(1)

Komissio pyysi kantelun perusteella 28 päivänä marraskuuta 2011 päivätyllä faksilla Ranskan viranomaisia toimittamaan kaikki arviointia varten tarvittavat tiedot 30 päivänä joulukuuta 2005 annetun lain nro 2005–1720 25 pykälän mukaisesti Établissement national des produits de l'agriculture et de la mer -instituutin (FranceAgriMer) hyväksi perittävästä maksusta, jäljempänä ’maksu’, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 107 ja 108 artiklan perusteella. Ranskan viranomaisilla oli kuukauden määräaika kyseisten tietojen toimittamista varten.

(2)

Ranska pyysi komissiolta 11 päivänä joulukuuta 2011 päivätyllä kirjeellä määräajan pidentämistä 1 päivään helmikuuta 2012.

(3)

Komissio myönsi pyydetyn määräajan pidennyksen 12 päivänä joulukuuta 2011 lähettämällään faksilla.

(4)

Ranska toimitti 14 päivänä helmikuuta 2012 komissiolle sähköpostitse 28 päivänä marraskuuta 2011 pyydetyt tiedot.

(5)

Komissio ilmoitti Ranskan viranomaisille 5 päivänä maaliskuuta 2012 päivätyllä faksilla ilmoittamatonta tukea koskevan menettelyn aloittamisesta numerolla SA.34433 (2012-NN), koska maksua oli alettu soveltaa ilman, että tuesta olisi ilmoitettu komissiolle SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan nojalla ja ilman tämän hyväksyntää. Komissio ilmoitti Ranskan viranomaisille 14 päivänä kesäkuuta 2012 päivätyllä faksilla mainitun menettelyn laajentamisesta, koska käytettävissä olevien tietojen analyysistä oli ilmennyt, että vähämerkityksistä tukea koskevaa asetusta oli sovellettu epätarkoituksenmukaisesti: ilmoittamattomaksi tueksi oli muutettu sellainen toimenpide, joka vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen asianmukaisen soveltamisen myötä ei olisi ollut SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(6)

Komissio ilmoitti Ranskalle 4 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä (1)3 päivänä lokakuuta 2012 päivätystä päätöksestään aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukainen menettely maksun soveltamisesta. Komissio pyysi Ranskan viranomaisia esittämään huomautuksensa menettelyn aloittamisesta kuukauden kuluessa.

(7)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2). Komissio pyysi asianomaisia esittämään toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

(8)

Komissio ei ole saanut huomautuksia asianomaisilta osapuolilta.

(9)

Ranska pyysi komissiota 16 päivänä lokakuuta 2012 lähetetyllä sähköpostilla pidentämään kuukaudella (4 päivään joulukuuta 2012) määräaikaa, joka Ranskalle oli myönnetty SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista koskevan vastauksen antamista varten.

(10)

Komissio myönsi pyydetyn määräajan pidennyksen 18 päivänä lokakuuta 2012 lähettämällään faksilla.

(11)

Ranska toimitti komissiolle sähköpostitse 5 päivänä joulukuuta 2012 vastauksensa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta.

(12)

Komission yksiköt ja Ranskan viranomaiset kokoontuivat tämän vastauksen analysoinnin jälkeen 12 päivänä joulukuuta 2012 selvittämään asiakirja-aineiston tiettyjä kohtia. Kyseisen tapaamisen seurauksena komissio pyysi lisätietoja 15 tammikuuta 2013 päivätyllä faksilla.

(13)

Ranska toimitti komissiolle sähköpostitse 18 päivänä helmikuuta 2013 kirjeen, joka sisälsi 15 päivänä tammikuuta 2013 pyydetyt lisätiedot. Ranskan viranomaiset toimittivat uusia tietoja 23 päivänä kesäkuuta 2016 vastauksena 8 päivänä lokakuuta 2015 komission esittämään pyyntöön sekä 20 päivänä tammikuuta 2017 vastauksena 19 päivänä lokakuuta 2016 komission esittämään pyyntöön.

(14)

Joulukuun 30 päivänä 2005 annetun lain nro 2005–1720 (vuoden 2005 lisätalousarviota korjaava laki) 25 pykälässä otetaan käyttöön France AgriMerin hyväksi perittävä maksu kyseisen instituutin maitotuotemarkkinoiden osalta toteuttamien toimien rahoittamiseksi. Lain viimeisin konsolidoitu versio on laadittu 1 päivänä tammikuuta 2012.

(15)

Maksun joutuvat maksamaan ne maidontuottajat, joilla on neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1788/2003 (3) tarkoitettu suoramyyntiin oikeuttava tilakohtainen viitemäärä, sekä maidon ostajat. Maksu perustuu

(16)

Maksu voi oikeuttaa kumulatiivisiin korvauksiin (4). Maksun määräytymisperuste on viitekauden aikana tapahtuva maidon toimittaminen tai maidon tai maitotuotteiden suoramyynti. Esimerkiksi maksun perimisestä tuottajakohtaisen kiintiönsä markkinointivuonna 2009–2010 ylittäneiltä ostajilta ja maidontuottajilta 17 päivänä elokuuta 2010 annetun määräyksen 4 pykälässä säädetään, että France AgriMer palauttaa, jos markkinointivuoden 2009–2010 lopussa kansallisella tasolla on käytettävissä olevia varoja, ostajille osan maksusta, joka niille maitoa toimittaneiden tuottajien on täytynyt maksaa, seuraavien ehtojen mukaisesti:

(17)

Jos tuottajalta peritään asetuksen (EY) N:o 1788/2003 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maksu, France AgriMerin perimän maksun suorittamista ei vaadita kyseisten määrien osalta. Kyseisen säännöksen nojalla peritään yhdentoista 1 päivänä huhtikuuta 2004 alkavan peräkkäisen kahdentoista kuukauden jakson aikana maksu kyseisten kahdentoista kuukauden aikana kaupan pidettävistä lehmänmaidosta ja muista maitotuotteista, kun niiden määrät ylittävät kansalliset viitemäärät.

(18)

Maksuksi vahvistetaan 100:aa maitokiloa kohti 28,54 euroa markkinointivuodeksi 2006–2007 ja 27,83 euroa sitä seuraaviksi markkinointivuosiksi.

(19)

Maksusta saaduilla tuotoilla rahoitetaan maidontuotannosta osittain tai kokonaan luopumista maidontuotannon lopettamistuen (ACAL) avulla. Käytännössä edunsaaja saa litrakohtaisen korvauksen France AgriMerilta, joka on julkinen elin. Muita maidontuotannon lopettamistuen rahoituslähteitä ovat kiintiöiden erityisestä siirtojärjestelmästä, jäljempänä ’TSST’ (6), saadut tuotot, valtion talousarvio sekä mahdollisesti paikallisyhteisöjen rahastot. Osa maksusta saaduista tuotoista on käytetty sellaisten maitoalan yritysten avustamiseksi, joiden on täytynyt hävittää polykloorattujen bifenyylien (PCB-yhdisteet) saastuttamaa maitoa markkinointivuonna 2007–2008. Ranskan viranomaisten mukaan tätä rahoitusta on myönnetty komission asetuksesta (EY) N:o 1998/2006 (7) johtuvan vähämerkityksisen tuen järjestelmän puitteissa.

(20)

Maidontuotannon lopettamistuen määrä lasketaan seuraavasti:

(21)

Maksusta saadut tuotot ja niiden käyttö markkinointivuoteen 2010–2011 mennessä:

(22)

Komissio aloitti SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn seuraavista syistä:

(23)

Ranskan viranomaiset korostavat sähköpostitse 5 päivänä joulukuuta 2012 toimittamassaan kirjeessä ensinnäkin, että yhteistä markkinajärjestelyä koskevassa unionin lainsäädännössä on oikeusperusta maidontuotannon lopettamistukia varten. Kyseisestä oikeusperustasta säädetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 75 artiklan 1 kohdan a alakohdassa (8). Sen mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää tuottajille, jotka sitoutuvat lopettamaan pysyvästi maidontuotantonsa kokonaan tai osittain, yhtenä tai useampana vuotuisena eränä maksettavan korvauksen ja siirtää näin vapautuneet tilakohtaiset kiintiöt kansalliseen varantoon. Tätä artiklaa sovelletaan Ranskan viranomaisten mukaan riippumatta muista maitokiintiöiden hallinnointia koskevista säännöksistä ja mahdollisen maksun soveltamisesta kiintiön ylittymisen yhteydessä.

(24)

Ranskan viranomaiset viittaavat komission kantaan, jonka mukaan maidontuotannosta luopumisen rahoittaminen vastaa ensinäkemältä valtiontuen määritelmää, ja tähdentävät, ettei ennen vuotta 2007 annettu unionin lainsäädäntö, eikä etenkään asetus (EY) N:o 1788/2003, sisältänyt nimenomaista mainintaa maito- ja maitotuotealaan kuuluvia tuotteita koskevien tukien ilmoittamisvelvoitteesta. Viranomaiset täsmentävät, että asetuksen (EY) N:o 1234/2007 180 artikla selventää tilannetta: sen nojalla maidontuotannon lopettamistukia koskeva järjestelmä nimenomaan kuuluu ilmoitusmenettelyyn ja että he ovat vilpittömästi uskoneet noudattaneensa unionin lainsäädäntöä toimittaessaan komissiolle säännöllisesti tietoja korvausjärjestelmästä kyselylomakkeiden avulla. Ranskan viranomaisten mukaan komissio oli joka tapauksessa tietoinen maidontuotannon lakkauttamistuen olemassaolosta, koska se oli kuulustellut Ranskaa maidontuotannon vapaaehtoista vähentämistä Bretagnessa koskevan tukitoimenpiteen tarkastelun yhteydessä (tuki N:o 290/2007 – ARVAL). Viranomaiset päättävät perustelunsa sitoutumalla ilmoittamaan järjestelmästä tulevaisuudessa (kuten on toimittu, ks. johdanto-osan 53 kappale).

(25)

Kun tarkastellaan maidontuotannon lopettamistukien yhteensopivuutta sisämarkkinoille ja erityisesti komission huomautusta, jonka mukaan järjestelmä ei näytä olevan maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevien suuntaviivojen (2007–2013), jäljempänä ’vuosien 2007–2013 suuntaviivat’ (9), 88 kohdan mukainen, Ranskan viranomaiset väittävät, että maidontuotannon lopettamistukia koskeva järjestelmä kuuluu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 75 artiklan soveltamisalaan ja että komission olisi otettava tämä huomioon analyysissaan. Viranomaiset toteavat lisäksi, että ainoastaan osa tuottajien esittämistä maidontuotannon lopettamiseen liittyvistä tukipyynnöistä koskee tuotannosta luopumista eläkkeelle jäämisen vuoksi (noin 10 prosenttia kaikista tuensaajista); näissä hakemuksissa on noudatettu ehtoa, jonka mukaan kaupallisesta maatalouden harjoittamisesta on luovuttava kokonaan ja pysyvästi. Ranskan viranomaiset arvioivat muista tuottajista, että maidontuotannon lopettamistukia koskeva järjestelmä soveltuu sisämarkkinoille vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 143 ja 144 kohdan osalta, joissa käsitellään maataloustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen kapasiteetin poistamiseen tarkoitettua tukea.

(26)

Ranskan viranomaiset muistuttavat vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 143 ja 144 kohtaan liittyen, että maitoalalla on ylikapasiteettia, johon viitataan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 johdanto-osan 30 kappaleessa, ja tähdentää, että mainitun asetuksen nojalla maidontuotannosta voidaan luopua osittain tai kokonaan. Viranomaisten mielestä maidontuotannon lopettamistukia koskeva järjestelmä vastaa lisäksi ehtoa, jonka mukaan edunsaaja tarjoaa vastasuorituksen. Vastasuoritus on toteutettu TSST-mekanismilla, joka otettiin käyttöön vuonna 2006 soveltamalla asetuksen (EY) N:o 1788/2003 18 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Kiintiöiden siirrot tapahtuvat tämän mekanismin avulla siten, että tuottajat, joille kiintiöt myönnetään, suorittavat maitoalan vapautuneista viitemääristä maksun määritellyn maksutaulukon mukaisesti. Korvaus lasketaan soveltamalla samaa maksutaulukkoa, jota käytetään maidontuotannon lopettamistukiin, ja se suoritetaan tuottajille, jotka luopuvat hallussaan olevasta maidon viitemäärästä. Maksutaulukosta ja sen yhdistämisestä maidontuotannon lopettamistukiin annetaan vuotuinen määräys jokaista maidon markkinointivuotta varten. Ranskan viranomaisten mukaan TSST johtaa siihen, että tukien alalla osoitetaan kollektiivinen osuus maidontuotannon lopettamistukiin, jotka vastaavat vähintään 50:tä prosenttia järjestelmän toteuttamisesta aiheutuneista julkisista menoista. Muilta osin tukijärjestelmä jättää ulkopuolelle vaikeuksissa olevat yritykset, on kaikkien talouden toimijoiden saatavilla samoin edellytyksin, ei synnytä kilpailuetua, kun otetaan huomioon sen korvaava luonne, koska korvaus suoritetaan ainoastaan tuotantokiintiöstä luovuttaessa, eikä johda missään tapauksessa pääoman menetysten eikä tulevien tulojen liiallisiin korvauksiin, koska korvaus myönnetään asteittain alenevana tukena (käsiteltävän ajanjakson aikana keskimääräinen luopumiskorvaus oli 0,083 euroa litralta, kun kiintiön arvo samalla ajanjaksolla oli 0,10 euroa litralta).

