(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään säilyttämistoimenpiteiden hyväksymistä ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean ja muiden neuvoa-antavien elinten laatimat kertomukset, sekä ottaen huomioon neuvoa-antavien toimikuntien antamat lausunnot sekä jäsenvaltioiden antamat yhteiset suositukset.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet, mukaan lukien tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioille siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(4)

Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 asetetaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteeksi saavuttaa kestävän enimmäistuoton hyödyntämistaso mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja asteittain viimeistään vuonna 2020 kaikkien kantojen osalta.

(5)

Suurimmat sallitut saaliit, jäljempänä ’TACit’, olisi sen vuoksi vahvistettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti ja saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen samalla eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös näkemykset, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1139 (2) vahvistetaan monivuotinen suunnitelma Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia varten, jäljempänä ’suunnitelma’. Suunnitelmalla pyritään varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan sellaisia tasoja suuremmiksi, joilla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto, ja pidetään tällaisilla tasoilla. Tätä varten tavoitteena oleva, vaihteluväleinä ilmaistu kalastuskuolevuus on asianomaisten kantojen osalta saavutettava mahdollisimman pian ja asteittain vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2017 sovellettavat Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantojen saalisrajoitukset on syytä vahvistaa pyrkien saavuttamaan suunnitelman tavoitteet.

(7)

Suunnitelman mukaan silloin, kun tieteelliset lausunnot osoittavat, että jonkin asianomaisen kannan kutukannan biomassa on asetuksen (EU) 2016/1139 liitteessä II esitettyä kutukannan biomassan viitearvoa pienempi, on toteutettava kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomainen kanta palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) on arvioinut, että läntisen Itämeren turskakannan biomassa jää mainitun asetuksen liitteessä II vahvistettujen säilyttämisen viitearvojen alapuolelle. Tämän vuoksi on aiheellista vahvistaa läntisen Itämeren turskan kalastusmahdollisuudet asetuksen (EU) 2016/1139 liitteessä I olevassa sarakkeessa B esitetyn kalastuskuolevuuden vaihteluvälin alapuolelle tasolle, jossa otetaan huomioon biomassan väheneminen. Tätä varten on otettava huomioon yhteisen kalastuspolitiikan yleisten tavoitteiden ja erityisesti suunnitelman tavoitteiden saavuttamisen aikataulu, korjaavien toimenpiteiden ennakoidut vaikutukset sekä tarve varmistaa taloudelliset, sosiaaliset ja työllisyyteen liittyvät edut asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa säädetyn mukaisesti.

(8)

Korjaavia lisätoimia tarvitaan. Tällä hetkellä sovellettavan kuuden viikon kalastuskieltoajan pidentäminen kahdella viikolla tehostaisi turskan kutevien yhdyskuntien suojelua. Tieteellisten lausuntojen mukaan läntisen Itämeren turskan virkistyskalastukset vaikuttavat merkittävästi kyseisen kannan yleiseen kalastuskuolevuuteen. Kannan nykyinen tilanne huomioon ottaen on aiheellista ottaa käyttöön tiettyjä virkistyskalastusta koskevia toimenpiteitä. Erityisesti virkistyskalastukseen sovellettavan kalastajakohtaisen päivittäisen saalisrajoituksen olisi oltava tiukempi kutuaikana. Tämä ei vaikuta suhteellisen vakauden periaatteeseen, jota sovelletaan kaupalliseen kalastustoimintaan.

(9)

Itäisen Itämeren turskakannan biologisten muutosten vuoksi ICES ei ole voinut vahvistaa biologisia viitearvoja, vaan katsoi sen sijaan, että kyseistä turskakantaa koskevan TACin olisi perustuttava puutteellisiin tietoihin. Näin ollen suunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi on asianmukaista vahvistaa itäisen Itämeren turskan TAC ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti.

(10)

Riianlahden silakan osalta käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot osoittavat vuoden 2015 vuosiluokan olevan hyvin vahva. TACin vahvistaminen asetuksen (EU) 2016/1139 liitteessä I olevassa sarakkeessa A esitettyjen kalastuskuolevuuden vaihteluvälien mukaisesti lisäisi merkittävästi kutukannan biomassaa, mikä puolestaan johtaisi kovaan kilpailuun ravinnosta, hitaampaan kasvuun, pienempään kuntokertoimeen ja yleisesti heikompaan kalan laatuun. Koska tämän kannan kutukannan biomassa on kyseisen asetuksen liitteessä II olevassa sarakkeessa A esitettyä biomassan viitearvoa suurempi, on aiheellista vahvistaa TAC mainitun asetuksen liitteessä I olevassa sarakkeessa B esitettyjä kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä noudattaen, sillä tämä on tarpeen kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetun lajin sisäisen vuorovaikutuksen tälle kannalle aiheuttaman vakavan haitan välttämiseksi.

(11)

Tässä asetuksessa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (3) ja erityisesti sen 33 ja 34 artiklaa, jotka koskevat saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista, sekä kalastusmahdollisuuksien loppuun käyttämistä koskevien tietojen toimittamista komissiolle. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi täsmennettävä koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä niiden lähettäessä komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(12)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (4) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, mukaan lukien 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Sen jälkeen on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdalla otettu käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuotuinen joustomekanismi. Jotta näin ollen vältettäisiin liiallinen jousto, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja heikentäisi kantojen biologista tilannetta, olisi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta hyödynnetä.

(13)

Uusien tieteellisten lausuntojen perusteella harmaaturskan alustava TAC olisi ICES-alueella IIIa sekä unionin vesillä ICES-alueilla IIa ja IV vahvistettava 1 päivän marraskuuta 2016 ja 31 päivän lokakuuta 2017 väliseksi ajaksi. Asetusta (EU) 2016/72 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti. Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi, harmaaturskaa koskevia säännöksiä olisi sovellettava 1 päivästä marraskuuta 2016.

(14)

Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi ja jotta turvattaisiin unionin kalastajien toimeentulo, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2017. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,