19.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 76/3

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY (4) toteutettiin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä unionissa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kustannustehokkaasti ja taloudellisesti.

(2)

Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto teki sitoumuksen vähentää kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärää unionissa vähintään 40 prosentilla vuoden 1990 tasoista vuoteen 2030 mennessä. Kaikkien talouden alojen olisi osallistuttava näiden päästövähennysten saavuttamiseen, ja tavoite on saavutettava kustannustehokkaimmin Euroopan unionin päästökauppajärjestelmällä, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’, siten, että päästöt vähentyvät 43 prosentilla vuoden 2005 tasoista vuoteen 2030 mennessä. Tämä vahvistettiin unionin ja sen jäsenvaltioiden suunniteltua kansallisesti määriteltyä panosta koskevassa sitoumuksessa, joka toimitettiin ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) sihteeristölle 6 päivänä maaliskuuta 2015.

(3)

UNFCCC:n alainen Pariisin sopimus, jäljempänä ’Pariisin sopimus’, joka hyväksyttiin 12 päivänä joulukuuta 2015, tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016. Sen osapuolet ovat sopineet, että maapallon keskilämpötilan nousu pidetään selvästi alle kahdessa celsiusasteessa verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin ja että jatketaan toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin. Osapuolet ovat sopineet myös tarkastelevansa määräajoin Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa arvioidakseen, miten Pariisin sopimuksen tarkoituksen ja sen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisessa on yhteisesti edistytty.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhdessä lainsäätäjinä direktiivissä 2009/29/EY (5) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 406/2009/EY (6) ilmaiseman sitoumuksen mukaisesti kaikkien talouden alojen olisi osallistuttava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Pariisin sopimuksen mukaisesti unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet koko talouden laajuiseen vähennystavoitteeseen. Kansainvälisen merenkulun päästöjen rajoittamiseksi on ryhdytty toimiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kautta ja näitä toimia olisi edistettävä. Kansainvälinen merenkulkujärjestö on aloittanut prosessin voidakseen vuonna 2018 hyväksyä alustavan päästövähennysstrategian kansainvälisen merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Kunnianhimoisen päästövähennystavoitteen hyväksymisestä osana tätä alustavaa strategiaa on tullut kiireellinen ja tärkeä asia sen varmistamiseksi, että kansainvälinen merenkulku osallistuu omalta osaltaan ponnisteluihin, joita tarvitaan Pariisin sopimuksessa sovitun, selvästi alle kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi. Komission olisi seurattava asiaa säännöllisesti ja raportoitava vähintään kerran vuodessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä tapahtuvasta edistymisestä kunnianhimoisen päästövähennystavoitteen hyväksymisessä ja siihen liittyvistä toimista sen varmistamiseksi, että ala osallistuu asianmukaisesti Pariisin sopimuksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin ponnisteluihin. Kansainvälisen merenkulkujärjestön tai unionin toimet olisi aloitettava vuodesta 2023 alkaen, mukaan lukien hyväksymisen ja täytäntöönpanon valmistelu ja kaikkien sidosryhmien tekemä tarkastelu asianmukaisesti huomioiden.

(5)

Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti päätelmissään, että toimiva ja uudistettu EU:n päästökauppajärjestelmä, johon kuuluu markkinoita vakauttava väline, on pääasiallinen eurooppalainen väline vähintään 40 prosentin vähennystavoitteen saavuttamiseksi, johon sovelletaan 2,2 prosentin vuosittaista vähennyskerrointa vuodesta 2021 alkaen. Eurooppa-neuvosto vahvisti myös, että päästöoikeuksien maksutta jakamista jatketaan ja nykyisiä toimenpiteitä toteutetaan vuoden 2020 jälkeenkin ilmastopolitiikasta johtuvan hiilivuodon riskin estämiseksi, niin kauan kuin muissa merkittävissä talouksissa ei ryhdytä vastaaviin toimiin, ilman että huutokaupattavien päästöoikeuksien osuutta vähennetään. Huutokaupattava osuus olisi ilmaistava prosenttiosuutena direktiivissä 2003/87/EY, jotta parannetaan investointipäätösten suunnittelun varmuutta, lisätään avoimuutta ja tehdään järjestelmästä yleisesti yksinkertaisempi ja helpompi ymmärtää.

(6)

Yksi unionin tärkeimmistä tavoitteista on luoda joustava energiaunioni, jossa turvataan varma, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energiansaanti unionin kansalaisille ja teollisuudelle. Tämän saavuttaminen edellyttää kunnianhimoisten ilmastotoimien jatkamista siten, että EU:n päästökauppajärjestelmä pysyy unionin ilmastopolitiikan kulmakivenä, ja edellyttää myös edistymistä muissa energiaunionin osatekijöissä. Vuoteen 2030 ulottuvissa unionin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa päätetyn tavoitetason täytäntöönpano vaikuttaa siihen, että hiilidioksidipäästöille asetetaan merkityksellinen hinta ja edistetään edelleen kustannustehokkaita kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä.

(7)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan 2 kohdassa edellytetään unionin ympäristöpolitiikan perustuvan periaatteeseen, jonka mukaan saastuttajan olisi maksettava, ja tällä perusteella direktiivissä 2003/87/EY säädetään siirtymisestä täysimääräiseen huutokauppaan ajan myötä. Hiilivuodon välttäminen oikeuttaa lykkäämään tilapäisesti täysimääräistä huutokauppaamista, ja kohdennettujen maksutta jaettavien päästöoikeuksien jakaminen teollisuudelle on perusteltua, jotta voidaan ottaa huomioon todelliset riskit kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisestä kolmansissa maissa, joissa teollisuuteen ei kohdistu samanlaisia hiilirajoituksia, niin kauan kuin muissa merkittävissä talouksissa ei ryhdytä vastaaviin ilmastopoliittisiin toimiin.

(8)

Päästöoikeuksien huutokauppaaminen säilyy yleisenä sääntönä, josta maksutta jakaminen on poikkeus. Komission vaikutustenarvioinnissa täsmennetään, että huutokaupattavien päästöoikeuksien osuus kaudella 2013–2020 on 57 prosenttia. Periaatteessa tämän osuuden pitäisi pysyä 57 prosenttina. Se koostuu jäsenvaltioiden puolesta huutokaupattavista päästöoikeuksista, mukaan lukien päästöoikeudet, jotka varataan uusille osallistujille mutta joita ei jaeta, päästöoikeudet, joilla nykyaikaistetaan sähköntuotantoa joissakin jäsenvaltioissa, ja päästöoikeudet, jotka on huutokaupattava myöhemmin, koska ne siirretään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/1814 (7) perustettuun markkinavakausvarantoon. Tämän osuuden olisi sisällettävä innovoinnin tukemiseen käytettävät 75 miljoonaa päästöoikeutta. Mikäli maksutta jaettavien päästöoikeuksien kysyntä aiheuttaa tarpeen soveltaa yhdenmukaista monialaista korjauskerrointa ennen vuotta 2030, huutokaupattavien päästöoikeuksien osuutta olisi 1 päivänä tammikuuta 2021 alkavalla kymmenen vuoden kaudella vähennettävä enintään kolmella prosentilla päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Solidaarisuus-, kasvu- ja yhteenliitäntänäkökohtien ottamiseksi huomioon kymmenen prosenttia jäsenvaltioiden huutokaupattaviksi tulevista päästöoikeuksista olisi jaettava niiden jäsenvaltioiden kesken, joiden bruttokansantuote (BKT) asukasta kohti markkinahintoina ei ylittänyt 90:tä prosenttia unionin keskiarvosta vuonna 2013, ja loput päästöoikeuksista olisi jaettava kaikkien jäsenvaltioiden kesken todennettujen päästöjen perusteella. Tietyille jäsenvaltioille, joissa keskimääräinen tulotaso asukasta kohden on yli 20 prosenttia suurempi kuin unionin keskiarvo, tähän jakamiseen liittyviä osuuksia koskevan kaudeksi 2013–2020 myönnetyn poikkeuksen olisi päätyttävä.

(9)

Vaikka tunnustetaan unionin ja kansallisen tason ilmastopolitiikkojen välillä vallitseva vuorovaikutus, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus päästöoikeuksien mitätöimiseen huutokaupattavasta määrästään siinä tapauksessa, että sähköntuotantokapasiteettia vähennetään niiden alueella. Jotta toiminnanharjoittajille ja markkinaosapuolille voidaan taata saatavilla olevien huutokaupattavien päästöoikeuksien määrän ennustettavuus, tällaisissa tapauksissa oleva mahdollisuus päästöoikeuksien mitätöimiseen olisi rajattava määrään, joka vastaa kyseisen laitoksen todennettuja keskimääräisiä päästöjä viiden vuoden aikana ennen vähennystä.

(10)

Jotta voidaan säilyttää päästövähennyksistä saatava hyöty ympäristön kannalta unionissa, kun kolmansien maiden toimilla ei anneta teollisuudelle samanlaisia kannustimia päästöjen vähentämiseksi, olisi jatkettava päästöoikeuksien siirtymäajan maksutta jakamista laitoksille niillä toimialoilla ja toimialojen osilla, joilla vallitsee todellinen hiilivuodon riski. EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnan aikana saatu kokemus on osoittanut, että toimialat ja toimialojen osat ovat alttiina hiilivuodon riskille eriasteisesti ja että päästöoikeuksien jakaminen maksutta on estänyt hiilivuotoa. Samalla kun joidenkin toimialojen ja toimialojen osien voidaan katsoa olevan suuremmassa määrin alttiita hiilivuodon riskille, toiset pystyvät siirtämään merkittävän osuuden niiden päästöt kattavien päästöoikeuksien kustannuksista tuotteiden hintoihin menettämättä markkinaosuuttaan, jolloin niiden vastattavaksi jää vain jäljellä oleva osa kustannuksista ja niiden hiilivuodon riski on alhaisempi. Komission olisi määritettävä ja eroteltava asiaankuuluvat toimialat niiden kaupan intensiteetin ja päästöjen intensiteetin perusteella, jotta voidaan paremmin yksilöidä toimialat, joilla vallitsee todellinen hiilivuodon riski.

