8.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/30

(1)

Unioni on ottanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen luomiseksi asteittain unionin on määrä hyväksyä oikeudellista yhteistyötä koskevia toimenpiteitä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, erityisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan sitä edellyttäessä.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 81 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti tällaisiin toimenpiteisiin voi sisältyä toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan lainvalintaa ja tuomioistuimen toimivaltaa koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen yhteensopivuus.

(3)

Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti, että tuomioiden ja oikeusviranomaisten muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate on yksityisoikeuden alan oikeudellisen yhteistyön kulmakivi, ja kehotti neuvostoa ja komissiota hyväksymään toimenpideohjelman tämän periaatteen täytäntöön panemiseksi.

(4)

Komission ja neuvoston yhteinen toimenpideohjelma tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (3) hyväksyttiin 30 päivänä marraskuuta 2000. Ohjelmassa määritellään lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamistoimet toimenpiteiksi, joilla on tarkoitus helpottaa päätösten vastavuoroista tunnustamista, ja siinä edellytetään säädöksen laatimista asioissa, jotka koskevat aviovarallisuussuhteita ja avoparien eron varallisuusoikeudellisia seurauksia.

(5)

Brysselissä 4 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi uuden ohjelman nimeltä ”Haagin ohjelma: vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittaminen Euroopan unionissa” (4). Tässä ohjelmassa neuvosto kehotti komissiota laatimaan vihreän kirjan aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lainsäädännön määräytymisestä, mukaan luettuna kysymys tuomioistuimen toimivallasta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta. Ohjelmassa korostettiin myös tarvetta hyväksyä tätä alaa koskeva säädös.

(6)

Komissio hyväksyi 17 päivänä heinäkuuta 2006 vihreän kirjan aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lainsäädännön määräytymisestä ja erityisesti tuomioistuimen toimivallasta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta. Vihreällä kirjalla käynnistettiin laaja kuuleminen kaikista EU:n alueella elävien parien ongelmista, jotka liittyvät yhteisen omaisuuden osittamiseen sekä käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin. Lisäksi vihreässä kirjassa käsiteltiin kaikkia niitä kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvia kysymyksiä, jotka koskettavat muunlaisessa suhteessa kuin avioliitossa eläviä pareja ja varsinkin rekisteröidyn parisuhteen osapuolia, sekä heitä erityisesti koskettavia kysymyksiä.

(7)

Brysselissä 10 ja 11 päivänä joulukuuta 2009 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi uuden monivuotisen ohjelman nimeltä ”Tukholman ohjelma – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten” (5). Eurooppa-neuvosto katsoi kyseisessä ohjelmassa, että vastavuoroista tunnustamista olisi laajennettava sellaisille aloille, joilla sitä ei tällä hetkellä sovelleta mutta jotka ovat jokapäiväisen elämän kannalta keskeisiä, kuten avio- tai avopuolisoiden erilleen muuttamisen varallisuusoikeudellisiin seurauksiin, ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät ja oikeusjärjestyksen perusteet (ordre public) sekä kansalliset perinteet tällä alalla.

(8)

Komissio hyväksyi 27 päivänä lokakuuta 2010 asiakirjan ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen” ja ilmoitti siinä aikovansa antaa ehdotuksen säädökseksi, jonka avulla voidaan poistaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta haittaavat esteet ja erityisesti ongelmat, joita pareilla on omaisuutensa hoidossa tai omaisuudenjaossa.

(9)

Komissio hyväksyi 16 päivänä maaliskuuta 2011 ehdotuksen neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa ja toisen ehdotuksen neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa.

(10)

Kokouksessaan 3 päivänä joulukuuta 2015 neuvosto totesi, ettei aviovarallisuussuhteita ja rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevia asetusehdotuksia voitu hyväksyä yksimielisesti. Koko unioni ei siitä syystä voisi saavuttaa yhdessä tämän alan yhteistyötavoitteita kohtuullisessa ajassa.

(11)

Joulukuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana Belgia, Bulgaria, Tšekki, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Slovenia, Suomi ja Ruotsi esittivät komissiolle pyynnön, jossa toivottiin tiiviimmän yhteistyön aloittamista näiden jäsenvaltioiden välillä kansainvälisten parien varallisuussuhteiden alalla. Tiiviimpää yhteistyötä toivottiin erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia sekä päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa, jotka liittyvät aviovarallisuussuhteisiin ja rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin. Jäsenvaltiot pyysivät komissiota antamaan neuvostolle ehdotuksen tässä asiassa. Kypros ilmoitti maaliskuussa 2016 päivätyllä kirjeellä komissiolle halustaan osallistua tiiviimmän keskinäisen yhteistyön aloittamiseen; Kypros on ilmoittanut tämän halunsa uudelleen neuvoston työskentelyn aikana.

(12)

Neuvosto hyväksyi 9 päivänä kesäkuuta 2016 päätöksen (EU) 2016/954, jolla se antoi luvan tällaiseen tiiviimpään yhteistyöhön.

(13)

SEUT 328 artiklan 1 kohdan mukaan tiiviimpään yhteistyöhön voivat sitä aloitettaessa liittyä kaikki jäsenvaltiot edellyttäen, että ne täyttävät siihen luvan antamista koskevassa päätöksessä vahvistetut mahdolliset osallistumisehdot. Ne voivat myös milloin tahansa liittyä siihen edellyttäen, että ne mainittujen ehtojen lisäksi noudattavat yhteistyön yhteydessä jo annettuja säädöksiä. Komissio ja tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot varmistavat, että ne edistävät mahdollisimman monien jäsenvaltioiden osallistumista. Tämän asetuksen olisi oltava kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä olisi sovellettava sellaisenaan ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, jotka osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön tuomioistuimen toimivallan, sovellettavan lain sekä päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla asioissa, jotka liittyvät kansainvälisten parien varallisuussuhteisiin ja jotka kattavat sekä aviovarallisuussuhteet että rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudelliset vaikutukset päätöksen (EU) 2016/954 nojalla tai SEUT 331 artiklan 1 kohdan toisen tai kolmannen alakohdan mukaisesti hyväksytyn päätöksen nojalla.

