4.8.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 207/1

(1)

Dohassa joulukuussa 2012 pidetyssä ilmastonmuutoskonferenssissa ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan, jäljempänä ’Kioton pöytäkirja’, osapuolet hyväksyivät niin sanotun Dohan muutoksen, jolla vahvistetaan Kioton pöytäkirjan mukainen toinen velvoitekausi, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2013 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020, jäljempänä ’Dohan muutos’. Dohan muutoksella muutetaan Kioton pöytäkirjan liitettä B siten, että kyseisessä liitteessä luetelluille osapuolille asetetaan uusia oikeudellisesti sitovia hillitsemisvelvoitteita toista velvoitekautta varten, sekä siten, että määräyksiä, jotka koskevat osapuolten hillitsemisvelvoitteiden täytäntöönpanoa toisella velvoitekaudella, muutetaan ja täsmennetään.

(2)

Unioni ja sen jäsenvaltiot hyväksyivät Dohan muutoksen osana pakettia, jonka osalta ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, osapuolet sopivat siitä, että vuoden 2015 loppuun mennessä hyväksytään pöytäkirja, jokin muu oikeudellinen väline tai neuvottelutulos, jolla on oikeusvaikutus kaikkiin yleissopimuksen osapuoliin ja jonka olisi tultava voimaan ja joka olisi pantava täytäntöön vuodesta 2020. Tätä oikeudellisesti sitovaa välinettä koskevia neuvotteluja käydään Durbanin toimintaohjelmaa käsittelevässä ad hoc -työryhmässä.

(3)

Dohan muutos edellyttää, että Kioton pöytäkirjan osapuolet hyväksyvät sen, ja se tulee sen hyväksyneiden osapuolten osalta voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun yleissopimuksen tallettaja on vastaanottanut hyväksymiskirjan vähintään kolmelta neljäsosalta Kioton pöytäkirjan osapuolista. Dohan muutoksen voimaantulo edellyttää yhteensä 144:ää hyväksymiskirjaa.

(4)

Neuvosto päätti 9 päivänä maaliskuuta 2012 antamissaan päätelmissä ehdottaa unionille ja sen jäsenvaltioille Kioton pöytäkirjan mukaista toista velvoitekautta varten yhteistä päästöjen määrällistä vähennysvelvoitetta, joka on 20 prosenttia. Kyseinen velvoite määritettiin niiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen perusteella, jotka ovat sallittuja kaudella 2013–2020 ilmasto- ja energiapaketin nojalla (2).

(5)

Kyseisen lähestymistavan mukaisesti neuvosto päätti myös, että yksittäisten jäsenvaltioiden päästövähennysvelvollisuudet eivät saa ylittää unionin lainsäädännössä asetettuja velvollisuuksia ja että velvoitteen on perustuttava jäsenvaltioiden perusvuoden päästöjen summaan Kioton pöytäkirjan mukaisesti. Näin ollen unioni ja sen jäsenvaltiot hyväksyivät Dohan ilmastonmuutoskonferenssissa päästöjen määrällisen vähennysvelvoitteen, joka rajoittaa niiden keskimääräiset vuotuiset kasvihuonekaasujen päästöt toisella velvoitekaudella 80 prosenttiin niiden perusvuoden päästöjen summasta. Tämä otetaan huomioon Dohan muutoksessa.

(6)

Neuvoston 9 päivänä maaliskuuta 2012 antamien päätelmien mukaisesti unioni ja sen jäsenvaltiot ovat myös tarjoutuneet nostamaan vähennyksen tavoitetasoa vuodesta 1990 vuoteen 2020 mennessä 30 prosenttiin osana vuoden 2012 jälkeistä kautta koskevaa kokonaisvaltaista ja kattavaa sopimusta, edellyttäen että muut teollisuusmaat sitoutuvat verrattavissa oleviin päästövähennyksiin ja että kehitysmaat antavat riittävän panoksen vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Tämä tarjous otetaan huomioon myös Dohan muutoksessa.

(7)

Unionin ja sen jäsenvaltioiden tavoitteet on lueteltu Dohan muutoksessa, jonka alaviitteessä todetaan, että kyseiset tavoitteet perustuvat yhteisymmärrykseen siitä, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot täyttävät ne yhteisesti Kioton pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti. Dohan muutoksen hyväksymisen yhteydessä unioni, sen jäsenvaltiot, Kroatia ja Islanti antoivat lisäksi yhteisen ilmoituksen aikomuksestaan täyttää velvoitteensa toisella velvoitekaudella yhteisesti. Tämä ilmoitus otetaan huomioon konferenssin raportissa, ja se toistetaan neuvoston 17 päivänä joulukuuta 2012 antamissa päätelmissä.

(8)

Unionin ja sen jäsenvaltioiden päättäessä täyttää velvoitteensa yhteisesti Kioton pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti ne ovat kyseisen artiklan 6 kohdan nojalla ja Kioton pöytäkirjan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisesti vastuussa Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 1 a kohtaan perustuvien päästöjen määrällisten vähentämisvelvoitteidensa täyttämisestä. Näin ollen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioilla on erikseen ja yhdessä velvollisuus toteuttaa kaikki asianmukaiset yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen, tukea unionia sen täyttäessä tehtäviään ja pidättäytyä kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen.

(9)

Samassa ilmoituksessa unioni, sen jäsenvaltiot, Kroatia ja Islanti myös totesivat Kioton pöytäkirjan 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jonka mukaan osapuolet voivat täyttää Kioton pöytäkirjan 3 artiklaan perustuvat velvoitteensa yhteisesti, että Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 7 b kohtaa sovelletaan unionin, sen jäsenvaltioiden, Kroatian ja Islannin välisen velvoitteiden yhteistä täyttämistä koskevan sopimuksen nojalla yhteiseen sallittuun päästömäärään eikä yhteenkään jäsenvaltioon, Kroatiaan tai Islantiin erikseen. Neuvosto piti 15 päivänä joulukuuta 2009 pitämässään istunnossa myönteisenä Islannin pyyntöä velvoitteidensa täyttämisestä toisella velvoitekaudella yhteisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden kanssa ja pyysi komissiota antamaan suosituksen tarvittavien neuvottelujen aloittamisesta Islannin kanssa sopimuksesta, joka on linjassa unionin ilmasto- ja energiapaketissa vahvistettujen periaatteiden ja perusteiden kanssa. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Islannin välisessä sopimuksessa Islannin osallistumisesta Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja Islannin velvoitteiden yhteiseen täyttämiseen ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan (3) mukaisella toisella velvoitekaudella, jäljempänä ’sopimus Islannin kanssa’, vahvistetaan tämän osallistumisen ehdot.

(10)

Kioton pöytäkirjan 4 artiklan mukaan osapuolten, jotka päättävät täyttää Kioton pöytäkirjan 3 artiklaan perustuvat velvoitteensa yhteisesti, on vahvistettava asianomaisessa velvoitteiden yhteistä täyttämistä koskevassa sopimuksessa kunkin osapuolen sallittu päästötaso. Kioton pöytäkirjassa vaaditaan, että velvoitteiden yhteistä täyttämistä koskevan sopimuksen osapuolet ilmoittavat yleissopimuksen sihteeristölle kyseisen sopimuksen ehdoista ratifioimis- tai hyväksymiskirjojensa tallettamispäivänä.

(11)

Yleissopimuksen ja Kioton pöytäkirjan nojalla jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti vastuussa päästöistään. Helpottaakseen laskentaa ja velvoitteiden täyttämistä toisella velvoitekaudella ne ovat päättäneet antaa unionin tehtäväksi hallinnoida osaa niiden sallituista päästömääräyksiköistä ottamalla käyttöön unionin sallitun päästömäärän.

(12)

Voimassa olevan unionin lainsäädännön mukaisesti unionin sallittu päästötaso kattaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (4) soveltamisalaan kuuluvat kasvihuonekaasujen päästöt siltä osin kuin nämä kasvihuonekaasujen päästöt on lueteltu Kioton pöytäkirjan liitteessä A.

(13)

Jäsenvaltioiden ja Islannin päästötasot kattavat kasvihuonekaasujen lähteiden aiheuttamat päästöt ja nielujen aikaansaamat poistumat niiden alueella silloin, kun kyseiset lähteet ja nielut eivät kuulu direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan mutta kuuluvat kuitenkin Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan. Tämä koskee kaikkia lähteiden aiheuttamia päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia, jotka johtuvat Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kohdan soveltamisalaan kuuluvista ihmisen aiheuttamista maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden (LULUCF) toimenpiteistä ja jotka asianomaiset jäsenvaltiot ja Islanti ovat ottaneet lukuun, sekä kaikkia typpitrifluoridin (NF3) päästöjä.

(14)

Jos jäsenvaltiossa aiheutuu LULUCF- ja NF3-nettopäästöjä, kyseinen jäsenvaltio voi tasapainottaa niitä ylisuorittamalla muilla aloilla, jotka eivät kuulu unionin päästökauppajärjestelmään, tai käyttämällä Kioton pöytäkirjan joustomekanismeja. Jäsenvaltio voi myös käyttää ensimmäiseltä velvoitekaudelta siirrettyjä ylimääräisiä päästöoikeuksia, joita pidetään sen aiemman velvoitekauden ylijäämävarannossa, LULUCF- ja NF3-päästöjen kattamiseksi siinä määrin kuin sen päästöt ylittävät sen sallitun päästömäärän. Jos näyttää siltä, että jäsenvaltiolle aiheutuu vankoista rajoitustoimenpiteistä huolimatta edelleen odottamattoman suuria LULUCF- ja NF3-nettopäästöjä, komission olisi harkittava muita vaihtoehtoja tällaisen jäsenvaltion auttamiseksi.

(15)

Neuvoston 9 päivänä maaliskuuta 2012 antamien päätelmien mukaisesti sekä linjassa unionin ja sen jäsenvaltioiden esittämän tarjouksen kanssa, jonka mukaan ne asettavat itselleen toisella velvoitekaudella 80 prosentin tavoitteen, jäsenvaltioiden päästötasot ovat yhtä suuret kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY nojalla kaudelle 2013–2020 määritettyjen vuosittaisten päästökiintiöiden kokonaismäärä (5). Tämä määrä, joka perustuu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljännessä arviointiraportissa esitettyihin lämmitysvaikutusarvioihin, on määritetty komission päätöksen 2013/162/EU (6) liitteen II nojalla ja sitä on mukautettu komission täytäntöönpanopäätöksellä 2013/634/EU (7). Islannin päästötaso on määritetty sopimuksessa Islannin kanssa.

(16)

Johdanto-osan 11 kappaleen mukaisesti sallitut päästömääräyksiköt, jotka ovat toisen velvoitekauden lopussa käytettävissä unionin rekisterissä, olisi palautettava jäsenvaltioiden rekistereihin sen jälkeen, kun unioni on täyttänyt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (8) 11 artiklan 3 kohdassa säädetyn velvoitteensa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun asetuksen 10 artiklan 7 kohdan soveltamista. Palautettujen sallittujen päästömääräyksiköiden jako koskee yksinomaan Dohan muutoksen ratifioinnin olosuhteita, eikä sitä sovelleta eikä se vaikuta jäsenvaltioiden pyrkimysten jakautumiseen muissa yhteyksissä kansainvälisellä tai unionin tasolla.

(17)

Asetuksen (EU) N:o 525/2013 nojalla jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan raportoitava laitosten ja toiminnanharjoittajien direktiivin 2003/87/EY nojalla raportoimien todennettujen päästöjen tosiasiallinen tai arvioitu jako kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion lähdeluokkiin sekä kyseisten todennettujen päästöjen osuus raportoiduista kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä näissä lähdeluokissa. Näin jäsenvaltiot voivat raportoida erikseen ne päästöt, jotka niiden omat päästötasot kattavat. Unionin kertomuksen siinä osiossa, joka koskee unionin sallittua päästömäärää, olisi yksilöitävä kussakin jäsenvaltiossa toteutunut päästömäärä, joka kuuluu unionin sallitun päästömäärän piiriin.

(18)

Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi on päättänyt, että kunkin osapuolen, jolla on velvoite toisella velvoitekaudella, olisi 15 päivään huhtikuuta 2015 mennessä toimitettava yleissopimuksen sihteeristölle kertomus sen sallitun päästömäärän laskemisen helpottamiseksi. Komission olisi laadittava kertomus, jolla helpotetaan sallitun unionin päästömäärän laskemista, ja kertomus, jolla helpotetaan unionin, sen jäsenvaltioiden ja Islannin yhteisen sallitun päästömäärän laskemista. Komission, jäsenvaltioiden ja Islannin olisi toimitettava viimeistään 15 päivänä huhtikuuta 2015 omat kertomuksensa, joissa niiden sallitut päästömäärät määritetään yhtä suuriksi kuin niiden päästötasot, jotka luetellaan tämän päätöksen liitteessä I.

(19)

Sen korostamiseksi, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet Dohan muutoksen viiveettömään voimaantuloon, unionin, sen jäsenvaltioiden ja Islannin olisi pyrittävä ratifioimaan Dohan muutos viimeistään vuoden 2015 ensimmäisellä vuosineljänneksellä.

(20)

Dohan muutos olisi hyväksyttävä unionin puolesta,

a)

yksi kuudesosa unionin ylijäämästä jäsenvaltioille, jotka ovat vähentäneet keskimääräisten vuotuisten päästöjensä kokonaismäärää yli 20 prosenttia suhteessa Kioton pöytäkirjan mukaiseen yksilölliseen perusvuoteensa tai -kauteensa toisen velvoitekauden lopussa, laskettuna suhteessa niiden tonneissa ilmaistuun tavoitteiden ylitykseen;

b)

yksi kolmasosa unionin ylijäämästä jäsenvaltioille, jotka saavat a alakohdan mukaisen siirron ja joiden henkeä kohti laskettu BKT (euromääräinen BKT vuonna 2013 markkinahinnoin) on alle 60 prosenttia unionin keskiarvosta, laskettuna suhteessa niiden tonneissa ilmaistuun tavoitteiden ylitykseen;

c)

yksi kolmasosa unionin ylijäämästä kaikille jäsenvaltioille laskettuna suhteessa niiden tämän päätöksen liitteessä I olevassa taulukossa 1 esitettyyn päästöjen kokonaistasoon;

d)

yksi kuudesosa unionin ylijäämästä jäsenvaltioille, joiden henkeä kohti laskettu BKT (euromääräinen BKT vuonna 2013 markkinahinnoin) on alle 90 prosenttia unionin keskiarvosta, laskettuna suhteessa niiden tämän päätöksen liitteessä I olevassa taulukossa 1 esitettyyn päästöjen kokonaistasoon.