Vaikka toimialan tai toimialan osan arvioinnin olisi tapahduttava 4-numerotasolla (NACE 4 -koodi), olisi ennakoitava myös erityisolosuhteet, joissa voi olla asianmukaista voida pyytää arviointia 6-numerotasolla tai 8-numerotasolla (Prodcom). Tällaisen mahdollisuuden olisi oltava olemassa, jos toimialojen tai toimialojen osien on aikaisemmin katsottu olevan alttiita hiilivuodolle 6-numerotasolla tai 8-numerotasolla (Prodcom), koska tietyt, erityisesti .99-päätteiset NACE-koodit käsittävät heterogeenisiä ”muualle luokittelemattomia toimia” (”n.e.c.”). Jos toimiala tai toimialan osa kuuluu jalostamoiden vertailuarvon ja muun tuotteen vertailuarvon piiriin, tämä seikka olisi otettava huomioon, jotta tarvittaessa voidaan suorittaa hiilivuodon riskiä koskeva laadullinen analyysi tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi sekä jalostamoissa että kemiallisissa laitoksissa tuotetuille tuotteille. Kun kaupan intensiteettiä ja päästöjen intensiteettiä koskevien perusteiden nojalla ylitetään raja-arvo, joka määritetään ottamalla huomioon asianomaisten toimialojen ja toimialojen osien mahdollisuudet siirtää kustannukset tuotteiden hintoihin, toimialan tai toimialan osan olisi katsottava olevan alttiina hiilivuodon riskille. Muiden toimialojen ja toimialojen osien osalta olisi katsottava, etteivät ne ole alttiina hiilivuodon riskille tai että niiden riski on vähäinen. Ottamalla huomioon muiden kuin sähköntuotantoon kuuluvien toimialojen tai toimialojen osien mahdollisuudet siirtää kustannukset tuotteiden hintojen kautta olisi myös vähennettävä satunnaisvoittoja. Jollei direktiivin 2003/87/EY 30 artiklan nojalla suoritettavassa uudelleentarkastelussa toisin päätetä, maksutta jaettavia päästöoikeuksia sellaisille toimialoille tai toimialojen osille, jotka eivät ole alttiita hiilivuodon riskille tai joiden riski on vähäinen, lukuun ottamatta kaukolämpöä, olisi vähennettävä samansuuruisilla määrillä vuoden 2026 jälkeen, jotta vuonna 2030 saavutetaan taso, jolla päästöoikeuksia ei jaeta maksutta.

(11)

Vuodesta 2013 alkaen maksutta jaettavia päästöoikeuksia koskevat vertailuarvot olisi tarkistettava satunnaisvoittojen välttämiseksi ja teknologisen edistymisen huomioon ottamiseksi asiaan kuuluvilla toimialoilla vuosina 2007–2008 ja kunakin myöhempänä kautena, jota varten maksutta jaettavat päästöoikeudet määritetään direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Jotta voidaan ottaa huomioon teknologinen edistyminen asiaan kuuluvilla toimialoilla ja mukauttaa vertailuarvot kyseessä olevaan päästöoikeuksien jaon kauteen, olisi säädettävä laitoksille maksutta jaettavia päästöoikeuksia koskevista vertailuarvoista käyttäen perusteena vuosia 2007 ja 2008 koskevia tietoja, jotka päivitetään havaittujen parannusten mukaisesti. Ennustettavuuden vuoksi tämä olisi tehtävä soveltamalla kerrointa, joka vastaa parasta arviointia edistymisestä eri toimialoilla ja jossa olisi tämän jälkeen otettava huomioon vakaat, objektiiviset ja todennetut tiedot laitoksista tarkastelemalla tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskimääräistä tehokkuutta, jotta vertailuarvot kuvastaisivat tosiasiallista parannusten määrää. Jos tiedot osoittavat, että vuotuinen vähennys on alle 0,2 prosenttia tai yli 1,6 prosenttia vuosien 2007 ja 2008 arvoon nähden kyseisenä kautena, tähän liittyvää vertailuarvoa olisi mukautettava joillakin muilla kuin tosiasiallisilla parannusten määrillä, jotta säilytettäisiin kannustimet vähentää päästöjä ja palkitaan innovointi asianmukaisesti. Kauden 2021–2025 osalta näitä vertailuarvoja olisi mukautettava kunkin vuoden osalta vuoden 2008 ja kauden 2021–2025 keskivälin välillä joko 0,2 prosenttia tai 1,6 prosenttia, mikä johtaa 3 prosentin tai 24 prosentin parannukseen verrattuna kaudella 2013–2020 sovellettavaan arvoon. Näitä vertailuarvoja olisi mukautettava samalla tavoin kauden 2026–2030 osalta, mikä johtaa 4 prosentin tai 32 prosentin parannukseen verrattuna kaudella 2013–2020 sovellettavaan arvoon. Jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset aromaattisten aineiden, vedyn ja synteesikaasujen tuotannolle jalostamoissa ja kemiallisissa laitoksissa, aromaattisia aineita, vetyä ja synteesikaasuja koskevat vertailuarvot olisi edelleenkin yhdenmukaistettava jalostamoiden vertailuarvojen kanssa.

(12)

Laitoksille maksutta jaettavien päästöoikeuksien taso olisi sovitettava paremmin laitosten tosiasiallisiin tuotantotasoihin. Päästöoikeuksia olisi tämän vuoksi mukautettava määräajoin symmetrisesti tuotannon lisääntymisen tai vähentymisen huomioon ottamiseksi. Tässä yhteydessä käytettävien tietojen olisi oltava täydelliset, johdonmukaiset ja riippumattomasti todennetut, ja niiden olisi oltava yhtä täsmälliset ja laadukkaat kuin tietojen, joita käytetään maksutta jaettavien oikeuksien määrittämiseen. Jotta estetään jaettavien päästöoikeuksien mukautusjärjestelmän manipulointi tai väärinkäyttö ja vältetään kaikki tarpeeton hallinnollinen rasite ottaen huomioon tuotannon muutoksia koskevan ilmoituksen määräaika ja tarve varmistaa, että päästöoikeuksia koskevat muutokset toteutetaan tehokkaasti, syrjimättömästi ja yhdenmukaisesti, asiaankuuluva raja-arvo olisi vahvistettava 15 prosentiksi ja sitä olisi arvioitava kahden vuoden liukuvan keskiarvon perusteella. Komission olisi voitava harkita muitakin toteutettavia toimenpiteitä, kuten absoluuttisten raja-arvojen käyttöä päästöoikeuksien muutoksiin taikka toimenpiteitä tuotannon muutoksia koskevaan ilmoitukseen sovellettavan määräajan osalta.

(13)

Olisi toivottavaa, että jäsenvaltiot tarjoaisivat valtiontukisääntöjä noudattaen osittaista hyvitystä tietyille laitoksille sellaisilla toimialoilla tai sellaisilla toimialojen osilla, joiden on todettu olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille johtuen kustannuksista, jotka aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöihin liittyvien kustannusten siirtämisestä sähkön hintoihin, mukaan lukien muun muassa laitosten itsensä kuluttaman, jätekaasuja polttamalla tuotetun sähkön osalta. Pyrkimällä siihen, että ne käyttävät välillisten kustannusten hyvittämiseen enintään 25 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupasta saaduista tuloista, jäsenvaltiot todennäköisesti sekä helpottavat EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitteiden saavuttamista että säilyttävät sisämarkkinoiden toiminnan ja kilpailuedellytykset häiriintymättöminä. Jotta lisättäisiin avoimuutta sen suhteen, miten laajalti tällaista hyvitystä tarjotaan, jäsenvaltioiden olisi säännöllisesti raportoitava yleisölle käyttöön ottamistaan toimenpiteistä ja hyvityksen edunsaajista varmistaen samalla, että tiettyjen tietojen luottamuksellisuus ja siihen liittyvät tietosuojanäkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon. Jos jäsenvaltio käyttää merkittävän määrän huutokauppatuloistaan välillisten kustannusten hyvittämiseen, on entistä tärkeämpää julkistaa kyseisen valinnan perustelut. Tarkistaessaan välillisten päästöihin liittyvien kustannusten hyvittämistä koskevia valtiontuen suuntaviivojaan komission olisi tarkasteltava muun muassa jäsenvaltioiden myöntämän hyvityksen ylärajojen hyödyllisyyttä. Direktiivin 2003/87/EY uudelleentarkastelussa olisi tarkasteltava, missä määrin nämä rahoitustoimet ovat olleet tehokkaita merkittävien välillisistä kustannuksista aiheutuvien hiilivuodon riskien välttämisessä, sekä tarkasteltava mahdollisuutta toimenpiteiden yhdenmukaistamiseen edelleen, mukaan lukien yhdenmukaistettu mekanismi. Julkisen sektorin ilmastorahoitus on jatkossakin tärkeässä asemassa varojen mobilisoimiseksi vuoden 2020 jälkeen.

