(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen jälkeen asetuksella (EY) N:o 1629/2004 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Intiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8545 11 00 (Taric-koodi 8545110010) ja ex 8545 90 90 (Taric-koodi 8545909010), tuonnissa.

(2)

Tukien vastaisen tutkimuksen jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1628/2004 (3) käyttöön myös lopulliset tasoitustullit tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa.

(3)

Omasta aloitteestaan vireille pannun tasoitustoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 1354/2008 (4) asetuksia (EY) N:o 1628/2004 ja (EY) N:o 1629/2004.

(4)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1186/2010 (5). Tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi tasoitustoimenpiteiden voimassaoloa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1185/2010 (6).

(5)

Polkumyynnin vastaiset toimenpiteet toteutettiin 9,4 prosentin ja nollan prosentin suuruisen arvotullin muodossa yksilöllisesti mainittujen viejien tuonnin osalta, ja jäännöstulli oli 8,5 prosenttia.

(6)

Komissio on vastaanottanut neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (7) 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelupyynnön julkaistuaan ilmoituksen (8) Intiasta peräisin olevien tiettyjen grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä.

(7)

Pyynnön esittivät SGL Carbon GmbH, TOKAI Erftcarbon GmbH ja GrafTech Switzerland SA, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, joiden osuus tiettyjen grafiittielektrodijärjestelmien kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia.

(8)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(9)

Kun komissio oli todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 15 päivänä joulukuuta 2015Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (9), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

(10)

Komissio ilmoitti lisäksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä15 päivänä joulukuuta 2015 julkaistulla ilmoituksella (10) tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien unioniin suuntautuvaan tuontiin sovellettavien lopullisten tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (11) 18 artiklan mukaisesti.

(11)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja unionin käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Intian viranomaisille ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(12)

Kaikilla asianomaisilla osapuolilla oli tilaisuus esittää huomautuksensa tarkastelun vireillepanosta ja pyytää saada tulla komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kuulemiksi.

(13)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(14)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti otoksen käyttäen perusteena suurinta edustavaa myyntimäärää, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa, kun otettiin huomioon myös maantieteellinen sijainti. Otokseen valittiin neljä unionin tuottajaa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus oli edustavuutta koskevasta tutkimuksesta saatujen tietojen mukaan yli 80 prosenttia unionin kokonaistuotannosta. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Asetetussa määräajassa ei saatu huomautuksia, joten otos vahvistettiin. Otos on unionin tuotannonalaa edustava.

(15)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(16)

Yksikään tuoja ei ilmoittautunut eikä toimittanut vireillepanoilmoituksessa pyydettyjä tietoja.

(17)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille otokseen valituille unionin tuottajille, kahdelle intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ja 53 käyttäjälle, jotka ilmoittautuivat vireillepanon jälkeen.

(18)

Vastaus kyselylomakkeeseen saatiin neljältä otokseen valitulta unionin tuottajalta, yhdeltä intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja kahdeksalta tarkastelun kohteena olevan tuotteen käyttäjältä. Toinen alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja, Graphite India Limited, jäljempänä ’GIL’, ei toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen tässä tarkastelussa.

(19)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot määrittääkseen, onko polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(20)

Polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2014 ja 30 päivän syyskuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin jaksolla, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2012 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(21)

Tarkasteltavana olevana tuotteena ovat Intiasta peräisin olevat tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8545 11 00 (Taric-koodi 8545110010) ja ex 8545 90 90 (Taric-koodi 8545909010) luokiteltavat sähköuuneissa käytettävät grafiittielektrodit, joiden näennäistiheys on vähintään 1,65 g/cm3 ja vastus enintään 6,0 μΩ.m, ja tällaisten elektrodien jatkoskappaleet, riippumatta siitä, tuodaanko ne yhdessä vai erikseen, jäljempänä ’grafiittielektrodijärjestelmät’ tai ’tarkastelun kohteena oleva tuote’.

(22)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset:

(23)

Komission päätelmänä oli, että kyseiset tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(24)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(25)

Kuten edellä (18) kappaleessa todettiin, ainoastaan yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Tämän yrityksen osuus grafiittielektrodijärjestelmien viennistä Intiasta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli yli 95 prosenttia. Näin ollen komissio katsoi, että sillä oli riittävästi tietoja vientihinnan ja polkumyyntimarginaalin arvioimiseksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(26)

Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan osuus grafiittielektrodijärjestelmien kokonaistuotantokapasiteetista Intiassa oli kuitenkin vain 50 prosenttia ja koko tuotannosta vain 40–50 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi sen vienti muihin kolmansiin maihin oli vain 43–52 prosenttia Intian koko viennistä muihin kolmansiin maihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ainoan yhteistyössä toimineen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarkkaa painoa Intian koko tuotannossa ja koko viennissä ei voida ilmoittaa luottamuksellisuussyistä). Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, ettei toinen intialainen grafiittielektrodijärjestelmien tuottaja toiminut yhteistyössä, komissio katsoi, ettei sillä ollut riittävästi tietoja polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden tarkastelemiseksi, ja näin ollen jouduttiin turvautumaan käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, jotta voitiin arvioida tuonnin kehitys siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin.

(27)

Intian viranomaisille ilmoitettiin asianmukaisesti, että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien alhaisen yhteistyöasteen vuoksi komissio saattaa soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa. Asiasta ei esitetty huomautuksia.

(28)

Jäljempänä 3 jaksossa esitettävät havainnot perustuivat näin ollen käytettävissä oleviin tietoihin. Tätä varten käytettiin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia tietoja, toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelupyyntöä, Eurostatin tilastoja, jäsenvaltioiden perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti keräämiä tietoja, jäljempänä ’14 artiklan 6 kohdan mukainen tietokanta’, ja julkisesti saatavilla olevia tietoja.

(29)

Komissio tutki ensin, oliko ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia sen tarkastelun kohteena olevan tuotteen unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tällä perusteella ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi.

(30)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin sen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka kotimarkkinamyynti oli edustavaa, unioniin vietäviksi myymät tuotelajit tai niihin verrattavissa. Grafiittielektrodijärjestelmien eri tyyppien määrittämisessä otettiin huomioon seuraavat tekijät: i) myytiinkö niitä yhdessä jatkoskappaleiden kanssa, ii) niiden halkaisija ja iii) niiden pituus.

(31)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti, että määritettäessä samanlaisia tai toisiinsa suoraan verrattavissa olevia grafiittielektrodijärjestelmiä huomioon olisi otettava se, että grafiittielektrodijärjestelmiä tuotetaan erilaatuisesta neulakoksista (joka on perusraaka-aine). Tutkimuksessa vahvistettiin, että yritys käytti tuotantoprosessissa kahta erilaatuista neulakoksia eli tuotua huippulaatuista neulakoksia sekä Intian markkinoilta hankittua tavallista neulakoksia. Lisäksi vahvistettiin, että käytetyn koksin laji määrittää tuotantokustannukset ja lopputuotteen hinnan.

(32)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komissio jakoi tämän vuoksi kunkin tuotelajin alhaisen ja korkean laatuluokan tuotteisiin polkumyyntilaskelmia varten.

(33)

Seuraavaksi komissio tutki, oliko ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynti kunkin sellaisen tuotelajin osalta, joka on samanlainen kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana on vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä. Komissio totesi, että näiden tuotelajien kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(34)

Seuraavaksi komissio määritti kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskennassa tosiasiallista kotimarkkinoiden myyntihintaa perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(35)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(36)

Tässä tapauksessa normaaliarvo on kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(37)

Normaaliarvo on tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jos

(38)

Jos samankaltaisen tuotteen tuotelajia ei myyty lainkaan tai ei myyty riittävästi tavanomaisessa kaupankäynnissä, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(39)

Tällaisten tuotelajien osalta normaaliarvo muodostettiin lisäämällä ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla seuraavat:

(40)

Sellaisiin tuotelajeihin, joita ei myyty lainkaan kotimarkkinoilla, lisättiin painotetut keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto kaikista tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla suoritetuista liiketoimista.

(41)

Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti unioniin suuntautui suoraan riippumattomille asiakkaille. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksetuksi tai maksettavaksi hinnaksi tarkasteltavana olevasta tuotteesta, joka on myyty unioniin suuntautuvaa vientiä varten.

(42)

Yhteistyössä toimineen viejän ilmoittamissa vientihinnoissa on paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa havaittu useita virheitä. Nämä virheet on korjattu, ja tästä on ilmoitettu asianmukaisesti vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(43)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja edellä määritettyä vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(44)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen ja yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan maksamien tasoitustullien osalta, jos se oli tarpeellista ja perusteltua.

