta. Seuraavaksi komissio tutki, oliko tuontitulleja maksettu PTA:n, MEG:n tai jonkin niiden tuottamiseen käytetyn varhaisemman jalostusasteen raaka-aineen tuottamiseen käytetyistä raaka-aineista. Vaikutti kuitenkin siltä, että Reliance, joka on integroitunut petrokemian yritys, toi raakaöljyä ja valmisti sisäisesti kaikki PET:n tuotantoon käytettävät välituotteet. Seuraavaksi komissio selvitti raakaöljyyn sovellettavan tuontitullin, joka osoittautui olevan 0 prosenttia, kuten Reliancen tarkastuskäynnin aikana toimittama näyttö osoittaa. Tämän tiedon perusteella vaikutti siltä, että DDS-määrä oli kokonaisuudessaan liiallista palautusta. Tutkimuksen loppuvaiheen aikana Reliance ei toimittanut todennettavissa olevaa määrällistä tietoa, joka olisi poikennut tästä havainnosta. Vaikka Reliancea pyydettiin useaan kertaan toimittamaan tietoa, joka mahdollistaisi liiallisen tullinpalautuksen laskennan, se ei toimittanut tällaisia tietoja. Tiivistetysti sanottuna komissio keräsi ennakoivasti tietoja, jotka olivat tarpeen DDS-tuen tason laskemiseksi, eikä Reliance lukuisista pyynnöistä huolimatta toimittanut tosiasiallista tietoa, joka sillä olisi ollut hallussaan ja jonka perusteella olisi ollut perusteltua laskea liiallisen tullinpalautuksen määrä koko DDS-summaa pienempänä summana. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(75)

Reliance väitti, että ainoa komission esittämä pyyntö toimittaa tietoja liiallisen palautuksen tason määrittämistä varten, esitettiin päätelmien ilmoittamisen yhteydessä. Komissio huomauttaa kuitenkin, että Reliancea pyydettiin vastaamaan kyselylomakkeeseen ja antamaan liiallisen tullinpalautuksen laskentaa koskevia tietoja tarkastuskäynnin aikana, kuten 74 kappaleessa todetaan. Tästä syystä myös tämä väite hylättiin.

(76)

Reliance totesi, että komissio ei ollut asettanut tarkastusraporttia saataville, ja väitti, että raportin puuttuminen esti sitä puolustamasta DDS:n osalta etujaan asianmukaisella tavalla, koska komissio käänsi todistustaakan DDS-tuen määrän määrittämisen osalta.

(77)

Kuten edellä selitettiin, komissio katsoo, että vientiä harjoittavalle tuottajalle kuuluu todistustaakka siitä, että tuontitullit maksettiin niihin vientituotteisiin sisällytetyistä raaka-aineista, joista Intian viranomaiset palauttivat tuontitullit, jotka oli väitteen mukaan maksettu. Komissiolla on vastuu tuen määrän laskemisesta käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tältä osin komissio toteaa, että merkitykselliset tiedot, joita käytettiin DDS-tuen tason määrittämisessä 69 kappaleessa selitetyn menetelmän mukaisesti, tarkastettiin Reliancen kyselylomakevastauksen perusteella. DDS:n tarkastelu suoritettiin rinnakkain MEIS-järjestelmän tarkastelun kanssa, koska nämä kaksi järjestelmää ovat hyvin samankaltaisia. Tässä yhteydessä todennettiin useita vientilaskuja ja niihin liittyviä asiakirjoja. Nämä tiedot ovat myös Reliancen saatavilla tarkastuskäynnillä kootun aineiston muodossa. Tarkastuskäynnin aikana komissio havaitsi, että Reliancen DDS-järjestelmän osalta toimittama vientitavaroiden arvo poikkesi MEIS-järjestelmän yhteydessä ilmoitetusta vientitavaroiden arvosta. Reliance selitti eron syyt yhdessä tarkastuskäynnin aikana kerätyistä asiakirjoista. Ero ei kuitenkaan vaikuttanut tuen määrän laskemiseen. Reliancen DDS:n osalta toimittamien asiakirjojen tarkastelussa ei havaittu muita poikkeamia. Kaikki tiedot, joita asianomaiset osapuolet tarvitsevat puolustautumisoikeuksiensa harjoittamiseksi, toimitettiin asianomaisille osapuolille, myös Reliancelle, tutkimuksen varhaisessa vaiheessa. Sen vuoksi komissio katsoo, että Reliancen puolustautumisoikeuksia oli noudatettu asianmukaisesti tutkinnan aikana. Johdanto-osan 74 kappaleessa osoitetaan myös, ettei komissio kääntänyt todistustaakkaa, vaan se päinvastoin keräsi ennakoivasti tietoja, joita tarvittiin DDS-etuuden määrän laskemiseksi. Näin ollen väite hylättiin.

(78)

Kuten edellä todettiin, kaikkia asianomaisia talouden toimijoita on kohdeltu samojen sääntöjen mukaisesti sen jälkeen, kun niiden konkreettinen tosiasiallinen tilanne oli huolellisesti arvioitu. IDIPL toisti väitteensä, jonka mukaan MPPL:llä maksatettiin ja se maksoi ”tulliin rinnastettavan maksun” PTA:n ja MEG:n kotimaiselle toimittajalleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sopimusjärjestelyjen mukaisesti. IDIPL väitti, että ”tulliin rinnastettava maksu” olisi vähennettävä DDS-etuuden kokonaismäärästä. IDIPL väitti edelleen, että ”tulliin rinnastettavaa maksua” koskevalla mekanismilla toteutetaan toimintalinjaa koskeva päätös, jonka mukaan raaka-aineiden toimittajalta kannettu tulli siirretään toimitusketjussa eteenpäin.

(79)

Tämän väitteen osalta komissio voi vahvistaa, että MPPL:n ja sen toimittajan välisessä kaupallisessa sopimuksessa mainitaan ”tulliin rinnastettava maksu” osana laskentakaavaa, jonka mukaan raaka-aineiden hinta lasketaan. Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan ole todiste siitä, että kotimainen toimittaja olisi tosiasiallisesti maksanut tullin, sillä kaava perustuu kaupallisiin neuvotteluihin, eikä siinä välttämättä oteta huomioon sitä, maksetaanko tullit tosiasiallisesti. Tältä osin IDIPL ei toimittanut näyttöä siitä, että niiden toimittaja olisi tuonut maahan niiden ostamat raaka-aineet ja että tullit olisi maksettu siinä tapauksessa, että tuonti tapahtui. Tästä syystä väite hylättiin.

(80)

Intian viranomaiset totesivat, että tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen perusteella DDS-järjestelmän ei tarvitse välttämättä merkitä tuotantopanoksista maksettavien tuontimaksujen palauttamista, niistä vapauttamista tai niiden lykkäämistä, vaan siinä voidaan määrätä myös välillisten verojen palauttamisesta. Intian viranomaiset väittivät tällä perusteella, että komissio oli tehnyt perustavanlaatuisen virheen luokittelemalla DDS:n tullinpalautusjärjestelmäksi, jota ei voida sallia, sillä perusteella, että sitä voidaan käyttää myös siinä tapauksessa, ettei tuontitulleja ole maksettu.

(81)

Komissio totesi tältä osin, että vaikka Intian viranomaiset esittävät oikeudellisia perusteluita välillisten verojen palauttamiselle, ne eivät esitä näyttöä siitä, että yksikään asianomaisista osapuolista olisi maksanut tai sille olisi tullut maksettavaksi tällaisia välillisiä veroja viedyn PET:n tuotannossa käytetyistä raaka-aineista, tai siitä, ettei niitä olisi korvattu jostakin toisesta DDS:ään liittymättömästä verojärjestelmästä siinä tapauksessa, että ne oli maksettu. Yksikään asianomainen osapuoli ei toimittanut tutkimuksen aikana tietoa DDS-järjestelmään liittyvistä välillisistä veroista, jotka vaikuttaisivat tullin liiallisen palauttamisen tasoon, vaikka niitä pyydettiin useaan kertaan toimittamaan tietoja, jotka mahdollistaisivat liiallisen DDS-palautuksen laskemisen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(82)

Intian viranomaiset väittivät myös, että DDS-järjestelmässä on todentamismekanismi, jolla seurataan tuotantopanosten käyttöä vientituotteen tuotannossa.

