6.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/15

(1)

Polkumyyntiä koskevan tutkimuksen jälkeen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, neuvosto otti neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1331/2011 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa.

(2)

Voimassa olevat polkumyyntitullit vaihtelevat 48,3 prosentista 71,9 prosenttiin yksittäin nimetyille yrityksille, ja jäännöstulli on 71,9 prosenttia.

(3)

Sen jälkeen, kun ilmoitus tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (3) oli julkaistu, komissiota pyydettiin panemaan vireille asetuksen (EU) 2016/1036, jäljempänä ’perusasetus’, 11 artiklan 2 kohdan mukainen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu.

(4)

Pyynnön esitti Seamless Stainless Steel Tubes Industry of the European Union, jäljempänä ’ESTA’ tai ’pyynnön esittäjä’, jonka tuotanto kattaa yli 50 prosenttia ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien kokonaistuotannosta unionissa.

(5)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(6)

Kun komissio oli todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemiseksi, se ilmoitti 10. joulukuuta 2016Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4) julkaistulla ilmoituksella perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

(7)

Toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus, joka koskee tarkasteltavana olevaan Kiinasta peräisin olevaan tuotteeseen kohdistuvien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kiertämistä Intiasta lähetetyllä tuonnilla, aloitettiin 17. helmikuuta 2017 (5). Tämä tutkimus ei johtanut toimenpiteiden laajentamiseen Intiasta peräisin olevaan tuontiin (6).

(8)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi kaikkia asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjälle, tiedossa oleville unionin tuottajille, käyttäjille ja tuojille, Kiinan kansantasavallassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille sekä Kiinan viranomaisille ja pyysi niitä toimimaan yhteistyössä.

(9)

Komissio ilmoitti myös harkitsevansa Amerikan yhdysvaltojen, jäljempänä ’Yhdysvallat’, käyttämistä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisena markkinataloutta harjoittavana kolmantena maana, jäljempänä ’vertailumaa’, kuten pyynnön esittäjä oli ehdottanut. Sen vuoksi komissio ilmoitti myös Yhdysvalloissa oleville tuottajille vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan.

(10)

Lisäksi komissio lähetti kirjeet kaikille tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tiedossa oleville tuottajille Korean tasavallassa, Ukrainassa, Intiassa, Japanissa, Norjassa ja Turkissa ja kehotti niitä osallistumaan tarkasteluun.

(11)

Kaikilla asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää kommentteja tarkastelun vireillepanoa vireillepanoilmoituksessa annettuun määräaikaan mennessä ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa. Kuulemiset kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa järjestettiin Zhejiang Jiuli Hi-Tech Metals Co. Ltd:n pyynnöstä 14 päivänä joulukuuta 2017 ja 19 päivänä tammikuuta 2018. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hyväksyi myös kolmatta kuulemista koskevan pyynnön, joka vastaanotettiin 30 päivänä tammikuuta 2018. Tämä kuuleminen järjestettiin 5 päivänä helmikuuta 2018.

(12)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(13)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajien otoksen, ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia annetun määräajan sisällä. Otos valittiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana samankaltaisen tuotteen unionissa myytyjen määrien perusteella; samalla varmistettiin tasapuolinen maantieteellinen jakauma. Otokseen kuuluivat suurimmat yritykset, jotka sijaitsevat Ruotsissa, Ranskassa ja Espanjassa, kolmesta suurimmasta unionin tuottajien ryhmästä.

(14)

Yksi valituksen tekijöistä, Tubacex Group, neuvoi komissiota valitsemaan otokseen toiseksi suurimman tuottajansa Itävallassa Espanjassa sijaitsevan suurimman tuottajansa sijaan. Ehdotus johtui siitä, että joitain kyseisen tuottajan tuotelajeista ei tuotu asianomaisesta maasta tutkimusajanjakson aikana.

(15)

Perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti komissio valitsee otoksen suurimmasta tuotanto- ja myyntimäärästä, ja koska kyseiset tuotelajit kuuluivat samankaltaisen tuotteen määritelmään, pyyntö päätettiin hylätä. Lisäksi komissio katsoi, että alkuperäinen otos oli tuotelajien osalta edustava ja riittävän kattava, kuten johdanto-osan 13 kappaleessa on esitetty.

(16)

Unionin tuottajien alustavasta otoksesta ei jätetty muita kommentteja, joten otos vahvistettiin lopullisena.

(17)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja muodostaakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(18)

Otantamenettelyn aikana kaksi etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot, joten etuyhteydettömien tuojien otantaa ei tarvittu.

(19)

Kymmenen vientiä harjoittavaa tuottajaa palautti otantalomakkeet. Komissio valitsi otokseen näistä kaksi niiden unioniin suuntautuvan viennin ja tuotantokapasiteetin perusteella. Yhden otantaan valitun tuottajan peruttua osallistumisensa komissio määritti uuden otoksen valitsemalla järjestyksessä seuraavan tuottajan osallistumisensa peruneen tuottajan tilalle. Näin otos koostui jälleen kahdesta vientiä harjoittavasta tuottajasta, jotka oli valittu niiden unioniin suuntautuvan viennin ja tuotantokapasiteetin perusteella.

(20)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kahdelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle, tiedossa oleville tuottajille mahdollisissa vertailumaissa, otokseen valituille kolmelle unionin tuottajalle sekä kaikille tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille unionin markkinoilla. Vastaukset kyselyyn saatiin kahdelta otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta, neljältä vertailumaan tuottajalta ja kolmelta otokseen valitulta unionin tuottajalta. Vain yksi johdanto-osan 18 kappaleessa mainituista etuyhteydettömistä tuojista toimitti vastaukset kyselyyn. Vastaukset kyselylomakkeeseen saatiin kuitenkin viideltä muulta etuyhteydettömältä tuojalta (joista neljä toimi myös käyttäjinä).

(21)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot määrittääkseen, onko polkumyynnin ja vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja olisiko toimenpiteiden käyttöönotto unionin edun vastaista. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(22)

Polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2015 ja 30 päivän syyskuuta 2016 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(23)

Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin jaksolla, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2013 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(24)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille ne olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella polkumyyntitoimenpiteet oli tarkoitus pitää voimassa. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa päätelmistä.

(25)

Komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia ja otti ne huomioon soveltuvin osin.

(26)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevat tällä hetkellä CN-koodeihin 7304 11 00, 7304 22 00, 7304 24 00, ex 7304 41 00, 7304 49 10, ex 7304 49 93, ex 7304 49 95, ex 7304 49 99 ja ex 7304 90 00 (Taric-koodit 7304410090, 7304499390, 7304499590, 7304499990 ja 7304900091) luokiteltavat ruostumattomasta teräksestä valmistetut saumattomat putket (muut kuin ne, joissa on liitos- ja muita osia ja jotka soveltuvat kaasujen ja nesteiden johtamiseen ja joita käytetään siviili-ilma-aluksissa), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(27)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset:

(28)

Komission päätelmänä oli, että kyseiset tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(29)

Eräs kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja katsoi, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään sisältyi perusteettomasti ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja erikoistuotteita ja että nämä tuotteet olisi pitänyt jättää tutkinnan ulkopuolelle tai vaihtoehtoisesti olisi pitänyt käynnistää tarkasteltavan tuotteen määritelmää koskeva tarkastelu niiden jättämiseksi tutkinnan ulkopuolelle.

(30)

Komissio huomautti, että tuotteen määritelmä säilyi samana kuin alkuperäisessä tutkimuksessa perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Tuotteen määritelmään sisältyi runsaasti erilaisia tuotelajeja, joiden tekniset ja fyysiset perusominaisuudet olivat samat tai samankaltaiset. Oikeuskäytännön (7) mukaan sen määrittämiseksi, ovatko tuotteet samankaltaisia, niin että ne muodostavat saman tuotteen jonkin osan, on arvioitava, onko niillä samat tekniset ja fyysiset perusominaisuudet, samat käyttötarkoitukset ja sama hinta-laatusuhde. Tältä osin on arvioitava myös kyseisten tuotteiden vaihdettavuutta keskenään ja niiden välistä kilpailua. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikki tuotelajit on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja niiden valmistukseen on käytetty saumattomien putkien valmistukseen tarvittavaa valmistusprosessia ja näin ollen samanlaisia koneita, joiden avulla tuottajat voivat vaihdella tuotettavaa tyyppiä kysynnän mukaan. Näin ollen tuottajat kilpailevat tilauksista, jotka kattavat laajan valikoiman tuotelajeja, vaikka kaikki eri tuotelajit eivät olekaan suoraan keskenään vaihdettavissa. Lisäksi sekä unionin tuotannonala sekä kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät näiden tuotelajien valmistuksessa ja myynnissä samanlaista tuotantomenetelmää. Tämän vuoksi ei ole perustetta jättää ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja tuotteita tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(31)

Mahdollisesta tarkasteltavan tuotteen määritelmän uudelleentarkastelusta muodostuisi erillinen tutkimus, joten se ei näin ollen kuulunut tämän tutkimuksen soveltamisalaan. Myöskään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei itse tehnyt aloitetta tuotteen määritelmää koskevan tarkastelun vireillepanosta. Tästä syystä väite hylättiin.

(32)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, johtaisiko nykyisten toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti Kiinasta tulevan polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(33)

Vireillepanoilmoituksessa komissio kehotti kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia ehdotuksestaan käyttää Yhdysvaltoja markkinataloutta toteuttavana kolmantena maana, jotta Kiinan osalta voitaisiin vahvistaa normaaliarvo. Komissio yksilöi myös Intian mahdollisena vertailumaana, koska siellä tuottajia on paljon ja vientiä unioniin on runsaasti. Muut vireillepanoilmoituksessa mainitut mahdolliset vertailumaat olivat Japani, Korean tasavalta, Norja, Turkki ja Ukraina.

(34)

Yhteistyöpyyntöjä lähetettiin tiedossa oleville tuottajille Intiassa, Japanissa, Korean tasavallassa, Norjassa, Turkissa, Ukrainassa ja Yhdysvalloissa. Jos tietyissä maissa toimivista tuottajista ei ollut tietoa, tietoa tuottajista pyydettiin kansallisilta viranomaisilta. Vastaukset kyselylomakkeisiin saatiin yhdeltä vientiä harjoittavalta tuottajalta Intiasta ja kolmelta vientiä harjoittavalta tuottajalta Yhdysvalloista.

(35)

Komissio valitsi vertailumaaksi Intian Yhdysvaltojen sijaan seuraavista syistä: Intiassa oli 20 tunnettua kotimaista tuottajaa, ja näin ollen hinnat Intian markkinoilla olivat määräytyneet aidon kilpailun tuloksena. Intialainen tuottaja käytti Kiinan tuotannonalalla yleensä sovellettua tuotantomenetelmää, ja sen tuotevalikoima oli lähempänä kiinalaisia vientituotteita kuin yhdysvaltalainen tuotevalikoima. Lisäksi alkuperäisessä tutkimuksessa Yhdysvallat jätettiin valitsematta juuri sen vuoksi, kuten alkuperäistä tutkimusta koskevia väliaikaisia toimenpiteitä koskevan asetuksen (8) johdanto-osan 48 kappaleessa esitetään, että yhdysvaltalaiset tuottajat olivat riippuvaisia EU:n emoyritysten tuomista perusraaka-aineista ja valmiista tuotteista ja niillä oli Yhdysvalloissa vain vähän tuotantotoimintaa, jonka tarkoituksena oli lähinnä vastata räätälöityihin ja kiireellisiin tilauksiin. Yhdysvaltalaistuottajilla oli korkeat jalostuskustannukset, jotka heijastivat niiden erityisiä tuotanto-olosuhteita. Näiden kustannusten vuoksi Yhdysvaltojen kotimarkkinahinnat olivat korkeat.