(45)

Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja pyysi raaka-aineista maksettujen tuontimaksujen osalta oikaisua perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti sillä perusteella, että grafiittielektrodijärjestelmistä kannettiin tuontimaksuja, jos ne oli tuotettu kulutettaviksi Intiassa, mutta kyseiset maksut palautettiin tullinpalautusjärjestelmän kautta, jos tuote myytiin unioniin vietäväksi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, ettei grafiittielektrodijärjestelmien viennin yhteydessä saatujen tullinpalautusjärjestelmän summien ja tuotteeseen sisältyvästä tuodusta raaka-aineesta tosiasiallisesti maksettujen tullien välillä ollut suoraa yhteyttä. Sen vuoksi katsotaan, ettei kyseinen vientiä harjoittava tuottaja kyennyt todistamaan, että vientimyyntiä koskevat palautetut verot sisältyvät kotimarkkinahintaan. Tämä vahvistettiin myös rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen johdanto-osan 38–42 kappaleissa, joissa todettiin, että tullinpalautusjärjestelmässä on kyse Intian valtion taloudellisten avustusten muodossa myöntämästä tuesta eikä sitä voida pitää sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Näin ollen oikaisua ei voida myöntää.

(46)

Lisäksi yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja pyysi oikaisua perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti sillä perusteella, että samankaltaisesta tuotteesta kannettiin tuontimaksuja, jos se oli tarkoitettu kulutettavaksi Intiassa, mutta kyseisiä maksuja ei ennakkolupajärjestelmän, jäljempänä ’AAS-järjestelmä’, vuoksi kannettu, jos tuote myytiin unioniin vietäväksi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, ettei ollut olemassa järjestelmää, jolla varmistettaisiin, että AAS-järjestelmän mukaisesti tullitta tuotu raaka-aine sisällytettiin yksinomaan vietäviin grafiittielektrodijärjestelmiin. Sen vuoksi komissio katsoo, ettei vientiä harjoittava tuottaja kyennyt todistamaan, että vero, jota ei kannettu vientimyynnistä, sisältyi kotimarkkinahintaan. Tämä vahvistettiin myös rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen johdanto-osan 59–62 kappaleissa, joissa todettiin, että AAS-järjestelmässä on kyse Intian valtion taloudellisten avustusten muodossa myöntämästä tuesta eikä sitä voida pitää sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Näin ollen tätä oikaisua ei voida myöntää.

(47)

Perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkastelun kohteena olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan. Yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle tämän menetelmän mukaisesti vahvistettu polkumyyntimarginaali on tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 29,8 prosenttia.

(48)

Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tiloissa Intiassa tehdyssä tarkastuksessa yritys väitti, että pääraaka-aineen (neulakoksi) hinnan merkittävä vaihtelu tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla olisi otettava huomioon, ja pyysi, että komissio laskisi tätä varten neljännesvuosikohtaisen polkumyyntimarginaalin. Tämä osoittaisi, ettei tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla esiintynyt polkumyyntiä. Tarkastuskäynnin lopussa yritys toimitti tähän liittyen tiedot vuosineljänneksen tuotantokustannuksista.

(49)

Koska mainittua väitettä ei esitetty menettelyn aikaisemmassa vaiheessa eikä kyselyvastauksessa, komissio ei voinut tarkistaa väitettä asianmukaisesti, eikä se voinut näin ollen vahvistaa, olivatko toimitetut tiedot täydelliset ja paikkansapitävät.

(50)

Tarkastuskäynnin aikana toimitettujen tietojen perusteella todettiin joka tapauksessa, että tuotannon tuotelajikohtaisten yksikkökustannusten suuntaus oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla laskeva vuosineljänneksestä toiseen tiettyjen, mutta ei kaikkien, tuotelajien osalta. Useiden tuotteiden valvontakoodien (PCN-koodien) tapauksessa tuotannon yksikkökustannukset kasvoivat viimeisellä vuosineljänneksellä. Viennin yksikköhinnan suuntaus oli vastaavasti laskeva lukuun ottamatta viimeistä vuosineljännestä, jolloin vientihinnat nousivat kahta tuotelajia lukuun ottamatta. Yrityksen vientimäärät olivat merkittävät kunkin vuosineljänneksen aikana tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ja ne jakautuivat eri vuosineljänneksille jäljempänä olevan taulukon mukaisesti (tarkkoja määriä ei voida ilmoittaa luottamuksellisuussyistä). Lisäksi on huomattava, ettei kaikkia tuotelajeja myyty kaikkina vuosineljänneksinä: yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan unionin markkinoille myymistä yhteensä 23 tuotelajista vai kuutta myytiin jokaisella vuosineljänneksellä.

(51)

Johdanto-osan (29)–(47) kappaleessa esitetyn menetelmän mukaisesti kunkin vuosineljänneksen osalta lasketut polkumyyntimarginaalit osoittivat merkittävää polkumyyntiä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jokaisella vuosineljänneksellä.

Taulukko 1

(52)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan väite siitä, että sen polkumyyntimarginaalin laskeminen neljännesvuosikohtaisesti johtaisi siihen, ettei polkumyyntiä esiinny, ei näin ollen pitänyt paikkaansa. Polkumyyntimarginaalit olivat merkittävät kullakin vuosineljänneksellä; samoin näiden vuosineljänneskohtaisten marginaalien perusteella laskettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla pysyi merkittävällä tasolla, sillä se oli 19,3 prosenttia.

(53)

Vaikka tuotelajeittain laskettujen vuosineljänneskohtaisten polkumyyntimarginaalien kehityssuunta oli vaihteleva (marginaali suureni lokakuun–joulukuun 2014 ja tammikuun–maaliskuun 2015 välillä ja pieneni tammikuun–maaliskuun 2015 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopun välillä), tuotantokustannusten asteittaisella laskulla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ei ollut väitettyä vaikutusta. Osasyynä polkumyyntimarginaalin pienenemiseen oli itse asiassa myös vientihinnan kohoaminen. On muistettava, että yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan väite neljännesvuosikohtaisesta polkumyyntimarginaalista perustui yksinomaan raaka-aineiden hinnan vaihteluun. Sen vuoksi komissio tuli siihen tulokseen, etteivät toimitetut tiedot asettaneet kyseenalaisiksi päätelmiä polkumyynnin esiintymisestä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eivätkä myöskään (57)–(87) kappaleessa esitettyjä polkumyynnin jatkumista koskevia päätelmiä.

(54)

Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komission olisi normaaliarvon muodostamiseen käytetyissä kannattavuuslaskelmissa tehtävä ero kotimaisesta koksista valmistettujen tuotteiden ja tuodusta neulakoksista valmistettujen tuotteiden välillä. Tämä johtui kyseisten tuotteiden käytön eroista. Se väitti myös, että unionin markkinoilla myydään ainoastaan tuodusta neulakoksista valmistettuja tuotteita, joita käytetään suurtehoisissa valokaariuuneissa, ja että normaaliarvon muodostamiseen käytetty kannattavuus olisi sen vuoksi laskettava yksinomaan näiden tuotelajien perusteella. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen komission kanssa pidetyssä kuulemistilaisuudessa HEG esitti näihin väitteisiin vedoten, ettei komission pitäisi käyttää kotimarkkinamyynnin kokonaismäärän perusteella laskettua painotettua keskimääräistä kannattavuutta normaaliarvon muodostamiseen. HEG väitti, että komission olisi laskettava kaksi erillistä kannattavuustasoa ottaen huomioon koksin alkuperä ja käytettävä niitä vastaavasti normaaliarvon muodostamiseen.

(55)

Kyselylomakkeeseen antamassaan vastauksessa HEG ilmoitti kunkin tuotelajin osalta raaka-aineen alkuperän ja grafiittielektrodijärjestelmien suorituskyvyn. Kun huomioon otetaan ainoastaan nämä kaksi osatekijää, unionin markkinoilla myytyjen tuotelajien ja Intian markkinoilla myytyjen tuotelajien välinen vertailu osoittaa kuitenkin, että HEG myi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla samoja tuotelajeja molemmilla markkinoilla. Näin ollen väitteen ensimmäinen osa perustuu virheellisiin seikkoihin.

(56)

Kuten (39) ja (40) kappaleessa selostetaan, komissio käytti perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan nojalla normaaliarvon muodostamiseen painotettua keskimääräistä voittoa samankaltaisen tuotteen koko kotimarkkinamyynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Jos kunkin tuotelajin osalta käytettäisiin yksittäisiä voittoprosentteja, kuten yritys esitti (54) kappaleessa mainitussa kuulemistilaisuudessa, (47) kappaleessa mainittu polkumyyntimarginaali pienenisi kuitenkin vain 3,2 prosenttiyksikköä 26,7 prosenttiin. Tällainen pieneneminen ei näin ollen vaikuta merkittävästi komission päätelmiin polkumyynnin esiintymisestä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eikä myöskään (57)–(87) kappaleessa esitettyihin polkumyynnin jatkumista koskeviin päätelmiin.

(57)

Kun komissio oli havainnut tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla esiintyneen merkittävää polkumyyntiä, se tutki, oliko polkumyynnin jatkuminen todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Tässä yhteydessä tarkasteltiin seuraavia tekijöitä: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Intiassa, vienti Intiasta muihin kolmansiin maihin ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(58)

Kuten (25) kappaleessa mainitaan, ainoastaan yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä, ja sen osuus oli vain puolet Intian kokonaistuotantokapasiteetista. Tämän vuoksi jäljempänä esitettävät päätelmät oli tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tältä osin komissio hyödynsi yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia tietoja, toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelupyyntöä, Yhdistyneiden kansakuntien tietokantaa, Intian viranomaisten (10) kappaleessa tarkoitetun rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen yhteydessä toimittamia tietoja ja julkisesti saatavilla olevia tietoja.

(59)

Julkisten talous- ja rahoitustietojen sekä yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta saatujen varmennettujen tietojen perusteella (12) (13) molemmat intialaiset tuottajat kasvattivat tuotantokapasiteettiaan 27 prosenttia (4) kappaleessa mainitun edellisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa Intian kokonaistuotantokapasiteetti oli 160 000 tonnia vuodessa, ja se jakautui tasaisesti kahden tuottajan välillä (14). Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat todennäköisesti lisäävät kapasiteettiaan kysynnän kasvaessa (15).

(60)

Näiden kahden intialaisen tuottajan tuotantomäärä oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 110 000–120 000 tonnia. Edellä esitetyn perusteella Intian käyttämättömän kapasiteetin arvioitiin olevan yhteensä 40 000–50 000 tonnia, joka oli 29–36 prosenttia unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(61)

Kapasiteetin kasvu tapahtui samaan aikaan kuin grafiittielektrodijärjestelmien kulutuksen lasku Intiassa ja koko maailmassa. Grafiittielektrodijärjestelmiä käytetään pääasiassa sähköterästeollisuudessa, tarkemmin sanottuna terästehtaissa teräsromun sulattamiseen. Sen vuoksi grafiittielektrodijärjestelmien kulutuksen kehitys korreloi sähköteräksen tuotannon kehityksen kanssa ja noudattelee samanlaisia suuntauksia. Tutkimuksessa vahvistettiin, että sähköteräksen tuotanto Intiassa ja koko maailmassa laski vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (16), ja samaan aikaan grafiittielektrodijärjestelmien tuotantokapasiteetti Intiassa lisääntyi.

(62)

Marraskuun 2014 lopulla Intian viranomaiset ottivat käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä, jotka kohdistuivat grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin Kiinasta. (17) On odotettavissa, että intialaiset tuottajat kasvattavat markkinaosuuttaan kotimarkkinoilla.

(63)

Julkisten tilinpäätösten perusteella molempien intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien todettiin olevan suuntautuneita vientiin (18) (19) sillä noin 60 prosenttia niiden kokonaistuotannosta meni tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vientiin.

(64)

Voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta unioni oli edelleen tärkeä vientikohde yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle HEG:lle. HEG:n viennin osuus oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 10–17 prosenttia sen kokonaismyynnistä arvon mukaan laskettuna ja 10–20 prosenttia määrän mukaan laskettuna. Yhteistyöstä kieltäytyneen intialaisen yrityksen GIL:n unioniin viemät määrät olivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hyvin pienet. Tätä on kuitenkin tarkasteltava ottaen huomioon GIL:ään sovellettavat polkumyynti- ja tasoitustullit (yhteensä 15,7 prosenttia) verrattuna HEG:hen sovellettaviin (yhteensä 7 prosenttia).

(65)

Koska käytettävissä ei ollut muuta luotettavampaa tietolähdettä sen määrittämiseksi, mikä oli Intiasta muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuneen viennin määrä, käytettiin Yhdistyneiden kansakuntien tietokantaa. Kyseisen tietokannan mukaan vienti muihin kolmansiin maihin kasvoi vuosien 2012 ja 2013 välillä 43 prosenttia ja laski sitten vuosina 2014 ja 2015 38 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna. Viennin määrä väheni kokonaisuudessaan vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (10 prosenttia). Vuonna 2015 Intian tärkeimpiä vientikohteita olivat Yhdysvallat, Saudi-Arabia, Iran, Turkki sekä Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Korean tasavalta ja Egypti. Vuosien 2012 ja 2015 välillä Intian vienti joihinkin näistä maista (esim. Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Yhdysvallat) lisääntyi, kun taas osaan näistä maista (Iran, Turkki, Korean tasavalta ja Egypti) suuntautuva vienti väheni niin, että vähennystä oli kaiken kaikkiaan 9 prosenttia.

(66)

Venäjä oli vientimäärinä mitattuna intialaisten tuottajien kolmanneksi tärkein vientimarkkina vuonna 2012, mutta sen jälkeen kun Venäjä otti joulukuussa 2012 käyttöön Intiasta peräisin olevia grafiittielektrodijärjestelmiä koskevan arvotullin, joka vaihtelee 16,04 prosentin ja 32,83 prosentin välillä (20), vienti Intiasta Venäjälle väheni 4 415 tonnista 638 tonniin vuonna 2015 eli vähennystä oli 86 prosenttia.

(67)

Yhdistyneiden kansakuntien tietokannasta saadut tiedot vientimääristä voitiin varmistaa tiedoista, jotka Intian viranomaiset olivat toimittaneet rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen yhteydessä, eli kaupallisista tiedoista ja tilastoista vastaavan yksikön, jäljempänä ’DGCIS’, vientitilastoista, joista näkyvät suuntaukset vastasivat Yhdistyneiden kansakuntien tietokannasta havaittuja suuntauksia.

(68)

Lisäksi yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan HEG:n muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin määrät noudattelivat samankaltaisia suuntauksia: viennin määrä muihin kolmansiin maihin kasvoi vuosina 2012–2013 ja laski vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä ja oli suuntaukseltaan yleisesti laskeva tarkastelujakson aikana. On huomattava, että tästä vientimäärien laskusta huolimatta kokonaismäärä pysyi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittävänä; määrä oli 20 000–30 000 tonnia.

(69)

Vientihintojen tason osalta tutkimuksessa kävi Yhdistyneiden kansakuntien tietokannan perusteella ilmi, että tiettyjen maiden, kuten Yhdysvaltojen ja Korean tasavallan, tapauksessa Intian vientihinnat, jotka olivat vuosien 2012 ja 2014 välisenä aikana yleensä keskimäärin alhaisemmat kuin hinnat EU:ssa, ovat nousseet vuonna 2015 suunnilleen samalle tasolle kuin hinnat EU:ssa. Toisaalta muiden maiden, kuten Saudi-Arabian, tapauksessa Intian vientihinnat, jotka olivat vuosien 2012 ja 2014 välisenä aikana alhaisemmat kuin hinnat EU:ssa, nousivat EU:n hintoja korkeammiksi vuonna 2015. Lisäksi Intian vienti tiettyihin muihin maihin, kuten Turkkiin, pysyi koko tarkastelujakson ajan hintatasoltaan alhaisempana EU:n hintoihin verrattuna. On kuitenkin syytä huomata, että kyseisen tietokannan perusteella ei voida suorittaa täysin luotettavaa hintavertailua, koska sen hinnoissa ei tehdä eroa eri tuotelajien välillä.

(70)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuneen viennin hintatietojen tarkastelussa ilmeni, että vuosina 2012 ja 2014 keskimääräiset hinnat unionin markkinoilla olivat korkeammat kuin HEG:n keskimääräiset hinnat muiden kolmansien maiden markkinoilla (mukautettuina kalenterivuosiperusteisesti, sillä tiedot toimitettiin tilikausittain), kun taas tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla keskimääräiset hinnat unionin markkinoilla olivat alhaisemmat kuin HEG:n keskimääräiset hinnat muiden kolmansien maiden markkinoilla.

(71)

Saatavilla ei ollut muita tietoja, joiden perusteella olisi voitu vahvistaa intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuvan viennin tarkka hintataso.

(72)

Unionin markkinoiden houkuttelevuudesta oli osoituksena se, että voimassa olevista polkumyynti- ja tasoitustulleista huolimatta Intiasta saapui edelleen grafiittielektrodijärjestelmiä unionin markkinoille. Tarkastelujakson aikana Intia oli edelleen toiseksi suurin unioniin vientiä harjoittava maa Kiinan kansantasavallan, jäljempänä ’Kiina’, jälkeen. Vaikka vienti väheni vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, Intiasta unioniin suuntautuvan viennin määrät ja markkinaosuudet pysyivät merkittävinä, kuten jäljempänä (100) kappaleessa esitetään.

(73)

Unioniin suuntautuvan vientimyynnin mahdollista kehitystä on siinä tapauksessa, että toimenpiteiden annetaan raueta, tarkasteltava ottaen huomioon grafiittielektrodijärjestelmien kulutuksen yleinen väheneminen Intiassa ja koko maailmassa sekä käyttämätön kapasiteetti Intiassa. Kaikella todennäköisyydellä tämä lisää intialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin kohdistuvaa painetta etsiä uusia vientimarkkinoita, etenkin kun otetaan huomioon niiden vientiin suuntautunut liiketoimintamalli. Jos unionin toimenpiteet kumottaisiin ja pääsy unionin markkinoille olisi mahdollista ilman polkumyynti- ja tasoitustulleja, on siis varsin todennäköistä, että suuri osa tällä hetkellä käyttämättömästä kapasiteetista käytetään unionin markkinoille suuntautuvaan vientiin. Tämä on todennäköistä erityisesti siitä syystä, että vaikka tutkimuksen mukaan Intian vienti joillekin vientimarkkinoille (esim. Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Yhdysvallat) lisääntyi vuonna 2015, vienti muiden kolmansien maiden markkinoille oli kaiken kaikkiaan suuntaukseltaan laskeva. Tämä osoittaa, että tietyillä kolmansilla mailla on nähtävästi rajalliset mahdollisuudet ottaa vastaan lisävientimääriä.

(74)

Lisäksi Venäjä on ottanut käyttöön polkumyyntitullit grafiittielektrodijärjestelmien tuonnissa Intiasta, kuten (66) kappaleessa mainitaan. Intialaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on näin ollen rajallinen pääsy kyseisille markkinoille, eivätkä ne voi lisätä tai suunnata vientimääriään uudelleen Venäjälle; tästä on osoituksena kyseiseen maahan suuntautuvan viennin väheneminen vuodesta 2012.

(75)

Tämän perusteella on todennäköistä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat jatkavat merkittävien määrien vientiä unioniin ja jopa lisäävät vientimääriään nykyisestä ottaen huomioon niiden merkittävä käyttämätön kapasiteetti. Tämä on todennäköistä yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla, sillä yritykselle muodostuu kannustin lisätä entisestään jo nyt merkittävää osuuttaan unionin markkinoilla; vieläkin todennäköisempää tämä on yhteistyöstä kieltäytyneen vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla, sillä tämän yrityksen tullien taso on korkeampi yhteistyössä toimineeseen vientiä harjoittavaan tuottajaan verrattuna ja se lopetti lähes kokonaan viennin unionin markkinoille.

(76)

Edellä olevasta tarkastelusta käy ilmi, että i) Intiasta unionin markkinoille tuleva tuonti tapahtui jatkuvasti huomattavan alhaisin polkumyyntihinnoin ja merkittävinä määrinä; ii) molemmat intialaiset tuottajat ovat suuntautuneet vientiin, ja niillä on käyttämätöntä kapasiteettia, jota voitaisiin käyttää unioniin suuntautuvan polkumyyntihinnoilla tapahtuvan viennin kasvattamiseen; iii) kulutus on koko maailmassa laskusuunnassa, mikä vähentää vientimahdollisuuksia tiettyjen muiden kolmansien maiden markkinoille; iv) Venäjällä voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet, jotka kohdistuvat intialaisiin grafiittielektrodijärjestelmiin, rajoittavat intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientimahdollisuuksia entisestään.

(77)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että vahingon toistuminen on erittäin todennäköistä, jos toimenpiteet kumotaan.

(78)

Ainoa yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja, HEG, väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komissio on jättänyt polkumyynnin jatkumista koskevassa arvioinnissaan huomiotta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeiseen aikaan liittyviä tosiasioita. Tältä osin yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että perusasetuksen 18 artiklaa sovellettaessa komissio on jättänyt huomiotta sen tosiasian, että toinen intialainen grafiittielektrodijärjestelmien tuottaja, GIL, on investoinut unionissa sijaitsevaan tuotantolaitokseen, joka on nimeltään Graphite Cova GmbH, jäljempänä ’GIL Cova’. Lisäksi HEG väitti, että GIL:llä on pitkäaikainen strateginen sopimus, joka koskee poltettujen vihreiden elektrodien (eli puolivalmiin tuotteen) myyntiä sen grafitointilaitokseen GIL Covaan. HEG väitti myös, että komission päätelmä Intiasta unioniin suuntautuvan viennin lisääntymisestä on GIL:n strategisen investoinnin vuoksi virheellinen ja että päätelmä siitä, että molemmilla intialaisilla tuottajilla on käyttämätöntä kapasiteettia vientiä varten, perustuu pelkkiin oletuksiin. Lisäksi HEG väitti, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen ei lisää unioniin suuntautuvan tuonnin määrää, ja perusteli väitettään Intiasta unioniin tulevan viennin (HEG:n vienti unioniin mukaan luettuna) laskevalla suuntauksella tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen.

(79)

HEG väitti myös, että tuotantokapasiteetin lisäämistä koskevat HEG:n suunnitelmat olivat vain HEG:n hallituksen puheenjohtajan kaavailuja, jotka pohjautuivat vuoden 2010 suotuisiin talousnäkymiin. Maaliskuun 31 päivänä 2016 päättyneeltä tilivuodelta annetun HEG:n vuosikertomuksen mukaan yrityksen hallituksessa ei ole enää käsiteltävänä kapasiteetin lisäämiseen tähtääviä uusia ehdotuksia.

(80)

Edellä (69) ja (70) kappaleessa mainitun hintavertailun osalta, jonka komissio suoritti tarkastellessaan vientiä kolmansien maiden markkinoille, HEG toimitti keskimääräisiä CIF/CFR-hintojaan käsittelevän analyysin, joka kattoi neljä muuta kolmatta maata ja jossa vertailukohteena olivat sen unioniin suuntautuvan viennin keskimääräiset CIF-hinnat, ja totesi, että sen keskimääräiset hinnat kyseisten neljän kolmannen maan osalta olivat yleensä korkeammat kuin sen unioniin suuntautuvan viennin hinnat. Sen vuoksi HEG väitti, että unionin markkinat alhaisempine hintoineen eivät ole yhtä houkuttelevat.

(81)

Mitä tulee HEG:n väitteeseen GIL:n investoinnista GIL Covaan, GIL:n vienti unionin markkinoille oli tarkastelujaksolla määrältään erittäin vähäistä. Tämän ei kuitenkaan katsota johtuvan yksinomaan GIL:n investoinnista GIL Covaan vaan lähinnä korkeista polkumyynti- ja tasoitustulleista, joita sovelletaan GIL:n viennissä Intiasta unioniin (yhteensä 15,7 prosenttia). Näin ollen jos polkumyynti- ja/tai tasoitustoimenpiteet kumotaan, on todennäköistä, että GIL aloittaa uudelleen vientinsä unioniin huolimatta GIL Covaan tekemästään investoinnista, kun huomioon otetaan myös sen käyttämätön kapasiteetti sekä unionin markkinoiden houkuttelevuus, kuten edellä (72)–(75) kappaleessa selostetaan.

(82)

Mitä tulee HEG:n väitteeseen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeisestä viennin suuntauksesta, on korostettava, että kyseinen vienti tapahtui polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden voimassa ollessa. Näin ollen vaikka HEG:n vientimäärän suuntaus oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen laskeva, on todennäköistä, että HEG:n vienti unioniin lisääntyy, jos polkumyynti- ja/tai tasoitustoimenpiteet kumotaan, kun huomioon otetaan, että huolimatta voimassa olevista toimenpiteistä HEG jatkoi vientiä unionin markkinoille huomattavan alhaisin polkumyyntihinnoin ja että HEG:llä on vientiin suuntautunut liiketoimintamalli ja käyttämätöntä kapasiteettia, jonka lisääntyminen ei ole jatkossa poissuljettua, jos HEG:n tuotteiden kysyntä lisääntyy, kuten edellä (59)–(75) kappaleessa selostetaan.

(83)

Kapasiteetin lisäämistä koskevaan HEG:n aikomukseen liittyen korostetaan lisäksi, että vuonna 2016 paikan päällä toimitetun tarkastuksen aikana HEG esitti tarkastustiimille lyhyen filmin, josta sai kokonaiskuvan HEG-konsernista. Filmissä kerrottiin muun muassa yrityksen suunnitelmista lisätä jatkossa tuotantokapasiteettiaan. Lisäksi yrityksen edustajat selostivat tarkastuskäynnin aikana, että näitä suunnitelmia oli tuolloin lykätty, koska yrityksen kapasiteetti ei ollut kokonaan käytössä ja koska maailmanlaajuinen kysyntä oli supistunut. Näin ollen jos polkumyynti- ja/tai tasoitustoimenpiteet kumotaan, on todennäköistä, että intialaisten grafiittielektrodijärjestelmien kysyntä unionin markkinoilla kasvaa ja että HEG:llä on kannustin lisätä kapasiteettiaan niin, että se vastaa kysyntää.