(27)

Kun tarkastellaan PCB-yhdisteiden saastuttaman maidon hävittämisestä maksettuja korvauksia, Ranskan viranomaiset tähdentävät, että kotieläinjalostusviraston johtajan tekemä päätös, jolla otettiin käyttöön tukijärjestelmä toimijoiden menetysten korvaamiseksi, perustuu sekä asetukseen (EY) N:o 1998/2006 että komission asetukseen (EY) N:o 1535/2007 (10). Asetusta (EY) N:o 1998/2006 on käytetty tukiin, joita meijereille on maksettu sellaisen ostetun maidon hävittämisestä, joka on tuottajilta noutamisen jälkeen käynyt läpi ensimmäisen jalostusvaiheen, kun taas asetusta (EY) N:o 1535/2007 on käytetty suoramyyntiä harjoittavien tuottajien tuottaman raakamaidon hävittämisen rahoittamiseen. Kärsityistä menetyksistä ei kummassakaan tapauksessa ole maksettu liiallista korvausta.

(28)

Ranskan viranomaiset toteavat korvauksista, että ministerin määräyksissä määrättiin korvausjärjestelmän soveltamisesta ainoastaan siinä tapauksessa, että tuottajalta peritään ylijäämämaksu käyttötarkoitukseen sidotun veroluonteisen maksun (Taxe Fiscale Affectée, TFA) järjestelmän nojalla tai asetuksen (EY) N:o 1234/2007 78 artiklan mukaisen maksun perusteella. Toimenpidettä sovellettiin siten toimijoiden rankaisua koskevassa järjestelmässä, jota ei voida rinnastaa toimijoiden suosimiseen. Jos kansallisen kiintiön ylitys havaittaisiin, korvausjärjestelmää sovellettaisiin kyseisen asetuksen 84 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Vaikka järjestelmä siis rasittaakin eri toimijaluokkia eri tavalla, se ei ole vääristänyt tuottajien välistä kilpailua. Tuottaja, jonka infrastruktuuri ja varat ovat riittäneet oman kiintiön ylittämiseen ja jonka osuus maksusta on suurempi, ei ole ollut huonommassa asemassa kuin tuottaja, joka ei ole kuitenkaan voinut kilpailla tämän kanssa maksurasituksen keventämisen vuoksi. Ranskan viranomaisten mukaan tämä ei myöskään vaikuttanut kauppaan, koska maksujärjestelmä pysyi rajattuna kansalliseen tuotantomäärään. Jos taas jotkut pystyivät rasituksen keventämisen ansiosta tuottamaan enemmän ilman taloudellisia seurauksia, se johtuu siitä, että tietyt tuottajat ovat tuottaneet vähemmän. Markkinoille loppujen lopuksi saatetun maidon määrä on pysynyt samana, eikä se ole vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(29)

Komission mukaan viranomaisten mahdollisuus muokata korvauksia näyttää osoittavan, että käytössä on talouden toimijoiden harkinnanvarainen kohtelu puolueettomien kriteerien mukaisen verotulojen yksinkertaisen käsittelyn lisäksi. Se voi yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tehdä yleisen toimenpiteen yksittäisestä soveltamisesta valikoivan toimenpiteen (11). Ranskan viranomaiset korostavat, että kaikki tuottajat käsittävä yleinen toimenpide on otettu käyttöön markkinointivuodesta 2009–2010 alkaen, jotta maitokiintiöjärjestelmä voidaan lopettaa, ja että yhden tai kahden prosentin korvauskynnys ei ole syrjivä, koska sitä sovelletaan kaikkiin maidontuottajiin tuottajakohtaisen kiintiön ylittävän määrän perusteella, mikä tosiasiallisesti pienentää sovellettavaa maksua. Korvaus myönnettiin samalla tavalla kaikille pientuottajille epävarman tilanteen (tuotantokustannukset, suhdanneriskeille altistuminen) perusteella, jotta nämä voivat sovittaa panostaan tuotantorakenteensa kapasiteetin ja koon mukaan veroasteen käyttöönottoon sovellettavien progressiivisuusperiaatteiden mukaisesti. Näiden pientuottajien tuottajakohtainen kiintiö on enintään 55 prosenttia kansallisesta keskimääräisestä tuottajakohtaisesta kiintiöstä. Heidän osuutensa on yhteensä 25 prosenttia tuottajista ja alle 20 prosenttia kansallisesta kiintiöstä.

(30)

Korvausjärjestelmän täytäntöönpanoehdot oli selitetty selkeästi markkinointivuoden lopussa annetuissa määräyksissä, jotka julkaistiin Ranskan tasavallan virallisessa lehdessä ja valtion hajautettujen palvelujen verkkosivustoilla. Sen vuoksi ja kaikkien edellä esitettyjen syiden perusteella Ranskan viranomaiset katsovat, että korvausjärjestelmä ei täytä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen kriteereitä.

(31)

Ranskan viranomaiset toteavat myös, että käyttötarkoitukseensa sidotun veroluonteisen maksun korvaukset on myönnetty tapauskohtaisesti markkinointivuosina 2006–2007 ja 2007–2008 tuottajille, joiden tiloilla on ollut bluetongue-tautia.

(32)

Ranskan viranomaiset olisivat esittäneet huomautuksia SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta ja 12. joulukuuta 2012 pidetyn kokouksen jälkeen (12). Ne huomioon ottaen viranomaisia oli pyydetty osoittamaan, että eläkkeelle siirtymiseen tai maataloustoiminnan harjoittamisen lopettamiseen tarkoitettuja tukia koskevia sääntöjä noudatetaan kokonaisuudessaan. Viranomaiset toimittivat 18. helmikuuta 2013 päivätyssä sähköpostitse toimitetussa kirjeessä (13) seuraavat tarkennukset.

(33)

Ranskan viranomaisten mukaan eläkkeelle siirtymisestä johtuva maidontuotannon lopettamista koskeva tukijärjestelmä avattiin maanviljelijöille markkinointivuonna 2009–2010 sen jälkeen, kun kansallinen varhaiseläkkeelle siirtymisen tukijärjestelmä lopetettiin. Kyseisen tukijärjestelmän täytäntöönpanoehdot vastasivat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (14) 23 artiklan säännöksiä ja edellyttivät muun muassa tuen myöntämistä koko maataloustoiminnan lopettamisen perusteella. Näitä ehtoja on sovellettu myös maidontuotannon lopettamista koskevaan tukijärjestelmään. Käytännössä koko maidontuotannon lopettamisen noudattamista valvoivat tiloilla tarkastajat, joiden vastuulla oli tarkastaa France AgriMerin tekemän riskianalyysin perusteella valittu otos tiloista. Tarkastustasot vastaavat unionin lainsäädännössä asetettua. Ranskan viranomaisten mukaan säännönvastaisuuksia ei havaittu.

