(1)

Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’ tai ’Kiina’, ja Thaimaasta peräisin olevien tiettyjen putkien liitososien, jäljempänä ’putkien liitososat’ tai ’tarkasteltavana oleva tuote’, tuonnissa sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin alun perin käyttöön neuvoston asetuksella (EY) N:o 584/96 (2), jäljempänä ’alkuperäiset toimenpiteet’, ja niitä on viimeksi laajennettu neuvoston asetuksella (EY) N:o 803/2009 (3), jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’.

(2)

Perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan nojalla alkuperäiset toimenpiteet laajennettiin neuvoston asetuksilla (EY) N:o 964/2003 (4), (EY) N:o 2052/2004 (5), (EY) N:o 2053/2004 (6) ja (EY) N:o 655/2006 (7) koskemaan Taiwanista, Indonesiasta, Sri Lankasta ja Filippiineiltä lähetettyä tuontia riippumatta siitä, onko Taiwan, Indonesia, Sri Lanka tai Filippiinit ilmoitettu alkuperämaaksi.

(3)

Voimassa olevat polkumyyntitullit ovat 58,6 prosenttia kaikille yrityksille.

(4)

Tällä hetkellä on voimassa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet Venäjältä ja Turkista (8) peräisin olevien putkien liitososien tuonnissa sekä Korean tasavallasta ja Malesiasta (9) peräisin olevien putkien liitososien tuonnissa. Thaimaata koskevien toimenpiteiden voimassaolo päättyi 4 päivänä syyskuuta 2014 (10).

(5)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, julkaisi 14 päivänä joulukuuta 2013 ilmoituksen niiden polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (11), joita sovelletaan tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Thaimaasta peräisin olevien sekä Taiwanista, Indonesiasta, Sri Lankasta ja Filippiineiltä lähetettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien tuonnissa riippumatta siitä, onko Taiwan, Indonesia, Sri Lanka tai Filippiinit ilmoitettu alkuperämaaksi.

(6)

Kesäkuun 2 päivänä 2014 komissio vastaanotti pyynnön voimassa olevia toimenpiteitä koskevan toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(7)

Pyynnön esitti teräksisten tyssähitsauksessa käytettävien liitososien valmistajien etuja valvova järjestö Defence Committee of the Steel Butt-Welding Fittings Industry of the European Union, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, joka edustaa tuottajia, joiden tuotanto muodostaa yli 50 prosenttia kokonaistuotannosta unionissa. Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon jatkumiseen.

(8)

Komissio käynnisti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun 3 päivänä syyskuuta 2014 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Se julkaisi vireillepanoilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä (12).

(9)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, käyttäjille ja tuojille, asianomaisessa maassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille sekä Kiinan viranomaisille ja pyysi niitä toimimaan yhteistyössä.

(10)

Kaikilla asianomaisilla osapuolilla oli tilaisuus esittää huomautuksensa tarkastelun vireillepanosta ja pyytää saada tulla komission ja/tai kuulemismenettelystä kauppaan liittyvissä menettelyissä vastaavan neuvonantajan kuulemiksi.

(11)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(12)

Vireillepanoilmoituksessa komissio ilmoitti, että se oli valinnut alustavasti unionin tuottajien otoksen, ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia. Otos valittiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana unionissa toteutuneiden samankaltaisen tuotteen tuotanto- ja myyntimäärien perusteella varmistaen maantieteellinen jakauma, ja se muodostui kolmesta yrityksestä/yritysten ryhmästä, joilla on tuotantolaitoksia Itävallassa, Ranskassa, Saksassa ja Italiassa. Huomautuksia ei esitetty, ja näin ollen alustavasti valitut yritykset sisältyivät lopulliseen otokseen.

(13)

Yksi otokseen valituista unionin tuottajista ei sittemmin kyennyt toimittamaan täyttä vastausta kyselylomakkeeseen, ja sen vuoksi se korvattiin toisella unionin tuottajalla. Lopullinen otos muodostui kolmesta yrityksestä/yritysten ryhmästä, joiden osuus unionin tuotannosta on 57 prosenttia ja unionin tuotannonalan myynnistä unionin markkinoilla 58 prosenttia ja joilla on tuotantolaitoksia neljässä eri jäsenvaltiossa (Itävallassa, Ranskassa, Saksassa ja Italiassa). Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin asiasta. Muutetun otoksen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa.

(14)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja muodostaakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Tiedot toimittaneista kahdestatoista tuojasta ainoastaan kuusi toi tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta. Näiden kuuden yrityksen keskuudesta valittiin otos tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unioniin tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen määrän perusteella varmistaen maantieteellinen jakauma, ja se muodostui kolmesta tuojasta, jotka ovat sijoittautuneet Saksaan, Kreikkaan ja Italiaan.

(15)

Kaikille ilmoittautuneille tuojille tiedotettiin ehdotetusta otoksesta. Huomautuksia ei esitetty. Otos edusti 15:tä prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonnista.

(16)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(17)

Ainoastaan yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ilmoittautui aluksi toimittamalla otantaa koskevassa lomakkeessa pyydetyt tiedot. Näin ollen otantaa ei tarvittu. Tämän jälkeen, kuten johdanto-osan 20 kappaleessa mainitaan, kyseinen vientiä harjoittava tuottaja lakkasi toimimasta yhteistyössä.

(18)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille otokseen valituille unionin tuottajille ja otokseen valituille tuojille unionissa sekä edellä mainitulle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(19)

Kyselyvastaukset saatiin otokseen valituilta kolmelta unionin tuottajalta/tuottajien ryhmältä sekä kolmelta otokseen valitulta etuyhteydettömältä tuojalta.

(20)

Kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen.

(21)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot määrittääkseen, onko polkumyynnin ja vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja onko toimenpiteiden käyttöönotto unionin edun mukaista. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(22)

Polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2013 ja 30 päivän kesäkuuta 2014 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(23)

Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2011 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(24)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ehdottaa voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamisen jatkamista, ja kehotti kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty.

(25)

Tarkastelun kohteena oleva tuote on sama kuin elokuussa 2009 (13) päätökseen saadussa toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa eli Kiinasta peräisin olevat raudasta tai teräksestä (ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä) valmistetut putkien liitos- ja muut osat (muut kuin valetut osat, laipat ja kierteitetyt osat), joiden suurin ulkoläpimitta on enintään 609,6 mm, jollaisia käytetään tyssähitsauksessa tai muihin tarkoituksiin ja jotka nykyisin luokitellaan CN-koodeihin ex 7307 93 11 , ex 7307 93 19 ja ex 7307 99 80 .

(26)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset:

(27)

Komission päätelmänä oli, että kyseiset tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(28)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, esiintyikö polkumyyntiä ja johtaisiko voimassa olevien toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(29)

Kuten johdanto-osan 18 ja 19 kappaleessa mainitaan, otantamenettelyn aikana ilmoittautuneelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle lähetettiin kyselylomake, mutta tämä vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut vastausta kyselyyn. Näin ollen yksikään kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa, ja sen vuoksi oli käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(30)

Tässä suhteessa Kiinan viranomaisille ja edellä mainitulle otantamenettelyn aikana ilmoittautuneelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ilmoitettiin asianmukaisesti, että komissio pitäisi kyselylomakkeeseen vastaamatta jättämistä yhteistyöstä kieltäytymisenä, ja että sen vuoksi komissio voisi soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa Kiinaa koskeviin päätelmiin. Kuten edellä johdanto-osan 20 kappaleessa mainitaan, komissio ei saanut vastausta kyselylomakkeeseen.

(31)

Tällä perusteella ja perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäljempänä esitetyt polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskevat päätelmät perustuivat käytettävissä oleviin tietoihin, erityisesti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun liittyvästä pyynnöstä saatuihin tietoihin ja käytettävissä oleviin Eurostatin tilastoihin, jotka tarkastettiin perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan nojalla kerättyihin tuontitilastoihin, jäljempänä ’14 artiklan 6 kohdan mukainen tietokanta’, nähden sekä etuyhteydettömiä tuojia koskevien paikalla tehtyjen tarkastusten aikana kerättyihin tietoihin nähden. Myös kiinalaista vientitilastotietokantaa analysoitiin. Analyysi osoitti kuitenkin, että sen tiedot tuontimääristä ylittivät selvästi muihin käytettävissä oleviin lähteisiin ja erityisesti 14 artiklan 6 kohdan mukaiseen tietokantaan kirjatut määrät. Samalla tavoin sen ilmoitetut keskimääräiset hinnat ylittivät selvästi muiden lähteiden keskimääräiset hinnat, mukaan luettuna yhteistyössä toimineiden etuyhteydettömien tuojien ilmoittama keskimääräinen hinta. Näin ollen, kun kaikissa muissa käytettävissä olevissa lähteissä ilmoitettujen tietojen välillä oli vain mitättömiä eroja, todettiin, että kiinalaisessa tietokannassa ilmoitetut tiedot erosivat merkittävästi kaikissa muissa komission analysoimissa lähteissä ilmoitetuista tiedoista. Sen vuoksi kiinalaisessa vientitilastotietokannassa ilmoitettuja tietoja pidettiin epäluotettavina tässä tapauksessa.

(32)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo määritetään kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella. Tätä varten oli valittava markkinataloutta toteuttava kolmas maa, jäljempänä ’vertailumaa’.

(33)

Thaimaa valittiin vertailumaaksi alkuperäisessä tutkimuksessa. Aiemmassa toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa Amerikan yhdysvaltoja käytettiin vertailumaana, koska thaimaalaiset tuottajat eivät toimineet yhteistyössä.

(34)

Tätä tutkimusta varten komissio tiedotti asianomaisille osapuolille vireillepanoilmoituksessa, että se suunnitteli Korean tasavallan käyttämistä mahdollisena vertailumaana, sillä Korean tasavallalla ei ollut Yhdysvalloista poiketen käytössä mitään kaupan suojatoimenpiteitä, ja korealainen vientiä harjoittava tuottaja oli toiminut yhteistyössä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, joka koski voimassa olevia toimenpiteitä, joita sovelletaan putkien liitososien tuonnissa Malesiasta ja Korean tasavallasta ja jotka mainitaan johdanto-osan 4 kappaleessa. Komissio pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia tämän valinnan soveltuvuudesta, mutta yksikään osapuolista ei esittänyt huomautuksia.

