|
27.9.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 259/1 |
KOMISSION ASETUS (EU) 2016/1718,
annettu 20 päivänä syyskuuta 2016,
asetuksen (EU) N:o 582/2011 muuttamisesta raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta siltä osin kuin on kyse kannettavilla päästöjenmittausjärjestelmillä (PEMS) tehtävää testausta sekä korvaavien pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyyden testausmenettelyä koskevista säännöksistä
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon moottoriajoneuvojen ja moottorien tyyppihyväksynnästä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta sekä direktiivien 80/1269/ETY, 2005/55/EY ja 2005/78/EY kumoamisesta 18 päivänä kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 595/2009 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan, 5 artiklan 4 kohdan ja 12 artiklan,
sekä katsoo seuraavaa:
|
(1) |
Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaus on yksi tyyppihyväksyntämenettelyn peruselementeistä, ja sen ansiosta voidaan tarkastaa päästöjenrajoitusjärjestelmien suorituskyky ajoneuvojen käyttöiän aikana. Komission asetuksen (EU) N:o 582/2011 (2) mukaisesti testit tehdään kannettavilla päästöjenmittausjärjestelmillä, jäljempänä ’PEMS-järjestelmä’, joilla arvioidaan päästöt tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. PEMS-järjestelmään perustuvaa mallia sovelletaan myös syklin ulkopuolisten päästöjen tarkistamiseen tyyppihyväksynnän yhteydessä. |
|
(2) |
Asetuksen (EU) N:o 582/2011 mukaan käytönaikaiseen syklin ulkopuoliseen testaukseen liittyviä lisävaatimuksia olisi otettava käyttöön sen jälkeen, kun kyseisessä asetuksessa tarkoitettu testausmenettely on arvioitu. |
|
(3) |
Komissio on sen vuoksi analysoinut testausmenettelyn perinpohjaisesti. Analyysissa havaittiin eräitä puutteita, jotka heikentävät Euroopan tyyppihyväksyntälainsäädännön tehokkuutta ja jotka on korjattava, jotta voidaan varmistaa asianmukainen ympäristönsuojelun taso. |
|
(4) |
Ajoneuvojen päästöjenrajoituksen suorituskykyä moottorin lämpenemisaikana ei tällä hetkellä arvioida tyyppihyväksyntään liittyvässä demonstrointitestissä eikä käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testissä. Jotta voitaisiin paikata tiedoissa vielä olevat aukot ja laatia uusi testausmenettely kylmäkäynnistystä varten, olisi käynnistettävä seurantavaihe, jonka aikana kerätään tietoja tyyppihyväksyntätesteistä ja käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testeistä. |
|
(5) |
Asetuksen (EU) N:o 582/2011 mukaan korvaavat pilaantumista rajoittavat laitteet tyyppihyväksytään Euro VI -päästövaatimusten mukaisesti, kun asetuksella on otettu käyttöön erityiset kestävyystestausvaatimukset. |
|
(6) |
Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa menettely, jolla voidaan asianmukaisesti arvioida unionin markkinoille tulevien korvaavien osien kestävyys, ja varmistaa, että ne täyttävät vastaavat ympäristövaatimukset kuin ne, joita sovelletaan ajoneuvon alkuperäisosina valmistettaviin samanlaisiin järjestelmiin. |
|
(7) |
Testausmenettely, joka perustuu korvaavien pilaantumista rajoittavien laitteiden nopeutettuun vanhentamiseen lämmön ja voiteluaineenkulutuksen vaikutuksesta, täyttää tavoitteen, että kysymystä korvaavien pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyydestä voidaan käsitellä tarkalla ja objektiivisella tavalla, joka ei ole teollisuudelle kohtuuttoman työläs. |
|
(8) |
Asetuksessa (EU) N:o 582/2011 vahvistetaan niihin toimenpiteisiin liittyviä vaatimuksia, jotka ajoneuvonvalmistajien on toteutettava estääkseen päästöjenrajoitusjärjestelmien luvattoman virittämisen. Vaatimuksilla olisi puututtava tehokkaasti yleisimpiin virityskeinoihin aiheuttamatta teollisuudelle kohtuutonta rasitetta. |
|
(9) |
Asetuksessa (EU) N:o 582/2011 olevat viittaukset kansainvälisiin standardeihin olisi saatettava ajan tasalle. |
|
(10) |
Jotta ajoneuvonvalmistajilla olisi riittävästi aikaa muuttaa tuotteitaan uuden tehokynnystä koskevan vaatimuksen mukaisesti, vaatimuksen olisi tultava voimaan 1 päivänä syyskuuta 2018 uusien tyyppien osalta ja 1 päivänä syyskuuta 2019 kaikkien uusien ajoneuvojen osalta. |
|
(11) |
On aiheellista säätää, että uusia käytönaikaista testausta koskevia vaatimuksia ei sovelleta takautuvasti moottoreihin ja ajoneuvoihin, joita ei ole hyväksytty kyseisten vaatimusten mukaisesti. Liitteessä II vahvistettuja uusia säännöksiä on sen vuoksi sovellettava vain asetuksen (EU) N:o 582/2011 muutetun version mukaisesti hyväksyttyjen uusien moottori- ja ajoneuvotyyppien käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testaamiseen. |
|
(12) |
Asetusta (EU) N:o 582/2011 olisi sen vuoksi muutettava. |
|
(13) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat teknisen komitean – moottoriajoneuvot lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Muutetaan asetus (EU) 582/2011 seuraavasti:
|
1) |
Poistetaan 14 artiklan 3 kohta. |
|
2) |
Poistetaan 15 artiklan 5 kohta. |
|
3) |
Lisätään 17 a artikla seuraavasti: ”17 a artikla Tiettyjä tyyppihyväksyntiä ja vaatimustenmukaisuustodistuksia koskevat siirtymäsäännökset 1. Kansallisten viranomaisten on 1 päivästä syyskuuta 2018 kieltäydyttävä päästöihin liittyvistä syistä myöntämästä EU-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää uusille ajoneuvotyypeille tai moottoreille, jotka on testattu menetelmillä, jotka eivät ole liitteen II lisäyksessä 1 olevien 4.2.2.2 ja 4.2.2.2.1 ja 4.2.2.2.2 ja 4.3.1.2 ja 4.3.1.2.1 ja 4.3.1.2.2 kohdan mukaisia. 2. Kun kyse on uusista ajoneuvoista, jotka eivät ole liitteen II lisäyksessä 1 olevien 4.2.2.2 ja 4.2.2.2.1 ja 4.2.2.2.2 ja 4.3.1.2 ja 4.3.1.2.1 ja 4.3.1.2.2 kohdan mukaisia, kansalliset viranomaiset eivät saa 1 päivästä syyskuuta 2019 enää pitää tällaisille ajoneuvoille myönnettyjä vaatimustenmukaisuustodistuksia pätevinä direktiivin 2007/46/EY 26 artiklan soveltamiseksi, ja niiden on päästöihin liittyvistä syistä kiellettävä tällaisten ajoneuvojen rekisteröinti, myynti ja käyttöönotto. Kansallisten viranomaisten on 1 päivästä syyskuuta 2019 kiellettävä, ellei kyse ole käytössä oleviin ajoneuvoihin tarkoitetuista korvaavista moottoreista, sellaisten uusien moottorien myynti tai käyttö, jotka eivät ole liitteen II lisäyksessä 1 olevien 4.2.2.2 ja 4.2.2.2.1 ja 4.3.1.2 ja 4.3.1.2.1 kohdan mukaisia.” |
|
4) |
Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen I mukaisesti. |
|
5) |
Muutetaan liite II tämän asetuksen liitteen II mukaisesti. |
|
6) |
Muutetaan liite VI tämän asetuksen liitteen III mukaisesti. |
|
7) |
Muutetaan liite XI tämän asetuksen liitteen IV mukaisesti. |
|
8) |
Muutetaan liite XIII tämän asetuksen liitteen V mukaisesti. |
|
9) |
Muutetaan liite XIV tämän asetuksen liitteen VI mukaisesti. |
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Liitettä II sovelletaan uusiin ajoneuvotyyppeihin 1 päivästä tammikuuta 2017; sen 8 kohdan c alakohtaa sovelletaan kuitenkin kaikkiin ajoneuvoihin tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.
