30.8.2017 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 223/1 |
KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2017/1508,
annettu 28 päivänä elokuuta 2017,
organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaisesta viiteasiakirjasta, jossa esitetään ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, alakohtaiset ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alalla
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) ja asetuksen (EY) N:o 761/2001 ja komission päätösten 2001/681/EY ja 2006/193/EY kumoamisesta 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 (1) ja erityisesti sen 46 artiklan 1 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Komission asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaisesti laatimat alakohtaiset viiteasiakirjat ovat tarpeen, jotta tietyn alan organisaatioita voitaisiin auttaa keskittymään paremmin tärkeimpiin ympäristöasioiden hallinnan näkökohtiin ja jotta helpotetaan organisaatioiden ympäristönsuojelun tason arviointia ja parantamista sekä asiaa koskevaa raportointia. Viiteasiakirjoissa esitetään ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, ympäristönsuojelun tason indikaattorit sekä tarvittaessa vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta ja luokitusjärjestelmät, jotka mahdollistavat ympäristönsuojelun tason arvioimisen kyseisillä aloilla. |
(2) |
Tämän päätöksen liitteessä esitetyt ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat liittyvät elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alalla tunnistettuihin keskeisiin ympäristökysymyksiin. Niillä olisi myös edistettävä kiertotaloutta tunnistamalla konkreettisia toimia, joilla parannetaan jätehuoltoa, lisätään sivutuotteiden käyttöä ja estetään elintarvikejätteen syntymistä. |
(3) |
EMAS-rekisteröityjen organisaatioiden ei ole pakko noudattaa alakohtaisessa viiteasiakirjassa esitettyjä vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta, sillä EMAS-järjestelmässä organisaatiot voivat itse arvioida vertailuesimerkkien toteutettavuutta niistä aiheutuvien kustannusten ja hyötyjen perusteella. |
(4) |
Asetuksen (EY) No 1221/2009 mukaan EMAS-rekisteröityjen organisaatioiden on otettava alakohtaiset viiteasiakirjat huomioon laatiessaan ympäristöasioiden hallintajärjestelmäänsä ja arvioidessaan ympäristönsuojelun tasoaan asetuksen (EY) N:o 1221/2009 liitteen IV mukaisesti laaditussa ympäristöselonteossaan. |
(5) |
Elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen ala, jota tämän päätöksen liite koskee, määritettiin ensisijaiseksi alaksi, jota varten hyväksytään alakohtaisia ja poikkialaisia viiteasiakirjoja, asiakirjassa ”Komission tiedonanto – organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) annetun asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukainen ohjeellinen luettelo aloista, joita varten hyväksytään alakohtaisia ja eri aloille yhteisiä viiteasiakirjoja” (2). |
(6) |
Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1221/2009 49 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Alakohtainen viiteasiakirja, jossa esitetään ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, alakohtaiset ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alalla, on tämän päätöksen liitteenä.
2 artikla
Elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alalla toimivien EMAS-rekisteröityjen organisaatioiden on otettava huomioon 1 artiklassa tarkoitettu alakohtainen viiteasiakirja, ja sen vuoksi niiden on
— |
käytettävä alakohtaisen viiteasiakirjan asiaankuuluvia osia laatiessaan ja toteuttaessaan ympäristöjärjestelmänsä ympäristökatselmusten perusteella |
— |
käytettävä alakohtaisessa viiteasiakirjassa kuvattuja asiaankuuluvia alakohtaisia ympäristönsuojelun tason indikaattoreita raportoidessaan ympäristönsuojelun tasostaan ympäristöselonteossaan määriteltyjen yksityiskohtaisempien ympäristönäkökohtien osalta |
— |
mainittava ympäristöselonteossaan, miten asiaankuuluvat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat ja vertailuesimerkit huipputason osaamisesta on otettu huomioon arvioitaessa organisaation ympäristönsuojelun tasoa ja siihen liittyviä tekijöitä. |
3 artikla
Tämä päätös tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tehty Brysselissä 28 päivänä elokuuta 2017.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Jean-Claude JUNCKER
(1) EUVL L 342, 22.12.2009, s. 1.
(2) EUVL C 358, 8.12.2011, s. 2.
LIITE
SISÄLLYSLUETTELO
1. |
JOHDANTO | 4 |
2. |
SOVELTAMISALA | 6 |
3. |
YMPÄRISTÖASIOIDEN HALLINNAN PARHAAT TOIMINTATAVAT, YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASON INDIKAATTORIT JA VERTAILUESIMERKIT HUIPPUTASON OSAAMISESTA ELINTARVIKKEIDEN JA JUOMIEN VALMISTUKSEN ALALLA | 9 |
3.1 |
Koko elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alaa koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat | 9 |
3.1.1 |
Tuotteiden ja/tai toimintojen ympäristökestävyyden arviointi | 9 |
3.1.2 |
Kestävä toimitusketjun hallinta | 9 |
3.1.3 |
Pakkausten parantaminen tai valinta ympäristövaikutusten minimoimiseksi | 10 |
3.1.4 |
Ympäristöystävälliset puhdistuskäytännöt | 11 |
3.1.5 |
Kuljetus- ja jakelutoimintojen parantaminen | 12 |
3.1.6 |
Jäädyttämisen ja kylmäsäilytyksen parantaminen | 13 |
3.1.7 |
Energianhallinnan soveltaminen kaikkiin toimintoihin ja kaikkien toimintojen energiatehokkuuden parantaminen | 14 |
3.1.8 |
Uusiutuvan energian käyttö valmistusprosesseissa | 15 |
3.1.9 |
Elintarvikejätteen välttäminen valmistustoiminnoissa | 15 |
3.1.10 |
Parhaita käytettävissä olevia elintarvikkeiden ja maidon valmistus- ja jalostustekniikoita käsittelevän vertailuasiakirjan (FDM BREF -asiakirjan) huomioon ottaminen | 16 |
3.2 |
Kahvin valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat | 17 |
3.2.1 |
Energiankulutuksen vähentäminen esilämmittämällä raakakahvi eräpaahdossa | 17 |
3.3 |
Oliiviöljyn valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat | 17 |
3.3.1 |
Vedenkulutuksen vähentäminen oliiviöljyn erotuksessa | 17 |
3.3.2 |
Oliivien pesun vähentäminen vastaanotettaessa | 18 |
3.4 |
Virvoitusjuomien valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat | 18 |
3.4.1 |
Puhaltimien käyttö pullojen kuivausvaiheessa/pakkausvaiheessa | 18 |
3.5 |
Oluen valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat | 19 |
3.5.1 |
Energiankulutuksen vähentäminen vierteen keitossa | 19 |
3.5.2 |
Siirtyminen eräkohtaisista järjestelmistä jatkuvan käymisen järjestelmiin | 19 |
3.5.3 |
Hiilidioksidin talteenotto oluen valmistuksessa | 20 |
3.6 |
Liha- ja siipikarjatuotteiden valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat | 20 |
3.6.1 |
Lihan dekontaminaatio korkeapaineprosessoinnilla | 20 |
3.7 |
Hedelmämehun valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat | 21 |
3.7.1 |
Hedelmäjäämien lisäarvoa tuottava käyttö | 21 |
3.8 |
Juustonvalmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat | 21 |
3.8.1 |
Heran talteenotto | 22 |
3.9 |
Leivän, keksien ja kakkujen valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat | 22 |
3.9.1 |
Myymättä jääneen leivän jätteeksi päätymisen vähentämisjärjestelyt | 22 |
3.9.2 |
Energiankulutuksen minimointi leivonnassa | 23 |
3.10 |
Viinin valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat | 23 |
3.10.1 |
Vedenkäytön, orgaanisen jätteen syntymisen ja energiankulutuksen vähentäminen viinivalmistamossa | 23 |
4. |
SUOSITELLUT KESKEISET ALAKOHTAISET YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASON INDIKAATTORIT | 24 |
1. JOHDANTO
Tämä alakohtainen viiteasiakirja perustuu Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen (IPTS) laatimaan yksityiskohtaiseen tieteellis-poliittiseen kertomukseen (1), jäljempänä ’kertomus parhaista toimintatavoista’. IPTS on yksi seitsemästä Euroopan komission Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) alaisesta laitoksesta.
Asiaa koskeva lainsäädäntö
Organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) säädettiin vuonna 1993 neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1836/93 (2). Sittemmin EMAS-järjestelmään on tehty kaksi merkittävää tarkistusta:
— |
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001 (3) |
— |
Asetus (EY) N:o 1221/2009. |
Viimeisimmän tarkistuksen, joka tuli voimaan 11. tammikuuta 2010, keskeisin uutuus on alakohtaisten viiteasiakirjojen laatimista koskeva 46 artikla. Alakohtaisissa viiteasiakirjoissa on esitettävä ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, ympäristönsuojelun tason indikaattorit määrätyille aloille sekä tarvittaessa vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta ja luokitusjärjestelmiä ympäristönsuojelun tason arvioimiseksi.
Asiakirjan tulkinta ja käyttö
Ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS-järjestelmä) on vapaaehtoinen järjestelmä, jossa organisaatiot voivat sitoutua ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen. Tässä alakohtaisessa viiteasiakirjassa annetaan kyseisen kehyksen puitteissa ohjeita elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alalle sekä esitetään useita parannusmahdollisuuksia ja parhaita toimintatapoja.
Asiakirja on laadittu Euroopan komissiossa hyödyntäen sidosryhmiltä saatuja kannanottoja. Tekninen työryhmä, jossa oli mukana alan asiantuntijoita ja sidosryhmiä ja jota JRC johti, keskusteli ja lopulta sopi tässä asiakirjassa kuvailluista ympäristöasioiden hallinnan parhaista toimintatavoista, alakohtaisista ympäristönsuojelun tason indikaattoreista ja huipputason osaamista koskevista vertailuesimerkeistä. Etenkin kyseisten vertailuesimerkkien katsottiin edustavan sellaista ympäristönsuojelun tasoa, jonka alan parhaiten suoriutuvat organisaatiot voivat saavuttaa.
Alakohtaisen viiteasiakirjan tavoitteena on auttaa ja tukea kaikkia organisaatioita, jotka aikovat parantaa ympäristönsuojelun tasoaan, antamalla niille ideoita ja virikkeitä sekä käytännön neuvoja ja teknisiä ohjeita.
Tämä alakohtainen viiteasiakirja on suunnattu ensisijaisesti organisaatioille, jotka ovat jo rekisteröityneet EMAS-järjestelmään. Toiseksi se on suunnattu organisaatioille, jotka harkitsevat rekisteröityvänsä EMAS-järjestelmään tulevaisuudessa, ja kolmanneksi kaikille organisaatioille, jotka haluavat lisätietoa ympäristöasioiden hallinnan parhaista toimintatavoista parantaakseen ympäristönsuojelun tasoaan. Tämän asiakirjan tavoitteena on siis auttaa kaikkia elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alan organisaatioita keskittymään olennaisiin välittömiin ja välillisiin ympäristönäkökohtiin sekä saamaan tietoa ympäristöasioiden hallinnan parhaista toimintatavoista, myös asianmukaisista alakohtaisista ympäristönsuojelun tason indikaattoreista, jotta ne voivat mitata ympäristönsuojelun tasoaan, ja huipputason osaamista koskevista vertailuesimerkeistä.
Alakohtaisten viiteasiakirjojen huomioon ottaminen EMAS-rekisteröidyissä organisaatioissa
Asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaan EMAS-rekisteröityjen organisaatioiden on otettava alakohtaiset viiteasiakirjat huomioon kahdella eri tasolla:
|
laatiessaan ja toteuttaessaan ympäristöjärjestelmänsä ympäristökatselmusten perusteella (4 artiklan 1 kohdan b alakohta); Organisaatioiden olisi käytettävä alakohtaisten viiteasiakirjojen asianmukaisia osia määritellessään ja tarkistaessaan ympäristötavoitteitaan ja -päämääriään ympäristökatselmuksessa ja -politiikassa havaittujen asiaankuuluvien ympäristönäkökohtien mukaisesti sekä päättäessään toimista, joita ne toteuttavat ympäristönsuojelun tasonsa parantamiseksi. |
|
laatiessaan ympäristöselontekoa (4 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 4 artiklan 4 kohta).
|
Alakohtaisten viiteasiakirjojen niitä osatekijöitä (indikaattorit, ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat tai vertailuesimerkit huipputason osaamisesta), joita organisaatio ei pidä merkityksellisinä ympäristökatselmuksessaan havaitsemiensa merkittävien ympäristönäkökohtien suhteen, ei tule sisällyttää kertomukseen eikä kuvata ympäristöselonteossa.
EMAS-järjestelmään osallistuminen on jatkuva prosessi. Aina, kun organisaatio suunnittelee parantavansa ympäristönsuojelunsa tasoa (ja tarkastelee ympäristönsuojelun tasoaan), sen on haettava alakohtaisesta viiteasiakirjasta tietoa siitä, mihin seikkoihin sen tulisi puuttua seuraavaksi.
EMAS-järjestelmän ympäristötodentajat tarkistavat, onko organisaatio ottanut alakohtaisen viiteasiakirjan huomioon ympäristöselontekoa laatiessaan ja millä tavoin (asetuksen (EY) N:o 1221/2009 18 artiklan 5 kohdan d alakohta).
Akkreditoidut ympäristötodentajat tarvitsevat auditointia suorittaessaan organisaatiolta näyttöä siitä, miten alakohtaisen viiteasiakirjan asiaankuuluvat osatekijät on valittu ympäristökatselmusten perusteella ja otettu huomioon. Ympäristötodentajat eivät tarkista, noudattaako organisaatio kuvattuja vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta, mutta ne todentavat näytön siitä, miten alakohtaista viiteasiakirjaa on käytetty ohjeena niiden indikaattoreiden ja asianmukaisten vapaaehtoisten toimenpiteiden määrittämisessä, joita toteuttamalla organisaatio voi parantaa ympäristönsuojelun tasoaan.
EMAS-järjestelmän ja alakohtaisen viiteasiakirjan vapaaehtoisen luonteen vuoksi organisaatioille ei pitäisi aiheutua kohtuuttomia rasitteita tällaisen näytön esittämisestä. Todentajat eivät saa etenkään vaatia yksittäistä perustelua jokaiselle parhaalle toimintatavalle, alakohtaiselle ympäristönsuojelun tason indikaattorille ja huipputason osaamista koskevalle vertailuesimerkille, jotka mainitaan alakohtaisessa viiteasiakirjassa ja joita organisaatio ei pidä ympäristökatselmuksensa perusteella merkityksellisinä. Ne voivat kuitenkin ehdottaa muita merkityksellisiä tekijöitä, jotka organisaatio voisi ottaa huomioon tulevaisuudessa lisätodisteena sitoutumisestaan ympäristönsuojelun tasonsa jatkuvaan parantamiseen.
Alakohtaisen viiteasiakirjan rakenne
Tämä asiakirja sisältää neljä lukua. Sen 1 luvussa esitellään EMAS-järjestelmän oikeudellista taustaa ja kerrotaan, miten tätä asiakirjaa tulee käyttää, ja 2 luvussa määritellään asiakirjan soveltamisala. Luvussa 3 kuvataan lyhyesti ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat (5) sekä tiedot niiden sovellettavuudesta yleensä ja pk-yritysten tasolla. Kun tiettyä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa koskevia erityisiä ympäristönsuojelun tason indikaattoreita ja huipputason osaamista koskevia vertailuesimerkkejä on pystytty laatimaan, myös ne esitetään. Jotkin indikaattorit ja vertailuesimerkit ovat merkityksellisiä useamman kuin yhden ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan osalta, joten ne toistetaan aina, kun se on tarkoituksenmukaista. Lopuksi 4 luvussa esitetään kattava taulukko, joka sisältää valikoiman olennaisimpia ympäristönsuojelun tason indikaattoreita sekä niihin liittyvät selitykset ja huipputason osaamista koskevat vertailuesimerkit.
2. SOVELTAMISALA
Tämä alakohtainen viiteasiakirja koskee elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alan toiminnan ympäristönsuojelun tasoa. Tässä asiakirjassa elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alan katsotaan koostuvan yrityksistä, jotka kuuluvat seuraaviin NACE-koodiryhmiin (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1893/2006 (6) vahvistetun tilastollisen toimialaluokituksen mukaan):
— |
NACE-koodi 10: elintarvikkeiden valmistus |
— |
NACE-koodi 11: juomien valmistus. |
Elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alaa kokonaisuudessaan koskevat parhaat toimintatavat (3.1 luku) on osoitettu kaikille NACE-koodiryhmiin 10 ja 11 kuuluville yrityksille.
Seuraavissa kahdessa taulukossa esitetään elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alan merkittävimmät välittömät ja välilliset ympäristönäkökohdat (7) ja niihin liittyvät ympäristöpaineet ja kerrotaan, miten niitä käsitellään tässä asiakirjassa. Niitä käsitellään joko 3.1 luvussa kuvailtujen ympäristöasioiden hallinnan parhaiden toimintatapojen yhteydessä tai viittaamalla muihin käytettävissä oleviin viiteasiakirjoihin, esimerkiksi parhaita käytettävissä olevia elintarvikkeiden ja maidon valmistus- ja jalostustekniikoita käsittelevään vertailuasiakirjaan (Best Available Techniques Reference Document for the Food, Drink and Milk Industries), jäljempänä ’FDM BREF -asiakirja’ (8).
Taulukko 2.1
Elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alan merkittävimmät välittömät ympäristönäkökohdat ja niiden käsittely tässä asiakirjassa
Merkittävimmät välittömät ympäristönäkökohdat |
Niihin liittyvät keskeiset ympäristöpaineet |
Ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat |
||||
Teolliset prosessit ja niihin liittyvät toimenpiteet |
Päästöt veteen |
|
||||
Päästöt ilmaan (typen ja rikin oksidit, haihtuvat orgaaniset yhdisteet, hiukkaset) |
|
|||||
Kiinteiden jätteiden syntyminen |
|
|||||
Vedenkulutus |
|
|||||
Energiankulutus, kasvihuonekaasupäästöt (hiilidioksidi) |
|
|||||
Kylmäsäilytys |
Energiankulutus, kasvihuonekaasupäästöt (kylmäaineet) |
|
||||
Puhdistus |
Vedenkulutus, kemikaalien käyttö, jäteveden syntyminen |
|
||||
Kuljetus ja logistiikka |
Energiankulutus, kasvihuonekaasupäästöt, päästöt ilmaan (esim. hiilidioksidi, hiilimonoksidi, rikkidioksidi, typen oksidit, hiukkaset) |
|
||||
Pakkaukset |
Kasvihuonekaasupäästöt, energiankulutus, luonnonvarojen ehtyminen (materiaalien käyttö) |
|
Taulukko 2.2
Elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alan merkittävimmät välittömät ympäristönäkökohdat ja niiden käsittely tässä asiakirjassa
Merkittävimmät välilliset ympäristönäkökohdat |
Niihin liittyvät keskeiset ympäristöpaineet |
Ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat |
||||
Toimitusketjun hallinta |
Esim. kasvihuonekaasupäästöt, energiankulutus, vedenkulutus, päästöt ilmaan |
|
||||
Maatalous |
Kasvihuonekaasupäästöt (hiilidioksidi, metaani), biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen, päästöt ilmaan, rehevöityminen, vedenkulutus |
|
||||
Pakkaukset |
Kasvihuonekaasupäästöt, energiankulutus, luonnonvarojen ehtyminen (materiaalien käyttö) |
|
||||
Kuljetus ja logistiikka |
Energiankulutus, kasvihuonekaasupäästöt, päästöt ilmaan (esim. hiilidioksidi, hiilimonoksidi, rikkidioksidi, typen oksidit, hiukkaset) |
|
||||
Vähittäiskauppa |
Energiankulutus, elintarvikejätteen syntyminen |
|
||||
Kuluttajien ruuanvalmistus |
Energiankulutus, elintarvikejätteen syntyminen |
|
Taulukoissa 2.1 ja 2.2 lueteltuja ympäristönäkökohtia on pidetty merkittävimpinä valtaosalle elintarvikkeiden ja juomien valmistajista. On kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti, mitä ympäristönäkökohtia yksittäisten yritysten olisi hallittava ja onko kukin ympäristönäkökohta kyseisen yrityksen kannalta välitön vai välillinen. Myös sellaiset ympäristönäkökohdat kuin vaaralliset jätteet, biologinen monimuotoisuus tai materiaalin käyttö muilla kuin edellä luetelluilla aloilla voivat olla merkittäviä.
Taulukoissa 2.1 ja 2.2. lueteltujen ympäristöasioiden hallinnan parhaiden toimintatapojen lisäksi kokonaisvaltaisella parhaalla toimintatavalla ”tuotteiden ja/tai toimintojen ympäristökestävyyden arviointi” voidaan parantaa ympäristönsuojelun tasoa taulukoissa esitettyjen ympäristönäkökohtien ja niihin liittyvien ympäristöpaineiden osalta.
Tässä alakohtaisessa asiakirjassa kuvaillaan edellä luetellut koko elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alaa (kaikkia NACE-koodiryhmiin 10 ja 11 kuuluvia yrityksiä) koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat. Lisäksi se sisältää joukon useiden alasektorien parhaita toimintatapoja:
— |
kahvin valmistus (NACE-koodi 10.83) 3.2 luvussa |
— |
oliiviöljyn valmistus (NACE-koodi 10.41) 3.3 luvussa |
— |
virvoitusjuomien valmistus (NACE-koodi 11.07) 3.4 luvussa |
— |
oluen valmistus (NACE-koodi 11.05) 3.5 luvussa |
— |
liha- ja siipikarjatuotteiden valmistus (NACE-koodi 10.13) 3.6 luvussa |
— |
hedelmämehujen valmistus (NACE-koodi 10.32) 3.7 luvussa |
— |
juuston valmistus (NACE-koodi 10.51) 3.8 luvussa |
— |
leivän, keksien ja kakkujen valmistus (NACE-koodit 10.71 ja 10.72) 3.9 luvussa |
— |
viinin valmistus (NACE-koodi 11.02) 3.10 luvussa. |
3. YMPÄRISTÖASIOIDEN HALLINNAN PARHAAT TOIMINTATAVAT, YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASON INDIKAATTORIT JA VERTAILUESIMERKIT HUIPPUTASON OSAAMISESTA ELINTARVIKKEIDEN JA JUOMIEN VALMISTUKSEN ALALLA
3.1 Koko elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alaa koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat
Tämä luku on tarkoitettu kaikille elintarvikkeiden ja juomien valmistajille (NACE-koodiryhmät 10 ja 11).
3.1.1 Tuotteiden ja/tai toimintojen ympäristökestävyyden arviointi
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on arvioida tuotteiden ja toimintojen ympäristövaikutukset elinkaariarvioinnin välineitä (11) käyttäen. Tarkoituksena on kartoittaa ensisijaiset toiminta-alueet, ns. kriittiset pisteet, ja laatia strategia ympäristövaikutusten pienentämiseksi.
Elintarvikkeiden ja juomien valmistajat voivat ympäristökestävyyttä arvioidessaan kohdata erilaisia haasteita, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi tuotteen monimutkaisuus ja tiedon saatavuus. Elinkaariarviointi voi tulla kalliiksi ja viedä paljon aikaa, eikä valmistaja välttämättä pysty hallitsemaan kaikkia ympäristövaikutuksia tai vaikuttamaan niihin, vaikka ne voitaisiinkin kvantifioida.
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alalla toimiviin pk-yrityksiin, sillä ne voivat käyttää yksinkertaistettuja välineitä, jos niiden valmiudet tai resurssit eivät riitä täysimääräiseen elinkaariarviointiin.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||
|
|
3.1.2 Kestävä toimitusketjun hallinta
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on noudattaa etenkin ainesosien tai raaka-aineiden toimitusketjun hallinnassa yhtä tai useampia seuraavista kolmesta lähestymistavasta:
— |
ympäristöä säästävät hankinnat, eli valitaan toimittajat, jotka täyttävät määritetyt ympäristötehokkuuden vaatimukset (13); |
— |
mukautetaan valmistusohjeita niin, että niistä poistetaan kestävän kehityksen vastaiset ainesosat; |
— |
autetaan olemassa olevia toimittajia parantamaan ympäristönsuojelun tasoaan. |
Lisäksi niillä elintarvike- ja juomavalmistajilla, jotka käyttävät ainesosana runsaita määriä vettä (esimerkiksi juomavalmistajat), ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on arvioida ensin tuotantolaitoksen paikallisille vesivaroille aiheuttamat riskit. Tämän jälkeen voidaan ottaa käyttöön vesivarojen kestävyysohjelma, jossa määritetään paikallisten vesivarojen säilyttämistä tukevat yksittäiset toimet.
Kestävään toimitusketjun hallintaan voi liittyä tiettyjä rajoituksia: i) ympäristöä säästäviin hankintoihin perustuvan lähestymistavan valinta edellyttää, että ”vihreitä” vaihtoehtoja on tarjolla; ii) valmistusohjeita voidaan mukauttaa, jos kestävän kehityksen vastaiset ainesosat voidaan korvata vastaavilla, kestävämmillä vaihtoehdoilla; iii) olemassa olevien toimittajien ympäristönsuojelun tasoon ei välttämättä aina ole mahdollista vaikuttaa esimerkiksi siksi, että pk-yritys ostaa niiltä vain pieniä määriä. Edellä esitetyt kolme lähestymistapaa ovat kuitenkin useimmissa tapauksissa laajasti sovellettavissa.
Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on täysin sovellettavissa elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alalla toimiviin pk-yrityksiin edellä mainitut rajoitukset huomioon ottaen.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||
|
— |
3.1.3 Pakkausten parantaminen tai valinta ympäristövaikutusten minimoimiseksi
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on minimoida pakkausten (eli myynti-, ryhmä- ja kuljetuspakkausten) ympäristövaikutukset tuotteen koko elinkaaren ajan esimerkiksi käyttämällä seuraavia:
— |
ekologisen suunnittelun välineet, joilla voidaan simuloida pakkausten ympäristötehokkuutta suunnittelun aikana; |
— |
keventäminen, toisin sanoen kevyemmät pakkaukset, joilla on sama suojaavuus; |
— |
toimittajien yritykselle toimittamien ainesosien pakkaaminen irtotavarana; |
— |
täyttöpakkaukset, esimerkiksi uudelleentäytettävät pakkaukset, jotka palautetaan elintarvikkeiden tai juomien valmistajalle; |
— |
palautuskelpoiset ryhmä- ja kuljetuspakkaukset; |
— |
uusiomateriaalia sisältävät pakkaukset; |
— |
biomuovia sisältävät pakkaukset edellyttäen, että tämän valinnan ympäristöhyödyt voidaan todistaa. |
Lisäksi ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on se, että elintarvikkeiden ja juomien valmistajat auttavat kuluttajia tuottamaan vähemmän elintarvikejätettä seuraavasti:
— |
käyttämällä tuotteiden säilyvyysaikaa lisääviä suojakaasupakkauksia; |
— |
määrittämällä pakkauksen annoskoon niin, että se sopii parhaalla mahdollisella tavalla erilaisiin elintapoihin ja talouksiin ja tähteiden määrä vähenee; |
— |
lisäämällä pakkauksiin suosituksen siitä, miten elintarviketuotteet olisi varastoitava, jotteivät ne pilaannu. |
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin elintarvikkeiden ja juomien valmistajiin, myös pk-yrityksiin.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||||||
|
|
3.1.4 Ympäristöystävälliset puhdistuskäytännöt
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on vähentää puhdistuksessa käytettävien veden, energian ja kemikaalien määrää seuraavasti:
— |
otetaan käyttöön ja optimoidaan kiertopesujärjestelmiä käyttämällä optimaalisia puhdistusmenetelmiä (esimerkiksi jääsohjolla tapahtuvaa possupuhdistusta eli ”ice pigging” -menetelmää), tarkoin suunniteltuja järjestelmiä, mittaamalla ja valvomalla puhdistusaineen lämpötilaa ja pitoisuutta, käyttämällä mekaanista toimintaa asianmukaisesti, käyttämällä loppuhuuhteluvesi esihuuhtelussa, kierrättämällä puhdistusaineita ja valvomalla puhdistustulosta reaaliaikaisesti; |
— |
optimoidaan käsinpuhdistustoiminnot lisäämällä tietoisuutta, seuraamalla energian, veden ja kemikaalien käyttöä, käyttämällä kuivapuhdistusta sekä puhdistamalla välineet mahdollisimman pian käytön jälkeen; |
— |
vähennetään tai vältetään haitallisten kemikaalien käyttöä ottamalla talteen puhdistusaineet ja käyttämällä ne uudestaan sekä käyttämällä vähemmän haitallisia puhdistusaineita ja biologisia puhdistusaineita; |
— |
parannetaan tuotantosuunnittelua, jotta vältetään laitteiden puhdistamista edellyttävät tuotantoprosessin muutokset; |
— |
parannetaan laitoksen rakennetta suunnittelemalla esimerkiksi säiliöt ja putkistot niin, ettei niihin jää alueita, joihin pesuaine ei ulotu tai joihin kerääntyy nestettä. |
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin elintarvikkeiden ja juomien valmistajiin, myös pk-yrityksiin. Rajoituksia voi syntyä, jos kehittyneempien puhdistusjärjestelmien käyttöönotto edellyttää huomattavia taloudellisia investointeja.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||||||||
|
— |
3.1.5 Kuljetus- ja jakelutoimintojen parantaminen
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on parantaa kuljetus- ja logistiikkatoimintojen ympäristövaikutusta strategiselta/yleiseltä tasolta aina operatiiviselle tasolle asti seuraavasti:
— |
ympäristöä säästävät hankinnat ja kuljetuspalvelujen tarjoajille asetettavat ympäristövaatimukset; |
— |
kaikkien kuljetus- ja logistiikkatoimintojen tehokkuusseuranta ja -raportointi; |
— |
kuljetusten tehokkuuden huomioiminen hankintapäätöksissä ja pakkausten suunnittelussa; |
— |
siirtyminen tehokkaampiin kuljetusmuotoihin (esimerkiksi rautatie- tai merikuljetukset); |
— |
varastoinnin optimointi (esimerkiksi lämpöeristys, sijainti, johtaminen); |
— |
reittien optimointi (maantiekuljetuksissa): reittiverkoston, reittien suunnittelun, telematiikan hyödyntämisen ja kuljettajien koulutuksen optimointi; |
— |
maantieajoneuvojen ympäristövaikutusten minimointi hankintapäätösten ja jälkiasennusten avulla (esimerkiksi hankkimalla sähköajoneuvoja paikallistoimituksia varten tai muuntamalla suurempien kuorma-autojen moottorit maakaasun ja biokaasun käyttöön sopiviksi). |
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin elintarvikkeiden ja juomien valmistajiin, myös pk-yrityksiin. Jotkin edellä luetelluista yksittäisistä toimenpiteistä eivät kuitenkaan välttämättä koske yrityksiä, joiden toimintaan kyseiset kuljetus- ja logistiikka-alan toiminnot eivät liity tai jotka eivät voi vaikuttaa niihin.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||||||||||||||||||
|
|
3.1.6 Jäädyttämisen ja kylmäsäilytyksen parantaminen
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on parantaa olemassa olevia jäädytys- ja kylmäsäilytyslaitteistoja ja -menettelyjä seuraavasti:
— |
jäähdytettävien tai jäädytettävien tuotteiden tarpeisiin perustuva lämpötilan valinta; |
— |
kuumien tai lämpimien tuotteiden esijäähdytys ennen jäähdytyslaitteeseen asettamista; |
— |
kylmävarastoitavien tuotteiden tai ainesosien määrän minimointi; |
— |
lämpötilavuotojen välttäminen esimerkiksi ovitiivisteillä, käyttämällä pikanosto-ovia ja ilmaverhoja sekä informoimalla ja kouluttamalla henkilöstöä; |
— |
järjestelmällinen tietojen kerääminen jäähdytystarpeista, energiankulutuksesta ja vuotonopeuksista sekä jäähdytyslaitteistoa koskevan säännöllisen tarkastus- ja huoltosuunnitelman noudattaminen. |
Kun jäädytys- ja kylmäsäilytyslaitteistoja uusitaan tai uusia laitteistoja suunnitellaan ja rakennetaan, ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on
— |
siirtyä fluorihiilivedyistä (HFC-yhdisteistä) kylmäaineisiin, joiden lämmitysvaikutus on alhaisempi (esimerkiksi luonnolliset kylmäaineet); |
— |
sopia laitteiston toimittajan kanssa monivuotisesta vuototakuusta; |
— |
ottaa talteen ja käyttää uudelleen kylmäsäilytyslaitteistosta tai muista prosesseista (esimerkiksi tuotantoprosesseista) peräisin oleva hukkalämpö; |
— |
valita laitteistot, säätöjärjestelmät, ja laitoksen sijoittelu (eli eri lämpötiloja edellyttävien alueiden sijainti ja järjestely) siten, että energiankulutus jää mahdollisimman vähäiseksi ja lämpötilahukka ja kylmäainevuodot vältetään. |
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin elintarvikkeiden ja juomien valmistajiin, myös pk-yrityksiin. Edellä lueteltujen toimenpiteiden toteuttamista voivat rajoittaa erityiset prosessi- tai tuotevaatimukset.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||||||
|
|
3.1.7 Energianhallinnan soveltaminen kaikkiin toimintoihin ja kaikkien toimintojen energiatehokkuuden parantaminen
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on hallita energiankäyttöä yrityksen kaikessa toiminnassa seuraavasti:
— |
otetaan käyttöön kattava energianhallintajärjestelmä (EnMS), esimerkiksi ISO 50001 (15), osana EMAS-järjestelmää tai muuta ympäristöasioiden hallintajärjestelmää; |
— |
asennetaan mittareita (tai älykkäitä mittareita) yksittäisten prosessien tasolle tarkan energiankulutuksen seurannan varmistamiseksi; |
— |
suoritetaan säännöllisiä energiakatselmuksia ja seurataan säännöllisesti energiankulutusta energiaa eniten kuluttavien toimintojen selvittämiseksi (prosessitasolla); |
— |
otetaan käyttöön asianmukaiset energiatehokkuusratkaisut laitoksen kaikissa prosesseissa ottaen huomioon etenkin lämmitys-, jäähdytys- ja höyryntarpeiden mahdolliset synergiat; |
— |
tutkitaan ja mahdollisuuksien mukaan hyödynnetään synergiat sähkön, lämmityksen, jäähdytyksen ja höyryn tuotannossa ja käytössä viereisten laitosten kanssa (toisin sanoen teollinen symbioosi). |
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin elintarvikkeiden ja juomien valmistajiin, myös pk-yrityksiin.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||||||||||||||
|
|
3.1.8 Uusiutuvan energian käyttö valmistusprosesseissa
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on käyttää uusiutuvaa energiaa elintarvikkeiden ja juomien tuotannossa. Erityisesti ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on uusiutuvan sähkön käytön lisäksi täyttää tuotantoprosessien lämmöntarve uusiutuvalla lämpöenergialla (joka on peräisin esimerkiksi aurinkolämmitysjärjestelmistä, biomassasta tai biokaasusta) uusiutumattoman lämpöenergian sijaan (sen lisäksi, että toteutetaan toimenpiteitä 3.1.7 kohdassa mainittujen energiatehokkuuden ja lämpöhukan uudelleenhyödyntämisen parantamiseksi). Uusiutuvan lämpöenergian lähteen valinta riippuu paikallisista olosuhteista eli siitä, onko käytettävissä paikallisesti tuotettua biomassaa ja biokaasun tuotantoon sopivaa raaka-ainetta ja/tai onko vuosittainen auringonsäteily huomattava.
Tämän ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan periaatetta voidaan soveltaa kaikkiin elintarvikkeiden ja juomien valmistajiin, myös pk-yrityksiin. Uusiutuvaan lämpöenergiaan perustuvat järjestelmät edellyttävät kuitenkin sopivaa paikallista uusiutuvan energian lähdettä ja ovat riippuvaisia tuotantoprosessin lämpötilavaatimuksista. Lisäksi uusiutuvaan lämpöenergiaan perustuvan järjestelmän jälkiasentaminen olemassa olevaan laitokseen edellyttää yksityiskohtaista teknistä toteutettavuusanalyysia, jossa otetaan huomioon nykyinen sijoittelu ja nykyisten tuotantoprosessien rajoitukset.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||
|
|
3.1.9 Elintarvikejätteen välttäminen valmistustoiminnoissa
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on välttää elintarvikejätteen syntymistä tuotantolaitoksessa kartoittamalla kaikki vältettävissä oleva jäte esimerkiksi seuraavien avulla:
— |
tuottava kunnossapito (Total Productive Maintenance): yrityksen koko henkilöstö kaikilla tasoilla ja kaikissa tehtävissä sitoutuu pyrkimään tuotantolaitteiden suurimpaan mahdolliseen kokonaistehokkuuteen; |
— |
Kaizen: pyritään jatkuvaan parantamiseen elintarvikejätteen vähentämisessä kartoittamalla ja toteuttamalla säästöt, jotka on helppo toteuttaa (helpot voitot ja helposti korjattavat puutteet); |
— |
arvovirtakuvaus (Value Stream Mapping): parannetaan lisäarvoa tuottavien ja lisäarvoa tuottamattomien prosessien näkyvyyttä jätelähteiden selvittämiseksi. |
Näitä lähestymistapoja käyttämällä elintarvikejätettä voidaan vähentää seuraavin toimin:
— |
tietoisuuden lisääminen / henkilöstön sitouttamiskampanjat; |
— |
tuotevalikoimien arviointi ja tästä seuraava inventaarioerojen väheneminen; |
— |
raaka-aineiden tuotantovalmiit pakkaukset (production-ready-packaging, PRP) raaka-ainehävikin vähentämiseksi; |
— |
raaka-aineiden hankinnat ja toimitukset juuri oikeaan tarpeeseen (JOT-periaate); |
— |
jätemäärien näkyvyyden parantaminen jäteauditointien avulla; |
— |
tuotantomäärien optimointi; |
— |
siirtyminen perinteisestä tarjonnan työntö -mallista kysyntäimumalliin sen varmistamiseksi, että tuotanto vastaa kysyntää; |
— |
huolellisemman taloudenpidon ja puhtausnormien edistäminen. |
Lisäksi ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on raportoida julkisesti syntyneistä elintarvikejätteistä ja jätteen synnyn ehkäisytoimista, joita jo toteutetaan ja aiotaan toteuttaa tulevaisuudessa, sekä asettaa tätä koskevia tavoitteita ja suunnitella toimia niiden saavuttamiseksi.
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin elintarvikkeiden ja juomien valmistajiin, myös pk-yrityksiin.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||
|
— |
3.1.10 Parhaita käytettävissä olevia elintarvikkeiden ja maidon valmistus- ja jalostustekniikoita käsittelevän vertailuasiakirjan (FDM BREF -asiakirjan) huomioon ottaminen
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on se, että kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat (NACE-koodiryhmät 10 ja 11) käyttävät parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) tai muita tekniikoita, joilla voidaan saavuttaa sama tai korkeampi ympäristönsuojelun taso, ja ottavat huomioon parhaita käytettävissä olevia elintarvikkeiden ja maidon valmistus- ja jalostustekniikoita käsittelevässä vertailuasiakirjassa (FDM BREF -asiakirja) esitetyt uudet tekniikat (18).
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on pyrkiä vaativimpiin parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaisiin päästötasoihin (BAT-AEL-arvoihin) tai parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviin ympäristönsuojelun tasoihin (BAT-AEPL-arvoihin).
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin elintarvikkeiden ja juomien valmistajiin, myös pk-yrityksiin, edellyttäen, että kyseiset parhaat käytettävissä olevat tekniikat ja uudet tekniikat soveltuvat kyseisen yrityksen prosesseihin. Vaikka BAT ja siihen liittyvät BAT-AEL- ja BAT-AEPL-arvot, jotka on kuvattu FDM BREF -asiakirjassa, on tarkoitettu suurille teollisuuslaitoksille, ne ovat yleisesti ottaen merkityksellisiä myös pienille teollisuustuotantolaitoksille ja sovellettavissa niihin. Kunkin yksittäisen tekniikan sovellettavuutta tiettyyn yritykseen ja merkityksellisyyttä sille on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti. Useimmat tekniikat eivät esimerkiksi ole sovellettavissa yrityksiin, joiden tuotanto on pienimuotoista eikä tapahdu teollisuuslaitoksessa.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||
|
|
3.2 Kahvin valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat
Tämä luku on osoitettu kahvia valmistaville yrityksille (NACE-koodi 10.83).
3.2.1 Energiankulutuksen vähentäminen esilämmittämällä raakakahvi eräpaahdossa
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on esilämmittää kahvipavut juuri ennen paahtamista kierrättämällä edellisestä paahtoerästä ylijäänyt kuuma ilma. Tämä energiansäästötekniikka voidaan yhdistää muihin energiansäästötekniikoihin, esimerkiksi hukkalämmön osittaiseen uudelleenkäyttöön samassa paahtamisjärjestelmässä joko suoraan kierrättämällä tai lämmönvaihdinta käyttäen. Ylijäänyttä kuumaa ilmaa voidaan myös käyttää lämpimän veden tuottamiseen tai tilojen lämmittämiseen.
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa suunniteltaessa minkä tahansa uuden eräpaahtokoneen asentamista, mutta se saattaa edellyttää paljon tilaa ja/tai tilojen rakenteiden vahvistamista. Olemassa olevaan paahtokoneeseen voidaan myös jälkiasentaa esilämmitin. Tämä on kuitenkin monimutkaisempaa kuin kahvin esilämmittimen asentaminen uuteen paahtokoneeseen muun muassa kustannusten, tilavaatimusten ja rakennustöiden vuoksi.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||
|
|
3.3 Oliiviöljyn valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat
Tämä luku on osoitettu oliiviöljyä valmistaville yrityksille (NACE-koodi 10.41).
3.3.1 Vedenkulutuksen vähentäminen oliiviöljyn erotuksessa
Kun oliiviöljystä erotetaan jäljellä olevat hiukkaset ja vesi, ympäristöhallinnan paras toimintatapa on käyttää pystylinkoa, mikä vähentää veden käyttöä. Vettä olisi käytettävä pienin mahdollinen määrä, joka tarvitaan halutun oliiviöljyn koostumuksen aikaansaamiseksi.
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin oliiviöljyn valmistajiin, myös pk-yrityksiin. Erotteluvaiheessa tarvittavan veden määrä on hyvin riippuvainen dekantoitaessa saatavan öljyn laadusta.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||
|
|
3.3.2 Oliivien pesun vähentäminen vastaanotettaessa
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on vähentää tarvetta pestä oliivit, ennen kuin niistä valmistetaan oliiviöljyä. Yksi tapa on korjata oliivisato puista. Oliiviöljyn valmistajat voivat tehdä tässä yhteistyötä oliiveja tuottavien viljelijöiden kanssa.
Kierrättämällä oliivien pesuun tämänkin jälkeen tarvittava vesi saavutetaan lisää vesisäästöjä.
Tätä ympäristöasioiden parasta toimintatapaa voidaan soveltaa monenlaisiin oliiviöljyn tuotantolaitoksiin:
— |
pienet tuotantolaitokset (jotka jalostavat omista oliivipuistaan peräisin olevia oliiveja): nämä yritykset hallitsevat oliiviöljyn koko tuotantoprosessin (oliivien tuotannosta asiakkaalle myyntiin saakka) ja voivat siksi itse toteuttaa toimenpiteet, joita puhtaiden oliivien toimittaminen tuotantolaitokseen edellyttää; |
— |
teolliset oliiviöljyn tuottajat (jotka jalostavat sopimusviljelijöiden toimittamia oliiveja): toimitetuista oliiveista voidaan maksaa eri hinta (muun muassa) sen mukaan, kuinka roskaisia ne ovat; |
— |
osuuskunnat (jotka jalostavat jäsentensä tuottamia oliiveja): nämä organisaatiot voivat tehdä jäsentensä kanssa sopimuksia, ja sopimusehdot voivat sisältää määräyksiä oliivien roskaisuudesta tai tietyistä sadonkorjuukäytännöistä. |
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||
|
|
3.4 Virvoitusjuomien valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat
Tämä luku on osoitettu virvoitusjuomia valmistaville yrityksille (NACE-koodi 11.07).
3.4.1 Puhaltimien käyttö pullojen kuivausvaiheessa/pakkausvaiheessa
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on asentaa käyttöpaikalle (tölkkien/pullojen kuivausvaiheessa ja ionisoidulla ilmalla tehdyssä huuhtelussa) hyvin suunniteltuja pieniä suurnopeuspuhaltimia, joilla voidaan korvata paineilmakuivaimet.
Tätä ympäristöasioiden parasta toimintatapaa voidaan soveltaa virvoitusjuomien valmistajiin, jotka huuhtelevat tölkit tai pullot ilmalla tai kuivaavat ne ennen täyttöä. Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa pk-yrityksiin.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||
|
— |
3.5 Oluen valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat
Tämä luku on osoitettu olutta valmistaville yrityksille (NACE-koodi 11.05).
3.5.1 Energiankulutuksen vähentäminen vierteen keitossa
Oluen valmistajat voivat vähentää energiankulutusta vierteen keitossa seuraavasti:
— |
esilämmittämällä vierre lämmöllä, joka on otettu talteen lauhdevesitankeista energianvarastointijärjestelmään; |
— |
vähentämällä haihtumisnopeutta keittämisen aikana (esimerkiksi käyttämällä kaksivaiheisia keittojärjestelmiä ja intensiivistä matalapainekeittämistä), jos oluen maku mahdollistaa tämän ratkaisun käytön. |
Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on laajasti sovellettavissa kaikkiin oluen valmistajiin, myös pk-yrityksiin.
Vierteen esilämmittäminen soveltuu uusiin panimoihin edellyttäen, ettei tilojen puute estä tarvittavan laitteiston asentamista. Olemassa olevien laitosten olisi tehtävä taloudellinen selvitys sen arvioimiseksi, kannattaako vierteenkeittolaitteistoa muuttaa.
Haihtumisnopeuden vähentäminen ei ole sovellettavissa kaikentyyppisiin oluihin, koska se vaikuttaa oluen aistinvaraisiin ominaisuuksiin. Kun tätä menetelmää käytetään, sitä on tarkasteltava koko oluenvalmistusprosessin puitteissa ja sovellettava siinä määrin, kuin se sopii kyseessä olevaan tuotteeseen.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||||||
|
|
3.5.2 Siirtyminen eräkohtaisista järjestelmistä jatkuvan käymisen järjestelmiin
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on siirtyä eräkohtaisista järjestelmistä jatkuvan käymisen järjestelmiin energian ja veden säästämiseksi. Yksi vaihtoehto on käyttää neljän tankin jatkuvatoimista järjestelmää, joka koostuu kolmesta sekoitettavasta tankista ja yhdestä tankista, jota ei sekoiteta ja jossa olut erottuu hiivasta. Selkeytetty olut ohjataan tästä neljännestä säiliöstä lämpimään kypsytystankkiin, jossa maku viimeistellään hiivakäymisellä.
Tämän ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan soveltamiselle on joitakin rajoituksia. Tekniikka on toteutettavissa lähinnä suurissa panimoissa. Lisäksi siirtyminen jatkuvan käymisen järjestelmään voi vaikuttaa lopputuotteen aistinvaraisiin ominaisuuksiin eikä välttämättä sovellu kaikkiin oluttyyppeihin.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||
|
— |
3.5.3 Hiilidioksidin talteenotto oluen valmistuksessa
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on ottaa talteen oluen valmistuksessa syntyvä hiilidioksidi pääkäymistankkien, kypsytystankkien ja valmiin oluen tankkien päältä. Tämän jälkeen hiilidioksidi voidaan erottaa, puhdistaa ja nesteyttää varastointia varten. Se voidaan käyttää myöhemmin monissa panimotoiminnoissa, esimerkiksi hiilihapotuksessa ja pullotuksessa, tai myydä tai luovuttaa muuhun käyttöön teollisen symbioosin yhteydessä.
Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa voidaan mukauttaa sekä pienimuotoiseen että laajamittaiseen oluenvalmistukseen. Mikropanimot tai pienpanimot (20) eivät ehkä kuitenkaan pidä sitä houkuttelevana investointikustannusten ja hiilidioksidin talteenottojärjestelmän monimutkaisuuden vuoksi.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||
|
|
3.6 Liha- ja siipikarjatuotteiden valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat
Tämä luku on osoitettu liha- ja siipikarjatuotteita valmistaville yrityksille (NACE-koodi 10.13).
3.6.1 Lihan dekontaminaatio korkeapaineprosessoinnilla
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on säästää energiaa käyttämällä korkeapaineprosessointia liha- ja siipikarjatuotteiden valmistuksen pastörointi- ja kypsennysprosesseissa. Korkeapaineprosessointia voidaan käyttää eri tavoin:
— |
sillä voidaan korvata lämpöpastörointi; |
— |
sillä voidaan lyhentää kypsennysvaihetta: kypsennysvaihe lyhenee koska pastörointi suoritetaan kokonaisuudessaan korkeapaineprosessointivaiheen aikana. |
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin liha- ja siipikarjatuotteiden valmistajiin, myös pk-yrityksiin. Laitteiden hankinta vaatii kuitenkin suuria investointeja, mikä saattaa vähentää pk-yritysten halukkuutta. Tällaisessa tapauksessa pk-yritykset voivat käyttää korkeapaineprosessoinnissa vuokrapalveluita, jos sellaisia on käytettävissä.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||
|
|
3.7 Hedelmämehun valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat
Tämä luku on osoitettu hedelmämehuja valmistaville yrityksille (NACE-koodi 10.32).
3.7.1 Hedelmäjäämien lisäarvoa tuottava käyttö
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on käsitellä tuotantoprosesseissa syntyvät hedelmien jäämät seuraavassa ensisijaisuusjärjestyksessä:
— |
arvokkaiden tuotteiden talteenotto aina kun mahdollista: esimerkiksi pektiini (sitrushedelmien ja persikan jäämistä), hienokemikaalit (beetakaroteenit porkkanajäämistä) sekä monikäyttöiset elintarvikkeiden ainesosat (porkkana-, appelsiini- ja omenajäämistä), joita voidaan käyttää leipomotuotteissa; |
— |
hedelmäjäämien käyttö eläinten rehuna, jos paikalliset karjan- tai rehuntuottajat ovat kiinnostuneita tästä sivutuotteesta; |
— |
hedelmäjäämien käyttö olemassa olevan läheisen anaerobisen mädätyslaitoksen substraattina, tai uuden anaerobisen mädätysjärjestelmän rakentamisen suunnittelu yhdessä sellaisten lähistön organisaatioiden kanssa, jotka tuottavat anaerobisessa mädätyslaitoksessa käsiteltäväksi soveltuvaa orgaanista jätettä (esimerkiksi kotieläintuottajat). |
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin hedelmämehujen valmistajiin, myös pk-yrityksiin, edellyttäen, että edellä lueteltujen vaihtoehtojen käyttö on paikallisissa olosuhteissa mahdollista (lähistöllä on esimerkiksi rehua tarvitsevaa karjaa tai anaerobisia mädätyslaitoksia).
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||
|
|
3.8 Juustonvalmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat
Tämä luku on osoitettu juustoa valmistaville yrityksille (NACE-koodi 10.51).
3.8.1 Heran talteenotto
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on ottaa talteen kaikki juuston valmistuksessa syntyvä hera ja käyttää se muihin tarkoituksiin seuraavassa ensisijaisuusjärjestyksessä:
— |
herasta valmistetaan konsentroimalla, suodattamalla ja/tai haihduttamalla herajauhetta, heraproteiinitiivistettä, laktoosia ja muita sivutuotteita; |
— |
herasta valmistetaan ihmisravinnoksi tarkoitettuja heratuotteita, kuten herajuustoa tai herajuomaa; |
— |
hera käytetään rehuna tai lannoitteena tai käsitellään anaerobisessa mädätyslaitoksessa. |
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin juuston valmistajiin, myös pk-yrityksiin, edellyttäen, että lueteltujen vaihtoehtojen käyttö on paikallisissa olosuhteissa mahdollista (heraa esimerkiksi syntyy riittävästi, jotta heran konsentrointijärjestelmän käyttö kannattaa, herapohjaisille tuotteille on kysyntää markkinoilla tai lähistöllä on rehua tarvitsevaa karjaa).
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||
|
|
3.9 Leivän, keksien ja kakkujen valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat
Tämä luku on osoitettu leipää, keksejä ja kakkuja valmistaville yrityksille (NACE-koodit 10.71 ja 10.72).
3.9.1 Myymättä jääneen leivän jätteeksi päätymisen vähentämisjärjestelyt
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on perustaa leivän takaisinottojärjestelyjä, joissa myymättä jäänyt leipä palautuu leipomoon, jossa se on tuotettu. Leipomo varastoi kerätyn leivän, joka voidaan jalostaa korppujauhoksi ja leipäpyöryköiksi. Vaihtoehtoisesti sen voivat hakea siihen oikeutetut yritykset (esimerkiksi hyväntekeväisyysorganisaatiot tai yhteiskunnalliset organisaatiot, jos leipä soveltuu vielä sellaisenaan ihmisravinnoksi), tai se voidaan käyttää muihin tarkoituksiin (esimerkiksi rehuna). Luvan saaneet yritykset voivat myös hakea leivän suoraan myyntipisteistä.
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin leivän valmistajiin, myös pk-yrityksiin. Leipomot, jotka eivät toimita leipää kaukana sijaitseviin myyntipisteisiin, voivat toteuttaa edellä luetellut toimenpiteet suoraan perustamatta leivän takaisinottojärjestelyä. Palautetun leivän aiotun käyttötarkoituksen mukaan on huolehdittava siitä, että leipää käsitellään ja se kuljetetaan ja varastoidaan asianmukaisesti hygieniavaatimukset täyttävällä tavalla.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||
|
|
3.9.2 Energiankulutuksen minimointi leivonnassa
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on minimoida energiankulutus leivonnassa joko käyttämällä olemassa olevia uuneja mahdollisimman energiatehokkaasti tai valitsemalla kyseisiin leipomistarkoituksiin soveltuva tehokkain mahdollinen uuni seuraavien tekijöiden perusteella: tuotantovaatimukset, energialähteet, tilarajoitukset, lämpötilavaatimukset, uunin toimintatapa ja lämmönsiirtotapa.
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin leivän, keksien ja kakkujen valmistajiin, myös pk-yrityksiin.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||
|
— |
3.10 Viinin valmistusta koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat
Tämä luku on osoitettu viiniä valmistaville yrityksille (NACE-koodi 11.02).
3.10.1 Vedenkäytön, orgaanisen jätteen syntymisen ja energiankulutuksen vähentäminen viinivalmistamossa
Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on
— |
vähentää vedenkulutusta viinivalmistamossa parantamalla puhdistustoimintoja (3.1.4 kohta) ja asentamalla vedenkäytöltään erittäin tehokkaita laitteita; |
— |
soveltaa strategista resurssitehokkuuslähestymistapaa viinivalmistamossa syntyviin orgaanisiin jäämiin, mukaan lukien seuraavien kaltaiset, kuhunkin tapaukseen räätälöidyt toimet: sivutuotteiden muuntaminen ihmisravinnoksi tarkoitetuiksi tuotteiksi (esimerkiksi alkoholin tislaaminen viinirypäleiden puristejäämästä), synteettisten lannoitteiden käytön lopettaminen kompostoinnin avulla, energian talteenotto sähkön, lämmön ja jäähdytyksen yhteistuotantolaitoksissa (3.1.8 kohta). |
— |
vähentää energiankulutusta
|
Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin viinin valmistajiin, myös pk-yrityksiin. Joihinkin edellä kuvattuihin toimenpiteisiin liittyy kuitenkin rajoituksia olemassa olevissa viinivalmistamoissa, joissa sovellettavuus riippuu jo käytössä olevista tuotantoprosesseista.
Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta
Ympäristönsuojelun tason indikaattorit |
Vertailuesimerkit huippuosaamisesta |
||||||||
|
— |
4. SUOSITELLUT KESKEISET ALAKOHTAISET YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASON INDIKAATTORIT
Seuraavassa taulukossa esitetään valikoima elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alaa koskevia keskeisiä ympäristönsuojelun tason indikaattoreita. Ne kuuluvat 3 luvussa mainittuihin indikaattoreihin. Taulukko on jaoteltu tämän asiakirjan jäsentelyyn perustuvien kohderyhmien mukaan:
— |
kaikkia elintarvikkeiden ja juomien valmistajia koskevat keskeiset indikaattorit; |
— |
elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen alan useita alasektoreita koskevat muut keskeiset indikaattorit seuraavasti:
|
Indikaattori |
Mittayksikkö |
Pääasiallinen kohderyhmä |
Lyhyt kuvaus |
Seurannan suositeltu vähimmäistaso |
Asiaan liittyvä keskeinen indikaattori asetuksessa (EY) N:o 1221/2009 olevan liitteen IV (C osan 2 kohdan) mukaan |
Vertailuesimerkki huippuosaamisesta |
Vertailuesimerkkiin liittyvä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa |
KAIKKI ELINTARVIKKEIDEN JA JUOMIEN VALMISTAJAT (NACE-KOODIRYHMÄT 10 JA 11) |
|||||||
Niiden toimipaikkojen tai tuotteiden prosenttiosuus, jotka on arvioitu jotakin tunnustettua ympäristö-kestävyyden arviointi-käytäntöä noudattaen |
% |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Tuotantolaitokset (ts. tuotantoprosessit), jotka on arvioitu hiilijalanjälkeä koskevaa menetelmää ja/tai elinkaariarviointia käyttäen, jaettuna tuotantolaitosten ja tuotteiden kokonaismäärällä |
Yritys |
Energia-tehokkuus Materiaali-tehokkuus Vesi Jäte Biologinen monimuotoisuus Päästöt |
Toteutetaan koko yrityksen kaikki toiminnot kattava ympäristökestävyyden arviointi. Toteutetaan kaikkia uusia, kehitteillä olevia tuotteita koskeva ympäristökestävyyden arviointi. |
Paras toimintatapa 3.1.1 |
Niiden ainesosien tai tuotteiden prosenttiosuus, jotka täyttävät yrityksen erityiset kestävyys-kriteerit tai voimassa olevat kestävyysnormit |
% |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Niiden ostettujen ainesosien tai tuotteiden määrä tai arvo euroina, jotka täyttävät yrityksen erityiset kestävyyskriteerit tai voimassa olevat kestävyysnormit, jaettuna ostettujen ainesosien ja tuotteiden kokonaismäärällä tai -arvolla |
Yritys |
Energia-tehokkuus Materiaali-tehokkuus Vesi Jäte Biologinen monimuotoisuus Päästöt |
— |
Paras toimintatapa 3.1.2 |
Kestävyyden parantamis-ohjelmaa noudattavien toimittajien prosenttiosuus |
% |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Niiden toimittajien osuus, jotka noudattavat kestävyyden parantamisohjelmaa (parantaakseen ympäristönsuojelun tasoaan), kaikista toimittajista. Tämä indikaattori voidaan laskea myös sen perusteella, mikä on kestävyyden parantamisohjelmaa (ympäristönsuojelun tasonsa parantamiseksi) noudattavien tavarantoimittajien toimittamien tuotteiden osuuden arvo euroina toimitettujen tuotteiden kokonaisarvosta. |
Yritys |
Energia-tehokkuus Materiaali-tehokkuus Vesi Jäte Biologinen monimuotoisuus Päästöt |
— |
Paras toimintatapa 3.1.2 |
Pakkaukseen liittyvät CO2-päästöt valmistetun tuotteen painoa/tilavuus-yksikköä kohden |
Pakkauksen g CO2eq / g tuotetta Pakkauksen g CO2eq / ml tuotetta |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Pakkaukseen liittyvä CO2eq valmistetun tuotteen yksikköpainoa tai -tilavuutta kohden laskettuna pakkausten suunnittelussa käytettävän ekologisen suunnittelun välineen avulla |
Tuote |
Energia-tehokkuus |
Pakkauksia suunniteltaessa käytetään ekologisen suunnittelun välinettä ympäristö-vaikutukseltaan vähäisten vaihtoehtojen määrittämiseksi. |
Paras toimintatapa 3.1.3 |
Puhdistukseen liittyvä energiankäyttö tuotanto-yksikköä kohden |
kWh/kg kWh/l kWh/tuotemäärä |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Puhdistuksessa kulutettu energia (lämpö ja sähkö) jaettuna tuotteen tuotoksella ilmaistuna tuotteiden painona, tilavuutena tai määränä |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus |
— |
Paras toimintatapa 3.1.4 |
Puhdistukseen liittyvä vedenkäyttö tuotanto-yksikköä kohden |
m3/kg m3/l kWh/tuotemäärä |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Puhdistuksessa kulutettu vesi jaettuna tuotteen tuotoksella ilmaistuna tuotteiden painona, tilavuutena tai määränä |
Tuotanto-laitos |
Vesi |
— |
Paras toimintatapa 3.1.4 |
Käytetty puhdistustuote-määrä tuotanto-yksikköä kohden |
kg/kg kg/l kg/tuotemäärä m3/kg m3/l m3/tuotemäärä |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Puhdistustuotteiden (esim. kaustisen soodan) massa tai tilavuus jaettuna tuotteen tuotoksella ilmaistuna tuotteiden painona, tilavuutena tai määränä |
Tuotanto-laitos |
Materiaali-tehokkuus Päästöt |
— |
Paras toimintatapa 3.1.4 |
Liikenteen kasvihuone-kaasupäästöt tuotemäärää kohden |
kg CO2eq / m3 kg CO2eq / tonni kg CO2eq / kuormalava kg CO2eq / laatikko |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Kuljetuksen aikana syntynyt CO2eq yhteensä jaettuna kuljetettujen kuormalavojen/laatikoiden (tapauksen mukaan) määrällä |
Yritys |
Materiaali-tehokkuus Päästöt |
Sadasta prosentista kuljetus- ja logistiikkatoimintoja (ml. ulkopuoliset kuljetuspalvelujen tarjoajat) ilmoitetaan seuraavat indikaattorit: eri kuljetusmuotojen prosenttiosuudet kuljetuksista; kg CO2eq / m3 toimitettua kuormalavaa tmv. |
Paras toimintatapa 3.1.5 |
Liikenteen kasvihuone-kaasupäästöt tuotemäärää ja kuljetus-etäisyyttä kohden |
kg CO2eq/tonni/km |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Kuljetuksen aikana syntynyt CO2eq yhteensä jaettuna kuljetettujen tuotteiden painolla ja kuljetetulla etäisyydellä |
Yritys |
Materiaali-tehokkuus Päästöt |
Yrityksen omista kuljetus- ja logistiikka-toiminnoista ilmoitetaan seuraavat indikaattorit: kuorma-autojen kuormausaste (prosenttia kuorman suurimmasta mahdollisesta painosta tai tilavuudesta); kg CO2eq / tkm |
Paras toimintatapa 3.1.5 |
Eri kuljetus-muotojen prosenttiosuudet kuljetuksista |
% |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Eri kuljetusmuotojen (esim. maantie-, rautatie-, meri- ja ilmakuljetukset) prosenttiosuudet kaikista kuljetustoiminnoista. Kuljetusmuotojen prosenttiosuudet voidaan laskea tonnikilometreinä tai myynnin arvona. |
Yritys |
Materiaali-tehokkuus Päästöt |
Sadasta prosentista kuljetus- ja logistiikkatoimintoja (ml. ulkopuoliset kuljetuspalvelujen tarjoajat) ilmoitetaan seuraavat indikaattorit: eri kuljetusmuotojen prosenttiosuudet kuljetuksista; kg CO2eq / m3 toimitettua kuormalavaa tmv. |
Paras toimintatapa 3.1.5 |
Rahtikuljetuksen kuormausaste |
Prosenttia suurimmasta mahdollisesta painosta (kg) Prosenttia suurimmasta mahdollisesta tilavuudesta (m3) |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Käytetty kuorma (paino tai tilavuus) jaettuna suurimmalla mahdollisella kuormalla (paino tai tilavuus) tuotteiden kuljettamiseen käytetyssä kuljetusmuodossa |
Yritys |
Materiaali-tehokkuus Päästöt |
Yrityksen omista kuljetus- ja logistiikka-toiminnoista ilmoitetaan seuraavat indikaattorit: rahtikuljetusten kuormausaste (prosenttia kuorman suurimmasta mahdollisesta painosta tai tilavuudesta); kg CO2eq / tkm. |
Paras toimintatapa 3.1.5 |
Maantie-ajoneuvojen polttoaine-kulutus |
l / 100 km |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Tuotteiden kuljettamiseen käytettyjen maantieajoneuvojen todellinen polttoainetehokkuus tien päällä |
Yritys |
Energia-tehokkuus Päästöt |
Raskaiden tavarankuljetus-ajoneuvojen keskimääräinen polttoainekulutus on enintään 30 l / 100 km. |
Paras toimintatapa 3.1.5 |
Energian kokonaiskulutus varastoissa |
kWh / m2 / kg nettotuotetta |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Energian kokonaiskulutus varastoissa (loppuenergiana) tietyllä aikavälillä (esimerkiksi kuukausi tai vuosi) jaettuna kyseisellä suoritustehon määrällä (esim. kg nettotuotetta) |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus |
Lämpötilasäädettyjen varastojen eristys optimoidaan. |
Paras toimintatapa 3.1.5 |
Luonnollisilla kylmäaineilla toimivien kylmäsäilytys-järjestelmien prosenttiosuus |
% |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Luonnollisilla kylmäaineilla toimivien kylmäsäilytys-/jäähdytysjärjestelmien määrä jaettuna kylmäsäilytys-/jäähdytysjärjestelmien kokonaismäärällä |
Tuotanto-laitos |
Päästöt |
Kaikkien toimipaikkojen kylmäsäilytys-järjestelmistä 100 % toimii luonnollisilla kylmäaineilla. |
Paras toimintatapa 3.1.6 |
Energia-tehokkuus-kerroin |
kW (jäähdytysteho) / kW (sähköteho) |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Jäähdytystehon ja sähkötehon välinen suhde kylmäsäilytys-/jäähdytysjärjestelmässä. Suhde voidaan laskea yksittäisestä jäähdytysjärjestelmästä tai koko tuotanto-/jäähdytys-/jäädytyslaitoksesta |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus |
— |
Paras toimintatapa 3.1.6 |
Kokonais-energiankulutus tuotanto-yksikköä kohden |
kWh/t kWh/EUR kWh/m3 kWh/tuotemäärä |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Tuotantolaitoksessa kulutettu energia (lämpö, jäähdytys ja sähkö) jaettuna tuotteen tuotoksella ilmaistuna tuotteiden painona, tilavuutena tai määränä |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus |
Käytössä on kattava energianhallinta-järjestelmä (EnMS) (esim. ISO 50001). Suoritetaan säännöllisiä energiakatselmuksia ja seurataan säännöllisesti energiankulutusta energiaa eniten kuluttavien toimintojen selvittämiseksi. Laitoksen kaikissa prosesseissa on käytössä asianmukaiset energiatehokkuus-ratkaisut. Hyödynnetään synergiat sähkön, lämmityksen, jäähdytyksen ja höyryn tarpeessa laitoksen sisällä ja viereisten laitosten kanssa. |
Paras toimintatapa 3.1.7 |
Kokonais-energiankulutus laitoksen pinta-alaa kohden |
kWh / m2 tuotantolaitosta |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Tuotantolaitoksessa kulutettu energia (lämpö, jäähdytys ja sähkö) tiettynä ajanjaksona (esim. vuosi tai kuukausi) jaettuna laitoksen pinta-alalla |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus |
Käytössä on kattava energianhallinta-järjestelmä (EnMS) (esim. ISO 50001). Suoritetaan säännöllisiä energiakatselmuksia ja seurataan säännöllisesti energiankulutusta energiaa eniten kuluttavien toimintojen selvittämiseksi. Laitoksen kaikissa prosesseissa on käytössä asianmukaiset energiatehokkuus-ratkaisut. Hyödynnetään synergiat sähkön, lämmityksen, jäähdytyksen ja höyryn tarpeessa laitoksen sisällä ja viereisten laitosten kanssa. |
Paras toimintatapa 3.1.7 |
Kokonais-energiankulutus yksittäisissä prosesseissa |
kWh |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Tietyssä prosessissa (esim. puhdistus, kypsennys tai jäähdytys) kulutettu energia (lämpö, jäähdytys ja sähkö) tiettynä ajanjaksona (esim. vuosi tai kuukausi) |
Prosessi |
Energia-tehokkuus |
Käytössä on kattava energianhallinta-järjestelmä (EnMS), esimerkiksi ISO 50001, joka voi olla osa EMAS-järjestelmää tai muuta ympäristöasioiden hallintajärjestelmää. Suoritetaan säännöllisiä energiakatselmuksia ja seurataan säännöllisesti energiankulutusta energiaa eniten kuluttavien toimintojen selvittämiseksi. Laitoksen kaikissa prosesseissa on käytössä asianmukaiset energiatehokkuus-ratkaisut. Hyödynnetään synergiat sähkön, lämmityksen, jäähdytyksen ja höyryn tarpeessa laitoksen sisällä ja viereisten laitosten kanssa. |
Paras toimintatapa 3.1.7 |
Uusiutuvien energialähteiden osuus tuotantolaitosten energian-kulutuksesta |
% |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Paikalla tai lähistöllä tuotettu uusiutuva energia tai sertifioituna uusiutuvana energiana ostettu energia (esim. uusiutuva sähkö) jaettuna tuotantolaitosten energiankulutuksella (lämpö ja energia erikseen). Sertifioinnilla on varmennettava, ettei ostettua uusiutuvaa energiaa lueta jonkin toisen organisaation lukuun tai kansalliseen keskimääräiseen sähköntuotantolähde-valikoimaan. |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus Päästöt |
Soveltuvia valmistusprosesseja varten tuotetaan uusiutuvaa energiaa paikan päällä tai lähistöllä. Prosessitekniikka on mukautettu uusiutuvaan lämpöenergiaan paremmin soveltuvaksi. |
Paras toimintatapa 3.1.8 |
Syntyneen elintarvike-jätteen suhde tuotettuihin valmiisiin tuotteisiin |
t elintarvikejätettä / t valmista tuotetta |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Elintarvikejätetonnien (kierrätettävä, hyödynnettävä ja loppukäsiteltävä elintarvikejäte, ml. jäte, jota käytetään energianlähteenä tai lannoitteena) suhde lopputuotetonneihin |
Tuotanto-laitos |
Jäte |
— |
Paras toimintatapa 3.1.9 |
Asiaa koskevan BAT:n soveltaminen |
Kyllä/ei |
Kaikki elintarvikkeiden ja juomien valmistajat |
Indikaattorilla ilmaistaan, soveltaako kyseinen elintarvike- tai juomavalmistaja kyseisiä parhaita käytettävissä olevia tekniikoita. Elintarvike- ja juomavalmistajan on arvioitava merkityksellisyys toimintojaan koskevan ympäristökatselmuksen sekä todettujen ympäristönäkökohtien ja niihin liittyvien ympäristöpaineiden perusteella. Arvioinnissa on otettava huomioon yrityksen toimintojen ja prosessien laajuus/olosuhteet. |
Tuotanto-laitos |
Päästöt |
Ympäristönsuojelun taso asettuu kunkin FDM BREF -asiakirjassa määritellyn BAT-AEL- ja BAT-AEPL-arvon vaihteluvälin parhaaseen 10 prosenttiin. |
Paras toimintatapa 3.1.10 |
KAHVIA VALMISTAVAT YRITYKSET (NACE-KOODI 10.83) |
|||||||
Energiankulutus paahtamis-toiminnoissa |
kWh / t paahdettua raakakahvia |
Kahvia valmistavat yritykset |
Paahtamisessa kulunut energia (esim. maakaasu tai propaani) jaettuna paahdetun raakakahvin tonnimäärällä. Laskelma voi perustua kahvin paahtoeriin tai ajanjaksoon (esim. päivä, viikko tai kuukausi). |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus Päästöt |
Käytetään raakakahvin esilämmitys-järjestelmää. |
Paras toimintatapa 3.2.1 |
OLIIVIÖLJYÄ VALMISTAVAT YRITYKSET (NACE-KOODI 10.41) |
|||||||
Vedenkulutus oliiviöljyn erotuksessa |
l vettä / t jalostettavia oliiveja l vettä / l valmistettua oliiviöljyä |
Oliiviöljyä valmistavat yritykset |
Oliiviöljyn erotuksessa käytetty vesi (l) jaettuna jalostettavien oliivien painolla tai valmistetun oliiviöljyn tilavuudella |
Tuotanto-laitos |
Vesi |
Vedenkulutus oliiviöljyn erotuksessa on alle 50 l / 1 000 l valmistettua öljyä (5 %). |
Paras toimintatapa 3.3.1 |
Vedenkulutus vastaanotettavien oliivien pesussa |
l vettä / t jalostettavia oliiveja |
Oliiviöljyä valmistavat yritykset |
Vastaanotettavien oliivien pesuun käytetty vesimäärä (l) jaettuna jalostettavien oliivien määrällä (t) |
Tuotanto-laitos |
Vesi |
Puhtaina toimitettavien oliivien pesuun ei käytetä lainkaan vettä (0 l). |
Paras toimintatapa 3.3.2 |
VIRVOITUSJUOMIA VALMISTAVAT YRITYKSET (NACE-KOODI 11.07) |
|||||||
Energiankulutus puhaltamisessa/kuivaamisessa |
kWh/l |
Virvoitus-juomia valmistavat yritykset |
Puhaltamiseen/kuivaamisen kulunut energia (kWh) jaettuna valmistetun tuotteen määrällä (l) |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus |
— |
Paras toimintatapa 3.4.1 |
OLUTTA VALMISTAVAT YRITYKSET (NACE-KOODI 11.05) |
|||||||
Kokonais-energiankulutus oluen valmistuksessa |
MJ/hl |
Olutta valmistavat yritykset |
Energiankulutus (lämpö ja sähkö) jaettuna tiettynä ajanjaksona tuotetun oluen määrällä (hl); voidaan laskea erikseen sähkölle ja lämmölle. |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus |
Asennetaan vierteen esilämmitys-järjestelmä, joka perustuu vierteen keitossa syntyvän höyryn lauhtumisesta saatavaan lämpöön. |
Parhaat toimintatavat 3.5.1, 3.5.2 |
Haihtumis-nopeus vierteen keitossa |
% |
Olutta valmistavat yritykset |
Haihtumisnopeus (%) vierteen keitossa lasketaan seuraavasti: 100 – (tilavuus keittämisen jälkeen × 100 / tilavuus ennen keittämistä) |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus |
Haihtumisnopeus vierteen keitossa on alle 4 %. |
Paras toimintatapa 3.5.1 |
Vedenkulutus oluen tuotanto-prosessissa |
hl vettä / hl olutta |
Olutta valmistavat yritykset |
Tuotantoprosessissa kulutettu vesi (hl) jaettuna tiettynä ajanjaksona tuotetun oluen määrällä (hl) |
Tuotanto-laitos |
Vesi |
— |
Paras toimintatapa 3.5.2 |
Talteen otettu prosenttiosuus käymisessä syntyneestä hiilidioksidista (%) |
% |
Olutta valmistavat yritykset |
Oluen tuotannon aikana pääkäymistankeista, kypsytystankeista ja valmiin oluen tankeista talteen otetun hiilidioksidin määrä |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus Päästöt |
Käytössä on järjestelmä, jolla otetaan talteen vähintään 50 % käymisessä syntyneestä hiilidioksidista. |
Paras toimintatapa 3.5.3 |
LIHA- JA SIIPIKARJATUOTTEITA VALMISTAVAT YRITYKSET (NACE-KOODI 10.13) |
|||||||
Kokonais-energiankulutus lihan-jalostuksessa |
kWh / kg tuotetta |
Liha- ja siipikarja-tuotteita valmistavat yritykset |
Energiankulutus lihan ja siipikarjanlihan jalostuksessa kilowattitunteina jaettuna jalostetun lihan määrällä (kg) |
Prosessi |
Energia-tehokkuus |
— |
Paras toimintatapa 3.6.1 |
Energiankulutus korkeapaine-prosessoinnissa |
kWh / tuotteen prosessointierä kWh / kg tuotetta |
Liha- ja siipikarja-tuotteita valmistavat yritykset |
Energiankulutus pastörointia ja kypsennystä varten tapahtuvassa korkeapaineprosessoinnissa |
Prosessi |
Energia-tehokkuus |
Korkeapaine-prosessointia (omaa tai ulkoistettua) käytetään soveltuviin lihatuotteisiin (esim. kypsennetyt tuotteet, suolatut ja kypsennetyt tuotteet sekä raakakypsytetyt tuotteet). |
Paras toimintatapa 3.6.1 |
HEDELMÄMEHUJA VALMISTAVAT YRITYKSET (NACE-KOODI 10.32) |
|||||||
Hedelmäjäämien hyödyntämisaste |
% |
Hedelmä-mehua valmistavat yritykset |
Niiden hedelmäjäämien kokonaismäärä (paino), jotka hyödynnetään arvokkaiden tuotteiden (esim. pektiinin tai haihtuvien öljyjen) talteen ottamisessa, rehuna tai anaerobisen mädätyslaitoksen substraattina, jaettuna hedelmäjäämien kokonaismäärällä |
Tuotanto-laitos |
Jäte |
Hedelmäjäämistä 100 % hyödynnetään arvokkaiden tuotteiden (esim. pektiinin tai haihtuvien öljyjen) talteen ottamisessa, rehuna tai anaerobisen mädätyslaitoksen substraattina. |
Paras toimintatapa 3.7.1 |
JUUSTOA VALMISTAVAT YRITYKSET (NACE-KOODI 10.51) |
|||||||
Ihmisravinnoksi tarkoitetuissa tuotteissa käytettäväksi talteen otetun heran prosenttiosuus |
% |
Juustoa valmistavat yritykset |
Sellaisesta juuston valmistuksessa syntyneestä herasta talteen otetun kuiva-aineen määrä (paino), joka käytetään ihmisravinnoksi tarkoitetuissa tuotteissa, jaettuna herasta talteen otetun kuiva-aineen kokonaismäärällä |
Tuotanto-laitos |
Jäte Päästöt |
Hera otetaan talteen ja jalostetaan muiksi ihmisravinnoksi tarkoitetuiksi tuotteiksi markkinakysynnän perusteella. Ylimääräinen hera käytetään sen sijaan eläinten rehuna tai mädätetään anaerobisesti. |
Paras toimintatapa 3.8.1 |
LEIPÄÄ, KEKSEJÄ JA KAKKUJA VALMISTAVAT YRITYKSET (NACE-KOODIT 10.71 JA 10.72) |
|||||||
Käytössä oleviin palautus-järjestelyihin osallistuvien myyntipisteiden osallistumisaste |
% |
Leipää valmistavat yritykset |
Leivän takaisinottojärjestelyyn osallistuvien myyntipisteiden (kyseisen leipomon tuottamaa leipää myyvien liikkeiden) määrä jaettuna kyseisen leipomon tuottamaa leipää myyvien myyntipisteiden kokonaismäärällä |
Yritys |
Jäte |
Kyseisen leipomon tuottamaa leipää myyvistä myyntipisteistä 100 % osallistuu myymättä jääneen leivän takaisinotto-järjestelyyn. |
Paras toimintatapa 3.9.1 |
Energiankulutus leivonta-prosessissa |
kWh / t leivottua tuotetta kWh / t käytettyä jauhoa kWh / m2 leivontapintaa (uunin pinta-ala) |
Leipää, keksejä ja kakkuja valmistavat yritykset |
Leivonnassa kulutettu energia (esim. sähkö) jaettuna tuotteen tuotoksella, aineksien tai ainesosien määrällä tai leivontapinnalla |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus |
— |
Paras toimintatapa 3.9.2 |
VIINIÄ VALMISTAVAT YRITYKSET (NACE-KOODI 11.02) |
|||||||
Veden kokonaiskulutus viini-valmistamossa |
l vettä / l tuotettua viiniä |
Viiniä valmistavat yritykset |
Litroina mitattu vedenkulutus viinivalmistamossa tiettynä ajanjaksona (esim. vuosi, kuukausi tai satokausi) jaettuna tuotetun viinin määrällä (l). Vedenkäyttö voidaan myös mitata prosessien tasolla. |
Tuotanto-laitos |
Vesi |
— |
Paras toimintatapa 3.10.1 |
Orgaanisen jätteen syntyminen viini-valmistamossa |
kg / l tuotettua viiniä |
Viiniä valmistavat yritykset |
Viinivalmistamossa tiettynä ajanjaksona (esim. vuosi, kuukausi tai satokausi) syntynyt orgaaninen jäte jaettuna tuotetun viinin määrällä (l) |
Tuotanto-laitos |
Jäte |
— |
Paras toimintatapa 3.10.1 |
Energiankulutus viini-valmistamossa |
kWh (lämpö) / l tuotettua viiniä kWh (sähkö) / l tuotettua viiniä |
Viiniä valmistavat yritykset |
Energiankulutus (lämpö ja sähkö) viinivalmistamossa tiettynä ajanjaksona (esim. vuosi, kuukausi tai satokausi) jaettuna tuotetun viinin määrällä (l) |
Tuotanto-laitos |
Energia-tehokkuus |
— |
Paras toimintatapa 3.10.1 |
(1) Kyseinen tieteellis-poliittinen kertomus on yleisesti saatavilla JRC:n/IPTS:n verkkosivustolla osoitteessa http://susproc.jrc.ec.europa.eu/activities/emas/documents/FoodBeverageBEMP.pdf. Tässä alakohtaisessa viiteasiakirjassa esitetyt ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja ja niiden soveltamista koskevat päätelmät sekä määritetyt alakohtaiset ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huipputason osaamisesta perustuvat tieteellis-poliittisessa kertomuksessa esitettyihin havaintoihin. Kaikki taustatiedot ja tekniset tiedot löytyvät kertomuksesta.
(2) Neuvoston asetus (ETY) N:o 1836/93, annettu 29 päivänä kesäkuuta 1993, teollisuusyritysten vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EYVL L 168, 10.7.1993, s. 1).
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2001, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) (EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1).
(4) EMAS-asetuksen liitteessä IV olevan B osan e kohdan mukaisesti ympäristöselonteossa on oltava ”yhteenveto saatavilla olevista tiedoista, joissa organisaation ympäristönsuojelun tasoa verrataan merkittävien ympäristövaikutusten osalta sen ympäristöpäämääriin ja -tavoitteisiin. Raportoinnissa on käytettävä keskeisiä indikaattoreita ja muita soveltuvia ympäristönsuojelun tason indikaattoreita, jotka on esitetty C osassa”. Liitteessä IV olevan C osan mukaan ”kunkin organisaation on raportoitava vuosittain ympäristönsuojelun tasostaan ympäristöselonteossaan määriteltyjen yksityiskohtaisempien ympäristönäkökohtien osalta ja tapauksen mukaan otettava huomioon 46 artiklassa tarkoitetut alakohtaiset viiteasiakirjat.”
(5) Yksityiskohtaiseen kuvaukseen jokaisesta parhaasta toimintatavasta ja käytännön ohjeisiin niiden soveltamisesta voi tutustua JRC:n julkaisemassa parhaita toimintatapoja koskevassa kertomuksessa sekä verkossa asiakirjassa http://susproc.jrc.ec.europa.eu/activities/emas/documents/FoodBeverageBEMP.pdf. Organisaatioita kehotetaan tutustumaan näihin, jos ne ovat kiinnostuneita hankkimaan lisätietoa joistakin alakohtaisessa viiteasiakirjassa kuvailluista parhaista toimintatavoista.
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1893/2006, annettu, 20 päivänä joulukuuta 2006, tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3037/90 ja tiettyjen eri tilastoaloja koskevien yhteisön asetusten muuttamisesta (EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1).
(7) Asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaan ”välittömällä ympäristönäkökohdalla” tarkoitetaan ympäristönäkökohtaa, joka liittyy organisaation välittömässä hallinnassa oleviin toimintoihin, tuotteisiin ja palveluihin. Välillisellä ympäristönäkökohdalla tarkoitetaan sen sijaan ympäristönäkökohtaa, joka on seurausta organisaation vuorovaikutuksesta kolmansien osapuolten kanssa ja johon organisaatio voi vaikuttaa kohtuullisessa määrin.
(8) Lisätietoja parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien vertailuasiakirjojen sisällöstä sekä termien ja lyhenteiden selitykset ovat saatavissa Euroopan ympäristön pilaantumisen yhtenäisen ehkäisemisen ja vähentämisen toimiston verkkosivulta osoitteesta http://eippcb.jrc.ec.europa.eu/
(9) Kasvinviljelyä ja kotieläintaloutta koskevaan alakohtaiseen viiteasiakirjaan ja siihen liittyvään JRC:n julkaisemaan parhaita toimintatapoja koskevaan kertomukseen voi tutustua osoitteessa http://susproc.jrc.ec.europa.eu/activities/emas/agri.html
(10) Vähittäiskaupan alaa koskevaan alakohtaiseen viiteasiakirjaan ja siihen liittyvään JRC:n julkaisemaan parhaita käytäntöjä koskevaan kertomukseen voi tutustua osoitteessa http://susproc.jrc.ec.europa.eu/activities/emas/retail.html
(11) Laatiakseen yhteisen menetelmän elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseksi Euroopan komissio kehitti tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevan menetelmän (PEF-menetelmä) ja organisaation ympäristöjalanjälkeä koskevan menetelmän (OEF-menetelmä). Näiden menetelmien käyttöä käsitellään vuonna 2013 julkaistussa komission suosituksessa (http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32013H0179). Yli 280 vapaaehtoista yritystä ja organisaatiota, jotka on ryhmitelty 26 pilottihankkeeksi, kokeilee (vuosina 2013–2016) tuote- ja alakohtaisia sääntöjä (hankeluetteloon voi tutustua osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/eussd/smgp/ef_pilots.htm).
(12) Tuotteiden prosenttiosuus saadaan selville (tässä ja seuraavissa samankaltaisissa indikaattoreissa) esimerkiksi laskemalla niiden tuotetyyppien osuus kaikista valmistetuista tuotetyypeistä, jotka on arvioitu jotakin tunnustettua ympäristökestävyyden arviointikäytäntöä noudattaen, tai laskemalla kunkin valmistetun tuotetyypin osuus myyntimäärästä.
(13) Ympäristöä säästävissä hankinnoissa käytettävät ympäristötehokkuuden vaatimukset voivat perustua sertifiointeihin, normeihin, ympäristömerkkeihin, yksityisiin aloitteisiin tai yrityksen itsensä tai ulkopuolisen tahon laatiman kestävyysarvioinnin (katso paras toimintatapa 3.1.1) tuloksiin.
(14) Kansainvälinen standardointijärjestö (ISO) on laatinut osana ISO 14000 -sarjan ympäristöstandardeja ympäristömerkintöjä koskevan alasarjan (ISO 14020), joka kattaa kolme merkintäjärjestelmää. ”Tyypin I” ympäristömerkki on kolmannen osapuolen kehittämä moniperusteinen merkki. Esimerkkejä tästä ovat EU:n tasolla EU-ympäristömerkki sekä kansallisella tai monenvälisellä tasolla Blaue Engel, Itävallan ympäristömerkki ja Pohjoismaiden Joutsenmerkki.
(15) Lisätietoja energianhallintaa koskevasta ISO 50001 -standardista on saatavissa osoitteessa http://www.iso.org/iso/home/standards/management-standards/iso50001.htm
(16) Kattava energianhallintajärjestelmä voi myös olla osa EMAS-järjestelmän kaltaista kattavampaa ympäristönhallintajärjestelmää.
(17) Tuotannon tehokkuus (OEE) lasketaan kertomalla keskenään kolme osatekijää: i) käytettävyys (laitteen toiminta-ajan prosenttiosuus sen suunnitellusta toiminta-ajasta), ii) nopeus (todellinen suoritusteho suhteessa tavoiteltuun suoritustehoon prosentteina) ja iii) tuotteen laatu (niiden tuotteiden prosenttiosuus kaikista tuotteista, jotka eivät ole viallisia).
(18) Lisätietoja parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevien vertailuasiakirjojen sisällöstä sekä termien ja lyhenteiden selitykset ovat saatavissa Euroopan ympäristön pilaantumisen yhtenäisen ehkäisemisen ja vähentämisen toimiston verkkosivustolta osoitteesta http://eippcb.jrc.ec.europa.eu/
(19) Paras 10 prosenttia voi olla kyseisen BAT-AEL- tai BAT-AEP-tason vaihteluvälin ylin tai alin 10 prosenttia sen mukaan, kumpi on ympäristönsuojelun kannalta vaativin.
(20) Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19 päivänä lokakuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/83/ETY (EYVL L 316, 31.10.1992, s. 21) ”pieni riippumaton panimo” määritellään panimoksi, jonka vuosituotanto on enintään 200 000 hehtolitraa.