23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 352/39

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2438 (2) vahvistettiin poisheittämissuunnitelma, joka koskee tiettyjen pohjakalakantojen kalastuksia luoteisilla vesialueilla, vuosiksi 2016–2018 jäsenvaltioiden vuonna 2015 toimittaman yhteisen suosituksen perusteella.

(4)

Belgialla, Irlannilla, Espanjalla, Ranskalla, Alankomailla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on luoteisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot toimittivat luoteisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan 3. kesäkuuta 2016 komissiolle uuden yhteisen suosituksen. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaisia, ja näin ollen ne voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan luoteisilla vesillä kalastusta määrittäviin saalisrajoitusten alaisiin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016. Yhteisessä suosituksessa vahvistetaan ne laivastot, joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta turskan, koljan, valkoturskan ja seidin sekakalastuksessa, keisarihummerin pyynnissä, merianturan ja punakampelan sekakalastuksessa sekä kummeliturskan ja lyyraturskan kalastuksessa.

(6)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2438 vahvistettiin säännökset, joilla otetaan käyttöön tiettyjen pohjakalakantojen kalastuksia luoteisilla vesialueilla koskeva purkamisvelvoite vuosille 2016–2018.

(7)

Jäsenvaltioiden vuonna 2016 toimittaman uuden yhteisen suosituksen mukaisesti poisheittämissuunnitelman olisi vuodesta 2017 alkaen käsitettävä lisää lajeja, jotka määrittävät erittäin sekoittunutta turskan, koljan, valkoturskan ja seidin kalastusta, keisarihummerin pyyntiä, merianturan ja punakampelan sekakalastusta sekä kummeliturskan ja lyyraturskan kalastusta. Myös sivusaalislajit olisi käsitettävä tietyissä kalastuksissa.

(8)

Yhteisessä suosituksessa esitetään, että merroilla ja rysillä ICES-alueella VI ja ICES-suuralueella VII pyydettyyn keisarihummeriin sovelletaan vapautusta purkamisvelvoitteesta, koska on tieteellistä näyttöä siitä, että eloonjäämisasteet ovat korkeita, kun otetaan huomioon pyydyksen, pyyntikäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi edelleen sisällytettävä tähän asetukseen.

(9)

Yhteisessä suosituksessa esitetään, että vapautusta purkamisvelvoitteesta sovellettaisiin tietyt edellytykset täyttävään kalastustoiminnan vähimmäisviitekokoa pienempiin merianturasaaliisiin, jotka on saatu 80–99 millimetrin trooleilla ICES-alueella VIId kuuden meripeninkulman etäisyydellä rannikosta ja kartoitettujen kasvualueiden ulkopuolella. Tieteellisen näytön perusteella eloonjäämisasteet ovat korkeita, kun otetaan huomioon pyydyksen ja ekosysteemin ominaisuudet. STECF totesi, että eloonjääminen riippuu useista tekijöistä, ja se suositteli suhtautumaan varauksella tutkimuksen tulosten soveltamiseen muihin kalastuksiin. Lisäksi STECF totesi, että kyseisen pyynnön puoltamiseksi tarvitaan asiaankuuluvia lisätutkimuksia. Tämän vuoksi tämä vapautus olisi sisällytettävä tähän vuotta 2017 koskevaan asetukseen edellyttäen, että vapautusta hyödyntävä laivasto toimii tutkimusta vastaavissa olosuhteissa ja että asianomaiset jäsenvaltiot suorittavat lisätutkimuksia. STECF:n olisi arvioitava lisätutkimuksia vuoden 2017 aikana.

(10)

Yhteinen suositus käsittää seitsemän purkamisvelvoitteeseen sovellettavaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. STECF arvioi jäsenvaltioiden esittämän näytön, ja sen yleinen päätelmä oli, että yhteiseen suositukseen sisältyi perusteltuja argumentteja siitä, että valikoivuuden lisääminen on vaikeaa ja että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu suhteettomista kustannuksista, mitä joissakin tapauksissa tuki kustannuksia koskeva laadullinen arvio. Edellä kuvatun vuoksi ja koska eriävä tieteellinen näyttö puuttuu, on asianmukaista sisällyttää tähän asetukseen de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttiosuuksien mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa sallitut osuudet ylity.

(11)

Merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2017–2018 enintään kolme prosenttia merianturaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VIId, VIIe, VIIf ja VIIg pyytävien alusten kyseisen vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF:n päätelmä oli, että poikkeus on hyvin määritelty, ja sen vuoksi se olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(12)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia valkoturskaa alle 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla ICES-alueilla VIId ja VIIe pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa.

(13)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia valkoturskaa vähintään 100 mm:n pohjatrooleilla ja nuotilla ICES-alueilla VIIb–VIIj pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa.

(14)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia valkoturskaa alle 100 mm:n pohjatrooleilla ja nuotilla ICES-suuralueella VII (ei kuitenkaan alueilla VIIa, VIId ja VIIe) pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa.

(15)

Kolmen valkoturskaa koskevan de minimis -poikkeuksen osalta asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle poikkeusta tukevaa tieteellistä lisätietoa, kuten delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2438 säädetään. STECF totesi, että vaikka täydellisiä todisteita tarvitaan edelleen, lisätiedot vastaavat osaan sen huolenaiheista. STECF korosti tarvetta yhdenmukaisemmalle lähestymistavalle tämän kalalajin osalta. STECF:n tarkastaman tieteellisen näytön perusteella ja ottaen huomioon poikkeusta tukevan lisänäytön poikkeusta voidaan jatkaa, ja se olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(16)

Keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VII, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(17)

Keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VI, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa ja että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten osalta on olemassa asiaa tukevaa määrällistä tietoa. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(18)

Merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2017 ja 2018 enintään kolme prosenttia paremmin valikoivilla puomitrooleilla, joiden silmäkoko on 80–199 millimetriä, ICES-alueilla VIId, VIIe, VIIf, VIIg ja VIIh pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF toteaa, että poikkeus on tarkoitettu korvaukseksi valikoivamman pyydyksen käytöstä ja haetun de minimis -poikkeuksen on tarkoitus kattaa jäljellä olevat poisheittämiset. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(19)

Sen vuoksi delegoitu asetus (EU) 2015/2438 olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(20)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2017,

a)

merroilla ja rysillä (pyydyskoodit (3) FPO ja FIX) ICES-suuralueilla VI ja VII pyydettyyn keisarihummeriin (Nephrops norvegicus);

b)

vuonna 2017 vähimmäisviitekokoa pienempiin ja trooleilla (pyydyskoodit OTT, OTB, TBS, TBN, TB, PTB, OT, PT, TX), joiden troolinperän silmäkoko on 80–99mm, ICES-alueella VIId kuuden meripeninkulman etäisyydellä rannikosta ja kartoitettujen kasvualueiden ulkopuolella saatuihin merianturan (Solea solea) saaliisiin pyyntitoiminnassa, joka täyttää seuraavat edellytykset: aluksen pituus on enintään 10 metriä, aluksen moottoriteho on enintään 180 kilowattia, kalastus tapahtuu enintään 15 metrin syvyisessä vedessä ja vetoaika on enintään 1,5 tuntia. Tällaiset merianturan saaliit on vapautettava välittömästi.

a)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alle 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla (OTB, OTT, PTB, SSC, SDN, SPR, TBN, TBS, TB, SX ja SV OT, PT ja TX) sekä pelagisilla trooleilla (OTM ja PTM) ICES-alueilla VIId–VIIe valkoturskaa pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

b)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia vähintään 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla (OTB, OTT, PTB, SSC, SDN, SPR, TBN, TBS, TB, SX ja SV OT, PT ja TX) sekä pelagisilla trooleilla (OTM ja PTM) ICES-alueilla VIIb–VIIj valkoturskaa pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

c)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alle 100 millimetrin pohjatrooleilla ja nuotilla (OTB, OTT, PTB, SSC, SDN, SPR, TBN, TBS, TB, SX ja SV OT, PT ja TX) sekä pelagisilla trooleilla (OTM ja PTM) ICES-suuralueella VII (ei kuitenkaan alueilla VIIa, VIId ja VIIe) valkoturskaa pyytävien alusten, joita koskee velvoite purkaa valkoturska, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

d)

keisarihummeria (Nephrops norvegicus) vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VII, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

e)

keisarihummeria (Nephrops norvegicus) vuonna 2017 enintään seitsemän prosenttia ja vuonna 2018 enintään kuusi prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VI, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

f)

merianturaa (Solea solea) vuosina 2017 ja 2018 enintään kolme prosenttia merianturaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

g)

merianturaa (Solea solea) vuosina 2017 ja 2018 enintään kolme prosenttia merianturaa paremmin valikoivilla (esim. suuren silmäkokoon pidennysosa) puomitrooleilla, joiden silmäkoko on 80–119 millimetriä, ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista.