(1)

Neuvosto otti neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1239/2013 (2), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, käyttöön enintään 11,5 prosentin suuruisen lopullisen tasoitustullin tuotaessa Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevia kiteisestä piistä valmistettuja aurinkosähkömoduuleja tai -paneeleja ja sen tyyppisiä kennoja, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa. Kyseisistä toimenpiteistä käytetään jäljempänä nimitystä ’voimassa olevat toimenpiteet’ ja tutkimuksesta, joka johti alkuperäisellä asetuksella käyttöön otettuihin toimenpiteisiin, nimitystä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Komissio vahvisti täytäntöönpanopäätöksellä 2013/707/EU (3) muutetun hintasitoumuksen, jäljempänä ’sitoumus’, hyväksynnän lopullisten toimenpiteiden soveltamiskauden ajaksi. Tämän jälkeen komissio hyväksyi täytäntöönpanopäätöksen 2014/657/EU (4), jolla selvennettiin sitoumuksen täytäntöönpanoa. Se myös hyväksyi viisi täytäntöönpanoasetusta (5), joilla peruutettiin useiden vientiä harjoittavien tuottajien sitoumuksen hyväksyntä.

(3)

Komissio julkaisi 5 päivänä toukokuuta 2015 ilmoituksen (6) tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuontiin sovellettavien polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta. Tarkastelu koski ainoastaan viitearvoa, jota käytetään edellä mainitussa sitoumuksessa esitettyä hinnanmukautusmekanismia varten. Tarkastelu päätettiin tammikuussa 2016 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/12 (7).

(4)

Neuvosto laajensi toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen jälkeen komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/184 (8) Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1239/2013 käyttöön otetun lopullisen tasoitustullin koskemaan Malesiasta ja Taiwanista lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia, riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia tai Taiwan.

(5)

Julkaistuaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuonnissa voimassa olevien tasoitustoimenpiteiden lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (9) Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, sai neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (10), jäljempänä ’perusasetus’, 18 artiklan mukaisen tarkastelupyynnön.

(6)

Pyynnön esitti 4 päivänä syyskuuta 2015 EU ProSun, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) kokonaistuotannosta unionissa, ja sitä tukivat unionin tuottajat, joiden kollektiivinen tuotanto on yli 50 prosenttia samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jonka on tuottanut se unionin tuotannonalan osa, joka ilmoitti joko kannattavansa tai vastustavansa pyyntöä. Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti tuen jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(7)

Perusasetuksen 25 artiklan 1 kohdalla perustettua komiteaa kuultuaan ja päätettyään, että on olemassa riittävä näyttö voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa varten, komissio ilmoitti 5 päivänä joulukuuta 2015Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (11), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

(8)

Samana päivänä komissio pani vireille Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuonnissa voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun (12) ja osittaisen välivaiheen tarkastelun (13). Kyseessä on rinnakkainen mutta erillinen menettely, jota käsitellään erillisessä asetuksessa.

(9)

Ennen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan ja 33 artiklan a alakohdan mukaisesti Kiinan viranomaisille vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan tarkastelupyynnön ja kutsui Kiinan viranomaiset neuvotteluihin tilanteen selkiyttämiseksi tarkastelupyynnön sisällön osalta ja molempia tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi. Kiinan viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, ja kuuleminen järjestettiin 2 päivänä joulukuuta 2015. Kuulemisen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Kiinan viranomaisten toimittamat huomautukset otettiin kuitenkin asianmukaisesti huomioon.

(10)

Samana päivänä komissio pani omasta aloitteestaan vireille perusasetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun (14), jossa rajoituttiin tutkimaan, onko unionin edun mukaista pitää voimassa toimenpiteet, joita tällä hetkellä sovelletaan sen tyyppisiin kennoihin, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa, jäljempänä ’välivaiheen tarkastelua koskeva vireillepanoilmoitus’,

(11)

Tuetun tuonnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2014 ja 30 päivän syyskuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti nimenomaisesti tutkimuksen vireillepanosta pyynnön esittäjälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Kiinassa ja Kiinan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita tutkimuksen vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(13)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(14)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa otantaa asianomaisiin osapuoliin perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(15)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksissa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi otoksen, joka perustui unionin myynnin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa, ottaen huomioon tuotantomäärä ja maantieteellinen sijainti. Otokseen sisältyi kuusi moduulien tuottajaa ja kolme kennojen tuottajaa unionissa. Otokseen sisältyi sekä vertikaalisesti integroituneita että integroitumattomia tuottajia. Komissio kehotti kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Kaikki alustavasti valitut yritykset suostuivat siihen, että ne sisällytetään otokseen.

(16)

Ehdotettua otosta koskevia huomautuksia saatiin useilta asianomaisilta osapuolilta. Ne arvostelivat sitä, että useiden unionin tuottajien nimet ja sijaintipaikat pidettiin luottamuksellisina, mikä esti niitä esittämästä huomautuksia valittujen tuottajien osuudesta unionin tuotannonalan kokonaistuotannosta ja myyntimäärästä.

(17)

Komissio muistutti, että vireillepanovaiheessa kaikki otokseen valitut unionin tuottajat, lukuun ottamatta SolarWorld, WARIS Srl:ää, jäljempänä Waris, ja Sillia VL:ää, jäljempänä ’Sillia’, pyysivät nimiensä pitämistä luottamuksellisena. Komissio kunnioitti näitä pyyntöjä, mutta kehotti niitä vahvistamaan halunsa pysyä nimettöminä tutkimusten koko ajan ja toimittamaan hyvät perusteet pyynnölleen. Kaikki asianomaiset yritykset, yhtä lukuun ottamatta, vahvistivat alkuperäisen pyyntönsä ja toimittivat perustelut pyynnölleen. Yritykset toivat erityisesti esiin, että ne pelkäsivät menettävänsä liiketoimintaa Kiinassa ja/tai Kiinasta hankittujen raaka-aineiden ja komponenttien toimituksia. Syiden havaittiin olevan perusteltuja. Näin ollen komissio päätti hyväksyä niiden pyynnön pysyä nimettöminä ja hylkäsi asianomaisten osapuolten pyynnön otokseen valittujen unionin tuottajien identiteetin ja sijainnin paljastamisesta. Näistä nimettömistä yrityksistä vain Jabil Assembly Poland sp. zoo., jäljempänä ’Jabil’, suostui siihen, että sen nimi paljastetaan lopullisessa otoksessa.

(18)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei ollut määritellyt unionin tuotannonalaa ennen alustavan otoksen valitsemista. Sen vuoksi se ei voinut esittää huomautuksia otoksen edustavuudesta. Lisäksi jotkin valituista unionin tuottajista, kuten SolarWorld, ovat vertikaalisesti integroituneita, koska ne tuottavat kennoja, joita käytetään pääasiassa niiden omien moduulien tuotannossa. Tämän vuoksi riskinä on, että saman lopputuotteen, moduulien, tuotanto on laskettu mukaan kahteen kertaan.

(19)

Vireillepanoilmoituksen mukaan ’unionin tuotannonalalla’ tarkoitetaan kaikkia moduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuottajia unionissa. Lisäksi unionin tuotannonala määriteltiin jo selvästi alkuperäisessä tutkimuksessa. Unionin tuotannonalan edustavuutta koskevassa tarkastelussa on vähennetty kennojen tuotannon kytköskäyttö. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(20)

Useat muut asianomaiset osapuolet väittivät, että komission ei olisi pitänyt sisällyttää otokseen Warisia eikä Silliaa koska ne ovat pieniä moduulien tuottajia unionissa. Näin ollen niillä on erittäin erityinen liiketoimintamalli, joka ei ole edustava. Komission olisi sen sijaan pitänyt sisällyttää otokseen suuria ja keskikokoisia yrityksiä, kuten Jabil.

(21)

Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska se sisällytti otokseen merkittävän määrän suuria ja keskikokoisia moduulien tuottajia. Waris ja Sillia sisällytettiin otokseen, jotta varmistettiin laajempi maantieteellinen edustavuus.

(22)

Menettelyn vireillepanon jälkeen komission oli suljettava Sillia otoksen ulkopuolelle puutteellisen yhteistyön vuoksi. Tämän vuoksi jäljellä olevien otokseen valittujen unionin tuottajien osuus moduulien EU:n kokonaismyynnistä oli 38,8 prosenttia ja kokonaistuotannosta 55 prosenttia. Kennojen osalta niiden osuus EU:n kokonaismyynnistä oli 76,6 prosenttia ja kokonaistuotannosta 77 prosenttia. Näin ollen muutetun otoksen katsottiin yhä edustavan unionin tuotannonalaa.

(23)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksissa mainitut tiedot.

(24)

Pyydetyt tiedot toimitti kaksi etuyhteydetöntä tuojaa, jotka myös suostuivat osallistumaan otokseen. Vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(25)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan viranomaisia yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(26)

Otantaa varten vireillepanoilmoituksen liitteessä I pyydetyt tiedot toimitti 86 Kiinassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää, mutta kolme suurinta (14 artiklan 6 kohdan tietokannan perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan vientimyynnin määrän mukaan) vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää ei toimittanut pyydettyjä tietoja. Tämän vuoksi komissio valitsi otokseen seuraavat kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää, joiden vientimyynnin määrä unioniin oli suurin ja jotka toimittivat pyydetyt tiedot ja toimivat yhteistyössä tutkimuksessa:

(27)

Perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja Kiinan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta. Huomautuksia ei esitetty.

(28)

Kiinan viranomaisille lähetettiin kyselylomake ja erityiset kyselylomakkeet seuraaville pankeille: China Development Bank, Export Import Bank of China, jäljempänä ’EXIM,’ Bank of Beijing, China Construction Bank, jäljempänä ’CCB’, Industrial and Commercial Bank of China, jäljempänä ’ICBC’, China Merchants Bank, jäljempänä ’MEB’, China Mingsheng Bank, jäljempänä ’MiB’, Ping An Bank, Suzhou Bank, and China Export & Credit Insurance Corporation, jäljempänä ’Sinosure’, sillä perusteella, että ne olivat pyyntöön sisältyvien tietojen perusteella tarjonneet luottoja ja rahoituspalveluja aurinkosähkön tuotannonalalle. Lisäksi Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan pankeille tarkoitettu kyselylomake kaikille muille Kiinan viranomaisten tiedossa oleville rahoituslaitoksille, jotka olivat tarjonneet luottoja asianomaiselle tuotannonalalle, jäljempänä ’aurinkosähkön tuotannonala’. Kiinan viranomaisille osoitettu kyselylomake sisälsi myös erityiset kyselylomakkeet sellaisille monikiteisen piin, alumiinimuottien ja lasin tuottajille, jotka ovat osittain tai kokonaan valtion omistuksessa ja jotka toimittivat näitä raaka-aineita aurinkosähkön tuotannonalalle tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kyselylomakkeet lähetettiin myös otokseen valituille kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle/tuottajaryhmälle, otokseen valituille unionin tuottajille sekä kaikille ilmoittautuneille tuojille ja käyttäjille.

(29)

Komissio sai kyselylomakkeeseen vastaukset EXIM-, CCB-, ICBC-, MEB-, MiB- ja Sinosure-pankilta muttei muilta edellisessä kappaleessa mainituilta rahoituslaitoksilta, otokseen valituilta kolmelta vientiä harjoittavalta tuottajalta/tuottajaryhmältä, otokseen valituilta unionin tuottajilta ja neljältä tuojalta/käyttäjältä.

(30)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuetun tuonnin jatkumisen ja toistumisen todennäköisyyden, siitä johtuvan vahingon toistumisen todennäköisyyden ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(31)

MiB-pankilta saatua kyselyvastausta, joka saatiin Kiinan viranomaisten kautta, ei tarkastettu, koska pankki ilmoitti 30 päivänä kesäkuuta 2016, että se ei hyväksy paikan päällä tehtävää tarkastusta. Otokseen valittujen kolmen tuottajan toimittamien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että nämä tuottajat saivat luottoja 18 rahoituslaitokselta eli EXIM-, CCB-, ICB-, MEB- ja MiB-pankin lisäksi seuraavilta: Agricultural Bank of China, Bank of China, Bank of Communication, China Development Bank, China Everbright Bank, China Trust Commercial Bank, Hua Xia Bank, Industrial Bank of China, Jiangnan Rural Commercial Bank, Ping An Bank, Rural Commercial Bank, Shanghai Pudong Development Bank ja Xiantao Finance Bureau.

(32)

Komissio ilmoitti 20 päivänä joulukuuta 2016 kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoo ehdottaa voimassa olevien tukien vastaisten toimenpiteiden soveltamisen jatkamista, ja kehotti kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia. Komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia ja otti ne huomioon soveltuvin osin. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan kauppakamari, Wacker, Solar Power Europe, jäljempänä ’SPE’, ja Solar Alliance for Europe, jäljempänä ’SAFE’, pyysivät kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa kuulemista, joka niille myönnettiin.

(33)

Sen jälkeen kun (790) tarkoitettu komitea ei ollut antanut lausuntoa, komissio ilmoitti aikovansa lyhentää toimenpiteiden soveltamiskauden 24 kuukaudesta 18 kuukauteen. Se pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia tästä.

(34)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, eli Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tai sieltä lähetetyt kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit tai -paneelit ja sen tyyppiset kennot, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa (kennojen paksuus on enintään 400 mikrometriä), jäljempänä ’tarkastelun kohteena oleva tuote’ tai ’tarkasteltavana oleva tuote’, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8501 31 00, ex 8501 32 00, ex 8501 33 00, ex 8501 34 00, ex 8501 61 20, ex 8501 61 80, ex 8501 62 00, ex 8501 63 00, ex 8501 64 00 and ex 8541 40 90 (Taric-koodit 8501310081, 8501310089, 8501320041, 8501320049, 8501330061, 8501330069, 8501340041, 8501340049, 8501612041, 8501612049, 8501618041, 8501618049, 8501620061, 8501620069, 8501630041, 8501630049, 8501640041, 8501640049, 8541409021, 8541409029, 8541409031 ja 8541409039), elleivät kyseessä ole GATT-sopimuksen V artiklan mukaisesti passitusmenettelyssä olevat tuotteet.

(35)

Seuraavat tuotelajit eivät kuulu tarkastelun kohteena olevan tuotteen määritelmään:

(36)

Alkuperäisen tutkimuksen tavoin tarkastelun kohteena olevalla tuotteella ja unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä tuotteella on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Samoin Kiinan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella ja unioniin vietäväksi myydyllä tuotteella on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(37)

Perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti komissio tutki, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti tuetun tuonnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(38)

Kiinan viranomaisten pyynnöstä komissio myönsi 14 päivän pidennyksen kyselylomakkeeseen vastaamista varten, minkä vuoksi vastausten toimittamisen kokonaismääräaika oli 50 päivää.

(39)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset huomauttivat, että kyselylomakkeen laajuuden vuoksi sen täyttämiseen myönnetty 50 päivää ei ollut riittävän pitkä. Kiinan viranomaisten mukaan komissio ei toiminut parhaan kykynsä mukaan, koska se myönsi itselleen 11 kuukautta niiden tietojen arvioimista varten, jotka se edellytti Kiinan viranomaisten toimittavan 50 päivässä. Kiinan viranomaiset myös vertasivat alkuperäisessä tutkimuksessa ja muissa tukien vastaisissa tutkimuksissa annettuja ja/tai sovellettuja määräaikoja tämän toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun määräaikoihin. Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa annettujen määräaikojen tarkoituksena oli asettaa Kiinan viranomaiset vaikeaan asemaan ja estää niitä toimimasta yhteistyössä parhaan kykynsä mukaan. Komissio huomauttaa, että perusasetuksen mukaan asianomaisille osapuolille on annettava vähintään 30 päivää kyselyvastausten toimittamiseen ja toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu on saatettava päätökseen 15 kuukauden kuluessa. Näitä lainsäädännön mukaisia määräaikoja on noudatettu, ja Kiinan viranomaisilla oli aikaa 20 päivää enemmän kuin säädetty vähimmäisaika. Näin ollen Kiinan viranomaisten väite on perusteeton.

(40)

Komissio muistutti 7 päivänä tammikuuta 2016 päivätyssä määräajan pidentämistä koskevassa kirjeessään, että Kiinan viranomaisten vastausten olisi katettava tukiohjelmat ja etuudet kaikille tarkastelun kohteena olevan tuotteen vientiä harjoittaville tuottajille. Kiinan viranomaiset vastasivat 21 päivänä tammikuuta 2016 päivätyllä kirjeellä, jossa ne ilmaisivat huolensa kyselylomakkeen kattamasta alasta ja ilmoittivat komissiolle, että kyselyvastauksessa olevat yrityskohtaiset tiedot kattaisivat vain otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat/tuottajaryhmät, kuten alkuperäisessä tutkimuksessakin. Komissio ilmoitti 22 päivänä tammikuuta 2016 päivätyllä kirjeellä olevansa eri mieltä Kiinan viranomaisten kannasta asiaan ja toi esiin, että toisin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa useat suurimmat vientiä harjoittavat tuottajat – mukaan luettuna kolme suurinta, kun otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan tuotteen unioniin suuntautuvan viennin määrä – eivät toimineet yhteistyössä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, minkä seurauksena yhteistyössä toimimisen aste oli huomattavasti alempi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Tämän vuoksi tukea koskevien päätelmien kannalta tärkeitä tietoja jäisi todennäköisesti saamatta, jos Kiinan viranomaisten kyselyvastaus kattaisi vain otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät. Hyvän yhteistyön hengessä komissio kuitenkin poikkeuksellisesti hyväksyi kirjeessä, että Kiinan viranomaiset voivat rajata kyselyvastauksessaan yrityskohtaiset tiedot kymmeneen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suurimpaan vientiä harjoittavaan tuottajaan/tuottajaryhmään, jotka lueteltiin nimeltä kirjeessä ja joihin otokseen valitut kolme yritystä sisältyivät, ja komissio ilmoitti olevansa halukas myöntämään uuden määräajan pidennyksen 2 päivään helmikuuta 2016 asti.

(41)

Kiinan viranomaiset toimittivat puutteellisen vastauksen kyselylomakkeeseen kolmessa osassa: ensimmäisen 26 päivänä tammikuuta 2016, toisen 3 päivänä helmikuuta 2016 ja kolmannen 5 päivänä helmikuuta 2016. Saatekirjeessään 26 päivän tammikuuta 2016 kirjeeseen Kiinan viranomaiset ilmoittivat haluavansa selventää syitä puutteelliseen kyselyvastaukseen ja toistivat kantansa, joka koski kyselyvastauksen kattavuuden rajaamista otokseen valittuihin kolmeen vientiä harjoittavaan tuottajaryhmään, mikä tuotiin toistuvasti esiin myös kyselyvastauksissa.

(42)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ilmaisivat tyytymättömyytensä siihen, että komissio arvostelee sitä, että Kiinan viranomaiset toimittivat tietoja 26 päivän tammikuuta 2016 jälkeen. Komissio huomauttaa, että edeltävässä kappaleessa esitetään tosiseikkoihin pohjautuen tapa, jolla Kiinan viranomaiset vastasivat kyselylomakkeeseen. Myöhästyneestä vastauksesta ei ole aiheutunut mitään oikeudellisia seuraamuksia.

(43)

Komissio lähetti Kiinan viranomaisille puutteita koskevat kirjeet 14 päivänä maaliskuuta 2016, jäljempänä ’ensimmäinen puutteista ilmoittava kirje’, ja 14 päivänä heinäkuuta 2016, jäljempänä ’toinen puutteista ilmoittava kirje’, joihin Kiinan viranomaiset vastasivat 8 päivänä huhtikuuta ja 22 päivänä heinäkuuta 2016. Komissio lähetti 14 päivänä heinäkuuta 2016 tarkastuskäyntejä koskevan aikataulun Kiinan viranomaisille ja pyysi niitä kommentoimaan sitä ja täydentämään puuttuvia logistisia tietoja.

(44)

Hyvän yhteistyön hengessä komissio lähetti yksityiskohtaisen tarkastuskäyntiä edeltävän kirjeen 19 päivänä heinäkuuta 2016. Kiinan viranomaiset vastasivat 2 päivänä elokuuta 2016 ja ehdottivat tarkastuskäynnille erilaista aikarakennetta, esimerkiksi muutoksia joidenkin tarkastusosuuksien kestoon. Tätä ei voitu hyväksyä, kuten komissio selitti samana päivänä lähettämässään vastauksessa, koska muutettu aikataulu ei ollut enää looginen. Komissio ei voinut myöskään hyväksyä muutoksia, jotka oli tehty kullekin tarkastusosuudelle varattuun aikaan.

(45)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset huomauttivat edellä esitetyn osoittavan, että Kiinan viranomaiset – toisin kuin komissio – olivat joustavia yhteistyössään. Komissio haluaa korostaa, että edeltävässä kappaleessa esitetään tarkastuskäyntiä edeltävä kirjeenvaihto tosiasioiden pohjalta.

(46)

Tarkastuskäynti tehtiin 8 päivän elokuuta 2016 ja 12 päivän elokuuta 2016 välisenä aikana komission ehdottaman aikataulun perusteella.

(47)

Yksikään 29 kappaleessa mainituista pankeista ei toimittanut aurinkosähkön tuotannonalaa koskevia pyydettyjä tietoja sillä perusteella, että niitä sitovat oikeudelliset vaatimukset ja sopimuslausekkeet yrityskohtaisten luottotietojen luottamuksellisuuden osalta. Pankit kehottivat komissiota käyttämään otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien/tuottajaryhmien toimittamia tietoja.

(48)

Toisessa puutteita koskevassa kirjeessään komissio pyysi Kiinan viranomaisia kehottamaan tarkastelun kohteena olevan tuotteen kymmentä suurinta vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää valtuuttamaan pankit toimittamaan yrityskohtaisia tietoja komissiolle tämän toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun puitteissa. Kiinan viranomaiset vastasivat, että ne eivät voi pyytää, pakottaa tai velvoittaa kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia toimimaan yhteistyössä tässä tai missään muussakaan tutkimuksessa. Tämä vastaus ei kuitenkaan liity komission pyyntöön. Kiinan viranomaiset totesivat vielä, että komissio voisi pyytää suoraan näitä yrityksiä toimittamaan sille asianomaiset tiedot. Komissio onkin käyttänyt otokseen valittujen kolmen yrityksen toimittamia tietoja. Koska valtuutuspyyntö kuitenkin koski rahoituslaitosten hallussa olevia tietoja, etenkin luottoriskien arviointia, kyseiset kolme otokseen valittua yritystä eivät voineet toimittaa kaikkia asianomaisia tietoja. Komissio katsoo, että oli Kiinan viranomaisten vastuulla edistää tarvittavia yhteyksiä pankkien ja vientiä harjoittavien tuottajien välillä, jotta pankit olisivat voineet antaa pyydetyt tiedot.

(49)

Kiinan viranomaiset väittivät tarkastuskäynnin aikana pyytäneensä otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan Kiinan viranomaisille osoitetun kyselylomakkeen liitteen niille rahoituslaitoksille, joista ne olivat saaneet luottoja, luottolimiittejä ja/tai luottovakuutuksia. Kiinan viranomaiset väittivät myös toimittaneensa liitteen kyselylomakkeen saatekirjeessä mainituille muille rahoituslaitoksille. Kun näistä toimista kysyttiin tarkastuskäynnillä, niistä ei pystytty osoittamaan mitään näyttöä komissiolle.

(50)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ilmaisivat tyytymättömyytensä edellä esitettyihin toteamuksiin. Komissio huomauttaa, että 49 kappaleessa esitetään tosiseikkoihin perustuva selostus tapahtumista.

(51)

Kiinan viranomaisiin kohdistuvan tarkastuskäynnin aikana komissio pyrki perusasetuksen 11 ja 26 artiklan säännösten mukaisesti todentamaan kyselyvastauksen ja pyysi tausta-asiakirjoja, joita sen laatimiseen oli käytetty. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tausta-asiakirjoja ei ollut saatavilla silloinkaan, kun niitä erityisesti pyydettiin. Tämän vuoksi kyselyvastausta ei pystytty todentamaan kattavasti. Tämän seurauksena komissio laati – tavanomaisen näytön tueksi esitettävien asiakirjojen luettelon lisäksi – luettelon asiakirjoista, joita pyydettiin paikan päällä mutta joita ei toimitettu. Tarkastuskäynnin lopussa Kiinan viranomaiset tarkastivat luettelon ja allekirjoittivat sen komission kanssa, jäljempänä ’luettelo asiakirjoista, joita ei toimitettu’. Luetteloon sisältyy 28 kohtaa ja selityksiä/huomautuksia kustakin kohdasta.

(52)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kommentoivat, että pyydetyt asiakirjat, joita ei toimitettu, voidaan luokitella neljään ryhmään eli väitetysti ”asiakirjat, joita ei ole olemassa”, ”valmisteilla olevat asiakirjat, joita ei ole virallisesti julkaistu”, ”arkaluonteisia ja luottamuksellisia tietoja sisältävät luottoriskin arviointiraportit” ja ”muihin toimitettuihin asiakirjoihin sisältyvät tiedot”. Komissio huomauttaa, että luetteloon asiakirjoista, joita ei toimitettu, sisältyy Kiinan keskuspankin (People's Bank of China) asiakirja ”Evidence for liberalisation of financial markets”, johon Kiinan viranomaiset vaikuttavat viittaavan päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa.

(53)

Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että jos yhteen neljästä edellä mainitusta ryhmästä kuuluvat asiakirjat poistettaisiin, luetteloon sisältyisi vain muutama asiakirja, joita pyydettiin mutta joita ei toimitettu. Komissio on tästä väitteestä eri mieltä. Mitä tulee asiakirjoihin, joita väitetysti ei ole olemassa, komissiolla oli syytä pyytää niitä, koska ne oli mainittu muissa asiakirjoissa, jotka oli toimitettu aiemmin tässä ja/tai alkuperäisessä tutkimuksessa. Jotkin ”valmisteilla olevista asiakirjoista, joita ei ole virallisesti julkaistu” olisi voitu toimittaa komissiolle sen jälkeen, kun ne oli virallisesti hyväksytty, mutta näin ei tehty. ”Arkaluonteisia ja luottamuksellisia tietoja sisältävien luottoriskin arviointiraporttien” osalta perusasetus tarjoaa menettelytakeet, joiden mukaan tällaisia tietoja suojataan levittämiseltä. Vaikka komissio hyväksyisikin tietojen toimittamisen muissa asiakirjoissa, tällaisten asiakirjojen osuus luettelossa oli vain vähäinen.

(54)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio sovelsi käytettävissä olevia tietoja tiettyjen asiakirjojen toimittamatta jättämiseen yhdistämättä näitä asiakirjoja tietoihin, joita komissio tarvitsee. Kiinan viranomaiset väittivät, että näin komissio sovelsi käytettävissä olevia tietoja tuntemattoman sisällön perusteella, mikä ei ole WTO:n sääntöjen mukaista. Komissio huomauttaa, että asiakirjojen pyytämisen syyt on esitetty kyselylomakkeessa, tarkastuskäynnin aikana, komission kirjeissä Kiinan viranomaisille (22 päivänä tammikuuta 2016 ja 23 päivänä syyskuuta 2016) sekä päätelmistä ilmoittavassa asiakirjassa.

(55)

Paikan päällä tehdyn tarkastuskäynnin jälkeen komissio ilmoitti 23 päivänä syyskuuta 2016 Kiinan viranomaisille, että se harkitsee käytettävissä olevien tietojen soveltamista puuttuviin tietoihin, ja ilmoitti Kiinan viranomaisille yhteistyöstä kieltäytymisen seurauksista perusasetuksen 28 artiklan 1 ja 6 kohdan mukaisesti.

(56)

Kiinan viranomaiset vastustivat 13 päivänä lokakuuta 2016 päivätyssä kirjeessään komission aikeita soveltaa perusasetuksen 28 artiklan säännöksiä väittäen, että se ei ole perusteltua oikeudellisista eikä tosiasiallisista syistä. Kiinan viranomaisten mukaan se, että pankit eivät olleet toimittaneet pyydettyjä tietoja komissiolle, osoittaa etteivät Kiinan viranomaiset harjoita pankkeihin kohdistuvaa merkityksellistä valvontaa. Se myös toisti aiemmat selitykset siitä, miksi pyydettyjä tietoja ei voitu toimittaa.

(57)

Kiinan viranomaisten mukaan komissio ei onnistunut selittämään, miksi Kiinan viranomaisten toimittamat tiedot eivät olleet riittäviä ja miksi lisätietoja tarvittiin. Komissio kyllä selitti Kiinan viranomaisille, miksi pyydettyjä tietoja pidettiin tarpeellisina (ks. 40 kappale).

(58)

Kiinan viranomaiset totesivat lisäksi, että komission kirje, jossa se ilmoitti aikeestaan soveltaa käytettävissä olevia tietoja, oli ollut erittäin epäselvä ja epätarkka. Kiinan viranomaiset toistivat päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, että komission kirjeessä oli erittäin niukasti tietoa syistä, joiden vuoksi käytettävissä olevia tietoja sovelletaan. Komissio huomauttaa, että puutteet oli lueteltu aihe-, tukijärjestelmä- ja/tai laitoskohtaisesti (esim. rahoituslaitokset) ja että luettelo asiakirjoista, joita ei ollut toimitettu, oli laadittu yhteisymmärryksessä (ks. 51 kappale).

(59)

Kiinan viranomaiset väittivät, ettei komissio voinut sysätä Kiinan viranomaisten vastuulle sitä, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, koska yritykset ovat riippumattomia eikä Kiinan viranomaisilla ole niitä koskevaa valvontavaltaa. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet niistä mitään tietoja.

(60)

Komissio ei siirrä Kiinan viranomaisille vastuuta yhteistyöstä kieltäytymisestä. Kiinan viranomaiset ovat kuitenkin vastuussa omasta kyselyvastauksestaan, joka pyydettyjen yrityskohtaisten tietojen osalta kattoi vain otokseen valitut kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa. Sen vuoksi komissio katsoo, että Kiinan viranomaiset eivät toimineet parhaan kykynsä mukaan, kun ne eivät toimittaneet pyydettyjä tietoja.

(61)

Kiinan viranomaiset halusivat myös tietää, miten tiettyjen asiakirjojen kopioiden puute voi millään tavalla asettaa huonoon valoon asiakirja-aineistossa olevat tiedot tai haitata niiden uskottavuutta taikka haitata tutkimusta. Kiinan viranomaiset täsmensivät kirjeessään, että näytöllä, jota ei toimitettu, oli suhteellisen alhainen todistusarvo (täsmentämättä sitä, mihin näyttöön ne viittasivat), minkä vuoksi tällaisen näytön toimittamatta jättämisen ei pitäisi kyseenalaistaa Kiinan oikeudellisia puitteita. Komissio ei ole samaa mieltä arviosta, jonka mukaan Kiinan viranomaisten toimittamatta jättämillä tiedolla on alhainen todistusarvo. Tietojen todistusarvo voidaan todeta vasta, kun tiedot on toimitettu. Tarkastusprosessilla pyritään varmistamaan, että kyselylomakkeeseen annetut vastaukset pitävät paikkansa. Tältä osin vahvistetaan, että komissio ei kyennyt tarkastuskäynneillä varmistamaan täysin asiakirja-aineistossa olevia tietoja.

(62)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio oli yksilöinyt virheellisesti kuusi asiakirjaa, joita ei ollut toimitettu tarkastusprosessin aikana ja että 28 artiklan soveltaminen oli perusteetonta. Tältä osin riittää, kun muistetaan, että luettelo toimittamattomista asiakirjoista laadittiin yhteisymmärryksessä.

(63)

Kiinan viranomaiset viittasivat WTO:n polkumyyntisopimuksen liitteeseen II ja perusasetuksen 28 artiklan 3 kohtaan, joiden mukaan ”päätöksiä tehtäessä tulisi ottaa huomioon kaikki se tieto, joka on todennettavissa, joka on asianmukaisesti jätetty niin, että sitä voidaan käyttää tutkimuksessa ilman kohtuuttomia vaikeuksia, joka on toimitettu oikeaan aikaan ja, silloin kun se soveltuu, toimitettu viranomaisten pyytämällä tietovälineellä tai konekielellä”. Se viittasi myös useisiin WTO-paneelin päätöksiin (15), joiden mukaan ”todennettavalla” ei tarkoiteta sitä, että tiedot olisi tosiasiallisesti todennettava paikan päällä. Se väitti, että komissio ei voi jättää huomiotta tietoja ja soveltaa käytettävissä olevia tietoja olosuhteista riippumatta, jos joitakin tietoja ei ole ollut saatavilla tarkastuksen aikana.

(64)

Komissio huomauttaa, että huomioon otettavat tiedot on voitava todentaa. Lisäksi US – Steel Plate -asiassa paneelin raportissa ”todentamisen” määritelmäksi on annettu ”paikkansapitävyyden tai oikeellisuuden varmistaminen tai testaaminen tutkimalla tai vertaamalla tietoja, tarkastaminen tai vahvistaminen tutkimalla”. Tässä tapauksessa komissio katsoo, että se noudatti edellisessä kappaleessa mainittuja paneelin raportteja.

(65)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset huomauttivat, että komissio oli laajentanut perusteita ja syitä käytettävissä olevien tietojen soveltamiselle, mikä Kiinan viranomaisten mukaan ei ole tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen eikä perusasetuksen 28 artiklan 4 kohdan mukaista. Komissio huomauttaa, että Kiinan viranomaisille ilmoitettiin perusasetuksen 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti näistä syistä 23 päivänä syyskuuta 2016 päivätyllä kirjeellä ja että niille annettiin mahdollisuus toimittaa huomautuksia 6 päivänä lokakuuta 2016 päivätyssä kirjeessään. Pyydettyään pidennystä määräaikaan ja saatuaan sen Kiinan viranomaiset toimittivat huomautuksia 13 päivänä lokakuuta 2016 päivätyllä kirjeellä. Perusasetuksen 28 artiklan 4 kohdassa todetaan myös, että jos ”selvityksiä ei pidetä tyydyttävinä, kyseisten todisteiden tai tietojen hylkäämisen syyt on ilmoitettava ja mainittava julkistetuissa päätelmissä”; tätä säännöstä noudatettiin 20 päivänä joulukuuta 2016 päivätyllä yleisellä päätelmistä ilmoittavalla asiakirjalla.

(66)

Kiinan viranomaiset totesivat myös, että komission päätös soveltaa käytettävissä olevia tietoja on oikeudellisesti epäjohdonmukainen, koska yhtäältä komissio keskittyisi alkuperäisen tutkimuksen jälkeisiin muutoksiin ja toisaalta kyselylomake ja sen liitteet aiheuttivat liian suuren rasitteen pyydettyjen tietojen osalta. Kiinan viranomaiset arvostelivat myös sitä, että komissio ei todennut kyselylomakkeessa, että se keskittyy alkuperäisen tutkimuksen jälkeisiin mahdollisiin muutoksiin. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että komissio oli pyytänyt enemmän tietoja kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Komissio ei hyväksy näitä väitteitä, koska voidakseen analysoida mahdollisia muutoksia komission on kerättävä tietoja myös tilanteesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kyselylomake ei myöskään poikennut muista viranomaisille osoitetuista kyselylomakkeista tukien vastaisessa tutkimuksessa, joskin sitä luonnollisesti oli mukautettu pyynnössä mainittujen järjestelmien mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kyselylomakkeessa toden totta pyydettiin tietoja tuista, joita ei ollut yksilöity alkuperäisessä tutkimuksessa mutta jotka oli yksilöity sen jälkeen.

(67)

Kiinan viranomaiset väittivät päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, että tiedot puuttuivat viidestä eikä seitsemästä vientiä harjoittavasta tuottajasta. Komissio hyväksyy väitteen seuraavalla tarkennuksella: kymmenestä suurimmasta unioniin vientiä harjoittavasta tuottajasta kolme valittiin otokseen. Lisäksi kaksi tuottajaa oli toimittanut otantaa koskevan vastauksen mutta viisi muuta ei. Komissio pyysi viranomaisille osoitetussa kyselylomakkeessa Kiinan viranomaisia vastaamaan aurinkosähkön tuotannonalaa – joka oli rasitteen keventämiseksi rajattu kymmeneen suurimpaan vientiä harjoittavaan tuottajaan – koskeviin kysymyksiin. Kiinan viranomaiset vastasivat niille osoitettuun kyselylomakkeeseen ottamalla huomioon vain otokseen valitut kolme yritystä eivätkä toimittaneet tietoja seitsemästä muusta vientiä harjoittavasta tuottajasta.

(68)

Edustavuuden osalta komissio on eri mieltä Kiinan viranomaisten huomautuksesta, jonka mukaan se, että komissio edellytti Kiinan viranomaisten toimittavan tietoja kymmenestä suurimmasta vientiä harjoittavasta tuottajasta, osoittaa, että otos ei ole edustava tutkimuksen päätelmien tekemistä varten. Komissio haluaa selventää, että otos on edustava, koska se täyttää perusasetuksessa annetut ehdot: se kattaa määrällisesti suurimmat tuottajat, jotka ovat toimineet yhteistyössä. Kiinan viranomaiset kysyivät päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, mitä hyötyä lisätiedoista olisi ollut. Komissio huomauttaa, että se ei voinut sulkea aluksi pois mahdollisuutta, että olisi tarpeen soveltaa perusasetuksen 27 artiklan 4 kohtaa. Tällaisessa tilanteessa kymmentä suurinta vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevat tiedot olisivat vain parantaneet päätelmien laatua, koska tietopohja olisi ollut laajempi.

(69)

Komissio ei missään vaiheessa rikkonut sille kuuluvia tutkintavelvollisuuksia, kuten Kiinan viranomaiset huomauttivat päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Komissio päinvastoin tutki käytettävissä olevat tiedot siitä huolimatta, että ne olivat puutteellisia, ja pyrki kaikin keinoin täyttämään puutteet käytettävissä olevissa tiedoissa.

(70)

Sen vuoksi komissio ei hyväksy Kiinan viranomaisten huomautuksia, joiden mukaan pyydetyt tiedot olivat merkityksettömiä.