Tehty Brysselissä 20 päivänä syyskuuta 2016.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Jean-Claude JUNCKER
(1) EUVL L 188, 18.7.2009, s. 1.
(2) Komission asetus (EU) N:o 582/2011, annettu 25 päivänä toukokuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 595/2009 täytäntöönpanosta ja muuttamisesta raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY liitteiden I ja III muuttamisesta (EUVL L 167, 25.6.2011, s. 1).
LIITE I
Muutetaan asetuksen (EU) N:o 582/2011 liite I seuraavasti:
|
1) |
Korvataan 1.1.2 kohta seuraavasti:
(*1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/70/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 1998, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta (EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58).” " |
|
2) |
Korvataan 1.1.5 kohta seuraavasti:
|
|
3) |
Korvataan 3.1 kohta seuraavasti:
|
|
4) |
Lisätään 3.2.1.1–3.2.1.6 kohta seuraavasti:
|
|
5) |
Korvataan 4.2 kohdan b alakohta seuraavasti:
|
|
6) |
Korvataan lisäyksen 4 yhdeksäs, kymmenes ja yhdestoista kohta seuraavasti: ”Kun kyseessä on EY-tyyppihyväksynnän hakeminen moottorille tai moottoriperheelle erillisenä teknisenä yksikkönä, on täytettävä yleinen osa sekä 1 ja 3 osa. Kun kyseessä on EY-tyyppihyväksynnän hakeminen hyväksytyllä moottorilla varustetulle ajoneuvolle päästöjen ja korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuuden osalta, on täytettävä yleinen osa ja 2 osa. Kun kyseessä on EY-tyyppihyväksynnän hakeminen ajoneuvolle päästöjen ja korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuuden osalta, on täytettävä yleinen osa sekä 1, 2 ja 3 osa.” |
|
7) |
Korvataan lisäys 9 seuraavasti: ”Lisäys 9 EY-tyyppihyväksyntätodistuksen numerointijärjestelmä Tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan, 8 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetun EY-tyyppihyväksyntänumeron osa 3 muodostuu kyseiseen EY-tyyppihyväksyntään sovellettavan täytäntöönpanosäädöksen tai viimeisimmän muutossäädöksen numerosta. Numeron jälkeen on merkittävä kirjaintunnus, joka vastaa ajoneuvon sisäistä valvontajärjestelmää (OBD) ja valikoivaa katalyyttistä pelkistystä (SCR) koskevia vaatimuksia taulukon 1 mukaisesti. Taulukko 1
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(*1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/70/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 1998, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta (EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58).” ”
(1) NOx:n OBD-kynnysarvoja koskevat valvontavaatimukset liitteen X taulukon 1 mukaisesti puristussytytys- ja kaksipolttoainemoottorien ja niillä varustettujen ajoneuvojen osalta ja liitteen X taulukon 2 mukaisesti kipinäsytytysmoottorien ja niillä varustettujen ajoneuvojen osalta.
(2) Hiukkasmassan OBD-kynnysarvoja koskevat valvontavaatimukset liitteen X taulukon 1 mukaisesti puristussytytys- ja kaksipolttoainemoottorien ja niillä varustettujen ajoneuvojen osalta.
(3) Suorituskyvyn valvontaa koskevat vaatimukset liitteessä X olevan 2.1.1 kohdan mukaisesti.
(4) Reagenssin laatua siirtymävaiheessa koskevat vaatimukset liitteessä XIII olevan 7.1 kohdan mukaisesti.
(5) Reagenssin laatua koskevat yleiset vaatimukset liitteessä XIII olevan 7.1.1 kohdan mukaisesti.
(6) CO:n OBD-kynnysarvoja koskevat valvontavaatimukset liitteen X taulukon 2 mukaisesti puristussytytysmoottorien ja niillä varustettujen ajoneuvojen osalta.
(7) Käytönaikaista suorituskykysuhdetta (IUPR) siirtymävaiheessa koskevat vaatimukset liitteessä X olevan 6 kohdan mukaisesti.
(8) Käytönaikaista suorituskykysuhdetta (IUPR) koskevat yleiset vaatimukset liitteessä X olevan 6 kohdan mukaisesti.
(9) Kipinäsytytysmoottorit ja niillä varustetut ajoneuvot.
(10) Puristussytytys- ja kaksipolttoainemoottorit ja niillä varustetut ajoneuvot.
(11) Koskee vain kipinäsytytysmoottoreita ja niillä varustettuja ajoneuvoja.
(12) Sovelletaan E-säännön nro 49 liitteessä 9A olevassa 2.3.1.2 kohdassa vahvistettuja valvontavaatimuksia.
(13) IUPR-suhdetta koskevat eritelmät annetaan liitteessä X. IUPR-suhdetta ei sovelleta kipinäsytytysmoottoreihin tai niillä varustettuihin ajoneuvoihin.
