20.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/1

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2017/2358,

annettu 21 päivänä syyskuuta 2017,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97 täydentämisestä vakuutusyrityksiä ja vakuutusten tarjoajia koskevien tuotehallintavaatimusten osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon vakuutusten tarjoamisesta 20 päivänä tammikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97 (1) ja erityisesti sen 25 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä (EU) 2016/97 komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä mainitun direktiivin 25 artiklassa säädettyjen tuotehallintavaatimusten täsmentämiseksi. Tehokkaan kuluttajansuojan turvaamiseksi tuotehallintasääntöjä olisi sovellettava johdonmukaisesti kaikkiin vasta kehitettyihin vakuutustuotteisiin ja olemassa olevien vakuutustuotteiden merkittäviin muutoksiin tuotetyypistä ja myyntipisteessä sovellettavista vaatimuksista riippumatta. Asetuksen muodossa annettavalla säädöksellä varmistetaan yhtenäinen kehys kaikkia markkinatoimijoita varten ja taataan parhaalla mahdollisella tavalla tasapuoliset toimintaedellytykset, yhdenmukaiset kilpailuolosuhteet ja asianmukainen kuluttajansuojan taso.

(2)

Direktiivin (EU) 2016/97 vaatimusten perusteella tuotehallintatoimenpiteet olisi valittava ja niitä olisi sovellettava oikeasuhteisesti ja tarkoituksenmukaisesti sen mukaan, kuinka monimutkaisesta tuotteesta on kyse ja missä määrin julkista tietoa on saatavilla, ottaen huomioon vakuutustuotteen luonne ja siihen liittyvä kuluttajille aiheutuvien haittojen riski, kohdemarkkinoiden ominaisuudet sekä tuottajan tai tarjoajan asiaankuuluvan liiketoiminnan luonne, laajuus ja monitahoisuus. Oikeasuhteisuudella tarkoitetaan sitä, että toimenpiteiden pitäisi olla suhteellisen yksinkertaisia, jos on kyse selkeistä ja yksinkertaisista tuotteista, jotka vastaavat vähittäiskaupan massamarkkinoiden tarpeita ja ominaisuuksia, mukaan luettuina nykyiset vahinkovakuutustuotteet, joiden käyttöala on rajallinen ja helposti ymmärrettävissä. Jos sen sijaan on kyse monimutkaisemmista tuotteista, joissa kuluttajille aiheutuvien haittojen riski on suurempi ja joihin kuuluvat myös direktiivin (EU) 2016/97 30 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuulumattomat vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet, olisi edellytettävä vaativampia toimenpiteitä.

(3)

Sovellettaessa direktiivin (EU) 2016/97 25 artiklan 1 kohtaa vakuutusedustajaa olisi pidettävä vakuutustuotteen tuottajana, jos vakuutusedustajan toiminnan kokonaisarvioinnista ilmenee tapauskohtaisesti, että vakuutusedustaja päättää itsenäisesti vakuutustuotteen keskeisistä ominaisuuksista ja tärkeimmistä osatekijöistä, kuten kattavuudesta, kuluista, riskeistä, kohdemarkkinoista taikka korvaus- tai takuuoikeuksista. Toimia, jotka liittyvät pelkkään olemassa olevien vakuutustuotteiden mukauttamiseen, mukaan luettuina tapaukset, joissa edustaja voi tehdä valinnan tuotteen eri muunnosten, eri sopimuslausekkeiden tai vaihtoehtojen välillä tai voi sopia asiakkaan kanssa alennetuista vakuutusmaksuista tai palkkioista, ei saisi kuitenkaan pitää tuottamisena, koska tällaisissa tapauksissa tärkeimmät tuotteen suunnittelua ja kehittämistä koskevat päätökset tekee vakuutusyritys eikä vakuutusedustaja.

(4)

Jos vakuutusedustaja ja vakuutusyritys suunnittelevat ja kehittävät vakuutustuotteen yhdessä siten, että kummallakin on päätöksentekorooli tuotteen suunnittelussa ja kehittämisessä, vakuutusedustajan ja vakuutusyrityksen olisi laadittava kirjallinen sopimus, jossa määrätään tarkemmin niiden yhteistyöstä ja tehtävistä, jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat valvoa oikeudellisten vaatimusten noudattamista.

(5)

Tuottajan suorittama kohdemarkkinoiden yksilöinti olisi ymmärrettävä sellaisen asiakasryhmän kuvauksena, jossa asiakkailla on yhteisiä ominaisuuksia abstraktilla ja yleisellä tasolla, jotta tuottajat voisivat sovittaa tuotteen ominaisuudet tällaisen asiakasryhmän tarpeiden, ominaisuuksien ja tavoitteiden mukaisiksi. Se olisi erotettava myyntipisteessä suoritettavasta yksilöllisestä arvioinnista, jossa selvitetään, onko vakuutustuote vaatimusten ja tarpeiden mukainen ja, tapauksen mukaan, onko vakuutusmuotoinen sijoitustuote yksittäisen asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan kannalta sovelias tai asianmukainen.

(6)

Kohdemarkkinoiden tarkkuusasteen ja perusteiden, joita käytetään kohdemarkkinoiden ja asianmukaisen tarjoamisstrategian määrittämisessä, olisi oltava tuotteen kannalta merkityksellisiä ja annettava mahdollisuus arvioida, ketkä kuuluvat kohdemarkkinoiden asiakkaisiin. Yksinkertaisempien, yleisempien tuotteiden osalta kohdemarkkinat olisi yksilöitävä vähemmän tarkasti, kun taas monimutkaisempien tai harvinaisempien tuotteiden osalta kohdemarkkinat olisi yksilöitävä tarkemmin, koska kuluttajille aiheutuu tällaisista tuotteista suurempi haittariski.

(7)

Kuluttajansuojan parantamiseksi erityisesti vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta tuottajilla olisi oltava mahdollisuus yksilöidä erityisiä asiakasryhmiä, joille vakuutustuote ei yleensä sovellu.

(8)

Tuottajien olisi tuotehallintajärjestelyjen osana suoritettava myös asianmukaisia vakuutustuotteiden testauksia, tarvittaessa skenaarioanalyysit mukaan luettuina erityisesti vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta, jotta varmistettaisiin, että tuote on kohdemarkkinoiden yksilöityjen tarpeiden, tavoitteiden ja ominaisuuksien mukainen koko elinkaarensa ajan. Testauksiin olisi erityisesti sisällyttävä tuotteen toimivuuden ja riski-hyötyprofiilin arvioinnit. Tuotteen toimivuuden arviointia koskevaa vaatimusta ei saisi kuitenkaan ymmärtää siten, että sillä puututtaisiin tuottajien vapauteen vahvistaa vakuutusmaksut, tai käsittää jonkinlaiseksi hintavalvonnaksi.

(9)

Sen varmistamiseksi, että asiakkaat saavat asianmukaisia tietoja ja neuvontaa, tuottajien olisi valittava sellaiset vakuutusten tarjoajat, joilla on tarvittava tietämys, asiantuntemus ja pätevyys ymmärtää vakuutustuotteen ja yksilöityjen kohdemarkkinoiden ominaisuudet. Samasta syystä tuottajien olisi sellaisen sovellettavan kansallisen lainsäädännön puitteissa, jolla säännellään niiden ja kyseisten vakuutusten tarjoajien välistä suhdetta, seurattava ja arvioitava säännöllisesti, tarjotaanko vakuutustuotetta niiden tuotehallintajärjestelyjen tavoitteiden mukaisesti, sekä toteutettava asianmukaisia korjaavia toimia katsoessaan, ettei näin ole. Tämä ei saisi kuitenkaan estää vakuutusten tarjoajia tarjoamasta vakuutustuotteita asiakkaille, jotka ovat kyseisten kohdemarkkinoiden ulkopuolella, jos myyntipisteessä suoritettavan yksilöllisen arvioinnin perusteella voidaan päätellä, että kyseiset tuotteet ovat kyseisten asiakkaiden vaatimusten ja tarpeiden mukaisia ja, tapauksen mukaan, että vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet ovat asiakkaan kannalta soveliaita tai asianmukaisia.

