LIITE

EUROOPAN UNIONIN ILMOITUS TOIMIVALLASTA TUPAKKATUOTTEIDEN LAITTOMAN KAUPAN ESTÄMISTÄ KOSKEVAN LISÄPÖYTÄKIRJAN KATTAMIEN ASIOIDEN OSALTA

(LISÄPÖYTÄKIRJAN 44 ARTIKLAN MUKAISESTI)

Euroopan unioni, jäljempänä ’EU’, toimittaa Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevaan puitesopimukseen liitetyn, tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevan lisäpöytäkirjan, jäljempänä ’lisäpöytäkirja’, 44 artiklan mukaisesti seuraavan toimivaltailmoituksen, jossa nimetään ne politiikanalat, joiden osalta EU:n jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivallan EU:lle lisäpöytäkirjan kattamilla aloilla.

1.   Yleiset periaatteet

Unionin toimivallan jaottelu ja toimivallan alat sisältyvät SEUT-sopimuksen 2–6 artiklaan. Kun perussopimuksissa annetaan EU:lle yksinomainen toimivalta tietyllä alalla, ainoastaan EU voi toimia lainsäätäjänä ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä ja jäsenvaltiot voivat tehdä näin ainoastaan EU:n valtuuttamina tai EU:n antamien säädösten täytäntöönpanemiseksi. Kun perussopimuksissa annetaan EU:lle jäsenvaltioiden kanssa jaettu toimivalta tietyllä alalla, sekä EU että jäsenvaltiot voivat toimia lainsäätäjinä ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä kyseisellä alalla. Jäsenvaltiot käyttävät tällöin toimivaltaansa, siltä osin kuin EU ei ole käyttänyt omaansa. Jäsenvaltiot käyttävät niin ikään toimivaltaansa, siltä osin kuin EU on päättänyt lakata käyttämästä omaa toimivaltaansa.

Kun on kyse kansainvälisten sopimusten tekemisestä SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa luetuilla politiikanaloilla, EU:lla on yksinomainen toimivalta. SEUT-sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa luetelluilla politiikanaloilla EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta, mutta ainoastaan EU:lla on valta toimia silloin, kun suunniteltu toimi on välttämätön, jotta unioni voisi käyttää sisäistä toimivaltaansa, tai siltä osin kuin sopimuksen määräykset voivat vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta SEUT-sopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä; siltä osin kuin näin ei ole (toisin sanoen kun SEUT-sopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa asetetut edellytykset eivät täyty), jäsenvaltiot voivat käyttää toimivaltaansa edellä tarkoitetuilla politiikanaloilla.

Toimivalta, jota ei ole perussopimuksilla osoitettu EU:lle, kuuluu EU:n jäsenvaltioiden toimivallan alaan.

EU ilmoittaa asianmukaisesti kaikista toimivaltansa laajuuteen tehdyistä merkittävistä muutoksista lisäpöytäkirjan 44 artiklan mukaisesti, ilman että tämä kuitenkaan on edellytyksenä lisäpöytäkirjan alaan kuuluviin asioihin liittyvän EU:n toimivallan käyttämiselle.

2.   EU:n yksinomainen toimivalta

2.1   EU:lla on yksinomainen toimivalta niissä lisäpöytäkirjan kattamissa asioissa, jotka kuuluvat EU:n yhteisen kauppapolitiikan soveltamisalaan (SEUT-sopimuksen 207 artikla).

2.2   EU:lla on lisäksi yksinomainen toimivalta niissä lisäpöytäkirjan kattamissa asioissa, jotka kuuluvat tulliyhteistyön (SEUT-sopimuksen 33 artikla), sisämarkkinoilla tapahtuvan lainsäädännön lähentämisen (SEUT-sopimuksen 113 ja 114 artikla), rikosoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön (SEUT-sopimuksen 82 artikla) sekä rikosten määritelmien (SEUT-sopimuksen 83 artikla) aloille, vain niiltä osin kuin unionin säädöksellä vahvistetaan yhteisiä sääntöjä, joihin voidaan vaikuttaa tai joiden soveltamisalaa voidaan muuttaa lisäpöytäkirjan määräyksillä.

Jäljempänä on unionin säädöksistä luettelo, josta käy ilmi, missä määrin unioni on käyttänyt sisäistä toimivaltaansa näillä aloilla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti. Näihin säädöksiin perustuvan unionin yksinomaisen toimivallan ulottuvuus on arvioitava kunkin säädöksen täsmällisten säännösten mukaisesti ja erityisesti sen perusteella, missä määrin näissä säännöksissä vahvistetaan yhteisiä sääntöjä, joihin voidaan vaikuttaa tai joiden soveltamisalaa voidaan muuttaa lisäpöytäkirjan määräyksillä tai sen täytäntöönpanosta annetulla säädöksellä.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/40/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 1),

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15),

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1),

—	Neuvoston direktiivi 2008/118/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta (EUVL L 9, 14.1.2009, s. 12),

—	Neuvoston direktiivi 2011/64/EU, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2011, valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista (EUVL L 176, 5.7.2011, s. 24),

—	Neuvoston puitepäätös 2001/500/YOS, tehty 26 päivänä kesäkuuta 2001, rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta (EYVL L 182, 5.7.2001, s. 1),

—	Neuvoston säädös, annettu 26 päivänä heinäkuuta 1995, yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL C 316, 27.11.1995, s. 48).

3.   Jäsenvaltioiden toimivalta

Jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia muissa lisäpöytäkirjan alaan kuuluvissa asioissa, joita ei ole mainittu 2.1 ja 2.2 kohdassa ja joissa EU:lla ei ole yksinomaista toimivaltaa.