(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 14 päivänä elokuuta 2014 perusasetuksen 5 artiklan nojalla vireille polkumyynnin vastaisen tutkimuksen, joka koski Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, Japanista, Korean tasavallasta, jäljempänä ’Korea’, Venäjän federaatiosta, jäljempänä ’Venäjä’ ja Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’ (kaikki yhteensä jäljempänä ’asianomaiset maat’), peräisin olevien piiseosteisesta sähköteknisestä teräksestä valmistettujen raesuunnattujen levyvalmisteiden, jäljempänä ’GOES-tuotteet’, tuontia unioniin. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Menettely pantiin vireille, kun European Steel Association (Eurofer), jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli esittänyt 30 päivänä kesäkuuta 2014 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus GOES-tuotteiden kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia. Tässä tapauksessa kaikki tutkimusajanjaksolla tiedossa olleet tuottajat unionissa muodostivat ”unionin tuotannonalan”. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä johtuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi tutkimuksen aloittamiselle.

(3)

Valituksen tekijä pyysi 16 päivänä helmikuuta 2015 perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti tuonnin kirjaamista, jotta tullit voitaisiin mahdollisesti periä takautuvasti perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että kirjaamisen edellytykset eivät täyttyneet tässä tapauksessa ja että tullien takautuva periminen haittaisi vakavasti EU:n muuntajien valmistajien etuja eikä siitä olisi hyötyä unionin tuotannonalalle. Valituksen tekijä ilmoitti 14 päivänä huhtikuuta 2015 komissiolle peruuttavansa kirjaamista koskevan pyyntönsä.

(4)

Komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, asianomaisten maiden tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, toimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan. Se ilmoitti asianomaisille osapuolille vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti Korean tasavallan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi markkinataloutta harjoittavaksi kolmanneksi maaksi, jäljempänä ’vertailumaa’, ja se pyysi osapuolia esittämään valintaa koskevia huomautuksia.

(5)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(6)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa otantaa etuyhteydettömiin tuojiin ja vientiä harjoittaviin tuottajiin asianomaisissa maissa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(7)

Otanta ei ollut tarpeen unionin tuottajien osalta, koska tiedossa olleiden (kuuden) unionin tuottajien osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli 100 prosenttia.

(8)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(9)

Pyydetyt tiedot toimitti kaksi etuyhteydetöntä tuojaa, jotka myös suostuivat osallistumaan otokseen. Yhteistyössä toimineiden tuojien vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(10)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia asianomaisissa maissa toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi asianomaisten maiden viranomaisia yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(11)

Pyydetyt tiedot toimitti seitsemän – enintään kaksi yritystä kustakin asianomaisesta maasta – vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää, jotka myös suostuivat osallistumaan otokseen. Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen minkään asianomaisen maan osalta.

(12)

Komissio lähetti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitetun lomakkeen Kiinan viranomaisille ja yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille. Kumpikaan yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista ei pyytänyt markkinatalouskohtelua.

(13)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka ilmoittautuivat vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastauksia kyselylomakkeeseen saatiin kaikilta tiedossa olleilta (kuudelta) unionin tuottajilta, kymmeneltä käyttäjältä ja kahdelta tuojalta, jotka eivät olleet etuyhteydessä mihinkään vientiä harjoittavaan tuottajaan asianomaisissa maissa. Vastauksia saatiin myös kahdelta vientiä harjoittavalta tuottajalta Kiinassa, yhdeltä vientiä harjoittavalta tuottajalta Koreassa, kahdelta vientiä harjoittavalta tuottajalta Japanissa, yhdeltä vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä Venäjällä ja yhdeltä vientiä harjoittavalta tuottajalta Yhdysvalloissa.

(14)

Komissio teki perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä seuraaviin yrityksiin:

(15)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2013 ja 30 päivän kesäkuuta 2014 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2011 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(16)

Tarkasteltavana ovat Kiinasta, Japanista, Koreasta, Venäjältä ja Yhdysvalloista peräisin olevat piiseosteisesta sähköteknisestä teräksestä valmistetut raesuunnatut levyvalmisteet, jotka ovat paksuudeltaan yli 0,16 mm ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7225 11 00 ja ex 7226 11 00 , jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(17)

GOES-tuotteet valmistetaan eripaksuisista piiseosteista terästä olevista kuumavalssatuista keloista, joiden raerakenteessa rakeet on suunnattu yhdensuuntaisesti suuren magneettisen johtavuuden aikaansaamiseksi. Johtavuuden tehottomuutta kutsutaan ferromagneettiseksi häviöksi, ja se on tuotteen ensisijainen laatuindikaattori, joka ilmoitetaan muodossa W/kg. GOES-tuotteet voivat olla suuren permeabiliteetin ja vakiotyyppisiä eli perinteisiä GOES-tuotteita. Suuren permeabiliteetin tuotelajeissa ferromagneettiset häviöt ovat pienemmät levyjen paksuudesta riippumatta. Suuren permeabiliteetin tuotelajeja voidaan lisäksi tuottaa DR-laatuisina (domain refined), jolloin ferromagneettiset häviöt ovat vieläkin pienemmät, koska teräksen pintaan on piirrotettu ohuita viivoja.

(18)

Permeabiliteetin, paksuuden ja leveyden eroista huolimatta kaikilla tarkasteltavana olevan tuotteen lajeilla on samat fyysiset perusominaisuudet ja pääasiassa samat käyttötarkoitukset.

(19)

GOES-tuotteita käytetään pääasiassa sähkölaitteissa, joissa magneettivuo voidaan rajata ja ohjata tiettyyn suuntaan, esimerkiksi kun sähköenergiaa siirretään suurilla etäisyyksillä. Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään sydänosan materiaalina teho- ja jakelumuuntajissa.

(20)

GOES-tuotteita käytetään myös rinnakkaisreaktoreissa, joita käytetään suurjännitteisissä energiansiirtojärjestelmissä vakiinnuttamaan jännitettä kuormituksen vaihtelun aikana. Tarkasteltavana olevaa tuotetta voidaan käyttää myös laitteissa, joissa on pienempiä muuntajia, kuten kodinkoneissa sekä avaruus- ja ilmailualan ja sähkölaitteissa. Lisäksi GOES-tuotteita voidaan käyttää suurtehogeneraattoreissa, jos niiden suunnittelu sallii magneettisten suuntaominaisuuksien tehokkaan käytön.

(21)

Enintään 0,16 mm:n paksuiset GOES-tuotteet eivät kuulu tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Tällaisia ohuita GOES-tuotteita käytetään tavallisesti ilmailuteollisuudessa ja lääketieteellisessä teknologiassa. Ohuita GOES-tuotteita valmistetaan tavallisista GOES-levyistä, joista poistetaan pinnoitus, ja tämän jälkeen levyt valssataan, lämpökäsitellään ja pinnoitetaan uudelleen. Valituksen tekijän mukaan asianomaisista maista on tuotu unioniin vain hyvin pieni määrä ohuita GOES-tuotteita.

(22)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset:

(23)

Komissio päätti alustavasti, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(24)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi, että muotoon leikatut GOES-levyt, joita on tarkoitus käyttää muuntajissa ja joista käytetään alalla nimitystä ”laminaatti”, olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Ne väittivät, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotetaan (ja myydään) keloina tai suorina pituuksina asiakkaan vaatimusten mukaan, mutta laminaateilla ei ole näitä samoja ominaisuuksia.

(25)

Komissio oli samaa mieltä siitä, että laminaatit eivät kuulu tuotteen määritelmään, koska niillä on ominaisuuksia, joiden perusteella ne voidaan yksilöidä muuntajan osaksi, kuten tietty muoto, koko ja rei'itys. Ne eivät ole siis enää yksinkertaisia levyvalmisteita. Nämä laminaatit kuuluvat myös eri CN-koodiin.

(26)

Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa ja yksi käyttäjä väittivät, että suuren permeabiliteetin ja/tai DR-laadun tuotelajit, joiden ferromagneettinen häviö on enintään 0,90 W/kg, olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle. Niiden mukaan tuotelajien, joilla on pienimmät ferromagneettiset häviöt, ominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat merkittävästi erilaiset, minkä vuoksi samat asiakkaat eivät osta niitä eivätkä ne kilpaile tarkasteltavana olevan tuotteen muiden lajien kanssa. Sen vuoksi olisi tehtävä kaksi erillistä vahinkoon, syy-yhteyteen ja unionin etuun liittyvää analyysiä.

(27)

Tarkasteltavana oleva tuote, ferromagneettisista häviöistä riippumatta, tehdään kuitenkin samasta perusmateriaalista ja sillä on samat perusominaisuudet ja toisiinsa verrattavissa olevat käyttötarkoitukset. Unionin tuottajat ostavat samaan aikaan tarkasteltavana olevaa tuotetta, jonka ferromagneettinen häviö on enintään 0,90 W/kg, ja tarkasteltavana olevaa tuotetta, jonka ferromagneettinen häviö on suurempi kuin 0,90 W/kg. Nämä väitteet hylättiin näin ollen alustavasti; tämä ei kuitenkaan estä sen tarkempaa tarkastelua, olisiko tiettyjä suuren permeabiliteetin ja/tai erittäin korkealaatuisia DR-laadun lajeja tarkasteltava lopullisessa vaiheessa erillisissä analyyseissä tarkempien tietojen perusteella.

(28)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yli 1 150 mm:n levyinen tarkasteltavana oleva tuote olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska unionin tuotannonala ei pysty tuottamaan yli 1 150 mm:n levyistä samankaltaista tuotetta mutta kyseinen vientiä harjoittava tuottaja pystyy. Jotkin asiakkaat tilaavat erityisesti tällaisia leveitä tuotteita, koska näin voidaan vähentää teräshävikkiä, kun kela leikataan pituussuunnassa asiakkaan vaatimusten mukaisesti.

(29)

Pyyntöä tuotteen jättämisestä määritelmän ulkopuolelle ei hyväksytty. Se seikka, että tarkasteltavana oleva tuote saattaa olla leveydeltään hieman yli 1 150 mm, ei tee näistä tuotteista erillisiä tuotteita, jotka eivät kuulu tutkimuksen piiriin. Leveyseroista huolimatta kaikilla tarkasteltavana olevan tuotteen lajeilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja pääasiassa samat käyttötarkoitukset. Tutkimuksen rajaaminen tiettyihin leveyksiin antaisi lisäksi vientiä harjoittaville tuottajille mahdollisuuden välttää voimassa olevia polkumyyntitoimenpiteitä.

(30)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja Venäjän pysyvä edustusto unionissa väittivät, että ”ensimmäisen laatuluokan” GOES-vientituotteet (erittäin tasaiset, vähemmän hitsaussaumoja) ja ”toisen ja kolmannen laatuluokan” GOES-vientituotteet (useita vikoja, enemmän saumoja eivätkä niin tasaisia) eivät ole Venäjän tuotannonalan käytännön mukaan missään määrin vaihdettavissa keskenään ja ovat eri tuotteita. Sen vuoksi ne väittivät, että toisen ja kolmannen laatuluokan materiaalit olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(31)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tämänhetkiseen kuvaukseen ja CN-koodiin sisältyy hyvin erilaisia tuotelajeja laatunäkökulmasta tarkasteltuna. Heikompilaatuisten tuotteiden tuotanto kuuluu kuitenkin olennaisesti sekä unionin että vientiä harjoittavien tuottajien tuotantoprosessiin, ja heikompilaatuiset tuotteet valmistetaan samasta perusmateriaalista ja samoilla tuotantolaitteilla. Näitä suhteellisesti heikompilaatuisia tuotelajeja myydään myös jalostusteollisuuden käyttöön, ja ne täyttävät täysin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän. Sen vuoksi komissio hylkäsi alustavasti myös tämän pyynnön.