Tämän vuoksi huutokauppatuloja olisi käytettävä myös ilmastotoimien rahoittamiseen haavoittuvassa asemassa olevissa kolmansissa maissa, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa, mukaan lukien ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen, muun muassa UNFCCC:n alaisen vihreän ilmastorahaston avulla. Käyttöön otettavan ilmastorahoituksen määrä riippuu myös kansallisesti määriteltyjen panosten tavoitetasosta ja laadusta, tämän jälkeisistä investointisuunnitelmista ja kansallisista sopeutumissuunnitteluprosesseista. Tarvittavien toimintapolitiikkojen ja investointien mahdollisten sosiaalisten vaikutusten osalta jäsenvaltioiden olisi myös käytettävä huutokauppatuloja edistämään oikeudenmukaista siirtymää vähähiiliseen talouteen tukemalla taitojen kehittämistä ja työvoiman uudelleenkohdentamista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa niiden yhteisöjen ja alueiden kanssa, joihin työpaikkojen siirtyminen on vaikuttanut.

(14)

Merkittävin direktiivistä 2003/87/EY johtuva pitkän aikavälin kannustin hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille, uusille uusiutuviin energialähteisiin liittyville teknologioille sekä vähähiilisen teknologian ja prosessien läpimurtoinnovaatioille, mukaan lukien ympäristön kannalta turvallinen hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen, on sen luoma hiilen hintasignaali ja se, ettei vältettyjä tai pysyvästi varastoituja hiilidioksidipäästöjä koskevia oikeuksia tarvitse palauttaa. Jotta voidaan lisäksi täydentää resursseja, joita jo käytetään nopeuttamaan hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin käytettävien kaupallisten laitosten demonstrointia innovatiivisia uusiutuviin energialähteisiin liittyviä teknologioita, päästöoikeuksia olisi käytettävä takaamaan palkitseminen hiilidioksidin talteenotto- ja varastointilaitosten tai hiilidioksidin talteenottoon ja hyödyntämiseen tarkoitettujen laitosten käyttöönotosta, uusiutuviin energialähteisiin liittyvistä uusista teknologioista ja teollisesta innovoinnista vähähiilisten teknologioiden ja prosessien alalla unionissa varastoituja tai vältettyjä hiilidioksidipäästöjä varten riittävässä mittakaavassa sillä edellytyksellä, että saadaan aikaan tietämyksen jakamista koskeva sopimus.

Sen lisäksi, että 400 miljoonaa päästöoikeutta on alustavasti asetettu saataville vuodesta 2021 alkavalle kaudelle, tuloja 300 miljoonasta päästöoikeudesta, jotka ovat käytettävissä kaudella 2013–2020 ja joita ei ole vielä sidottu innovointitoimiin, olisi täydennettävä markkinavakausvarannosta peräisin olevilla 50 miljoonalla jakamattomalla päästöoikeudella, jotka olisi käytettävä oikeaan aikaan innovaatioiden tukemiseen. Riippuen siitä, missä laajuudessa huutokaupattavien päästöoikeuksien osuutta vähennetään yhdenmukaisen monialaisen korjauskertoimen soveltamistarpeen välttämiseksi, tästä rahastosta käytettävien päästöoikeuksien määrää olisi lisättävä enintään 50 miljoonalla päästöoikeudella. Valtaosan tästä tuesta olisi oltava suhteessa kasvihuonekaasupäästöjen todennettuun välttämiseen, vaikkakin olisi oltava mahdollista antaa tukea, kun ennakolta määritetyt välitavoitteet saavutetaan, ottaen huomioon käytetty teknologia ja sen toimialan erityisolosuhteet, jolla sitä käytetään. Välitavoitteet olisi määriteltävä siten, että hankkeen käyttöön voidaan antaa riittävät varat. Tuettavien hankekustannusten enimmäisprosenttimäärä voi vaihdella hankkeen luokan mukaan. Asianmukaista huomiota olisi kiinnitettävä hankkeisiin, joiden innovaatiovaikutukset ovat merkittävät kaikkialla unionissa.

(15)

Kreikan BKT asukasta kohti markkinahintoina oli alle 60 prosenttia unionin keskiarvosta vuonna 2014, mutta Kreikka ei ole modernisaatiorahaston edunsaaja, ja sen olisi sen vuoksi voitava vaatia päästöoikeuksia sen alueella sijaitsevien saarten sähköntoimituksen hiilestä irtautumisen yhteisrahoittamiseen. Kyseiset päästöoikeudet olisi otettava direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta päästöoikeuksien enimmäismäärästä, jota ei ole jaettu maksutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020, ja ne olisi huutokaupattava modernisaatiorahastoon sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

(16)

Olisi perustettava modernisaatiorahasto, johon sijoitetaan kaksi prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä, ja nämä päästöoikeudet olisi huutokaupattava noudattaen komission asetuksessa (EU) N:o 1031/2010 (8) esitettyjä sääntöjä, jotka koskevat yhteisessä huutokauppapaikassa järjestettäviä huutokauppoja. Riippuen siitä, missä laajuudessa huutokaupattavien päästöoikeuksien osuutta vähennetään yhdenmukaisen monialaisen korjauskertoimen soveltamistarpeen välttämiseksi, modernisaatiorahastosta saatavilla olevien päästöoikeuksien määrää olisi lisättävä enintään 0,5 prosentilla päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Jäsenvaltioiden, joiden BKT asukasta kohti markkinahintoina vuonna 2013 oli alle 60 prosenttia unionin keskiarvosta, olisi voitava saada rahoitusta modernisaatiorahastosta ja niiden olisi voitava poiketa vuoteen 2030 asti täysimääräisen huutokaupan periaatteesta sähköntuotantoa varten käyttäen maksutta jakamisen vaihtoehtoa, jotta voidaan avoimesti edistää todellisia investointeja niiden energiantuotantoalojen nykyaikaistamiseen samalla kun vältetään energian sisämarkkinoiden vääristymät. Modernisaatiorahaston puitteissa tehtyihin investointeihin, joilla pyritään parantamaan energiatehokkuutta, voisi sisältyä investointeja liikenteen ja erityisesti maantieliikenteen sähköistämiseen. Modernisaatiorahaston hallintoa koskevilla säännöillä olisi luotava johdonmukaiset, kattavat ja avoimet puitteet, joilla varmistetaan mahdollisimman tehokas täytäntöönpano ottaen huomioon, että rahaston on oltava helposti kaikkien osallistujien saatavilla ja huomioiden mahdollisuudet tukea investointeja jäsenvaltioissa. Hallintorakenteen olisi oltava suhteutettu tarpeeseen varmistaa varojen asianmukainen käyttö.

Kyseisen hallintorakenteen olisi sisällettävä investointikomitea, ja päätöksentekoprosessissa olisi asianmukaisesti käytettävä Euroopan investointipankin (EIP) asiantuntemusta, paitsi kun tukea tarjotaan pienimuotoisille hankkeille kansallisen kehityspankin tarjoamilla lainoilla tai avustuksilla kansallisesta ohjelmasta, jolla on samat tavoitteet kuin modernisaatiorahastolla. Mahdollisten eturistiriitojen määrittämiseksi ja ilmoittamiseksi investointikomitean kokoonpano, sen jäsenten ansioluettelot sekä heidän sidonnaisuusilmoituksensa olisi julkaistava ja päivitettävä säännöllisesti. Sen varmistamiseksi, että investointitarpeet alemman tulotason jäsenvaltioissa otetaan riittävästi huomioon, modernisaatiorahaston varojen jaon jäsenvaltioiden kesken olisi perustuttava yhdistettyyn perusteeseen, jossa todennettujen päästöjen osuus on 50 prosenttia ja BKT:n osuus on 50 prosenttia. Modernisaatiorahastosta olisi voitava antaa rahoitustukea erilaisissa muodoissa. Jotta voitaisiin luoda lisää resursseja ja varmistaa asiaankuuluvien investointien suurempi vaikutus, maksutta jaettavia päästöoikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi joissakin jäsenvaltioissa ja modernisaatiorahastosta sellaisiin investointeihin saatavilla olevia varoja, jotka eivät ole painopistealueiden luettelossa, olisi täydennettävä yksityisten oikeushenkilöiden varoilla, joihin voisi sisältyä kokonaan tai osittain julkisten viranomaisten omistuksessa olevilta yksityisiltä oikeushenkilöiltä saatavia erillisiä varoja.

(17)

Rahoitusmekanismien yhdenmukaistamiseksi ja niiden täytäntöönpanoon liittyvän hallinnollisen rasituksen minimoimiseksi asiaankuuluvilla jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus käyttää osuutensa siitä päästöoikeuksien kymmenestä prosentista, joka jaetaan uudelleen, ja siirtymäajan maksutta jaettavista päästöoikeuksista energia-alan nykyaikaistamiseksi modernisaatiorahaston säännösten mukaisesti. Jotta voidaan varmistaa ennustettavuus ja avoimuus niiden päästöoikeuksien määrien osalta, jotka ovat joko huutokaupattavissa tai jaettavissa maksutta siirtymäajan, ja modernisaatiorahaston hallinnoimien varojen osalta, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle aikeestaan lisätä modernisaatiorahastossa olevia varojaan ennen vuotta 2021.

(18)

Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti, että mahdollisuutta jakaa päästöoikeuksia maksutta energia-alalle olisi jatkettava vuoteen 2030 asti ja että olisi parannettava sääntöjä, mukaan lukien avoimuutta koskevat säännöt, jotka koskevat vapaaehtoista päästöoikeuksien maksutta jakamista energia-alan nykyaikaistamiseksi tietyissä jäsenvaltioissa. Kyseessä olevan jäsenvaltion olisi valittava investoinnit, joiden arvo on vähintään 12,5 miljoonaa euroa, tarjouskilpailumenettelyssä selkeiden ja avointen sääntöjen perusteella, sen varmistamiseksi, että maksutta jakamista käytetään edistämään todellisia investointeja, jotka nykyaikaistavat tai monipuolistavat energia-alaa energiaunionin tavoitteiden mukaisesti. Investointeihin, joiden arvo on alle 12,5 miljoonaa euroa, olisi myös voitava saada rahoitusta maksutta jakamisen kautta. Kyseessä olevan jäsenvaltion olisi valittava tällaiset investoinnit selkeiden ja avointen perusteiden mukaisesti. Tämän valintaprosessin tuloksista olisi järjestettävä julkinen kuuleminen. Yleisön olisi saatava asianmukaisesti tietoa sekä investointihankkeiden valinta- että täytäntöönpanovaiheessa. Investointeja olisi täydennettävä yksityisten oikeushenkilöiden varoilla, joihin voisi sisältyä kokonaan tai osittain julkisten viranomaisten omistuksessa olevilta yksityisiltä oikeushenkilöiltä saatavia erillisiä varoja.

(19)

EU:n päästökauppajärjestelmän rahoituksen olisi oltava johdonmukaista vuoteen 2030 ulottuvien unionin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden, Pariisin sopimuksessa ilmaistujen pitkän aikavälin tavoitteiden sekä unionin muiden rahoitusohjelmien kanssa julkisten menojen tehokkuuden varmistamiseksi.

(20)

Nykyiset säännökset, jotka koskevat pienten laitosten jättämistä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, mahdollistavat sen, että ulkopuolelle jätetyt laitokset voivat jäädä edelleen järjestelmän ulkopuolelle. Jäsenvaltioiden olisi voitava päivittää ulkopuolelle jätettyjen laitostensa luetteloa ja niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät tällä hetkellä käytä tätä vaihtoehtoa, olisi voitava tehdä niin kunkin päästökauppakauden alussa. Samalla tarpeettoman hallinnollisen rasituksen välttämiseksi jäsenvaltioiden olisi myös oltava mahdollista jättää EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle laitokset, joiden päästöt ovat vähemmän kuin 2 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia kunakin niistä kolmesta vuodesta, jotka edeltävät kunkin päästökauppakauden alkua, sekä huippu- tai varayksiköt, joiden toiminta-aika on vähemmän kuin 300 käyttötuntia kunakin vuonna tuolla kolmen vuoden kaudella. Mahdollisuus sisällyttää järjestelmään muita toimintoja ja kaasuja olisi säilytettävä ilman, että näitä pidetään uusina osallistujina. Tällä mahdollisuudella sisällyttää järjestelmään muita toimintoja ja kaasuja vuoden 2020 jälkeen ei pitäisi rajoittaa EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien päästöoikeuksien unionin laajuista määrää ja tästä määrästä johdettuja määriä.

(21)

Direktiivissä 2003/87/EY edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat kyseisen direktiivin täytäntöönpanosta kertomuksen komission laatiman kyselylomakkeen tai mallin perusteella neuvoston direktiivissä 91/692/ETY (9) tarkoitettua menettelyä noudattaen. Komissio on ehdottanut direktiivin 91/692/ETY kertomuksen laatimista koskevien vaatimusten kumoamista. Sen vuoksi on aiheellista korvata viittaus direktiiviin 91/692/ETY viittauksella direktiivissä 2003/87/EY tarkoitettuun menettelyyn.

(22)

Päätöksellä (EU) 2015/1814 perustetaan markkinavakausvaranto EU:n päästökauppajärjestelmää varten huutokaupattavien päästöoikeuksien tarjonnan joustavoittamiseksi ja järjestelmän häiriönsietokyvyn parantamiseksi. Kyseisessä päätöksessä säädetään myös, että päästöoikeudet, joita ei ole jaettu uusille osallistujille viimeistään vuonna 2020 tai joita ei ole jaettu toiminnan lopettamisen tai osittaisen lopettamisen vuoksi, sijoitetaan markkinavakausvarantoon.

(23)

Toimiva ja uudistettu EU:n päästökauppajärjestelmä, johon kuuluu markkinoita vakauttava väline, on eräs unionin keskeinen väline, jolla se voi saavuttaa vuodeksi 2030 sovitun tavoitteensa ja täyttää Pariisin sopimuksen mukaiset sitoumuksensa. Jotta voidaan puuttua markkinoiden nykyiseen epätasapainoon päästöoikeuksien tarjonnassa ja kysynnässä, vuonna 2018 perustetaan päätöksen (EU) 2015/1814 mukainen markkinavakausvaranto, joka aloittaa toimintansa vuonna 2019. Ottaen huomioon tarve antaa uskottava viesti investoinneista, joiden avulla voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä kustannustehokkaalla tavalla ja jotta voidaan vahvistaa EU:n päästökauppajärjestelmää, päätöstä (EU) 2015/1814 olisi muutettava niin, että nostetaan 31 päivään joulukuuta 2023 saakka prosenttiosuuksia, joita käytetään varantoon vuosittain siirrettävien päästöoikeuksien määrittämiseksi. Lisäksi pitkän aikavälin toimenpiteenä EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnan parantamiseksi, ellei päätöksen (EU) 2015/1814 3 artiklan mukaisessa ensimmäisessä uudelleentarkastelussa toisin päätetä, vuodesta 2023 alkaen niiden varannossa säilytettävien päästöoikeuksien, joiden määrä ylittää edeltävänä vuonna huutokaupattujen päästöoikeuksien kokonaismäärän, ei pitäisi enää olla voimassa. Varannon toiminnan säännöllisissä tarkasteluissa olisi myös käsiteltävä sitä, onko kyseiset nostetut osuudet pidettävä voimassa.

(24)

Direktiiviä 2003/87/EY olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen ottaen huomioon kansainvälinen kehitys ja Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista koskevat pyrkimykset. Myös direktiivin 2003/87/EY 10 a ja 10 b artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä eräiden sellaisten energiaintensiivisten teollisuudenalojen tukemiseksi, jotka saattavat olla alttiita hiilivuodolle, olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen ottaen huomioon muiden merkittävien talouksien ilmastopoliittiset toimenpiteet. Direktiivin 2003/87/EY uudelleentarkastelussa voitaisiin tässä yhteydessä harkita, onko aiheellista korvata, mukauttaa tai täydentää olemassa olevia toimenpiteitä hiilivuodon estämiseksi rajamekanismeilla tai vaihtoehtoisilla toimenpiteillä, edellyttäen että tällaiset toimenpiteet ovat Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa täysin yhteensopivat, niin että EU:n päästökauppajärjestelmään sisällytetään direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti määritettyjen toimialojen tai toimialojen osien tuottamien tuotteiden tuojat. Komission olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle aina Pariisin sopimuksen mukaisesti tehtävän maailmanlaajuisen tilannekatsauksen yhteydessä, tarkastellen erityisesti unionin politiikkojen ja toimenpiteiden tiukentamisen tarvetta, myös EU:n päästökauppajärjestelmän osalta, ottaen huomioon unionin ja sen jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästöjen tarpeelliset vähennykset. Komission olisi voitava tehdä Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa ehdotuksia direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta. Komission olisi lisäksi arvioitava UNFCCC:n perusteella tehtävän vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun (Talanoan vuoropuhelu) tuloksia osana Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (10) mukaista säännöllistä raportointiaan.

(25)

Jotta voidaan antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat direktiivin 2003/87/EY 3 d artiklan 3 kohtaa, 10 artiklan 4 kohtaa, 10 a artiklan 1 ja 8 kohtaa, 10 b artiklan 5 kohtaa, 19 artiklan 3 kohtaa, 22 artiklaa, 24 artiklan 3 kohtaa, 24 a artiklan 1 kohtaa, 25 a artiklan 1 kohtaa ja 28 c artiklaa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (11) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. Direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 4 kohdan mukaisen säädösvallan siirtämisen osalta jäsenvaltioiden, jotka eivät käytä huutokauppoja varten yhteistä huutokauppapaikkaa, olisi voitava jatkossakin olla käyttämättä sitä. Säädösvallan siirtäminen ei lisäksi saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen päättää huutokauppatulojensa käytöstä.

(26)

Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 2 kohdan kolmannesta kuudenteen alakohdan, 10 a artiklan 21 kohdan, 10 d artiklan, 14 artiklan 1 ja 2 kohdan, 15 ja 16 artiklan ja 21 artiklan 1 kohdan sekä kyseisen direktiivin liitteiden IV ja V yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (12) mukaisesti.

(27)

Jotta toimivallan siirrot komissiolle voidaan pitää mahdollisimman vähäisinä, olisi kumottava nykyiset valtuudet sellaisten säädösten antamiseksi, jotka koskevat erityisvarannon toimintaa direktiivin 2003/87/EY 3 f artiklan 9 kohdan mukaisesti, vaihdettavien kansainvälisten hyvitysten määrän määrittämistä ja vaihdettavissa olevien kansainvälisten hyvitysten määrän määrittämistä kyseisen direktiivin 11 a artiklan 8 kohdan mukaisesti, lisänormien antamista siitä, mitä voidaan vaihtaa kyseisen direktiivin 11 a artiklan 9 kohdan mukaisesti sekä kaksinkertaista laskentaa koskevien lisäsääntöjen antamista kyseisen direktiivin 11 b artiklan 7 kohdan mukaisesti. Kyseisten säännösten mukaan hyväksyttyjä säädöksiä sovelletaan edelleen.