(34)

Ranskan viranomaiset muistuttivat, että maidontuotannon lopettamista koskeva tukijärjestelmä voidaan ottaa käyttöön, kun tuottaja luopuu osittain tai kokonaan maidontuotannosta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 75 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 144 kohdan f alakohdan mukaisesti, ja että maidontuotannon lopettamistuet ovat suurimmaksi osaksi (80–90 prosentissa tapauksista markkinointivuoden mukaan) tukia maidontuotannon lopettamiseksi kokonaan. Sen jälkeen viranomaiset analysoivat järjestelmää kapasiteetin poistamiseen tarkoitettuihin tukiin liittyvien vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 144 kohdassa tarkoitettujen eri ehtojen perusteella.

(35)

Sen selvittämiseksi, onko käyttöön otetusta tuesta hyötyä koko alalla, jolla on ylikapasiteettia (vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 144 kohdan a–e alakohta), Ranskan viranomaiset muistuttivat johdanto-osan 26 kappaleessa esitetyistä perusteista ja lisäsivät, että maidontuotannon lopettamisen tukijärjestelmää koskevissa yleiskirjeissä korostetaan, että osa kerätyistä kiintiöistä palautetaan kansalliseen varantoon, josta ne voidaan jakaa uudelleen kiintiöiden tavanomaisen jakamisen puitteissa. Ne on tarkoitus jakaa uudelleen tuottajille, joilla on kapasiteettia tuottaa oman alkuperäisen viitemääränsä yli, millä edistetään maidontuotantoalan kilpailukykyä ja tuetaan sen taloudellista rakenneuudistusta. Viranomaiset korostavat lisäksi pyyntöään, jonka tarkoituksena on hyödyntää vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 144 kohdan e alakohtaa. Sen mukaan tukijärjestelmät, joita sovelletaan aloihin, joilla on tuotantorajoja tai kiintiöitä, tutkitaan tapauskohtaisesti.

(36)

Sen selvittämiseksi, tarjoaako tuensaaja vastasuorituksen (vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 144 kohdan f alakohta), Ranskan viranomaiset tutkivat tapauksen, jossa tuottajat saattavat maitonsa markkinoille yhteistoimituksina, ja tapauksen, jossa tuottajat saattavat maitonsa suoraan kuluttajille suoramyynnissä.

(37)

Kun kyse on tuottajista, jotka saattavat maitonsa markkinoille yhteistoimituksina, tuensaaja sitoutuu lopettaessaan toimintansa kokonaan luopumaan täydellisesti ja lopullisesti maidon tai maitotuotteiden toimituksista ja markkinoille saattamisesta, ja hänen on toimitettava todistus täydellisestä ja lopullisesta luopumisesta 30 päivän kuluessa lopettamispäivästä ja viimeistään 31. maaliskuuta vuonna N + 1 (N tarkoittaa vuotta, jona lopettamisen tukipyyntö tehtiin). Tuensaajan on myös sitouduttava olemaan pyytämättä enää kiintiötä. Kun luopuminen on osittaista, tuensaaja sitoutuu osoittamaan, että tuotantolaitos (jos niitä on useita) on suljettu, tai todistamaan, että tuotannon enimmäismäärä on vähentynyt yhtä paljon kuin vain yhden tuotantolaitoksen omistaville määritetty viitemäärä. Tätä varten tuensaajan on esitettävä kiintiöilmoitus, jonka ostaja on laatinut meneillään olevalta markkinointivuodelta sekä ilmoitus seuraavan markkinointivuoden uudesta kiintiöstä. Tämä valvonta on ollut voimassa vuoden 2015 loppuun asti eli kiintiöiden poistamiseen asti. Osittaisesta lopettamisesta korvausta hakenut tuottaja ei myöskään voi saada myöhemmin muuta korvausta samasta asiasta. Jos tuottaja hakee korvausta ja saa sen täydellisestä lopettamisesta, osittaisesta lopettamisesta jo korvatut kiintiöt otetaan laskelmissa huomioon.

(38)

Maitonsa suoraan loppukuluttajalle myyvien tuottajien on lähetettävä ilmoitus suoraan myyntiin tarkoitetun tuotannon lopettamisesta 30 päivän kuluessa lopettamispäivästä.

(39)

Sovellettavasta tilanteesta riippumatta France AgriMer valvoo ilmoitusten noudattamista sekä hallinnollisesti että itse paikalla. Jos havaitaan säännönvastaisuuksia, epäasianmukaisesti saadut korvaukset peritään lainmukaisesti lasketun koron kanssa, ja rikosoikeuden nojalla voidaan määrätä seuraamuksia.

(40)

Ranskan viranomaiset huomauttavat periaatteesta, jonka mukaan korvausta voivat saada vain tuottajat, jotka ovat tosiasiallisesti harjoittaneet tuotantoa, ja pelkästään siitä tuotantokapasiteetista, joka on tosiasiallisesti ollut käytössä (vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 144 kohdan g alakohta) että maidontuotannon lopettamistukea voidaan myöntää vain tuottajille, jotka harjoittavat tuotantotoimintaa.

(41)

Tuen rajoittamisesta yrityksille, jotka täyttävä pakolliset vähimmäisvaatimukset, ja niiden tuottajien poissulkemisesta, joiden tuotantokapasiteetti on jo poistettu tai poistaminen näyttää väistämättömältä (vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 144 kohdan i ja j alakohta), Ranskan viranomaiset korostavat, että analyysin jälkeen toimitettu ja maksettu maito vastaa väistämättä sen käyttöä maidonjalostukseen koskevia vähimmäisvaatimuksia. Minkään maidontuotantoyrityksen ei tarvitse lopettaa tuotantoaan siksi, että vähimmäisvaatimuksia ei noudateta. Ranskan viranomaiset selittivät lisäksi, että saneerauksessa tai selvitystilassa olevat tuottajat on suljettu pois tuen piiristä samoin kuin yritykset, jotka eivät ole kyseisissä menettelyissä, mutta jotka täyttävät muut vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmän kriteerit (kassavaikeudet, huomattavasti pienenevä liikevaihto, tappioiden kasvu, velan suureneminen, varallisuuden väheneminen).

(42)

Kyseisen alan kaikilla taloudellisilla toimijoilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet turvautua järjestelmään (vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 144 kohdan k alakohta), ja siksi Ranskan viranomaiset korostavat järjestelmän avoimuutta ja julkisuutta, joiden ansiosta se on kaikkien saatavilla. Maidontuotannon lopettamista koskevan tukijärjestelmän ja sen täytäntöönpanon ehdot kuvataan eri määräyksissä, jotka on julkaistu markkinointivuoden lopuksi Ranskan tasavallan virallisessa lehdessä sekä yleiskirjeissä.