(36)

Intialaistuottaja toimitti kyselyvastaukset ja kaikki pyydetyt lisätiedot. Toimitettuja tietoja pidettiin tarkkoina johdanto-osan 45 kappaleessa esitetyistä syistä

(37)

Unionin tuotannonala ilmoitti pitävänsä Yhdysvaltoja parhaana valintana vertailumaaksi. Sen mukaan Intiaan suuntautuvan kiinalaisen viennin suuri määrä väärensi Intian kotimarkkinahintoja, eikä Intia näin ollen sopinut vertailumaaksi.

(38)

Komissio huomautti, ettei väitetyistä vääristymistä Intian kotimarkkinahinnoissa ollut näyttöä. Komissio katsoi myös, että intialaistuottaja käytti pääasiassa kotimaassa tuotettua raaka-ainetta ja että sen kotimarkkinamyynti oli kannattavaa. Siksi ei ole näyttöä, että väitetyt vääristymät olisivat laskeneet intialaistuottajan kotimarkkinahinnat epätavallisen alhaisiksi.

(39)

Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien mukaan Kiinan liittymistä Maailman kauppajärjestöön koskevan pöytäkirjan 15 jakso oli rauennut 11 päivästä joulukuuta 2016 alkaen ja sen vuoksi vertailumaamenetelmä ei olisi enää perusteltu.

(40)

Komissio muistutti, että sovellettavan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti normaaliarvo määritellään vertailumaata koskevien tietojen perusteella. Tästä syystä väite hylättiin.

(41)

Kun lopullisista päätelmistä oli ilmoitettu, yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti Intian valinnan vertailumaaksi ja väitti, että lopullisessa ilmoituksessa ei perusteltu Intian valintaa riittävästi. Ensinnäkin se katsoi, ettei Intia ole sopiva vertailumaa, koska Intian tuotevalikoima ei ollut riittävän vertailukelpoinen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan unioniin kohdistuvaan vientiin nähden. Toiseksi se väitti, että koska intialaisen tuottajan tiloihin ei ollut tehty tarkastuskäyntiä, komissio ei voinut taata, ettei Intian kotimarkkinamyyntiin sisälly ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja erikoistuotteita. Kolmanneksi se väitti, että Kiinasta peräisin olevien valukappaleiden polkumyyntiä koskevien komission tutkimusten (9) alustavien havaintojen mukaan rautamalmin hinnat Intiassa olivat vääristyneet. Tämän väitetyn vääristymisen seurauksena polkumyyntilaskelmissa käytettyjen normaaliarvojen väitettiin olevan liian suuria. Neljänneksi se väitti, että Intian normaaliarvot olivat epätavallisen suuria, mistä osoituksena olivat Espanjan myyntihinnat unionissa, jotka olivat keskimäärin alhaisemmat kuin Intian keskimääräiset hinnat. Se katsoi, että jos vertailumaana olisi käytetty Espanjaa, polkumyyntimarginaali olisi ollut negatiivinen.

(42)

Komissio huomautti, että perusteet Intian valinnalle vertailumaaksi on esitetty yksityiskohtaisesti johdanto-osan 35 kappaleessa, eikä kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja kiistänyt yhtäkään näistä perusteista. Kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään väittänyt, että vertailumaaksi olisi pitänyt valita jokin toinen maa. Ensimmäinen tuotevalikoiman vertailtavuutta koskeva väite hylättiin, koska Intialla oli suurin määrä vertailtavia tuotelajeja käytettävissä olevien mahdollisten vertailumaiden keskuudessa, kun sitä verrattiin Kiinan unioniin kohdistuvaan kokonaisvientiin johdanto-osan 35 kappaleessa kuvatulla tavalla. Vertailtavuus yksittäiseen kiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan ei voi mitätöidä Intian valintaa vertailumaaksi, sillä arvio tehtiin koko valtion tasolla. Toiseksi komissio huomautti, että kuten johdanto-osan 30 kappaleessa on selitetty, ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitetut erikoistuotteet kuuluivat tarkasteltavan tuotteen määritelmään, joten tämä väite ei voi mitätöidä Intian valintaa vertailumaaksi. Erillistä eri tuotelajien oikeanlaista vertailua koskevaa ongelmaa on käsitelty jäljempänä johdanto-osan 60 ja 66 kappaleessa. Kolmanneksi väite siitä, että rautamalmin vääristynyt hinta olisi vaikuttanut normaaliarvoon, ei ole perusteltu. Rautamalmia ei missään tapauksessa käytetty suoraan tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineena, eikä mitään näyttöä ole esitetty siitä, että sen hinnalla olisi välillistä vaikutusta Intian kotimarkkinahintoihin. Lisäksi se komission tutkimus, johon kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja viittasi, päinvastoin torjui väitteen siitä, että rautamalmin hinta olisi vääristynyt. Tämän vuoksi rautamalmin hinnan vääristymistä koskeva väite hylättiin. Neljänneksi se, että toisen vertailumaan valinta olisi ollut suotuisampi tietylle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, ei ole pätevä peruste tietyn vertailumaan valinnalle tai hylkäämiselle. Lisäksi kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan esittämä vertailu Espanjaan perustui laajojen tuotevalikoimien keskimääräisiin hintoihin, eikä siinä otettu huomioon erityisiä tuotelajeja. Tämän vuoksi aineisto ei osoittanut Intian hintojen olevan epätavallisen korkeita. Tästä syystä väite hylättiin. Joka tapauksessa Espanja ei olisi yksin voinut olla mahdollinen vertailumaa, koska se on Euroopan unionin jäsenvaltio. Komissio huomautti, että koko unionin valitseminen vertailumaaksi ei olisi muuttanut tulosta, jonka mukaan polkumyynti jatkui. Tämä johtuu siitä, että kiinalaisten hintojen osoitettiin alittavan unionin hinnat, kuten johdanto-osan 126 kappaleessa on selitetty.

(43)

Tästä syystä komissio katsoi, että mikään esitetyistä väitteistä ei mitätöinyt Intian valintaa vertailumaaksi, ja vahvisti Intian olevan soveltuva vertailumaa.

(44)

Lisäselvitysten jälkeen kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja toisti vastustavansa Intian käyttöä vertailumaana sekä vertailumaamenetelmän käyttöä yleisesti. Aikaisempien väitteidensä lisäksi se myös väitti, että Intian valinnan vertailumaaksi mitätöi se, ettei intialaisen tuottajan toimitiloihin tehty tarkastuskäyntiä.

(45)

Komissio huomautti, ettei tarkastuskäynti ollut vertailumaan valinnan ehtona ja että se saattaisi olla olennaista vain arvioitaessa intialaisen tuottajan toimittamien tietojen oikeellisuutta. Huolellisen arvioinnin perusteella komissio tuli siihen päätelmään, että intialaisen tuottajan toimittamat tiedot olivat johdonmukaisia ja sisälsivät kaikki vaaditut tiedot. Lisäksi tämä intialainen tuottaja oli toimittanut tarkat tiedot myös komission aikaisempiin tutkimuksiin. Intiaa koskevat tiedot katsottiin näin ollen luotettavaksi perustaksi huolimatta tarkastuskäynnin puuttumisesta. Muut väitteet oli hylätty jo johdanto-osan 40, 42 ja 43 kappaleessa, ja sen vuoksi ne eivät muuttaneet komission havaintoja.

(46)

Johdanto-osan 53 kappaleessa selitettyjen lisäselvitysten jälkeen kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unioni oli valittu lisävertailumaaksi antamatta osapuolille mahdollisuutta kommentoida valintaa.

(47)

Komissio selvensi, että vertailumaa oli Intia, eikä toista vertailumaata käytetty. Kuten johdanto-osan 51 ja 53 kappaleessa on selitetty, muiden tuottajien kyselyvastauksia käytettiin normaaliarvojen määrittämisessä ainoastaan tarpeen mukaan, koska vertailumaana käytetyssä Intiassa ei ollut myyntiä tuoteryhmässä ”vaippa- tai pumppausputket, jollaisia käytetään öljyn tai kaasun porauksessa”.

(48)

Ensin komissio tarkasteli perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko intialaisen tuottajan samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna Kiinasta unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään, eli edustiko tällaisen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vähintään viittä prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnin kokonaismäärästä unioniin.

(49)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne vertailumaan kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin vientiä unioniin harjoittavien kiinalaistuottajien unioniin vientiin myymät tuotelajit tai verrattavissa niihin. Komissio tarkasteli, oliko näiden tuotelajien kotimarkkinamyynti vertailumaassa edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(50)

Kotimarkkinamyynnin todettiin tapahtuvan tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Analyysistä kävi ilmi, että Intian kotimarkkinamyynti oli kannattavaa ja että painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia korkeampi. Kunkin tuotelajin normaaliarvon perustana käytettiin sen vuoksi tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka määritettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtuneessa kotimarkkinamyynnissä toteutuneiden tuotelajikohtaisten keskimääräisten hintojen painotettuna keskiarvona.

(51)

Niiden vietyjen tuotelajien normaaliarvo, joiden osalta ei ollut vastaavaa myyntiä vertailumaan kotimarkkinoilla, määritettiin kyseisiä tuotelajeja vertailumaassa läheisimmin muistuttavien tuotelajien kotimarkkinahintojen perusteella. Jotta normaaliarvo heijastaisi tuotelajien välisiä eroja, sen määrityksessä otettiin huomioon tuotteen valvontakoodissa määritetyt tuotelajikohtaiset ominaisuudet: tuoteryhmä, ulkoinen halkaisija, seinämän paksuus, teräslaji, testaus, putken äärimitat, viimeistely ja pituus. Ominaisuudet otettiin huomioon tuotelajeja läheisimmin muistuttavien tuotelajien Intian kotimarkkinahintaan sovellettavissa kertoimissa. Tarvittaessa muiden tuottajien kyselyvastauksista saatuja tietoja käytettiin määriteltäessä i) kertoimia ja ii) normaaliarvojen perustaa tuoteryhmälle ”vaippa- tai pumppausputket, jollaisia käytetään öljyn tai kaasun porauksessa”. Kahden ominaisuuden (testaus ja putken äärimitat) osalta ei sovellettu korottavaa kerrointa, joten tuloksena oli varovaisempi normaaliarvon määritys.

(52)

Kun lopullisista päätelmistä oli ilmoitettu, yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja huomautti, että intialaisen tuottajan tuotevalikoima ei sisältänyt kaikkia tuoteryhmiä, teräslajeja ja halkaisijoita, joita sisältyi Kiinasta unioniin suuntautuvaan vientiin. Tästä syystä se väitti, että Intian kotimarkkinamyyntiin perustuva normaaliarvon määritys oli virheellinen.

(53)

Komissio selvensi, että kun suoraan vastaavan tuotelajin myyntitietoja ei ollut saatavilla Intiasta, käytettiin muiden tuottajien kyselyvastauksista saatuja tietoja. Kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarkoittamien tuoteryhmien, teräslajien ja halkaisijoiden kotimarkkinamyyntien puuttuessa komissio käytti normaaliarvon määrittämisen perusteena unionin tuottajien kyselyvastausten tietoja niistä tuotelajeista, jotka vastaavat kaikkein lähimmin kyseisiä tuotelajeja. Nämä tuotelajit ilmoitettiin kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, ja ne kuuluivat yksinomaan tuoteryhmään ”vaippa- tai pumppausputket, jollaisia käytetään öljyn tai kaasun porauksessa”.

(54)

Lisäselvitysten jälkeen kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli valinnut kaikkein lähimmin vastaavat tuotelajit tuoteryhmässä ”vaippa- tai pumppausputket, jollaisia käytetään öljyn tai kaasun porauksessa” tavalla, joka suurensi polkumyyntimarginaaleja. Toiseksi se väitti, että komission olisi pitänyt ilmoittaa, minkä nimenomaisen unionin tuottajan tietoja se oli käyttänyt. Kolmanneksi se väitti, että lisäselvityksistä ei käynyt ilmi, oliko unionin tuotannonalan tietoja käytetty kaikkien tähän tuoteryhmään kuuluvien vietyjen tuotelajien määrittelyssä vai vain osassa niistä. Se myös pyysi, että kaikki tiettyyn teräslajiin (13 %Cr) kuuluvat tuotteet tulisi jättää polkumyyntilaskelmien ulkopuolelle sillä perusteella, että tämän teräslajin myynti oli tuotteiden jälleenmyyntiä, eikä kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ollut itse valmistanut tuotetta.

(55)

Komissio selvensi, että kaikkein lähimmin vastaavat tuotelajit valittiin vastaavien ominaisuuksien lukumäärän perusteella johdanto-osan 60 kappaleessa selitetyllä tavalla. Kutakin vietyä tuotelajia lähimmin vastaava tuotelaji oli ilmoitettu kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Toiseksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei esittänyt perusteluja väitteensä tueksi. Kolmanneksi, kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle toimitetuissa lisäselvityksissä oli vahvistettu, ettei Intiassa ollut kotimarkkinamyyntiä kyseisissä kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan esiin nostamassa tuoteryhmässä, teräslajissa ja halkaisijassa. Tästä syystä näiden tuotelajien myynnin osalta käytettiin muilta tuottajilta saatuja tietoja. Kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle toimitettua normaaliarvon vaihteluväliä sovellettiin kaikkiin tämän tuoteryhmän kaikkein lähimmin vastaaviin tuotelajeihin. Komission täytyi myös lakisääteisesti määritellä normaaliarvo kaikelle unioniin suuntautuvalle viennille, ja tästä syystä mitään tuoteryhmää ei voitu jättää polkumyyntilaskelmien ulkopuolelle. Vaikka tämän tuoteryhmän vienti olisi jätetty polkumyyntilaskelmien ulkopuolelle, lopputulos, jonka mukaan polkumyynti jatkui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ei kuitenkaan olisi muuttunut. Tästä syystä väitteet hylättiin.

(56)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti ensimmäisen riippumattoman asiakkaan tosiasiallisesti maksamien tai maksettavaksi tulevien vientihintojen perusteella.

(57)

Komissio vertasi otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoa ja vientihintoja. Samankaltaisen tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vertailumaassa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(58)

Koska polkumyynti havaittiin normaaliarvoja ja vientihintoja vertailemalla, pääteltiin, etteivät FOB-perusteisesti ilmaistuihin vientihintoihin sovellettavat oikaisut olisi vaikuttaneet polkumyynnin havaitsemiseen, koska vientihintojen alentaminen vientihintoja alentavien oikaisujen avulla olisi vain kasvattanut polkumyyntimarginaalia.

(59)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että hintavertailu olisi mahdollisesti vääristynyt, koska Intian myyntiin saattoi sisältyä ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja korkealaatuisia tuotteita, joita oli verrattu tavallisiin kiinalaisiin tuotteisiin. Se arvosteli tuotteen valvontakoodin (PCN) rakennetta väittäen, ettei PCN heijasta asianmukaisesti tällaisia eroja, mikä johtaa epäoikeudenmukaiseen vertailuun. Se pyysi komissiota toimittamaan kaikille osapuolille uudestaan kyselylomakkeet, joissa PCN-rakenne oli korjattu. Se esitti samoja väitteitä unionin myynnistä (ks. johdanto-osan 125 kappale).

(60)

Komissio huomioi tuotelajien erot ja varmisti oikeudenmukaisen vertailun. Kullekin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien, vertailumaan tuottajan ja unionin tuotannonalan tuottamalle ja myymälle tuotelajille annettiin yksilöllinen tuotteen valvontakoodi (PCN). PCN määriteltiin tuotteen pääasiallisten ominaisuuksien mukaan, tässä tapauksessa tuoteryhmän, ulkoisen halkaisijan, seinämän paksuuden, teräslajin, testauksen, putken äärimittojen, viimeistelyn ja pituuden mukaan. PCN-rakenteessa otettiin näin ollen yksityiskohtaisesti huomioon kunkin tuotelajin ominaisuudet, minkä ansiosta vertailu voitiin tehdä oikeudenmukaisesti. Tämän vuoksi PCN-rakenteen muuttamiseen tai uusien kyselylomakkeiden toimittamiseen ei ollut tarvetta. Lisäksi, kuten johdanto-osan 42 kappaleessa on selitetty, ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitetut tuotteet kuuluivat tarkasteltavan tuotteen määritelmään eikä tästä syystä ollut perustetta jättää niitä tarkastelun ulkopuolelle. Tarkastelussa ei ilmennyt viitteitä siitä, että intialaisia ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja tuotteita olisi verrattu perusteettomasti kiinalaiseen vientiin. Kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei todellisuudessa vienyt esiin nostamiaan tuotelajeja, joissa väitetysti oli mahdollisuus sekaannukseen vakiomallisiin putkiin ja ydinkäyttöön tarkoitettuihin putkiin käytettyjen teräslajien välillä. Näin ollen vertailun vääristyminen tällä perusteella ei ollut mahdollista, ja väite hylättiin.

(61)

Tällä perusteella kahden otantaan valitun tuottajan painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali, joka ilmaistiin prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana, oli [25–35 %]. Näin ollen todettiin, että polkumyynti jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(62)

Kun lopullisista toimenpiteistä oli ilmoitettu, yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja pyysi ensin selvitystä polkumyyntimarginaalinsa laskemisesta, erityisesti siitä, kuinka vertailumaan tuottajien tuotevalvontakoodeja ja kertoimia käytettiin normaaliarvojen laskennassa. Toiseksi se pyysi lisätietoja Intian kotimarkkinahinnoista ja väitti, että se ei voinut varmistaa laskelmien paikkansapitävyyttä toimitettujen normaaliarvojen ja polkumyyntimarginaalien vaihteluvälin perusteella ja että suuremmat arvot johtuivat vääristyneistä havainnoista. Kolmanneksi se pyysi myös selvitystä Intian kotimarkkinoilla myydyistä tuotelajeista, erityisesti siitä, kuinka komissio on varmistanut, ettei ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja tuotteita verrattu epäoikeudenmukaisesti Kiinasta unioniin suuntautuvaan vientiin.

(63)

Komission vastauksen jälkeen kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja esitti lisäpyyntöjä ja -väitteitä. Neljänneksi se pyysi unionin tuotannonalan ja Yhdysvaltain tuottajien tuotevalvontakoodien täydellistä luetteloa, jossa olisi eritelty kertoimien määrittely. Viidenneksi se väitti, että Yhdysvaltain tuottajien kyselyvastauksia ei tulisi käyttää kertoimien määrittämiseen sillä perusteella, että Yhdysvaltojen ei katsottu olevan sopiva vertailumaa johdanto-osan 35 kappaleessa mainituista syistä, ja väitti, että Yhdysvaltojen hintoihin perustuvat kertoimet voisivat olla liian suuret. Kuudenneksi se väitti, että yksi sen vientitransaktioista oli virheellisesti sisällytetty sen vientihintaa koskevaan laskelmaan. Seitsemänneksi se väitti, että komission olisi pitänyt toimittaa enemmän tietoja kunkin tuotevalvontakoodin normaaliarvoista ja polkumyyntimarginaaleista vaihteluvälin sijaan. Kahdeksanneksi se väitti, että sellaiset viennin tuotelajit, joiden kotimarkkinamyyntiä ei ollut vertailumaassa, olisi pitänyt jättää laskelmien ulkopuolelle ja määritellä polkumyyntiin kuulumattomiksi tuotteiksi ”syyllisyysolettaman” välttämiseksi. Lopuksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja pyysi myös jatkoaikaa huomautusten toimittamiselle.

(64)

Ensinnäkin komissio toimitti kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle luettelon tuotevalvontakoodeista, jotka olivat normaaliarvon määritelmän perusteena ja joihin sisältyi luettelo suoraan sen vientiä unioniin vastaavista tuotevalvontakoodeista ja niiltä osin kuin suoraan vastaavia tuotevalvontakoodeja ei ollut saatavilla, tiedot siitä, mitä tuotevalvontakoodeja oli käytetty normaaliarvon määrittämisen perusteena kertoimien soveltamisessa. Tuotevalvontakoodien luettelo osoitti, että normaaliarvon määrittelyssä käytetty Intian kotimarkkinamyynti ei sisältänyt erikoisteräslajeja, jotka on tyypillisesti tarkoitettu ydin- ja sotilaskäyttöön. Komissio toimitti myös yksityiskohtaisen luettelon kaikista käytetyistä kertoimista.

(65)

Toiseksi komissio toimitti kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle kunkin viedyn tuotelajin normaaliarvojen ja polkumyyntimarginaalien vaihteluvälit. Koska tuottajien yksityiskohtaisia tietoja ei voitu toimittaa luovuttamatta niiden luottamuksellisia tietoja, tiedot esitettiin vaihteluväleinä. Vastauksena korkeimpien polkumyyntimarginaalien osalta esille tuotuihin huolenaiheisiin komissio huomautti, että sekä korkeimmat että alimmat polkumyyntimarginaalit koskivat ainoastaan rajallisia määriä (vähempää kuin seitsemää prosenttia vienneistä) eivätkä ne olleet tästä syystä riittäviä poistamaan kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan kokonaispolkumyyntimarginaalia. Tästä syystä kyseisten arvojen jättäminen tarkastelun ulkopuolelle ei olisi vaikuttanut havaintoon siitä, että polkumyynti jatkui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(66)

Kolmanneksi tuotelajien oikeudenmukaista vertailua koskien komissio selvensi, että kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan viemän kunkin tuotelajin polkumyyntimarginaali perustui saman tuotelajin vientihinnan ja normaaliarvon vertailuun. Mikäli vastaavaa tuotelajia ei ollut käytettävissä, vertailussa käytettiin sitä kaikkein lähimmin vastaavaa tuotelajia, johon sovellettiin kertoimia tuotevalvontakoodin määrittelemien ominaisuuksien huomioimiseksi. Näin ollen tavallisten tuotelajien vientihintoja ei verrattu erikoistuotelajeihin. Erityisesti on huomattava, että vertailussa käytetty Intian kotimarkkinamyynti ei sisältänyt erikoisteräslajeja, jotka on tyypillisesti tarkoitettu ydin- tai sotilaskäyttöön. Tästä syystä komissio päätti, että riskiä kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan esittämästä epäoikeudenmukaisesta vertailusta ei ole. Joka tapauksessa, vaikka komissiolla on lakiin perustuva velvollisuus määritellä normaaliarvo jokaiselle unioniin tuodulle tuotelajille, polkumyyntiä havaittiin myös tarkasteltaessa ainoastaan täysin vastaavia tuotelajeja. Tämä osoitti, että kaikkein lähimmin vastaavien tuotelajien valinta tai kerrointen määrittelyt eivät olleet syynä polkumyyntiä koskevalle yleiselle havainnolle.

(67)

Neljänneksi kertoimien yksityiskohtaisen luettelon lisäksi komissio toimitti lisäselityksen siitä, kuinka kertoimia sovellettiin normaaliarvojen määrittämiseksi niissä tapauksissa, joissa on käytetty läheisesti samankaltaisia tuotelajeja, kun vertailumaasta ei ole ollut saatavilla tietoja täysin vastaavista tuotelajeista. Täydellistä luetteloa Yhdysvaltojen ja unionin tuotevalvontakoodeista tai kertoimien laskemisesta ei voitu toimittaa, sillä niiden luovuttaminen olisi edellyttänyt yhdysvaltalaisten ja unionin tuottajien arkaluonteisten yritystietojen paljastamista.

