2.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 324/17

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1005/2008, jäljempänä ’LIS-asetus’, luodaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastuksen) ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskeva unionin järjestelmä.

(2)

LIS-asetuksen VI luvussa säädetään menettelystä yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden yksilöimiseksi, toimenpiteistä kyseisiin maihin nähden, kyseisiä maita koskevan luettelon laatimisesta, luettelosta poistamisesta, luettelon julkisuudesta sekä kiireellisistä toimenpiteistä.

(3)

LIS-asetuksen 32 artiklan mukaisesti komission tehtävänä on ilmoittaa kolmansille maille mahdollisuudesta, että ne todetaan yhteistyöhön osallistumattomiksi maiksi. Tällainen ilmoitus on luonteeltaan alustava. Ilmoituksen on perustuttava LIS-asetuksen 31 artiklassa säädettyihin arviointiperusteisiin. Komission olisi toteutettava asianomaisiin kolmansiin maihin nähden myös kaikki LIS-asetuksen 32 artiklassa säädetyt toimenpiteet. Komission on liitettävä ilmoitukseen erityisesti tiedot tällaisen toteamisen perusteena olevista olennaisista tosiseikoista ja huomioista sekä kyseisten maiden mahdollisuudesta vastata ja esittää todisteita toteamisen kiistämiseksi tai, tapauksen mukaan, tilanteen parantamiseksi laaditusta toimintasuunnitelmasta ja tilanteen korjaamiseksi toteutetuista toimenpiteistä. Komission on annettava asianomaisille kolmansille maille riittävästi aikaa vastata ilmoitukseen sekä kohtuullinen aika tilanteen korjaamiseen.

(4)

LIS-asetuksen 31 artiklan mukaan komission tehtävänä on yksilöidä ne kolmannet maat, joiden se ei katso osallistuvan LIS-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön. Kolmas maa olisi todettava yhteistyöhön osallistumattomaksi, jos se laiminlyö sille lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat LIS-kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevat velvoitteet.

(5)

Yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi toteamisen olisi perustuttava kaikkien LIS-asetuksen 31 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tietojen tarkasteluun.

(6)

LIS-asetuksen 33 artiklan mukaisesti neuvoston tehtävänä on laatia luettelo yhteistyöhön osallistumattomista kolmansista maista. Kyseisiin maihin sovelletaan muun muassa LIS-asetuksen 38 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä.

(7)

Käsitteitä ”lippuvaltion vastuu” ja ”rannikkovaltion vastuu” on koko ajan lujitettu kansainvälisessä kalastuslainsäädännössä ja niillä tarkoitetaan tällä hetkellä ”asianmukaista huolellisuutta” koskevaa kyseisen valtion velvoitetta pyrkiä kaikin mahdollisin tavoin tekemään parhaansa LIS-kalastuksen estämiseksi, mukaan lukien velvoitetta hyväksyä tarvittavat hallinnolliset ja täytäntöönpanotoimenpiteet, joilla varmistetaan, että kyseisen valtion lipun alla purjehtivat kalastusalukset tai sen kansalaiset taikka sen vesillä toimivat kalastusalukset eivät osallistu toimiin, jotka rikkovat sovellettavia meren elollisten luonnonvarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, ja rikkomistapauksessa velvoitetta tehdä yhteistyötä muiden valtioiden kanssa ja kuulla niitä, jotta asiaa voidaan tutkia ja tarvittaessa määrätä sellaisia seuraamuksia, jotka ovat riittäviä ehkäisemään rikkomisia jatkossa sekä estämään rikkojia saamasta laittomasta toiminnastaan hyötyä.

(8)

LIS-asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaan kolmansien lippuvaltioiden varmentamat saalistodistukset hyväksytään sillä edellytyksellä, että maat ilmoittavat komissiolle järjestelyistään niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamiseksi, valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, joita kyseisten kolmansien maiden kalastusalusten on noudatettava.

(9)

LIS-asetuksen 20 artiklan 4 kohdan mukaan komissio tekee hallinnollista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa aloilla, jotka liittyvät kyseisen asetuksen täytäntöönpanoon.

(10)

Komissio hyväksyi 28 päivänä tammikuuta 2010 Taiwanin kalastusyhteisön (2), jäljempänä ’Taiwan’ lippuvaltiona (3) LIS-asetuksen 20 artiklan mukaisesti tekemän ilmoituksen.

(11)

LIS-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa komissio teki Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tuella 20–24 päivänä helmikuuta 2012 Taiwaniin arviointikäynnin, josta laadittiin paikan päällä tehtyä tarkastusta koskeva pöytäkirja.

(12)

Arviointikäynnillä pyrittiin tarkistamaan tiedot, jotka liittyivät Taiwanin järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Taiwan on toteuttanut täyttääkseen LIS-kalastuksen torjuntaan liittyvät velvoitteensa sekä unionin saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanoon liittyvät tehtävänsä.

(13)

Taiwan toimitti 8 päivänä maaliskuuta 2012 lisätietoja ja 19 päivänä maaliskuuta 2012 raporttia koskevia huomautuksia.

(14)

Taiwan toimitti 2 päivänä heinäkuuta 2012 lisätietoja (kalastustuotteiden tuonti/vientitilastoja Taiwaniin/Taiwanista, jaoteltuna kalastustuotteiden ja alkuperämaan/määrämaan mukaan vuodesta 2010 vuoden 2012 ensimmäiseen vuosineljännekseen asti).

(15)

Komissio teki 17–19 päivänä heinäkuuta 2012 Taiwaniin uuden tarkastuskäynnin Taiwanin ensimmäisen tarkastuskäynnin jälkeen toteuttamien toimien seurantaa varten.

(16)

Taiwanin ja komission välillä pidettiin 14 päivänä joulukuuta 2012 tekninen kokous, jossa esiteltiin alustava suunnitelma Taiwanin kansallisesta toimintasuunnitelmasta LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi.

(17)

Kyseisen kokouksen jälkeen komissio toimitti 21 päivänä joulukuuta 2012 yksityiskohtaisen ja viimeistellyn katsauksen unionin täytäntöönpanemista valvontaa, jäljitettävyyttä, kalastuksenhoitopolitiikkoja ja LIS-politiikkaa koskevista unionin säännöistä.

(18)

Taiwan esitti 27 päivänä helmikuuta 2013 luonnoksen kansallisesta toimintasuunnitelmasta.

(19)

Taiwan toimitti 29 päivänä maaliskuuta 2013 lopullisen version kansallisesta LIS-toimintasuunnitelmasta sekä jäljennöksen Taiwanin ja EU:n LIS-kalastuksen torjumista koskevan yhteistyön puitteissa laaditusta Taiwanin LIS-kalastuksen torjumista koskevasta työsuunnitelmasta.

(20)

Taiwanin toteuttamien toimien seurantaa koskeva tekninen kokous komission ja Taiwanin välillä pidettiin 27 päivänä helmikuuta 2014, ja sen päätelmät lähetettiin 12 päivänä maaliskuuta 2014 Taiwanille.

(21)

Komissio lähetti yksityiskohtaisen katsauksen havainnoistaan sekä huomautuksensa kansallista LIS-toimintasuunnitelmaa koskeviin Taiwanin tekemiin tai suunnittelemiin toimiin 20 päivänä elokuuta 2014.

(22)

Taiwan toimitti 23 päivänä lokakuuta 2014 päivitetyn version Taiwanin edistymisestä LIS-kalastuksen torjumista koskevassa yhteistyössä.

(23)

Taiwanin toteuttamien toimien seurantaa koskeva videokokous komission ja Taiwanin välillä pidettiin 24 päivänä lokakuuta 2014, ja komissio lähetti sen päätelmät Taiwanille 31 päivänä lokakuuta 2014.

(24)

Taiwan toimitti kalastuskapasiteetin hallintoa koskevan kansallisen toimintasuunnitelman 28 päivänä lokakuuta 2014.

