2.5.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 112/29 |
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2018/645,
annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018,
maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta annetun direktiivin 2003/59/EY ja ajokorteista annetun direktiivin 2006/126/EY muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),
ovat kuulleet alueiden komiteaa,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Komissio asettaa 28 päivänä maaliskuuta 2011 julkistamassaan valkoisessa kirjassa, jonka otsikkona on ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” tavoitteeksi nollatoleranssin, jonka mukaisesti unionissa olisi edettävä kohti tilannetta, jossa tieliikennekuolemien määrä on lähellä nollaa, vuoteen 2050 mennessä. |
(2) |
Tiedonannossaan tieliikenneturvallisuuden poliittisista suuntaviivoista vuosiksi 2011–2020, jonka otsikkona on ”Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020”, komissio ehdotti tavoitteeksi tieliikennekuolemien puolittamista unionissa vuoteen 2020 mennessä vuodesta 2010 alkaen. Jotta tähän päästäisiin, komissio asetti seitsemän strategista tavoitetta, joihin sisältyivät tienkäyttäjille annettavan koulutuksen parantaminen ja vaaralle alttiiden tienkäyttäjien suojeleminen. |
(3) |
Eurooppa-neuvosto asetti 23–24 päivänä lokakuuta 2014 pitämässään kokouksessa sitovaksi tavoitteeksi vähentää unionin kasvihuonekaasupäästöjä koko talouden laajuisesti vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna. Tämän päästövähennystavoitteen avulla voidaan saavuttaa Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteet ja kaikkien talouden alojen olisi edistettävä sen saavuttamista. Liikennealalla tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa päästövähennysten ja energiatehokkuuden edistämiseen. Olisi edistyttävä kohti vähäpäästöistä liikennejärjestelmää muun muassa tutkimuksen avulla ja ottamalla käyttöön jo saatavilla olevia kehittyneitä tekniikoita. Kuljettajille on annettava asianmukaista koulutusta, jotta he osaavat ajaa mahdollisimman tehokkaasti. |
(4) |
Arvioituaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/59/EY (3) täytäntöönpanoa komissio löysi siitä useita puutteita. Tärkeimpiä havaittuja puutteita olivat poikkeusten tulkintaan liittyvät vaikeudet ja oikeudellinen epävarmuus, koulutuksen sisältö, jonka katsottiin soveltuvan kuljettajien tarpeisiin vain osittain, kuljettajien vaikeudet saada toisessa jäsenvaltiossa kokonaan tai osittain suoritettu koulutuksensa vastavuoroisesti tunnustetuksi, ja alaikärajavaatimusten epäjohdonmukaisuudet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/59/EY ja 2006/126/EY (4) välillä. |
(5) |
Direktiivin 2003/59/EY oikeudellisen selkeyden parantamiseksi kaikki viittaukset kumottuihin tai korvattuihin unionin säädöksiin olisi poistettava tai niitä olisi muutettava. |
(6) |
Jotta parannettaisiin varmuutta ja johdonmukaisuutta suhteessa muihin unionin säädöksiin, direktiivissä 2003/59/EY säädettyihin poikkeuksiin olisi tehtävä useita muutoksia, joissa otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 561/2006 (5) säädetyt vastaavat poikkeukset. Jotkut kyseisistä poikkeuksista liittyvät tilanteisiin, joissa ajoneuvon kuljettaminen ei ole kuljettajan päätoimi ja joissa direktiivin 2003/59/EY vaatimusten noudattamisen edellyttäminen kuljettajilta aiheuttaisi kuljettajille kohtuutonta rasitusta. Ajoneuvon kuljettamisen ei yleensä katsota olevan kuljettajan päätoimi silloin, kun siihen käytetään vähemmän kuin 30 prosenttia säännöllisestä kuukausittaisesta työajasta. |
(7) |
Kun ajoneuvoa ei kuljeteta usein, kuljettaminen tapahtuu maaseudulla ja kuljettajat toimittavat tavaroita omaa liiketoimintaansa varten, olisi sovellettava poikkeuksia, kunhan silloinkin taataan liikenneturvallisuus. Koska olosuhteet unionin maaseudulla ovat erilaisia maantieteen, ilmaston ja väestötiheyden kannalta katsottuna, jäsenvaltioiden olisi voitava oman harkintansa mukaan määrittää, voidaanko tällainen ajoneuvon kuljettaminen katsoa satunnaiseksi ja vaikuttaako tällainen poikkeus liikenneturvallisuuteen, esimerkiksi tietyypin, liikennemäärän tai vaaralle alttiiden tienkäyttäjien perusteella. |
(8) |
