(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Itävalta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (2), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Itävalta kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Itävallan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1–2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Itävaltaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Itävallan edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Itävalta toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa 25 päivänä huhtikuuta 2018 ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 21 päivänä maaliskuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Itävaltaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Vuoden 2018 vakausohjelmassa hallitus odottaa julkisen talouden rahoitusaseman paranevan 0,7 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2017 0,4 prosentin ylijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite – joka vuodesta 2017 alkaen on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen – saavutetaan ennusteiden mukaan vuonna 2019. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan asteittain niin, että kun se vuonna 2017 oli 78,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, vuonna 2022 se on 62,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuonna 2018 suotuisa ja sen jälkeen uskottava. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin suunnitelman pääasialliset riskit liittyvät vuodesta 2020 alkaen suunniteltuihin päätösperäisiin toimenpiteisiin, kuten ilmoitettuun henkilötuloveron uudistukseen, joiden nettomääräisiä talousarviovaikutuksia ei ole vielä täysin täsmennetty.

(7)

Vakausohjelman mukaan poikkeuksellisen pakolaisvirran ja turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden vaikutus julkiseen talouteen on merkittävä. Vakausohjelmassa annetaan riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Komission mukaan hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2017 poikkeuksellisen pakolaisvirran osalta 0,03 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun taas turvallisuuteen liittyvistä toimenpiteistä ei aiheutunut lisäkustannuksia. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä pakolaisvirta samoin kuin vakava terroriuhka ovat epätavallisia tapahtumia, joiden vaikutus Itävallan julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeutusta on vuoden 2017 osalta siksi pienennetty pakolaisiin liittyvien lisäkustannusten huomioon ottamiseksi.

(8)

Neuvosto suositti 11 päivänä heinäkuuta 2017 Itävallalle sen varmistamista, että poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta vuonna 2018 rajoittuu sallittuun poikkeamaan, joka liittyy poikkeuksellisen pakolaisvirran ja turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden aiheuttamiin vaikutuksiin julkiseen talouteen. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 3,3 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia vuonna 2018. Tällöin rakenteellisen rahoitusaseman sallittu heikkeneminen olisi 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kun otetaan huomioon myönnetyt poikkeamat, komission kevään 2018 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan jonkin verran vuonna 2018 ja vuosina 2017 ja 2018 yhdessä tarkasteltuina.

(9)

Itävallan pitäisi vuonna 2019 saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa, kun otetaan huomioon sallitut poikkeamat, jotka liittyvät poikkeuksellisiin tapahtumiin, joiden takia myönnetään tilapäinen poikkeama. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 2,9 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia. Tällöin rakenteellinen rahoitusasema paranisi 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, komission kevään 2018 talousennusteen mukaan vaarana on, että Itävalta poikkeaa tästä vaatimuksesta merkittävästi vuonna 2019 vuosien 2018 ja 2019 poikkeamien vuoksi. Samaan aikaan Itävallan arvioidaan olevan 0,1 prosentin päässä keskipitkän aikavälin tavoitteestaan vuonna 2019. Lisäksi Itävallan ennustetaan noudattavan velkasääntöä vuosina 2018 ja 2019. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Itävallan on oltava valmis toteuttamaan lisätoimia, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen vuonna 2018, ja että vuonna 2019 olisi toteutettava tarvittavat toimet, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia voidaan noudattaa.

(10)

Vuoden 2018 ikääntymisraportin mukaan eläke-, terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitomenojen ennustettu kasvu merkitsee keskisuurta riskiä julkisen talouden kestävyydelle keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Itävallan julkiset eläkemenot (13,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016) ylittävät unionin keskiarvon (11,2 prosenttia), ja niiden odotetaan vuoteen 2070 mennessä kasvavan 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen (unionin keskiarvo – 0,2 %). Viimeaikaisissa uudistuksissa on onnistuttu luomaan kannustimia myöhäisemmälle eläkkeelle siirtymiselle. Ellei lakisääteistä eläkeikää nosteta, etuuksien kertymisen jatkuminen pidemmän työuran aikana ei kuitenkaan paranna pitkän aikavälin kestävyyttä. Naisten lakisääteinen eläkeikä, joka on 60 vuotta, on unionin alhaisimpia. Naisten lakisääteistä eläkeikää nostetaan vähitellen vuodesta 2024 alkaen, ja se nousee samalle tasolle miesten lakisääteisen eläkeiän kanssa vasta vuonna 2033. Lakisääteisen eläkeiän nostaminen ja varhaiseläkkeelle pääsyn rajoittaminen auttaisivat varmistamaan eläkejärjestelmän kestävyyden väestön ikääntyessä.

(11)

Julkiset terveydenhuoltomenot (7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016) ylittävät unionin keskiarvon (6,8 prosenttia), ja niiden odotetaan kasvavan vuoteen 2070 mennessä 1,3 prosenttia suhteessa BKT:hen eli unionin keskiarvoa (0,9 prosenttia) voimakkaammin. Tämän seurauksena julkiset terveydenhuoltomenot nousisivat vuoteen 2070 mennessä 8,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Pitkäaikaishoitomenojen ennustetaan kaksinkertaistuvan 1,9 prosentista 3,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2070 mennessä. Menokattojen käyttöönotto taloudellista tasausta koskevassa laissa vuodelta 2017 ja uudistus, joka vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja vähentää riippuvuutta sairaalasektorista, ovat alkaneet vaikuttaa kestävyysongelmaan. Edelleen suuri sairausvakuutustoimistojen määrä viittaa siihen, että hallinnossa ja hallinnollisissa kustannuksissa on mahdollista tehdä lisäsäästöjä. Lisäksi tehokkaammat julkiset hankinnat (esim. unionin laajuiset tarjouskilpailut, muiden tekijöiden kuin hinnan käyttäminen sopimuksentekoperusteina ja alueiden rajat ylittävä tarjouskilpailujen yhdistäminen) auttaisivat parantamaan laatua ja kustannustehokkuutta. Pitkäaikaishoidossa viimeaikaisten toimenpiteiden, joista voidaan mainita päätös lakkauttaa ihmisten yksityisomaisuuden käyttö pitkäaikaisen vuodeosastohoidon rahoittamiseen, odotetaan ennemminkin lisäävän kuin hillitsevän menoja.

(12)

Taloudellista tasausta koskevalla lailla vuodelta 2017 on osaltaan edistetty hallinnon eri tasojen välisten rahoitussuhteiden yksinkertaistamista ottamalla käyttöön tehtävälähtöinen rahoitus, yksinkertaistamalla hallintotasojen välisiä tulonsiirtoja ja osoittamalla osavaltioille oma tulonlähde. Näistä uudistuksista huolimatta julkisen talouden kehys on edelleen vaikeaselkoinen, ja meno- ja veronkantovastuiden välinen merkittävä epäsuhta jatkuu, minkä vuoksi kannustimet tehokkuuden lisäämiseen ovat heikot kansallista tasoa alemmalla tasolla.

(13)

Vuoden 2016 verouudistuksesta huolimatta työhön kohdistuu edelleen suuri verorasitus, joka kasvaa asteittain, jos veroluokkia ei sidota inflaatioon. Korkeamman tulotason palkansaajat hyötyivät suhteellisesti enemmän uudistuksesta kuin pienituloiset, ja pienituloisten verorasitus on edelleen suuri. Lisäksi miehet hyötyivät verouudistuksesta enemmän kuin naiset. Kasvun kannalta vähemmän haitallisina pidetyt tulonlähteet, kuten juoksevat kiinteistöverot, näyttävät olevan liian vähän hyödynnettyjä, mikä johtuu suurelta osin vanhentuneesta veroperustasta. Juoksevista kiinteistöveroista saatavat tulot ovat Itävallassa alhaiset (0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun unionin keskiarvo vuonna 2016 oli 1,6 prosenttia). Verorasituksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta vähemmän haitallisiin tulonlähteisiin voisi osaltaan auttaa ratkaisemaan tämän ongelman.