(35)

Komissio hankki tietoja putkien liitososien tuottajista muissa mahdollisissa vertailumaissa, joita olivat Bosnia ja Hertsegovina, Intia, Israel, Japani, Saudi-Arabia, Taiwan ja Thaimaa, ja pyysi kaikkia tiedossa olevia putkien liitososien tuottajia näissä maissa, Korean tasavallan tuottaja mukaan luettuna, toimittamaan tarvittavat tiedot. Ainoastaan yksi tuottaja Saudi-Arabiassa toimi yhteistyössä ja toimitti kyselyvastauksen.

(36)

Kuten johdanto-osan 26 kappaleessa todetaan, tutkimuksessa kävi ilmi, että Saudi-Arabian kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä putkien liitososilla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamalla ja unioniin viemällä tuotteella.

(37)

Tutkimuksessa ei ilmennyt mitään vääristymiä Saudi-Arabian kotimarkkinoilla. Vaikka tuottajia oli vain yksi, käytössä ei ollut mitään kaupan suojatoimenpiteitä, ja kotimainen tuottaja kilpaili Kiinasta, Etelä-Koreasta, Thaimaasta ja Japanista tulevan tuonnin kanssa. Tällä perusteella päätelmänä oli, että kilpailun taso Saudi-Arabian markkinoilla oli riittävä.

(38)

Tutkimuksessa todettiin myös, että Saudi-Arabian kotimarkkinoilla tuotetut ja myydyt määrät olivat Eurostatin tietojen mukaan edustavia verrattuna kokonaisvientiin Kiinasta unioniin.

(39)

Kuten johdanto-osan 45 kappaleessa mainitaan, tutkimuksessa ilmeni, että Saudi-Arabian tuottajan putkien liitososien kotimarkkinamyynti oli keskimäärin tappiollista. Siitä huolimatta keskimääräisen tuotantokustannuksen havaittiin olevan samaa luokkaa kuin unionin tuotannonalalla, ja tarkastetut tilinpäätökset laadittiin ’toiminnan jatkuvuuden periaatteen’ mukaan. Tällä perusteella katsottiin, että yritys säilyy elinkelpoisena lähitulevaisuudessa.

(40)

Edellä todetut seikat huomioon ottaen Saudi-Arabian katsottiin olevan asianmukainen vertailumaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(41)

Yhteistyössä toimineelta saudiarabialaiselta tuottajalta saatuja tietoja käytettiin perustana määritettäessä normaaliarvoa Kiinassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille.

(42)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio tutki ensin, oliko saudiarabialaisen yhteistyössä toimineen tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustavaa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(43)

Kotimarkkinamyynnin katsotaan olevan edustavaa, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Vientimyynnin kokonaismäärä määritettiin Eurostatin tilastojen perusteella, niin kuin johdanto-osan 31 kappaleessa selitetään. Tällä perusteella kotimarkkinamyyntiä Saudi-Arabiassa pidettiin edustavana.

(44)

Komissio selvitti lisäksi, voidaanko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(45)

Tutkimuksessa todettiin, että pitkällä ajanjaksolla painotettu keskimääräinen kotimarkkinahinta alitti painotetun keskimääräisen tuotantokustannuksen. Sen vuoksi myynnin ei voitu katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Näin ollen normaaliarvo muodostettiin käyttäen perustana valmistuskustannuksia, joihin lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä kohtuullinen voitto perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan ja 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(46)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantokappaleen mukaisesti myynti-, yleis- ja hallintokustannukset määritettiin vertailumaan yhteistyössä toimineelta tuottajalta saatujen tietojen perusteella. Koska vientiä harjoittavan tuottajan tosiasiallisesta voitosta ei ollut mitään tietoa, käytettiin kohtuullista voittoa perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti. Metalliteollisuuden kohdalla katsottiin kohtuulliseksi 5 prosentin voitto. Polkumyyntimarginaali oli 136 prosenttia.

(47)

Vientihinta perustui käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, eli Eurostatin tilastotietoihin, jotka ristiintarkastettiin suhteessa pyynnön esittäjän pyynnössä toimittamiin tietoihin, 14 artiklan 6 kohdan mukaisen tietokannan tietoihin sekä yhteistyössä toimineilta etuyhteydettömiltä tuojilta saatuihin tietoihin.

(48)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, vientihintaa ja normaaliarvoa oikaistiin hintoihin ja hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetuskustannusten (merirahti), vakuutuskustannusten ja tulliselvitysmaksujen osalta, ja ne perustuivat etuyhteydettömien tuojien toimittamiin tarkistettuihin tietoihin.

(49)

Komissio vertasi keskenään painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja edellä tarkoitettua painotettua keskimääräistä vientihintaa perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan ja 2 artiklan 12 kohdan mukaisesti. Koska Kiinan vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, Kiinasta vietyjä tuotelajeja ei voitu määrittää. Sen vuoksi vertailu tuotelajeittain ei ollut mahdollinen.

(50)

Tällä perusteella painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali – ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – oli yli 136 prosenttia.

(51)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtunutta polkumyyntiä koskevien havaintojen lisäksi komissio tutki polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että käytössä ei ole toimenpiteitä. Analyysi koski seuraavia osa-alueita: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Kiinassa, kiinalaisten vientikäyttäytyminen muissa kolmansissa maissa ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(52)

Kiinalainen tuotanto, tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti määritettiin pyynnön esittäjän toimittamien arvioiden pohjalta. Tällä perusteella kokonaistuotantomäärä Kiinassa arvioitiin 435 000 tonniksi ja kokonaistuotantokapasiteetti 612 000 tonniksi. Näin ollen koko käyttämätön kapasiteetti Kiinassa arvioitiin 177 000 tonniksi, mikä on lähes kolme kertaa unionin kulutus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kuten johdanto-osan 53–56 kappaleessa selitetään, tämä käyttämätön kapasiteetti ohjautuu todennäköisesti suurelta osin unioniin.

(53)

Koska julkisesti saatavilla olevia tietoja ei ollut eivätkä kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimineet yhteistyössä, ei voitu määrittää muille kolmansien maiden markkinoille suuntautuvan kiinalaisen viennin keskimääräisiä hintoja. Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat kuitenkin epäterveitä kauppatapoja Yhdysvaltain markkinoilla, missä on ollut voimassa putkien liitososia koskevia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä vuodesta 1992. Tällä perusteella, ja ottaen huomioon myös aiemmat ja nykyiset polkumyyntikäytännöt unionin markkinoilla, ei ole syytä uskoa, että kiinalaiset viejät muuttaisivat vientihinnoittelua lähitulevaisuudessa.

(54)

Vaikka tullit olivat käytössä, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat kasvattivat vientimääriään ja markkinaosuuttaan unionissa, mikä osoittaa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien olevan edelleen kiinnostuneita unionin markkinoista. Tämän vahvistavat myös aiemmat kiertämiskäytännöt, joissa harjoitettiin putkien liitososien jälleenlaivausta Taiwanin, Indonesian, Sri Lankan ja Filippiinien kautta (katso johdanto-osan 2 kappale).

(55)

Vaikka ajateltaisiin, että kotimainen kulutus Kiinassa ja muissa kolmansissa maissa voisi kasvaa, Kiinan tuotannon ylikapasiteetin korkea taso, joka ylittää reippaasti unionin kokonaiskulutuksen, viittaa siihen, että kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla olisi edelleen merkittäviä määriä vietäväksi unionin markkinoille, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Ottaen huomioon, että Yhdysvalloilla, joka on toinen putkien liitososien suuri markkina-alue, on käytössä Kiinasta tulevien putkien liitososien tuonnissa sovellettavat korkeat polkumyyntitoimenpiteet, on todennäköistä, että suuria määriä kyseisestä käyttämättömästä kapasiteetista ohjataan uudelleen unioniin, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(56)

Ottaen huomioon kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien aiemmat ja nykyiset polkumyyntikäytännöt, joita selvitetään edellä johdanto-osan 50 kappaleessa, ja se seikka, että Kiinasta tuleviin putkien liitososiin sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä, kun niitä tuodaan Yhdysvaltain markkinoille, voidaan katsoa, että unionin markkinat houkuttavat edelleen kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia.

(57)

Tutkimuksessa vahvistui, että kiinalaisia tuotteita tuotiin edelleen unionin markkinoille selvin polkumyyntihinnoin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Ottaen huomioon Kiinan merkittävä käyttämätön kapasiteetti (lähes kolme kertaa unionin kulutus), Yhdysvaltain markkinoille suuntautuva vientikäyttäytyminen ja unionin markkinoiden houkuttelevuus, komission päätelmänä oli, että polkumyynnin jatkuminen on todennäköistä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(58)

Unionin tuotannonalalla ei tapahtunut mitään merkittäviä rakenteellisia muutoksia verrattuna johdanto-osan 1 kappaleessa mainitun viimeisimmän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun tutkimusajanjaksoon. Unionissa 22 tuottajan tiedettiin valmistavan samankaltaista tuotetta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan.

(59)

Unionin kokonaistuotanto oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 48 868 tonnia. Komissio määritti tämän luvun pyynnön esittäjän toimittamien tietojen perusteella, jotka ristiintarkastettiin otokseen valittujen yritysten tarkastettujen tietojen kanssa.

(60)

Kuten johdanto-osan 11 kappaleessa todetaan, kolme unionin tuottajaa/tuottajien ryhmää valittiin lopulliseen otokseen. Otokseen kuuluneiden yritysten/yritysryhmien osuus unionin tuotannosta oli 57 prosenttia ja osuus unionin myynnistä 58 prosenttia (katso edellä johdanto-osan 13 kappale). Otoksen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa.

(61)

Komissio määritteli unionin kulutuksen seuraavien perusteella: i) unionin tuotannonalan myynnin määrä unionin markkinoilla pyynnön esittäjän toimittamien tietojen mukaan ja ii) tuonti kolmansista maista Eurostatista saatujen tietojen perusteella. Kuten johdanto-osan 31 kappaleessa selitetään, kiinalaisessa vientitilastotietokannassa ilmoitettujen tietojen todettiin olevan epäluotettavia, eikä niitä sen vuoksi käytetty Kiinan vientimäärien määrittämiseksi.

(62)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (tonnia)

(63)

Vuosina 2012 ja 2013 kulutus kasvoi hieman, 3 ja 4 prosenttia verrattuna vuoden 2011 tasoon, ja kohosi 59 916 tonniin vuonna 2012 ja 60 503 tonniin vuonna 2013. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla se laski hieman vuotta 2011 korkeammalle tasolle eli 58 113 tonniin. Näin ollen unionin kulutus pysyi kaiken kaikkiaan vakaana tarkastelujaksolla.

(64)

Komissio vahvisti tuonnin määrän Eurostatin tietojen perusteella. Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärä, joka esitetään jäljempänä olevassa taulukossa, sisältää Kiinasta peräisin olevien putkien liitososien sekä Taiwanista, Indonesiasta, Sri Lankasta ja Filippiineiltä lähetettyjen putkien liitososien tuonnin ottaen huomioon toimenpiteiden laajentaminen näistä maista lähetettyyn tuontiin johdanto-osan 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla.

(65)

Tuonti Kiinasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(66)

Tarkastelujaksolla Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärä kasvoi jatkuvasti ja lähes kaksinkertaistui 4 790 tonnista vuonna 2011 aina 9 435 tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kiinan markkinaosuus noudatti samaa suuntausta ja kaksinkertaistui tarkastelujaksolla 8 prosentista vuonna 2011 aina 16 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(67)

Komissio vahvisti tuonnin hinnat Eurostatin tietojen perusteella. Jäljempänä olevassa taulukossa esitetty keskimääräinen tuontihinta sisältää Kiinasta peräisin olevat putkien liitososat sekä Taiwanista, Indonesiasta, Sri Lankasta ja Filippiineiltä lähetetyt putkien liitososat samoista syistä, jotka esitetään johdanto-osan 64 kappaleessa. Tällä perusteella asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(68)

Tarkastelujakson aikana keskimääräinen tuontihinta vaihteli huomattavasti. Ensin hinta nousi 17 prosenttia 1 534 eurosta/tonni vuonna 2011 aina 1 801 euroon/tonni vuonna 2012. Vuonna 2013 tuontihinta laski 1 511 euroon/tonni ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 1 388 euroon/tonni. Kaiken kaikkiaan tuontihinta laski 10 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(69)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjaksolla vertaamalla seuraavia: etuyhteydettömiltä asiakkailta unionin markkinoilla veloitettu otokseen valittujen unionin tuottajien painotettu keskimääräinen myyntihinta oikaistuna noudettuna lähettäjältä -tasolle sekä asianomaisesta maasta tulevassa tuonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettu keskimääräinen hinta, joka on määritetty CIF-tasolla (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) Eurostatin tietojen perusteella ja oikaistu asianmukaisesti tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(70)

Kuten johdanto-osan 49 kappaleessa mainitaan, Kiinasta vietyjä tuotelajeja ei voitu määrittää, koska Kiinan vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä. Sen vuoksi vertailu tuotelajeittain ei ollut mahdollinen. Hintavertailu tehtiin samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta; hintoja on tarvittaessa oikaistu, ja niistä on ensin vähennetty alennukset ja hyvitykset. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Tulos osoitti painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 20,5 prosenttia.

(71)

Muista kolmansista maista tarkastelujaksolla unioniin tulleen tuonnin määrän ja markkinaosuuden kehitys sekä keskimääräiset tuontihinnat esitetään seuraavassa taulukossa.

Taulukko 4

Tuonti kolmansista maista

(72)

Tuonnin määrä muista kolmansista maista kasvoi 9 078 tonnista vuonna 2011 noin 11 556 tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eli 27 prosenttia. Tämä kasvu tapahtui pääasiassa vuosina 2011 ja 2012, mutta tuontimäärät pysyivät tämän jälkeen suhteellisen vakaina tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun asti. Tällainen kasvu näkyy kyseisen tuonnin markkinaosuudessa, joka kasvoi 16 prosentista vuonna 2011 aina 19 prosenttiin vuonna 2012 ja pysyi sen jälkeen suhteellisen vakaana kohoten vain hieman 20 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Keskimääräinen tuontihinta laski 5 prosenttia vuonna 2012 ja kohosi sen jälkeen 5 prosenttia vuonna 2013. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla se laski jälleen 6 prosenttia. Nämä hinnat olivat keskimäärin alhaisempia kuin unionin tuotannonalan hinnat.

(73)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuonti tuli pääasiassa Vietnamista, Kambodžasta, Thaimaasta ja Israelista. Se kehittyi jäljempänä esitetyllä tavalla.

Taulukko 5

Tuontimäärä (tonnia) merkittävimmistä muista kolmansista maista

(74)

Vietnamista tuleva tuonti kaksinkertaistui tarkastelujaksolla ja kohosi noin 2 562 tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Thaimaasta tuleva tuonti laski merkittävästi (47 %) vuoden 2011 jälkeen ja saavutti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 1 357 tonnin tason. Kambodžasta ja Israelista tuleva tuonti kasvoi merkittävästi tarkastelujaksolla ja kohosi Kambodžan kohdalla 1 368 tonniin ja Israelin kohdalla 973 tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(75)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(76)

Vahinkoanalyysiä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit tarkastelupyyntöön sisältyvien tietojen perusteella; tiedot koskevat kaikkia tiedossa olevia unionin tuottajia. Mikrotaloudelliset indikaattorit komissio arvioi otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastauksissa olevien tietojen sekä otokseen valittuja unionin tuottajia koskevien tietojen perusteella. Molempien tietosarjojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(77)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat seuraavat: tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(78)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat seuraavat: keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, sijoitetun pääoman tuotto ja pääoman saanti. Mikrotaloudellisia indikaattoreita koskevat luvut perustuvat ainoastaan otokseen kuuluneilta yrityksiltä tai yritysryhmiltä saatuihin todennettuihin tietoihin.

(79)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(80)

Tuotantomäärä pysyi suhteellisen vakaana vuosina 2011–2013 mutta laski tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 10 prosenttia 48 868 tonnin tasolle.

(81)

Unionin tuottajien tuotantokapasiteetti pysyi 164 220 tonnin tasolla vuodesta 2012 sen jälkeen, kun kapasiteetti oli supistunut 11 prosenttia vuonna 2011. Edellä olevassa taulukossa ilmoitettu kapasiteetti perustui tämän teollisuudenalan tavanomaisen käytännön ja johdanto-osan 4 kappaleessa tarkoitetuissa aiemmissa menettelyissä käytetyn menetelmän mukaisesti teoreettiseen enimmäiskapasiteettiin (kolmivuorotyö, 6 pv/vko ja 48 vko/v). Tosiasiallisesti tuotannonala toimii kuitenkin kaksivuorotyön pohjalta viitenä päivänä viikossa ja 48 viikkoa vuodessa. Tästä syystä ilmoitettu kapasiteetti ei välttämättä kuvasta tarkoin tosiasiallista kapasiteettia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(82)

Kapasiteetin käyttöaste pysyi tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana alhaisella tasolla 29 prosentissa. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi tarkastelujaksolla ja saavutti 33 prosentin tason vuosina 2012 ja 2013. Tämä heijastaa hienoista tuotantomäärän kasvua kyseisinä vuosina. Kuten johdanto-osan 81 kappaleessa selitetään, matala kapasiteetin käyttöaste johtuu osittain kokonaiskapasiteetin laskentamenetelmästä.

(83)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(84)

Myyntimäärät unionin markkinoilla laskivat 8 prosenttia vuonna 2012 verrattuna vuonna 2011 myytyihin määriin. Ne kasvoivat vain hieman vuonna 2013 ja laskivat jälleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 37 121 tonnin tasolle, eli kokonaismyyntimäärä laski 16 prosenttia verrattuna vuoteen 2011.

(85)

Unionin tuotannonalan myynnin lasku näkyi markkinaosuudessa, joka laski 12 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla, eli 76 prosentista vuonna 2011 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 64 prosenttiin.

(86)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Työllisyys ja tuottavuus

(87)

Tarkastelujaksolla työntekijöiden määrä laski asteittain 14 prosenttia; vuonna 2011 työntekijöiden lukumäärä oli 1 092 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 947. Koska tuotanto pysyi samalla tasolla vuosina 2012 ja 2013, unionin tuottajien työntekijöiden tuottavuus mitattuna tuotoksena (tonneina) työntekijää kohti vuodessa kasvoi näinä vuosina 12 ja 16 prosenttia verrattuna vuoteen 2011. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuottavuus laski tuotannon laskun tuloksena, mutta se ylitti vuoden 2011 tason 6 prosentilla.

(88)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Myyntihinnat unionissa ja yksikkökustannus

(89)

Myyntihinnat pysyivät unionissa suhteellisen vakaina, ja vaihtelua oli vain hieman. Ne nousivat 5 prosenttia vuonna 2012, laskivat 4 prosenttia vuonna 2013 ja nousivat jälleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 3 prosenttia. Tarkastelujaksolla hinnat nousivat kaiken kaikkiaan 4 prosenttia. Yksikkökohtainen tuotantokustannus noudatti samaa suuntausta, eli se nousi ensin vuonna 2012, laski sitten vuonna 2013 ja nousi jälleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Nämä vaihtelut olivat kuitenkin vähäisiä, vain 1–2 prosenttia. Kaiken kaikkiaan yksikkökohtainen tuotantokustannus kohosi yhden prosentin verran tarkastelujakson aikana. Näin ollen hieman korkeampi myyntihintojen nousu tarkastelujakson aikana paransi unionin tuottajien kannattavuutta, joka kuitenkin pysyi negatiivisena koko tarkastelujakson ajan, kuten johdanto-osan 94 kappaleessa esitetään.

(90)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 10

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(91)

Työntekijäkohtaisten keskimääräisten työvoimakustannusten suuntaus oli tarkastelujaksolla hieman nouseva. Vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti nousivat 4 prosenttia 55 715 euroon. Henkilöstön supistaminen 14 prosentilla tarkastelujaksolla ei tuonut yrityksille välittömiä säästöjä, koska työsopimusten päättämisestä aiheutui kuluja.

(92)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Varastot

(93)

Loppuvarastot kasvoivat ensin hieman vuonna 2012 ja supistuivat sitten jälleen, yhden prosentin vuodesta 2012 vuoteen 2013 ja 16 prosenttia vuodesta 2013 tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle. Kaiken kaikkiaan varastot supistuivat tarkastelujaksolla 14 prosenttia. Tuotannon tasoon verrattuna loppuvarastot laskivat yhden prosenttiyksikön vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

(94)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(95)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(96)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonala kärsi huomattavia tappioita. Vuonna 2011 tuotannonalan tappio oli – 11,2 prosenttia, vuonna 2012 se pieneni – 5,5 prosenttiin ja kasvoi taas – 8,3 prosenttiin vuonna 2013 ja – 9,1 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(97)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa toimintaansa itse. Kassavirta pysyi negatiivisena tarkastelujaksolla huolimatta parannuksesta erityisesti vuonna 2012.

(98)

Investoinnit olivat kasvusuunnassa, ja ne liittyivät tuotantoprosessin turvallisuuden parantamiseen, energiankulutuksen alentamiseen ja putkien liitososien kilpailukyvyn ja laadun parantamiseen. Investoinnit lisääntyivät vuonna 2012 ja edelleen vuonna 2013 mutta vähenivät tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Vuoteen 2011 verrattuna investoinnit lisääntyivät 30 prosenttia vuonna 2012, 82 prosenttia vuonna 2013 ja 41 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tällainen investointien kasvu ei kuitenkaan näkynyt positiivisena investointien tuottona, joka on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Se vaihteli – 21,4 prosentista vuonna 2011 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson – 15,3 prosenttiin.

(99)

Tutkimuksessa määritetty polkumyyntimarginaali on selvästi vähimmäistasoa korkeampi. Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutus unionin tuotannonalaan on merkittävä, kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(100)

Unionin tuotannonala oli vielä toipumassa Venäjältä, Turkista, Korean tasavallasta ja Malesiasta peräisin olevien putkien liitososien aiemman vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(101)

Lähes kaikki tärkeimmät vahinkoindikaattorit osoittivat negatiivista suuntausta. Tuotantomäärä laski 9 prosenttia ja tuotantokapasiteetti 11 prosenttia tarkastelujakson aikana. Unionin tuotannonala kärsi merkittävistä tappioista koko tarkastelujakson aikana. Vaikka tilanne paranikin hieman, unionin tuotannonalan tappiot olivat – 9,1 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi unionin tuotannonalan kassavirta oli jatkuvasti negatiivinen ja työllisyys laski noin 11 prosenttia tarkastelujaksolla. Myyntikin laski 16 prosenttia ja unionin tuottajien markkinaosuus kutistui 12 prosenttiyksikköä.

(102)

Varastot paranivat hieman laskemalla 14 prosenttia, ja investoinnit kasvoivat 41 prosenttia tarkastelujakson aikana. Investoinnit olivat kuitenkin tarpeellisia unionin tuottajille muun muassa siksi, että ne pystyisivät kilpailemaan markkinoilla. Tällainen kasvu yksinään ei kuitenkaan sulje pois vahingon olemassaoloa, vaan se olisi ennemminkin nähtävä osana unionin tuotannonalan jatkuvaa rakenneuudistusprosessia.

(103)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(104)

Komissio toteaa johdanto-osan 57 kappaleessa, että toimenpiteiden kumoaminen johtaisi todennäköisesti asianomaisesta maasta tulevan polkumyynnin jatkumiseen.

(105)

Tutkimus on osoittanut, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mikä näkyi muun muassa tuotannon, myyntivolyymin, markkinaosuuden ja työllisyyden laskuna ja jatkuvana voiton puuttumisena, kuten johdanto-osan 101 kappaleessa todetaan.

(106)

Huolimatta käytössä olleista korkeista tulleista Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi huomattavasti tarkastelujaksolla, ja sen seurauksena Kiinan markkinaosuus kaksinkertaistui (katso johdanto-osan 65 kappale). Hintapaine oli unionin markkinoilla edelleen kova, kun otetaan huomioon tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana todetut merkittävät hinnan alittavuuden marginaalit.

(107)

Lisäksi, kuten edellä johdanto-osan 52 kappaleessa mainitaan, Kiinan käyttämätön tuotantokapasiteetti oli lähes kolminkertainen unionin kulutukseen nähden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi on todennäköistä, että unionin markkinoille tulisi suuria määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(108)

Ottaen huomioon asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien hintakäyttäytyminen nykytilanteessa ja aikaisemmin on oletettavaa, että tuonti hinnoitellaan edelleen polkumyyntihinnoin ja että näin ollen unionin tuotannonalan hinnat alitetaan merkittävästi. Polkumyynnillä tapahtuvalla tuonnilla olisi varmasti kielteinen vaikutus unionin tuotannonalaan. Se aiheuttaisi unionin tuotannonalalle lisää hintapaineita, mikä puolestaan myötävaikuttaisi unionin tuotannonalan taloudellisten tulosten heikkenemiseen entisestään. Tämä tuonti lisäisi edelleen markkinaosuuttaan unionin markkinoilla unionin tuotannonalan kustannuksella. Tämä johtaisi entistä alhaisempaan unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöasteeseen, mikä on yksi tärkeimmistä unionin tuotannonalan negatiivisiin tuloksiin tarkastelujaksolla vaikuttaneista tekijöistä.

(109)

Komission päätelmänä oli sen vuoksi, että voimassa olevien toimenpiteiden kumoaminen johtaisi hyvin todennäköisesti unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(110)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tarkasteli, olisiko Kiinaan kohdistuvien voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden jatkaminen kokonaisuudessaan unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(111)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(112)

Tällä perusteella tutkittiin, oliko polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä ja vahingon jatkumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole unionin edun mukaista.

(113)

Voimassa olevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät estäneet polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin tuloa unionin markkinoille, ja unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tarkastelujaksolla.

(114)

Unionin tuotannonala osoittautui rakenteellisesti elinkelpoiseksi. Pyrkimykset tuotantoprosessin rationalisointiin ja kilpailukyvyn ja laadun vahvistamiseen johtivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuottavuuden paranemiseen (6 %) ja tuotantokapasiteetin supistumiseen (11 %). Ne näkyivät myös investoinneissa (katso johdanto-osan 98 kappale). Lisäksi unionin tuotannonalan viennin kannattavuus kehittyi myönteiseen suuntaan, mikä osoittaa, että se oli kilpailukykyinen kolmansien maiden markkinoilla (otokseen kuuluvien tuottajien vienti kasvoi tarkastelujakson aikana 10 %).

(115)

Jos toimenpiteiden annetaan raueta, asianomaisesta maasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä lisääntyisi todennäköisesti huomattavasti ja heikentäisi entisestään unionin tuotannonalan tilannetta. Tällainen lisääntyvä tuonti johtaisi todennäköisesti muun muassa markkinaosuuden lisämenetyksiin, myyntihintojen laskuun, kapasiteetin käyttöasteen pienenemiseen ja yleisesti ottaen unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen vakavaan heikkenemiseen entisestään.

(116)

Komission päätelmänä oli näin ollen, että Kiinan vastaisten polkumyyntitoimenpiteiden pitäminen voimassa olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(117)

Kaksitoista tuojaa toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa, mutta vain kuusi ilmoitti putkien liitososien tuonnista asianomaisesta maasta. Otokseksi valittiin kolme etuyhteydetöntä tuojaa, joiden osuus kaikesta Kiinasta tulevasta tuonnista oli 15 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tarkasteltavana olevan tuotteen osuus niiden kokonaismyynnistä oli keskimäärin vain noin 10 prosenttia. Niiden tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvä liiketoiminta on ollut kannattavaa. Tällä perusteella voimassa olevat toimenpiteet eivät ole vaikuttaneet merkittävästi tarkastettuihin tuojiin.

(118)

Tutkimuksessa paljastui myös, että tuojat jatkoivat tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia merkittävissä määrin ja jopa lisäsivät sitä tarkastelujaksolla. Samoin perustein on epätodennäköistä, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen johtaisi niiden taloudellisen tilanteen heikkenemiseen tulevaisuudessa.

(119)

Yksikään käyttäjä ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa eikä ilmoittautunut. Niiden yhteistyön puute näyttää vahvistavan alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyt päätelmät, joiden mukaan putkien liitososat muodostavat hyvin pienen osan niiden kaikista tuotantokustannuksista ja että voimassa olevat toimenpiteet eivät näytä aiheuttaneen niiden kilpailukyvyn heikkenemistä.

(120)

Edellä esitetyn perusteella komission päätelmänä oli, ettei ollut pakottavia syitä voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden jatkamista vastaan.

(121)

Edellä esitettyjen päätelmien perusteella katsotaan perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että Kiinasta peräisin olevien tiettyjen putkien liitososien tuontiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet olisi pidettävä voimassa.

(122)

Tämän seurauksena olisi pidettävä voimassa myös laajennus, jolla Kiinasta peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat toimenpiteet ulotetaan koskemaan Taiwanista (14), Indonesiasta (15), Sri Lankasta (16) ja Filippiineiltä (17) lähetettyä tuontia riippumatta siitä, onko Taiwan, Indonesia, Sri Lanka tai Filippiinit ilmoitettu alkuperämaaksi.

(123)

Tämä asetus on perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,