(43)

Ranskan viranomaiset korostavat pääoma-arvon tai tulevien tulojen menetyksestä maksettavien liiallisten korvausten välttämisestä (vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 144 kohdan l alakohta), että korvaustaulukko alenee asteittain määrän ja ajan osalta. Lisäksi tuottajakohtaiseksi viitemääräksi asetetaan keskimäärin 20 prosenttia määristä, jotka on jaettu maidontuotannon lopettamista koskevaa tukipyyntöä edeltävinä viitenä markkinointivuonna, eikä tätä osaa oteta korvauslaskelmaan mukaan. Tämän järjestelmän ansiosta korvauksen määrä ei ylitä komission Ranskalle arvioiman kiintiön arvoa. Tätä perustelua tuetaan luvuilla, jotka osoittavat, että vuonna 2012 komissio arvioi Ranskan kiintiön arvoksi 200 euroa tuhatta litraa kohti, kun taas Ranskassa käytettyjen taulukkojen perusteella laskettu arvo oli 90 euroa tuhatta litraa kohti. Sitä käytetään korvauslaskelmien perustana.

(44)

Ranskan viranomaiset toteavat alan tarjoamasta vastasuorituksesta (vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 144 kohdan m alakohta), että maidontuotannon lopettamisen tukijärjestelmää rahoitetaan etupäässä erityisestä siirtojärjestelmästä (TSST), joka on otettu käyttöön asetuksen (EY) N:o 1234/2007 75 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla ja jonka perusteella tuottajat voivat hankkia kiintiöitä maksua vastaan. Loput rahoituksesta saadaan julkisista tai yksityisistä rahastoista (valtio, alueelliset ja ammatilliset yhteisöt).

(45)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 144 kohdan n alakohdassa määrätään, että jos jäsenvaltio ottaa käyttöön kapasiteetin poistamista koskevan järjestelmän, sen on taattava, ettei se myönnä tukea uuden tuotantokapasiteetin luomiseksi kyseisellä alalla viiden vuoden kuluessa kapasiteetin poistamista koskevan ohjelman päättämisestä. Ranskan viranomaiset korostavat tämän alakohdan soveltamisesta, että maidontuotannon lopettamisen tukijärjestelmän tarkoituksena on tehdä alalla rakenneuudistus asetuksen (EY) N:o 1234/2007 tarjoaman mahdollisuuden mukaisesti, että maidontuotannon lopettamistuen puitteissa vapautuneet kiintiöt ovat toisten tuottajien saatavilla ja että kyseisessä asetuksessa tarkoitettu tämän järjestelmän yhteensopivuus on siksi jätettävä komission tulkittavaksi.

(46)

Komissio korosti 15. tammikuuta 2013 päivätyssä faksissaan, että tuottajat olivat maksaneet veroluonteisen maksun ostajille, mutta että myös maksun perustamisesta annetuissa määräyksissä tarkoitetut korvaukset oli maksettu ostajille. Se pyysi siksi Ranskan viranomaisia osoittamaan, että ostajat luovuttaisivat korvatut määrät tuottajille.

(47)

Ranskan viranomaiset täsmensivät sähköpostitse 18. helmikuuta 2013 lähetetyssä kirjeessä, että tuottajille maksettaviin mahdollisiin korvauksiin liittyvät viitemäärän ylittäneet summat peritään heti niiden syntyessä ja vähennetään siten suoraan markkinointivuoden lopussa määrätyn maksun määrästä. Tämä takaisinluovutusmekanismi, jossa tuottajan maksua vähennetään ylitystilanteessa, kuuluu valtuutettujen ostajien velvoitteisiin asetuksen (EY) N:o 1234/2007, sellaisena kuin se on muutettuna, 65 ja 85 artiklan nojalla. Ostajien on lisäksi ilmoitettava korvauksista maaseudusta ja merikalastuksesta annetun lain nojalla.

(48)

Ranskan viranomaiset vahvistivat korvausrajasta (15), että säädettyjä prosenttiosuuksia (1 ja 2 prosenttia) sovelletaan kaikkiin tuottajiin, jotka ovat ylittäneet tuottajakohtaisen kiintiönsä, saman tason mukaan koko kyseessä olevan markkinointivuoden ajan.

(49)

Korvaukseen oikeuttavien määrien määrittämisen (16) osalta Ranskan viranomaiset selittivät, että mekanismia on mukautettu kiintiöiden lopettamiseen kyseisellä alalla Ranskassa ja että tavoitteena on ollut säilyttää ylijäämämaksujen veroluonteista maksua koskevien määrärahojen taso vakaana ja myöntää korvaus heikossa asemassa oleville pientuottajille (15 prosenttia tuottajista, joiden osuus kansallisesta kiintiöstä on 10 prosenttia). Viranomaisten mukaan mekanismissa noudatetaan progressiivisuusperiaatetta, jota sovelletaan verotaulukkojen käyttöönotossa. Näihin taulukkoihin viitataan yritysten välitöntä verotusta koskevista valtiontukisäännöistä annetun komission asetuksen (17) 24 kohdassa. Viranomaisten mukaan täydentävä korvausmekanismi on laadittu tuottajille, jotka eivät voi saada ”pientuottajille” tarkoitettua korvausta, mutta jotka kuitenkin ovat heikossa asemassa niitä koskevan viitemäärän osalta. Tavoitteena on välttää rajavaikutuksia.

(50)

Ranskan viranomaiset täsmensivät 20. tammikuuta 2017 päivätyssä kirjeessään, että johdanto-osan 16 kappaleen toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetut korvaukset kuuluvat vähämerkityksisen tuen järjestelmään komission asetuksen (EU) N:o 1408/2013 (18) mukaisesti, koska ne on myönnetty kyseisessä asetuksessa tarkoitettujen ehtojen mukaisesti takautuvasti.

(51)

Bluetongue-taudista johtuvien tappioiden korvaamisesta Ranskan viranomaiset puolestaan selittivät, että tauti oli muuttanut tiettyjen tuottajien menettelytapoja. Heidän kassavirtansa pieneni, mutta heillä oli kuitenkin hoidettavanaan muun muassa karjan laiduntamiskiellosta johtuvia ongelmia, joten he korvasivat kyseiset kassavirrat lisäämällä tuotantoaan kiintiön yli. Tämän tilanteen vuoksi otettiin käyttöön maksukorvausten järjestelmä, jota sovelletaan käyttötarkoitukseensa sidotun veroluonteisen maksun kansallisen järjestelmän puitteissa tai asetuksen (EY) N:o 1234/2007 84 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, jos kyseisen asetuksen 78 artiklassa tarkoitettu kansallinen kiintiö ylittyy. Korvausten osuus oli seuraava:

(52)

Kun kansallista kiintiötä ei ylitetty, korvausjärjestelmä on Ranskan viranomaisten mukaan vuosien 2007–2013 suuntaviivojen V.B.4 alakohdassa tarkoitettujen kaikkien säännösten mukainen sekä komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006 (19) 10 artiklan 2 kohdan mukainen. Viranomaiset korostivat erityisesti seuraavia kohtia:

(53)

Koska SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisessa on osoitettu (katso aloittamispäätöksen johdanto-osan 24 ja 25 kappale), että peritty vero ei ollut käyttötarkoitukseensa sidottu vero oikeudellisesti, tässä analyysissa käsitellään kahta toisistaan erillistä osiota: toisaalta johdanto-osan 16 kappaleessa tarkoitettuja maksukorvauksia ja toisaalta markkinointivuoteen 2011–2012 asti suoritettuja maidontuotannon lopettamistukia, koska komissio oli hyväksynyt 15. toukokuuta 2013 maidontuotannon lopettamisen tukijärjestelmän, joka kattoi markkinointivuodet 2012–2013 ja 2013–2014 (21).

(54)

Tässä analyysissa ei käsitellä PCB-yhdisteiden saastuttaman maidon hävittämistä, koska Ranskan viranomaiset toimittivat myös tämän osalta tarkennuksia asiaankuuluvien vähämerkityksistä tukea koskevien määräysten täsmällisestä soveltamisesta (22) ja koska näiden määräysten ehtoja noudattavat tuet eivät määräysten nojalla ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Komission ei siksi ole tarpeen käsitellä niitä. Analyysissa ei käsitellä myöskään bluetongue-tautiin liittyviä korvaavia tukia.

(55)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(56)

Tämän säännöksen mukaan toimenpiteen on siis täytettävä kaikki seuraavat ehdot, jotta se voidaan luokitella valtiontueksi: i) toimenpiteen on oltava valtion toteuttama ja rahoituksen on tultava valtion varoista ii) toimenpiteen tuensaajan on saatava siitä etua iii) kyseisen edun on oltava valikoivaa ja iv) kyseisen toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua ja vaikutettava jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kun siis otetaan huomioon johdanto-osan 53 ja 54 kappaleessa määritetty soveltamisala, tämän luokituksen arvioinnissa on käytettävä johdanto-osan 16 kappaleessa tarkoitettuja korvauksia ja maidontuotannon lopettamistukea.

(57)

Johdanto-osan 16 kappaleen toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen korvausten osalta komissio huomauttaa, että Ranskan viranomaiset ovat sisällyttäneet ne vähämerkityksisen tuen järjestelmään, joka on asetuksen (EU) N:o 1408/2013 mukainen ja jota sovelletaan takautuvasti. Ne eivät siksi ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia.

(58)

Johdanto-osan 16 kappaleen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun korvauksen osalta komissio oli arvioinut virallisen menettelyn aloittamispäätöksen puitteissa hallussaan olevien tietojen perusteella, että korvaus (joka kuului kyseisessä päätöksessä tarkoitettuihin vähennyksiin) sisälsi tukiosan, koska valtio rahoitti sen, mikä vähensi sen resursseja. Lisäksi tällä korvauksella suosittiin tiettyjä yrityksiä (maitoalan yrityksiä, jotka saivat korvausta ja joilta kevennettiin rahoitustaakkaa, josta muiden maitoalan yritysten piti vastata). Se myös saattoi vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan, kun otetaan huomioon asema, joka Ranskalla on alalla. Komissio oli myös täsmentänyt, että näin ollen ei ollut mahdollista määrittää, voidaanko korvauksen olemassaoloa ja sen muuttamista perustella käytössä olevan verotusjärjestelmän mallilla, ja korosti, että viranomaisten mahdollisuus muokata korvausta näytti olevan todiste siitä, että käytössä oli toimijoiden harkinnanvarainen kohtelu verotulojen yksinkertaisen käsittelyn lisäksi. Mikään ei myöskään viitannut siihen, että vähämerkityksisen tuen järjestelmässä voitaisiin ottaa käyttöön vähennysten avustusekvivalentti, jonka nojalla voitaisiin katsoa, että vähämerkityksiset tuet eivät ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(59)

Ranskan viranomaisten mukaan korvaus ei tarkoita yhden toimijaluokan suosimista. Tämän perustelun asiaankuuluvuuden arvioimiseksi on laadittava viitejärjestelmä, jonka perusteella voidaan tarkistaa, onko toimenpide valikoiva eli suositaanko sillä tiettyjä tuottajia suhteessa toisiin, jotka ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti samassa tilanteessa. Kyseinen järjestelmä on se, jota sovelletaan kiintiön ylittäviin tuottajiin (kaikki tähän luokkaan kuuluvat tuottajat ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti samassa tilanteessa, koska heihin sovelletaan maksua; sitä vastoin tuottajat, jotka eivät ole ylittäneet kiintiötä, eivät ole tosiasiallisesti ja oikeudellisesti samassa tilanteessa siksi, että he ovat pysyneet kiintiönsä rajoissa mutta myös siksi, että heihin ei sovelleta maksua).

(60)

Komissio katsoo Ranskan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella, että korvaus on myönnetty syrjimättä kaikille kiintiönsä ylittäneille tuottajille ja että sitä on muokattu markkinointivuoden mukaan eikä saman markkinointivuoden aikana sitä saaneiden tuottajien välillä. Elokuun 17 päivänä 2010 annetussa määräyksessä (23) määrättiinkin kiintiön 1 prosentin maksukorvauksista kaikille kiintiönsä ylittäneille tuottajille, ja elokuun 16 päivänä 2011 annetussa määräyksessä (24) kiintiön 2 prosentin maksukorvauksesta niin ikään kiintiönsä ylittäneille tuottajille. Komissio katsoo myös, että järjestelmä on rankaiseva, koska sitä voidaan soveltaa vain kiintiön ylittyessä. Koska tämä rangaistus koskee vain tuottajia, jotka ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti samassa tilanteessa, yhdenmukaisella tavalla sovelletulla korvauksella ei suosita ketään tuottajista eikä se ole siten valikoiva. Korvaus ei siten täytä yhtä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan kriteeriä, eikä sen näin voida katsoa olevan valtiontukea. Siksi ei ole tarpeen analysoida muita kyseisen 107 artiklan 1 kohdan kriteereitä.

