(1)

Smurfit Kappa Group, jäljempänä ’Smurfit Kappa’ tai ’kantelija’, teki 29 päivänä lokakuuta 2008 komissiolle kantelun, jonka mukaan Propapier PM2 GmbH oli saanut infrastruktuuritukea. Kantelu kirjattiin numerolla CP 327/2008, ja se siirrettiin sääntöjenvastaisten tukien rekisteriin (numerolla NN 45/2010).

(2)

Komissio ilmoitti Saksalle 27 päivänä lokakuuta 2010 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa väitetystä tuesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukainen menettely.

(3)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (3). Komissio on kehottanut kaikkia asianomaisia esittämään huomautuksensa väitetystä tuesta.

(4)

Saksa esitti huomautuksensa 28 päivänä tammikuuta 2011 päivätyllä kirjeellä (ei-luottamuksellinen versio näistä huomautuksista toimitettiin 31 päivänä tammikuuta 2011). Lisäksi komissio sai huomautuksia seuraavilta asianomaisilta: Deutscher Städtetag, Deutscher Landkreistag ja Deutscher Städte- und Gemeindebund sekä Verband kommunaler Unternehmen (VKU) toimittivat yhteiset huomautuksensa 11 päivänä helmikuuta 2011 ja kantelija toimitti huomautuksensa 14 päivänä helmikuuta 2011 (ei-luottamuksellinen versio näistä huomautuksista toimitettiin 1 päivänä maaliskuuta 2011). Komissio on toimittanut nämä huomautukset Saksan viranomaisille lausuntoa varten. Saksan niistä esittämät huomautukset saapuivat komissioon 13 päivänä huhtikuuta 2011 (ei-luottamuksellinen versio 26 päivänä huhtikuuta 2011).

(5)

Komission yksiköiden ja Saksan edustajien välillä pidettiin kokous 17 päivänä tammikuuta 2013. Saksa toimitti lisätietoja 25 päivänä helmikuuta 2013 päivätyllä kirjeellä. Komission yksiköt pyysivät lisätietoja 26 päivänä huhtikuuta 2013 päivätyllä kirjeellä, johon Saksa vastasi 14 päivänä toukokuuta 2013 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Komissio pyysi 23 päivänä toukokuuta 2013 päivätyllä sähköpostiviestillä lisätietoja, jotka Saksa toimitti 24, 27 ja 28 päivänä toukokuuta 2013 päivätyillä sähköpostiviesteillä.

(7)

Komission yksiköiden, Saksan ja tuensaajayrityksen edustajat sekä asiantuntijat tapasivat 6 päivänä kesäkuuta 2013 pidetyssä kokouksessa, jonka jälkeen Saksa ilmoitti mahdollisten täydentävien huomautusten toimittamisesta. Saksa toimitti 15 päivänä lokakuuta 2013 päivätyn lisätietopyynnön jälkeen 4 päivänä marraskuuta 2013, 18 päivänä joulukuuta 2013, 6 päivänä tammikuuta 2014 ja 24 päivänä huhtikuuta 2014 lähetetyillä sähköpostiviesteillä kattavia lisähuomautuksia.

(8)

Propapier PM2 GmbH, jäljempänä ’Propapier’, kuuluu konserniin Progroup AG, jäljempänä ’Progroup’. Progroup tuottaa ja myy tytäryhtiöidensä välityksellä aaltopahvin raakapaperia ja aaltopahvia. Kantelija Smurfit Kappa on yksi Euroopan unionin suurimmista paperintuottajista.

(9)

Komissio hyväksyi 2 päivänä huhtikuuta 2008 (4) Propapierille myönnettävän aluetuen aaltopahvin raakapaperia tuottavan paperitehtaan ja siihen liittyvän voimalaitoksen rakentamiseksi Oder-Spree-kanavan olemassa olevan teollisuusalueen uudelle laajennusosalle Eisenhüttenstadtissa Brandenburgin osavaltiossa. Kyseinen alue oli tuona ajankohtana oikeutettu aluetukeen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla.

