20.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 345/4

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 31 päivänä maaliskuuta 2016 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (2), jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklan nojalla vireille polkumyyntitutkimuksen, joka koski tiettyjen Valko-Venäjän tasavallasta, jäljempänä ’Valko-Venäjä’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien betonin raudoitukseen tarkoitettujen tankojen tuontia unioniin. Asiaa koskeva vireillepanoilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3).

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille, kun European Steel Association, jäljempänä ’valituksen tekijä’, esitti 15 päivänä helmikuuta 2016 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa 44 prosenttia tiettyjen betonin raudoitukseen tarkoitettujen tankojen tuotannosta unionissa. Yksikään muu tuottaja ei ole ottanut yhteyttä ja tukenut tai vastustanut valitusta.

(3)

Näin ollen perusasetuksen (4) 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja kynnysarvoja noudatettiin, kun tutkimus pantiin vireille. Kun tutkimus on käynnistetty, ei edellytetä, että edustavuutta koskevat edellytykset täyttyvät koko tutkimuksen ajan. Tuomioistuin on vahvistanut tämän sellaisia tilanteita varten, joissa yritys vetää tukensa valitukselta (5); samat perusteet pätevät vastaavasti tilanteessa, jossa tuotemääritelmä muuttuu.

(4)

Komissio pyysi vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ilmoittautumaan tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti nimenomaisesti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, ainoalle tiedossa olevalle vientiä harjoittavalle tuottajalle, Valko-Venäjän tasavallan viranomaisille sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(5)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(6)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille myös, että se suunnitteli Etelä-Afrikan tai Amerikan yhdysvaltojen, jäljempänä ’Yhdysvallat’, käyttämistä markkinataloutta harjoittavana kolmantena maana, jäljempänä ’vertailumaa’, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti. Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(7)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(8)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajia edustavan otoksen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannon ja myynnin määrien sekä maantieteellisen sijainnin perusteella. Otokseen valittiin viisi unionin tuottajaa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus tarkasteltavana olevan tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli 22,4 prosenttia ja unionin kokonaismyynnistä 24,4 prosenttia. Kyseiset yritykset sijaitsevat Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Puolassa ja Espanjassa, joten ne kattavat laajan maantieteellisen alueen. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Huomautuksia ei esitetty. Sen vuoksi otoksen katsotaan edustavan unionin tuotannonalaa.

(9)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(10)

Kuusi etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen tuojan otoksen käyttäen valintaperusteina suurinta tuontimäärää unioniin suuntautuvassa tuonnissa. Otokseen valittujen kolmen yrityksen osuus Valko-Venäjältä peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen etuyhteydettömästä tuonnista oli 80 prosenttia. Kaikkia asianomaisia tiedossa olevia tuojia kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Huomautuksia ei esitetty.

(11)

Komissio lähetti kyselylomakkeet otokseen valituille viidelle unionin tuottajalle, asianomaisessa maassa toimivalle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, yhdelle tuottajalle vertailumaaksi valitussa Yhdysvalloissa (ks. 32 kappale), kolmelle otokseen valitulle tuojalle, kahdeksalle tutkimuksen vireillepanohetkellä tiedossa olleelle käyttäjälle ja yhdelle muulle käyttäjälle, joka ilmoittautui menettelyn myöhemmässä vaiheessa.

(12)

Kyselyyn saatiin vastaukset otokseen valituilta viideltä unionin tuottajalta, asianomaisessa maassa toimivalta yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta, yhdeltä tuottajalta Yhdysvalloissa, jäljempänä ’vertailumaa’, ja kahdelta etuyhteydettömältä tuojalta.

(13)

Komissio on hankkinut ja tarkastanut kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(14)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(15)

Tarkasteltavana ovat tietyt Valko-Venäjältä peräisin olevat betonin raudoitukseen tarkoitetut tangot, rautaa tai seostamatonta terästä, ei enempää valmistetut kuin taotut, kuumavalssatut, kuumavedetyt tai kuumapursotetut, kuitenkin myös tangot, joita on valssauksen jälkeen kierretty, joissa on valssauksessa syntyneitä syvennyksiä, harjoja, uria tai muita muotopoikkeamia ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7214 10 00, ex 7214 20 00, ex 7214 30 00, ex 7214 91 10, ex 7214 91 90, ex 7214 99 10, ex 7214 99 71, ex 7214 99 79 ja ex 7214 99 95, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Tarkasteltavana eivät ole väsymiskestävyydeltään hyvät raudasta tai teräksestä valmistetut betonin raudoituksessa käytettävät tangot.

(16)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella sekä unionin tuotannonalan tuottamalla ja unionin markkinoilla myydyllä tuotteella on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(17)

Valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että valituksen tuotemääritelmä (kaksi CN-koodia) ja vireillepanoilmoituksen tuotemääritelmä (yhdeksän CN-koodia) eivät vastaa toisiaan. Tästä syystä valituksessa esitetty vahinkoa koskeva arvio ei sen mukaan koske samoja tuotteita kuin myöhemmin vireille pantu menettely. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti vievänsä ainoastaan valituksessa mainittuihin kahteen CN-koodiin kuuluvia tuotteita.

(18)

Valituksen tuotemääritelmässä todellakin mainitaan ainoastaan kaksi CN-koodia ja vireillepanoilmoituksessa yhdeksän. Komissio huomauttaa, että vireillepanoilmoituksessa esitetyt CN-koodit annetaan vain tiedoksi, kuten siinä selkeästi todetaan. Komissio toteaa vielä, että tutkimus käynnistettiin valituksessa esitetyn tarkasteltavana olevan tuotteen kuvauksen perusteella, joka periaatteessa kattaa yhdeksän CN-koodia riippumatta siitä mitä niistä mainitaan, eikä ylimääräisillä CN-koodeilla siksi ollut vaikutusta valituksessa esitettyyn näyttöön. Sen vuoksi väite, joka koski tuotekuvauksen epäjohdonmukaisuutta, hylättiin.

(19)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan Valko-Venäjää ei pidetä markkinatalousmaana. Sen vuoksi Valko-Venäjältä unioniin suuntautuvan viennin normaaliarvo määritettiin markkinataloutta harjoittavassa kolmannessa maassa toimivalta tuottajalta saatujen tietojen perusteella.

(20)

Tuonti Valko-Venäjältä oli tutkimusajanjaksolla yhteensä noin 488 000 tonnia ja sen markkinaosuus noin 5 prosenttia. Pääasialliset tuojajäsenvaltiot olivat Saksa, Liettua, Puola ja Alankomaat. Ainoa tiedossa oleva valkovenäläinen tuottaja osallistui yhteistyöhön tutkimuksessa ja vastasi kyselylomakkeeseen. Kyseinen tuottaja myi tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin joko suoraan tai unioniin ja Yhdysvaltoihin sijoittautuneiden etuyhteydessä olevien kauppiaiden välityksellä.

(21)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo määritettiin kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella. Tästä syystä oli valittava markkinataloutta toteuttava kolmas maa, jäljempänä ’vertailumaa’.

(22)

Kuten 6 kappaleessa todetaan, komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se suunnitteli Etelä-Afrikan tai Yhdysvaltojen käyttämistä markkinataloutta harjoittavana kolmantena maana normaaliarvon määrittämiseksi.

(23)

Ehdotettua vertailumaata koskevia huomautuksia saatiin ainoalta yhteistyössä toimineelta valkovenäläiseltä vientiä harjoittavalta tuottajalta. Kyseinen tuottaja väitti, että Etelä-Afrikka ja Yhdysvallat eivät kumpikaan ole asianmukainen valinta vertailumaaksi, koska muiden syiden lisäksi Etelä-Afrikan ja Yhdysvaltojen tuotantokapasiteetti, tosiasiallinen tuotantomäärä ja tuotantoprosessi ovat erilaisia kuin valkovenäläisellä tuottajalla. Lisäksi kyseinen osapuoli väitti, että valituksen tekijöiden yksilöimät Etelä-Afrikan ja Yhdysvaltojen kotimaiset tuottajat olivat suoraan etuyhteydessä unionin tuottajiin. Tästä syystä näiden maiden tällaisilta tuottajilta kerättyjen tietojen puolueettomuus on kyseenalaista. Osapuoli ehdotti Venäjää sopivammaksi vertailumaaksi, koska Venäjän terästankoja valmistavan teollisuuden kehityksen taso vastaa parhaiten kehityksen tasoa Valko-Venäjällä, koska myös siellä tuotantoprosessi perustuu metalliromuun ja koska siellä tuotettu terästanko on laadultaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan samanlaista. Komissio totesi kuitenkin, ettei kyseinen osapuoli esittänyt näyttöä siitä, ettei Etelä-Afrikan ja Yhdysvaltojen tuottajat eivät käytä metalliromua tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa tai että raaka-aineiden osuus niiden kustannusrakenteessa ei vastannut 60:tä–70:tä prosenttia tuotantokustannuksista. Komissio tarkasteli sekä Etelä-Afrikan että Yhdysvaltojen (ja Brasilian) sopivuutta vertailumaaksi. Tutkimuksen tulokset analysoidaan 28–34 kappaleessa.

(24)

Valitessaan markkinataloutta toteuttavaa kolmatta maata komissio otti yhteyttä kaikkiin tiedossa oleviin tuottajiin paitsi Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa myös Turkissa, Ukrainassa, Venäjän federaatiossa, Bosnia ja Hertsegovinassa, Meksikossa, Etelä-Koreassa, Dominikaanisessa tasavallassa, Norjassa ja Sveitsissä. Komissio pyysi tietoja niiden kotimarkkinoista, valmistettavista tuotelajeista, tuotantokapasiteetista, tuotannon määrästä, kotimarkkinamyynnin määrästä, tuotantoprosessista, käytettävistä raaka-aineista, raaka-aineiden, energian ja työvoiman osuudesta tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotantokustannuksissa sekä niiden halukkuudesta tehdä yhteistyötä tutkimuksessa.

(25)

Lisäksi otettiin yhteyttä edellä mainittujen kolmansien maiden viranomaisiin.

(26)

Venäjän viranomaiset ilmoittivat komissiolle, ettei yksikään tiedossa olevista venäläisistä tuottajista tai niiden järjestöistä ollut kiinnostunut osallistumaan tähän tutkimukseen. Koska yksikään venäläinen tuottaja ei tehnyt yhteistyötä, Venäjää ei voitu valita vertailumaaksi.

(27)

Vain kolme tuottajaa vastasi alkuperäiseen kyselyyn. Nämä sijaitsivat Brasiliassa, Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa. Etelä-Afrikan ja Yhdysvaltojen tuottajat olivat etuyhteydessä joihinkin valituksen tekijöistä. Brasilialainen tuottaja kuului yritysryhmään, jolla oli tuotantolaitoksia monissa eri maissa, myös Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Dominikaanisessa tasavallassa. Kyseinen tuottaja ei ollut etuyhteydessä valituksen tekijöihin.

(28)

Mainitut kolme vastausta tutkittiin ottaen huomioon valitus ja saadut huomautukset. Todettiin, että Etelä-Afrikan kotimainen kulutus oli varsin vähäistä (vain noin 435 000 tonnia), että eteläafrikkalaisen tuottajan tuotantokapasiteetti oli noin 10 prosenttia valkovenäläisen tuottajan kapasiteetista ja että tärkein käytetty raaka-aine oli rautamalmi, kun taas valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja käytti metalliromua. Sen vuoksi komissio päätti hylätä Etelä-Afrikan potentiaalisena vertailumaana.

(29)

Brasilian kotimainen kulutus on noin 3,5 miljoonaa tonnia, ja tuonnin (johon sovelletaan 12 prosentin arvotullia ja josta noin 95 prosenttia on peräisin Turkista), osuus Brasilian kulutuksesta on noin 5,5 prosenttia. Yhteistyöhön suostuneen tuottajan tuotantoprosessi perustuu metalliromuun ja harkkorautaan valkovenäläisen vientiä harjoittavan tuottajan käyttäessä pääasiassa metalliromua, ja sen tuotantomäärä on noin 50 prosenttia valkovenäläisen tuottajan tuotantomäärästä.

(30)

Yhdysvaltojen kotimainen kulutus oli noin 7,7 miljoonaa tonnia. Kotimaisia tuottajia oli ainakin kahdeksan. Tuontiin sovellettiin rajoituksia (6), mutta tuonnin (joka oli peräisin pääasiassa Turkista ja Japanista) osuus oli siitä huolimatta noin 23 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Yhdysvaltalaisen tuottajan tuotantoprosessi oli samanlainen kuin valkovenäläisellä tuottajalla. Sen tuotantomäärä oli noin 52 prosenttia valkovenäläisen tuottajan tuotantomäärästä.

(31)

Tämä analyysin perusteella komissio katsoi, että Brasilian ja Yhdysvaltojen markkinoilla esiintyy riittävästi kilpailua. Sen vuoksi komissio päätti valita Brasilian ja Yhdysvallat potentiaalisiksi vertailumaiksi.

(32)

Edellä mainituille kahdelle yhteistyössä toimineille tuottajille lähetettiin vertailumaille tarkoitetut kyselylomakkeet. Saatuaan vertailumaille tarkoitetun kyselylomakkeen brasilialainen tuottaja kuitenkin ilmoitti komissiolle vetäytyvänsä yhteistyöstä tutkimuksessa. Yhdysvaltalaiselta tuottajalta komissio sai asianmukaisen vastauksen.

(33)

Komission tietoon tuli, että yhdysvaltalainen tuottaja oli etuyhteydessä yhteen valitukseen osallistujista, kuten valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti. Vaikka vertailumaan tuottaja onkin etuyhteydessä unionin tuottajaan, tällainen yhteys ei vaikuta normaaliarvon määrittämiseen tai mitätöi sitä (7).

(34)

Komissio päätteli menettelyn tässä vaiheessa, että Yhdysvallat on asianmukainen vertailumaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(35)

Vertailumaan yhteistyössä toimineelta tuottajalta saatuja tietoja käytettiin perustana normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(36)

Komissio tutki ensiksi perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko samankaltaisen tuotteen kokonaismyyntimäärä riippumattomille asiakkaille Yhdysvalloissa yleisesti edustava. Tätä varten kokonaismyyntimäärää verrattiin valkovenäläisen vientiä harjoittavan tuottajan unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärään tarkasteltavana olevan tuotteen osalta. Tällä perusteella komissio katsoi, että samankaltaista tuotetta myytiin edustavia määriä Yhdysvaltojen markkinoilla.

(37)

Toiseksi komissio yksilöi vertailumaan tuottajan kotimarkkinoilla myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin ne tuotelajit, joita valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja myi unioniin vietäväksi, tai suoraan verrattavissa niihin. Komissio vertasi tuotelajikohtaisesti Yhdysvaltojen myyntimääriä ja valkovenäläisen vientiä harjoittavan tuottajan unioniin viemiä määriä. Vertailu osoitti, että kaikkia tuotelajeja myytiin edustavassa määrin Yhdysvalloissa.