(61)

Maidontuotannon lopettamistuilla puolestaan annetaan etu tuensaajille, jotka voivat saada kilpailijoihinsa verrattuna käyttöönsä resursseja muiden maatalouteen liittyvien toimien rahoittamiseksi. Tämä etu myönnetään valtion resurssien avulla (verotuotto ja viranomaisten täydentävät resurssit – katso virallisen menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 11 kappale), ja sillä suositaan tiettyjä yrityksiä (maidontuotantoalalla toimivat yritykset). Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pelkästään se, että yrityksen kilpailukykyä vahvistetaan kilpaileviin yrityksiin verrattuna myöntämällä taloudellinen etu, jota se ei olisi muuten saanut tavanomaista toimintaansa harjoittamalla, tarkoittaa riskiä kilpailun vääristymisestä (25).

(62)

Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti valtiontuet näyttävät vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun yritys toimii markkinoilla, joilla käydään EU:n sisäistä kauppaa (26). Tässä tapauksessa tuensaajat toimivat maidontuotantomarkkinoilla, joilla käydään EU:n sisäistä kauppaa (27). Kyseinen ala on avattu kilpailulle EU:n tasolla ja on siten altis kaikille toimenpiteille, jotka toteutetaan yhden tai usean jäsenvaltion tuotannon puolesta. Siten maidontuotannon lopettamistuet voivat mahdollisesti vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(63)

Edellä mainitun perusteella SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan ehdot täyttyvät. Siten voidaan todeta, että maidontuotannon lopettamistuet ovat kyseisessä artiklassa tarkoitettua valtiontukea. Tuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille vain, jos se täyttää jonkin SEUT-sopimuksessa tarkoitetun poikkeuksen.

(64)

Maidontuotannon lopettamistukien luonteen vuoksi ainoa poikkeus, jota voidaan soveltaa, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu poikkeus. Sen nojalla sisämarkkinoille soveltuvaksi voidaan katsoa tuki tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(65)

Koska maidontuotannon lopettamistuista ei ole ilmoitettu komissiolle, SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen sovellettavuus on analysoitava tukien myöntämisen aikaan sovellettujen valtiontukisääntöjen perusteella. Ranskan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan maidontuotannon lopettamistukia on annettu kahdessa eri muodossa: eläkkeelle siirtymiseen ja kapasiteetin poistamiseen tarkoitettuina tukina. Johdanto-osan 33 kappaleessa annetut tiedot osoittavat, että eläketukina myönnetyt maidontuotannon lopettamistuet ovat korvanneet kansallisen varhaiseläketukijärjestelmän, jota rahoitettiin maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa markkinointivuodesta 2009–2010 alkaen. Huomioon otettavat tukien soveltuvuutta koskevat kriteerit ovat siten vuosien 2007–2013 suuntaviivojen kriteerit. Kapasiteetin poistamista koskevien tukien osalta johdanto-osan 21 kappaleen taulukossa osoitetaan, että tukia on maksettu markkinointivuoden 2006–2007 aikana. Tukia koskevan määräyksen (28) säännökset kuitenkin osoittavat, että ensimmäiset myöntämispäätökset on tehty kaiken todennäköisyyden mukaan vuonna 2007 eli sen jälkeen, kun vuosien 2007–2013 suuntaviivoja on alettu soveltaa. Ne ovat siis myös perustana kyseessä olevien tukien soveltuvuuden analyysille.

(66)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 85 kohdassa säädetään, että tuet on varattava ainoastaan alkutuotantoon (viljelijöille). Suuntaviivojen 87 kohdassa säädetään, että komissio katsoo varhaiseläkkeelle siirtymistä koskevan valtiontuen olevan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyään SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan) mukaista, jos se täyttää asetuksen (EY) N:o 1698/2005 23 artiklassa asetetut edellytykset. Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 88 kohdassa säädetään lisäksi pysyvästä ja lopullisesta luopumisesta kaupallisesta maataloudesta.

(67)

Komissio katsoo siten, että johdanto-osan 33 kappaleen perusteella vain viljelijät ovat saaneet maidontuotannon lopettamistukea eläketukien muodossa, että Ranskassa käyttöön otettu varhaiseläkejärjestelmä on hyväksytty maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa eli muun muassa siksi, että se oli asetuksen (EY) N:o 1698/2005 23 artiklan säännösten mukaista, ja että sen hyväksymistä edellyttäviä ehtoja, myös kaikesta maatalouden harjoittamisesta luopumista, on noudatettu maidontuotannon lopettamistukien myöntämisessä.

(68)

Näiden tietojen perusteella komissio toteaa, että vuosien 2007–2013 suuntaviivojen säännöksiä varhaiseläkkeelle siirtymiseen tai maataloustoiminnan harjoittamisen lopettamiseen tarkoitetusta tuesta on noudatettu.

(69)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivoissa vahvistetaan seuraavat soveltuvuutta koskevat asiaankuuluvat ehdot:

(70)

Koska vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 11 kohdan nojalla SEUT-sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltaminen yhteisten markkinajärjestelyjen piiriin kuuluviin aloihin riippuu asianomaisissa asetuksissa vahvistetuista säännöksistä, ensimmäinen ehto, jonka noudattamista analysoidaan, on se, aiheutuuko yhteiselle markkinajärjestelylle häiriötä.

(71)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 75 artiklassa säädetään seuraavaa:

(72)

Koska 75 artiklassa kuvataan täsmällisesti Ranskan käyttöön ottamat maidontuotannon lopettamista koskevalle tukijärjestelmälle ominaiset mekanismit ja koska siinä annetaan jäsenvaltioille vapaus hyväksyä toiminnan harjoittamisen lopettamisen tukijärjestelmän käyttöönoton ehdot, komissio toteaa, että maidontuotannon lopettamisen tukijärjestelmä ei vaikuta yhteiseen markkinajärjestelyyn eikä häiritse sen moitteetonta toimintaa.

(73)

Tuesta alalle koituvan hyödyn osalta tässä tapauksessa ei voida soveltaa ylikapasiteetin puuttumista, kuten edellä oleva johdanto-osan 74 kappale osoittaa, eikä tuki myöskään liity terveyttä tai ympäristönsuojelua koskeviin pakottaviin syihin. Nämä kriteerit eivät kuitenkaan ole ainoita, joita voidaan käyttää (niiden olemassaolo riittää perustelemaan avusta koituvan hyödyn, mutta tämä ei tarkoita, että muita kriteereitä ei voitaisi ottaa huomioon), ja tässä tapauksessa komissio katsoo, että Ranskan viranomaisten esittämät perusteet (29) ovat päteviä siksi, että tuen myötä saadaan tosiasiallisesti käyttöön tuotantomahdollisuuksia, jotka jaetaan uudelleen yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi kiintiöjärjestelmässä, sekä siksi, että käytetty mekanismi vastaa kyseessä olevan yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa sovellettua.

(74)

Sen osalta, onko olemassa rakenneuudistusohjelmaa, jonka tavoitteet ja toteutusaikataulu on määritetty, kun alalla on ylikapasiteettia, komissio katsoo, että ilmoitetut kriteerit ovat tyydyttäviä seuraavista syistä:

(75)

Tarjottavan vastasuorituksen osalta komissio toteaa johdanto-osan 36, 37 ja 38 kappaleen perusteella, että tuen saamiseksi tuensaajan on lopetettava pysyvästi maitokiintiönsä kokonaan tai osittain. Vaikka 144 kohdan f alakohdassa todetaan, että vastasuoritus sisältää tavallisesti tuotantokapasiteetin hävittämisen kokonaan, on muistutettava, että tuotantokapasiteetin osittaisesta poistamisesta oli itse asiassa säädetty asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamisalaan kuuluvassa kiintiöjärjestelmässä. Tästä syystä osittainen poistaminen voidaan katsoa riittäväksi vastasuoritukseksi tuensaajalta. Lisäksi kiintiöiden poistaminen voi tässä tapauksessa vastata tuotantolaitoksen tosiasiallista sulkemista. Toteutettavien sitoumusten osalta tuenhakijan on esitettävä todistus siitä, että hän lopettanut tuotannon lopullisesti, ja luovuttava kaikista uusista kiintiöpyynnöistä tulevaisuudessa. Osittaisessa lakkauttamisessa ostajalle vuosittain esitettävillä ilmoituksilla todistetaan tuotannon tosiasiallinen väheneminen. Näin ollen vastasuoritusta koskeva kriteeri täyttyy.

(76)

Toiminnan harjoittamiseen ja tuotantokapasiteetin käyttämiseen tuotannon lakkauttamista edeltävän viiden vuoden aikana liittyvien tukikelpoisuuskriteerien osalta komissio toteaa Ranskan viranomaisten tapaan (30), että tuensaajien on harjoitettava tuotantotoimintaa tosiasiallisesti ja lisäksi käytettävä kiintiötään voidakseen saada tukea. Maidontuotannon lopettamista koskevaan tukijärjestelmään liittyvät määräykset eivät tosin sisällä viittauksia suuntaviivojen 144 kohdan g alakohdassa tarkoitettuun viiden vuoden jaksoon, mutta tämän jakson noudattaminen mainitaan itse tuen laskentaehdoissa, koska kuten johdanto-osan 43 kappaleessa todetaan, tuottajakohtainen viitemäärä on keskimäärin 20 prosenttia maidontuotannon lopettamista koskevaa tukipyyntöä edeltävän viiden satokauden aikana osoitetuista määristä, mikä todistaa, että kyseisellä kaudella on ollut tuotantotoimintaa. Komissio katsoo tästä syystä, että toiminnan kestoa koskeva kriteeri täyttyy. Koska aloilla, joihin sovelletaan tuotantorajoituksia tai kiintiöitä, sovellettavat tuet on arvioitava tapauskohtaisesti, komissio korostaa lisäksi, että asetusten (EY) N:o 1788/2003 ja (EY) N:o 1234/2007 säännöksissä ei ole mitään viittausta siihen, että tätä viiden vuoden kriteeriä olisi noudatettava.

(77)

Ranskan viranomaisten toimittamat selvitykset (31) osoittavat riittävästi, että standardien noudattamista koskeva kriteeri täyttyy.

(78)

Sen mahdollisuuden osalta, että vaikeuksissa olevat yritykset suljetaan tukien ulkopuolelle, komissio toteaa, että johdanto-osan 41 kappaleessa luetellut kriteerit vastaavat vuonna 2004 valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen 10 kohdan c alakohdassa ja 11 kohdassa tarkoitetun vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmän kriteereitä (32), joita on sovellettu kyseessä olevia tukia myönnettäessä. Komissio katsoo näin ollen, että vaikeuksissa olevien yritysten poissulkemista koskeva kriteeri täyttyy.

(79)

Sen osalta, että kyseisen alan kaikilla taloudellisilla toimijoilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet turvautua järjestelmään, komissio toteaa, että maidontuotannon lopettamista koskevan tukijärjestelmän ainoat poikkeukset koskevat tuottajia, jotka ovat rikkoneet sovellettavaa lainsäädäntöä, esimerkiksi ympäristön tai standardien noudattamisen alalla. Koska kaikki lainsäädäntöä noudattavat toimijat voivat turvautua järjestelmään, komissio katsoo, että yleistä järjestelmään turvautumista koskeva kriteeri täyttyy.

(80)

Sen osalta, että tuki rajoitetaan tiukasti omaisuuden arvonalennuksen korvaamiseen ja kannustinpalkkioon, joka saa olla enintään 20 prosenttia omaisuuden arvosta, komissio toteaa johdanto-osan 43 kappaleessa esitettyjen numerotietojen perusteella ja erityisesti siksi, että tukilaskelman perustaan ei automaattisesti oteta niiden tuottajakohtaisten määrien osia, joiden osuus niistä on 20 prosenttia, että kiintiön todellisesta arvosta ei ole maksettu liikaa korvausta.

(81)

Sen osalta, että olisi katettava vähintään puolet alan kustannuksista, komissio toteaa johdanto-osan 21 kappaleessa olevan taulukon tarkastelun ja Ranskan viranomaisten toimittamien selitysten (33) perusteella, että tuet rahoitetaan suurelta osin TSST-järjestelmästä, jossa tuottajat pitävät järjestelmää yllä ostamalla kiintiöitä. TSST:stä peräisin olevien määrien ja muista lähteistä peräisin olevien määrien suhde osoittaa erityisesti, että TSST (eli tuottajat) rahoittaa yli 50 prosenttia maidontuotannon lopettamistuesta. Komissio toteaa näin ollen, että kriteeri, jonka mukaan alan kustannuksista on katettava vähintään puolet, täyttyy.

(82)

Lopuksi sen osalta, että kyseessä olevalla alalla ei saa luoda uutta tuotantokapasiteettia viiden vuoden kuluessa kapasiteetin poistamista koskevan ohjelman päättämisestä, komissio toteaa, että tämä kriteeri ei ole kyseisessä asiassa aiheellinen, koska maidontuotannon lopettamista koskevan tukijärjestelmän tavoitteena ei ole varmistaa tuotantokapasiteetin nettovähennystä kansallisella maitoalalla vaan toteuttaa tuotannon rakenneuudistus kansallisen kiintiön kannalta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (34) 75 artiklan mukaisesti.

(83)

Komissio katsoo, että johdanto-osan 16 kappaleessa tarkoitetut korvaukset eivät ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(84)

Komissio katsoo myös, että maidontuotannon lopettamistuet on myönnetty vuosien 2007–2013 suuntaviivojen mukaisesti ja että ne voidaan siksi katsoa sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, vaikka ne on pantu täytäntöön SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti,