4.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 137/3


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2018/815,

annettu 1 päivänä kesäkuuta 2018,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) N:o 575/2013 ja (EU) N:o 648/2012 vahvistettujen keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista aiheutuvia omien varojen vaatimuksia koskevien siirtymäkausien pidentämisestä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 497 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Jotta vältettäisiin kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden häiriöt ja estettäisiin se, että laitoksia rangaistaan asettamalla niille suuremmat omien varojen vaatimukset olemassa olevia kolmansien maiden keskusvastapuolia koskevien tunnustamismenettelyjen aikana, asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan siirtymäkausi, jonka aikana unioniin sijoittautuneet laitokset voivat pitää ehdot täyttävinä keskusvastapuolina kolmansien maiden keskusvastapuolia, joiden kanssa kyseiset laitokset määrittävät transaktioita.

(2)

Asetuksella (EU) N:o 575/2013 muutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 648/2012 (2) tiettyjen parametrien osalta, joita käytetään laskettaessa laitosten omien varojen vaatimuksia, jotka koskevat kolmansien maiden keskusvastapuoliin liittyviä vastuita. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdassa vaaditaan, että tietyt kolmansien maiden keskusvastapuolet ilmoittavat määritysosapuoliltaan saamiensa alkumarginaalien kokonaismäärän tietyn ajanjakson ajan. Kyseinen siirtymäkausi vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 2 kohdassa säädettyä siirtymäkautta.

(3)

Molempien siirtymäkausien oli määrä päättyä 15 päivänä kesäkuuta 2014.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 3 kohdassa komissio valtuutetaan antamaan täytäntöönpanosäädös, jotta omien varojen vaatimuksia koskevaa siirtymäkautta voidaan pidentää kuudella kuukaudella poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kyseistä pidennystä olisi sovellettava myös asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdassa säädettyihin määräaikoihin. Kyseisiä siirtymäkausia on viimeksi pidennetty 15 päivään kesäkuuta 2018 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/2241 (3).

(5)

Tähän mennessä asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan mukaisesti tunnustamista hakeneista kolmansiin maihin sijoittautuneista keskusvastapuolista Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on tunnustanut 32. Loput kolmansien maiden keskusvastapuolet odottavat vielä tunnustamista, eikä tätä tunnustamismenettelyä saada päätökseen 15 päivään kesäkuuta 2018 mennessä. Jos siirtymäkautta ei pidennetä, unioniin sijoittautuneita laitoksia (tai niiden unionin ulkopuolelle sijoittautuneita tytäryrityksiä), joilla on kyseisiin loppuihin kolmansien maiden keskusvastapuoliin liittyviä vastuita, vaaditaan lisäämään omia varojaan kyseisten vastuiden osalta merkittävästi, mikä saattaisi johtaa siihen, että kyseiset laitokset luopuvat suorien osallistujien asemastaan kyseisissä keskusvastapuolissa tai ainakin tilapäisesti määrityspalvelujen tarjoamisesta kyseisten laitosten asiakkaille, ja aiheuttaa siten vakavia häiriöitä markkinoilla, joilla kyseiset keskusvastapuolet toimivat.

(6)

Unionin ulkopuolisille rahoitusmarkkinoille aiheutuvien häiriöiden välttämistarve, joka johti asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 2 kohdassa säädetyn siirtymäkauden aikaisempiin pidentämisiin, olisi tästä syystä edelleen olemassa täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2017/2241 vahvistetun pidennetyn siirtymäkauden päättymisen jälkeen. Siirtymäkauden uusi pidentäminen antaisi unioniin sijoittautuneille laitoksille (tai niiden unionin ulkopuolelle sijoittautuneille tytäryrityksille) mahdollisuuden välttää se, että niiden omien varojen vaatimukset kasvavat merkittävästi siitä syystä, ettei ole saatu päätökseen sellaisten keskusvastapuolien tunnustamismenettelyä, jotka tarjoaisivat unioniin sijoittautuneiden laitosten (tai niiden unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden tytäryritysten) tarvitsemia tietyntyyppisiä määrityspalveluja toimivalla ja helppokäyttöisellä tavalla. Sen vuoksi siirtymäkausia olisi tarkoituksenmukaista pidentää vielä kuudella kuukaudella.

(7)

Tämän asetuksen olisi tultava voimaan ennen 16 päivää kesäkuuta 2018 sen varmistamiseksi, että nykyisiä siirtymäkausia pidennetään ennen niiden voimassaolon päättymistä. Myöhäisempi voimaantulo voisi aiheuttaa häiriöitä keskusvastapuolissa ja markkinoilla, joilla ne toimivat, sekä laitoksissa, joilla on kyseisiin keskusvastapuoliin liittyviä vastuita.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan pankkikomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 2 kohdassa sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja 15 kuukauden ajanjaksoja, joita on viimeksi pidennetty täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/2241, pidennetään vielä kuudella kuukaudella 15 päivään joulukuuta 2018.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 1 päivänä kesäkuuta 2018.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)   EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/2241, annettu 6 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) N:o 575/2013 ja (EU) N:o 648/2012 vahvistettujen keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista aiheutuvia omien varojen vaatimuksia koskevien siirtymäkausien pidentämisestä (EUVL L 322, 7.12.2017, s. 27).