(38)

Tämän jälkeen komissio tutki vertailumaan tuottajan osalta, voitiinko kunkin samankaltaisen tuotteen tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan myynnin osuus tutkimusajanjaksolla. Myyntitapahtumia pidettiin kannattavina, jos yksikköhinta oli vähintään tuotantokustannusten tasolla. Tätä varten määritettiin yhdysvaltalaisen tuottajan tuottaman kunkin tuotelajin tuotantokustannukset tutkimusajanjaksolla.

(39)

Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tietyn tuotelajin kokonaismyynnistä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin kyseisen tuotelajin tutkimusajanjaksolla tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettuna keskiarvona. Kaikkien vertailumaan tuottajan myymien tuotelajien kannattavan myynnin määrä oli yli 80 prosenttia kyseisen tuotelajin kokonaismyynnistä.

(40)

Kaikkia tuotelajeja, joita vietiin Valko-Venäjältä unioniin, myytiin myös Yhdysvalloissa. Sen vuoksi yhdellekään viedylle tuotelajille ei ollut tarvetta määrittää laskennallista normaaliarvoa.

(41)

Valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja vei tuotetta unioniin joko Itävallassa, Liettuassa, Puolassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppiaiden kautta tai myi suoraan ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle. Kuten 13 kappaleessa todetaan, kolmen tärkeimmän etuyhteydessä olevan kauppiaan tiedot tarkastettiin paikan päällä.

(42)

Suoraan ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle tapahtuvassa myynnissä vientihinta oli tarkasteltavana olevasta tuotteesta unioniin viennin yhteydessä tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(43)

Myynnissä, jossa etuyhteydessä olevat kauppiaat toimivat tuojina, myyntihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja, jotta voitiin ottaa huomioon tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneet kustannukset, kuten myynti-, yleis- ja hallintokustannukset (1–2,5 prosenttia) sekä kohtuullinen voittomarginaali myyntiin osallistuville kauppiaille (alle 1 prosentti).

(44)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(45)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(46)

Otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan vientihintoihin tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus- ja käsittelykustannusten (4–7,5 prosenttia asianmukaisesta etuyhteydessä olevasta kauppiaasta ja vientiä harjoittavasta tuottajasta riippuen) sekä luottokustannusten ja pankkimaksujen (0–1,5 prosenttia asianmukaisesta etuyhteydessä olevasta kauppiaasta ja vientiä harjoittavasta tuottajasta riippuen) huomioon ottamiseksi; oikaisujen osuus oli noin 8 prosenttia myynnin arvosta. Vertailumaan tuottajan kotimaan hintoihin tehtiin oikaisuja kotimaan kuljetuskustannusten ja käsittelykustannusten (keskimäärin 5,3 prosenttia myynnin arvosta) sekä luottokustannusten (vuositasolla 1,15 prosenttia) huomioon ottamiseksi.

(47)

Vertailu tehtiin kaikkien (100 %) niiden tuotelajien osalta, joita valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja ja siihen etuyhteydessä olevat kauppiaat vievät ja myyvät unionin markkinoilla.

(48)

Lokakuun 14 päivänä 2016 järjestetyssä kuulemisessa valkovenäläisen vientiä harjoittavan tuottajan edustajat väittivät, että normaaliarvoa olisi oikaistava, jotta voitaisiin ottaa huomioon metalliromuhankintojen keskimääräiset hinnat ja metalliromun kulutuksen osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa Valko-Venäjällä.

(49)

Komissio ensinnäkin korostaa, että normaaliarvoa ei muodostettu laskennallisesti vaan se perustuu suoraan myyntiin, joten tällaista oikaisua ei voida tehdä normaaliarvon määrittämisessä.

(50)

Toiseksi komissio uskoo, että yritys halusi nostaa esiin vertailun oikeudenmukaisuuden, ja analysoi siksi tämän väitteen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaisesti. Tutkimuksessa kävi ilmi, että valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja osti metalliromua joko paikallisilta toimittajilta tai venäläisiltä toimittajilta.

(51)

Komissio huomauttaa, että koska Valko-Venäjä ei ole markkinatalousmaa, sen hintoja ja kustannuksia pidetään vääristyneinä. Näin ollen oikaisujen hyväksyminen Valko-Venäjän hintojen ja kustannusten ja tästä johtuvan kulutuksen osuuden perusteella tarkoittaisi, että käytettäisiin vääristyneitä Valko-Venäjän hintoja. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen tältä osin. Vaikka komission olikin osoitettava, että Valko-Venäjän hinnat ovat tosiasiallisesti vääristyneitä, sen mielestä valituksessa esitettiin alustavasti, että tällaisia vääristymiä on, eikä valkovenäläinen tuottaja ole osoittanut väitettä vääräksi.

(52)

Venäjältä tulevan metalliromun osalta komissio totesi tutkimuksena aikana, että Yhdysvaltojen ja Venäjän federaation raaka-ainehinnat ovat samankaltaisia (8). Tutkimuksessa kävi niin ikään ilmi, että Yhdysvalloissa metalliromun kulutuksen osuus on samanlainen kuin valkovenäläisellä vientiä harjoittavalla tuottajalla eli 60–70 prosenttia. Sen vuoksi komissio päätteli alustavasti, että metalliromun hankintahinta Yhdysvalloissa ei vaikuta hintojen vertailtavuuteen. Väite hylätään alustavasti.

(53)

Otokseen valitun yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta komissio vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vertailumaassa (ks. 47 kappale) tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti. Tällä perusteella väliaikainen painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – on 58,4 prosenttia.

(54)

Yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, koska yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti muodosti koko unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneen viennin. Tämän perusteella komissio päätti asettaa jäännöspolkumyyntimarginaalin sen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tasolle, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(55)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(56)

Samankaltaista tuotetta valmisti 31 unionin tuottajaa. Niiden katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(57)

Tutkimusajanjakson aikaisen unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia unionin tuotannonalasta saatavilla olevia tietoja, kuten valituksessa toimitettuja tietoja, unionin tuottajilta ja niiden järjestöiltä ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja ja otokseen kuuluneilta unionin tuottajilta saatuja kyselyvastauksia.

(58)

Tällä perusteella unionin kokonaistuotannoksi arvioitiin noin 12,7 miljoonaa tonnia tutkimusajanjaksolla. Luku sisältää kaikkien unionin tuottajien eli sekä otokseen valittujen että otokseen kuulumattomien tuottajien tuotannon, joka laskettiin valituksen tekijän toimittamien tarkastettujen tietojen perusteella.

(59)

Kuten 8 kappaleessa todetaan, otokseen kuuluneiden viiden unionin tuottajan osuus samankaltaisen tuotteen arvioidusta unionin kokonaistuotannosta oli 22,4 prosenttia. Tältä osin olisi otettava huomioon, että samankaltaisen tuotteen tuotanto on unionissa hyvin hajautunutta, mikä käy ilmi suuresta unionin tuottajien määrästä (ks. 56 kappale), mistä syystä viiden tuottajan otoksen katsotaan edustavan unionin tuotannonalaa.

(60)

Valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että valituksessa ei ollut riittävästi alustavaa näyttöä vahingosta eikä valitusta olisi siksi pitänyt hyväksyä. Väite nojautuu erityisesti siihen, että oletetusti keinotekoisen alhaiset metalliromun hankintakustannukset, joista kyseinen vientiä harjoittava tuottaja hyötyy, esitettiin valituksessa virheellisesti. Valkovenäläinen tuottaja väitti, että tällainen väärinkäsitys mitätöi koko valituksen.

(61)

Kuten 19 kappaleessa todetaan, Valko-Venäjä ei ole markkinatalousmaa, minkä vuoksi normaaliarvo määritettiin vertailumaamenetelmällä. Näin ollen ei ylipäätään ollut tarvetta määrittää, hankkiko valkovenäläinen tuottaja metalliromun keinotekoisen alhaisin hinnoin vai ei. Komissio ei näe väitteen asiaperustaa tai oleellisuutta eikä sen merkitystä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon määrittelyssä.

(62)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoille suuntautuneen kokonaismyynnin ja kokonaistuonnin määrän perusteella. Unionin kulutus laski vuosien 2012 ja 2013 välillä mutta nousi vuoden 2012 tasolle vuonna 2014 ja lisääntyi edelleen jonkin verran tutkimusajanjaksolla. Unionin kulutus kasvoi kaiken kaikkiaan 3 prosenttia tarkastelujaksolla.

(63)

Tarkastelujaksolla Valko-Venäjältä unioniin tuleva tuonti kehittyi määrältään ja markkinaosuudeltaan seuraavasti:

(64)

Valko-Venäjältä tulevan tuonnin määrä lähes kolminkertaistui tarkastelujaksolla. Lisäksi kyseisen tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla vuoden 2012 1,8 prosentista 5 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(65)

Seuraavassa taulukossa esitetään Valko-Venäjältä tulevan tuonnin keskimääräinen hinta:

(66)

Valko-Venäjältä tulevan tuonnin keskimääräinen hinta laski tarkastelujaksolla seuraten metalliromun hinnanlaskua; metalliromua käytetään raaka-aineena niin Valko-Venäjällä kuin unionissakin. Valko-Venäjältä EU:hun tulevan tuonnin hintojen lasku 25 prosentilla oli kuitenkin jyrkempi kuin otokseen kuuluneiden unionin tuottajien ja tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin vievien merkittävimpien tuottajien keskimääräinen hintojen lasku samalla ajanjaksolla. Tämän seurauksena Valko-Venäjältä tulevan tuonnin hinnat olivat tutkimusajanjaksolla alhaisemmat kuin unionin tuottajien hinnat ja kaikkien muiden markkinoilla toimivien merkittävimpien kolmansien maiden keskimääräiset tuontihinnat.

(67)

Sen määrittämiseksi, esiintyikö tutkimusajanjaksolla hinnan alittavuutta ja missä laajuudessa, verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle vähentämällä niistä tosiasialliset toimituskustannukset (0,5–5 prosenttia), palkkiot (0–1,5 prosenttia), alennukset (0,9–2,3 prosenttia) ja luottokustannukset (0,2–0,5 prosenttia), vastaaviin valkovenäläiseltä tuottajalta tulevassa polkumyyntituonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin tuotelajikohtaisiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla.

(68)

Vertailun tulos – esitettynä prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien tutkimusajanjakson liikevaihdosta – osoitti, että hintojen alittavuuden marginaali oli 4,5 prosenttia. Polkumyyntituonnin alemmat hinnat verrattuna unionin hintoihin selittävät Valko-Venäjältä peräisin olevan tuonnin määrän ja markkinaosuuden merkittävän kasvun vuodesta 2014 eteenpäin.

(69)

Valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja toimitti joitakin asiakirjoja puolalaisten ja valkovenäläisten tuottajien myyntihintojen vertailua varten, ja väitti, että Valko-Venäjän hinnat olivat tutkimusajanjaksolla itse asiassa korkeammat kuin unionin tuottajien hinnat. Tältä osin on muistettava, että hintojen alittavuutta koskevat laskelmat ja hintatasoa koskevat mikrotaloudelliset indikaattorit perustuvat otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin tietoihin, kun taas valkovenäläisen yrityksen toimittamat tiedot koskevat otokseen kuulumattomia puolalaisia tuottajia. Sen vuoksi toimitetuilla tiedoilla ei ole vaikutuksia 83 kappaleessa kuvattuihin komission päätelmiin hinnan alittavuudesta tai mikrotaloudellisten indikaattoreiden kehityksestä tarkastelujaksolla. Ne ovat yhteen koottuja tietoja, jotka koskevat kaikkia otokseen valittuja yrityksiä ja niiden koko etuyhteydetöntä myyntiä ja jotka on otettu huomioon hintojen alittavuuden ja mikrotaloudellisten indikaattoreiden kehityksen määrittämisessä. Komissio siis vahvistaa, että tutkimusajanjaksolla Valko-Venäjän hinnat alittivat poikkeuksetta kaikkien otokseen valittujen unionin tuottajien hinnat.

(70)

Tutkittaessa Valko-Venäjältä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(71)

Kuten 59 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon tutkimiseen käytettiin otantamenetelmää.

(72)

Vahinkoanalyysia varten komissio erotti toisistaan makrotaloudelliset ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Tässä yhteydessä unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta arvioidaan a) makrotaloudellisten indikaattoreiden (tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin suuruus sekä aiemman polkumyynnin vaikutuksista toipuminen) perusteella, joita koskevat tiedot kerättiin koko unionin tuotannonalan tasolla, sekä b) mikrotaloudellisten indikaattoreiden (keskimääräinen yksikköhinta, yksikkökohtaiset kustannukset, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, pääoman saanti, varastot ja työvoimakustannukset) perusteella, joita koskevat tiedot kerättiin otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla.

(73)

Makrotaloudellisten indikaattoreiden ja etenkin otoksen ulkopuolisia unionin tuottajia koskevien tietojen määrittämiseksi käytettiin kaikkia unionin tuotannonalasta saatavilla olevia tietoja, kuten valituksessa toimitettuja tietoja, unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja ja otokseen kuuluneilta unionin tuottajilta saatuja kyselyvastauksia.

(74)

Mikrotaloudelliset indikaattorit määritettiin otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakevastauksista saatujen tietojen perusteella.

(75)

Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(76)

Unionin tuotantomäärä laski 5 prosenttia tarkastelujakson aikana. Koska tuotantokapasiteetti pysyi kyseisenä ajanjaksona samana, tuotannon lasku johti kapasiteetin käyttöasteen laskuun 4 prosenttiyksiköllä (71 % vuonna 2012 ja 67 % tutkimusajanjaksolla).

(77)

Unionin tuottajien myyntiin sisältyi myynti etuyhteydessä oleville yrityksille. Tämän etuyhteydessä oleville yrityksille suuntautuvan myynnin osuus oli tarkastelujaksolla noin 10 prosenttia unionin kulutuksesta. Myynnin määrä, markkinaosuus ja kasvu arvioitiin näin ollen erikseen etuyhteydellisen myynnin ja vapaiden markkinoiden (etuyhteydetön myynti) osalta. Etuyhteydellisen myynnin osalta vahvistetaan, että se on suunnattu etuyhteydessä oleville käyttäjille, ei etuyhteydessä oleville kauppayhtiöille, ja sen vuoksi sitä ei ole huomioitu kahta kertaa unionin kokonaiskulutuksessa.

(78)

Myyntimäärä, markkinaosuus ja kasvu kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(79)

Unionin tuotannonalan myynti etuyhteydettömille asiakkaille laski tarkastelujaksolla 6 prosenttia, mikä näkyy myös vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä tapahtuneessa markkinaosuuden 7 prosenttiyksikön laskussa. Näin tapahtui, vaikka samaan aikaan kulutus unionin markkinoilla kasvoi. Myyntimäärät laskivat nopeasti vuosien 2012 ja 2013 välillä, jolloin myyntimäärien kehitys seurasi tarkalleen kulutuksen kehitystä – tällöin unionin tuotannonala pystyi säilyttämän markkinaosuutensa ennallaan. Vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä tilanne kuitenkin muuttui kokonaan. Unionin markkinat kasvoivat 10 prosenttia mutta unionin tuotannonala menetti markkinaosuudestaan 7 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan Valko-Venäjältä tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat nopeasti. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonala ei pystynyt hyödyntämään täysin unionin kulutuksen kasvua polkumyyntituonnin kasvavan markkinaosuuden vuoksi.

(80)

Tuotannon ja myynnin laskiessa myös unionin tuotannonalan työllisyys laski 2 prosenttia vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä. Työllisyyden lasku ei kuitenkaan johtanut tuottavuuden nousuun – mitattuna työntekijän tuotoksena per vuosi – sillä tuotannon määrän lasku tarkastelujaksolla oli jyrkempi kuin työllisyyden lasku.

(81)

Valkovenäläisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali on huomattava (ks. 55 kappale). Kun otetaan huomioon edellä esitetyt Valko-Venäjältä tulevan tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä.

(82)

Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta ei havaittu aiemmin tuodun polkumyynnillä, unionin tuotannonala ei ole toipumassa aiemmista polkumyyntikäytännöistä tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(83)

Tarkastelujakson ensimmäisellä puoliskolla (2012–2013) otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräisiä myyntihintoja etuyhteydettömille asiakkaille painoi alaspäin nk. alv-petosketju (ks. 106–111 kappale). Tarkastelujakson toisella puoliskolla (2014–tutkimusajanjakso) hintoja painoi alaspäin Valko-Venäjältä tuleva polkumyyntituonti. Tarkastelujaksolla hinnat laskivat unionissa 22 prosenttia vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä. Hinnanlasku noudattaa yleistä laskevaa suuntausta pääraaka-aineen maailmanlaajuisissa hinnoissa. Koska Valko-Venäjältä tuleva polkumyyntituonti (jonka osalta hinnanlasku oli suurempi kuin raaka-aineen hinnanlasku) aiheutti vielä lisää hintapainetta, unionin tuottajat eivät pystyneet palauttamaan alv-petosketjun polkemia hintoja tavanomaiselle vääristymättömälle tasolle ja hyötymään pääraaka-aineen hinnan alentumisesta, vaan niiden oli pidettävä hinnat alemmalla tasolla kuin tavanomaisessa kilpailutilanteessa.

(84)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan kustannukset laskivat 20 prosenttia, mikä on vähemmän kuin hinnanlasku. Tämä johtuu korkeista energian ja työvoiman kustannuksista. Näin ollen unionin tuotannonalan kannattavuus heikkeni tarkastelujaksolla.

(85)

Unionin tuottajien kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(86)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä asiakkaille unionissa saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Otokseen valittujen unionin tuottajien toiminta oli kannattavaa vuonna 2012 mutta muuttui tappiolliseksi vuodesta 2013 lähtien. Niiden kannattavuus saavutti pohjalukemat tutkimusajanjaksolla, jolloin tuonti Valko-Venäjältä oli enimmillään ja kyseisen tuonnin hinnat alhaisimmillaan koko tarkastelujaksolla.

(87)

Kassavirta eli unionin tuotannonalan kyky rahoittaa itse toimintaansa heikkeni koko tarkastelujakson ajan vaikka pysyikin positiivisena.

(88)

Unionin tuottajat pystyivät tarkastelujaksolla edelleen tekemään investointeja, mutta kannattavuuden ja kassavirran kehitys vaikuttivat haitallisesti myös niihin ja investoinnit vähenivätkin tarkastelujaksolla 29 prosenttia. Lisäksi investointien tuotto oli vuodesta 2013 lähtien jatkuvasti negatiivinen seuraten kannattavuuden kehityssuuntausta.

(89)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellinen tilanne oli edelleen negatiivinen tutkimusajanjaksolla.

(90)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot vähenivät 25 prosenttia tarkastelujakson aikana. Varastojen suhde tuotannon määrään pysyi kuitenkin vakaana (1–1,5 %) eli varastojen määrä noudatteli laskevaa tuotantomäärää.

(91)

Otokseen valittujen unionin tuottajien vuotuiset työvoimakustannukset nousivat hieman tarkastelujakson aikana. Työvoimakustannusten osuus tuotannon kokonaiskustannuksista oli alle 10 prosenttia. Näin ollen työvoimakustannukset eivät ole ratkaiseva tekijä tuotantokustannusten kehityksessä.

(92)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonala ei pystynyt hyödyntämään kulutuksen kasvua tarkastelujaksolla. Päinvastoin unionin tuotannonalan myyntimäärä laski 6 prosenttia tarkastelujaksolla ja sen markkinaosuus 6 prosenttiyksikköä (vaikka kokonaiskulutus kasvoi 3 prosenttia). Tämä kehitys on selvempää tarkasteltaessa ajanjaksoa vuodesta 2013 tutkimusajanjaksoon, jolloin Valko-Venäjältä tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat nopeasti. Samalla ajanjaksolla unionin tuotannonala menetti 7 prosenttiyksikköä markkinaosuudestaan, vaikka kulutus lisääntyi (+ 10 %). Myös unionin tuotannonalan tuotantomäärä väheni 5 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä johti kapasiteetin käyttöasteen laskuun 71 prosentista 67 prosenttiin.

(93)

Polkumyynnin aiheuttaman epäterveen kilpailun vuoksi unionin tuotannonalan oli laskettava hintojaan keskimäärin 22 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä johti vuonna 2012 saavutetun 1,3 prosentin voiton kääntymiseen 2,1 prosentin tappioon tutkimusajanjaksolla, vaikka kuluja oli supistettu ja työntekijöiden määrää vähennetty.

(94)

Myös muut taloudelliset indikaattorit, kuten investoinnit, investointien tuotto ja kassavirta, heikkenivät tarkastelujaksolla.

(95)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(96)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko Valko-Venäjältä polkumyynnillä tuleva tuonti aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Komissio tarkasteli polkumyyntituonnin lisäksi myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet samanaikaisesti vahingoittaa unionin tuotannonalaa, varmistaakseen, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyyntituonnin aiheuttamaksi.

(97)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin kulutus kasvoi 3 prosenttia tarkastelujaksolla ja samaan aikaan Valko-Venäjältä peräisin olevan tuonnin määrä lisääntyi huomattavasti. Tarkastelujakson kahden viimeisen vuoden aikana Valko-Venäjältä peräisin olevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat 175 prosenttia. Samaan aikaan kun polkumyynnillä tapahtunut tuonti kasvoi, unionin tuotannonalan markkinaosuus laski.

(98)

Unionin markkinoilla tarkastelujaksolla vallinneen hintapaineen osalta todettiin, että Valko-Venäjältä tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat nopeasti erityisesti tarkastelujakson kahden viimeisen vuoden aikana. Valko-Venäjältä tulevan tuonnin hintataso oli tutkimusajanjaksolla alhaisempi kuin unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat ja kolmansista maista tulevan tuonnin myyntihinnat unionin markkinoilla.

(99)

Valko-Venäjältä peräisin olevan tuonnin kasvavien määrien aiheuttaman hintapaineen vuoksi unionin tuotannonala ei pystynyt kattamaan kustannuksiaan.

(100)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että Valko-Venäjältä peräisin olevan polkumyyntituonnin voimakas kasvu myyntihinnoilla, jotka alittavat jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat, aiheutti unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(101)

Otokseen valittuja unionin tuottajia koskevien tietojen perusteella vienti kolmansien maiden etuyhteydettömille asiakkaille lisääntyi 5 prosenttia tarkastelujaksolla. Näin ollen voidaan päätellä, että havaittu merkittävä vahinko ei johtunut tästä unionin tuotannonalan myyntitoiminnan osuudesta.

(102)

Unionin tuotannonalan myynti etuyhteydessä oleville osapuolille kasvoi tarkastelujaksolla 14 prosenttia ja tapahtui hinnoin, jotka pysyivät koko ajan etuyhteydettömille osapuolille suuntautuvan myynnin hintoja korkeampina. Vaikka hinnat ovatkin siirtohintoja, voidaan silti päätellä, että havaittu merkittävä vahinko ei johtunut tästä unionin tuotannonalan myyntitoiminnan osuudesta. Ennemminkin tämän myynnin kasvu ja se tosiasia, että kyseiset hinnat ovat korkeammat kuin etuyhteydettömille osapuolille suuntautuvan myynnin hinnat, tarkoittaa, että ilman etuyhteydessä oleville osapuolille suuntautuvaa myyntiä unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko olisi voinut olla vielä merkittävämpi.

(103)

On syytä korostaa, että hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaalit määritettiin vertaamalla Valko-Venäjältä tulevan tuonnin hintoja ja unionin tuotannonalan etuyhteydettömille osapuolille suuntautuvan myynnin hintoja. Näin ollen etuyhteydessä oleville yrityksille tapahtunut myynti ei vaikuttanut hinnan ja viitehinnan alittavuuden määrittämiseen.

(104)

Tarkastelujaksolla yksittäisten kolmansien maiden markkinaosuudet kasvoivat vain vähän lukuun ottamatta Ukrainaa, jonka markkinaosuus kasvoi suhteellisesti tarkasteltuna huomattavasti mutta jonka markkinaosuus on absoluuttisesti tarkasteltuna silti vähäinen. On myös syytä huomata, että koko tarkastelujakson ajan kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat olivat keskimäärin korkeammat kuin unionin tuotannonalan hinnat. Ainoa vientiä harjoittava tuottaja, jonka keskimääräiset hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat, oli tutkimusajanjaksolla Valko-Venäjä, ja juuri kyseisenä vuonna tuonti Valko-Venäjältä kasvoi nopeimmin. Sen vuoksi katsotaan, että vaikka kolmansista maista tulevalla tuonnilla on saattanut olla jonkin verran vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, Valko-Venäjältä tuleva tuonti on selkeästi pääsyy vahingon aiheutumiseen.

(105)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannon merkittävin kustannustekijä on rauta- ja teräsromu. Tarkastelujaksolla sen hinta laski maailmanlaajuisesti. Romusta aihioita tuottavien unionin tuottajien raaka-ainekustannukset alenivat 23–32 prosenttia ja aihioita raaka-aineena käyttävien unionin tuottajien raaka-ainekustannukset 24 prosenttia. Otokseen valittuja unionin tuottajia koskevien tietojen perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotantokustannukset alenivat tarkastelujaksolla 20 prosenttia työvoiman kustannusten nousun (keskimäärin noin 10 prosenttia) vähentäessä raaka-ainehintojen alenemisen vaikutuksia. Näin ollen voidaan päätellä, että havaittu merkittävä vahinko ei johtunut kustannusten kehityksestä. Toisaalta pääasiassa Valko-Venäjältä tapahtuvan polkumyyntituonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi unionin tuotannonala ei pystynyt hyötymään kustannusten alenemisesta eivätkä kustannussäästöt siten näkyneet taloudellisissa indikaattoreissa.

(106)

Valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yksi merkittävä unionin tuotannonalan tilanteeseen vaikuttava tekijä tarkastelujaksolla oli niin sanottu ”alv-petosketju”. Petosketju vaikutti lähinnä Puolan markkinoihin. Maassa järjestettiin vuonna 2012 jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailut, ja samaan aikaan rakennusteollisuus kukoisti ja betoniteräksen kysyntä oli erittäin suuri. Markkinoilla väitetään tällöin toimineen joitakin häikäilemättömiä kauppiaita, jotka käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja tehtailivat alv-karusellipetoksia. Puolaan perustettiin pöytälaatikkoyrityksiä, jotka ostivat betoniterästä muista jäsenvaltioista ja myivät ne edelleen Puolassa käyttäen laskussa paikallista alv:tä. Nämä pöytälaatikkoyritykset eivät kuitenkaan koskaan kirjanneet alv:tä. Väitteen mukaan tällaisten vilpillisten kauppayhtiöiden aikaan saamien alhaisten hintojen takia puolalaiset tuottajat menettivät markkinaosuuttaan ja kärsivät taloudellisia tappioita.

(107)

On totta, että edellä mainitulla petosketjulla oli huomattava vaikutus Puolan betoniteräksen markkinoihin. Markkinahäiriöiden vuoksi monien vakiintuneiden teräksentuottajien taloudellinen tulos heikkeni. Monet yritykset jopa keskeyttivät betoniteräksen tuottamisen muutamaksi viikoksi tammikuun 2013 alussa tällaisten laittomien toimien vuoksi. On kuitenkin syytä huomata, että alv-petosketjun ja Valko-Venäjältä tulevan polkumyyntituonnin välillä ei esiinny päällekkäisyyttä ajallisesti eikä vaikutusten osalta. Petosketjun toiminta päättyi, kun Puolan viranomaiset alkoivat soveltaa käänteistä alv-mekanismia 1. lokakuuta 2013. Sen vaikutukset näkyvät unionin tuotannonalan myynti- ja tuotantomäärien äkillisenä laskuna vuonna 2013. Tilanne palautui kuitenkin normaaliksi vuonna 2014, jolloin puolestaan lisääntyvä polkumyynti alkoi vaikuttaa haitallisesti unionin tuotannonalan hintatasoon, markkinaosuuteen ja taloudelliseen tulokseen. Näin ollen alv-petosketju vaikutti Puolan tuottajien taloudelliseen tilanteeseen ainoastaan vuosina, jolloin unioniin suuntautuvan Valko-Venäjältä tulevan tuonnin määrä oli suhteellisen vähäinen ja hinta suhteellisen korkea. Puolan betoniteräksen markkinoilla ei myöskään havaittu heijastusvaikutuksia enää sen jälkeen, kun vilpilliset toimijat olivat lopettaneet toimintansa. Näitä päätelmiä itse asiassa vahvistavat valkovenäläisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat lisätiedot (ja niitä tukeva näyttö), jotka koskevat tilannetta Puolan markkinoille ennen alv-petosketjua ja sen jälkeen. Sen vuoksi tämä kysymys voidaan pitää erillään polkumyynnin vaikutuksista eikä se poista syy-yhteyttä Valko-Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionintuotannon alan kärsimän vahingon väliltä.

(108)

Valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että edellä kuvatun alv-petosketun vuoksi tietyt Latviassa ja Slovakiassa sijainneet yritykset tekivät konkurssin. Yritys katsoo siksi, että unionin tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärien negatiivinen kehitys johtui tiettyjen yritysten poistumisesta markkinoilta, mikä ei liity mitenkään valkovenäläisen vientiä harjoittavan tuottajan vientitoimintaan.