(10)

Kantelija katsoi, että tietyt valtion varoilla rahoitetut infrastruktuurihankkeet teollisuusalueen laajennusosalla, jolla Propapierin uusi tehdas sijaitsee, on tarkoitettu ainoastaan paperitehtaalle ja on sen vuoksi katsottava Propapierille omistetuksi erityisinfrastruktuuriksi ja valtiontueksi sille.

(11)

Kantelija mainitsi seuraavat infrastruktuurihankkeet (ks. 2.1 jakso): jätevedenkäsittelylaitoksen rakentaminen, pysäköintialueen ja uuden tieliittymän rakentaminen sekä Oder-Spree-kanavan leventäminen ja syventäminen.

(12)

Lisäksi kantelija väitti, että jätevedenkäsittelylaitoksen käytöstä perittävät maksut on asetettu liian alhaisiksi, mistä on etua Propapierille (ks. 2.2 jakso).

(13)

Brandenburgin osavaltio myönsi heinäkuussa 2008 kuntien taloudellisten infrastruktuurien kehittämiseksi alueellisen talousrakenteen parantamista koskevan liittovaltion yhteisen tukiohjelman (Gemeinschaftsausgabe (GA) ”Verbesserung der regionalen Wirtschaftsstruktur”), jäljempänä ’GA-ohjelma’ (5), puitteissa perustetun tukiohjelman varoista suoran avustuksen, jonka suuruus oli 33 808 200 euroa (6), uuden jätevedenkäsittelylaitoksen rakentamista varten Oder-Spree-kanavan teollisuusalueen laajennusosalla Eisenhüttenstadtissa. Tässä yhteydessä on huomattava, että GA-ohjelman käyttöä jätevedenkäsittelylaitosten rakentamisen tai laajentamisen rahoittamiseksi käsiteltiin asiassa N 644e/02 (7), jossa komissio totesi vuonna 2003 ohjelmakauden 2004–2006 osalta, että kyseisen ohjelman puitteissa myönnetty tuki ei ollut SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea jätevedenkäsittelylaitoksen omistajalle ja toiminnanharjoittajalle.

(14)

Vuonna 2003 tekemässään päätöksessä komissio katsoi, että ohjelman vuosina 2004–2006 voimassa olleesta versiosta myönnettyjen avustusten oli katsottava olevan valtion varojen sisäistä siirtoa eikä niissä ollut kyse valtiontuesta omistajille ja toiminnanharjoittajille, koska avustusten saajat eivät olleet taloudellisia yrityksiä ja koska palvelussa oli kyse tavanomaisesta yleishyödyllisestä palvelusta, joka on kuntien vastuulla. Tukiohjelman määräysten mukaan saajan on oltava joko paikallisviranomainen (Gebietskörperschaft) tai tiettyä tarkoitusta varten perustettu kuntayhtymä (Zweckverband), joka on julkisen valvonnan piirissä. Tukea voidaan myöntää ainoastaan silloin, kun toimenpiteen edunsaajan eli jätevedenkäsittelylaitoksen ja laitoksen käyttäjän välillä ei ole oikeudellisia, henkilökohtaisia tai taloudellisia suhteita.

(15)

Avustus kattoi 80 prosenttia tukikelpoisista 42 260 340 euron kokonaiskustannuksista. Avustuksen saaja on Trinkwasser- und Abwasserzweckverband Oderaue Eisenhüttenstadt, jäljempänä ’TAZV’, joka on julkisoikeudellinen kuntayhtymä, joka huolehtii juomaveden jakelusta ja jäteveden käsittelystä. TAZV on myös jätevedenkäsittelylaitoksen omistaja ja toiminnanharjoittaja. Se kattoi loput 20 prosenttia investoinnin julkisesta rahoituksesta.

(16)

Tuen myöntämisen edellytyksenä oli se, että pääinvestoijan (tässä tapauksessa Propapier) alueelle sijoittautumisen oikeudelliset ja taloudelliset edellytykset on todistetusti täytetty 15 päivään elokuuta 2008 mennessä. Laitoksen rakentaminen aloitettiin lokakuussa 2008, ja se otettiin käyttöön maaliskuussa 2010.

(17)

Kantelija katsoo, että TAZV:n laitos muodostaa erityisinfrastruktuurin, koska käytännössä Propapier käyttää laitoksen koko jätevedenkäsittelykapasiteetin. Kantelijan mukaan laitos suunniteltiin alun alkaen Propapierin jätevedenkäsittelylaitokseksi ja se oli ehdoton edellytys paperitehtaan sijoittamiselle alueelle (sillä paperin valmistuksessa tarvitaan suuria määriä vettä).

(18)

Kantelijan mielestä myös muut infrastruktuurihankkeet – pysäköintialueen rakentaminen Propapierin tehdasalueen viereen, uuden tien rakentaminen teollisuusalueen ja valtatien nro 112 välille sekä Oder-Spree-kanavan leventäminen/syventäminen – ovat Propapierin hyväksi toteutettuja infrastruktuuritoimenpiteitä. Menettelyn aloittamispäätöksessä komissio päätteli alustavasti, että nämä toimenpiteet eivät anna valikoivaa etua Propapierille eikä niitä sen vuoksi voida katsoa erityisinfrastruktuuriksi. Siitä huolimatta komissio kehotti kolmansia esittämään huomautuksensa näistä toimenpiteistä.

(19)

Kantelussa väitetään jätevedenkäsittelylaitoksen osalta myös, että Propapierin laitoksen käytöstä maksama 0,95 euron maksu kuutiometriä kohden on alhaisempi kuin mitä yksityinen investoija perisi vastaavanlaisesta palvelusta.

(20)

Käyttömaksujen suuruus lasketaan sovellettavan lain eli kunnallisia maksuja koskevan Brandenburgin osavaltion lain (8) (Kommunalabgabengesetz, jäljempänä ’Brandenburgin KAG -laki’) perusteella. Brandenburgin KAG -lain 6 §:n mukaan maksun suuruus on laskettava siten, että kaikki kyseisen jätevedenkäsittelylaitoksen kustannukset (rakentamis-, kunnossapito-, huolto-, toiminta- ja henkilöstökustannukset sekä maksuhallinnosta aiheutuvat kustannukset), laskennalliset korot ja laskennalliset poistot katetaan, mutta niitä ei ylitetä. Tukia, jotka kunta saa muista valtiollisista lähteistä (tässä tapauksessa 33,8 miljoonan euron avustus GA-ohjelmasta), ei kuitenkaan oteta huomioon laskettaessa sijoitetun pääoman laskennallista korkoa (9). Kantelija katsoo, että TAZV siirtää GA-ohjelmasta saamansa tuet alennettujen jätevesimaksujen muodossa jätevedenkäsittelylaitoksen käyttäjille.

(21)

Käsiteltävinä olevat toimenpiteet on luokiteltava valtiontueksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: i) toimenpiteen on oltava jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista myönnetty tuki, ii) yrityksen on saatava siitä taloudellista etua, iii) edun on oltava valikoiva ja iv) toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua ja vaikutettava jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kyse on valtiontuesta, kun kaikki SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät.

(22)

Menettelyn aloittamispäätöksessä ei aseteta kyseenalaiseksi sitä, että kaikissa toimenpiteissä on kyse valtion varojen käytöstä ja että ne voisivat mahdollisesti vääristää kilpailua sisämarkkinoilla.

(23)

Komissio totesi kantelussa esitettyjen väitteiden osalta, että on erotettava toisistaan 1) väitetty valtiontuki TAZV:lle jätevedenkäsittelylaitoksen rakentamista varten ja 2) väitetty valtiontuki Propapierille alennettujen jäteveden käsittelymaksujen muodossa.

(24)

Lisäksi menettelyn aloittamispäätöksessä tutkitaan sitä, syntyykö yritykselle Propapier

(25)

Komissio on jo hyväksynyt alueellisen investointituen Propapierille. Koska muihin infrastruktuurihankkeisiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla aluetukeen oikeutetulla tukialueella ja koska nämä toimenpiteet liittyvät läheisesti aluetuella tuettuun investointihankkeeseen tai on omistettu siihen, komission alustavana näkemyksenä oli, että toimenpiteet muodostaisivat osan Propapierin investointihanketta, jos ne osoittautuvat valikoiviksi Propapierin hyväksi, ja niiden olisi silloin täytettävä vuosille 2007–2013 annettujen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (12), jäljempänä ’aluetukisuuntaviivat’, vaatimukset. Komissio esitti erityisinfrastruktuurin muodossa myönnettyjä investointitukia koskevia epäilyjä. Erityisesti se epäili tuen enimmäisintensiteetin noudattamista ja kannustavaa vaikutusta.

(26)

Aluetukisuuntaviivojen mukaan investointitukea saaneille yrityksille voidaan lisäksi myöntää toimintatukea. Toimintatuen soveltuvuus sisämarkkinoille on kuitenkin arvioitava erillään investointituesta aluetukisuuntaviivojen 5 jakson kriteerien perusteella. Komissio päätteli menettelyn aloittamispäätöksessä, että jos Propapier saa alennettujen jäteveden käsittelymaksujen muodossa toimintatukea, joka ei noudata markkinataloussijoittajaperiaatetta, tämän toimintatuen ei voitaisi katsoa noudattavan aluetukisuuntaviivoja eikä komission päätöksentekokäytäntöä toimintatukien hyväksymisessä. Vaikka tuensaaja sijaitsee toimintatukeen oikeutetulla alueella (SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukainen tukialue), muut tärkeät edellytykset toimintatuen soveltumiselle sisämarkkinoille eivät täyty. Ei ollut viitteitä siitä, että toimintatuki olisi oikeutettua joko luonteensa tai alueellisen kehityksen edistämisen puolesta tai että sen määrä olisi oikeassa suhteessa haittoihin, jotka sillä on tarkoitus poistaa. Toimintatuki ei myöskään olisi ajallisesti rajattua eikä sen määrä vähenisi ajan mittaan. Sen vuoksi komissio epäili alennettujen maksujen muodossa myönnetyn toimintatuen soveltuvuutta sisämarkkinoille.

(27)

Alustavan arvioinnin aikana todettiin, että pysäköintialueen kapasiteetti ei vastaa kantelijan väitteitä ja että se ei sijaitse Propapierin tuotantolaitoksen välittömässä läheisyydessä. Lisäksi todettiin, että pysäköintialue on yleisesti käytettävissä ja että se ei palvele ainoastaan Oder-Spree-kanavan teollisuusaluetta vaan myös muita kaupungissa sijaitsevia teollisuusalueita. Näiden pysäköintipaikkojen ansiosta kunta voisi sulkea kuorma-autoille tarkoitettuja pysäköintipaikkoja kaupungin keskustassa. Lisäksi Propapier rakentaa omia pysäköintipaikkoja, jotka ovat myös kuorma-autojen käytettävissä. Sen vuoksi komissio päätteli, että Propapier ei todennäköisesti saa valikoivaa etua pysäköintialueen rakentamisesta.

(28)

Teollisuusalueen ja valtatie 112:n yhdistävän uuden tien rakentamisesta komissio totesi, että tien rakentaminen vähentää liikennettä ja ilmansaastumista Eisenhüttenstadtin keskustassa, koska teollisuusalueelle menevät kuorma-autot voivat kiertää keskustan ja ajomatka lähimpään alueelliseen keskukseen lyhenee. Sen vuoksi komissio päätteli, että Propapier ei todennäköisesti saa valikoivaa etua uuden tien rakentamisesta.

(29)

Oder-Spree-kanavan leventämis- ja syventämistöiden osalta komissio totesi, että töiden tarkoituksena ei ollut valikoivan edun luominen Propapierille, vaan ne olivat osa vesiväylän välttämätöntä säännöllistä kunnossapitoa. Sen vuoksi komissio päätteli, että Propapier ei todennäköisesti saa valikoivaa etua Oder-Spree-kanavan leventämisestä ja syventämisestä.

(30)

Komissio ei tuolloin kuitenkaan pystynyt sulkemaan kokonaan pois sitä mahdollisuutta, että Propapier hyötyy näistä infrastruktuuritoimenpiteistä muita yrityksiä enemmän.

(31)

Ennen lopullisen kantansa esittämistä siitä, sisältyykö näihin toimenpiteisiin valtiontukea, komissio pyysi sen vuoksi kolmansia esittämään huomautuksensa. Samaan aikaan se pyysi Saksaa toimittamaan muodollisen tutkintamenettelyn aikana lisätietoja pysäköintialueen ja uuden tien rakentamisesta sekä Oder-Spree-kanavan leventämisestä ja syventämisestä.

(32)

Komissio päätteli menettelyn aloittamispäätöksessä, että jos tukiohjelma N 644e/02 katsottaisiin nyt sisämarkkinoiden kehityksen vuoksi tueksi, sitä olisi pidettävä voimassa olevana tukena TAZV:lle.

(33)

Komissio ilmaisi kuitenkin epäilevänsä sitä, että jätevedenkäsittelylaitos muodostaa erityisinfrastruktuurin. Tässä yhteydessä se totesi, että laitoksella on Propapierin lisäksi muitakin käyttäjiä: kanadalainen aurinkosähkölaitteiden toimittaja 5N PV ja energiatoimittaja EnBW. Ei myöskään ollut tiedossa, kuinka suuri osa jätevedenkäsittelylaitoksen kapasiteetista on todellisuudessa osoitettu näille asiakkaille. Tutkinnan tässä vaiheessa käytettävissä olleiden tietojen perusteella komissio ei pystynyt arvioimaan, oliko uuden jätevedenkäsittelylaitoksen rakentaminen välttämätöntä jo näiden kahden yrityksen vuoksi. Lisäksi toinen näistä kahdesta käyttäjästä, EnBW:n operoima voimalaitos, osallistui suoraan Propapierin hankkeeseen, sillä voimalaitos toimittaa paperitehtaan tuotantoprosessissa tarvittavan energian (13).

(34)

Jos Propapier todella käyttää 90 prosenttia jätevedenkäsittelykapasiteetista, komission mielestä on kysyttävä, eikö jo tämä seikka muodosta riittävää todistetta siitä, että laitos on tarkoitettu yksinomaan tai vähintään ensisijassa Propapierin käyttöön (ja on siten Propapierille omistettu). Sen vuoksi oli tutkittava tarkemmin Saksan väitettä, jonka mukaan jätevedenkäsittelylaitoksella on tulevaisuudessa useampia käyttäjiä.

(35)

Lisäksi todettiin, että on otettava huomioon se, kuinka paljon investoijia voi enintään sijoittautua Oder-Spree-kanavan teollisuusalueelle ja kuinka paljon laitoksen kapasiteetista ne keskimäärin käyttäisivät. Tältä osin Saksaa pyydettiin esittämään yksityiskohtaisia tietoja teollisuusalueen kehittämistä koskevasta yleissuunnitelmasta ja jätevedenkäsittelylaitoksen vapaasta kapasiteetista, joka voitaisiin osoittaa mahdollisille käyttäjille. Lisäksi Saksan oli esitettävä lisätietoja modulaarisen ratkaisun teknisestä toteuttamiskelpoisuudesta jätevedenkäsittelylaitoksen rakentamisen yhteydessä (14).

(36)

Kuten jo esitettiin, komission alustavan näkemyksen mukaan infrastruktuuritoimenpiteisiin liittyvät toimenpiteet katsottaisiin osaksi Propapierin investointihanketta, jos ne osoittautuvat valikoiviksi. Sen vuoksi niiden olisi täytettävä aluetukisuuntaviivojen vaatimukset ja erityisesti tuen enimmäisintensiteettiä ja kannustavaa vaikutusta koskevat määräykset.

(37)

Kuten jätevedenkäsittelylaitoksen rakentamista koskevan toimenpiteen tapauksessa, Saksa katsoi tässäkin tapauksessa, että jos Propapierin maksamaan korvaukseen sisältyy tukea, kyse on voimassa olevasta tuesta. Saksan mukaan komission asiassa N 644e/02 tekemä päätös GA-ohjelman hyväksymisestä kattaa myös ohjelman välilliset vaikutukset.

(38)

Komissio kuitenkin päätteli menettelyn aloittamispäätöksessä, että alennettujen jätevesimaksujen muodossa myönnetty mahdollinen tuki ei kuulu päätöksen N 644e/02 soveltamisalaan, ja jos maksut luokitellaan tueksi, kyse olisi uudesta tuesta.

(39)

Arvioidessaan sitä, saako Propapier maksujen kautta taloudellista etua, komissio ilmaisi menettelyn aloittamispäätöksessä epäilevänsä sitä, vastasivatko TAZV:n perimät maksut kaikkia kustannuksia ja olisiko yksityinen investoija asettanut maksut samalle tasolle.

(40)

Komissio katsoi, että Propapierin suorittamat maksut eivät kata jäteveden käsittelystä aiheutuvia kustannuksia kokonaan. Saksa on itsekin myöntänyt, että kyseiset maksut kattavat ainoastaan 20 prosenttia sijoitetun pääoman laskennallisista koroista, sillä kunnan muista julkisista lähteistä saamaa 80 prosentin avustusta laitoksen rakentamista varten ei oteta huomioon laskettaessa laskennallisia korkoja. Tältä osin komissio totesi menettelyn aloittamispäätöksessä, että yhteisön vesipolitiikan puitteista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY, jäljempänä ’EU:n vesipuitedirektiivi’ (15), ja Brandenburgin KAG-laissa säädetään, että jätevedenkäsittelylaitoksen käytöstä perittävien maksujen on katettava kaikki kustannukset (16). Menettelyn aloittamispäätöksessä viitataan lisäksi asioihin InfraLeuna (17) ja Kimberly-Clark/Scott (18), joissa komissio katsoi, että kaikki kustannukset kattavat maksut vastaavat kustannuksia, jotka yrityksen on tavallisesti katettava.

(41)

Kantelija väitti, että edun toteamiseksi Propapierin todellisuudessa suorittamien maksujen suuruutta olisi verrattava niiden maksujen suuruuteen, joita yksityinen investoija perisi TAZV:n asemassa.

(42)

Saksa ehdotti, että Propapierin maksamia maksuja olisi verrattava alan keskimääräisiin hintoihin, ja mainitsi tutkimuksen, jonka mukaan keskimääräinen hinta on 0,24–1 euroa kuutiometriltä (19).

(43)

Komissio totesi menettelyn aloittamispäätöksessä, että vaikutti siltä, että yksityistä sijoittajaa koskevaa periaatetta voitaisiin soveltaa tässä tapauksessa. Se ilmaisi kuitenkin epäilynsä siitä, voitaisiinko tällaisen vertailuarvon avulla sulkea pois valtiontuen olemassaolo, sillä tiedot näyttivät olevan vääristyneitä. Vaikka mainitut muiden kuntien maksut vastaisivat täysiä kustannuksia, erilaiset hinnat näyttivät johtuvan erilaisista paikallisista olosuhteista, jotka yksityisen sijoittajan kannalta oikeuttaisivat erilaiset hintatasot. Sen vuoksi komissio ilmaisi menettelyn aloittamispäätöksessä epäilevänsä sitä, että Propapierille syntyvän edun olemassaolo voitaisiin sulkea pois näiden tietojen perusteella.

(44)

Jos toimenpide todella on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua uutta tukea, komissio epäilee sen soveltuvuutta sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan nojalla, kuten johdanto-osan 26 kappaleessa jo esitetään. Jos ilmenee, että maksu muodostaa alueellisen toimintatuen, on sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille epäilyjä, sillä tukea ei ole rajattu ajallisesti, sen määrä ei vähene ajan mittaan eikä sitä ole tarkoitettu tiettyjen (toteen näyttämättömien) alueesta johtuvien haittojen korvaamiseen.

(45)

Komissio ei hyväksynyt menettelyn aloittamispäätöksessä kantelijan ilmoittamaa pysäköintipaikkojen määrää. Kantelijan mukaan ilmoitetut tiedot (186 pysäköintipaikkaa henkilöautoille ja 71 pysäköintipaikkaa kuorma-autoille) ovat peräisin Eisenhüttenstadtin tilaamasta alustavasta kehityssuunnitelmasta.

(46)

Kantelijan tietojen mukaan Propapierin alkuperäisissä rakennussuunnitelmissa ei mainita yksityisen pysäköintialueen rakentamista, ja vaikka Propapier rakentaisi oman pysäköintialueen, niin sanottu julkinen pysäköintialue hyödyttää ensi sijassa Propapieria: liikennemerkillä osoitetaan kuorma-autojen pysäköintipaikkoja voimalaitokselle ja paperitehtaalle. Lisäksi pysäköintialue sijaitsee Propapierin tuotantolaitoksen välittömässä läheisyydessä (se ulottuu paperitehtaan rajalle asti ja on alun perin Propapierin hankkeeseen sisältyneen voimalaitoksen vieressä). Pysäköintialueella ei ole palveluita, joita yleensä odotettaisiin olevan julkisella pysäköintialueella.

(47)

Kantelija väittää, että pysäköintialueen sijainti ei ole suotuisa ja että se on liian kaukana, jotta muut kaupungin keskustan liikeyritykset voisivat käyttää sitä ja kaupunki voisi sen seurauksena sulkea kuorma-autojen pysäköintipaikkoja kaupungin keskustassa.

(48)

Saksan mukaan pysäköintialue ei anna Propapierille valikoivaa etua. Se on yleisesti käytettävissä eikä sitä ole tarkoitettu pelkästään Oder-Spree-kanavan teollisuusalueen käyttöön. Lisäksi Propapierilla on omia pysäköintipaikkoja (213 pysäköintipaikkaa henkilöautoille ja 27 kuorma-autoille) ja rakennuslupa 120 henkilöautopysäköintipaikalle.

(49)

Saksa kiistää kantelijan näkemyksen, jonka mukaan pysäköintialueesta olisi hyötyä ensi sijassa Propapierille ja sen sijainti olisi epäsuotuisa ja liian syrjäinen palvellakseen Eisenhüttenstadtin keskustan muita liikeyrityksiä.

(50)

Saksan mukaan kantelijan mainitsema liikennemerkki, jolla osoitettiin kuorma-autojen pysäköintipaikkoja voimalaitokselle, oli tilapäinen ja yhteydessä voimalaitoksen rakennustöihin. Nämä työt saatiin päätökseen maaliskuun 2011 lopussa. Pysäköintialueelle ohjataan uudelta tieltä liikennemerkein, joissa ei viitata tiettyyn yritykseen tai laitokseen.

(51)

Kantelija kiistää Saksan väitteet, joiden mukaan uuden tien tarkoituksena on yhdistää teollisuusalue valtatiehen B 112. Kantelijan mukaan tie päättyy muutaman metrin päähän paperitehtaasta, eikä näytä siltä, että sitä oltaisiin jatkamassa. Jos sitä kuitenkin jatketaan, ei siitä olisi hyötyä muille yrityksille, sillä alueella, jolle sitä jatkettaisiin, ei sijaitse muita yrityksiä.

(52)

Sen vuoksi kantelija katsoo, että pysäköintialue ja tie antavat Propapierille valikoivan edun ja ne on tarkoitettu Propapierin käyttöön.

(53)

Saksan mukaan uusi tie yhdistää Oder-Spree-kanavan teollisuusalueen ja sen pohjoisen laajennusosan valtatiehen B 112. Se vähentää liikennemääriä ja ilmansaastumista Eisenhüttenstadtin keskustassa, mahdollistaa kuorma-autoille keskustan kiertämisen ja lyhentää teollisen ja kaupallisen liikenteen ajoaikoja Frankfurtiin (Oder) vähintään kolmanneksella. Se on osa jo vuonna 1993 tehtyä yleistä suunnitelmaa teollisuusalueen kehittämiseksi ja parantaa frankfurtilaisten yritysten pääsyä Eisenhüttenstadtin sisävesisatamaan. Saksa väittää, että tietä suunniteltiin jo osavaltion hallituksen Oder-ohjelmassa.