(68)

Viidenneksi komissio selvensi, että kertoimet muodostettiin prosenttiosuuksina, jotka kuvasivat tuotelajien suhteellisia eroja, eivät niiden absoluuttisia hintatasoja Yhdysvalloissa. Näin ollen väite siitä, että Yhdysvaltojen absoluuttinen hintataso olisi suurentanut normaaliarvoja, hylättiin.

(69)

Kuudenneksi komissio huomautti, että esiin nostettu vientitransaktio edusti pientä volyymia (alle kolmea prosenttia viennistä) ja tämän vuoksi, vaikka kyseinen transaktio olisi poistettu, sillä ei olisi ollut vaikutusta havaintoon polkumyynnin jatkumisesta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(70)

Seitsemänneksi, kuten johdanto-osan 65 kappaleessa selitettiin, komissio toimitti kunkin viedyn tuotelajin tuotevalvontakoodeja vastaavat normaaliarvojen ja polkumyyntimarginaalien vaihteluvälit. Koska tuottajien yksityiskohtaisia tietoja ei voitu toimittaa luovuttamatta niiden luottamuksellisia tietoja, tiedot esitettiin vaihteluväleinä.

(71)

Kahdeksanneksi komissio huomautti, että sen täytyi muodostaa kullekin viedylle tuotelajille normaaliarvio ja määritellä sen osalta polkumyynti. Käytössä ei ollut ”syyllisyysolettamaa”, koska polkumyynti katsottiin todetuksi vain, jos vientihinta oli normaaliarvoa alhaisempi, ja kaikki negatiiviset polkumyyntimäärät otettiin täysimääräisesti huomioon kokonaispolkumyyntimarginaalin laskemisessa.

(72)

Johdanto-osan 64–70 kappaleissa esitettyihin ja kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle toimitettuihin uusiin selvityksiin vastaamiseen myönnettiin kuitenkin jatkoaikaa.

(73)

Kun lisäselvitykset oli annettu, kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja kiisti edelleen tietyt vertailuun liittyvät osatekijät ja polkumyynnin määritelmän sekä toisti joitakin aikaisemmista väitteistään.

(74)

Ensinnäkin se väitti, että vertailumaan hintoihin olisi pitänyt tehdä mukautuksia mittakaavaetujen, kaupan portaan, matalamman tuottavuuden, myyntikulujen, tuottoasteen, kannattavuuden ja raaka-aineen hinnan perusteella. Toiseksi se väitti, että annetuista selvityksistä huolimatta se ei edelleenkään voinut ymmärtää, kuinka normaaliarvot on määritelty. Kolmanneksi se toisti pyyntönsä kutakin PCN-koodia koskevien yhdysvaltalaisten ja unionin tuottajien tietojen saamisesta vähintään vaihteluvälien tasolla. Lisäksi se pyysi tietoja kunkin kertoimen lähteestä ja pyysi toimittamaan tiedot tuotteiden ominaisuuksista. Neljänneksi se väitti, että kertoimet ovat vääristyneet Yhdysvaltojen ja unionin ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden vuoksi. Viidenneksi se väitti, että komission käyttämät kertoimet olivat väärät. Se toimitti vaihtoehtoiset kertoimet, joiden perusteella sen mukaan oli osoitettavissa, ettei sen viennissä unioniin ollut kyse polkumyynnistä. Se pyysi, että vaihtoehtoisesti komission tulisi tehdä mukautuksia kertoimiin käytetyn tuotantomenetelmän, liittyvien hankintojen tai käytetyn raaka-aineen perusteella. Kuudenneksi se väitti, että vaikka tarkasteltaisiin ainoastaan täysin toisiaan vastaavia tuotelajeja, polkumyyntihavainnossa ei ollut otettu huomioon Intian yleisesti matalampia hintoja, vientiä harjoittavan tuottajan vaatimia vertailumaan hintojen mukautuksia eikä vertailumaan tuottajan erityistilannetta.

(75)

Komissio tutki lisäväitteet yksityiskohtaisesti.

(76)

Ensinnäkin kuten johdanto-osan 35 kappaleessa on selitetty, Intian kotimarkkinahinnat ovat syntyneet aidossa kilpailutilanteessa, ja näin ollen niitä on pidettävä luotettavina. Väitteitä Intian kotimarkkinahintojen vääristymisestä on käsitelty jo edellä johdanto-osan 42 kappaleessa. Kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei perustellut uusia vaatimuksia Intian kotimarkkinahintoihin mukauttamisesta, ja tämän vuoksi ne hylättiin.

(77)

Toiseksi komissio toimitti yksityiskohtaiset lisätiedot kertoimista, niiden lähteistä ja laskentamenetelmästä johdanto-osan 64–71 kappaleessa kuvatulla tavalla, ja tämän jälkeen vastasi useisiin laskentamenetelmää koskeviin teknisiin kysymyksiin (10). Kuten johdanto-osan 83 kappaleessa on esitetty, komissio toimitti myös esimerkin siitä, kuinka kerroin on laskettu kustannustiedoista. Esimerkissä varsinaiset kustannustiedot on esitetty vaihteluväleinä, jotta voidaan suojata tietojen luottamuksellisuutta perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti. Tämän vuoksi komissio päätteli, että kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja oli saanut riittävät tiedot, joiden avulla se pystyi jäljittämään normaaliarvojen määritysmenetelmän.

(78)

Kolmanneksi pyyntö saada tutustua yhdysvaltalaisia ja unionin tuottajia koskeviin lisätietoihin hylättiin jo aikaisemmin johdanto-osan 67 kappaleessa selitetyistä syistä. Kunkin kertoimen lähteen ilmoittaminen olisi paljastanut tietoja kunkin tuottajan tuottamista tuotelajeista. Kaikkien tietojen toimittaminen vaihteluväleinä olisi myös ollut kohtuuttoman työlästä yrityskohtaisten kustannustietojen suuresta määrästä johtuen (yli 2 000 riviä ja yli 50 saraketta). Lisäksi huomautettiin, että pyydetyt tiedot koskivat kunkin PCN-koodin kustannustasoa. Kustannustasolla ei itsessään ollut vaikutusta normaaliarvojen määrittelyyn, koska kertoimia käytettiin osuuksina (prosentteina), ei absoluuttisina arvoina. Toisin sanoen PCN-kohtaisilla kustannustasoilla ei ollut vaikutusta lopputulemaan. Lopuksi kertoimien laskemiseen tarvittavaa tarkkuutta ei olisi voitu osoittaa merkityksellisellä tavalla käyttämällä vaihteluvälejä. Tämä johtuu siitä, että vaihteluväleinä ilmoitettujen arvojen ristiin kertominen olisi johtanut liian suuriin vaihteluväleihin, jotta ne olisivat olleet merkityksellisiä. Vaikka käytettyjä kustannustietoja ei näistä syistä toimitettu, niistä lasketut kertoimet ilmoitettiin täydellisinä. Lisäksi Intian kotimarkkinamyyntihinnat ilmoitettiin vaihteluväleinä. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin kertoimien määrittämiseen käytetyt kustannustiedot, intialaiset hinnat määrittivät normaaliarvojen perustason. Tästä syystä oli perusteltua antaa kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle pääsy tietoihin niiden varmentamiseksi.

(79)

Neljänneksi, kuten johdanto-osan 30 kappaleessa selitettiin, ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitetut tuotelajit kuuluivat tarkasteltavan tuotteen määritelmään eikä tarkasteltavien tuotteiden uudelleen määrittämiselle ollut perusteita. Tuotteen ominaispiirteet otettiin huomioon PCN-rakenteessa, millä varmistettiin oikeudenmukainen vertailu tuotelajien välillä johdanto-osan 60 ja 66 kappaleessa esitetyistä syistä. Mahdollisista varsinaisista vääristymistä ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Myöskään siitä ei ollut viitteitä, että mikään väitetty vääristymä olisi voinut olla riittävä muuttamaan sitä kokonaishavaintoa, että polkumyynti jatkui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tästä syystä ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja tuotelajeja koskevat väitteet hylättiin.

(80)

Viidenneksi, ulkohalkaisijaan ja teräslajiin käytetyt kertoimet tarkastettiin ja niitä muokattiin esitettyjen huomautusten perusteella. Tarkistetuista kertoimista ja niistä johtuvista muutoksista yksittäisiin polkumyyntimarginaaleihin tiedotettiin. Vaikka muutokset pienensivät yhden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaalia, ne eivät olleet riittäviä muuttamaan yleistä päätelmää, jonka mukaan polkumyynti jatkui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Sitä vastoin kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia vaihtoehtoisia kertoimia ei hyväksytty, koska ne perustuivat unionin tuottajan vakiohintaluetteloihin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ulkopuolelta. Varsinaiset yrityskohtaiset tiedot tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta muodostivat luotettavamman perustan normaaliarvojen määrittelylle. Väitteet tarpeesta mukauttaa kertoimia tuotantomenetelmän, raaka-ainetyypin ja liittyvien hankintojen perusteella olivat perustelemattomia ja epämääräisiä, koska mikään kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan esiin nostamista osatekijöistä ei vaikuttanut kerrointen määrittelyyn. Tästä syystä väitteet hylättiin.

(81)

Kuudenneksi, vaadittuja mukautuksia ei perusteltu, eikä ollut viitteitä siitä, että ne olisivat olleet riittävän merkittäviä polkumyyntihavainnon kumoamiseksi. Intiasta unioniin suuntautuvan viennin yleinen hintataso ei ollut olennainen tekijä, sillä normaaliarvojen määrittäminen perustui kotimarkkinahintoihin, ei vientihintoihin, ja joka tapauksessa PCN-kohtainen vertailu oli tarkempi kuin keskimääräisten hintojen vertailu, koska kyseessä oli laaja tuotelajivalikoima ja sen sisällä merkittävät hintaerot, jotka eivät välttämättä heijastuisi keskimääräisiin hintoihin. Tämän seurauksena väitteet hylättiin.

(82)

Eräs kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja pyysi erittäin myöhäisessä tutkinnan vaiheessa toista kuulemista kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa. Se väitti, että sen oikeutta puolustukseen oli loukattu, koska se ei ollut saanut riittävää selitystä komission noudattamasta menetelmästä polkumyynnin määrittelemisessä tai tarkemmin sanottuna siinä, kuinka kertoimet oli muodostettu ja kuinka niitä oli sovellettu normaaliarvojen muodostamiseen. Se myös pyysi, että muut asianosaiset osapuolet, toisin sanoen unionin tuottajat, vertailumaan tuottaja Intiasta ja yhteistyössä toimivat Yhdysvaltojen tuottajat, osallistuisivat tähän kokoukseen. Yksikään näistä asianosaisista osapuolista ei kuitenkaan vastannut kutsuun myöntävästi.

(83)

Kuulemisen jälkeen kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja teki tiettyjä suosituksia, joissa ohjeistettiin komissiota selittämään käytettyä menetelmää tarkemmin täydentämällä aikaisemmin menettelyssä toimitettuja lisätietoja ja selityksiä. Tämän seurauksena komissio esitti lisäselvityksen, joka rajoittui niihin kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan esittämiin näkökohtiin, jotka koskivat mahdollista puolustusoikeuden rikkomista, ja pyysi vientiä harjoittavaa tuottajaa antamaan vastauksensa näihin näkökohtiin. Näiden lisätietojen sisältö on esitetty johdanto-osan kappaleessa 53, 77, 78 ja 80. Lisäksi vientiä harjoittavan tuottajan esittämien huomautusten seurauksena tehty mukautus johti kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräisen polkumyyntimarginaalin alenemiseen: polkumyyntimarginaali laski vaihteluvälille [25–35 %], kuten johdanto-osan 61 kappaleessa on esitetty, mikä on hieman vähemmän kuin lopullisten päätelmien vaiheessa alun perin laskettu vaihteluväli [30–40 %]. Polkumyyntimarginaalin tarkalla tasolla ei ollut vaikutusta vientiä harjoittaviin tuottajiin, sillä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu ei vaikuttanut toimenpiteiden tasoon, kuten johdanto-osan 195 kappaleessa on esitetty.