(83)

Väitteensä tueksi Intian viranomaiset viittaavat eräisiin DDS-sääntöjen ja tulliohjeiden sääntöihin, joiden mukaan tarkastuksia suoritetaan, mutta ne eivät pysty osoittamaan, että DDS-järjestelmässä määrätään järjestelystä tai menettelystä sen varmistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytetään ja missä määrin niitä käytetään vientituotteen tuotannossa liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(84)

Lisäksi todetaan, että liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitetun tarkastusjärjestelmän tai -menettelyn puuttumisella ei ollut vaikutusta 70 kappaleessa esitettyjen tuen määrien määrittämiseen, sillä komissio laski liiallisen palautuksen tutkimuksen piiriin kuuluneilta yrityksiltä saatujen tietojen perusteella. Intian viranomaiset väittivät, että komissiolla oli velvollisuus toimia oma-aloitteisesti liiallisen palautuksen laskemiseksi.

(85)

Johdanto-osan 74 kappaleessa osoitetaan, että komissio etsi oma-aloitteisesti tietoa sen toteamiseksi, että jokin osa DDS-määrästä ei ollut liiallista palautusta. Lisäksi Intian viranomaiset eivät pyynnöistä huolimatta kyenneet laatimaan perusteellisempaa tarkastelua asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tosiasiallisten liiketoimien pohjalta. Sen vuoksi tämä väite oli merkityksetön.

(86)

Komissio vahvisti, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat saivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla EPCGS-järjestelmästä etuja, jotka liittyivät tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen.

(87)

EPCGS:n yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 2015–20:n lukuun 5 sekä HOP I 2015–20:n lukuun 5.

(88)

Tämän toimenpiteen mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin.

(89)

Tiettyyn vientivelvoitteeseen sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Järjestelmässä sovelletaan kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua tuontitullia. Vientivelvoitteen täyttämiseksi maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on käytettävä tietyn vientiin tarkoitettujen tuotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. FTP 2015–20 -asiakirjan mukaan tuotantohyödykkeitä voi tuoda nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla. Vientivelvoite on säästetyn tullin määrä kuusinkertaisena, ja se on täytettävä kuuden vuoden kuluessa.

(90)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia osia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(91)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi siitä koituu viejälle tullinalennuksen suuruinen etuus.

(92)

EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, koska lisenssejä ei voi saada ilman vientisitoumusta. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(93)

EPCGS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa vahvistettujen sallittujen järjestelyjen piiriin, koska niitä ei käytetä vientituotteiden tuotannossa.

(94)

Komissio laski tuen määrän perusasetuksen 7artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla sen ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä teollisuudenalalla. Tuen määrä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla laskettiin jakamalla maksamattomien tullien kokonaismäärä poistoajalla. Näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Tutkimusajanjaksolla Intiassa voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen.

(95)

Yksikään intialaisista vientiä harjoittavista ei vaatinut tuen saamisesta aiheutuneiden kustannusten vähentämistä tuen kokonaismäärästä, mihin niillä on oikeus 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(96)

Komissio suhteutti tuen määrän perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelun kohteena olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(97)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että tämän järjestelmän tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Dhunseri-ryhmän osalta 0,11 prosenttia ja Reliancen osalta 0,45 prosenttia.

(98)

IDIPL väitti, että EPCGS-järjestelmän piirissä tuotuja tuotantolaitosta ja koneita käytettiin PET:n tuottamiseen sekä kotimarkkina- että vientimyyntiin, ja väitti sen vuoksi, että 96 kappaleessa tarkoitettuna nimittäjänä tulisi olla yrityksen kokonaismyynti PET:n viennin liikevaihdon sijasta.

(99)

Tältä osin komissio huomauttaa, että vaikka tämä ilman perusteluita esitetty väite pitäisi paikkansa, EPCGS-tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin, ja tämän vuoksi sovelletaan 7 artiklan 2 kohtaa ja 96 kappaleessa selitetty nimittäjän valinta on perusteltu. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(100)

Todettiin, että molemmat asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat saivat etuuksia MEIS-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(101)

MEIS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 2015–20 -asiakirjan lukuun 3 sekä HOP I 2015–20 -käsikirjan lukuun 3.

(102)

Järjestelmä tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2015.

(103)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(104)

Tukikelpoiset yritykset voivat saada etua MEIS-järjestelmästä, kun ne vievät tiettyjä tuotteita tiettyihin maihin, jotka on luokiteltu ryhmiin A (perinteiset markkinat, kaikki EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina), B (kehittyvät markkinat ja painopistemarkkinat) ja C (muut markkinat). Kuhunkin ryhmään kuuluvat maat mainitaan FTP 2015–20 -asiakirjan lisäyksessä 3B olevassa taulukossa 1, ja tuotteet sekä vastaavat hyvitysprosentit luetellaan saman lisäyksen taulukossa 2.

(105)

Etu on muodoltaan tullihyvitys, jonka suuruus on tietty prosenttiosuus viennin FOB-arvosta.

(106)

MEIS-järjestelmän tullessa voimaan huhtikuussa 2015 tarkastelun kohteena oleva tuote ei sisältynyt liitteeseen 3B, eikä se näin ollen ollut tukikelpoinen MEIS-etuuksien osalta. PET:n vienti ryhmien A ja B maihin tuli kuitenkin MEIS-järjestelmän osalta tukikelpoiseksi 29 päivänä lokakuuta 2015 yleisellä ilmoituksella N:o 44/2015–2020, ja tuen määräksi tuli 2 prosenttia viennin FOB-arvosta. Vienti ryhmän C maihin tuli tukikelpoiseksi samalla 2 prosentin etuudella 4 päivänä toukokuuta 2016 yleisellä ilmoituksella N:o 06/2015–2020.

(107)

Järjestelmään eivät sisälly tietyt vientityypit, esimerkiksi tuotujen tai kauttakuljetettujen tavaroiden vienti, vientiin rinnastettavat toimitukset, palvelujen vienti sekä erityistalousalueilla toimivien yksikköjen ja vientiin suuntautuneiden yksikköjen viennin liikevaihto.

(108)

MEIS-tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 18 kuukauden ajan niiden myöntämisestä. Niitä voidaan käyttää i) tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan luettuina, ii) kotimaisten tuotantopanos- tai hyödykehankintojen valmisteverojen maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan luettuina, sekä iii) palveluhankintojen palveluveron maksamiseen.

(109)

MEIS-järjestelmän mukaisia etuuksia koskeva hakemus on jätettävä sähköisesti ulkomaankaupan pääosaston verkkosivustolla. Sähköiseen hakemukseen on liitettävä asiaa koskevat asiakirjat (lähetysasiakirjat, pankkitositteet ja asiakirjat, jotka vahvistavat purkamisen). Intian viranomaisten asianomainen alueviranomainen myöntää tullihyvityksen asiakirjojen tarkastuksen jälkeen. Alueviranomainen ei vaikuta tullihyvitysten myöntämiseen, kunhan viejä toimittaa asiaan liittyvät asiakirjat.

(110)

MEIS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. MEIS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuotantohyödykkeistä kannettavien tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. MEIS-tullihyvityksestä koituu myös etua viejälle, jonka ei tarvitse maksaa kyseisiä tuontitulleja.

(111)

Lisäksi MEIS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(112)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti komissio laski tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä komissio katsoi, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Intian viranomaiset myöntävät tuolla hetkellä tullihyvityksen, jonka vientiä harjoittava tuottaja kirjaa saatavaksi ja jonka vientiä harjoittava tuottaja voi milloin tahansa ottaa käyttöön. Tämä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että on asianmukaista pitää MEIS-järjestelmästä saatuna etuna järjestelmän piirissä tehdyistä vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatujen rahamäärien summaa.

