5.8.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 208/10

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2603/2000 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin muun muassa Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin, jäljempänä ’PET’, tuonnissa. Neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 1645/2005 (3) Intiasta peräisin olevan PET:n tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden tasoa. Muutokset tehtiin asetuksen (EY) N:o 597/2009 20 artiklan nojalla vireille pannun nopeutetun tarkastelun seurauksena. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi asetuksella (EY) N:o 193/2007 (4) lopullisen tasoitustullin voimassaoloa viidellä vuodella. Tasoitustoimenpiteitä muutettiin myöhemmin osittaisten välivaiheen tarkastelujen jälkeen neuvoston asetuksella (EY) N:o 1286/2008 (5) ja neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 906/2011 (6). Myöhempi osittainen välivaiheen tarkastelu päätettiin neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 559/2012 (7) muuttamatta voimassa olevia toimenpiteitä. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan toisen tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 461/2013 (8) lopullisen tasoitustullin voimassaoloa viidellä vuodella. Komissio hyväksyi päätöksellä 2000/745/EY (9) kolmen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoamat sitoumukset, joissa asetettiin vähimmäistuontihinta. Komissio peruutti täytäntöönpanopäätöksellä 2014/109/EU (10) sitoumusten hyväksymisen, koska olosuhteet, joissa sitoumukset hyväksyttiin, olivat muuttuneet.

(2)

Voimassa olevat toimenpiteet koostuvat tukien vastaisesta paljoustullista, jonka määrä on 0–106,5 euroa tonnilta tiettyjen nimeltä mainittujen intialaisten tuottajien osalta, ja kaikkien muiden tuottajien tuontiin sovelletaan jäännöstullia, joka on 69,4 euroa tonnilta.

(3)

Perusasetuksen 19 artiklan nojalla jätettiin kaksi osittaista välivaiheen tarkastelua koskevaa pyyntöä, joiden esittäjinä olivat Dhunseri Petrochem & Tea Limited, jäljempänä ’Dhunseri’, ja Reliance Industries Limited, jäljempänä ’Reliance’, jotka ovat intialaisia PET:n vientiä harjoittavia tuottajia, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’. Pyynnöt koskivat vain tukien tarkastelua pyynnön esittäjien osalta.

(4)

Pyynnön esittäjät toimittivat alustavaa näyttöä siitä, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien vaikutusten korjaaminen ei enää edellyttänyt nykytasoisten toimenpiteiden soveltamista. Pyynnön esittäjät toimittivat alustavaa näyttöä erityisesti siitä, että niiden saaman tuen määrä on laskenut huomattavasti alle niihin tällä hetkellä sovellettavien tullien.

(5)

Dhunserin tapauksessa tuen kokonaistason aleneminen johtuu siitä, että sillä ei ole enää vientiin suuntautuneen yksikön asemaa (Export Oriented Unit Status) ja että tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksessa käytettyihin raaka-aineisiin sovellettavat tuontitullit ovat alentuneet sen tutkimuksen jälkeen, joka johti nykytasoisiin toimenpiteisiin.

(6)

Reliancen tapauksessa tuen kokonaistason aleneminen johtuu siitä, että siihen ei enää sovelleta tuontitullien hyvitysjärjestelmää eikä tietyn statuksen haltijan kannustinosinkoa koskevaa järjestelmää, ja niiden tukien pienenemisestä, joita hakija on saanut muista järjestelmistä, kuten Focus Market -järjestelmästä, Focus Product -järjestelmästä, ennakkolupajärjestelmästä ja tuotantohyödykkeiden tuontia etuustullein koskevasta järjestelmästä.

(7)

Päätettyään, että kummassakin pyynnössä esitettiin riittävä alustava näyttö, komissio ilmoitti kahdella ilmoituksella, jotka julkaistiin 6 päivänä kesäkuuta 2014 (11) ja 1 päivänä elokuuta 2014 (12), panevansa vireille osittaisen välivaiheen tarkastelun perusasetuksen 19 artiklan nojalla. Tarkastelut koskivat vain tukien tarkastelua pyynnön esittäjien osalta.

(8)

Komissio ilmoitti virallisesti pyynnön esittäjille, viejämaan edustajille ja unionin tuottajien järjestölle tarkasteluiden vireillepanosta. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksissa asetetussa määräajassa.

(9)

Reliance pyysi kuulemista, jollainen sen kanssa järjestettiin.

(10)

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti pyynnön esittäjille ja Intian viranomaisille kyselylomakkeet ja sai vastaukset asetetuissa määräajoissa.

(11)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tuen määrittämisen kannalta tarpeellisina pidetyt tiedot. Komissio teki tarkastuskäyntejä Dhunserin toimitiloihin Kolkatassa, Reliancen toimitiloihin Mumbaissa ja Intian viranomaisten toimitiloihin New Delhissä (ulkomaankaupan pääosasto ja kauppaministeriö) ja Kolkatassa (Länsi-Bengalin osavaltion kauppa- ja teollisuusministeriö).

(12)

Tukia koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2013 ja 31 päivän maaliskuuta 2014 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(13)

Intian viranomaisille ja muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin 16 päivänä kesäkuuta ja 1 päivänä heinäkuuta 2015 niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella komissio aikoi ehdottaa Dhunseriin ja Relianceen sovellettavien tullien muuttamista. Niille myönnettiin kohtuullisesti aikaa huomautusten esittämiseen. Kaikki toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon, kuten jäljempänä esitetään.

(14)

Tarkastelun kohteena on Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaatti, jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628–5 mukaan vähintään 78 ml/g ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(15)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat täysin samat kuin Intian kotimarkkinoilla tuotetun ja myydyn tuotteen. Tämän vuoksi päätellään, että koti- ja vientimarkkinoilla myydyt tuotteet ovat perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(16)

Komissio tutki Intian viranomaisten ja pyynnön esittäjien toimittamien tietojen sekä komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joista esitettyjen väitteiden mukaan myönnetään tukea:

Kansalliset järjestelmät:

Alueelliset järjestelmät:

Väitetysti päättyneet/ei-sovellettavat kansalliset järjestelmät, joita pyynnön esittäjät hyödynsivät aiemmin:

Väitetysti päättyneet/ei-sovellettavat alueelliset järjestelmät, joita pyynnön esittäjät hyödynsivät aiemmin:

(17)

Edellä 16 kappaleen a, c–f ja i–k alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalaissa Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa, jäljempänä ’FT-policy’, koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kannalta merkityksellinen ulkomaankauppa-asiakirja on ”Foreign Trade Policy 2009–2014”, jäljempänä ’FTP 09–14’. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FTP 09–14 -asiakirjaan liittyviä menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures, Volume I”, jäljempänä ’HOP I 09–14’. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti. Intian viranomaiset julkaisivat 1 päivänä huhtikuuta 2015 vuosia 2015–2020 koskevan uuden FTP-asiakirjan, jolla päätettiin FMS- ja FPS-järjestelmät.