(84)

Komissio antoi kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille riittävästi aikaa tehdä huomautuksia niille toimitetuista lisätiedoista.

(85)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan rajoittanut toimittamiaan huomautuksia kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan esiin nostamiin näkökohtiin, joihin komissio oli antanut lisäselityksiä. Sen sijaan se kyseenalaisti yhä komission käyttämän menetelmän kiistämällä jo aikaisemmin menettelyn aikana toimitetut selitykset, kuten käy ilmi johdanto-osan 59–83 kappaleesta. Lisäksi myöhään perjantai-iltapäivänä 26 päivänä tammikuuta 2018, juuri ennen maanantaina 29 päivänä tammikuuta 2018 ollutta huomautusten toimittamisen määräpäivää, se esitti useita uusia kysymyksiä ja vaatimuksia, joita se ei ollut esittänyt aikaisemmin menettelyn aikana tai kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa käydyissä kuulemisissa, ja väitti, että sen oikeutta puolustukseen rikottaisiin, mikäli se ei saa vastausta kysymyksiinsä.

(86)

Vastauksena tähän komissio muistutti ensin, ettei sen ole tarkastelua koskevan tutkimuksen suorittamiseen sovellettavien oikeudellisten ja menetelmällisten vaiheiden ja määräaikojen vuoksi mahdollista hyväksyä jatkuvia väitteitä, vaatimuksia ja kysymyksiä menettelyn myöhäisessä vaiheessa, sillä tämä vaarantaisi tutkinnan valmistumisen aikataulun mukaisesti, varsinkaan, kun osapuolille on annettu runsaasti mahdollisuuksia ja aikaa esittää huomautuksia aikaisemmassa vaiheessa. Tämä on erityisen huomionarvoista käsillä olevassa tapauksessa, jossa menetelmiä on selitetty asianosaisille osapuolille perinpohjaisesti useissa kuulemisissa ja lukuisissa lisäasiakirjoissa. Näistä syistä johtuen komissio pyysi kuulemisen jälkeen annetuissa selvityksissä nimenomaisesti, että kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja rajoittaa huomautuksensa niihin seikkoihin, joiden osalta se väitti kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa käydyssä kuulemisessa, että sen puolustamisoikeutta oli loukattu, ja joiden perusteella sille toimitettiin lisäselvityksiä. Kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei osoittanut, kuinka sen oikeuksia oli loukattu, eikä se perustellut, kuinka esitetyt näkökohdat olisivat voineet vaikuttaa tutkinnan kokonaishavaintoihin.

(87)

Sen lisäksi, että se kiisti normaaliarvojen määrittelyyn käytetyn menetelmän, kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja jatkoi väitteitään siitä, että sen polkumyyntimarginaalia on suurennettu vertaamalla tavanomaiseen käyttöön tarkoitettuja putkia ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitettuihin putkiin. Kuten johdanto-osan 79 kappaleessa selitettiin, tällaista vertailua ei kuitenkaan ole tehty, eikä ainoatakaan normaaliarvoa ole määritelty kyseisille tuotelajeille.

(88)

Lisäksi vientiä harjoittava tuottaja vaati ensimmäistä kertaa tässä myöhäisessä menettelyn vaiheessa mukautusta, jotta hintavertailu olisi oikeudenmukainen, sillä perusteella, että sen tuottavuus oli sen oman väitteen mukaan 2,5 kertaa intialaisen vertailutuottajan tuottavuutta suurempi. Se myös toi esiin intialaisen tuottajan voittomarginaalin ja pyysi normaaliarvon määrittelyn mukauttamista alaspäin sillä perusteella, että Intian kotimarkkinamyynti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana oli kannattavampaa kuin unionin tuotannonalan alkuperäisessä tutkimuksessa esittämä tavoitevoitto. Molemmat väitteet yhteenlaskettuna normaaliarvoja olisi mukautettava alaspäin 28 prosenttia, mistä muodostuisi väitteen mukaan negatiivinen polkumyyntimarginaali.

(89)

Ensimmäinen väite esitettiin vaiheessa, jossa sen todentaminen oli mahdotonta. Joka tapauksessa vaikka ensimmäinen väite olisi esitetty menettelyn aikaisemmassa vaiheessa, sen tueksi ei esitetty näyttöä, eikä se sen vuoksi täyttänyt perusasetuksen 6 artiklan 8 kohdassa asetettuja vaatimuksia. Toinen väite oli perusteeton, koska normaaliarvo perustui vertailumaan tuottajan varsinaisiin kotimarkkinamyyntihintoihin, kuten johdanto-osan 48–51 kappaleessa on esitetty, eikä sitä muodostettu kustannusten ja tuottojen perusteella. Vertailumaan tuottajan kotimarkkinamyynnin kannattavuus otettiin huomioon määriteltäessä, että kotimarkkinamyynti tapahtui tavanomaisessa kaupankäynnissä, kuten johdanto-osan 50 kappaleessa on selitetty. Unionin tuotannonalan tavoitevoitto edusti voittoa, joka olisi voitu saavuttaa, jos polkumyyntituontia ei olisi tapahtunut. Sellaisenaan kotimarkkinamyynnin kannattavuus ja unionin tuotannonalan tavoitevoitto eivät ole verrannollisia. Tästä syystä molemmat väitteet hylättiin. Koska 28 prosentin mukautus hylättiin, myöskään kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan vaihtoehtoinen polkumyyntilaskelma, vaikka se olisi muilta osin hyväksytty, ei olisi muuttanut havaintoa siitä, että polkumyynti jatkui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(90)

Sama kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja viittasi 5 päivänä helmikuuta 2018 järjestetyssä kuulemisessa toistuvasti WTO:n pysyvän valituselimen päätökseen, joka koskee kiinnittimien tuontia Kiinasta (asia DS397). Se väitti, että kyseisen päätöksen perusteella komission olisi pitänyt ilmoittaa intialaisen vertailumaan tuottajan, yhteistyötä tekevien yhdysvaltalaisten tuottajien ja unionin tuotannonalan kaikki kutakin tuotelajia koskevat kustannukset, hinnat ja normaaliarvot, ja väitti, että muussa tapauksessa sen oikeuksia puolustukseen loukattaisiin.

(91)

Komissio kuitenkin huomautti, että päätöksessä ohjattiin ilmoittamaan normaaliarvon määrittelyn menetelmästä ainoastaan niiden tuotelajien osalta, joita kiinalainen tuottaja on vienyt, jotta varmistetaan, että vienti otetaan kokonaisuudessaan huomioon. Päätöksessä ei sen sijaan viitattu siihen, että kaikkien osapuolten koko toimintaa koskevia luottamuksellisia yritystietoja tulisi toimittaa vientiä harjoittavalle tuottajalle. Tästä syystä väite hylättiin.

(92)

Sama kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti 5 päivänä helmikuuta 2018 järjestetyssä kuulemisessa edelleen, että myös komission tarkistamat kertoimet olivat virheellisiä. Se kiisti tarkistetut kertoimet teräslajien ja pieninten halkaisijoiden osalta. Se väitti, että kaikkien yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tietojen perusteella laskettujen kerrointen olisi pitänyt perustua tavanomaiseen kustannuslaskentaan. Se toimitti vaihtoehtoisen polkumyyntilaskelman, jossa käytettiin vaihtoehtoisia kertoimia ja joka osoitti negatiivista polkumyyntiä 28 prosentin mukautuksesta johtuen, kuten johdanto-osan 88–89 kappaleessa on selitetty.

(93)

Komissio hylkäsi vaihtoehtoiset kertoimet edelleen, koska ne perustuivat vakiohintaluetteloihin eri ajanjaksolta kuin tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta, kuten johdanto-osan 80 kappaleessa on selitetty. Komissio vahvisti, että polkumyyntitutkimuksissa on pakko käyttää varsinaisia kustannuksia, mikä tarkoittaa vakiokustannuksia, joita on mukautettu määrä- ja hintavaihteluilla. Lisäksi tarkistetut kertoimet olivat suurelta osin samansuuntaisia kuin kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan esittämät vaihtoehtoiset kertoimet. Vaikka vaihtoehtoiset kertoimet olisi hyväksytty, ne eivät missään tapauksessa olisi olleet yksinään riittäviä muuttamaan havaintoa siitä, että polkumyynti jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(94)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla esiintynyttä polkumyyntiä koskevan havainnon lisäksi komissio tutki polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin. Tätä varten analysoitiin seuraavat lisäseikat: Kiinan tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti, tuottajien hinnoittelukäytännöt Kiinasta muille markkinoille suuntautuvassa viennissä ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(95)

Kahden otokseen valitun kiinalaistuottajan kapasiteetin käyttöasteen todettiin olevan [40–60 prosenttia]. Kahden otokseen valitun tuottajan käyttämättömän kapasiteetin todettiin olevan [40 000–50 000 tonnia]. Tämä vastaa [30:tä–50:tä prosenttia] unionin kulutuksesta. Lisäksi havaittiin, että suunnitteilla oli rakentaa lisäkapasiteettia.

(96)

Pyynnön esittäjä arvioi kaikkien kiinalaisten tuottajien kokonaiskapasiteetin ylittävän miljoona tonnia. Otokseen valittujen tuottajien kapasiteetin käyttöasteen perusteella Kiinan käyttämättömän kokonaiskapasiteetin arvioitiin olevan noin 500 000 tonnia, yli neljä kertaa unionin kulutuksen. Vaikka muiden vientiä harjoittavien tuottajien kapasiteetin käyttöaste olisi ollut korkeampi kuin otokseen valittujen tuottajien, Kiinan käyttämätön kokonaiskapasiteetti olisi silti merkittävä ja korkeampi kuin unionin kokonaiskulutus.

(97)

Pyynnön esittäjä arvioi Kiinan kotimarkkinakulutuksen olevan Kiinan kotimarkkinatuotannon, tuonnin ja viennin perusteella kokonaisuudessaan 310 000 tonnia. Koska käyttämätön kapasiteetti vastasi yli 150:tä prosenttia Kiinan arvioidusta kotimarkkinakulutuksesta, katsottiin epätodennäköiseksi, että Kiinan kotimarkkinakulutus nousisi 150 prosentilla ja absorboisi suuren käyttämättömän kapasiteetin.

(98)

Sen vuoksi pääteltiin, että maassa on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia, josta ainakin osa suuntautuisi unionin markkinoille, jos Kiinaan kohdistuvien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(99)

Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin kohdistuvia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä oli voimassa Euraasian talousunionissa (Valko-Venäjällä, Kazakstanissa ja Venäjällä) ja Ukrainassa. Nämä toimenpiteet osoittivat Kiinan teollisuudenalan polkumyyntitoimien olemassaolon kokonaisuudessaan, kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen esiintyminen muilla markkinoilla.

(100)

Lisäksi kaikkiin kolmansiin maihin suuntutuvan kiinalaisen viennin todettiin tapahtuvan useimmiten alhaisemmilla hinnoilla kuin unioniin suuntautuvan viennin. Kiinalaisten vientitilastojen perusteella kiinalaiset vientihinnat kolmansiin maihin olivat keskimäärin 23 prosenttia matalammat kuin vientihinnat unioniin.

(101)

Komissio katsoi, että jos nykyiset toimenpiteet kumottaisiin, olisi todennäköistä, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat uudelleensuuntaisivat viennin unioniin polkumyyntihinnoin.

(102)

Unionin markkinoiden koko oli yli 100 000 tonnia, ja niiden arviointiin olevan maailman toiseksi suurimmat Kiinan jälkeen ja Yhdysvaltojen markkinoita suuremmat. Näin ollen unionin markkina-alue oli jo kokonsa vuoksi houkutteleva kiinalaisille viejille.

(103)

Toiseksi, kiinalaisten vientihintojen unioniin todettiin olevan keskimäärin merkittävästi korkeampia kuin kiinalaisten vientihintojen muille markkinoille, mikä myös kertoo unionin markkinoiden houkuttelevuudesta. Kuten johdanto-osan 100 kappaleessa esitetään, kiinalaiset vientihinnat kolmansiin maihin olivat 23 prosenttia alemmat kuin vientihinnat unioniin.

(104)

Kolmanneksi, voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet muilla markkinoilla, kuten Venäjällä ja Ukrainassa, rajasivat kiinalaisten muita vientimahdollisuuksia. Siksi on todennäköistä, että jos toimenpiteet raukeaisivat, kiinalainen vienti suuntautuisi jälleen unionin markkinoille, jossa se saavuttaisi todennäköisesti saman 18 prosentin markkinaosuuden, joka sillä oli ennen toimenpiteiden käyttöönottoa.

(105)

Komissio katsoi näin ollen, että unionin markkinat olisivat todennäköisesti erittäin houkutteleva kohde kiinalaiselle viennille, jos toimenpiteet poistettaisiin.

(106)

Tutkimus osoitti, että Kiinasta peräisin oleva tuonti unionin markkinoille jatkui polkumyyntihinnoin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Se osoitti myös, että Kiinan käyttämätön kapasiteetti oli hyvin merkittävä verrattuna unionin kulutukseen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä käyttämätön kapasiteetti todennäköisesti suunnattaisiin ainakin osittain unionin markkinoille, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(107)

Lisäksi Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettiin polkumyyntitoimenpiteitä muilla markkinoilla, ja Kiinan vientihinnat toisille markkinoille olivat alhaisemmat kuin hinnat unioniin. Kiinalaisten viejien hinnoittelukäytäntö kolmansilla markkinoilla tukee havaintoa polkumyynnin jatkumisen todennäköisyydestä unionin markkinoilla, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(108)

Unionin markkinoiden houkuttelevuus kokonsa ja hintojensa vuoksi ja se, että muut markkinat ovat suljettuja polkumyyntitoimenpiteiden vuoksi, osoittivat, että Kiinasta tuleva vienti todennäköisesti suuntautuisi unionin markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(109)

Edellä esitettyjen syiden perusteella komissio katsoi, että oli erittäin todennäköistä, että polkumyyntitoimenpiteiden kumoaminen johtaisi siihen, että unioniin suuntautuisi merkittävä määrä Kiinasta peräisin olevaa polkumyyntituontia.

(110)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionissa oli 23 samankaltaista tuotetta valmistavaa tunnettua tuottajaa, joista jotkin olivat etuyhteydessä toisiinsa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan.

(111)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin kokonaistuotannon todettiin pyynnön esittäjän antamien tietojen perusteella olevan noin 117 000 tonnia.

(112)

Otokseen valittujen yritysten osuus on noin 54 prosenttia unionin tuotannosta ja 55 prosenttia unionin myynnistä. Otoksesta saatujen tietojen katsotaan siten edustavan unionin tuotannonalan tilannetta.

(113)

Komissio määritteli unionin kulutuksen seuraavien perusteella: i) unionin tuotannonalan myynnin määrä unionin markkinoilla pyynnön esittäjän toimittamien tietojen mukaan ja ii) tuonti kolmansista maista Eurostatin tietokannasta saatujen tietojen perusteella. Tietokanta tarjosi tarkimmat tiedot, koska se sisälsi paitsi tavanomaisessa menettelyssä myös sisäisen jalostuksen menettelyssä tapahtuvan tuonnin.

(114)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (tonnia)

(115)

Vaikka unionin kulutus nousi 8 prosenttia vuonna 2014, se laski 11 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Tämä lasku johtui pääasiassa sijoitusten vähenemisestä öljy- ja kaasuteollisuudessa, joka on yksi suurimmista käyttäjäteollisuuksista.

(116)

Komissio määritti tuonnin määrän Eurostatin tietokannan tietojen perusteella (10-numerotasolla). Eurostatin tietokantaan kirjatun tuonnin alkuperämaiden jaottelusta kuitenkin selvisi, että jotkin mukaan luetut maat eivät olleet ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien valmistajia. Tuonti sellaisista maista suljettiin sen vuoksi tämän tutkimuksen ulkopuolelle, koska se ei selkeästi liity tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus tutkia olennaiset yksityiskohdat käytettävissä olleesta asiakirja-aineistosta. Kiinaa, Intiaa, Ukrainaa ja muita ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien valmistajamaita koskevia tietoja ei tarvinnut korjata.

(117)

Tuonnin markkinaosuus määritettiin myös korjattujen Eurostatin tietojen perusteella.

(118)

Tuonti Kiinasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(119)

Tarkastelujakson aikana tuonnin määrä Kiinasta oli vähäinen. Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli kokonaisuudessaan tarkastelujaksolla noin 2 prosenttia. Tuonnilla oli noin 1 prosentin markkinaosuus tarkastelujaksolla, jos sisäistä jalostusta ei huomioida. Sisäinen jalostuksen menettelyssä tuodut määrät vietiin uudelleen valmiina tuotteina, kuten lämmönvaihtimina.

(120)

Tuonti on ollut vähäistä sen jälkeen, kun alkuperäiset toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2011, joten sen voidaan olettaa johtuvan voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä.

(121)

Alustavana huomiona voidaan todeta, että tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräiset hinnat eivät välttämättä ole tuotelajikohtaisesti edustavia tuotelajien laajan valikoiman ja niiden välisten merkittävien hintaerojen vuoksi. Keskimääräiset hinnat on kuitenkin esitetty seuraavassa taulukossa.

Taulukko 3

Keskimääräiset tuontihinnat Kiinasta

(122)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat 13 prosenttia tarkastelujaksolla.

(123)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osuus Kiinasta tulevasta tuonnista oli 56 prosenttia, ja niiden markkinaosuus oli noin 1 prosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(124)

Komissio arvioi hinnan alittavuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vertaamalla seuraavia: otokseen valittujen kolmen unionin tuottajan etuyhteydettömiltä asiakkailta unionin markkinoilla veloittamat tuotelajikohtaiset painotetut keskimääräiset myyntihinnat, jotka on oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle; sekä vastaavat otokseen valittujen tuottajien ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloittamat tuotelajikohtaiset painotetut keskimääräiset hinnat, jotka on määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi. Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina unionin tuottajien liikevaihdosta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(125)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että hintavertailu oli mahdollisesti vääristynyt, koska unionin myyntiin sisältyi ydin- ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja korkealaatuisia tuotteita, joita oli verrattu tavallisiin kiinalaisiin tuotteisiin. Se kritisoi tuotelajirakennetta ja väitti, ettei siinä oteta asianmukaisesti huomioon tällaisia eroja. Tuotelajijärjestelmällä varmistettiin kuitenkin, ettei näitä unionin tuotannonalan valmistamia erikoistuotelajeja verrattu kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuomiin tuotelajeihin. Tämä johtuu siitä, että näille unionin tuotannonalan valmistamille erikoistuotteille annetaan teräslajien alalla eri koodi.

(126)

Edellä esitetyn menetelmän perusteella tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 44 prosenttia. Vaikka hintoihin lisättiin polkumyyntitullit (näin ei menetellä, jos kyseessä on sisäisen jalostuksen menettelyssä tapahtuva tuonti), kiinalaisen tuonnin keskimääräiset hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat 32 prosenttia.

(127)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yksi sen myyntitransaktioista oli väärin perustein katsottu sisäisen jalostuksen transaktioksi, vaikka se ei todellisuudessa ollut sellainen. Koska kyseinen transaktio (yksi yli 100 transaktion kokonaismäärästä) koski alle kolmea prosenttia sen unioniin suuntautuvan myynnin volyymista, sillä ei ollut merkittävää vaikutusta johdanto-osan 126 kappaleessa mainittuihin marginaaleihin.

(128)

Muista kolmansista maista tarkastelujaksolla unioniin tulleen tuonnin määrän ja markkinaosuuden kehitys sekä keskimääräiset tuontihinnat esitetään seuraavassa taulukossa. Johdanto-osan 121 kappaleessa esitetty huomautus keskimääräisten hintojen käytettävyydestä pätee myös tässä kohdassa.

Taulukko 4

Tuonti kolmansista maista

(129)

Muista kolmansista maista kuin Kiinasta tulleen tuonnin markkinaosuus oli 43,1 prosenttia unionin kokonaiskulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Suurin markkinaosuus oli Intiasta tulevalla tuonnilla (19 prosenttia unionin kokonaiskulutuksesta). Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla muu merkittävä tuonti oli peräisin Ukrainasta (11,3 prosentin markkinaosuus).

(130)

Näiden unioniin tulevien tuontien keskimääräiset hinnat olivat suhteellisen alhaiset unionin tuotannonalan keskimääräisiin hintoihin verrattuna. Intiasta peräisin olevalla tuonnilla oli erityisen alhainen keskimääräinen yksikkökohtainen myyntihinta: tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 4 519 euroa tonnia kohden.

(131)

Kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa huomautti, että intialaisten tuottajien keskimääräiset tuontihinnat olivat alhaisemmat kuin kiinalaiset tuontihinnat. Kuten johdanto-osan 121 kappaleessa selitettiin, keskimääräiset hinnat eivät välttämättä muodosta oikeudenmukaista tai merkityksellistä perustaa hintavertailulle. Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskeva komission alihinnoitteluanalyysi (johdanto-osan 126 kappale) perustui lajikohtaiseen vertailuun. Lajikohtaisia tietoja ei ollut saatavilla tutkittaessa Intiasta peräisin olevaa tuontia unioniin.

(132)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(133)

Vahinkoanalyysiä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit ESTA: n toimittamien tietojen perusteella. Tiedot koskivat kaikkia tiedossa olevia unionin tuottajia. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Tiedot todennettiin. Molempien tietosarjojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(134)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, varastot, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin suuruus ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(135)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(136)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(137)

Tuotannon määrä laski 20 prosenttia tarkastelujaksolla, ja suurin pudotus tapahtui vuonna 2015.

(138)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuotantokapasiteetti kasvoi hieman, 2 prosenttia tarkastelujaksolla. Kasvu johtui laitokseen ja laitteistoon tehdyistä investoinneista, joiden vuoksi tehokkuus parani hieman.

(139)

Kapasiteetin käyttöaste laski tarkastelujaksolla. Käyttöasteen lasku 22 prosentilla heijastaa tuotannon määrän laskua tarkastelujaksolla.

(140)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(141)

Myyntimäärät unionin markkinoilla laskivat 57 295 tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mikä vastaa 11 prosentin laskua tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonalan markkinaosuus laski 8 prosenttia saman ajanjakson aikana, kun taas unionin tuotannonalan vientimäärät laskivat 22 prosenttia.

(142)

Kuten taulukosta 6 voidaan nähdä, unionin tuotannonala ei kasvanut ja sen markkinaosuus jopa supistui tarkastelujaksolla.

(143)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Työllisyys ja tuottavuus

(144)

Tarkastelujaksolla työntekijöiden lukumäärä väheni 8 prosenttia. Unionin tuottajien työvoiman tuottavuus, ilmaistuna tuotantomääränä (tonnia) työntekijää kohti vuodessa, laski tarkastelujaksolla 14 prosenttia.

(145)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Varastot

(146)

Loppuvarastot laskivat 20 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vuoteen 2013 verrattuna. Tuotantotasoon verrattuna loppuvarastot pysyivät vakaina tällä ajanjaksolla.

(147)

Kuten 3 kohdassa todetaan, polkumyynti jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kiinalaisten tuottajien harjoittamalla merkittävällä polkumyynnillä oli negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan tulokseen, sillä polkumyyntihinnat alittivat unionin tuotannonalan myyntihinnat selvästi.

(148)

Tarkastelujaksolla Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä oli kuitenkin huomattavasti alhaisempi kuin alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla. Siitä voidaan päätellä, että myös polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutus unionin tuotannonalaan oli vähäisempi.

