18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/63

(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen asetuksella (EY) N:o 925/2009 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan tietyn alumiinifolion tuonnissa.

(2)

Toimenpiteet toteutettiin arvotullin muodossa niin, että se on Armeniasta tulevan tuonnin osalta 13,4 prosenttia, Brasiliasta 17,6 prosenttia ja Kiinasta 30 prosenttia lukuun ottamatta seuraavia yrityksiä: Alcoa (Shanghai) Aluminium Products Co., Ltd (6,4 %), Alcoa (Bohai) Aluminium Industries Co., Ltd (6,4 %), Shandong Loften Aluminium Foil Co., Ltd (20,3 %) ja Zhenjiang Dingsheng Aluminium Co., Ltd (24,2 %).

(3)

Komissio hyväksyi yhden brasilialaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoaman sitoumuksen komission päätöksellä 2009/736/EY (3).

(4)

Nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (4) julkaisemisen johdosta komissiota pyydettiin panemaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen Brasiliaan ja Kiinaan sovellettavien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu.

(5)

Pyynnön esittivät AFM Aluminiumfolie Merseburg GmbH, Alcomet AD, Eurofoil Luxembourg SA, Hydro Aluminium Rolled Products GmbH, Impol d.o.o. ja Symetal SA, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus tiettyjen alumiinifolioiden kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia.

(6)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(7)

Pyynnön esittäjät eivät pyytäneet Armeniasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa. Kyseisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi 7 päivänä lokakuuta 2014 (5).

(8)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 4 päivänä lokakuuta 2014 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6).

(9)

Komissio ilmoitti 8 päivänä lokakuuta 2014 panevansa vireille perusasetuksen 5 artiklan mukaisen rinnakkaisen polkumyyntitutkimuksen (7), joka koskee tiettyjen Venäjältä peräisin olevien alumiinifolioiden tuontia unioniin, jäljempänä ’rinnakkainen tutkimus’.

(10)

Kyseisessä tutkimuksessa komissio otti heinäkuussa 2015 asetuksella (EU) 2015/1081 (8) käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin tiettyjen Venäjältä peräisin olevien alumiinifolioiden tuonnissa unioniin. Väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön kuuden kuukauden ajanjaksoksi.

(11)

Komissio otti 17 päivänä joulukuuta 2015 asetuksella (EU) 2015/2385 (9) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Venäjältä peräisin olevien alumiinifolioiden tuonnissa unioniin.

(12)

Näillä kahdella rinnakkaisella tutkimuksella oli sama tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso ja sama tarkastelujakso, jotka määritellään 13 kappaleessa.

(13)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2013 ja 30 päivän syyskuuta 2014 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2011 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(14)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, Brasilian ja Kiinan vientiä harjoittaville tuottajille, tiedossa oleville tuojille, käyttäjille ja kauppiaille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaiden edustajille.

(15)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(16)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa Kiinan vientiä harjoittaviin tuottajiin, unionin tuottajiin ja etuyhteydettömiin tuojiin perusasetuksen 17 artiklan mukaista otantamenetelmää. Brasilian vientiä harjoittavien tuottajien osalta ei esitetty otantaa.

(17)

Tiedossa olleista 12 kiinalaisesta tuottajasta 2 vastasi otantakyselyyn. Koska yhteistyössä toimivien yritysten lukumäärä on vähäinen, otantaa ei tarvittu.

(18)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti otoksen käyttäen perusteena suurinta edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää. Otokseen kuului kuusi unionin tuottajaa ja niihin etuyhteydessä olevat yritykset, koska ryhmien sisäinen rakenne oli epäselvä tutkimuksen alussa kyseessä olevan tuotteen tuottamiseen ja myymiseen liittyvien toimintojen osalta. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus unionin kokonaistuotannosta oli yli 70 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Asetetussa määräajassa ei saatu huomautuksia, joten alustava otos vahvistettiin. Otoksen katsotaan edustavan unionin tuotannonalaa.

(19)

Maaliskuussa 2015 yksi otokseen valituista unionin tuottajista myi kaiken toimintansa, mukaan luettuna laitteet, lupaoikeudet, työntekijöitä koskevat velvoitteet ja silloiset sopimuksensa, uudelle yritykselle. Koska muutos tapahtui tutkimusajanjakson jälkeen, se ei ole merkityksellinen perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisen tutkimuksen kannalta.

(20)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(21)

Vireillepanovaiheessa otettiin yhteyttä neljääntoista tiedossa olevaan tuojaan/käyttäjään, ja niitä pyydettiin selittämään toimintaansa ja täyttämään tarvittaessa vireillepanoilmoituksen liitteenä oleva otantalomake.

(22)

Otantalomakkeeseen vastasi viisi yritystä. Neljä niistä oli uudelleenkelaajia eli teollisia käyttäjiä, jotka toivat tarkasteltavana olevaa tuotetta jatkojalostaakseen sitä ennen jälleenmyyntiä, ja yksi oli kauppias, joka ei kuitenkaan tuonut tarkasteltavana olevaa tuotetta tarkastelujaksolla. Koska niin harvat yritykset vastasivat otantakyselyyn, otannan käyttöä ei pidetty perusteltuna.

(23)

Myöhemmin ilmoittautui vielä kaksi käyttäjää. Niille lähetettiin käyttäjiä koskeva kyselylomake.

(24)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuvan vahingon ja unionin edun määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(25)

Komissio lähetti kyselylomakkeet otokseen valituille kuudelle unionin tuottajalle ja niihin etuyhteydessä oleville yrityksille, kahdelle brasilialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ja kahdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, yhdelle kauppiaalle ja edellä yksilöidyille kuudelle käyttäjälle unionissa.

(26)

Vastauksia saatiin kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta ja kolmelta käyttäjältä.

(27)

Myös kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ja yksi brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja vastasivat kyselyyn. Toinen brasilialainen tuottaja oli alun perin ilmoittanut halukkuudestaan toimia yhteistyössä tutkimuksessa muttei vastannut kyselylomakkeeseen. Yritykselle lähetettiin tämän vuoksi kirje, jossa sille ilmoitettiin komission aikeesta soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa. Yritys vastasi, että se ei aio täyttää kyselylomaketta mutta että sen kantaa edustaa Brasilian alumiinintuottajien järjestö Associação Brasileira do Aluminió, jäljempänä ’ABAL’. ABAL toimitti lisäksi kirjallisia huomautuksia.

(28)

Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(29)

Tarkasteltavana oleva tuote on Brasiliasta ja Kiinasta peräisin oleva vähintään 0,008 millimetriä mutta enintään 0,018 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, enintään 650 millimetrin levyisillä ja yli 10 kilogrammaa painavilla keloilla oleva alumiinifolio (ns. jumbokelat), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 7607 11 19 (Taric-koodi 7607111910). Tarkasteltavana oleva tuote tunnetaan yleisesti kotitalousfoliona, jäljempänä ’kotitalousfolio’.

(30)

Kotitalousfolio valmistetaan seostamattomasta alumiinista, josta valetaan paksuja kaistaleita (joiden paksuus on useita millimetrejä eli jotka ovat jopa 1 000 kertaa paksumpia kuin tarkasteltavana oleva tuote), jotka sitten valssataan eri vaiheiden kautta halutun paksuisiksi. Valssaamisen jälkeen folio lämpökäsitellään hehkuttamalla ja kelataan lopuksi keloiksi (rulliksi).

(31)

Jatkojalostajat eli ns. uudelleenkelaajat kelaavat kelat pienemmiksi rulliksi. Saatua tuotetta (eli kuluttajarullia, jotka eivät ole tarkasteltavana oleva tuote) käytetään monella tavoin lyhytaikaisena pakkauksena tai kääreenä, pääasiassa kotitalouksissa, suurkeittiöissä sekä elintarvikeliikkeissä ja kukkakaupoissa.

(32)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, Brasilian ja Kiinan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella, vertailumaana toimineen Turkin kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella ja unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä tuotteella on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset.

(33)

Sen vuoksi komissio katsoi, että nämä tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(34)

Komissio tutki perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, johtaisiko nykyisten toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti Brasiliasta ja Kiinasta tulevan polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(35)

Tutkimuksessa toimi yhteistyössä yksi brasilialainen tuottaja. Ennen alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönottoa kyseisen tuottajan osuus Brasiliasta unioniin suuntautuvasta kotitalousfolion viennistä oli 100 prosenttia.

(36)

Brasiliasta ei viety kotitalousfoliota unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi polkumyynnin jatkuminen ei ole todennäköistä Brasilian osalta. Arvioinnissa rajoituttiin siis tarkastelemaan polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä käyttämällä muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja.

(37)

Komissio tutki, onko polkumyynnin toistuminen todennäköistä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Tällöin tutkittiin seuraavat asiat: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Brasiliassa, se, että polkumyyntiä ei esiintynyt Brasiliasta muille markkinoille suuntautuvassa viennissä, ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(38)

Yhteistyössä toimineen brasilialaisen tuottajan kapasiteetin käyttöasteen havaittiin olevan yli 90 prosenttia ja sen käyttämättömän kapasiteetin 3 000 tonnia vuodessa. Tämä on 6 prosenttia unionin tuotannonalan tuotannosta ja 3 prosenttia unionin kulutuksesta. Sen vuoksi pääteltiin, että maassa ei ole merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia, joka voitaisiin suunnata unionin markkinoille, jos Brasiliaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(39)

Toinen kahdesta tiedossa olleesta brasilialaisesta tuottajasta ei toiminut tutkimuksessa yhteisyössä, minkä vuoksi sen käyttämätöntä kapasiteettia ei voitu todentaa. Pyynnön esittäjien toimittamassa tutkimuksessa arvioitiin kahden muun tuottajan kaikentyyppisten alumiinifolioiden yhteenlasketuksi kapasiteetiksi 58 000 tonnia, mikä vastaa yhteistyössä toimineen brasilialaisen tuottajan kokonaiskapasiteettia. Sen vuoksi pidetään epätodennäköisenä, että näillä kahdella tuottajalla olisi merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia, joka suunnattaisiin unionin markkinoille, jos Brasiliaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta: niillä ei ollut vientiä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eikä ennen alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(40)

Yhteistyössä toimineen brasilialaisen tuottajan vienti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suuntautui yhdelle asiakkaalle Yhdysvalloissa. Tämän viennin osuus brasilialaisen kotitalousfolion kokonaisviennistä Yhdysvaltoihin vuonna 2013 oli 68 prosenttia, minkä vuoksi yhteistyössä toiminut tuottaja oli suurin brasilialainen alumiinifolioiden viejä. Tämän viennin osuus kaikesta brasilialaisen kotitalousfolion viennistä vuonna 2013 oli 33 prosenttia. Tämän viennin ei havaittu tapahtuneen polkumyynnillä, kun vientihintaa verrattiin normaaliarvoon Brasiliassa. Se, että polkumyyntiä ei esiintynyt, määritettiin jäljempänä esitettyä menetelmää käyttämällä.

(41)

Ensin komissio tarkasteli perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko Brasiliassa yhteistyössä toimivan tuottajan samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna vientimyynnin kokonaismäärään eli oliko tämän kotimarkkinamyynnin kokonaismäärän osuus vähintään 5 prosenttia Brasiliasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnin kokonaismäärästä. Tältä pohjalta todettiin, että Brasilian kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(42)

Tämän jälkeen komissio selvitti, voidaanko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kotimarkkinamyynnin havaittiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(43)

Tämän vuoksi normaaliarvo perustui todelliseen kotimarkkinahintaan, joka laskettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla toteutuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettuna keskimääräisenä hintana.

(44)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti ensimmäisen riippumattoman asiakkaan tosiasiallisesti maksamien tai maksettavaksi tulevien vientihintojen perusteella.

(45)

Yhteistyössä toimivalle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(46)

Tällä perusteella tehtiin oikaisuja fyysisten erojen, kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä alennusten ja palkkioiden huomioon ottamiseksi, kun oli osoitettu, että ne vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen.

(47)

Tällä perusteella komissio havaitsi, että Yhdysvaltoihin suuntautuvassa viennissä ei esiintynyt polkumyyntiä.

(48)

Sen vuoksi komissio pitää epätodennäköisenä, että jos nyt voimassa olevat toimenpiteet kumotaan, brasilialaiset vientiä harjoittavat tuottajat myisivät tarkasteltavana olevaa tuotetta polkumyyntihinnoilla unionin markkinoille.

(49)

Hinnat Brasilian kotimarkkinoilla ovat houkuttelevia, mitä osoittaa se, että suurin osa tuotannosta myydään kotimarkkinoilla. Nämä kotimarkkinahinnat ovat kannattavia. Brasilian hintataso vastaa unionin markkinoiden hintatasoa.

(50)

Sen vuoksi ei ole odotettavissa, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, Brasilian vienti unionin markkinoille lisääntyisi merkittävästi alittamalla unionin hinnat.

(51)

Kaksi asianomaista osapuolta, ABAL ja CBA, väittivät, että Brasiliasta tulevan polkumyynnin toistuminen ei ole todennäköistä seuraavista syistä:

(52)

Ensimmäisen väitteen osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että Brasiliasta ei tule vientiä unioniin. Komissio kuitenkin katsoo, että tämä saattaa johtua voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä. Sen vuoksi viennin puuttuminen ei itsessään ole riittävä näyttö, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että polkumyynnin toistumisesta ei ole riskiä.

(53)

Toisen väitteen osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että Brasilia on ollut primaarialumiinin nettotuoja vuodesta 2014 lähtien. Myös lisääntynyt kysyntä Brasilian kotimarkkinoilla vahvistettiin: vuosina 2009–2013 kaikkien alumiinituotteiden kulutus kotimarkkinoilla lisääntyi 48 prosenttia ja alumiinifolioiden 24 prosenttia. Asianomaiset osapuolet eivät kuitenkaan toimittaneet näyttöä siitä, että tämä seikka poistaisi ehdottomasti polkumyynnin toistumisen riskin. Kotimarkkinoiden kasvanutta kysyntää Brasiliassa pidettiin kuitenkin tekijänä, joka lisää kotimarkkinoiden houkuttelevuutta, kun analysoitiin unionin markkinoiden houkuttelevuutta (ks. edellä).

(54)

Kolmannesta väitteestä tutkimuksessa vahvistettiin, että kotimarkkinoilla oli korkeammat hinnat, mutta kotimarkkinoiden korkeat hinnat eivät riitä sen päättelemiseksi, että polkumyynti ei voisi toistua.

(55)

Neljännestä väitteestä asianomaiset osapuolet eivät pystyneet toimittamaan näyttöä, joka osoittaisi, että käyttäytyminen yhden tuotteen suhteen ennustaisi käyttäytymistä jonkin toisen tuotteen suhteen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(56)

Viidennestä väitteestä tutkimuksessa vahvistettiin, että yhteistyöstä kieltäytyneillä brasilialaisilla tuottajilla oli etuyhteydessä olevia yrityksiä, jotka ovat sijoittautuneet unioniin. Koska yksikään näistä yrityksistä ei kuitenkaan toiminut tutkimuksessa yhteistyössä, ei ollut mahdollista määrittää, tuottivatko ne samankaltaista tuotetta unionin markkinoille toimitettavaksi. Tästä syystä tätä väitettä ei voitu todentaa.

(57)

Kuudennesta väitteestä tutkimuksessa vahvistettiin, että merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia ei esiinny. Tämä otettiin huomioon, kun arvioitiin tuotantokapasiteettia ja käyttämätöntä kapasiteettia Brasiliassa, kuten edellä selitettiin.

(58)

Seitsemännen väitteen osalta erot tuotteiden fyysisissä ominaisuuksissa otettiin asianmukaisesti huomioon verrattaessa normaaliarvoa ja vientihintaa, kuten edellä selitettiin.

(59)

Tutkimuksessa osoitettiin, että Brasiliassa on vain vähän käyttämätöntä kapasiteettia, joka voitaisiin suunnata unionin markkinoille, jos Brasiliaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta. Muille markkinoille suuntautuvassa viennissä ei havaittu polkumyyntikäytäntöjä. Unionin markkinoiden houkuttelevuutta brasilialaisten tuottajien kannalta pidetään vähäisenä, koska kotimarkkinat ovat houkuttelevat ja hintatasot vastaavat toisiaan.

(60)

Edellä esitetyn perusteella pidetään epätodennäköisenä, että polkumyynti Brasiliasta toistuisi, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(61)

Näin ollen Brasiliasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskeva menettely olisi päätettävä.

(62)

Tutkimuksessa toimi yhteistyössä kaksi kiinalaista tuottajaa. Ne ilmoittivat alun perin, että niiden unioniin suuntautuvan viennin määrä on 4 264 tonnia, joka Eurostatin mukaan olisi vastannut 250–350:tä prosenttia Kiinasta unioniin suuntautuvasta kaikesta tuonnista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tutkimuksen kuluessa vientimäärän vahvistettiin olen 900–1 100 tonnia ensimmäisen tuottajan osalta, mikä vastaa 53–90:ää prosenttia Kiinasta unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä. Suurin osa viennistä tapahtui sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti, joten siihen ei siis sovellettu tullimaksuja tai polkumyyntitulleja. Toinen tuottaja ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(63)

Vireillepanoilmoituksessa komissio kehotti kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia ehdotuksestaan käyttää Turkkia markkinataloutta toteuttavana kolmantena maana, jotta Kiinan osalta voitaisiin vahvistaa normaaliarvo. Myös alkuperäisessä tutkimuksessa vertailumaana käytettiin Turkkia.

(64)

Yksi asianomainen osapuoli suhtautui varauksellisesti Turkkia koskevaa ehdotukseen ja esitti vaihtoehtoiseksi vertailumaaksi Etelä-Afrikkaa ja piti sitä soveltuvampana, koska turkkilaisten tuottajien kustannusrakenne eroaa kiinalaisten kustannusrakenteesta ja Turkissa on sovellettu 22 prosentin polkumyyntitullia Kiinasta tulevaan kaikentyyppiseen alumiinifolioon heinäkuusta 2014.

(65)

Asianomaisten osapuolten esittämien ehdotusten lisäksi myös komissio pyrki löytämään asianmukaisen vertailumaan. Se yksilöi Intian, Japanin, Etelä-Korean, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdysvallat ja Taiwanin mahdollisiksi muiksi vertailumaiksi, koska niissä tuotetaan paljon alumiinifolioita. Japanin, Yhdysvaltojen ja Taiwanin havaittiin kuitenkin tuottavan tarkasteltavana olevan tuotteen sijaan ohuempia alumiinifolioita.

(66)

Yhteistyöpyyntöjä lähetettiin kaikille tiedossa oleville tuottajille Intiassa, Etelä-Afrikassa, Etelä-Koreassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja Turkissa. Yhteistyöhön suostui vain kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa Turkissa. Muiden mahdollisten vertailumaiden tuottajilta ei saatu vastauksia.

(67)

Turkin havaittiin olevan merkittävä alumiinifolion tuottaja avoimilla markkinoilla, joilla ei esiinny vääristymiä raaka-aine- tai energiahintojen osalta. Turkin ja Kiinan tuotantoprosessien havaittiin olevan samankaltaisia. Turkki valittiin vertailumaaksi Kiinaa koskevan normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja kahden yhteistyössä toimineen yrityksen tiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä.

(68)

Ensin tarkasteltiin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko Turkissa yhteistyössä toimivien tuottajien samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään eli oliko tämän kotimarkkinamyynnin kokonaismäärän osuus vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä. Tältä pohjalta todettiin, että vertailumaan kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(69)

Selvitettiin myös, voitiinko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Toisen tuottajan kotimarkkinamyynnin havaittiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, kun taas toisen tuottajan myynnin kannattavuutta ei voitu vahvistaa tarkkojen kustannuslaskentatietojen puutteen vuoksi.

(70)

Tämän toisen tuottajan normaaliarvoa ei voitu muodostaa laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkkojen kustannuslaskentatietojen puutteen vuoksi.

(71)

Tämän vuoksi normaaliarvo perustui ensimmäisen tuottajan todelliseen kotimarkkinahintaan, joka laskettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla toteutuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettuna keskimääräisenä hintana.

(72)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että normaaliarvoa ei voida asianmukaisesti laskea vain yhden turkkilaisen tuottajan kotimarkkinamyynnin perusteella. Sama kiinalainen tuottaja korosti, että turkkilaisen tuottajan liiketietojen luottamuksellisuuden vuoksi näin saadun polkumyyntimarginaalin arvioiminen tai perusteleminen on mahdotonta.

(73)

Yhden vertailumaan tuottajan tietojen käyttäminen on Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista; sen mukaan tällaisia hintoja voidaan käyttää, jos ne ovat tulosta aidosta kilpailusta kotimarkkinoilla. Kuten 68 ja 69 kappaleessa todettiin, Turkissa on useita kotimaisia tuottajia ja Turkki on myös alumiinifolioiden tuoja. Sen vuoksi komissio katsoo, että hinnat Turkin markkinoilla ovat tulosta aidosta kilpailusta eikä ole mitään tekijöitä, jotka viittaisivat siihen, että yhden tuottajan hintoja ei voitaisi käyttää normaaliarvon määrittämisessä. Liiketietojen osalta komission on suojattava osapuolten toimittamien tietojen luottamuksellisuutta, minkä vuoksi se ei voi paljastaa kiinalaisille tuottajille kaupallisesti arkaluonteisia tietoja turkkilaisesta tuottajasta. Tämän vuoksi kyseisen kiinalaisen viejän väitteet on hylättävä.

(74)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti ensimmäisen riippumattoman asiakkaan tosiasiallisesti maksamien tai maksettavaksi tulevien vientihintojen perusteella.

(75)

Yksi kiinalainen tuottaja toi esiin, että sen alv-palautus oli laskettu virheellisesti. Laskelmia muutettiin vastaavasti, ja komissio esitti tarkistetut päätelmät kyseiselle tuottajalle.

(76)

Yhteistyössä toimivalle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(77)

Tällä perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä alennusten ja palkkioiden huomioon ottamiseksi, kun oli osoitettu, että ne vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen.

(78)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että Turkin tavanomainen 7,5 prosentin tuontitulli korottaa kotimarkkinahintoja saman verran ja että tämä olisi otettava oikaisussa huomioon tasapuolista vertailua varten. Kyseinen kiinalainen tuottaja väitti myös, että pakkauskustannuksia koskeva oikaisu ei ole perusteltu, koska pakkauskustannukset koskevat kaikkia tuottajia niiden sijainnista riippumatta.

(79)

Komissio huomauttaa, että myös Kiinassa on käytössä alumiinifolioihin sovellettava tuontitulli. Vertailussa ei näin ollen vaikuta olevan mitään vääristymää, koska Turkissa on samanlainen tuontitulli. Vaikka tuontitullia koskeva oikaisu tehtäisiinkin, se ei muuttaisi sitä tosiseikkaa, että Kiinasta unionin markkinoille suuntautuva vienti tapahtuu merkittävin polkumyyntihinnoin. Pakkauskustannuksia koskeva oikaisu on tehty sekä Kiinan vientihintoihin että Turkin kotimarkkinahintoihin, jotta voidaan neutraloida pakkauskustannusten mahdolliset erot. Tämän vuoksi pakkauskustannuksia koskeva oikaisu ei voi aiheuttaa vääristymistä vertailussa. Väitteet on näin ollen hylättävä.

(80)

Vertailumaan samankaltaisen tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(81)

Tällä perusteella painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(82)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla esiintynyttä polkumyyntiä koskevien havaintojen lisäksi komissio tutki polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumotaan. Tätä varten analysoitiin seuraavia seikkoja: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Kiinassa, polkumyynti Kiinasta muille markkinoille suuntautuvassa viennissä ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(83)

Kahden yhteistyössä toimineen kiinalaisen tuottajan kapasiteetin käyttöasteen havaittiin olevan 85 ja 90 prosenttia. Näiden kahden tuottajan käyttämätön kapasiteetti oli 50 000 tonnia. Tämä vastaa unionin tuotannonalan koko tuotantoa ja yli 50:tä prosenttia unionin kulutuksesta. Lisäksi yksi yhteistyössä toimineista yrityksistä oli rakentamassa lisää folionkelauskapasiteettia (40 000 tonnia). Sen vuoksi pääteltiin, että maassa on merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia, joka voitaisiin ainakin osittain suunnata unionin markkinoille, jos Kiinaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(84)

Muut tiedossa olleet kiinalaiset tuottajat eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä, minkä vuoksi niiden käyttämätöntä kapasiteettia ei voitu todentaa. Pyynnön esittäjien toimittamassa tutkimuksessa arvioitiin yhteistyöstä kieltäytyneiden muiden kiinalaisten tuottajien alumiinifolioiden yhteenlaskettu kapasiteetti noin kymmenkertaiseksi kahden yhteistyössä toimineen tuottajan yhteenlaskettuun kapasiteettiin nähden. Tutkimuksessa arvioitiin, että kaikentyyppisten alumiinifolioiden tuotantokapasiteetti yhteensä Kiinassa on 450 000 tonnia suurempi kuin Kiinan kotimarkkinoiden kokonaiskulutus. Tutkimuksessa myös ennustettiin, että Kiinan tuotantokapasiteetti kasvaa vuosien 2014 ja 2018 välillä 2,5 miljoonasta tonnista 2,8 miljoonaan tonniin ja että Kiinan kotimarkkinakulutuksen kasvu samalla kaudella 2,1 miljoonasta tonnista 2,4 miljoonaan tonniin ei todennäköisesti riitä ottamaan vastaan kasvanutta kapasiteettia kokonaan. Sen vuoksi pidettiin todennäköisenä, että yhteistyöstä kieltäytyneiden tuottajien parissa on merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia, joka voitaisiin ainakin osittain suunnata unionin markkinoille, jos Kiinaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(85)

Yksi kiinalainen tuottaja – kiistämättä käyttämättömän kapasiteetin määrää koskevia havaintoja – väitti, että on epärealistista olettaa, että koko käyttämätön kapasiteetti suunnattaisiin unionin markkinoille.

(86)

Komissio katsoo, että sen 84 ja 97 kappaleessa esitetyn arvion mukaisesti käyttämätön kapasiteetti voitaisiin suunnata ainakin osittain unioniin. Johdanto-osan 83 kappaletta on muutettu vastaavasti.

(87)

Yhden yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan muille markkinoille (päävientikohteita olivat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia, Yhdysvallat, Egypti ja Intia) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suuntautuneen viennin hintojen havaittiin olevan alle 63–71 kappaleessa määritetyn normaaliarvon ja viennin tapahtuneen näin ollen polkumyynnillä. Toisen kiinalaisen tuottajan vientihintoja muille markkinoille ei saatu.

(88)

Koska muilla markkinoilla esiintyy polkumyyntiä, komissio päättelee, että kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja myy tarkasteltavana olevaa tuotetta kolmansiin maihin polkumyyntihinnoilla. Sen vuoksi komissio pitää todennäköisenä, että jos nyt voimassa olevat toimenpiteet kumotaan, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat myisivät tarkasteltavana olevaa tuotetta polkumyyntihinnoilla myös unionin markkinoille.

(89)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että muille markkinoille suuntautuvassa viennissä havaittu polkumyynti on tutkimuksen kannalta merkityksetöntä, koska tarkastelu koskee vain unionin markkinoita eikä maailmanmarkkinoita. Tämän kiinalaisen tuottajan mukaan hintavertailut markkinoiden välillä eivät ole asianmukaisia, koska hintarakenteet maailman muissa osissa voivat olla erilaisia. Lisäksi olisi verrattava myös unionin vientiä näille samoille markkinoille, minkä seurauksena voitaisiin havaita, että unionin kotimarkkinahinnat ovat liian korkeat.

(90)

Kuten 82 kappaleessa todettiin, komissio on ottanut huomioon useita indikaattoreita, joiden perusteella arvioidaan polkumyynnin todennäköisyyttä unionin markkinoilla. Komissio katsoo, että viejät, joiden on havaittu harjoittavan polkumyyntiä muilla markkinoilla, harjoittavat todennäköisemmin polkumyyntiä myös unionin markkinoilla verrattuna sellaisiin viejiin, joiden ei ole havaittu harjoittavan polkumyyntiä muilla markkinoilla. Tästä syystä se on merkityksellinen indikaattori määritettäessä polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä. Tästä syystä väite on hylättävä.

(91)

Unionin tuottajien vientikäyttäytymistä koskevaa väitettä käsitellään 171 kappaleessa.

(92)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tavanomaisen tuontimenettelyn mukaisesti Kiinasta tullut tuonti olisi alittanut unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 12,2 prosentilla ilman polkumyyntitulleja (ks. 114 kappale). Lisäksi Kiinasta sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti eli ilman tullimaksuja ja polkumyyntitulleja tulevan tuonnin, jonka osuus oli noin 75 prosenttia Kiinasta tulevasta tuonnista, havaittiin alittavan unionin tuotannonalan myyntihinnat 18 prosentilla. Kiinan hinnat olivat myös alemmat kuin mistään muusta maasta unioniin suuntautuvan viennin hinnat. Tämä hintojen ero osoittaa varmuudella unionin markkinoiden houkuttelevuuden ja kiinalaisten viejien kyvyn kilpailla hinnoilla, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(93)

Näin ollen voidaan kohtuudella odottaa, että merkittävä osa tämänhetkisestä Kiinan viennistä suunnattaisiin unionin markkinoille, jos toimenpiteet kumotaan.

(94)

On syytä muistaa, että ennen alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönottoa alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, että Kiinan markkinaosuus unionin markkinoilla oli 30,72 prosenttia. Sen vuoksi on odotettavissa, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, Kiinan vienti, jonka markkinaosuus unionin markkinoilla on tällä hetkellä 2 prosenttia, kasvaa merkittävästi ja pyrkii saamaan takaisin menetetyn markkinaosuuden unionissa.

(95)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että pieni hintojen alittavuus on osa normaalia hinnoittelumekanismia, kun ei-kotimaiset tuottajat kilpailevat kotimaisten tuottajien kanssa. Hintojen 12,2 prosentin alittavuus ei sen mukaan olisi kohtuuton eikä aiheuttaisi vaikeuksia unionin tuottajille.

(96)

Hinnan alittavuuden havaitseminen sinänsä ei johda päätelmään, jonka mukaan viejän käyttäytyminen on kilpailun vastaista. Tässä tapauksessa havaittu alittavuuden marginaali kuitenkin osoittaa Kiinasta tulevan tuonnin todennäköistä hintatasoa, jos toimenpiteiden annetaan raueta, ja tämän tuonnin kykyä vallata markkinaosuutta unionissa unionin tuotannonalan kustannuksella. Lisäksi havaittiin, että tuonti tapahtuu todennäköisesti polkumyynnillä. Sen vuoksi väite, jonka mukaan hinnan 12,2 prosentin alittavuus ei olisi kohtuuton, ei ole merkityksellinen tässä yhteydessä ja se hylättiin.

(97)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuonti Kiinasta tuli unionin markkinoille edelleen polkumyyntihinnoilla ja polkumyyntimarginaalit olivat merkittävät. Siinä myös osoitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen käyttämätön tuotantokapasiteetti Kiinassa on merkittävä verrattuna unionin kulutukseen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä käyttämätön kapasiteetti todennäköisesti suunnataan ainakin osittain unionin markkinoille, jos Kiinaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(98)

Lisäksi vienti Kiinasta muihin kolmansiin maihin tapahtui polkumyyntihinnoin. Kiinalaisten viejien hinnoittelukäytäntö kolmansilla markkinoilla osoittaa, että polkumyynnin jatkuminen unionin markkinoilla on todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(99)

Lisäksi unionin markkinoiden houkuttelevuus hintojen suhteen viittaa siihen, että riskinä on Kiinasta peräisin olevan viennin suuntaaminen unionin markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(100)

Edellä esitetyn perusteella on todennäköistä, että tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonti Kiinasta lisääntyy merkittävästi, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(101)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti kaksitoista tiedossa olevaa unionin tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(102)

Unionin kokonaistuotannon arvioitiin olleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 47 349 tonnia. Komissio laski määrän Eurostatin tilastojen, otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettujen kyselyvastausten ja otokseen kuulumattomiin tuottajiin liittyvien arvioitujen tietojen sekä pyynnön esittäjien toimittamien tietojen perusteella. Kuten 18 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen unionin tuottajien osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli yli 70 prosenttia.

(103)

Pyynnön esittäjät toimittivat tietoja koko unionin tuotannonalan tuotannosta, tuotantokapasiteetista, myyntimääristä, työllisyydestä ja viennin määristä tarkastelujaksolla. Tiedot arvioitiin, esitettiin enimmäis- ja vähimmäisvaihteluväleillä ja jaettiin kahteen ryhmään eli otokseen valittuihin unionin tuottajiin ja otokseen kuulumattomiin unionin tuottajiin. Otokseen valittujen unionin tuottajien osalta komissio käytti tosiasiallisia varmennettuja tietoja, jotka kyseiset yritykset toimittivat kyselylomakevastauksissaan. Otoksen kuulumattomien unionin tuottajien osalta käytettiin pyynnön esittäjien toimittamia tietoja. Nämä arviot asetettiin asianomaisten osapuolten saataville huomautuksia varten. Huomautuksia ei kuitenkaan esitetty.

(104)

Tässä tutkimuksessa on käytetty unionin kulutuslukuja, joka on vahvistettu ja julkaistu rinnakkaisessa tutkimuksessa. Ne määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tapahtuneen arvioidun kokonaismyyntimäärän ja Eurostatin ilmoittaman kokonaistuontimäärän perusteella; määriä oikaistiin tarvittaessa Venäjältä tulevaa tuontia koskevan rinnakkaisen tutkimuksen vientiä harjoittavan tuottajan todennettujen tietojen ja otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakevastausten pohjalta.

(105)

Koska Venäjällä on vain yksi vientiä harjoittava tuottaja, kaikki sitä koskevat luvut annettiin luottamuksellisuussyistä vaihteluvälinä. Sen välttämiseksi, että Venäjän tuontimäärä voitaisiin laskea päättelemällä, vaihteluvälejä oli lisäksi tarpeen käyttää kulutuksen ja muista kolmansista maista tulevien tuontimäärien osalta.

(106)

Tämän perusteella unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Kotitalousfolion kulutus unionissa (tonnia)

(107)

Unionin kulutus kasvoi vuosien 2011 ja 2013 välisenä aikana mutta väheni vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kaiken kaikkiaan kulutus kasvoi 17–28 prosenttia tarkastelujakson aikana. Kulutuksen kasvu vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana heijastaa lähinnä Venäjältä ja kolmansista maisten tulleen tuonnin kasvua, sillä unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla kasvoi vain hiukan (ks. 134 kappale).

(108)

Koska tutkimuksessa vahvistettiin, että Brasiliasta tulevan polkumyyntituonnin jatkuminen tai toistuminen ei ole todennäköistä (ks. 60 kappale), tuonnin määrää, hintoja ja markkinaosuutta koskeva analyysi koskee ainoastaan Kiinasta tulevaa tuontia. Komissio määritti Kiinasta tulevan tuonnin määrän ja hinnat Eurostatin tietojen perusteella.

(109)

Tuonti Kiinasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus

(110)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä väheni 47–57 prosenttia ja vastaavasti markkinaosuus laski 4 prosentista 2 prosenttiin eli 2 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana. Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus pysyivät koko tarkastelujakson ajan alhaisella tasolla.

(111)

Seuraavassa taulukossa esitetään polkumyyntituonnin keskimääräinen hinta.

Taulukko 3

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräinen hinta

(112)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat tarkastelujaksolla 2 251 eurosta/tonni 2 131 euroon/tonni eli laskua oli noin 5 prosenttia. Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat keskimäärin alemmat kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla ja muista kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat koko tarkastelujakson ajan.

(113)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinasta tulevasta tuonnista noin 75 prosenttia tapahtui sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti eli ilman tullimaksuja ja polkumyyntitulleja, ja tämän tuonnin markkinaosuus oli yli 1 prosentti. Tämän tuonnin havaittiin alittavan unionin tuotannonalan myyntihinnat 18 prosentilla. Sen yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka osuus Kiinasta tulevasta tuonnista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 53–90 prosenttia ja jonka tuonnista 98 prosenttia tapahtui sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti, alittavuuden marginaaliksi vahvistettiin 15–18 prosenttia.

(114)

Loput 25 prosenttia Kiinasta tulevasta tuonnista tapahtui tavanomaisen tuontimenettelyn mukaisesti. Kun Kiinan CIF-hintoihin lisätään tullimaksut ja polkumyyntitulli, näin lasketut Kiinan hinnat olivat keskimääräin korkeammat kuin unionin tuotannonalan hinnat unionin markkinoilla, ja alittavuus oli näin ollen negatiivinen (– 12,5 %). Kun tuontihintoja tarkastellaan ilman polkumyyntitulleja, hintojen alittavuus on 12,2 prosenttia.

(115)

Jos tarkastellaan kaikkea Kiinasta tulevaa tuontia tuontimenettelystä riippumatta ja lisätään tavanomaisen menettelyn mukaisesti tapahtuneen tuonnin CIF-hintoihin sovellettavat tullimaksut ja polkumyyntitullit, Kiinan hintojen havaittiin alittavan unionin tuotannonalan myyntihinnat keskimäärin 10,2 prosentilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(116)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti Kiinasta tulevalle tuonnille vahvistettu 18 prosentin alittavuuden marginaali oli virheellinen, koska unionin tuottajien hintoihin sisältyi ”sisäänrakennettu 7,5 prosentin normaalitariffi”, josta kotimarkkinakäyttäjiä ei voida vapauttaa, jos ne sisällyttävät unionissa valmistettua kotitalousfoliota kolmansiin maihin suuntautuvaan vientiin. Asianomainen osapuoli ei kuitenkaan esittänyt näyttöä väitteensä tueksi eikä etenkään selittänyt ”sisäänrakennetun normaalitariffin” käsitettä. Joka tapauksessa on muistettava, että sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti tapahtuneesta tuonnista ei peritä tullimaksuja, kuten 113 kappaleessa selitettiin. Sen vuoksi ei olisi perusteltua tehdä oikaisuja tullimaksuista, joita ei ole kannettu. On myös huomattava, että komissio teki asianmukaisen tullimaksua koskevan oikaisun, kun se määritti alittavuuden marginaalia tavanomaisen menettelyn mukaisesti tapahtuneen tuonnin osalta (ks. 114 kappale) ja menettelystä riippumatta kaiken Kiinasta tulevan tuonnin osalta (ks. 115 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(117)

Sama kiinalainen tuottaja väitti, että 114 kappaleen mukaisesti määritetystä 12,2 prosentin ja 115 kappaleen mukaisesti määritetystä 10,2 prosentin alittavuuden marginaalista oli tarpeen vähentää tullimaksu. Selvennyksen vuoksi todettakoon, että näitä marginaaleja määrittäessään komissio otti jo huomioon tavanomaisen menettelyn mukaisesti tapahtuneeseen tuontiin sovellettavat tullimaksut. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(118)

Tarkastelujaksolla tuonti muista kolmansista maista unioniin lisääntyi 45–60 prosenttia eli unionin kulutuksen kasvua nopeammin. Tämän vuoksi muiden kolmansien maiden markkinaosuus kasvoi 41 prosentista 51 prosenttiin tällä kaudella.

(119)

Tarkastelujakson aikana Brasiliasta ei tullut lainkaan tuontia unioniin. Venäjältä tulevan tuonnin määrä lisääntyi 40–50 prosenttia vuosien 2011 ja 2013 välillä ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli hieman laskua. Vastaava markkinaosuus vuosien 2011 ja 2012 välillä kasvoi 29 prosentista 34 prosenttiin, minkä jälkeen se pysyi vakaana tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun. Tarkastelujakson aikana tuonnin määrä Turkista kasvoi 125–139 prosenttia ja markkinaosuus kasvoi noin 7 prosentista 13 prosenttiin. Turkista tulevan tuonnin hinnat laskivat tarkastelujakson aikana 13 prosenttia mutta pysyivät korkeampina kuin muista kolmansista maista, myös Venäjältä ja Kiinasta, tulevan tuonnin hinnat, ja olivat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana samalla tasolla kuin unionin tuotannonalan hinnat.

(120)

Kaiken kaikkiaan tuonti muista kolmansista maista, lukuun ottamatta Kiinaa, Venäjää ja Turkkia, kasvoi 2–15 prosenttia. Koska unionin kulutus kuitenkin kasvoi, niiden yhteenlaskettu markkinaosuus laski vuosien 2011 ja 2013 välillä 4 prosentista noin 2 prosenttiin ja kasvoi sitten 4 prosenttiin tutkimusajanjakson loppuun mennessä; tämän tuonnin hinnat olivat alemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat, lukuun ottamatta vuotta 2012.

(121)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat olivat korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat koko tarkastelujakson ajan.

(122)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että muista kolmansista maista tulevaa tuontia koskevaan komission analyysiin (ks. 118–121 kappale) olisi pitänyt sisällyttää koko foliomarkkinat eikä keskittyä vain tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, koska unionin tuottajien muita foliotyyppejä koskevat päätökset väitetysti vaikuttavat niiden tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon. Väitteen tueksi ei esitetty perusteluja. Tutkimuksessa joka tapauksessa vahvistettiin (ks. 185 kappale), että suurin otokseen valittu unionin kotitalousfolion tuottaja tuotti yksinomaan kotitalousfoliota ja että ne unionin tuottajat, joiden havaittiin tuottavan sekä kotitalous- että jatkojalostusfoliota, eivät pystyneet helposti vaihtamaan yhden tuotteen tuotannosta toiseen, koska molempia tuotteita on tuotettava tiettyjä määriä, jotta voidaan maksimoida tehokkuus. Tutkimuksessa kävi myös ilmi (ks. 185 kappale), että otokseen valittujen unionin tuottajien tuotannossa näiden foliolajien tuotantosuhde oli vakaa tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(123)

Yksi kiinalainen tuottaja huomautti, että koska unionin tuottajien tuotantokapasiteetti oli alle 50 prosenttia unionin kulutuksesta, käyttäjien oli tuotava kotitalousfoliota vientiä harjoittavien kolmansien maiden tuottajilta. Tällä perusteella kiinalainen tuottaja väitti, että vientiä harjoittavat tuottajat kilpailivat keskenään eivätkä unionin tuottajien kanssa, kun ne toimittivat käyttäjille, joille unionin tuottajat eivät toimittaneet. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Ensinnäkin väite, jonka mukaan unionin tuottajien tuotantokapasiteetti on alle 50 prosenttia unionin kulutuksesta, on virheellinen. Kuten 106 ja 129 kappaleessa esitettiin, unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti oli 58–74 prosenttia unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja yli 55 prosenttia koko tarkastelujakson ajan. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin (ks. taulukko 5), että unionin tuotannonalalla oli koko tarkastelujakson ajan käyttämätöntä kapasiteettia, jota olisi voitu käyttää unionin markkinoiden tarjonnan tyydyttämiseen, ellei kilpailevaa polkumyyntituontia olisi esiintynyt. Myös kolmansista maista tuleva tuonti kilpaili unionin tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen kanssa, koska unionin tuottajien asiakkaat pystyivät vaihtamaan kolmansien maiden tavarantoimittajiin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(124)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, joilla on vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(125)

Kuten 18 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon määrittämiseen käytettiin otantamenetelmää.

(126)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Kuten 103 kappaleessa selitetään, komissio arvioi koko unionin tuotannonalaa koskevat makrotalouden indikaattorit pyynnön esittäjien toimittamien tietojen perusteella; tiedot todennettiin asiamukaisesti otokseen valittujen yritysten osalta. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit ainoastaan otokseen valittujen unionin tuottajien osalta näiden kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Molempien tietojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(127)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus ja polkumyyntimarginaalin suuruus.

(128)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(129)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Unionin tuotannonalan tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(130)

Tuotanto vaihteli tarkastelujakson aikana. Se kasvoi vuosien 2011 ja 2013 välisenä aikana mutta väheni vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuotantomäärä kasvoi kaiken kaikkiaan 7 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(131)

Tuotantokapasiteetti kohosi 12 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(132)

Koska tuotantokapasiteetti kasvoi enemmän kuin tuotannon määrä, kapasiteetin käyttöaste laski 5 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(133)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että alumiinifoliotehtaan kapasiteettia ei pitäisi ilmoittaa tonneina, koska samat koneet tuottavat tietyn ajanjakson aikana eri määrän foliota riippuen folion paksuudesta ja leveydestä. Väitteen osalta ei halutakaan kiistää, että tonneina ilmoitettuun tuotantolaitoksen kapasiteettiin voi vaikuttaa valmistettujen folioiden paksuus tai leveys. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti ja tietyt vahinkoindikaattorit, kuten kulutus, myyntimäärä ja tuotanto, kuitenkin vahvistettiin käyttämällä mittayksikkönä tonnia. Johdonmukaisuuden vuoksi vahinkoanalyysissä käytetään samaa mittayksikköä vertailua varten. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin unionin tuotannonalan tuottamassa tuotevalikoimassa mitään muutoksia, jotka olisivat mitätöineet tonnien käyttämisen mittayksikkönä. On myös syytä huomata, että asianomainen osapuoli ei toimittanut mitään määrällisiä tietoja, jotka olisivat osoittaneet, että eri mittayksikkö oli muuttanut tämän vahinkotekijän analyysiä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(134)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus

(135)

Kotitalousfolion myyntimäärä kasvoi hieman tarkastelujaksolla. Myyntimäärä kasvoi eniten vuosina 2011–2013 eli 4–14 prosenttia. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana myyntimäärä laski, mutta kaiken kaikkiaan myyntimäärä kasvoi tarkastelujakson aikana 2–10 prosenttia. Kun otetaan huomioon samanaikainen kulutuksen kasvu ja tuonnin kasvu, myyntimäärien kasvusta huolimatta unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 55 prosentista 47 prosenttiin, eli myyntimäärä laski 8 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

(136)

Unionin kulutus lisääntyi tarkastelujaksolla 17–28 prosenttia, mutta unionin tuotannonalan myyntimäärä kasvoi vain 2–10 prosenttia, mikä merkitsi 8 prosenttiyksikön markkinaosuuden menetystä.

(137)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Työllisyys ja tuottavuus

(138)

Unionin tuotannonalan työllisyys vaihteli tarkastelujaksolla ja kasvoi yleisesti hieman eli 2 prosenttia.

(139)

Vuosina 2011–2013 tuottavuus parani, koska tuotanto kasvoi enemmän kuin työllisyys. Vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana tuottavuus laski 7 prosenttia mutta pysyi korkeammalla tasolla kuin tarkastelujakson alussa vuonna 2011.

(140)

Kiinasta tulevan tuonnin polkumyyntimarginaali oli 28,1 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ks. 81 kappale), mutta sen vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen oli vähäinen voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden ansiosta, koska ne rajoittivat onnistuneesti polkumyyntituonnin määrää.

(141)

Kuten rinnakkaisessa tutkimuksessa vahvistettiin, Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä kuitenkin lisääntyi merkittävästi tarkastelujaksolla. Tämä tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Sen vuoksi unionin tuotannonala ei kyennyt toipumaan voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä huolimatta.

(142)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntihinnat ja kustannukset

(143)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa laski koko ajan ja kaiken kaikkiaan 11 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(144)

Unionin tuotannonalan yksikkökohtaiset tuotantokustannukset pysyivät kuitenkin korkeampina kuin sen keskimääräiset myyntihinnat, eikä unionin tuotannonalan myyntihinta pystynyt kattamaan tuotantokustannuksia vuotta 2013 lukuun ottamatta. Rinnakkaisessa tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonala ei kyennyt nostamaan myyntihintoja Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi.

(145)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Työvoimakustannukset

(146)

Vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti alenivat 5 prosenttia. Työvoimakustannukset nousivat ensin 2 prosenttia vuosien 2011 ja 2012 välillä, laskivat vuosien 2012 ja 2013 välillä ja pysyivät sen jälkeen vakaana tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(147)

Unionin tuotannonalan varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

(148)

Varastoja ei voida pitää tällä alalla merkittävänä vahinkoindikaattorina, koska tuotanto ja myynti perustuvat pääasiassa tilauksiin, joten tuottajat pitävät yleensä varastot pieninä. Siksi varastoja koskeva kehitys esitetään vain tiedoksi.

(149)

Kaiken kaikkiaan loppuvarastot kasvoivat tarkastelujaksolla 8 prosenttia. Varastot kasvoivat ensin vuosien 2011 ja 2013 välillä 10 prosenttia ja pienenivät sitten hieman vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopun välisenä aikana. Loppuvarastojen osuus prosentteina tuotannosta pysyi vakaana koko tarkastelujakson ajan.

(150)

Unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(151)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Tarkastelujaksolla unionin tuotannonala oli tappiollinen lukuun ottamatta vuotta 2013, jolloin sen voittomarginaali oli hieman yli kannattavuusrajan. Kannattavuus laski vuosien 2011 ja 2012 välillä, lisääntyi vuonna 2013 mutta laski jälleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jolloin se oli samalla tasolla kuin vuonna 2011. Kaiken kaikkiaan kannattavuus nousi 4 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä vastaa 0,1 prosenttiyksikön kasvua eikä antanut unionin tuotannonalalle mahdollisuutta saada voittoa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Kuten rinnakkaisessa tutkimuksessa vahvistettiin, tämä tilanne johtui pääasiassa Venäjältä unioniin polkumyyntihinnoin tulevan tuonnin aiheuttamasta hintapaineesta ja siitä, että kyseisen tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat, minkä vuoksi unionin tuotannonala ei voinut nostaa myyntihintojaan niin, että ne olisivat kattaneet tuotantokustannukset.

(152)

Nettokassavirta on unionin tuotannonalan kyky rahoittaa itse toimintaansa. Kassavirta vaihteli tarkastelujakson aikana suuntauksen ollessa nouseva. Kaiken kaikkiaan nettokassavirta kasvoi tarkastelujaksolla 30 prosenttia. On kuitenkin huomattava, että absoluuttisina arvoina kassavirta pysyi alhaisella tasolla verrattuna kyseessä olevan tuotteen kokonaisliikevaihtoon.

(153)

Investoinnit kasvoivat tarkastelujaksolla 47 prosenttia. Investoinnit kasvoivat 65 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2012, vähenivät vuonna 2013 ja kasvoivat taas tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Ne olivat pääasiassa investointeja, joita tarvittiin uusien koneiden hankkimiseksi ja jotka pysyivät melko alhaisella tasolla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kokonaisliikevaihtoon verrattuna.

(154)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Kuten muutkin taloudelliset indikaattorit, investointien tuotto samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä oli negatiivinen vuodesta 2011 alkaen, paitsi vuonna 2013, jolloin se oli 0 prosenttia kannattavuuden suuntauksen mukaisesti. Kaiken kaikkiaan investointien tuotto pieneni tarkastelujaksolla 8 prosenttia.

(155)

Mitä tulee pääoman saantiin, otokseen valittujen unionin tuottajien heikentynyt kyky kerryttää käteisvaroja samankaltaisen tuotteen osalta heikensi niiden taloudellista tilannetta vähentämällä tulorahoitusta. Tutkimuksessa todettiin, että pääoman saanti heikkeni kaiken kaikkiaan tarkastelujaksolla.

(156)

Monet vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiiviseen suuntaan. Kannattavuudesta todettiin, että tuotannonalan toiminta oli tappiollista lähes koko tarkastelujakson ajan, lukuun ottamatta vuotta 2013, jolloin tuotannonala toimi hieman kannattavuusrajan yläpuolella; tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana unionin tuotannonalan tappiot olivat – 2,1 prosenttia. Myyntihinnat laskivat tarkastelujakson aikana 11 prosenttia. Vaikka myös yksikkökustannukset laskivat 11 prosenttia, ne pysyivät kuitenkin korkeammalla tasolla kuin keskimääräiset myyntihinnat koko tarkastelujakson ajan vuotta 2013 lukuun ottamatta. Unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 8 prosenttiyksikköä eli 55 prosentista 47 prosenttiin.

(157)

Jotkin vahinkoindikaattorit kehittyivät tarkastelujaksolla positiivisesti. Tuotantomäärä kasvoi 7 prosenttia ja tuotantokapasiteetti 12 prosenttia. Kasvu ei kuitenkaan vastannut kulutuksen kasvua, joka oli paljon suurempi eli 17–28 prosenttia. Myyntimäärä kasvoi 2–10 prosenttia. Koska markkinoiden kulutus lisääntyi, tämä ei kuitenkaan näkynyt markkinaosuuden kasvuna, vaan markkinaosuus pieneni 8 prosenttiyksikköä. Investoinnit lisääntyivät 47 prosenttia. Ne liittyivät uusien koneiden hankkimiseen ja pysyivät suhteellisen alhaisina tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Niinikään kassavirta kasvoi tarkastelujaksolla 30 prosenttia mutta pysyi alhaisella tasolla. Nämä myönteiset kehityssuuntaukset eivät sen vuoksi sulje pois vahingon olemassaolon mahdollisuutta.

(158)

Yhteistyössä toiminut brasilialainen tuottaja ja Brasilian alumiinintuottajien järjestö väittivät, että joidenkin pyynnön esittäjien julkisesti saatavilla olevien rahoitusasiakirjojen analyysin perusteella merkittävää vahinkoa ei ole aiheutunut. Tämä on kuitenkin ristiriidassa tutkimuksen tulosten kanssa, jotka perustuvat tosiasiallisiin todennettuihin tietoihin kotitalousfoliota valmistavasta unionin tuotannonalasta. On totta, että jotkin unionin tuottajat eivät tuottaneet yksinomaan kotitalousfoliota, minkä vuoksi julkisesti saatavilla olevista asiakirjoista ei saada kuvaa kotitalousfoliota valmistavan unionin tuotannonalan todellisesta tilanteesta. Sen vuoksi perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaiset päätelmät unionin tuotannonalan taloudellisesta tilanteesta eivät voi perustua julkisesti saatavilla oleviin asiakirjoihin vaan niiden on perustuttava tutkimuksessa saatuihin yksityiskohtaisempiin ja todennettuihin tietoihin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(159)

Samat asianomaiset osapuolet väittivät, että Euroopan alumiinifoliojärjestön EAFAn julkaisemat tilastot ja lausunnot osoittavat, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut mitään vahinkoa tarkastelujaksolla eikä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Käytettyjen tilastojen ja lausuntojen havaittiin kuitenkin viittaavan joko koko alumiinifoliosektoriin tai ohuemman laadun luokkaan, joka kattaa kotitalousfolion lisäksi muunkin tyyppisiä folioita, kuten jatkojalostusfoliot ja joustopakkauksiin käytetyt foliot. Tällä perusteella tarkasteltavana olevasta tuotteesta ei voida tehdä mitään merkityksellisiä päätelmiä, ja väite hylättiin näin ollen.

(160)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että 156 kappaleessa kuvattu yksikkökustannusten kehitys ei sovi yhteen Lontoon metallipörssissä noteeratun alumiinin hinnan, jäljempänä ’LME-hinta’, kehityksen kanssa. Tämän väitteen osalta on huomattava, että unionin tuottajien alumiinin sulattajille tai kauppiaille maksama hinta on LME-hinnan ja ”metallipreemiona” tunnetun lisämaksun summa. Sen vuoksi pelkästään LME-hintaan perustuvaa unionin tuottajien yksikkökustannusten arviointia on pidettävä epätäydellisenä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(161)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että yksikkökustannusten kehitys ja alumiinin hinnan kehitys olisi siltä mahdoton sovittaa yhteen, vaikka metallipreemio otettaisiin huomioon. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkastelujakson aikana LME-hinta laski yli 20 prosenttia kun taas metallipreemio yli kaksinkertaistui. Kun otetaan huomioon LME-hinta ja metallipreemio yhdessä, unionin tuottajien alumiinin kustannukset laskivat tarkastelujaksolla noin 11 prosenttia. Lasku noudattelee samalla kaudella tapahtunutta yksikkökustannusten laskua ja on itse asiassa täsmälleen samanlainen (ks. 156 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(162)

Yksi kiinalainen tuottaja viittasi 156 kappaleeseen ja väitti, että vahingon mahdollisia syitä olivat halvoin hinnoin tuleva tuonti, väitetysti korkeammat tuotantokustannukset, vähäinen kiinnostus kotitalousfoliota kohtaan, koska muiden folioluokkien hinnat unionin markkinoilla olisivat korkeammat, sekä vähäinen kiinnostus unionin markkinoihin, koska kotitalousfolion hinnat olisivat korkeammat vientimarkkinoilla. Korkeammista tuotantokustannuksista kiinalainen tuottaja mainitsi korkean metallipreemion ja sen, että unionin tuotannonala käytti kahden valmistusmenetelmän – kuumavalssauksen ja jatkuvan valun – sekoitusta, kun yksinomaan jatkuvan valun käyttäminen olisi kustannustehokkaampaa.

(163)

Näiden väitteiden osalta on syytä muistaa, että 156 ja 157 kappaleessa esitetyn perusteella voidaan päätellä, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa. Tuotantokustannuksiin liittyvistä väitteistä on ensinnäkin huomattava, että rinnakkaisessa tutkimuksessa todettiin metallipreemion roolista mahdollisena vahinkotekijänä, että sekä unionin tuotannonalan että venäläisen vientiä harjoittavan tuottajan kotitalousfolion valmistukseen hankkiman raaka-aineen kustannukset olivat verrattavissa toisiinsa, koska raaka-aineen markkinahinnat sekä Venäjällä että unionissa liittyvät suoraan Lontoon metallipörssiin. Sen vuoksi voidaan päätellä, että metallipreemion taso ei ollut vahinkotekijä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Valmistusmenetelmien mahdollisesta roolista tutkimuksessa kävi ilmi, että jatkuvaa valua käytettiin tuottamaan lähes kaksi kolmasosaa unionin tuotannonalan tuottamasta kotitalousfoliosta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Mahdollisia kustannustehokkuuden eroja lieventää näin ollen se, että jatkuva valu on ensisijainen tuotantomenetelmä unionissa. Lisäksi 185 kappaleessa selitettiin, ettei ollut mitään merkkejä siitä, että unionin tuotannonala olisi menettänyt kiinnostuksen kotitalousfolion tuottamiseen. Tutkimuksessa ei myöskään näkynyt merkkejä siitä, että unionin tuottajat olisivat laiminlyöneet unionin markkinoita ja suosineet kotitalousfolion vientimarkkinoita. Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuottajat veivät tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kotitalousfoliota kolmansiin maihin vain 1 182 tonnia, mikä on alle 3 prosenttia unionin tuottajien kotimarkkinamyynnistä samalla kaudella. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(164)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(165)

Koska tutkimuksessa vahvistettiin, että Brasiliasta tulevan polkumyyntituonnin toistuminen ei ole todennäköistä, vahingon toistumisen tai jatkumisen todennäköisyyttä koskeva analyysi koskee ainoastaan Kiinasta tulevaa tuontia.

(166)

Jotta voitiin arvioida vahingon toistumisen tai jatkumisen todennäköisyys siinä tapauksessa, että Kiinan vastaisten toimenpiteiden annetaan raueta, Kiinasta tulevan tuonnin mahdollisia vaikutuksia unionin markkinoihin ja unionin tuotannonalaan tarkasteltiin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(167)

Kuten 124–164 kappaleessa osoitetaan, unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koko tarkastelujakson aikana tuonti Kiinasta unionin markkinoille oli vähäistä, kun taas Venäjältä tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat saman jakson aikana. Rinnakkaisessa tutkimuksessa pääteltiin, että tuonti Venäjältä tapahtui polkumyynnillä ja aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, kun taas tuonti Kiinasta vähäisen määränsä ja hintatasonsa vuoksi vaikutti vain osittain unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon poistamatta kuitenkaan syy-yhteyttä Venäjältä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä. Samaan aikaan, kuten 80–100 kappaleessa todetaan, tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinasta tuleva tuonti tapahtui polkumyynnillä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ja että polkumyynnin jatkuminen on todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(168)

Kiinan merkittävä käyttämätön kapasiteetti, jota Kiinan kotimainen kysyntä ja muut vientimarkkinat kuin unionin markkinat eivät pysty ottamaan täysin vastaan, polkumyynnin jatkuminen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittävillä polkumyyntimarginaaleilla ja kiinalaisten viejien polkumyyntikäytännöt kolmansien maiden markkinoilla (ks. tarkemmin 82–100 kappale) osoittavat selvästi, että on erittäin todennäköistä, että Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin määrä lisääntyy merkittävästi, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(169)

Jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan, Kiinan tuontihinnat kaikella todennäköisyydellä alittavat unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla. Tutkimuksessa kävikin ilmi, että tavanomaisen tuontimenettelyn mukaisesti Kiinasta tullut tuonti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla olisi alittanut unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 12,2 prosentilla ilman polkumyyntitulleja (10).

(170)

Kuten 92–94 kappaleessa mainittiin, unionin markkinat ovat houkuttelevat Kiinasta tulevan tuonnin kannalta, kun otetaan huomioon, että hinnat unionin markkinoilla olivat suunnilleen samat kuin hinnat muilla vientimarkkinoilla. Lisäksi Turkki otti heinäkuussa 2014 käyttöön Kiinaa koskevia polkumyyntitoimenpiteitä erilaisten alumiinifolioiden, mukaan luettuna tarkasteltavana oleva tuote, osalta. Sen vuoksi on todennäköistä, että aiemmin Turkkiin viety tuotanto suunnattaisiin uudelleen unionin markkinoille, jos Kiinan vastaiset toimenpiteet kumottaisiin. Sen vuoksi voidaan päätellä, että jos toimenpiteet kumottaisiin, Kiinasta tuleva tuonti – unionin tuotannonalan hinnat merkittävästi alittavin polkumyyntihinnoin – mitä todennäköisimmin lisääntyisi merkittävästi ja aiheuttaisi lisää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(171)

Yhteistyössä toiminut brasilialainen tuottaja ja Brasilian alumiinialan järjestö väittivät, että EAFAn julkaisemien tilastojen perusteella voidaan vahvistaa, että unionin alumiinifolion tuottajat lisäsivät vientiään kolmansien maiden markkinoille, mikä osoittaa, että nämä kolmansien maiden markkinat olivat unionin markkinoita houkuttelevammat. Tämän väitteen osalta havaittiin kuitenkin, että osapuolten käyttämissä tilastoissa viitattiin joko koko alumiinifoliosektoriin tai ohuemman laadun luokkaan, joka kattaa kotitalousfolion lisäksi muunkin tyyppisiä folioita, kuten jatkojalostusfoliot ja joustopakkauksiin käytetyt foliot. Tällä perusteella ei voida tehdä mitään merkityksellisiä päätelmiä, jotka koskevat pelkästään tarkasteltavana olevaa tuotetta. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonalan kolmansien maiden markkinoille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla viemä tarkasteltavana olevan tuotteen määrä oli vain 1 182 tonnia eli alle 3 prosenttia tuotannonalan kotimarkkinamyynnistä samalla jaksolla. Näin ollen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(172)

Tutkimuksen havainnot huomioon ottaen voidaan päätellä, että jos Kiinan vastaiset toimenpiteet kumottaisiin, Kiinasta tuleva tuonti – unionin tuotannonalan hinnat merkittävästi alittavin polkumyyntihinnoin – mitä todennäköisimmin lisääntyisi merkittävästi ja aiheuttaisi lisää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(173)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tarkasteli, olisiko Kiinaan kohdistuvien voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen unionin kokonaisedun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, kauppiaiden, tuojien ja käyttäjien edut.

(174)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kuten 167 kappaleessa todettiin, merkittävä vahinko johtuu pääasiassa Venäjältä polkumyynnillä tulevasta tuonnista, kun taas Kiinasta tuleva tuonti vaikutti vain osittain unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että polkumyynnin jatkuminen on todennäköistä, jos Kiinan vastaisten toimenpiteiden annetaan raueta.

(175)

Jos Kiinaan kohdistuvat toimenpiteet päätetään, on todennäköistä, että Kiinasta tulee jälleen unionin markkinoille merkittäviä määriä tuontia polkumyyntihinnoilla, jotka myös alittavat merkittävästi unionin tuotannonalan myyntihinnat ja aiheuttavat suurempaa hintapainetta kuin Venäjältä polkumyynnillä tullut tuonti aiheutti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonala olisi pakotettu vastaamaan alempiin hintatasoihin ja näin ollen lisäämään tappioitaan.

(176)

Euroopan unionin käyttäjät ovat uudelleenkelaajia, joiden toiminta käsittää pakkaus- ja kääremateriaaleilla (alumiinifoliota sekä paperia ja muovia) käytävän kaupan sen jälkeen, kun kotitalousfolio on kelattu uudelleen pienille rullille (ns. kuluttajarullat) ja pakattu teollisia ja vähittäismyyntiasiakkaita varten. Tutkimuksessa ilmoittautui kuusi yritystä, joille toimitettiin kyselylomake. Kolme yritystä toimi tutkimuksessa yhteistyössä vastaamalla kyselylomakkeeseen. Kahden yhteistyössä toimineen yrityksen tiedot todennettiin paikan päällä.

(177)

Tutkimuksesta ilmeni, että kotitalousfolio on uudelleenkelaajien pääasiallinen raaka-aine, jonka osuus niiden kokonaistuotantokustannuksista on noin 80 prosenttia.

(178)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yksikään näistä kolmesta yhteistyössä toimineesta käyttäjästä ei tuonut tuotetta Kiinasta. Tärkeimmät hankintalähteet olivat unionin tuotannonala, Venäjä ja Turkki.

(179)

Koska uudelleenkelaajat toimittavat monenlaisia pakkaustuotteita, kolmen yhteistyössä toimineen yrityksen kotitalousfolioon liittyvän toiminnan osuus koko liiketoiminnasta vaihteli alle kuudesosasta enimmillään kolmasosaan.

(180)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kaikki yhteistyössä toimineet käyttäjät ilmoittivat toimintansa olleen kannattavaa. Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvän toiminnan osalta kannattavia oli kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää, mutta kolmannen osalta ei voitu tehdä päätelmiä, koska sen myynti-, yleis- ja hallintokustannusten jakautumisesta ei päästy selvyyteen.

(181)

Edellä esitetyt havainnot huomioon ottaen katsotaan, että Kiinan vastaisten toimenpiteiden voimassa pitämisellä ei ole merkittäviä negatiivisia vaikutuksia käyttäjien tilanteeseen.

(182)

Yksikään kotitalousfolion kauppaan osallistunut yritys, joka olisi tuonut tai jälleenmyynyt Kiinasta peräisin olevaa kotitalousfoliota tarkastelujaksolla, ei ilmoittautunut vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että unionin tuotannonala ja vientiä harjoittavat tuottajat myivät alumiinifoliota pääasiassa suoraan käyttäjille. Edellä esitetyn perusteella ei ole viitteitä siitä, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi kielteinen vaikutus tuojien/kauppiaiden tilanteeseen.

(183)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalla ei ole riittävää kapasiteettia unionin koko kysynnän kattamiseksi. Sen vuoksi nämä osapuolet väittivät, että jos toimenpiteet Brasiliaa ja Kiinaa vastaan pidetään voimassa ja samaan aikaan otetaan käyttöön lopulliset toimenpiteet Venäjää vastaan, unioniin kohdistuu tarjonnan puute, mikä kohottaa kotitalousfolion hintaa. Tämän seurauksena myös uudelleenkelaajien olisi korotettava kuluttajarullien hintoja, mistä olisi haittaa kuluttajille.

(184)

Vastauksena tähän väitteeseen voidaan todeta, että tutkimuksen mukaan unionin tuotannonalalla on ylikapasiteettia ja että se pystyy lisäämään kotitalousfolion tuotantoa ja myyntiä unionissa. Käytettävissä on myös vaihtoehtoisia hankintalähteitä, kuten Turkki, Armenia ja Etelä-Afrikka. Lopuksi on vielä syytä muistaa, että polkumyyntitoimenpiteiden tavoitteena on luoda tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa eikä kieltää unionin markkinoille Kiinasta ja Venäjältä tulevaa tuontia, jonka pitäisi tulla markkinoille oikeudenmukaisilla hinnoilla.

(185)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonala oli menettänyt kiinnostuksensa kotitalousfolioon ja että tästä syystä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käyttää tuotua kotitalousfoliota. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että suurin otokseen valittu unionin tuottaja tuotti yksinomaan kotitalousfoliota. Muiden otokseen valittujen EU:n tuottajien havaittiin tuottavan tuotantolaitoksissaan sekä kotitalousfoliota että jatkojalostusfoliota, joka on eri tuote kuin kotitalousfolio ja jota käytetään eri sovelluksissa. Näiden muiden unionin tuottajien jatkojalostusfolion ja kotitalousfolion tuotanto- ja myyntimäärien keskinäinen suhde pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujakson aikana. Tutkimus ei näin ollen vahvistanut väitteitä, joiden mukaan unionin tuotannonala oli menettämässä kiinnostustaan kotitalousfoliota kohtaan, ja väite hylättiin.

(186)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei ollut olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella ei olisi unionin edun mukaista pitää voimassa toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan kotitalousfolion tuonnissa.

(187)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella, että voimassa olevia toimenpiteitä Kiinaa kohtaan jatkettaisiin ja että voimassa olevat toimenpiteet Brasiliaa kohtaan kumottaisiin. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(188)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Kiinasta peräisin olevien tiettyjen alumiinifolioiden tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 925/2009 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamista olisi jatkettava. Sitä vastoin Brasiliasta tulevaan tuontiin sovellettavista toimenpiteistä olisi luovuttava.

(189)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (11). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(190)

Tämä asetus on perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,