Koska etäisyydet, joita tämän direktiivin soveltamisesta vapautettuja maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta ja kalastusta harjoittavien henkilöiden on työnsä yhteydessä kuljettava, vaihtelevat unionissa, jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää kansallisessa lainsäädännössään yrityksen asemapaikasta laskettavat suurimmat sallitut etäisyydet, joihin poikkeuksia sovelletaan. |
(9) |
Perustason ammattipätevyysvaatimuksesta vapautettuja kuljettajia olisi kuitenkin, samalla kun he edelleen hyötyvät tästä poikkeuksesta, vaadittava suorittamaan jatkokoulutusta sen varmistamiseksi, että heidän tietämyksensä asioista, jotka ovat keskeisiä heidän ammattinsa kannalta, pysyy ajantasaisena. |
(10) |
Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä komission kanssa vaihdettava sähköisesti tietoja ammattitaitoa osoittavista todistuksista (CAP). Niiden olisi kehitettävä tarvittava sähköinen alusta ottaen huomioon komission tekemä kustannus-hyötyanalyysi, mukaan lukien mahdollisuus laajentaa direktiivin 2006/126/EY nojalla perustettua EU:n ajokorttiverkostoa. Muiden hyötyjen ohella tämä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden saada vaivattomasti suoritettua koulutusta koskevia tietoja, joita ei kirjata kuljettajan ajokorttiin. On tärkeää, että jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät kehittämään tätä toimintoa edelleen tavoitteena reaaliaikainen saatavuus tienvarsitarkastusten aikana. |
(11) |
Kun otetaan huomioon koulutuksessa tapahtunut kehitys ja jotta voidaan tehostaa direktiivin 2003/59/EY vaikutuksia liikenneturvallisuuteen ja parantaa kuljettajien koulutuksen soveltuvuutta, koulutuskursseilla olisi painotettava liikenneturvallisuuteen liittyviä aihealueita, kuten vaarojen havaitseminen, vaaralle alttiiden tienkäyttäjien, erityisesti jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden, suojelu, polttoainetaloudellinen ajaminen, äärimmäisissä sääolosuhteissa ajaminen ja erityiskuljetukset. Tässä yhteydessä kursseilla olisi käsiteltävä myös älykkäitä liikennejärjestelmiä, ja niitä olisi kehitettävä tekniikan kehityksen tahdissa. |
(12) |
Jäsenvaltioille olisi annettava selkeä mahdollisuus parantaa ja nykyaikaistaa koulutuskäytäntöjä hyödyntämällä verkko-opetuksen ja sulautuvan opetuksen kaltaisia tieto- ja viestintätekniikan välineitä joissakin koulutusosioissa, kuitenkin siten, että koulutuksen laatu varmistetaan. Parannettaessa ja nykyaikaistettaessa koulutuskäytäntöjä hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikan välineitä on tärkeää ottaa huomioon, että jotkin erityisaiheet edellyttävät käytännön koulutusta eikä niitä voida asianmukaisesti käsitellä näillä oppimisvälineillä, esimerkiksi lumiketjujen asennus tai kuorman varmistus taikka muut koulutusosiot, joissa käytännön puoli on tärkeä. Käytännön koulutus voi mutta sen ei tarvitse koostua ajoneuvon kuljettamisesta. Merkittävä määrä tässä direktiivissä vaadittavasta koulutuksesta olisi suoritettava hyväksytyssä koulutuskeskuksessa. |
(13) |
Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus unionin lainsäädännössä edellytettyjen erilaisten koulutusmuotojen välillä, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus yhdistää direktiivissä 2003/59/EY säädettyyn koulutukseen erityyppistä soveltuvaa koulutusta, joka koskee esimerkiksi vaarallisten aineiden kuljetusta, vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta tai eläinkuljetuksia. |
(14) |
Jotta jäsenvaltioiden erilaiset käytännöt eivät estäisi vastavuoroista tunnustamista eivätkä rajoittaisi kuljettajien oikeutta suorittaa jatkokoulutus siinä jäsenvaltiossa, jossa he työskentelevät, jäsenvaltion viranomaiset olisi velvoitettava silloin, jos suoritettua koulutusta ei voida merkitä ajokorttiin, myöntämään vakiomalleissa määrätyssä muodossa oleva kuljettajan ammattipätevyyskortti, jolla varmistetaan vastavuoroinen tunnustaminen jokaiselle direktiivin 2003/59/EY vaatimukset täyttävälle kuljettajalle. |
(15) |
Kolmansien maiden kuljettajien kuljettajatodistuksen käyttö todisteena koulutusvaatimusten täyttämisestä saattaa muodostaa esteen kuljettajille, jos liikenteenharjoittaja palauttaa todistuksen sen myöntäneille viranomaisille, erityisesti jos kyseiset kuljettajat haluavat ottaa vastaan työn toisessa jäsenvaltiossa. Jotta vältettäisiin tilanteet, joissa kuljettajan on tällaisissa olosuhteissa uuden työn vastaanottaessaan suoritettava koulutus uudelleen, jäsenvaltioita olisi kannustettava yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon kuljettajien ammattipätevyydestä. |