(149)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Myyntihinnat unionissa

(150)

Myyntihinnat unionissa laskivat 10 prosenttia tarkastelujaksolla. Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset laskivat 7 prosenttia, koska raaka-aineiden hinnat, ja etenkin nikkelin hinta, laskivat. Yksikkökustannusten nousuun vuonna 2015 vaikuttivat tuotannon ja myyntimäärän lasku kyseisenä vuonna (ks. taulukot 5 ja 6).

(151)

On mainittava, että edellä esitetyissä keskimääräisissä hinnoissa ja keskimääräisissä yksikkökustannuksissa on mukana korkealaatuisia tuotteita, joita on myyty tietyille tuotannonaloille ja jotka eivät kilpaile kiinalaisen tuonnin kanssa. Näitä tuotteita ei näin ollen ole käytetty tuonnin ja unionin tuotannonalan unionin myynnin välisessä hintavertailussa (ks. johdanto-osan 124 kappale).

(152)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(153)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti pysyivät melko vakaalla tasolla tarkastelujaksolla. Vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti laskivat 3 prosenttia.

(154)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosenttiosuutena tämän myynnin liikevaihdosta. Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa toimintaansa itse. Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta.

(155)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(156)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan voitot vähenivät. Vuonna 2014 tuotannonalan voitot kasvoivat 23 prosenttia vuoteen 2013 nähden. Vuosien 2014 ja 2015 välisenä aikana voitot laskivat 88 prosenttia, ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla voitot laskivat 0,3 prosenttiin, eli tuotannonala pääsi hädin tuskin kannattavuusrajan yli.

(157)

Nettokassavirta ja investointien tuotto kehittyivät samalla tavalla kuin kannattavuus.

(158)

Otokseen valituissa yrityksissä investoinnit pidettiin vakaalla tasolla tarkastelujaksolla. Investointien pääasiallisena tarkoituksena oli parantaa olemassa olevien tuotantolinjojen tehokkuutta ja tehdä työterveyttä ja -turvallisuutta sekä ympäristöä koskevia parannuksia.

(159)

Tarkastelujakson alussa tietyt unionin tuotannonalan taloudelliset indikaattorit kertoivat positiivisesta tilanteesta osoittaen vahvoja merkkejä siitä, että alkuperäisessä tutkimuksessa todetusta vahingosta oltiin elpymässä. Etenkin vuosina 2013 ja 2014 unionin tuotannonala saavutti tavoitetta korkeammat voiton tasot. Unionin tuotannonala pystyi myös parantamaan merkittävästi tuotantoaan, kapasiteetin käyttöastettaan sekä vientimyynnin määrää.

(160)

Kuitenkin vuodesta 2015 lähtien useimmissa taloudellisissa indikaattoreissa tapahtui selkeää heikkenemistä. Etenkin unionin tuotannonalan kannattavuustasot laskivat jyrkästi (0,3 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla). Näiden lisäksi myös tuotanto ja kapasiteetin käyttöaste sekä yksikkömyyntihinnat ja työllisyys laskivat merkittävästi. Yleisesti ottaen lähes kaikki taloudelliset indikaattorit osoittivat heikkenevää trendiä tarkastelujaksolla.

(161)

Negatiiviset suuntaukset voidaan selittää sillä, että useiden tekijöiden vaikutukset kumuloituivat ja heikensivät yhdessä edelleen unionin tuotannonalan tilannetta, joka oli yhä haavoittuva: Kiinasta tuleva polkumyyntituonti jatkui unionin tuottajien hintoja merkittävästi alhaisemmilla hinnoilla, joskin alkuperäiseen tutkimukseen verrattuna vähäisempinä määrinä; investoinnit maailmanlaajuiseen öljy- ja kaasuteollisuuteen, joka on suurin markkina tarkasteltavana olevalle tuotteelle, vähenivät selkeästi; ja kolmansista maista (etenkin Intiasta mutta myös Ukrainasta) tuleva matalahintainen tuonti kasvoi. Nämä aiheuttivat unionin tuotannonalalle voimakasta painetta laskea hintoja ja määriä.

(162)

Päätelmien julkistamisen jälkeen kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että johdanto-osan 161 kappaleessa mainituista kolmesta syy-seuraussuhteeseen vaikuttavasta tekijästä olisi pitänyt tarjota lisätietoja. Nämä tekijät on kuitenkin selitetty riittävän tarkasti eivätkä osapuolet ole esittäneet, että muilla tekijöillä olisi ollut merkittävää roolia. Tämän vuoksi komissio katsoi, että sen analyysi oli kattavuudeltaan riittävä.

(163)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa edellytetty päätelmä siitä, että Kiinasta peräisin oleva tuonti vaikutti merkittävästi unionin tuotannonalan tilaan, perustuukin merkittäviin alihinnoittelutasoihin, jotka on eritelty 4.3.2 jaksossa. Päätelmän tekemisen jälkeen yhden vientiä harjoittavan tuottajan esittämä väite siitä, että kiinalaisen tuonnin markkinaosuus olisi vain 1 prosentti, on virheellinen, sillä määriteltäessä kiinalaisten markkinaosuutta huomioon tulisi ottaa myös myynti unionissa sisäisen jalostuksen menettelyssä. Tämä johtuu siitä, että sisäiseen jalostukseen liittyvä tuonti on osa tarkasteltavana olevan tuotteen kulutusta ja kilpailee unionin markkinoilla tapahtuvan muun myynnin kanssa, unionin tuotannonalan myynti mukaan luettuna. Johdanto-osan 115 kappaleessa on tarkemmin kuvattu, että tarkastelujaksolla kulutus vähentyi 3 prosenttia, ja tämä johtui pääasiassa vuoden 2015 jälkeen vähentyneistä investoinneista öljy- ja kaasuteollisuuteen, joka on tarkasteltavan tuotteen merkittävin tuotetta käyttävä tuotannonala. ESTA vahvisti kyseisen käyttäjäsektorin heikon kysynnän tarkastelujakson jälkimmäisellä puolikkaalla kaikille osapuolille toimitetuissa tiedoissa, joita ei kyseenalaistettu. Tästä syystä tällä tekijällä, joka aiheutti kysynnän vähentymisen, oli vaikutusta myös unionin tuotannonalan tilaan tarkastelujakson jälkimmäisellä puolikkaalla. Tuonnin kasvua Intiasta ja muista kolmansista maista on käsitelty laajasti 4.3.3 jaksossa, ja taulukossa 4 on täydelliset tiedot kasvun suuruusluokasta, hintojen kehityksestä sekä markkinaosuuksien kasvusta. Vaikka Intian keskimääräiset tuontihinnat viittaavat siihen, että tämä tuonti alittaa unionin tuotannonalan hinnat, tätä ei voida varmuudella todeta, sillä pätevää hintavertailua varten tulisi käyttää tarkempia tietoja sekä ottaa huomioon myös merkitykselliset tulevaisuuden kehityssuunnat (ks. johdanto-osan 176–180 kappaleet). Joka tapauksessa komissio huomauttaa, että perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa ei vaadita erillistä syy-seuraussuhteen analysoimista ehtona tullien jatkamiselle siinä tapauksessa, että polkumyynnin ja vahingon aiheutumisen jatkuminen on todennäköistä, kuten tässä asetuksessa perustellusti esitetään. Kaikkien näiden osatekijöiden perusteella ei voida päätellä, että Intiasta tai muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti olisi ollut ainoa unionin tuotannonalalle vahinkoa aiheuttava tekijä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Kolmen vaikuttavan tekijän olemassaolo ja merkitys perustuvat niiden tietojen arviointiin, jotka ovat olleet kaikkien osapuolten käytettävissä. Tästä syystä väite siitä, että syy-yhteyttä koskeva päätelmä olisi riittämätön, hylätään.

(164)

Komissio päätteli näin ollen, että unionin tuotannonala hyötyi alkuperäisistä toimenpiteistä, sillä sen tilanteessa näkyi koko tarkastelujakson ajan (etenkin vuosina 2013 ja 2014) kohentumista verrattuna alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla (2010) havaittuun tilanteeseen. Unionin tuotannonala elpyy kuitenkin hitaasti ja on edellä mainittujen tekijöiden seurauksena vaikeassa ja haavoittuvassa tilassa. Näin ollen todettiin, että unionin tuotannonalalle oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(165)

Tutkimuksessa todettiin (johdanto-osan 164 kappale), että unionin tuotannonalalle aiheutui vahinkoa. Tämän vuoksi komissio arvioi, olisiko todennäköistä, että Kiinasta tulevan polkumyyntituonin aiheuttama vahinko jatkuisi, jos Kiinaan kohdistuvien toimenpiteiden annettaisiin raueta perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(166)

Tätä tarkoitusta varten komissio analysoi seuraavat osatekijät: käyttämätön kapasiteetti Kiinassa, unionin markkinoiden houkuttelevuus, kiinalaisen tuonnin todennäköiset hintatasot, jos polkumyyntitoimenpiteitä ei sovelleta, ja niiden vaikutus unionin tuotannonalaan.

(167)

Komissio totesi, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinasta unionin markkinoille tuleva tuonti tapahtui polkumyyntihinnoilla, jotka alittivat merkittävästi unionin tuottajien hinnat. Komissio katsoi näin ollen (johdanto-osan 109 kappale), että polkumyynnin jatkuminen olisi todennäköistä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(168)

Komissio vahvisti johdanto-osan 95–98 kappaleessa, että Kiinassa on runsaasti ylimääräistä kapasiteettia, jonka arvioidaan ylittävän unionin markkinoiden kokonaiskulutuksen yli nelinkertaisesti. Tältä osin tutkimuksessa myös vahvistui (ks. johdanto-osan 102 kappale), että ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien unionin markkinat ovat, Kiinaa lukuun ottamatta, suurimmat markkinat maailmassa kulutuksen mukaan tarkasteltuna.

(169)

Lisäksi tutkimuksesta paljastui, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat vieneet polkumyynnillä myös muille markkinoille. Tästä on seurannut se, että kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin on kohdistettu polkumyyntitoimenpiteitä useissa maissa, mikä on rajannut kiinalaisille viejille mahdollisia markkinoita.

(170)

Komissio totesikin, että todennäköisesti ainakin osa Kiinan runsaasta ylimääräisestä kapasiteetista suunnattaisiin unionin markkinoille, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(171)

Kohdassa 5.1 kuvattujen osatekijöiden perusteella tutkimuksessa vahvistettiin, että jos polkumyyntitoimenpiteitä ei sovelleta, kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla olisi suuri houkutus lisätä merkittävästi tuontimääriä unionin markkinoille. Komissio havaitsi myös, että polkumyynnin jatkuminen olisi erittäin todennäköistä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta (johdanto-osan 106–109 kappaleet).

(172)

Jotta pystyttäisiin arvioimaan kiinalaisen tuonnin hintatasot siinä tapauksessa, että polkumyyntitoimenpiteitä ei sovelleta, komissio i) teki hintavertailun kiinalaisen unioniin suuntautuvan tuonnin hintojen, joihin ei ole lisätty polkumyyntitullia (sisäisen jalostuksen menettelyssä tapahtuva tuonti), ja unionin tuotannonalan hintojen välillä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja ii) analysoi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäytännöt kolmansien maiden markkinoilla (joissa ei sovelleta polkumyyntitoimenpiteitä).

(173)

Hintavertailut osoittivat, että unionin markkinoille suuntautuvan kiinalaisen tuonnin hinnat, joihin ei ole lisätty polkumyyntitullia, olivat keskimäärin 44 prosenttia unionin tuotannonalan hintoja alhaisemmat. Lisäksi kiinalaisten tuottajien vientikäytäntöjen analyysi osoitti, että vienti kolmansien maiden markkinoille tapahtui yleensä hieman alhaisemmilla hinnoilla kuin vienti unioniin. Näin ollen komissio totesi, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat noudattivat johdonmukaista kaavaa, jossa erittäin matalahintaista vientiä harjoitettiin kaikilla markkinoilla.

(174)

Edellä esitetyistä osatekijöistä johtuen on erittäin todennäköistä, että unionin markkinoille tulisi Kiinasta runsaasti polkumyyntituontia unionin tuottajien hintoja merkittävästi alhaisemmilla hinnoilla. Tällä olisi negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalaan, sillä tällaiset merkittävästi lisääntyneet tuontimäärät laskisivat unionin tuotannonalan saavutettavissa olevia myyntihintoja ja vähentäisivät unionin tuotannonalan myyntimääriä sekä sen kapasiteetin käyttöastetta, minkä seurauksena sen tuotantokustannukset nousisivat. Tämä odotettu matalahintaisen polkumyyntituonnin lisääntyminen johtaisi näin ollen unionin tuotannonalan taloudellisten tulosten, etenkin kannattavuuden, jatkuvaan ja voimakkaaseen heikkenemiseen.

(175)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti sen, tulisiko tarkasteltavana olevan tuotteen kiinalainen tuonti uudelleen unionin markkinoille suurissa määrin ja lisäisi vahinkoa unionin tuotannonalalle, kun otetaan huomioon nykyinen Intiasta peräisin olevan tuonnin suuri määrä. Osapuoli katsoi, että Intiasta peräisin oleva tuonti oli korvannut Kiinasta peräisin olevan tuonnin ja että olisi epätodennäköistä, että Kiinasta peräisin oleva tuonti voisi saavuttaa uudestaan aikaisempia myyntivolyymejaan, koska Intian tuontihinnat olivat jatkuvasti kiinalaisten tuotteiden hintoja pienemmät. Siinä missä kolmansille markkinoille tulevien kiinalaisten tuotteiden hinnat olivat ainoastaan hieman matalammat kuin unioniin tulevien kiinalaisten tuotteiden hinnat, unioniin tulevien intialaisten tuotteiden hinnat olivat merkittävästi matalammat kuin unioniin tulevien kiinalaisten tuotteiden hinnat.

(176)

Vastauksena tähän on esitettävä useita näkökohtia.

(177)

Ensinnäkin tämä tutkimus rajoittuu perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla sen arviointiin, onko todennäköistä, että polkumyynti uusiutuu ja vahingollisesti hinnoitelluista kiinalaisista tuonneista aiheutuu uudelleen vahinkoa, jos tarkasteltavan tuotteen tullit poistetaan. Kiinalaista tuontia on unionin markkinoilla tällä hetkellä huomattavasti vähemmän kuin ennen toimenpiteiden käyttöönottoa, mikä osoittaa, että tulleilla onnistuttiin poistamaan vääristynyt kilpailutilanne tarkasteltavan tuotteen kiinalaisten tuojien ja unionin tuotannonalan väliltä. Vaikka Intian tuonti alittaa Kiinasta peräisin olevan tuonnin hintatason, se ei poista komission velvollisuutta toimia tämän tutkimuksen puitteissa. Kuten unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntö osoittaa, on perusasetuksen 11 artiklan 2 kohta ymmärrettävä siten, että komission tulee vain vahvistaa väite, jonka mukaan kiinalaisesta polkumyyntituonnista aiheutuvan vahingon toistuminen tai sen jatkuminen on todennäköistä, mikäli toimenpiteiden annetaan raueta (11). Kuten johdanto-osan 183 kappaleessa todetaan, tässä asetuksessa suoritetun arvion perusteella on näytetty toteen, että tämä todennäköisyys on olemassa.

(178)

Toiseksi tulisi huomioida, kuten johdanto-osan 121 kappaleessa muistutetaan, että keskimääräisten hintojen käytössä tarkasteltavan tuotteen suhteen tulee noudattaa huolellisuutta, koska tonnikohtaisissa hinnoissa on suurta vaihtelua, ja aina kun se on mahdollista, vertailu tulisi tehdä lajikohtaisesti. Vahingon jatkumisen todennäköisyyttä arvioidessaan komissio ei kuitenkaan ole verrannut kiinalaisten tuotteiden myyntihintoja ja -määriä intialaisten tuotteiden myyntihintoihin ja -määriin vaan unionin tuotannonalan myyntihintoihin ja -määriin. Komissio ei väitäkään, että Kiinasta peräisin oleva tuonti korvaisi Intiasta peräisin olevan tuonnin. Tällainen kehityssuunta ei itsessään suurentaisi unionin tuotannonalalle aiheutuvaa vahinkoa. Koska kiinalaisten tuontiin liittyy suuri polkumyyntimarginaali (ks. johdanto-osan 173 kappale) ja koska Kiinassa on runsaasti ylimääräistä kapasiteettia, on kuitenkin katsottava, että tuonti Kiinasta lisääntyisi merkittävästi ja sen seurauksena unionin tuotannonalalle aiheutuisi lisää vahinkoa, mikäli toimenpiteet kumottaisiin. Tällä tuonnilla olisi näin ollen tuhoisa vaikutus unionin tuotannonalan myyntimääriin ja kannattavuuteen.

(179)

Kolmanneksi verrattaessa kiinalaisia tuontihintoja intialaisiin tuontihintoihin, kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskevien tietojen analyysi osoittaa selvästi, että tuonti tarkasteluajanjaksolla muodostui erikoistuotteista (kuten tarkkuusputkista) tai se liittyi tuontiin, joka oli tehty sisäisen jalostuksen järjestelyissä. On selvää, että jos toimenpiteet kumotaan, laajamittaisempi tuonti olisi tämän jälkeen mahdollista ja tuonti lisääntyisi vakiomallisissa tuotelajeissa (niissä, joissa unionin tuotannonalalla on suurin volyymi). Kiinalaisten tuontimäärät lisääntyvät todennäköisesti riippumatta intialaisen kilpailun olemassaolosta.

(180)

Sama kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja käytti myös Intiasta unioniin suuntautuvan tuonnin keskimääräisiä hintoja selittäessään, miksi kolmansiin maihin vietävien kiinalaisten tuotteiden vientihinnat eivät tukisi vahingon jatkumisen todennäköisyyttä koskevaa havaintoa. Keskimääräisten hintojen käyttö merkitsee jälleen sitä, ettei komissio voinut hyväksyä esitettyä analyysia. Komission käyttämät tiedot, jotka koskivat kiinalaisten kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä, perustuivat merkitykselliseen vertailuun tuotelajikohtaisesti.

(181)

Kiinalainen viejä viittasi johdanto-osan 7 kappaleessa mainittuun tapaukseen, joka koskee toimenpiteiden kiertämistä Intiasta. Tätä väitettä ei voida kuitenkaan hyväksyä, sillä tarkkoja päätelmiä voidaan tehdä ainoastaan, kun hintavertailu on tehty tuotelajikohtaisesti. Viittaukset keskimääräisiin tuontihintoihin, vaikka ne olisivat matalia, eivät ole merkityksellisiä voimassaolon päättymistä koskevan nykyisen tutkimuksen yhteydessä.

(182)

Kaikista edellä mainituista syistä komissio hylkää väitteen siitä, ettei se ole tarjonnut riittävää selitystä vahingon jatkumiselle.

(183)

Edellä esitetyn valossa komissio totesi, että toimenpiteiden kumoaminen johtaisi hyvin suurella todennäköisyydellä unionin tuotannonalan hinnat alittavan kiinalaisen polkumyyntituonnin merkittävään lisääntymiseen ja näin ollen suurentaisi edelleen unionin tuotannonalaan kohdistuvaa vahinkoa. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan elinkelpoisuus olisi vakavassa vaarassa.

(184)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tarkasteli, olisiko Kiinaan kohdistuvien voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden jatkaminen koko unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien, tukkukauppiaiden ja käyttäjien edut. Näiden näkökohtien analysoinnin pohjalta voidaan arvioida voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisia kohtuuttomia kielteisiä vaikutuksia asianomaisiin osapuoliin.

(185)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(186)

Tällä perusteella tutkittiin, oliko pakottavia syitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että voimassa olevien toimenpiteiden säilyttäminen ei ole unionin edun mukaista.

(187)

Vaikka voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet estivät polkumyynnillä tapahtuvan laajamittaisen tuonnin unionin markkinoille, unionin tuotannonala on yhä vaikeassa tilanteessa, kuten tiettyjen vahinkoindikaattorien negatiiviset kehityssuuntaukset osoittavat.

(188)

Jos toimenpiteiden annetaan raueta, asianomaisesta maasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä lisääntyisi todennäköisesti huomattavasti ja aiheuttaisi lisää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Tällainen tuonti johtaisi todennäköisesti muun muassa markkinaosuuden menetyksiin, myyntihintojen laskuun, kapasiteetin käyttöasteen pienenemiseen ja yleisesti ottaen unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen merkittävään heikkenemiseen.

(189)

Komission päätelmänä oli näin ollen, että Kiinaan kohdistuvien polkumyyntitoimenpiteiden pitäminen voimassa on unionin tuotannonalan edun mukaista.

(190)

Alkuperäisessä tutkimuksessa havaittiin, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei todennäköisesti ole vakavaa kielteistä vaikutusta unionin tuojien ja käyttäjien tilanteeseen. Kuusi tuojaa (joista neljä oli myös tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjiä) toimivat yhteistyössä tässä tutkimuksessa toimittamalla kyselylomakevastaukset, ja vain yksi tuojista kirjasi vastustavansa toimenpiteitä.

(191)

Tutkimuksesta kävi ilmi, että suurin osa tuonnista tapahtui sisäisen jalostuksen menettelyssä (jolloin maksettavaa polkumyyntitullia ei ollut). Lisäksi nämä tuojat toimivat laajoilla liiketoimintasegmenteillä, joihin tarkasteltavana oleva tuote ei kuulunut lainkaan. Nämä tuojat myös kertoivat, että heillä oli monia muita lähteitä, joista he hankkivat tarkasteltavana olevaa tuotetta. Lisäksi käyttäjien kustannusten tutkimus osoitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen osuus oli alle 10 prosenttia (keskimäärin) niiden valmiiden tuotteiden kokonaistuotantokustannuksista.

(192)

Kuten kappaleessa todetaan, toimenpiteet eivät olleet vaikuttaneet merkittävästi tuojiin ja käyttäjiin, ja tämän vuoksi komissio totesi, että toimenpiteiden jatkaminen ei vaikuttaisi merkittävän negatiivisesti unionin tuojiin ja käyttäjiin.

(193)

Yksi osapuoli, jonka etua asia koskee, oli vaihtanut suuren osan tuontilähteistään kiinalaisista intialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin ja väitti, että unionin tuotannonala ei hyötynyt toimenpiteistä. Kuten 4.5 kohdassa selitetään, osapuoli oli osoittanut pystyvänsä hyötymään toimenpiteistä, kun suuret Kiinasta tulevat tuontimäärät jäävät pois, kun tarkastellaan unionin tuotannonalan kokonaistilannetta.

(194)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin edun osalta ei ollut pakottavia syitä vastustaa nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden säilyttämistä voimassa tarkasteltavana olevan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tuotteen tuonnissa.

(195)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä seuraa, että Kiinasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N: o 1331/2011 käyttöön otetut polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti pidettävä voimassa.

(196)

Äskettäisen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (12) perusteella on asianmukaista antaa lopullisten tullien korvaamistapauksissa käytettävä oletuskorkoprosentti, koska tulleja koskevissa voimassa olevissa säännöksissä ei säädetä tällaisista koroista, ja kansallisten sääntöjen soveltaminen johtaisi perusteettomaan talouden toimijoiden välisen suhteen vääristymiseen riippuen siitä, missä jäsenvaltiossa tulliselvitys tehdään.

(197)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetun komitean lausunnon mukaiset,