(32)

Komissio esittää 33–43 kappaleessa polkumyyntilaskelmissa käyttämänsä yleisen menetelmän. Tarpeen mukaan laskelmien kannalta merkityksellisiä maa- tai yrityskohtaisia seikkoja käsitellään jäljempänä olevissa maakohtaisissa osissa.

(33)

Komissio tutki ensin, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin osuus vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(34)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka ovat samanlaisia kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, ja tutki, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynti kunkin tuotelajin osalta edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana on vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin.

(35)

Seuraavaksi komissio määritti kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskennassa tosiasiallista kotimarkkinamyyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(36)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(37)

Tässä tapauksessa normaaliarvo on kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjakson aikana.

(38)

Normaaliarvo perustuu tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtaiseen tosiasialliseen kotimarkkinahintaan tutkimusajanjakson aikana, jos:

(39)

Jos samankaltaisen tuotteen tuotelajia ei myyty lainkaan tai ei myyty riittävästi tavanomaisessa kaupankäynnissä tai jos tuotelajia ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(40)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

(41)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai tuojina toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(42)

Jos vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, myös kauppiaiden kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(43)

Jos vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tuojana toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Saman artiklan mukaisesti vientihinta muodostettiin laskennallisesti myös siinä tapauksessa, että tarkasteltavana olevaa tuotetta ei jälleenmyyty samanlaisessa kunnossa, jossa se tuotiin. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja tuonnin ja jälleenmyynnin välisten eri kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä voittojen huomioon ottamiseksi.

(44)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(45)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(46)

Ainoa korealainen vientiä harjoittava tuottaja, POSCO, toimi komission tutkimuksessa täydessä yhteistyössä. POSCO käytti monimutkaista myyntikanavaverkostoa myydessään tarkasteltavana olevaa tuotetta EU:ssa ja kotimarkkinoillaan.

(47)

Tämän ainoan vientiä harjoittavan tuottajan normaaliarvo määritettiin 3.1.1 kohdassa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti. Tämän tuloksena useimpien unioniin vietyjen tuotelajien normaaliarvo perustui kotimarkkinahintaan. Muiden tuotelajien normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti.

(48)

Ainoa vientiä harjoittava tuottaja vei unioniin suoraan, Koreassa olevien kauppayhtiöiden kautta sekä unionissa sijaitsevien tuojina toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta. Unionissa sijaitsevien tuojien kautta tapahtuneen viennin hinta muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(49)

Muutoin vientihinta määritettiin 3.1.2 kohdassa esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti.

(50)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se muodosti yhden taloudellisen yksikön kauppayhtiöidensä ja unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritystensä kanssa, minkä vuoksi 2 artiklan 9 kohdan mukaiset oikaisut vientihinnan määrittämiseksi eivät olleet tarpeen.

(51)

Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa säädetään, että jos vientiä harjoittavan tuottajan ja tuojien välillä on yhtiösuhde, vientihintaa ei pidetä luotettavana. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa

(52)

Näin ollen on ilmeistä, ettei yhtiösuhteen muodolla voi olla mitään vaikutusta sellaisten oikaisujen sovellettavuuteen, joiden tarkoituksena on tehdä vientihinnasta luotettava. Oikaisut ovat pakollisia, jos hinta on muodostettava laskennallisesti.

(53)

Komissio todensi, että POSCO Germany ja POSCO Italy harjoittivat kaikkea toimintaa, jota unionissa sijaitsevat etuyhteydessä olevat tuojat tavanomaisesti harjoittavat. POSCO Germanyn ja POSCO Italyn toimimista korealaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä olevina tuojina ei kiistetä.

(54)

Sen vuoksi komissio päätteli, että vientiä harjoittavan tuottajan ja tuojien välillä oli yhtiösuhde, ja sovelsi säädettyjä oikaisuja kaikkiin tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneisiin kustannuksiin ja kohtuulliseen voittoon luotettavan vientihinnan määrittämiseksi. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(55)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja ainoan vientiä harjoittavan tuottajan vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(56)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin rahti-, käsittely-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen osalta.

(57)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja pyysi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdan mukaista kaupan portaan mukaan tehtävää oikaisua ja väitti, että kaikki sen kotimarkkinamyynti suuntautui loppukäyttäjille ja kaikki vientimyynti unioniin suuntautui etuyhteydessä oleville tai etuyhteydettömille kauppiaille.

(58)

Tämä vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan kyennyt osoittamaan johdonmukaisia ja selviä hintaeroja eri kaupan portaissa kotimarkkinoillaan tai vientimarkkinoillaan. Tätä väitettä ei sen vuoksi voitu hyväksyä.

(59)

Tämän jälkeen vientiä harjoittava tuottaja pyysi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan ii alakohdan mukaista oikaisua. Komissio ei voi hyväksyä tätäkään, koska vienti unioniin tapahtui etuyhteydessä olevien yritysten kautta ja sen jälkeen etuyhteydettömille loppukäyttäjille, minkä vuoksi vientimyynnin ja kotimarkkinamyynnin kaupan porras oli sama.

(60)

Komissio vertasi ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(61)

Yhteistyössä toimimisen aste Koreassa oli korkea, koska yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan viennin osuus kokonaisviennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli noin 100 prosenttia. Tämän perusteella komissio määritti koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin ainoan vientiä harjoittavan tuottajan kanssa samalle tasolle.

(62)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(63)

Tutkimuksessa toimi yhteistyössä kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, Baosteel ja WISCO, joiden osuus kaikesta EU:hun suuntautuvasta viennistä oli noin 100 prosenttia. Molemmat yritykset veivät EU:hun unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien tuojien kautta.

(64)

Kumpikaan yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista Kiinassa ei pyytänyt markkinatalouskohtelua. Sen vuoksi normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti markkinataloutta toteuttavan kolmannen maan, jäljempänä ’vertailumaa’, hinnan tai laskennallisen arvon perusteella.

(65)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se aikoi ehdottaa Korean tasavaltaa asianmukaiseksi vertailumaaksi, ja kehotti niitä esittämään huomautuksia. Yksi osapuoli väitti, että Korea ei olisi asianmukainen vertailumaa, ja ehdotti sen sijaan Venäjää.

(66)

Venäjän kotimarkkinat ovat suhteellisen suljetut, ja niitä hallitsee yksi ainoa tuottajaryhmä. Tuonnin markkinaosuus on erittäin alhainen (alle 5 % vuonna 2013), ja Venäjä soveltaa tuontitullia GOES-tuotteisiin (5 %). Lisäksi venäläisten GOES-tuotteiden tyyppi/laatu ei ole verrattavissa Kiinan unioniin viemiin GOES-tuotteisiin. Tämän vuoksi Venäjän ei katsottu soveltuvan vertailumaaksi.

(67)

Kuten vireillepanoilmoituksessa todettiin, komissio tarkasteli myös, voisiko jokin muista asianomaisista maista tai jokin muu markkinataloutta toteuttava kolmas maa, jossa tuotetaan GOES-tuotteita, soveltua vertailumaaksi. Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan asianomaisten maiden lisäksi ainoat maat, jotka tuottavat GOES-tuotteita, ovat Brasilia ja Intia.

(68)

Sekä Brasiliassa että Intiassa on vain yksi GOES-tuotteiden tuottaja, ja kumpikin niistä tuottaa tuotelajeja, jotka eivät ole verrattavissa kiinalaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tuottamiin ja viemiin tuotelajeihin. Lisäksi molemmissa maissa peritään GOES-tuotteista tuontitullia, ja etenkin Intia on pääasiassa tuojamaa, jonka kotimainen tuotanto on erittäin vähäistä. Sen vuoksi Brasiliaa eikä Intiaa ei pidetty asianmukaisena vertailumaana.

(69)

Japanin ja Yhdysvaltojen osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että molemmilla markkinoilla on hallitsevana kaksi kotimaista tuottajaa ja markkinoille tuodaan vain pieniä määriä. Tämän vuoksi sekä Japanin että Yhdysvaltojen kotimarkkinoita voidaan pitää suhteellisen suljettuina kilpailulta.

(70)

Korean osalta GOES-tuotteiden kotimarkkinat ovat suhteellisen avoimet ja tuonnilla on kohtuullinen markkinaosuus (yli 20 % vuonna 2013). Korealainen tuottaja on suuri tuottaja, jolla on paljon kotimarkkina- ja vientimyyntiä. Se tuottaa samankaltaisen tuotteen samanlaisia tuotelajeja kuin kiinalaisten tuottajien unioniin viemät tuotelajit. Unionista, Kiinasta ja Japanista tuleviin GOES-tuotteisiin ei sovelleta tuontitulleja.

(71)

Komissio päätteli menettelyn tässä vaiheessa, että Korea on asianmukaisin vertailumaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(72)

Kahden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan normaaliarvo määritettiin siis vertailumaan eli Korean hinnan tai laskennallisen normaaliarvon perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti (ks. 64 kappale).

(73)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät tuotetta unioniin sekä Kiinassa että unionissa sijaitsevien kauppiaiden ja tuojien kautta.

(74)

Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Hintaan tehtiin oikaisuja tuonnin ja jälleenmyynnin välisten eri kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä etuyhteydettömän tuojan voittojen huomioon ottamiseksi.

(75)

Komissio vertaili vertailumaassa määritettyä normaaliarvoa ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(76)

Toisen vientiä harjoittavan tuottajan yhdelle tuotelajille ei löydetty vastinetta korealaisen tuottajan tuottamista tuotelajeista. Tämä johtui kyseisen tuotelajin ferromagneettisesta häviöstä. Tässä tapauksessa vientihintaa verrattiin tuotetta sitä läheisimmin muistuttavan tuotelajin normaaliarvoon; tuotteiden kaikki muut ominaisuudet vastasivat toisiaan ja ferromagneettinen häviö oli mahdollisimman lähellä.

(77)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin rahti-, luotto-, käsittely-, lastaus- ja pakkauskustannusten sekä pankkimaksujen osalta.

(78)

Normaaliarvoa oikaistiin sen varmistamiseksi, että se ilmoitettiin samalla verotustasolla kuin vientihinta, koska osaa Kiinasta viedyistä GOES-tuotteista peritystä arvonlisäverosta ei palautettu asianomaisille yrityksille tutkimusajanjaksolla.

(79)

Komissio vertasi kummankin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vertailumaassa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(80)

Kyselylomakkeeseen annettujen vastausten perusteella komissio vahvisti, että nämä kaksi yritystä olivat etuyhteydessä yhteisen omistajuuden kautta.