(10)

Jotta vakuutusten tarjoajat voisivat kaikilta osin tuntea tuotteet, joita ne aikovat tarjota, ja näin ollen tarjota vakuutuksia asiakkaidensa parhaan edun mukaisesti, mikä tarkoittaa erityisesti asiantuntijaneuvonnan antamista, tuottajien olisi annettava vakuutusten tarjoajille kaikki vakuutustuotteita koskevat asianmukaiset tiedot, mukaan luettuina tiedot tuotteiden hyväksymismenettelystä, yksilöidyistä kohdemarkkinoista ja ehdotetusta tarjoamisstrategiasta. Vakuutusten tarjoajilla olisi puolestaan oltava järjestelyt, joiden avulla ne saavat tarvittavat tiedot tuottajilta tehokkaalla tavalla.

(11)

Jotta tuotehallintavelvoitteet toimisivat tehokkaasti, vakuutusten tarjoajien olisi säännöllisesti tiedotettava tuottajille vakuutustuotteista saamistaan kokemuksista. Sen vuoksi vakuutusten tarjoajien olisi annettava tuottajille vakuutustuotteen arviointiin tarvittavat tiedot ja tarkistettava, että kyseiset tuotteet ovat edelleen tuottajan yksilöimien kohdemarkkinoiden tarpeiden, ominaisuuksien ja tavoitteiden mukaisia.

(12)

Asiakkaisiin kohdistuvan haittariskin välttämiseksi tuottajien ja tarjoajien olisi toteutettava asianmukaiset toimet, jos ne katsovat, ettei tuote ole tai ettei se enää ole yksilöityjen kohdemarkkinoiden etujen, tavoitteiden ja ominaisuuksien mukainen.

(13)

Jotta toimivaltaisilla viranomaisilla ja vakuutusalan ammattilaisilla olisi aikaa sopeutua tässä asetuksessa asetettuihin uusiin vaatimuksiin, tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivä olisi yhdenmukaistettava niiden kansallisten toimenpiteiden soveltamispäivän kanssa, joilla direktiivi (EU) 2016/97 saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(14)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (2) perustetulta Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselta on pyydetty tekninen lausunto (3),

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt sellaisten tuotehallintajärjestelyjen ylläpidosta, käytöstä ja arvioinnista, joita sovelletaan vakuutustuotteisiin ja olemassa olevien vakuutustuotteiden merkittäviin muutoksiin ennen kuin kyseiset tuotteet saatetaan markkinoille tai niitä tarjotaan asiakkaille, jäljempänä ’tuotteiden hyväksymismenettely’, sekä säännöt kyseisten vakuutustuotteiden tarjoamisjärjestelyistä.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan sellaisia vakuutustuotteita tuottaviin vakuutusyrityksiin ja vakuutusedustajiin, joita tarjotaan asiakkaille myytäviksi, jäljempänä ’tuottajat’, sekä vakuutusten tarjoajiin, jotka antavat neuvontaa vakuutustuotteista, joita ne eivät itse tuota, tai ehdottavat tällaisia tuotteita.

3 artikla

Vakuutustuotteiden tuottaminen

1.   Sovellettaessa direktiivin (EU) 2016/97 25 artiklan 1 kohtaa vakuutusedustajien katsotaan olevan tuottajia, jos niiden toiminnan kokonaisarviointi osoittaa, että niillä on päätöksentekorooli vakuutustuotteen suunnittelussa ja kehittämisessä markkinoille.