(71)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että yleisessä päätelmistä ilmoittavassa asiakirjassa komissio oli esittänyt virheellisesti puuttuvien tietojen laajuuden, ja toivat esiin tiedot, jotka oli toimitettu.

(72)

Rahoituslaitoksista ja tuotantopanosten toimittajista Kiinan viranomaiset huomauttivat pitävänsä epäloogisena sitä, että komissio edellyttää 3 800 pankin ja kaikkien tuotantopanosten toimittajien yhteistyötä. Komissio toteaa, että huomautus ei pidä paikkaansa. Komissio pyysi Kiinan viranomaisia vain toimittamaan kyselylomakkeet rahoituslaitoksille ja tuotantopanosten toimittajille, kuten 28 kappaleessa todetaan.

(73)

Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan ne toimivat täysimääräisesti yhteistyössä, komissio huomauttaa, että seuraavia puutteita ei käsitelty asianmukaisesti tutkimuksen päättymiseen mennessä. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään tietoja, joita komissio pyysi 23 päivänä syyskuuta 2016 lähetetyssä kirjeessä. Ne eivät toimittaneet kymmentä suurinta vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevia tietoja. Ne eivät myöskään helpottaneet kyselyvastausten saamista seuraavilta pankeilta: China Development Bank, Bank of Beijing, Ping An Bank ja Suzhou Bank. Tietoja ei myöskään saatu markkinaosuuksista monikiteisen piin, lasin ja alumiinin markkinoilla Kiinassa. Kiinan viranomaiset myös kieltäytyivät toimittamasta eteenpäin kyselylomakkeita i) rahoituslaitoksille, joiden Kiinan viranomaiset tietävät myöntäneen lainoja kymmenelle suurimmalle vientiä harjoittavalle tuottajalle, ja ii) monikiteisen piin, lasin ja alumiinin toimittajille. Jälkimmäisten osalta Kiinan viranomaiset totesivat, että ne eivät olleet pitäneet tarpeellisena lisäyksen toimittamista niille.

(74)

Tämän jakson päätelmät huomioon ottaen komissio katsoo, että edellytykset käytettävissä olevien tietojen käytölle täyttyvät periaatteessa perusasetuksen 28 artiklassa säädetyllä tavalla.

(75)

Voidakseen vastata päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitettyihin huomautuksiin komissio on yksilöinyt kustakin seuraavissa jaksoissa analysoidusta tukijärjestelmästä täsmällisesti, mitkä tiedot on jätetty huomiotta käytettävissä olevien tietojen perusteella ja millä tiedoilla ne on korvattu.

(76)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja arvosteli perusasetuksen 28 artiklan soveltamista, koska se katsoi, että artiklan soveltaminen oli suunnattu sitä vastaan. Se toi esiin, että komissio ei ollut suhteessa siihen noudattanut artiklassa säädettyä menettelyä. Komissio ei voi yhtyä tähän näkemykseen. Komissio ei jättänyt huomiotta mitään kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia tietoja. Se pikemminkin käytti kaikkia käytettävissä olevia tietoja, mukaan luettuna kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tiedot.

(77)

Kaikkien arvioitavana olevien tukijärjestelmien perustana on keskushallinnon suunnitelmien toteuttaminen, kuten alkuperäisessä tutkimuksessakin.

(78)

Kun otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuontia koskevien tasoitustoimenpiteiden lyhennetty kesto, komissio keskittyi analyysissään politiikan ja suunnitteluasiakirjojen mahdollisiin muutoksiin ja/tai oikeudellisiin ja käytännön vaikutuksiin, joita tällaiset muutokset saisivat aikaan.

(79)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ilmoittivat, että komissio ei ollut noudattanut riittävää huolellisuutta päätyessään tuen jatkumista koskeviin päätelmiin, koska se oli käyttänyt perustana merkittävässä määrin alkuperäisen tutkimuksen tuettua tuontia koskevia päätelmiään, jotka Kiinan viranomaiset olivat kiistäneet kyseisen tutkimuksen aikana. Ne myös ottivat esiin asiassa US – AD and CVD annetun WTO:n valituselimen raportin (354 kohta), jonka mukaan pelkkä viittaus tutkimuksen päätelmiin ei ole perusteltu ja riittävä selitys.

(80)

Kiinan viranomaisten alkuperäisessä tutkimuksessa esittämiä huomautuksia analysoitiin ja käsiteltiin alkuperäisessä asetuksessa, eikä alkuperäisessä tutkimuksessa tehtyjä päätelmiä kiistetty tuomioistuimessa (16). Näin ollen komissio ei ymmärrä, millä perusteella nämä päätelmät eivät voi olla osa tietoja, joiden perusteella komissio tekee päätelmänsä tässä tutkimuksessa, edellyttäen että päätelmien taustalla olevien tosiseikkojen ei ole tarkastelua koskevassa tutkimuksessa havaittu muuttuneen, sillä tämä tarkoittaa, että ne arvioidaan uudelleen. Kuten tässä tutkimuksessa kerättyjen tietojen analyysi osoittaa ja kuten tässä asetuksessa tulee esiin, komissio ei ole samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan komissio nojautui merkittävässä määrin alkuperäisessä tutkimuksessa tehtyihin päätelmiin. Kun otetaan huomioon, että Kiinan viranomaisiin sovellettiin osittain perusasetuksen 28 artiklaa, komissio hyödynsi käytettävissä olevia tietoja, jotka joissakin tapauksissa johtivat siihen, että se perusti päätelmänsä alkuperäisessä tutkimuksessa tehtyihin päätelmiin.

(81)

Pyynnön esittäjä väitti, että Kiina tukee edelleen voimakkaasti aurinkosähkön tuotannonalaansa ja viittasi useisiin poliittisiin ja suunnitteluasiakirjoihin sekä lainsäädäntöön, jotka ovat tuotannonalalle annettavan valtiontuen perustana. Komissio tutki ja analysoi pyynnössä esitetyt asiakirjat sekä Kiinan viranomaisten ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tutkimuksen aikana toimittamat lisäasiakirjat.

(82)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, että Kiinan viranomaiset olivat sisällyttäneet aurinkosähkön tuotannonalan strategisiin tuotannonaloihin 12. viisivuotissuunnitelmassa (17). Kiinan viranomaiset olivat myös laatineet aurinkosähköalaa varten erityissuunnitelman (jota sovelletaan yleisen 12. viisivuotissuunnitelman alaisuudessa) eli 12. viisivuotissuunnitelma aurinkosähkön tuotannonalaa varten. Suunnitelmassa Kiinan viranomaiset ilmoittivat tukevansa ”huippuyrityksiä” (18) ja ”avainyrityksiä” (19) sekä sitoutuivat edistämään erilaisten aurinkosähköä tukevien toimintalinjojen täytäntöönpanoa (20) ja muotoilemaan tuotannonalaa, rahoitusta ja verotusta koskevaa yleistä tukipolitiikkaa (21). Nämä suunnitelmat kattoivat vuodet 2011–2015 ja näin ollen myös tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson.

(83)

Maaliskuussa 2016 julkaistiin 13. viisivuotissuunnitelma, joka kattaa vuodet 2016–2020. Vastauksena toiseen puutteista ilmoittavaan kirjeeseen Kiinan viranomaiset toimittivat vain kiinankielisen version, jossa oli mukana englanninkielinen käännös sisällysluettelosta. Aurinkosähkön tuotannonala sisältyy 13. viisivuotissuunnitelman strategiseen suunnitelmaan (22). 13. viisivuotissuunnitelmassa painotetaan teknologisia läpimurtoja, jotka ulottuvat myös energiaan liittyviin tuotteisiin ja palveluihin (etenkin uuden sukupolven aurinkosähkökennot).

(84)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät toimittaneensa 13. viisivuotissuunnitelman, joka osoitti, että aurinkosähkön tuotannonala ei ole kannustettava ala.

(85)

Tarkastuskäynnin aikana 13. viisivuotissuunnitelmasta pyydettiin englanninkielistä käännöstä, joka sisältyy luetteloon asiakirjoista, joita ei toimitettu. Tarkastuskäynnin aikana Kiinan viranomaisilla oli englanninkielisestä versiosta painettu kopio, jonka ne lupasivat toimittaa komissiolle, kunhan se on saatavilla. Kuten NDRC:n (23) verkkosivustolta käy ilmi, asiakirjan englanninkielinen versio julkaistiin 7 päivänä joulukuuta 2016, eikä sitä missään vaiheessa toimitettu komissiolle. Koska Kiinan viranomaisten suunnitelmasta ei ollut toimitettu täydellistä ja virallista englanninkielistä versiota, komission oli käytettävä asiakirjasta teettämäänsä omaa käännöstä, ja komissio esitti Kiinan viranomaisille tarkastuskäynnin aikana siitä otteita, joihin viitataan 83 kappaleessa. Kiinan viranomaiset totesivat, että viittauksissa esitetään teknologisten innovaatioiden suunta, mutta ne eivät kieltäneet tällaisten viittausten olemassaoloa. On vielä syytä huomata, että koska Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet suunnitelmasta täydellistä englanninkielistä versiota, komissio käytti omaa sisäistä käännöstään päätelmistä ilmoittavassa asiakirjassa (ks. alaviite 22).

(86)

Kiinan viranomaiset väittivät, että 83 ja 87 kappaleessa tarkoitetut otteet liittyvät kansallisten nykyaikaisten infrastruktuuriverkkojen kehittämiseen, mukaan luettuna aurinkosähkön käyttäminen/tuottaminen, muttei sen tuottamiseen tarkoitettujen materiaalien tuottamiseen. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että luvussa 23, jossa käsitellään uusia ja strategisia tuotannonaloja, ei viitata lainkaan aurinkosähkön tuotannonalaan, ja kiisti viittauksen aurinkosähkökennoihin saman luvun laatikossa 8.

(87)

Suunnitelman luvussa 30 todetaan, että ”jatkamme edelleen ponnekkaasti tuulivoiman ja aurinkosähkön kehittämistä”. Tämän yksinkertainen tulkinta on, että tuki aurinkosähkölle sisältää tuen Kiinan aurinkosähkön tuotannonalalle. Tätä tulkintaa tukee luvussa 23 ”Strategisten uusien tuotannonalojen kehittäminen” oleva laatikko 8 ”Strategiset toimet uusien tuotannonalojen kehittämiseksi”. Laatikossa todetaan, että ”tehdään läpimurtoja keskeisen teknologian kuten seuraavan sukupolven aurinkosähköjärjestelmien alalla ja edistetään niiden teollisia sovelluksia”, mikä on selvä viittaus energian tuottamiseen tarvittaviin materiaaleihin. Toinen asiaan liittyvä viittaus löytyy saman luvun jaksosta 1, jossa todetaan, että ”Tuemme seuraavan sukupolven tietotekniikan, ... vihreän ja matalahiilisen teknologian kehittämistä”. Vihreä teknologia yhdistetään yleisesti Kiinassa aurinkosähkön tuotannonalaan. Lisäksi, kuten 378 ja 389 kappaleessa todetaan, aurinkosähkön tuotannonala sisältyy kannustettaviin tuotannonaloihin luettelossa keskeisistä tuotannonaloista, tuotteista ja tekniikoista, joita valtio kannustaa. Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että aurinkosähkön tuotannonala sisältyy strategiseen suunnitelmaan.

(88)

Kiinan viranomaiset totesivat 22 päivänä heinäkuuta 2016 toimittamassaan vastauksessa, että erityistä 13. viisivuotissuunnitelmaa aurinkosähkön tuotannonalaa varten ei ole vielä julkaistu. Tarkastuskäynnin aikana eli vähemmän kuin 20 päivää myöhemmin Kiinan viranomaiset sen sijaan antoivat ymmärtää, etteivät ne ole hyväksymässä tällaista asiakirjaa mutteivät toimittaneet asiasta mitään näyttöä. Myöhemmin Kiinan viranomaiset totesivat, että aurinkosähkön tuotannonalaa koskevan 13. viisivuotissuunnitelman puuttuminen on jälleen yksi osoitus siitä, että tuotannonalaa ei kannusteta.

(89)

Valtioneuvoston päätös nro 40, valtioneuvoston 10 päivänä lokakuuta 2010 annettu päätös ja tieteen ja teknologian kehittämistä koskevan keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallinen suunnitelma (2006–2020), joilla tuetaan aurinkosähkön tuotannonalan kehittämistä ja kannustetaan sille annettavaa taloudellista ja verotuksellista tukea eri tavoin (ks. alkuperäisen asetuksen 102 kappale), ovat kuitenkin edelleen voimassa. Myös tieteellistä ja teknologista kehitystä koskeva Kiinan laki, jossa luetellaan toimenpiteitä aurinkosähköalan tueksi, on edelleen voimassa. Näin ollen vaikka erityistä 13. viisivuotissuunnitelmaa aurinkosähkön tuotannonalaa varten ei olisikaan laadittu, se ei tarkoita sitä, että valtion tuki aurinkosähköalalle olisi loppunut, koska kaikki muut valtion suunnitelmat, hankkeet ja muut asiakirjat ovat riittäviä tukemaan tätä päätelmää.

(90)

Päätelmänä voidaan todeta, että alkuperäisessä tutkimuksessa (24) katsottiin, että Kiinan viranomaisten politiikkana on tarjota etuuskohtelun mukaisia lainoja aurinkosähkösektorille. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tämän tutkimuksen aikana mitään näyttöä siitä, että tilanne olisi muuttunut. Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään seikkoja, jotka olisivat kumonneet edellä esitetyn päätelmän, mutta esiin tuli uutta näyttöä, joka vahvisti aiemman päätelmän.

(91)

Lisäksi valtiollisen elimen, Kiinan keskuspankin rahapolitiikan analysointiryhmän, julkaisemissa Kiinan rahapoliittisissa raporteissa vahvistettiin Kiinan viranomaisten politiikka, koska ne raportoivat koko tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ajan, että ”rahoitussektorin roolia vahvistetaan, jotta se voi tarjota parempia rahoituspalveluja ja edistää rautateiden, ... ja muiden keskeisten tuotannonalojen uudistamista ja kehittämistä” (25) ja että ”uusille strategisille tuotannonaloille ja muille keskeisille aloille kansallisessa taloudessa annettavaa tukea vahvistetaan” (26) ja että ”Kiinan keskuspankki seuraa kommunistipuolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston strategisia järjestelyjä” (27) ja että ”innovaatioihin pohjautuvan kehitysstrategian tueksi tarjotaan parempia rahoituspalveluja ja suunnitellaan teknologisten innovaatioiden alalla toimivien yritysten tarpeisiin räätälöityjä rahoitustuotteita, ja rahoituslaitoksia kannustetaan lisäämään tukea uusille strategisille tuotannonaloille ja muille avainaloille” (28) ja että ”rahoituslaitoksia kannustetaan lisäämään tukea strategiaan, jolla muutetaan Kiina määrien tuottajasta laadun tuottajaksi tarjoamalla hyviä rahoituspalveluja teollisuusrakenteen strategisiin mukautuksiin, infrastruktuurin rakentamiseen, laivanrakennukseen, logistiikkaan, energiaan, tieteeseen ja teknologiaan, kulttuuriin ja muille avainaloille” (29).

(92)

Edellä esitetyn vahvistivat tutkimuksen aikana myös otokseen valittuja kolmea vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevat havainnot. Esimerkiksi yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan vuonna 2014 Yhdysvaltojen arvopaperi- ja pörssikomitealle (SEC) toimittamassa vuosikertomuksessa todetaan, että ”China Development Bank ja China Minsheng Bank ovat perinteisesti tarjonneet meille luottoja aurinkosähköhankkeiden rahoitukseen. Koska näiden luottojen taustalla ovat osittain poliittiset näkökohdat sikäli, että valtio muuttaa kantaansa aurinkosähkön tuotannonalaan nähden, näiden luottojen ehdot ja saatavuus saattavat muuttua. Ellemme saa rahoitusta kaupallisesti houkuttelevilla ehdoilla näiltä tai muilta pankeilta jatkossa, meillä saattaa olla vaikeuksia hankkeiden rahoituksessa. Emme voi taata, että onnistumme löytämään asianmukaisia lisärahoituslähteitä vaadittuina ajankohtina tai lainkaan taikka ehdoilla tai kustannuksilla, jotka ovat houkuttelevia tai hyväksyttäviä, minkä vuoksi meidän saattaa olla vaikea tai mahdoton toteuttaa kasvusuunnitelmamme.” (30)

(93)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että aurinkosähkön tuotannonala ei sisälly keskeisiin, strategisiin tai uusiin tuotannonaloihin ja että edellä mainittua politiikkaa ei näin ollen sovelleta siihen.

(94)

Tältä osin viitataan 87 kappaleeseen, jossa todetaan, että aurinkosähkön tuotannonalaa pidetään keskeisenä / strategisena tuotannonalana.

(95)

Kuten alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 333 ja 400 kappaleessa todetaan ja tässä tutkimuksessa, esimerkiksi 83 kappaleessa, vahvistetaan, aurinkosähkön tuotannonalaa pidetään keskeisenä / strategisena tuotannonalana ja alkuperäisessä asetuksessa esitetyt päätelmät pätevät edelleen, minkä vuoksi ne vahvistetaan.

(96)

Komissio analysoi kaikki tarkastelupyynnössä yksilöidyt tukijärjestelmät ja pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan tietoja muista mahdollisista alaan liittyvistä tukijärjestelmistä. Komissio pyrki hankkimaan tarkastelupyyntöön sisältyvien tietojen perusteella tietoja seuraavista järjestelmistä, joiden puitteissa viranomaisten väitettiin myöntäneen tukea:

(97)

Pyyntöön sisältyi väitteitä, joiden mukaan Kiinan viranomaiset tukivat edelleen maan aurinkosähkön tuotannonalaa edullisilla tukipoliittisilla lainoilla.

(98)

Etuuskohtelun mukaisen lainanannon oikeusperusta on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli liikepankkeja koskeva Kiinan laki, jäljempänä ’pankkilaki’, luottoja koskevat yleiset säännöt (täytäntöönpanija Kiinan keskuspankki) ja valtioneuvoston päätös nro 40 teollisuuden rakennemuutoksien edistämistä koskevien tilapäisten määräysten täytäntöönpanosta.

(99)

Nämä säädökset pannaan täytäntöön valtio-omisteisten pankkien päätöksillä; ne ovat julkisia elimiä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla tai valtio valtuuttaa tai määrää niitä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(100)

Valtio-omisteiset pankit ovat myöntäneet tukia tukipoliittisten lainojen muodossa. Sen vuoksi on vahvistettava, että kyseiset pankit ovat julkisia elimiä.

(101)

WTO:n valituselimen (DS 379, kohta 318) mukaan määritettäessä, onko valtio-omisteinen yritys julkinen elin, on sovellettava seuraavia perusteita: ”Merkityksellistä on se, onko yksikölle annettu viranomaistehtäviä eikä niinkään se, miten se on tehty. On monia eri tapoja, millä viranomaiset voivat antaa yksikölle toimivaltaa. Näin ollen eri tyyppinen näyttö saattaa olla merkityksellistä sen osoittamiseksi, että toimivaltaa on annettu tietylle yksikölle. Näyttö, jonka mukaan yksikkö suorittaa viranomaistehtäviä, voi toimia näyttönä siitä, että sillä on tai sille on annettu viranomaisten toimivaltaa, etenkin jos näytön mukaan kyseessä on jatkuva ja järjestelmällinen käytäntö. Tästä seuraa, että näyttö siitä, että viranomaiset harjoittavat merkityksellistä valvontaa yksikössä ja sen toiminnassa, voi tietyissä olosuhteissa toimia näyttönä siitä, että kyseisellä yksiköllä on ja se harjoittaa viranomaisten toimivaltaa suorittaen viranomaistehtäviä. On kuitenkin korostettava, että jos toimivaltaa ei nimenomaisesti siirretä säädöksellä, pelkkä muodollisten yhteyksien esiintyminen yksikön ja valtion välillä suppeasti tulkittuna ei todennäköisesti riitä vahvistamaan tarvittavalla tavalla, että kyseessä on viranomaisten toimivalta. Näin esimerkiksi pelkästään se, että valtio omistaa enemmistön yksikön osakkeista ei osoita, että valtio harjoittaisi merkityksellistä valvontaa kyseisen yksikön toimintaan nähden eikä etenkään sitä, että valtio olisi myöntänyt sille viranomaisten toimivaltaa. Jos tämä näyttö kuitenkin joissakin tapauksissa osoittaa, että valtion valvonnasta on monia virallisia aihetodisteita, ja on myös näyttöä siitä, että harjoitettu valvonta on merkittävää, tällaisen näytön perusteella voidaan mahdollisesti päätellä, että kyseinen yksikkö harjoittaa viranomaisten toimivaltaa.”

(102)

Tässä tapauksessa päätelmä, jonka mukaan valtio-omisteisille pankeille, jotka ovat antaneet otokseen valituille kolmelle tuottajalle etuuskohtelun mukaisia tukipoliittisia lainoja, on annettu viranomaistehtäviä, perustuu seuraavassa esitettäviin näkökohtiin.

(103)

Komissio hankki tietoja valtion omistusoikeudesta rahoituslaitoksissa, koska se muodostaa virallisen aihetodisteen, jonka perusteella – yhdessä sellaisen näytön kanssa, jonka mukaan harjoitettu virallinen valvonta on merkityksellistä – voidaan mahdollisesti päätellä, että kyseinen yksikkö harjoittaa viranomaisten toimivaltaa. Kyselyvastauksessaan Kiinan viranomaiset toimittivat osakkeenomistukseen liittyviä tietoja 17 rahoituslaitoksesta, joiden taseet muodostavat väitetysti 80 prosenttia koko pankkisektorista. Toimitetut tiedot perustuivat useisiin lähteisiin. Kiinan viranomaiset totesivat erityisesti, että valtion omistuksessa on neljä pankkia (ICBC, Agricultural Bank, Bank of China ja China Construction Bank). Kiinan viranomaisten mukaan valtiolla on alle 50 prosenttia neljän muun pankin osakkeista (Bank of Communications, China Everbright Bank, Industrial Bank ja Shanghai Pudong Development Bank). Valtio ei väitetysti omistanut osakkeita muissa yhdeksässä pankissa.

(104)

Tarkastuskäynnin aikana vaikutti siltä, että osakkuuteen liittyvät tiedot olivat virheellisiä, koska niistä oli jätetty pois osakkeet, jotka valtio omistaa epäsuorasti, vaikka joissakin julkisesti saatavilla olevissa tiedoissa näin ilmoitettiinkin. Kiinan viranomaisia pyydettiin tarkistamaan kyselyvastaustaan tältä osin ja ilmoittamaan sekä suora että epäsuora omistajuus. Kiinan viranomaiset kieltäytyivät tästä. Komissio ei näin ollen kyennyt tarkastamaan niiden tietojen tarkkuutta ja paikkansapitävyyttä, jotka koskivat valtion omistajuutta pankeissa ja muissa rahoituslaitoksissa.

(105)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kommentoivat, että toimitetut osakkuustiedot liittyivät laitoksiin, jotka kattoivat 80 prosenttia koko pankkisektorista ja että valtion epäsuoraa omistajuutta koskevia tietoja ei ole saatavilla, minkä vuoksi komission pyyntö oli kohtuuton. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio olisi pitänyt Kiinan viranomaisten yhteistyötä joka tapauksessa riittämättömänä, riippumatta siitä, millä tavoin se toimi yhteistyössä. Komissio kiistää jälkimmäisen väitteen. Lisäksi on selvennettävä, että komissio ei kyennyt todentamaan väitettä, jonka mukaan Kiinan viranomaisten toimittamat omistajuustiedot kattoivat 80 prosenttia koko pankkisektorista, koska sille ei toimitettu mitään muita tietoja. Jos tämä todentamaton väite pitää paikkansa, omistajuutta koskevat tiedot eivät todista Kiinan viranomaisten kantaa kyseisten pankkien oikeudellisesta asemasta.

(106)

Tämän vuoksi komissio teki jäljempänä esitetyt päätelmät. Ensinnäkin se totesi Kiinan viranomaisten kyselyvastauksen perusteella, että ICBC, Agricultural Bank, Bank of China ja CCB ovat julkisessa omistuksessa. Toiseksi se sovelsi käytettävissä olevia tietoja neljään pankkiin (Bank of Communications, China Everbright Bank, Industrial Bank ja Shanghai Pudong Development Bank), mukaan luettuna epäsuora omistajuus, käyttämällä asiakirja-aineistoissa tältä osin käytettävissä olevia tietoja. Yhdeksästä jäljellä olevasta pankista, joiden Kiinan viranomaiset väittivät olevan pääosin yksityisomistuksessa, vain kolme myönsi lainoja otokseen valituille yrityksille. Muita kuutta pankkia ei näin ollen tutkittu enempää. Yksi niistä oli MEB, jonka havaittiin olevan valtion omistuksessa tarkastuksen jälkeen (ks. 167–187 kappale) kaikkien asiakirja-aineistoissa olevien tietojen arvioinnin perusteella. Komissio ei tutkinut enempää kahta muuta pankkia (Hua Xia Bank ja Ping An Bank), koska niiden osuus lainoista otokseen valituille tuottajille oli merkityksetön. Tässä tutkimuksessa komissio siis päätteli, että yhdeksän pankkia (ICBC, Agricultural Bank, Bank of China, CCB, MEB, Bank of Communications, China Everbright Bank, Industrial Bank ja Shanghai Pudong Development Bank) oli julkisessa omistuksessa.

(107)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisilta tietoa sekä koko tuotannonalan että aurinkosähkön tuotannonalan saamien lainojen osuuksista jaoteltuina seuraavien mukaan: pankit, joissa Kiinan viranomaiset ovat suurin tai ainoa osakkeenomistaja, pankit, joissa Kiinan viranomaisilla on omistusosuus mutta joissa se ei ole suurin omistaja, pankit, joissa Kiinan viranomaisilla ei ole osakeomistusta, sekä pankit, jotka ovat ulkomaalaisomistuksessa. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet pyyntöön merkityksellistä vastausta senkään jälkeen, kun se oli rajattu pankkeihin, jotka antoivat rahoitusta kymmenelle suurimmalle vientiä harjoittavalle tuottajalle/tuottajaryhmälle. Kiinan viranomaiset eivät ehdottaneet vaihtoehtoisia lähteitä näiden tietojen hankkimiseen. Pyynnön tarkoituksena oli vahvistaa, oliko luotonantotavoissa eroja omistajuuden mukaan. Jos tiedot olisivat osoittaneet, että valtio-omisteisilla pankeilla on suurempi osuus tuotannonaloista, joita keskushallinnon suunnitelmien mukaan on suosittava, tämä muodostaisi aihetodisteen siitä, että viranomaisten toimivaltaa harjoitetaan merkityksellisellä tavalla.

(108)

Kun tietopyynnöstä keskusteltiin tarkastuskäynnillä, Kiinan viranomaiset vastasivat, että pankit Kiinassa eivät tarjonneet etuuskohtelun mukaisia lainoja ja/tai luottolimiittejä aurinkosähkön tuotannonalalle. Tämä on ristiriidassa otokseen valittuja kolmea vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevien havaintojen kanssa; ne kaikki saivat etuuskohtelun mukaisia lainoja ja/tai luottolimiittejä neljältä tarkastetulta pankilta sekä muilta 29 kappaleessa luetelluilta pankeilta.

(109)

Sen vuoksi komissio perustaa valtio-omisteisten pankkien harjoittamia viranomaisten tehtäviä koskevat päätelmänsä kyselyvastauksiin, jotka saatiin Kiinan viranomaisten kautta EXIM-, CCB-, ICBC-, MEB- ja MiB-pankilta ja otokseen valituilta kolmelta vientiä harjoittavalta tuottajalta, tarkastuskäynteihin, muista lähteistä saatuihin tietoihin, tarkastuspyyntöön sekä alkuperäisen tutkimuksen havaintoihin, joiden ei havaittu muuttuneen.

(110)

Rahoituslaitoksille suunnatun erityisen kyselylomakkeen, jäljempänä ’lisäys A’, tarkoituksena oli todentaa valituksessa esitetyt väitteet, joiden mukaan kiinalaiset valtion omistamat pankit ovat julkisia elimiä. Komissio pyysi tietoja siitä, oliko valtio-omisteisille pankeille annettu toimivaltaa harjoittaa viranomaisten tehtäviä aurinkosähkön tuotannonalalla (esim. yhtiöjärjestyksessä esitetty hallituksen ja yhtiökokouksen kokoonpano, osakkaiden/johtajien kokousten pöytäkirjat, osakkaiden/johtajien kansalaisuudet, lainanantopolitiikka ja riskinarviointi aurinkosähkön tuotannonalalle ja yhteistyössä toimineille otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettyjen lainojen osalta).

(111)

Tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessään komissio suunnitteli tarkastuskäyntiä neljään pankkiin, jotka vastasivat kyselylomakkeen lisäykseen A ja jotka antoivat lainoja otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille (EXIM, ICBC, CCB ja MEB). Se liitti mukaan yksityiskohtaisen mutta ohjeellisen luettelon aiheista, joita tarkastuskäynnillä käsiteltäisiin. Tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessään komissio totesi, että Kiinan viranomaisia pyydetään asettamaan saataville kaikki asiaa tukevat asiakirjat, joita käytettiin vastauksen laatimiseen, mukaan luettuna alkuperäiset lähdeasiakirjat ja -sovellukset.

(112)

Toisessa puutteista ilmoittavassa kirjeessä komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että EXIM-pankin vastaus lisäykseen A oli puutteellinen ja että se ei toimittanut asiakirjaa, jota erikseen pyydettiin, eli kiinan- ja englanninkielistä versiota yhtiöjärjestyksestä. EXIM ilmoitti kyselyvastauksessaan, että yhtiöjärjestys on sisäinen hallinnollinen asiakirja eikä se toimita sitä. Vastauksessa puutteista ilmoittavaan kirjeeseen todettiin, että EXIM-pankissa on käynnissä uudistus ja että yhtiöjärjestyksen tarkistus ei ole vielä valmis. Paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa EXIM ilmoitti, että uudistus käynnistyi maalis-/huhtikuussa 2015 ja että sovellettava yhtiöjärjestys, jota ollaan tarkistamassa, on peräisin vuodelta 1994, mutta ei toimittanut vuoden 1994 versiota. Kun EXIMiä pyydettiin toimittamaan käynnissä olevaa uudistusta koskevaa näyttöä, se viittasi verkkosivustoonsa. Koska tarkastuskäynnillä ei ollut käytettävissä internet-yhteyttä, tietoja ei kuitenkaan voitu tarkastaa.

(113)

Kiinan viranomaiset väittivät päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, että komissio olisi voinut tarkistaa EXIM-pankin verkkosivuston Brysselissä ennen tarkastusmatkaa saadakseen näyttöä käynnissä olevasta uudistuksesta tai että sen olisi pitänyt huolehtia keinoista, joilla se pystyy ottamaan yhteyden internetiin tarkastuskäynnin aikana. Tähän liittyen komissio toistaa, että useista pyynnöistä huolimatta EXIM ei toimittanut mitään versiota yhtiöjärjestyksestään, ei alkuperäistä eikä tarkistettua.

(114)

Tarkastuskäynnin aikana komissio pyysi kopiota valtioneuvoston antamasta EXIM-pankin perustamisilmoituksesta ja huipputeknologiatuotteiden vientimyyjien luoton hallintoa koskevista EXIM-pankin toimenpiteistä. EXIM kieltäytyi antamasta näitä asiakirjoja.

(115)

Kiinan viranomaiset totesivat päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että EXIMin perustamista koskevat seikat käyvät ilmi myös sen verkkosivustolta ja että edeltävässä kappaleessa mainittu jälkimmäinen asiakirja on kumottu. Kiinan viranomaiset katsoivat sen vuoksi, että edeltävässä kappaleessa mainitut kaksi asiakirjaa eivät ole peruste käytettävissä olevien tietojen soveltamiselle. Komissio toistaa, että ennen tarkastuskäyntiä lähetetyssä kirjeessä Kiinan viranomaisia ja rahoituslaitoksia pyydettiin asettamaan helposti saataville tiedot, joita pyydetään tarkastuskäynnin aikana. Komissio muistuttaa, että EXIM itse viittasi ensimmäiseen asiakirjaan kyselyvastauksessaan. Voidakseen tarkastaa kyselyvastauksen komissio näin ollen tarvitsi kyseisen asiakirjan. Toisesta asiakirjasta komissio ottaa huomioon Kiinan viranomaisten huomautuksen, jonka mukaan se on kumottu.

(116)

Osakkuuden osalta – kuten EXIMin kyselyvastauksessa todetaan – komissio vahvisti, että se on 100-prosenttisesti valtion omistuksessa oleva vientiluottolaitos. Johtokunnasta ja sen kokoonpanosta EXIM antoi ristiriitaisia tietoja tarkastuskäynnin aikana, koska se totesi, että johtokuntaa ei ole vielä muodostettu käynnissä olevan uudistusprosessin vuoksi. Kyselyvastauksessaan EXIM kuitenkin viittasi useaan otteeseen johtokuntaan. Tietoja johtokunnan kokoonpanosta ei toimitettu, joten niitä ei voitu tarkastaakaan. Tämän seurauksena komissio ei kyennyt todentamaan johtokunnan olemassaoloa tai kokoonpanoa eikä hallintoneuvoston kokoonpanosta.

(117)

Kiinan viranomaiset totesivat kyselyvastauksessaan, että vuoden 1994 yhtiöjärjestys sääntelee EXIMin toimintaa, ja kuvasivat tätä toimintaa. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet kyseistä asiakirjaa.

(118)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset olivat eri mieltä komission 113 kappaleessa esittämästä arvioinnista ja huomauttivat, että EXIMin vuoden 2015 vuosikertomuksessa mainittiin, että johtokunnan perustamista oli vauhditettu mutta että johtokuntaa ei mainittu muutoin. Komissio huomauttaa, että kyselylomakkeessa ja toisessa puutteista ilmoittavassa kirjeessä pyydettiin tarkkoja tietoja johtokunnan kokoonpanosta (ei nimityksestä). Vasta tarkastuskäynnillä selvennettiin, että EXIMillä ei väitetysti ollut johtokuntaa lainkaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(119)

Soveltaessaan käytettävissä olevia tietoja komissio päätyi seuraaviin päätelmiin: Valtio, joka omistaa 100 prosenttia EXIM-pankista, valvoo EXIMiä nimittämällä sen hallintoneuvoston jäsenet. Nämä jäsenet edustavat valtion etuja, mukaan luettuna poliittiset näkökannat, EXIMin kokouksissa. Johtokunnan puuttuessa hallintoneuvosto tai valtio nimittää suoraan EXIMin johdon.

(120)

Valtio-omisteisten keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisten sääntöjen 3 ja 5 §:n perusteella komissio vahvisti, että valtioneuvosto asettaa hallintoneuvoston jäsenet, jotka ovat vastuuvelvollisia valtioneuvostoon nähden.

(121)

Lisäksi valtio antaa yleensä vientiluottolaitoksille toimivallan harjoittaa viranomaistehtäviä. Annettu viranomaistehtävä on viennin edistäminen sellaisiin maihin tai sellaisten tuotteiden osalta, joihin kaupalliset vakuutusyritykset eivät myönnä vakuutusta tai myöntävät vakuutuksen sellaisilla vakuutusmaksuilla, jotka eivät ole mahdollisia kaikille viejille. Valtio antaa yleensä takauksen vientiluottolaitokselle, jotta se voi alentaa luottokustannuksiaan pääomamarkkinoilla. Valtion takauksen esiintyminen on osoitus siitä, että on annettu toimivaltaa harjoittaa viranomaistehtäviä. Näiden laitosten tehtävänä on pyrkiä julkisen politiikan tavoitteisiin eli edistää vientiä. Valtioneuvoston antaman EXIM-pankin perustamisilmoituksen nimi ja sisältö (kuten kyselyvastauksessa esitetään tiivistettynä) osoittavat, että EXIM toteuttaa Kiinan vientipolitiikkaa. Lisäksi aurinkosähkön tuotannonala strategisena/keskeisenä tuotannonalana saa etua tällaisesta vientituesta (ks. 3.4.1 jakso).

(122)

Näin ollen päätellään käytettävissä olevien tietojen perusteella, että valtio on harjoittanut virallista valvontaa omistajuutensa nojalla EXIM-pankin päivittäisessä liiketoiminnassa merkityksellisellä tavalla ja että valtio on antanut EXIM-pankille toimivaltaa harjoittaa viranomaistehtäviä.

(123)

Päätelmää vahvistaa vielä vuosikertomuksiin perustuva luotonantopolitiikan tarkastelu, joka osoittaa, että EXIM tuntee olevansa velvoitettu panemaan täytäntöön valtion politiikkaa tehdessään luotonantopäätöksiä, seuraavista syistä:

(124)

Kun EXIM-pankkia pyydettiin selittämään antolainauspolitiikkaansa eli sitä, miten valtion suunnitelmat ja hankkeet tulevat esiin ja ottaako EXIM Kiinan huipputeknologian vientituotteita koskevan luettelon (tai muut luettelot tai suunnitelmat) huomioon antolainauspolitiikassaan, pankki vastasi, että se analysoi suunnitelmien vaikutuksen lainaohjelmiin tai lainanottajiin ja että se tukee yrityksiä, jotka tuottavat luetteloon sisältyviä tuotteita. Vuosikertomuksen analysoinnin jälkeen vaikutti siltä, että EXIMin vastauksessa vähäteltiin tarkoituksellisesti valtion suunnitelmien ja hankkeiden vaikutusta sen antolainauspolitiikkaan. Vuoden 2015 vuosikertomuksessa todetaan, että EXIMin päätehtävänä on helpottaa kiinalaisten mekaniikka- ja elektroniikkatuotteiden, kokonaisten laitesarjojen ja uuden ja huipputeknologian tuotteiden vientiä ja tuontia ja varsinkin että pankki on hyödyntänyt täysimääräisesti poliittisen rahoittajan rooliaan panemalla täytäntöön Kiinan kansallista kehittämisstrategiaa.

