(1)

Tämän asetuksen säännökset ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, koska ne koskevat luottoriskiarvioiden kuvausta (mapping), lukuun ottamatta arvopaperistamispositioita koskevia luottoriskiarvioita. Jotta varmistettaisiin, että nämä säännökset, joiden pitäisi tulla voimaan samaan aikaan, ovat linjassa keskenään ja jotta asianomaisten velvoitteiden soveltamisalaan kuuluvien tahojen olisi helpompi saada näistä säännöksistä kattava käsitys keskitetysti, on suotavaa, että kaikki asetuksessa (EU) N:o 575/2013 edellytetyt tekniset täytäntöönpanostandardit, jotka koskevat luottoriskiarvioiden kuvausta, lukuun ottamatta arvopaperistamispositioita koskevia luottoriskiarvioita, sisällytetään yhteen asetukseen.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 136 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että kaikkien ulkoisten luottoluokituslaitosten osalta määritetään, mitä kyseisen asetuksen 2 jaksossa säädettyjä luottoluokkia ulkoisen luottoluokituslaitoksen asianomaiset luottoluokitukset vastaavat (”kuvaus”). Ulkoiset luottoluokituslaitokset ovat luottoluokituslaitoksia, jotka on rekisteröity tai sertifioitu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (2) mukaisesti, tai luottoluokituksia antavia keskuspankkeja, jotka on vapautettu kyseisen asetuksen soveltamisesta.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 1060/2009 ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 käytetyistä tietyistä samankaltaisista termeistä ja käsitteistä voi aiheutua sekaannusta. ”Luottoluokitus” on termi, jota käytetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti viittamaan sekä ulkoisten luottoluokituslaitosten eri luokitusluokkien ”arvosanoihin” että tällaisen luokituksen antamiseen tietylle luokituskohteelle. Asetuksen (EY) N:o 1060/2009 3 artiklan 1 kohdan h ja a alakohdassa erotetaan kuitenkin selvästi nämä kaksi käsitettä toisistaan käyttämällä termejä ”luottoluokituskategoria” ja ”luottoluokitus”. Koska on tarpeen viitata näihin kahteen käsitteeseen erikseen ja koska nämä kaksi asetusta täydentävät toisiaan, olisi sekaannuksen välttämiseksi käytettävä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 täsmällisempiä termejä.

(4)

Koska asetuksen (EY) N:o 1060/2009 4 artiklan 1 kohdassa sallitaan, että luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset voivat käyttää luottoluokituksia sääntelytarkoituksiin ainoastaan, jos ne on antanut unioniin sijoittautunut ja kyseisen asetuksen mukaisesti rekisteröity tai sertifioitu luottoluokituslaitos, ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokitusten kuvauksen olisi katettava luottoluokitukset, jotka ovat kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa annetun ”luottoluokituksen” määritelmän mukaisia. Ottaen lisäksi huomioon, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 136 artiklan mukaan kuvaus on suoritettava kaikkien ulkoisten luottoluokituslaitosten osalta, ja koska ulkoisen luottoluokituslaitoksen määritelmään sisältyvät kyseisen asetuksen 4 artiklan 98 kohdan mukaisesti myös luottoluokituksia antavat keskuspankit, jotka on vapautettu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamisesta, ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokituskategorioiden kuvauksen olisi katettava myös tällaiset luottoluokitukset. Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 kielletään luottoluokitusten käyttö tiettyihin omaisuusluokkiin (kuten omaan pääomaan) standardimenetelmää käytettäessä. Näin ollen kiinteätuottoisista yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä vain sellaisiin, jotka ovat yksinomaan riippuvaisia kohde-etuutena olevien omaisuuserien luottoluokasta, olisi sovellettava ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokitusten kuvausta.

(5)

Kuvauksen tavoitteena on vahvistaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokituskategorioille asetuksen (EU) N:o 575/2013 asianmukaiset riskipainot. Sen vuoksi kuvauksen avulla olisi voitava tunnistaa paitsi riskin suhteelliset erot myös kunkin luottoluokituskategorian riskin absoluuttiset tasot, millä varmistetaan pääoman riittävät tasot standardimenetelmää käytettäessä.

(6)

Koska ulkoiset luottoluokituslaitokset soveltavat monia erilaisia menetelmiä, kuvausmenetelmien objektiivisuus ja johdonmukaisuus ovat keskeisiä tekijöitä näiden laitosten yhtäläisten toimintaedellytysten ja oikeudenmukaisen kohtelun varmistamiseksi. Näin ollen laadittaessa kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tekijöiden käyttöä ja niiden vertailua vertailuarvoon koskevia sääntöjä, on tarpeen tukeutua aikaisempaan sääntelykehykseen eli 30 päivänä marraskuuta 2010 päivätyn asiakirjan ”Revised Guidelines on the recognition of External Credit Assessment Institutions” (ulkoisten luottoluokituslaitosten tunnustamista koskevat tarkistetut ohjeet) 3 osaan, jotta voidaan varmistaa sujuva siirtyminen tässä asetuksessa säädetyn kuvauksen toteuttamiseen. Tämä myös varmistaisi yhdenmukaisuuden tämän alan kansainvälisten standardien kanssa, jotka perustuvat puolestaan kesäkuussa 2006 päivätyn asiakirjan ”Basel II: International Convergence of Capital Measurement and Capital Standards: A Revised Framework – Comprehensive Version” (Basel II: pääomanmittaus- ja vakavaraisuusvaatimusten kansainvälinen lähentyminen: tarkistettu kehys – täydellinen versio) liitteeseen 2.

(7)

Ulkoisten luottoluokituslaitosten käyttämät maksukyvyttömyyden määritelmät saattavat poiketa asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklassa annetusta määritelmästä, kuten asetuksesta (EY) N:o 1060/2009 ja komission delegoidusta asetuksesta (EU) 2015/2 (3) ilmenee. Jotta kuitenkin voidaan varmistaa, että ulkoisesti luokitetuilta vastuilta vaaditun pääoman kokonaistaso ei muutu, maksukyvyttömyystapahtumien tyyppejä, joita käytetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 136 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun vertailuarvon kalibroinnissa, olisi käytettävä maksukyvyttömyyden määritelmänä tämän asetusta sovellettaessa.

(8)

Kuvausta olisi pidettävä ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokituskategorioiden vastaavuutena vakavaraisuuden valvontaa varten määriteltyyn sääntelyasteikkoon nähden. Tämän vuoksi kuvausta olisi pidettävä erillisenä käsitteenä kartoituksesta, joka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen on asetuksen (EY) N:o 1060/2009 21 artiklan 4 b kohdan mukaan toimitettava selvityksen muodossa, jotta sijoittajat voivat verrata helposti kaikkia luottoluokituksia, jotka on annettu tietylle luottoluokitellulle yhteisölle. Lisäksi tässä asetuksessa ”kuvauksella” ei viitata kuvauksiin tai kartoituksiin, jotka on kehitetty osana muita kehyksiä, kuten eurojärjestelmän luottoriskiarviointia, koska niissä saatetaan käyttää erilaisia menetelmiä ja määritelmiä.

(9)

Kustakin asianomaisesta luottoluokituskategorioiden ryhmästä (”luokitusasteikosta”) olisi tehtävä erillinen kuvaus. Jos ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitusasteikko on sama eri vastuuryhmissä, kuvaus ei saisi erota, jotta voidaan varmistaa riskipainojen eriyttäminen eri vastuuryhmissä, jotka on vahvistettu asetuksessa (EU) N:o 575/2013. Kun ulkoisella luottoluokituslaitoksella on useita luokitusasteikkoja, luottoluokituslaitoksen niiden välillä luoma keskinäinen riippuvuus olisi otettava huomioon kuvausta varten.

(10)

Ilman toimeksiantoa annetut luottoluokitukset, joita tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1060/2009 3 artiklan 1 kohdan x alakohdassa, olisi sisällytettävä ulkoisen luottoluokituslaitoksen kuvaukseen edellyttäen, että tällaisia luokituksia voidaan käyttää sääntelytarkoituksiin asetuksen (EY) N:o 1060/2009 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja Euroopan pankkiviranomainen on asetuksen (EU) N:o 575/2013 138 artiklan mukaisesti vahvistanut, että ne eivät laadullisesti poikkea kyseisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen pyynnöstä antamista luottoluokituksista.