(81)

Sen vuoksi näille kahdelle yritykselle vahvistettiin yksi ainoa polkumyyntimarginaali niiden yksilöllisten polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella.

(82)

Yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien viennin osuus Kiinan kokonaisviennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli 100 prosenttia. Tällä perusteella komissio määritti koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin näille kahdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetyn polkumyyntimarginaalin tasolle. Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(83)

Japanissa oli tutkimusajanjakson aikana kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, JFE Steel Corporation ja Nippon Steel & Sumitomo Metal One Corporation. Nämä vientiä harjoittavat tuottajat toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Toisen vientiä harjoittavan myynti unionin markkinoille tapahtui Japanissa sijaitsevan kauppiaan kautta. Toinen vientiä harjoittava tuottaja vei unioniin pääasiassa jalostamattomia (ei-pitkittäisleikattuja) keloja, jotka siihen etuyhteydessä oleva osapuoli unionissa jalosti edelleen (pitkittäisleikkasi). Sama vientiä harjoittava tuottaja myös toi tarkasteltavana olevaa tuotetta unionissa sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta. Kotimarkkinoilla molemmat vientiä harjoittavat tuottajat myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta sekä suoraan että etuyhteydessä olevien ja etuyhteydettömien kauppiaiden kautta.

(84)

Komissio vahvisti 3.1.1 kohdassa kuvatun yleisen menetelmän perusteella, että toisen vientiä harjoittavan tuottajan tuotelajien kotimarkkinamyynnistä mikään ei ollut edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi tämän vientiä harjoittavan tuottajan kaikkien tuotelajien osalta normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti.

(85)

Toisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta komissio vahvisti, että yli puolta unioniin vietäväksi myydyistä tuotelajeista voitiin verrata näiden tuotelajien edustavaan kotimarkkinamyyntiin. Sen vuoksi näiden tuotelajien osalta normaaliarvon laskemiseen käytettiin tosiasiallisia kotimarkkinamyynnin hintoja yleisen menetelmän mukaisesti. Muiden tuotelajien osalta normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti.

(86)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja vei tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin Japanissa sijaitsevan etuyhteydettömän kauppiaan kautta. Sen vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella. Tämän etuyhteydettömän kauppiaan todennettuja tietoja käytettiin viennin CIF-arvon määrittämiseen.

(87)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja myi tarkasteltavana olevaa tuotetta unionissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppiaiden kautta. Suurinta osaa tuotelajeista ei kuitenkaan jälleenmyyty siinä kunnossa, jossa ne tuotiin, koska etuyhteydessä oleva osapuoli jalosti niitä edelleen (pitkittäisleikkasi). Sen vuoksi komissio määritti jalostamattomien (leikkaamattomien) kelojen vientihinnan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti oikaisemalla hintaa, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa, tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneilla kustannuksilla, mukaan luettuna jalostuskustannukset unionissa, niin että huomioon otettiin tarvittaessa leikkaustoiminnasta aiheutunut painon menetys, myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto, jotta hinta saatiin palautettua jalostamattomien (leikkaamattomien) kelojen tasolle. Etuyhteydettömän tuojan voittoa käytettiin, koska muuta kohtuullista vertailuarvoa ei ollut.

(88)

Niiden tuotelajien, joita myytiin siinä kunnossa, jossa ne tuotiin etuyhteydessä olevan tuojan kautta, eli joita ei jalostettu unionissa, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti oikaisemalla hintaa, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa, tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneilla kustannuksilla, mukaan luettuna myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja etuyhteydettömän tuojan voitto.

(89)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(90)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin palkkioiden, rahti-, luotto-, käsittely-, lastaus- ja pakkauskustannusten sekä pankkimaksujen osalta.

(91)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja pyysi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdan mukaista kaupan portaan mukaan tehtävää oikaisua ja väitti, että lähes kaikki sen kotimarkkinamyynti suuntautui loppukäyttäjille ja puolet vientimyynnistä unioniin suuntautui etuyhteydessä oleville tai etuyhteydettömille kauppayhtiöille.

(92)

Komissio havaitsi, että väitteen tueksi ei esitetty riittävästi näyttöä. Tämän vuoksi kyseinen väite hylättiin.

(93)

Komissio vertasi yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(94)

Yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien viennin osuus Japanin kokonaisviennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli 100 prosenttia. Tämän perusteella komissio päätti asettaa koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin sen yhteistyössä toimineen yrityksen tasolle, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(95)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(96)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vain NLMK-ryhmä tuotti tarkasteltavana olevaa tuotetta Venäjällä. Kaksi ryhmään kuulunutta vientiä harjoittavaa tuottajaa, OJSC Novolipetsk Steel ja VIZ Steel, toimivat tutkimuksessa yhteistyössä. Kaikki myynti unionin markkinoille tapahtui Sveitsissä sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta. Kotimarkkinamyynti tapahtui suoraan riippumattomille osapuolille.

(97)

Koska tiedot toimitettiin erikseen edellä mainituista vientiä harjoittavista tuottajista, polkumyyntilaskelmat tehtiin kummastakin yrityksestä ja koko ryhmälle laskettiin tämän jälkeen painotettu keskimääräinen marginaali.

(98)

Komissio vahvisti, että unioniin eniten vietäväksi myytyä tuotelajia voitiin verrata tämän tuotelajin edustavaan kotimarkkinamyyntiin ja että kyseinen kotimarkkinamyynti tapahtui tavanomaisessa kaupankäynnissä. Sen vuoksi tämän tuotelajin osalta normaaliarvon laskemiseen käytettiin tosiasiallisia kotimarkkinamyynnin hintoja 3.1.1 kohdassa kuvatun yleisen menetelmän mukaisesti. Muiden tuotelajien osalta normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti.

(99)

Venäläiset tuottajat ovat yhdentyneitä yrityksiä jopa siinä määrin, että ryhmään kuuluvat yritykset louhivat ja toimittavat rautamalmia ja muita raaka-aineita GOES-tuotteita tuottaville ryhmän yrityksille. Vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa ei pitäisi soveltaa oikaisujen tekemiseen tuotantokustannuksiin, koska raaka-aineiden sisäinen myynti tapahtui markkinahinnoilla. Alustavasti päätettiin, että mitään oikaisuja ei pitäisi tehdä, koska näiden raaka-aineiden myynti ryhmän sisällä tapahtui samoilla hinnoilla kuin ryhmän ulkopuolella.

(100)

Koska molemmat vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tuojana toimivan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, vientihinta vahvistettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Hintaan tehtiin oikaisuja tuonnin ja jälleenmyynnin välisten eri kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä etuyhteydettömän tuojan voittojen huomioon ottamiseksi.

(101)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja näiden kahden vientiä harjoittavan tuottajan vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(102)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus- ja luottokustannusten sekä palkkioiden osalta.

(103)

Komissio vertasi kahden etuyhteydessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan osalta samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti. Näiden kahden etuyhteydessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntilaskelmat vahvistettiin tässä vaiheessa niin, että laskettiin NLMK-ryhmän painotettu keskimääräinen marginaali.

(104)

Yhteistyössä toimimisen aste Venäjällä on korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien viennin osuus unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla oli 100 prosenttia. Tämän perusteella komissio päätti asettaa koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin NLMK-ryhmän tasolle.

(105)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(106)

Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava myi tarkasteltavana olevaa tuotetta unionin markkinoille Alankomaissa sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta. Kotimarkkinamyynti tapahtui suoraan riippumattomille osapuolille.

(107)

Komissio vahvisti 3.1.1 kohdassa kuvatun yleisen menetelmän perusteella, että useimmat yhdysvaltalaisen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoilla myymät tuotelajit eivät olleet samanlaisia kuin vientiin myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, eikä myynnin näin ollen havaittu olevan edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Näiden tuotelajien normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti yleisen menetelmän mukaisesti. Muiden tuotelajien osalta normaaliarvo vahvistettiin kotimarkkinahintojen perusteella.

(108)

Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja vei tuotetta unioniin EU:ssa sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta.

(109)

Pientä osaa tuotelajeista ei kuitenkaan jälleenmyyty siinä kunnossa, jossa se tuotiin, koska ne jalostettiin edelleen (pitkittäisleikkaus) EU:ssa. Koska tämän myynnin unionin rajalla ilmoitettu CIF-arvo on jalostamattomien (leikkaamattomien) kelojen arvo, komissio määritti jalostamattomien (leikkaamattomien) kelojen vientihinnan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(110)

Tämä tehtiin oikaisemalla hintaa, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa, tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneilla kustannuksilla, mukaan luettuna jalostuskustannukset unionissa, niin että huomioon otettiin tarvittaessa leikkaustoiminnasta aiheutunut painon menetys, myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto, jotta hinta saatiin palautettua jalostamattomien (leikkaamattomien) kelojen tasolle. Laskelmissa käytettiin etuyhteydettömän tuojan voittoa, koska muuta kohtuullista vertailuarvoa ei ollut.

(111)

Niiden tuotteiden, joita ei jalostettu edelleen, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti oikaisemalla hintaa, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa, tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneilla kustannuksilla, mukaan luettuna myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja etuyhteydettömän tuojan voitto.

(112)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja ainoan vientiä harjoittavan tuottajan vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(113)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin rahti-, käsittely-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä myynnin jälkeisten kustannusten osalta.

(114)

Komissio vertasi ainoan vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(115)

Yhteistyössä toimimisen aste oli korkea. Sen vuoksi komissio päätti asettaa koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin ainoan vientiä harjoittavan tuottajan tasolle.

(116)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(117)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottaa unionissa kuusi yritystä. Valituksesta saatujen tietojen perusteella unionissa ei ole muita tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia. Sen vuoksi nämä kuusi tuottajaa muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(118)

Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin noin 340 000 tonnia. Komissio vahvisti luvun unionin tuotannonalaa koskevien kaikkien käytettävissä olevien tietojen, kuten valituksen tekijältä ja kaikilta unionissa tiedossa olevilta tuottajilta saatujen tietojen, perusteella. Kuuden tiedossa olevan unionin tuottajan osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta on 100 prosenttia.

(119)

Komissio määritti unionin kulutuksen unionin markkinoilla seuraavien perusteella: a) kaikkien unionissa tiedossa olevien tuottajien myynti ja b) kaikista kolmansista maista unioniin tuleva tuonti Eurostatin tietojen mukaan; se otti huomioon myös asianomaisten maiden yhteistyössä toimivien tuottajien toimittamat tiedot.

(120)

Japanin osalta suuri osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Alankomaihin ilmoitettiin luottamuksellisena CN-koodina tarkastelujaksolla (4). Tästä syystä unionin kulutusta koskevassa jäljempänä olevassa taulukossa ja muissa tuontimääriin ja -arvoihin liittyvissä taulukoissa tiedot esitetään vaihteluväleinä.

(121)

Tämän perusteella unionin kulutus on kehittynyt seuraavasti:

(122)

Komissio sai tietoja tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä kaikesta toiminnasta ja määritti, mikä tuotanto oli tarkoitettu kytkösmarkkinoille tai vapaille markkinoille. Komissio havaitsi, että vain pieni osa (noin 0,4 % kokonaiskulutuksesta) unionin tuottajien tuotannosta oli suunnattu kytkösmarkkinoilla käytettäväksi. Tämä osa usein vain siirrettiin ja/tai toimitettiin siirtohinnoilla saman yrityksen tai yritysryhmän sisällä jatkojalostusta varten. Kytkösmarkkinoiden koko huomioon ottaen se ei vaikuta vahinkotilanteeseen.

(123)

Vuoden 2003 alusta lähtien muuntajien kysyntä kasvoi yllättäen, mikä kasvatti myös tarkasteltavana olevan tuotteen kysyntää ja nosti hintoja. Tämän seurauksena sekä muuntajien että GOES-tuotteiden tuottajien kapasiteetti lisääntyi merkittävästi maailmanlaajuisesti vuodesta 2003/2004 eteenpäin. Maailmanmarkkinoiden (myös unionin markkinoiden) kulutus alkoi kuitenkin vähentyä hienoisella viiveellä ja etenkin vuodesta 2011 eteenpäin, ja tämä vaikutti myös muuntajateollisuuteen.

(124)

Unionin kulutus väheni tarkastelujaksolla noin 11 prosenttia. Kulutuksen väheneminen johtuu enimmäkseen vähentyneestä kysynnästä jatkojalostusteollisuudessa eli muuntajien tuottajien parissa.

(125)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko asianomaisista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia arvioitava kumulatiivisesti.

(126)

Kiinasta, Japanista, Koreasta, Venäjältä ja Yhdysvalloista tulevan tuonnin polkumyyntimarginaalien vahvistettiin ylittävän perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdan alakohdassa säädetyn vähimmäistason.

(127)

Kustakin asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin määrä ei ollut vähäpätöinen perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(128)

Asianomaisista maista polkumyynnillä tulevan tuonnin ja samankaltaisen tuotteen kilpailuedellytykset olivat samanlaiset.

(129)

Tuodut tuotteet kilpailivat keskenään ja unionissa tuotetun tarkasteltavana olevan tuotteen kanssa, koska niitä myydään samanlaisille loppukuluttajien ryhmille.

(130)

Sen vuoksi kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa esitetyt perusteet täyttyivät ja asianomaisista maista tulevaa tuontia tarkasteltiin kumulatiivisesti vahingon määrittämistä varten.

(131)

Yhdysvaltojen ja Japanin vientiä harjoittavat tuottajat kiistivät kumulatiivisen arvioinnin asianmukaisuuden. Ne väittivät, että niiden tuonti väheni tarkastelujaksolla ja että ne eivät alittaneet unionin tuottajien hintoja.

(132)

Siitä huolimatta, että tuonti Japanista ja Yhdysvalloista väheni tarkastelujaksolla, niiden polkumyyntituonti on myös aiheuttanut tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kohdistuvaa hintapainetta EU:n markkinoilla. Niiden tuonti tapahtui polkumyynnillä ja niiden tuotteet kilpailevat selvästi suoraan unionin tuotteiden ja muiden vientiä harjoittavien tuottajien tuotteiden kanssa. Perusteet viidestä asianomaisesta maasta tulevan tuonnin vaikutusten kumulatiivista arviointia varten täyttyvät edelleen. Kaikkia GOES-tuotteiden lajeja, mukaan luettuna japanilaisten ja yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotelajit, myydään muuntajien sydämien tuotantoon ja samalle suhteellisen pienelle asiakasryhmälle. Sen vuoksi komissio hylkäsi nämä väitteet alustavasti.

(133)

Komissio määritti tuontimäärän Eurostatin sekä asianomaisten maiden yhteistyössä toimineiden tuottajien toimittamien tietojen perusteella. Tuonnin markkinaosuus määritettiin Eurostatin tietojen perusteella.

(134)

Kuten jo mainittiin, suuri osuus japanilaisen tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Alankomaihin ilmoitettiin luottamuksellisena CN-koodina tarkastelujaksolla. Tästä syystä jäljempänä asianomaisista maista tulevaa tuontia koskevassa taulukossa tiedot esitetään vaihteluväleinä.

(135)

Tuonti asianomaisista maista unioniin kehittyi seuraavasti:

(136)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä väheni hieman absoluuttisina lukuina ilmaistuna tarkastelujaksolla. Unioniin polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuus kuitenkin kasvoi yhteensä noin kolme prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla.

(137)

Komissio määritti tuontihinnat Eurostatin sekä asianomaisten maiden yhteistyössä toimineiden tuottajien toimittamien tietojen perusteella.

(138)

Asianomaisista maista unioniin tulevan tuonnin painotetut keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

(139)

Polkumyyntituonnin keskimääräiset hinnat laskivat vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä 1 813 eurosta/tonni 1 263 euroon/tonni. Tarkastelujakson aikana polkumyyntituonnin keskimääräiset yksikköhinnat putosivat noin 30 prosenttia.

(140)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(141)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana.

(142)

Keskimääräisestä hintojen putoamisesta huolimatta vientiä harjoittavat tuottajat eivät alittaneet unionin tuotannonalan hintoja. Unionin tuotannonalan hinnat olivat yleisesti hyvin samanlaiset tai hieman korkeammat. Vertailun tulos osoitti, että hinnan alittavuutta ei yleisesti esiinny. Vain yhden japanilaisen vientiä harjoittavan tuottajan havaittiin alittavan unionin tuotannonalan hinnat 0,50 prosentilla.

(143)

Alittavuuden puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vientihinnat eivät olisi voineet aiheuttaa vahinkoa. Unionin tuotannonalan hinnat olivat seurausta alhaisin polkumyyntihinnoin tulevan tuonnin aiheuttamasta voimakkaasta hintojen alenemisesta. Liiketoiminnan kasvusta vuosina 2003–2010 johtuneen maailmanmarkkinoiden ylikapasiteetin vuoksi unionin tuottajien ja vientiä harjoittavien tuottajien välillä alkoi intensiivinen hintakilpailu tarkastelujaksolla.

(144)

Aggressiivinen hintastrategia kohdistui erityisesti unionin markkinoihin, ja vientiä harjoittavat tuottajat kykenivät pitämään sitä yllä pidempään kuin unionin tuottajat seuraavassa esitettävistä syistä. Ensinnäkin vientiä harjoittavien tuottajien markkinaosuus niiden kotimarkkinoilla on paljon suurempi kuin unionin tuottajien markkinaosuus unionissa. Unionin markkinat ovat avoimet, kun taas muiden kilpailijoiden, myös unionin tuottajien, pääsy asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinoille on vaikeaa (ks. kohta 3.3.1 Vertailumaa). Toiseksi useimpien vientiä harjoittavien tuottajien voitot kotimarkkinoilla ovat suuremmat, minkä vuoksi niillä on reilusti liikkumavaraa myydä polkumyyntihinnoilla ja jopa tappiolla EU:n markkinoilla. Erityisesti japanilaiset ja yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat myivät tappiolla unionin markkinoilla. Tarkastelujaksolla unionin tuottajille aiheutui tappioita sekä EU:n markkinoilla että EU:n ulkopuolisilla markkinoilla.

(145)

Näissä olosuhteissa kysymys siitä, myivätkö vientiä harjoittavat tuottajat alle unionin tuotannonalan jo tappiollisten hintojen, ei ole ratkaiseva. Ratkaisevana tekijänä vahingon määrittämisessä on pikemminkin se, että unionin tuottajilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin myydä kustannukset alittavilla hinnoilla, jotta ne olisivat säilyttäneet markkinaosuutensa ja taloudellisesti kannattavan tuotannon tason myyntihintoihinsa kohdistuvan voimakkaan hintapaineen vuoksi.

(146)

Venäläinen vientiä harjoittava tuottaja vaati, että sen tuottaman ja myymän tarkasteltavana olevan tuotteen ja unionin tuotannonalan tuottaman ja myymän samankaltaisen tuotteen välisten laatuerojen huomioon ottamiseksi olisi tehtävä oikaisu. Vaatimuksen perusteena oli se, että saman tuotelajin osalta kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen laatu on huomattavasti heikompi kuin unionin tuotannonalan tuottaman tuotteen laatu.

(147)

Vaatimuksen tueksi ei esitetty mitään perusteita eikä asiakirjoihin sisälly mitään näyttöä siitä, että saman tuotelajin laadussa olisi eroja venäläisen viennin ja unionin tuotannon välillä. Tämän vuoksi vaatimus hylättiin alustavasti. Tuotelajien tasapuolisen vertailun varmistamiseksi kuitenkin hyväksyttiin alustavasti, että venäläisiä toisen ja kolmannen laatuluokan tuotteita ei pitäisi verrata unionin tuotannonalan ensimmäisen ja toisen laatuluokan tuotteisiin.

(148)

Toinen väite koski kaupan porrasta. Väitettiin, että kaupan portaan ero edellyttää oikaisua ja että NLMK myy yksinomaisesti kauppiaan kautta kun taas EU:n yritykset myyvät myös suoraan loppukäyttäjille. Myös tämä väite hylättiin alustavasti, koska tutkimuksessa ei osoitettu, että kaupan portaan erolla olisi vaikutusta hintoihin. Etenkään ei osoitettu, että hinnoissa olisi johdonmukainen ja selvä ero edellä mainittujen kaupan portaiden välillä.

(149)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla. Vahinkoa määrittäessään komissio ei erottanut toisistaan makro- ja mikrotaloudellisia vahinkoindikaattoreita, koska kaikki tiedossa olevat unionin tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’. Komissio arvioi vahinkoindikaattorit kaikilta tiedossa olevilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen ja valituksen tekijältä saatujen tietojen perusteella.

(150)

Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste yhteensä kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(151)

Unionin tuotannonalan tuotantomäärä väheni tarkastelujaksolla 17,2 prosenttia.

(152)

Ilmoitetut kapasiteettiluvut viittaavat tekniseen kapasiteettiin, mikä tarkoittaa sitä, että tuotannonalan normeina pitämät käynnistysaikaa, huoltoa, pullonkauloja ja muita tavanomaisia seisokkeja koskevat oikaisut on otettu huomioon. Kapasiteetti kasvoi hieman tarkastelujaksolla.

(153)

Jotkin unionin tuottajat investoivat tarkastelujaksolla tuotantolaitteidensa nykyaikaistamiseen, jotta ne voisivat tuottaa suhteessa enemmän suuren permeabiliteetin kuin perinteisiä tuotelajeja. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut tuotantokapasiteettiin tarkastelujaksolla.

(154)

Kapasiteetin käyttöasteen pienenemiseen oli syynä tuotantokapasiteetin vähäinen kasvu ja samaan aikaan tapahtunut tuotantomäärän putoaminen. Pienenemistä tapahtui tarkastelujakson aikana 15 prosenttiyksikköä.

(155)

Japanin osalta suuri osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Alankomaihin ilmoitettiin luottamuksellisena CN-koodina tarkastelujaksolla. Tästä syystä jäljempänä myyntimäärää ja markkinaosuutta koskevassa taulukossa tiedot esitetään vaihteluväleinä.

(156)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(157)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla väheni 11,4 prosenttia tarkastelujaksolla eli vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä 189 000–204 000 tonnista 167 000–182 000 tonniin. Tämä lasku alkoi jo ennen tarkastelujaksoa, koska vuonna 2010 unionin tuotannonalan myyntimäärä oli 210 693 tonnia.

(158)

Tarkastelujakson aikana unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui hieman 51,7–58,4 prosentista 51,1–57,6 prosenttiin. Myös markkinaosuuden supistuminen alkoi ennen tarkastelujaksoa, koska vielä vuonna 2010 unionin tuotannonalan markkinaosuus oli 60,6 prosenttia. Markkinaosuuden menetys osui ajallisesti yhteen kulutuksen vähenemisen kanssa, mutta unionin tuotannonalan myyntimäärä väheni enemmän kuin kulutus. Lisäksi vientiä harjoittavien tuottajien aiheuttaman jatkuvan hintapaineen vuoksi unionin tuotannonalan oli alennettava myyntihintojaan estääkseen markkinaosuuden kutistumisen edelleen.

(159)

Unionin kulutus väheni noin 11 prosenttia tarkastelujaksolla ja unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla väheni 11,4 prosenttia. Näin ollen unionin tuotannonala menetti hieman markkinaosuuttaan, toisin kuin asianomaisista maista tuleva tuonti, jonka markkinaosuus kasvoi hieman tarkastelujaksolla.

(160)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(161)

Unionin tuotannonalan työllisyys heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla tuotannon vähentämiseen tähtäävien päätösten vuoksi. Tämän seurauksena työvoima väheni 9 prosenttia tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus (tuotos/työntekijä/vuosi) väheni hitaammin kuin tosiasiallinen tuotanto. Jälkimmäistä indikaattoria ei kuitenkaan pidetä merkityksellisenä määritettäessä unionin tuotannonalan tehokkuutta, erityisesti siksi, että unionin tuotannonala tuotti suhteellisesti enemmän suuren permeabiliteetin tuotelajeja tarkastelujaksolla. Tarkasteltavana olevan tuotteen suuren permeabiliteetin tuotelajien tuotanto edellyttää ohuempaa materiaalia ja näin ollen sen tonnimäärä on pienempi, mutta näiden tuotelajien tuotannosta aiheutuu lisäkustannuksia.

(162)

Kaikki polkumyyntimarginaalit olivat merkittävästi vähimmäistasoa korkeammat. Tosiasiallisten korkeiden polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan ei ollut vähäpätöinen, kun otetaan huomioon asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(163)

Venäjää kohtaan on ollut voimassa toimenpiteitä vuosina 2005–2008 ja Yhdysvaltoja kohtaan vuosina 2005–2010, mutta tällä hetkellä tämän tuotteen osalta EU:ssa ei ole voimassa kaupan suojatoimenpiteitä. Sen vuoksi käytössä ei ollut tuoreita tietoja, joiden perusteella olisi voitu arvioida mahdollisen aiemman polkumyynnin vaikutuksia.

(164)

Unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

(165)

Seuraavassa taulukossa esitetään unionin yksikkökohtaisen myyntihinnan kehitys verrattuna vastaaviin tuotantokustannuksiin, jotka aiheutuvat pääasiassa raaka-aineesta eli kuumavalssatuista keloista, joiden osuus kaikista tuotantokustannuksista tarkastelujaksolla oli keskimäärin 50–58 prosenttia. Siitä käy ilmi unionin tuotannonalan myyntihintojen voimakas lasku. Myyntihinnat laskivat tarkastelujaksolla keskimäärin enemmän kuin niitä vastaavat kustannukset. Lisäksi myyntihinnat olivat tarkastelujaksolla keskimäärin alemmat kuin yksikkökohtaiset tuotantokustannukset, vuotta 2011 lukuun ottamatta. Tämä johti unionin tuottajien merkittäviin tappioihin, ja tilanne osuu ajallisesti yhteen sellaisen jakson kanssa, jonka aikana polkumyyntituonnin keskimääräiset hinnat laskivat merkittävästi ja aiheuttivat näin jatkuvaa painetta unionin tuottajille. Unionin tuottajien oli pakko alentaa myyntihintojaan merkittävästi pystyäkseen säilyttämään markkinaosuutensa.

(166)

Unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(167)

Tarkastelujakson aikana keskimääräinen palkka työntekijää kohti kohosi hieman, mutta kohoaminen oli silti alle palkkojen yleisen nousun unionissa. Työllisyys joka tapauksessa laski (ks. 161 kappale).

(168)

Unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(169)

Loppuvarastot pysyttelivät suhteellisen vakaina tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonala tuottaa useimpia samankaltaisen tuotteen lajeja käyttäjien tilausten perusteella. Sen vuoksi varastoja ei voida pitää merkittävänä vahinkoindikaattorina tuotannonalalla.

(170)

Unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(171)

Komissio määritti unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettotappion ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Kuten 164 kappaleessa olevasta taulukosta käy ilmi, yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa laski 26,5 prosenttia polkumyyntituonnin aiheuttaman voimakkaan hintapaineen vuoksi. Vaikka unionin tuottajat olivat lähellä kannattavuusrajaa vielä vuonna 2011, tappiot pahenivat merkittävästi vuosina 2012 ja 2013 niin, että tappiot olivat merkittävät (noin – 22 %) tutkimusajanjaksolla siitä huolimatta, että unionin tuotannonala pyrki optimoimaan kustannuksiaan, esimerkiksi ilmoittamalla työntekijöiden vähennyksistä ja tilapäisistä työjärjestelyistä.

(172)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kyvyn rahoittaa toimintaansa itse. Nettokassavirralla on samanlainen laskeva suuntaus kuin kannattavuudella, ja se muuttui negatiiviseksi ja jopa kestämättömäksi.

(173)

Tarkastelujaksolla aiheutuneista tappioista huolimatta investoinnit olivat yli 23 miljoonaa euroa kaikkina tarkastelujakson vuosina. Nämä investoinnit liittyivät enimmäkseen tarkasteltavana olevan tuotteen suuren permeabiliteetin lajien tuottamiseen tarkoitettujen laitteiden päivittämiseen.

(174)

Investointien tuotolla tarkoitetaan voittoa ilmaistuina prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Aiheutuneiden tappioiden vuoksi investointien tuotto oli negatiivinen tarkastelujaksolla. Se noudatteli samaa laskevaa suuntausta kuin kannattavuus. Tarkastelujaksolla aiheutuneet tappiot vaikuttivat tuotannonalan kykyyn hankkia pääomaa. Esimerkiksi eräs unionin tuottaja on lykännyt vuoteen 2015 merkittävää investointia korkean permeabiliteetin GOES-tuotteiden kehittämiseksi.

(175)

Unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla siitä huolimatta, että se toteutti tuolloin konkreettisia toimia tehokkuuden parantamiseksi leikkaamalla kustannuksia ja pitämällä valmistuskustannukset tiukasti kurissa, esimerkiksi ilmoittamalla työvoiman vähennyksistä ja tilapäisistä työjärjestelyistä: sen tappiot lisääntyivät vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä – 0,8 prosentista – 22,3 prosenttiin. Lisäksi vuoteen 2010 verrattuna voittojen väheneminen on vieläkin dramaattisempaa, koska unionin tuotannonalan voitot olivat vielä 14 prosenttia vuonna 2010.

(176)

Myyntimäärä unionin markkinoilla väheni 11,4 prosenttia, myynnin yksikköhinnat putosivat 26,5 prosenttia, tuotanto väheni 17,2 prosenttia ja tuotantokapasiteetin käyttöaste pieneni 15 prosenttia. Myös työllisyys väheni 9 prosenttia. Tämän seurauksena tappiot saavuttivat tason, joka ei enää ollut kestävä.

(177)

Tähän tapaukseen liittyvissä erityisolosuhteissa, joissa vientiä harjoittavat tuottajat eivät yleisesti alittaneet unionin tuotannonalan hintoja, ratkaisevana tekijänä vahingon määrittämisessä on se, että unionin tuottajien oli pakko myydä kustannukset alittavilla hinnoilla, koska merkittävä osa vientiä harjoittavista tuottajista ei myynyt pelkästään polkumyyntihinnoilla vaan jopa kustannukset alittavilla hinnoilla, mikä aiheutti näin ollen merkittävää painetta unionin tuotannonalan myyntihintoihin.

(178)

Edellä kuvatuista tekijöistä tarkastelujaksolla aiheutuneiden tappioiden takia muut indikaattorit, kuten kassavirta ja investointien tuotto, noudattelivat samaa laskevaa suuntausta kuin kannattavuutta kuvaava indikaattori.

(179)

Edellä esitetyn perusteella komissio tuli tutkimuksen tässä vaiheessa siihen johtopäätökseen, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa, jota kaikki keskeiset vahinkoindikaattorit osoittavat.

(180)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, oliko asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti myös, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei mitään muiden tekijöiden kuin asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Nämä tekijät ovat seuraavat: talouskriisi ja kysynnän väheneminen, unionin tuottajien kilpailukyvyn puute, tuonti kolmansista maista, unionin tuottajien vientimyynti sekä Euroopan terästeollisuuden väitetty ylikapasiteetti.

(181)

Vientiä harjoittavien tuottajien myyntihinnat laskivat vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä keskimäärin 1 813 eurosta/tonni 1 263 euroon/tonni. Alentamalla jatkuvasti yksikkömyyntihintojaan tarkastelujaksolla asianomaisten maiden tuottajat pystyivät kasvattamaan markkinaosuuttaan 40,2–46,9 prosentista (vuonna 2011) 41,8–48,3 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Hintojen laskun seurauksena unionin tuottajien ja vientiä harjoittavien tuottajien välillä alkoi intensiivinen hintakilpailu tarkastelujaksolla.

(182)

Asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien jyrkkä – usein kustannukset alittavien – hintojen lasku tarkastelujaksolla aiheutti vahinkoa unionin tuotannonalalle. Unionin tuottajilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä alentamaan hintojaan ja myymään tappiolla, jotta ne olisivat säilyttäneet tietyn myyntimäärän ja markkinaosuuden. Tällä oli kuitenkin negatiivista vaikutusta tuotannonalan kannattavuuteen, joka muuttui negatiiviseksi ja oli kestämättömällä – 22,3 prosentin tasolla tutkimusajanjaksolla. On selvää, että jos unionin tuotannonala ei olisi alentanut hintojaan niin, että ne olivat alle tuotantokustannusten, se olisi menettänyt erittäin nopeasti markkinaosuuttaan, ja sen olisi täytynyt vähentää tuotantoaan ja sulkea tuotantolaitoksiaan.

(183)

Kun otetaan huomioon selvästi vahvistettu ajallinen yhteys toisaalta jatkuvasti alenevilla hinnoilla tulevan polkumyyntituonnin tason ja toisaalta tappiolliseen tilanteeseen johtaneen unionin tuotannonalan myyntimäärän menetyksen ja hintojen alennuksen välillä, voidaan päätellä, että unionin tuotannonalan vahingollinen tilanne johtui polkumyyntituonnista. Ilman jatkuvaa hintojen alittamistakin unionin markkinoilla on käynnissä aggressiivinen hinnoittelu, joka on pitkällä aikavälillä kestävä ainoastaan vientiä harjoittaville tuottajille. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin unionin tuottajat, ne saavat periaatteessa erittäin hyvän voiton kotimarkkinoillaan, joilla niillä on erittäin suuri markkinaosuus.

(184)

Talouskriisi supisti kysyntää EU:ssa tarkastelujaksolla, minkä jälkeen myyntihinnat putosivat. Vaikka kriisi vaikutti GOES-tuotteiden markkinoihin maailmanlaajuisesti, on kuitenkin merkittävää, että vientiä harjoittaviin tuottajiin ei kohdistunut samanlaista vahinkoa niiden kotimarkkinoilla. Tämän osoittamiseksi USTR (5) havaitsi (julkaisu 4491, syyskuu 2014, osa VII päätelmät, s. 36), että Yhdysvaltojen tuotannonalaan ei kohdistu merkittävää vahinkoa tällä hetkellä. Myös Japanin, Venäjän ja Korean tuottajat myivät huomattavallakin voitolla omilla kotimarkkinoillaan.

(185)

Voidaan alustavasti päätellä, että talouskriisi ei ole perussyynä EU:n tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, eikä se poista syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(186)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuottajat eivät olleet riittävän kilpailukykyisiä suhteellisesti korkeampien raaka-aine-, energia- (pääasiassa sähkö-) ja työvoimakustannusten vuoksi.

(187)

Unionin tuottajat saattavat olla suhteellisesti epäedullisemmassa asemassa, jos niiden raaka-aine- ja sähkökustannuksia verrataan tiettyihin vientiä harjoittaviin tuottajiin esimerkiksi Venäjällä ja Yhdysvalloissa.

(188)

Nämä väitteet eivät kuitenkaan selitä riittävästi, miksi unionin tuotannonala pystyi saamaan voittoa vielä tarkastelujaksoa edeltävien vuosien aikana, kun otetaan huomioon, että tällainen mahdollinen suhteellinen epäedullinen asema oli mitä todennäköisimmin olemassa jo tuolloin. Lisäksi unionin tuotannonala toteutti vuodesta 2011 lähtien kustannussäästöjä, joiden ansiosta työvoimakustannukset ja tuotannon yksikkökustannukset alenivat. Tämän vuoksi väite hylätään alustavasti.

(189)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

(190)

Asianomaisista maista tuleva tuonti muodosti valtaosan kaikesta unioniin tulevasta tuonnista. Muu tuonti väheni 63,8 prosenttia tarkastelujakson aikana. Kun otetaan huomioon muun tuonnin vähäinen määrä (1 891 tonnia) ja pieni markkinaosuus (0,6 %) tutkimusajanjakson lopulla, ei selvästikään ole mitään merkkejä siitä, että muu tuonti olisi aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(191)

Unionin tuottajien viennin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

(192)

Unionin tuottajien vientimyynti (määrällisesti) etuyhteydettömille asiakkaille väheni 22,7 prosenttia tarkastelujaksolla. Voidakseen edelleen kilpailla muiden tuottajien kanssa kolmansien maiden markkinoilla EU:n tuottajien oli alennettava vientihintojaan. Viennin osuus kokonaistuotannosta oli kuitenkin 45,6 prosenttia tutkimusajanjakson lopulla, kun se vuonna 2011 oli 48,9 prosenttia; tämä tarkoittaa 3,3 prosenttiyksikön menetystä suhteellisen lyhyen ajan kuluessa.

(193)

Unionin tuottajien vientitoiminta vaikutti myös vahinkoon muttei siinä määrin, että se olisi poistanut syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä; tämä johtuu seuraavassa esitetyistä syistä. Unionin tuottajien veloittamia alempia yksikkömyyntihintoja (1 139 euroa/tonni vientimarkkinoilla) verrattuna EU-markkinoilla veloitettuihin hintoihin (1 235 euroa/tonni) olisi tarkasteltava ottaen huomioon, että niihin sisältyy suuri osuus EU-tuottajien toisen laatuluokan GOES-tuotteita, joita pääasiassa viedään ja joita myydään alennuksella verrattuna ensimmäisen laatuluokan GOES-tuotteisiin. Unionin tuottajien myynnistä suurin osa myytiin EU:ssa (172 410 tonnia, kun viennin määrä oli 155 239 tonnia). Heikentynyt vientitoiminta liittyy siihen, että asianomaisten maiden – jotka ovat unionin suurimpia kauppakumppaneita – markkinat ovat melko suljetut ja niille on vaikea päästä. Tähän liittyen voidaan päätellä, että unionin tuotannonalan vientitoiminta on pysynyt korkealla tasolla. Tilanteessa vallitsi polkumyynnillä – usein alle kustannusten – tapahtuneen tuonnin aiheuttama voimakas hintapaine, ja jos vientimyynti ei olisi pysynyt tällä tasolla, mittakaavaetujen menetys ja unionin tuotannonalan tuotannon yksikkökustannuksiin kohdistuneet vaikutukset olisivat olleet vieläkin suuremmat.

(194)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että vertikaalisesti integroituneista teräksen tuottajista koostuvalle unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä ei ole ollut tuonti asianomaista maista vaan unionin terästeollisuuden rakenneongelmat, kuten ylikapasiteetti.

(195)

Tämän tekijän negatiivisen vaikutuksen ei kuitenkaan voida katsoa koskevan EU:n GOES-tuotteiden tuottajia. Kuten vahinkoanalyysissä osoitettiin, unionin tuottajat toteuttivat konkreettisia toimia tehokkuuden parantamiseksi: esimerkiksi tuotantomäärää vähennettiin 70 482 tonnia (– 17,2 %), työntekijöiden lukumäärä väheni 251 kokoaikaista työntekijää (– 9 %) ja myös yksikkökustannukset alenivat 11 prosenttia.

(196)

Lisäksi unionin markkinoilla ei ole merkittävää ylikapasiteettia tarkasteltavana olevan tuotteen perinteisten tuotelajien osalta. Unionin tuottajien siirtyessä tuottamaan tuotevalikoimaa, jonka ferromagneettinen häviö on pienempi, perinteisten tuotelajien tuottamiseen käytetty kapasiteetti pienenee entisestään.

(197)

Tutkimuksessa ei ole tähän mennessä tullut ilmi mitään unionissa esiintyviä rakenteellisia ongelmia, joita voitaisiin pitää vahingon syynä. Unionin tuotannonalan ongelmana on se, että Japanista, Koreasta, Yhdysvalloista ja Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin vuoksi unionin tuottajat eivät voi tuottaa (ja myydä) tarkasteltavana olevan tuotteen suuremman permeabiliteetin tuotelajeja yhä alenevilla hinnoilla. Venäjältä tuodaan polkumyynnillä tarkasteltavana olevan tuotteen perinteisiä tuotelajeja, mikä alentaa näiden tuotelajien hintoja ja kohdistaa unionin tuottajiin tarjonnan epätasapainoa. Sen vuoksi väitetty mahdollinen ylikapasiteetti on pikemminkin tulosta polkumyyntituonnista kuin syy unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(198)

Venäläinen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väitti, että vahinkoa aiheutui pelkästään korkean laatuluokan eikä vakiolaatuluokan GOES-tuotteista, joiden tuotanto ja myynti oli väitteen mukaan kestävää. Näin ollen vientiä Venäjältä ei väitteen mukaan voitu pitää vahingon syynä tässä tapauksessa.

(199)

Kuitenkin kaikille unionin tuottajille, myös niille, jotka tuottavat pelkästään vakiolaatuluokan GOES-tuotteita, aiheutui merkittävää vahinkoa tuotantomäärän, myyntimäärän, markkinaosuuden, myyntihinnan ja kannattavuuden osalta. Tämä osoittaa selvästi, että väite ei ollut perusteltu.

(200)

Unionin tuottajille aiheutuneen vahingon ja asianomaisista maista tulevan polkumyyntituonnin välille vahvistettiin alustavasti syy-yhteys. Polkumyyntituonnin hintatason jyrkän laskun ja unionin suorituskyvyn laskun välillä on selvä ajallinen yhteys. Unionin tuotannonala yritti pitää yllä hintatasoaan vuonna 2011, mutta sillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin noudatella polkumyyntituonnin asettamaa hintatasoa voidakseen säilyttää markkinaosuutensa tai edes välttää sen supistumisen edelleen. Tämä johti tappiolliseen tilanteeseen, joka ei ole kestävä.

(201)

Komissio erotti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka ovat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen. Muiden yksilöityjen tekijöiden, kuten talouskriisin, EU:n tuotannonalan väitetysti puutteellisen kilpailukyvyn, kolmansista maista tulevan tuonnin, unionin tuottajien vientitoiminnan tai unionin tuotannonalan ylikapasiteetin, ei alustavasti havaittu poistavan edellä vahvistettua syy-yhteyttä, vaikka olisi otettu huomioon niiden yhteisvaikutus. Kulutuksen ja unionin tuotannonalan vientitoiminnan väheneminen on saattanut jossakin määrin vaikuttaa vahinkoon, mutta ilman koko ajan laskevia polkumyyntituonnin hintoja vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen ei taatusti olisi ollut yhtä suuri. Etenkään myyntihinnat eivät olisi pudonneet niin alhaiselle tasolle.

(202)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli tässä vaiheessa, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä oli asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuva tuonti, eivätkä muut tekijät, tarkasteltuina yksin tai yhdessä, poistaneet syy-yhteyttä.

(203)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, voisiko se selkeästi todeta toimenpiteiden käyttöönoton unionin edun vastaiseksi tässä tapauksessa siitä huolimatta, että vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin esiintyminen on määritetty. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien, käyttäjien ja julkisen politiikan edut tarkasteltavana olevan tuotteen osalta, sellaisina kuin ne sisältyvät ekologisesta suunnittelusta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2009/125/EY (6), jäljempänä ’ekosuunnitteludirektiivi’.

(204)

Unionin tuotannonala sijaitsee eri jäsenvaltioissa (Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa, Tšekki, Puola ja Ruotsi) ja työllistää suoraan yli 2 500 henkeä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa.

(205)

Kaikki tiedossa olevat tuottajat toimivat tässä tutkimuksessa yhteistyössä. Yksikään tiedossa olevista tuottajista ei vastustanut tutkimuksen vireillepanoa. Kuten edellä vahinkoindikaattoreiden analyysissä osoitetaan, koko unionin tuotannonalan tilanne heikkeni ja polkumyynnillä tapahtunut tuonti vaikutti siihen kielteisesti.

(206)

Odotettavissa on, että väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönotto palauttaa tasapuoliset kilpailuedellytykset unionin markkinoille, pysäyttää hintojen laskun ja antaa unionin tuotannonalalle mahdollisuuden elpyä. Tämän tuloksena unionin tuotannonalan kannattavuus paranisi tasoille, joita pidetään välttämättöminä tällä pääomavaltaisella tuotannonalalla. Unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista. On muistettava, että kaikkien vahinkoindikaattorien kehitys oli negatiivista tarkastelujaksolla. Vakavia vaikutuksia kohdistui erityisesti tiedossa olevien unionin tuottajien taloudelliseen tulokseen liittyviin indikaattoreihin, kuten kannattavuuteen ja kassavirtaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että hinnat palautetaan tasolle, jolla ne olisivat ilman polkumyyntiä, tai ainakin vahinkoa aiheuttamattomalle tasolle, jotta kaikki tuottajat voivat toimia unionin markkinoilla tasapuolisissa toimintaolosuhteissa. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, on erittäin todennäköistä, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee edelleen.

(207)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto antaisi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden toipua havaitun vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(208)

Etuyhteydettömiin tuojiin ei ollut tarpeen soveltaa otantaa, koska tutkimuksessa ilmoittautui ja toimi yhteistyössä vain kaksi etuyhteydetöntä tuojaa, jotka toimittivat kyselylomakevastauksen.

(209)

Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvä toiminta edustaa lähes 100:aa prosenttia ensimmäisen etuyhteydettömän tuojan kokonaisliikevaihdosta mutta vain vähäistä osaa toisen tuojan liikevaihdosta. Ne molemmat vastustivat polkumyyntitoimenpiteiden mahdollista käyttöönottoa, koska niiden mielestä se voisi johtaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin loppumiseen.

(210)

Ensimmäinen etuyhteydetön tuoja lopetti toimintansa tutkimusajanjakson jälkeen. Tämä tuoja kävi kauppaa keloilla suoraan unionin asiakkaiden kanssa mutta suoritti myös viimeistely- ja leikkaustoimintaa ennen tuotteiden toimittamista unionin asiakkaille.

(211)

Toinen tuoja toi tarkasteltavana olevaa tuotetta vain pieniä määriä, ja sen osuus sen liikevaihdosta oli vähäinen. Kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen vähäinen osuus tämän tuojan koko toiminnassa, voidaan alustavasti päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei ole merkittävää negatiivista vaikutusta tämän unionin tuojan edun kannalta.

(212)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia unionin tuojien etuun.

(213)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään pääasiassa sydänosan materiaalina teho- ja jakelumuuntajien valmistuksessa. Muuntajien valmistus on Euroopassa vakiintunut tuotannonala, joka on pitkään toimittanut tavaraa suurille energiantuottajille. Muuntajia valmistavat yritykset kuuluvat yleensä suuriin, maailmanlaajuisiin teollisuuskonserneihin. Markkinoilla toimii kuitenkin myös pienempiä, riippumattomia yrityksiä, joista jotkin toimivat tietyillä kapeilla markkinasegmenteillä, kuten sydänosan leikkaaminen.

(214)

Tarkasteltavana oleva tuote muodostaa merkittävän kustannuserän käyttäjille. Kerättyjen tietojen perusteella tuotantopanoksena olevan tarkasteltavana olevan tuotteen osuus muuntajien kaikista tuotantokustannuksista on keskimäärin 6–13 prosenttia. Osuus voi olla suurempi joissakin poikkeustapauksissa, esimerkiksi tietyissä välitysyrityksissä, jotka toimivat tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajien ja muuntajien valmistajien välissä. Näiden välitysyritysten toiminta rajoittuu kelojen pitkittäisleikkaamiseen ja laminaattien leikkaamiseen muuntajien valmistajien eritelmien mukaan ja/tai muuntajien sydänten kokoonpanoon.

(215)

Jotkin käyttäjät väittivät, että vientiä harjoittavien tuottajien tuotteet ovat laadultaan parempia ferromagneettisen häviön ja melutason osalta. Ne väittivät myös, että jos toimenpiteet otetaan käyttöön, unionin tuotannonalalla ei olisi riittävää kapasiteettia toimittaa käyttäjäteollisuudelle erityisesti suuren permeabiliteetin tuotelajeja, mikä johtaisi tarjonnan puutteeseen.

(216)

Lisäksi väitettiin, että tuonti asianomaisista maista on välttämätöntä, jotta GOES-tuotteita tuovilla ja käyttävillä yrityksillä olisi paremmat neuvotteluasemat. Näin ollen ne väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotolla vähennettäisiin niiden kilpailukykyä unionin ulkopuolella sijaitseviin muuntajien valmistajiin nähden, myös siksi, että toimenpiteiden käyttöönotosta seuraisi merkittävä hintojen nousu. Tällainen hintojen nousu johtaisi tilausten menettämiseen ja unionin markkinaosuuden supistumiseen ja mahdollisesti päätökseen siirtää tuotanto unionin ulkopuolelle.

(217)

Voidakseen arvioida näitä kahta keskeistä väitettä komissio otti huomioon markkinoiden rakenteen. Tarkasteltavana olevan tuotteen merkittävien tuottajien lukumäärä koko maailmassa on 16. Japanissa ja Yhdysvalloissa on molemmissa kaksi tuottajaa, Venäjällä ja Koreassa on yksi, Kiinassa neljä ja unionissa kuusi (viisi terästehdasta ja yksi leikkauskeskus). Näin ollen unionin markkinoilla on suurin määrä tuottajia. Japanilaisten ja yhdysvaltalaisten tuottajien jakeluverkosto on erityisen hyvin järjestetty unionin markkinoilla, koska niillä on omat palvelukeskuksensa ja/tai etuyhteydessä olevat tuojansa unionissa. Lisäksi vaikuttaa, että näistä 16 tuottajasta kaikki eivät pysty toimittamaan tiettyjä tarkasteltavana olevan tuotteen suuren permeabiliteetin tuotelajeja. Tarkasteltavana olevan tuotteen suuren permeabiliteetin tuotelajien tuottajat sijaitsevat unionissa, Yhdysvalloissa, Japanissa, Koreassa ja Kiinassa.

(218)

Tutkimuksessa kävi ilmi käyttäjien tilanteesta, että yhteistyössä toimineet käyttäjät, joiden osuus asianomaisista maista tulevien GOES-tuotteiden tuonnista oli noin 40 prosenttia, ostivat tutkimusajanjaksolla 48 prosenttia asianomaisten maiden tuottajilta ja 52 prosenttia unionin tuottajilta.

(219)

Komissio katsoo käyttäjien väitteestä, jonka mukaan toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi tarkasteltavana olevan tuotteen tarjonnan puutteeseen, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tarkoituksena ei ole sulkea unionin markkinoita kaikelta tuonnilta vaan palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset poistamalla vahingollisen polkumyynnin vaikutukset. Asianomaisista maista tulevan tuonnin ei näin ollen odoteta loppuvan vaan jatkuvan, joskaan ei polkumyynnillä tai vahinkoa aiheuttavin hinnoin.

(220)

Tarkasteltavana olevan tuotteen laadusta voidaan todeta, että yhden japanilaisen tuottajan tuotetta pidetään laadultaan mittapuuna GOES- ja muuntajateollisuudessa. On kuitenkin yleisesti tunnustettua, että kaksi unionin tuottajaa pystyy tuottamaan tarkasteltavana olevan tuotteen tiettyjä laatutyyppejä, joiden ferromagneettiset häviöt ovat pienet. Lisäksi muut unionin tuottajat ovat kirimässä ja ovat päättäneet ryhtyä tuottamaan suhteessa enemmän suuren permeabiliteetin kuin perinteisiä tuotelajeja; tämä johtuu osaksi komission asetuksen (EU) N:o 548/2014 (7) (ekosuunnitteluasetus) täytäntöönpanon ensimmäisestä vaiheesta (ks. jäljempänä).

(221)

Jos polkumyyntitulleja ei oteta käyttöön, on epävarmaa, pystyisikö unionin tuotannonala kehittämään suuren permeabiliteetin GOES-tuotelajeja, jotka ovat välttämättömiä asetuksen (EU) N:o 548/2014 ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa varten, kun otetaan huomioon vuodesta 2011 lähtien kertyneet tappiot.

(222)

Kun otetaan huomioon unionin tuottajien käyttämätön tuotantokapasiteetti ja käynnissä oleva strategia tuottaa suhteessa enemmän suuren permeabiliteetin kuin perinteisiä tuotelajeja lähitulevaisuudessa, ei pidetä todennäköisenä, etteikö unionin tuotannonalalla olisi riittävästi kapasiteettia toimittaa käyttäjäteollisuudelle etenkin tiettyjä suuren permeabiliteetin tuotelajeja. Tähän liittyen unionin tuottajat arvioivat, että ne voisivat tuottaa 144 000 tonnia suuren permeabiliteetin tuotelajeja vuonna 2015.

(223)

Yksi käyttäjä kiisti nämä arviot ja väitti, että unionin tuotannonala pystyy tuottamaan enintään 90 000 tonnia suuren permeabiliteetin tuotelajeja vuonna 2015. Koska väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä, komissio ei pystynyt todentamaan sen paikkansapitävyyttä tässä vaiheessa. Vaikka tämän käyttäjän arvio osoittautuisikin oikeaksi siltä osin, että unionin tuottajien kapasiteetti ei pysty tyydyttämään suuren permeabiliteetin tuotelajien kysyntää tulevaisuudessa, pelkästään tämä seikka ei olisi ratkaiseva. Unionin edun määrittämisessä ei edellytetä, että unionin kysyntä täytyisi kattaa täysin unionin tuotannolla. Polkumyyntitullin käyttöönoton tavoitteena on palauttaa tasapuoliset kilpailuedellytykset unionin markkinoilla. Näin ollen asianomaisista maista tulevan tuonnin odotetaan edelleen vastaavan unionin markkinoiden kysyntään mutta oikeudenmukaisilla hinnoilla. Sen vuoksi komissio päätteli alustavasti, että ei ole näyttöä siitä, että toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi todennäköisesti suuren permeabiliteetin GOES-tuotelajien tarjonnan puutteeseen.

(224)

Tämä päätelmä ei kuitenkaan estä sen tarkempaa tarkastelua, olisiko tietyt suuren permeabiliteetin ja/tai erittäin korkealaatuiset DR-laadun lajit arvioitava eri tavalla lopullisessa vaiheessa tarkempien tietojen perusteella.

(225)

Väite, jonka mukaan polkumyyntitullien käyttöönotto johtaisi unionin tuotannonalan monopoliasemaan, on perusteeton, koska tuonnin asianomaisista maista odotetaan jatkuvan ja vaihtoehtoisia hankintalähteitä edelleen on – joskin rajoitetussa määrin. Unionin tuotannonala koostuu enemmästä kuin yhdestä tuottajasta, jotka tähän mennessä ovat kilpailleet aktiivisesti toistensa kanssa.

(226)

Jotkin osapuolet väittivät, että unionin tuotannonala saisi monopoliaseman tarkasteltavana olevan tuotteen tiettyjen tuotelajien kohdalla; tällaisia olisivat esimerkiksi tietyt erittäin suuren permeabilititeetin tuotelajit, joita vain hyvin harva tuottaja maailmassa voi tuottaa. Tältä osin on ensinnäkin todettava, että tässä polkumyynnin vastaisessa menettelyssä kaikkia tarkasteltavana olevan tuotteen lajeja olisi tarkasteltava yhtenä tuotteena. Tutkimuksen, johon sisältyy unionin edun analyysi, kohteena olisi näin ollen oltava tarkasteltavana oleva tuote kattavasti eivätkä tietyt erityiset tuotelajit erillisinä.

(227)

Edellä todetusta huolimatta joitakin tarkasteltavana olevan tuotteen suuren permeabiliteetin tuotelajeja tuotti vain vähäinen määrä tuottajia unionissa, Yhdysvalloissa, Japanissa, Koreassa ja Kiinassa. Näiden hankintalähteiden, myös asianomaisissa maissa, odotetaan kuitenkin pysyvän käytettävissä myös toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, joskaan ei polkumyynnillä tai vahinkoa aiheuttavin hinnoin. Tämän vuoksi kilpailu säilyisi riittävänä myös näiden erityisten tuotelajien kohdalla.

(228)

Lisäksi on odotettavissa, että toimenpiteillä on vain vähäisiä vaikutuksia jäljempänä esitettävistä syistä. Ehdotettujen toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta arvioitiin ottamalla huomioon, että tuotantopanoksena olevan tarkasteltavana olevan tuotteen osuus muuntajien kaikista tuotantokustannuksista on keskimäärin 6–13 prosenttia. GOES-tuotteiden hinnan 30 prosentin nousu saattaisi lisätä muuntajan kustannuksia enintään 3 prosentilla. Tämä on kuitenkin pahin mahdollinen tapaus, koska siinä oletetaan, että tuontihintojen lisäksi myös unionin tuotannonalan hinnat kohoavat 30 prosenttia. Todennäköisempänä vaihtoehtona on huomattavasti vähäisempi vaikutus, koska voidaan odottaa, että unionin tuottajat haluaisivat saada etua hinnankorotuksesta ja mittakaavaetujen paranemisesta. Tämän seurauksena toimenpiteiden käyttöönotolla ehdotetun tasoisena on vain vähäistä vaikutusta muuntajien hintoihin ja työllisyyteen käyttäjäteollisuudessa.

(229)

Oikeudenmukaisilla hinnoilla tapahtuva tuonti ei myöskään vahingoita käyttäjiä suhteettomasti, koska hinnat putosivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Vaikka hintoihin sisältyisi 30 prosentin tulli, ne olisivat edelleen yleisesti suunnilleen vuoden 2011 tasolla. Olisi myös muistettava, että kerättyjen tietojen mukaan suurin osa yhteistyössä toimineiden käyttäjien tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnasta oli kannattavaa.

(230)

Käyttäjät hankkivat huomattavan osan GOES-tuotteiden, myös suuren permeabiliteetin tuotelajien, myynnistä unionin tuotannonalalta. Polkumyyntituonnin aiheuttama jatkuva hintapaine saattaa johtaa tuotantolaitosten sulkemiseen unionissa. Ilman polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, joilla poistetaan vahingollisen polkumyynnin negatiiviset vaikutukset, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että käyttäjistä tulisi riippuvaisia yksinomaan tuonnista, etenkin suuren permeabiliteetin tuotelajien osalta, mikä olisi taatusti haitallista kilpailun ja käyttäjäteollisuuden kannalta.

(231)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotto olisi käyttäjien edun vastaista. Komissio ei kuitenkaan pystynyt hyväksymään tässä vaiheessa väitettä, jonka mukaan toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi suuren permeabiliteetin GOES-tuotteiden tarjonnan puutteeseen. Se päätteli myös, että käyttöönotto vaikuttaisi negatiivisesti käyttäjäteollisuuden kilpailukykyyn, joskin vaikutukset kustannuksiin ja työllisyyteen olisivat väitettyä vähäisemmät.

(232)

Useat asianomaiset osapuolet ovat ottaneet esiin ekosuunnitteludirektiivin, jossa vahvistetaan puitteet energiaan liittyvien tuotteiden ekosuunnitteluvaatimuksille säätämällä näiden tuotteiden energiatehokkuuden pakollisista vähimmäisvaatimuksista. Sillä pyritään vähentämään energian kulutusta unionissa parantamalla sähkölaitteiden tehokkuutta.

(233)

Direktiivi pannaan täytäntöön tuotekohtaisilla asetuksilla, joita sovelletaan sellaisenaan kaikissa EU-maissa. Ekosuunnitteluasetus kattaa uudet ekosuunnitteluvaatimukset pienten, keskikokoisten ja suurten muuntajien osalta. Asetuksen 1 artiklassa määritellään asetuksen soveltamisala (sellaisten muuntajien markkinoille saattaminen ja käyttöön ottaminen, joiden vähimmäisteho on 1 kVA ja joita käytetään 50 Hz:n sähkönsiirrossa ja jakeluverkoissa tai teollisissa sovelluksissa). Ekosuunnitteluasetusta sovelletaan vain muuntajiin, jotka on hankittu asetuksen voimaantulon jälkeen. Asetuksen ensimmäistä vaihetta sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2015 alkaen. Yleisesti katsotaan, että ekosuunnitteluasetus johtaa siihen, että tarkasteltavana olevan tuotteen suuren permeabiliteetin tuotelajeja tuotetaan ja myydään enemmän. Tarkasteltavana olevan tuotteen perinteisiä tuotelajeja käyttävien muuntajien tuotanto jatkuisi kuitenkin myös, joskin vähemmässä määrin.

(234)

Sen vuoksi oikeudellisesti sitovissa tuotevaatimuksissa vahvistetaan tavoite varmistaa korkealaatuisten GOES-tuotteiden riittävä tarjonta niiden alkuperästä riippumatta muuntajien tuottamiseksi ja myymiseksi Euroopassa. On varmaa, että suuren permeabiliteetin tuotelajien kysyntä kasvaa, mutta kysynnän suuruudesta ei tällä hetkellä ole selvyyttä, koska asianomaiset osapuolet eivät ole tähän mennessä toimittaneet asiasta mitään ennusteita, joiden tukena olisi näyttöä. Edellä esitetyn perusteella komissio kuitenkin päätteli alustavasti, että ei ole näyttöä siitä, että toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi todennäköisesti suuren permeabiliteetin GOES-tuotelajien tarjonnan puutteeseen niin, että vaarannettaisiin edellä mainitussa direktiivissä säädettyjen tavoitteiden saavuttaminen.

(235)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotolla annettaisiin unionin tuotannonalalle mahdollisuus saada toimintansa jälleen kannattavaksi ja kehittää laatuluokkia, joita tarvitaan ekosuunnitteluasetuksen tehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2021 mennessä (ekosuunnitteluasetuksen toinen vaihe).

(236)

Jos mitään toimenpiteitä ei oteta käyttöön, on epävarmaa, pystyisikö unionin tuotannonala kehittämään edelleen suuren permeabiliteetin tuotelajeja ja säilymään elinkelpoisena, kun otetaan myös huomioon vuodesta 2011 lähtien kertyneet tappiot ja investointien negatiivinen tuotto.

(237)

Käyttäjien edun osalta toimenpiteiden käyttöönotolla ehdotetun tasoisena on vain vähäistä vaikutusta muuntajien hintoihin ja työllisyyteen käyttäjäteollisuudessa.

(238)

Mitä tulee ekosuunnitteluasetuksessa asetettuun tavoitteeseen varmistaa korkean permeabiliteeetin GOES-tuotteiden riittävä tarjonta unionin markkinoilla energiatehokkuuteen liittyvistä syistä, tässä vaiheessa ei ole vahvistettu, että toimenpiteiden käyttöönotto vaarantaisi tämän tavoitteen saavuttamisen.

(239)

Kaiken edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei tutkimuksen tässä vaiheessa ole pakottavia syitä todeta, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä asianomaisista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa. Tämä päätelmä ei kuitenkaan estä sen tarkempaa tarkastelua, olisiko tietyt suuren permeabiliteetin ja/tai erittäin korkealaatuiset DR-laadun lajit arvioitava eri tavalla lopullisessa vaiheessa tarkempien tietojen perusteella.

(240)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(241)

Toimenpiteiden tason määrittämiseksi komissio määritti ensin unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrän.

(242)

Aiheutuva vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala pystyisi kattamaan tuotantokustannuksensa ja saamaan samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla sellaisen voiton (ennen veroja), jonka tällainen tuotannonala voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Unionin tuotannonalan kannattavuus oli negatiivinen koko tarkastelujakson ajan eli vuosina 2011–2013 ja tutkimusajanjakson ajan. Valituksen tekijä pyysi komissiota käyttämään voittona 14:ää prosenttia liikevaihdosta, mikä oli unionin tuottajien vuonna 2010 saama keskimääräinen ennen veroja laskettu myyntivoitto. Tätä vuonna 2010 saatua keskimääräistä voittoa pidettiin kuitenkin poikkeuksellisen suurena, kun myös otettiin huomioon vuodesta 2011 lähtien aiheutuneet tappiot ja tarkasteltavana olevan tuotteen huimasti kohonneet hinnat – jopa vuonna 2010 – maailmanmarkkinoilla. Tämän vuoksi 14 prosentin voittoa ei voida pitää tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa saatuna voittona.

(243)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella havaittiin alustavasti, että voittomarginaalia, joka on 5 prosenttia liikevaihdosta, voidaan pitää asianmukaisena tasona, joka voitaisiin saavuttaa ilman polkumyyntituontia. Tätä prosenttiosuutta käytettiin myös aiemmassa tutkimuksessa (8), kun unionin tuotannonalan myynnistä tuli kannattavaa, ja kun otetaan huomioon myös suuri kysyntä jatkojalostusteollisuudessa ja tyydyttävä hintataso. Unionin tuotannonala sai tämän voiton vuonna 2001. Seuraavia vuosia ei voitu ottaa huomioon, koska polkumyyntituonti vaikutti markkinoihin.

(244)

Lisäksi komissio viittaa komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/110 (9) johdanto-osan 157 kappaleeseen, jossa käytettiin myös 5 prosentin voittomarginaalia. Tässä tapauksessa on ainakin kaksi yhteistä piirrettä: molempia tuotteita tuotetaan samalla tuotannonalalla ja molemmissa tapauksissa kuumavalssatut kelat muodostavat suurimman osan tuotantokustannuksista.

(245)

Tämän perusteella komissio laski unionin tuotannonalalle samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattoman hinnan lisäämällä edellä mainitun 5 prosentin voittomarginaalin tiedossa olevien unionin tuottajien tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana.

(246)

Sen jälkeen komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä asianomaisten maiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa, jota oikaistiin asianmukaisesti tuontikustannusten ja tullien huomioon ottamiseksi, tiedossa olevien unionin tuottajien unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(247)

Asianomaista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahinkomarginaaleja ja polkumyyntimarginaaleja. Tullien määrä olisi asetettava polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisiksi.

(248)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(249)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin kyseessä olevan tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastivat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisista maista peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(250)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen jälkeen. Pyyntö on osoitettava komissiolle (10). Pyynnön on sisällettävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, muun muassa seuraavat: muutokset tuotantoon liittyvässä yrityksen toiminnassa; kotimarkkina- ja vientimyynti, johon liittyy esimerkiksi nimenmuutos tai tuotanto- ja myyntiyksikön muutos. Komissio saattaa ajan tasalle luettelon yrityksistä, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, mikäli se on perusteltua.

(251)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(252)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään kirjallisia huomautuksia ja/tai pyytämään tulemista komission ja/tai kuulemismenettelystä kauppaan liittyvissä menettelyissä vastaavan neuvonantajan kuulemaksi vahvistetussa määräajassa.

(253)

Väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat alustavia, ja niitä voidaan muuttaa tutkimuksen lopullisessa vaiheessa,