(125)

Kiinan viranomaiset totesivat päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että viennin edistäminen ei välttämättä tarkoita etuuskohtelun mukaista luotonantoa ja että kansallinen kehittämisstrategia kattaa kaikki Kiinan talouden osa-alueet. Johdanto-osan (124) kappaleen tarkoituksena on kuitenkin osoittaa, että valtion suunnitelmat ja hankkeet vaikuttavat EXIM-pankin antolainauspolitiikkaan, mikä näkyy sen toimeksiannossa. Sen vuoksi Kiinan viranomaisten huomautuksia ei otettu huomioon.

(126)

Eri tuoteryhmien vientiä koskevista tilastoista, joita pyydettiin jo kyselylomakkeessa, EXIM ei toimittanut pyydettyjä tietoja ja viittasi luottamuksellisuutta koskeviin lausekkeisiin. Tarkastuskäynnin aikana EXIM muutti näkökantaansa ja totesi, että tietoja ei ole saatavilla. Komissio ei ymmärrä, miksi EXIM muutti perustelujaan, eikä myöskään se ole selvää, miten sellaisten vahvistettujen tietojen toimittaminen, jotka eivät ole asiakaskohtaisia, voisi rikkoa luottamuksellisuutta. EXIM antoi kaupalliset kokonaisarvot kolmelta vuodelta muttei toimittanut näitä tietoja tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta ennen tarkastuskäyntiä eikä sen aikana. Tämän vuoksi komissio ei kyennyt todentamaan vientiluottojen kaupallisia kokonaisarvoja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eikä tietoja, jotka koskivat aurinkosähkön tuotannonalalle annettujen vientiluottojen osuutta.

(127)

Kiinan viranomaiset ilmoittivat olevansa hämmästyneitä, että komission mielestä 113 kappaleessa esitetyt seikat olivat ristiriitaisia. Komissio huomauttaa, että EXIM ei toimittanut tilastoja eri tuoteryhmien viennistä. Tarkastuskäynnin aikana annetut tiedot koskivat kaupallisia kokonaisarvoja. Ensin mainittujen tietojen perusteella komissio olisi voinut eritellä tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat luvut, mutta tätä ei ollut mahdollista tehdä niistä luvuista, jotka annettiin lopulta tarkastuskäynnin aikana (pelkästään yhteenlasketut luvut). Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio olisi voinut ekstrapoloida tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson luvut käyttämällä kolmelta vuodelta annettuja kaupallisia kokonaisarvoja; tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska näitä lukuja ei annettu kuukausittain (tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso on 1 päivän lokakuuta 2014 ja 30 päivän syyskuuta 2015 välinen kausi, kuten 11 kappaleessa todetaan).

(128)

Tarkastuskäynnin aikana komissio pyrki todentamaan tarkasteltavana olevan tuotteen kymmenen suurimman vientiä harjoittavan tuottajan, mukaan luettuna otokseen valittujen kolmen tuottajan, luottokelpoisuusarvioinnin. EXIM totesi, että tällaisia tietoja ei voida antaa luottamuksellisuuteen liittyvistä syistä. Pyrittäessä todentamaan EXIMin luottokelpoisuusarviointijärjestelmää edes tyhjän arviointilomakkeen avulla EXIM kieltäytyi antamasta tällaista tyhjää lomaketta, koska se sen mukaan sisältäisi liikesalaisuuteen liittyviä tietoja.

(129)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset viittasivat kyselyvastaukseen ja EXIMin vuosikertomukseen 2015, joista käy selvästi ilmi riskinarvioinnin merkitys ennen antolainauspäätösten tekemistä. Vaikka hyväksyttäisiinkin, että tällainen toiminta on osa pankin yleistä toimintapolitiikkaa, EXIM ei antanut mitään esimerkkejä siitä, miten tätä sovellettiin otokseen valittujen yritysten osalta. Sen vuoksi tämä huomautus ei muuttanut komission päätelmiä.

(130)

Komissio pyysi myös kopiota vuotta 2015 koskevasta EXIMin vuosikertomuksesta. Ensin EXIM ilmoitti, että tällaista asiakirjaa ei voida toimittaa eikä siitä voida keskustella, vaikka oli käynyt jo selväksi, että pyydetty asiakirja oli julkisesti saatavilla sen verkkosivustolla. Komissio pääsi lopulta tutkimaan pyydettyä asiakirjaa internetin kautta, mutta aluksi sille ei annettu lupaa printata asiakirjaa tai tehdä siitä muistiinpanoja. Pyydetty asiakirja toimitettiin lopulta, mutta vasta sitten, kun EXIMin edustajat olivat jo poistuneet tarkastustiloista eikä asiakirjasta enää voitu keskustella.

(131)

Sen jälkeen, kun komissio oli lähettänyt kirjeen, jossa se totesi harkitsevansa 28 artiklan soveltamista, Kiinan viranomaiset väittivät, että 28 artiklan soveltaminen ei ole perusteltua, vaikka EXIM-pankki aluksi kieltäytyikin tarkastusprosessin aikana antamasta julkisesti saatavilla olevaa asiakirjaa, jonka Kiinan viranomaiset myöhemmin toimittivat tarkastuskäynnin jälkeen. Kiinan viranomaiset totesivat, että on merkityksetöntä, kuka asiakirjan toimitti.

(132)

Komissio huomauttaa, että viive vuotta 2015 koskevan vuosikertomuksen toimittamisessa oli vain yksi syistä, joiden vuoksi 28 artiklaa päätettiin soveltaa (ks. 112–118 kappale). On syytä korostaa, että kun EXIM-pankki kieltäytyi antamasta julkisesti saatavilla olevaa asiakirjaa ja kieltäytyi keskustelemasta siitä sinä aikana, joka oli osoitettu rahoituslaitosten tarkastukseen, se haittasi ja viivästytti tarkastusprosessia. Lisäksi se, että asiakirja toimitettiin vasta sen jälkeen, kun EXIM-pankin edustajat olivat poistuneet, ei antanut komissiolle mahdollisuutta keskustella asiakirjasta ja tarkastaa sitä tyydyttävällä tavalla. Sen vuoksi komissio katsoo, että kyseinen rahoituslaitos haittasi merkittävästi tarkastusprosessia.

(133)

Mitä tulee EXIM-pankin perustamista ja toimien hoitamista koskeviin asiakirjoihin (valtioneuvoston antama EXIM-pankin perustamisilmoitus ja sen yhtiöjärjestys), Kiinan viranomaiset väittivät, että pyydetyillä asiakirjoilla ei ole mitään yhteyttä tukijärjestelmään tai vientiä harjoittaviin tuottajiin ja että pyyntö oli pelkkää tietojenkalastelua eikä ollut mitään oikeudellisia perusteita tutkia järjestelmää, joka ei mahdollistanut tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa alkuperäisessä tutkimuksessa.

(134)

Komissio huomauttaa, että pyydettyjä asiakirjoja tarvittiin tutkimusta varten etenkin sen vahvistamiseksi, oliko EXIM-pankille annettu toimivaltaa harjoittaa viranomaistehtäviä, ja että Kiinan viranomaisilta pyydettiin muiden yhteistyössä toimineiden rahoituslaitosten osalta samanlaisia asiakirjoja, jotka ne toimittivat. Lisäksi on syytä huomata, että EXIM viittasi kyselyvastauksessaan useaan otteeseen näihin asiakirjoihin omistajuutensa, hallintonsa, valvontansa ja toimintojensa osalta, joten nämä asiakirjat oli tarkastettava. Jotkin otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat myös ilmoittivat, että niillä oli ollut rahoitustoimia tämän rahoituslaitoksen kanssa, mikä oli toinen seikka, jonka komissio halusi todentaa ja joka osoittaa, että EXIM-pankki oli osallisena tuissa, jotka liittyvät alkuperäisessä tutkimuksessa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistaneisiin tukiin.

(135)

Valtioneuvoston antaman EXIM-pankin perustamisilmoituksen nimi ja sisältö – siinä määrin kuin se voidaan päätellä kyselyvastauksesta – osoittavat, että EXIM-pankki on Kiinan viranomaisten väline, jolla pyritään julkisen politiikan tavoitteisiin, ja näin ollen sille on annettu toimivaltaa harjoittaa viranomaistehtäviä.

(136)

Näistä syistä ja soveltaen käytettävissä olevia tietoja komissio päättelee, että EXIM on julkinen elin.

(137)

Komissio vahvisti ICBC:n kyselyvastauksen ja sen vuotta 2015 koskevan vuosikertomuksen perusteella, että valtio omistaa yli 50 prosenttia sen osakkeista. ICBC on näin ollen virallisesti valtion määräysvallassa.

(138)

Komissio pystyi myös päättelemään yhtiöjärjestyksen ja erityisesti sen lukujen 8–10 ja ICBC:n kyselyvastauksen perusteella, että Kiinan viranomaisilla on osakkuutensa ja Kiinan kommunistipuolueen keskuskomitean kautta toimivalta nimittää pankin tärkeimmät johtohenkilöt, kuten johtokunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, toimitusjohtaja, hallintoneuvoston puheenjohtaja, presidentti ja varapresidentti. Lisäksi ICBC:n yhtiöjärjestyksen mukaan johtokunta esimerkiksi kutsuu koolle osakkeenomistajien kokoukset, päättää pankin liiketoimintastrategiasta ja budjetista, tekee investointeja (ja sulautumisia) koskevat päätökset, päättää ylemmän johdon erottamisesta, laatii riskinhallintajärjestelmän ja päättää osastojen ja haarakonttoreiden perustamisesta. Tämä viitteellinen luettelo vastuualueista osoittaa, että valtiolla on merkityksellinen valvontavalta ICBC:n päivittäisessä toiminnassa.

(139)

Kaikkiin Kiinassa toimiviin pankkeihin sovellettavan pankkilain 34 §:n mukaan liikepankkien on toteutettava antolainaustoimintaansa kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen tarpeiden pohjalta ja valtion teollisuuspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti. Kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen tarpeet ja valtion teollisuuspolitiikan suuntaviivat vahvistetaan keskushallinnon suunnitelmissa, kuten 3.2 jaksossa todetaan. Aurinkosähkön tuotannonalan edistäminen on osa niitä.

(140)

Unionin tuomioistuimet pitävät talouspolitiikan tavoitteisiin pyrkimistä osana viranomaistehtävien harjoittamista (31).

(141)

Pankkilain 34 §:llä annetaan näin ollen kaikille pankeille toimivalta harjoittaa viranomaistehtäviä. ICBC:n tapauksessa Kiinan viranomaisten osakkuuden kautta saama virallinen määräysvalta ja toimivalta yhtiöjärjestyksen nojalla ovat antaneet Kiinan viranomaisille mahdollisuuden harjoittaa näitä viranomaistehtäviä.

(142)

Komissio on tutkinut ICBC:n tosiasiallista luotonantopolitiikkaa ja pyrkinyt sen avulla vahvistamaan, että valvontaa on harjoitettu merkityksellisellä tavalla.

(143)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisilta asiaa koskevia tietoja voidakseen arvioida, kuinka kiinalaiset pankit toteuttavat aurinkosähköalan yritysten luottoriskien arvioinnin ennen kuin ne tekevät päätöksen lainan (ja/tai luottolimiitin) myöntämisestä ja lainaehdoista. Komissio pyysi kyselylomakkeen lisäyksellä A tietoja muun muassa siitä, kuinka pankit ottavat riskin huomioon myöntäessään lainoja, kuinka lainanhakijan luottokelpoisuus arvioidaan, millaisia ovat pankkien eri yrityksiltä/toimialoilta Kiinassa veloittamat riskipreemiot ja mitä tekijöitä pankki ottaa huomioon arvioidessaan laina- tai luottolimiittihakemusta. Komissio pyysi myös selitystä lainahakemuksesta ja sen hyväksymisprosessista. ICBC vastasi kuvailevasti edellä esitettyihin kysymyksiin, mutta Kiinan viranomaiset tai ICBC eivät toimittaneet asiaa tukevaa tyydyttävää näyttöä. Komissio pyysi tarkastuskäynnin aikana kuvailevaa vastausta tukevaa näyttöä. Kiinan viranomaiset antoivat kuitenkin vain yleisluontoisia vastauksia, joiden tueksi ei esitetty minkäänlaista näyttöä siitä, että luottoriskiä tosiasiassa arvioitaisiin ollenkaan.

(144)

Komissio pyysi vastaavia tietoja myös otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja pyrki tarkastamaan tiedot niiden toimitiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien aikana. Useimmat vientiä harjoittavat tuottajat vastasivat, että pankit vaativat tiettyjä asiakirjoja (kuten tilinpäätökset) ja tekevät jonkinlaisen riskianalyysin ennen lainojen myöntämistä. Ne eivät kuitenkaan esittäneet mitään näyttöä tämän tueksi, esimerkiksi pankeille toimittamiaan asiakirjoja. Tarkastuskäynnin aikana komissio pyysi näyttöä (esimerkiksi kirjeenvaihtoa) siitä, että pankit olivat todellisuudessa vaatineet tällaisia asiakirjoja tai että yritykset olivat toimittaneet nämä asiakirjat pankille, taikka jonkinlaista pankin raporttia siitä, että tällainen luottoriskinanalyysi oli suoritettu. Otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät eivät kuitenkaan kyenneet toimittamaan tällaista näyttöä eikä muutakaan näyttöä väitteidensä tueksi.

(145)

Ensimmäinen este tässä oli se, että Kiinan viranomaiset kieltäytyivät toimittamasta 3.1 jaksossa esitettyjä tietoja. Toinen este oli, että Kiinan viranomaiset eivät luovuttaneet ICBC:n tekemiä luottokelpoisuusarviointeja.

(146)

Komissio ilmoitti 14 päivänä maaliskuuta 2016 päivätyssä puutteista ilmoittavassa kirjeessään Kiinan viranomaisille, että ICBC:n vastaus lisäykseen A oli puutteellinen, koska se ei sisältänyt seuraavia pyydettyjä tietoja: tarkastelun kohteena olevan tuotteen kymmenelle suurimmalle vientiä harjoittavalle tuottajalle myönnetyt lainat; kattava vastaus luottokelpoisuuden arvioinnista; pankin tuki valtion suunnitelmien ja hankkeiden täytäntöönpanolle.

(147)

ICBC ei toimittanut mitään tietoja tarkastelun kohteena olevan tuotteen kymmenelle suurimmalle vientiä harjoittavalle tuottajalle myönnetyistä lainoista ja/tai luottolimiiteistä ja vetosi luottamuksellisuuteen liittyviin oikeudellisiin ja sopimusvelvoitteisiin, joiden mukaan se ei voi paljastaa lainoihin liittyviä yrityskohtaisia tietoja ilman näiden yritysten lupaa. Komissio pystyi kuitenkin viime kädessä käyttämään kolmen otokseen valitun yhteistyössä toimineen tuottajan tarkastettuja kyselyvastauksia niille koituneen edun määrittämisessä.

(148)

Tarkastuskäynnin aikana komissio pyrki todentamaan otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien, tarkasteltavana olevan tuotteen kymmenen suurimman vientiä harjoittavan tuottajan ja koko aurinkosähkön tuotannonalan luottokelpoisuusarvioinnin. ICBC ei antanut mitään tietoja tältä osin luottamuksellisuussyistä. Se myös ilmoitti, että se ei säilytä aurinkosähkön tuotannonalan tuottajiin liittyviä raportteja pääkonttorissaan. ICBC antoi komission vilkaista valitsemaansa arviointiraporttia, mutta on syytä huomata, että kyseinen asiakirja ei liittynyt yhteenkään yhteistyössä toimineeseen yritykseen tai aurinkosähkön tuotannonalaan. Lisäksi kun otetaan huomioon (kiinankielisten) tietojen toimittamisajankohta, komissiolla ei ollut mahdollisuutta saada selvyyttä niiden sisällöstä tarkastuskäynnillä käytettävissä olleessa ajassa. Komission ei myöskään annettu ottaa kopiota asiakirjasta. Vastauksessaan kyselylomakkeeseen ja puutteista ilmoittavaan kirjeeseen ICBC väitti, että se ei ottanut valtion teollisuuspolitiikkaa, suunnitelmia tai hankkeita tai muuta lainsäädäntöä huomioon arvioidessaan luottoja tai luottolimiittejä. Pankin vuosikertomus vaikuttaa kuitenkin osoittavan päinvastaista, koska siinä todetaan, että ICBC mukautti ja kehitti teollisuusluottopolitiikkaansa voidakseen tarjota rahoitustukea reaalitalouteen makrotalouspolitiikan, teollisuuspolitiikan vallitsevien suuntausten, tuotannonalan toimintapiirteiden ja maan tärkeiden strategisten aloitteiden mukaisesti ja että ICBC tuki energiaa säästäviä ja ympäristöä suojelevia yrityksiä ja maailmanmarkkinoille pyrkiviä merkittäviä tuotantolaitoksia.

(149)

Kiinan viranomaiset totesivat päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komissio oli tulkinnut 148 kappaleessa esitetyt lainaukset ja etenkin käsitteen ”tuki” virheellisesti. Kiinan viranomaiset toimittivat lukuisia lainauksia kahden belgialaisen pankin (KBC:n ja Belfiuksen) ja yhden saksalaisen pankin (Deutsche Bankin) vuosikertomuksista, joissa myös käytettiin käsitettä ”tuki”. Vaikka sanalla ”tuki” voikin olla monia merkityksiä eri asiayhteydessä, ICBC:n vuosikertomuksesta lainatussa kohdassa viitataan ”rahoitustukeen”. Tämä yhdessä muiden 139 kappaleessa esitettyjen lainausten ja muiden havaintojen, kuten sen, että ICBC oli myöntänyt etuuskohtelun mukaisia luottoja ja luottolimiittejä joillekin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, kanssa johti siihen päätelmään, että ICBC ottaa valtion teollisuuspolitiikan, suunnitelmat tai hankkeet tai muun lainsäädännön huomioon arvioidessaan luottoja tai luottolimiittejä. Sen vuoksi komissio pitää voimassa 139–148 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(150)

Komissio päättelee kaikkien asiakirja-aineistossa saatavilla olevien tosiseikkojen arvioinnin perusteella, että ICBC on antanut otokseen valituille kolmelle aurinkosähkön tuotannonalaa edustavalle tuottajalle luottoja tekemättä luottokelpoisuusarviointia, koska pankki ei ole pystynyt osoittamaan tällaisen arvioinnin tekemistä. Tämän perusteella voidaan päätellä, että ICBC:lle on annettu viranomaisten toimivaltaa ja se harjoittaa tätä toimivaltaa antamalla luottoja keskushallinnon suunnitelmien vaatimusten mukaisesti, eli se suorittaa viranomaistehtäviä. Tämä päätelmä vahvistuu edelleen vuosikertomuksista saatujen otteiden perusteella.

(151)

Päätelmänä voidaan todeta, että komissio pitää ICBC:tä julkisena elimenä.

(152)

Komissio vahvisti CCB:n vuotta 2015 koskevan vuosikertomuksen perusteella, että valtio omistaa yli 50 prosenttia sen osakkeista. CCB on näin ollen virallisesti valtion määräysvallassa.

(153)

Kuten CCB vahvisti hallinnollisen menettelyn aikana ja kuten sen yhtiöjärjestyksen luvuissa 11 ja 12 mainitaan, Kiinan viranomaisilla pääosakkaana on valta nimittää enemmistö johtokunnan jäsenistä; johtokunta on osakkaiden yleiskokouksen toimeenpaneva elin, joka johtaa CCB:tä ja on siitä vastuussa. Sama koskee hallintoneuvostoa eli pankin valvontaelintä (yhtiöjärjestyksen luku 16). Lisäksi CCB:n yhtiöjärjestyksen ja johtokunnan kokouspöytäkirjan mukaan johtokunta päättää muun muassa pankin budjetista, tekee investointipäätökset ja päättää päätilintarkastajan ja johtokunnan sihteerin erottamisesta. Johtokunnassa on kaikkiaan 15 jäsentä, joista 10 ei kuulu toimeenpanevaan johtoon vaan edustaa CCB:n hallintoa. Tämä viitteellinen luettelo vastuualueista osoittaa, että valtiolla on merkityksellinen valvontavalta CCB:n päivittäisessä toiminnassa.

(154)

Tarkastuskäynnin aikana komissio pyrki todentamaan otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ja koko aurinkosähkön tuotannonalan luottokelpoisuusarvioinnin. CCB ei antanut mitään tietoja tältä osin luottamuksellisuussyistä. Komission itsepintaisten pyyntöjen jälkeen luottokelpoisuusasiakirjoja annettiin nopeasti katsottavaksi. On syytä huomata, että käytännön järjestelyjen vuoksi eli sen vuoksi, että kiinankieliset asiakirjat annettiin vain nopeasti katsottavaksi eikä niitä voitu käyttää näyttönä, komissio ei pystynyt tyydyttävällä tavalla tarkastamaan kyselyvastauksessa ilmoitettuja tietoja. Lisäksi on syytä huomata, että asiakirjat eivät liittyneet asianomaiseen sektoriin eivätkä tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon. Komissio ehdotti, että pyydetyistä asiakirjoista olisi poistettu nimet, jotta komissio olisi voinut käyttää niitä näyttöaineistona, mutta kyseinen rahoituslaitos kieltäytyi tästä. Sen vuoksi ei voida todeta, kuten Kiinan viranomaiset väittivät, että tämä rahoituslaitos olisi toiminut parhaan kykynsä mukaan.

(155)

Kiinan viranomaiset totesivat vastauksessaan komission kirjeeseen, jossa se ilmoitti harkitsevansa 28 artiklan soveltamista, että komissio ei voi odottaa pankkivirkailijoiden sallivan, että komissio ottaa kopioita kaikenlaisista asiakirjoista, eikä se voi odottaa tällaisten tietojen rajoittamatonta saantia, koska pankkeja sitovat luottamuksellisuutta koskevat säännöt. Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio asetti kohtuuttoman todistustaakan vientiä harjoittavalle maalle ja väitetysti riippumattomille pankeille.

(156)

Komissio ei pyytänyt ”kaikenlaisia asiakirjoja” tai tällaisten asiakirjojen ”rajoittamatonta saantia”. Sen vuoksi oli hylättävä väite, jonka mukaan komissio asetti kohtuuttoman todistustaakan Kiinan viranomaisille tai rahoituslaitoksille.

(157)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toimittivat yleisenä huomautuksena niistä neljästä pankista, joissa komissio vieraili tarkastuskäynnin yhteydessä, että komission analyysi on ilmeisen puolueellinen, koska kyseisten pankkien vuosikertomuksissa on näyttöä siitä, että ne eivät myönnä etuuskohteluun perustuvia luottoja kannustettaville tuotannonaloille.

(158)

Kiinan viranomaiset lisäsivät tähän, että yleisessä päätelmistä ilmoittavassa asiakirjassa komissio viittasi päätökseen nro 40, jossa luetellaan kannustettavat tuotannonalat, kuten alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 191 kappaleessa todetaan. Kiinan viranomaiset katsoivat, että tämä on ristiriidassa neljästä tarkastetusta pankista kahden vuosikertomusten kanssa, joissa mainitaan tiukemmat myöntämisehdot tai pienemmät lainat sektoreille, jotka luetellaan kannustettavina sektoreina päätöksessä nro 40.

(159)

Komissio haluaa korostaa, että tutkimuksessa havaittiin komission tarkastamien neljän pankin tosiasiassa myöntäneen etuuskohteluun perustuvia luottoja ja/tai luottolimiittejä otokseen valituille kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Nämä päätelmät, jotka ovat ristiriidassa kahdessa edeltävässä kappaleessa esitettyjen Kiinan viranomaisten huomautusten kanssa, perustuvat otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien toimittamiin tietoihin. Yksikään pankeista ei toimittanut lukuja luotoista ja/tai luottolimiiteistä, jotka olisi myönnetty otokseen valituille kolmelle yritykselle tai yleensä aurinkosähkön tuotannonalalle tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Näin ollen otokseen valituilta yrityksiltä saadut tarkastetut tiedot ja kahden edellä mainitun pankin vuosikertomusten tiedot eroavat toisistaan. Komissio asetti etusijalle otokseen valituilta yrityksiltä paikan päällä saadut tiedot eikä näin ollen ottanut huomioon Kiinan viranomaisten huomautuksia. Vastauksissaan kyselylomakkeeseen ja puutteista ilmoittavaan kirjeeseen CCB toi esiin, että pankit voivat pitää lähtökohtana valtion teollisuuspolitiikkaa mutta se ei sido pankkien päätöksiä, jotka liittyvät antolainauspolitiikkaan. CCB:n vuosikertomuksessa kuitenkin vahvistettiin, että se panee täytäntöön valtion suunnitelmia, mikä näkyy seuraavista otteista: ”Ryhmä vastasi aktiivisesti valtion rakenneuudistuksiin tarjontapuolella ja reagoi asianmukaisesti kehittämisstrategioihin […]. Tarjosimme tukea […] uusille strategisille tuotannonaloille.”; ”Vuonna 2015 ryhmä optimoi luottopolitiikkaa kansallisen teollisuuspolitiikan ja ulkoisen toimintaympäristön muutosten mukaisesti […]”.

(160)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamissaan huomautuksissa Kiinan viranomaiset totesivat, että lainauksessa ”Vuonna 2015 ryhmä optimoi luottopolitiikkaa kansallisen teollisuuspolitiikan ja ulkoisen toimintaympäristön muutosten mukaisesti […]” ei tule esiin, että pankki olisi antanut etuuskohtelun mukaisia luottoja tietyille tuotannonaloille. Komissio ei hyväksy tätä huomautusta, koska lainattu kohta on luettava yhdessä muiden edeltävässä kappaleessa esitettyjen lainausten kanssa. Kiinan viranomaisten esittämä huomautus on joka tapauksessa epäselvä, koska se koskee MEB-pankkia, kun taas lainattu kohta oli CCB:n vuosikertomuksesta. Komissio olettaa, että ”MEB” oli kirjoitusvirhe.

(161)

Kiinan viranomaiset puuttuivat myös lainaukseen ”Ryhmä vastasi aktiivisesti valtion rakenneuudistuksiin tarjontapuolella ja reagoi asianmukaisesti kehittämisstrategioihin […]” toteamalla, että se oli irrotettu asiayhteydestä eikä sillä ollut mitään tekemistä kannustettavien, strategisten tai uusien tuotannonalojen tai sektoreiden kanssa ja että komissio oli joka tapauksessa tulkinnut väärin sanan ”uusi” CCB:n vuosikertomuksessa. Komissio huomauttaa, että täydellinen lainaus, mukaan luettuna välittömästi seuraava virke, kuuluu seuraavasti (kursivointi lisätty): ”Edistimme voimakkaasti reaalitalouden kehittämistä. Ryhmä vastasi aktiivisesti valtion rakenneuudistuksiin tarjontapuolella ja reagoi asianmukaisesti kehittämisstrategioihin, mukaan luettuna ”One Belt and One Road”, vapaakauppa-alueet, Beijing-Tianjin-Hebei -alueen ja Jangtsejoen talousalueen koordinoitu kehittäminen. Tarjosimme tukea keskeisiin kansallisiin rakennushankkeisiin, uudentyyppiseen urbanisaatioon, uusiin maaseudun rakennushankkeisiin ja uusille strategisille tuotannonaloille”. Koska nämä lainaukset on luettava yhdessä myös toistensa kanssa, komissio ei näin ollen näe mitään syytä muuttaa 159 kappaleessa esitettyjä päätelmiään.

(162)

Kiinan viranomaiset huomauttivat myös, että pankin luottoriskianalyysiä ja hallintojärjestelmää kuvataan kattavasti CCB:n vuosikertomuksessa. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan esittäneet mitään uusia seikkoja tältä osin. Esitetyt huomautukset eivät ole konkreettisia eivätkä mahdollista yksittäistapausten arviointia eivätkä ne tarjoa näyttöä siitä, että tällainen arviointi tosiasiallisesti tehtäisiin. Komissio ei näin ollen näe mitään syytä muuttaa 152–159 kappaleessa esitettyjä päätelmiään.

(163)

Kiinan viranomaiset väittivät vastauksessaan komission kirjeeseen, jossa se ilmoitti harkitsevansa 28 artiklan soveltamista, että pyydetyt asiakirjat eivät missään tapauksessa olleet tarkastuksen kannalta merkityksellisiä ja että komission olisi pitänyt hyödyntää tietoja, jotka se pystyi keräämään tai jotka jo sisältyivät kyselyvastaukseen. Se myös väitti, että CCB:n (tai Kiinan viranomaisten) toimittamatta jättämät asiakirjat eivät olleet peruste 28 artiklan soveltamiseen.

(164)

On syytä huomata, että pyydetyt asiakirjat olivat tarpeen, jotta voitiin todentaa kyselyvastauksessa esitetyt väitteet, ja että komissio ei voinut tyytyä toimitettuihin asiakirjoihin, koska ne eivät liittyneet esitettyihin väitteisiin tai tukivat niitä vain osittain. Koska ei esitetty mitään todennettuja asiakirjoja sen osoittamiseksi, että pankki teki asianmukaisen riskinarvioinnin, komissio piti voimassa päätelmänsä, jonka mukaan CCB ei tehnyt luottokelpoisuusarviointeja. Sen luotonantoa ohjasi pikemminkin valtion politiikan täytäntöönpano, kun se antoi otokseen valituille yrityksille etuuskohtelun mukaisia luottoja.

(165)

Komissio päättelee kaikkien asiakirja-aineistossa saatavilla olevien tosiseikkojen arvioinnin perusteella, että CCB on antanut kahdelle otokseen valitulle tuottajalle, jotka edustavat aurinkosähkön tuotannonalaa, luottoja tekemättä luottokelpoisuusarviointia, koska pankki ei ole pystynyt osoittamaan tällaisen arvioinnin tekemistä. Tämä perusteella voidaan tehdä päätelmä, jonka mukaan CCB:lle on annettu viranomaisten toimivaltaa ja se harjoittaa tätä toimivaltaa antamalla luottoja keskushallinnon suunnitelmien vaatimusten mukaisesti. Näin ollen se suorittaa viranomaistehtäviä. Tämä päätelmä vahvistuu edelleen vuosikertomuksista saatujen otteiden perusteella.

(166)

Komissio päättelee näin ollen, että CCB on julkinen elin.

(167)

Komissio vahvisti, että MEB on osa China Merchants -ryhmää, joka on valtion omistama monialakeskittymä ja valtioneuvoston alaisuuteen kuuluvan valtion omaisuuden valvonnasta ja hallinnoinnista vastaavan komission suorassa valvonnassa (32). Sen vuosia 2014 ja 2015 koskevien vuosikertomusten perusteella vahvistettiin myös, että se on valtion epäsuorassa omistuksessa. MEB on näin ollen virallisesti valtion määräysvallassa.

(168)

Kuten sen yhtiöjärjestyksen luvuissa 10 ja 13 mainitaan, valtiolla pääosakkaana on valta nimittää enemmistö johtokunnan ja hallintoneuvoston jäsenistä. MEB:n yhtiöjärjestyksen mukaan johtokunta esimerkiksi kutsuu koolle osakkeenomistajien kokoukset, laatii pankin liiketoiminta- ja investointisuunnitelmat, laatii pääomanhoitostrategian ja budjettisuunnitelman, päättää voitonjaosta ja hyväksyy tai erottaa ylemmän johdon. Tämä viitteellinen luettelo vastuualueista osoittaa, että valtiolla on merkityksellinen valvontavalta MEB:n päivittäisessä toiminnassa.

(169)

Tarkastuskäynnin aikana komissio pyrki todentamaan otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ja koko aurinkosähkön tuotannonalan luottokelpoisuusarvioinnin. MEB ei antanut mitään tietoja tältä osin luottamuksellisuussyistä. Komission itsepintaisten pyyntöjen jälkeen luottokelpoisuusasiakirjoja annettiin nopeasti katsottavaksi. Nämä asiakirjat liittyivät kyllä asianomaiseen sektoriin mutteivät tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon. MEB ei toimittanut luottopolitiikkaansa liittyviä asiakirjoja vuosilta 2014 ja 2015, vaikka komissio pyysi niitä, ja antoi komission vain vilkaista pikaisesti vuoden 2016 (joka ei sisälly tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon) luottopolitiikkaa koskevaa asiakirjaa. Komissio ei saanut kuitenkaan asiakirjaa käytettäväksi näyttönä. MEB antoi komission katsoa (kiinankielistä) asiakirjaa, joka liittyi erään yrityksen luottokelpoisuuden arviointiin, mutta se huomautti, että komissio ei saa tehdä muistiinpanoja asiakirjasta tai ottaa siitä kopiota. Tämän vuoksi asiakirjan sisältöä oli mahdoton ymmärtää siinä ajassa, joka oli käytettävissä tarkastuskäynnillä.

(170)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että tukeutumalla luottoraporttiin komissio myönsi, että pankit tekevät luottoriskinarviointeja.

(171)

Tältä osin, kuten 3.1 ja 3.4.1 jaksossa mainitaan, on muistettava, että Kiinan viranomaiset tai yksittäiset pankit eivät toimittaneet tyydyttävää näyttöä, joka olisi tukenut tietoja niiden väitetysti tekemistä luottokelpoisuusarvioinneista ja erityisesti siitä, miten pankit ottavat huomioon riskin, miten lainanottajan luottokelpoisuus arvioidaan, mitkä ovat eri yrityksiltä/tuotannonaloilta veloitetut riskipreemiot Kiinassa ja mitkä tekijät pankit ottavat huomioon arvioidessaan luotto- ja/tai luottolimiittihakemuksia. Pelkkää sellaisen kiinankielisen luottohyväksyntäraportin olemassaoloa, jota komissio sai nopeasti katsoa tarkastuskäynnin aikana yhdessä pankissa, ei voida pitää riittävänä näyttönä osoittamaan, että pankit (eikä vain yksi pankki, joka esitti edellä mainitulla tavalla luottohyväksyntäraportin) tekisivät luottokelpoisuusarvioinnin. Raportissa viitattiin nimenomaisesti valtion tukeen yhtenä perusteena luoton myöntämiselle, minkä vuoksi se vahvistaa, että luottokelpoisuuden arviointi ei ole markkinaperusteista.

(172)

Kiinan viranomaiset huomauttivat myös, että otokseen valituille yhteistyössä toimineille tuottajille myönnetyn luoton ja Kiinan keskuspankin korkoprosentin vertaaminen oli vastoin päätelmää, jonka mukaan luottoriskin arviointia ei tehty.

(173)

On syytä huomata, että edellä esitetty vertailu ei päde, koska Kiinan keskuspankin vertailuarvotason ja sen, että pankit eivät tee luottoriskin arviointia, välillä ei ole yhteyttä. Komissio ei kiistä sitä, että Kiinan keskuspankin vertailuarvoon lisättiin marginaali; komission kantana on, että kyseinen marginaali ei ole markkinaehtojen mukainen vaan heijastaa pankkien tavoitetta panna täyteen viranomaisten politiikkaa aurinkosähkösektorin edistämiseksi.

(174)

Vastauksissaan kyselylomakkeeseen ja puutteista ilmoittavaan kirjeeseen MEB toi esiin, että se ei ottanut huomioon valtion politiikkaa tehdessään antolainauspolitiikkaansa liittyviä päätöksiä. MEB:n vuosikertomuksessa kuitenkin vahvistettiin, että se panee täytäntöön valtion suunnitelmia, mikä näkyy seuraavista otteista: ”MEB:n ohjenuorana on kansallinen teollisuuspolitiikka”; ”Johtokunta, hallintoneuvosto ja erityiskomiteat panivat tehokkaasti täytäntöön kansallista politiikkaa”.

(175)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset viittasivat 23 päivänä syyskuuta 2016 päivättyyn komission kirjeeseen, jossa oli samanlainen lainaus MEB:n vuoden 2015 vuosikertomuksesta kuin 174 kappaleessa esitetty ensimmäinen lainaus. Kiinan viranomaiset huomauttivat, että lainaus ”ohjenuorana on kansallinen teollisuuspolitiikka” ei liity MEB:hen vaan CMB Financial Leasingiin. Komissio huomauttaa, että CMB Financial Leasing on kokonaan MEB:n omistuksessa.

(176)

Kiinan viranomaiset huomauttivat myös, että luottoriskin arviointiprosesseja kuvataan kattavasti MEB:n vuosikertomuksessa ja että aurinkosähkösektori ei kuulu pankin kymmenen suurimman luotonottajasektorin joukkoon. Sen vuoksi Kiinan viranomaiset eivät näe mitään ristiriitaa MEB:n kyselylomakkeeseen ja puutteista ilmoittavaan kirjeeseen antamien vastausten ja vuosikertomuksen sisällön välillä. Kiinan viranomaisten huomautuksiin ei sisältynyt mitään uutta lukuun ottamatta sitä, että ne totesivat yhden lainauksista liittyvän MEB:n sataprosenttisesti omistamaan yksikköön. Koska ei esitetty mitään todennettuja asiakirjoja sen osoittamiseksi, että pankki teki asianmukaisen riskinarvioinnin eikä toteuttanut aurinkosähkön tuotannonalan tueksi tarkoitettua teollisuuspolitiikkaa, komissio piti voimassa päätelmänsä, jonka mukaan MEB ei tehnyt luottokelpoisuusarviointeja. Sen antolainaustoimintaa ohjasi pikemminkin valtion politiikan täytäntöönpano, kun se antoi otokseen valituille yrityksille etuuskohtelun mukaisia luottoja.

(177)

Kiinan viranomaiset väittivät antolainauspäätöksistä ja valtion teollisuuspolitiikan ja -suunnitelmien huomioon ottamisesta rahoituslaitoksissa, että eri pankkien kyselyvastaukset tarjoavat suoria ja olennaisia tosiseikkoja ja näyttöä, joihin komission olisi perustettava analyysinsä.

(178)

Kuten voidaan nähdä 137–185 kappaleessa kuvatuista kyselyvastauksista, ne eroavat toisistaan, mutta yleisesti ottaen niissä joko pyritään kieltämään tai ainakin minimoimaan se seikka, että kyseessä olisi viranomaisten toimivallan harjoittaminen.