(28)

Direktiivin 2003/87/EY nojalla annettuja säädöksiä aiheista, joiden osalta tällä direktiivillä annetaan komissiolle valtuudet antaa delegoituja säädöksiä tai täytäntöönpanosäädöksiä, sovelletaan edelleen, kunnes ne kumotaan tai niitä muutetaan. Komission päätöksen 2011/278/EU (13) liitteessä I oleva viimeinen sarake kumotaan, jos ja kun komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen tarkistetun vertailuarvon määrittämiseksi maksutta jakamista varten. Komission päätöstä 2014/746/EU (14) olisi sovellettava vuoden 2020 loppuun ennustettavuuden ja hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamisen vuoksi.

(29)

Tässä direktiivissä tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä olisi erityisesti seurantaa, raportointia ja todentamista sekä unionin rekisteriä koskevien säännösten osalta pyrittävä yksinkertaistamaan sääntöjä ja vähentämään hallinnollista rasitetta mahdollisimman laajalti heikentämättä EU:n päästökauppajärjestelmän tinkimättömyyttä ympäristötavoitteita, turvallisuutta tai luotettavuutta kohtaan. Komission olisi säädöksiä valmistellessaan erityisesti arvioitava yksinkertaistettujen seurantasääntöjen toimivuutta, myös sähköntuotannon valmius- ja varayksiköiden osalta, ottaen huomioon vuotuiset toimintatunnit, ja muiden vähäisten päästöjen aiheuttajien osalta, sekä arvioitava myös mahdollisuuksia tällaisten sääntöjen kehittämiseksi edelleen.

(30)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (15) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään niistä toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, antamaansa ilmoitukseen yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(31)

Tällä direktiivillä pyritään edistämään ympäristönsuojelun korkeaa tasoa koskevaa tavoitetta kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti, taloudellisesti mahdollisimman tehokkaalla tavalla, samalla kun annetaan laitoksille riittävästi aikaa mukautua ja mahdollistetaan suotuisampi kohtelu niille, joihin asia erityisesti vaikuttaa, oikeasuhteisella tavalla, joka mahdollisimman hyvin sopii yhteen tämän direktiivin muiden tavoitteiden kanssa.

(32)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(33)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

1)

Korvataan koko direktiivissä termit ”yhteisön järjestelmä” tai ”EU ETS” termillä ”EU:n päästökauppajärjestelmä” ja tehdään tarvittavat kieliopilliset muutokset.

2)

Tämä muutos ei koske suomenkielistä toisintoa.

3)

Korvataan koko direktiivissä sana ”yhteisö” sanalla ”unioni”, lukuun ottamatta tämän artiklan 1 kohdassa ja direktiivin 26 artiklassa tarkoitettuja tapauksia, ja tehdään tarvittavat kieliopilliset muutokset.

4)

Korvataan koko direktiivissä ilmaisu ”23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sääntelymenettely” ilmaisulla ”22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tarkastelumenettely”.

5)

Korvataan 3 c artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 10 artiklan 1 a kohdassa viittaus ”13 artiklan 1 kohdassa” viittauksella ”13 artiklassa”.

6)

Korvataan 3 g artiklassa, 5 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohdassa, 6 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, 10 a artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 14 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa, 19 artiklan 1 ja 4 kohdassa, 24 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 29 a artiklan 4 kohdassa sana ”asetus” sanalla ”säädökset” ja tehdään tarvittavat kieliopilliset muutokset.

7)

Korvataan 3 artiklan h alakohta seuraavasti:

8)

Korvataan 3 d artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi yksityiskohtaisin järjestelyin, jotka koskevat tämän artiklan 1 ja 2 kohdan tai 3 f artiklan 8 kohdan mukaisesti jäsenvaltioissa järjestettäviä ilmailun päästöoikeuksien huutokauppoja. Kunkin jäsenvaltion on myytävä päästöoikeuksia kunakin kautena huutokaupalla määrä, joka on suhteessa kyseisen jäsenvaltion osuuteen kaikkien jäsenvaltioiden ilmailun viitevuonna aiheuttamista kokonaispäästöistä, joista on raportoitu 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja jotka on todennettu 15 artiklan mukaisesti. Edellä 3 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kauden viitevuosi on 2010, ja kunkin sitä seuraavan 3 c artiklassa tarkoitetun kauden viitevuosi on se kalenterivuosi, joka päättyy 24 kuukautta ennen huutokaupan kohteena olevan kauden alkua. Delegoiduilla säädöksillä on varmistettava, että 10 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä periaatteita noudatetaan.”

9)

Kumotaan 3 f artiklan 9 kohta.

10)

Kumotaan 6 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta.

11)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Yhteensovittaminen direktiivin 2010/75/EU kanssa

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että jos laitokset harjoittavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (*1) liitteeseen I sisältyvää toimintaa, kasvihuonekaasujen päästöluvan myöntämisehdot ja -menettely sovitetaan yhteen mainitussa direktiivissä säädettyjen luvan myöntämisehtojen ja -menettelyn kanssa. Tämän direktiivin 5, 6 ja 7 artiklassa säädetyt vaatimukset voidaan sisällyttää direktiivissä 2010/75/EU säädettyihin menettelyihin.

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).”"

12)

Korvataan 9 artiklan toinen ja kolmas kohta seuraavasti:

”Vuodesta 2021 alkaen lineaarinen vähennyskerroin on 2,2 prosenttia.”

13)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

14)

Muutetaan 10 a artikla seuraavasti:

15)

Korvataan 10 b ja 10 c artikla seuraavasti:

”10 b artikla

Siirtymätoimenpiteet eräiden energiaintensiivisten teollisuudenalojen tukemiseksi hiilivuodon tapahtuessa

1.   Sellaisten toimialojen ja toimialojen osien katsotaan olevan alttiita hiilivuodon riskille, joiden osalta tulos siitä, että kerrotaan niiden kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan intensiteetti, eli suhde yhtäältä kolmansiin maihin kohdistuvan viennin kokonaisarvon ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin arvon summan sekä toisaalta Euroopan talousalueella olevien markkinoiden kokonaiskoon (vuosittainen liikevaihto sekä kokonaistuonti kolmansista maista) välillä, niiden päästöintensiteetillä, mitattuna kgCO2:na, jaettuna niiden bruttoarvonlisäyksellä (euroina), on yli 0,2. Tällaisille toimialoille ja toimialojen osille myönnetään päästöoikeuksia maksutta vuoteen 2030 asti 100 prosenttia 10 a artiklan mukaisesti määritetystä määrästä.

2.   Toimialat ja toimialojen osat, joiden osalta tulos siitä, että kerrotaan niiden kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan intensiteetti niiden päästöintensiteetillä, ylittää 0,15, voidaan sisällyttää 1 kohdassa tarkoitettuun ryhmään käyttäen vuosien 2014–2016 tietoja, laadullisen arvioinnin sekä seuraavien kriteerien perusteella:

3.   Toimialat ja toimialojen osat, jotka eivät ylitä 1 kohdassa tarkoitettua kynnysarvoa, mutta joiden päästöintensiteetti mitattuna kgCO2:na, jaettuna niiden bruttoarvonlisäyksellä (euroina), on yli 1,5, on myös arvioitava 4-numerotasolla (NACE 4 -koodi). Komissio julkistaa tämän arvioinnin tulokset.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimialat ja toimialojen osat voivat kolmen kuukauden kuluessa mainitussa alakohdassa tarkoitetusta julkistamisesta pyytää komissiota tekemään joko kvalitatiivisen arvioinnin niiden alttiudesta hiilivuodolle 4-numerotasolla (NACE 4 -koodi) tai arvioinnin, joka perustuu unionin teollisuustuotannon tilastoja varten käytettyyn tavaroiden luokitukseen 8-numerotasolla (Prodcom). Tätä varten toimialojen ja toimialojen osien on toimitettava pyynnön mukana asianmukaisesti perustellut, kattavat ja riippumattomasti todennetut tiedot, jotta komissio voi suorittaa arvioinnin.

Jos toimiala tai toimialan osa valitsee arvioinnin 4-numerotasolla (NACE 4 -koodi), se voidaan sisällyttää 1 kohdassa tarkoitettuun ryhmään 2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen kriteerien pohjalta. Jos toimiala tai toimialan osa valitsee arvioinnin 8-numerotasolla (Prodcom), se sisällytetään 1 kohdassa tarkoitettuun ryhmään, edellyttäen, että 1 kohdassa tarkoitettu kynnysarvo 0,2 ylittyy tällä tasolla.

Toimialat ja toimialojen osat, joille maksutta jaettavat päästöoikeudet lasketaan 10 a artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettujen vertailuarvojen pohjalta, voivat myös pyytää arviointia tämän kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi pyytää viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2018, että toimialan tai toimialan osan, joka on listattu komission päätöksen 2014/746/EU (*6) liitteessä luokiteltuna 6-numerotasolle tai 8-numerotasolle (Prodcom), katsotaan sisältyvän 1 kohdassa tarkoitettuun ryhmään. Tällaista pyyntöä tarkastellaan ainoastaan, jos pyynnön esittävä jäsenvaltio osoittaa, että tämän poikkeuksen soveltaminen on perusteltua kyseisen toimialan tai toimialan osan viimeisimmältä viideltä vuodelta toimittamien, asianmukaisesti perusteltujen, täydellisten, todennettujen ja tarkastettujen tietojen perusteella, ja sisällyttää kaikki asiaa koskevat tiedot pyyntöönsä. Näiden tietojen perusteella kyseinen toimiala tai toimialan osa sisällytetään mukaan niiden luokittelujen osalta, joissa heterogeenisen 4-numerotason (NACE 4 -koodi) piirissä osoitetaan, että sillä on 6-numerotasolla tai 8-numerotasolla (Prodcom) huomattavasti suurempi kaupan ja päästöjen intensiteetti, ylittäen 1 kohdassa asetetun kynnysarvon.