(109)

Tämän väitteen osalta on syytä korostaa, että 75–82 kappaleessa esitettyjen makrotaloudellisten indikaattoreiden estimaatissa ei otettu huomioon sellaisia yrityksiä, joita ei ollut olemassa tutkimusajanjaksolla. Niiden yritysten osalta, joille kyselylomaketta ei lähetetty, makrotaloudellisia indikaattoreita koskevat tiedot arvioitiin tutkimusajanjakson tosiasiallisen tuotantomäärän perustella. Näin ollen kyseessä olevien yritysten poistuminen markkinoilta ei näy indikaattoreissa, jotka osoittavat, unionin tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärät kehittyivät negatiivisesti. On myös syytä huomata, että jos ne olisi otettu huomioon, vahinkotilanne olisi näyttänyt vielä huonommalta.

(110)

Lisäksi kyseinen valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sieltä peräisin olevan tuonnin määrät ja hinnat vuonna 2014 ja tutkimusajanjaksolla eivät ole yrityksen ”normaalin” myyntistrategian mukaisia. Yritys väittää, että sen unioniin suuntautuvan vientitoiminnan kasvu kyseisinä vuosina johtui Puolan ja Baltian maiden markkinoilla vallinneesta tarkasteltavana olevan tuotteen kysynnän ja tarjonnan välisestä kuilusta, joka taas johtui alv-petosten aiheuttamista häiriöistä. Yrityksen mukaan komission olisi tutkittava Valko-Venäjältä tulevan tuonnin määrää ja hintatasoa tutkimusajanjakson jälkeisellä kaudella. Yritys väittää, että komissio hyväksyi tutkimusajanjakson jälkeistä kautta koskevien tietojen tarkastelun asianmukaiseksi äskettäisessä menettelyssä, joka koski suuntaisrakeisia sähköteknisiä levyvalmisteita (GOES).

(111)

Edellä esitetystä todetaan ensinnäkin, että tutkimuksessa ei tullut esiin näyttöä tarkasteltavana olevan tuotteen kysynnän ja tarjonnan välisestä kuilusta. Alv-petosketju vaikutti haitallisesti Puolan tuottajien tulokseen vuonna 2013, mutta tämä liittyi siihen, että vilpillisesti toimivat kauppayhtiöt myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta alhaiseen hintaan, ei tarjonnan puutteeseen. Lokakuun 2013 jälkeen ongelma hävisi, kuten 107 kappaleessa selitetään. Puolassa sijaitsevat unionin tuottajat pystyivät siten vapaasti hyödyntämään tuotantokapasiteettiaan tuotteen tarjoamiseen asiakkaille sekä Puolassa että Baltian maissa. Se, että ne eivät pystyneet lisäämään myyntiään ja markkinaosuuttaan vuonna 2014 ja tutkimusajanjaksolla, johtui Valko-Venäjältä tulevan, jyrkästi kasvaneen polkumyyntituonnin aiheuttamasta kilpailusta. Toiseksi on huomattava, että pyyntö tarkastella tutkimusajanjakson jälkeisen kauden tietoja toimitettiin hyvin myöhäisessä menettelyvaiheessa. Komissio aikoo kerätä tietoja tutkimusajanjakson jälkeiseltä kaudelta ja harkita, onko tutkimusajanjakson jälkeisen kauden kehityksen tarkastelu tässä tapauksessa asianmukaista tutkimuksen loppuvaiheessa. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin syytä todeta, että tämän menettelyn olosuhteita ei voida pitää GOES-tutkimuksen olosuhteita vastaavina.

(112)

Edellä on osoitettu, että Valko-Venäjältä peräisin olevan polkumyyntituonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Lisäksi todettiin, että kyseisen tuonnin hinnat alittivat jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat unionin markkinoilla tutkimusajanjakson aikana.

(113)

Valko-Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin määrän ja markkinaosuuden kasvu tapahtui samaan aikaan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikentymisen kanssa, mikä nähtävissä erityisen selvästi vuodesta 2014 lähtien. Kulutuksen elpymisestä huolimatta unionin tuotannonala ei näin ollen pystynyt lisäämään myyntiään ja nostamaan hintojaan, minkä vuoksi taloudelliset indikaattorit, kuten kannattavuus, pysyivät negatiivisina.

(114)

Tarkasteltaessa muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kävi ilmi, että tekijät eivät olleet sellaisia, että ne olisivat poistaneet syy-yhteyden Valko-Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(115)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että Valko-Venäjältä polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(116)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntituontia koskevista alustavista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(117)

Unionin tuotannonala koostuu yli 65 tuottajasta, jotka sijaitsevat eri jäsenvaltioissa ja työllistivät tutkimusajanjaksolla suoraan yli 4 600 henkeä samankaltaisen tuotteen tuotannossa.

(118)

Unionin tuotannonalalle on todettu aiheutuneen merkittävää vahinkoa Valko-Venäjältä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Unionin tuotannonala ei siis pystynyt hyödyntämään kulutuksen kasvua täysimittaisesti, ja sen taloudellinen tilanne pysyi heikkona.

(119)

Polkumyyntitullin käyttöönoton odotetaan palauttavan unionin markkinoille tasapuoliset kilpailuedellytykset, jolloin unionin tuotannonala voi mukauttaa samankaltaisen tuotteen hinnat vastaamaan tuotantokustannuksia.

(120)

Voidaan myös olettaa, että toimenpiteiden käyttöönotto tarjoaisi unionin tuotannonalalle tilaisuuden saada takaisin ainakin osa tarkastelujaksolla menetetystä markkinaosuudesta, mikä parantaisi sen taloudellista tilannetta ja kannattavuutta. Toimenpiteiden käyttöönotto antaisi tuotannonalalle mahdollisuuden pitää yllä ja kehittää edelleen toimiaan, joilla se pyrkii kustannustehokkuuteen.

(121)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, voidaan odottaa, että unionin tuotannonalan markkinaosuus pienenee edelleen ja kannattavuus heikkenee.

(122)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että Valko-Venäjältä tulevaan tuontiin kohdistuvien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(123)

Tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjien yhteistyön taso tutkimuksessa oli heikko. Menettelyn vireillepanovaiheessa otettiin yhteyttä kahdeksaan tiedossa olevaan käyttäjään, joista vain yksi oli kiinnostunut toimimaan yhteistyössä. Myöskään tämä yritys ei vastannut komission lähettämään käyttäjille tarkoitettuun kyselyyn.

(124)

Tuojista kuusi yritystä vastasi vireillepanoilmoituksessa olleeseen otosta koskevaan kyselyyn. Näistä yrityksistä kolme, joiden osuus vastaajien ilmoittamasta tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärästä oli 81 prosenttia, valittiin myöhemmin otokseen.

(125)

Otokseen valituista kolmesta yrityksestä vain kaksi vastasi komission lähettämään kyselyyn. Yksi niistä ilmoitti, että kyseinen yritys ei ollut vain tarkasteltavana olevan tuotteen viejä vaan myös käyttäjä ja että menettelyssä sitä olisi käsiteltävä käyttäjänä.

(126)

Tuoja aloitti tarkasteltavana olevan tuotteen hankinnat tutkimusajanjaksolla; tuonnista 78 prosenttia tuli Valko-Venäjältä ja yrityksen voittomarginaali oli pieni. Tämä osoittaa sen, että tuoja luotti mahdollisuuteen tuoda tuotetta Valko-Venäjältä alhaisin hinnoin ja että se loi uuden asiakaspohjan. Siksi ei voida katsoa, että kyseisen tuojan toimet ovat vakiintuneiden kauppavirtojen mukaisia. Markkinatilanteen muuttuessa, kun toimenpiteet otetaan käyttöön, se tulee näin ollen etsimään muita kauppamahdollisuuksia.

(127)

Käyttäjä kärsi tappioita betoniterästä sisältävien jatkojalostustuotteiden kaupassa. Puolet jälkimmäisistä hankittiin unionin tuotannonalalta, kolmannes Valko-Venäjältä ja loput muista kolmansista maista, kuten Kiinasta ja Turkista. Käyttäjä hankkii siis tuotetta eri paikoista hinnan, saatavuuden ja laadun perusteella. Suunnitellut toimenpiteet voivat vaikuttaa hankintoihin Valko-Venäjältä ja jossain määrin rajoittaa tai muuttaa hankittavan betoniteräksen valikoimaa, mutta niillä ei näytä olevan perustavanlaatuisia vaikutuksia kyseiseen käyttäjään. Tappioiden syyt vaikuttavat rakenteellisilta, eivätkä ne vaikuta liittyvän Valko-Venäjältä hankittavaan raaka-aineeseen.

(128)

Riippumatta yritysten erilaisesta asemasta menettelyssä molemmat ottivat esiin samat perusteet toimenpiteiden käyttöönottoa vastaan: a) unionin tuottajien riittämätön kapasiteetti tyydyttää unionin markkinoiden kysyntä, b) unionin tuottajien riittämätön tuotevalikoima ja c) vaikeudet vaihtaa toimittajaa, koska oletettavasti eri jäsenvaltiot edellyttävät tarkasteltavana olevan tuotteen osalta eri hyväksyntätodistuksia.

(129)

Alustavat havainnot eivät tue ensimmäistä väitettä – unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste on 67 prosenttia eli vapaata kapasiteettia on käytössä Valko-Venäjältä unioniin tulevaa tuontia enemmän.

(130)

Toista väitettä ei ollut perusteltu. Otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastauksista käy kuitenkin selvästi ilmi, että ne tuottavat ja myyvät kaikkia tuotelajeja.

(131)

Tämän väitteen osalta on syytä huomata, että unionin tuottajat näyttävät jo nykyään toimittavan vaikeuksitta moniin eri jäsenvaltioihin.

(132)

Eräs muu yhteistyössä toiminut otokseen kuulumaton tuoja otti erillisessä huomautuksessaan esille kartellin, jonka väitetään olevan olemassa unionin tuottajien keskuudessa. Yritys ei kuitenkaan esittänyt mitään näyttöä väitteensä tueksi. Myös valkovenäläinen vientiä harjoittava yritys otti kartellisopimuksen esille myöhemmässä vaiheessa. Komissio tutkii valkovenäläisen vientiä harjoittavan yrityksen toimittamia tietoja. Tiedot toimitettiin kuitenkin hyvin myöhäisessä menettelyn vaiheessa, joten niistä ei voida vielä esittää havaintoja tai päätelmiä. Joka tapauksessa on syytä huomata, että yrityksen toimittamat tiedot vaikuttavat liittyvän syytöksiin, jotka koskevat mahdollisesti vain yhtä sellaista yritystä, joka kuuluu unionin tuottajia koskevaan otokseen. Lisäksi kyseessä oleva Italian kilpailuviranomaisen käynnistämä tarkastusmenettely on vielä kesken (9). Komissio tutkii väitettä tarkemmin tutkimuksen loppuvaiheessa.

(133)

Vielä yksi muu käyttäjä, joka ei ilmoittautunut komissiolle menettelyn aiemmassa vaiheessa, vastasi käyttäjille tarkoitettuun kyselylomakkeeseen tutkimuksen väliaikaisen vaiheen lopussa. Tiedot toimitettiin hyvin lähellä tutkimuksen väliaikaisen vaiheen loppua, eikä niitä siksi voitu analysoida ja käsitellä tässä vaiheessa. Komissio tutkii ja analysoi kyseisen vastauksen tarkemmin tutkimuksen lopullisessa vaiheessa.

(134)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo tässä vaiheessa, että yleiset vaikutukset käyttäjiin ja tuojiin ja mahdolliset kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat rajalliset.

(135)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että unionin edusta saatavilla olevien tietojen perusteella ei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön toimenpiteitä Valko-Venäjältä peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(136)

Mahdollisia kielteisiä vaikutuksia etuyhteydettömiin käyttäjiin ja tuojiin lieventää se, että käytettävissä on vaihtoehtoisia hankintalähteitä.

(137)

Lisäksi kun tarkastellaan polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kokonaisvaikutusta unionin markkinoihin, myönteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat etenkin unionin tuotannonalaan, vaikuttavat olevan suuremmat kuin mahdolliset kielteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat muihin eturyhmiin.

(138)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(139)

Näiden toimenpiteiden tasoa määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä.

(140)

Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että unionin tuotannonala voi kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tällaisella tuotannonalalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionissa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta.

(141)

Määrittääkseen tavoitevoiton komissio otti huomioon etuyhteydettömässä myynnissä saadut voitot, joita käytetään vahingon korjaavan tason määrittämiseen.

(142)

Koko tarkastelujakson aikana unionin tuotannonala oli kannattava ainoastaan vuonna 2012, ja silloinkin minimaaliseen 1,3 prosentin voittoon vaikutti alv-petosketju ja sitä seurannut hintapaine, kuten 83 ja 106–111 kappaleessa selitetään. Siksi kyseistä voittoa ei voida pitää kohtuullisena tavoitevoittona, joka mahdollistaisi taloudellisen elpymisen ja lisäisi investointeja.

(143)

Valituksen tekijä ehdotti tavoitevoitoksi 9,9:ää prosenttia, mikä perustui äskettäisessä, hyvin samankaltaista terästuotetta (valssilanka) koskevassa polkumyyntitutkimuksessa käytettyyn tavoitevoittoon. Komissio katsoo kuitenkin asianmukaisemmaksi käyttää 4,8 prosentin tavoitevoittoa, joka perustuu vielä tuoreemmassa tutkimuksessa väsymiskestävyydeltään hyvän betoniteräksen osalta tehtyihin havaintoihin. On syytä huomata, että kyseinen voittomarginaali, toisin kuin valituksen tekijän esittämä voittomarginaali, saavutettiin vuonna 2012 eli tämän tapauksen tarkastelujakson aikana. Kyseiset kaksi tuotetta ovat lisäksi hyvin samanlaiset ja niitä tuottavat osittain samat yritykset samoilla tuotantolinjoilla.

(144)

Tällä perusteella vahingon korjaava taso laskettiin vertaamalla polkumyyntituonnin painotettua keskimääräistä hintaa, joka on määritetty hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa (ks. 68 kappale), ja unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamatonta hintaa.

(145)

Tästä vertailusta tulokseksi saadut mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina keskimääräisestä CIF-kokonaistuontihinnasta.

(146)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Valko-Venäjältä peräisin olevaa betoniteräksen tuontia koskevat väliaikaiset polkumyyntitullit olisi otettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttöön polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(147)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit määriteltiin vertaamalla vahinkomarginaaleja ja polkumyyntimarginaaleja. Ehdotetut polkumyyntitullit ovat näin ollen seuraavat:

(148)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt, esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt, on toimitettava viipymättä komissiolle (10), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(149)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia olisi sovellettava sekä yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(150)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään kirjallisia huomautuksia ja/tai pyytämään tulemista komission ja/tai kuulemismenettelystä kauppaan liittyvissä menettelyissä vastaavan neuvonantajan kuulemaksi vahvistetussa määräajassa.

(151)

Väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat alustavia, ja niitä voidaan muuttaa tutkimuksen lopullisessa vaiheessa,

a)

pyytää, että niille ilmoitetaan niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella tämä asetus annettiin;

b)

toimittaa kirjalliset huomatuksensa komissiolle; sekä

c)

pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.