(25)

Taiwan lähetti 17 päivänä joulukuuta 2014 yksityiskohtaisen suunnitelman sähköisen kalastuspäiväkirjan kattavuudesta sekä luonnoksen saaliin purkamisilmoituksia koskevasta järjestelmästä.

(26)

Taiwanin toteuttamien toimien seurantaa koskeva videokokous komission ja Taiwanin välillä pidettiin 18 päivänä joulukuuta 2014.

(27)

Komissio lähetti 19 päivänä tammikuuta 2015 esimerkkejä julkaistuista unionin tarkastusohjelmista sekä analyysin Taiwanin viranomaisten varmentamissa saalistodistuksissa havaituista puutteista.

(28)

Taiwan toimitti 11 päivänä helmikuuta 2015 kirjallisia huomautuksia Taiwanin viranomaisten varmentamissa saalistodistuksissa havaituista puutteista tehtyyn analyysiin.

(29)

Komissio lähetti virkamatkapyynnön Taiwaniin sekä virkamatkaan, saalistodistusjärjestelmään ja LIS-kalastusta käsitteleviin kalastuksenhoitopolitiikkoihin liittyviä tietoja 27 päivänä helmikuuta 2015, 13 päivänä maaliskuuta 2015 ja 18 päivänä maaliskuuta 2015.

(30)

Taiwan toimitti 17 ja 19 päivänä maaliskuuta 2015 kirjallisia huomautuksia, jotka liittyivät saalistodistusjärjestelmään, vakaviin rikkomisiin, saaliin purkamisilmoituksiin ja kalastusalan kauppayhtiöissä tehtyihin tarkastuksiin.

(31)

Komissio teki Taiwanin toteuttamien toimien seurantaa koskevan virkamatkan Taiwaniin 24 päivänä maaliskuuta 2015.

(32)

Taiwan toimitti 7 päivänä huhtikuuta 2015, 14 päivänä toukokuuta 2015 ja 4 päivänä elokuuta 2015 kirjallisia huomautuksia, jotka liittyivät alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vahvistamien sääntöjen noudattamista koskeviin tietoihin, Taiwanin lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin sekä saalistodistusjärjestelmään. Komissio toimitti 10 päivänä elokuuta 2015 kirjallisia selvityksiä saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanosta.

(33)

Taiwan esitti 16 päivänä huhtikuuta 2015 kirjallisia huomautuksia LIS-kalastuksen torjumista koskeviin suunnitelmiinsa.

(34)

Tarkastuskäynnin loppuraportti lähetettiin Taiwaniin 27 päivänä toukokuuta 2015. Komissio totesi tarkastuskäynnin aikana, että vuonna 2012 havaittujen kriittisten puutteiden osalta edistystä oli tapahtunut vain vähän tai ei lainkaan. Lisäksi LIS-kalastuksen torjuntaa koskeva työsuunnitelma ei ole selkeä ja se ulottuu vuoteen 2017 asti.

(35)

Taiwan antoi 29 päivänä kesäkuuta 2015 kirjallisia huomautuksia raporttiin. Huomautukset eivät sisältäneet mitään sitoumusta havaittujen puutteiden ratkaisemiseksi kohtuullisessa ajassa.

(36)

On huomattava, että Taiwan ei poliittisen asemansa vuoksi kuulu Yhdistyneisiin Kansakuntiin (YK). Tältä osin Taiwan ei ole allekirjoittanut tai ratifioinut kalastusalan kansainvälisiä sopimuksia, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimusta (UNCLOS), Yhdistyneiden kansakuntien kalakantasopimusta (UNFSA), YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n sopimusta kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta (FAO-sopimus). Taiwan on kuitenkin allekirjoittanut aavaa merta koskevan vuoden 1958 Geneven yleissopimuksen (4) ja aluemerta ja lisävyöhykettä koskevan vuoden 1958 yleissopimuksen (5) silloin, kun sen viranomaiset muodostivat osan YK:sta. Arvioidakseen, miten Taiwan on noudattanut kansainvälisiä velvoitteitaan lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona, komissio katsoi aiheelliseksi käyttää niiden sopimusten lisäksi, joissa Taiwan on osapuolena, YK:n merioikeusyleissopimusta ensisijaisena sovellettavana kansainvälisenä oikeudellisen kehyksenä. Kyseisillä määräyksillä kodifioidaan tapaoikeuden aikaisempia sääntöjä, ja niissä toistetaan lähes sanatarkasti joitakin aavaa merta koskevan yleissopimuksen sekä aluemerta ja lisävyöhykettä koskevan yleissopimuksen sanamuotoja. Lisäksi on huomattava, että lippuvaltioiden velvoite täyttää muun muassa alustensa LIS-kalastusta koskevia asianmukaiseen huolellisuuteen liittyviä velvoitteitaan, on osa kansainvälistä tapaoikeutta.

(37)

Taiwan on sinievätonnikalan suojelukomission (CCSBT), Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastuksenhoitojärjestön (SPRFMO) ja Pohjoisen Tyynenmeren kalastuskomission (NPFC) sopimuspuoli ja Keski- ja Länsi-Tyynenmeren kalastuskomission (WCPFC), Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission (IATTC) ja kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli. Taiwan on lisäksi Intian valtameren tonnikalatoimikunnan (IOTC) asiantuntijavieras.

(38)

Arvioidakseen, miten Taiwan on täyttänyt johdanto-osan 36 kappaleessa tarkoitetuissa kansainvälisissä sopimuksissa määrätyt sekä kyseisessä kappaleessa tarkoitetussa alueellisessa kalastuksenhoitojärjestössä vahvistetut kansainväliset velvoitteensa lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona, komissio hankki ja analysoi kaikki kyseistä arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot. Taiwanin kalastuksenhoidon kannalta tärkein nykyinen kansallinen oikeudellinen kehys on kalastuslaki (julkaistu marraskuussa 1929 ja viimeksi muutettu marraskuussa 2012) sekä joukko ministeritason sopimuksia. Taiwanin viranomaiset ovat myöntäneet, että kalastusalan oikeudellista kehystä on tarpeen tarkistaa ja että uusi väline on tarpeen kehittää.

(39)

Komissio on lisäksi käyttänyt asianomaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen julkaisemasta aineistosta saatavilla olevia tietoja sekä julkisesti saatavilla olevia tietoja.

(40)

Komissio analysoi LIS-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Taiwanin velvoitteita lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona. Tarkastelua varten komissio otti huomioon LIS-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut arviointiperusteet.

(41)

Komissio totesi paikan päällä suoritetuilta tarkastuskäynneiltä saatujen tietojen ja julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella, että ainakin 22 alusta on ollut osallisina LIS-toiminnassa kaudella 2010–2015.

(42)

Yksi Taiwanin lipun alla purjehtiva kalastusalus (Yu Fong 168) mainitaan edelleen WCPFC:n LIS-kalastusta harjoittavien alusten luettelossa kalastamisesta vuonna 2009 Marshallinsaarten talousvyöhykkeellä luvatta ja säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti (6). Taiwan on selittänyt, että alus ei ole ollut sen hallinnassa vuodesta 2009 ja että virkamiesten ainoa mahdollisuus on määrätä seuraamus siitä, että alus on rikkonut satamaan paluuta koskevaa sääntöä. Taiwan ilmoitti, että se on määrännyt tällaisia seuraamuksia toistuvasti, mutta ei antanut lisätietoja. Tältä osin on huomattava, että kalastuslain mukaan tällaisesta rikkomisesta määrätään 3 400–8 500 euron suuruinen sakko.

(43)

Saatujen todisteiden perusteella yksi Taiwanin lipun alla purjehtiva kalastusalus pidätettiin Marshallinsaarilla vuonna 2015 laittomasta kalastuksesta ja kalastuksentarkkailijoiden häiritsemisestä (7). Taiwanin viranomaiset eivät ole tähän mennessä määränneet kalastusalukselle ja kyseisen aluksen kalastustoiminnassa mukana oleville Taiwanin kansalaisille seuraamuksia. Taiwanin viranomaiset ovat toteuttaneet ainoastaan yhden toimen eli jatkaneet tapauksen tutkimista ja ilmoittaneet komissiolle, että ne ovat siirtäneet tapauksen Marshallinsaarten tuomioistuinten käsiteltäväksi.

(44)

Intian valtameren tonnikalatoimikunta on raportoinut kahdenkymmenen Taiwanin lipun alla purjehtivan aluksen rikkoneen Intian valtameren rannikkovaltioiden säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä vuosina 2013 ja 2014. Kyseiset alukset ovat: kalastaneet merkitsemättömien pyydysten kanssa, aluksella ei ole ollut alkuperäisiä asiakirjoja tai kalastukseen liittyvä asiakirja-aineisto on puuttunut, kalastaneet vanhentunein kalastuslisenssein, ilman viimeisimmän vieraillun sataman selvitystä, ilman lippuvaltion kalastuslisenssiä, ilman aluksella toimivaa VMS-järjestelmää tai viallisen VMS-järjestelmän kanssa, ovat harjoittaneet haiden eväpyyntiä ja laitonta merellä tapahtuvaa jälleenlaivausta sekä jättäneet jälleenlaivauksia raportoimatta.

(45)

Komissio toimitti nämä tiedot Taiwanille ja pyysi Taiwanin viranomaisia tutkimaan tapauksia. Taiwanin kalastusvirasto väitti, että niiden alustavan tutkimuksen mukaan kaikille aluksille on asianmukaisesti annettu lupa toimia rannikkovaltioiden vesillä eikä VMS-raportointia tai voimassa olevia kalastuslisenssejä koskevia ongelmia ollut. Taiwanin viranomaiset eivät kuitenkaan ole selittäneet olivatko ne tietoisia näistä rannikkovaltioita koskevista ongelmista ja aikoivatko ne toimia yhteistyössä asianomaisten rannikkovaltioiden kanssa kyseisten alusten toimintaa, niiden päälliköitä, päällystöä ja miehistöä koskevissa asioissa.

(46)

Johdanto-osan 42, 43 ja 44 kappaleessa olevien tietojen osalta komissio katsoo, että Taiwan on jättänyt täyttämättä lippuvaltiovelvoitteitaan estää laivastoaan harjoittamasta laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä LIS-kalastustoimintaa. Tässä yhteydessä muistutetaan, että YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti lippuvaltion on käytettävä sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, mukaan lukien sekä aluksen päällikön, muun päällystön että miehistön toimet (ks. vuoden 1958 aava merta koskeva Geneven yleissopimus (8)). Huomautettakoon, että lippuvaltioilla on velvoite toteuttaa tai tehdä muiden valtioiden kanssa yhteistyötä toteuttaakseen kansalaistensa suhteen kyseisiä toimenpiteitä, jos ne ovat tarpeen aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi. Lisäksi lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen 31, 32, 33, 35 ja 38 kohdan (9) mukaan lippuvaltioiden on otettava käyttöön alustensa valvomiseen tarkoitettuja järjestelmiä sekä täytäntöönpanojärjestelmä, jonka avulla voidaan todeta sovellettavien lakien, asetusten ja kansainvälisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden rikkomiset, ryhtyä niiden osalta täytäntöönpanotoimiin sekä määrätä tehokkaita seuraamuksia.

(47)

Komissio tarkasteli lisäksi asetuksen 31 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti toimenpiteitä, jotka Taiwan on toteuttanut LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalastustuotteiden Taiwanin markkinoille pääsyn osalta.

(48)

Komissio analysoi Taiwanin merikalastukseen ja tuotujen, vietyjen tai kansainvälisesti kaupattujen tuotteiden seurantaan ja valvontaan liittyviä asiakirjoja ja muita tietoja. Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että Taiwan ei voi varmistaa, että sen satamiin ja jalostuslaitoksiin saapuvat kalastustuotteet eivät ole peräisin LIS-kalastuksesta. Taiwanin viranomaiset eivät pystyneet osoittamaan, että niillä on kaikki tarvittavat tiedot, joilla todistetaan, että unionin markkinoille suuntautuva tuonti ja jalostetut tuotteet ovat laillisia. Tärkeimmät komission arvioinnin perustana olleet seikat esitetään jäljempänä.

(49)

Vuosien 2012 ja 2015 tarkastuskäyntien aikana ilmeni, että Taiwanilta puuttui jäljitettävyysjärjestelmä, joka varmistaisi täydellisen läpinäkyvyyden kaikissa kalastusliiketoiminnan vaiheissa eli pyynti-, jälleenlaivaus-, purkamis-, kuljetus-, jalostus-, vienti- ja kaupanpitovaiheissa. Komissio vieraili vuonna 2012 toimijoiden ja välittäjien luona arvioimassa Taiwanin kalastusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja jäljitettävyyttä. Tällöin havaittiin useita puutteita, jotka toimitettiin viranomaisten tietoon ilman myöhempää seurantaa.

(50)

Komissio totesi, että kauppayhtiöt eivät sisällytä kirjanpitojärjestelmiinsä kalastusliiketoimien jäljitettävyyttä koskevia tietoja ja että on epävarmaa vastaavatko viranomaisten järjestelmiin kirjatut tiedot yritysten kirjanpito- ja tuotantojärjestelmiin kirjattuja tietoja. Tämä vähentää jäljitettävyysketjun luotettavuutta yritystasolla. Lisäksi se antaa mahdollisuuden käyttää järjestelmää väärin siten, että kaupalliset toimijat voivat ilmoittaa saapuneiden kalojen määrän virheellisten saalistodistusten perusteella liian suurena ja harjoittaa rahanpesua tällaisten yliarvioitujen kalamäärien avulla. Lisäksi Taiwanin viranomaisten järjestelmiä tukevat sähköiset tietokannat ovat puutteellisia ja toimitusketjun keskeisiä asiakirjoja, kuten purkamisilmoituksia, sähköisiä kalastuspöytäkirjoja ja nimetyistä satamista saatuja tietoja ei edelleenkään kirjata täydellisinä tai ne puuttuvat. Tämä osoittaa koko jäljitettävyysjärjestelmän heikkouden.

(51)

Puutteellisen jäljitettävyysjärjestelmän aiheuttamaa riskiä lisäävät Taiwanin laivaston erityisolosuhteet. Taiwanilla on huomattava määrä pitkän matkan laivaston kalastusaluksia eli 468 vetoisuudeltaan yli 100 bruttotonnin (BT) alusta ja 1 200–1 400 bruttovetoisuudeltaan alle 100 bruttotonnin (BT) alusta. Lisäksi Taiwanin kansalaiset ovat investoineet 238:aan vieraan lipun alla purjehtivaan kalastusalukseen, joita ne käyttävät. Taiwanin lipun alla purjehtivat pitkän matkan laivaston kalastusalukset toimivat aavalla merellä ja rannikkovaltioiden vesillä, käyttävät tukikohtana kolmansien maiden satamia kalastusta sekä saaliin purkamista varten eivätkä useinkaan poikkea kotisatamissa. Kalastustuotteet lähetetään aavalla merellä tai rannikkovaltioiden vesillä sijaitsevilta pyyntialueilta jatkojalostusta varten Taiwaniin tai taiwanilaisilta kauppayhtiöiltä kolmansiin maihin. Taiwanin ja kolmansien maiden viranomaiset eivät toimi yhteistyössä ja Taiwanilla on huomattavia ongelmia seurata laivastonsa kokoa ja kapasiteettia. Tällainen tilanne antaa laitonta toimintaa harkitseville toimijoille ja kauppiaille mahdollisuuden toimia Taiwanista käsin ilman kiinnijäämisen riskiä. Riski siitä, että taiwanilaiset alukset toimivat vastoin sovellettavia säilyttämis- ja hoitosääntöjä ja että taiwanilaiset kauppayhtiöt kauppaavat tullaamatonta saalista jalostukseen, on edelleen korkea. Tämä lisää riskiä siitä, ettei voida taata etteivät taiwanilaista alkuperää olevat unionin markkinoille tarkoitetut kalatuotteet ole peräisin LIS-kalastuksesta.