(14) Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testausta koskevat vaatimukset vahvistetaan liitteen II lisäyksessä 1,
LIITE II
Muutetaan asetuksen (EU) N:o 582/2011 liite II seuraavasti:
|
1) |
Korvataan 2.1 kohta seuraavasti:
|
|
2) |
Korvataan 2.3 kohta seuraavasti:
|
|
3) |
Korvataan 4.1 kohta seuraavasti: ”4.1 Ajoneuvon hyötykuorma Tavanomainen hyötykuorma on 10–100 prosenttia suurimmasta sallitusta hyötykuormasta. Suurin sallittu hyötykuorma on direktiivin 2007/46/EY liitteessä I tarkoitetun suurimman teknisesti sallitun massan kuormitettuna ja ajokuntoisen ajoneuvon massan erotus. Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testauksessa voidaan käyttää keinotekoista kuormaa. Hyväksyntäviranomaiset voivat pyytää ajoneuvon testaamista millä tahansa hyötykuormalla, joka on 10–100 prosenttia ajoneuvon suurimmasta sallitusta hyötykuormasta. Jos toimenpiteessä tarvittavan PEMS-laitteiston massa on yli 10 prosenttia ajoneuvon suurimmasta sallitusta hyötykuormasta, tätä massaa voidaan pitää vähimmäishyötykuormana. Luokan N3 ajoneuvot on testattava tapauksen mukaan puoliperävaunu kytkettynä.” |
|
4) |
Korvataan 4.4.1–4.5.5 kohta seuraavasti: 4.4.1 Testissä käytettävän voiteluöljyn on oltava kaupan olevaa öljyä ja moottorin valmistajan eritelmien mukaista. Voiteluöljystä on otettava näytteitä. 4.4.2 Polttoaine Polttoaineen on oltava direktiivin 98/70/EY ja asianomaisten CEN-standardien mukaista kaupan olevaa polttoainetta tai tämän asetuksen liitteessä IX määriteltyä vertailupolttoainetta. Polttoaineesta on otettava näytteitä. Valmistaja voi pyytää, että kaasukäyttöisestä moottorista ei oteta polttoainenäytettä. 4.4.2.1 Jos valmistaja on tämän asetuksen liitteessä I olevan 1 kohdan mukaisesti ilmoittanut, että moottori täyttää tämän asetuksen vaatimukset käytettäessä tämän asetuksen liitteen I lisäyksessä 4 olevan ilmoituslomakkeen 3.2.2.2.1 kohdassa ilmoitettuja kaupan olevia polttoaineita, on tehtävä ainakin yksi testi kullakin ilmoitetulla kaupan olevalla polttoaineella. 4.4.3 Jos pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmässä käytetään reagenssia päästöjen vähentämiseksi, reagenssin on oltava kaupan olevaa reagenssia ja moottorin valmistajan eritelmien mukaista. Reagenssista on otettava näyte. Reagenssi ei saa olla jäätynyt. 4.5 Ajomatkaa koskevat vaatimukset Ajo-osuudet on ilmoitettava prosentteina ajomatkan kokonaiskestosta. Ajomatkan on koostuttava kaupunkiajosta, maantieajosta ja moottoritieajosta tässä järjestyksessä 4.5.1–4.5.4 kohdassa määriteltyjen osuuksien mukaisesti. Jos muu testausjärjestys on käytännön syistä perusteltu, voidaan hyväksyntäviranomaisen suostumuksella käyttää muuta järjestystä, mutta testi on aina aloitettava kaupunkiajolla. Ilmaisulla ”noin” tarkoitetaan tässä kohdassa tavoitearvoa ± 5 prosentin toleranssilla. Kaupunki-, maantie- ja moottoritieosuudet voidaan määrittää käyttämällä perustana joko
Jos ajomatkan koostumus määritetään maantieteellisten koordinaattien perusteella, ajoneuvon nopeus kumulatiivisella jaksolla, joka on yli 5 prosenttia ajomatkan kunkin osan kokonaiskestosta, ei saa ylittää seuraavia arvoja:
Jos ajomatkan koostumus määritetään ensimmäisen kiihdytyksen menetelmällä, ensimmäinen kiihdytys yli 55 km:n/h nopeuteen (luokkien M1 ja N1 ajoneuvojen tapauksessa 70 km/h) osoittaa maantieosuuden alun ja ensimmäinen kiihdytys yli 75 km:n/h nopeuteen (luokkien M1 ja N1 ajoneuvojen tapauksessa 90 km/h) osoittaa moottoritieosuuden alun. Kaupunki-, maantie- ja moottoritieajon erottelukriteereistä on sovittava hyväksyntäviranomaisen kanssa ennen testiä. Keskinopeuden on kaupunkiajossa oltava 15–30 km/h. Keskinopeuden on maantieajossa oltava 45–70 km/h (luokkien M1 ja N1 ajoneuvojen tapauksessa 60–90 km/h). Keskinopeuden on moottoritieajossa oltava yli 70 km/h (luokkien M1 ja N1 ajoneuvojen tapauksessa yli 90 km/h). 4.5.1 Luokkien M1 ja N1 ajoneuvojen tapauksessa ajomatkasta on oltava noin 34 prosenttia kaupunkiajoa, noin 33 prosenttia maantieajoa ja noin 33 prosenttia moottoritieajoa. 4.5.2 Luokkien N2, M2 ja M3 ajoneuvojen tapauksessa ajomatkasta on oltava noin 45 prosenttia kaupunkiajoa, noin 25 prosenttia maantieajoa ja noin 30 prosenttia moottoritieajoa. E-säännössä 107 määriteltyihin alaluokkiin I, II ja A kuuluvat luokkien M2 ja M3 ajoneuvot on testattava siten, että ajomatkasta noin 70 prosenttia on kaupunkiajoa ja 30 prosenttia maantieajoa. 4.5.3 Luokan N3 ajoneuvojen tapauksessa ajomatkasta on oltava noin 20 prosenttia kaupunkiajoa, noin 25 prosenttia maantieajoa ja noin 55 prosenttia moottoritieajoa. 4.5.4 Arvioitaessa ajomatkan koostumusta osuuden kesto on laskettava siitä hetkestä, kun jäähdytysaineen lämpötila on saavuttanut ensimmäisen kerran arvon 343 K (70 °C) tai kun jäähdytysaineen lämpötila on vakiintunut niin, että vaihteluväli on ± 2 K viiden minuutin aikana, sen mukaan kumpi tila saavutetaan ensin, mutta viimeistään 15 minuutin kuluttua moottorin käynnistämisestä. Edellä olevan kohdan 4.5 mukaisesti aika siihen asti, että jäähdytysaineen lämpötila saavuttaa arvon 343 K (70 °C), on ajettava kaupunkiajona. Päästöjenrajoitusjärjestelmien keinotekoinen lämmittäminen ennen testiä on kielletty. 4.5.5 Ajomatkaa arvioitaessa voidaan käyttää lisäohjeena seuraavia WHDC-tietokannasta saatuja ajomatkaa koskevia ominaisarvoja:
|
|
5) |
Korvataan 4.6.5 kohta seuraavasti:
|
|
6) |
Korvataan 4.6.10 kohta seuraavasti:
|
|
7) |
Korvataan 5.1.2.2 kohta seuraavasti:
|
|
8) |
Muutetaan lisäys 1 seuraavasti:
|
|
9) |
Korvataan lisäyksessä 2 oleva 3.1 kohta seuraavasti: ”3.1 Pakokaasujen virtausmittarin (EFM) pakoputkiliitäntä EFM:n asentaminen saa lisätä vastapainetta enintään moottorin valmistajan suositteleman arvon verran ja pakoputken pituutta enintään 2 metriä. EFM, kuten kaikki PEMS-laitteiston komponentit, on asennettava sovellettavien paikallisten liikenneturvallisuus- ja vakuutusmääräysten mukaisesti.” |
LIITE III
Muutetaan asetuksen (EU) N:o 582/2011 liite VI seuraavasti:
|
1) |
Korvataan 8 kohta seuraavasti: ”8. ASIAKIRJAT E-säännön nro 49 liitteessä 10 olevan 11 kohdan katsotaan tarkoittavan seuraavaa:
|
|
2) |
Muutetaan lisäys 1 seuraavasti:
|
LIITE IV
