3.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/37

(1)

Lintuinfluenssa on lintujen, myös siipikarjan, tarttuva virustauti. Lintuinfluenssavirusten aiheuttamat tartunnat kotieläiminä pidettävässä siipikarjassa aiheuttavat taudin kahta päämuotoa, jotka eroavat toisistaan virulenssiltaan. Matalapatogeeninen muoto aiheuttaa yleensä ainoastaan lieviä oireita, kun taas korkeapatogeeninen muoto aiheuttaa hyvin korkeaa kuolleisuutta useimmissa siipikarjalajeissa. Kyseisellä taudilla voi olla vakava vaikutus siipikarjankasvatuksen kannattavuuteen.

(2)

Lintuinfluenssaa esiintyy pääasiassa linnuissa, mutta tietyissä olosuhteissa tartuntoja voi esiintyä myös ihmisissä, vaikkakin riski on yleisesti ottaen hyvin vähäinen.

(3)

Lintuinfluenssan puhjetessa on olemassa vaara, että taudinaiheuttaja leviää muille tiloille, joilla pidetään siipikarjaa tai muita vankeudessa pidettäviä lintuja. Tämän tuloksena se voi levitä elävien lintujen tai niistä saatavien tuotteiden kaupan välityksellä yhdestä jäsenvaltiosta toisiin jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin.

(4)

Neuvoston direktiivissä 2005/94/EY (3) vahvistetaan tietyt ennalta ehkäisevät toimenpiteet lintuinfluenssan valvonnan ja varhaisen toteamisen osalta sekä sellaiset torjuntaa koskevat vähimmäistoimenpiteet, jotka on toteutettava, jos lintuinfluenssan taudinpurkauksia ilmenee siipikarjassa tai muissa vankeudessa pidettävissä linnuissa. Direktiivissä säädetään suoja- ja valvontavyöhykkeiden muodostamisesta korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkauksen ilmetessä.

(5)

Ranska ilmoitti komissiolle korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5-alatyypin (eli H5N1 ja H5N2) taudinpurkauksista alueellaan tiloilla, joilla pidetään siipikarjaa tai muita vankeudessa pidettäviä lintuja.

(6)

Käynnissä olevissa laboratoriotutkimuksissa, sekvensointi mukaan luettuna, joissa pyrittiin karakterisoimaan tarkemmin ensimmäisen taudinpurkauksen aiheuttanut virus, ilmeni, että korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-viruskannan genetiikka poikkeaa siitä korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-alatyypistä, jota esiintyi Euroopassa ensimmäisen kerran vuonna 2005. Vaikuttaa siltä, että Ranskassa vastikään havaittu korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-alatyypin viruskanta on pikemminkin muuntunut unionissa aiemmin havaitusta matalapatogeenisestä muodosta korkeapatogeeniseksi virukseksi. Tämän vuoksi ei vaikuta olevan tarpeen soveltaa samoja ylimääräisiä suojatoimenpiteitä kuin ne, jotka vahvistetaan komission päätöksessä 2006/415/EY (4) ja jotka otettiin käyttöön nimenomaan sen korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-alatyypin varalta, jota esiintyi Euroopassa ensimmäisen kerran vuonna 2005.

(7)

Ranska toteutti välittömästi direktiivin 2005/94/EY nojalla edellytettyjä torjuntatoimenpiteitä, mukaan luettuna suoja- ja valvontavyöhykkeiden muodostaminen.

(8)

Komissio on tutkinut kyseiset toimenpiteet yhteistyössä Ranskan kanssa ja katsoo, että kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen muodostamien suoja- ja valvontavyöhykkeiden rajat ovat riittävällä etäisyydellä tiloista, joilla taudinpurkaukset vahvistettiin.

(9)

Jotta vältetään tarpeettomat häiriöt unionin sisäisessä kaupassa ja se, että kolmannet maat asettavat kaupalle perusteettomia esteitä, on tarpeen määritellä pikaisesti unionin tasolla kyseiset Ranskassa muodostetut suoja- ja valvontavyöhykkeet yhteistyössä kyseisen jäsenvaltion kanssa.

(10)

Näin ollen Ranskassa sijaitsevat suoja- ja valvontavyöhykkeet, joilla sovelletaan direktiivissä 2005/94/EY säädettyjä eläinten terveyttä koskevia torjuntatoimenpiteitä, olisi määriteltävä tämän päätöksen liitteessä, ja kyseisen aluejaon kesto olisi vahvistettava.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,