|
23.4.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 108/1 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2016/635,
annettu 22 päivänä huhtikuuta 2016,
asetuksen (EY) N:o 2870/2000 liitteen muuttamisesta tislattujen alkoholijuomien analysoinnissa sovellettavien tiettyjen vertailumenetelmien osalta
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta 15 päivänä tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 (1) ja erityisesti sen 28 artiklan 2 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
|
(1) |
Komission asetuksessa (EY) N:o 2870/2000 (2) luetellaan ja kuvataan tislattujen alkoholijuomien analysoinnissa sovellettavat vertailumenetelmät. Joitakin kyseisen asetuksen liitteessä luetelluista menetelmistä ei ole kuitenkaan vielä kuvattu, kuten esimerkiksi tislattujen alkoholijuomien haihtuvien aineiden ja kokonaissokeripitoisuuden määritysmenetelmiä. |
|
(2) |
Eräiden tislattujen alkoholijuomien haihtuvien aineiden ja kokonaissokeripitoisuuden määritysmenetelmille on tehty kaksi kansainvälistä validointitutkimusta kansainvälisesti hyväksytyin menetelmin, ja niiden suorituskykyparametrit on katsottu hyväksyttäviksi. Tutkimukset tehtiin osana tutkimushanketta Euroopan komission standardeja, vertailunäytteitä ja määrityksiä koskevassa neljänsien puitteiden mukaisessa ohjelmassa. Sen vuoksi kyseisten menetelmien kuvaukset olisi sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 2870/2000 liitteeseen. |
|
(3) |
Asetuksessa (EY) N:o 110/2008 vahvistetaan vaatimukset eräille puutynnyreissä vanhennettavien tislattujen alkoholijuomien luokille ja säädetään, että tällainen vanhentaminen voidaan tehdä muissakin luokissa. Tärkeimpien puuaineksesta peräisin olevien yhdisteiden analysointi voi olla avuksi määritettäessä, onko näyte asianomaisen tislatun alkoholijuoman luokan määritelmän mukainen. Kansainvälinen viinijärjestö (OIV) on päätöslauselmassaan OIV/OENO 382A/2009 hyväksynyt menetelmän näiden yhdisteiden määrittämiseksi. Menetelmä hyväksyttiin niiden tulosten perusteella, jotka saatiin kansainvälisestä menetelmän suorituskykyä arvioivasta kansainvälisesti hyväksyttyjen menetelmien mukaisesti toteutetusta tutkimuksesta. Sen vuoksi menetelmä ja sen kuvaus olisi lisättävä asetuksen (EY) N:o 2870/2000 liitteessä oleviin tislattujen alkoholijuomien määritysmenetelmien joukkoon. |
|
(4) |
Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 2870/2000 olisi muutettava. |
|
(5) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tislattujen alkoholijuomien komitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2870/2000 liite tämän asetuksen liitteen mukaisesti.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 22 päivänä huhtikuuta 2016.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Jean-Claude JUNCKER
(1) EUVL L 39, 13.2.2008, s. 16.
(2) Komission asetus (EY) N:o 2870/2000, annettu 19 päivänä joulukuuta 2000, tislattujen alkoholijuomien analysoinnissa sovellettavista yhteisön vertailumenetelmistä (EYVL L 333, 29.12.2000, s. 20).
LIITE
Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2870/2000 liite seuraavasti:
|
1) |
Muutetaan sisällysluettelo seuraavasti:
|
|
2) |
Lisätään III lukuun kohta seuraavasti: ”III.3 TISLATTUJEN ALKOHOLIJUOMIEN HAIHTUVIEN HAPPOJEN MÄÄRITYS 1. Soveltamisala Menetelmä on validoitu laboratorioiden välisessä tutkimuksessa rommille, brandylle, marcille ja hedelmäviinoille tasoilla 30–641 mg/l. 2. Viittaukset säännöksiin ja määräyksiin ISO 3696: 1987 Analyyttiseen käyttöön tarkoitettu vesi – Määritelmä ja testimenetelmät 3. Määritelmät 3.1 Haihtuva happoisuus lasketaan vähentämällä kokonaishappopitoisuudesta haihtumaton happoisuus. 3.2 Kokonaishappopitoisuudella tarkoitetaan titrattavien happojen yhteismäärää. 3.3 Haihtumaton happoisuus on sen jäännöksen happopitoisuus, joka saadaan kun tislattu alkoholijuoma on haihdutettu kuiviin. 4. Periaate Kokonaishappopitoisuus ja haihtumaton happoisuus määritetään titraamalla tai potentiometrisesti. 5. Reagenssit ja materiaalit Ellei toisin mainita, analyysissä käytetään vain hyväksyttyä analyysilaatua olevia reagensseja ja vähintään kolmannen laatuluokan vettä standardin ISO 3696:1987 määritelmän mukaisesti. 5.1 0,01 M natriumhydroksidiliuos (NaOH) 5.2 Indikaattoriliuosseos:
6. Laitteet ja välineet Välilliset laboratoriolaitteet, laatuluokan A mittalaseja ja seuraavat:
7. Näytteenotto ja näytteet Näytteet varastoidaan huoneenlämpötilassa ennen analyysiä. 8. Suoritus 8.1 Kokonaishappopitoisuus 8.1.1 Näytteen valmistaminen Tislattu alkoholijuoma säteilytetään ultraäänellä (ultraäänikäsittely) tai sitä sekoitetaan kaksi minuuttia vakuumissa mahdollisen hiilihapon poistamiseksi. 8.1.2 Titraus Pipetoidaan 25 ml tislattua alkoholia 500 ml:n erlenmeyerpulloon. Lisätään noin 200 ml jäähdytettyä keitettyä tislattua vettä (valmistetaan tuoreena päivittäin) ja 2–6 tippaa indikaattoriliuosseosta (5.2). Titrataan 0,01 M natriumhydroksidiliuoksella (5.1), kunnes värittömän tislatun alkoholijuoman väri muuttuu kellanvihreästä violetiksi ja ruskean tislatun alkoholijuoman väri muuttuu kellanruskeasta punaisenruskeaksi. Titraus voidaan tehdä myös potentiometrisesti pH 7,5:een. Käytetyn 0,01 M natriumhydroksidiliuoksen tilavuus on n1 ml. 8.1.3 Laskutoimitus Kokonaishappopitoisuus (TA), joka ilmaistaan milliekvivalentteina litrassa tislattua alkoholijuomaa, on 0,4 × n1. Kokonaishappopitoisuus (TA′), joka ilmaistaan milligrammoina etikkahappoa litrassa tislattua alkoholijuomaa, on 24 × n1. 8.2 Haihtumattomat hapot 8.2.1 Näytteen valmistaminen Haihdutetaan 25 ml tislattua alkoholijuomaa kuiviin:
8.2.2 Titraus Liuotetaan haihduttamalla saatu jäännös jäähdytettyyn keitettyyn veteen (valmistetaan tuoreena päivittäin), saatetaan se noin 100 ml:aan ja lisätään 2–6 tippaa indikaattoriliuosseosta (5.2). Titrataan 0,01 M natriumhydroksidiliuoksella (5.1). Titraus voidaan tehdä myös potentiometrisesti pH 7,5:een. Käytetyn 0,01 M natriumhydroksidiliuoksen tilavuus on n2 ml. 8.2.3 Laskutoimitus Haihtumaton happoisuus (FA), joka ilmaistaan milliekvivalentteina litrassa tislattua alkoholijuomaa, on 0,4 × n2. Haihtumaton happoisuus (FA), joka ilmaistaan milligrammoina etikkahappoa litrassa tislattua alkoholijuomaa, on 24 × n2. 9. Haihtuvan happoisuuden laskenta 9.1 Ilmaistuna milliekvivalentteina litrassa: Olkoon:
Haihtuva happoisuus (VA) milliekvivalentteina litrassa on yhtä suuri kuin TA – FA 9.2 Ilmaistuna milligrammoina etikkahappoa litrassa: Olkoon:
Haihtuva happoisuus (VA) milligrammoina etikkahappoa litrassa on yhtä suuri kuin TA′ – FA′ 9.3 Ilmaistuna grammoina etikkahappoa hehtolitrassa puhdasta 100 til.- %:n alkoholia on yhtä suuri kuin: jossa A on tislatun alkoholijuoman alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina. 10. Menetelmän suoritusarvot (mittaustarkkuus) 10.1 Laboratorioiden välisen testauksen tilastolliset tulokset Seuraavat tulokset saatiin kansainvälisestä menetelmän suorituskykyä arvioivasta tutkimuksesta, joka toteutettiin kansainvälisesti hyväksyttyjen menetelmien [1] [2] mukaisesti.
Näytetyypit:
|
|
3) |
Lisätään VIII luku seuraavasti: ”VIII SOKERIN KOKONAISMÄÄRÄ 1. Soveltamisala HPLC–RI-menetelmää sovelletaan sokerin kokonaismäärän (ilmaistuna inverttisokerina) määrittämiseen tislatuissa alkoholijuomissa, lukuun ottamatta munaa ja maitotuotteita sisältäviä liköörejä. Menetelmä on validoitu laboratorioiden välisessä tutkimuksessa pastikselle, tislatulle anikselle, kirsikkaliköörille, tuotteelle crème de … (jota seuraa käytetyn hedelmän tai raaka-aineen nimi) ja crème de cassisille tasoilla 10,86–509,7 g/l. Laitteiston vasteen lineaarisuus todistettiin kuitenkin konsentraatioalueelle 2,5–20,0 g/l. Tätä menetelmää ei ole tarkoitettu alhaisten sokeritasojen määrittämiseen. 2. Viittaukset säännöksiin ja määräyksiin ISO 3696: 1987 Analyyttiseen käyttöön tarkoitettu vesi – Määritelmä ja testimenetelmät 3. Periaate Sokeriliuosten tutkimus korkean suorituskyvyn nestekromatografialla liuosten glukoosi-, fruktoosi, sakkaroosi-, maltoosi- ja laktoosipitoisuuksien määrittämiseksi. Menetelmä käyttää kiinteää alkyyliamiinifaasia ja differentiaalirefraktometriä ja se esitetään esimerkkinä. Stationäärifaasina voidaan käyttää myös anioninvaihtohartseja. 4. Reagenssit ja materiaalit 4.1 Glukoosi (CAS 50-99-7), puhtaudeltaan vähintään 99 %. 4.2 Fruktoosi (CAS 57-48-7), puhtaudeltaan vähintään 99 %. 4.3 Sakkaroosi (CAS 57-50-1), puhtaudeltaan vähintään 99 %. 4.4 Laktoosi (CAS 5965-66-2), puhtaudeltaan vähintään 99 %. 4.5 Maltoosi-monohydraatti (CAS 6363-53-7), puhtaudeltaan vähintään 99 %. 4.6 Puhdas asetonitriili (CAS 75-05-8) HPLC-määritystä varten. 4.7 Tislattua tai demineralisoitua vettä, mieluiten mikrosuodatettua. 4.8 Liuottimia (esimerkki) Eluentti muodostuu seuraavista:
Ennen käyttöä johdetaan heliumia hitaasti 5–10 minuutin ajan kaasujen poistamiseksi. Jos käytettävää vettä ei ole mikrosuodatettu, liuotin olisi suodatettava orgaanisten liuottimien suodattimella, jonka huokoskoko on 0,45 μm tai pienempi. 4.9 Absoluuttinen etanoli (CAS 64-17-5) 4.10 Etanoliliuos (5 %, v/v). 4.11 Standardin kantaliuoksen valmistaminen (20 g/l) Mitataan 2 g jokaista määritettävää sokeria (4.1–4.5) ja siirretään ne 100 ml:n mittapulloon. (Huom. 2,11 g maltoosi-monohydraattia vastaa 2 g:aa maltoosia). Täytetään 100 ml:aan 5 til.- %:n alkoholiliuoksella (4.10), ravistetaan ja säilytetään noin + 4 °C:ssa. Uusi kantaliuos valmistetaan kerran viikossa. 4.12 Työstandardiliuosten valmistaminen (2,5, 5,0, 7,5, 10,0 ja 20,0 g/l) Laimennetaan kantaliuos 20 g/l (4.11) 5 til.- %:n alkoholiliuoksella (4.10), jolloin saadaan viisi työstandardia: 2,5, 5,0, 7,5, 10,0 ja 20,0 g/l. Suodatetaan suodattimella, jonka huokoskoko on 0,45 μm tai pienempi (5.3). 5. Laitteet ja välineet 5.1 Korkean suorituskyvyn nestekromatografiajärjestelmä (HPLC), jolla saadaan perusviivaresoluutio kaikista sokereista. 5.1.1 Korkean suorituskyvyn nestekromatografi, jossa on 6-porttinen injektioventtiilli ja 10 μl:n silmukka tai muu automaattinen tai manuaalinen laite, jotta voidaan luotettavasti injektoida mikrotilavuuksia. 5.1.2 Pumppujärjestelmä, jolla voidaan saavuttaa ja ylläpitää vakiomääräinen tai ohjelmoitu virtausnopeus erittäin tarkasti. 5.1.3 Differentiaalirefraktometri. 5.1.4 Integraattori tai piirturi, jonka suorituskyky vastaa laitteiston muita osia. 5.1.5 Esikolonni: Sopivan esikolonnin kiinnittämistä analyysikolonniin suositellaan. 5.1.6 Kolonni (esimerkki):
5.1.7 Kromatografian ajo-olosuhteet (esimerkki)
Detektori kytketään päälle muutama tunti ennen käyttöä, jotta sen voidaan varmistaa olevan täysin vakaa. Vertailukyvetti on täytettävä eluentilla. 5.2 Analyysivaaka, jonka tarkkuus on 0,1 mg. 5.3 Pienille tilavuuksille sopiva suodatuslaitteisto, jossa on 0,45 μm:n mikromembraani. 6. Näytteen säilytys Vastaanotetut näytteet varastoidaan huoneenlämpötilassa ennen analyysiä. 7. Suoritus 7.1 A OSA: Näytteen valmistus 7.1.1 Ravistetaan näytettä. 7.1.2 Näyte suodatetaan suodattimella, jonka huokoskoko on 0,45 μm tai pienempi (5.3). 7.2 B OSA: Korkean suorituskyvyn nestekromatografia (HPLC) 7.2.1 Määritys Injektoidaan 10 μl standardiliuoksia (4.12) ja näytteitä (7.1.2). Suoritetaan analyysi sopivia kromatografiaolosuhteita käyttäen, joista on edellä annettu esimerkki. 7.2.2 Jos näytteen jonkin piikin pinta-ala (tai korkeus) on suurempi kuin kaikkien konsentroiduimman standardin vastaava piikki, näyte on laimennettava tislatulla vedellä ja on tehtävä uusi määritys. 8. Laskutoimitus Verrataan standardiliuoksen ja alkoholijuoman kromatogrammeja keskenään. Tunnistetaan piikit niiden retentioaikojen perusteella. Mitataan pinta-alat (tai korkeudet) konsentraatioiden laskemiseksi ulkoisen standardin menetelmällä. Näytteen mahdollinen laimennus otetaan huomioon. Lopputulos on sakkaroosin, maltoosin, laktoosin, glukoosin ja fruktoosin summa ilmaistuna inverttisokerina g/l. Inverttisokeri määritellään kaikkien esiintyvien monosakkaridien ja pelkistävien disakkaridien summana, johon on lisätty esiintyvästä sakkaroosista laskettu glukoosin ja fruktoosin stoikiometrinen määrä.
9. Menetelmän suoritusarvot (mittaustarkkuus) 9.1 Laboratorioiden välisen testauksen tilastolliset tulokset Seuraavat tulokset saatiin kansainvälisestä menetelmän suorituskykyä arvioivasta tutkimuksesta, joka toteutettiin kansainvälisesti hyväksyttyjen menetelmien [1] [2] mukaisesti.
Taulukko 1 Fruktoosi, glukoosi, maltoosi
Taulukko 2 Sakkaroosi
Taulukko 3 Sokerin kokonaismäärä (Huomautus: Nämä tiedot laskettiin kokonaissokerille eikä edellä 8 kohdassa määritellylle inverttisokerille.)
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
4) |
Lisätään X luku seuraavasti: ”X PUUAINEKSESSA ESIINTYVIEN SEURAAVIEN TISLATTUJEN ALKOHOLIJUOMIEN YHDISTEIDEN MÄÄRITYS KORKEAN SUORITUSKYVYN NESTEKROMATOGRAFIALLA (HPLC): FURFURAALI, 5-HYDROKSIMETYYLIFURFURAALI, 5-METYYLIFURFURAALI, VANILLIINI, SYRINGYYLIALDEHYDI, KONIFERYYLIALDEHYDI, SINAPYYLIALDEHYDI, GALLUSHAPPO, ELLAGIHAPPO, VANILLIINIHAPPO, SYRINGIINIHAPPO JA SKOPOLETIINI 1. Soveltamisala Tätä menetelmää sovelletaan furfuraalin, 5-hydroksimetyylifurfuraalin, 5-metyylifurfuraalin, vanilliinin, syringyylialdehydin, koniferyylialdehydin, sinapyylialdehydin, gallushapon, ellagihapon, vanilliinihapon, syringiinihapon ja skopoletiinin määrittämiseksi korkean suorituskyvyn nestekromatografialla. 2. Viittaukset säännöksiin ja määräyksiin Määritysmenetelmä, jonka Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) yleiskokous on tunnustanut ja julkaissut viitteellä OIV-MA-BS-16: R2009. 3. Periaate Määritys korkean suorituskyvyn nestekromatografialla (HPLC) käyttäen ilmaisimena ultraviolettispektrofotometriaa useilla aallonpituuksilla sekä spektrofluorometriaa. 4. Reagenssit Reagenssien on oltava analyysilaatua. Veden on oltava tislattua tai puhtaudeltaan vähintään sitä vastaavaa. On paras käyttää mikrosuodatettua vettä, jonka ominaisvastus on 18,2 M Ω.cm. 4.1 96 til.- %:n alkoholi. 4.2 HPLC-laadun metanoli (liuotin B). 4.3 Etikkahappo laimennettuna 0,5 til.- %:iin (liuotin A). 4.4 Liikkuvat faasit: (vain esimerkki). Liuotin A (0,5 %:n etikkahappo) ja liuotin B (puhdas metanoli). Suodatetaan kalvosuodattimen (0,45 μm) läpi. Poistetaan tarvittaessa kaasut ultraäänihauteessa. 4.5 Vertailustandardi, puhtaudeltaan vähintään 99 %: furfuraali, 5-hydroksimetyylifurfuraali, 5-metyylifurfuraali, vanilliini, syringyylialdehydi, koniferyylialdehydi, sinapyylialdehydi, gallushappo, ellagihappo, vanilliinihappo, syringiinihappo ja skopoletiini. 4.6 Vertailuliuos: Standardiainekset liuotetaan 50 til- %:n vesi-alkoholiliuokseen. Vertailuliuoksen lopullisten konsentraatioiden on oltava seuraavat: furfuraali: 5 mg/l; 5-hydroksimetyylifurfuraali: 10 mg/l; 5-metyylifurfuraali 2 mg/l; vanilliini: 5 mg/l; syringyylialdehydi: 10 mg/l; koniferyylialdehydi: 5 mg/l; sinapyylialdehydi: 5 mg/l; gallushappo: 10 mg/l; ellagihappo: 10 mg/l; vanilliinihappo: 5 mg/l; syringiinihappo 5 mg/l; skopoletiini: 0,5 mg/l. 5. Välineistö Tavanomainen laboratoriovälineistö 5.1 Korkean suorituskyvyn nestekromatografi, jolla voidaan tehdä kahden liuoksen gradientti ja jossa on:
5.2 HPLC-ruiskuja. 5.3 Laite pienten volyymien kalvosuodatusta varten. 5.4 Integraattori tai piirturi, jonka suorituskyky vastaa laitteiston kaikkia muita osia ja jossa on erityisesti useita tiedonkeruukanavia. 6. Suoritus 6.1 Injektoitavan liuoksen valmistus Vertailuliuos ja alkoholijuoma suodatetaan tarvittaessa kalvon läpi, jonka huokoskoko on enintään 0,45 μm. 6.2 Kromatografiset suoritusolosuhteet: määritys tehdään huonelämpötilassa kohdassa 5.1 kuvatuin välinein käyttäen mobiilifaaseja (4.4), joiden virtaus on noin 0,6 ml minuutissa seuraavilla grandienteilla (vain esimerkki): Aika: 0 min 50 min 70 min 90 min liuotin A (vesi-happo): 100 % 60 % 100 % 100 % liuotin B (metanoli): 0 % 40 % 0 % 0 % Huom. Joissakin tapauksissa tätä gradienttia on muutettava mukana eluoitumisen estämiseksi. 6.3 Määritys 6.3.1 Injektoidaan vertailustandardit erikseen ja sitten sekoitettuina. Mukautetaan suoritusolosuhteita niin, että kaikkien yhdisteiden piikkien resoluutiotekijät ovat vähintään 1. 6.3.2 Injektoidaan valmistettu näyte (6.1). 6.3.3 Mitataan vertailuliuoksen ja alkoholijuoman piikkien pinta-ala ja lasketaan konsentraatiot. 7. Tulosten ilmoittaminen Jokaisen aineksen konsentraatio ilmaistaan mg/l. 8. Menetelmän suoritusarvot (tarkkuus) Seuraavat tulokset saatiin vuonna 2009 erilaisille tislatuille alkoholijuomille tehdystä kansainvälisestä menetelmän suorituskykyä arvioivasta tutkimuksesta, joka toteutettiin kansainvälisesti hyväksyttyjen menetelmien [1] [2] mukaisesti. 8.1 Furfuraali
8.2 5-hydroksimetyylifurfuraali
8.3 5-metyylifurfuraali
8.4 Vanilliini
8.5 Syringyylialdehydi
8.6 Koniferyylialdehydi
8.7 Sinapyylialdehydi
8.8 Gallushappo
8.9 Ellagihappo
8.10 Vanilliinihappo
8.11 Syringiinihappo
8.12 Skopoletiini
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(*1) rinnakkaisnäytteet, joista toiseen on lisätty analyyttiä
(*2) rinnakkaisnäytteet, joista toiseen on lisätty analyyttiä.”