4.   Muiden toimialojen ja toimialojen osien osalta katsotaan, että ne voivat siirtää suuremman osan päästöoikeuksien kustannuksista tuotteiden hintoihin, ja niille myönnetään päästöoikeuksia maksutta 30 prosenttia määrästä, joka määritetään 10 a artiklan mukaisesti. Jollei 30 artiklan mukaisessa uudelleentarkastelussa toisin päätetä, maksutta jaettavia päästöoikeuksia muille toimialoille ja toimialojen osille, lukuun ottamatta kaukolämpöä, vähennetään samansuuruisilla määrillä vuoden 2026 jälkeen, jotta vuonna 2030 saavutetaan taso, jolla päästöoikeuksia ei jaeta maksutta.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019 delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun hiilivuodon riskille alttiina olevien toimialojen ja toimialojen osien määrittämisen osalta toiminnoille 4-numerotasolla (NACE 4 -koodi) siltä osin kuin se koskee tämän artiklan 1 kohtaa, käytettävissä olevien viimeisimpiä kolmea kalenterivuotta koskevien tietojen perusteella.

10 c artikla

Mahdollisuus saada siirtymäajan maksutta jaettavia oikeuksia energiantuotantoalan nykyaikaistamiseksi

1.   Poiketen siitä, mitä 10 a artiklan 1–5 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, joiden BKT asukasta kohti markkinahintoina (euroina) vuonna 2013 oli alle 60 prosenttia unionin keskiarvosta, voivat antaa laitoksille siirtymäajan maksutta jaettavia päästöoikeuksia sähköntuotantoa varten energia-alan nykyaikaistamiseksi, monipuolistamiseksi ja muuttamiseksi kestävällä tavalla. Tuettujen investointien on oltava turvalliseen ja kestävään vähähiiliseen talouteen siirtymisen sekä vuoteen 2030 ulottuvien unionin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden mukaisia ja pyrittävä Pariisin sopimuksessa ilmaistujen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen. Tässä kohdassa säädetty poikkeus päättyy 31 päivänä joulukuuta 2030.

2.   Kyseessä olevan jäsenvaltion on järjestettävä joko yhdellä kertaa tai useassa vaiheessa vuosina 2021–2030 käytävä tarjouskilpailumenettely hankkeille, joihin liittyvät investoinnit ovat kokonaismäärältään yli 12,5 miljoonaa euroa, jotta voidaan valita maksutta jaettavilla päästöoikeuksilla rahoitettavat investoinnit. Tässä tarjouskilpailumenettelyssä on

Poiketen siitä, mitä 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, jos tarjouskilpailumenettelyn kautta valittu investointi perutaan tai suunniteltua suorituskykyä ei saavuteta, varatut päästöoikeudet voidaan käyttää tarjouskilpailumenettelyn yhden ainoan lisävaiheen kautta aikaisintaan vuoden kuluttua muiden investointien rahoittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan viimeistä virkettä.

Jäsenvaltioiden, jotka aikovat hyödyntää siirtymäkauden vapaaehtoista päästöoikeuksien maksutta jakamista energia-alan nykyaikaistamiseen, on julkaistava julkista kuulemista varten viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2019 yksityiskohtaiset kansalliset kehykset, joissa esitetään tarjouskilpailumenettely, mukaan lukien ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vaiheiden suunniteltu määrä, ja valintaperusteet.

Jos alle 12,5 miljoonan euron investointeja on tarkoitus tukea maksutta jaettavilla päästöoikeuksilla ja niitä ei valita tässä kohdassa tarkoitetun tarjouskilpailumenettelyn kautta, jäsenvaltion on valittava hankkeet objektiivisten ja avointen perusteiden mukaisesti. Tämän valintaprosessin tulokset on julkistettava julkista kuulemista varten. Tällä perusteella kyseessä olevan jäsenvaltion on laadittava, julkistettava ja toimitettava komissiolle luettelo investoinneista viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2019. Jos samassa laitoksessa on toteutettu useampi kuin yksi investointi, niitä on arvioitava kokonaisuutena sen toteamiseksi, onko 12,5 miljoonan euron kynnysarvo ylitetty, paitsi jos kyseiset investoinnit ovat toisistaan riippumatta teknisesti toteutettavia tai taloudellisesti elinkelpoisia.

3.   Suunniteltujen investointien arvon on oltava vähintään maksutta jaettavien päästöoikeuksien markkina-arvo, ottaen huomioon tarve rajoittaa tähän suoraan liittyvää hintojen nousua. Markkina-arvo on päästöoikeuksien hinnan keskiarvo yhteisessä huutokauppapaikassa edeltävänä kalenterivuonna. Investoinnin asiaankuuluvista kustannuksista enintään 70:tä prosenttia voidaan tukea maksutta jaettavilla päästöoikeuksilla edellyttäen, että jäljellä olevat kustannukset ovat yksityisten oikeushenkilöiden rahoittamia.

4.   Siirtymäajan maksutta jaettavat päästöoikeudet vähennetään niiden päästöoikeuksien määrästä, jotka jäsenvaltio muutoin huutokauppaisi. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärä ei saa ylittää 40:tä prosenttia päästöoikeuksista, jotka kyseessä oleva jäsenvaltio saa 10 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla kaudella 2021–2030, jaettuna tasaisiin vuosittaisiin määriin kyseisellä kaudella.

5.   Jos jäsenvaltio käyttää 10 d artiklan 4 kohdan nojalla päästöoikeuksia, jotka on jaettu yhteisvastuullisuuden, kasvun ja yhteenliitäntöjen edistämiseksi unionissa 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, kyseinen jäsenvaltio voi tämän artiklan 4 kohdasta poiketen käyttää siirtymäajan maksutta jaettaviin päästöoikeuksiin enintään 60 prosentin kokonaismäärän kaudella 2021–2030 10 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla saaduista päästöoikeuksista, käyttäen vastaavan määrän 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti jaetuista päästöoikeuksista.

Päästöoikeudet, joita ei ole jaettu tämän artiklan mukaisesti viimeistään vuonna 2020, voidaan jakaa kaudella 2021–2030 2 kohdassa tarkoitetun tarjouskilpailumenettelyn kautta valituille investoinneille, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2019 aikeestaan olla jakamatta osaa tai kaikkia näistä päästöoikeuksista kaudella 2021–2030, ja ilmoittaa sen sijaan niiden päästöoikeuksien määrän, jotka huutokaupataan vuonna 2020. Jos tällaisia päästöoikeuksia jaetaan kaudella 2021–2030, vastaava määrä päästöoikeuksia on otettava huomioon tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettua 60 prosentin rajaa sovellettaessa.

6.   Toiminnanharjoittajille jaetaan päästöoikeudet, kun osoitetaan, että tarjouskilpailumenettelyn sääntöjen mukaisesti valittu investointi on toteutettu. Jos investointi johtaa lisääntyneeseen sähköntuotantokapasiteettiin, kyseessä olevan toiminnanharjoittajan on myös osoitettava, että se tai muu siihen yhteydessä oleva toiminnanharjoittaja on poistanut käytöstä vastaavan määrän runsaampia päästöjä aiheuttavasta sähköntuotantokapasiteetista lisääntyneen kapasiteetin käyttöönottoon mennessä.

7.   Jäsenvaltioiden on vaadittava edun saavia sähköntuottajia ja verkonhaltijoita raportoimaan viimeistään kunkin vuoden 28 päivänä helmikuuta niiden valittujen investointien täytäntöönpanosta, mukaan lukien maksutta jaettujen päästöoikeuksien ja investoinneista aiheutuneiden kulujen tasapaino ja tuettujen investointien tyypit. Jäsenvaltioiden on raportoitava tästä komissiolle, ja komissio julkistaa nämä raportit.

(*6)  Komission päätös 2014/746/EU, annettu 27 päivänä lokakuuta 2014, luettelon laatimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY nojalla niistä toimialoista ja toimialojen osista, joiden katsotaan olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille, vuosiksi 2015–2019 (EUVL L 308, 29.10.2014, s. 114).”"

16)

Lisätään artikla seuraavasti:

”10 d artikla

Modernisaatiorahasto

1.   Perustetaan kaudeksi 2021–2030 rahasto tukemaan edunsaajajäsenvaltioiden ehdottamia investointeja, mukaan lukien pienimuotoisten investointihankkeiden rahoitus, energiajärjestelmien nykyaikaistamiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi jäsenvaltioissa, joiden BKT asukasta kohden markkinahintoina oli alle 60 prosenttia unionin keskiarvosta vuonna 2013, jäljempänä ’modernisaatiorahasto’. Modernisaatiorahasto rahoitetaan 10 artiklan mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saaduilla tuloilla.

Tuettujen investointien on oltava tämän direktiivin tavoitteiden sekä vuoteen 2030 ulottuvien unionin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden ja Pariisin sopimuksessa ilmaistujen pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisia. Modernisaatiorahastosta ei anneta tukea kiinteitä fossiilisia polttoaineita käyttäville energiantuotantolaitoksille, paitsi jos kyseessä on tehokas ja kestävä kaukolämpö jäsenvaltioissa, joiden BKT asukasta kohden markkinahintoina oli alle 30 prosenttia unionin keskiarvosta vuonna 2013, edellyttäen että arvoltaan vähintään samansuuruinen määrä päästöoikeuksista käytetään 10 c artiklan mukaisiin investointeihin, jotka eivät koske kiinteitä fossiilisia polttoaineita.