2.   Vakuutusedustajilla oletetaan olevan päätöksentekorooli erityisesti silloin, kun ne määrittävät itsenäisesti vakuutustuotteen keskeiset ominaisuudet ja tärkeimmät osatekijät, mukaan luettuina sen kattavuus, kulut, riskit, kohdemarkkinat taikka korvaus- ja takuuoikeudet, joita vakuutustuotteelle katteen tarjoava vakuutusyritys ei muuta olennaisesti.

3.   Tuottamisena ei pidetä olemassa olevien vakuutustuotteiden räätälöintiä ja mukauttamista asiakkaille suunnatun vakuutustuotteiden tarjoamisen yhteydessä eikä räätälöityjen sopimusten suunnittelua yhden asiakkaan pyynnöstä.

4.   Vakuutusedustajan ja vakuutusyrityksen, jotka ovat kummatkin tämän delegoidun asetuksen 2 artiklassa tarkoitettuja tuottajia, on allekirjoitettava kirjallinen sopimus, jossa määrätään niiden yhteistyöstä direktiivin (EU) 2016/97 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuottajia koskevien vaatimusten noudattamiseksi, sekä menettelyistä, joilla ne sopivat kohdemarkkinoiden yksilöimisestä, ja kummankin tehtävistä tuotteiden hyväksyntämenettelyssä.

II LUKU

TUOTTAJIA KOSKEVAT TUOTEHALLINTAVAATIMUKSET

4 artikla

Tuotteiden hyväksymismenettely

1.   Tuottajien on pidettävä yllä, käytettävä ja arvioitava tuotteiden hyväksymismenettelyä vasta kehitettyjä vakuutustuotteita ja olemassa olevien vakuutustuotteiden merkittäviä muutoksia varten. Hyväksymismenettelyyn on sisällyttävä toimenpiteitä ja menettelyjä vakuutustuotteiden suunnittelua, seurantaa, arviointia ja tarjoamista varten sekä korjaavia toimia asiakkaille haitallisten vakuutustuotteiden varalta. Toimenpiteiden ja menettelyjen on oltava oikeassa suhteessa tuotteiden monimutkaisuuteen ja niihin liittyviin riskeihin sekä tuottajan asiaankuuluvan liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen.

2.   Tuotteiden hyväksymismenettely on vahvistettava kirjallisessa asiakirjassa, jäljempänä ’tuotehallintaperiaatteet’, joka on annettava asianomaisen henkilöstön saataville.

3.   Tuotteiden hyväksymismenettelyllä on

a)

varmistettava, että vakuutustuotteiden suunnittelu täyttää seuraavat vaatimukset:

i)

siinä otetaan huomioon asiakkaiden tavoitteet, edut ja ominaisuudet;

ii)

se ei vaikuta haitallisesti asiakkaisiin;

iii)

sillä ehkäistään tai lievennetään asiakkaalle koituvia haittoja;

b)

tuettava asianmukaista eturistiriitojen hallintaa.

4.   Tuottajan elimen tai rakenteen, joka vastaa vakuutustuotteiden tuottamisesta, on toteutettava kaikki seuraavat toimet:

a)

hyväksyttävä tuotteiden hyväksymismenettely ja oltava viime kädessä vastuussa sen käyttöönotosta, soveltamisesta ja arvioimisesta;

b)

todennettava jatkuvasti, että menettelyä noudatetaan sisäisesti.

5.   Tuottajilla, jotka nimeävät kolmannen osapuolen suunnittelemaan tuotteita puolestaan, säilyy täysi vastuu tuotteiden hyväksymismenettelyn noudattamisesta.

6.   Tuottajien on säännöllisesti arvioitava tuotteidensa hyväksymismenettelyä sen varmistamiseksi, että menettely on edelleen käypä ja ajantasainen. Niiden on muutettava tuotteiden hyväksymismenettelyä tarpeen mukaan.

5 artikla

Kohdemarkkinat

1.   Tuotteiden hyväksymismenettelyssä on yksilöitävä kunkin vakuutustuotteen osalta kohdemarkkinat ja vastaava asiakasryhmä. Kohdemarkkinat on yksilöitävä riittävän tarkasti ottaen huomioon vakuutustuotteen ominaisuudet, riskiprofiili, monimutkaisuus ja luonne.

