16.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 342/54


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2016/2274,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2016,

keskusvastapuolia koskevan Uuden-Seelannin sääntelykehyksen vastaavuudesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (1) ja erityisesti sen 25 artiklan 6 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklassa säädetyn kolmansiin maihin sijoittautuneiden keskusvastapuolten tunnustamiseen sovellettavan menettelyn tarkoituksena on mahdollistaa se, että sellaisiin kolmansiin maihin sijoittautuneet ja sellaisissa kolmansissa maissa toimiluvan saaneet keskusvastapuolet, joiden sääntelyvaatimukset vastaavat mainitussa asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, voivat tarjota määrityspalveluja unioniin sijoittautuneille määritysosapuolille tai markkinapaikoille. Kyseinen tunnustamismenettely ja siihen kuuluvat vastaavuuspäätökset auttavat osaltaan saavuttamaan asetuksen (EU) N:o 648/2012 kokonaisvaltaisen tavoitteen eli vähentämään järjestelmäriskiä siten, että luotettavien ja vakaiden keskusvastapuolten käyttöä OTC-johdannaissopimusten määrityksessä laajennetaan myös silloin, kun kyseiset keskusvastapuolet ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan ja saaneet siellä toimiluvan.

(2)

Jotta kolmannen maan oikeusjärjestelmää voidaan keskusvastapuolten osalta pitää unionin oikeusjärjestelmää vastaavana, sovellettavien oikeudellisten ja valvontajärjestelyjen olennaisen vaikutuksen olisi vastattava unionin vaatimuksia niillä saavutettavien sääntelytavoitteiden osalta. Näin ollen tämän vastaavuusarvioinnin tarkoituksena on todentaa, että Uuden-Seelannin oikeudellisilla ja valvontajärjestelyillä varmistetaan, että Uuteen-Seelantiin sijoittautuneet ja siellä toimiluvan saaneet keskusvastapuolet eivät altista unioniin sijoittautuneita määritysosapuolia ja markkinapaikkoja suuremmille riskeille kuin unionissa toimiluvan saaneet keskusvastapuolet eivätkä aiheuta unionissa kohtuutonta järjestelmäriskiä. Tällöin olisi erityisesti otettava huomioon se, että unionin finanssimarkkinoita pienemmillä finanssimarkkinoilla toteutettuihin määritystoimiin kytkeytyy huomattavasti pienempiä riskejä.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan 6 kohdan mukaan on täytettävä kolme ehtoa, jotta voidaan katsoa, että kolmannen maan oikeudelliset ja valvontajärjestelyt, joita sovelletaan kyseisessä kolmannessa maassa toimiluvan saaneisiin keskusvastapuoliin, vastaavat mainitussa asetuksessa säädettyjä järjestelyjä.

(4)

Ensimmäisenä ehtona on, että kolmannessa maassa toimiluvan saaneiden keskusvastapuolten täytyy noudattaa oikeudellisesti sitovia vaatimuksia, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 648/2012 IV osastossa säädettyjä vaatimuksia.

(5)