(179)

Jokaisen pankin vuosikertomuksessa oli kuitenkin selkeitä viittauksia valtion politiikkaan tai suunnitelmiin taikka uusiin strategisiin tuotannonaloihin, jotka toimivat ohjenuorana niiden rahoituspalveluille. Kiinan viranomaisten mielestä nämä seikat eivät ole yhteensopimattomia, koska kyselyvastaukset eivät vastaa pankkien vuosikertomusten sisältöä. Komissio kuitenkin katsoo, että edellä esitetyt pankkien vuosikertomuksissa todetut seikat ovat selvästi ristiriidassa näiden samojen pankkien kyselyvastauksissaan esittämien seikkojen kanssa ja heikentävät niiden uskottavuutta.

(180)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat olevansa eri mieltä siitä, että komissiolla ei ollut mahdollisuuksia todentaa luottoihin liittyvää arviointi- ja päätöksentekoprosessia. Kiinan viranomaiset viittasivat tältä osin asiakirjoihin, jotka CCB, MEB ja ICBC toimittivat komissiolle tarkastuskäynnin aikana. Komissio muistuttaa, että näissä asiakirjoissa oli 148 ja 169 kappaleessa esitettyjä puutteita.

(181)

Kiinan viranomaiset viittasivat myös rahoituslaitosten vuosikertomuksiin ja vastaaviin kyselyvastauksiin, jotka Kiinan viranomaisten mielestä olivat riittäviä luottoihin liittyvän arviointi- ja päätöksentekoprosessin todentamiseksi. Komissio ei hyväksy tätä huomautusta, koska vuosikertomusten ja kyselyvastausten kuvaileva sisältö on voitava todentaa asiaankuuluvan näytön (eli tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon ja aurinkosähkön tuotannonalaan liittyvän näytön) perusteella paikan päällä tehtävässä tarkastuksessa. Kuten komissio selitti tarkastuskäynnin aikana Kiinan viranomaisille ja pankeille, jotka se pyrki tarkastamaan, komission on voitava myös todentaa näyttö, joka tukee väitettä, jonka mukaan kyselyvastauksissa ja vuosikertomuksissa kuvattu luottoriskien arviointiprosessi ja päätöksentekoprosessi otettiin käyttöön varsinaisessa liiketoiminnassa.

(182)

Kiinan viranomaiset puuttuivat myös siihen seikkaan, että joitakin asiakirjoja ei voitu toimittaa niiden luottamuksellisuuden, pankkisalaisuuslain ja asiaan liittyvien sopimuslausekkeiden vuoksi. Kiinan viranomaisten mukaan komission olisi myönnettävä, että pankit toimivat parhaan kykynsä mukaan voimassa olevissa lainsäädäntö- ja sopimuspuitteissa. Kiinan viranomaiset huomauttivat myös, että perusasetuksen 28 artikla antaa komissiolle mahdollisuuden olla ottamatta huomioon vain tiedot, jotka ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia, ja katsoi näin ollen, että tiedot, joita ei jätetä huomiotta ja jotka on toimitettu asianomaisen osapuolen parhaan kyvyn mukaan, ovat perusteltuja.

(183)

Tämä väite on kumottu 48 kappaleessa. Lisäksi komissio huomauttaa, että perusasetuksen 29 artiklan (joka vastaa WTO:n SCM-sopimuksen 12.4 artiklaa) mukaan viranomaisten on pätevästä syystä käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia tai jotka tutkimuksen osapuolet ovat toimittaneet luottamuksellisina. Komissio katsoo, että tutkimuksen oikeudelliset puitteet tarjoavat kattavat takeet luottamuksellisten tietojen käsittelylle. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että asianomaisen maan viranomaiset eivät toimineet parhaan kykynsä mukaan varmistaakseen sellaisten tietojen saannin, jotka olisivat tukeneet kyselyvastauksessa esitettyjä väitteitä.

(184)

Asiakirja-aineistossa käytettävissä olevien tietojen arvioinnin perusteella komissio päätteli, että MEB antoi luottoa yhdelle otokseen valitulle tuottajalle, joka edustaa aurinkosähkön tuotannonalaa, julkisen politiikan tavoitteiden mukaisesti. Tämän perusteella voidaan tehdä päätelmä, jonka mukaan MEB:lle on annettu viranomaisten toimivaltaa ja se harjoittaa tätä toimivaltaa antamalla luottoja keskushallinnon suunnitelmien vaatimusten mukaisesti. Näin ollen se suorittaa viranomaistehtäviä. Tämä päätelmä vahvistuu edelleen vuosikertomuksista saatujen otteiden perusteella.

(185)

Komissio päättelee näin ollen, että MEB on julkinen elin.

(186)

Näiden neljän tarkastetun pankin lisäksi komissio vahvisti, että suurin osa muista pankeista, jotka antoivat lainoja otokseen valituille tuottajille, oli myös valtion omistuksessa (ks. 106 kappale). Ainakin yksi otokseen valittu yritys ilmoitti komissiolle, että se oli saanut merkittäviä luottoja China Development Bankista, mitä Kiinan viranomaiset eivät olleet maininneet lainkaan. Komissio käytti pankista julkisesti saatavilla olevia tietoja ja päätteli, että se oli 50-prosenttisesti valtion omistuksessa sekä suoran että välillisen osakkeenomistuksen kautta. Tässä tutkimuksessa komissio siis päätteli, että kymmenen pankkia (ICBC, Agricultural Bank, Bank of China, CCB, MEB, China Development Bank, Bank of Communications, China Everbright Bank, Industrial Bank ja Shanghai Pudong Development Bank) oli julkisessa omistuksessa.ICBC:n, Agricultural Bankin, Bank of Chinan ja CCB:n osuus otokseen valituille tuottajille myönnetyistä lainoista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli [40–50] prosenttia. Bank of Communicationsin, China Everbright Bankin, Industrial Bankin ja Shanghai Pudong Development Bankin osuus otokseen valituille tuottajille myönnetyistä lainoista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli [10–20] prosenttia. MEB:n osuus oli [0–10] prosenttia ja China Development Bankin [20–30] prosenttia. Asiakirja-aineistossa olevien tietojen perusteella ei pystytty määrittämään kuuden muun pankin omistajuusrakennetta; Kiinan viranomaiset eivät olleet toimittaneet näistä mitään tietoja.

(187)

Koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä muiden kuuden kuin tarkastuksen piiriin kuuluneiden neljän pankin osalta, komission oli sovellettava käytettävissä olevia tietoja sen arvioimiseksi, ovatko kyseiset kuusi pankkia julkisia elimiä.

(188)

Ensin komissio vahvisti, että pankit ovat julkisessa omistuksessa (ks. edellinen kappale ja 106 kappale).

(189)

Toiseksi komissio havaitsi, että neljän tarkastetun pankin osuus otokseen valittujen kolmen yrityksen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saamista lainoista oli merkittävä eli [15–25] prosenttia. Sen vuoksi niitä koskevia päätelmiä voidaan pitää edustavina.

(190)

Kolmanneksi komissio havaitsi, että suurin osa kaikkien kymmenen pankin luottosopimuksista, jotka komissio oli saanut otokseen valituilta kolmelta yhteistyössä toimineelta tuottajalta, noudatteli samaa tai samankaltaista mallia ja että kaikkien pankkien useimmissa tapauksissa sopima lainaprosentti perustui Kiinan keskuspankin viitekorkoon, johon oli lisätty markkinaehtoista marginaalia pienempi marginaali.

(191)

Näiden samankaltaisuuksien ja neljän tarkastetun pankin edustavuuden vuoksi komissio katsoi, että tarkastettuja neljää pankkia koskevat havainnot muodostavat parhaat käytettävissä olevat tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida muita julkisessa omistuksessa olevia pankkeja.

(192)

Tällä perusteella komissio päättelee, että neljän tarkastetun pankin lisäksi myös nämä kuusi muuta pankkia ovat julkisia elimiä.

(193)

Näin ollen komissio laski etuudet näille kymmenelle valtion omistuksessa olevalle pankille.

(194)

Kiinan viranomaiset väittivät, että alkuperäisessä tutkimuksessa komission tekemä päätelmä, jonka mukaan Kiinan valtio-omisteiset pankit ovat julkisia elimiä, ei enää päde, koska Kiinan keskuspankki ei enää aseta antolainauskorkojen rajoja eivätkä Kiinan viranomaiset näin ollen enää puutu rahoitusmarkkinoiden toimintaan. Kiinan viranomaiset väittivät, että Kiinan keskuspankki oli poistanut rahoituslaitosten tarjoamien lainojen korkovalvonnan 20 päivänä heinäkuuta 2013 poistamalla antolainauskorkojen rajat. Kiinan keskuspankki päätti myös poistaa talletuskorkojen kelluvan katon ilmoituksella, joka julkaistiin 27 päivänä lokakuuta 2015.

(195)

Komissio katsoo, että tällä väitteellä ei ole vaikutusta, koska edellisessä jaksossa esitetyt päätelmät riittävät itsessään vahvistamaan, että valtio-omisteiset pankit Kiinassa ovat julkisia elimiä.

(196)

Joka tapauksessa on syytä huomata, että (alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyt) komission päätelmät, joiden mukaan valtio-omisteiset pankit Kiinassa ovat julkisia elimiä, ei perustunut pelkästään siihen, että Kiinan keskuspankki asettaa antolainauskorot ja talletuskorkojen kelluvat katot, vaan oli tulosta eri tekijöiden analyysistä (ks. alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 158–168 kappale). Muistin virkistämiseksi näitä tekijöitä olivat seuraavat: i) viranomaisten puuttuminen toimintaan, koska useimmat suurimmista pankeista ovat valtion omistuksessa, ii) valtio-omisteisilla pankeilla on Kiinassa suurin markkinaosuus niin, että yksityisillä pankeilla on vain vähän tilaa toimia, ja ne ovat hallitsevia toimijoita Kiinan rahoitusmarkkinoilla, iii) pankit ovat valtion valvonnassa omistajuuden, pankkien kaupallisen toiminnan hallinnollisen valvonnan ja jopa perustamisasiakirjojen kautta, iv) Kiinan keskuspankin rooli sen asettaessa korkoprosenttien määräytymistä ja vaihtelua koskevia rajoja sekä v) lakisääteiset säännöt, joissa edellytetään pankkien ottavan antolainaustoiminnassaan huomioon kansallisen politiikan tai asettavan etusijalle tietyt sektorit. Tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa ainoa muutos, johon Kiinan viranomaiset viittasivat, koskee iv kohtaa. Välittömästi edeltävissä johdanto-osan kappaleissa tehdyssä arvioinnissa on vahvistettu i–iii ja v kohta.

(197)

Toiseksi 194 kappaleessa mainituilla päätöksillä poistettiin väitteen mukaan korkoprosenttien ylä- ja alarajat. Kiinan keskuspankin asiaa koskevien päätösten sanamuodossa kuitenkin vain kannustetaan – ei vaadita – rahoituslaitoksia mukautumaan antolainauskorkojen markkinaperusteiseen hinnoitteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että Kiinan valtion omistamat pankit voivat edelleen myöntää lainoja etuuskohtelun mukaisilla korkoprosenteilla, ja ne itse asiassa velvoitetaan tähän pankkilain 34 §:ssä, joka on ensisijainen Kiinan keskuspankin päätöksessä esitettyyn kannustukseen nähden.

(198)

Kolmanneksi vaikka Kiinan keskuspankki antoi päätöksen koron alarajan poistamisesta, pankkilain 38 §:n mukaan liikepankkien on edelleen määritettävä lainan korkoprosentit Kiinan keskuspankin määräämien lainan korkoprosenttien ylimpien ja alimpien rajojen puitteissa. Pankkilakia on muutettu myöhemmin vain muiden näkökohtien osalta. Tämä osoittaa, että lainsäädäntöpuitteet, joita pankkien on noudatettava, eivät ole muuttuneet, koska Kiinan keskuspankin päätökset ovat pelkästään täytäntöönpanosäädöksiä. Lisäksi Kiinan keskuspankki on pitänyt oikeusperustan voimassa, jotta se voi milloin tahansa ottaa ylä- ja alarajat uudelleen käyttöön.

(199)

Neljänneksi useat tarkastetuista neljästä pankista mainitsivat tarkastuskäynnin aikana, että voimassa on uusi antolainauskorko, joka perustuu lokakuussa 2013 käyttöön otetuilla Shanghain pankkienvälisillä markkinoilla julkaistavaan pankkien noteeraukseen. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan esittäneet näitä tietoja kyselyvastauksessaan tukemaan väitettään, jonka mukaan Kiinan markkinat on vapautettu. Julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että tämä nk. lainojen primekorko, jäljempänä ’LPR’, on yhden vuoden antolainauskorko, joka perustuu yhdeksän valitun valtion tukeman liikepankin noteeraamaan parhaaseen lainankorkoon ja jota käytetään lainamarkkinoiden viitekorkona. Kiinan keskuspankin mukaan LPR:n käyttöönotolla edistetään korkoprosenttien vapautumista ja parannetaan viitekorkojärjestelmää rahoitusmarkkinoilla, mutta riippumattomat analyytikot katsoivat sen käyttöönottohetkellä, että Shanghain pankkienvälisten markkinoiden rooli ei ole riittävän tehokas, jotta se voisi vaikuttaa korkoprosentteihin pankkien ja niiden asiakkaiden välillä (33). Analyysin jälkeen vaikuttaakin siltä, että vaikka LPR julkaistaan jokaisena kaupankäyntipäivänä sen jälkeen kun yhdeksän pankin noteerausten keskiarvo on laskettu (korkein ja alin noteeraus jätetään pois), sen taso muuttui vain kuusi kertaa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että yhden vuoden EURIBOR-korko muuttui 185 kertaa samalla kaudella. Lisäksi on syytä huomata, että LPR vaikuttaa olevan sidottu Kiinan keskuspankin julkaisemaan viitekorkoon, jäljempänä ’Kiinan keskuspankin viitekorko’ (34), koska jokaista Kiinan keskuspankin viitekoron muutosta vuonna 2015 seurasi LPR:n muutos seuraavana työpäivänä. On myös syytä huomata, että Kiinan keskuspankin viitekoron ja LPR:n tason vaihtelut olivat täsmälleen samat vuonna 2015.

(200)

Tarkastetut pankit väittivät, että sellaisten lyhytaikaisten lainojen osuus, joiden korkoprosentti perustui LPR:ään, oli lisääntynyt merkittävästi ja ne edustivat suurta osaa niiden lyhytaikaisista lainoista, mutta pankit eivät esittäneet mitään näyttöä näiden väitteiden tueksi eikä niitä voitu vahvistaa vientiä harjoittavien tuottajien toimitiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien aikana. Tämä ei tue väitettä, jonka mukaan edellä mainitut pankit asettaisivat itsenäisesti korkoprosenttinsa tai seuraisivat markkinakorkoa ja korkomarkkinat olisi vapautettu.

(201)

Sen vuoksi päätellään, että antolainauskorkojen alarajojen ja talletuskorkojen ylärajojen väitetystä poistamisesta huolimatta Kiinan viranomaisten väittämä korkomarkkinoiden vapautuminen ei ole toteutunut käytännössä. Alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyt päätelmät, joiden mukaan Kiinan valtion omistamat pankit ovat julkisia elimiä, koska niille on annettu ja ne harjoittavat viranomaisten toimivaltaa, pätivät edelleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, minkä vuoksi ne vahvistetaan.

(202)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio asetti virheellisesti todistustaakan Kiinan viranomaisille seuraavien väitteiden osalta: i) rahoitusmarkkinat on vapautettu, ii) Kiinan viranomaisten politiikka aurinkosähkösektorilla on lakkautettu ja iii) väitetyt vääristymät Kiinan rahoitusmarkkinoilla olivat hävinneet. Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei voi nojautua koko maata koskevaan ”julkisen elimen” arviointiin, vaan sen pitäisi vahvistaa päätelmä kunkin rahoituslaitoksen osalta.

(203)

Kuten 195–201 kappaleessa osoitetaan, komissio teki perusteellisen analyysin käytettävissä olevasta näytöstä, myös siitä, oliko alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu tilanne muuttunut siinä määrin, että sitä koskevat päätelmät eivät enää pätisi. Tällaisiin muutoksiin sisältyvät Kiinan viranomaisten esiin ottamat muutokset, joita kaikkia analysoitiin ja käsiteltiin edellä. Komissio huomauttaa, että rahoituslaitoksista tässä tutkimuksessa toimitettu uusi näyttö oli melko vähäistä. On myös huomattava, että Kiinan viranomaiset vahvistivat tarkastuskäynnin aikana, että edellä mainittujen muutosten lisäksi muita muutoksia ei ole tapahtunut.

(204)

On syytä muistaa, että mitä tulee todistustaakkaan, näyttö, joka liittyy siihen, johtaisiko toimenpiteiden päättyminen todennäköisesti tuetun tuonnin jatkumiseen tai toistumiseen, on perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti dokumentoitava asianmukaisesti. Komissio on analysoinut perusteellisesti kaikki merkitykselliset tekijät ja Kiinan viranomaisten toimittaman näytön ja päätellyt, että ne eivät riitä osoittamaan, että tilanne olisi merkittävässä määrin muuttunut alkuperäiseen tutkimukseen verrattuna. Kun otetaan huomioon Kiinan viranomaisten esittämät väitetyt muutokset, katsotaan, että on Kiinan viranomaisten vastuulla osoittaa muutosten tosiasiallinen tapahtuminen ja että komissio ei asettanut aiheettomasti tätä taakkaa Kiinan viranomaisille.

(205)

Mitä tulee koko maata koskevaan arviointiin, komissio huomauttaa, että se on tehnyt julkisena elimenä toimimista koskevan analyysin erikseen kustakin rahoituslaitoksesta, josta Kiinan viranomaiset ovat toimittaneet pyydetyt tiedot. Kiinan viranomaiset eivät valitettavasti toimittaneet tietoja kaikista muista rahoituslaitoksista, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille (ks. 3.1 jakso). Sen vuoksi komissio ei kyennyt tekemään julkisena elimenä toimimista koskevaa analyysiä kaikista näistä muista rahoituslaitoksista, minkä vuoksi Kiinan viranomaisten väite on merkityksetön. Komission oli turvauduttava asiakirja-aineistossa käytettävissä oleviin tietoihin, ja se teki kattavan analyysin julkisista elimistä Kiinan rahoitussektorilla. Komissio tarkasteli huolellisesti asiaan liittyvistä seikoista kaikkea uutta näyttöä, jonka Kiinan viranomaiset toimittivat tässä menettelyssä, yhdessä alkuperäisessä tutkimuksessa todettujen päätelmien kanssa.

(206)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että määrittäessään ”julkisia elimiä” komissio oli nojautunut siihen, että antolainauskorkojen alarajoja ei ollut poistettu. Se väitti myös, että komissio oli tulkinnut väärin väitetyn antolainauskorkojen alarajojen poistamisen, koska tällainen poistaminen tarkoittaisi, että pankit voisivat nyt väitetysti myöntää lainoja 30 prosenttia viitekoron alittavilla koroilla. Kiinan viranomaiset väittivät edelleen, että jos kielletään, että alarajojen poistamista ei tapahtunut, pankit eivät voisi myöntää etuuskohtelun mukaisia lainoja. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että jos pankkeja vaadittaisiin mukautuman antolainauskorkojen markkinaperusteiseen hinnoitteluun, tämä merkitsisi pankkien valvontaa ja olisi vastoin vapauttamispyrkimyksiä. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että pankkilain 38 § on salliva ja että vaikka ylärajat poistettiin useita vuosia ennen alarajojen poistamista, pankkilakia ei muutettu. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että teoria Kiinan keskuspankin korkojen ja LPR:n välisestä korrelaatiosta oli virheellinen, ja ne esittivät otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien korkotilastoja. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että dollari- tai euromääräisiin lainoihin ei ole koskaan sovellettu viitekorkoja tai rajoja.

(207)

Julkisten elinten määrittämisen osalta on ensinnäkin muistettava, että Kiinan viranomaiset itse ottivat esiin antolainauskorkojen alarajojen poistamisen tukeakseen väitettään, jonka mukaan Kiinan valtio ei enää puutu rahoitusmarkkinoiden toimintaan eikä Kiinan valtion omistamia pankkeja voida pitää julkisina eliminä. Komissio analysoi koron alarajojen poistamista koskevan väitteen ja hylkäsi sen 194–201 kappaleessa esitetyistä syistä. Koska Kiinan viranomaiset eivät tuoneet esiin muita merkittäviä muutoksia, komissio käytti asiaa koskevien päätelmien tekemiseen alkuperäisessä tutkimuksessa tehtyjä päätelmiä, jotka saivat vahvistusta tarkastelua koskevalta tutkimusajanjaksolta saadusta tuoreesta näytöstä ja uusista tekijöistä, kuten uudesta antolainauskorosta (LPR).

(208)

Väitetyn virheellisen tulkinnan osalta komissio ei ymmärrä, miten antolainauskoron alarajan poistaminen voisi estää pankkeja myöntämästä etuuskohtelun mukaisia lainoja, jos kyseinen alaraja on joka tapauksessa 30 prosenttia alle viitekoron.

(209)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan pankkeja ei vaadita tarjoamaan markkinapohjaisia korkoprosentteja, komissio ei ymmärrä, miten pankkien velvoittamista toimimaan vapaiden markkinoiden periaatteiden mukaisesti voitaisiin pitää toimintana, jolla pakotetaan pankit noudattamaan tiettyä politiikkaa. Kyseessä ei ole tietyn politiikan harjoittaminen vaan sellaisten rahoituspuitteiden luominen, joissa sovelletaan markkinapohjaisia periaatteita.

(210)

Mitä tulee pankkilain 38 §:ään ja Kiinan viranomaisten asiaa koskevaan kyselyvastaukseen, komissio on ymmärtänyt, että kaikkien Kiinan rahoituslaitosten on noudatettava tiukasti pankkilakia, eikä se näe, miten väitetty sallivuus on yhteensopiva tämän oikeudellisen periaatteen kanssa. Se, että antolainauksen korkojen alaraja poistetaan, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että aurinkosähköalan yritykset saisivat hyötyä etuuskohtelun mukaisista lainoista.

(211)

Kiinan keskuspankin korkojen ja LPR:n välisestä korrelaatiosta komissio huomauttaa, että esitettyjen tilastotietojen tueksi ei toimitettu niiden pohjana olevia laskelmia, minkä vuoksi niitä ei voida ottaa huomioon. Vaikka nämä tilastot pitäisivätkin paikkansa, komissio ei näe niiden merkityksellisyyttä sen osoittamisessa, että Kiinan keskuspankin koron ja LPR:n välistä korrelaatiota koskeva analyysi olisi (väitetysti) virheellinen. Dollari- tai euromääräisistä lainoista komissio katsoo, että viitekorkojen tai rajojen väitetty puuttuminen ei osoita, etteikö tällaisia lainoja voitaisi myöntää etuuskohtelun mukaisilla koroilla.

(212)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että komission analyysi ja päätelmä siitä, että valtio-omisteiset pankit Kiinassa ovat julkisia elimiä, on useimpien oikeudellisten perusvaatimusten vastainen, ja viittasivat valituselimen asiassa ”US – Carbon Steel India” antamassa päätöksessä vahvistamiin oikeudellisiin ja näyttövaatimuksiin; Kiinan viranomaisten mukaan tässä olisi määriteltävä enemmän kuin vain valtion omistajuus ja valtion yksikköön kohdistama merkityksellinen valvonta eli määrittelyyn olisi sisällyttävä analyysi kyseisen yksikön perusominaisuuksista ja -toiminnoista, sen suhteesta valtioon sekä sen maan oikeudellisesta ja talousympäristöstä, jossa tutkimuksen kohteena oleva yksikkö toimii. Kiinan viranomaiset ottivat esiin myös päätelmät, jotka koskevat valtion puuttumista toimintaan siltä osin kuin on kyse Kiinan keskuspankin vaikuttamisesta antolainauskorkoihin ja -politiikkaan sekä pankkilain 38 §:n soveltamisesta. Ne toivat lisäksi esiin, että komission päättely alkuperäisessä tutkimuksessa (alkuperäisen asetuksen 163–167 kappale) oli virheellistä ja puutteellista.

(213)

Komissio täsmensi analyysiään tältä osin. Komissio esittää 100–106 kappaleessa yksityiskohtaisemmin seikat, joiden perusteella se päätteli, että useimmat pankit, jotka olivat myöntäneet luottoja otokseen valituille yrityksille, olivat julkisessa omistuksessa.

(214)

Oikeudellisen ja talousympäristön osalta komissio viittaa 139 kappaleessa esitettyihin päätelmiin, jotka tehtiin pankkilain 34 §:n perusteella.

(215)

Pankkien harjoittama viranomaisen toimivalta tulee esiin myös lainoja koskevien yleisten sääntöjen 7 ja 15 §:ssä (täytäntöönpanijana Kiinan keskuspankki), joilla säännellään omaehtoisia, valtuutettuja ja erityistarkoituksiin tarkoitettuja lainoja (7 §) ja lainojen korkotukia (15 §), sekä päätöksessä nro 40. On myös erittäin paljon riippumattomien tutkimusten ja raporttien tukemaa näyttöä, joka osoittaa, että valtio puuttuu edelleen voimakkaasti Kiinan rahoitusjärjestelmän toimintaan, kuten alkuperäisen asetuksen 172 ja 178 kappaleessa selitettiin.

(216)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ilmoittivat, että edellä mainittujen lainoja koskevien yleisten sääntöjen 7 §:ssä tarkoitetut erityislainat poistettiin vuonna 1999 yleiskirjeellä erityislainojen hallinnon parantamisesta (YINFA [1999] nro 228) ja että 15 §:stä tuli merkityksetön, koska Kiinan keskuspankki ei enää aseta lainojen ylä- ja alarajoja. Kiinan viranomaisten mukaan komissio on myös tulkinnut virheellisesti pankkilain 34 §:n käsittelevän etusijalle asetettuja tuotannonaloja ja sektoreita, mutta väitteen mukaan se ei liity millään tavalla kansalliseen politiikkaan tai kannustettaviin, strategisiin tai uusiin tuotannonaloihin. Kiinan viranomaiset viittasivat myös pankkilain 4, 5, 7 ja 35 §:ään, jotka väitteen mukaan liittyvät pankin itsenäisyyteen, siihen, että mitkään tahot tai henkilöt eivät puutu niiden toimintaan, ja lainanottajien luottokelpoisuuden tutkimiseen. Kiinan viranomaiset huomauttivat, että 34 §:ää ei pitäisi tarkastella erikseen. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että komissio ei selittänyt, miten päätös nro 40 osoittaa, että pankit harjoittavat viranomaisten toimivaltaa, ja viittasivat päätöksen johdanto-osaan ja 17 §:ään. Ne myös lisäsivät, että päätös kattaa koko Kiinan talouden ja liittyy 11. viisivuotiskauteen.

(217)

Komissio on tietoinen siitä, että erityislainat poistettiin vuonna 1999. Tämä ei kuitenkaan muuta päätelmiä, jotka on tehty osittain muiden käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(218)

Lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 §:n osalta komissio on eri mieltä Kiinan viranomaisten kanssa. Kyseisen pykälän mukaan valtion politiikan mukaisesti asianomaiset osastot voivat tukea lainojen korkoja edistääkseen tiettyjen tuotannonalojen kasvua ja talouden kehitystä tietyillä alueilla. Tämä on merkityksellistä senkin jälkeen, kun korkojen ylä- ja alarajat on poistettu. Pankkilain 38 §:ssä viitataan joka tapauksessa edelleen rajoihin ja ne voidaan aktivoida uudelleen milloin tahansa, kuten 199 kappaleessa selitetään.

(219)

Pankkilaista on ensinnäkin huomattava, että 4, 5 ja 7 § kuuluvat lukuun I ”Yleiset säännökset” ja 34 ja 35 § lukuun IV ”Lainoja ja muuta liiketoimintaa koskevat perussäännöt”. Pankkilain 4 §:n osalta komissio ei katso, että säännös, jonka mukaan pankkien on harjoitettava ”liiketoimintaa ilman tahojen tai henkilöiden puuttumista toimintaan”, ei olisi yhteensopiva sen seikan kanssa, että valtio-omisteiset pankit ovat julkisia elimiä tai että valtio valtuuttaa tai määrää niitä. Komissio tarkasti rahoituspalveluja koskevat liiketoiminta- ja päätöksentekoprosessit neljässä valtio-omisteisessa pankissa. Koska muista pankeista ei saatu merkityksellisiä tietoja, näitä pankkeja koskevat havainnot oli laajennettava koskemaan kaikkia muita valtio-omisteisia pankkeja käytettävissä olevien tietojen perusteella. Koska näistä neljästä pankista ei myöskään toimitettu komission pyytämiä keskeisiä tietoja, erityisesti yksityiskohtaisia tietoja luottoriskien arvioinnista, komission oli sovellettava päätelmien tekemiseen käytettävissä olevia tietoja, jotka oli saatu kyselylomakkeista ja näihin neljään pankkiin tehdyistä tarkastuksista.

(220)

Kiinan viranomaiset viittasivat myös pankkilain 4 §:ään, jonka mukaan ”liikepankkien liiketoimintaa hallitsevat turvallisuuden, likviditeetin ja tehokkuuden periaatteet. Liikepankkien on tehtävä omat päätöksensä liiketoiminnastaan, otettava vastuu riskeistään, oltava yksinomaisesti vastuussa voitoistaan ja tappioistaan ja harjoitettava itsehillintää. Liikepankkien on lain nojalla hoidettava liiketoimintaansa niin, ettei siihen puutu mikään yksikkö tai henkilö. Liikepankkien on omaksuttava yksityisoikeudellinen vastuu kaikesta oikeushenkilön omaisuudestaan.”

(221)

Tässä tapauksessa komissiolla ei ollut tarkastuskäynnin aikana – oikeudellisesti eikä käytännössä – mahdollisuutta vahvistaa, onko väite, jonka mukaan pankit eivät ota valtion politiikkaa ja suunnitelmia huomioon tehdessään antolainauspäätöksiä, paikkansapitävä. Komissiolle ei annettu yhtäkään luottokelpoisuusarviointia, joka olisi koskenut aurinkosähkön tuotannonalaa ja tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa. Komissio ei katso, että pankkilain 4 § estäisi liikepankkeja ottamasta valtion teollisuuspolitiikkaa ja -suunnitelmia huomioon, koska pykälä liittyy liiketoiminnan periaatteisiin. Tämän vahvistaa myös pankkilain 34 §. Vastoin Kiinan viranomaisten väitettä, jonka mukaan komissio jätti huomiotta oikeudelliset puitteet, joissa pankit toimivat, komissio pikemminkin teki perusteellisen analyysin näistä oikeudellisista puitteista ja pystyi myös osoittamaan selvän yhteyden näiden puitteiden ja rahoituslaitosten vuosikertomuksista ilmenevän toiminnan välille.

(222)

Kiinan viranomaiset viittasivat myös pankkilain 5 §:ään ja totesivat sen perusteella, että ”paikallisviranomaiset tai muut viranomaiset eri tasoilla, julkiset organisaatiot tai yksittäiset henkilöt eivät saa puuttua pankkien liiketoimintaan”. Pankkilain 5 §:ssä todetaan itse asiassa seuraavasti: ”Liikepankkien on noudatettava yhdenvertaisuuden, vapaaehtoisuuden, oikeudenmukaisuuden ja vilpittömän mielen periaatteita liiketoimissaan asiakkaidensa kanssa”. Komissio katsoo, että tämä muotoilu ei suojaa pankkeja niiden velvollisuudelta ottaa poliittiset näkökannat huomioon, kuten 34 §:ssä säädetään.

(223)

Pankkilain 7 ja 35 § liittyvät luottokelpoisuuden tutkimiseen, lainan tarkoitukseen ja luoton hyväksyntäketjuun. Yhteistyössä toimineet pankit eivät toimittaneet näistä seikoista asiakirjoja, kuten luottokelpoisuuteen tai hyväksyntäprosessiin liittyviä asiakirjoja, väitteidensä tueksi (ks. 128, 143, 155 ja 171 kappale). Käytettävissä olevien tietojen perusteella näiden pykälien ei voida näin ollen katsoa olevan ristiriidassa komission esittämän 34 §:n tulkinnan kanssa.

(224)

Mitä tulee päätökseen nro 40 ja kuten alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 102 kappaleessa todetaan, päätöksen mukaan Kiinan viranomaiset tukevat aktiivisesti uuden energiateollisuuden kehittämistä ja nopeuttavat aurinkoenergian kehittämistä, ja päätöksessä ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea ainoastaan kannustettaville hankkeille (joihin aurinkosähköhankkeet kuuluvat) ja luvataan kannustettavia hankkeita koskevan muun etuuskohtelupolitiikan täytäntöönpanoa. Edellä esitetyn ja varsinkin sen perusteella, että pankkeja ohjeistetaan antamaan luottotukea aurinkosähkösektorille, päätöksen nro 40 katsotaan osoittavan, että pankit harjoittavat viranomaisten toimivaltaa. Mitä tulee tämän päätöksen 17 §:ään ja siihen, että luottoperiaatteita olisi noudatettava, komissio ei katso tällaisen ehdon olevan ristiriidassa sen kanssa, että pankit harjoittavat viranomaisten toimivaltaa. Väitteestä, jonka mukaan päätös nro 40 kattaa koko Kiinan talouden, komissio huomauttaa, että päätöksessä viitataan teollisuuden rakennemuutoksia koskevaan ohjeistavaan luetteloon, jossa itsessään erotetaan toisistaan kolmentyyppiset tuotannonalat: kannustettavat, rajoitettavat ja poistettavat hankkeet. Lisäksi päätöksessä määritellään myös kannustamisen sisältö. Mitä tulee viittaukseen 11. viisivuotissuunnitelmaan, on syytä huomata, että se on korvattu 12.:lla ja vieläkin tuoreemmalla 13. viisivuotissuunnitelmalla. On myös syytä huomata, että päätöstä nro 40 ei ole kumottu ja se on siis edelleen voimassa. Mikään Kiinan laissa ei osoita, että 11. viisivuotissuunnitelmaan tehdyn viittauksen pitäminen dynaamisena viittauksena olisi epäasianmukaista.

(225)

Lisäksi voidaan tehdä seuraavat huomiot. Alkuperäisessä tutkimuksessa (35) pääteltiin, että Kiinan rahoitusmarkkinat olivat vääristyneet usein tavoin, eli valtion omistajuus yhdistettynä Kiinan rahoitusmarkkinoiden vääristymiin ja Kiinan valtion politiikka halvan rahoituksen suuntaamiseksi tietyille tuotannonaloille (mikä haittaa kansainvälisen kaupan tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja tarjoaa epäreilun edun kiinalaisille tuottajille), korkoprosenttien asettamiseen liittyvät rajoitukset, halvan pääoman saanti, kansallisen talouden tarpeisiin perustuva luotonantopolitiikka, etuuskohtelun mukaiset luotot kannustettaville hankkeille ja/tai huipputeknologian tai uuden teknologian aloille, pääsy edullisiin valtion valuuttavarantoihin ja China Development Bankin etuoikeutetut rahoituskeinot.

(226)

Lukuun ottamatta väitettyä korkoprosenttiuudistusta, jota käsiteltiin 197–201 kappaleessa, Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tutkimuksen aikana mitään näyttöä siitä, että tilanne olisi muuttunut. Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään seikkoja, jotka olisivat kumonneet edellä esitetyt päätelmät. Alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyt päätelmät pätevät edelleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, minkä vuoksi ne vahvistetaan.

(227)

Päätelmistä käy selvästi ilmi, että rahoitussektoria kannustetaan edistämään valtion viranomaisten laatimia strategioita. Siltä osin kuin on kyse Kiinan viranomaisten vaikuttamisesta korkoprosentteihin, tätä on käsitelty jo 197, 198, 206 ja 207 kappaleessa. Alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyistä päätelmistä on syytä huomata, että Kiinan viranomaisten alkuperäisessä tutkimuksessa esittämiä huomautuksia analysoitiin ja käsiteltiin alkuperäisessä asetuksessa, eikä alkuperäisessä tutkimuksessa tehtyjä päätelmiä kiistetty tuomioistuimessa. Kiinan viranomaiset eivät myöskään toimittaneet mitään näyttöä, joka olisi voinut kumota alkuperäisessä tutkimuksessa esitetyt päätelmät, eikä tutkimuksessa tullut esiin mitään tällaisia seikkoja. Näin ollen komissio ei ymmärrä, millä perusteella nämä päätelmät eivät voi olla osa tietoja, joiden perusteella komissio tekee päätelmänsä tässä tutkimuksessa.

(228)

Lisäksi ja kuten alkuperäisessä tutkimuksessa (36) todettiin, vaikka valtio-omisteisia pankkeja ei pidettäisikään julkisina eliminä, myös niiden osalta katsottaisiin, että Kiinan viranomaiset valtuuttavat tai määräävät ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(229)

Koska Kiinan yksityisten pankkien otokseen valituille kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle myöntämien laitojen osuus oli merkityksetön eikä yksikään Kiinan yksityisistä pankeista palauttanut kyselyvastausta, tältä osin ei tehty uusia päätelmiä. Tätä varten komissio päätti poistaa tukea koskevista laskelmista marginaalisen edun, joka näistä lainoista koitui. Näin ollen komission ei tarvitse käsitellä Kiinan viranomaisten tähän liittyviä huomautuksia.

(230)

Tämän tutkimuksen asiakirja-aineistossa mikään ei muuta komission alkuperäisessä tutkimuksessa tekemiä päätelmiä (37), joiden mukaan Kiinan viranomaiset ohjaavat etuuskohtelun mukaisia luottoja tietyille keskeisinä pidetyille tuotannonaloille, joihin aurinkosähkön tuotannonala kuuluu. Tutkimuksessa päinvastoin tuli esiin lisätekijöitä, jotka vahvistavat alkuperäisiä päätelmiä. Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja totesi, että ”China Development Bank on perinteisesti tarjonnut meille luottoja aurinkosähköhankkeiden rahoitukseen. Koska näiden luottojen taustalla ovat osittain poliittiset näkökohdat sikäli, että valtio muuttaa kantaansa aurinkosähkön tuotannonalaan nähden, näiden luottojen ehdot ja saatavuus saattavat muuttua” ja että ”Kiinan valtio valvoo myös merkittävällä tavalla Kiinan talouskasvua myöntämällä resursseja, valvomalla valuuttamääräisten obligaatioiden maksamista, vahvistamalla rahapolitiikan ja tarjoamalla etuuskohtelua tietyille tuotannonaloille tai yrityksille” (38). Lisäksi eräässä luottohyväksyntäraportissa arvioitiin myönteisesti sitä, että aurinkosähkösektori saa valtion tukea ja sitä edistetään kansallisella politiikalla. Edellä esitetyn perusteella päätellään, että viranomaiset antavat rahoituslaitosten myöntää etuuskohtelun mukaisia lainoja vain muutamille tuotannonaloille/yrityksille, jotka ovat Kiinan viranomaisten asiaan liittyvän politiikan mukaisia. Yksikään asianomainen osapuoli ei pystynyt toimittamaan näyttöä, joka olisi osoittanut, että pankit arvioivat aurinkosähkön tuotannonalan luottokelpoisuuden asianmukaisesti.

(231)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toivat esiin, että aurinkosähkön tuotannonalaa ei väitetysti mainita 13. viisivuotissuunnitelmassa, johon viitataan 83 kappaleessa, ja että komissio on tulkinnut virheellisesti päätöstä nro 40. Lisäksi se totesi, että yhden kiinalaisen tuottajan SEC:lle toimittamat asiakirjat eivät voi antaa näyttöä valtion politiikasta.

(232)

Ensinnäkin 13. viisivuotissuunnitelmaa ja päätöstä nro 40 koskevia huomautuksia on jo käsitelty 87 ja 89 kappaleessa. Mitä tulee SEC:lle toimitettuihin asiakirjoihin, ne täydentävät jo kerättyä näyttöä ja vahvistavat aurinkosähkön tuotannonalaa tukevan valtion politiikan olemassaolon.

(233)

Kiinan viranomaiset viittasivat myös huomautuksiin, joita ne esittivät alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 172 kappaleesta ja joita käsiteltiin jo alkuperäisessä asetuksessa. Lisäksi ne toivat esiin, että asiassa ”US–Aircraft (Second Complaint)” annetun valituselimen raportin (39) perusteella erityisyyttä koskevassa analyysissä olisi keskityttävä valituksessa yksilöityjen tiettyjen edunsaajien lisäksi myös kaikkiin yrityksiin tai tuotannonaloihin, jotka voivat saada samaa tukea ja samaa asiaa koskevan paneelin raportin (40) mukaan jotta tuki olisi erityinen, se on tarjottava riittävän rajoitetulle yritysten tai tuotannonalojen ”ryhmälle”, mikä edellyttää enemmän kuin vain yksinkertaisesti sen osoittamista, että vähemmän kuin kaikki yritykset tai tuotannonalat voivat saada tukea.

(234)

On syytä huomata, että Kiinan viranomaisten alkuperäisessä tutkimuksessa esittämiä huomautuksia analysoitiin ja käsiteltiin alkuperäisessä asetuksessa, eikä alkuperäisessä tutkimuksessa tehtyjä päätelmiä ole kiistetty unionin tuomioistuimissa. Valituselimen ja paneelien raportteja koskevien huomautusten osalta viitataan asiakirjoihin, jotka luetellaan alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 172 kappaleessa, ja edellä mainittuihin asiakirjoihin. Tältä osin komissio katsoo, että viittaukset aurinkosähkön tuotannonalaan ovat riittävän selviä, koska tuotannonala yksilöidään joko nimeltä tai esittämällä selvä viittaus tuotteeseen, jota se valmistaa, tai tuotannonalaryhmään, johon se kuuluu.

(235)

Asiakirja-aineistossa olevien tietojen perusteella päätellään, että etuuskohtelun mukaisen lainanannon muodossa myönnetyt tuet eivät ole yleisesti saatavilla, minkä vuoksi ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Asianomaiset osapuolet eivät myöskään toimittaneet näyttöä siitä, että tuki riippuisi objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(236)

Voidaan päätellä, että suurin osa otokseen valituille vientiä harjoittavien tuottajien ryhmille myönnetyistä lainoista on saatu valtio-omisteisista pankeista, joiden on havaittu 201 kappaleen mukaisesti olevan julkisia elimiä, koska niille on annettu viranomaisten toimivaltaa ja ne suorittavat viranomaistehtäviä. On myös lisänäyttöä siitä, että nämä pankit käytännössä harjoittavat viranomaisen toimivaltaa, koska – kuten 197–201 kappaleessa selitetään – valtio (toisin sanoen Kiinan keskuspankki) puuttuu selkeästi siihen, miten liikepankit tekevät korkotasoja koskevia päätöksiä kiinalaisille yrityksille myönnettyjen lainojen osalta. Näissä olosuhteissa näiden tahojen antolainauskäytäntöjen voidaan katsoa riippuvan suoraan valtiosta.

(237)

Kiinan viranomaiset eivät myöskään toimittaneet tai kieltäytyivät toimittamasta tietoja, joiden perusteella olisi ollut mahdollista ymmärtää paremmin valtio-omisteisten pankkien suhdetta valtioon (ks. 51, 103 ja 104 kappale). Komissio päättelee siis kiinalaisten valtio-omisteisten pankkien antamien lainojen osalta, että aurinkosähkön tuottajat ovat saaneet taloudellista tukea valtion suoran varojen siirron muodossa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(238)

Käytettävissä olevien tietojen eli otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen luottoja ja luottolimiittejä koskevien tietojen ja neljältä pankilta saatujen vähäisten tietojen perusteella komissio havaitsi, että valtio-omisteiset pankit harjoittavat todellisuudessa ja käytännössä viranomaisten toimivaltaa ja harjoittavat antolainaustoimintaansa kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehittämisen tarpeiden ja valtion teollisuuspolitiikan suuntaviivojen mukaan, kuten pankkilain 34 §:ssä säädetään.

(239)

Tässä on kyse perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja 6 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta edusta, koska valtion lainoja tai viranomaisten valtuuttamilta tai määräämiltä yksityisiltä tahoilta saatuja lainoja on myönnetty markkinaehtoja suotuisammin ehdoin. Muut kuin valtion myöntämät lainat Kiinassa eivät toimi asianmukaisena markkinaviitearvona, koska on vahvistettu, että Kiinan rahoitusmarkkinat ovat vääristyneet (ks. 225 ja 226 kappale). Sen vuoksi viitearvot on muodostettu käyttäen 246–248 kappaleessa kuvattua menetelmää. Näin muodostettu viitearvo osoittaa, että aurinkosähkösektorille on myönnetty lainoja alle markkinaehtojen.

(240)

Aurinkosähkön tuotannonala kuuluu päätöksen nro 40 mukaisesti kannustettavien tuotannonalojen ryhmään, kuten alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 191 kappaleessa todetaan. Päätöstä nro 40 ei ole muutettu sen jälkeen, ja siinä annetaan ohjeiden muodossa kaikille taloudellisille laitoksille sitovat säännöt kannustettavien toimialojen, joista yksi on aurinkosähkön tuotannonala, edistämisestä ja tukemisesta.

(241)

Kiinan viranomaiset suuntaavat etuuskohtelun mukaisia lainoja vain joillekin tuotannonaloille, joista aurinkosähköala on yksi, kuten alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 172 kappaleessa todetaan. Edellä esitetyn perusteella voidaan tehdä sama päätelmä eli että viranomaiset antavat rahoituslaitosten myöntää etuuskohtelun mukaisia lainoja vain muutamille tuotannonaloille/yrityksille, jotka ovat Kiinan viranomaisten asiaan liittyvän politiikan mukaisia. Koska Kiinan viranomaiset eivät tehneet yhteistyötä tässä asiassa, asiakirja-aineistossa olevien tietojen perusteella päätellään, että etuuskohtelun mukaisen lainanannon muodossa myönnetyt tuet eivät ole yleisesti saatavilla, minkä vuoksi ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Asianomaiset osapuolet eivät myöskään toimittaneet näyttöä siitä, että tuki riippuisi objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(242)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat saivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla etua etuuskohtelun mukaisista lainoista.

(243)

Näin ollen aurinkosähkön tuotannonalan rahoitusta olisi pidettävä tukena.

(244)

Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittaville tuottajille koituva etuus ja tuen erityisyys, tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(245)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella noudattaen alkuperäisessä tutkimuksessa sovellettua menetelmää. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tuensaajalle koituneeksi eduksi katsotaan viranomaisilta saadusta lainasta maksettujen korkojen määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavien korkojen määrän erotus.

(246)

Kuten edellä (236–241 kappaleessa) selitettiin, kiinalaisten pankkien antamat lainat osoittavat valtion merkittävää puuttumista pankkisektorin toimintaan eivätkä heijastele korkoja, joita havaittaisiin toimivilla markkinoilla, minkä vuoksi asianmukainen markkinaviitearvo on muodostettu laskennallisesti käyttäen jäljempänä kuvattua menetelmää. Koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio on lisäksi hyödyntänyt käytettävissä olevia tietoja saadakseen asianmukaisen viitearvon korkoprosentille.

(247)

Asianmukaisen viitearvon laskemisessa Kiinan RMB:n määräisille lainoille pidettiin kohtuullisena soveltaa Kiinan korkoprosentteja, joita oikaistiin normaalien markkinariskien huomioon ottamiseksi, kuten tehtiin alkuperäisessäkin tutkimuksessa. Tilanteessa, jossa viejien nykyinen rahoitustilanne on vahvistettu vääristyneillä markkinoilla eikä kiinalaisilta pankeilta saada luotettavaa tietoa riskien mittaamisesta ja luottokelpoisuusluokitusten asettamisesta, katsotaan että kiinalaisten viejien luottokelpoisuutta ei pidä hyväksyä sellaisenaan, vaan on sovellettava marginaalia, joka osoittaa Kiinan vääristyneiden markkinoiden mahdollisen vaikutuksen yritysten rahoitustilanteeseen. Käytetyt viitearvot (41) ovat seuraavat:

(248)

Sama pätee valuuttamääräisiin lainoihin markkinavääristymien ja luottoluokitusten puutteen osalta, koska kiinalaiset pankit myöntävät myös näitä lainoja. Näin ollen kuten alkuperäisessäkin tutkimuksessa, tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla liikkeellelaskettuja BB-luokkaan kuuluvia joukkovelkakirjalainoja nimellisarvoineen käytettiin seuraavien viitearvojen (42) määrittämiseen:

(249)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat marginaalin lisäämistä RMB-määräisten lainojen viitearvon määrittämiseksi sillä perusteella, että komissiolla ei ollut mitään tosiseikkoihin perustuvaa syytä katsoa, että otokseen valituille yrityksille olisi annettava BB-luokitus, kun otetaan huomioon niiden tulos- ja kannattavuustiedot, ja ne katsoivat, että sama päti koko sektoriin. Kiinan viranomaiset vastustivat myös menetelmää, jota käytettiin euro- ja dollarimääräisten lainojen viitearvon määrittämiseen, sillä perusteella, että Kiinan viranomaiset eivät asettaneet antolainauskorkojen alarajoja näiden valuuttojen määräisille lainoille vaan pankit voivat vapaasti myöntää niitä haluamallaan korolla. Kiinan viranomaiset viittasivat myös yhteen yhteistyössä toimineeseen tuottajaan, jolle laskettu viitekorko oli alle koron, jolla kaikki lainat oli myönnetty.

(250)

Mitä tulee käytettyyn marginaaliin ja luottoluokitukseen, komissio ei saanut pankeilta mitään suuntaviivoja yritysten luottoluokituksen tekemiseen. Lisäksi yritysten esittämät muutamat asiakirjat eivät olleet luotettavia niiden luottokelpoisuuden arvioimista varten. Yksi yritys esimerkiksi esitti luottoluokituksen, joka liittyi yhteen sen lukuisista tytäryrityksistä, joka ei toiminut aurinkosähkön alalla. Toinen yritys taas esitti asiakirjan, jota ei ollut antanut pankki vaan palkattu luottoluokitusyritys. Kolmas asiakirja puolestaan oli hylätty jo alkuperäisessä tutkimuksessa, koska se ei sisältänyt mitään asiakirja-aineistoa täydentäviä seikkoja.

(251)

Euro- ja dollarimääräisten lainojen osalta viitataan 237 kappaleeseen, jossa luetellaan markkinoilla esiintyviä vääristymiä. Tällaiset vääristymät ovat peruste käyttää ulkoista viitearvoa myös näiden lainojen osalta. Yhteistyössä toiminutta tuottajaa koskevaa Kiinan viranomaisten väitettä eivät tukeneet asiakirja-aineistossa olevat tiedot.

(252)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja totesi, että Kiinan keskuspankin korkoprosentti on asianmukainen viitearvo tutkittaessa, myönnettiinkö lainoja etuuskohtelun mukaisilla ehdoilla. Kiinan keskuspankin korko liittyy kuitenkin muun muassa pankkien väliseen luotonantoon. Se ei ole asianmukainen viitearvo aurinkosähköalan yrityksille annettujen lainojen osalta tämän tutkimuksen olosuhteissa, kun erityisesti otetaan huomioon, että viitearvon olisi koskettava yrityksiä, joilla on BB-luokitus, kun taas pankeilla on yleensä paljon parempi luokitus, jos ne haluavat osallistua pankkien väliseen luotonantoon.

(253)

Sama osapuoli huomautti myös, että komissio ei ollut vähentänyt etuudesta muutamaa lainaa, jotka oli myönnetty lasketun viitearvon ylittävällä korolla. Alkuperäisen tutkimuksen tavoin tässäkin katsottiin, että tällaisilla lainoilla ei pitäisi olla vaikutusta laskelmiin.

(254)

Lopuksi vientiä harjoittava tuottaja vielä totesi, että sitä olisi kohdeltava eri tavalla kuin muita otokseen valittuja yrityksiä, koska se ei katso enää, että sen taloudellinen tilanne oikeuttaa BB-luokitukseen. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että komissio sovelsi BB-luokitusta kaikkiin yrityksiin (kuten alkuperäisessä tutkimuksessa ja kuten selitetään 256 kappaleessa), tämä väite hylättiin.

(255)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja totesi, että jotkin sen lainoista liittyivät pelkästään vientitoimintaan. Tämä otettiin huomioon laskettaessa lainoista saatua etuutta.

(256)

Sekä Kiinan viranomaisia että otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin toimittamaan tietoja kiinalaisten pankkien antolainauspolitiikasta sekä siitä, miten lainoja myönnettiin vientiä harjoittaville tuottajille (ks. 47, 107 ja 110 kappale). Tällaisia tietoja ei kuitenkaan saatu toistuvista pyynnöistä huolimatta. Kun otetaan huomioon yhteistyöstä kieltäytyminen ja kaikki käytettävissä olevat tiedot, voidaan perusasetuksen 28 artiklan 6 kohdan mukaisesti katsoa alkuperäisen tutkimuksen tavoin, että kaikki aurinkosähköalan tuottajat Kiinassa sijoittuisivat vain korkeimpaan ”sijoituskelvottoman” luokkaan (Bloombergin BB), ja Kiinan keskuspankin normaaliin antolainauskorkoon voidaan soveltaa preemiota, jota odotetaan sovellettavan tähän luokitukseen kuuluvien yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin.

(257)

Esitettiin väite, jonka mukaan Kiinan aurinkosähkön tuotannonalan luottoluokitus olisi alennettava BB:stä C:hen tai sen alle, kun otetaan huomioon suurimpienkin kiinalaisten tuottajien maksukyvyttömyys ja erittäin heikot taseet.

(258)

Väite oli hylättävä, koska käytettävissä olevien tietojen mukaan aurinkosähkön tuotannonala ei ole sen heikommassa tai paremmassa tilanteessa kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Sen vuoksi katsottiin, että on asianmukaista käyttää samaa menetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(259)

Näin ollen otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille koitunut etu on laskettu kertomalla korkoprosenttien ero prosentteina jäljellä olevalla lainasummalla eli korolla, jota ei ole maksettu tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämän jälkeen edun määrä on suhteutettu asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien kokonaisliikevaihtoon tai tapauksen mukaan kokonaisviennin liikevaihtoon.

(260)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(261)

Pyyntöön sisältyi väitteitä, joiden mukaan kiinalaiset pankit antoivat suhteettomia luottolimiittejä tarkastelun kohteena olevan tuotteen kiinalaisille viejille. Tutkimuksessa vahvistettiin, että kaikki tutkimuksen kohteena olleet yritykset saivatkin kiinalaisilta pankeilta merkittävät luottolimiitit, useimmissa tapauksissa maksutta.

(262)

EC-Aircraft -paneelin raportissa vahvistettiin, että luottolimiitit, jotka ylittävät yksittäisten lainojen vaikutukset, voivat olla mahdollisia suoria varojen siirtoja WTO:n lainsäädännön mukaan – jota perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta vastaa – ja näin ollen taloudellista tukea. Paneeli katsoi, että mahdollisessa varojen siirrossa etu syntyy pelkästään siitä, että on olemassa velvollisuus suorittaa suora varojen siirto. Paneeli katsoi myös, että luottolimiitti voi itsessään ja itsestään antaa edun vastaanottajana olevalle yritykselle, ja näin se on mahdollinen varojen siirto erillään muusta suorasta varojen siirrosta yksittäisten lainojen muodossa (43).

(263)

Luottolimiittejä otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille myönsivät samat pankit kuin 3.4.1.1 jaksossa kuvattuja etuuskohtelun mukaisia tukipoliittisia lainoja. Kyseiset pankit ovat julkisia elimiä (ks. 136, 151, 166, 185 ja 186 kappale). Ne harjoittavat viranomaistehtäviä edistäessään aurinkosähkön tuotannonalan toimintaa keskushallinnon suunnitelmien mukaisesti (ks. 3.2 jakso).

(264)

Otokseen valittujen kolmen vientiä harjoittavan tuottajan kyselyvastausten perusteella niiden luottolimiitit myönnettiin maksuitta. Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tällaisiin luottolimiitteihin kohdistuu kuitenkin merkittäviä luotonvaraus- ja hallintomaksuja, joiden avulla pankit voivat kompensoida kustannuksia ja riskejä.

(265)

Etuuden määrää edustavat maksut, joita tavanomaisesti sovelletaan yrityksille myönnettäviin kaupallisiin luottolimiitteihin ja joista otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat useimmissa tapauksissa vapautettiin. Komissio käytti maksuja, joita sovellettiin ulkomaisen liikepankin yhdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle myöntämään luottolimiittiin alkuperäisessä tutkimuksessa (44). Tässä tutkimuksessa yhdelläkään otokseen valituista kolmesta yrityksestä ei ollut tällaisia luottolimiittejä. Koska maksut laskettiin yksinkertaisena prosenttiosuutena liiketoimen arvosta, alkuperäisessä tutkimuksessa käytettyä viitearvoa ei ollut tarpeen päivittää. Tässä tutkimuksessa ei myöskään ehdotettu mitään muuta viitearvoa.

(266)

Samoista syistä kuin 230–235 kappaleessa esitetään, kohtuuttomien luottolimiittien muodossa myönnetyt tuet eivät ole yleisesti saatavilla, minkä vuoksi ne ovat perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityisiä. Asianomaiset osapuolet eivät myöskään toimittaneet näyttöä siitä, että tuki riippuisi objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(267)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs vientiä harjoittava tuottaja valitti siitä, että komissio oli sisällyttänyt pankin ja yrityksen välisen yhteistyösopimuksen luetteloon luottolimiiteistä. Komissio pitää tämän sopimuksen mukaan ottamista perusteltuna, koska sillä on samat ominaisuudet kuin alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 434–438 kappaleessa kuvatuilla sopimuksilla. Ilman tällaista sopimusta viejä olisi markkinoiden kannalta heikommassa asemassa. Näin ollen sopimus tarjoaa kelpoisuuden varojen siirtoa tai rahoituspalvelujen saamista varten. Tällaisella arvokkaalla ”takuulla” on arvoa markkinoilla, ja sen ansiosta saaja on paremmassa asemassa kuin ilman sopimusta. Jos kyseessä on saman pankin kanssa samasta summasta tehty sopimus, joka katsottiin tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaksi alkuperäisessä tutkimuksessa, komissio katsoo edelleen, että sopimus on tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava.

(268)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat/tuottajien ryhmät saivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla etua luottolimiiteistä, joita annettiin maksutta tai alle markkinahintojen.

(269)

Näin ollen tällaisten luottolimiittien myöntämistä aurinkosähkön tuotannonalalle olisi pidettävä tukena.

(270)

Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittaville tuottajille koituva etuus ja tuen erityisyys, tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(271)

Luottolimiittien myöntämistä maksutta tai alle markkinahintojen pidetään rahoituspalvelun tarjoamisena riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan (perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohta). Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Edellä 225 ja 226 kappaleessa kuvattujen markkinavääristymien vuoksi rahoituspalvelun (tässä tapauksessa luottolimiitin) tarjoamisen vastikkeen riittävyyttä ei voitu määrittää suhteessa Kiinassa vallitseviin markkinaoloihin. Sen vuoksi perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaan tuensaajalle koituneeksi eduksi katsotaan kiinalaisilta pankeilta saaduista luottolimiiteistä maksetun summan ja vastaavasta kaupallisesta luottolimiitistä, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavan summan erotus. Luottolimiittejä voidaan myös pitää mahdollisena varojen siirtona perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti.

(272)

Alkuperäisessä tutkimuksessa eräs otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista oli saanut luottolimiitin pankilta, jonka päätoimipaikka sijaitsi muulla rahoitusta koskevalla toimivalta-alueella kuin Kiinassa, ja tähän luottolimiittiin sovellettiin luotonvaraus- ja järjestelymaksuja maailman rahoitusmarkkinoiden normaalikäytännön mukaisesti. Vaikka luottolimiitin myönsi kyseisen pankin kiinalainen tytäryhtiö, sen katsottiin olevan viitearvon kohtuullinen likiarvo. Myös tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa tämän järjestelmän tukimäärää laskettaessa pidettiin asianmukaisena käyttää tähän luottolimiittiin sovellettuja maksuja viitearvona perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Parempaakaan viitearvoa ei voitu määrittää, kuten 267 kappaleessa todetaan.

(273)

Viitearvona käytettyjen maksujen tasoa sovellettiin suhteessa kunkin luottolimiitin määrään, jotta saatiin tuen määrä (miinus tosiasiassa maksetut maksut). Jos luottolimiitti oli myönnetty pidemmäksi aikaa kuin vuodeksi, tuen kokonaismäärä jaettiin luottolimiitin kestoajalle ja asianmukainen määrä tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle.

(274)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(275)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Ei ole kuitenkaan mitään viitteitä siitä, että alkuperäiset vientitukiohjelmat olisi peruutettu.

(276)

Pyyntöön sisältyi väitteitä siitä, että Sinosure tarjoaa edelleen vientiluottovakuutuksia etuuskohteluun perustuvin ehdoin tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajille. Valituksen mukaan Sinosuren vientiluottovakuutus ei riitä kattamaan edes pitkän aikavälin toimia ja Sinosure toimii tappiollisessa tilanteessa pitkällä aikavälillä.

(277)

Kuten 279–283 kappaleessa todetaan, komissio pyysi tietoja kyselylomakkeessa, puutteista ilmoittavassa kirjeessä ja Kiinan viranomaisten ja Sinosuren toimitiloihin tehdyn tarkastuksen aikana, mutta Kiinan viranomaiset ja/tai Sinosure eivät toimittaneet merkittävää osaa näistä, minkä vuoksi komissio ei kyennyt todentamaan kaikkia olennaisia tekijöitä ja tietoja, joilla on selvä yhteys järjestelmään, kuten jäljempänä esitettyjä asiakirjoja ja tietoja.

(278)

Osakkuuksiin ja sisäiseen päätöksentekoprosessiin liittyvien tietojen osalta ei toimitettu uutta/tarkistettua yhtiöjärjestystä. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei esittänyt, mitä tiettyjä tietoja yhtiöjärjestyksestä ei ollut saatavilla ja miten se vaikutti komission analyysiin, ja että se oli käyttänyt yhtiöjärjestyksen vanhentunutta versiota. Komissio huomauttaa, että se perusti havaintonsa yhtiöjärjestyksen versioon, joka oli saatavilla ja jota ei kiistetty.

(279)

Toimintaa sääntelevien sisäisten sääntöjen ja riskinarviointiprosessin osalta Sinosure ei toimittanut pyydettyjä asiakirjoja (”Basic Rules for Comprehensive Risk Management China Export & Credit Insurance Corporation” ja ”Scheme for Specific Authorization of Policy-Based Export Credit Insurance Programs of China Export & Credit Insurance Corporation”), joihin viitattiin kyselyvastauksessa toimitetussa johtokunnan pöytäkirjassa. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että sen esiin tuominen, että jälkimmäistä asiakirjaa ei toimitettu, on epäloogista, koska kuten komissio huomauttaa tarkastuskäynnin aikana tehdyssä omassa asiakirjaluettelossaan, tällaista asiakirjaa ei ole olemassa Sinosuren mukaan. Komissiota kuitenkin hämmästyttää, että johtokunnan pöytäkirjassa viitataan asiakirjaan, jota ei ole olemassa. Tosiseikka on, että asiakirjaa ei toimitettu ja se sisältyy näin ollen luetteloon, jonka Kiinan viranomaiset hyväksyivät ja allekirjoittivat tarkastuskäynnin päätteeksi. Asiakirjan toimittamatta jättämisen syyt ovat ne, jotka Kiinan viranomaiset esittivät, ja ne kirjattiin asiakirja-aineistoon.

(280)

Sinosure antoi komission vilkaista nopeasti vientiluottovakuutusohjelman nojalla myönnettyihin lyhytaikaisiin luottovakuutuksiin liittyviä voitto-/tappiolukuja, mutta on syytä huomata, että komissio ei saanut tutkia asiakirjaa tarkemmin tai ottaa siitä kopiota ja että lasketun kannattavuuden tueksi ei esitetty mitään näyttöä.

(281)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset katsoivat, että komissio myöntää 280 kappaleessa tarkastelleensa voitto- ja tappiolukuja. Kiinan viranomaisten olisi myös otettava huomioon kyseisen johdanto-osan kappaleen loppuosa, jonka perusteella voidaan päätellä, että komissio ei ollut tyytyväinen esitettyihin tietoihin. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että Sinosure antoi kyselyvastauksessaan yksityiskohtaisia tietoja lyhytaikaisista vientiluottovakuutuksista, joita oli annettu aurinkosähkön tuottajille unioniin suuntautuvaa vientiä varten. Komissio huomauttaa, että esitettyjä lukuja oli mahdotonta todentaa tarkastuskäynnin aikana.

(282)

Tietoja vientiluottovakuutuksista sektorin, kymmenen suurimman vientiä harjoittavan tuottajan tai otokseen valittujen kolmen vientiä harjoittavan tuottajan mukaan ei myöskään esitetty. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitettyjä väitteitä, jotka liittyvät kymmeneen suurimpaan vientiä harjoittavaan tuottajaan, käsitellään 67 kappaleessa. Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan otokseen valittuja kolmea vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevat tiedot olivat joka tapauksessa komission saatavilla näiden tuottajien kautta, komissio huomauttaa, että Sinosuren itse olisi pitänyt toimittaa siltä pyydetyt tiedot. Sinosure ei voinut olettaa että vientiluottovakuutuksia koskevat tiedot saataisiin otokseen valituilta kolmelta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja vaikka näin olisikin, se ei voinut olettaa tietojen olevan kattavia tai oikeita. On osa tutkivan viranomaisen tehtävää kerätä tietoja eri lähteistä, ja yhteistyöstä kieltäytyminen on haitannut tätä tehtävää.

(283)

Sinosure väitti lisäksi, että yksikään otokseen valituista kolmesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei ollut ottanut vakuutusta Sinosurelta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämän väitteen havaittiin olevan virheellinen ja ristiriidassa otokseen valittujen kolmen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen kanssa.

(284)

Alkuperäisessä tutkimuksessa (45) pääteltiin, että Sinosure on julkinen elin. Kiinan viranomaiset tai Sinosure eivät toimittaneet tämän tutkimuksen aikana mitään näyttöä siitä, että tilanne olisi muuttunut. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään seikkoja, jotka olisivat kumonneet edellä esitetyn päätelmän. Sinosuren vuoden 2014 vuosikertomuksessa päinvastoin vahvistettiin alkuperäisen tutkimuksen päätelmät, sillä siinä todetaan, että Sinosure pyrki parhaan kykynsä mukaan tukemaan Kiinan kansallista politiikkaa tutkimalla uusia ideoita ja käsitteitä, parantamalla työmenetelmiä, tekemällä tuotteista ja palveluista mahdollisimman hyviä sekä tehostamalla toimiaan poliittisten tehtävien hoitamisessa ja että sillä on tehtävä politiikkaa tukevana laitoksena. Näin ollen alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyt päätelmät pätevät edelleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja ne vahvistetaan.

(285)

Oikeusperusta on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli kauppaministeriön ja Sinosuren vuonna 2004 yhdessä antama ilmoitus kaupan edistämisstrategian täytäntöönpanosta tieteen ja teknologian avulla hyödyntämällä vientiluottovakuutusta (Shang Ji Fa[2004] nro 368); uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden vientiluettelo vuodelta 2006; nk. 840-suunnitelma, joka sisältyy 27 päivänä toukokuuta 2009 annettuun valtioneuvoston ilmoitukseen; nk. 421-suunnitelma, joka sisältyy 22 päivänä kesäkuuta 2009 kauppa- ja valtiovarainministeriön yhdessä antamaan ilmoitukseen suurten laitteistosarjojen vientirahoitusvakuutusta koskevien erityisjärjestelyjen täytäntöönpanosta; valtioneuvoston antama ilmoitus strategisen päätöksen kohteena olevien uusien tuotannonalojen vauhdittamisen edistämisestä ja kehittämisestä (Guo Fa [2010] No. 32, 18.10.2010) ja sen täytäntöönpano-ohjeet (Guo Fa [2011] No. 310, 21.10.2011).

(286)

Koska Sinosure on julkinen elin, jolle on annettu viranomaisten toimivaltaa ja joka panee valtion lakeja ja suunnitelmia täytäntöön, vientiluottovakuutuksen tarjoaminen tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajille on rahoitustukea, jota annetaan mahdollisen suoran valtion varojen siirron muodossa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(287)

Jotkin paikallisviranomaiset myönsivät alennuksen osasta vakuutusmaksua, jonka vientiä harjoittavat tuottajat maksoivat Sinosurelle. Tässä alennuksessa vakuutusmaksun osasta on kyse varojen suorasta siirrosta avustuksen myöntämisen muodossa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(288)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja 6 artiklan c alakohdassa tarkoitettua etua on saatu sikäli, että Sinosure tarjoaa vientiluottovakuutusturvan suotuisammin ehdoin kuin vastaanottaja yleensä saisi markkinoilla tai se tarjoaa vakuutusturvaa, jota ei muutoin olisi lainkaan saatavilla markkinoilla. Vientiä harjoittavien tuottajien 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti saama lisäetu on käteisalennus, jonka joidenkin vientiä harjoittavien tuottajien sijoittautumispaikan paikallisviranomaiset myönsivät Sinosurelle maksetun vakuutusmaksun osasta.

(289)

Etuuden esiintymisen osalta komissio tarkasteli, missä määrin Sinosuren vakuutusmaksut kattavat lyhytaikaisen vientiluottovakuutuksen kustannukset. Kuten (280) kappaleessa selitetään, Sinosure toimitti vuosilta 2011–2015 kannattavuutta koskevan analyysin, jonka mukaan Sinosuren toiminta oli kannattavaa tällä kaudella kokonaisuudessaan mutta sille aiheutui tappioita vuonna 2015. Komissio huomauttaa ensinnäkin, että asiakirjaa, joka väitteen mukaan oli peräisin varainhoidosta vastaavasta osastosta, voitiin tarkastella vain pikaisesti, eikä sitä saanut kopioida/printata eikä sisällyttää näyttöaineistoon. Raporttiin sisältyvät tiedot voitiin tarkastaa vain osittain, koska esitetyn näytön perusteella ei voitu tehdä asianmukaista vertailua Sinosuren vuoden 2014 vuosikertomukseen sisältyviin tietoihin nähden. Sen vuoksi komissio ei ole tyytyväinen toimitettuihin tietoihin.

(290)

Sinosure esitti lisäksi väitteen WTO:n SCM-sopimuksen liitteessä 1 olevan j kohdan perusteella, jossa pidetään kiellettynä vientitukena sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti vientivakuutusohjelmien tarjoamista maksuilla, jotka eivät riitä kattamaan pitkällä aikavälillä ohjelmien toimintakustannuksia ja tappioita. Kyselyvastauksessaan Sinosure esitti vain viiden viime vuoden aikana kertyneet voitot ja päätteli, että koska se saavutti voittoa kaiken kaikkiaan tällä jaksolla, vientiluottovakuutuksen tarjoaminen vientiä harjoittaville tuottajille ei ollut WTO:n SCM-sopimuksessa tarkoitettua tukea. Tältä osin on huomattava, että toimitettujen tietojen – eli viiden vuoden kauden kannattavuuteen liittyvän kumuloidun luvun – perusteella komissio ei pysty tekemään merkityksellisiä päätelmiä.

(291)

Koska saatavilla ei ollut luotettavia ja todennettavissa olevia tietoja, jotka vaaditaan, jotta voidaan tehdä ohjelman analyysi WTO:n SCM-sopimuksen liitteessä 1 olevan j kohdan mukaisesti, komission oli tehtävä päätelmänsä asiakirja-aineistoon sisältyvän näytön perusteella. Komissio käytti tässä tarkastuskäynnin aikana saatua vuoden 2014 vuosikertomusta. Asiakirjan tarkastelussa kävi ilmi, että Sinosuren vientiluottovakuutuksiin liittyvä toiminta olisi ollut tappiollista vuosina 2013 ja 2014, ellei tileille olisi kirjattu joitakin muita kuin operationaalisia tuloja. Tällaiset muut kuin operationaaliset tulot eivät liity Sinosuren normaaliin toimintaan, ja ne olisi näin ollen jätettävä pois laitoksen kannattavuuden analyysistä. Tilanne on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(292)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission arvioinnin, jonka mukaan Sinosuren koko vientiluottovakuutuksiin liittyvä toiminta on tappiollista, ja kiistivät komission käyttämän laskentamenetelmän viittaamalla 27 päivänä syyskuuta 2013 esittämiinsä huomautuksiin. Kyseisiä huomautuksia käsiteltiin jo alkuperäisen asetuksen 3.5.3 jaksossa, jossa ne hylättiin.

(293)

Niiden selitysten lisäksi, jotka esitetään 280, 289 ja 290 kappaleessa ja vahvistetaan alkuperäisessä tutkimuksessa, voidaan todeta, että kyselyvastauksessa toimitetun väitetysti vanhentuneen yhtiöjärjestyksen 11 §:n mukaan yrityksen on toimittava kannattavuusrajalla. Toisin sanoen Sinosure ei pyri maksimoimaan voittojaan vaan pyrkii vain kannattavuusrajalle tehtävässään Kiinan ainoana virallisena vientiluottovakuuttajana. Kuten edellä selitettiin, asiakirja-aineistosta kävi ilmi, että Sinosuren oikeudellinen ja poliittinen toimintaympäristö edellyttää yrityksen panevan täytäntöön valtion politiikkaa ja suunnitelmia julkista politiikkaa koskevan toimivaltansa mukaisesti. Vientiä harjoittavat tuottajat kuuluvat niihin valikoituihin tuotannonaloihin ja yrityksiin, joita valtio erityisesti tukee, ja ne ovat saaneet Sinosuren tarjoamia vientiluottovakuutuksia etuuskohteluun perustuvin hinnoin. Näin ollen Sinosure tarjoaa rajoittamattoman vakuutusturvan aurinkosähkösektorille, eivätkä sen alhaiset vakuutusmaksut heijasta todellisia riskejä, joita aiheutuu viejien vakuuttamisesta tällä sektorilla. Kaikkien näiden asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen perusteella voidaan jo päätellä, että Sinosuren veloittamat vakuutusmaksut eivät ole riittäviä kattamaan sen toimintaa pitkällä aikavälillä.

(294)

On myös syytä muistaa, että jo alkuperäisessä tutkimuksessa tehtiin samansuuntaisia päätelmiä (46). Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tämän tutkimuksen aikana mitään näyttöä siitä, että tilanne olisi muuttunut. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään seikkoja, jotka olisivat kumonneet edellä esitetyn päätelmän.

(295)

Koska Sinosuren vientiluottovakuutusohjelma on siis edelleen tappiollinen, etuuden esiintyminen määritellään vertaamalla vientiä harjoittavien tuottajien maksamia maksuja markkinoilla maksettaviin maksuihin.

(296)

Sinosure väitti, että Kiinan markkinoilla on neljä muutakin yritystä, jotka tarjoavat tällaisia palveluja. Niiden markkinaosuudesta ei kuitenkaan toimitettu mitään tietoja. Sinosure on joka tapauksessa ainoa virallinen vientiluottovakuuttaja, ja sillä on hallitseva asema Kiinan markkinoilla. Kiinassa ei ole näin ollen kaupallista viitearvoa tällaisille välineille, ja kun otetaan huomioon Kiinan rahoitusmarkkinoiden vääristyminen valtion toimintaan puuttumisen vuoksi, on asianmukaista käyttää Kiinan ulkopuolista viitearvoa.

(297)

Nämä tuet ovat riippuvaisia vientituloksesta perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska niitä ei voi saada ilman vientiä. Ne ovat myös erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska niitä myönnetään vain tietyille yrityksille. Koska tilanne ei ole tältä osin muuttunut, viitataan alkuperäisen asetuksen 246 ja 247 kappaleeseen, joissa pääteltiin, että Sinosuren ja/tai paikallisviranomaisten myöntämät etuudet tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajille ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Koska ei myöskään ollut mitään näyttöä siitä, että tuki riippuisi objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, etuus on erityistä myös tältä osin.

(298)

Toisin kuin Kiinan viranomaiset ja yksi vientiä harjoittava tuottaja väittivät päätelmien ilmoittamisen jälkeen, yritysten toimittamia tietoja maksetuista vakuutusmaksuista ei jätetty huomiotta. Niitä ei kuitenkaan lopulta käytetty 302 ja 303 kappaleessa kuvatuissa laskelmissa, koska komissio päätyi käyttämään käytettävissä olevia tietoja.

(299)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että otokseen valitut kolme vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää saivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla etua Sinosuren tarjoamasta vientiluottovakuutuksesta.

(300)

Sinosuren aurinkosähkön tuotannonalalle tarjoamaa vientiluottovakuutusta on pidettävä tukena, koska vakuutusmaksut ovat alle markkinahintojen.

(301)

Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittaville tuottajille koituva etuus ja tuen erityisyys, tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(302)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etuuden laskeminen vastaa tilannetta, jossa on kyse lainan vakuuksista. Perusasetuksen 6 artiklan c alakohdan mukaan tuensaajalle koituneeksi eduksi katsotaan Sinosuren tarjoamasta lyhytaikaisesta vakuutuksesta yrityksen maksaman vakuutusmaksun määrän ja vastaavasta vientiluottovakuutuksesta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavan vakuutusmaksun määrän erotus.

(303)

Kuten 277–283 kappaleessa todetaan, komissio ei kyennyt tarkastamaan useita seikkoja vientiluottovakuutusturvasta, jonka Sinosure tarjosi otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, suurimmille vientiä harjoittaville tuottajille tai asianomaiselle sektorille. Koska Kiinan viranomaiset ja Sinosure eivät toimineet yhteistyössä, komission oli käytettävä käytettävissä olevia tietoja edunsaajille koituneen etuuden laskemiseksi. Tässä yhteydessä pidettiin asianmukaisena käyttää etuusprosentteja, jotka todettiin alkuperäisessä tutkimuksessa. Tässä tarkastelussa otokseen valittuihin yrityksiin, jotka sisältyivät otokseen alkuperäisessä tutkimuksessa, sovelletaan alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettua etuusprosenttia. Alkuperäisesssä tutkimuksessa otokseen kuulumattoman ryhmän etuusprosentti on alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden yritysten painotettu keskiarvo.

(304)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(305)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia näistä ohjelmista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Ei ole kuitenkaan mitään viitteitä siitä, että alkuperäiset tukiohjelmat olisi peruutettu.

(306)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, että aurinkosähkösektorin tuottajat saivat tukia Golden Sun -demonstrointiohjelmasta.

(307)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan tiettyjä asiakirjoja, joista useimmat liittyivät Golden Sun -ohjelman budjettitavoitteisiin. Kyselyvastauksessaan Kiinan viranomaiset väittivät, etteivät ne pysty yksilöimään pyydettyjä asiakirjoja komission esittämissä kysymyksissä olevien puutteellisten tietojen vuoksi. Kun komissio esitti saman kysymyksen (joka sisälsi samat tiedot kuin kyselylomakkeessa eli pyydettyjen asiakirjojen nimet) tarkastuskäynnillä, Kiinan viranomaiset kuitenkin väittivät, että nämä asiakirjat ovat luottamuksellisia ja että viranomaisten on tarkistettava, voidaanko nämä asiakirjat luovuttaa komissiolle. Komissio ei ymmärrä, miksi puuttuvia asiakirjoja olisi pidettävä luottamuksellisina eikä niitä voitaisi toimittaa tukien vastaisen tutkimuksen yhteydessä, jossa tutkivaa viranomaista sitovat tiukat salassapitosäännöt. Kiinan viranomaiset eivät palanneet asiaan useista tarkastuskäynnin aikana esitetyistä muistutuksista huolimatta, eikä asiakirjoja koskaan toimitettu komissiolle, kuten ei alkuperäisessä tutkimuksessakaan.

(308)

Kiinan viranomaiset totesivat lisäksi kyselyvastauksessaan, että yksikään otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ei ollut saanut etua tästä ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska ohjelma ei ole suunnattu tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajille. Tämä on kuitenkin ristiriidassa otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen kanssa. Kiinan viranomaiset mukauttivat kyselyvastaustaan tarkastuskäynnin aikana ja myönsivät maksujen mahdollisuuden, vaikka ohjelma oli väitetysti lakkautettu ja muutettu syöttötariffiohjelmaksi. Kiinan viranomaiset toimittivat väitteensä tueksi valtioneuvoston lausunnon vuodelta 2013. Komissio huomauttaa, että Kiinan viranomaiset eivät ilmoittaneet kyselyvastauksessaan ohjelman muuttamisesta eivätkä toimittaneet tästä mitään näyttöä. Komissio huomauttaa myös, että tarkastuskäynnin aikana toimitettu asiakirja ei käsittele tätä ohjelmaa tai sen väitettyä korvaamista toisella ohjelmalla.

(309)

Koska Kiinan viranomaiset kieltäytyivät yhteistyöstä, komissio ei pystynyt tarkastamaan kaikkia seikkoja Golden Sun -ohjelmasta ja etenkään eduista, joita tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajat ja koko aurinkosähkön tuotannonala tosiasiallisesti saivat. Kiinan viranomaiset eivät myöskään toimittaneet kaikkia pyydettyjä asiaan liittyviä asiakirjoja, etenkään Golden Sun -maksuja koskevia budjettiasiakirjoja, jotka kauppaministeriö oli antanut.

(310)

Komissio huomauttaa vielä, että Kiinan viranomaisilta oli pyydetty tietoja tuottajien saamista etuuksista, mutta vaikka Kiinan viranomaisilla oli nämä tiedot, ne vain vastasivat, että etuuksia ei saatu.

(311)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, keskeisen oikeusperustan muodostavat seuraavat: 16 päivänä heinäkuuta 2009 annettu ilmoitus Golden Sun -demonstrointiohjelman täytäntöönpanosta ja liitteenä oleva Golden Sun -demonstrointiohjelman rahaston hallinnoinnin rahoitusapua koskevat väliaikaiset toimenpiteet (asiakirja CaiJian nro 397 [2009]), jonka ovat antaneet valtiovarainministeriö, tiedeministeriö ja kansallinen energialautakunta; yleiskirje Golden Sun -demonstrointiohjelman menestyksekästä täytäntöönpanoa varten (asiakirja nro 718 [2009]); yleiskirje Golden Sun -demonstrointiohjelman menestyksekästä toteutusta varten vuonna 2010 (asiakirja nro 622 [2010]); valtiovarainministeriön yleiskirje Golden Sun -demonstrointiohjelmien rakennuskustannusten rahoitustuen budjettikohtia koskevista ohjeista vuonna 2010 (asiakirja nro 965 [2010], 2.12.2010); Hebein varainhoito-osaston yleiskirje Golden Sun demonstrointiohjelmille vuonna 2011 osoitetun verotuen budjettitavoitteiden jakautumisesta (JCJ-asiakirja nro 336, 1.9.2011); Hengshuin kunnan rahoitusviraston yleiskirje Golden Sun demonstrointiohjelmille vuonna 2011 osoitetun verotuen budjettitavoitteiden jakautumisesta (HCJ-asiakirja nro 135, 8.11.2011).

(312)

Kiinan viranomaiset toistivat, kuten alkuperäisessä tutkimuksessakin, että tätä avustusohjelmaa ei ole suunnattu tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajille vaan aurinkosähkön tuotantoon liittyville hankkeille. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että pyynnön esittäjä ei ollut toimittanut näyttöä, joka osoittaisi, että tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajille olisi koitunut mitään etua tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(313)

Tässä tutkimuksessa mikään asiakirja-aineistossa ei voi muuttaa alkuperäisen asetuksen 271–282 kappaleessa komission esittämiä päätelmiä, joiden mukaan ohjelmasta myönnetyt avustukset liittyvät suoraan tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen, koska avustuskelpoisiin ”jaeltuihin aurinkosähköjärjestelmiin” kuuluu nimenomaisesti moduulien ja kennojen toimittaminen hankkeiden merkittävänä osana, minkä vuoksi valtion myöntämän etuuden ja tarkasteltavana olevan tuotteen välillä on suora ja erottamaton yhteys.

(314)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, Golden Sun -ohjelmasta annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea Kiinan viranomaisten varojen siirron muodossa tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajille.

(315)

Komissio määritti myös, että tämä tukijärjestelmä on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(316)

Golden Sun -ohjelma on edelleen avustuksen muodossa maksettava erityistuki. Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut viejät saivat etua tästä tuesta.

(317)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(318)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Golden Sun -demonstrointiohjelman osalta esittämissään huomautuksissa Kiinan viranomaiset toistivat jo esiin ottamiaan seikkoja. Koska näitä seikkoja käsitellään jo edellä, lisähuomautuksia ei ole tarpeen esittää. Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että komissio ei ollut vahvistanut erityisyyttä tämän järjestelmän osalta.

(319)

Koska Golden Sun -ohjelmasta myönnetään avustuksia vain kiinalaisille tuottajille uusiutuvan energian sektorilla, tästä seuraa, että avustusten erityisyys on selvästi vahvistettu WTO:n vaatimusten mukaisesti.

(320)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että ne olivat toimittaneet näyttöä järjestelmän lakkauttamisesta. Koska nämä avustukset oli kirjattu otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tuloennakkotilille, niistä kuitenkin koituu etua vielä monina tulevina vuosina. Tämä tarkoittaa sitä, että tukien kannalta on harhaanjohtavaa väittää, että järjestelmä olisi lakkautettu. Käytännössä ohjelmaan ei hyväksytä uusia edunsaajia, mutta jo sisällytettyjen aurinkosähkölaitosten pitkän iän vuoksi etuutta koituu edelleen. Sen vuoksi myös nämä väitteet hylättiin.

(321)

Pyynnössään pyynnön esittäjä toimitti näyttöä, jonka mukaan kannustettavat tuotannonalat Kiinassa saattavat saada erilaisia kertaluonteisia tai toistuvia avustuksia eri viranomaistasoilta eli paikallis-, alue- ja keskushallinnon tasolta.

(322)

Tässä tutkimuksessa todettiinkin, että otokseen valitut kolme yritystä saivat merkittäviä kertaluonteisia tai toistuvia avustuksia eri viranomaistasoilta, minkä tuloksena niille koitui etuutta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Otokseen valitut yritykset olivat ilmoittaneet joistakin näistä kyselyvastauksissaan, mutta tarkastuskäynnin aikana todettiin useita muita. Mitään niistä ei ilmoitettu Kiinan viranomaisten kyselyvastauksessa, vaikka tällaisista pyydettiin ilmoittamaan.

(323)

Avustuksia antoivat yrityksille keskus-, provinssi-, kaupunki-, maakunta- tai aluetason viranomaiset, ja vaikuttaa siltä, että kaikki avustukset on erityisesti suunnattu otokseen valituille yrityksille tai ne ovat erityisiä sijainnin tai tuotannonalan tyypin perusteella. Tarkkaa lainsäädäntöä, jonka perusteella nämä etuudet myönnettiin – jos niille edes oli mitään oikeusperustaa – ei ilmoitettu, vaikkakin komissiolle toimitettiin joissakin tapauksissa kopio jonkin viranomaisen antamasta asiakirjasta, joka oli avustuksen liitteenä, jäljempänä ’ilmoitus’.

(324)

Kun otetaan huomioon pyyntöön sisältyneiden ja/tai otokseen valittujen yritysten kirjanpidosta löytyneiden avustusten suuri määrä, tässä asetuksessa esitetään vain tiivistelmä keskeisistä havainnoista. Otokseen valitut kolme yritystä toimittivat alun perin näyttöä lukuisten avustusten olemassaolosta ja siitä, että Kiinan viranomaiset eri tasoilla olivat myöntäneet niitä. Useista muista avustuksista ei saatu tietoa otokseen valituilta yrityksiltä vaan ne yksilöitiin tarkastuskäynnillä.

(325)

Yksi otokseen valituista yrityksistä sai yli 130 tällaista avustusta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Useat niistä olivat myöntäneet kaupunki-, alue- tai provinssitason viranomaiset. Suurin avustus oli yli 7 miljoonaa CNY ja se myönnettiin Trinity-järjestelmästä, joka on kunnallinen rahasto teollisuusyritysten uudistamisen ja päivittämisen edistämiseksi. Muita avustuksia myönnettiin esimerkiksi patenttirahastojen, tiede- ja teknologiarahastojen ja -palkintojen, liiketoiminnan kehittämisrahastojen, teollisuusyritysten päivittämiseen ja uudistamiseen tarkoitettujen rahastojen, perusinfrastruktuuriin tarkoitettujen avustusten, aluetasolla tarjottujen tukirahastojen, uuden ja puhtaan energian kehittämiseen tarkoitettujen rahastojen ja maaverojen alennusten muodossa. Lisäksi yritys sai aluetason viranomaisten myöntämiä avustuksia myös vientiluottovakuutukseen.

(326)

Myös toinen otokseen valittu yritys sai tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla viranomaisilta merkittäviä avustuksia, joista jotkin liittyivät siihen kehittämisalueeseen, jolla yritys sijaitsi (yli 13 miljoonaa CNY). Muut avustukset liittyivät tiede- ja teknologiamenoihin sekä uusiutuvan energian ja/tai uusiutuvaan energiaan liittyvän teollisuuden ja tietojen kehittämiseen (esim. ”3 Famous” -avustukset). Myös maankäyttöoikeuksien hankkimiseen liittyviä avustuksia todettiin tarkastuskäynnillä.

(327)

Yksi otokseen valittu yritys sai ryhmänä erilaisia avustuksia, joiden arvo oli yhteensä yli 29 miljoonaa CNY. Se sai esimerkiksi avustuksia uuden energian kehittämiseen tai avainteknologian uudistamishankkeisiin taikka avustuksia, jotka liittyivät siihen kehittämisalueeseen, jolla yritys sijaitsi.

(328)

Otokseen valittujen yritysten saamista avustuksista kerätyn näytön perusteella ja muiden tietojen puuttuessa komissio katsoo, että nämä avustukset ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea, ja koska varoja siirrettiin Kiinan viranomaisilta avustusten muodossa tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajille, kyseessä on etuus.

(329)

Avustukset ovat myös erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska niiden myöntäminen on rajoitettu tietyille yrityksille tai tiettyihin hankkeisiin tietyillä alueilla ja/tai aurinkosähkön tuotannonalalla. Avustukset eivät täytä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ei-erityisyyttä koskevia vaatimuksia, koska yritysten avustuskelpoisuusedellytykset ja varsinaiset kriteerit, joiden perustella yritykset valitaan, eivät ole avoimia, objektiivisia eikä niitä sovelleta automaattisesti. Ei ole myöskään mitään näyttöä siitä, että avustukset kuuluisivat johonkin laajempaan tukiohjelmaan.

(330)

Yritykset antoivat kaikissa tapauksissa tietoa avustuksen määrästä ja avustuksen myöntäjästä. Asianomaiset yritykset myös useimmiten kirjasivat tämän tulon kohtaan ”tukitulot” kirjanpitoonsa, jonka tarkastivat riippumattomat tilintarkastajat. Tätä on pidetty positiivisena näyttönä tuesta, josta koitui tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava etuus.

(331)

Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään näistä avustuksista saatua etuutta koskevat laskelmat; etuutena pidetään summaa, joka saatiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tai joka varattiin tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle, kun asianomainen yritys teki summaa koskevan poiston.

(332)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ja yksi vientiä harjoittava tuottaja esittivät huomautuksia ”muista avustuksista”. Niiden mukaan komissio ei esittänyt riittävän tarkkoja tietoja, jotta olisi voitu perustella tukitoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien järjestelmien esiintyminen.

(333)

On kuitenkin tuotava esiin, että komissiolle toimitettiin hyvin vähän tietoja näistä järjestelmistä kyselyvastauksissa. Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät myöskään kiistä komission laskemia summia, jotka on ilmoitettu asianomaisille osapuolille. Ne eivät myöskään kiistä sitä, että avustukset saatiin Kiinan viranomaisilta.

(334)

Ottaen huomioon Kiinan viranomaisten yhteistyöstä kieltäytymisen komissio katsoi, että oli järkevää yrittää määrittää tällaisten avustusten esiintyminen tarkastuskäynnin aikana. Tarkastuksessa saadut tiedot avustusten määrästä ja kokonaisarvosta erosivat merkittävästi niistä, jotka Kiinan viranomaiset ilmoittivat kyselyvastauksessaan. Komissio päätti, että tarkastuskäynnillä saadut tiedot ovat kohtuullinen indikaattori tuen tasosta. Komissio ei ole samaa mieltä siitä, ettei lähestymistavalla voitaisi perustella tukitoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien järjestelmien esiintymistä. Koska kyseisillä avustuksilla on yhteisiä ominaisuuksia, viranomaistaho myöntää ne eivätkä ne ole osa tukijärjestelmää vaan yksittäisiä avustuksia, komissio voi arvioida ne yhdessä, kuten 324–327 kappaleessa kuvataan. Näin ollen hylätään väite, jonka mukaan komissio ei perustellut tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien järjestelmien olemassaoloa tai esittänyt positiivista näyttöä niistä.

(335)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(336)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(337)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, että tutkimus- ja kehitysmenojen (T&K) verovähennykset FIE-yrityksille antoivat FIE-yrityksille oikeuden T&K-toimien etuuskohtelun mukaiseen verotukseen niin, että verovähennys on 150 prosenttia, kun T&K-menoissa saavutetaan tietty raja. Lisäksi todettiin, että tämä FIE-yritysten etuuskohteluun perustuva T&K-menojen verovähennysohjelma on korvattu vuonna 2008 erityisohjelmalla, josta käytetään nimitystä ”T&K-menojen verovähennysohjelma” (nimestä on siis poistettu FIE-yritykset).

(338)

Kiinan viranomaiset kiistivät sen, että T&K-menojen verovähennysohjelma FIE-yrityksille olisi korvattu vuonna 2008 toisella ohjelmalla, koska näillä kahdella ohjelmalla on eri tukikelpoisuuskriteerit. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että T&K-menojen verovähennysohjelma ei ole erityinen eikä siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava.

(339)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin alustavasti, että korvaavan ohjelman (T&K-menojen verovähennysohjelma) oikeusperustana ovat yritystuloverolain 30(1) §, yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 93 ja 95 §, uuden ja huipputeknologian alan yritysten määrittämistä koskevat hallinnolliset toimenpiteet (Guo Ke Fa Huo [2008] nro 172) sekä valtion verohallinnon ilmoitus uuden ja huipputeknologian alan yritysten yritystuloveron maksuun liittyvistä seikoista (Guo Shui Han [2008] nro 985). Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että nämä oikeusperustat eivät liity asiaan, lukuun ottamatta yritystuloverolain 30(1) §:ää ja yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 95 §:ää.

(340)

Tässä tutkimuksessa katsottiin, että myös seuraavat asiakirjat muodostavat osan oikeusperustaa: yritysten T&K-menojen verovähennyksiä koskevat hallinnolliset toimenpiteet (Guo Shui Fa [2008] nro 116) sekä valtiovarainministeriön ja valtion verohallinnon yhteinen yleiskirje T&K-menojen supervähennykseen liittyvästä politiikasta (2013/70). Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että yritysten T&K-menojen verovähennyksiä koskevien hallinnollisten toimenpiteiden (Guo Shui Fa [2008] nro 116) voimassaolo oli päättynyt 1 päivänä tammikuuta 2016 eli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen.

(341)

Kyseisen 95 §:n mukaan 30 §:n 1 momentissa mainittu T&K-menojen 50 prosentin lisävähennys myönnetään tällaisista menoista uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden osalta, jotta niihin voidaan soveltaa kuoletusta, joka on 150 prosenttia aineettomien hyödykkeiden kustannuksista.

(342)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että asiaan liittyvät säännökset osoittavat, että järjestelmästä myönnetään etuutta, joka on rajoitettu tiettyihin yrityksiin yritysten T&K-menojen verovähennyksiä koskevien hallinnollisten toimenpiteiden (Guo Shui Fa [2008] nro 116) 4 §:n nojalla, jonka mukaan tukikelpoisia yrityksiä ovat ne, jotka harjoittavat tutkimus- ja kehittämistoimintaa, joka on lueteltu kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission, tiede- ja teknologiaministeriön, kauppaministeriön ja teollis- ja tekijänoikeuksien kansallisen viraston antamissa huipputeknologian alan teollisen kehittämisen prioriteettialoja koskevissa suuntaviivoissa (Guidance on the ”Priority Areas for High-Tech Industrialization Priority Development” [2007] nro 6). Yksi tässä asiakirjassa luetelluista prioriteettialoista on aurinkoenergia (47).

(343)

Näiden yritysten T&K-menojen on täytynyt syntyä uuden teknologian, uusien tuotteiden ja uusien taitojen kehittämisestä. Tukikelpoiset yritykset voivat vähentää ylimääräiset 50 prosenttia T&K-menoistaan tuloverotuksessaan. Tukikelpoisilla yrityksillä on oikeus tehdä myös aineettomista T&K-hyödykkeistä syntyneistä tosiasiallisista kustannuksistaan 150 prosentin vähennys.

(344)

Järjestelmästä etua saavien yritysten on täytettävä veroilmoitus ja sen liitteet. Etuuden täsmällinen määrä sisältyy veroilmoitukseen.

(345)

Otokseen valitut kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa – Chint, Jinko ja Trina – saivat etuuksia järjestelmästä.

(346)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ja yksi vientiä harjoittava tuottaja kiistivät järjestelmän erityisyyden sillä perusteella, että kaikilla yrityksillä Kiinassa on oikeus 150 prosentin lisävähennykseen. Kiinan viranomaiset lisäsivät, että Kanadan viranomaiset eivät havainneet erityisyyttä järjestelmän osalta Kiinasta peräisin olevien seinämoduulien tapauksessa ja lainasivat WTO:n paneelin päätöstä asiassa ”US–Aircraft”. Kiinan viranomaiset korostivat, että kyseisessä asiassa paneelin mukaan T&K-rahoituksen rajaaminen ”korkeariskiseen, suurituottoiseen, uuteen ja mahdollistavaan teknologiaan” ei muodosta riittävän suppeaa yritysten tai tuotannonalojen ryhmää SCM-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Kiinan viranomaisten mukaan komissio oli todennut virheellisesti, että ohjelman tukikelpoisuuskriteerit perustuvat siihen, että yritys on uuden ja huipputeknologian alan yritys, ja että unionin yleinen tuomioistuin katsoi joka tapauksessa asiassa T-586/14 (Xinyi PV products v. komissio), että jos yritys luokitellaan uuden ja huipputeknologian alan yritykseksi, se täyttää objektiivisen edellytyksen veroetuuden myöntämiseksi.

(347)

Edellä esitetyt väitteet hylättiin. Se, että muut yritykset voivat saada vastaavia tukia toisen oikeusperustan nojalla, ei tarkoita sitä, että järjestelmä ei olisi oikeudellisesti erityinen ja koskisi vain rajattua yritysten ryhmää. Vaikka myönnettäisiinkin, että periaatteessa kaikki yritykset voisivat saada 150 prosentin lisävähennyksen, tässä tapauksessa otokseen valitut yritykset saivat etua vähennyksestä siksi, että ne pystyivät rastittamaan veroilmoituksessaan tietyn ruudun, joka liittyi niiden sertifiointiin uuden ja huipputeknologian alan yritykseksi, mikä on paljon keveämpi menettely kuin vaihtoehtoinen menettely. Mitä tulee tuomioon asiassa T-586/14 (Xinyi PV products v. komissio), se koskee markkinatalouskohtelua eikä tuen erityisyyttä. Mikään osapuoli ei toimittanut kopiota päätöksestä, jonka mukaan Kanadan viranomaiset eivät todenneet erityisyyttä tämän järjestelmän osalta.

(348)

Järjestelmässä on kyse perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisesta tuesta valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(349)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan järjestelmän soveltaminen vain tiettyihin yrityksiin, joille aiheutuu tiettyjä T&K-menoja.

(350)

Näin ollen ja kuten vahvistettiin alkuperäisessä tutkimuksessa, tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(351)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään normaalin veroprosentin mukaisesti maksettavan kokonaisveron määrää sen jälkeen, kun siitä on vähennetty määrä, joka maksettiin hyväksyttyjen hankkeiden todellisiin T&K-menoihin sovelletun ylimääräisen 50 prosentin alennuksen mukaan. Tasoitustoimenpiteiden alaiset määrät perustuvat yritysten vuoden 2015 veroilmoituksessa olleisiin lukuihin. Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tämän sijaan olisi pitänyt käyttää tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson verotietoja. Tämä väite hylättiin. Ottaen huomioon alkuperäisen asetuksen 459 kappaleen komissio vahvistaa, että on tärkeää, että etuuden laskeminen perustuu tietyn verovuoden lopullisiin auditoituihin veroilmoituksiin. Komissio toteaa vielä, että vuoden 2015 veroilmoituksen lopullinen tekeminen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tekee ilmoituksessa esitetyistä etuuksista lopullisia, mikä edelleen vahvistaa tämän lähestymistavan oikeellisuutta. Komissio ei voi perustaa laskelmiaan neljännesvuosittaisiin veroilmoituksiin, koska näissä ilmoituksissa näkyy alustava tilanne ilmoituksen tekohetkellä eikä siinä määritelmällisesti oteta huomioon verovuoden lopullista konsolidoitua tilannetta. Näiden ilmoitusten tarkoituksena on varmistaa maksuvalmius valtiolle siinä tapauksessa, että veroja on maksettava, mutta niistä käy ilmi vain osittainen tilanne ilmoituksen tekohetkellä. Lisäksi vuoden 2015 veroilmoitus kattaa kolmen neljännestä tarkastelua koskevasta tutkimusajanjaksosta, minkä vuoksi se on merkityksellisin käytettävissä oleva vuotuinen veroilmoitus.

(352)

Tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(353)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(354)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, että ohjelmassa sovelletaan 15 prosentin alennettua tuloveroa normaalin 25 prosentin sijaan yrityksiin, jotka on tunnustettu uuden ja huipputeknologian alan yrityksiksi. Tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa ei ole havaittu mitään muutoksia tähän.

(355)

Ohjelman oikeusperustana ovat yritystuloverolain 28(2) § yhdessä uuden ja huipputeknologian alan yritysten määrittämistä koskevien hallinnollisten toimenpiteiden kanssa (Guo Ke Fa Huo [2008] nro 172) sekä yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 93 § ja valtion verohallinnon ilmoitus uuden ja huipputeknologian alan yritysten yritystuloveron maksuun liittyvistä seikoista (Guo Shui Han [2008] nro 985), tiede- ja teknologiaministeriön, valtiovarainministeriön ja valtion verohallinnon ilmoitus huipputeknologiayritysten tunnustamisen hallintoon liittyvistä suuntaviivoista (Guo Ke Fa Huo [2008] nro 362), valtion verohallinnon ilmoitus huipputeknologiayritysten yritystuloveron etuuskohtelun täytäntöönpanoon liittyvistä seikoista (Guo Shui Han [2009] nro 203), valtion verohallinnon ilmoitus huipputeknologiayritysten yritystuloveron ennakkomaksusta tukikelpoisuuden tarkastelukaudella ([2011] nro 4) ja valtiovarainministeriön ja valtion verohallinnon ilmoitus huipputeknologiayritysten ulkomaantuloihin sovellettavaa veroastetta ja -hyvityksiä koskevista seikoista ([2011] nro 47).

(356)

Alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, että järjestelmää sovelletaan tunnustettuihin uuden ja huipputeknologian alan yrityksiin, jotka tarvitsevat tukea valtiolta. Yrityksillä on oltava keskeistä riippumatonta henkistä omaisuutta, ja niiden on täytettävä joukko vaatimuksia: i) nidien tuotteet kuuluvat keskeistä valtion tukea saavien huipputeknologian alan tuotteiden piiriin; ii) T&K-menot yhteensä muodostavat tietyn osuuden kokonaismyyntitulosta; iii) uuden ja huipputeknologian tuotteista saatavat tulot muodostavat tietyn osuuden kokonaismyyntitulosta; iv) T&K-toimintaan osallistuva henkilöstö muodostaa tietyn osuuden koko henkilöstöstä; v) muut uuden ja huipputeknologian alan yrityksiä koskevissa vuoden 2008 hallinnollisissa toimenpiteissä asetetut vaatimukset täyttyvät.

(357)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät järjestelmän erityisyyden seuraavilla perusteilla: 1) edeltävässä kappaleessa esitetyt kriteerit ovat objektiivisia, kun otetaan huomioon yleisen tuomioistuimen asiassa T-586/14 (Xinyi PV products v. komissio) esittämät seikat, 2) kaikkiin kriteerit täyttäviin yrityksiin sovelletaan automaattisesti 15 prosentin veroastetta ja 3) komission päätelmät ovat epäjohdonmukaiset päätöksessä ”US–Aircraft” esitettyjen seikkojen kanssa, jotka tuodaan esiin 346 kappaleessa. Nämä väitteet hylätään sillä perusteella, että järjestelmä on oikeudellisesti erityinen, koska vain rajattu yritysten ryhmä voi saada kyseistä etuutta (ks. 355 kappale). Lisäksi tuomio asiassa T-586/14 (Xinyi PV products v. komissio) koskee markkinatalouskohtelua eikä tuen erityisyyttä.

(358)

Järjestelmästä etua saavien yritysten on täytettävä veroilmoitus ja sen liitteet. Etuuden täsmällinen määrä sisältyy veroilmoitukseen.

(359)

Tässä tutkimuksessa ei havaittu muutoksia 356 ja 357 kappaleessa tiivistettyihin havaintoihin nähden.

(360)

Otokseen valitut kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa – Chint, Jinko ja Trina – saivat etuuksia järjestelmästä.

(361)

Järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille. Vastaanottajan saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(362)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska se on rajoitettu yrityksiin, jotka on sertifioitu uuden ja huipputeknologian alan yrityksiksi ja jotka täyttävät kaikki vuoden 2008 hallinnollisten toimenpiteiden vaatimukset. Lisäksi lainsäädännössä ei ole vahvistettu eikä myöntämisviranomainen ole vahvistanut objektiivisia arviointiperusteita järjestelmästä myönnettävän tuen saamiselle eikä tukikelpoisuus ole automaattista perusasetuksen 4 kohdan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(363)

Näin ollen ja kuten vahvistettiin alkuperäisessä tutkimuksessa, tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(364)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään normaalin veroprosentin mukaisesti maksettavan kokonaisveron määrää sen jälkeen, kun siitä on vähennetty määrä, joka maksettiin etuuskohteluun perustuvan alennetun veroprosentin mukaisesti. Tasoitustoimenpiteiden alaiset määrät perustuvat yritysten vuoden 2015 veroilmoituksessa olleisiin lukuihin.

(365)

Jinko väitti, että laskiessaan yritystuloverojärjestelmien mukaista etuutta komission olisi pitänyt vähentää muista tukijärjestelmistä saadut väitetyt etuudet, jotta joitakin etuuksia ei lasketa mukaan kahteen kertaan, mutta tämä väite hylätään. Ei ole tutkivan viranomaisen tehtävänä tehdä tällaista keinotekoista laskentaa.

(366)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(367)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(368)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(369)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(370)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(371)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(372)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, että ohjelmasta myönnetään vapautus alv:sta ja tuontitariffeista ulkomaisrahoitteisten yritysten, jäljempänä ’FIE-yritykset’, ja kotimaisten yritysten hyväksi näiden tuotannossaan käyttämän käyttöomaisuuden tuonnissa. Jotta vapautus myönnettäisiin, laitteet eivät saa olla tukikelvottomien laitteiden luettelossa ja vapautusta hakevan yrityksen on hankittava Kiinan viranomaisten tai kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission myöntämä valtion kannustamia hankkeita koskeva todistus asiaan sovellettavan investointeja, veroja ja tulleja koskevan lainsäädännön mukaisesti. Tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa ei ole havaittu mitään muutoksia tähän.

(373)

Tämän ohjelman oikeusperustan muodostavat valtioneuvoston yleiskirje tuotujen laitteiden veropolitiikan mukauttamisesta [Guo Fa nro 37/1997], valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus tiettyjen tuontitullin etuuskohteluiden mukauttamisesta, valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus nro 43 [2008], kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission NDRC:n ilmoitus ([2006] nro 316) seikoista, jotka koskevat valtion kannustamiin kotimaisiin tai ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin liittyvän vahvistuskirjeen käsittelyä, sekä luettelo tuontitavaroista, joita ulkomaisrahoitteiset tai kotimaiset yritykset eivät voi tuoda tullivapaasti [2008].

(374)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin ja tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa vahvistettiin, laitteet, jotka tuodaan maahan kotimaisen tai ulkomaisen investointihankkeen kehittämiseksi tällaisten hankkeiden edistämistä koskevan politiikan mukaisesti, voidaan vapauttaa alv:n ja/tai tuontitullin maksamisesta, ellei laite sisälly luetteloon tuotteista, joille ei voida myöntää tullivapautusta. Saadakseen etua järjestelmästä yrityksen on saatava hankkeesta vastaavalta paikallisviranomaiselta vahvistuskirje, joka on toimitettava paikallisille tulliviranomaisille.

(375)

Kiinan viranomaiset väittivät, että 1 päivästä tammikuuta 2009 lähtien tuotteet voidaan vapauttaa vain tuontitullista ja omaan käyttöön tuoduista laitteista peritään alv.

(376)

Kiinan viranomaisten väitteiden vastaisesti kuitenkin havaittiin, että otokseen valitut kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa olivat saaneet vapautuksia sekä alv:stä että tuontitullista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Näihin sisältyi laitteita, joiden osalta etuus jaksotettiin laitteen käyttöiän ajalta ja osoitettiin osittain tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle. Komissio ei saanut mitään näyttöä siitä, että järjestelmä oli toiminnassa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mutta se vahvisti asiakirja-aineistossa olevan näytön perusteella, että otokseen valitut tuottajat saivat edelleen etua tästä järjestelmästä.

(377)

Tästä ohjelmasta annettavia etuuksia pidetään 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisena tukena Kiinan valtion menettämien tulojen muodossa, koska ulkomaisrahoitteiset yritykset ja muut tukikelpoiset kotimaiset yritykset vapautetaan alv:n ja/tai tullien maksamisesta, jotka niiden muutoin olisi maksettava. Siitä siis koituu vastaanottaville yrityksille etua perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan merkityksessä.

(378)

Ohjelma on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajoitetaan ohjelmaan pääsy yrityksiin, jotka investoivat laissa tyhjentävästi määriteltyihin erityisiin liiketoimintaluokkiin ja kuuluvat joko kannustettavaan luokkaan tai rajoitettuun B-luokkaan (luettelo ulkomaisia investointeja ja teknologian siirtoa koskevista ohjeista yrityksille) tai jotka ovat sellaisia keskeisiä tuotannonaloja, tuotteita ja tekniikoita, joiden kehittämistä valtio kannustaa, koskevan luettelon mukaisia. Ohjelman tukikelpoisuuden määrittämiseksi ei lisäksi ole objektiivisia arviointiperusteita eikä ole pitävää näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tukikelpoisuus on automaattista perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(379)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kehottivat komissiota kirjaamaan tuotannonalat ja sektorit, jotka edellä mainitut luokat kattavat, ja väittivät, että niiden kattamien tuotannonalojen laajuus tarkoittaa sitä, että ohjelmasta voivat saada tukea yritykset kaikilta talouden sektoreilta. Komissio kuitenkin huomauttaa, että Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet näyttöä siitä, että näiden luokkien kattamat tuotannonalat ja sektorit eivät kuulu kannustettavaan tai rajoitettuun luokkaan. Komissio katsoo, että tukikelpoiset yritykset ovat riittävän rajoitettu ryhmä tässä tapauksessa. Otokseen valittujen yritysten toimitiloihin tehdyssä tarkastuksessa ei käynyt ilmi, että ohjelmasta olisivat voineet saada tukea yritykset kaikilta talouden sektoreilta.

(380)

Yhden vientiä harjoittavan tuottajan mukaan etuuden saamiseksi tuotteiden, jotka tuotetaan käyttäen maahantuotuja laitteita, on sisällyttävä 386 kappaleessa tarkoitettuun luetteloon (Guiding Catalogue on Foreign Investment in Industry).

(381)

Alun perin Kiinan viranomaiset väittivät, että vain Trina oli saanut etua tästä järjestelmästä. Otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen perusteella kuitenkin havaittiin, että kaikki kolme saivat etua tästä järjestelmästä. Kiinan viranomaiset selittivät ymmärtäneensä, että vain tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana tuodut laitteet oli ilmoitettava. Komissio huomauttaa, että etuutta koituu myös tuotujen laitteiden jaksotuksesta, josta osa oli osoitettu tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle.

(382)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään laitteiden tuonnin yhteydessä vapautettujen alv:n ja tullin määrää. Jotta voidaan varmistaa, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava määrä kattoi vain tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson, saatu etuus jaksotettiin laitteen käyttöiän perusteella yrityksen tavanomaisten kirjanpitomenettelyjen mukaisesti.

(383)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(384)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, että ohjelmassa annetaan vapautus arvonlisäverosta FIE-yrityksille, jotka ostavat kotimaassa tuotettuja laitteita. Jotta laitteelle voidaan myöntää vapautus, se ei saa kuulua luetteloon laitteista, jotka eivät ole vapautuskelpoisia, eikä sen arvo saa ylittää tiettyä rajaa. Tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa ei ole havaittu mitään muutoksia tähän.

(385)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, oikeusperustana ovat kansallisen verohallinnon julkaisemat FIE-yritysten ostamien kotimaassa valmistettujen laitteiden veronpalautusten hallintoa koskevat väliaikaiset toimenpiteet, Kiinassa valmistettujen laitteiden ostoista ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin myönnettävien veronalennusten hallintoa koskevat kokeilutoimenpiteet sekä valtiovarainministeriön ja valtion verohallinnon ilmoitus FIE-yritysten ostamien kotimaisten laitteiden alennuspolitiikan peruuttamisesta.

(386)

Alv-palautusjärjestelmää sovelletaan kotimaassa tuotettuihin laitteisiin, joita ostetaan ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin, edellyttäen että nämä hankkeet kuuluvat kannustettavien hankkeiden piiriin ulkomaisrahoitteisten tuotannonalojen ohjeellisessa luettelossa tai Kiinan läntisen ja keskisen alueen edullisten ulkomaisrahoitteisten tuotannonalojen luetteloon.

(387)

Alkuperäisen tutkimuksen tavoin Kiinan viranomaiset väittivät kyselyvastauksessaan, että ohjelma oli lakkautettu 1 päivästä tammikuuta 2009. Tämä väite hylättiin jo alkuperäisessä tutkimuksessa. Lisäksi tässä voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa kaksi otokseen valittua viejää toimitti järjestelmästä yksityiskohtaisia tietoja, myös saadun etuuden määrästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä huomioon ottaen pääteltiin, että Kiinan viranomaiset jättivät toimittamatta merkityksellisiä tietoja, kuten luettelon etuuden saajista ja tiedot niiden saamien etuuksien määristä.

(388)

Tästä ohjelmasta annettavia etuuksia pidetään perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisena tukena Kiinan valtion menettämien tulojen muodossa, koska ulkomaisrahoitteiset yritykset vapautetaan alv:n maksamisesta, joka niiden muutoin olisi maksettava. Siitä siis koituu vastaanottaville yrityksille etua perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan merkityksessä.

(389)

Ohjelma on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajoitetaan ohjelmaan pääsy ulkomaisrahoitteisiin yrityksiin, jotka ostavat kotimaassa valmistettuja laitteita ja kuuluvat joko kannustettavaan luokkaan tai ulkomaisrahoitteisia yrityksiä koskevan luettelon rajoitettuun B-luokkaan ja kotimarkkinoilta ostetut laitteet kuuluvat luetteloon keskeisistä tuotannonaloista, tuotteista ja tekniikoista, joiden kehittämistä valtio kannustaa. Lisäksi Kiinassa valmistettujen laitteiden ostoista ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin myönnettävien veroalennusten hallintoa koskevissa kokeilutoimenpiteissä ja valtiovarainministeriön ilmoituksessa rajoitetaan etuus FIE-yrityksille, jotka kuuluvat kannustettavaan luokkaan ulkomaisrahoitteisten tuotannonalojen opasluettelossa tai Kiinan läntisen ja keskisen alueen edullisten ulkomaisrahoitteisten toimialojen luetteloon. Ohjelman tukikelpoisuuden määrittämiseksi ei lisäksi ole objektiivisia arviointiperusteita eikä ole pitävää näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tukikelpoisuus on automaattista perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Ohjelma on myös perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti erityinen, sillä se on riippuvainen kotimaisten hyödykkeiden käytöstä tuontihyödykkeiden sijasta.

(390)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät järjestelmän erityisyyden samankaltaisilla perusteilla kuin 379 kappaleessa. Väite hylätään samassa kappaleessa.

(391)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään kotimaisten laitteiden oston yhteydessä vapautetun alv:n määrää. Jotta voidaan varmistaa, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava määrä kattoi vain tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson, saatu etuus jaksotettiin laitteen eliniän perusteella tuotannonalan tavanomaisen menettelyn mukaisesti.

(392)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(393)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Ei ole kuitenkaan mitään viitteitä siitä, että alkuperäiset tukiohjelmat olisi peruutettu.

(394)

Komissio huomauttaa, että 3.1 jaksossa esitetyn yleisen kuvauksen lisäksi Kiinan viranomaiset eivät antaneet ennen tarkastuskäyntiä kulutukseen tai markkinaosuuksiin liittyviä lukuja monikiteisestä piistä, alumiinista tai lasista, vaikka näitä pyydettiin useaan otteeseen kyselylomakkeesta alkaen.

(395)

Vaikka näiden kolmen tuotteen kulutukseen ja markkinaosuuteen liittyviä lukuja oli pyydetty heti tarkastuskäynnin alussa, niistä esitettiin tarkastuskäynnin lopulla kotimaiseen tuotantoon ja tuonti- ja vientimääriin perustuvat arviot, joita komissio ei kyennyt todentamaan aikataulun vuoksi. Markkinaosuuksista ei esitetty mitään lukuja.

(396)

Kiinan viranomaiset väittivät, että pyyntöön sisältyi puutteellinen näyttö monikiteisen piin, alumiinin ja lasin tuottajien tukemisesta. Kiinan viranomaisten mukaan komissio ei tarvinnut monikiteisen piin, alumiinin ja lasin tuottajille osoitetussa kyselylomakkeessa olevia tietoja pystyäkseen tekemään päätelmät, kun otetaan huomioon riittämätön näyttö valtion tai julkisen elimen antamasta taloudellisesta tuesta. Kiinan viranomaiset huomauttivat lisäksi, että tietoja on mahdoton toimittaa, koska Kiinan viranomaisilla ei ole määräysvaltaa kyseisiin tuottajiin nähden eivätkä ne saa liiketoimikohtaisia tietoja, joita komissio pyysi. Sen vuoksi Kiinan viranomaiset eivät pyytäneet monikiteisen piin, alumiinin tai lasin tuottajia täyttämään niille osoitettua kyselylomaketta.

(397)

Kiinan viranomaiset pyysivät komissiota löytämään toteuttamiskelpoisen tavan, jolla pyydetyt tiedot voidaan toimittaa siinä määrin, että komissio pystyy tekemään päätelmät.

(398)

Pyydettyjä tietoja pidettiin tarpeellisina, jotta voitiin määrittää edellä mainittujen tuotteiden tuottajien toiminta ja mahdollisesti todentaa se (ja mahdollinen tuki). Ei ole komission tehtävänä pohtia, millä tavalla Kiinan viranomaiset saisivat hankittua pyydetyt tiedot, ja joka tapauksessa niiden olisi pitänyt vain lähettää edelleen kyselylomake tiedossa oleville monikiteisen piin, alumiinin ja lasin kotimaisille tuottajille, jotka täyttävät (28) kappaleessa esitetyt vaatimukset, sekä (mahdolliset) vastaukset.

(399)

Maan ja maankäyttöoikeuksien tarjoamisesta Kiinan viranomaiset eivät ilmoittaneet lähtöhintoja, kynnyshintoja eivätkä osallistuneiden määrää maankäyttöoikeuksia koskevissa tarjouskilpailuissa ja huutokaupoissa, joista otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat raportoivat. Kiinan viranomaiset totesivat vain, että tällaisia tietoja on saatavilla hallinnon alemmilla tasoilla (paikallistasolla). On syytä huomata, että tukien vastaisessa tutkimuksessa Kiinan viranomaiset edustavat hallinnon kaikkia tasoja.

(400)

Vaikka tarjouskilpailuihin ja huutokauppoihin liittyviä ilmoituksia pyydettiin useaan otteeseen (esimerkiksi Kiinan viranomaisille osoitetussa kyselylomakkeessa ja tarkastuskäynnin aikana), niitäkään ei toimitettu. Kiinan viranomaiset antoivat komissiolle ohjeeksi hankkia ilmoitukset maamarkkinoiden dynaamista seurantaa käsittelevältä verkkosivulta (joka on kiinaksi), joskin Kiinan viranomaisten mukaan vuotta 2007 edeltävistä toimista ei ehkä ole ilmoituksia verkkosivulla.

(401)

Tämän vuoksi komissio ei pystynyt tarkastamaan tietoja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien maankäyttöoikeuksiin liittyvistä liiketoimista.

(402)

Komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille aikeestaan soveltaa 28 artiklaa tämän tukijärjestelmän osalta. Koska Kiinan viranomaiset eivät antaneet tyydyttävää selitystä tai toimittaneet uutta näyttöä asiasta, komission oli perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tosiseikkoihin eli otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien toimittamiin tietoihin ja muihin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin.

(403)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamassaan vastauksessa Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei ollut noudattanut tukien vastaisten perusasetuksen 28 artiklan säännöksiä soveltaessaan ”käytettävissä olevia tietoja” tavaroiden tarjoamiseen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Kiinan viranomaiset väittivät erityisesti, että komission olisi pitänyt hyväksyä kulutusta ja markkinaosuutta koskevat tiedot, jotka toimitettiin tarkastuskäynnin lopulla. Olisi myös kohtuutonta, jos komissio päättelisi, että Kiinan viranomaiset eivät olleet lähettäneet ja koordinoineet lisäykseen B annettuja vastauksia eri tavarantoimittajasektoreilta. Lisäksi komissio ei olisi soveltanut oikein 28 artiklan säännöksiä maankäyttöoikeuksien osalta.

(404)

Sekä kulutusta ja markkinaosuutta koskevien tietojen että lisäykseen B annettujen vastausten osalta on syytä muistaa, että tukien vastaisiin tutkimuksiin sovelletaan tiukkoja määräaikoja, minkä vuoksi on tärkeää, että tutkimukset etenevät tyydyttävästi. On myös tärkeää ymmärtää, että paikan päällä tehtäviä tarkastuksia järjestetään (yleensä kertaluonteisesti) aiemmin toimitettujen tietojen tarkastamiseksi. Tutkimuksen tähän osaan kuuluvia tietoja oli pyydetty jo alkuperäisessä kyselylomakkeessa sekä puutteista ilmoittavassa kirjeessä. Kiinan viranomaisten vastauksena oli, että niiden toimintatapaan ei kuulu toimittaa näitä tietoja (kulutuksesta/markkinaosuudesta, lisäyksestä B ja maankäyttöoikeuksista), eivätkä ne ymmärrä näiden tietojen merkityksellisyyttä tutkimuksen kannalta.

(405)

Tämän vastauksen huomioon ottaen komissio vahvistaa, että se ei kyennyt todentamaan tietoja joko siksi, että niitä ei toimitettu lainkaan tai ne toimitettiin tarkastuskäynnin niin myöhäisessä vaiheessa, että todentaminen ei ollut mahdollista. Komissiolle tarkastuskäynnin loppuvaiheessa toimitetuista kulutukseen ja markkinaosuuksiin liittyvistä tiedoista Kiinan viranomaiset eivät esittäneet yhdessä lukujen kanssa niiden tosiasiallista lähdettä. Kiinan viranomaiset selvensivät, että toimitetut luvut olivat arvioita, jotka komissio olisi voinut hyväksyä, jos ne olisi voitu tarkastaa ristiin ja todentaa lähteestä, jonka perusteella luvut oli arvioitu. Mitä tulee Kiinan viranomaisten viittaukseen paneelin raporttiin asiassa ”EC–Salmon” (WT/DS337/R), on syytä korostaa, että paneeli katsoi myös, että sen arvioimiseksi, onko tiedot toimitettu ajoissa, on myös otettava huomioon, milloin tietoja ensimmäistä kertaa pyydettiin. Lasin, alumiinin ja monikiteisen piin kulutukseen ja markkinaosuuteen liittyviä tietoja pyydettiin ensimmäistä kertaa Kiinan viranomaisille osoitetussa kyselylomakkeessa, joka lähetettiin 7 päivänä joulukuuta 2015. Kiinan viranomaisten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti 8 ja 12 päivän elokuuta 2016 välisenä aikana, ja arviot toimitettiin tarkastuksen viimeisenä päivänä eli 12 päivänä elokuuta 2016. Näin ollen komissio ei näe tässä tapauksessa mitään syytä viitata paneelin raporttiin asiassa ”EC–Salmon”.

(406)

Jos tiedot olisi toimitettu ajoissa, ne olisi voitu analysoida ja olisi voitu pyytää lisäselvityksiä tai lisätietoja. Kun otetaan huomioon, että komissio ei kyennyt analysoimaan täysimittaisesti järjestelmiä, jotka kuuluvat otsikkoon ”Valtion tarjoamat tavarat ja palvelut riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan”, Kiinan viranomaisten väitteet tältä osin hylätään.

(407)

Lopuksi on vielä todettava, että komissio pyrki parhaan kykynsä mukaan analysoimaan tiedot, jotka se sai ajoissa Kiinan viranomaisilta ja otokseen valituilta yrityksiltä, ja turvautui erittäin vähäisessä määrin käytettävissä oleviin tietoihin 28 artiklan nojalla. Se totesi alumiinin, monikiteisen piin, sähkön, aurinkopaneeleissa käytettävän lasin ja veden osalta, että tukilaskelmia ei ole syytä tehdä. Vaikka muiden tämän luonteisten järjestelmien osalta todettiin, että ne mahdollistavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton, lopullinen arviointi oli kohtuullinen ja perustui käytettävissä oleviin tietoihin. Sen vuoksi hylätään väite siitä, että komissio ei pyrkinyt parhaan kykynsä mukaan tekemään tutkimusta kohtuullisesti ja vastuullisesti ajoissa saamiensa tietojen perusteella.

(408)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella tutkimuksessa ei vahvistettu, että otokseen valitut yritykset olisivat saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(409)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella tutkimuksessa ei vahvistettu, että otokseen valitut yritykset olisivat saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(410)

Komissio otti 14 päivänä toukokuuta 2014 käyttöön lopulliset tasoitustullit (48) Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa. Aurikopaneeleissa käytettävien lasien sektorilla todettiin useita tukijärjestelmiä, joista jotkin ovat samoja kuin tässä aurinkomoduuleja ja -kennoja koskevassa menettelyssä (esim. etuuskohtelun mukaiset lainat, etuuskohtelun mukainen tuloveroaste uuden ja huipputeknologian alan yrityksille, T&K-menojen verovähennykset sekä maan tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan).

(411)

Aurinkopaneeleissa käytettävää lasia koskevien päätelmien ja tässä menettelyssä tutkittujen tukijärjestelmien välillä oli selvää päällekkäisyyttä.

(412)

Pyytäessään asiaan liittyviä tietoja Kiinan viranomaisilta komissio halusi vahvistaa, siirtyikö osa aurinkopaneeleissa käytettävän lasin valmistussektorille myönnettävästä tuesta tai koko tuki aurinkopaneelien tuotannonalalle.

(413)

Valitettavasti komissio ei kyennyt saattamaan tutkimusta päätökseen, koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet asianmukaisesti yhteistyössä eivätkä aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuottajat toimittaneet vastauksia (ks. 43, 73, 394, 396 ja 398 kappale).

(414)

Koska tätä tukiohjelmaa koskevat päätelmät eivät vaikuttaneet merkittävästi tuen esiintymistä koskeviin yleisiin päätelmiin, komissio ei analysoinut enempää tätä ohjelmaa, kuten 73 kappaleessa selitetään.

(415)

Tutkimuksessa ei vahvistettu, että otokseen valitut yritykset olisivat saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Ei ole kuitenkaan mitään viitteitä siitä, että alkuperäiset tukiohjelmat olisi peruutettu.

(416)

Tutkimuksessa ei vahvistettu, että otokseen valitut yritykset olisivat saaneet etuuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(417)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, maa on valtion omistuksessa, koska se kuuluu kollektiivisesti Kiinan kansalle. Maata ei voi myydä, mutta maankäyttöoikeuksia voidaan myöntää lain mukaisesti. Kiinan viranomaiset väittivät, että maankäyttöoikeudet Kiinassa annetaan tarjouskilpailujen, huutokauppojen ja kilpailuttamisen kautta ja että tästä säädetään myös omaisuutta koskevan Kiinan kansantasavallan lain 137 §:ssä.

(418)

Kuten alkuperäisessäkin tutkimuksessa, maankäyttöoikeuksia koskevat säännökset kuuluvat Kiinan kansantasavallan maanhallintalain piiriin.

(419)

Myös seuraavat asiakirjat muodostavat osan oikeusperustaa: Kiinan kansantasavallan laki kaupunkien kiinteistöhallinnosta; Kiinan kansantasavallan väliaikaiset säännökset valtion omistaman maan käyttöoikeuksien myöntämisestä ja siirtämisestä kaupunkialueilla; Kiinan kansantasavallan maanhallintolain täytäntöönpanoasetus; ja valtion omistaman rakennusmaan käyttöoikeuksien myöntämistä tarjousten, huutokauppojen ja hintanoteerausten kautta koskevat säännökset.

(420)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat ilmoittivat tietoja hallussaan olevasta maasta sekä useimmista maankäyttöoikeuksia koskevista sopimuksista/todistuksista mutteivät toimittaneet kaikki ilmoituksia. Lisäksi Kiinan viranomaiset toimittivat vain vähän tietoja maankäyttöoikeuksien hinnoittelusta.

(421)

Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tietoja edellytyksistä, joilla maankäyttöoikeudet myönnettiin, eikä tietoja esitetty kymmenestä suurimmasta (tarkastelun kohteena olevan tuotteen viennin määrä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla) vientiä harjoittavasta tuottajasta. Mitään pyydetyistä ilmoituksista tai lähtöhinnoista ei toimitettu; niitä olisi tarvittu, jotta olisi voitu tarkistaa maankäyttöoikeuksiin liittyvät liiketoimet, joista otokseen valitut kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoittivat. Kiinan viranomaiset ohjasivat komission maamarkkinoiden dynaamista seurantaa käsittelevälle verkkosivulle mutta lisäsivät, että vuotta 2007 edeltävistä toimista ei ehkä ole tietoja verkkosivulla. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet myöskään mitään tietoja tarjouksen tekijöiden lukumäärästä eivätkä maankäyttöoikeuksiin liittyvistä liiketoimista.

(422)

Puuttuvien lähtöhintojen osalta Kiinan viranomaiset kehottivat kääntymään alempien hallintotasojen puoleen, jotka asettavat lähtöhinnat ja kynnyshinnat ja joilla on tietoa tarjouskilpailuihin ja huutokauppoihin osallistuvien lukumäärästä. Komissio ei voinut hyväksyä näitä perusteita, koska Kiinan viranomaiset edustavat Kiinan hallintoa kaikilla tasoilla tukien vastaisessa menettelyssä.

(423)

Edellä esitetyn vuoksi jotkin päätelmät, jotka koskivat maankäyttöoikeuksien tarjoamista riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan, oli tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(424)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, viranomaiset asettavat hinnat kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän mukaisesti. Tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa Kiinan viranomaiset toivat esiin kaupunkien maanhintoja koskevan dynaamisen seurantajärjestelmän, jonka maa-alueista ja resursseista vastaava ministeriö on perustanut ja jossa julkaistaan neljännesvuosittain maan hinnat 105 kiinalaisessa kaupungissa.

(425)

Näiden hintojen havaittiin olevan korkeammat kuin vähimmäisviitehinnat, jotka asetetaan kaupunkialueiden arviointijärjestelmässä ja joita paikallisviranomaiset käyttävät, koska kaupunkialueiden arviointijärjestelmän mukaiset viitehinnat päivitetään vain kolmen vuoden välein, kun taas dynaamiset seurantahinnat päivitetään neljännesvuosittain. Ei ollut kuitenkaan mitään viitteitä siitä, että maan hinnat perustuisivat dynaamisiin seurantahintoihin. Kiinan viranomaiset vahvistivat tarkastuskäynnin aikana, että kaupunkien maan hintojen dynaaminen seurantajärjestelmä seuraa maan hintatasojen heilahteluja tietyillä alueilla (eli 105 kaupungissa) Kiinassa ja sen tarkoituksena on arvioida maan hintojen kehitystä. Tarjouskilpailuissa ja huutokaupoissa käytettävät lähtöhinnat perustuvat kuitenkin maanarviointijärjestelmässä vahvistettuihin viitearvoihin.

(426)

Kiinan viranomaiset vahvistivat tarkastuskäynnillä myös, että käytäntönä on valita vain tietty määrä tarjouksen tekijöitä tai osallistujia (huutokauppaan) sen sijaan, että kaikki rekisteröityneet tahot osallistuisivat.

(427)

Alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, että maankäyttöoikeuksista Kiinassa maksetut hinnat eivät edusta tarjonnan ja kysynnän mukaan vapaasti määräytyviä markkinahintoja. Lisäksi todettiin, että maankäyttöoikeuksien siirtoon sisältyy rajoituksia, jos siirto tapahtuu tarjousten, huutokauppojen ja hintanoteerausten kautta. Tässä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa ei ole havaittu mitään muutoksia tähän.

(428)

Tämän tutkimuksen puitteissa komissio havaitsi myös, että jotkin otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat saivat paikallisviranomaisilta palautuksia korvaukseksi maankäyttöoikeuksista maksamistaan (jo valmiiksi alhaisista) hinnoista, esimerkiksi yrityksen tekemistä perusinfrastruktuuriin liittyvistä töistä.

(429)

Yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat ilmoitukset osoittavat selvästi, että kaikki tämän yrityksen hankkima teollisuusmaa oli korvamerkitty aurinkosähkösektorille. Tosiasiallinen ostohinta oli lähes sama kuin ilmoituksissa esitetty lähtöhinta. Saman otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta kerätty näyttö osoitti, että siltä veloitetut maankäyttöoikeuksien hinnat eivät perustuneet markkinahintoihin vaan ne neuvoteltiin maaviraston kanssa.

(430)

Edellä esitetty näyttö on vastoin Kiinan viranomaisten väitteitä, joiden mukaan maankäyttöoikeuksista Kiinassa maksetut hinnat edustavat tarjonnan ja kysynnän mukaan vapaasti määräytyviä markkinahintoja. Lisäksi komissio vahvisti, että maankäyttöoikeuksien siirtoon tarjouskilpailu-, huutokauppa- ja hintanoteerausmenettelyssä sisältyy rajoituksia, jotka vaikuttavat tasapuoliseen kilpailuun, ja se havaitsi, että jotkin otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat saivat paikallisviranomaisilta palautuksia korvaukseksi maankäyttöoikeuksista maksamistaan (jo valmiiksi alhaisista) hinnoista.

(431)

Tutkimuksen havainnot vahvistavat, ettei maankäyttöoikeuksien myöntämistä ja hankkimista koskeva tilanne Kiinassa ole selvä eikä avoin ja että viranomaiset asettavat hinnat usein mielivaltaisesti. Viranomaiset asettavat hinnat kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän mukaisesti, joka päivitetään vain kolmen vuoden välein.

(432)

Sen vuoksi Kiinan viranomaisten tarjoamia maankäyttöoikeuksia olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena hyödykkeiden tarjoamisen muodossa, ja siitä on koitunut etua vastaanottaville yrityksille. Kuten 427–430 kappaleessa selitetään, Kiinassa ei ole toimivia maamarkkinoita, ja ulkoisten viitearvojen käyttö (ks. 435–437 kappale) osoittaa, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien maankäyttöoikeuksista maksamat summat ovat huomattavasti alle tavanomaisten markkinahintojen.

(433)

Lisäksi paikallisviranomaisten maksamat palautukset ovat suoria varojen siirtoja, joista koituu etua, koska ne eivät ole takaisin maksettavia avustuksia eivätkä vapaasti saatavilla markkinoilla. Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti, sillä vain tiettyjen tuotannonalojen, tässä tapauksessa aurinkosähkön tuotannonalan, yrityksille annetaan mahdollisuus teollisuusmaan edulliseen hankkimiseen, ainoastaan tietyt liiketoimet toteutetaan tarjousmenettelyn perusteella, hinnat ovat usein viranomaisten asettamia ja viranomaisten käytännöt alalla ovat epäselviä ja läpinäkymättömiä.

(434)

Tämän vuoksi tätä tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(435)

Alkuperäisen tutkimuksen tavoin ja perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti ulkoisena viitearvona käytettiin Taiwanin erillisen tullialueen maan hintoja.

(436)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koitunut etu lasketaan ottaen huomioon kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan maankäyttöoikeuksista maksaman summan (josta on vähennetty tarvittaessa paikallisviranomaisten palautukset/avustukset) ja taiwanilaisen viitearvon perusteella normaalisti maksettavaksi tulevan summan välinen erotus.

(437)

Alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletun menetelmän mukaisesti komissio käytti laskelmissaan Taiwanille vahvistettua keskimääräistä maan hintaa neliömetriä kohti oikaistuna valuutan arvon heikkenemisellä ja BKT:n kehityksellä maankäyttöoikeuksia koskevien sopimusten tekopäivästä lukien. Teollisuuskäyttöön tarkoitetun maan hintoja koskevat tiedot saatiin Taiwanin talousministeriön teollisuusviraston verkkosivulta. Valuutan arvon heikkeneminen ja BKT:n kehitys laskettiin Taiwanin inflaatioasteen ja asukaskohtaisen BKT:n kehityksen perusteella nykyhintoina Yhdysvaltain dollareina (saatu Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuoden 2015 julkaisusta). Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuen määrä (osoittaja) on jaettu tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle käyttäen tavanomaista teolliseen käyttöön tarkoitettujen maankäyttöoikeuksien käyttöaikaa Kiinassa; tämä käyttöaika on 50 vuotta. Tämä määrä on sen jälkeen jaettu otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(438)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(439)

Vastauksessaan päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset esittivät väitteitä, joiden mukaan komissio ei ollut täyttänyt merkittäviä oikeudellisia ja näyttövaatimuksia tästä maankäyttöoikeusjärjestelmästä taloudellisen tuen määrittämisen ja edun osalta.

(440)

Kiinan viranomaiset totesivat jälleen, että Kiinan maankäyttöoikeusjärjestelmässä nämä oikeudet myönnetään edustavilla markkinahinnoilla, jotka määräytyvät vapaasti tarjonnan ja kysynnän mukaan. Kuten alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 357–359 kappaleessa todettiin ja tässä tutkimuksessa vahvistettiin, Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet keskeisiä tietoja, jotta komissio olisi voinut tehdä asianmukaisen analyysin. Tässä tutkimuksessa käytettävänä olevien tietojen perusteella on edelleen selvä, että maankäytön dynaamisen seurantajärjestelmän ja kaupunkien maa-alueen arviointijärjestelmän olemassaolo ei varmista, että hinnat markkinoilla toimivat kysynnän ja tarjonnan periaatteiden mukaisesti. Koska Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tietoja, ei ollut mahdollista yksilöidä toiminnassa olevan järjestelmän todellista luonnetta.

(441)

Perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti komission käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikutti selvästi siltä, että edellä esitettyjen syiden vuoksi tarvitaan viitearvo. Lisäksi käytettävissä olevista tiedoista kävi selvästi ilmi – riippumatta siitä, oliko maankäyttöoikeudet myönnetty ennen alkuperäistä tutkimusta vai sen jälkeen – että otokseen valittujen yritysten osalta ei ollut mitään näyttöä markkinaperiaatteiden mukaisesti toimivasta huutokauppajärjestelmästä tai muusta järjestelmästä. Edellä kuvattu näyttö viittaa päinvastoin järjestelmään, jossa tarjottiin aurinkosähkösektorille etuuskohteluun perustuvia ja läpinäkymättömiä hintoja. Kuten komissio totesi yleisessä päätelmistä ilmoittavassa asiakirjassa, tutkimuksen aikana saadut muutamat maankäyttöilmoitukset osoittivat selvästi, että maata tarjottiin vain kohdennetuille tuotannonaloille ”sektorisuunnatun” järjestelmän kautta. Hinnat oli myös asetettu ennen huutokauppaa eivätkä ne muuttuneet, koska vain yksi ennalta tiedossa oleva tarjoaja teki tarjouksen huutokaupassa.

(442)

Otokseen valittujen tuottajien tutkituista liiketoimista kävi ilmi, että maankäyttöoikeuksista annettiin palautuksia ja muita vähennyksiä, ja saatiin näyttöä siitä, että jotkin hinnat oli neuvoteltu maaviraston kanssa. Kiinan viranomaiset kommentoivat päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamassaan vastauksessa, että nämä seikat eivät osoittaneet, että maankäyttöoikeusjärjestelmä ei toiminut markkinaperiaatteiden mukaisesti. Kullekin otokseen valitulle yritykselle lasketut yksilölliset tukimarginaalit (mukaan luettuna vähennykset ja muut vastaavat) kuitenkin esitettiin asianomaisille osapuolille, eikä laskelmien oikeellisuudesta saatu mitään huomautuksia. Sen vuoksi Kiinan viranomaisten huomautuksia ei voitu hyväksyä.

(443)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio piti kaikkia viitearvon alittavalla hinnalla saatuja maankäyttöoikeuksia etuutena, eikä tämä riitä, jotta erityisyyttä koskeva vaatimus täyttyisi. Komission kannan mukaan kuitenkin vääristyneen ja läpinäkymättömän maankäyttöoikeusjärjestelmän esiintyminen ja selkeä näyttö siitä, että aurinkosähkösektorille on myönnetty liiketoimia etuuskohtelun mukaisesti, osoittavat erityisyyden tässä tutkimuksessa. Näin ollen myös tämä väite hylättiin.

(444)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja katsoi, että maankäyttöoikeuksia, jotka on sen väitteen mukaan hankittu yksityisiltä osapuolilta, ei olisi pitänyt sisällyttää etuuksia koskeviin laskelmiin. Ensinnäkin on huomattava, että suurin osa otokseen valittujen tuottajien hankkimasta maasta oli hankittu suoraan Kiinan valtion maavirastolta. Toiseksi niissä muutamassa tapauksessakin, jossa maankäyttöoikeudet oli väitetysti hankittu yksityisiltä osapuolilta, tällä ei ole merkitystä, koska järjestelmässä, jonka osalta on selvästi yksilöity, että se ei toimi markkinaperiaatteiden perusteella ja suosii tiettyjä sektoreita, kyseinen vientiä harjoittava tuottaja hankki kyseiset maankäyttöoikeudet hinnoilla, jotka olivat myös alle vahvistetun viitearvon. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(445)

Aurinkosähköalan lehdistöstä ja vientiä harjoittavien tuottajien verkkosivustoilta on selvinnyt, että aurinkopaneelien tuottajiin on kohdistunut useita mittavia pelastustoimia alkuperäisen tutkimuksen jälkeen. Useimmat näistä pelastustoimien kohteena olleista yrityksistä eivät tehneet yhteistyötä tässä tutkimuksessa, joten komission on turvauduttava käytettävissä oleviin tietoihin.

(446)

Otokseen valitut kolme yritystä eivät esittäneet mitään näyttöä, joka vahvistaisi, että ne olivat saaneet etua tällaisesta järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ainakin neljä suurta kiinalaista vientiä harjoittavaa yritystä (mukaan luettuna kolme suurinta yritystä, jotka eivät toimineet yhteistyössä) on saanut viime vuosina merkittäviä etuuksia tästä järjestelmästä tai tämän järjestelmän ja etuuskohtelun mukaisen luotonantojärjestelmän yhdistelmästä. Muutamia esimerkkejä lehdistöstä:

(447)

Järjestelyyn liittyvät kokonaissummat ovat merkittäviä, vaikka jonkin tyyppinen jaksotus otettaisiinkin huomioon.

(448)

Koska otokseen valitut kolme yhteistyössä toiminutta tuottajaa eivät saaneet etua tästä tuesta, sen vaikutukset otettiin huomioon vain tuen jatkumisen todennäköisyyttä koskevassa yleisessä analyysissä (ks. 3.5 jakso).

(449)

Perusasetuksen säännösten mukaisesti tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrät tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla arvo-osuutena ilmaistuna on otokseen valittujen yritysten osalta ilmoitettu seuraavassa taulukossa:

(450)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että tuettu tuonti jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(451)

Kun otetaan huomioon, että kolme kymmenestä suurimmasta (unioniin suuntautuvan vientimyynnin osalta) vientiä harjoittavasta tuottajasta ei toiminut yhteistyössä, ja kun otetaan huomioon asiakirja-aineistossa oleva näyttö siitä, että jotkin niistä saivat merkittäviä tukia (ks. 446 kappale), edellä mainittuja tukiasteita on pidettävä varovaisina arvioina.

(452)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisia ilmoittamaan valtion suunnitelmien ja politiikan (mahdollisista) muutoksista, jotka voisivat vaikuttaa tukia koskeviin komission päätelmiin. Kiinan viranomaiset toivat esiin uuden 13. viisivuotissuunnitelman, joka tuli voimaan maaliskuussa 2016 (eli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen) ja on voimassa vuoteen 2020 asti. Tämä strateginen suunnitelma korvaa 12. viisivuotissuunnitelman, jossa aurinkosähkön tuotannonalan tukipolitiikka oli näkyvästi esillä.

(453)

Komissio analysoi 13. viisivuotissuunnitelmaa ja totesi, että myös siinä painotetaan teknologisia läpimurtoja, jotka ulottuvat energiaan liittyviin tuotteisiin ja palveluihin, mukaan luettuna uuden sukupolven aurinkosähkökennot. Kiinan viranomaiset julkaisivat 12. viisivuotissuunnitelman yhteydessä aurinkosähkön tuotannonalaa varten erityissuunnitelman, mutta uuden 13. viisivuotissuunnitelman rinnalla ei havaittu samanlaista. Kiinan viranomaiset väittivät, että niillä ei ollut aikeita julkaista aurinkosähkön tuotannonalaa koskevaa erityissuunnitelmaa. Uuden sukupolven aurinkosähkökennojen nimenomainen esiin tuominen on kuitenkin selvä osoitus siitä, että tuki aurinkosähkön tuotannonalalle jatkuu myös tulevina vuosina.

(454)

Lisäksi aurinkosähkön tukemisen taustalla oleva oikeusperusta, kuten tieteellistä ja teknologista kehitystä koskeva Kiinan laki (ks. 89 kappale), jossa aurinkosähkön tuotannonalaan kohdistuvat tukitoimenpiteet mainitaan nimenomaisesti, on edelleen voimassa. Kiinan viranomaiset eivät tuoneet esiin missään vaiheessa tutkimusta, että tällainen lainsäädäntö kumottaisiin.

(455)

Aurinkosähkön tuottajiin kohdistui merkittäviä pelastustoimia alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönottoa seuranneina vuosina (ks. 445–447 kappale). Näissä toimissa osallisina olleet tarkastelun kohteena olevan tuotteen kiinalaiset tuottajat olisivat todennäköisesti jättäneet aurinkosähköön liittyvän liiketoiminnan, jos valtio ei olisi tukenut niitä näillä pelastustoimilla.

(456)

Tarjotut pelastustoimet kuvaavat hyvin Kiinan viranomaisten aikeita tukea aurinkosähkön tuotannonalaa ja pitää se toimintakykyisenä. Ne osoittavat selkeästi, että Kiinan viranomaiset jatkavat motivoituneesti ja päättäväisesti tukipolitiikkaansa.

(457)

Toistuvista pyynnöistä huolimatta Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään tietoja tällaisista pelastustoimista. Näistä pelastustoimista hyötyneet tuottajat eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa, vaikka ne kuuluivat suurimpiin tuottajiin/unioniin suuntautuvaa vientiä harjoittaviin tuottajiin. Edellä esitetyn ja käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan vain päätellä, että tämän tyyppinen valtion tuki jatkuu hyvin todennäköisesti tulevaisuudessakin.

(458)

Vääristyneet rahoitusmarkkinat, (pääasiallisesti) valtion omistuksessa olevat rahoituslaitokset ja Kiinan viranomaisten valvonta ja vaikutus rahoituslaitosten toimintaan ja liiketoimintapäätöksiin (ks. 3.4.1.1 ja 3.4.1.2 jakso) ovat Kiinan rahoitussektorin rakenteellisia ja pysyviä ominaisuuksia.

(459)

Kiinan viranomaiset toivat esiin käynnissä olevia toimia rahoitusmarkkinoiden uudistamiseksi alkaen korkoasteiden vapauttamisesta, mutta esiin ei tuotu vakuuttavaa näyttöä, joka osoittaisi, että etuuskohtelun mukainen rahoitus kannustettaville tuotannonaloille olisi tosiasiallisesti vähenemässä. Tällainen uudistus ei myöskään vaikuttaisi lähitulevaisuudessa rahoituslaitosten omistusrakenteeseen eikä valtion määräysvaltaan valtion politiikkaan perustuvissa antolainauspäätöksissä.

(460)

Golden Sun -avustuksia myönnettiin vuosina 2009–2012, ja ne on jaksotettu yli 20 vuodelle. Sen vuoksi aurinkosähkön tuotannonala saa etuutta vuosiin 2029–2032 asti.

(461)

Myös muut todetut avustukset on jaksotettu omien erityisehtojensa mukaisesti ja myös niistä voi koitua etuutta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeenkin.

(462)

Lisäksi tässä tutkimuksessa todettiin kaksi avustusta, jotka eivät olleet tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia alkuperäisessä tutkimuksessa. Tarkempia tietoja näistä avustuksista (ulkomaankaupan kehittämisrahasto-ohjelma ja 863- ja 973-ohjelma) esitetään 464–488 kappaleessa. Nämä avustukset osoittavat, että avustusten muodossa annettava tuki aurinkosähkön tuotannonalalle on jatkunut, eli tämän tyyppisen tuen jatkuminen on selvästi todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta (ja siinäkin tapauksessa, että toimenpiteiden ei anneta raueta). Koska nämä kaksi avustusta eivät olleet tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia alkuperäisessä tutkimuksessa, tukiprosenttia ei esitetä.

(463)

Aurinkosähkön tuotannonalan tulevia avustuksia komissio pitää erittäin todennäköisinä kahdesta syystä. Ensinnäkin uusi 13. viisivuotissuunnitelma sisältää edelleen aurinkosähkön tuotannonalan. Toiseksi Kiinan viranomaiset eivät tuoneet esiin, että tutkimus- ja kehittämisohjelmat, jotka nojautuvat 13. viisivuotissuunnitelmaan, olisi kumottu tai niitä oltaisiin kumoamassa.

(464)

Tästä avustuksesta myönnetään kertakorvaus vientitoiminnan tukemiseksi. Ohjelmaa hallinnoi valtiovarainministeriö. Avustuksen saadakseen yritys on hyväksyttävä ja rekisteröitävä. Kanadan viranomaiset katsoivat vuonna 2015, että järjestelmä mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton (49).

(465)

Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään tietoja tästä ohjelmasta. Näin ollen komissio ei pystynyt tarkastamaan kaikkia seikkoja ohjelmasta ja etenkään eduista, joita tarkastelun kohteena olevan tuotteen vientiä harjoittavat tuottajat ja koko aurinkosähkön tuotannonala saivat. Näin ollen jotkin tämän tutkimuksen päätelmistä oli tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti.

(466)

Keskeinen oikeusperusta on valtiovarainministeriön antama ulkomaankaupan kehittämisrahaston hallintoa koskeva toimenpide (Caiqi (2010) nro 114). Yhden vientiä harjoittavan tuottajan osalta ohjelma pantiin täytäntöön tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Jiangxin varainhoito-osaston yleiskirjeellä Jiangxin ulkomaantalouden ja -kaupan osaston kehitys- ja tukirahaston varojen myöntämisestä vuonna 2013 (GanCaiQiZhi [2014] nro 31) ja Jiangxin varainhoito-osaston yleiskirjeellä Jiangxin ulkomaantalouden ja -kaupan osaston kehitys- ja tukirahaston varojen myöntämisestä vuonna 2014 (GanCaiQiZhi [2015] nro 25).

(467)

Jinko toimitti tiedot keskeisestä oikeusperustasta ja kopiot edeltävässä kappaleessa tarkoitetuista kahdesta yleiskirjeestä. Jinko ilmoitti saaneensa avustusta tästä ohjelmasta myös vuonna 2012.

(468)

Changzhou Trina Solar Energy Co. Ltd ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset, jäljempänä ’Trina’, ilmoittivat saaneensa avustuksia ohjelmasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(469)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella nämä ohjelmat eivät vaikuta olevan yleisesti avoimia kaikille kiinalaisille yrityksille.

(470)

Ulkomaankaupan kehittämisrahasto-ohjelmista annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea Kiinan viranomaisten varojen siirron muodossa tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajille.

(471)

Komissio määritti myös, että tämä tukijärjestelmä on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(472)

Ulkomaankaupan kehittämisrahasto-ohjelmista myönnetään erityistä tukea avustusten muodossa. Tutkimuksessa vahvistettiin, että yksi otokseen valittu viejä sai etua tästä tuesta.

(473)

Kansallisessa huipputeknologian tutkimus- ja kehittämisohjelmassa eli 863-ohjelmassa keskitytään avainteknologiaan tehokkaiden aurinkokennojen, kuten MW-lasista, ohutkalvopiistä tai monikiteisestä piistä valmistettujen kaksiliitosaurinkokennojen ja piipohjaisten nanolanka-aurinkokennojen, teollisen valmistamisen edistämiseksi. Ohjelman mukaiset avustukset myöntää tiede- ja teknologiaministeriö.

(474)

Yritykset hakevat avustuksia verkon kautta (50). Avustuksia myönnetään yrityksille, jotka täyttävät tietyt edellytykset; niiden on esimerkiksi oltava edistyneitä energiateknologisia yrityksiä tai niillä on oltava vankat T&K-valmiudet.

(475)

Nk. 973-ohjelma on kansallinen keskeisen perustutkimuksen ja -kehittämisen ohjelma. Se kattaa perustutkimuksen esimerkiksi alhaisen poikkeaman ja korkean tehokkuuden valettujen aurinkokennojen alalla. Yritysten on haettava tiede- ja teknologiaministeriön myöntämiä avustuksia verkon kautta (51), kuten 863-ohjelmassa. Yritysten on täytettävä hankkeen ominaisuuksien osalta esimerkiksi seuraavat edellytykset: innovatiiviset ideat, selvät edistyneen tutkimuksen tavoitteet, jotka keskittyvät kansallisiin avaintarpeisiin, monialainen tutkimus, jolla on kiinalaisia erityispiirteitä mutta joka on kansainvälisesti merkittävä.

(476)

Suuntaviivat avainteknologiasta, joka voi saada avustuksia 863- ja 973-ohjelmista, julkaistaan vuosittain.

(477)

Puutteista ilmoittavassa kirjeessään komissio pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan tietyt valtion suunnitelmat, jotka kattavat nämä kaksi ohjelmaa. Kiinan viranomaiset viittasivat kaikkiin muihin komissiolle jo toimitettuihin asiakirjoihin (joista useimmat eivät liittyneet millään tavalla kyseisiin kahteen ohjelmaan), pyysivät komissiota selventämään, miksi se tarvitsee nämä tiedot, ja jatkoivat toteamalla, että tällaisia suunnitelmia ei ole. Toisaalta ne toimittivat joukon väliaikaisia ja hallinnollisia toimenpiteitä, jotka koskivat tällaisten suunnitelmien (joiden olemassaolon ne siis kiistivät) hallinnointia.

(478)

Kun komissio pyysi tarkastuskäynnin aikana asiakirjoja, jotka muodostavat näiden kahden ohjelman oikeusperustan (koska Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet näitä tietoja kyselyvastauksessaan), Kiinan viranomaiset antoivat kiinaksi hallinnolliset toimenpiteet kolmesta valtion suunnitelmasta, jotka liittyivät huipputeknologian tutkimukseen ja kehittämiseen, perustutkimukseen ja -kehittämiseen sekä tieteen ja teknologian tukemiseen. Kun otetaan huomioon tietojen toimittamisen ajankohta ja se, että asiakirjojen mukana ei ollut englanninkielistä käännöstä, komissio ei pystynyt tarkastamaan näitä asiakirjoja paikan päällä.

(479)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisia myös esittämään tilastotietoja näiden kahden hankkeen nojalla tarjotusta rahoituksesta. Kiinan viranomaiset kieltäytyivät toimittamasta tällaisia tilastoja, koska niiden mukaan rahoitus ei liity aurinkosähkötuotteiden tuotantoon.

(480)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei saanut etua kummastakaan näistä ohjelmasta (tai mistään muustakaan ”muut avustukset” kohdassa luetellusta ohjelmasta), mikä on ristiriidassa yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen kanssa.

(481)

Näin ollen komissio ei pystynyt tarkastamaan kaikkia seikkoja 863- ja 973-ohjelmista ja etenkään eduista, joita tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajat ja koko aurinkosähkön tuotannonala saivat. Näin ollen jotkin tämän tutkimuksen päätelmistä oli tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti.

(482)

Näiden kahden ohjelman oikeusperustana ovat kansallista huipputeknologian tutkimus- ja kehittämisohjelmaa (863-suunnitelma) koskevat hallinnolliset toimenpiteet (tarkistettuna vuonna 2011), kansallista tieteen ja teknologian tukisuunnitelmaa koskevat hallinnolliset toimenpiteet (tarkistettuna vuonna 2011) ja kansallista keskeisen perustutkimuksen ja -kehittämisen ohjelmaa (973) koskevat hallinnolliset toimenpiteet (tarkistettuna vuonna 2011).

(483)

Kiinan viranomaiset totesivat, että 863- ja 973-ohjelmien alla myönnetyt avustukset liittyvät vain tutkimukseen ja kehittämiseen eivätkä tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon. Kiinan viranomaisten mukaan nämä kaksi ohjelmaa eivät ole tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia, koska ne eivät ole erityisiä.

(484)

Nämä väitteet hylätään. Se, että avustuksia myönnettiin tarkastelun kohteena olevan tuotteen tutkimusta ja kehittämistä varten, tarkoittaa varojen suoraa siirtoa Kiinan viranomaisilta, mikä vähentää merkittävästi tutkimus- ja kehittämiskustannuksia, joita edunsaajalle olisi muutoin koitunut.

(485)

Avustuksia pidetään erityisinä, koska vain avainteknologian alalla toimivat yritykset, jotka luetellaan vuosittain julkaistavissa suuntaviivoissa, voivat saada niitä. Suuntaviivoissa määritellään avainteknologian alat, jotka voivat saada etuuksia näistä kahdesta ohjelmasta. Kiinan viranomaiset toimittivat komission pyynnöstä suuntaviivat vuosilta 2011, 2013 ja 2014. Avainteknologian aloja koskevissa vuoden 2014 suuntaviivoissa mainitaan nimenomaisesti aurinkokennot. Myös ennen vuotta 2014 annetuissa suuntaviivoissa mainitaan nimenomaisesti joko aurinkokennot ja/tai aurinkoenergia.

(486)

863- ja 973-ohjelmista annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea Kiinan viranomaisten varojen siirron muodossa tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuottajille.

(487)

Komissio määritti myös, että tämä tukijärjestelmä on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(488)

863- ja 973-ohjelmista myönnetään erityistä tukea avustusten muodossa. Tutkimuksessa vahvistettiin, että yksi otokseen valittu viejä sai etua tästä tuesta.

(489)

Aurinkosähkön alalla toimiviin yrityksiin voidaan soveltaa useita etuuskohtelun mukaisia verojärjestelmiä, jotka on kirjattu voimassa olevaan verolakiin. Kuulemisen ja tarkastuskäynnin aikana Kiinan viranomaiset eivät ilmoittaneet aikeistaan muuttaa verolakejaan.

(490)

Joidenkin aurinkosähköalan tuottajien laitteista saamien vero- ja tullivapautusten osalta laitteisiin, joihin vapauksia sovelletaan, kohdistuu poistoja, minkä vuoksi vero- ja/tai tullivapautusten muodossa saatu etuus jaksottuu tuleville vuosille (eli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen).

(491)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti tuetun tuonnin jatkumiseen.

(492)

Komissio tutki myös, lisääntyisikö Kiinasta unioniin suuntautuva tuettu vienti, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Tältä osin komissio käytti tietoja, jotka saatiin Bloomberg New Energy Finance -julkaisusta ja yhteistyössä toimineiden otokseen valittujen yritysten toimittamista kyselyvastauksista.

(493)

Kuten 5.1 jaksossa selitetään tarkemmin, Kiinan nykyinen tuotantokapasiteetti kattaisi unionin kysynnän 20-kertaisesti (ks. 516 kappale) ja koko maailman kysynnän lähes kaksinkertaisesti.

(494)

Tällaisen ylikapasiteetin esiintyminen vahvistettiin myös otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden tuottajien toimittamissa tiedoissa, joista kaikista kävi ilmi, että niiden nykyisissä tuotantolaitoksissa on ylikapasiteettia ja perusteilla oli uusia tuotantolaitoksia, jotka lisäävät tuotantokapasiteettia edelleen.

(495)

Lisäksi unionin markkinat ovat erittäin houkuttelevat kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta (ks. tarkemmin 5.2 jakso). Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä voidaan myös todeta, että unionin hintataso, joka on korkeampi kuin muiden kolmansien maiden markkinoilla, kannustaisi kiinalaisia tuottajia viemään unioniin pikemminkin kuin muiden kolmansien maiden markkinoille.

(496)

Sen vuoksi komissio päättelee, että kun otetaan huomioon tuetun tuonnin jatkumisen todennäköisyys sekä Kiinan aurinkosähkön tuotannonalan merkittävä käyttämätön kapasiteetti ja unionin markkinoiden houkuttelevuus, on todennäköistä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, kiinalaiset tuottajat lisäävät tarkastelun kohteena olevan tuotteen vientiä tuetuilla hinnoilla unionin markkinoille.

(497)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että tuki jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja että aurinkosähkön tuotannonalalle annettavan tuen jatkuminen on erittäin todennäköistä, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(498)

Samankaltaista tuotetta valmisti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yli 100 unionin tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(499)

Kaikkia unionin tuotannonalaa koskevia käytettävissä olevia tietoja käytettiin unionin kokonaistuotannon määrittämiseen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuotannosta ei ollut saatavilla kattavia julkisia tietoja. Näihin tietoihin sisältyivät pyynnön esittäjän toimittamat makrotaloudelliset tiedot, jotka keräsi sen puolesta Europressedienst, riippumaton konsulttiyritys, asianomaisten osapuolten edustavuutta koskevat vastaukset, jotka toimitettiin vireillepanoa edeltävässä vaiheessa, ja otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastetut kyselyvastaukset.

(500)

Tällä perusteella unionin tuotannoksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla arvioitiin 3 409 MW moduulien ja 1 270 MW kennojen osalta.

(501)

Osa unionin tuotannonalasta on vertikaalisesti integroitunutta, ja kennojen tuotannon osalta merkittävä osa unionin tuotannonalan tuotannosta (96 %) oli suunnattu kytköskäyttöön. Näin ollen kennojen vapaat markkinat olivat varsin pienet. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli kiisti viimeisen toteamuksen ja väitti, että vapaat markkinat muodostavat suuren osan kennojen kokonaismarkkinoista (arviolta 3 409 MW; ks. taulukko 1b). Komissio hyväksyi tämän korjauksen, koska unionin kytkösmarkkinoiden osuus kennojen kokonaiskulutuksesta oli vain 31,8 prosenttia. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä päätelmää, että merkittävä osa unionin tuotannonalan kennojen tuotannosta oli suunnattu kytköskäyttöön eikä sillä ollut mitään vaikutusta vahinkoa ja unionin etua koskevaan analyysiin. Kennojen vapaita markkinoita palvelee pääasiassa tuonti eikä unionin kennojen tuottajien myynti, koska useimmat kennojen tuottajista poistuivat markkinoilta parin viime vuoden aikana.

(502)

Sen vahvistamiseksi, aiheutuiko unionin tuotannonalalle edelleen vahinkoa, sekä kulutuksen ja useiden unionin tuotannonalan tilanteeseen liittyvien taloudellisten indikaattorien määrittämiseksi komissio tutki, olisiko unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen tuotannon myöhempi käyttötarkoitus (kytköskäyttö) otettava huomioon tarkastelussa ja missä määrin.

(503)

Komissio analysoi seuraavat taloudelliset indikaattorit ottamalla huomioon kaiken toiminnan (myös tuotannonalan kytköskäytön): kulutus, myyntimäärä, tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, kasvu, investoinnit, varastot, työllisyys, tuottavuus, kassavirta, investointien tuotto, pääoman saanti ja tukimarginaalin merkittävyys.

(504)

Komissio havaitsi näistä indikaattoreista alkuperäisen tutkimuksen tavoin, että asianomaisesta maasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu vaikutti samalla tavalla myös kytköskäyttöön tarkoitettuun tuotantoon. Kytkösmarkkinoille tarkoitettuja kennoja käytettiin keskeisenä komponenttina moduulien tuotannossa. Sen vuoksi asianomaisesta maasta tulevien moduulien tuonnin unionin moduulien tuottajiin kohdistamasta suorasta kilpailusta aiheutui epäsuoraa painetta myös näissä moduuleissa käytettyjen kennojen kytkösmarkkinamyynnin hintoihin ja/tai tuotantokustannuksiin. Lisäksi Kiinasta tulevien kennojen tuonti lisäsi niihin moduulien tuottajiin kohdistuvaa painetta, jotka käyttävät kennojen kytkösmarkkinatuotantoa. Ne kilpailivat kiinalaisista kennoista kolmansissa maissa koottujen moduulien mutta myös niiden moduulien kanssa, jotka oli koottu unionissa käyttämällä näitä tuotuja kiinalaisia kennoja.

(505)

Tämän vuoksi – ja toisin kuin muissa tapauksissa, joissa kytkös- ja vapaiden markkinoiden erottaminen toisistaan oli merkityksellistä vahinkoanalyysissä, koska kytköskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden ei havaittu olevan suorassa kilpailussa tuonnin kanssa – komissio vahvisti tässä tapauksessa, että useimpien taloudellisten indikaattoreiden osalta oli perusteltua olla tekemättä eroa kytkös- ja vapaiden markkinoiden välille (52).

(506)

Kannattavuuden osalta komissio tarkasteli myyntiä vain vapailla markkinoilla. Hinnat kytkösmarkkinoilla asetettiin eri hinnoittelukäytäntöjen mukaisesti (esim. muuntohinnoittelu virtuaalimarkkinahinnoilla, muuntaminen tosiasiallisten kustannusten perusteella). Näin ollen niissä eivät aina tulleet esiin markkinaehtoiset hinnat, eikä niitä voitu ottaa huomioon tämän indikaattorin arvioinnissa.

(507)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että kennojen unionin tuotannonalan tilanne olisi pitänyt arvioida erikseen kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden osalta. Niiden mukaan komissio ei toimittanut asianmukaisia perusteluja sille, miten Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu on vaikuttanut samalla tavalla kytkösmarkkinoihin. Yksi osapuoli katsoi, että koska komission mukaan kytkösmarkkinoiden hinnat olivat epäluotettavia kannattavuuden arvioimiseksi, on yhtä epätarkkaa tehdä päätelmiä, joiden mukaan niihin kohdistui painetta moduulien tuonnin vuoksi. Näiden kahden markkina-alueen yhteinen analyysi on ristiriidassa sen kanssa, että kennojen kulutus pieneni vähemmän kuin moduulien kulutus tarkastelujaksolla. Väitteen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että moduulien ja kennojen tuonnin välillä ja kennojen tuonnin vähenemisen ja vapailla markkinoilla myytävien kennojen hintojen välillä ei ole suoraa yhteyttä.

(508)

Ensinnäkin osapuolten väitteiden vastaisesti komissio esitti 503 ja 504 kappaleessa yksityiskohtaiset perustelut sille, miten Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu on vaikuttanut samalla tavalla kennojen kytkösmarkkinoihin. Koska kennot ovat moduulien tuotannon pääkomponentti, moduulien tuonti Kiinasta kohdistaa epäsuoraa painetta kennojen kytkösmarkkinamyynnin hintoihin, kun siirtohinta perustuu virtuaaliseen markkinahintaan. Jos taas siirtohinta perustuu tosiasiallisiin kustannuksiin, tuodut kennot aiheuttavat painetta yrityksille tuotantoprosessin tehostamiseksi. Vaikka kytkösmarkkinoiden hinnat ovatkin epäluotettavia kannattavuuden arvioimiseksi, komissio pitää näiden hintojen kehitystä merkityksellisenä tekijänä arvioitaessa sitä, aiheuttiko Kiinasta tuleva tuonti kilpailua kytkösmarkkinoilla. Komissio ei vahvistanut suoraa yhteyttä moduulien tuonnin ja kennojen tuonnin välille. Se pikemminkin totesi, että kennojen kytkösmarkkinakäyttöön kohdistuu myös kennojen tuonnin aiheuttamaa suoraa kilpailua ja moduulien tuonnin aiheuttamaa epäsuoraa kilpailua, koska kytkösmarkkinakäyttöön tarkoitettuja kennoja käytetään moduulien tuottamiseen. Kyseinen asianomainen osapuoli ei kyennyt osoittamaan, että kennojen vapaiden markkinoiden hintojen ja kennojen tuonnin vähenemisen välillä ei ole yhteyttä. Kuten taulukosta 8 b ilmenee, kennojen unionin tuotannonalan myyntihinnat kohosivat, kun Kiinasta tulevien kennojen tuonti väheni sekä määrältään että markkinaosuudeltaan vuoden 2014 – jolloin toimenpiteiden vaikutus alkoi olla täysimääräinen – ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(509)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset katsoivat, että kennojen kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden yhteinen analyysi itse asiassa jättää huomiotta vapaiden markkinoiden analyysin, koska niiden osuus unionin kennojen kokonaistuotannosta on vain 4 prosenttia. Näin ollen komissio ei ole tarkastellut kotimaisen tuotannonalan tilannetta kokonaisuudessaan, minkä vuoksi se ei täytä WTO:n polkumyyntisopimuksen 3.1 artiklan vaatimusta puolueettomuudesta.

(510)

Komissio ei ymmärrä, miten kennojen kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden yhteinen analyysi jättäisi huomiotta vapaiden markkinoiden analyysin. Itse asiassa komissio analysoi joukon vahinkoindikaattoreita, kuten kannattavuuden, myyntihinnat ja investointien tuoton, vain vapaiden markkinoiden osalta. Lisäksi jotkin indikaattorit analysoidaan kumulatiivisesti silloinkin, kun kytkösmarkkinoista ja muista kuin kytkösmarkkinoista tehdään erillinen analyysi (53). Näitä indikaattoreita ovat yleensä tuotanto, kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, investoinnit, investointien tuotto, työllisyys, tuottavuus, varastot ja työvoimakustannukset. Niiden unionin kennojen tuottajien, joilla oli myyntiä ainoastaan vapailla markkinoilla, vahinkoindikaattorit noudattelivat samaa suuntausta, minkä vuoksi koko unionin kennojen tuotannonalaa koskevat päätelmät pätevät myös niihin. Kiinan viranomaiset väittivät itsepintaisesti, että jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osaan kohdistuu kytkösmarkkinakäyttöä, WTO:n oikeuskäytännön mukaan on tehtävä vertaileva analyysi. Komissio katsoi, että tämä vaatimus – jos se olisi sovellettavissa tähän käynnissä olevaan erityistapaukseen – joka tapauksessa täyttyi. Kytkösmarkkinoilla myydyn unionin kennotuotannon osalta vahinko on vahvistettu epäsuoran hintapaineen perusteella niiden moduulien tasolla, joihin kennot sisällytetään. Vapailla markkinoilla myydyn unionin kennotuotannon osalta vahinkoindikaattorit on arvioitu myös erikseen, ja ne osoittavat samoja suuntauksia kuin kytkösmarkkinoilla (tämä on käytännössä sama kuin kumulatiivinen arviointi, koska kytkösmarkkinoiden osuus unionin tuotannosta on 96 prosenttia). Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(511)

Kiinan viranomaisten väitteen mukaan toteamus, jonka mukaan unionin moduulien valmistajat kilpailevat kolmansissa maissa kiinalaisista kennoista koottujen moduulien kanssa, laajentaa tutkimuksen soveltamisalan lainsäädännön vastaisesti. Tällaiset moduulit ovat kuitenkin sisältyneet tutkimuksen soveltamisalaan alusta lähtien, koska kennot antavat alkuperäaseman moduuleille (54). Näin ollen tämä väite hylättiin.

(512)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs toinen osapuoli väitti, että kannattavuuden analysointi 4 prosentin unionin kennotuotannon perusteella ei ole edustavaa, jotta voitaisiin tehdä paikkansapitävä arvio tullien voimassa pitämisen tarpeesta. Komissio huomauttaa, että ainoastaan kannattavuus arvioitiin yksinomaan riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kennojen myynnin perusteella 506 kappaleessa esitetyistä syistä. Unionin tuotannonalan tilanteen arviointia varten analysoitiin kuitenkin kaikki muut indikaattorit ottaen huomioon kennojen myynti sekä kytkösmarkkinoilla että vapailla markkinoilla. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(513)

Jabil kokosi moduuleja muiden yritysten puolesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sopimusvalmistajana. Muut yritykset maksoivat maksun tästä kokoonpanopalvelusta. Ne myös ottivat täyden sopimusvastuun Jabilin kokoamien moduulien myynnistä. Näin ollen Jabilin ilmoittamat tulot eivät tulleet moduulien myynnistä vaan palvelumaksuista. Sen vuoksi komissio päätti erottaa Jabilin voittoluvut muun unionin moduulituotannonalan voittoluvuista (ks. 563 ja 565 kappale). Muiden vahinkoindikaattoreiden osalta ei voitu tarkastaa kokoonpanopalveluja, jotka Jabil tarjosi yhteistyöstä kieltäytyneille moduulien tuottajille, minkä vuoksi niitä ei otettu huomioon.

(514)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli pyysi lisäselvityksiä siitä, mitä Jabilin tietoja otettiin huomioon ja miksi. Komissio on ottanut kaikkien muiden vahinkoindikaattoreiden kuin kannattavuuden osalta huomioon kaikki Jabilin toimittamat tiedot, jotka liittyvät yhteistyössä toimineisiin unionin moduulien tuottajiin. Vain nämä tiedot otettiin huomioon, koska ne voitiin tarkastaa, kun taas muut jätettiin huomiotta Jabilin erityisen liiketoimintamallin vuoksi ja siksi, että sen lopullisia myyntihintoja ei voitu tarkastaa.

(515)

Komissio määritti unionin kulutuksen ottaen huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kokonaismäärän ja samankaltaisen tuotteen myynnin kokonaismäärän unionissa, mukaan luettuna kytköskäyttöön tarkoitettu myynti. Unionin tuotannonalan kokonaismyynti perustui Europressedienstin toimittamiin tietoihin, joita korjattiin tarvittaessa tiedoilla, jotka saatiin asianomaisten osapuolten edustavuutta koskevista kyselyvastauksista vireillepanoa edeltävässä vaiheessa ja otokseen valittujen yritysten tarkastetuista kyselyvastauksista. Tuontitiedot perustuvat Comext-tietokannan tietoihin ja jäsenvaltioiden komissiolle perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti, jäljempänä ’14 artiklan 6 kohdan mukainen tietokanta’, ilmoittamiin tietoihin, kuten (519) kappaleessa todetaan. Kulutustiedot ristiintarkastettiin vertaamalla niitä muista lähteistä (55) saatuihin tietoihin.

(516)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1 a

Unionin kulutus moduulien osalta (MW)

Taulukko 1 b

Unionin kulutus kennojen osalta (MW)

(517)

Kaiken kaikkiaan unionin kulutus väheni merkittävästi vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Moduulien osalta unionin kulutus putosi 56 prosenttia. Sen jälkeen, kun kulutus oli laskenut vuosien 2012 ja 2013 välillä jyrkästi 35 prosenttia, se pysyi melko vakaana vuonna 2014 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(518)

Kennojen kulutus laski hieman vähemmän, 26 prosenttia, tarkastelujaksolla. Kulutuksen lasku tapahtui pääasiassa vuosien 2013 ja 2014 välillä, jolloin se putosi 26 prosenttia. Kulutus alkoi kuitenkin elpyä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jolloin se kasvoi 4,5 prosenttia vuoteen 2014 nähden.

(519)

Tuontimäärät ja -arvot on saatu eri lähteistä. Vuoden 2012 ja osittain vuoden 2013 tiedot perustuivat pyynnön esittäjän toimittamiin tietoihin, jotka oli kerännyt sen puolesta Europressedienst, koska tuolloin moduulit ja kennot tuotiin unioniin kirjattuna tullinimikkeisiin, jotka kattoivat myös tämän tutkimuksen ulkopuolisia tuotteita, minkä vuoksi Eurostatin tietoja ei voitu käyttää. Eurostatin tietoja voitiin käyttää sen jälkeen, kun moduulien ja kennojen tuonnin kirjaamisvelvoite otettiin käyttöön 6 päivänä maaliskuuta 2013 (56). Näin ollen vuoden 2013 loppuosan, vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson osalta komissio perustaa päätelmänsä Comext-tietokantaan (57) ja 14 artiklan 6 kohdan mukaiseen tietokantaan.

(520)

Tuonti asianomaisesta maasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2 a

Kiinasta tulevien moduulien tuonti (MW) ja markkinaosuus  (58)

Taulukko 2 b

Kiinasta tulevien kennojen tuonti (MW) ja markkinaosuus

(521)

Kiinasta tuotavien moduulien määrä väheni tarkastelujaksolla 73 prosenttia ja vastaava markkinaosuus pieneni 39 prosenttia eli vuoden 2012 tasolta 66 prosentista 41 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen jälkeen, kun nyt voimassa olevat toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2013, moduulien tuontimäärä kuitenkin pieneni 45 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä, kun taas kulutus väheni 31 prosenttia.

(522)

Kennojen tuontimäärä kasvoi 65 prosenttia tarkastelujaksolla, ja tämä johti markkinoiden kutistuessa paljon suurempaan markkinaosuuden kasvuun eli se kasvoi 123 prosenttia (vuoden 2012 tasolta 7 %:sta 16 %:iin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla). Samaan aikaan vuosien 2013 ja 2014 välillä kennojen tuonti lisääntyi 59 prosenttia, mikä kasvatti markkinaosuutta 10 prosenttiyksiköllä. Vaikka voimakas kasvu ei jatkunutkaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, tuonnin taso oli tuolloin edelleen paljon korkeampi kuin vuosina 2012 ja 2013.

(523)

Komissio vahvisti tuonnin hinnat Comext- ja 14 artiklan 6 kohdan mukaisen tietokannan perusteella.

(524)

Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3 a

Moduulien tuontihinnat (euroa/kW)

Taulukko 3 b

Kennojen tuontihinnat (euroa/kW)

(525)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta putosi 22 prosenttia moduulien ja 43 prosenttia kennojen osalta tarkastelujaksolla. Moduulien tuontihinta laski vuosina 2012 ja 2013 ja toimenpiteiden voimaantulon jälkeen kohosi 6,3 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä. Se laski edelleen hieman eli 1,6 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Kennojen tuontihinta jatkoi laskuaan vuosien 2013 ja 2014 välillä, jolloin se putosi vielä 19,4 prosenttia, mutta se kohosi vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä hieman eli 1,4 prosenttia.

(526)

Lähes kaikilla vientiä harjoittavilla tuottajilla, jotka myivät moduuleja ja kennoja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, oli kuitenkin voimassa hintasitoumus, ja niiden vientihinnat EU:hun määräytyivät näissä hintasitoumuksissa asetettujen vähimmäistuontihintojen perusteella. Moduuleista vain 1,6 prosenttia ja kennoista 0,6 prosenttia tuotiin vähimmäistuontihinnan ulkopuolella (59). Tämän vuoksi näitä vientihintoja ei voitu pitää merkityksellisenä indikaattorina määritettäessä vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäytäntöä, jos toimenpiteet eivät olisi voimassa.

(527)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että EU:hun suuntautuneen viennin hintaa olisi käytettävä hintojen alittavuuden määrittämiseen, ja niiden laskelmien mukaan tällä perusteella hintojen alittavuutta ei esiintynyt. On totta, että jos perustana käytetään EU:hun suuntautuneen viennin hintoja, moduulien osalta ei esiinny hintojen alittavuutta ja kennojen osalta alittavuus on hyvin vähäinen. Komissio kuitenkin katsoo, että alittavuuden puuttuminen vähimmäistuontihintojen noudattamisen vuoksi ei ole ratkaiseva tekijä analysoitaessa unionin tuotannonalan nykytilannetta. Kuten 573 kappaleessa todetaan, komissio vahvisti, että unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen vahinkoa edellisessä tutkimuksessa havaitusta tuetusta tuonnista ja 4 kappaleessa tarkoitetuista kiertämiskäytännöistä, eikä sillä ollut riittävästi aikaa elpyä.

(528)

Kolmansista maista unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat perustuivat myös Comext- ja 14 artiklan 6 kohdan mukaisen tietokannan tietoihin, ja ne kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 4 a

Moduulit – tuonti kolmansista maista

Taulukko 4 b

Kennot – tuonti kolmansista maista

(529)

Tarkastelujakson aikana moduulien tuonti kolmansista maista unioniin lisääntyi 30 prosenttia. Suurinta kasvu oli vuosien 2013 ja 2014 välillä, jolloin määrä lisääntyi 48 prosenttia. Näiden maiden markkinaosuus kasvoi merkittävästi vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 9 prosentista 25 prosenttiin. Suurin muutos tapahtui vuosien 2013 ja 2014 välillä, jolloin markkinaosuus kasvoi 13 prosentista 28 prosenttiin. Kiinan jälkeen suurimpia tuojamaita olivat Taiwan, Malesia ja Singapore. On syytä huomata, että Taiwanista ja Malesiasta tulevaan tuontiin saattoi sisältyä toimenpiteiden kiertämistä (ks. 4 kappale).

(530)

Kennojen tuonti muista maista väheni 47 prosenttia tarkastelujaksolla. Suurin pudotus (52 prosenttia) tapahtui vuosien 2013 ja 2014 välillä, ja tuonti lisääntyi hieman (9 prosenttia) vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Tämän seurauksena markkinaosuus supistui vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä 70 prosentista 51 prosenttiin. Supistumista tapahtui 75 prosentista 48 prosenttiin vuosien 2013 ja 2014 välillä, minkä jälkeen markkinaosuus kasvoi hieman (3 prosenttiyksikköä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kennojen osalta suurimpia viejiä olivat Taiwan ja Malesia, joiden jälkeen tulivat Kiina ja Yhdysvallat. On syytä huomata, että Taiwanista ja Malesiasta tulevaan tuontiin saattoi sisältyä toimenpiteiden kiertämistä (ks. 4 kappale).

(531)

Kolmansien maiden keskimääräiset vientihinnat sekä moduulien että kennojen osalta alenivat merkittävästi tarkastelujaksolla samoin kuin Kiinan ja unionin hinnat. Moduulien hinnat laskivat 21 prosenttia ja kennojen 45 prosenttia tarkastelujaksolla. Kiertämiskäytännöt ovat siis saattaneet vaikuttaa näihin hintoihin (ks. (4) kappale).

(532)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikkia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, joilla oli vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujakson aikana.

(533)

Vahinkoanalyysiä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudellisia indikaattoreita käyttäen tietoja, jotka oli saatu pyynnön esittäjältä ja tarkistettu ristiin unionin tuottajien edustavuutta koskevaan kyselyyn vireillepanoa edeltävässä vaiheessa toimittamien vastausten kanssa ja otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastetuista kyselyvastauksista. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella.

(534)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, tukimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman tuetun tuonnin vaikutuksista.

(535)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(536)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5 a

Moduulit – tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

Taulukko 5 b

Kennot – tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(537)

Unionin moduulien tuotanto väheni kaikkiaan 26 prosenttia tarkastelujaksolla ja kasvoi 4,5 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Kulutuksen vähentyessä tuotantokapasiteetti reagoi vähenevään tuotantoon ja pieneni myös 25 prosenttia tarkastelujaksolla. Kapasiteetin käyttöaste pysyi siten vakaana tarkastelujakson alun ja lopun välillä ja oli 53 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi kuitenkin merkittävästi eli 9 prosenttiyksikköä vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (kasvua oli 19 prosenttia). On syytä huomata, että otokseen valittujen unionin moduulien tuottajien kapasiteetin käyttöaste oli paljon korkeampi tarkastelujaksolla; se saavutti 85 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mikä on 39 prosentin lisäys vuoteen 2012 (61 %) nähden.

(538)

Unionin kennojen tuotanto lisääntyi 19 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tuotanto pieneni 31 prosenttia vuosien 2012 ja 2013 välillä, mutta se kasvoi 49 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä ja vielä 15 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Tämä tapahtui samaan aikaan kun tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto joulukuussa 2013, kun taas kulutus väheni jatkuvasti vuosien 2012 ja 2014 välillä mutta kasvoi vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Samalla tuotantokapasiteetti väheni 24 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä johti kapasiteetin käyttöasteen merkittävään kasvuun vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 45 prosentista 70 prosenttiin. Moduulien tuottajien tavoin otokseen valittujen kennojen tuottajien kapasiteetin käyttöaste (86 %) oli paljon korkeampi kuin koko unionin tuotannonalalla, ja se pysyi vakaana tarkastelujakson aikana.

(539)

Päätelmänä voidaan todeta, että unionin tuotannonala supisti kapasiteettiaan vastauksena kulutuksen vähenemiseen. Samaan aikaan se kasvatti tuotantoaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2014, ja tämä paransi sen kapasiteetin käyttöastetta edelleen.

(540)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6 a

Moduulit – myyntimäärä ja markkinaosuus

Taulukko 6 b

Kennot – myyntimäärä ja markkinaosuus

(541)

Moduulien myyntimäärä väheni tarkastelujaksolla 40 prosenttia. Kulutuksen vähentyessä 56 prosenttia tämä kuitenkin johti merkittävään markkinaosuuden kasvuun (40 %) tarkastelujaksolla niin, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla markkinaosuus oli 35 prosenttia.

(542)

Unionin tuotannonalan kennojen myynti kasvoi tarkastelujaksolla 9 prosenttia. Tämän tuloksena markkinaosuus kasvoi vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 23 prosentista 33 prosenttiin, kun kennojen kulutus supistui paljon vähemmän kuin moduulien eli 26 prosenttia.

(543)

Kulutuksen supistuessa ja tasoitustoimenpiteiden tullessa voimaan unionin tuotannonala kykeni kasvattamaan markkinaosuuttaan sekä moduulien että kennojen osalta.

(544)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7 a

Moduulit – työllisyys ja tuottavuus

Taulukko 7 b

Kennot – työllisyys ja tuottavuus

(545)

Vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä työllisyys väheni moduulien alalla 64 prosenttia ja kennojen alalla 38 prosenttia. Moduulien alalla suurin vähennys (53 %) työntekijöiden lukumäärässä tapahtui vuosien 2013 ja 2014 välillä; tämä on paljon suurempi kuin tuotannon vähennys (27 %) samalla kaudella. Kennojen alalla työntekijöiden lukumäärä vuosien 2013 ja 2014 välillä kasvoi 22 prosenttia, mikä oli paljon vähemmän kuin tuotannon lisääntyminen (49 %) samalla kaudella. Näiden tuloksena tuottavuus kasvoi merkittävästi sekä moduulien (103 %) että kennojen (94 %) alalla tarkastelujakson aikana. Tuottavuuden kasvu vuosien 2013 ja 2014 välillä oli 57 prosenttia moduulien ja 22 prosenttia kennojen alalla.

(546)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli kiisti komission päätelmät unionin tuotannonalan työllistämien työntekijöiden lukumäärästä ja väitti, että suurimman yrityksen, SolarWorldin, kennojen ja moduulien valmistukseen liittyvät työntekijät oli laskettu kahteen kertaan. SolarWorldin ja kaikkien muiden otokseen valittujen yritysten työntekijöitä koskevat luvut on tarkastettu asianmukaisesti ja on varmistettu, että mitään työntekijöitä ei ole laskettu kahteen kertaan vertikaalisesti integroituneiden yritysten tapauksessa. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(547)

Kuten 3 jaksossa selitetään, komissio totesi, että tuettu tuonti jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja että aurinkosähkön tuotannonalalle annettavien tukien toistuminen on erittäin todennäköistä, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(548)

Vahinkoindikaattoreiden analyysi kuitenkin osoittaa, että voimassa olevilla toimenpiteillä on ollut positiivinen vaikutus unionin tuotannonalaan, jonka voidaan katsoa olevan toipumassa aiemman tuetun tuonnin vaikutuksista.

(549)

Otokseen valittiin vain kolme kennojen tuottajaa, joista kaksi on EU ProSunin jäseniä. Ne olivat mukana esittämässä pyyntöä, joka sisältää molempien tuottajien luvut. Näin ollen kennojen osalta kaikki mikrotaloudellisiin indikaattoreihin liittyvät luvut, jotka voidaan jäljittää suoraan kolmanteen yritykseen, joka ei ole EU ProSunin jäsen, annetaan vaihteluväleinä, jotta suojataan tämän yhteistyössä toimineen unionin tuottajan luottamuksellisia tietoja.

(550)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 8 a

Moduulit – myyntihinnat unionissa