23.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 51/1

(1)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2038/1999 (1) 33 artiklan 8 kohdassa ja 34 artiklan 5 kohdassa komissio valtuutettiin vahvistamaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskivat sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa toimivilta kiintiön haltijoilta perittäviä perustuotantomaksuja ja lisämaksun laskemiseen tarvittavaa kerrointa.

(2)

Komission asetuksissa (EY) N:o 2267/2000 (2) ja (EY) N:o 1993/2001 (3) vahvistettiin tuotantomaksut ja lisämaksun laskemiseen tarvittava kerroin sokerialalla.

(3)

Sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen yhteydessä asetus (EY) N:o 2038/1999 kumottiin ja korvattiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1260/2001 (4). Asetus (EY) N:o 1260/2001 kumottiin ja korvattiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 318/2006 (5). Asetuksella (EY) N:o 318/2006, joka sittemmin kumottiin ja sisällytettiin neuvoston asetukseen (EY) N:o 1234/2007 (6), korvattiin järjestelmä, jossa sokeriala rahoitti tuotantokiintiöjärjestelmän joustavilla tuotantomaksuilla, uudella tuotantomaksujärjestelmällä, jonka tarkoituksena on rahoittaa sokerialalla sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä aiheutuvat menot. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) No 1308/2013 (7) nojalla, joka kumosi ja korvasi asetuksen (EY) N:o 1234/2007, tätä väliaikaista tuotantomaksua sovellettiin 30 päivään syyskuuta 2017 saakka.

(4)

Unionin tuomioistuin julisti 9 päivänä helmikuuta 2017 antamallaan tuomiolla asiassa C-585/15, Raffinerie Tirlemontoise (8) asetukset (EY) N:o 2267/2000 ja (EY) N:o 1993/2001 pätemättömiksi. Kyseisessä tuomiossa tuomioistuin totesi, että asetuksen (EY) N:o 2038/1999 33 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että keskimääräisen tappion laskemiseksi on tarpeen jakaa kyseisen säännöksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vientitukiin liittyvien todellisten kustannusten kokonaismäärä kyseisten tuotteiden vietyjen määrien kokonaismäärällä riippumatta siitä, onko kyseisille määrille tosiasiallisesti maksettu vientitukea vai ei.

(5)

Tuomioistuin totesi myös, että asetuksen (EY) N:o 2038/1999 33 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tuotantomaksujen kokonaismäärän laskemiseksi on otettava huomioon keskimääräinen tappio, joka lasketaan jakamalla kyseisen säännöksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vientitukiin liittyvien todellisten kustannusten kokonaismäärä kyseisten tuotteiden vietyjen määrien kokonaismäärällä riippumatta siitä, onko kyseisille määrille tosiasiallisesti maksettu vientitukea vai ei.

(6)

Jotta tuomioistuimen tuomiota voidaan noudattaa, on tarpeen vahvistaa tuotantomaksut ja lisämaksut aiheelliselle tasolle.

(7)

”Keskimääräinen tappio” on eritoten laskettava jakamalla maksettujen tosiasiallisten vientitukien kokonaismäärä niiden tuotteiden viedyillä kokonaismäärillä, joille vientitukea voitiin maksaa, riippumatta siitä, vietiinkö tuotteet vientituella vai ilman. Tuomioistuimen täsmentämän menetelmän soveltaminen johtaa markkinointivuosien 1999/2000 ja 2000/2001 tuotantomaksuilla katettavien ”keskimääräisen tappion” ja ”kokonaistappion” huomattavaan pienenemiseen.

(8)

Markkinointivuosien 1999/2000 ja 2000/2001 tuotantomaksujen tarkistaminen vaikuttaa määrään, joka sokerintuottajien on maksettava juurikkaanviljelijöille sen erotuksen vuoksi, joka oli A- tai B-maksun enimmäismäärän ja kyseisten, asianomaisina markkinointivuosina perittyjen tuotantomaksujen välillä.

(9)

Sokerinvalmistajat maksoivat sokerialalla vuoteen 2006 voimassa olleen sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn sääntöjen mukaisesti tuotantomaksun, mutta perivät näistä kustannuksista 60 prosenttia takaisin juurikkaanviljelijöiltä maksamalla juurikkaasta alhaisemman hinnan. Jos tuotantomaksut vahvistettiin pienemmiksi kuin A- tai B-maksun enimmäistaso (eli 2 tai 37,5 prosenttia valkoisen sokerin interventiohinnasta), asetuksen (EY) N:o 2038/1999 36 artiklan 2 kohdan mukaan sokerinvalmistajien oli maksettava sokerijuurikkaan myyjille 60 prosenttia kyseisen maksun enimmäismäärän ja tosiasiallisesti perittävän perustuotantomaksun tai B-maksun välisestä erotuksesta.

(10)

Sen vuoksi olisi vahvistettava tarkistetut määrät, jotka sokerinvalmistajien olisi maksettava takaisin sokerijuurikkaan myyjille. Sokerijuurikkaan myyjille olisi palautettava ainoastaan vanhojen ja uusien määrien välinen erotus.

(11)

Markkinointivuoden 1999/2000 osalta kokonaistappio, jota maksut eivät kata ja joka on laskettu uudelleen tuomioistuimen täsmentämän menetelmän mukaisesti, on 66 941 664 euroa. Sen vuoksi olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 2038/1999 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kerroin, jota olisi sovellettava kyseiseen markkinointivuoteen takautuvasti.

(12)

Markkinointivuoden 2000/2001 osalta kokonaistappio, jota maksut eivät kata ja joka on laskettu uudelleen tuomioistuimen täsmentämän menetelmän mukaisesti, on 49 376 802 euroa.

(13)

Oikeusvarmuuden vuoksi ja jotta eri jäsenvaltioiden asianomaisia talouden toimijoita kohdeltaisiin yhdenmukaisesti, on tarpeen asettaa päivämäärä, jona tässä asetuksessa vahvistetut maksut olisi viimeistään vahvistettava neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 (9) 2 artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tätä määräaikaa ei kuitenkaan tulisi soveltaa, jos jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädännön mukaan suoritettava maksu asianomaisille toimijoille kyseisen päivämäärän jälkeen.

(14)

Asetuksilla (EY) N:o 2267/2000 ja (EY) N:o 1993/2001 vahvistettuina sokerialan tuotantomaksuina aiheettomasti maksettujen määrien ja tässä asetuksessa säädettyjen maksujen välinen erotus olisi palautettava.

(15)

Tuomioistuimen tuomiosta seuraa, että oikaistuja tuotantomaksuja olisi sovellettava samoista päivämääristä kuin maksuja, jotka julistettiin pätemättömiksi. Tässä asetuksessa vahvistettua tuotantomaksujen ja lisämaksujen laskentaa olisi näin ollen sovellettava asetusten (EY) N:o 2267/2000 ja (EY) N:o 1993/2001 voimaantulosta alkaen,

—

13 päivästä lokakuuta 2000 markkinointivuoden 1999/2000 osalta,

—

12 päivästä lokakuuta 2001 markkinointivuoden 2000/2001 osalta.