2.   Tuottajat voivat erityisesti vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta yksilöidä ryhmän asiakkaita, joiden tarpeita, ominaisuuksia ja tavoitteita vakuutustuote ei yleensä vastaa.

3.   Tuottajien on suunniteltava ja markkinoitava ainoastaan sellaisia vakuutustuotteita, jotka vastaavat kohdemarkkinoiden asiakkaiden tarpeita, ominaisuuksia ja tavoitteita. Arvioidessaan, sopiiko vakuutustuote kohdemarkkinoille, tuottajien on otettava huomioon kohdemarkkinoiden asiakkaiden saatavilla olevien tietojen taso ja näiden asiakkaiden finanssiosaaminen.

4.   Tuottajien on varmistettava, että vakuutustuotteiden suunnitteluun ja tuottamiseen osallistuvalla henkilöstöllä on tarvittava tietämys, asiantuntemus ja pätevyys ymmärtää myytäviä vakuutustuotteita ja kohdemarkkinoiden asiakkaiden etuja, tavoitteita ja ominaisuuksia asianmukaisesti.

6 artikla

Tuotetestaus

1.   Tuottajien on suoritettava vakuutustuotteilleen asianmukaisia testauksia, tarvittaessa skenaarioanalyysit mukaan luettuina, ennen kuin ne tuovat vakuutustuotteen markkinoille tai muuttavat sitä merkittävästi taikka siinä tapauksessa, että kohdemarkkinat ovat muuttuneet merkittävästi. Tuotetestauksessa on arvioitava, onko vakuutustuote kohdemarkkinoiden yksilöityjen tarpeiden, tavoitteiden ja ominaisuuksien mukainen koko elinkaarensa ajan. Tuottajien on testattava vakuutustuotteensa laadullisesti ja, riippuen vakuutustuotteen ja asiakkaisiin kohdistuvan haittariskin tyypistä ja luonteesta, määrällisesti.

2.   Tuottajat eivät saa saattaa vakuutustuotteita markkinoille, jos tuotetestauksen tulokset osoittavat, etteivät tuotteet ole kohdemarkkinoiden yksilöityjen tarpeiden, tavoitteiden ja ominaisuuksien mukaisia.

7 artikla

Tuoteseuranta ja -arviointi

1.   Tuottajien on seurattava markkinoille saattamiaan vakuutustuotteita jatkuvasti ja arvioitava niitä säännöllisesti havaitakseen tapahtumat, jotka voivat olennaisesti muuttaa niiden pääasiallisia ominaisuuksia, riskien kattamista tai takuita. Tuottajien on arvioitava, säilyvätkö vakuutustuotteet yksilöityjen kohdemarkkinoiden tarpeiden, ominaisuuksien ja tavoitteiden mukaisina ja tarjotaanko niitä kohdemarkkinoille vai kohdemarkkinoiden ulkopuolisille asiakkaille.

2.   Tuottajien on vahvistettava asianmukaiset aikavälit vakuutustuotteidensa säännölliselle arvioinnille ottaen huomioon tuotteiden koko, laajuus, sopimuksen mukainen voimassaoloaika ja monimutkaisuus, tarjoamiskanavat ja kaikki merkitykselliset ulkoiset tekijät, kuten sovellettavien oikeudellisten sääntöjen muutokset, teknologian kehitys tai markkinatilanteen muutokset.

3.   Tuottajien, jotka havaitsevat vakuutustuotteen elinkaaren aikana tuotteeseen liittyviä olosuhteita, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti tuotteen ostaneeseen asiakkaaseen, on toteutettava asianmukaiset toimet lieventääkseen tilannetta ja estääkseen haitallisen tapahtuman toistuminen. Tuottajien on ilmoitettava toteutetuista korjaavista toimista viipymättä asianomaisille vakuutusten tarjoajille ja asiakkaille.

8 artikla

Tarjoamiskanavat

1.   Tuottajien on huolellisesti valittava kohdemarkkinoiden kannalta tarkoituksenmukaiset tarjoamiskanavat ottaen samalla huomioon asiankuuluvien vakuutustuotteiden erityisominaisuudet.

2.   Tuottajien on annettava vakuutusten tarjoajille kaikki asianmukaiset tiedot vakuutustuotteista, yksilöidyistä kohdemarkkinoista ja ehdotetusta tarjoamisstrategiasta, mukaan luettuina tiedot vakuutustuotteiden pääasiallisista piirteistä ja ominaisuuksista, niiden riskeistä ja kuluista, myös implisiittisistä kuluista, ja kaikista olosuhteista, jotka saattavat aiheuttaa eturistiriidan asiakkaan vahingoksi. Näiden tietojen on oltava selkeitä, täydellisiä ja ajantasaisia.

3.   Vakuutusten tarjoajien on voitava 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen avulla

a)

ymmärtää vakuutustuotteita;

b)

ymmärtää vakuutustuotteiden yksilöityjä kohdemarkkinoita;

c)

tunnistaa kaikki asiakkaat, joiden tarpeita, ominaisuuksia ja tavoitteita vakuutustuote ei vastaa;

d)

harjoittaa vakuutustuotteiden tarjoamista asiakkaidensa parhaiden etujen mukaisesti direktiivin (EU) 2016/97 17 artiklan 1 kohtaa noudattaen.

4.   Tuottajien on toteutettava asianmukaiset toimet, joilla seurataan, että vakuutusten tarjoajat toimivat tuottajien tuotteiden hyväksymismenettelyjen tavoitteiden mukaisesti. Niiden on erityisesti tarkistettava säännöllisesti, tarjotaanko vakuutustuotteita yksilöidyillä kohdemarkkinoilla. Seurantavelvollisuus ei ulotu yleisiin sääntelyvaatimuksiin, joita vakuutusten tarjoajien on noudatettava tarjotessaan vakuutuksia yksittäisille asiakkaille. Seurantatoimien on oltava kohtuullisia, ja niissä on otettava huomioon asiaankuuluvien tarjoamiskanavien ominaisuudet ja oikeudellinen kehys.

5.   Tuottajien, jotka katsovat, ettei niiden vakuutustuotteita tarjota niiden tuotteiden hyväksymismenettelyssä asetettujen tavoitteiden mukaisesti, on toteutettava asianmukaisia korjaavia toimia.

9 artikla

Dokumentointi

Tuottajien toteuttamat merkitykselliset toimet, jotka liittyvät niiden tuotteiden hyväksymismenettelyyn, on dokumentoitava asianmukaisesti, ja nämä tiedot on säilytettävä tarkastuksia varten ja annettava pyynnöstä toimivaltaisten viranomaisten saataville.

III LUKU

VAKUUTUSTEN TARJOAJIA KOSKEVAT TUOTEHALLINTAVAATIMUKSET

10 artikla

Tuotteiden tarjoamisjärjestelyt

1.   Vakuutusten tarjoajilla on oltava käytössään tuotteiden tarjoamisjärjestelyt, joihin sisältyvät asianmukaiset toimenpiteet ja menettelyt, joilla tuottajalta voidaan hankkia kaikki asianmukaiset tiedot vakuutustuotteista, joita vakuutusten tarjoajat aikovat tarjota asiakkailleen, ja joiden avulla kyseiset tuotteet voidaan tuntea kaikilta osin, ottaen huomioon tuotteiden monimutkaisuus ja niihin liittyvät riskit sekä tarjoajan asiaankuuluvan liiketoiminnan luonne, laajuus ja monitahoisuus.

Vakuutusten tarjoajien on vahvistettava tuotteiden tarjoamisjärjestelyt kirjallisessa asiakirjassa, joka on annettava asianomaisen henkilöstön saataville.

2.   Tuotteiden tarjoamisjärjestelyillä on

a)

pyrittävä ehkäisemään ja lieventämään asiakkaalle koituvia haittoja;

b)

tuettava asianmukaista eturistiriitojen hallintaa;

c)

varmistettava, että asiakkaiden tavoitteet, edut ja ominaisuudet otetaan asianmukaisesti huomioon.

3.   Tuotteiden jakelujärjestelyillä on varmistettava, että vakuutusten tarjoajat saavat tuottajalta 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot.

4.   Vakuutusten tarjoajien laatimien ja soveltamien erityisten tarjoamisstrategioiden on oltava tuottajan laatiman tarjoamisstrategian ja sen yksilöimien kohdemarkkinoiden mukaisia.

5.   Vakuutusten tarjoajan elimen tai rakenteen, joka vastaa vakuutusten tarjoamisesta, on hyväksyttävä tuotteiden tarjoamisjärjestelyt ja oltava viime kädessä vastuussa niiden käyttöönotosta, soveltamisesta ja arvioimisesta sekä todennettava jatkuvasti, että näitä järjestelyjä noudatetaan sisäisesti.

6.   Vakuutusten tarjoajien on säännöllisesti arvioitava tuotteiden tarjoamisjärjestelyjään sen varmistamiseksi, että järjestelyt ovat edelleen käypiä ja ajantasaisia. Niiden on tarvittaessa muutettava näitä tarjoamisjärjestelyjä. Vakuutusten tarjoajien, jotka ovat laatineet erityisen tarjoamisstrategian tai soveltavat sellaista, on tarvittaessa muutettava strategiaa tuotteiden tarjoamisjärjestelyjen arviointitulosten perusteella. Arvioidessaan tuotteiden tarjoamisjärjestelyjä vakuutusten tarjoajien on tarkistettava, että vakuutustuotteita tarjotaan yksilöidyille kohdemarkkinoille.

Vakuutusten tarjoajien on vahvistettava asianmukaiset aikavälit tuotteidensa tarjoamisjärjestelyjen säännölliselle arvioinnille siten, että erilaisten vakuutustuotteiden koko, laajuus ja monimutkaisuus otetaan huomioon.

Tuottajien suorittamien tuotearviointien tukemiseksi vakuutusten tarjoajien on pyynnöstä annettava tuottajille merkitykselliset myyntitiedot, joihin sisältyvät tarvittaessa tiedot tuotteiden tarjoamisjärjestelyjen säännöllisistä arvioinneista.

11 artikla

Tuottajalle ilmoittaminen

Vakuutusten tarjoajien, jotka havaitsevat, ettei vakuutustuote vastaa yksilöityjen kohdemarkkinoiden etuja, tavoitteita ja ominaisuuksia, tai havaitsevat muita tuotteisiin liittyviä olosuhteita, jotka saattavat vaikuttaa haitallisesti asiakkaaseen, on viipymättä ilmoitettava asiasta tuottajalle ja tarvittaessa muutettava kyseistä vakuutustuotetta koskevaa tarjoamisstrategiaa.

12 artikla

Dokumentointi

Vakuutusten tarjoajien toteuttamat merkitykselliset toimet, jotka liittyvät niiden tuotteiden tarjoamisjärjestelyihin, on dokumentoitava asianmukaisesti, niitä koskevat tiedot on säilytettävä tarkastuksia varten, ja ne on annettava pyynnöstä toimivaltaisten viranomaisten saataville.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

13 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 23 päivästä helmikuuta 2018.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 21 päivänä syyskuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1)  EUVL L 26, 2.2.2016, s. 19.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).

(3)  ”Technical Advice on possible delegated acts concerning the Insurance Distribution Directive”, EIOPA-17/048, 1. helmikuuta 2017, saatavilla seuraavasta osoitteesta: https://eiopa.europa.eu/Publications/Consultations/EIOPA%20Technical%20Advice%20on%20the%20IDD.pdf#search=Technical%20Advice%2017%2F048.