(16) |
Saumattoman siirtymisen mahdollistamiseksi voimassa olevat kuljettajatodistukset ja voimassa olevat kuljettajan ammattipätevyyskortit, jotka on myönnetty ennen tällä direktiivillä muutettujen säännösten soveltamista sovellettujen sääntöjen mukaisesti, olisi tunnustettava niiden voimassaolon päättymispäivään asti. Kyseiset muutokset eivät mitätöi ennen niiden soveltamista suoritettua koulutusta tai ajokortteja, jotka on myönnetty osoituksena tällaisen koulutuksen suorittamisesta. |
(17) |
Jotta voitaisiin selkeyttää oikeustilaa ja varmistaa yhdenmukaistetut alaikärajavaatimukset direktiiviä 2003/59/EY sovellettaessa, direktiivissä 2006/126/EY olisi säädettävä selkeästä poikkeuksesta, jonka mukaan ajokortit voidaan myöntää direktiivissä 2003/59/EY säädetyistä alaikärajoista lähtien. Tämä selvennys koskee tiettyjen ajoneuvoluokkien kuljettajiin, joilla on CAP-todistus, sovellettavaa yleistä alaikärajaa, eikä se vaikuta nykyisiin mahdollisuuksiin alentaa tällaisia alaikärajavaatimuksia tai myöntää niihin poikkeuksia. |
(18) |
Direktiiviin 2006/126/EY tehtävät muutokset olisi rajoitettava niihin, jotka liittyvät suoraan direktiivin 2003/59/EY tarkistamiseen ja vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien ajoneuvojen käytön helpottamiseen. Perusteellisempi analyysi direktiivin 2006/126/EY täytäntöönpanosta ja soveltamisesta, mukaan lukien tiettyjen ajoneuvoluokkien välinen erottelu, vaikuttaa suotavalta ja olisi sisällytettävä direktiivin 2006/126/EY mahdolliseen tulevaan tarkasteluun. |
(19) |
Jotta voitaisiin myötävaikuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ilmanlaadun parantamiseen helpottamalla vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien ajoneuvojen käyttöä, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus sallia alueellaan B-luokan ajokortin haltijan kuljettaa tietyn tyyppisiä vaihtoehtoisella polttoaineella toimivia ajoneuvoja, joiden suurin sallittu massa on enemmän kuin 3 500 kg mutta enintään 4 250 kg. Kyseisen 3 500 kg:n ylittämismahdollisuuden ehtona olisi oltava, että sallittu lisämassa johtuu yksinomaan vaihtoehtoisista käyttövoimajärjestelmistä aiheutuvasta lisäpainosta, ja jollei rajoituksista ja ehdoista, joiden tarkoituksena on välttää liikenneturvallisuuteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, muuta johdu. |
(20) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydelle ja jatkokoulutukselle asetetun unionin laajuisen standardin parantaminen, vaan se voidaan tieliikenteen rajat ylittävän luonteen vuoksi ja niiden kysymysten vuoksi, joita tällä direktiivillä on määrä ratkaista, saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. |
(21) |
Direktiivit 2003/59/EY ja 2006/126/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti, |
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Muutetaan direktiivi 2003/59/EY seuraavasti:
1) |
Korvataan 1 artikla seuraavasti: ”1 artikla Soveltamisala Tätä direktiiviä sovelletaan kuljetustoimintaan, jota suorittavat:
jäljempänä ’kuljettajat’, jotka suorittavat maantiekuljetuksia unionissa seuraavanlaisilla ajoneuvoilla:
Tätä direktiiviä sovellettaessa viittaukset plus-merkin (”+”) sisältäviin ajokorttiluokkiin on luettava liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti. (*1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/126/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, ajokorteista (EUVL L 403, 30.12.2006, s. 18).”" |
2) |
Korvataan 2 artikla seuraavasti: ”2 artikla Poikkeukset 1. Tätä direktiiviä ei sovelleta kuljettajiin, jotka kuljettavat ajoneuvoja:
Tämän kohdan f alakohdan osalta tätä direktiiviä ei sovelleta henkilöön, joka pyrkii saamaan ajokortin tai CAP-todistuksen 6 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun kyseinen henkilö saa lisäajo-opetusta työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana, jos kyseisen henkilön seurassa on toinen henkilö, jolla on CAP-todistus, tai ajo-opettaja, kyseisessä alakohdassa säädettyyn tarkoitukseen käytettyä ajoneuvoluokkaa varten. 2. Tätä direktiiviä ei sovelleta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
3. Tätä direktiiviä ei sovelleta maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavien yritysten käyttämien tai ilman kuljettajaa vuokraamien sellaisten ajoneuvojen kuljettajiin, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa, paitsi jos ajoneuvon kuljettaminen on osa kuljettajan päätoimea tai ajoneuvon kuljettaminen ylittää kansallisessa lainsäädännössä määritetyn etäisyyden ajoneuvon omistavan tai vuokraavan yrityksen asemapaikasta.” |
3) |
Korvataan 7 artikla seuraavasti: ”7 artikla Jatkokoulutus Jatkokoulutus muodostuu koulutuksesta, jonka avulla ammattitaitoa osoittavien todistusten (CAP) haltijat voivat täydentää ammattiinsa liittyvää keskeistä tietämystä ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota tieturvallisuuteen, työterveyteen ja -turvallisuuteen ja ajamisen ympäristövaikutusten vähentämiseen. Hyväksytty koulutuskeskus järjestää kyseisen koulutuksen liitteessä I olevan 5 osan mukaisesti. Koulutus muodostuu luokkaopetuksesta, käytännön koulutuksesta ja, jos sitä on saatavilla, tieto- ja viestintätekniikan välineiden avulla tai korkeatasoisissa simulaattoreissa annettavasta koulutuksesta. Jos kuljettaja siirtyy toisen yrityksen palvelukseen, on jo suoritettu jatkokoulutus otettava huomioon. Jatkokoulutuksen tarkoituksena on syventää ja kerrata tietämystä joidenkin liitteessä I olevassa 1 osassa tarkoitettujen oppiaineiden osalta. Siihen on kuuluttava useita oppiaineita ja aina sisällyttävä vähintään yksi tieturvallisuuteen liittyvä oppiaine. Koulutukseen sisältyvissä oppiaineissa on otettava huomioon asiaankuuluvan lainsäädännön ja tekniikan kehitys sekä mahdollisuuksien mukaan kuljettajan erityiset koulutustarpeet.” |
4) |
Korvataan 9 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti: ”Tämän direktiivin 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen kuljettajien on hankittava tämän direktiivin 5 artiklassa tarkoitettu perustason ammattipätevyys siinä jäsenvaltiossa, jossa on heidän vakinainen asuinpaikkansa, sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2006/126/EY 12 artiklassa.” |
5) |
Korvataan 10 artikla seuraavasti: ”10 artikla Unionin koodi 1. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä perustason ammattipätevyyden osoittavan CAP-todistuksen ja jatkokoulutuksen osoittavan CAP-todistuksen perusteella sekä tämän direktiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohdan ja tämän direktiivin 8 artiklan säännökset huomioon ottaen direktiivin 2006/126/EY liitteessä I säädetty yhdenmukaistettu unionin koodi 95 vastaavan ajokorttiluokan viereen
Jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa CAP-todistus myönnettiin, eivät voi merkitä unionin koodia ajokorttiin, niiden on myönnettävä kuljettajalle kuljettajan ammattipätevyyskortti. Jäsenvaltion myöntämä kuljettajan ammattipätevyyskortti on tunnustettava vastavuoroisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on ammattipätevyyskorttia myönnettäessä tarkistettava ajokortin kelpoisuus asianomaisessa ajoneuvoluokassa. 2. Edellä 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetun kuljettajan, joka kuljettaa maanteiden tavaraliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja, on myös annettava todistaa, että hänellä on tässä direktiivissä säädetty ammattipätevyys ja koulutus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1072/2009 (*2) säädetyn kuljettajatodistuksen avulla edellyttäen, että siinä on unionin koodi 95. Tätä direktiiviä sovellettaessa kuljettajatodistuksen myöntävän jäsenvaltion on merkittävä unionin koodi 95 kuljettajatodistuksen kohtaan ”Huomautuksia”, jos asianomainen kuljettaja on täyttänyt tässä direktiivissä säädetyt ammattipätevyys- ja koulutusvaatimukset. 3. Kuljettajatodistukset, joissa ei ole unionin koodia 95 ja jotka on myönnetty ennen 23 päivää toukokuuta 2020 asetuksen (EY) N:o 1072/2009 5 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan mukaisesti todisteeksi tämän direktiivin mukaisten koulutusvaatimusten noudattamisesta, hyväksytään todistuksena ammattipätevyydestä niiden voimassaolon päättymispäivään asti. (*2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1072/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 72).”" |
6) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”10 a artikla Valvontaverkosto 1. Jäsenvaltioiden on valvontatarkoituksia varten vaihdettava tietoja myönnetyistä tai peruutetuista CAP-todistuksista. Tätä varten jäsenvaltioiden on yhteistyössä komission kanssa kehitettävä sähköinen verkosto tai pyrittävä laajentamaan olemassa olevaa verkostoa ottaen huomioon kustannustehokkainta vaihtoehtoa koskevan komission arvioinnin. 2. Verkosto voi sisältää CAP-todistuksiin sisältyviä tietoja sekä CAP-todistuksia koskeviin hallintomenettelyihin liittyviä tietoja. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilötietojen käsittely suoritetaan yksinomaan tämän direktiivin ja erityisesti tässä direktiivissä vahvistettujen koulutusvaatimusten noudattamisen todentamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (*3) mukaisesti. 4. Pääsy verkostoon on suojattava. Jäsenvaltiot voivat myöntää pääsyn ainoastaan tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille. (*3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).”" |
7) |
Muutetaan liitteet I ja II tämän direktiivin liitteen mukaisesti. |
2 artikla
Muutetaan direktiivi 2006/126/EY seuraavasti:
1) |
Muutetaan 4 artikla seuraavasti:
|
2) |
Lisätään 6 artiklan 4 kohtaan alakohta seuraavasti:
(*5) Neuvoston direktiivi 96/53/EY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1996, tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista (EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59).”" |
3) |
Korvataan 15 artikla seuraavasti: ”15 artikla Keskinäinen avunanto 1. Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa ja vaihdettava myöntämiään, vaihtamiaan, korvaamiaan, uusimiaan tai peruuttamiaan ajokortteja koskevat tiedot. Niiden on käytettävä tätä varten perustettua EU:n ajokorttiverkostoa sitten, kun se on toiminnassa. 2. Verkostoa voidaan käyttää myös tietojenvaihtoon unionin lainsäädännössä säädettyjä valvontatarkoituksia varten. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä tarkoitettu henkilötietojen käsittely suoritetaan yksinomaan tämän direktiivin sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/59/EY ja (EU) 2015/413 (*6) täytäntöönpanemiseksi. Tämän direktiivin puitteissa suoritettava henkilötietojen käsittely on toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/679 (*7) ja (EY) N:o 45/2001 (*8) mukaisesti. 4. Pääsy verkostoon on suojattava. Jäsenvaltiot voivat myöntää pääsyn ainoastaan tämän direktiivin sekä direktiivien 2003/59/EY ja (EU) 2015/413 täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille. (*6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/413, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2015, liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta (EUVL L 68, 13.3.2015, s. 9);" (*7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1);" (*8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).”" |
3 artikla
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 23 päivänä toukokuuta 2020, lukuun ottamatta tämän direktiivin 1 artiklan 6 kohdan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka on saatettava voimaan viimeistään 23 päivänä toukokuuta 2021. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
4 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
5 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Strasbourgissa 18 päivänä huhtikuuta 2018.
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
A. TAJANI
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
L. PAVLOVA
(1) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 115.
(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. maaliskuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 12. huhtikuuta 2018.
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/59/EY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2003, maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 ja neuvoston direktiivin 91/439/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 76/914/ETY kumoamisesta (EUVL L 226, 10.9.2003, s. 4).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/126/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, ajokorteista (EUVL L 403, 30.12.2006, s. 18).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1).
LIITE
Muutetaan direktiivin 2003/59/EY liitteet seuraavasti:
1) |
Muutetaan liite I seuraavasti:
|
2) |
Muutetaan liite II seuraavasti:
|
3) |
Lisätään liite seuraavasti: ”LIITE III VASTAAVUUSTAULUKKO VIITTAUKSISTA TIETTYIHIN AJOKORTTILUOKKIIN
|