2.   Vähintään 70 prosenttia modernisaatiorahastosta saatavista varoista on käytettävä tukemaan investointeja uusiutuvista energialähteistä saatavan sähkön tuotantoon ja käyttöön, energiatehokkuuden parantamiseen, lukuun ottamatta energiatehokkuutta, joka liittyy kiinteitä fossiilisia polttoaineita käyttävään energiantuotantoon, energian varastointiin ja energiaverkkojen nykyaikaistamiseen, mukaan lukien kaukolämpöverkot, sähkönsiirtoverkot sekä jäsenvaltioiden välisten yhteenliitäntöjen lisääminen, sekä tukemaan oikeudenmukaista siirtymää hiilestä riippuvaisilla alueilla edunsaajajäsenvaltioissa niin, että tuetaan työntekijöiden uudelleensijoittamista, uudelleenkoulutusta ja ammattitaidon parantamista, koulutusta, työnhakualoitteita ja aloittelevia yrityksiä käyden vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten kanssa. Myös investoinnit energiatehokkuuteen liikenteen, rakennusalan, maatalouden ja jätehuollon aloilla ovat tukikelpoisia.

3.   Edunsaajajäsenvaltiot vastaavat modernisaatiorahaston toiminnasta. EIP varmistaa, että päästöoikeudet huutokaupataan 10 artiklan 4 kohdassa säädettyjen periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti, ja vastaa tulojen hallinnoinnista. EIP siirtää tulot jäsenvaltioille komission tehtyä maksupäätöksen, jos investointimaksu on tämän artiklan 2 kohdan mukainen tai, jos investoinnit eivät kuulu tämän artiklan 2 kohdassa lueteltuihin aloihin, maksu on investointikomitean antaman suosituksen mukainen. Komissio hyväksyy päätöksensä kohtuullisessa ajassa. Tulot jaetaan jäsenvaltioiden kesken liitteessä II b vahvistettujen osuuksien mukaan tämän artiklan 6–12 kohdan mukaisesti.

4.   Mikä tahansa jäsenvaltio, jota asia koskee, voi käyttää 10 c artiklan 4 kohdan mukaisen myönnettyjen maksutta jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärän tai osan siitä sekä 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti yhteisvastuullisuuden, kasvun ja yhteenliitäntöjen edistämiseksi unionissa jaetun määrän tai osan siitä 10 d artiklan mukaisesti tukeakseen modernisaatiorahaston puitteissa investointeja ja lisäten näin kyseiselle jäsenvaltiolle jaettuja resursseja. Kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2019 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 10 c artiklan ja 10 d artiklan mukaisesti käytettävät päästöoikeuksien määrät.

5.   Modernisaatiorahastoa varten perustetaan investointikomitea. Investointikomiteassa on edustaja kustakin edunsaajajäsenvaltiosta, komissiosta ja EIP:stä sekä kolme edustajaa, jotka muut jäsenvaltiot valitsevat viiden vuoden ajaksi. Sen puheenjohtajana toimii komission edustaja. Yksi edustaja kustakin sellaisesta jäsenvaltiosta, joka ei ole investointikomitean jäsen, voi osallistua komitean kokouksiin tarkkailijana.

Investointikomitean on toimittava avoimesti. Investointikomitean kokoonpano ja sen jäsenten ansioluettelot ja sidonnaisuusilmoitukset asetetaan yleisön saataville ja niitä päivitetään tarvittaessa.

6.   Ennen kuin edunsaajajäsenvaltio päättää rahoittaa investoinnin osuudestaan modernisaatiorahastossa, sen on esitettävä investointihanke investointikomitealle ja EIP:lle. Kun EIP vahvistaa investoinnin kuuluvan 2 kohdassa lueteltuihin aloihin, jäsenvaltio voi rahoittaa investointihankkeen osuudestaan.

Jos rahastosta rahoitettavaksi ehdotettu investointi energiajärjestelmien nykyaikaistamiseksi ei kuulu 2 kohdassa lueteltuihin aloihin, investointikomitea arvioi kyseisen investoinnin teknisen toteutettavuuden ja taloudellisen elinkelpoisuuden, mukaan lukien sen saavuttamat päästövähennykset, ja antaa suosituksen investoinnin rahoittamisesta modernisaatiorahastosta. Investointikomitea varmistaa, että kaikki kaukolämpöön liittyvät investoinnit saavuttavat huomattavan parannuksen energiatehokkuudessa ja päästövähennyksissä. Kyseiseen suositukseen voi sisältyä ehdotuksia sopivista rahoitusvälineistä. Modernisaatiorahastosta saatavilla varoilla voidaan tukea enintään 70:ää prosenttia sellaisen investoinnin kustannuksista, joka ei kuulu 2 kohdassa lueteltuihin aloihin, edellyttäen, että jäljellä olevat kustannukset ovat yksityisten oikeushenkilöiden rahoittamia.

7.   Investointikomitea pyrkii hyväksymään suosituksensa yksimielisesti. Jos investointikomitea ei pysty tekemään päätöstä yksimielisesti puheenjohtajan asettamaan määräaikaan mennessä, se tekee päätöksen yksinkertaisella enemmistöllä.

Jos EIP:n edustaja ei hyväksy investoinnin rahoittamista, suositus hyväksytään ainoastaan, jos kaikkien jäsenten kahden kolmasosan enemmistö puoltaa sitä. Sen jäsenvaltion edustajalla, jossa investointi tehdään, ja EIP:n edustajalla ei ole oikeutta käyttää ääniään tässä tapauksessa. Tätä alakohtaa ei sovelleta, kun kyseessä ovat pienimuotoiset hankkeet, joita rahoitetaan kansallisen kehityspankin lainoilla tai avustuksilla, joilla edistetään erityisiä tavoitteita palvelevan kansallisen ohjelman täytäntöönpanoa modernisaatiorahaston tavoitteiden mukaisesti, edellyttäen, että ohjelmassa käytetään enintään kymmenen prosenttia liitteessä II b esitetystä jäsenvaltioiden osuudesta.

8.   Kaikki 6 ja 7 kohdan nojalla tehtävät EIP:n tai investointikomitean toimet tai suositukset on tehtävä kohtuullisessa ajassa, ja niissä on ilmoitettava niiden perusteena olevat syyt. Tällaiset toimet ja suositukset on julkistettava.

9.   Edunsaajajäsenvaltiot vastaavat valittujen hankkeiden toteuttamisen seurannasta.

10.   Edunsaajajäsenvaltioiden on raportoitava vuosittain komissiolle modernisaatiorahastosta rahoitetuista investoinneista. Raportti on julkistettava, ja sen on sisällettävä

11.   Investointikomitea raportoi komissiolle vuosittain investointien arvioinnista saaduista kokemuksista. Komissio tarkistaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 investointikomitean havainnot huomioon ottaen 2 kohdassa tarkoitetut hankkeiden alat ja perusteet, joihin investointikomitean suositukset pohjautuvat.

12.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä modernisaatiorahaston toiminnan yksityiskohtaisista säännöistä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

17)

Lisätään 11 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Luettelo laitoksista, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan viiden vuoden ajan 1 päivästä tammikuuta 2021, on toimitettava viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2019, ja tämän jälkeen on toimitettava joka viides vuosi luettelot kustakin seuraavasta viiden vuoden kaudesta. Kussakin luettelossa on oltava tiedot tuotantotoiminnasta, lämmön ja kaasujen siirroista, sähköntuotannosta ja päästöistä tuotantolaitoksen osan tasolla luettelon toimittamista edeltäviltä viideltä kalenterivuodelta. Maksutta jaettavia päästöoikeuksia annetaan ainoastaan laitoksille, joista toimitetaan kyseiset tiedot.”

18)

Kumotaan 11 a artiklan 8 ja 9 kohta.

19)

Kumotaan 11 b artiklan 7 kohta.

20)

Lisätään 12 artiklan 4 kohtaan virkkeet seuraavasti:

”Jos sähköntuotantokapasiteettia suljetaan jäsenvaltioiden alueella kansallisten lisätoimenpiteiden vuoksi, jäsenvaltiot voivat mitätöidä päästöoikeuksia 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta huutokaupattavasta kokonaismäärästään enintään määrän, joka vastaa asianomaisen laitoksen todennettuja keskimääräisiä päästöjä viiden vuoden aikana ennen sulkemista. Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tällaisesta suunnitellusta mitätöinnistä 10 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten mukaisesti.”

21)

Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

Päästöoikeuksien voimassaolo

Päästöoikeudet, jotka myönnetään 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen, ovat voimassa rajoittamattoman ajan. Päästöoikeuksissa, jotka myönnetään 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen, on oltava maininta siitä, minä kymmenvuotiskautena 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen ne myönnettiin, ja niiden on oltava voimassa kyseisen kauden ensimmäisestä vuodesta alkaen syntyneiden päästöjen osalta.”