(14)

Työmarkkinat toimivat hyvin, mutta tiettyihin ryhmiin (kuten naiset ja maahanmuuttajataustaiset henkilöt) liittyy edelleen haasteita. Vaikka naisten työllisyysaste on yleisesti ottaen korkea, naisten työmarkkinatulokset ovat edelleen melko heikot, jos niitä mitataan kokoaikaisina työpaikkoina. Osa-aikatyötä tekevien naisten osuus (ikäryhmässä 20–64) oli 47,9 prosenttia vuonna 2017, mikä on edelleen yksi unionin korkeimmista (unionin keskiarvo 31,1 prosenttia). Virallisten lastenhoitopalvelujen saatavuuteen liittyvät ongelmat, erityisesti kaupunkien ulkopuolella, vaikuttavat tähän tulokseen. Osa-aikatyötä tekevien naisten suuri osuus, joka johtuu pitkälti siitä, että naiset tekevät tärkeää palkatonta työtä kuten hoitavat lapsia ja sukulaisia, sekä naisten alhaisemmat tuntipalkat edistävät sukupuolten välistä pysyvästi suurta palkkaeroa. Tällä on suora vaikutus naisille kertyvään eläkkeeseen, mikä johtaa suureen eläke-eroon.

(15)

Muita heikommassa asemassa olevien oppilaiden oppimistulokset eivät ole parantuneet. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja muiden oppilaiden oppimistulosten välinen ero on edelleen suuri. Valtakunnalliset kokeet vuonna 2016 vahvistivat, että noin neljäsosa 8-luokkalaisista ei täytä oppimisvaatimuksia saksan kielellä tai täyttää ne vain osittain. Viimeaikaiset kansainväliset kokeet ovat myös vahvistaneet, että alemmista sosioekonomisista ryhmistä tulevat tai maahanmuuttajataustaiset jäävät yhä enemmän jälkeen lukutaidossa. Kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman (PISA) vuoden 2012 ja vuoden 2015 tulosten vertailu osoittaa, että heikosti menestyvien osuus kasvoi kaikilla tarkastelluilla kolmella ydinalueella eli matematiikassa, lukemisessa ja luonnontieteissä. Syntyjään itävaltalaiset oppilaat menestyvät niin paljon ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia paremmin, että tasoero vastaa lähes kolmea kouluvuotta.

(16)

Tuottavuus on Itävallassa korkea, mutta tuottavuuden kasvu on ollut viime vuosina heikkoa huolimatta maan huomattavista ponnisteluista, kuten investoinneista tutkimukseen ja kehitykseen ja startup-yrityksiä koskevan kehyksen parantamisesta. Muut keinot, joilla tuetaan tuottavuuden kasvua, liittyvät yritysten digitalisaatioon, yritysten kasvuun ja palvelualan kilpailuun. Itävallassa on merkittäviä markkinoille pääsyn esteitä ja rajoittavia sääntöjä, jotka liittyvät yrityspalveluihin ja säänneltyihin ammatteihin. Tällaisia ovat esimerkiksi erityiset osakkeenomistusta koskevat vaatimukset, lukuisat varatut toiminnot ja monialayrityksiä koskevat rajoitukset. Jatkuvat pyrkimykset vähentää rasitteita ja suunniteltu Itävallan elinkeinolupalain (Gewerbeordnung) arviointi ovat tärkeitä välineitä, joiden avulla voidaan puuttua tähän ongelmaan.

(17)

Kilpailun lisääminen palvelualalla auttaisi vastaamaan haasteisiin, joita Itävallalla on digitaaliteknologian ja digitaalisten liiketoimintamallien levittämisessä etenkin mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Näiden yritysten digitalisaatio on erityisen tärkeää Itävallassa, koska ne muodostavat Itävallan talouden selkärangan. Sellaiset aloitteet kuin ”KMU Digital” ja ”AT:net” sekä digitaalialan etenemissuunnitelman täytäntöönpano ovat keskeisen tärkeitä. Toinen ongelma liittyy yritysten ja erityisesti erittäin innovatiivisten yritysten toiminnan laajentamiseen. Myöhemmän vaiheen rahoitus, esimerkiksi riskipääomarahoituksen muodossa ja kasvuyritysten mahdollisuutena saada rahoitusta julkisilta pääomamarkkinoilta, muodostaa pullonkaulan. Nopeasti kasvavat yritykset ovat olennaisen tärkeitä uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien, myös digitaalisten, levittämisen ja siten tuottavuuden kasvun kannalta.

(18)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Itävallan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Itävallalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Itävallan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (5) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

2.