(11)

Kuvauksessa olisi käytettävä sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tekijöitä siten, että kvalitatiiviset tekijät otetaan huomioon toisessa vaiheessa tarvittaessa ja erityisesti silloin, kun kvantitatiivisia tekijöitä ei ole riittävästi. Näin ollen kvalitatiivisia tekijöitä olisi käytettävä apuna tarkasteltaessa uudelleen, korjattaessa ja parannettaessa kvantitatiivisiin tekijöihin perustuvaa alkuperäistä kuvausta, silloin kun tällainen uudelleentarkastelu on perusteltua ja tarpeellista. Tämä kaksivaiheinen lähestymistapa on tarpeen kuvauksen objektiivisuuden parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kuvaus tosiasiassa esittää ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokituskategorioiden ja vakavaraisuuden valvontaa varten määritellyn sääntelyasteikon välisen vastaavuuden.

(12)

Jotta vakavaraisuusvaatimuksia voidaan tasapainottaa huomioimalla markkinoiden tarpeet, on tärkeää välttää aiheuttamasta kohtuutonta haittaa niille ulkoisille luottoluokituslaitoksille, jotka esittävät vain vähän kvantitatiivisia tietoja siitä syystä, että ne ovat vasta hiljattain tulleet markkinoille. Sen vuoksi kvantitatiivisten tekijöiden merkitystä kuvauksessa olisi kevennettävä. Kuvauksia olisi saatettava ajan tasalle aina, kun se on tarpeen, jotta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen kerätyt kvantitatiiviset tiedot voidaan ottaa huomioon.

(13)

Samaan luottoluokituskategoriaan sijoitettuihin luokituskohteisiin liittyvää maksukyvyttömyysastetta olisi pidettävä kaikkein edustavimpana kvantitatiivisena tekijänä, ja se olisi laskettava kyseisiä luokituskohteita vastaavien maksukyvyttömyystietojen perusteella. Jos kyseisiä luokituskohteita vastaavia riittäviä maksukyvyttömyystietoja ei ole käytettävissä, maksukyvyttömyysasteen estimaatti olisi silti laskettava asianomaisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen lausunnon ja mahdollisen kyseisiin luokituskohteisiin liittyvän maksukyvyttömyyttä koskevan näytön perusteella.

(14)

Maksukyvyttömyysasteen laskennan olisi täytettävä tietyt vaatimukset, jotta varmistetaan, että se on vertailukelpoinen kaikkien ulkoisten luottoluokituslaitosten suhteen. Esimerkiksi maksukyvyttömyysaste olisi mitattava kolmen vuoden aikahorisonttia käyttäen, jotta voidaan todeta merkittävä määrä maksukyvyttömyystapauksia, kun riski on erittäin alhainen, ja siinä olisi otettava huomioon peruutukset, jotta vältyttäisiin riskin aliarvioimiselta. Lisäksi maksukyvyttömyysaste ei saisi sisältää julkisen sektorin luottoluokituksia eikä liikkeeseenlaskujen luokituksia julkiseen sektoriin liittyvien maksukyvyttömyystapausten vähyyden vuoksi ja jotta vältytään liikkeeseenlaskujen luokituksia käyttämällä vääristämästä maksukyvyttömyysasteita sellaisten liikkeeseenlaskijoiden suuntaan, joilla on suurempi määrä liikkeeseenlaskuja.

(15)

Maksukyvyttömyysasteet olisi laskettava kullekin luottoluokituskategorialle mahdollisuuksien mukaan pitkän ja lyhyen aikavälin tarkkailujakson perusteella. Pitkän aikavälin tarkkailujaksoa olisi käytettävä perustana kuvaukselle, kun taas lyhyen aikavälin tarkkailujaksolta saataisiin ennakkovaroitus luottoluokituskategorian riskitason mahdollisesta noususta tai laskusta. Jos riittävää määrää luottoluokituksia ei ole käytettävissä, olisi laskettava ainoastaan pitkän aikavälin maksukyvyttömyysaste, koska lyhyen aikavälin maksukyvyttömyysasteiden laskentaan liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Tässä tapauksessa varoitus luottoluokituskategorian riskitason mahdollisesta noususta olisi saatava käyttämällä kvalitatiivisia tekijöitä.

(16)

Ulkoisen luottoluokituslaitoksen vahvistama maksukyvyttömyyden määritelmä maksukyvyttömyysasteen laskemiseksi samaan luottoluokituskategoriaan sijoitetuille luokituskohteille on keskeinen kuvauksen tekijä. Maksukyvyttömyyden tiukempi määritelmä saattaa johtaa korkeampiin maksukyvyttömyysasteisiin kuin mitä saataisiin soveltamalla muita vähemmän tiukkoja maksukyvyttömyyden määritelmiä. Sen vuoksi olisi arvioitava maksukyvyttömyyden määritelmän vaikutus maksukyvyttömyysasteen laskentaan, jotta varmistettaisiin tarkka kuvaus.