Muutetaan asetuksen (EU) N:o 582/2011 liite XI seuraavasti:
|
1) |
Korvataan 4.3.2.4 kohta seuraavasti: ”4.3.2.4 Päästöjenrajoituskyvyn kestävyys Edellä olevan 4.3.2.2 kohdan mukaisesti testatulle pakokaasun jälkikäsittelyjärjestelmälle, joka on varustettu korvaavalla pilaantumista rajoittavalla laitteella, on tehtävä lisäyksessä 3 tarkoitetut kestävyystestit.” |
|
2) |
Lisätään 4.3.5 kohta seuraavasti: ”4.3.5 Polttoaineet Liitteessä I olevassa 1.1.2 kohdassa kuvatussa tapauksessa on tehtävä tämän liitteen 4.3.1–4.3.2.7 kohdassa vahvistettu testi alkuperäisen moottorijärjestelmän valmistajan ilmoittamilla polttoaineilla. Lisäyksessä 3 vahvistettu, 4.3.2.4 kohdassa tarkoitettu testi voidaan kuitenkin tyyppihyväksyntäviranomaisen suostumuksella tehdä vain sillä polttoaineella, joka edustaa vanhentumisen kannalta huonointa tapausta.” |
|
3) |
Lisätään 4.6–4.6.5 kohta seuraavasti: ”4.6 Vaatimukset, jotka koskevat yhdenmukaisuutta typen oksidien rajoittamista koskevien toimenpiteiden kanssa (koskee vain sellaisia korvaavia pilaantumista rajoittavia laitteita, jotka on tarkoitettu ajoneuvoihin, jotka on varustettu antureilla, jotka mittaavat suoraan typen oksidien pitoisuutta pakokaasusta) 4.6.1 Yhteensopivuus typen oksidien rajoittamista koskevien toimenpiteiden kanssa on osoitettava vain, jos alkuperäistä pilaantumista rajoittavaa laitetta valvottiin alkuperäisessä kokoonpanossa. 4.6.2 Korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen yhteensopivuus typen oksidien rajoittamista koskevien toimenpiteiden kanssa on osoitettava tämän asetuksen liitteessä XIII kuvatuilla menettelyillä, kun on kyse korvaavista päästöjä rajoittavista laitteista, jotka on tarkoitus asentaa moottoreihin tai ajoneuvoihin, jotka on tyyppihyväksytty asetuksen (EY) N:o 595/2009 ja tämän asetuksen mukaisesti. 4.6.3 Muihin komponentteihin kuin pilaantumista rajoittaviin laitteisiin sovellettavia E-säännön nro 49 säännöksiä ei sovelleta. 4.6.4 Korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen valmistaja voi käyttää samaa esivakautus- ja testimenettelyä kuin alkuperäisen tyyppihyväksynnän aikana käytettiin. Tässä tapauksessa sen hyväksyntäviranomaisen, joka myönsi moottorin tai ajoneuvon alkuperäisen tyyppihyväksynnän, on pyynnöstä ja syrjimättömällä tavalla toimitettava liitteen I lisäyksen 4 lisäyksessä esitetyn ilmoituslomakkeen lisäyksenä lomake, josta käyvät ilmi esivakautussyklien määrä ja pituus sekä sen testisyklin tyyppi, jota alkuperäinen laitevalmistaja on käyttänyt pilaantumista rajoittavan laitteen typen oksidien rajoittamista koskevien toimenpiteiden testauksessa. 4.6.5 OBD-järjestelmän valvomiin typen oksidien rajoittamista koskeviin toimenpiteisiin sovelletaan 4.5.5 kohtaa.” |
|
4) |
Korvataan lisäys 3 seuraavasti: ”Lisäys 3 Korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen päästöjenrajoituskyvyn kestävyyden arviointimenettely 1. Tässä lisäyksessä vahvistetaan liitteessä XI olevassa 4.3.2.4 kohdassa tarkoitettu kestävyyden arviointimenettely, jolla arvioidaan korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen päästöjenrajoituskyky. 2. KESTÄVYYDEN ARVIOINTIMENETTELYN KUVAUS 2.1 Kestävyyden arviointimenettely koostuu tiedonkeruuvaiheesta ja käyttöiänkartuttamisohjelmasta. 2.2 Tiedonkeruuvaihe 2.2.1 Valittu moottori, joka on varustettu korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen sisältävällä täydellisellä päästöjen jälkikäsittelyjärjestelmällä, jäähdytetään ympäristön lämpötilaan, ja sille tehdään yksi WHTC-kylmäkäynnistystestisykli E-säännön nro 49 liitteessä 4 olevan 7.6.1 ja 7.6.2 kohdan mukaisesti. 2.2.2 Välittömästi WHTC-kylmäkäynnistystestisyklin jälkeen moottorille tehdään yhdeksän perättäistä WHTC-lämminkäynnistystestisykliä E-säännön nro 49 liitteessä 4 olevan 7.6.4 kohdan mukaisesti. 2.2.3 Edellä 2.2.1 ja 2.2.2 kohdassa vahvistetut testit on tehtävä E-säännön nro 49 liitteessä 4 olevan 7.6.5 kohdan mukaisesti. 2.2.4 Tarvittavat tiedot voidaan vaihtoehtoisesti kerätä ajamalla täysin kuormitettua ajoneuvoa, joka on varustettu valitulla korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen sisältävällä päästöjen jälkikäsittelyjärjestelmällä. Testi voidaan tehdä joko tiellä, jolloin noudatetaan tämän asetuksen liitteessä II olevassa 4.5–4.5.5 kohdassa vahvistettuja ajomatkavaatimuksia ja kirjataan ajotiedot kattavasti, tai sopivalla alustadynamometrilla. Jos testi tehdään tiellä, ajoneuvolla on ajettava tämän liitteen lisäyksessä 5 vahvistettu kylmätestisykli ja sen jälkeen yhdeksän kylmätestisykliä vastaavaa lämmintestisykliä siten, että moottorin tekemä työ on sama kuin 2.2.1 ja 2.2.2 kohdan mukaisesti saavutettu. Jos testi tehdään alustadynamometrilla, lisäyksessä 5 esitetyn testisyklin simuloitua tien kaltevuutta on mukautettava siten, että se vastaa moottorin työtä WHTC-syklin aikana. 2.2.5 Tyyppihyväksyntäviranomaisen on hylättävä 2.2.4 kohdan mukaisesti saadut lämpötilatiedot, jos se pitää niitä epärealistisina, ja vaadittava, että testi uusitaan tai että tehdään testi 2.2.1, 2.2.2 ja 2.2.3 kohdan mukaisesti. 2.2.6 Lämpötila korvaavassa pilaantumista rajoittavassa laitteessa on kirjattava koko testin ajan siitä kohdasta, jossa se on suurin. 2.2.7 Jos kohta, jossa lämpötila on suurin, vaihtelee ajan mittaan, tai jos sitä on vaikea määritellä, olisi kirjattava useita lämpötiloja sopivista kohdista. 2.2.8 Lämpötilamittausten määrän ja paikat valitsee valmistaja tyyppihyväksyntäviranomaisen suostumuksella hyvän teknisen käytännön mukaisesti. 2.2.9 Tyyppihyväksyntäviranomaisen suostumuksella voidaan käyttää yhtä katalyyttikerroksen tai katalysaattorin sisääntuloaukon lämpötilaa, jos useampien kerroslämpötilojen mittaamisen on osoitettu olevan käytännössä mahdotonta tai liian vaikeaa. Kuva 1 Esimerkki lämpötila-anturien sijainnista geneerisessä jälkikäsittelylaitteessa Radiaalinen sisääntulo Sisääntulo Kuva 2 Esimerkki lämpötila-anturien sijainnista dieselhiukkassuodattimessa Radiaalinen ulostulo Sisääntulo Ulostulo 2.2.10 Lämpötilat on mitattava ja kirjattava testin aikana vähintään kerran sekunnissa (mittaustiheys 1 Hz). 2.2.11 Mitatut lämpötilat taulukoidaan pylväskaavioon siten, että lämpötilaryhmien laajuus on enintään 10 °C. Edellä 2.2.7 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa kutakin sekuntia vastaava suurin lämpötila on se, joka kirjataan pylväskaavioon. Kukin pylväskaavion pylväs edustaa asianomaiseen lämpötilaryhmään kuuluvien mitattujen lämpötilojen kumulatiivista tiheyttä sekunteina. 2.2.12 Määritetään kutakin lämpötilaryhmää vastaava aika tunteina ja ekstrapoloidaan se korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen käyttöikään taulukossa 1 esitettyjen arvojen mukaisesti. Ekstrapolaation perustana käytetään oletusta, että yksi WHTC-sykli vastaa 20 ajokilometriä. Taulukko 1 Korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen käyttöikä eri ajoneuvoluokissa sekä vastaavat WHTC-testisyklit ja käyttötunnit