Uuden-Seelannin oikeudellisesti sitoviin vaatimuksiin, joita sovelletaan Uudessa-Seelannissa toimiluvan saaneisiin keskusvastapuoliin, kuuluvat Reserve Bank of New Zealand Act 1989 -säädöksen Part 5C, jäljempänä ’ensisijaiset säännöt’, sekä päätökset, joilla keskusvastapuolille annetaan lupa toimia nimettyinä selvitysjärjestelminä, jäljempänä ’nimeämispäätökset’. Ensisijaisissa säännöissä ja nimeämispäätöksissä vahvistetaan vaatimukset, joita keskusvastapuolten on noudatettava jatkuvasti voidakseen tarjota määrityspalveluja Uudessa-Seelannissa. Kenraalikuvernööri voi valtiovarainministerin ja kauppaministerin lausunnon perusteella ja Bank of New Zealandin ja finanssimarkkinaviranomaisen (Financial Markets Authority) yhteisen suosituksen mukaisesti, jäljempänä yhdessä ’sääntelyviranomaiset’, antaa Uuteen-Seelantiin sijoittautuneille keskusvastapuolille luvan toimia nimettyinä selvitysjärjestelminä. Toimiluvan myöntämiselle voidaan asettaa ehtoja. Nimeämispäätöksessä hyväksytään nimetyn selvitysjärjestelmän erityiset sisäiset säännöt ja menettelyt, jotka sisältävät sellaiset vaatimukset, joita nimetyn selvitysjärjestelmän on noudatettava ja jotka ovat sääntelyviranomaisten laatimien ja julkaisemien korkeatasoisten toimintaperiaatteiden mukaisia. Nimettyjen selvitysjärjestelmien on Reserve Bank of New Zealand Act 1989 -säädöksen mukaan noudatettava selvitysjärjestelmiä koskevia asiaankuuluvia kansainvälisiä vaatimuksia, myös maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitean (CPSS) (2) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) huhtikuussa 2012 hyväksymiä finanssimarkkinoiden rakenteita koskevia periaatteita. Sääntelyviranomaiset ovat antaneet poliittisen julkilausuman ”The Designation and Oversight of Designated Settlement Systems”, jossa edellytetään, että nimetyt selvitysjärjestelmät noudattavat finanssimarkkinoiden rakenteita koskevia periaatteita.

(6)

Uudessa-Seelannissa toimiluvan saaneisiin keskusvastapuoliin sovellettavat oikeudellisesti sitovat vaatimukset muodostavat näin ollen kaksitasoisen rakenteen. Ensisijaisissa säännöissä esitetyissä perusperiaatteissa vahvistetaan korkeatasoiset vaatimukset, joita nimettyjen selvitysjärjestelmien on noudatettava saadakseen luvan tarjota määrityspalveluja Uudessa-Seelannissa. Nämä ensisijaiset säännöt muodostavat oikeudellisesti sitovien vaatimusten ensimmäisen tason Uudessa-Seelannissa. Osoittaakseen noudattavansa ensisijaisia sääntöjä nimettyjen selvitysjärjestelmien on annettava sisäiset sääntönsä ja menettelynsä sääntelyviranomaisten hyväksyttäviksi. Kyseiset sisäiset säännöt ja menettelyt sekä nimeämispäätökset, joilla ne hyväksytään, muodostavat Uudessa-Seelannissa oikeudellisesti sitovien vaatimusten toisen tason, jolla on annettava normatiiviset tiedot siitä, miten nimetty selvitysjärjestelmä täyttää kyseiset vaatimukset ja finanssimarkkinoiden rakenteita koskevat periaatteet. Sääntelyviranomaiset arvioivat, noudattaako nimetty selvitysjärjestelmä näitä vaatimuksia ja finanssimarkkinoiden rakenteita koskevia periaatteita. Kun selvitysjärjestelmälle on annettu lupa toimia nimettynä selvitysjärjestelmänä, sisäisistä säännöistä ja menettelyistä tulee sen kannalta oikeudellisesti sitovia eikä niitä voida muuttaa, jos sääntelyviranomaiset vastustavat suunniteltuja muutoksia.

(7)

Uuteen-Seelantiin sijoittautuneisiin nimettyihin selvitysjärjestelmiin sovellettavien oikeudellisten ja valvontajärjestelyjen vastaavuuden arvioinnissa olisi otettava huomioon myös niillä saavutettava riskejä pienentävä vaikutus eli vaikutus sen riskin tasoon, joka kohdistuu unioniin sijoittautuneisiin määritysosapuoliin ja markkinapaikkoihin niiden osallistuessa tällaisiin yhteisöihin. Riskien pienentämistä koskeva vaikutus määräytyy seuraavien kahden tekijän mukaan: kyseisen keskusvastapuolen toteuttamiin määritystoimiin liittyvä riskitaso, joka riippuu siitä, miten suurilla finanssimarkkinoilla keskusvastapuoli toimii, ja keskusvastapuoliin sovellettavien oikeudellisten ja valvontajärjestelyjen tarkoituksenmukaisuus tämän riskitason alentamisen kannalta. Jotta päästäisiin samaan riskejä pienentävään vaikutukseen, sellaisille keskusvastapuolille, jotka harjoittavat toimintaansa suuremmilla finanssimarkkinoilla, joille on ominaista korkeampi riskitaso, on tarpeen asettaa tiukempia riskien pienentämistä koskevia vaatimuksia kuin keskusvastapuolille, jotka harjoittavat toimintaansa pienemmillä finanssimarkkinoilla, joille on ominaista alhaisempi riskitaso.

(8)

Uudessa-Seelannissa toimiluvan saaneet nimetyt selvitysjärjestelmät toteuttavat määritystoimiaan huomattavasti pienemmillä finanssimarkkinoilla kuin unioniin sijoittautuneet keskusvastapuolet. Kolmen viime vuoden aikana Uudessa-Seelannissa määritettyjen johdannaistransaktioiden kokonaisarvo oli alle 1 prosentti unionissa määritettyjen johdannaistransaktioiden kokonaisarvosta. Uuteen-Seelantiin sijoittautuneisiin nimettyihin selvitysjärjestelmiin toimiluvan saaneisiin osallistumisesta aiheutuu näin ollen unioniin sijoittautuneille määritysosapuolille ja markkinapaikoille huomattavasti pienempiä riskejä kuin niiden osallistumisesta unionissa toimiluvan saaneisiin keskusvastapuoliin.

(9)

Uuteen-Seelantiin sijoittautuneisiin nimettyihin selvitysjärjestelmiin sovellettavia oikeudellisia ja valvontajärjestelyjä voidaan näin ollen pitää vastaavina, kun ne ovat tarkoituksenmukaisia kyseisen alhaisemman riskitason alentamisen kannalta. Uudessa-Seelannissa toimiluvan saaneisiin nimettyihin selvitysjärjestelmiin sovellettavilla ensisijaisilla säännöillä ja niiden täydennykseksi ja finanssimarkkinoiden rakenteita koskevien periaatteiden täytäntöön panemiseksi vahvistetuilla sisäisillä säännöillä ja menettelyillä alennetaan Uudessa-Seelannissa vallitsevaa alhaisempaa riskitasoa ja päästään vastaavaan riskejä pienentävään vaikutukseen kuin asetuksella (EU) N:o 648/2012 pyritään.

(10)

Näin ollen olisi katsottava, että Uuden-Seelannin oikeudellisten ja valvontajärjestelyjen avulla varmistetaan, että Uudessa-Seelannissa toimiluvan saaneet nimetyt selvitysjärjestelmät noudattavat oikeudellisesti sitovia vaatimuksia, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 648/2012 IV osastossa säädettyjä vaatimuksia.

(11)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan 6 kohdassa säädetyn toisen ehdon mukaan Uudessa-Seelannissa toimiluvan saaneisiin keskusvastapuoliin sovellettavien Uuden-Seelannin oikeudellisten ja valvontajärjestelyjen on oltava sellaisia, että kyseiset keskusvastapuolet ovat jatkuvasti tehokkaan valvonnan ja täytäntöönpanon seurannan alaisia.

(12)

Uudessa-Seelannissa toimiluvan saaneiden nimettyjen selvitysjärjestelmien valvonnasta vastaavat sääntelyviranomaiset. Sääntelyviranomaiset voivat vaatia nimetyiltä selvitysjärjestelmiltä ja niiden osallistujilta tietoja ja määrätä niille seuraamuksia, jos ne kieltäytyvät vastaamasta pyyntöihin. Sääntelyviranomaiset voivat peruuttaa nimetyn selvitysjärjestelmän toimiluvan. Ne valvovat, miten nimetyt selvitysjärjestelmät noudattavat nimettynä selvitysjärjestelmänä toimimista koskevia lupaehtoja. Ehtoihin voivat kuulua vaatimukset, joiden mukaan selvitysjärjestelmän on ilmoitettava sääntelyviranomaisille olennaista tapahtumista (kuten selvitysjärjestelmän riskienhallintakehyksen tai rahoitusvaroja koskevien toimintaperiaatteiden noudattamatta jättämisestä tai niiden muutoksista), toimitettava sääntelyviranomaisille säännöllisiä raportteja ja julkaistava tietoja, mukaan luettuna itsearviointi asiaankuuluvien kansainvälisten vaatimusten (finanssimarkkinoiden rakenteita koskevien periaatteiden) pohjalta. Sääntelyviranomaiset tapaavat nimettyjen selvitysjärjestelmien toimivaa johtoa säännöllisesti ja voivat tarkastella toimilupaa uudelleen, asettaa sille lisäehtoja tai peruuttaa sen, jos sovellettavia vaatimuksia ei noudateta.

(13)

Näin ollen olisi katsottava, että Uudessa-Seelannissa toimiluvan saaneet nimetyt selvitysjärjestelmät ovat jatkuvasti tehokkaan valvonnan ja täytäntöönpanon seurannan alaisia.

(14)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan 6 kohdassa säädetyn kolmannen ehdon mukaan Uuden-Seelannin oikeudellisiin ja valvontajärjestelyihin on sisällyttävä kolmansien maiden oikeusjärjestysten nojalla toimiluvan saaneiden keskusvastapuolten, jäljempänä ’kolmansien maiden keskusvastapuolet’, tunnustamista koskeva tehokas vastaava järjestelmä.

(15)

Kolmansien maiden keskusvastapuolet voivat toimia Uudessa-Seelannissa, jos niihin ja niiden osallistujiin sovellettavat oikeudelliset ja valvontajärjestelyt ovat oikeudellisesti vankkoja. Lisäksi kolmansien maiden keskusvastapuolten on oltava tehokkaan seurannan alaisia niihin sovellettavien oikeudellisten ja valvontajärjestelyjen noudattamisen varmistamiseksi. Bank of New Zealand ja keskusvastapuolen suhteen toimivaltainen kolmannen maan viranomainen voivat tehdä keskenään yhteisymmärryspöytäkirjan.

(16)

Näin ollen olisi katsottava, että Uuden-Seelannin oikeudellisilla ja valvontajärjestelyillä luodaan tehokas vastaava järjestelmä kolmansien maiden keskusvastapuolten tunnustamista varten.

(17)

Tämä päätös perustuu oikeudellisesti sitoviin vaatimuksiin, joita sovelletaan nimettyihin selvitysjärjestelmiin Uudessa-Seelannissa tämän päätöksen hyväksymisajankohtana. Komission olisi yhteistyössä EAMV:n kanssa edelleen seurattava säännöllisesti Uudessa-Seelannissa nimettyihin selvitysjärjestelmiin sovellettavan oikeudellisen ja valvontakehyksen kehitystä ja niiden ehtojen täyttymistä, joiden perusteella tämä päätös on annettu.

(18)

Uudessa-Seelannissa toimiluvan saaneisiin keskusvastapuoliin Uudessa-Seelannissa sovellettavien oikeudellisten ja valvontajärjestelyjen säännöllinen tarkastelu ei saisi rajoittaa komission mahdollisuutta toteuttaa erillinen uudelleentarkastelu milloin tahansa yleisen tarkastelun ulkopuolella, jos komission on tapahtuneen kehityksen perusteella tarpeen arvioida uudelleen tällä päätöksellä hyväksyttyä vastaavuutta. Tällainen uudelleenarviointi voi johtaa tämän päätöksen kumoamiseen.

(19)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Nimettyihin selvitysjärjestelmiin sovellettavien Uuden-Seelannin oikeudellisten ja valvontajärjestelyjen, joihin kuuluvat Reserve Bank of New Zealand Act 1989 -säädöksen Part 5C täydennettynä poliittisella julkilausumalla ”The Designation and Oversight of Designated Settlement Systems”, jossa edellytetään, että nimetyt selvitysjärjestelmät noudattavat finanssimarkkinoiden rakenteita koskevia periaatteita, katsotaan asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan 6 kohtaa sovellettaessa vastaavan asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädettyjä vaatimuksia.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2016.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1.

(2)  Maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitea muutti nimensä 1 päivänä syyskuuta 2014 maksujärjestelmä- ja markkinainfrastruktuurikomiteaksi.