(52)

Taiwan jättää noudattamatta YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan vaatimuksia, jotka edellyttävät kalastuksen kattavaa ja tehokasta seurantaa, valvontaa ja tarkkailua, ja lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen 33 kohtaa, sekä kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman (IPOA-IUU (10)) 24 kohtaa, jossa määrätään laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen estämisestä, vastustamisesta ja poistamisesta.

(53)

Taiwanin viranomaiset kehittävät parhaillaan jäljitettävyysjärjestelmiä seuratakseen ja valvoakseen tehokkaasti aluksistaan peräisin olevia kaloja ja niistä johdettuja, jalostusta ja edelleenvientiä varten Taiwanin satamiin saapuvia kalastustuotteita. Lisäksi viranomaiset ovat tänä vuonna ottaneet käyttöön kauppayhtiöiden tarkastusta koskevan strategiasuunnitelman. Suunnitelmaa ei ole kuitenkaan tähän mennessä pantu täytäntöön eikä kalastusta harjoittavien kauppayhtiöiden tarkastuksia ole koskaan suoritettu. Kalastusviraston tekemien tarkastusten puuttuminen osoittaa haluttomuutta varmistaa toimitusketjun läpinäkyvyys ja toteuttaa kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 72–74 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sellaisia toimijoita vastaan, jotka ovat suoraan tai välillisesti tekemisissä LIS-kalastuksen kanssa.

(54)

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n toimintaohjeiden 11 kohdan 2 ja 3 alakohdassa todetaan, että kalan ja kalastustuotteiden kansainvälinen kauppa ei saisi vaarantaa kalastuksen kestävää kehitystä ja että sen olisi perustuttava läpinäkyviin toimenpiteisiin ja yksinkertaisiin ja helposti ymmärrettäviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin. Lisäksi FAO:n toimintaohjeiden 11 kohdan 1 alakohdan 11 alakohdan mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kalan ja kalastustuotteiden kansainvälisessä ja kotimaisessa kaupassa noudatetaan kestäviä säilyttämis- ja hoitokäytäntöjä parantamalla kaupan pidettävien kalojen ja kalastustuotteiden alkuperän tunnistamista. Kansainvälisessä LIS-toimintasuunnitelmassa annetaan ohjeita kansainvälisesti sovituista markkinatoimenpiteistä (65–76 kohta), jotka tukevat LIS-kalastuksesta saadun kalan ja kalatuotteiden kaupan vähentämistä tai poistamista. Komission tarkkailemat jäljitettävyysjärjestelmät (ks. johdanto-osan 48–53 kappale) osoittavat selvästi, että Taiwan on jättänyt toteuttamatta toimia, jotka parantaisivat markkinoiden läpinäkyvyyttä ja estäisivät riskiä siitä, että LIS-tuotteita kaupataan Taiwanin tai Taiwaniin sijoittautuneiden kauppayhtiöiden kautta.

(55)

Vuoden 2015 tarkastuskäynnin valmistelun yhteydessä Euroopan kalastuksenvalvontavirasto (EFCA) analysoi muutamia satoja unionin rajoilla esitettyjä, Taiwanista peräisin olevia lähetyksiä koskevia saalistodistuksia. Taiwanin kalastusviranomaiset olivat varmentaneet kyseiset saalistodistukset Taiwanin toimijoiden toimittamien tietojen perusteella. Edellä kuvattujen tietojentallennusjärjestelmiin liittyvien ongelmien vaikutukset näkyvät jäljempänä lueteltuina säännönvastaisuuksina (ks. johdanto-osan 56 ja 57 kappale).

(56)

Taiwanin lipun alla purjehtivien alusten pyytämien tuotteiden analyysistä ilmeni seuraavia epäjohdonmukaisuuksia: saalistodistusten tietoja oli muutettu tai niitä puuttui, epäjohdonmukaisuuksia saaliita ja päällikköilmoituksia, kalastuspäiväkirjaa, ICCAT:in tilastoasiakirjoja, delfiinien suojeluilmoituksia, jälleenlaivausta, saaliin purkamista ja jalostusta koskevissa tiedoissa ja päivämäärissä, ei pääsyä Tyynenmeren alueella toimivien alusten aluspäiväjärjestelmän tosiasiallisia pyyntiponnistuksia koskeviin tietoihin, rannikkovaltioiden antamien lisenssien rekisteröinti puuttuu, epäjohdonmukaisuuksia kalastus- ja rahtialusten tietojen osalta, esimerkiksi alukset ovat vaihtaneet nimiään tai ne puuttuvat hygienian osalta hyväksyttyjä laitoksia koskevasta unionin luettelosta, käsittämättömiä kaupan järjestelyjä (kalat pyydetään Atlantin ja/tai Intian valtamerellä, kuljetetaan Aasiaan ja jalostetaan ja viedään unioniin) sekä puutteellisuuksia jalostusilmoituksia ja asianomaisia tuotantomääriä koskevissa tiedoissa.

(57)

Komissio toimitti Taiwanin viranomaisille yksityiskohtaiset tiedot Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tekemän analyysin tuloksista. Viranomaiset tutkivat asiaa ja toimittivat jalostusilmoituksissa tyydyttävät vastaukset tuotantomääristä. Viranomaiset ovat ottaneet kyseiset asiat täysimääräisesti huomioon ja myöntäneet, että niiden sisäiset säännöt on saatettava ajan tasalle ongelmien ratkaisemiseksi. Lisäksi ne ovat ilmoittaneet haluavansa tehdä yhteistyötä komission kanssa toimintamenettelyjensä korjaamiseksi.

(58)

Johdanto-osan 56 kappaleessa kuvatun tilanteen riskinä on, että Taiwanin jalostetut kalastustuotteet tai Taiwanista peräisin oleva kalaraaka-aine tulevat suoraan LIS-kalastukseen liittyvistä saaliista. Lisäksi johdanto-osan 56 kappaleessa tarkoitettujen selvästi osoitettavien virheellisyyksien olemassaolo kertoo siitä, että Taiwan ei ole toiminut yhteistyössä muiden valtioiden ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa toteuttaakseen asianmukaisia markkinatoimenpiteitä kansallisen LIS-toimintasuunnitelman 68–72 kohdan mukaisesti.

(59)

Johdanto-osan 56 kappaleessa kuvatut tiedot osoittavat, että Taiwanissa jalostetut tai sen kautta kaupatut tuotteet heikentävät YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n toimintaohjeiden 11 artiklassa tarkoitettuja, kestävää pyynnin jälkeistä jalostusta koskevia sääntöjä, ja tuovat esiin sen, että Taiwan on jättänyt antamatta sääntöjä, joilla varmistetaan riittävä yhteistyö niiden kolmansien maiden kanssa, joissa sen alukset kalastavat ja purkavat saaliitaan, sekä jättänyt panematta täytäntöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan tuotteiden läpinäkyvyys ja jäljitettävyys kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 67–69 ja 71–72 kohdan mukaisesti, jotta kalan ja kalatuotteiden jäljittäminen olisi mahdollista.

(60)

Päätöksen tässä jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan LIS-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan nojalla todeta, että Taiwan on laiminlyönyt sille lippu-, satama-, rannikko tai markkinavaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan LIS-aluksiin ja sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai sen kansalaisten harjoittamaan LIS-kalastukseen kuuluvat tehtävät LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalastustuotteiden pääsyn estämiseksi sen markkinoille.

(61)

Komissio arvioi 31 artiklan 5 kohdan a alakohdan nojalla yhteistyötään Taiwanin kanssa ja selvitti oliko yhteistyö ollut tehokasta kysymyksiin vastaamisen, palautteen antamisen ja LIS-kalastuksen ja siihen liittyvän toiminnan tutkinnan osalta.

(62)

Komissio pyysi vuoden 2012 tarkastuskäynnin jälkeen Taiwania tekemään yhteistyötä useissa sellaisissa kalastuksenhoitoon liittyvissä asioissa, joihin oli kiireellisesti puututtava. Kyse oli seuraavista asioista: kalastuksenhoidon oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen saattaminen ajan tasalle sekä tarkistetun kalastuslain ja LIS-menettelysääntöjen (kansallinen LIS-toimintasuunnitelma) hyväksyminen, jotta kalastuksenhoitoa koskevan kansainvälisen ja alueellisen lainsäädännön ja sitomattomien suositusten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä varmistetaan. Komissio pyysi Taiwania kehittämään yhdenmukaisen ja varoittavan seuraamusjärjestelmän, jonka tukena on rikkomis- ja seuraamusrekisteri. Komissio ehdotti, että parannetaan seuranta-, valvonta- ja tarkkailujärjestelmää (MCS-järjestelmä) koskevaa kehystä, jolla varmistetaan aavalla merellä ja kolmansien maiden vesillä toimivien Taiwanin laivastojen valvonta ja kalastuspäiväkirjojen kehitystyö, saalisilmoitus- ja purkamisilmoitusjärjestelmät, nimetyt satamat sekä tarkastusohjelma kalastustoimien, jälleenlaivauksen ja saaliin purkamisen valvomiseksi. Unionin markkinoille tarkoitetun viennin saalistodistusten varmentamisen ja jäljitettävyysjärjestelmän läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta olisi myös parannettava.

(63)

Taiwan vastasi vuonna 2013 esittämällä LIS-kalastusta koskevan kansallisen toimintasuunnitelman ja vuonna 2014 kalastuskapasiteettia koskevan kansallisen toimintasuunnitelman. Komission ja Taiwanin viranomaiset kävivät kyseisistä asiakirjoista aktiivista kirjeenvaihtoa ja pitivät video- ja muita kokouksia.

(64)

Komission analyysistä kävi LIS-kalastusta koskevan kansallisen toimintasuunnitelman osalta ilmi, että vaikka suunnitelmaan sisältyvät asiat ovat periaatteessa oikeita, suunnitelman toteutusaikataulu on kohtuuttoman pitkä, sillä se sisältää toimia vuoteen 2020 saakka. Kun otetaan huomioon yli 30 maassa toimivan Taiwanin laivaston koko ja se seikka, että Taiwanin kalastusalukset ovat kalanjalostuslaitosten ja säilyketehtaiden kannalta tärkeitä raaka-aineen toimittajia, Taiwanin on tärkeää panna nopeasti täytäntöön MCS-järjestelmää, tarkkailijoita, purkamista ja jälleenlaivausta koskevat toimensa ja käsitellä kalastuslainsäädännössään vakaviin rikkomisiin ja kansalaisten valvontaan liittyviä asioita tehokkaasti.

(65)

Kalastuskapasiteettia koskevan kansallisen toimintasuunnitelman osalta komission analyysi osoitti, että suunnitelma ei varmista yhteyttä Taiwanin valvontakapasiteetin ja pitkän matkan kalastusalusten määrän välillä. Taiwanin ehdottamat toimenpiteet laivastonsa seuraamiseksi (eli kalastuspäiväkirjat, sähköiset kalastuspäiväkirjat, purkamisilmoitus- ja saalisilmoitusjärjestelmät, nimetyt satamat, saaliiden purkamisen tarkastus ja valvonta, jälleenlaivaukset, alusten lastaus ja tarkastus, kansallinen tarkastus- ja/tai tarkkailijasuunnitelma sekä jäljitettävyys) eivät ole kattavia, sillä toimenpiteet kattavat pitkän matkan laivaston osittain, niitä toteutetaan osittain tai ne ovat vasta suunnitteilla eikä niitä ole kehitelty eteenpäin. Lisäksi tällä politiikalla ei ole määrällisiä hoitotavoitteita, pyyntiponnistustasoja ei osoiteta, kiintiöt, lisenssit tai luvat kalastaa kolmansissa maissa puuttuvat, alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä olevien alusten lukumäärä, kalakantoja koskevat arvioinnit ja tavoitteet tai tieteellinen neuvonta puuttuvat. Alusten lukumäärän, lisenssien lukumäärän, saaliin määrän ja tuotannonalan valvontaan ja seurantaan käytettävissä olevien taloudellisten ja inhimillisten resurssien määrän välillä olevaa yhteyttä ei analysoida. Poliittisten tavoitteiden saavuttamista koskevat vertailuarvot tai menetelmät tällaisten vertailuarvojen laatimiseksi puuttuvat. Esitetyt tulevat toimet ovat epämääräisiä eikä asiakirjoissa ole viitteitä siitä, miten ja milloin viranomaiset aikovat panna politiikan täytäntöön.

(66)

Komissio esitti kaudella 2012–2015 yksityiskohtaisia huomautuksia useista Taiwanin suunnitelmista LIS-kalastuksen torjumiseksi ja toisti yhteistyön ja korjaavien toimien tarpeen. Kiistämättä komission havaintoja Taiwan on toistuvasti väittänyt, että sen on tarpeen pohtia toimia ja että se tarvitsee täytäntöönpanoa varten lisäaikaa.

(67)

Taiwaniin tehdyn vuoden 2015 tarkastuskäynnin aikana kävi ilmi, että asioissa, joita komissio oli kaudella 2012–2015 ottanut esiin (ks. edellä oleva johdanto-osan kappale), oli tapahtunut vain vähän tai ei lainkaan edistystä. Kalastuslakiluonnos oli edelleen luonnoksena, LIS-kalastusta koskevan kansallisen toimintasuunnitelman raportoitiin olevan täytäntöönpanovaiheessa, mutta todellisuudessa tässä jaksossa esitettyjä toimenpiteitä ei ollut otettu käyttöön eikä aikataulu ollut selvä ja kalastuskapasiteettia koskeva kansallinen toimintasuunnitelma oli vielä asiakirjana, josta tosiasialliset tavoitteet ja täytäntöönpanoaikataulu puuttuivat. MCS-kehyksessä oli tapahtunut ainoastaan minimaalista kehitystä, sillä sähköiset kalastuspäiväkirjat kattoivat vain osan laivastosta, nimetyt satamat puuttuivat, purkamisilmoitukset kattoivat ainoastaan kotimaisen kalastuksen ja ulottaminen tulevaisuudessa pitkän matkan laivastoon oli suunnitteluvaiheessa ja toimenpiteet jälleenlaivauksien valvomiseksi kehitysvaiheessa. Heinäkuussa 2012 annetussa komission raportissa esitetään yksityiskohtaisesti useita tässä johdanto-osan kappaleessa mainittuja ongelmia, jotka todettiin myös maaliskuussa 2015 tehdyn viimeisen tarkastuskäynnin aikana. Maaliskuussa 2015 annetussa komission kertomuksessa esitettiin uudelleen kaikki kriittiset kysymykset ja korostettiin mahdollisia seurauksia siinä tapauksessa, että asiassa ei edistytä.

(68)

Näistä syistä komissio katsoo, että Taiwan ei ole kyennyt ratkaisemaan kaikkia kaudella 2012–2015 osoitettuja ongelmia.

(69)

Taiwan on lisäksi jättänyt hyväksymättä oikeudellisen kehyksen, jossa säädetään LIS-kalastuksen ja vakavien rikkomisten määritelmistä IOTC:n päätöslauselman 11/03 (11) ja WCPFC:n yleissopimuksen (12) 25 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Se ei ole myöskään käyttänyt lainkäyttövaltaansa laivastoaan koskevissa hallinnollisissa ja teknisissä asioissa YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan mukaisesti (ks. myös aavaa merta koskevan vuonna 1958 tehdyn Geneven yleissopimuksen 5 artikla). Se on myös jättänyt panematta täytäntöön lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen 31–33 kohdan säännöt. Lisäksi se ei ole pannut laivastonsa osalta täytäntöön seurantaa, valvontaa ja tarkkailua koskevia kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 24 kohdan määräyksiä.

(70)

Kaiken kaikkiaan Taiwanin viranomaiset toimivat yhteistyössä ja vastasivat nopeasti sekä jäsenvaltioiden että komission tekemiin, asetuksen (EY) N:o 1005/2008 17 artiklan 6 kohdan mukaisiin tietopyyntöihin ja tarkistuksiin. Joitakin kysymyksiä, jotka koskivat jäsenvaltioiden pääsyä Taiwanin lipun alla purjehtivien alusten VMS-järjestelmää koskeviin tietoihin, ratkaistiin komission puututtua asiaan. Taiwanin viranomaisten vastaukset eivät kuitenkaan olleet riittävän tarkkoja, mikä johtuu tämän päätöksen 3 jakson 1 kohdassa esitetyistä jäljitettävyysjärjestelmien puutteista.

(71)

Lisäksi komissio analysoi 31 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti nykyisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi Taiwanissa.

(72)

Komissio korosti kaudella 2012–2015, että Taiwanissa on tarpeen hyväksyä uusi kalastuslaki. Nykyisessä lainsäädännössä ei ole soveltamisalaa ja vakavia rikkomisia koskevia selkeitä määritelmiä eikä myöskään törkeää rikkomista koskevaa säännöstä, jota voitaisiin soveltaa toistuvissa rikkomisissa. Nykyisessä laissa säädettyjen sakkojen taso ei riitä poistamaan suurilta kaupallisilta aluksilta niille mahdollisesta laittomasta toiminnasta kertynyttä hyötyä (enimmäissakko on noin 9 000 euroa). Rangaistukset eivät nykyisessä muodossaan ole soveltamisalaltaan riittävän kattavia ja ankaria, jotta niillä olisi varoittava vaikutus. Laissa ei myöskään ole LIS-kalastusta tukeviin tai siihen osallistuviin kansalaisiin sovellettavia säännöksiä. Joitakin seuraamuksia koskevia vapaaehtoisia säännöksiä sisältyy Taiwanin investoinneista vieraan lipun alla purjehtivien kalastusalusten toimintaan annettuun määräykseen, jossa on seuraamuksia kalojen alkuperään liittyvästä rahanpesusta sekä vieraan lipun alla purjehtivien kalastusalusten toimimisesta lippuvaltion vahvistettujen sääntöjen vastaisesti. Säädetyt rahalliset seuraamukset eivät kuitenkaan ole pakollisia eikä ole selvää sovelletaanko niitä tapauksissa, joissa muut maat ovat määränneet Taiwanin kansalaisille samasta rikkomisesta liian lieviä sakkoja.

(73)

Selvä oikeudellinen kehys puuttuu myös alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Taiwanin viranomaiset vahvistivat, että oikeudellista kehystä on tarkistettava, jotta edellä mainittuja asioita voidaan käsitellä. Taiwan on myös ilmoittanut, että se on täysin sitoutunut varmistamaan, että sen kalastusaluksia, joille rannikkovaltiot ovat määränneet rikkomisista liian lieviä seuraamuksia, rangaistaan myös Taiwanissa. Taiwanin viranomaiset ovat ilmoittaneet, että uusi kalastuslaki olisi valmis vuoden 2014 loppuun mennessä. Siitä huolimatta näin ei tähän mennessä ole tapahtunut. Taiwan on jättänyt täyttämättä velvoitteensa määrätä tehokkaita täytäntöönpanotoimenpiteitä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan mukaisesti (ks. myös aavaa merta koskevan vuonna 1958 tehdyn Geneven yleissopimuksen 5 artikla). Se ei myöskään noudata lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen 31–33, 35 ja 38 kohtaa ja on jättänyt osoittamatta, että sillä on LIS-kalastuksen torjumiseksi käytössään asianmukainen seuraamusjärjestelmä, kuten kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 21 kohdassa suositetaan ja että se on hyväksynyt toimenpiteitä, jotka koskevat sen lainkäyttövaltaan kuuluvia LIS-kalastusta tukevia tai siihen osallistuvia kansalaisia, kuten kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 18 kohdassa suositetaan.

(74)

Taiwanin MCS-järjestelmää koskevat valmiudet eivät ole riittävän kehittyneitä. Kansallista tarkastussuunnitelmaa, jolla Taiwanin laivaston toimien tarkkailua ja seurantaa koskeva johdonmukainen politiikka varmistetaan, ei ole. Erityiset MCS-toimenpiteet ja -välineet ovat edelleen puutteellisia, kuten johdanto-osan 65 ja 67 kappaleessa selitetään, mikä heikentää Taiwanin täytäntöönpanotoimenpiteiden kykyä ehkäistä, estää ja poistaa LIS-kalastusta. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Taiwanin valvonta kattaa ainoastaan 60 prosenttia sen bruttovetoisuudeltaan yli 100 BT:n suuruisesta Taiwanin vesien ulkopuolella toimivasta pitkän matkan laivastosta, mukaan lukien kaikki nykyiset kurenuotta-alukset. Taiwan työskentelee yli 30 maan kanssa nimettyjen satamien vahvistamiseksi, mutta tällä hetkellä operatiivisia järjestelyjä ei ole. Se on syyskuussa 2014 ottanut käyttöön uuden purkamisilmoitusjärjestelmän ja on päivittämässä sitä uusilla oikeudellisilla säännöksillä, mutta uusi purkamisilmoitusjärjestelmä ei edelleenkään kata kaikentyyppisiä pitkän matkan laivaston aluksia. Lisäksi se pyrkii edelleen kehittämään pitkän matkan laivaston aluksiaan koskevaa tehokasta jälleenlaivausten valvontajärjestelmää.

(75)

Se, ettei tehokasta MCS-järjestelmää ole, osoittaa, ettei kalastustoimintaa merellä pystytä valvomaan, ja heikentää kalastusviraston mahdollisuuksia ottaa kyseisiin eri merialueisiin sovellettavia sääntöjä tehokkaasti käyttöön. Tämän lisäksi se, ettei kolmansien maiden kanssa tehdä nimettyjen satamien ja jälleenlaivauksen osalta tehokasta yhteistyötä, pahentaa Taiwanin alusten harjoittaman LIS-kalastuksen riskiä. Komissio katsoo näin ollen, ettei Taiwan varmista lippunsa alla purjehtivien kalastusalusten harjoittaman kalastuksen kattavaa ja tehokasta seuranta-, valvonta- ja tarkkailujärjestelmää (MCS-järjestelmää). Taiwanin laiminlyönti tehokkaan MCS-järjestelmän käyttöönotossa vaikuttaa kielteisesti YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan noudattamiseen (ks. myös aavaa merta koskevan vuoden 1958 Geneven yleissopimuksen 5 artikla). Samalla se jättää noudattamatta lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen 33 kohdan suosituksia ja kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 24 kohtaa.

(76)

Komissio toteaa, että sen vuosina 2012 ja 2015 tekemien tarkastuskäyntien aikana saatujen tietojen ja kaudella 2012–2015 Taiwanin viranomaisten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella ei voida katsoa, että Taiwanin viranomaisilta puuttuisi taloudellisia resursseja vaan pikemminkin niiltä puuttuu tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen toimintaympäristö niille lippu-, satama- ja markkinavaltiona kuuluvien tehtävien tuloksellista hoitamista varten.

(77)

On muistettava, että Taiwan ei poliittisen asemansa vuoksi kuulu Yhdistyneisiin Kansakuntiin (YK). Perustuen Yhdistyneiden Kansakuntien inhimillisen kehityksen indeksiä (HDI) koskeviin tilastoihin, joita Taiwan on YK:n menetelmiä käyttäen koonnut, Taiwan katsotaan korkean inhimillisen kehityksen maaksi (188 maan joukossa sijalla 21) (13).

(78)

Komissio katsoo edellä sanotun perusteella ettei Taiwanilta puutu taloudellisia resursseja täyttää lippu-, satama- ja markkinavaltiolle kuuluvia velvoitteitaan, vaan pikemminkin siltä puuttuu tarvittavat oikeudelliset ja hallinnolliset välineet, joilla se voisi varmistaa tehtäviensä tehokkaan ja toimivan toteutuksen.

(79)

Tässä jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tietoelementtien ja kaikkien Taiwanin antamien ilmoitusten perusteella todeta LIS-asetuksen 31 artiklan 3 ja 5 kohdan nojalla, että Taiwan on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat yhteistyötä ja täytäntöönpanoa koskevat velvoitteet.

(80)

Taiwan ei ole allekirjoittanut tai ratifioinut yhtäkään kalastusalaa sääntelevistä kansainvälisistä sopimuksista. LIS-kalastusta harjoittavien kalastusalusten osalta tapaoikeuden aikaisempien sääntöjen ja asianmukaista huolellisuutta koskevan velvoitteen katsotaan koskevan Taiwania, kuten johdanto-osan kappaleessa 36 selitetään. Taiwan on CCSBT:n, SPRFMO:n ja NPFC:n sopimuspuoli ja WCPFC:n, IATTC:n ja ICCAT:in yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli. Taiwan on lisäksi IOTC:n asiantuntijavieras.

(81)

Komissio on analysoinut 31 artiklan 6 kohdan b alakohdan nojalla kaikki tiedot, jotka liittyvät Taiwanin asemaan CCSBT:n, SPRFMO:n ja NPFC:n sopimuspuolena, WCPFC:n, IATTC:n ja ICCAT:in yhteistyötä tekevänä muuna kuin sopimuspuolena sekä IOTC:n asiantuntijavieraana.

(82)

Lisäksi komissio on analysoinut kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Taiwanin suostumukseen soveltaa WCPFC:n, IATTC:n, ICCAT:in, CCSBT:n, SPRFMO:n ja IOTC:n hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

(83)

Taiwania koskevasta 23 päivänä maaliskuuta 2015 tuotetusta IOTC:n vaatimustenmukaisuuskertomuksesta (14) saatujen tietojen mukaan vuonna 2014 todettiin useita vaatimustennoudattamiseen liittyviä toistuvia ongelmia. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Taiwan ei ole toimittanut trooppisten tonnikalojen osalta kaikkia niitä alusluetteloa koskevan IOTC:n standardin mukaisia pakollisia tietoja vuodelta 2006, joita IOTC:n päätöslauselmassa 12/11 edellytetään. Taiwan ei ole toimittanut miekkakalojen ja valkotonnikalan osalta kaikkia niitä alusluetteloa koskevan IOTC:n standardin mukaisia pakollisia tietoja vuodelta 2007, joita IOTC:n päätöslauselmassa 12/11 edellytetään. Taiwan ei ole toimittanut kaikkia niitä vähintään 24 metriä kokonaispituudeltaan olevien hyväksyttyjen alusten luetteloa koskevan IOTC:n standardin mukaisia pakollisia tietoja, joita IOTC:n päätöslauselmassa 14/04 edellytetään. Taiwan ei ole ilmoittanut IOTC:n standardin mukaisia kokojakaumatietoja pitkäsiimakalastuksen osalta, kuten päätöslauselmassa 10/02 edellytetään. Se ei ole ilmoittanut IOTC:n standardin mukaisia kokojakaumatietoja haiden osalta, kuten päätöslauselmassa 05/05 edellytetään. Se ei ole toimittanut tarkkailuraporttia, kuten päätöslauselmassa 11/04 edellytetään. Lisäksi Taiwan ei ole toimittanut VMS-järjestelmän yhteenvetoa koskevaa raporttia, kuten päätöslauselmassa 12/13 edellytetään, se ei ole pannut passiivisten pyydysten merkitsemistä täytäntöön, kuten päätöslauselmassa 13/02 edellytetään eikä se ole toimittanut yksityiskohtaista raporttia jälleenlaivauksista satamissa, kuten päätöslauselmassa 12/05 edellytetään. Lisäksi todettiin, että Taiwan ei ole noudattanut IOTC:n päätöslauselmaa 14/06.

(84)

Näillä perusteilla IOTC on vuonna 2014 nimennyt Taiwanin rikkomisen uusijaksi, koska vuonna 2014 toistuvia rikkomisia kirjattiin sen laivaston 48 suurella pitkän matkan tonnikala-aluksella, joista 38:lla mahdollisia rikkomisia kirjattiin myös vuonna 2013 (15).

(85)

Lisäksi todettiin, että Taiwanin on vielä käsiteltävä tapaukset, joissa Taiwanin alus ja kansalainen on todettu vuonna 2013 LIS-kalastukseen osalliseksi (ks. johdanto-osan 86 kappale).

(86)

Taiwania koskevan 26 päivänä huhtikuuta 2014 laaditun IOTC:n vaatimustenmukaisuuskertomuksen (16) mukaan on muistettava, että IOTC on todennut, että Taiwan ei ole noudattanut IOTC:n päätöslauselmaa 12/05. Lisäksi IOTC on nimennyt Taiwanin rikkomisen uusijaksi vuonna 2013, koska vuonna 2013 kirjattuja toistuvia rikkomisia kirjattiin sen laivaston 102 suurella pitkän matkan tonnikala-aluksella, joista 34:llä mahdollisia rikkomisia kirjattiin myös vuonna 2012. Lisäksi Taiwan on jättänyt esittämättä näyttöä siitä, että IOTC:n väliaikaisessa LIS-luettelossa (17) olevan yhden aluksen (MAN YIH FENG) osalta on suoritettu riittävät tutkimukset ja määrätty riittävän ankarat seuraamukset.

(87)

Taiwan on vuoden 2015 tarkastuskäynnin jälkeen ilmoittanut komissiolle, että se tunnustaa suurten kalastusalusten jälleenlaivausta koskevat ongelmat ja selittänyt, että se on toteuttanut jälleenlaivaukset kieltäviä toimenpiteitä, varmistanut voimassa olevia kalastuslisenssejä ja jakanut aluksille uudet kalastuspäiväkirjat. Lisäksi Taiwan myönsi, että haita koskevien kokotietojen, tarkkailijaraportin, passiivisten pyydysten merkinnän ja jälleenlaivausta satamissa koskevan yksityiskohtaisen selvityksen osalta tarvitaan toimia.

(88)

Taiwanin ongelmia IOTC:n kanssa on pahentanut se, että Taiwanin pitkän matkan kalastuslaivasto on suuri ja on arvioitu, että Taiwanin alusten osuus IOTC:n merialueella tapahtuvista jälleenlaivauksista on 73 prosenttia (18).

(89)

Taiwanin ongelmat IOTC:n vaatimustennoudattamisen osalta osoittavat, että Taiwan on jättänyt täyttämättä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan mukaiset lippuvaltiovelvoitteensa (ks. myös aavaa merta koskevan vuoden 1958 Geneven yleissopimuksen 5 artikla). Lisäksi Taiwan ei näin ollen noudata lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen 31–33, 35 ja 38 kohdan suosituksia eikä kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 24 kohtaa.

(90)

Komissio on arvioinut myös ICCAT:lta saatavissa olevat tiedot siitä, miten Taiwan on noudattanut ICCAT:n sääntöjä ja MCS-järjestelmää koskevia velvoitteita. Tätä varten komissio käytti ICCAT:n taulukoita niiden mahdollisten ICCAT:in alueellisista tarkkailijaohjelmista peräisin olevien noudattamattajättämisten osalta, jotka ICCAT:n alueelliset tarkkailijat ovat tarkkailun aikana havainneet (19).

(91)

Vuodelta 2014 käytettävissä olevista ICCAT:in tiedoista kävi ilmi, että Taiwanin alukset eivät esittäneet ICCAT:in tarkkailijoille voimassa olevia jälleenlaivauslupia ja jälleenlaivausilmoituksen päivitettyjä versioita (käytössä oli aikaisemmat versiot, joista puuttuivat sellaiset viimeiset muutokset kuten viittaus kalakantaan ja alueeseen). Lisäksi Taiwanin alukset eivät ole esittäneet voimassa olevia lupia kalastaa ICCAT:in alueella ja lukuisissa tapauksissa kalastuspäiväkirjoja koskevia vaatimuksia ei ole noudatettu, esimerkiksi kalastuspäiväkirjoja ei ole suosituksen 03–13 mukaisesti sidottu eikä kalastuspäiväkirjan sivuja ole ICCAT:in suosituksen 11–01 liitteen 1 mukaisesti numeroitu. Lisäksi havaittiin merkintöjä ja VMS-järjestelmää koskevien vaatimusten noudattamatta jättämistä sekä epäjohdonmukaisuuksia tietojen raportoinnissa ICCAT:in tarkkailijoille.

(92)

Muistutetaan, että ICCAT lähetti Taiwanille vuonna 2014 kirjelmän (20), joka koski mahdollisia merellä tapahtuvia jälleenlaivauksia ja Taiwanin kansalaisten mahdollista LIS-toimintaa erityisesti mitä tulee saaliiden valvontaan ja saalisilmoitusten ja kaikkien ilmoitettujen saaliiden välisiin epäsäännönmukaisuuksiin.

(93)

Taiwan väitti vuoden 2015 tarkastuskäynnin jälkeen, että se noudatti täysin ICCAT:in sääntöjä vuosina 2007–2012 ja vuonna 2014. Vuotta 2013 koskevien noudattamiseen liittyvien ongelmien osalta Taiwan väitti, että se on toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet korjatakseen ICCAT:iin liittyvät asiat eikä ICCAT ole sen vuoksi ryhtynyt mihinkään toimiin.

(94)

WCPFC:n osalta todetaan, että komissio ja Taiwanin viranomaiset keskustelivat vuoden 2015 tarkastuskäynnin aikana kyseisen alueellisen järjestön hyväksymien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden (CMM:t) noudattamisesta Taiwanin osalta.

(95)

Taiwan on esittänyt komissiolle, että se on sisällyttänyt WCPFC:n yleissopimuksen ja säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet kansalliseen oikeusjärjestelmäänsä ja että se on pyrkinyt ratkaisemaan useita todettuja WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden laiminlyöntiin liittyviä kysymyksiä.

(96)

On myös huomattava, että WCPFC:n tiedekomitean 10. kokouksessa tuotiin esiin kysymys Taiwanin kurenuottalaivastoon liittyviä tietoja koskevista puutteellisuuksista ja pyydettiin Taiwania toimittamaan tiedekomitean 11. kokoukseen asiakirja, jossa kuvataan menetelmät, joita Taiwan käyttää arvioidessaan tonnikalasaaliiden määrää, kun se toimittaa aggregoituja kurenuottatietoja WCPFC:lle (21).

(97)

Saatavilla olevat SPRFMO:n tiedot (22) osoittavat, että Taiwan ei ole vuonna 2014 noudattanut tietojen keruuta, raportointia, todentamista ja tietojen vaihtamista koskevia standardeja (CMM 2.02 (1e) eikä saaliiden purkamis- ja jälleenlaivaustietoihin liittyviä vaatimuksia (CMM 2.02 (1d)).

(98)

Vuoden 2015 tarkastuskäynnin jälkeen Taiwan ilmoitti komissiolle, että se toimitti kansallisten tietosuojakysymysten vuoksi CMM 2.02 (1 e) -standardin edellyttämät tiedot yhteenvetona. Taiwan selitti myös, että se oli jättänyt noudattamatta standardia CMM 2.02 (1d) ainoastaan osittain.

(99)

Taiwanin vaatimustennoudattamista koskevat ongelmat WCPFC:n ja SPRFMO:n osalta osoittavat, että Taiwan on jättänyt täyttämättä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan mukaiset lippuvaltiovelvoitteensa (ks. myös aavaa merta koskevan vuoden 1958 Geneven yleissopimuksen 5 artikla). Lisäksi Taiwan ei ole noudattanut lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen 31–33, 35 ja 38 kohtaa eikä kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 24 kohtaa.

(100)

Tämän päätöksen tässä jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan LIS-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla todeta, että Taiwan on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiin sääntöihin, asetuksiin sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät velvoitteet.

(101)

On muistettava, että Taiwan ei poliittisen asemansa vuoksi kuulu Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Perustuen Yhdistyneiden Kansakuntien inhimillisen kehityksen indeksiä (HDI) koskeviin tilastoihin, joita Taiwan on YK:n menetelmiä käyttäen koonnut, Taiwan katsotaan korkean inhimillisen kehityksen maaksi (188 maan joukossa sijalla 21) (23).

(102)

Olisi huomioitava, että komissio hyväksyi LIS-asetuksen 20 artiklan mukaisesti Taiwanin lippuvaltiona tekemän ilmoituksen 28 päivänä tammikuuta 2010. Taiwan vahvisti LIS-asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla, että sillä on käytössään kansalliset järjestelyt niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava.

(103)

Kun otetaan huomioon edellä tarkoitettu inhimillisen kehityksen indeksi ja vuosien 2012 ja 2015 tarkastuskäyntien aikana tehdyt havainnot, ei ole todisteita siitä, että Taiwanin laiminlyönnit kansainvälisten lakien noudattamisessa johtuisivat maan matalasta kehitystasosta. Konkreettisia todisteita siitä, että kalastuksen seurannassa, valvonnassa ja tarkkailussa esiintyvät puutteet johtuisivat heikosta kapasiteetista ja infrastruktuurista, ei ole. Taiwan ei ole koskaan väittänyt, että kehityksen rajoitukset vaikuttavat sen kykyyn saada aikaan vahva MCS-järjestelmä eikä se ole koskaan pyytänyt tukea unionilta.

(104)

Tässä jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan LIS-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla todeta, että Taiwanin kehityksen nykytila ja yleinen suorituskyky kalastuksenhoidon osalta ei ole heikentynyt sen kehitystason johdosta.

(105)

Ottaen huomioon päätelmät sen suhteen, että Taiwan on laiminlyönyt sille lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltioina kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvoitteet toimia LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi, Taiwanille olisi LIS-asetuksen 32 artiklan mukaisesti ilmoitettava mahdollisuudesta, että komissio toteaa sen yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi LIS-kalastuksen torjunnassa.

(106)

LIS-asetuksen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti komission olisi ilmoitettava Taiwanille mahdollisuudesta, että se todetaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi. Komission olisi toteutettava Taiwaniin nähden myös kaikki LIS-asetuksen 32 artiklassa säädetyt toimenpiteet. Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa kyseinen maa voi antaa ilmoitukseen kirjallisen vastauksen ja korjata tilanteen.

(107)

Taiwanille osoitettu ilmoitus mahdollisuudesta, että se todetaan yhteistyöhön osallistumattomaksi maaksi ei estä komissiota tai neuvostoa toteuttamasta myöhemmin toimia yhteistyöhön osallistumattomien maiden toteamiseksi ja niitä koskevan luettelon laatimiseksi eikä automaattisesti johda tällaisiin toimiin,