(18)

Edellä 16 kappaleen b alakohdassa esitetty järjestelmä perustuu vuoden 1962 tullilain 75 §:ään, vuoden 1944 keskusvalmisteverolain (Central Excise Act) 37 §:ään, vuoden 1994 rahoituslain 93A ja 94 §:ään sekä vuonna 1995 annettuihin tullien, valmisteverojen ja palveluverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin. Palautustasot julkaistaan säännöllisesti.

(19)

Edellä 16 kappaleen g alakohdassa mainittu järjestelmä perustuu vuoden 1961 tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain annettavalla varainhoitolailla (Finance Act).

(20)

Edellä 16 kappaleen h alakohdassa tarkoitettua järjestelmää hallinnoi Länsi-Bengalin osavaltion hallitus, ja se on perustettu Länsi-Bengalin kauppa- ja teollisuusministeriön 22 päivänä kesäkuuta 1999 antamalla tiedonannolla nro 580-CI/H.

(21)

Edellä 16 kappaleen l alakohdassa tarkoitettua järjestelmää hallinnoivat Gujaratin osavaltion viranomaiset, ja se perustuu kyseisen osavaltion teollisuuden kannustinpolitiikkaan.

(22)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että 16 kappaleen i–l alakohdassa esitetyt järjestelmät on joko lakkautettu tai pyynnön esittäjät eivät voi enää hyödyntää niitä.

(23)

Komissio vahvisti, että Reliance hyödynsi AAS-järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(24)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14-asiakirjan kohdissa 4.1.1–4.1.14 ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvuissa 4.1–4.30.

(25)

AAS koostuu kuudesta alajärjestelmästä, jotka kuvaillaan tarkemmin 26 kappaleessa. Kyseiset alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuusvaatimusten suhteen. Tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta koskevista ARO-alajärjestelmistä sekä kotimaisten remburssien ja vastaremburssien järjestelmistä.

(26)

Ennakkolupia voidaan myöntää seuraaviin:

a)   Tosiasiallinen vienti: Tämä on alajärjestelmistä tärkein. Siinä voidaan tuoda tuotantopanoksia tullitta tietyn vientituotteen valmistukseen. Tosiasiallisella viennillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vientituote on vietävä Intian alueelta. Lisenssissä mainitaan tuonnin tullihelpotukset ja vientivelvoitteet sekä vientituotteen tyyppi.

b)   Vuotuiset tarpeet: Vuotuisia tarpeita koskevia lupia ei ole liitetty tiettyyn vientituotteeseen vaan laajempaan tuoteryhmään (esimerkiksi kemialliset tuotteet ja niihin liittyvät tuotteet). Lisenssinhaltija voi (aiemman viennin mukaan määräytyvään tiettyyn enimmäisarvoon saakka) tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita käytetään minkä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvan tuotteen valmistukseen. Se voi viedä mitä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvaa valmista tuotetta, jonka valmistukseen on käytetty kyseisiä tullitta tuotuja aineksia.

c)   Välituotetoimitukset: Tämä alajärjestelmä kattaa tapaukset, joissa kaksi valmistajaa aikoo tuottaa yhtä vientituotetta jakamalla tuotantoprosessin keskenään. Valmistajaviejä, joka tuottaa välituotteen, voi tuoda tullitta tuotantopanosmateriaaleja ja saada tätä varten välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Lopullinen viejä saattaa valmistuksen loppuun, ja sillä on velvollisuus viedä valmis tuote.

d)   Vientiin rinnastettava toiminta: Tässä alajärjestelmässä pääurakoitsija voi tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita tarvitaan sellaisten tuotteiden valmistukseen, joita myydään vientitavaroihin rinnastettavina tuotteina FTP 09–14 -asiakirjan kohdan 8.2 alakohdissa b–f, g, i ja j mainituille asiakasryhmille. Intian viranomaisten mukaan vientiin rinnastettavalla toiminnalla tarkoitetaan sellaisia liiketoimia, joissa toimitetut tavarat eivät poistu maasta. Eräitä toimituksia pidetään vientiin rinnastettavina edellyttäen, että tavarat on valmistettu Intiassa, esimerkiksi tavaratoimituksia vientiin suuntautuneille yksiköille tai erityistalousalueille sijoittautuneille yrityksille.

e)   Ennakkoluovutusasiakirjat (Advance Release Orders, ARO): Ennakkoluvan haltija, joka aikoo suoran tuonnin sijasta hankkia tuotantopanokset kotimarkkinoilta, voi halutessaan käyttää niiden hankkimiseen ARO-asiakirjoja. Tällöin ennakkoluvat vahvistetaan ARO-asiakirjoiksi ja siirretään kotimaiselle toimittajalle niissä eriteltyjen tuotantopanosten toimituksen yhteydessä. ARO-asiakirjat oikeuttavat kotimaisen toimittajan tiettyihin vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviin etuihin, joita selostetaan FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 8.3 (välitoimituksia tai vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltaminen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyt ja lopullisen valmisteveron palautus). ARO-järjestelmässä verot ja tullit palautetaan tuotteen toimittajalle eikä lopulliselle viejälle tullinpalautusjärjestelmässä. Verot/tullit voidaan palauttaa sekä kotimarkkinoilta hankittuja että tuotuja tuotantopanoksia käytettäessä.

f)   Kotimaiset remburssit ja vastaremburssit: Myös tämä alajärjestelmä koskee kotimarkkinatoimituksia ennakkoluvan haltijalle. Ennakkoluvan haltija voi pyytää pankilta kotimaisen remburssin avaamista kotimaisen toimittajan hyväksi. Pankki kirjaa lupaan suorassa tuonnissa ainoastaan sellaisten tavaroiden arvon ja määrän, jotka on hankittu kotimarkkinoilta tuonnin sijaan. Kotimainen toimittaja on oikeutettu tiettyihin vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviin etuihin, joita selostetaan FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 8.3 (välitoimituksiin tai vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltaminen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyt ja lopullisen valmisteveron palautukset).

(27)

Komissio vahvisti, että Reliance hyödynsi koko tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana tarkasteltavana olevan tuotteen osalta vain yhtä näistä alajärjestelmistä eli tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea. Sen vuoksi ei ole tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta muiden, käyttämättömien alajärjestelmien suhteen.

(28)

Johdanto-osan 26 kappaleen a alakohdassa tarkoitetun tosiasiallisen maastaviennin AAS-järjestelmän käytön osalta Intian viranomaiset vahvistavat sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrän ja arvon, ja ne kirjataan ennakkolupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat ennakkolupaan. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän niin sanottujen SION-vakionormien perusteella; nämä normit ovat olemassa useimmista tuotteista, niin myös tarkasteltavana olevasta tuotteesta.

(29)

Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkohyväksynnän haltija on laissa velvoitettu jokaista lupaa varten pitämään yllä todellista kulutusta vastaavaa rekisteriä tullitta tuotujen tai kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 09–14 -käsikirjan kohdat 4.26 ja 4.30 sekä lisäys 23). Ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan tai määrä- ja kustannuslaskijan on tarkastettava tämä rekisteri ja annettava todistus, jossa todetaan, että määrätyt rekisterit ja asiaankuuluva kirjanpito on tutkittu ja että lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja paikkansapitävät kaikilta osin.

(30)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan tietyn vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(31)

Komissio vahvisti, että tuotujen tuotantopanosten ja vietyjen lopputuotteiden välillä ei ollut tiivistä yhteyttä. Myös tukikelpoiset tuotantopanokset tuodaan, ja niitä käytetään muihinkin tuotteisiin kuin tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Lisäksi eri tuotteita koskevat lisenssit voivat olla ja ovatkin yhteiskäytössä. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden tuotteen AAS-lisenssin mukainen vienti voi antaa oikeuden tullittomaan tuotantopanosten tuontiin toisen tuotteen AAS-lisenssin nojalla. Komission tarkastuskäynnin aikana Reliance vahvisti, että tämän tiiviin yhteyden puuttumisen vuoksi tuotantopanosten kulutus raportoidaan nk. SION-vakionormien perusteella. Edellä 29 kappaleessa tarkoitettujen tarkastusvaatimusten osalta yrityksessä ei pidetty sellaista kirjanpitoa, jonka avulla voitaisiin todistaa, että kirjanpito tarkastettiin ulkoisesti. Yhteenvetona komissio päätteli, että Reliance ei kyennyt osoittamaan, että asiaankuuluvia FTP-asiakirjan vaatimuksia olisi noudatettu.

(32)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska se vähentää tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin, ja siitä on koitunut etua tutkituille viejille, koska se parantaa niiden maksuvalmiutta.

(33)

Yritys ei voi saada tukia tästä järjestelmästä ilman vientisitoumusta. Kyseinen alajärjestelmä on tässä tapauksessa selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityinen ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava.

(34)

Tässä tapauksessa sovellettua alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) sääntöjen mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Tarkasteltavana olevan tuotteen SION-vakionormien ei myöskään katsota olevan riittävän tarkkoja, eikä niitä sinällään voida pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkastusjärjestelmänä, koska vakionormit on laadittu niin, että Intian viranomaiset eivät voi riittävän tarkkaan varmentaa niiden perusteella sitä, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi tavallisesti vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta).

(35)

Näin ollen 26 kappaleen a alakohdassa tarkoitettu alajärjestelmä on tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava.

(36)

Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tältä osin on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä pelkästään liiallisesta tullinpalautuksesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton, jos perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos asianmukaista valvontamenettelyä ei näytetä toteen, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida näin ollen soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eikä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(37)

Kuten 31 kappaleessa selitettiin, oikeus etuuteen (eli vienti lisenssin mukaisesti) ja etuuden saaminen (eli tuotantopanoksen tulliton tuonti) ovat vain löyhästi yhteydessä toisiinsa. Niiden ei tarvitse esiintyä tietyssä järjestyksessä tai ajallisesti lähellä toisiaan. Näin ollen on mahdollista, että vaikka oikeus etuuteen esiintyisi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, siihen liittyvä etuuden saaminen voi esiintyä ennen tarkastelua koskevaa ajanjaksoa tai sen jälkeen. Lisäksi yhteiskäytön kautta oikeus etuuteen yhden tuotteen lisenssin nojalla voidaan siirtää niin, että lopuksi etuus saadaan toisesta tuotteesta.

(38)

Tutkimuksessa, jonka perusteella Reliancen tämänhetkinen tulli määritettiin asetuksella (EU) N:o 906/2011, jäljempänä ’edeltävä asetus’, AAS-järjestelmästä saadun tuen määrä laskettiin Reliancen osalta kaikkia tuotteita varten tuotujen kaikkien raaka-aineiden kantamatta jääneiden tuontitullien perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä määrä suhteutettiin sitten kokonaisviennin liikevaihtoon tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(39)

Tässä tarkastelussa komissiolla ei ollut käytössään tietoja kaikesta AAS-lisenssien mukaisesta tuonnista, joka tapahtui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Näitä tietoja käytettiin edeltävässä tutkimuksessa, kun AAS-järjestelmään liittyvä tuki vahvistettiin ensimmäisen kerran Reliancen osalta. Nyt Reliance toimitti tietoja, jotka liittyivät vain tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla avattuihin AAS-lisensseihin ja vain tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Komissio ilmoitti Reliancelle, että tämän asetuksen 31 ja 37 kappaleessa esitetyistä syistä, tietoja ei pidetty riittävinä, ja pyysi Reliancea toimittamaan kyselylomakkeessa täsmennetyt tiedot. Reliance ei toimittanut pyydettyjä tietoja ja selitti, että PET:n tuotantoa varten AAS-järjestelmän nojalla tuotuja raaka-aineita tuotiin myös monia muita tuotteita varten avatun AAS-järjestelmän nojalla, myös sellaisten tuotteiden, joita tuotetaan yrityksen muilla liiketoimintasektoreilla.

(40)

Asianmukaisten tietojen puutteen takia komissio ei pystynyt laskemaan tuen määrää kaikkia tuotteita varten tuotujen kaikkien raaka-aineiden kantamatta jääneiden tuontitullien perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, kuten edeltävässä tutkimuksessa. Tämän vuoksi laskelmat tehtiin Reliancen ehdotuksesta kaikkien tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvien AAS-lisenssien nojalla selvitettyjen vientitapahtumien perusteella. Intian viranomaiset vahvistivat, että on epätodennäköistä, että yritys jättäisi hakematta etuutta, johon se on oikeutettu AAS-lisenssin nojalla. Tällä perusteella tuontipanoksissa säästettyjen tullien määrä voitiin laskea luotettavasti käyttämällä SION-vakionormia.

(41)

Tämän järjestelmän osalta Reliancelle vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 4,67 prosenttia.

(42)

Reliance ei hyväksynyt SION-vakionormien käyttöä AAS-järjestelmästä saadun etuuden laskemiseksi. Yritys toi esiin, että komissio käytti tätä menetelmää, koska Reliance voisi oletettavasti käyttää muille tuotteille myönnettyjä AAS-lisenssejä PET:n tuotantoon käytettävien raaka-aineiden tuomiseen. Reliance väitti, että komissio ei esittänyt näyttöä tämän tueksi. Yritys väitti vielä, että käyttämällä SION-vakionormeihin perustuvaa menetelmää komissio laski korkeimman mahdollisen etuuden määrän, jonka Reliance olisi oletetusti voinut saada. Reliance väitti myös, että aiemmissa tutkimuksissa komissio otti huomioon vain tarkasteltavana olevan tuotteen osalta saadun tosiasiallisen etuuden eikä oletettuja etuuksia, jotka olisi voitu saada muiden tuotteiden osalta. Reliance väitti, että AAS-järjestelmän mukaisen etuuden laskemisessa komission olisi pitänyt ottaa huomioon vain kaikesta PET:tä koskevien aktiivisten AAS-lisenssien mukaisesta tuonnista kantamatta jääneet tullit tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(43)

Komissio haluaa ensinnäkin huomauttaa, että tässä tutkimuksessa käytetyn menetelmän laati Reliance. Komissio huomauttaa myös, että ei ole pelkkä olettamus, että muita tuotteita kuin PET:tä koskevien AAS-lisenssien mukaisesti tuotuja raaka-aineita käytetään PET:n tuotannossa ja että PET-lisenssien mukaisesti tuotuja raaka-aineita ei käytetä. Reliancen rakenteen vuoksi sen PET:tä varten myönnettyjen AAS-lisenssien mukaisesti tullittomasti tuomat tuotantopanokset eivät ole välittömiä tuotantopanoksia vaan perusraaka-aineita kuten teollisuusbensiiniä. Kuten Reliance vahvisti tutkimuksen aikana (ks. 31 kappale), kyseisiä perusraaka-aineita tuodaan muille tuotteille myönnettyjen AAS-lisenssien mukaisesti (ja käytetään muiden tuotteiden tuotantoon) petrokemian alalla ja sen ulkopuolella. Kunkin tuotteen tuotantoa varten ei ole yksittäistä suljettua järjestelmää, minkä vuoksi PET:tä varten myönnettyjen AAS-lisenssien mukaisesti tuodut tuotantopanokset sekoitetaan muita tuotteita varten myönnettyjen AAS-lisenssien mukaisesti tuotujen muiden tuotantopanosten kanssa. Tästä raaka-ainesekoituksesta tuotetaan erilaisia tuotteita vietäväksi AAS-lisenssien tai muiden järjestelmien mukaisesti tai kotimarkkinoita varten. Reliancen väitteiden vastaisesti tämä tilanne ja 37 kappaleessa esitetyt huomiot vahvistavat, että määritettäessä tosiasiallista etuutta, joka on saatu PET:n viennistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ei voida tarkastella pelkästään PET:tä varten myönnettyjen AAS-lisenssien mukaisesti tuotuja tuotantopanoksia.

(44)

Mitä tulee Reliancen esiin ottamiin aiempiin tutkimuksiin, merkityksellinen on se tutkimus, joka johti nykyisten tullien käyttöönottoon. Kuten 38–40 kappaleessa mainittiin, komissiolle ei toimitettu riittävästi tietoja, jotta se olisi voinut soveltaa tätä menetelmää. Tämän huomioon ottaen komissio vahvisti, että tässä tutkimuksessa käytetyssä menetelmässä tulee asianmukaisesti esiin PET:n viennissä AAS-järjestelmästä saatu tosiasiallinen etuus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(45)

Komissio ei ole samaa mieltä siitä, että valitussa menetelmässä lasketaan suurin mahdollinen etuuden määrä, jonka Reliance olisi voinut saada PET:n viennistä. Laskelmat perustuvat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sovellettuihin hintoihin ja tulleihin, kun taas asianomaista vientiä olisi voinut tapahtua ennen kyseistä kautta, sen aikana tai sen jälkeen (ks. 37 kappale). Mitä tulee komission laskeman etuuden hypoteettisuuteen, Intian viranomaiset vahvistivat, että on epätodennäköistä, että yritys jättäisi hakematta etuutta, johon se on oikeutettu AAS-lisenssin nojalla (ks. 40 kappale). Yritys harjoittaisi vientiä AAS-järjestelmän mukaisesti vain, jos se olisi jo tuonut asiaankuuluvat tuotantopanokset tai aikoisi tehdä niin lähitulevaisuudessa. Muutoin yritys olisi valinnut DDS-järjestelmän (kuvattu jäljempänä), jossa ei edellytetä tuotantopanosten tuomista. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Reliance ei esittänyt mitään väitteitä siitä, miksi se ei pystyisi hakemaan etuutta, johon AAS-järjestelmän mukainen vienti antaa sille oikeuden.

(46)

Reliance ja Intian viranomaiset väittivät, että AAS-järjestelmän perusteella laskettu etuus olisi rajoitettava Reliancen liikaa saamaan etuuteen. Reliance ja Intian viranomaiset väittivät, että AAS-järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä lisäyksen 23 mukaisen järjestelmän vuoksi, jossa ilmoitetaan kulutetut tosiasialliset arvot. Reliancen ja Intian viranomaisten mukaan tämä sekä se, että riippumattomat tilintarkastajat varmentavat lisäyksen 23 ja Intian viranomaiset voivat tehdä tarkastuksia, muodostavat riittävän valvontamenettelyn. Reliance väitti vielä, että yrityksen tehokkuuden ansiosta Intian viranomaiset voivat olla varmoja, että tulleja ei palauteta liikaa, kunhan SION-vakionormeja noudatetaan.

(47)

Reliancen olosuhteiden vuoksi (ks. tarkemmin 43 kappale) tuotantopanosten kulutus ilmoitetaan SION-vakionormien perusteella, kuten 31 kappaleessa todetaan. Komission tekemän tarkastuskäynnin aikana Reliance ei toimittanut komissiolle lisäystä 23 tarkasteltavana olevan tuotteen osalta. Intian viranomaiset toimittivat tällaisen lisäyksen 23 komissiolle vasta sen jälkeen, kun Reliancen ja Intian viranomaisten toimitiloissa oli suoritettu tarkastus. Lisäyksen 23 mukaan riippumattoman tilintarkastajan antamaan todistukseen sisältyy vastuuvapauslauseke, jonka mukaan tosiasiallisesti kulutettu tarkastettu määrä perustuu yrityksen kustannuskirjanpitoon. Komissio ei löytänyt mitään näyttöä siitä, että Intian viranomaiset olisivat tarkastaneet lisäyksessä 23 toimitetut tiedot PET:n osalta tai minkään muun Reliancen tuottaman tuotteen osalta. Tämän vuoksi komissio ei ole samaa mieltä siitä, että käytössä on riittävä valvontamenettely. Kuten 34 kappaleessa todettiin, SION-vakionormeja ei voida itsessään pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska Intian viranomaiset eivät voi kyseisten vakionormien perusteella arvioida riittävän tarkkaan sitä, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Sen vuoksi tässä kappaleessa esitetyistä syistä komissio ei ole sitä mieltä, että AAS-järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä.

(48)

Reliance huomautti lisäksi, että heinäkuusta 2014 lähtien reformaattien tuontitulli putosi 10 prosentista 2,5 prosenttiin. Koska AAS-järjestelmästä saatu etuus laskettiin kantamatta jätetyn tuontitullin perusteella, Reliance väitti, että muutos, joka on pysyvä luonteeltaan, olisi otettava huomioon laskettaessa järjestelmästä saatua etuutta.

(49)

Komissio toteaa, että perusasetuksen 5 artiklan mukaan tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä lasketaan vastaanottajan saaman sellaisen edun perusteella, jonka on todettu esiintyneen tutkimusajanjakson aikana. Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti muutokset, jotka tapahtuvat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, voidaan ottaa huomioon vain, jos tuki tai tuet peruutetaan tai on osoitettu, että tuesta ei enää koidu mitään etuutta asianomaisille viejille. Tässä ei ole kyse tällaisesta tapauksesta.

(50)

Intian viranomaiset väittivät, että komissio otti huomioon sekä AAS- että DDS-järjestelmästä saadun etuuden saman vientitapahtuman osalta. Intian viranomaiset huomauttivat, että yritys voi käyttää AAS-järjestelmää PET-tuotantopanosten tuontiin mutta viedä myöhemmin osan tuotetusta PET:stä DDS-järjestelmän mukaisesti. Tällöin yrityksen edellytetään harjoittavan jotakin muuta vientiä tuotantopanoksista maksamatonta tullia vastaan. Intian viranomaiset väittivät, että jos komissio tällaisessa tilanteessa laskee etuuden tuotantopanoksista AAS-järjestelmän mukaisesti maksamattomien kaikkien tuontitullien ja DDS-järjestelmän mukaisesti harjoitetun viennin kaikkien tullinpalautusten perusteella, etuus laskettaisiin kahteen kertaan.

(51)

Komissio toteaa, että Intian viranomaisten väite edellyttää sitä, että AAS-järjestelmästä saatu etuus olisi laskettu ainoastaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtuneen tuonnin ja DDS-järjestelmästä saatu etuus viennin perusteella. Kuten 40 kappaleessa selitettiin, AAS-järjestelmästä saatu etuus laskettiin kuitenkin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtuneen PET:n viennin ja sen tuonnista perimättä jääneen tullin perusteella, johon vienti oikeuttaa. Tässä tilanteessa kaksinkertainen laskeminen ei ole mahdollista. Komissio toteaa myös, että koska tässä järjestelmässä on mahdollista tuoda tuotantopanoksia yhden järjestelmän mukaisesti ja viedä saatuja tuotoksia toisen järjestelmän mukaisesti, se osoittaa, että komission käyttämä järjestelmä soveltuu AAS-järjestelmästä saadun etuuden laskemiseen. Se myös osoittaa, että tosiasiallista tuotantopanosten käyttöä ei voida jäljittää, ja antaa lisänäyttöä siitä, että AAS-järjestelmää ei olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä.

(52)

Reliance väitti vielä lopuksi, että koska AAS- ja DDS-järjestelmät ovat toisensa poissulkevia, näistä järjestelmistä saatu etuus olisi laskettava vain niiden kummankin määrän perusteella käyttäen keskimääräistä etuutta, joka voidaan saada AAS- ja DDS-järjestelmästä.

(53)

Kuten Reliance totesi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa, komissio laski näistä kahdesta järjestelmästä saadun etuuden Intiasta viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismäärän perusteella. Menetelmä on perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukainen. Kuten lisäksi selitettiin 51 kappaleessa, komission käyttämissä menetelmissä AAS- ja DDS-järjestelmistä saatujen etuuksien laskemiseksi otetaan huomioon se, että nämä järjestelmät sulkevat toisensa pois. Tämän vuoksi Reliancen väite hylätään.

(54)

Komissio vahvisti, että pyynnön esittäjät hyödynsivät DDS-järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(55)

DDS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus sisältyy vuonna 1995 annettuihin tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin, sellaisina kuin ne ovat muutettuna myöhemmillä tiedonannoilla.

(56)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(57)

Tukikelpoinen viejä voi hakea palautuksia, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden FOB-arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset palautusprosenttiosuudet useille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Ne määritetään tuotteen valmistuksessa tuotantopanoksina käytettyjen materiaalien keskimääräisen määrän tai arvon ja tuotantopanoksista maksettujen keskimääräisten tullien perusteella. Niitä sovelletaan riippumatta siitä, onko tuontitulleja tosiasiallisesti maksettu. DDS-prosentti tarkasteltavana olevalle tuotteelle tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 3,9 prosenttia FOB-arvosta 21 päivään syyskuuta 2013 asti ja 3 prosenttia sen jälkeen.

(58)

Jotta yritys voi saada etuutta tästä järjestelmästä, sen on harjoitettava vientiä. Kun lähetystä koskevat yksityiskohtaiset tiedot syötetään tullin serverille, tämä tarkoittaa, että vienti tapahtuu DDS-järjestelmän mukaisesti, ja DDS-summa vahvistetaan peruuttamattomasti. Kun varustamo on tehnyt yleisen vienti-ilmoituksen (Export General Manifest) ja tulli on verrannut asiakirjaa lähetysasiakirjaan ja hyväksynyt sen, kaikki palautussumman maksun hyväksymisen edellytykset täyttyvät ja se voidaan maksaa joko suoraan viejän pankkitilille tai sekkinä.

(59)

Viejän on esitettävä näyttö viennin toteutumisesta pankkitositteella (Bank Realisation Certificate, BRC). Asiakirja voidaan antaa sen jälkeen kun palautussumma on maksettu, mutta Intian viranomaiset perivät maksetun summan takaisin, jos viejä ei toimita BRC-tositetta annetussa määräajassa.

(60)

Palautussumma voidaan käyttää mihin tarkoitukseen hyvänsä.

(61)

Intian kirjanpitonormien mukaisesti tullinpalautussummat on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona.

(62)

DDS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Nk. tullipalautuksessa on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, koska siinä Intian viranomaiset suorittavat varojen suoran siirron. Näiden varojen käyttölle ei ole mitään rajoituksia. Tullinpalautuksesta koituu myös etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(63)

Vientiin sovellettavan tullinpalautuksen prosenttiosuuden määrittävät Intian viranomaiset tuotekohtaisesti. Vaikka tukeen viitataan tullinpalautuksena, järjestelmää ei kuitenkaan voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Viejille suoritettu käteismaksu ei liity raaka-aineiden tuontitullien tosiasiallisiin maksuihin, eikä se ole tullihyvitys raaka-aineiden aiemman tai tulevan tuonnin tuontitullien korvaamiseksi.

(64)

Intian viranomaisten suorana varojen siirtona suorittamaa maksua viejille vientitapahtuman jälkeen on pidettävä Intian viranomaisten suorana tukena, joka on vientituloksesta riippuvainen, minkä vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(65)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että DSS mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(66)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti komissio laski tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä komissio katsoi, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis maksettava palautussumma, mikä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä palautussumma. Edellä mainitun perusteella komissio katsoo, että on asianmukaista pitää DDS-järjestelmästä saatua etua järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatujen palautusten summana.

(67)

Komissio suhteutti tuen määrän perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(68)

Komissio vahvisti, että tukiprosentti tämän järjestelmän perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Dhunserin osalta 3,27 prosenttia ja Reliancen osalta 1,09 prosenttia.

(69)

Reliance huomautti, että DDS-järjestelmästä saatu etuus on vähentynyt 3 prosentista 2,4 prosenttiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen. Reliance väitti, että koska muutos on luonteeltaan pysyvä, se olisi otettava huomioon laskettaessa DDS-järjestelmästä saatua etuutta. Reliance väitti myös, että DDS:n perusteella laskettu etuus olisi rajoitettava Reliancen liikaa saamaan etuuteen, koska DDS-järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä.

(70)

Mitä tulee DDS-järjestelmästä saadun etuuden vähenemiseen, komissio toteaa, että perusasetuksen 5 artiklan mukaan tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä lasketaan vastaanottajan saaman sellaisen edun perusteella, jonka on todettu esiintyneen tutkimusajanjakson aikana. Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti muutokset, jotka tapahtuvat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, voidaan ottaa huomioon vain, jos tuki tai tuet peruutetaan tai on osoitettu, että tuesta ei enää koidu mitään etuutta asianomaisille viejille. Tämä ei päde tähän tutkimukseen, minkä vuoksi väite olisi hylättävä.

(71)

Väitteen, jonka mukaan DDS-järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä, tueksi ei esitetty mitään lisänäyttöä. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(72)

Komissio vahvisti, että Reliance oli saanut tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla EPCGS-järjestelmästä etuja, jotka liittyivät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(73)

EPCGS:n yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 09–14:n lukuun 5 sekä HOP I 09–14:n lukuun 5.

(74)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin.

(75)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Järjestelmässä on sovellettu kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 3 prosentin tuontitullia. Maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on vientivelvoitteen täyttämiseksi käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. FTP 09–14 -asiakirjan mukaan tuotantohyödykkeitä voi tuoda nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla, mutta tällöin ajanjakso vientivelvoitteen täyttämistä varten on lyhyempi.

(76)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(77)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten antamaa taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(78)

EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(79)

EPCGS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(80)

Komissio laski tuen määrän perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä teollisuudenalalla. Tuen määrä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla laskettiin jakamalla maksamattomien tullien kokonaismäärä poistoajalla. Näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Tutkimusajanjaksolla Intiassa voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Jos oli esitetty perusteltu pyyntö, tuen saamiseksi välttämättömät kustannukset vähennettiin perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja).

(81)

Komissio suhteutti tuen määrän perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(82)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että tukiprosentti tämän järjestelmän perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Reliancen osalta 0,43 prosenttia.

(83)

Komissio vahvisti, että pyynnön esittäjät hyödynsivät FMS-järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(84)

FMS:n yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 09–14:n kohtaan 3.14 sekä HOP I 09–14 käsikirjan kohtaan 3.8.

(85)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(86)

Tässä järjestelmässä kaikkien tuotteiden vientiin, mukaan luettuna polyesterikatkokuitujen vienti, HOP I 09–14 -käsikirjan liitteessä 37(C) olevissa taulukoissa 1 ja 2 mainittuihin maihin voidaan myöntää tullihyvitystä, jonka suuruus on 3 prosenttia tuotteiden FOB-arvosta. Kaikkien tuotteiden vientiin liitteessä 37(C) olevassa taulukossa 3 (”Special Focus Markets”) mainittuihin maihin voidaan myöntää 1 päivästä huhtikuuta 2011 tullihyvitystä, jonka suuruus on 4 prosenttia tuotteiden FOB-arvosta. Järjestelmään eivät sisälly tietyntyyppiset vientitapahtumat, esimerkiksi tuotujen tai kauttakuljetettujen tavaroiden vienti, vientiin rinnastettavat toimitukset, palvelujen vienti sekä erityistalousalueilla toimivien yksikköjen ja vientiin suuntautuneiden yksikköjen viennin liikevaihto.

(87)

FMS-järjestelmän tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, ja ne ovat voimassa 24 kuukautta hyvitykseen oikeuttavan todistuksen myöntämispäivästä. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa myöhemmin tapahtuvan tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan lukien.

(88)

Hyvitykseen oikeuttava todistus annetaan satamasta, josta tavarat on viety, sen jälkeen kun tavarat on lähetty. Intian viranomaiset eivät vaikuta tullihyvitysten myöntämiseen, kunhan hakija toimittaa viranomaisille kopiot kaikista asiaan liittyvistä vientiasiakirjoista (esim. vientitilauksesta, laskuista, lähetysasiakirjoista ja pankkitositteista).

(89)

FMS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. FMS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi FMS-tullihyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(90)

Lisäksi FMS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(91)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada FMS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että asianomainen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada FMS-järjestelmän etuuksia. Viejä voi käyttää FMS-tullihyvityksiä tuodakseen tuotantohyödykkeitä, vaikkakaan tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen tullinpalautusjärjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(92)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun perusteella, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, siten kuin pyynnön esittäjät olivat sen kirjanneet suoriteperusteisena tulona tileihin vientihetkellä. Perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(93)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että tukiprosentti tämän järjestelmän perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Dhunserin osalta 0,41 prosenttia ja Reliancen osalta 1,16 prosenttia.

(94)

Intian viranomaiset julkaisivat 1 päivänä huhtikuuta 2015 vuosia 2015–2020 koskevan uuden FTP-asiakirjan. Uuden FTP-asiakirjan mukaan FMS-järjestelmä yhdessä neljän muun järjestelmän kanssa korvataan tavaraviennin kannustinjärjestelmällä (Merchandise Export Incentive Scheme, MEIS). MEIS-järjestelmää ei sovelleta tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin, koska PET ei kuulu mainittujen tuotteiden luetteloon. Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tämän tukijärjestelmän osalta ei pitäisi ottaa käyttöön toimenpiteitä.

(95)

Komissio vahvisti, että pyynnön esittäjät hyödynsivät FPS-järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(96)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan kohdissa 3.15–3.17 ja HOP I 09–14-käsikirjan luvuissa 3.9–3.11.

(97)

FTP 09–14 -asiakirjan kohdan 3.15.2 mukaan HOP I 09–14 -käsikirjan lisäyksessä 37D mainittujen tuotteiden viejät ovat tukikelpoisia.

(98)

HOP I 09–14 -käsikirjan lisäyksessä 37D olevassa luettelossa mainittujen tuotteiden viejä voi hakea FPS-tullihyvitysoikeutta, joka on 2 tai 5 prosenttia viennin FOB-arvosta. Tarkasteltavana oleva tuote luetellaan lisäyksessä 37D olevassa taulukossa 1, ja siihen voidaan soveltaa 2 prosentin tullihyvitystä.

(99)

FPS on viennin jälkeinen järjestelmä eli yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava tavaroiden vientiä. Yritys tekee hakemuksen internetissä asiasta vastaavalle viranomaiselle ja toimittaa samalla jäljennökset vientitilauksista ja laskuista, pankkitositteen hakumaksujen suorituksesta, jäljennöksen lähetysasiakirjoista, maksun saantia koskevasta pankkitositteesta tai todistuksen ulkomailta tulleesta rahalähetyksestä, jos välittäjäpankkeja ei ole käytetty. Tapauksissa, joissa alkuperäiset lähetysasiakirjat ja/tai pankkitositteet on toimitettu jonkin muun järjestelmän tukihakemuksen yhteydessä, yritys voi toimittaa yrityksen itsensä varmentamia jäljennöksiä, joihin merkitään, mille viranomaiselle alkuperäiset asiakirjat on toimitettu. FPS-hyvityksiä koskeva internet-hakemus voi kattaa enintään 50 lähetysasiakirjaa.

(100)

Komissio havaitsi, että Intian kirjanpitonormien mukaisesti FPS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona. Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tavaroiden – tuotantohyödykkeitä ja tuontirajoitusten alaan kuuluvia tavaroita lukuun ottamatta – myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin. FPS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 24 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(101)

FPS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. FPS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi FPS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(102)

Lisäksi FPS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(103)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa, liitteessä II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteessä III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) vahvistettujen sääntöjen mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada FPS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että asianomainen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada FPS-järjestelmän mukaisia etuja.

(104)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti komissio laski tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä komissio katsoi, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä FPS-hyvitys. Edellä mainitun perusteella komissio katsoo, että on asianmukaista pitää FPS-järjestelmästä saatua etua järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatujen hyvitysten summana.

(105)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että tukiprosentti tämän järjestelmän perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Dhunserin osalta 1,66 prosenttia ja Reliancen osalta 1,27 prosenttia.

(106)

Intian viranomaiset julkaisivat 1 päivänä huhtikuuta 2015 vuosia 2015–2020 koskevan uuden FTP-asiakirjan. Uuden FTP-asiakirjan mukaan FPS-järjestelmä yhdessä neljän muun järjestelmän kanssa korvataan tavaraviennin kannustinjärjestelmällä (Merchandise Export Incentive Scheme, MEIS). MEIS-järjestelmää ei sovelleta tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin, koska PET ei kuulu mainittujen tuotteiden luetteloon. Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tämän tukijärjestelmän osalta ei pitäisi ottaa käyttöön toimenpiteitä.

(107)

Komissio vahvisti, että Dhunseri hyödynsi IEIS-järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(108)

IEIS:n yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP-asiakirjan luvun 3 kohtaan 3.14.4 ja HOP I 09–14:-käsikirjan luvun 3 kohtaan 3.8.3.

(109)

Järjestelmää voivat käyttää viejät, jotka harjoittivat vientiä verovuonna 2011–2012 ja 2012–2013.

(110)

Järjestelmän tavoitteena on kannustaa viennin lisäämiseen. Järjestelmä on aluekohtainen ja kattaa Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Aasiaan sekä 53:een Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maahan suuntautuvan viennin.

(111)

Viejällä on oikeus tullihyvitykseen, joka on 2 prosenttia varainhoitovuoden aikana tapahtuneesta viennin FOB-arvon lisäkasvusta verrattuna edeltävään varainhoitovuoteen. Viejän on toimitettava etuushakemus asiaan liittyvän varainhoitovuoden lopussa. Etuuden määrä lasketaan viejien viennin kokonaisliikevaihdon perusteella. Tällä perusteella laskettu ja myönnetty tullihyvitys on vapaasti siirrettävissä. Tukikelpoisia ovat myös raaka-aineiden hankkiminen kotimaasta sekä palveluveron maksaminen.

(112)

IEIS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. IEIS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. IEIS-hyvityksestä koituu myös etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(113)

Lisäksi IEIS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(114)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa, liitteessä II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteessä III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) vahvistettujen sääntöjen mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada IEIS-järjestelmästä etuuksia, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että asianomainen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada IEIS-järjestelmän mukaisia etuja.

(115)

Komissio laski tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän vastaanottajalle tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Komissio suhteutti tuen määrän (osoittaja) perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(116)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että tukiprosentti tämän järjestelmän perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Dhunserin osalta 0,74 prosenttia.

(117)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Dhunseri väitti, että järjestelmä oli päättynyt eikä sitä otettu uudestaan käyttöön vuosia 2015–2020 koskevassa uudessa FTP-asiakirjassa.

(118)

Komissio vahvisti, että järjestelmää ei ollut otettu uudelleen käyttöön uudessa FTP-asiakirjassa ja että perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti IEIS-järjestelmän osalta ei pitäisi näin ollen ottaa käyttöön toimenpiteitä. Komissio muutti Dhunseriin sovellettavaa tullia vastaavasti.

(119)

Komissio vahvisti, että Reliance hyödynsi ITIRAD -järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(120)

ITIRAD-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on tuloverolain ITA:n 35(2AB) pykälässä.

(121)

Bioteknologian alalla toimivat yritykset tai yritykset, jotka valmistavat tai tuottavat tavaroita, joita ei ole mainittu ITA:n liitteessä 11, voivat saada etuuksia tästä järjestelmästä. Järjestelmä kattaa PET:n tuotantoa harjoittavat yritykset.

(122)

Intian tieteen ja teollisuuden alan tutkimuksesta vastaavan ministeriön hyväksymien, yritysten omien tutkimus- ja kehityslaitosten kustannuksista (muista kuin maanhankinnasta tai rakentamisesta aiheutuvista) voi tuloverotuksessa tehdä vähennyksen, jonka määrä vastaa 200:aa prosenttia tosiasiallisista kustannuksista.

(123)

ITIRAD-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. ITA:n 32(2AB) §:n mukainen verovähennys on Intian viranomaisten antamaa taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tuloveroista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tuloveron vähennyksestä koituu etua yritykselle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(124)

ITA:n 35(2AB) §:n sanamuodosta käy selvästi ilmi, että ITIRAD-järjestelmä on oikeudellisesti erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja näin ollen mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton. Järjestelmän tukikelpoisuus ei määräydy objektiivisin, puolueettomin arviointiperustein perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tästä järjestelmästä voivat saada etuuksia ainoastaan tietyt teollisuudenalat, koska Intian viranomaiset eivät ole saattaneet järjestelmää kaikkien alojen käytettäväksi. Tällainen rajoittaminen tekee tuesta erityisen, koska perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdassa mainittu ”tuotannonalojen ryhmän” käsite merkitsee sitä, että tuki on rajoitettu tietyille aloille. Rajoitus ei ole luonteeltaan taloudellinen ja laajalti sovellettava kuten esimerkiksi työntekijöiden määrään tai yrityksen kokoon liittyvät rajoitukset.

(125)

Komissio laski tuen määrän tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ITA:n 35(2AB) §:n säännöksiä sovellettaessa ja ilman niiden soveltamista kannettavan tuloveron määrien erotuksen perusteella. Tuki liittyy tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkeen koti- ja ulkomaanmarkkinoiden myyntiin. Perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(126)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että tukiprosentti tämän järjestelmän perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Reliancen osalta 0,04 prosenttia.

(127)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen tekemissään huomautuksissa Reliance väitti, että vaikka komissio totesi, että ITIRAD liittyy kaikkeen tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin, komissio käytti vain tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyyntiä nimittäjänä laskiessaan järjestelmästä saatua tukea.

(128)

Tutkittuaan huomautusta komissio laski uudelleen tuen määrän. Komissio vahvisti, että tukiprosentti tämän järjestelmän perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Reliancen osalta 0,01 prosenttia.

(129)

Komissio vahvisti, että Dhunseri hyödynsi WBIS 1999 -järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(130)

Länsi-Bengalin osavaltion hallituksen soveltama järjestelmä kuvataan yksityiskohtaisesti Länsi-Bengalin osavaltion kauppa- ja teollisuusministeriön 22 päivänä kesäkuuta 1999 antamassa tiedonannossa nro 580-CI/H.

(131)

Järjestelmästä voidaan myöntää tukia yrityksille, jotka perustavat kehittymättömälle alueelle uuden teollisuuslaitoksen tai laajentavat merkittävästi tällaisella alueella sijaitsevaa olemassa olevaa teollisuuslaitosta. On kuitenkin olemassa kattava ei-tukikelpoisten tuotannonalojen luettelo, jonka perusteella tiettyjen toiminta-alojen yritykset eivät voi hyötyä kannustinjärjestelmistä.

(132)

Länsi-Bengalin osavaltio myöntää tukikelpoisille teollisuusyrityksille kannustimia useiden erilaisten etuuksien muodossa, joita ovat muun muassa valmiiden tuotteiden myynnin vapauttaminen valtakunnallisesta liikevaihtoverosta ja valtakunnallisen arvonlisäveron palauttaminen; tavoitteena on kannustaa teollisuuden kehittämistä taloudeltaan kehittymättömillä alueilla kyseisessä osavaltiossa.

(133)

Järjestelmässä edellytetään, että yritysten on investoitava kehittymättömille alueille. Länsi-Bengalin osavaltion kehittymättömät alueet luokitellaan eri luokkiin niiden taloudellisen kehittyneisyyden mukaan, kehittyneet alueet sen sijaan eivät voi saada lainkaan etuja näistä kannustinjärjestelmistä. Kannustimien määrää laskettaessa tärkeimpänä perusteena käytetään investoinnin kokoa ja aluetta, jolle yritys sijoittautuu tai on sijoittautunut.

(134)

Järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Ne ovat Länsi-Bengalin osavaltion taloudellista tukea, koska kannustimet eli tässä tapauksessa valmiiden tuotteiden vapautus liikevaihtoverosta ja arvonlisäveron palautus vähentävät tuloja veroista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi näistä kannustimista koituu etua yritykselle, sillä ne parantavat sen taloudellista tilannetta, koska muutoin kannettavat verot jäävät maksamatta.

(135)

Lisäksi tämä järjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla alueellisesti erityinen, koska sitä voivat käyttää ainoastaan tietyt yritykset, jotka ovat investoineet tietyille asianomaisen osavaltion lainkäyttövaltaan kuuluville maantieteellisille alueille. Kyseisen alueen ulkopuolelle sijoittautuneet yritykset eivät voi käyttää niitä, ja edun taso vaihtelee lisäksi alueittain.

(136)

WBIS 1999 -järjestelmä mahdollistaa siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(137)

Komissio laski tuen määrän sellaisen valmiiden tuotteiden myyntiin sovellettavan liikevaihtoveron ja arvonlisäveron määrän perusteella, joka tavanomaisesti olisi kertynyt tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana mutta jota ei tämän järjestelmän mukaisesti kannettu. Tukien määrät (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaismyynnille; se on nimittäjä, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(138)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että tukiprosentti tämän järjestelmän perusteella tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Dhunserin osalta 0,09 prosenttia.

(139)

Dhunseri oli järjestelmän mukaan tukikelpoinen 11 vuoden ajan laajamittaisen kapasiteetin laajentamisensa ansiosta. Oikeus päättyi toukokuussa 2014 eikä sitä uusittu. Dhunseri ei ole saanut kyseisen ajankohdan jälkeen etua järjestelmästä.

(140)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tämän tukijärjestelmän osalta ei pitäisi ottaa käyttöön toimenpiteitä.

(141)

Komissio muistuttaa, että neuvoston asetuksella (EY) N:o 1645/2005 Dhunserin osalta vahvistettu tukimarginaali oli 13,9 prosenttia ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 906/2011 Reliancen osalta vahvistettu tukimarginaali oli 10,7 prosenttia.

(142)

Nyt tehdyssä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa komissio havaitsi, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna oli 3,2 prosenttia Dhunserin ja 6,2 prosenttia Reliancen osalta.

Taulukko 1

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien yksittäisten järjestelmien tukiprosentit

(143)

Komissio muistuttaa, että Intiasta peräisin olevan PET:n tuonnissa voimassa olevat tasoitustoimenpiteet ovat paljoustullien muodossa. Komissio totesi näiden paljouteen perustuvien tasoitustullien olevan 35,69 euroa/tonni Dhunserin ja 69,39 euroa/tonni Reliancen osalta.

(144)

Perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, ovatko tukeen liittyvät olosuhteet merkittävästi muuttuneet tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(145)

Komissio vahvisti, että pyynnön esittäjät saivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla edelleen etua Intian viranomaisten myöntämästä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavasta tuesta. Tässä tarkastelussa havaitut tukiprosentit ovat alemmat kuin asetuksilla (EY) N:o 1645/2005 ja (EY) N:o 906/2011 vahvistetut tukiprosentit. Saatavilla ei ole näyttöä siitä, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavat järjestelmät poistettaisiin tai uusia järjestelmiä otettaisiin käyttöön lähitulevaisuudessa.

(146)

On osoitettu, että pyynnön esittäjät saavat vähemmän tukea kuin aikaisemmin ja että niiden todennäköisesti jatkossakin saama tuki on tasoltaan pienempi kuin edellisessä tarkastelussa määritettiin, joten katsotaan, että voimassa olevan toimenpiteen taso on korkeampi kuin vahinkoa aiheuttava tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava tuki ja että toimenpiteiden tasoa olisi siksi muutettava uusien havaintojen mukaiseksi.

(147)

Dhunseri on ilmoittanut komissiolle, että uudelleenorganisaation vuoksi sen nimi muuttui 1 päivänä huhtikuuta 2014 muotoon Dhunseri Petrochem Limited.

(148)

Yriytys totesi, että uudelleenorganisaatiolla ja nimenmuutoksella ei ole vaikutusta tähän tarkasteluun, koska yrityksen tee- ja petrokemiaosastot toimivat jo kahtena erillisenä yksikkönä yrityksen sisällä ja niillä oli erilliset tilit.

(149)

Komissio on toimitettuja tietoja tarkasteltuaan todennut, ettei nimenmuutos vaikuta millään tavoin näihin päätelmiin.

(150)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sekä Dhunseri että Reliance toimittivat hintasitoumustarjoukset. Molemmat tarjoukset hylättiin, koska tuki on luonteeltaan sellainen, että se saa aikaan tilanteen, jossa vähimmäistuontihintaan perustuvan sitoumuksen soveltaminen olisi johtanut tuen kasvamiseen. Tämä johtuu siitä, että molempien yritysten käyttämän DDS-järjestelmän mukainen tuen taso riippuu järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden FOB-arvosta. Lisäksi molempien yritysten ja niiden konsernin rakenne olisi tehnyt sitoumuksen tehokkaan valvonnan mahdottomaksi.

(151)

Tämä asetus on neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (13) 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,