(14)

SEUT 81 artiklan mukaisesti tätä asetusta olisi sovellettava rekisteröityihin parisuhteisiin, joilla on rajat ylittäviä varallisuusoikeudellisia vaikutuksia.

(15)

Avoparien oikeusvarmuuden turvaamiseksi heidän omaisuutensa osalta sekä tietyn ennakoitavuuden varmistamiseksi olisi kaikista rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavista säännöistä säädettävä yhdessä ainoassa säädöksessä.

(16)

Koska jäsenvaltioiden lainsäädännöissä säädetään eri tavoin muista parisuhteiden muodoista kuin avioliitosta, olisi tehtävä ero toisaalta niiden parien välillä, jotka ovat virallistaneet liittonsa viranomaisen suorittamalla parisuhteen rekisteröinnillä, ja toisaalta niiden parien välillä, jotka elävät yhdessä ilman suhteen virallistamista. Vaikka eräissä jäsenvaltioissa on jälkimmäisiä liittoja koskevia sääntöjä, olisi nämä liitot kuitenkin erotettava virallisesti rekisteröidyistä parisuhteista, joiden virallisen luonteen ansiosta niiden erityispiirteet voidaan ottaa huomioon ja niihin sovellettavia sääntöjä voidaan antaa unionin lainsäädännössä. Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi olisi poistettava esteet, jotka haittaavat parisuhteensa rekisteröineiden henkilöiden vapaata liikkuvuutta, ja erityisesti ongelmat, joita näillä pareilla on omaisuutensa hoidossa tai omaisuudenjaossa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tähän asetukseen olisi koottava säännökset, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa, sovellettavaa lakia sekä päätösten, virallisten asiakirjojen ja tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen tunnustamista tai tapauksen mukaan hyväksymistä, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa.

(17)

Tämän asetuksen olisi katettava rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin liittyvät kysymykset. Rekisteröidyn parisuhteen käsite olisi määriteltävä vain siltä osin, kuin se on tarpeen tämän asetuksen kannalta. Käsitteen täsmällinen sisältö olisi edelleen määriteltävä jäsenvaltioiden kansallisissa laeissa. Tämän asetuksen ei olisi millään tavoin velvoitettava jäsenvaltiota, jonka lainsäädännössä ei tunneta rekisteröidyn parisuhteen instituutiota, säätämään siitä kansallisessa lainsäädännössään.

(18)

Tämän asetuksen soveltamisala olisi ulotettava kaikkiin rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskeviin yksityisoikeudellisiin näkökohtiin, jotka kattavat sekä osapuolten omaisuuden päivittäisen hoidon että sen selvittämisen erityisesti parisuhteen purkauduttua tai toisen osapuolen kuoltua.

(19)

Tätä asetusta ei olisi sovellettava muihin yksityisoikeuden aloihin kuin rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin. Selvyyden vuoksi eräät kysymykset, joiden voitaisiin nähdä olevan yhteydessä rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin, olisi nimenomaisesti suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(20)

Tätä asetusta ei olisi sovellettava rekisteröidyn parisuhteen osapuolten oikeuskelpoisuutta ja oikeustoimikelpoisuutta koskeviin kysymyksiin; poissulkeminen ei kuitenkaan saisi käsittää omaisuutta koskevia erityisiä valtuuksia ja oikeuksia, joita toisella tai kummallakin osapuolella on suhteessa joko toisiinsa tai kolmansiin osapuoliin, sillä näiden valtuuksien olisi kuitenkin kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan.

(21)

Tätä asetusta ei olisi sovellettava muihin esikysymyksiin, kuten kysymyksiin rekisteröidyn parisuhteen olemassaolosta, pätevyydestä tai tunnustamisesta, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön, mukaan lukien niiden kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien sääntöjen soveltamisalaan.

(22)

Koska rekisteröidyn parisuhteen osapuolten elatusvelvollisuuksista säädetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 4/2009 (6), ne olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Samaa kohtelua olisi sovellettava myös kuolleen osapuolen perimystä koskeviin kysymyksiin, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 650/2012 (7).

(23)

Kysymykset, jotka koskevat rekisteröidyn parisuhteen osapuolten oikeutta siirtää tai tasata keskenään vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkeoikeuksia, jotka ovat karttuneet rekisteröidyn parisuhteen aikana mutta jotka eivät ole tuottaneet eläketuloa tänä aikana, olisi jätettävä näiden eläkeoikeuksien luonteesta riippumatta tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset järjestelmät. Tätä soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä olisi kuitenkin tulkittava suppeasti. Tätä asetusta olisi näin ollen sovellettava erityisesti eläkevarojen luokittelua koskevaan kysymykseen, määriin, jotka on jo maksettu toiselle osapuolelle rekisteröidyn parisuhteen aikana, ja mahdolliseen korvaukseen, joka myönnettäisiin toiselle osapuolelle siinä tapauksessa, että eläke on maksettu yhteisellä omaisuudella.

(24)

Tässä asetuksessa olisi sallittava kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvän oikeuden syntyminen tai siirtyminen rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisten vaikutusten seurauksena näihin vaikutuksiin sovellettavan lain mukaisesti. Se ei kuitenkaan saisi vaikuttaa joidenkin jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä tunnettuihin, lukumäärältään rajoitettuihin (numerus clausus) esineoikeuksiin. Jäsenvaltiolta ei saisi edellyttää, että se tunnustaa alueellaan sijaitsevaa omaisuutta koskevan esineoikeuden, jos kyseistä esineoikeutta ei tunneta sen lainsäädännössä.

(25)

Jotta osapuolet kuitenkin voisivat nauttia heille rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisten vaikutusten tuloksena syntyneistä tai siirretyistä oikeuksista toisessa jäsenvaltiossa, tässä asetuksessa olisi säädettävä tuntemattoman esineoikeuden muuntamisesta esineoikeudeksi, joka lähinnä vastaa sitä kyseisen toisen jäsenvaltion lainsäädännössä. Muuntamisessa olisi otettava huomioon kyseisellä esineoikeudella tavoitellut päämäärät ja edut sekä sen vaikutukset. Lähinnä vastaavan kansallisen oikeuden määrittelyä varten voidaan ottaa yhteyttä sen valtion viranomaisiin tai toimivaltaisiin henkilöihin, jonka lakia rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin on sovellettu, lisätietojen saamiseksi oikeuden luonteesta ja vaikutuksista. Tätä varten voidaan käyttää siviili- ja kauppaoikeuden alan oikeudellisen yhteistyön nykyisiä verkostoja ja muita käytettävissä olevia toisen valtion lain ymmärtämistä helpottavia keinoja.

(26)

Tässä asetuksessa nimenomaisesti säädetty tuntemattomien esineoikeuksien muuntaminen ei saisi rajoittaa muita muuntamisen muotoja tätä asetusta sovellettaessa.

(27)

Edellytykset, jotka koskevat kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvän oikeuden kirjaamista rekisteriin, olisi suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, eli kiinteän omaisuuden osalta omaisuuden sijaintipaikan laissa (lex rei sitae) olisi määritettävä, millaisin oikeudellisin edellytyksin ja miten kirjaaminen on suoritettava ja mitkä viranomaiset, kuten kiinteistörekisterit tai notaarit, ovat vastuussa sen tarkistamisesta, että kaikki edellytykset täyttyvät ja että perusteeksi esitetyt tai laaditut asiakirjat ovat riittäviä tai sisältävät tarvittavat tiedot. Viranomaiset voivat erityisesti tarkistaa, että kiinteistön rekisteröintiä varten esitetyssä asiakirjassa mainittu rekisteröidyn parisuhteen osapuolen oikeus kiinteistöön on senkaltainen oikeus, joka kirjataan sellaisenaan rekisteriin tai joka muutoin osoitetaan rekisteriä pitävän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Asiakirjojen päällekkäisyyden välttämiseksi rekisteröintiviranomaisten olisi hyväksyttävä sellaiset toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten laatimat asiakirjat, joiden liikkuvuudesta säädetään tässä asetuksessa. Tämä ei kuitenkaan saisi estää rekisteröintiviranomaisia pyytämästä rekisteröintiä hakevalta henkilöltä sellaisia esimerkiksi verojen maksamiseen liittyviä lisätietoja tai -asiakirjoja, joita edellytetään rekisteriä pitävän jäsenvaltion lainsäädännössä. Toimivaltainen viranomainen voi ilmoittaa rekisteröintiä hakevalle henkilölle, miten puuttuvat tiedot tai asiakirjat toimitetaan.

(28)

Oikeuden rekisteriin kirjaamisen vaikutukset olisi samoin jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, olisi näin ollen määritettävä, onko rekisteröinnillä esimerkiksi oikeuden olemassaolon toteava vai oikeuden luova vaikutus. Jos esimerkiksi oikeuden hankkiminen kiinteään omaisuuteen on rekisterien kaikkia koskevan vaikutuksen (erga omnes) varmistamiseksi tai oikeustoimien suojaamiseksi kirjattava rekisteriin sen jäsenvaltion oikeuden mukaan, jossa rekisteriä pidetään, hankinta-ajankohtaan olisi sovellettava kyseisen jäsenvaltion lakia.

(29)

Tässä asetuksessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon, että jäsenvaltioissa sovelletaan erilaisia järjestelmiä rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskeviin asioihin. Sen vuoksi tätä asetusta sovellettaessa sana ”tuomioistuin” olisi ymmärrettävä laajasti niin, että se kattaa sekä lainkäyttötehtäviä hoitavat tuomioistuimet sanan varsinaisessa merkityksessä että esimerkiksi notaarit, jotka joissakin jäsenvaltioissa hoitavat tuomioistuimen tavoin tiettyjä lainkäyttötehtäviä rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa, sekä notaarit ja oikeusalan ammattihenkilöt, jotka joissakin jäsenvaltioissa hoitavat rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskeviin asioihin liittyviä lainkäyttötehtäviä tuomioistuimen antaman valtuutuksen nojalla. Tässä asetuksessa säädettyjen toimivaltasääntöjen olisi sidottava kaikkia tässä asetuksessa määriteltyjä tuomioistuimia. Vastaavasti ”tuomioistuimen” käsite ei saisi kattaa viranomaisia, jotka eivät kuulu jäsenvaltion oikeusviranomaisiin mutta joilla on kansallisen lainsäädännön mukaan valtuudet käsitellä rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevia asioita. Tällaisia ovat useimmissa jäsenvaltioissa notaarit silloin, kun he eivät hoida lainkäyttötehtäviä.

(30)

Tässä asetuksessa olisi sallittava kaikkien notaarien, joilla on toimivaltaa rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa jäsenvaltioissa, käyttää kyseistä toimivaltaa. Tässä asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännöt sitovat tietyn jäsenvaltion notaareja, jos he kuuluvat tätä asetusta sovellettaessa ”tuomioistuimen” määritelmän piiriin.

(31)

Tässä asetuksessa vahvistettuja asiakirjojen liikkumista koskevia sääntöjä olisi sovellettava aviovarallisuussuhteita koskeviin asiakirjoihin, joita notaarit laativat jäsenvaltioissa. Kun notaarit hoitavat lainkäyttötehtäviä, tässä asetuksessa säädettyjen toimivaltasääntöjen olisi sidottava heitä ja heidän tekemiensä päätösten olisi liikuttava päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa koskevien tämän asetuksen säännösten mukaisesti. Kun notaarit eivät hoida lainkäyttötehtäviä, näiden toimivaltasääntöjen ei olisi sidottava heitä ja heidän antamiensa virallisten asiakirjojen olisi liikuttava virallisia asiakirjoja koskevien tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

(32)

Jotta voidaan ottaa huomioon parien lisääntynyt liikkuvuus ja edistää hyvää oikeudenkäyttöä, tämän asetuksen toimivaltasäännöillä olisi mahdollistettava, että kansalaisten kaikki toisiinsa liittyvät oikeusasiat käsiteltäisiin saman jäsenvaltion tuomioistuimessa. Tätä varten tässä asetuksessa olisi pyrittävä keskittämään rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskeva toimivalta jäsenvaltioon, jonka tuomioistuin käsittelee osapuolen perimystä asetuksen (EU) N:o 650/2012 mukaisesti tai rekisteröidyn parisuhteen purkamista tai mitätöintiä.

(33)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä, että jos rekisteröidyn parisuhteen osapuolen perimystä koskeva menettely on vireillä jäsenvaltion tuomioistuimessa asetuksen (EU) N:o 650/2012 nojalla, kyseisen valtion tuomioistuimilla tulisi olla toimivalta ratkaista kyseiseen perintöasiaan liittyvät rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat asiat.

(34)

Vastaavasti siinä jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevan käsittelyn yhteydessä, jolle parisuhteen purkamista tai mitätöintiä koskeva hakemus on osoitettu, vireille tulevat rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat asiat olisi käsiteltävä kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jos osapuolet niin sopivat.

(35)

Siltä osin kuin rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat asiat eivät liity osapuolen perimystä tai rekisteröidyn parisuhteen purkamista tai mitätöintiä koskevaan, jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin, tässä asetuksessa olisi säädettävä, että toimivalta määritetään perättäin sovellettavien liittymäperusteiden perusteella. Ensisijaisena liittymäperusteena on tällöin osapuolten asuinpaikka silloin kun asia saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi. Perättäin sovellettavista toimivaltaperusteista viimeisen tulisi viitata jäsenvaltioon, jonka lainsäädännön mukaisesti parisuhteen pakollinen rekisteröinti on tehty parisuhteen solmimiseksi. Nämä liittymäperusteet heijastaisivat kansalaisten vapaan liikkuvuuden lisääntymistä ja varmistaisivat osapuolten todellisen liittymän jäsenvaltioon, jossa toimivaltaa käytetään.

(36)

Koska kaikissa jäsenvaltioissa ei ole säädetty rekisteröidyistä parisuhteista, sellaisen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka lainsäädännössä ei tunneta rekisteröidyn parisuhteen instituutiota, voi poikkeuksellisesti joutua toteamaan, ettei sillä ole tämän asetuksen mukaista toimivaltaa. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuimen on toimittava ripeästi, ja asianosaisen olisi toimivaltaperusteiden järjestyksestä riippumatta voitava saattaa asia vireille missä tahansa muussa jäsenvaltiossa, jolla on toimivallan antava liittymä. Tällöin on kuitenkin kunnioitettava asianosaisten sopimusvapautta. Jos tuomioistuin on päättänyt jättää asian tutkimatta ja asia on pantu vireille oikeuspaikkasopimuksen tai vastaajan vastaamisen perusteella toimivaltaisessa toisessa tuomioistuimessa, myös tuo toinen tuomioistuin voi joutua poikkeuksellisesti samassa tilanteessa toteamaan, ettei se ole toimivaltainen. Sääntöä ei kuitenkaan sovelleta, jos viimeksi mainittu tuomioistuin on jäsenvaltiossa, jonka lain mukaisesti parisuhde on rekisteröity. Siltä varalta, että millään tuomioistuimella ei ole tämän asetuksen muiden säännösten nojalla toimivaltaa, tähän asetukseen olisi sisällytettävä toissijaista toimivaltaa koskeva sääntö, jonka avulla ehkäistään oikeussuojan epäämisen riski.

(37)

Oikeusvarmuuden, ennakoitavuuden ja asianosaisten sopimusvapauden lisäämiseksi tässä asetuksessa olisi annettava tietyin edellytyksin asianosaisille mahdollisuus tehdä oikeuspaikkasopimus joko sen jäsenvaltion tuomioistuimen hyväksi, jonka lakia sovelletaan, tai sen jäsenvaltion tuomioistuimen hyväksi, jonka lain mukaisesti parisuhde on rekisteröity.

(38)

Tämän asetuksen ei olisi estettävä asianosaisia ratkaisemasta asiaa sovinnollisesti tuomioistuimen ulkopuolella, esimerkiksi notaarin avulla, valitsemassaan jäsenvaltiossa, jos se on mahdollista kyseisen jäsenvaltion lain nojalla. Näin olisi voitava toimia myös siinä tapauksessa, että rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettava laki ei ole kyseisen jäsenvaltion laki.

(39)

Jotta varmistettaisiin, että kaikkien jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat käyttää toimivaltaa samoilla perusteilla osapuolten rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisten vaikutusten osalta, tässä asetuksessa olisi lueteltava tyhjentävästi perusteet, joilla tällaista toissijaista toimivaltaa voidaan käyttää.

(40)

Erityisesti niiden tilanteiden varalta, joissa oikeussuoja on evätty, tässä asetuksessa olisi säädettävä varatoimivallan (forum necessitatis) käyttämisestä niin, että jäsenvaltion tuomioistuimelle annetaan poikkeustapauksissa mahdollisuus ratkaista rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskeva asia, jolla on läheinen liittymä kolmanteen valtioon. Tällainen poikkeustapaus voi syntyä, kun oikeudenkäynti asianomaisessa kolmannessa valtiossa osoittautuu mahdottomaksi esimerkiksi sisällissodan vuoksi tai kun rekisteröidyn parisuhteen osapuolen ei kohtuudella voida odottaa aloittavan oikeudenkäyntiä tai osallistuvan siihen kyseisessä valtiossa. Varatoimivaltaa olisi kuitenkin käytettävä ainoastaan, jos asialla on riittävä liittymä jäsenvaltioon, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille.

(41)

Oikeudenkäytön yhdenmukaisuuden vuoksi olisi vältettävä sitä, että eri jäsenvaltioissa annetaan keskenään ristiriitaisia tuomioita. Sitä varten tässä asetuksessa olisi säädettävä yleisistä menettelysäännöistä, jotka ovat samanlaisia kuin muissa yksityisoikeudellisen yhteistyön alalla annetuissa unionin säännöksissä. Yksi tällainen menettelysääntö on vireilläoloa koskeva sääntö, jota sovelletaan, jos sama rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskeva asia pannaan vireille eri jäsenvaltioissa olevissa eri tuomioistuimissa. Säännön mukaan määritetään, missä tuomioistuimessa asia olisi käsiteltävä.

(42)

Jotta kansalaiset voisivat nauttia sisämarkkinoiden tarjoamista eduista siten, että tähän liittyy täysi oikeusvarmuus, tällä asetuksella olisi annettava osapuolille mahdollisuus tietää ennakolta, mitä lakia heidän rekisteröidyn parisuhteensa varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovelletaan. Ristiriitaisten tulosten välttämiseksi olisi sen vuoksi otettava käyttöön yhdenmukaiset lainvalintasäännöt. Pääsääntönä olisi oltava, että rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovelletaan ennakoitavissa olevaa lakia, johon sillä on läheinen liittymä. Oikeusvarmuuden vuoksi ja varallisuusoikeudellisten vaikutusten pirstoutumisen välttämiseksi sovellettavaa lakia olisi sovellettava kokonaisvaltaisesti kaikkiin rekisteröidyn parisuhteen piiriin kuuluviin varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin omaisuuden luonteesta riippumatta ja myös silloin, kun omaisuus sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa.

(43)

Tämän asetuksen mukaisesti määräytyvää lakia olisi sovellettava, vaikka kyseessä ei olisi jäsenvaltion laki.

(44)

Jotta rekisteröidyn parisuhteen osapuolten olisi helpompi hoitaa omaisuuttaan, heille olisi annettava tässä asetuksessa omaisuuden luonteesta tai sijainnista riippumatta mahdollisuus valita rekisteröidyn parisuhteensa varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettava laki niiden lakien joukosta, joihin heillä on läheinen yhteys esimerkiksi asuinpaikkansa tai kansalaisuutensa perusteella. Sen estämiseksi, että lainvalinta menettäisi oikeusvaikutuksiaan ja osapuolet jäisivät näin oikeudelliseen tyhjiöön, lainvalinta olisi kuitenkin rajoitettava koskemaan lakia, jossa rekisteröityihin parisuhteisiin liitetään varallisuusoikeudellisia vaikutuksia. Valinta voidaan tehdä milloin tahansa, joko ennen parisuhteen rekisteröintiä, parisuhteen rekisteröinnin yhteydessä tai rekisteröidyn parisuhteen aikana.

(45)

Jotta voidaan turvata oikeustoimien oikeusvarmuus ja estää rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain vaihtaminen ilman, että lain vaihtaminen annetaan osapuolille tiedoksi, ei rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaa lakia saa vaihtaa, elleivät osapuolet ole nimenomaisesti pyytäneet lain vaihtamista. Rekisteröidyn parisuhteen osapuolten tekemä lain vaihto ei voi tulla voimaan takautuvasti, paitsi jos osapuolet ovat nimenomaisesti näin päättäneet. Missään tapauksessa tämä ei saa vaikuttaa kolmansien oikeuksiin.

(46)

Lainvalintasopimuksen aineellista ja muodollista pätevyyttä koskevat säännöt olisi määritettävä niin, että osapuolten tietoon perustuva lainvalinta helpottuu ja että heidän yhteistä sopimustaan kunnioitetaan oikeusvarmuuden ja paremman oikeussuojan saatavuuden varmistamiseksi. Muodollisen pätevyyden osalta olisi otettava käyttöön tiettyjä takeita sen varmistamiseksi, että osapuolet ovat tietoisia valintansa seurauksista. Lainvalintasopimus olisi vähintään tehtävä kirjallisena ja päivättävä, ja kummankin osapuolen olisi allekirjoitettava se. Jos kuitenkin sen jäsenvaltion laissa, jossa molempien osapuolten asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä, edellytetään muitakin muotovaatimuksia, kyseisiä vaatimuksia olisi noudatettava. Tällaisia muita muotovaatimuksia saattaa esimerkiksi olla jossakin jäsenvaltiossa, jossa sopimus lisätään rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskevaan sopimukseen. Jos osapuolten asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä eri jäsenvaltioissa, jotka asettavat erilaisia muotovaatimuksia, jommankumman valtion muotovaatimusten noudattamisen tulisi riittää. Jos osapuolista vain toisen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä sellaisessa jäsenvaltiossa, joka asettaa muita muotovaatimuksia, niitä olisi noudatettava.

(47)

Rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskeva sopimus on osapuolten omaisuutta koskevien määräysten muoto, jonka sallittavuus ja hyväksyttävyys vaihtelevat jäsenvaltioittain. Jotta helpotetaan sitä, että rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskevan sopimuksen johdosta saadut varallisuusoikeudet hyväksytään jäsenvaltioissa, olisi määriteltävä tällaisten sopimusten muodollista pätevyyttä koskevat säännöt. Sopimus olisi vähintään tehtävä kirjallisesti ja päivättävä, ja kummankin osapuolen olisi allekirjoitettava se. Sopimuksen olisi kuitenkin täytettävä myös muita pätevyysvaatimuksia, sen mukaan kuin säädetään tässä asetuksessa määritetyssä, rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavassa laissa ja sen jäsenvaltion laissa, jossa osapuolten asuinpaikka on. Tässä asetuksessa olisi määritettävä myös, mitä lakia sovelletaan tällaisten sopimusten aineelliseen pätevyyteen.

(48)

Jos osapuolet eivät ole valinneet sovellettavaa lakia ja jotta voidaan taata ennakoitavuus ja oikeusvarmuus sekä ottaa huomioon parin todellinen elämäntilanne, tässä asetuksessa olisi säädettävä, että rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovelletaan sen valtion lakia, jonka lain mukaisesti parisuhteen muodostamiseksi pakollinen rekisteröinti on tehty.

(49)

Kun tässä asetuksessa viitataan kansalaisuuteen liittymäperusteena, kysymys siitä, miten käsitellä tapauksia, joissa henkilöillä on useita kansalaisuuksia, on esikysymys, joka ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, vaan siihen olisi sovellettava kansallista oikeutta, mukaan lukien tarvittaessa kansainvälisiä yleissopimuksia, noudattaen täysin unionin yleisiä periaatteita. Tämän ei olisi vaikutettava tämän asetuksen mukaisen lainvalinnan pätevyyteen.

(50)

Jos lainvalintasopimusta tai rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskevaa sopimusta ei ole tehty, jäsenvaltion oikeusviranomaisen olisi rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaa lakia määritettäessä voitava kumman tahansa osapuolen pyynnöstä tehdä poikkeustapauksissa – jos osapuolet ovat muuttaneet asuinvaltioonsa pitkäksi aikaa – johtopäätös, että tuon valtion lakia voidaan soveltaa, jos osapuolet ovat tukeutuneet siihen. Tämä ei saa missään tapauksessa vaikuttaa kolmansien oikeuksiin.

(51)

Rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaksi määritettyä lakia olisi sovellettava näihin vaikutuksiin alkaen siitä, että toisen tai kummankin osapuolen varallisuus luokitellaan eri omaisuuslajeihin rekisteröidyn parisuhteen aikana ja sen purkamisen jälkeen, ja päättyen siihen, että varallisuus ositetaan. Laissa tulisi säätää myös rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisista vaikutuksista parisuhteen osapuolen ja kolmansien osapuolten väliseen oikeussuhteeseen. Rekisteröidyn parisuhteen osapuoli voi kuitenkin vedota rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaan lakiin kolmatta osapuolta vastaan tällaisten vaikutusten soveltamiseksi ainoastaan, jos rekisteröidyn parisuhteen osapuolen ja kolmannen osapuolen oikeudelliset suhteet ovat syntyneet aikana, jolloin kolmas osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää kyseisestä laista.

(52)

Yleistä etua koskevien seikkojen, kuten jäsenvaltion poliittisen, sosiaalisen tai taloudellisen järjestelmän suojelun, olisi annettava oikeutus siihen, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet ja muut toimivaltaiset viranomaiset saavat poikkeustapauksissa mahdollisuuden soveltaa poikkeuksia, jotka perustuvat kansainvälisesti pakottaviin säännöksiin. Näin ollen ”kansainvälisesti pakottavien säännösten” käsitteen olisi katettava pakottavat säännöt, kuten yhteisenä kotina käytetyn asunnon suojaa koskevat säännöt. Tämä rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain soveltamista koskeva poikkeus edellyttää kuitenkin suppeaa tulkintaa, jotta se on sopusoinnussa tämän asetuksen yleisen tavoitteen kanssa.

(53)

Jäsenvaltioiden tuomioistuimille ja muille rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevia asioita käsitteleville toimivaltaisille viranomaisille olisi myös annettava yleistä etua koskevien seikkojen perusteella poikkeustilanteissa mahdollisuus olla ottamatta huomioon ulkomaisen lain tiettyjä säännöksiä, jos tällaisten säännösten soveltaminen olisi tietyssä tapauksessa selvästi ristiriidassa kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) kanssa. Tuomioistuimet tai muut toimivaltaiset viranomaiset eivät kuitenkaan saisi soveltaa oikeusjärjestyksen perusteisiin perustuvaa poikkeusta estääkseen toisen valtion lain soveltamisen tai kieltäytyäkseen toisen jäsenvaltion päätöksen, virallisen asiakirjan tai tuomioistuimessa tehdyn sovinnon tunnustamisesta tai tapauksen mukaan hyväksymisestä taikka täytäntöönpanosta, jos tämä olisi vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, ja erityisesti sen 21 artiklassa vahvistettua syrjimättömyysperiaatetta.

(54)

Koska eräissä valtioissa on käytössä kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, joita sovelletaan tällä asetuksella säänneltäviin kysymyksiin, olisi säädettävä, missä määrin tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan näiden valtioiden eri alueilla.

(55)

Kun otetaan huomioon tämän asetuksen yleinen tavoite, joka on se, että rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa annetut, jäsenvaltioissa tehdyt päätökset tunnustetaan vastavuoroisesti, tässä asetuksessa olisi oltava päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, jotka ovat samanlaisia kuin muissa yksityisoikeudellisen yhteistyön alalla annetuissa unionin säädöksissä.

(56)

Jotta voidaan ottaa huomioon erilaiset järjestelmät, joiden mukaisesti rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia näkökohtia koskevia asioita käsitellään jäsenvaltioissa, tässä asetuksessa olisi varmistettava virallisten asiakirjojen hyväksyminen ja täytäntöönpanokelpoisuus rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa kaikissa jäsenvaltioissa.

(57)

Virallisilla asiakirjoilla olisi oltava toisessa jäsenvaltiossa sama todistusvoima, kuin niillä on alkuperäjäsenvaltiossa, tai sen kanssa mahdollisimman vertailukelpoinen vaikutus. Kun määritetään tietyn virallisen asiakirjan todistusvoimaa toisessa jäsenvaltiossa tai sen kanssa mahdollisimman vertailukelpoista vaikutusta, olisi todettava, millainen virallisen asiakirjan todistusvoima on laadultaan ja soveltamisalaltaan alkuperäjäsenvaltiossa. Siksi alkuperäjäsenvaltion laista riippuu, millainen todistusvoima tietyllä virallisella asiakirjalla olisi oltava toisessa jäsenvaltiossa.

(58)

Virallisen asiakirjan ”virallisuuden” olisi oltava itsenäinen käsite. Virallisuuden kattamia seikkoja ovat esimerkiksi asiakirjan aitous, asiakirjan muodolliset vaatimukset, asiakirjan laativan viranomaisen valtuudet ja menettely, jonka mukaisesti asiakirja laaditaan. Virallisuuden olisi katettava myös asianomaisen viranomaisen viralliseen asiakirjaan kirjaamat tosiseikat, esimerkiksi se, että mainitut asianosaiset saapuivat viranomaisen luokse mainittuna ajankohtana ja että he tekivät mainitut ilmoitukset. Asianosaisen, joka haluaa riitauttaa virallisen asiakirjan virallisuuden, olisi tehtävä se virallisen asiakirjan alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa kyseisen jäsenvaltion lain mukaisesti.

(59)

Ilmaisu ”viralliseen asiakirjaan kirjatut oikeustoimet tai oikeudelliset suhteet” olisi tulkittava viittaukseksi viralliseen asiakirjaan kirjattuun asiasisältöön. Asianosaisen, joka haluaa riitauttaa viralliseen asiakirjaan kirjatut oikeustoimet tai oikeudelliset suhteet, olisi tehtävä se tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen tämän asetuksen nojalla. Kyseisen tuomioistuimen olisi ratkaistava riitautettu asia rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain mukaisesti.

(60)

Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa tulee esille viralliseen asiakirjaan kirjattuja oikeustoimia ja oikeudellisia suhteita koskeva kysymys, on asiaa käsittelevä tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan tuon kysymyksen.