(84)

Unionin markkinoiden ja muiden kolmansien maiden markkinoiden välisiin hintaeroihin liittyvä HEG:n väite antaa aiheen korostaa, että (69) ja (70) kappaleessa mainittu komission suorittama vertailu on tehty intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien muilla kolmansien maiden markkinoilla toteutuneiden keskimääräisten hintojen ja unionin tuottajien unionin markkinoilla toteutuneiden keskimääräisten hintojen – ei intialaisten tuottajien unionin markkinoilla toteutuneiden hintojen – välillä. On huomattava, että HEG:n keskimääräinen hinta unionin markkinoilla on selvästi polkumyyntitasolla: se alittaa unionin tuottajien keskimääräisen hinnan, eikä se sen vuoksi sovellu kyseiseen vertailuun.

(85)

Edellä esitetyn perusteella HEG:n väitteet hylätään.

(86)

Eräs toinen asianomainen osapuoli väitti, että intialaisilla tuottajilla on kustannustehokkuuden kannalta selviä suhteellisia etuja, sillä niiden energiankulutuksesta aiheutuvat kustannukset – jotka muodostavat merkittävimmän kustannustekijän – sekä työvoimakustannukset ovat pienemmät. On kuitenkin huomattava, että tutkimuksessa kävi ilmi, että Intiassa grafiittielektrodijärjestelmien valmistusprosessin pääkustannustekijä on itse asiassa koksi eikä energia tai työvoima. Siinäkin tilanteessa, että intialaisilla tuottajilla olisi suhteellinen etu, sillä pitäisi joka tapauksessa olla samanlainen vaikutus vientihintaan ja normaaliarvoon eli polkumyyntimarginaali pysyisi ennallaan. Tämä väite perustuu siis virheellisiin seikkoihin, minkä vuoksi se hylätään.

(87)

Komission päätelmä siitä, että polkumyynnin jatkuminen on todennäköistä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin, voidaan näin ollen vahvistaa.

(88)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana samankaltaista tuotetta valmisti kahdeksan tuottajaa (kaksi yritystä ja kaksi yritysryhmää). Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(89)

Kuten (61) kappaleessa mainitaan, grafiittielektroditeollisuus liittyy läheisesti sähköterästeollisuuteen, jossa grafiittielektrodijärjestelmiä käytetään sähköteräsuuneissa teräsromun sulattamiseen. Tarkastelujakson aikana sähköterästeollisuuden markkinaolosuhteet olivat huonot ja kulutus laski, mikä heijastui myös grafiittielektrodijärjestelmien kulutukseen.

(90)

Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottaa Intiassa vain kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, Intiasta ja muista kolmansista maista peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuontia Euroopan unioniin koskevia tietoja ei esitetä tarkkoina lukuina luottamuksellisuuden säilyttämiseksi perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(91)

Komissio määritti unionin kulutuksen laskemalla yhteen

(92)

Tämän perusteella unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Unionin kulutus

(93)

Unionin kulutus laski tarkastelujakson aikana 8 prosenttia. Tarkemmin sanottuna unionin kulutus laski 7 prosenttia vuonna 2013, nousi 4 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä ja laski sitten taas 5 prosenttia vuodesta 2014 tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon saakka.

(94)

Kuten (61) ja (89) kappaleessa mainitaan, kysynnän yleinen lasku johtui sähköteräsalan huonoista markkinaolosuhteista, sillä grafiittielektrodien myyntimäärät noudattelevat sähköuuneissa tuotettavan teräksen määrän kehitystä.

(95)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että markkinaosuutta ja kulutusta koskevassa analyysissä olisi otettava huomioon tuonti, jota unionin tuottajat harjoittavat niihin etuyhteydessä olevista, Yhdysvalloissa, Meksikossa, Japanissa ja Malesiassa sijaitsevista yrityksistä käsin ja joka on kyseisen tuottajan mukaan lisääntynyt kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana.

(96)

Kaikista muista kolmansista maista tuleva tuonti otettiin asianmukaisesti huomioon unionin kulutusta laskettaessa, kuten edellä (91) kappaleessa selostetaan, ja näin ollen se on asianmukaisesti sisällytetty kokonaiskulutukseen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(97)

Tuontimäärät pienenivät tarkastelujakson aikana. Ne laskivat huomattavasti (43 prosenttia) vuonna 2013, nousivat vuonna 2014 ja laskivat jälleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kokonaisuudessaan ne laskivat tarkastelujaksolla 26 prosenttia.

(98)

Komissio vahvisti tuonnin markkinaosuuden edellä (91) kappaleessa määritetyn unionin kulutuksen perusteella.

(99)

Markkinaosuuden suuntaus vastasi tuontimäärien suuntausta, eli markkinaosuus pieneni vuosien 2012 ja 2013 välillä, kasvoi vuosien 2013 ja 2014 välillä ja sitten jälleen pieneni vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Markkinaosuus pieneni kaikkiaan 1,2 prosenttiyksikköä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2012.

(100)

Intiasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli tarkastelujakson alussa 6–7 prosenttia. Se pieneni 4–5 prosenttiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun mennessä.

(101)

Komissio määritti Intiasta tulevan tuonnin hintakehityksen 14 artiklan 6 kohdan mukaiseen tietokantaan tallennettujen tietojen perusteella. Hinnat vastasivat pitkälti yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittamia hintoja.

(102)

Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontihinta  (21)

(103)

Keskimääräiset tuontihinnat laskivat kaiken kaikkiaan 14 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tuontihinnat nousivat 5 prosenttia vuosina 2012–2013, laskivat 16 prosenttia vuonna 2014 ja laskivat edelleen 3 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(104)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vertaamalla seuraavia: i) otokseen valittujen unionin tuottajien etuyhteydettömiltä asiakkailta unionin markkinoilla veloittamat tuotelajikohtaiset painotetut keskimääräiset myyntihinnat, jotka on oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle; ja ii) vastaavat yhteistyössä toimineelta intialaiselta tuottajalta tulevassa tuonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitetut tuotelajikohtaiset painotetut keskimääräiset hinnat, jotka on määritetty CIF-tasolla (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) ja oikaistu asianmukaisesti polkumyynti-/tasoitustullin ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(105)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(106)

Vertailu osoitti yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan unionin markkinoilla 3 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kun laskelmista vähennetään polkumyynti- ja tasoitustullit, alittavuuden marginaaliksi tulisi kuitenkin 9 prosenttia. Yhteistyöstä kieltäytyneen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuotiin vain erittäin pieniä määriä. Siitä huolimatta komissio arvioi alittavuuden. Komissio sai alittavuuden marginaaliksi 12 prosenttia, kun laskelmista vähennettiin voimassa olevat polkumyynti- ja tasoitustullit. Arviointi perustuu kuitenkin erittäin pieneen tuontimäärään, eikä siinä yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi oteta huomioon tuotelajeja. Näin ollen sen luotettavuus on rajallinen.

(107)

Kulutuksen vähenemistä vastaavasti kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä väheni 10 prosenttia vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus oli tarkastelujakson aikana 22–23 prosenttia. Merkittävimpiä tuontimaita olivat Kiina, Yhdysvallat, Meksiko, Venäjä ja Japani, jotka olivat ainoat maat, joiden yksittäiset markkinaosuudet olivat yli yhden prosentin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(108)

Yhdysvalloista, Japanista ja Meksikosta tulevan tuonnin hinnat olivat korkeammat kuin intialaisten viejien hinnat ja unionin tuottajien hinnat. Yhdysvalloista ja Meksikosta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla alle yhden prosenttiyksikön. Japanista tulevan tuonnin markkinaosuus laski tarkastelujaksolla 1,5 prosenttiyksikköä.

(109)

Kiinasta ja Venäjältä tulevan tuonnin hinnat olivat intialaisten viejien hintoja ja unionin tuottajien hintoja alhaisemmat (paitsi Venäjän tapauksessa vuonna 2012). Unionin tuotannonalan tarkastelupyynnössä toimittamien tietojen mukaan osa Kiinasta tulevasta tuonnista on halkaisijaltaan pieniä grafiittielektrodeja (halkaisija alle 400 mm), kun taas suurin osa Intiasta tulevasta tuonnista ja unionin tuotannonalan tuotannosta muodostuu halkaisijaltaan suurista grafiittielektrodeista (22) (halkaisija yli 400 mm), jotka ovat kalliimpia.

