(1)

Alkaessaan soveltaa sisäisten luottoluokitusten menetelmää, jäljempänä ’IRB-menetelmä’, laitos ja mikä tahansa emoyritys ja sen tytäryritykset voivat pyytää toimivaltaiselta viranomaiselta lupaa käyttää viiden vuoden aineistojen asemasta aineistoja kahdelta vuodelta määrittääkseen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevat estimaatit (PD-estimaatit), omat tappio-osuusestimaatit (omat LGD-estimaatit) ja omat luottovasta-arvokerroinestimaatit tiettyjen vastuutyyppien osalta. Olisi säädettävä perusteista, joiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää aineistopoikkeusta koskevia lupia.

(2)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että laitos täyttää asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyt vaatimukset ennen kuin ne myöntävät aineistopoikkeusta koskevan luvan. Tässä asetuksessa ei kuitenkaan vaadita toimivaltaisia viranomaisia tarkastamaan säännöllisesti, noudattavatko laitokset aineistopoikkeusta koskevia lupavaatimuksia. Laitokset, jotka eivät enää noudata tämän asetuksen vaatimuksia, voivat näin ollen tukeutua asetuksen (EU) N:o 575/2013 146 artiklaan.

(3)

Mitä lyhyempi tietohistoria on, sitä vaikeampaa on estimoida riskiparametreja. Jotta varmistettaisiin, että aineistopoikkeusta koskeva lupa kattaa vain pienen osan laitoksen varoista, olisi asetettava määrällinen yläraja sekä vastuuarvolle että IRB-menetelmän ja standardimenetelmän mukaisesti lasketulle riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärälle, joille aineistopoikkeusta koskeva lupa voidaan myöntää. Aineistopoikkeusta koskevan luvan soveltamisalan ulkopuolelle olisi samasta syystä jätettävä nimenomaisesti myös salkut, joihin kuuluvat vastuutyypit ovat selvästi senluonteisia, ettei niiden yhteydessä ole havaittu lainkaan maksukyvyttömyystapauksia tai niitä on havaittu vain vähän.

(4)

Varmistaakseen omien varojen vaatimusten varovaisen laskennan toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon myös muita näkökohtia, kun ne arvioivat aineistopoikkeusta koskevia lupapyyntöjä. Laitosten, jotka pyytävät lupaa saada käyttää lyhyempiä tietosarjoja, olisi muun muassa sovellettava asianmukaista varovaisuusmarginaalia. Lisäksi laitosten olisi osoitettava toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että pidemmältä ajanjaksolta ei ole tarkkoja, täydellisiä tai asianmukaisia aikasarjatietoja. Epätarkat tiedot voivat vaikuttaa enemmän omien varojen vaatimuksiin, ja siksi laitosten olisi käytettävä lisäksi tietojen laatua koskevia validointimenettelyjä, joiden olisi oltava oikeassa suhteessa pienempään otoskokoon.

(5)

Niiden vastuutyyppien, jotka eivät kuulu laitoksen salkkuun silloin, kun laitos soveltaa IRB-menetelmää ensimmäistä kertaa, ei pitäisi katsoa olevan hyväksyttäviä myönnettäessä aineistopoikkeusta koskevaa lupaa. Toisin sanoen aineistopoikkeusta koskevia lupia olisi myönnettävä vain sellaisten vastuutyyppien osalta, jotka ovat kuuluneet laitoksen salkkuun silloin, kun laitos soveltaa IRB-menetelmää ensimmäistä kertaa, riippumatta siitä, miten nämä vastuut siirtyvät IRB-menetelmän piiriin välittömästi tai myöhemmin vaiheittaista käyttöönottoa koskevan suunnitelman mukaisesti.

(6)

Aineistopoikkeuksen tarkoituksena on antaa vapautus velvollisuudesta käyttää viideltä vuodelta olevaa aiempaa aineistoa IRB-parametrien estimointiin sellaisten vastuutyyppien osalta, jotka ovat laitosten salkussa silloin, kun laitos soveltaa IRB-menetelmää ensimmäistä kertaa. Viiden vuoden kuluttua ensimmäisestä soveltamisesta laitoksilla pitäisi olla kerättynä riittävästi aineistoa niin, ettei poikkeuksen käyttöön ole enää aihetta. Sen vuoksi aineistopoikkeusta koskevia lupia ei pitäisi enää myöntää viiden vuoden kuluttua siitä ajankohdasta, jona laitos on alkanut soveltaa IRB-menetelmää.

(7)

On tarpeen varmistaa, etteivät tässä asetuksessa säädetyt perusteet haittaa laitosten jo käyttämiä luokitusjärjestelmiä vaan että perusteiden myötä voidaan pikemminkin sujuvoittaa siirtymistä uuteen järjestelmään, parantaa oikeusvarmuutta laitosten kannalta ja välttää aiheuttamasta niille lisää kustannuksia. Aineistopoikkeusta koskevalla luvalla sallitaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 180, 181 ja 182 mukaisesti käyttää kahden vuoden aineistoa viiden vuoden aineiston sijasta. Toisin sanoen luvan voimassaoloaika päättyy luonnollisesti kolmen vuoden kuluttua luvan antamisesta. Näin ollen tekniset sääntelystandardit eivät saisi vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen voimaantulohetkellä jo myöntämiin aineistopoikkeusta koskeviin lupiin, sillä se olisi kohtuutonta ja vähentäisi IRB-menetelmän käyttöä. Tämän asetuksen säännökset ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, koska ne koskevat perusteita, joiden mukaisesti aineistopoikkeus voidaan myöntää. Jotta varmistettaisiin, että nämä säännökset, joiden pitäisi tulla voimaan samaan aikaan, ovat linjassa keskenään ja jotta asianomaisten velvoitteiden soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden olisi helpompi saada näistä säännöksistä kattava käsitys keskitetysti, on suotavaa, että kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 3 kohdassa, 181 artiklan 3 kohdassa ja 182 artiklan 4 kohdassa edellytetyt tekniset sääntelystandardit sisällytetään yhteen asetukseen.

(8)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen on toimittanut komissiolle.

(9)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimet julkiset kuulemiset teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

a)

pidemmältä ajanjaksolta olevia aikasarjatietoja ei ole käytettävissä, tai ne ovat puutteellisen tarkkuuden, kattavuuden tai asianmukaisuuden vuoksi soveltumattomia;

b)

käytössä on asetuksen (EU) N:o 575/2013 179 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti asianmukainen varovaisuusmarginaali, jolla kompensoidaan riittävässä määrin estimointivirheiden odotettu vaihteluväli, joka johtuu lyhyempien tietosarjojen käytöstä;

c)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 174 artiklan b alakohdassa tarkoitettua prosessia, jolla voidaan tarkastaa syötettävät tiedot, on tehostettu lyhyempien aikasarjojen osalta.