2.2.13 Tiedonkeruu voidaan tehdä useammalle eri laitteelle samaan aikaan. 2.2.14 Jos järjestelmä toimii aktiivisen regeneroinnin aikana, kirjataan 2.2.1 ja 2.2.2 kohdassa määritellyn testauksen aikana tapahtuvien regenerointien määrä, pituus ja lämpötila. Jos aktiivista regenerointia ei ole tapahtunut, 2.2.2 kohdassa määriteltyä lämmintestausjaksoa jatketaan niin, että se sisältää ainakin kaksi aktiivista regenerointia. 2.2.15 Kirjataan tiedonkeruujakson aikana kulutetun voiteluaineen kokonaismäärä [g/h] siihen soveltuvalla menetelmällä, jollainen on esimerkiksi lisäyksessä 6 kuvattu tyhjennys- ja punnitusmenetelmä. Sitä varten moottoria käytetään 24 tuntia siten, että sille tehdään perättäiset WHTC-testisyklit. Jos öljynkulutusta ei voida mitata tarkasti, valmistaja voi tyyppihyväksyntäviranomaisen suostumuksella käyttää voiteluaineen kulutuksen määrittämiseen seuraavia vaihtoehtoja:
2.3 Vertailulämpötilaa vastaavan vanhentamisajan laskeminen 2.3.1 Edellä olevan 2.2–2.2.15 kohdan mukaisesti kirjattuja lämpötiloja pienennetään vertailulämpötilaan Tr , jota valmistaja on esittänyt ja jonka tyyppihyväksyntäviranomainen hyväksyy ja joka sisältyy tiedonkeruuvaiheen aikana kirjattujen lämpötilojen vaihteluväliin. 2.3.2 Edellä 2.2.13 kohdassa kuvatussa tapauksessa arvo Tr voi vaihdella eri laitteiden kohdalla. 2.3.3 Lasketaan kunkin 2.2.11 kohdassa tarkoitetun lämpötilaryhmän osalta vertailulämpötilaa vastaava vanhentamisaika seuraavasta yhtälöstä: Yhtälö 1:
jossa: R = korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen terminen reaktiivisuus. Käytetään seuraavia arvoja:
Tr = vertailulämpötila, K.
i = lämpötilaryhmän numero, jolloin numero 1 vastaa ryhmää, jossa lämpötila on pienin, ja n ryhmää, jossa lämpötila on suurin. 2.3.4 Vastaavan vanhentamisajan kokonaispituus lasketaan seuraavasta yhtälöstä: Yhtälö 2:
jossa:
AT
= vastaavan vanhentamisajan kokonaispituus (tunteina), jonka korvaava pilaantumista rajoittava laite on altistettava lämpötilalle Tr
, jotta saavutetaan sama vanhentuminen kuin jos korvaava pilaantumista rajoittava laite altistettaisiin käyttöikänsä ajan lämpötilalle
i = lämpötilaryhmän numero, jolloin numero 1 vastaa ryhmää, jossa lämpötila on pienin, ja n ryhmää, jossa lämpötila on suurin. n = lämpötilaryhmien kokonaismäärä. 2.3.5 Edellä 2.2.13 kohdassa tarkoitetussa tapauksissa AT lasketaan kullekin laitteelle. 2.4 Käyttöiänkartuttamisohjelma 2.4.1 Yleiset vaatimukset 2.4.1.1 Käyttöiänkartuttamisohjelman on oltava sellainen, että korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen vanhentamista voidaan nopeuttaa käyttämällä 2.2 kohdassa tarkoitetussa tiedonkeruuvaiheessa kerättyjä tietoja. 2.4.1.2 Käyttöiänkartuttamisohjelma koostuu lämpövanhentamisesta ja voiteluaineen kulutukseen perustuvasta vanhentamisesta 2.4.4.6 kohdan mukaisesti. Tyyppihyväksyntäviranomaisen suostumuksella valmistajan ei tarvitse tehdä voiteluaineen kulutukseen perustuvaa kartuttamista, jos korvaava pilaantumista rajoitettava laite on sijoitettu jälkikäsittelysuodatinkomponentin (esim. dieselhiukkassuodattimen) jälkeen. Sekä lämpövanhentamisessa että voiteluaineen kulutukseen perustuvassa vanhentamisessa on toistettava tapauksen mukaan lämpö- tai voiteluaineenkulutusjaksoja. 2.4.1.3 Jos korvaava pilaantumista rajoittava laite toimii aktiivisen regeneroinnin aikana, lämpövanhentamisjakso on täydennettävä aktiivisella regeneroinnilla. 2.4.1.4 Kun käyttöiänkartuttamisohjelma koostuu sekä lämpövanhentamisesta että voiteluaineen kulutukseen perustuvasta vanhentamisesta, jaksot on suoritettava vuorotellen siten, että kutakin vaadittavaa lämpövanhentamisjaksoa seuraa voiteluaineen kulutukseen perustuva jakso. 2.4.1.5 Käyttöiänkartuttamisohjelma voidaan suorittaa samaan aikaan useammalle eri laitteelle. Tällöin on noudatettava samaa ohjelmaa kaikkien laitteiden osalta. 2.4.2 Lämpövanhentaminen 2.4.2.1 Lämpövanhentamisessa simuloidaan lämpövanhentumisen vaikutusta korvaavaan pilaantumista rajoittavaan laitteeseen sen käyttöiän loppuun saakka. 2.4.2.2 Käyttöiänkartuttamisohjelmassa käytettävää moottoria, joka on varustettu korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen sisältävällä päästöjen jälkikäsittelyjärjestelmällä, käytetään vähintään kolmen perättäisen lämpövanhentamisjakson ajan lisäyksen 4 mukaisesti. 2.4.2.3 Lämpötilat kirjataan vähintään kahden lämpövanhentamisjakson ajalta. Ensimmäinen jakso tehdään järjestelmän lämmittämiseksi, eikä sitä oteta huomioon lämpötilavaikutusten kerryttämisessä. 2.4.2.4 Lämpötila kirjataan sopivista kohdista, jotka valitaan 2.2.6–2.2.9 kohdan mukaisesti, vähintään kerran sekunnissa (1 Hz). 2.4.2.5 Edellä 2.4.2.3 kohdassa tarkoitettuja lämpövanhentamisjaksoja vastaava todellinen vanhentamisaika lasketaan seuraavasta yhtälöstä:
jossa:
Ti = lämpötila, K, mitattu toisessa mittauksessa i kaikissa lämpövanhentamisjaksoissa. R = korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen terminen reaktiivisuus. Valmistajan on sovittava tyyppihyväksyntäviranomaisen kanssa, mitä arvoa R käytetään. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää seuraavia oletusarvoja:
Tr = vertailulämpötila, K, arvo sama kuin yhtälössä 1. AE = todellinen vanhentamisaika (tunteina), jonka korvaava pilaantumista rajoittava laite on altistettava lämpötilalle Tr , jotta saavutetaan sama vanhentuminen kuin korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen altistumisesta lämpövanhentamisjakson ajan.