22)

Korvataan 14 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä yksityiskohtaisista järjestelyistä, jotka koskevat päästöjen sekä tarvittaessa liitteessä I lueteltuja toimia koskevien tietojen tarkkailua ja raportointia sekä sellaista tonnikilometritietojen tarkkailua ja raportointia 3 e tai 3 f artiklan soveltamista varten, joka perustuu liitteessä IV vahvistettuihin tarkkailua ja raportointia koskeviin periaatteisiin ja tämän artiklan 2 kohdassa vahvistettuihin vaatimuksiin. Näissä täytäntöönpanosäädöksissä on täsmennettävä myös kunkin kasvihuonekaasun ilmastoa lämmittävä potentiaali kyseisen kaasun tarkkailu- ja raportointivaatimuksissa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

23)

Korvataan 15 artiklan kolmas, neljäs ja viides kohta seuraavasti:

”Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä päästöraporttien todentamisesta liitteessä V vahvistettujen periaatteiden perusteella sekä todentajien akkreditoinnista ja valvonnasta. Komissio voi myös antaa täytäntöönpanosäädöksiä ilma-alusten käyttäjien 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamien raporttien ja 3 e ja 3 f artiklan mukaisten hakemusten todentamisesta, todentajien käyttämät todentamismenettelyt mukaan lukien. Niissä säädetään tarkemmin akkreditoinnin, akkreditoinnin peruuttamisen ja vastavuoroisen tunnustamisen edellytyksistä sekä tarvittaessa akkreditointielinten vertaisarvioinnista.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

24)

Korvataan 16 artiklan 12 kohta seuraavasti:

”12.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä tässä artiklassa tarkoitettujen menettelyjen yksityiskohtaisista säännöistä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

25)

Korvataan 19 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi säätämällä kaikista tarpeellisista vaatimuksista, jotka koskevat unionin rekisteriä 1 päivänä tammikuuta 2013 alkavaa päästökauppakautta ja sen jälkeisiä kausia varten; rekisteri koostuu standardoiduista sähköisistä tietokannoista, joiden yhteisten tietoelementtien avulla voidaan seurata tapauksen mukaan päästöoikeuksien myöntämistä, hallussapitoa, siirtämistä ja mitätöimistä ja taata tarvittaessa yleisölle oikeus tutustua tietoihin ja varmistaa luottamuksellisuus. Näissä delegoiduissa säädöksissä on annettava myös säännöksiä, joilla pannaan täytäntöön päästöoikeuksien keskinäinen tunnustaminen päästökauppajärjestelmiä yhdistävissä sopimuksissa.”

26)

Muutetaan 21 artikla seuraavasti:

27)

Korvataan 22 artikla seuraavasti:

”22 artikla

Liitteiden muuttaminen

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteiden muuttamiseksi tarvittaessa, lukuun ottamatta liitteitä I, II a ja II b, 21 artiklan mukaisten kertomusten sekä tämän direktiivin soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella. Liitteitä IV ja V voidaan muuttaa päästöjä koskevan tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen parantamiseksi.”

28)

Lisätään artikla seuraavasti:

”22 a artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (*7) 26 artiklalla perustettu ilmastonmuutoskomitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (*8) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

(*7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13)."

(*8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).”"

29)

Korvataan 23 artikla seuraavasti:

”23 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 8 päivästä huhtikuuta 2018 määräämättömäksi ajaksi 3 d artiklan 3 kohdassa, 10 artiklan 4 kohdassa, 10 a artiklan 1 ja 8 kohdassa, 10 b artiklan 5 kohdassa, 19 artiklan 3 kohdassa, 22 artiklassa, 24 artiklan 3 kohdassa, 24 a artiklan 1 kohdassa, 25 a artiklan 1 kohdassa ja 28 c artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 d artiklan 3 kohdassa, 10 artiklan 4 kohdassa, 10 a artiklan 1 ja 8 kohdassa, 10 b artiklan 5 kohdassa, 19 artiklan 3 kohdassa, 22 artiklassa, 24 artiklan 3 kohdassa, 24 a artiklan 1 kohdassa, 25 a artiklan 1 kohdassa ja 28 c artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (*9) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 3 d artiklan 3 kohdan, 10 artiklan 4 kohdan, 10 a artiklan 1 ja 8 kohdan, 10 b artiklan 5 kohdan, 19 artiklan 3 kohdan, 22 artiklan, 24 artiklan 3 kohdan, 24 a artiklan 1 kohdan, 25 a artiklan 1 kohdan ja 28 c artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

(*9)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.”"

30)

Muutetaan 24 artikla seuraavasti:

31)

Muutetaan 24 a artikla seuraavasti:

32)

Kumotaan 25 artiklan 2 kohta.

33)

Korvataan 25 a artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta seuraavasti:

”Jos kolmas maa hyväksyy toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää kyseisestä kolmannesta maasta lähtevien ja unioniin saapuvien lentojen ilmastovaikutuksia, komissio tarkastelee kyseistä kolmatta maata ja 22 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komiteassa olevia jäsenvaltioita kuultuaan käytettävissä olevia vaihtoehtoja, jotta mahdollistettaisiin EU:n päästökauppajärjestelmän ja kyseisen maan toimenpiteiden optimaalinen vuorovaikutus.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteen I muuttamiseksi, jonka seurauksena kyseisestä kolmannesta maasta saapuvat lennot eivät kuulu liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan, tai säätää liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan tehtävistä muista muutoksista, joita edellytetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan nojalla tehdyssä sopimuksessa, ei kuitenkaan soveltamisalan osalta.”

34)

Korvataan 27 artiklan 3 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Tällaiset laitokset säilyvät EU:n päästökauppajärjestelmässä sen 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jakson loppuun saakka, jona se on otettu takaisin järjestelmään.”

35)

Lisätään artikla seuraavasti:

”27 a artikla

Laitosten, joiden päästöt ovat alle 2 500 tonnia, vapaaehtoinen jättäminen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle

1.   Jäsenvaltiot voivat jättää EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle laitokset, joiden asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle raportoimat päästöt, ottamatta huomioon päästöjä biomassasta, ovat alle 2 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia kunakin kolmena a alakohdassa tarkoitettua ilmoittamista edeltävänä vuonna edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio:

2.   Kun laitos otetaan takaisin EU:n päästökauppajärjestelmään tämän artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, sille annetaan kaikki 10 a artiklan mukaisesti jaettavat päästöoikeudet alkaen vuodesta, jolloin laitos otetaan takaisin järjestelmään. Tällaiselle laitokselle jaettavat päästöoikeudet on vähennettävä määrästä, joka sen jäsenvaltion, jossa laitos sijaitsee, on 10 artiklan 2 kohdan nojalla huutokaupattava.

3.   Jäsenvaltiot voivat jättää EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle myös huippu- tai varayksiköt, joiden toiminta-aika oli enintään 300 käyttötuntia vuodessa kunakin kolmena 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ilmoittamista edeltävänä vuonna, samoin edellytyksin kuin 1 ja 2 kohdassa.”

36)

Korvataan 28 c artikla seuraavasti:

”28 c artikla

Tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevat säännökset maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen soveltamiseksi

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi koskien asianmukaista päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista, jotta ICAOn maailmanlaajuinen markkinaperusteinen toimenpide voidaan panna täytäntöön kaikilla sen kattamilla reiteillä. Kyseisten delegoitujen säädösten on perustuttava ICAOn hyväksymiin asiaa koskeviin välineisiin, niiden on vältettävä kilpailun vääristymistä ja niiden on oltava johdonmukaisia 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säädösten periaatteiden kanssa, ja niillä on varmistettava, että toimitettavat päästöraportit todennetaan 15 artiklassa säädettyjen todentamista koskevien periaatteiden ja kriteerien mukaisesti.”

37)

Korvataan 30 artikla seuraavasti:

”30 artikla

Uudelleentarkastelu ottaen huomioon Pariisin sopimuksen täytäntöönpano ja muiden merkittävien talouksien päästöoikeusmarkkinoiden kehittäminen

1.   Tätä direktiiviä tarkastellaan säännöllisesti uudelleen ottaen huomioon kansainvälinen kehitys ja pyrkimykset Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.   Myös 10 a ja 10 b artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä eräiden sellaisten energiaintensiivisten teollisuudenalojen tukemiseksi, jotka saattavat olla alttiina hiilivuodolle, tarkastellaan säännöllisesti uudelleen ottaen huomioon muiden merkittävien talouksien ilmastopoliittiset toimenpiteet. Tässä yhteydessä komissio tarkastelee myös, olisiko välillisten kustannusten hyvittämiseen liittyviä toimenpiteitä yhdenmukaistettava edelleen.

3.   Komissio raportoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle aina Pariisin sopimuksen mukaisesti tehtävän maailmanlaajuisen tilannekatsauksen jälkeen, tarkastellen erityisesti unionin lisäpolitiikkojen ja -toimenpiteiden tarvetta ottaen huomioon unionin ja sen jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästöjen tarpeelliset vähennykset, myös suhteessa 9 artiklassa tarkoitettuun lineaarisen määrään. Komissio voi tehdä Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarvittaessa ehdotuksia tämän direktiivin muuttamisesta.

4.   Komissio esittää ennen 1 päivää tammikuuta 2020 päivitetyn analyysin ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista sekä tarvittaessa ehdotuksen siitä, miten näihin vaikutuksiin voitaisiin parhaiten puuttua.”

38)

Poistetaan direktiivin 2003/87/EY liitteestä II a Belgiaa, Italiaa, Luxemburgia ja Ruotsia koskevat kohdat.

39)

Korvataan direktiivin 2003/87/EY liite II b tämän direktiivin liitteessä I olevalla tekstillä.

40)

Muutetaan direktiivin 2003/87/EY liite IV tämän direktiivin liitteen II mukaisesti.

1)

Lisätään 5 kohdan ensimmäiseen alakohtaan virke seuraavasti:

”Ensimmäisestä ja toisesta virkkeestä poiketen kyseisissä virkkeissä tarkoitetut prosenttiluvut ja 100 miljoonaa päästöoikeutta kaksinkertaistetaan 31 päivään joulukuuta 2023 saakka.”

2)

Lisätään kohta seuraavasti:

”5 a.   Ellei 3 artiklan mukaisesti toteutetussa ensimmäisessä uudelleentarkastelussa toisin päätetä, vuodesta 2023 alkaen ne varannossa säilytettävät päästöoikeudet, joiden määrä ylittää edeltävänä vuonna huutokaupattujen päästöoikeuksien kokonaismäärän, eivät enää ole voimassa.”