(17)

Kun maksukyvyttömyystietoja on käytettävissä vain niukasti, kuvauksessa olisi otettava huomioon luottoluokituskategoriassa sovellettu aikahorisontti johdonmukaisuuden varmistamiseksi eri ulkoisten luottoluokituslaitosten välillä. Näin ollen jos on valittu lyhyt aikahorisontti, tietyillä luokituskohteilla voi olla erityinen riskitaso. Näillä samoilla luokituskohteilla voi olla kuitenkin huomattavasti erilainen riskitaso, jos niitä arvioidaan maksukyvyttömyysasteen laskentaan valittua kolmen vuoden aikahorisonttia käyttäen. Tämä tekijä olisi tunnustettava ja otettava asianmukaisesti huomioon kuvauksessa.

(18)

Luottoluokituskategorian merkityksestä ja sen suhteellisesta asemasta luokitusasteikon sisällä olisi apua erityisesti, kun yhtäkään kvantitatiivista tekijää ei ole käytettävissä ja viereisen luottoluokituskategorian kuvaus on tiedossa. Tätä varten luottoluokissa olisi ominaispiirteinä otettava huomioon muun muassa liikkeeseenlaskijan valmius vastata taloudellisista sitoumuksistaan, sen herkkyys taloudellisen tilanteen muutoksille tai sen läheisyys maksukyvyttömyystilaan nähden.

(19)

Luottoluokituskategoriaan sijoitettujen luokituskohteiden yleiset riskitekijät olisi myös otettava huomioon. Luottoluokituskategoriaan sijoitettujen luokituskohteiden kokoa ja toiminnan monipuolistamisastetta olisi pidettävä niihin liittyvän riskiprofiiliin merkityksellisinä indikaattoreina. Olisi myös oltava mahdollista pitää kvalitatiivisina tekijöinä muita luottokelpoisuusmittareita, joita sovelletaan saman luottoluokituskategorian luokituskohteisiin, jotta voidaan välittää lisätietoja asianomaisen luottoluokituskategorian maksukyvyttömyyskäyttäytymisestä. Eri luottokelpoisuusmittareiden merkitystä, objektiivisuutta ja luotettavuutta olisi analysoitava huolellisesti ennen niiden soveltamista kuvaukseen.

(20)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus kansainvälisten standardien kanssa, kuvauksessa olisi käytettävä pitkän ja lyhyen aikavälin maksukyvyttömyysasteiden vertailuarvoja, jotka annetaan kesäkuussa 2006 päivätyssä asiakirjassa ”Basel II: International Convergence of Capital Measurement and Capital Standards: A Revised Framework – Comprehensive Version” (Basel II: pääomanmittaus- ja vakavaraisuusvaatimusten kansainvälinen lähentyminen: tarkistettu kehys – täydellinen versio). Olisi kuitenkin säädettävä yksityiskohtaisemmista säännöistä, jotta voidaan ottaa huomioon erilaiset ulkoiset luottoluokituslaitokset, jotka toimivat tällä hetkellä EU:n markkinoilla ja joiden käyttämät maksukyvyttömyysasteet voivat poiketa merkittävästi nykyisen vertailuarvon perustana olevien kansainvälisten ulkoisten luottoluokituslaitosten mallista. Konkreettisemmin ilmaistuna pitkän aikavälin vertailuarvo olisi määriteltävä tietyin määräajoin, jotta otettaisiin huomioon se, että joukko arvoja voi olla kunkin luottoluokan kanssa yhteensopivia.

(21)

Luottoluokituskategoriat olisi aluksi kuvattava sellaiseen luottoluokkaan, joka perustuu luottoluokituskategorioiden pitkän aikavälin maksukyvyttömyysasteen ja pitkän aikavälin vertailuarvon keskinäiseen vertailuun ja kvalitatiivisista tekijöistä saatuihin tietoihin.

(22)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 136 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan kuvauksen asianmukaisuutta olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen, koska pitkän aikavälin maksukyvyttömyysaste saattaa muuttua siten, että se edustaa pikemmin toista luottoluokkaa. Tätä varten yksittäisessä luottoluokituskategoriassa hiljattain toteutuneita lyhyen aikavälin maksukyvyttömyysasteita olisi verrattava niiden asianomaisiin lyhyen aikavälin vertailuarvoihin (”valvontatasot” ja ”laukeamistasot”). Lyhyen aikavälin vertailuarvoista poikkeaminen kahden peräkkäisen vuoden aikana saattaisi olla merkki arviointistandardien heikkenemisestä, mikä voi tarkoittaa sitä, että uusi perustana oleva pitkän aikavälin maksukyvyttömyysaste edustaa alhaisempaa luottoluokkaa. Tämä signaali olisi merkityksellisempi, jos poiketaan laukeamistasosta valvontatason sijaan. Erityisesti yksittäinen, korkeimpiin luottoluokituskategorioihin sijoitettu luokituskohde, joka todetaan maksukyvyttömäksi, voisi luoda tarpeen tarkastella uudelleen kyseisen luokituskohteen luokitelleelle yksittäiselle ulkoiselle luottoluokituslaitokselle annettua kuvausta.

(23)

Hiljattain perustettujen ulkoisten luokituslaitosten sisällyttämiseksi kuvaukseen olisi tarvittaessa toimitettava tarkistetut teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset.

(24)

Koska asetuksen (EU) N:o 575/2013 noudattamista edellytetään koko ajan, on tarpeen valvoa kuvausten toimivuutta jatkuvasti.

(25)

Tämä asetus perustuu teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen (EPV), Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EVLEV), jäljempänä ’Euroopan valvontaviranomaiset’, ovat yhdessä toimittaneet komissiolle.

(26)

Komissio ilmoitti 29 päivänä maaliskuuta 2016 Euroopan valvontaviranomaisten sekakomitealle aikomuksestaan hyväksyä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset muutoksineen, jotta voidaan varmistaa tasapaino vankan vakavaraisuusvalvonnan ja sen välillä, että on tarpeen välttää keskittymisen lisääntyminen jo entisestään erittäin keskittyneillä luottoluokitusmarkkinoilla, joita hallitsee noin 90 prosentin yhteenlasketulla markkinaosuudella kolme suurta ulkoista luottoluokituslaitosta. Ilmoituksessaan komissio korosti erityisesti tarvetta välttää tilanne, jossa kolmen vuoden jälkeen sovelletaan automaattisesti varovaisempaa kuvausta kaikkiin ulkoisiin luottoluokituslaitoksiin, jotka eivät ole tuottaneet riittävästi luokituksia, ja luokitusten tasosta riippumatta, koska tämä lähestymistapa saattaisi aiheuttaa sääntelyesteitä markkinoille pääsylle ja heikentää pienempien tai uudempien ulkoisten luottoluokituslaitosten kilpailutilannetta pelkästään siksi, että ne eivät tuota yhtä monta luokitusta kuin suuret vakiintuneet yritykset. Toukokuun 12 päivänä 2016 antamassaan virallisessa lausunnossa Euroopan valvontaviranomaisten sekakomitea vahvisti alustavan kantansa eikä toimittanut komission ehdottamien muutosten mukaisia teknisiä täytäntöönpanostandardeja.

(27)

Jotta voidaan varmistaa tasapaino vankan vakavaraisuusvalvonnan ja luottoluokitusmarkkinoilla vallitsevan kilpailun välillä, teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia olisi muutettava niiden säännösten osalta, jotka voivat aiheuttaa kohtuutonta haittaa pienemmille/uudemmille ulkoisille luottoluokituslaitoksille siitä syystä, että ne ovat tulleet markkinoille vasta hiljattain. Tämä pätee erityisesti säännöksiin, jotka koskevat varovaisemman kohtelun soveltamista tilanteissa, joissa tietoja on käytettävissä rajoitetusti, uuden kuvauksen automaattista voimaantuloa vuodesta 2019 sekä kuvauksen ja kuvaustaulukoiden uudelleentarkastelua vuodesta 2019.

(28)

EPV, EAMV ja EVLEV ovat järjestäneet avoimet julkiset kuulemiset niistä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoineet niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytäneet lausunnot Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (4) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (5) 37 artiklan mukaisesti perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (6) 37 artiklan mukaisesti perustetulta vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmältä,