15.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 239/146

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 78 artiklan 3 kohdassa todetaan, että jos kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo aiheuttaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa hätätilanteen, neuvosto voi komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion hyväksi.

(2)

SEUT 80 artiklan mukaan rajatarkastuksia, turvapaikka-asioita ja maahanmuuttoa koskevassa unionin politiikassa ja sen toteuttamisessa noudatetaan jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteita ja unionin antamiin tämän alan säädöksiin sisällytetään asianmukaisia toimenpiteitä tämän periaatteen soveltamiseksi.

(3)

Välimeren äskettäinen kriisitilanne sai unionin toimielimet tunnustamaan välittömästi alueen poikkeukselliset muuttovirrat ja vaatimaan konkreettisia solidaarisuustoimenpiteitä etulinjassa olevien jäsenvaltioiden hyväksi. Komissio esitti esimerkiksi 20 päivänä huhtikuuta 2015 pidetyssä ulko- ja sisäasiainministerien yhteisessä kokouksessa kymmenkohtaisen suunnitelman välittömistä toimista kriisiin vastaamiseksi ja sitoutui tarkastelemaan vaihtoehtoja hätätilanteessa sovellettavaksi sisäisten siirtojen järjestelmäksi.

(4)

Eurooppa-neuvosto päätti 23 päivänä huhtikuuta 2015 pidetyssä kokouksessaan muun muassa lujittaa sisäistä solidaarisuutta ja vastuullisuutta ja sitoutui erityisesti lisäämään hätäapua etulinjassa oleville jäsenvaltioille ja tarkastelemaan vaihtoehtoja sisäisten siirtojen järjestämiseksi hätätilanteissa jäsenvaltioiden välillä vapaaehtoiselta pohjalta sekä lähettämään Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastosta, jäljempänä ’EASO’, ryhmiä etulinjassa oleviin jäsenvaltioihin kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten yhteiskäsittelyä varten, rekisteröinti ja sormenjälkien ottaminen mukaan luettuina.

(5)

Euroopan parlamentti toisti 28 päivänä huhtikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa, että unionin on perustettava Välimeren viimeisimpien tragedioiden johdosta toteuttamansa toimet yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteille ja tehostettava tämän alan toimiaan niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka ottavat vastaan absoluuttisesti tai suhteellisesti suurimman määrän pakolaisia ja kansainvälistä suojelua hakevia henkilöitä.

(6)

Eurooppa-neuvosto päätti 25 ja 26 päivänä kesäkuuta 2015 pidetyssä kokouksessaan muun muassa, että kolmea keskeistä ulottuvuutta olisi edistettävä yhtä aikaa: sisäiset siirrot/uudelleensijoittaminen, palauttaminen/takaisinottaminen/uudelleenkotouttaminen sekä yhteistyö lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Eurooppa-neuvosto sopi erityisesti, että vallitseva hätätilanne ja sitoumus vahvistaa solidaarisuutta ja vastuuta huomioon ottaen Italiasta ja Kreikasta siirretään kahden vuoden aikana tilapäisesti ja poikkeuksellisesti muihin jäsenvaltioihin 40 000 selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaa henkilöä. Se kehotti hyväksymään nopeasti tätä koskevan neuvoston päätöksen ja totesi, että jäsenvaltioiden tulisi sopia konsensuksella tällaisten henkilöiden jakamisesta ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion tilanne.

(7)

Jäsenvaltioiden eri tilanteet johtuvat erityisesti muuttovirroista muilla maantieteellisillä alueilla, kuten Länsi-Balkanin muuttoreitillä.

(8)

Useiden jäsenvaltioiden alueelle saapui vuonna 2014 merkittävästi aiempaa enemmän muuttajia, myös kansainvälistä suojelua hakevia henkilöitä, ja joissakin niistä suuntaus jatkui myös vuoden 2015 ensimmäisinä kuukausina. Komissio myönsi hätätilanteisiin tarkoitettua rahoitustukea ja EASO operatiivista tukea useille jäsenvaltioille siirtolaisten määrän kasvusta selviämiseksi.

(9)

Jäsenvaltioista varsinkin Italian ja Kreikan alueelle on Välimeren viimeaikaisten traagisten tapahtumien vuoksi saapunut ennennäkemättömän suuria määriä muuttajia, myös kansainvälistä suojelua hakevia ja sitä selvästi tarvitsevia henkilöitä, mikä aiheuttaa niiden maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiin huomattavaa painetta.

(10)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ’Frontex’, tietojen mukaan suurin osa unionin rajojen laittomista ylityksistä vuonna 2014 tapahtui keskisen ja eteläisen Välimeren reittien kautta. Vuonna 2014 pelkästään Italiaan saapui yli 170 000 laitonta muuttajaa, mikä on 277 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Tasaista kasvua havaittiin myös Kreikassa, jossa maahan saapui yli 50 000 laitonta muuttajaa, mikä on 153 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013. Kokonaisluvut kasvoivat edelleen vuoden 2015 aikana. Vuoden 2015 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana laittomat rajanylitykset Italiassa lisääntyivät 5 prosentilla viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Laittomat rajanylitykset Kreikassa lisääntyivät voimakkaasti samana ajanjaksona ja kuusinkertaistuivat vuoden 2014 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana (rajanylityksiä oli yli 76 000 tammi–kesäkuussa 2015 verrattuna niiden määrään tammi–kesäkuussa 2014, joka oli 11 336). Huomattava osuus kaikista näillä kahdella alueella havaituista laittomista muuttajista oli sellaisten maiden kansalaisia, joiden hakemukset Eurostatin tietojen perusteella hyvin usein hyväksytään unionin tasolla.

(11)

Eurostatin mukaan 64 625 henkilöä haki Italiassa kansainvälistä suojelua vuonna 2014. Vuonna 2013 vastaava luku oli 26 920 (kasvua 143 prosenttia). Kreikassa kasvu oli vähäisempää, sillä hakemuksia tehtiin 9 430 (kasvua 15 prosenttia). Vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä 15 250 henkilöä haki Italiassa kansainvälistä suojelua (kasvua oli 47 prosenttia verrattuna vuoden 2014 ensimmäiseen neljännekseen), ja Kreikassa hakijoiden määrä oli 2 615 (kasvua oli 28 prosenttia verrattuna vuoden 2014 ensimmäiseen neljännekseen).

(12)

Italian ja Kreikan tukemiseksi on maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan puitteissa toteutettu tähän mennessä jo useita toimia, esimerkiksi annettu tuntuvaa hätäapua ja EASOn operatiivista tukea. Italia sai vuosina 2007–2013 toiseksi eniten ja Kreikka kolmanneksi eniten rahoitusta yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevasta yleisohjelmasta (SOLID), ja lisäksi ne saivat huomattavasti hätärahoitusta. Italia ja Kreikka ovat turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) pääasialliset edunsaajat todennäköisesti myös kaudella 2014–2020.

(13)

Italian ja Kreikan välittömässä läheisyydessä olevilla alueilla käynnissä olevien konfliktien ja jatkuvan epävakauden vuoksi on erittäin todennäköistä, että niiden maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu jatkossakin huomattavaa ja kasvavaa painetta ja että merkittävä osa muuttajista saattaa tarvita kansainvälistä suojelua. Tämä on osoitus siitä, miten tärkeää on osoittaa solidaarisuutta Italiaa ja Kreikkaa kohtaan ja täydentää niiden tukemiseksi tähän mennessä toteutettuja toimia turvapaikka- ja maahanmuuttoalan väliaikaisilla toimenpiteillä.

(14)

Samaan aikaan Italian ja Kreikan olisi esitettävä rakenteellisia ratkaisuja turvapaikka- ja maahanmuuttojärjestelmiinsä kohdistuvien poikkeuksellisten paineiden käsittelemiseksi. Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet olisi tästä syystä toteutettava rinnan sen kanssa, että Italia ja Kreikka perustavat vakaat strategiset puitteet kriisitilanteeseen vastaamiseksi ja uudistusprosessin tehostamiseksi näillä aloilla. Näin ollen sekä Italian että Kreikan olisi tämän päätöksen voimaantulopäivänä esitettävä komissiolle etenemissuunnitelma, joka sisältää asianmukaisia toimenpiteitä turvapaikka-asioiden, ensivastaanoton ja palauttamisen aloilla maan kyseisiä aloja koskevien järjestelmien kapasiteetin, laadun ja tehokkuuden parantamiseksi sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan tämän päätöksen asianmukainen täytäntöönpano, mikä antaisi niille mahdollisuuden tämän päätöksen soveltamisen päätyttyä käsitellä paremmin alueelleen mahdollisesti saapuvia suuria muuttajamääriä.

(15)

Pitäen mielessä, että Eurooppa-neuvosto sopi tietyistä toisiinsa liittyvistä toimenpiteistä, komissiolle olisi annettava toimivalta keskeyttää, tarvittaessa ja annettuaan asianomaiselle valtiolle mahdollisuuden esittää näkemyksensä, tämän päätöksen soveltaminen rajalliseksi ajaksi, jos Italia tai Kreikka ei noudata asiaa koskevia sitoumuksiaan.

(16)

Jos jokin jäsenvaltio joutuu samanlaiseen hätätilaan, jonka aiheuttaa kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo, neuvosto voi komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä kyseisen jäsenvaltion hyväksi SEUT 78 artiklan 3 kohdan nojalla. Tällaisiin toimenpiteisiin voi tarvittaessa kuulua kyseisen jäsenvaltion tässä päätöksessä säädettyjen velvoitteiden soveltamisen keskeyttäminen.

(17)

SEUT 78 artiklan 3 kohdan mukaisesti Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien toimenpiteiden olisi oltava luonteeltaan väliaikaisia. Ehdotettu 24 kuukauden määräaika on kohtuullinen sen varmistamiseksi, että tässä päätöksessä säädetyillä toimenpiteillä on todellista vaikutusta autettaessa Italiaa ja Kreikkaa käsittelemään alueelleen saapuvia huomattavia muuttajavirtoja.

(18)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet siirtää henkilöitä Italiasta ja Kreikasta merkitsevät väliaikaista poikkeusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 (1) 13 artiklan 1 kohdassa vahvistetusta säännöstä, jonka mukaan Italia ja Kreikka olisivat olleet muussa tapauksessa vastuussa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä kyseisen asetuksen III luvussa säädettyjen perusteiden mukaisesti, sekä väliaikaista poikkeusta kyseisen asetuksen 21, 22 ja 29 artiklassa säädetyistä menettelyn vaiheista, määräajat mukaan luettuina. Asetuksen (EU) N:o 604/2013 muita säännöksiä, komission asetuksessa (EY) N:o 1560/2003 (2) ja komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 118/2014 (3) säädetyt soveltamissäännöt mukaan luettuina, sovelletaan edelleen, mukaan lukien niihin sisältyvät säännöt, joissa velvoitetaan siirron toteuttavat jäsenvaltiot vastaamaan kustannuksista, jotka aiheutuvat hakijan siirtämisestä siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon, ja säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä siirtojen osalta ja tietojen toimittamista sähköisen DubliNet-viestintäverkon välityksellä.

Tämä päätös sisältää myös poikkeuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 516/2014 (4) 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun kansainvälistä suojelua hakeneen suostumukseen.

(19)

Siirtämistä koskevat toimenpiteet eivät vapauta jäsenvaltioita soveltamasta asetusta (EU) N:o 604/2013 täysimääräisesti, mukaan lukien säännöksiä, jotka liittyvät perheenyhdistämiseen, ilman huoltajaa olevien alaikäisten erityissuojeluun ja humanitaarisesta syystä sovellettavaan harkintavaltalausekkeeseen.

(20)

Päätettäessä kriteereistä, joita sovelletaan siihen, mitkä hakijat ja kuinka monta hakijaa siirretään Italiasta ja Kreikasta, oli tehtävä valinta, tämän rajoittamatta turvapaikkahakemuksista kansallisella tasolla tehtäviä päätöksiä. Suunnitteilla on selkeä ja toimiva järjestelmä, joka perustuu Eurostatin viimeisimpien käytettävissä olevien tilastotietojen perusteella määrittelemään kynnysarvoon eli keskimääräiseen hyväksymisasteeseen, joka saadaan, kun verrataan kansainvälistä suojelua koskevien, ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä unionin tasolla hyväksyttyjen hakemusten määrää kaikkiin unionin tasolla ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä tehtyihin päätöksiin, jotka koskevat kansainväliseen suojeluun liittyviä turvapaikkahakemuksia. Toisaalta tällä kynnysarvolla olisi varmistettava mahdollisimman hyvin, että kaikilla hakijoilla, jotka selvästi tarvitsevat kansainvälistä suojelua, olisi nopeasti mahdollisuus hyödyntää suojelua koskevaa oikeuttaan täysimääräisesti siirron kohteena olevassa jäsenvaltiossa. Toisaalta sillä olisi ehkäistävä mahdollisimman hyvin sellaisten hakijoiden siirtäminen toiseen jäsenvaltioon, jotka todennäköisesti saavat hakemukseensa kielteisen päätöksen, ja vältettävä näin heidän oleskelunsa perusteeton pitkittyminen unionissa. Ensimmäisiä päätöksiä koskevien viimeisimpien saatavilla olevien Eurostatin päivitettyjen neljännesvuositietojen perusteella tässä päätöksessä olisi käytettävä 75 prosentin kynnysarvoa.

(21)

Väliaikaisten toimenpiteiden tarkoituksena on vähentää Italiaan ja Kreikkaan kohdistuvaa huomattavaa turvapaikanhakijapainetta erityisesti siirtämällä muihin jäsenvaltioihin suuri määrä sellaisia selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia hakijoita, jotka ovat saapuneet Italian tai Kreikan alueelle sen päivän jälkeen, jona tätä päätöstä aletaan soveltaa. Italiaan tai Kreikkaan vuonna 2014 laittomasti saapuneiden kolmansien maiden kansalaisten kokonaismäärän ja selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien hakijoiden määrän perusteella Italiasta ja Kreikasta olisi siirrettävä kaikkiaan 40 000 selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaa hakijaa. Tämä luku vastaa noin 40:tä prosenttia niistä selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevista kolmansien maiden kansalaisista, jotka saapuivat Italiaan tai Kreikkaan laittomasti vuonna 2014. Näin ollen tässä päätöksessä ehdotettu siirtotoimenpide edustaa oikeudenmukaista taakanjakoa Italian ja Kreikan sekä muiden jäsenvaltioiden välillä. Samojen vuotta 2014 ja vuoden 2015 neljää ensimmäistä kuukautta koskevien käytettävissä olevien lukujen perusteella kyseisistä hakijoista 60 prosenttia olisi siirrettävä Italiasta ja 40 prosenttia Kreikasta.

(22)

Neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma kansainvälisen suojelun tarpeessa selvästi olevan 40 000 henkilön siirtämisestä Italiasta ja Kreikasta hyväksyttiin konsensuksella 20 päivänä heinäkuuta 2015 ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion tilanne. Kahden vuoden aikana Italiasta olisi siirrettävä 24 000 henkilöä ja Kreikasta 16 000 henkilöä.

(23)

Asetuksella (EU) N:o 516/2014 perustetusta turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta (AMIF) annetaan tukea vastuunjakoa koskeville toimille, joista on sovittu jäsenvaltioiden välillä, ja se mahdollistaa myös uudet toimintapoliittiset muutokset tällä alalla. Asetuksen (EU) N:o 516/2014 7 artiklan 2 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta toteuttaa osana niiden kansallisia ohjelmia toimia, jotka liittyvät kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden siirtämiseen, kun taas saman asetuksen 18 artiklassa säädetään mahdollisuudesta 6 000 euron suuruiseen kertakorvaukseen kansainvälistä suojelua saavan henkilön vastaanottamisesta toisesta jäsenvaltiosta.

(24)

Solidaarisuuden ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteiden täytäntöön panemiseksi sekä sen huomioon ottamiseksi, että tällä päätöksellä kehitetään edelleen tämän alan politiikkaa, on asianmukaista varmistaa, että jäsenvaltiot, jotka vastaanottavat Italiasta tai Kreikasta siirrettäviä selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia henkilöitä tämän päätöksen mukaisesti, saavat jokaista siirrettyä henkilöä kohti kertakorvauksen, joka on samansuuruinen kuin asetuksen (EU) N:o 516/2014 18 artiklassa tarkoitettu kertakorvaus eli 6 000 euroa ja joka maksetaan noudattaen samoja menettelyjä. Tämä merkitsee rajallista ja väliaikaista poikkeusta asetuksen (EU) N:o 516/2014 18 artiklasta, sillä kertakorvaus olisi maksettava siirrettyjen hakijoiden eikä kansainvälistä suojelua saavien määrän perusteella. Tällainen kertakorvauksen mahdollisten saajien ryhmän väliaikainen laajentaminen on kiinteä osa tällä päätöksellä perustettavaa hätätilannejärjestelmää.

(25)

On tarpeen varmistaa siirtojärjestelmän ripeä käyttöönotto ja tukea väliaikaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden välisen tiiviin hallinnollisen yhteistyön ja EASOn tarjoaman operatiivisen tuen avulla.

(26)

Kansallinen turvallisuus ja yleinen järjestys olisi otettava huomioon siirtomenettelyn kaikissa vaiheissa siihen asti, kunnes hakijan siirto on saatu päätökseen. Jos jäsenvaltiolla on perustellut syyt katsoa, että hakija on vaaraksi jäsenvaltion kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle, sen tulisi ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille hakijan perusoikeuksia, tietosuojaa koskevat asiaankuuluvat säännöt mukaan lukien, täysimääräisesti kunnioittaen.

(27)

Päätettäessä siitä, mitkä selvästi kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat hakijat olisi siirrettävä Italiasta ja Kreikasta, olisi annettava etusija Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU (5) 21 ja 22 artiklassa tarkoitetuille haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille. Tässä suhteessa olisi otettava ensisijaisesti huomioon hakijoiden mahdolliset erityistarpeet, myös terveys. Lapsen edun olisi aina oltava ensisijainen.

(28)

Lisäksi päätettäessä, mihin jäsenvaltioon siirto pitäisi toteuttaa, olisi otettava erityisellä tavalla huomioon asianomaisen hakijan erityispätevyys ja ominaisuudet, kuten kielitaito, sekä todettuihin perhe-, kulttuuri- ja sosiaalisiin siteisiin liittyvät muut yksilölliset tiedot, jotta helpotettaisiin hänen kotoutumistaan siirron kohteena olevassa jäsenvaltiossa. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien hakijoiden tapauksessa olisi otettava huomioon siirron kohteena olevan jäsenvaltion valmiudet tukea kyseisiä hakijoita sekä tarve varmistaa näiden hakijoiden oikeudenmukainen jako jäsenvaltioiden kesken. Siirron kohteena oleva jäsenvaltio voi syrjimättömyyden periaatetta asianmukaisesti kunnioittaen ilmoittaa, mitkä hakijat se asettaa etusijalle edellä mainittujen tietojen perusteella, ja tämän perusteella Italia ja Kreikka EASOa ja tarvittaessa yhteyshenkilöitä kuullen voivat laatia luettelon mahdollisista kyseiseen jäsenvaltioon siirrettävistä hakijoista.

(29)

Sen, että jäsenvaltiot nimeävät Italiaan ja Kreikkaan yhteyshenkilöitä, pitäisi helpottaa siirtomenettelyn tehokasta täytäntöönpanoa, muun muassa mahdollisesti siirrettävien hakijoiden asianmukaista yksilöimistä, jossa otetaan huomioon erityisesti heidän haavoittuvuutensa ja pätevyytensä. Mitä tulee yhteyshenkilöiden nimeämiseen Italiaan ja Kreikkaan ja heidän tehtäviensä suorittamiseen, siirron kohteena olevan jäsenvaltion ja Italian ja Kreikan olisi toimitettava toisilleen kaikki tarvittavat tiedot ja jatkettava tiivistä yhteistyötä koko siirtomenettelyn ajan.

(30)

Asetuksessa (EU) N:o 604/2013 vahvistettuja oikeudellisia ja menettelytakeita sovelletaan edelleen tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluviin hakijoihin. Lisäksi hakijoille olisi annettava tietoa tässä päätöksessä vahvistetusta siirtomenettelystä ja ilmoitettava heille siirtopäätöksestä, joka muodostaa asetuksen (EU) N:o 604/2013 26 artiklassa tarkoitetun siirtopäätöksen. Koska hakijalla ei ole EU:n lainsäädännön mukaisesti oikeutta valita sitä jäsenvaltiota, joka on vastuussa hänen hakemuksensa käsittelystä, hakijalla olisi oltava asetuksen (EU) N:o 604/2013 mukainen oikeus siirtopäätöstä koskeviin tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin mutta ainoastaan sen varmistamiseksi, että hänen perusoikeuksiaan kunnioitetaan. Tämän asetuksen 27 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään siitä, että siirtopäätöstä koskeva muutoksenhaku ei automaattisesti lykkää hakijan siirtämistä mutta että asianomaisella henkilöllä on mahdollisuus pyytää siirtopäätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä, kunnes hänen muutoksenhakunsa tulos on selvillä.

(31)

Hakijoilla on sekä ennen siirtoa siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon että sen jälkeen mahdollisuus hyödyntää niitä oikeuksia ja takeita, jotka vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/32/EU (6) ja direktiivissä 2013/33/EU, myös erityisten vastaanotto- ja menettelyllisten tarpeidensa osalta. Lisäksi tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluviin hakijoihin sovelletaan edelleen myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 603/2013 (7).

(32)

Olisi toteutettava toimenpiteitä, jotta voitaisiin välttää siirrettyjen henkilöiden edelleen liikkuminen siirron kohteena olevasta jäsenvaltiosta muihin jäsenvaltioihin, mikä voisi haitata tämän päätöksen tehokasta soveltamista. Hakijoille olisi erityisesti tiedotettava seurauksista, joita aiheutuu luvattomista siirtymisistä toisiin jäsenvaltioihin sekä siitä, että jos siirron kohteena oleva jäsenvaltio myöntää heille kansainvälistä suojelua, heillä on kansainvälistä suojelua saavan henkilön asemaan liittyvät oikeudet periaatteessa ainoastaan kyseisessä jäsenvaltiossa.

(33)

Lisäksi direktiivissä 2013/33/EU asetettujen tavoitteiden mukaisesti vastaanotto-olosuhteiden yhdenmukaistaminen jäsenvaltioiden välillä auttaisi rajoittamaan kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden toissijaisia siirtymisiä vastaanotto-olosuhteiden välisten eroavuuksien johdosta. Jotta päästäisiin samaan tavoitteeseen, jäsenvaltioiden olisi harkittava ilmoittautumisvelvollisuuden asettamista ja aineellisten vastaanotto-olosuhteiden, mukaan lukien majoitus, ruoka ja vaatetus, tarjoamista ainoastaan luontoissuorituksina kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille sekä tarvittaessa sen varmistamista, että hakijat siirretään suoraan siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon. Turvapaikkasäännöstön ja Schengenin säännöstön mukaisesti kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn aikana jäsenvaltioiden ei myöskään tulisi, paitsi jos vakavat humanitaariset syyt sitä edellyttävät, myöntää hakijoille kansallisia matkustusasiakirjoja eikä tarjota heille muita kannustimia, kuten taloudellisia kannustimia, jotka voisivat helpottaa heidän luvatonta siirtymistään toisiin jäsenvaltioihin. Jos hakija on siirtynyt luvatta toiseen jäsenvaltioon, hänet olisi palautettava siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon asetuksessa (EU) N:o 604/2013 vahvistettujen sääntöjen nojalla.

(34)

Jotta vältettäisiin kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden toissijaiset siirtymiset, jäsenvaltioiden olisi myös ilmoitettava kyseisille henkilöille edellytyksistä, joiden mukaisesti he voivat laillisesti tulla toisen jäsenvaltion alueelle ja oleskella siellä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa ilmoittautumisvelvollisuus. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (8) nojalla jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että kansainvälistä suojelua saavat henkilöt, jotka oleskelevat luvatta heidän alueellaan, palaavat välittömästi siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon. Jos asianomainen henkilö kieltäytyy palaamasta vapaaehtoisesti siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon, hänet olisi palautettava sinne.

Lisäksi jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, silloin kun toteutetaan pakkoon perustuva paluu siirron kohteena olevaan jäsenvaltioon, pakkoon perustuvan paluun toteuttanut jäsenvaltio voi päättää määrätä kansallisen maahantulokiellon, joka estää tietyn ajanjakson ajan palautetun henkilön tulemisen uudelleen kyseisen jäsenvaltion alueelle.

(35)

Koska tämän päätöksen tarkoituksena on puuttua hätätilanteeseen ja tukea Italiaa ja Kreikkaa turvapaikkajärjestelmiensä vahvistamisessa, tässä päätöksessä olisi sallittava, että Italia ja Kreikka tekevät komission avustamana kahdenvälisiä järjestelyjä Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kanssa tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden siirtämisestä. Näissä järjestelyissä olisi myös otettava huomioon tämän päätöksen keskeiset osatekijät, erityisesti ne, jotka liittyvät siirtomenettelyyn, hakijoiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä asetukseen (EU) N:o 604/2013.

(36)

Italialle ja Kreikalle siirtojärjestelmän avulla annettavaa erityistukea olisi täydennettävä lisätoimenpiteillä, jotka kattaisivat kaikki sovellettavat menettelyt alkaen kolmansien maiden kansalaisten saapumisesta Italian tai Kreikan alueelle menettelyjen loppuunsaattamiseen asti ja joita koordinoisivat EASO ja muut asianomaiset virastot, kuten Frontex, joka koordinoi niiden kolmansien maiden kansalaisten palauttamista, joilla ei ole oikeutta jäädä alueelle, direktiivin 2008/115/EY mukaisesti.

(37)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitteita, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(38)

Tässä päätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita.

(39)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(40)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(41)

Tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen tämän päätöksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

a)

’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (9) 2 artiklan h alakohdassa määriteltyä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta;

b)

’hakijalla’ kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, josta ei vielä ole tehty lopullista päätöstä;

c)

’kansainvälisellä suojelulla’ pakolaisasemaa, sellaisena kuin ne on määritelty direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan e alakohdassa ja toissijaista suojeluasemaa, sellaisena kuin se on määritelty mainitun direktiivin 2 artiklan g alakohdassa;

d)

’perheenjäsenillä’ perheenjäseniä, sellaisina kuin heidät on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 2 artiklan g alakohdassa;

e)

’siirrolla’ hakijan siirtämistä sellaisen jäsenvaltion alueelta, joka on asetuksen (EU) N:o 604/2013 III luvussa vahvistettujen perusteiden mukaan vastuussa hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa käsittelystä, siirron kohteena olevan jäsenvaltion alueelle;

f)

’siirron kohteena olevalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jolle vastuu hakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä asetuksen (EU) N:o 604/2013 nojalla siirtyy, kun hakija on siirretty kyseisen jäsenvaltion alueelle.

a)

Italiasta siirretään 24 000 hakijaa muiden jäsenvaltioiden alueelle;

b)

Kreikasta siirretään 16 000 hakijaa muiden jäsenvaltioiden alueelle.

a)

Italiaan ja Kreikkaan saapuvien kolmansien maiden kansalaisten seulonta, johon sisältyy myös henkilöllisyyden varmentaminen, sormenjälkien ottaminen ja tietojen kirjaaminen sekä tarvittaessa heidän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa kirjaaminen ja Italian tai Kreikan pyynnöstä hakemuksen alustava käsittely;

b)

tiedon ja mahdollisesti tarvittavan erityisavun tarjoaminen hakijoille ja mahdollisille hakijoille, jotka voitaisiin siirtää tämän päätöksen perusteella;

c)

sellaisten kolmansien maiden kansalaisten palauttamisen valmistelu ja järjestäminen, jotka eivät ole hakeneet kansainvälistä suojelua tai joiden oikeus jäädä alueelle on päättynyt.