(61)

Riitautetulla virallisella asiakirjalla ei olisi oltava todistusvoimaa muussa jäsenvaltiossa kuin alkuperäjäsenvaltiossa riitautuskanteen ollessa vireillä. Jos riitautus koskee ainoastaan erityistä kysymystä, joka liittyy viralliseen asiakirjaan kirjattuihin oikeustoimiin ja oikeudellisiin suhteisiin, kyseessä olevalla virallisella asiakirjalla ei olisi oltava todistusvoimaa muussa jäsenvaltiossa kuin alkuperäjäsenvaltiossa riitautetun kysymyksen osalta riitautuskanteen ollessa vireillä. Riitautuksen johdosta pätemättömäksi julistetun virallisen asiakirjan olisi lakattava olemasta todistusvoimainen.

(62)

Jos viranomaiselle esitetään tätä asetusta sovellettaessa kaksi ristiriidassa olevaa virallista asiakirjaa, sen olisi arvioitava, kumpaa virallista asiakirjaa olisi, vai olisiko kumpaakaan, pidettävä ensisijaisena ottaen huomioon kyseessä olevan tapauksen olosuhteet. Jos olosuhteiden perusteella ei ole selvää, kumpaa virallista asiakirjaa olisi, vai olisiko kumpaakaan, pidettävä ensisijaisena, kysymys olisi ratkaistava tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen tämän asetuksen nojalla, tai tuomioistuimessa, jossa asia on tullut esiin vireillä olevan oikeudenkäynnin kuluessa. Jos virallinen asiakirja ja päätös ovat ristiriidassa keskenään, olisi otettava huomioon tämän asetuksen mukaiset päätösten tunnustamatta jättämisen perusteet.

(63)

Tämän asetuksen nojalla tapahtuvan, rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevan päätöksen tunnustamisen ja täytäntöönpanon ei olisi millään tavalla merkittävä sen rekisteröidyn parisuhteen tunnustamista, johon päätös perustuu.

(64)

Olisi säädettävä, millainen suhde vallitsee tämän asetuksen ja sellaisten rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevien kahden- tai monenvälisten sopimusten välillä, joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat.

(65)

Tämän asetuksen soveltamisen helpottamiseksi jäsenvaltiot olisi velvoitettava ilmoittamaan tietyt tiedot rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevista säädöksistään ja menettelyistään neuvoston päätöksellä 2001/470/EY (8) perustetun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston puitteissa. Jotta kaikki tämän asetuksen käytännön soveltamisen kannalta oleelliset tiedot voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä hyvissä ajoin, jäsenvaltioiden olisi myös ilmoitettava kyseiset tiedot komissiolle ennen asetuksen soveltamisen aloittamista.

(66)

Tämän asetuksen soveltamisen helpottamiseksi ja nykyaikaisen viestintäteknologian käytön mahdollistamiseksi olisi myös vahvistettava vakiolomakkeet niille todistuksille, jotka esitetään päätöksen, virallisen asiakirjan tai tuomioistuimessa tehdyn sovinnon täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen yhteydessä.

(67)

Tässä asetuksessa säädettyjen määräaikojen ja määräpäivien laskemiseen olisi sovellettava neuvoston asetusta (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (9).

(68)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa päätösten, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja virallisten asiakirjojen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevien todistusten ja lomakkeiden laatimisen ja myöhemmän muuttamisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti.

(69)

Tässä asetuksessa tarkoitettujen todistusten ja lomakkeiden laatimista ja myöhempää muuttamista koskevien täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi sovellettava neuvoa-antavaa menettelyä.

(70)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat henkilöiden vapaa liikkuvuus unionissa, rekisteröidyn parisuhteen osapuolten mahdollisuus järjestää varallisuusoikeudelliset suhteensa keskenään ja suhteessa kolmansiin osapuoliin yhteiselämänsä aikana ja omaisuuden osituksessa sekä parempi ennakoitavuus ja oikeusvarmuus, vaan ne voidaan tämän asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, tarvittaessa toteuttamalla tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti unioni voi siten toteuttaa toimenpiteitä. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(71)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet ja erityisesti sen 7 artikla (yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen), 9 artikla (oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti), 17 artikla (omistusoikeus), 21 artikla (syrjintäkielto) ja 47 artikla (oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen). Jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava tätä asetusta kyseisiä oikeuksia ja periaatteita kunnioittaen,

a)

rekisteröidyn parisuhteen osapuolten oikeuskelpoisuus ja oikeustoimikelpoisuus;

b)

rekisteröidyn parisuhteen olemassaolo, pätevyys ja tunnustaminen;

c)

elatusvelvoitteet;

d)

perimys kuolleen osapuolen jälkeen;

e)

sosiaaliturva;

f)

rekisteröidyn parisuhteen purkamisen tai mitätöinnin tapauksessa oikeus siirtää tai tasata osapuolten kesken rekisteröidyn parisuhteen aikana karttuneita vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkeoikeuksia, jotka eivät ole tuottaneet eläketuloa rekisteröidyn parisuhteen aikana;

g)

omaisuuteen liittyvien esineoikeuksien luonne; ja

h)

kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvien oikeuksien kirjaaminen rekisteriin, kirjaamisen oikeudelliset edellytykset mukaan luettuina, ja tällaisten oikeuksien rekisteriin kirjaamisen tai kirjaamatta jättämisen vaikutukset.

a)

’rekisteröidyllä parisuhteella’ laissa säädettyä kahden henkilön yhteiselämää, jonka rekisteröinti on pakollista kyseisen lain mukaan ja jonka on syntyäkseen täytettävä kyseisessä laissa edellytetyt muotovaatimukset;

b)

’rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisilla vaikutuksilla’ kaikkia niitä sääntöjä, jotka koskevat osapuolten keskinäisiä varallisuussuhteita sekä osapuolten varallisuussuhteita suhteessa kolmansiin osapuoliin ja jotka ovat seurausta parisuhteen rekisteröinnin tai sen purkamisen tuloksena syntyvästä oikeussuhteesta;

c)

’rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskevalla sopimuksella’ sopimusta, jolla osapuolet tai tulevat osapuolet järjestävät rekisteröidyn parisuhteensa varallisuusoikeudelliset vaikutukset;

d)

’virallisella asiakirjalla’ rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevaa asiakirjaa, joka on laadittu virallisesti tai rekisteröity virallisena asiakirjana jäsenvaltiossa ja jonka

e)

’päätöksellä’ rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia koskevaa jäsenvaltion tuomioistuimen päätöstä riippumatta siitä, miksi päätöstä kutsutaan, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä;

f)

’tuomioistuimessa tehdyllä sovinnolla’ tuomioistuimen hyväksymää tai menettelyn kuluessa tuomioistuimessa tehtyä sovintoa rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevassa asiassa;

g)

’alkuperäjäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa päätös on tehty tai virallinen asiakirja on laadittu taikka tuomioistuimessa tehty sovinto on hyväksytty tai tehty;

h)

’täytäntöönpanojäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa päätöksen, virallisen asiakirjan tai tuomioistuimessa tehdyn sovinnon tunnustamista ja/tai täytäntöönpanoa pyydetään.

a)

päätökseen voi hakea muutosta tai pyytää sen uudelleen tarkastelua oikeusviranomaisessa; ja

b)

päätöksellä on sama oikeusvoima ja vaikutus kuin samaa asiaa koskevalla oikeusviranomaisen päätöksellä.

a)

jonka alueella osapuolten asuinpaikka on silloin, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa, tai jos tämä ei ole mahdollista;

b)

jonka alueella osapuolten viimeinen asuinpaikka oli, edellyttäen, että toinen osapuolista asuu siellä edelleen silloin, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa, tai jos tämä ei ole mahdollista;

c)

jonka alueella vastaajan asuinpaikka on silloin, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa, tai jos tämä ei ole mahdollista;

d)

jonka kansalaisuus molemmilla osapuolilla on silloin kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa, tai jos tämä ei ole mahdollista;

e)

jonka lain mukaisesti parisuhde on rekisteröity.

a)

ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen, edellyttäen, että kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimenpiteitä haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle;

b)

jos kyseinen asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, edellyttäen, että kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimenpiteitä asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen; tai

c)

jos asian käsittely aloitetaan tuomioistuimen omasta aloitteesta, ajankohtana, jona tuomioistuin tekee päätöksen käsittelyn aloittamisesta, tai jos tällaista päätöstä ei edellytetä, ajankohtana, jona tuomioistuin kirjaa asian rekisteriin.

a)

sen valtion laki, jossa osapuolilla tai tulevilla osapuolilla tai toisella heistä on asuinpaikka sopimuksen tekohetkellä; tai

b)

sen valtion laki, jonka kansalainen toinen osapuolista tai tulevista osapuolista on silloin kun sopimus tehdään; tai

c)

sen valtion laki, jonka lain mukaisesti parisuhde on rekisteröity.

a)

osapuolilla oli viimeinen yhteinen asuinpaikka kyseisessä toisessa valtiossa huomattavan pitkän ajan; ja

b)

kumpikin osapuoli oli tukeutunut tuon toisen valtion lakiin järjestäessään tai suunnitellessaan varallisuussuhteitaan.

a)

joko toisen tai kummankin osapuolen omaisuuden luokittelu eri omaisuuslajeihin rekisteröidyn parisuhteen aikana ja sen jälkeen;

b)

omaisuuden siirtäminen omaisuuslajista toiseen;

c)

osapuolen vastuu toisen osapuolen veloista ja vastuista;

d)

joko toisen tai kummankin osapuolen valtuudet, oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat omaisuutta;

e)

omaisuuden ositus, jako tai myynti rekisteröidyn parisuhteen purkamisen yhteydessä;

f)

rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudelliset vaikutukset rekisteröidyn parisuhteen osapuolen ja kolmansien osapuolten välisiin oikeussuhteisiin; ja

g)

rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskevan sopimuksen aineellinen pätevyys.

a)

kyseinen laki on

tai

b)

jompikumpi rekisteröidyn parisuhteen osapuolista on noudattanut sovellettavia rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisten vaikutusten ilmoittamista tai rekisteröintiä koskevia vaatimuksia ja näihin vaatimuksiin sovellettava laki on

a)

sen valtion lain mukaan, jonka lakia sovelletaan rekisteröidyn parisuhteen osapuolen ja kolmannen osapuolen väliseen liiketoimeen; tai

b)

kiinteää omaisuutta tai rekisteröityä omaisuutta tai rekisteröityjä oikeuksia koskevissa tapauksissa sen valtion lain mukaan, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee tai jossa omaisuus tai oikeudet on rekisteröity.

a)

kun sovellettava laki määräytyy osapuolten asuinpaikkaa koskevien säännösten nojalla, viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, jossa osapuolilla on asuinpaikka;

b)

kun sovellettava laki määräytyy osapuolten kansalaisuutta koskevien säännösten nojalla, viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, johon osapuolilla on läheisin liittymä;

c)

kun sovellettava laki määräytyy jonkin sellaisen säännöksen nojalla, jossa viitataan liittymäperusteena muihin tekijöihin, viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, jossa kyseinen muu tekijä sijaitsee.

a)

tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jossa tunnustamista pyydetään;

b)

päätös on tehty vastaajan poissa ollessa, eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole riitauttanut päätöstä, vaikka olisi voinut niin tehdä;

c)

päätös on ristiriidassa sellaisen päätöksen kanssa, joka on annettu oikeudenkäynnissä samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään;

d)

päätös on ristiriidassa samaa asiaa koskevassa ja samojen asianosaisten välisessä oikeudenkäynnissä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa annetun aiemman päätöksen kanssa ja aiemmin tehty päätös täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään.

a)

päätöksen jäljennös, joka täyttää sen virallisuuden toteamisen edellytykset;

b)

todistus, jonka alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen on antanut 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditulla lomakkeella, tämän kuitenkaan rajoittamatta 46 artiklan soveltamista.

a)

tuomioistuimet tai viranomaiset, joilla on toimivalta käsitellä 44 artiklan 1 kohdan mukaisia täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevia hakemuksia ja 49 artiklan 2 kohdan mukaisia tällaisista hakemuksista tehtyjä päätöksiä koskevia muutoksenhakuja;

b)

50 artiklassa tarkoitetut menettelyt muutoksenhaun johdosta tehdyn päätöksen riitauttamiseksi.