(113)

Komissio suhteutti tuen määrän (osoittaja) perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelun kohteena olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(114)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että tämän järjestelmän tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Dhunseri-ryhmän osalta 1,90 prosenttia ja Reliancen osalta 1,93 prosenttia.

(115)

Intian viranomaiset väittivät, ettei MEIS-järjestelmä mahdollista tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa seuraavista kahdesta syystä: 1) järjestelmä on yhteensopiva tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen liitteessä I olevan g ja h kohdan määräysten kanssa luettuna yhdessä liitteen II määräysten kanssa ja 2) tullihyvitykset ovat eräänlaisia hyvityslaskuja, joista koituu etu niitä hallussa pitävälle ainoastaan silloin, kun hyvityslasku käytetään tuontitullien kuittaamiseen.

(116)

Intian viranomaiset eivät toimittaneet ensimmäisen perusteen osalta mitään näyttöä. Pelkkä väite, jonka mukaan MEIS-järjestelmän perustavoitteena olisi avustaa viejiä infrastruktuurin tehottomuuden ja niihin liittyvien kustannusten ja verojen hyvittämiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi, ei riitä sen osoittamiseksi, että MEIS-järjestelmä olisi yhteensopiva tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen liitteessä I olevan g ja h kohdan määräysten kanssa luettuna yhdessä liitteen II määräysten kanssa. Toisen perusteen osalta muistutetaan, että kuten 108 kappaleessa selitetään, heti siitä hetkestä lähtien, kun Intian viranomaiset myöntävät tullihyvityksen MEIS-järjestelmän edunsaajalle, tullihyvitystä voi käyttää milloin tahansa tiettyjen tullien tai verojen kuittaamiseen tai ne voidaan myydä toiselle toimijalle, koska tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä. Sen vuoksi katsotaan, että Intian viranomaiset myöntävät etuuden MEIS-järjestelmän edunsaajalle sillä hetkellä, kun tullihyvitys annetaan. Tämä näyttäisi olevan myös Intian kirjanpitonormien mukainen tulkinta, sillä hyvityksen rahallinen arvo kirjataan saatavaksi heti, kun Intian viranomaiset antavat tullihyvityksen, kuten 112 kappaleessa selitetään, ei silloin, kun se otetaan käyttöön tullin tai veron kuittaamiseksi. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(117)

Komissio totesi, että yksi yritys hyödynsi tätä toimenpidettä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että saatu etu oli vähäpätöinen, eikä toimenpidettä sen vuoksi analysoitu tarkemmin.

(118)

Komissio muistuttaa, että täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 2015/1350 vahvistettu tuen määrä oli DPL:n osalta 3,2 prosenttia ja Reliancen osalta 6,2 prosenttia, mikä johti tasoitustulleihin, joiden määrät olivat vastaavasti 35,69 euroa/tonni ja 69,39 euroa/tonni.

(119)

Nyt tehdyissä osittaisissa välivaiheen tarkasteluissa komissio havaitsi, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna oli 2,3 prosenttia Dhunseri-ryhmän ja 4 prosenttia Reliancen osalta. Kuten 27–30 kappaleessa selitetään, jäljempänä taulukossa esitetyt Dhunseri-ryhmän tuen tasot vahvistettiin yhdistämällä IDIPL:n ja MPL:n tiedot; nämä olivat ryhmän kaksi PET:n vientiä harjoittavaa tuottajaa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

Taulukko

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien yksittäisten tukien tukiprosentit

(120)

Tällä hetkellä voimassa olevat tasoitustoimenpiteet toteutetaan paljoustullina. Näin ollen komissio vahvisti edellä taulukossa 1 esitettyjen tukiprosenttien perusteella seuraavat tukien vastaiset paljoustullit: 18,73 euroa/tonni Dhunseri-ryhmän osalta ja 29,21 euroa/tonni Reliancen osalta.

(121)

Johdanto-osan 16 kappaleen mukaisesti komissio arvioi tarvetta muuttaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” Intiassa sovellettavaa tullia, joka on 69,40 euroa/tonni. Tältä osin todetaan, että korkeinta voimassa olevaa intialaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskevaa tullia, jonka määrä on 74,60 euroa/tonni, sovelletaan Pearl Engineering Polymers Ltd -yritykseen, eikä tämä tuottaja ollut näiden tarkastelujen kohteena. Koska korkeinta tullia ei muuteta näiden tarkastelujen yhteydessä, ”kaikkiin muihin yrityksiin” Intiassa sovellettavan tullin muuttamiseen ei ole perusteita.

(122)

Perusasetuksen 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, olivatko tukeen liittyvät olosuhteet merkittävästi muuttuneet tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja olivatko muuttuneet olosuhteet luonteeltaan pysyviä.

(123)

Komissio vahvisti, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat saivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla edelleen etua Intian viranomaisten myöntämästä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavasta tuesta, vaikkakin eri tasoilla.

(124)

Reliancen saamista tuista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana merkittävimmät tuet tukiprosentteina tarkasteltuina olivat DDS ja MEIS. Mikään ei viittaa siihen, että nämä tuet lakkaisivat olemasta lähitulevaisuudessa. Molemmat tuet tuottavat edun, joka lasketaan kiinteänä prosenttiosuutena viennin FOB-arvosta, eikä myöskään ole viitteitä siitä, että tukitasoja muutettaisiin lähitulevaisuudessa.

(125)

Intian viranomaiset laskivat DDS:n tukitasoa useita kertoja viimeisten seitsemän vuoden aikana: vuonna 2011 se oli 5,5 prosenttia FOB-arvosta ja laski 3,9 prosenttiin vuonna 2012, 3,0 prosenttiin vuonna 2013, 2,4 prosenttiin vuonna 2014, 1,9 prosenttiin vuonna 2015 ja lopulta 1,5 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Keskustulliviranomaisten (Central Board of Excise and Customs) verkkosivuston (21) mukaan korkoa ei ole muutettu sen jälkeen.

(126)

MEIS-järjestelmän osalta lokakuussa 2015 voimaan tullut PET:iin sovellettava tukitaso (ks. 106 kappale), joka on 2 prosenttia FOB-arvosta, on pysynyt siitä lähtien muuttumattomana ulkomaankaupan pääosaston verkkosivuston (22) mukaan.

(127)

EPCGS:n tukitasoon ei myöskään odoteta merkittäviä muutoksia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, koska a) viitteitä merkittävästä tuotantohyödykkeiden suunnitellusta tuonnista ei ollut ja b) tämän tuen myötä saatu etu jakaantuu huomattavan usealle vuodelle tuotantohyödykkeiden kuolettamisaikaa vastaavasti (18–25 vuotta Intiassa).

(128)

Kuten täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1350 todettiin, edellisen välivaiheen tarkastelun aikana Reliancen saamasta tuesta suurin osa tuli AAS-järjestelmästä (ks. 7 kappale). Kuten edellä 46 kappaleessa kuvataan, tämän tarkastelun tutkimusajanjakson aikana AAS-järjestelmää ei juurikaan käytetty, koska suurin osa viennistä hyötyi DDS-järjestelmästä, jota ei voi käyttää yhtä aikaa AAS:n kanssa. AAS-järjestelmä on edelleen käytettävissä, eikä voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Reliance ryhtyy taas käyttämään AAS-järjestelmää tulevaisuudessa, mutta tämä vähentäisi automaattisesti DDS-järjestelmästä saatavia etuja, koska mikä tahansa vientitapahtuma voi hyötyä vain jommastakummasta näistä kahdesta tuesta.

(129)

Kuten 125–128 kappaleessa esitetään, esiin ei tullut näyttöä siitä, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavat järjestelmät lakkautettaisiin tai että niiden tukitasoja joko kasvatettaisiin tai supistettaisiin tulevaisuudessa. Tämän perusteella komissio päätteli, että Reliancen uuteen tukitasoon johtaneet olosuhteet ovat luonteeltaan pysyviä.

(130)

Tätä välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana Reliance sai vähemmän tukea kuin 7 kappaleessa mainitun edellisen välivaiheen tarkastelun aikana, kuten todettiin täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1350, sillä todetut tukitasot laskivat 6,2 prosentista 4 prosenttiin. Johdanto-osan 129 kappaleen perusteella on myös todennäköistä, että Reliance saa jatkossakin vähemmän tukea kuin täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1350 määritetään. Sen vuoksi komissio päätteli, että voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen johtaisi siihen, että tullin taso on korkeampi kuin vahinkoa aiheuttava tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava tuki. Toimenpiteiden tasoa olisi siksi muutettava uuden tilanteen huomioon ottamiseksi.

(131)

Tutkimuksessa vahvistettiin (ks. 27–30 kappale), että Dhunseri-ryhmän rakenne muuttui merkittävästi. Ryhmä omisti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kaksi PET:n tuotantolaitosta, kun se edellisen välivaiheen tarkastelun aikana omisti yhden tuotantolaitoksen. Rakenneuudistus, joka toteutettiin liittoutumana IVL-kumppanin kanssa, käsitti useita oikeudellisia toimenpiteitä lähes kahden vuoden aikana, ja saatettiin todennäköisesti päätökseen joulukuussa 2017, jolloin se sai Kolkatan ylemmän oikeuden tuomioistuimen hyväksynnän. Näin ollen komissio katsoi, että rakenteen muutos oli luonteeltaan pysyvä. Sen vuoksi pääteltiin, että voimassa olevia toimenpiteitä olisi muutettava uuden tilanteen mukaisiksi varsinkin, kun otetaan huomioon edellä esitetyt päätelmät näissä tarkasteluissa todetuista nykyisistä (ja matalammista) tukitasoista.

(132)

Kuten 120 kappaleessa selitetään, muutetut toimenpiteet toteutetaan paljoustulleina. Paljoustullit lasketaan tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon liittyvien tietojen perusteella, ja ne pysyvät sen vuoksi samantasoisina vientihinnan kehityksestä riippumatta.

(133)

Toisin kuin tuet, joista alkuperäisen tutkimuksen aikana koituivat suurimmat tukimäärät, kahdesta pääasiallisesta tukijärjestelmästä (DDS ja MEIS) koitui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana taloudellista etua, jonka määrä oli suoraan verrannollinen vientihintaan. Nämä kaksi tukea kattoivat 97 prosenttia Dhunseri-ryhmän ja 89 prosenttia Reliancen saamista kokonaistuista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä viittaa siihen, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä kasvaa automaattisesti vientihinnan noustessa. Sen vuoksi näyttää siltä, etteivät paljoustullit riitä korjaamaan kahden vientiä harjoittavan tuottajan tosiasiallisesti saamien tukitasojen vaikutusta.

(134)

Tältä pohjalta komissio katsoi, että toisin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, paljoustullit eivät ehkä enää ole asianmukaisin toimenpiteiden muoto näissä olosuhteissa. Toimenpiteiden muotoa koskevaa muutosta ei kuitenkaan voida harkita nykyisten välivaiheen tarkastelujen yhteydessä, koska tällaisen muutoksen pitäisi koskea kaikkia intialaisia vientiä harjoittavia tuottajia, kun taas nykyisten välivaiheen tarkastelujen soveltamisala rajoittuu ainoastaan kahden vientiä harjoittavan tuottajan saamien tukien tason määrittämiseen. Siksi komissio päätti säilyttää toimenpiteiden nykyisen muodon.

(135)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen IDIPL toimitti hintasitoumustarjouksen. Tarjous hylättiin, koska tuen luonne saa aikaan tilanteen, jossa vähimmäistuontihintaan perustuvan sitoumuksen soveltaminen olisi johtanut tuen kasvamiseen. Tämä johtuu siitä, että DDS- ja MEIS-järjestelmien – jotka yhdessä kattavat 95 prosenttia tuista – tuen taso riippuu järjestelmien mukaisesti vietyjen tuotteiden FOB-arvosta. Lisäksi IDIPL kuuluu ryhmään, jonka rakenne olisi tehnyt sitoumuksen tehokkaan valvonnan vaikeaksi.

(136)

Tämä asetus asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,