(110)

Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujakson aikana yhden prosenttiyksikön ja oli 10–11 prosenttia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, kun taas Venäjältä tulevan tuonnin markkinaosuus oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vain 2–3 prosenttia ja kasvoi tarkastelujakson aikana 0,3 prosenttiyksikköä. Näiden markkinaosuuksien kasvu ei kuitenkaan heikentänyt unionin tuotannonalan markkinaosuutta, joka kasvoi tarkastelujakson aikana 1,9 prosenttiyksikköä, kuten jäljempänä (123) kappaleessa selostetaan.

(112)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(113)

Kuten (14) kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon määrittämisessä käytettiin otantamenetelmää.

(114)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit tarkastelupyyntöön, yhteistyöstä kieltäytyneen unionin tuottajan vuosikertomuksiin ja otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin todennettuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Tiedot koskivat kaikkia unionin tuottajia. Mikrotaloudelliset indikaattorit komissio arvioi otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Tiedot koskivat otokseen valittuja unionin tuottajia. Kumpaakin ryhmää koskevien tietojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(115)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(116)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(117)

Molempien tietosarjojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(118)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste unionin tuottajien osalta

(119)

Tuotantomäärä laski 6 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tarkemmin sanottuna se kasvoi ensin 2 prosenttia vuoteen 2014 asti ja laski sitten tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 8 prosenttia vuoteen 2014 verrattuna.

(120)

Tuotantokapasiteetti laski tarkastelujakson aikana 2 prosenttia.

(121)

Tuotantomäärän laskun seurauksena kapasiteetin käyttöaste laski 3 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

(122)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Myyntimäärä ja markkinaosuus unionin tuottajien osalta

(123)

Unionin tuotannonalan kokonaismyynti unionin markkinoilla väheni tarkastelujakson aikana noin 5 prosenttia. Tarkastelujakson aikana unionin tuotannonalan markkinaosuus heilahteli. Se kasvoi 2,9 prosenttiyksikköä vuonna 2013. Sen jälkeen se supistui 3,3 prosenttiyksikköä vuonna 2014 ja kasvoi jälleen 2,3 prosenttiyksikköä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kokonaisuudessaan unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 1,9 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

(124)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että unionin tuotannonalan markkinaosuutta määritettäessä olisi otettava huomioon tuonti, jota unionin tuottajat harjoittavat niihin etuyhteydessä olevista, Yhdysvalloissa, Meksikossa, Japanissa ja Malesiassa sijaitsevista yrityksistä käsin. Unionin tuotannonalan markkinaosuus lasketaan kuitenkin käyttämällä perustana sen oman tuotannon myyntiä unionin markkinoilla. Unionin tuotannonalan tuontia ei oteta huomioon, sillä se vääristäisi kokonaiskuvaa: tuonti laskettaisiin kahteen kertaan – toisaalta tuontina ja toisaalta unionin tuotannonalan myyntinä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(125)

Vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana unionin kulutus väheni 8 prosenttia. Unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni 5 prosenttia, mutta siitä huolimatta markkinaosuus kasvoi 1,9 prosenttiyksikköä.

(126)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Työllisyys ja tuottavuus unionin tuottajien osalta

(127)

Unionin tuotannonalan työllisyys pysyi suurin piirtein samalla tasolla tarkastelujakson aikana. Koska tuotanto väheni (6 prosentin lasku tarkastelujaksolla), myös tuottavuus laski 6 prosenttia saman jakson aikana.

(128)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että grafiittielektrodijärjestelmien tuonti Intiasta unionin markkinoille jatkui polkumyyntihinnoin. Intian osalta vahvistettu polkumyyntimarginaali oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana selvästi vähimmäistason yläpuolella, kuten (47) kappaleessa kuvataan. Samaan aikaan tuontihinnat laskivat vuoteen 2012 verrattuna. Unionin tuotannonala kykeni kuitenkin hyötymään voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä siten, että se säilytti markkinaosuutensa ja kasvatti sitä hieman.

(129)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Keskimääräiset myyntihinnat unionissa ja yksikkökustannukset

(130)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa laski tasaisesti 25 prosenttia ja oli lopulta 2 825 euroa/tonni tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonalan oli mukautettava hintojaan alaspäin ottaakseen huomioon grafiittielektrodijärjestelmien markkinoilla tapahtuvan myyntihintojen yleisen laskun, joka johtui kysynnän vähenemisestä sähköteräsalalla.

(131)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset tuotantokustannukset laskivat vähemmän eli 18 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tärkein tekijä, joka vaikutti tuotannon yksikkökustannusten laskuun, oli raaka-aineen hinnanlasku.

(132)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että raaka-aineen maailmanmarkkinahinta laski enemmän kuin unionin tuotannonalalle aiheutuneet raaka-ainekustannukset tarkastelujakson aikana. Näin ollen unionin tuotannonala ei toiminut tehokkaasti raaka-ainehankinnoissaan, minkä vuoksi sen elinkelpoisuus oli kyseenalaista.

(133)

Tutkimuksessa todettiin, että unionin tuotannonala hankki raaka-aineen maailmanlaajuisesti siihen etuyhteydessä olevilta ja etuyhteydettömiltä osapuolilta samaan hintatasoon ja ettei sen raaka-ainehankinnoissa ollut viitteitä tehottomuudesta. Tarkempien perustelujen puuttuessa väite hylättiin.

(134)

Keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(135)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti nousivat tarkastelujaksolla vain vähän eli 2 prosenttia.

(136)

Varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Varastot

(137)

Otokseen valittujen unionin tuottajien loppuvarastot yli kaksinkertaistuivat absoluuttisesti mitattuna tarkastelujakson aikana. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla varastot olivat noin 11 prosenttia niiden tuotannosta.

(138)

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(139)

Komissio määritti unionin tuotannonalan kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Unionin tuotannonalan kannattavuus laski asteittain: vuonna 2012 se oli 11,3 prosenttia ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 2,8 prosenttia, eli laskua oli 8,5 prosenttiyksikköä.

(140)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että unionin tuottajien kannattavuuden heikkeneminen johtui niiden hallinnon ja myynnin korkeista yleiskustannuksista.

(141)

Tutkimuksessa todettiin, että tuotannon yksikkökustannukset laskivat tarkastelujakson aikana, kuten edellä (131) kappaleessa esitetään. Tuotannon yksikkökustannusten lasku koski hallinto- ja myyntikustannuksia, joskin suurin osa kustannuksista liittyi raaka-aineeseen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(142)

Nettokassavirta on unionin tuottajan kyky rahoittaa itse toimintaansa. Nettokassavirta pieneni tarkastelujaksolla 35 prosenttia. Kassavirran huomattava pieneneminen johtui pääasiassa edellä (139) kappaleessa kuvatusta kannattavuuden merkittävästä laskusta.

(143)

Tarkastelujakson aikana unionin tuotannonalan vuotuiset investoinnit tarkasteltavana olevaan tuotteeseen supistuivat yli puolella eli 25 miljoonasta eurosta vuonna 2012 12 miljoonaan euroon tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(144)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että investointien väheneminen johtuu ainoastaan kysynnän supistumisesta ja grafiittielektrodijärjestelmien valmistuksen maailmanlaajuisesta ylikapasiteetista.

(145)

Tutkimuksessa vahvistettiinkin, että grafiittielektrodijärjestelmien kulutus väheni tarkastelujakson aikana, kuten edellä (93) kappaleessa selostetaan. On kuitenkin huomattava, että unionin tuotannonalan investoinnit tarkasteltavana olevaan tuotteeseen olivat viimeksi suoritetun toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, jolloin niin ikään kulutus oli vähenemässä, kolme kertaa suuremmat verrattuna tämän tarkastelun tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saavutettuun investointitasoon.

(146)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Investointien tuotto samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä pieneni asteittain: vuonna 2012 se oli 16,5 prosenttia ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 3,9 prosenttia.

(147)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta useimmat vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti ja unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonala onnistui säilyttämään markkinaosuutensa ja kasvattamaan sitä hieman, mutta saavutetut voitot olivat tämän johdosta pienemmät.

(148)

Vaikka tämä kielteinen kehitys selittyy kulutuksen laskulla, joka oli tarkastelujaksolla 8 prosenttia, Intiasta tuli kuitenkin koko ajan tuontia unionin markkinoille. Tämä tuonti myytiin unionin tuotannonalan hintoja alhaisemmilla hinnoilla, jotka alittivat unionin tuotannonalan hinnat 3 prosentilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi viitehinnan alittavuuden marginaaliksi todettiin 9 prosenttia. Näin ollen polkumyynnillä tapahtuva ja tuettu tuonti Intiasta aiheutti yhä hintapainetta. Hintapaine nimittäin lisääntyi nykyisellä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna edelliseen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun, jonka aikana hintojen alittavuus oli alle 2 prosenttia.

(149)

Kulutuksen vähenemisen sekä polkumyynnillä tapahtuvan ja tuetun tuonnin luoman hintapaineen leimaamassa tilanteessa unionin tuotannonalan oli pakko alentaa myyntihintojaan. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan voitto – vaikka se oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yhä positiivinen (2,8 prosenttia) – oli pienempi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu 8 prosentin tavoitevoitto.

(150)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja väitti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden 2 prosentin kasvu tarkoittaa sitä, että unionin tuottajille on koitunut merkittävää etua Intiasta tulevan tuonnin vähenemisestä. Unionin tuotannonalan markkinaosuuden väitettiin olevan vieläkin suurempi, jos huomioon otetaan myös muista kolmansista maista tuleva unionin tuotannonalan tuonti. Samaan aikaan unionin tuotannonalaan on kohdistunut tiukkaa hintakilpailua muista lähteistä (etenkin Kiinasta ja Venäjältä alhaisin hinnoin tuleva tuonti). Näin ollen väitettiin, ettei Intiasta tulevasta tuonnista ole aiheutunut mitään vahinkoa unionin tuottajien väitetyn pienemmän markkinaosuuden seurauksena.

(151)

Tutkimuksessa ilmeni, että Intiasta tulevan tuonnin määrät ja markkinaosuudet vähenivät, mutta kuten edellä (148) kappaleessa selostetaan, polkumyynnillä tapahtuva ja tuettu tuonti Intiasta aiheutti yhä hintapainetta, joka jopa lisääntyi nykyisellä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna edelliseen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(152)

Sama asianomainen osapuoli väitti lisäksi, että komissio on jättänyt huomiotta sen tosiasian, että Kiinasta ja Venäjältä tuleva halpatuonti on yksi tärkeimpiä syitä hintapaineeseen unionin markkinoilla, ja kyseinen osapuoli pyysi tekemään perusteellisen analyysin Kiinasta ja Venäjältä tulevasta kyseisen tuotteen halpatuonnista ennen kuin määritetään, onko unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toistuminen todennäköistä. Kyseinen osapuoli väitti myös, että eräät kiinalaiset valmistajat ovat lisänneet halkaisijaltaan suurten grafiittielektrodien tuontia unionin markkinoille.

(153)

Kuten edellä (109) ja (111) kappaleessa selostetaan, Kiinasta ja Venäjältä tulevan grafiittielektrodijärjestelmien tuonnin hintojen osalta on syytä muistaa seuraavat seikat: i) kyseisistä maista tulevasta tuonnista ei voitu tehdä järkevää hintavertailua tuotelajeittain siten, kuin se oli mahdollista Intian osalta yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien yksityiskohtaisten tietojen perusteella, ii) komission käytettävissä olevat tuontitilastot näistä maista eivät anna mahdollisuutta tehdä eroa eri tuotelajien välillä ja iii) unionin tuotannonalan tarkastelupyynnössä toimittamien ja käyttäjien vahvistamien tietojen mukaan suurin osa näistä maista tulevasta tuonnista on halkaisijaltaan pieniä grafiittielektrodeja, jotka ovat halvempia. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja ei perustellut väitettään, joka koski halkaisijaltaan suurten grafiittielektrodien Kiinasta unioniin suuntautuvan tuonnin lisääntymistä.

(154)

Kiinasta ja Venäjältä tulevan grafiittielektrodijärjestelmien tuonnin määrien ja markkinaosuuksien osalta voidaan todeta, kuten edellä (110) kappaleessa selostetaan, että Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujakson aikana yhden prosenttiyksikön, kun taas Venäjältä tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi samana aikana 0,3 prosenttiyksikköä. Markkinaosuuksien kasvu ei kuitenkaan heikentänyt unionin tuotannonalan markkinaosuutta, joka kasvoi tarkastelujakson aikana 1,9 prosenttiyksikköä, kuten (110) kappaleessa selostetaan. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(155)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonala ei tuottanut tehokkaasti halkaisijaltaan pieniä grafiittielektrodeja, sillä kyseisten tuotteiden myynti oli vain osa unionin tuotannonalan kokonaismyyntimäärästä.

(156)

Yleensä markkinaolosuhteissa tarjonta eli myytävä tuotelaji määräytyy kysynnän mukaan. Tarkempien perustelujen puuttuessa väite unionin tuotannonalan tehottomuudesta tuottaa halkaisijaltaan pienempiä grafiittielektrodeja hylättiin.

(157)

Sama asianomainen osapuoli väitti, ettei ole analysoitu muista maista polkumyyntihinnoilla tuotujen määrien lisääntymisen vaikutuksia, mukaan lukien tuonti Yhdysvalloissa, Meksikossa, Malesiassa ja Japanissa sijaitsevista etuyhteysyrityksistä.

(158)

Kuten edellä (108) kappaleessa esitetään, Yhdysvalloista, Japanista ja Meksikosta tulevan tuonnin hinnat olivat korkeammat kuin intialaisten viejien hinnat ja unionin tuottajien hinnat. Näistä maista tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 0,1 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana, ja se oli alle 10 prosenttia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa. Komissiolla ei myöskään ollut näyttöä siitä, että näiden maiden hinnat olivat polkumyyntihintoja. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(159)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että laskettaessa tuotelajikohtaisia hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja komissio käytti tuotteen valvontakoodia (PCN-koodia), jossa ei otettu huomioon käytettyä raaka-ainetta, jolla oli kuitenkin merkittävä vaikutus kustannuksiin ja hintoihin. Samasta raaka-aineesta tehtyjen tuotelajien vertailun tuloksena viitehinnan alittavuuden marginaali pienenisi 9 prosentista 8 prosenttiin.

(160)

PCN-koodien rakenne ei ilmennä raaka-aineen eroa, ja sen vuoksi eroa ei otettu huomioon hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaalien laskennassa. Kun tuotelajit jaoteltiin hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaalien laskemiseksi ottaen huomioon käytetty raaka-aine, kuten asianomainen osapuoli päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitti, (148) kappaleessa mainittu viitehinnan alittavuuden marginaali pieneni vain yhdellä prosenttiyksiköllä 8 prosenttiin. Tällainen pieneneminen ei vaikuttanut merkittävästi komission päätelmiin viitehinnan alittavuuden marginaalista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(161)

Sama asianomainen osapuoli kyseenalaisti alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetun 8 prosentin tavoitevoiton ja väitti, että grafiittielektrodijärjestelmien valmistajille aiheutui menetyksiä kansainvälisen teräskysynnän vähenemisen vuoksi ja että 8 prosentin tavoitevoitto ei sen takia enää ollut perusteltu.

(162)

On muistettava, että tavoitevoiton samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla olisi oltava sellainen, jonka tämäntyyppinen tuotannonala voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tai tuetun tuonnin vaikutusta. Kuten asetuksen (EY) N:o 1629/2004 johdanto-osan 26 kappaleessa todetaan, unionin tuotannonalan voitosta tehtiin asianmukainen tutkimus silloin, kun polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus oli kaikkein pienin (eli vuonna 1999). Näin ollen todettiin lopullisesti, että voittomarginaali, jonka voidaan kohtuudella katsoa edustavan yhteisön tuotannonalan rahoitustilannetta siinä tapauksessa, että Intiasta polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ei esiintyisi, olisi vahvistettava kahdeksaksi prosentiksi vahinkomarginaalin laskemista varten. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(163)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonala oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa erittäin vaikeassa tilanteessa, joka pääosin johtui huonoista markkinaolosuhteista ja niitä seuranneesta kulutuksen laskusta. Tästä syystä komission arvioinnissa keskityttiin Intiasta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuneen vahingon toistumisen todennäköisyyteen.

(164)

Vahingon toistumisen todennäköisyyden määrittämiseksi siinä tapauksessa, että Intiaan kohdistuvat toimenpiteet kumotaan, analysoitiin seuraavia osatekijöitä: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Intiassa, vienti Intiasta muihin kolmansiin maihin ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(165)

Johdanto-osan (75) kappaleessa todettiin olevan todennäköistä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat jatkavat merkittävien määrien vientiä unioniin ja jopa lisäävät vientimääriään nykyisestä, ja että tämä vienti tapahtuu todennäköisesti polkumyyntihinnoilla.

(166)

Kuten (60) kappaleessa todetaan, Intian kapasiteetin arvioidaan olevan noin 160 000 tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, kun taas käyttämättömän kapasiteetin arvioidaan olevan 40 000–50 000 tonnia, mikä vastasi 29–36 prosenttia unionin kulutuksesta samalla jaksolla. Lisäksi, kuten (59) kappaleessa esitetään, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat todennäköisesti lisäävät kapasiteettiaan kysynnän kasvaessa. Kuten (62) kappaleessa mainitaan, Intian viranomaiset ottivat marraskuun 2014 lopulla käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä, jotka kohdistuivat grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin Kiinasta. Näin ollen on odotettavissa, että intialaiset tuottajat kasvattavat markkinaosuuttaan kotimarkkinoilla.

(167)

Unionin markkinoiden houkuttelevuuden (ks. (72)–(75) kappale) vuoksi ainakin osa käyttämättömästä kapasiteetista ohjataan suurella todennäköisyydellä unionin markkinoille, jos toimenpiteet kumotaan. Lisäksi, kuten (63) kappaleessa kuvataan, intialaiset tuottajat ovat voimakkaasti vientiin suuntautuneita. Grafiittielektrodijärjestelmien hintatasoa tarkasteltaessa (ks. (69) kappale) joidenkin Intian viennin kohdemaiden osalta havaittiin korkeampia hintatasoja kuin unionissa. Ottaen huomioon erilainen tuotevalikoima nämä tiedot eivät kuitenkaan vie pohjaa siltä kokonaisarvioinnilta, että uusi kapasiteetti ohjataan unionin markkinoille, sillä tämän hintavertailun luotettavuus on rajallinen.

(168)

Kuten (66) kappaleessa mainittiin, Venäjällä oli otettu käyttöön Intiasta tulevaan grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin kohdistuvia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, ja vienti Intiasta Venäjälle supistui tarkastelujakson aikana merkittävästi. Toisin sanoen intialaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on rajoitettu pääsy kolmanneksi suurimmalle vientimarkkinalle, ja kun huomioon otetaan nykyinen tai todennäköisesti jopa lisääntynyt käyttämätön kapasiteetti (ks. (166) kappale), on erittäin todennäköistä, että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat lisäävät merkittävästi tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiaan unionin markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(169)

Kuten (106) kappaleessa todetaan, Intiasta tulevan tuonnin hinnat alittaisivat ilman polkumyynti- ja tasoitustulleja unionin myyntihinnat 9 prosentilla. Yhteistyöstä kieltäytyneen vientiä harjoittavan tuottajan osalta arvioiduksi alittavuuden marginaaliksi ilman polkumyynti- ja tasoitustullien huomioon ottamista laskettiin 12 prosenttia. Tämä osoittaa, mikä olisi Intiasta tulevan tuonnin todennäköinen hintataso siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumotaan. Tämän perusteella on todennäköistä, että hintapaine unionin markkinoilla lisääntyy merkittävästi, jos toimenpiteet kumotaan, mikä heikentäisi entisestään unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(170)

Siltä osin kuin on kyse määristä, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat toimenpiteiden kumoamisen johdosta erittäin todennäköisesti kasvattaa markkinaosuuttaan unionin markkinoilla. Etenkin yhteistyöstä kieltäytynyt vientiä harjoittava tuottaja, jolla on tällä hetkellä muita korkeampi 15,7 prosentin tulli, saisi voimakkaan kannustimen ryhtyä jälleen viemään unionin markkinoille merkittäviä määriä. Jos syntyisi tällainen tilanne, unionin tuotannonalan myyntimäärät ja markkinaosuudet putoaisivat välittömästi.

(171)

Tämän perusteella voidaan todeta, että jos toimenpiteet kumotaan, intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat kasvattavat todennäköisesti tuontimääriään ja markkinaosuuksiaan unionin markkinoilla unionin tuotannonalan myyntihinnat merkittävästi alittavien tuettujen ja polkumyyntihintojen avulla. Tämä lisää hintapainetta unionin markkinoilla, millä on negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen ja rahoitustilanteeseen. Tämä myös heikentää entisestään unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(172)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Intiasta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuneen vahingon toistuminen on erittäin todennäköistä, jos toimenpiteet kumotaan.

(173)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tarkasteli, olisiko Intiaan kohdistuvien voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden jatkaminen kokonaisuudessaan unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(174)

On muistettava, että alkuperäisessä tutkimuksessa toimenpiteiden käyttöönottoa ei pidetty unionin edun vastaisena.

(175)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(176)

Tämän perusteella komissio tutki, oliko polkumyynnin jatkumisen ja vahingon toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole unionin edun mukaista.

(177)

Kuten (147) kappaleessa esitettiin, toimenpiteiden ansiosta unionin tuotannonala pystyi säilyttämään markkinaosuutensa. Samalla (172) kappaleessa todettiin myös, että unionin tuotannonalan tilanne todennäköisesti heikentyisi, jos Intian vastaisten polkumyyntitoimenpiteiden annettaisiin raueta. Sen vuoksi voidaan päätellä, että Intian vastaisten toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen olisi unionin edun mukaista.

(178)

Kuten (16) kappaleessa mainitaan, yksikään tuoja ei toiminut yhteistyössä eikä ilmoittautunut tässä tutkimuksessa. Tästä syystä ei ollut mitään viitteitä siitä, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen vaikuttaisi kielteisesti tuojiin siten, että kielteiset vaikutukset olisivat toimenpiteiden myönteisiä vaikutuksia suuremmat.

(179)

Kuten (18) kappaleessa mainitaan, niistä 53 käyttäjästä, joihin otettiin yhteyttä, kahdeksan toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen. Näistä neljä on käyttänyt Intiasta tuotuja grafiittielektrodijärjestelmiä. Niiden tuonnin osuus oli noin 20 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonnista Intiasta.

(180)

On muistettava, että alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, ettei toimenpiteiden käyttöönotolla olisi huomattavaa vaikutusta käyttäjiin. Vaikka toimenpiteet olivat voimassa kymmenen vuotta, unionin käyttäjät hankkivat tarkasteltavana olevaa tuotetta edelleen myös Intiasta. Käyttäjät eivät toimittaneet mitään tietoja, jotka olisivat osoittaneet, että niillä olisi ollut vaikeuksia löytää muita hankintalähteitä, eikä tutkimuksessa siis käynyt ilmi tällaisia tietoja.

(181)

On syytä muistaa myös se, mitä alkuperäisessä tutkimuksessa pääteltiin toimenpiteiden käyttöönoton mahdollisista vaikutuksista käyttäjiin: koska grafiittielektrodijärjestelmien hankintakustannukset ovat varsin vähäpätöiset niitä käyttäville tuotannonaloille, ei hinnannousu todennäköisesti vaikuttaisi näihin käyttäjiin merkittävästi. Näille havainnoille saatiin vahvistus tässä tarkastelussa, sillä toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen esiin ei ole tullut mitään, mikä viittaisi päinvastaiseen. Lisäksi yksikään näistä neljästä käyttäjästä ei esittänyt mitään huomautuksia toimenpiteiden voimassa pitämistä vastaan.

(182)

Yksi terästuottajien etujärjestö eli Saksan terästeollisuuden etujärjestö (Wirtschaftsvereinigung Stahl) vastusti toimenpiteiden voimassaolon jatkamista ja väitti, että toimenpiteet aiheuttivat unionin terästuottajille kilpailuhaittoja verrattuna terästuottajiin muilla alueilla, joilla ei ole otettu käyttöön grafiittielektrodijärjestelmiä koskevia toimenpiteitä. Järjestö oletti, että jos toimenpiteiden voimassaoloa jatketaan, unionin tuotannonalan on mahdollista säilyttää määräävä asema. Intiasta tulevan tuonnin kehitys toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen osoittaa kuitenkin selvästi, että tuonti Intiasta jatkui tarkastelujakson aikana. Lisäksi tutkimus osoitti, että grafiittielektrodijärjestelmiä tuodaan unionin markkinoille entistä enemmän monista muista kolmansista maista.

(183)

Tämän perusteella ja ottaen huomioon alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyt päätelmät on odotettavissa, että toimenpiteiden jatkamisella ei olisi merkittävää kielteistä vaikutusta käyttäjiin, eikä sen vuoksi ole pakottavia syitä päätellä, ettei voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen olisi unionin edun mukaista.

(184)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, ettei ole pakottavia unionin etua koskevia syitä olla jatkamatta nykyisten Intiasta tulevaa tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa.

(185)

Kaikille asianomaisille osapuolille on ilmoitettu ne olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella polkumyyntitoimenpiteet on tarkoitus pitää voimassa. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon.

(186)

Edellä esitetyistä näkökohdista seuraa, että perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla asetuksella (EU) N:o 1225/2009 käyttöön otetut Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuontiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet olisi pidettävä voimassa.

(187)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava intialainen tuottaja pyysi päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komissio harkitsisi toimenpiteiden jatkamista kahden vuoden ajaksi. Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu mitään sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, joiden vuoksi olisi perusteltua rajata toimenpiteiden kesto kahteen vuoteen.

(188)

Tässä asetuksessa määriteltyjä yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan näiden yritysten eli erikseen mainittujen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen (erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina) nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa, sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(189)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimen muutoksesta tai uuden tuotanto- tai myyntiyksikön perustamisesta johtuvat) on toimitettava viipymättä komissiolle (23), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai uuteen tuotanto- tai myyntiyksikköön mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(190)

Asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,