AT
= vastaavan vanhentamisajan kokonaispituus (tunteina), jonka korvaava pilaantumista rajoittava laite on altistettava lämpötilalle Tr
, jotta saavutetaan sama vanhentuminen kuin jos korvaava pilaantumista rajoittava laite altistettaisiin käyttöikänsä ajan lämpötilalle i = lämpötilamittauksen numero. p = lämpötilamittausten kokonaismäärä. nc = lämpövanhentamisjakson numero; lämpötilavaikutusten kerryttämiseksi 2.4.2.3 kohdan mukaisesti tehdyt lämpövanhentamisjaksot. C = lämpötilavaikutusten kerryttämiseksi tehtyjen lämpövanhentamisjaksojen kokonaismäärä. 2.4.2.6 Käyttöiänkartuttamisohjelmaan sisällytettävien lämpövanhentamisjaksojen kokonaismäärä määritetään seuraavalla yhtälöllä: Yhtälö 5: NTS = AT/AE jossa: NTS = käyttöiänkartuttamisohjelmassa suoritettavien lämpövanhentamisjaksojen kokonaismäärä
AT
= vastaavan vanhentamisajan kokonaispituus (tunteina), jonka korvaava pilaantumista rajoittava laite on altistettava lämpötilalle Tr
, jotta saavutetaan sama vanhentuminen kuin jos korvaava pilaantumista rajoittava laite altistettaisiin käyttöikänsä ajan lämpötilalle AE = todellinen vanhentamisaika (tunteina), jonka korvaava pilaantumista rajoittava laite on altistettava lämpötilalle Tr , jotta saavutetaan sama vanhentuminen kuin korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen altistumisesta lämpövanhentamisjakson ajan. 2.4.2.7 Kokonaismäärää NTS ja sen myötä käyttöiänkartuttamisohjelman kestoa voidaan supistaa nostamalla lämpötiloja, joille kukin laite altistetaan vanhentamissyklin kussakin tilassa, soveltamalla yhtä tai useampaa seuraavista toimenpiteistä:
2.4.2.8 Sovellettaessa 2.4.4.6 ja 2.4.4.7 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä arvosta NTS laskettu kokonaisvanhentamisaika ei saa olla alle 10 % taulukossa 1 luetellusta käyttöiästä, ts. ajoneuvoluokassa N1 arvon NTS on oltava vähintään 286 lämpövanhentamisjaksoa, kun kunkin jakson oletetaan kestävän 1 tunnin. 2.4.2.9 Kokonaismäärää NTS ja sen myötä käyttöiänkartuttamisohjelman kestoa voidaan laajentaa laskemalla lämpötiloja, joille kukin laite altistetaan vanhentamissyklin kussakin tilassa, soveltamalla yhtä tai useampaa seuraavista toimenpiteistä:
2.4.2.10 Edellä 2.4.1.5 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa sovelletaan seuraavia:
2.4.2.11 Jos korvaavien pilaantumista rajoittavien laitteiden kokoonpano muodostaa järjestelmän direktiivin 2007/46/EY 3 artiklan 25 kohdassa tarkoitetussa mielessä, laitteiden lämpövanhentamiseen voidaan käyttää jompaakumpaa seuraavista vaihtoehdoista:
2.4.3 Muunnettu lämpövanhentamisohjelma laitteille, jotka toimivat aktiivisen regeneroinnin aikana 2.4.3.1 Aktiivisen regeneroinnin aikana toimiviin laitteisiin sovellettavalla muunnetulla lämpövanhentamisohjelmalla simuloidaan sekä lämpökuormituksesta että aktiivisesta regeneroinnista johtuvaa vanhentumisvaikutusta korvaavaan pilaantumista rajoittavaan laitteeseen sen käyttöiän lopussa. 2.4.3.2 Käyttöiänkartuttamisohjelmassa käytettävää moottoria, joka on varustettu korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen sisältävällä päästöjen jälkikäsittelyjärjestelmällä, käytetään vähintään kolmen perättäisen lämpövanhentamisjakson ajan. Kukin jakso sisältää lisäyksen 4 mukaisen lämpövanhentamisjakson, jota seuraa täysi aktiivinen regenerointijakso, jonka aikana jälkikäsittelyjärjestelmässä saavutetun huippulämpötilan olisi oltava vähintään yhtä suuri kuin tiedonkeruuvaiheessa kirjattu huippulämpötila. 2.4.3.3 Lämpötilat kirjataan vähintään kahden muunnetun lämpövanhentamisjakson ajalta. Ensimmäinen jakso tehdään järjestelmän lämmittämiseksi, eikä sitä oteta huomioon lämpötilavaikutusten kerryttämisessä. 2.4.3.4 Jotta lisäyksen 4 mukaisesta lämpövanhentamisjaksosta sitä seuraavaan aktiiviseen regenerointiin kuluva aika saadaan pidettyä mahdollisimman lyhyenä, valmistaja voi käynnistää aktiivisen regeneroinnin keinotekoisesti käyttämällä moottoria kunkin lisäyksen 4 mukaisen lämpövanhentamisjakson jälkeen tasaisessa tilassa, jossa moottori tuottaa runsaasti nokea. Tätä tasaista käyntitilaa on tällöin pidettävä osana 2.4.3.2 kohdassa esitettyä muunnettua lämpövanhentamisjaksoa. 2.4.3.5 Kutakin muunnettua lämpövanhentamisjaksoa vastaava todellinen vanhentumisaika lasketaan yhtälöillä 3 ja 4. 2.4.3.6 Käyttöiänkartuttamisohjelmaan sisällytettävien muunnettujen lämpövanhentamisjaksojen kokonaismäärä lasketaan yhtälöllä 5. 2.4.3.7 Kokonaismäärää NTS ja sen myötä käyttöiänkartuttamisohjelman kestoa voidaan supistaa nostamalla lämpötiloja, joille kukin laite altistetaan vanhentamissyklin kussakin tilassa, soveltamalla yhtä tai useampaa 2.4.2.7 kohdassa esitetyistä toimenpiteistä. 2.4.3.8 Kokonaismäärää NTS voidaan supistaa 2.4.3.7 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi myös nostamalla muunnetun lämpövanhentamisjakson aikana tapahtuvan aktiivisen regeneroinnin huippulämpötilaa, kuitenkin niin, ettei katalyyttikerroksen lämpötila ole missään vaiheessa yli 800 °C. 2.4.3.9 Kokonaismäärä NTS ei saa milloinkaan olla alle 50 prosenttia niiden aktiivisten regenerointien määrästä, joille korvaava pilaantumista rajoittava laite altistuu käyttöikänsä aikana. Se lasketaan seuraavasta yhtälöstä: Yhtälö 5:
jossa: NAR = aktiivisten regenerointien määrä korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen käyttöiän aikana. tWHTC = taulukosta 1 saatu vastaava tuntimäärä sille ajoneuvoluokalle, johon korvaava pilaantumista rajoittava laite on tarkoitettu tAR = aktiivisen regeneroinnin kesto tunteina. tBAR = kahden aktiivisen regeneroinnin välinen aika tunteina. 2.4.3.10 Jos yhtälöllä 4 laskettu arvo AE × NTS sen jälkeen, kun on suoritettu 2.4.3.9 kohdassa vahvistettu vähimmäismäärä muunnettuja lämpövanhentamisjaksoja, on suurempi kuin yhtälöllä 2 laskettu arvo AT, voidaan 2.4.3.2 kohdassa vahvistettuun muunnettuun lämpövanhentamisjaksoon sisällytetyn lisäyksessä 4 vahvistetun lämpövanhentamisjakson kunkin vaiheen kestoaikaa lyhentää samassa suhteessa, jotta AE × NTS = AT toteutuu. 2.4.3.11 Kokonaismäärää NTS ja sen myötä käyttöiänkartuttamisohjelman kestoa voidaan laajentaa laskemalla lämpötiloja, joille kukin laite altistetaan vanhentamissyklin kussakin tilassa, soveltamalla yhtä tai useampaa 2.4.2.9 kohdassa esitetyistä toimenpiteistä. 2.4.3.12 Edellä 2.4.1.5 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa sovelletaan 2.4.2.10 ja 2.4.2.11 kohtaa. 2.4.4 Voiteluaineenkulutuksen vaikutuksen kartuttamisohjelma 2.4.4.1 Voiteluaineenkulutuksen vaikutuksen kartuttamisohjelmalla simuloidaan voiteluaineen kulutuksen tuloksena tapahtuvasta kemikaalialtistuksesta tai jäämien muodostumisesta johtuvaa vanhentumista, joka vaikuttaa korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen suorituskykyyn sen käyttöiän lopussa. 2.4.4.2 Kulutetun voiteluaineen määrä [g/h] määritetään vähintään 24 lämpövanhentamisjakson tai yhtä monen muunnetun lämpövanhentamisjakson ajalta siihen soveltuvalla menetelmällä, jollainen on esimerkiksi lisäyksessä 6 kuvattu tyhjennys- ja punnitusmenetelmä. Voiteluaineen on oltava käyttämätöntä. 2.4.4.3 Moottori on varustettava öljypohjalla, jossa öljyn määrä pysyy vakiona, jotta öljyä ei tarvitse lisätä, sillä öljyn taso vaikuttaa sen kulutukseen. Tällöin voidaan käyttää mitä tahansa soveltuvaa menetelmää, jollainen on esimerkiksi ASTM-standardissa D7156-09 kuvattu menetelmä. 2.4.4.4 Lasketaan se teoreettinen aika tunteina, jonka ajan lämpövanhentamisohjelmaa tai sitä vastaavaa muunnettua lämpövanhentamisohjelmaa olisi noudatettava, jotta saataisiin sama voiteluaineenkulutus kuin se, joka vastaa korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen käyttöikää, soveltamalla seuraavaa yhtälöä: Yhtälö 6:
jossa: tTAS = teoreettinen kesto tunteina, jonka pituinen käyttöiänkartuttamisohjelman on oltava, jotta saadaan sama voiteluaineenkulutus kuin se, joka vastaa korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen käyttöikää, edellyttäen että käyttöiänkartuttamisohjelma koostuu vain perättäisistä lämpövanhentamisjaksoista tai perättäisistä muunnetuista lämpövanhentamisjaksoista. LCRWHTC = voiteluaineenkulutus [g/h] määritettynä 2.2.15 kohdan mukaisesti tWHTC = taulukosta 1 saatu vastaava tuntimäärä sille ajoneuvoluokalle, johon korvaava pilaantumista rajoittava laite on tarkoitettu LCRTAS = voiteluaineenkulutus [g/h] määritettynä 2.4.4.2 kohdan mukaisesti 2.4.4.5 Lasketaan arvoa tTAS vastaava lämpövanhentamisjaksojen tai muunnettujen lämpövanhentamisjaksojen määrä soveltamalla seuraavaa suhdetta: Yhtälö 7:
jossa: N = arvoa tTAS vastaava lämpövanhentamisjaksojen tai muunnettujen lämpövanhentamisjaksojen määrä. tTAS = teoreettinen kesto tunteina, jonka pituinen käyttöiänkartuttamisohjelman on oltava, jotta saadaan sama voiteluaineenkulutus kuin se, joka vastaa korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen käyttöikää, edellyttäen että käyttöiänkartuttamisohjelma koostui vain perättäisistä lämpövanhentamisjaksoista tai perättäisistä muunnetuista lämpövanhentamisjaksoista. tTS = yksittäisen lämpövanhentamisjakson tai muunnetun lämpövanhentamisjakson kesto tunteina. 2.4.4.6 Verrataan arvoa N arvoon NTS , joka on laskettu 2.4.2.6 kohdan mukaisesti tai aktiivisen regeneroinnin aikana toimivien laitteiden tapauksessa 2.4.3.5 kohdan mukaisesti. Jos N ≤ NTS , lämpövanhentamisohjelmaan ei tarvitse lisätä voiteluaineenkulutuksen vaikutuksen kartuttamisohjelmaa. Jos N > NTS , lämpövanhentamisohjelmaan on lisättävä voiteluaineenkulutuksen vaikutuksen kartuttamisohjelma. 2.4.4.7 Voiteluaineenkulutuksen vaikutuksen kartuttamisohjelmaa ei välttämättä tarvitse lisätä, jos sen jälkeen, kun voiteluaineen kulutusta 2.4.4.8.4 kohdassa on lisätty, tarvittava voiteluaineen kulutuksen taso on jo saavutettu suorittamalla vastaava lämpövanhentamisohjelma, joka koostuu NTS :stä lämpövanhentamisjaksosta tai muunnetusta lämpövanhentamisjaksosta. 2.4.4.8 Voiteluaineenkulutuksen vaikutuksen kartuttamisohjelman laatiminen 2.4.4.8.1 Voiteluaineenkulutuksen vaikutuksen kartuttamisohjelma koostuu toistetuista voiteluaineenkulutusjaksoista, joista jokainen suoritetaan vuorotellen kunkin lämpövanhentamisjakson tai muunnetun lämpövanhentamisjakson kanssa. 2.4.4.8.2 Kukin voiteluaineenkulutusjakso koostuu vakiokuormituksella ja -nopeudella suoritettavasta vakaasta vaiheesta, jossa kuormitus ja nopeus valitaan niin, että voiteluaineenkulutus on mahdollisimman suuri ja todellinen lämpövanhentuminen mahdollisimman pieni. Vakaan vaiheen määrittää valmistaja tyyppihyväksyntäviranomaisen suostumuksella hyvän teknisen käytännön mukaisesti. 2.4.4.8.3 Kunkin voiteluaineenkulutusjakson kesto määritetään seuraavasti:
2.4.4.8.4 Voiteluaineenkulutuksen on aina oltava alle 0,5 prosenttia moottorin polttoaineenkulutuksesta, jotta vältetään tuhkan liiallinen kertyminen korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen etupintaan. 2.4.4.8.5 Voiteluaineenkulutusvaiheen suorittamisesta johtuva lämpövanhentaminen voidaan lisätä yhtälöstä 4 saatuun arvoon AE. 2.4.5 Täyden käyttöiänkartuttamisohjelman laatiminen 2.4.5.1 Käyttöiänkartuttamisohjelma koostuu lämpövanhentamisjaksosta tai, tapauksen mukaan, muunnetusta lämpövanhentamisjaksosta ja voiteluaineenkulutusjaksosta, jotka suoritetaan vuorotellen. Edellä mainittu järjestely toistetaan NTS kertaa; NTS :n arvona käytetään tapauksen mukaan joko 2.4.2 tai 2.4.3 kohdan mukaisesti laskettua arvoa. Lisäyksessä 7 annetaan esimerkki täydestä käyttöiänkartuttamisohjelmasta. Täyden käyttöiänkartuttamisohjelman laatiminen kuvataan lisäyksessä 8 olevassa kaaviossa. 2.4.6 Täyden käyttöiänkartuttamisohjelman suorittaminen 2.4.6.1 Moottorille, joka on varustettu korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen sisältävällä päästöjen jälkikäsittelyjärjestelmällä, suoritetaan 2.4.5.1 kohdassa vahvistettu käyttöiänkartuttamisohjelma. 2.4.6.2 Käyttöiänkartuttamisohjelman suorittamisessa voidaan käyttää eri moottoria kuin tiedonkeruuvaiheessa. Jälkimmäisen moottorin on oltava aina se, johon tyyppihyväksyttävä korvaava pilaantumista rajoittava laite on suunniteltu ja jolle tehdään 2.4.3.2 mukainen päästötestaus. 2.4.6.3 Jos käyttöiänkartuttamisohjelman suorittamiseksi käytetyn moottorin sylinteritilavuus on vähintään 20 prosenttia suurempi kuin tiedonkeruuvaiheessa käytettävän moottorin, ensiksi mainitun moottorin pakojärjestelmä olisi varustettava ohittimella, jotta voidaan mahdollisimman tarkasti jäljitellä jälkimmäisen moottorin pakokaasuvirtausta valituissa vanhentamisolosuhteissa. 2.4.6.4 Kun kyse on 2.4.6.2 kohdassa tarkoitetusta tapauksesta, käyttöiänkartuttamisohjelman suorittamisessa käytettävä moottori on tyyppihyväksyttävä asetuksen (EY) N:o 595/2009 mukaisesti. Lisäksi jos testattavat laitteet on tarkoitettu asennettavaksi pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmällä (EGR) varustettuun moottorijärjestelmään, myös käyttöiänkartuttamisohjelmassa käytettävä moottorijärjestelmä on varustettava EGR:llä. Jos testattavia laitteita ei ole tarkoitettu asennettavaksi pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmällä (EGR) varustettuun moottorijärjestelmään, myöskään käyttöiänkartuttamisohjelmassa käytettävää moottorijärjestelmää ei varusteta EGR:llä. 2.4.6.5 Käyttöiänkartuttamisohjelmassa käytettävän voiteluaineen ja polttoaineen on vastattava mahdollisimman tarkasti 2.2 kohdassa vahvistetussa tiedonkeruuvaiheessa käytettyjä. Voiteluaineen on vastattava sen moottorinvalmistajan suosituksia, jonka moottoria varten pilaantumista rajoittava laite on suunniteltu. Käytettävien polttoaineiden olisi oltava kaupan olevia polttoaineita, jotka täyttävät direktiivin 98/70/EY vastaavat vaatimukset. Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää myös tämän asetuksen mukaisia vertailupolttoaineita. 2.4.6.6 Voiteluaine on vaihdettava huoltoa varten tiedonkeruuvaiheessa käytetyn moottorin valmistajan ilmoittamin määrävälein. 2.4.6.7 SCR:n tapauksessa ureanruiskutus on tehtävä korvaavan pilaantumista rajoittavan laitteen valmistajan määrittämän menettelyn mukaisesti.” |
|
5) |
Lisätään lisäykset 4–8 seuraavasti: ”Lisäys 4 Lämpövanhentamisen suorittamisjärjestys
”Lisäys 5 Testisykli alustadynamometrilla tai tiellä tehtävää tiedonkeruuta varten
”Lisäys 6 Tyhjennys- ja punnitusmenetelmä
”Lisäys 7 Esimerkki käyttöiänkartuttamisohjelmasta, joka sisältää lämpövanhentamisen, voiteluaineen kulutukseen perustuvan vanhentamisen ja regeneroinnin ”Lisäys 8 Kaavio käyttöiänkartuttamisohjelman suorittamisesta Laaditaan yksi vanhentamisjakso (lämpö + voiteluaineenkulutus) Muunnettu lämpövanhentamisjakso (lisäys 4 + aktiivinen regenerointi) NTS jaksolla saavutettu voiteluaineenkulutus käyttöiän aikana Laaditaan käyttöiänkartuttamisohjelma, jossa NTS lämpövanhentamisjaksoa tai muunnettua lämpö-vanhentamisjaksoa kyllä kyllä Laaditaan käyttöiänkartuttamisohjelma, jossa NTS lämpövanhentamisjaksoa tai muunnettua lämpö-vanhentamisjaksoa + NTS voiteluaineenkulutusjaksoa Määritetään kunkin voiteluaineenkulutusjakson kesto Voiteluaineenkulutus-jakso tarvitaan Voiteluaineenkulutus-jaksoa ei tarvita ei Lasketaan NTS Lasketaan NTS Lämpövanhentamisjakso (lisäys 4) Aktiivinen regenerointi? ei Aloitus |
LIITE V
Muutetaan asetuksen (EU) N:o 582/2011 liite XIII seuraavasti:
|
1) |
Korvataan 2.1.2.2.1 ja 2.1.2.2.2 kohta seuraavasti:
|
|
2) |
Korvataan 8 ja 8.1 kohta seuraavasti: ”8. REAGENSSIN KULUTUS JA ANNOSTUS 8.1 Reagenssin kulutuksen valvontaan ja reagenssin annostukseen sovelletaan E-säännön nro 49 liitteessä 11 olevassa 8 kohdassa vahvistettuja toimenpiteitä.” |
LIITE VI
Muutetaan asetuksen (EU) N:o 582/2011 liite XIV seuraavasti:
|
1) |
Korvataan 2.2.1 kohta seuraavasti:
|
|
2) |
Korvataan 2.2.4 kohta seuraavasti:
|