(54)

Se luo ArcelorMittal-teollisuusalueelle ja muille teollisuusalueille uusia kehitysmahdollisuuksia. Tie rakennettiin kahdessa vaiheessa; teknisistä vaikeuksista johtuneen viivästyksen jälkeen viimeinen osa tiestä valmistui vuonna 2013.

(55)

Eisenhüttenstadt laajensi vuonna 2008 Oder-Spree-kanavan teollisuusaluetta houkutellakseen alueelle yrityksiä. Saksan mukaan Oder-Spree-kanavan leventämis- ja syventämistyöt ovat osa Euroopan laajuiseen verkkoon (TEN) kuuluvan vesiväylän välttämätöntä säännöllistä kunnossapitoa. Vuodesta 2003 alkaen koko kanavan pituudelle on rakennettu sulkuja (tällä hetkellä Kersdorfin sulku, Fürstenwalden sulun rakentamista on lykätty). Saksa väittää, etteivät työt ole yhteydessä Propapieriin eikä Propapierille luoda valikoivaa etua.

(56)

Kantelija väittää, että tuki ei voi kuulua sen tukiohjelman soveltamisalaan, joka ei asiassa N 644e/02 tehdyn päätöksen mukaan ole tukea, koska kyseinen tukiohjelma ei ollut voimassa ajankohtana, jolloin investointituki TAZV:n jätevedenkäsittelylaitoksen rakentamiseen myönnettiin, sillä ohjelman voimassaolo päättyi vuoden 2006 lopussa.

(57)

Lisäksi kantelija väittää, että tukiohjelmaa ei ole mahdollista soveltaa siitäkään syystä, että jätevedenkäsittelylaitos ei tarjoa julkista palvelua, vaan se on rakennettu yksinomaan Propapierin ensisijaiseen käyttöön.

(58)

Kantelijan mukaan paperiteollisuudella on yleensä – myös Saksassa – omat jätevedenkäsittelylaitoksensa kierrätyspaperitehtaille. Näin ollen Saksan perustelu, jonka mukaan yritykset ovat velvoitettuja liittymään yleiseen jätevesijärjestelmään, ei pidä paikkansa.

(59)

Kantelijan tietojen mukaan jätevedenkäsittelylaitos ei ole osa teollisuusalueen yleistä taloudellista kehityssuunnitelmaa, joka kattaisi kaikki mahdolliset investoijat, vaan se kehitettiin ja esiteltiin jo vuonna 2007 samaan aikaan kuin Propapierin paperitehdas ja voimalaitos. Eisenhüttenstadtin 7 päivänä marraskuuta 2007 päivätty päätösluonnos teollisuusalueen kehittämisestä koskee sen vuoksi ainoastaan kahta tai kolmea investoijaa. Kantelija väittää, että Eisenhüttenstadt on mainostanut teollisuusaluetta vasta vuodesta 2010 alkaen ja että se ryhtyi etsimään muita investoijia vasta Smurfit Kappan kantelun jälkeen.

(60)

Kantelijan mielestä TAZV:n laitoksen rakenteellisten erityispiirteiden vuoksi on selvää, että se räätälöitiin täyttämään erityisesti Propapierin tarpeet. Jätevedenkäsittelylaitosten tekniset piirteet ovat erittäin alakohtaisia. Kierrätyspaperitehtaiden jätevedenkäsittelylaitokset käsittävät yleensä anaerobisen ja aerobisen puhdistusvaiheen, kun taas tavanomaisissa kunnallisissa jätevedenkäsittelyjärjestelmissä on usein ainoastaan aerobinen puhdistusvaihe. Se, että TAZV:n jätevedenkäsittelylaitoksessa on molemmat vaiheet, on kantelijan mukaan lisätodiste siitä, ettei laitos palvele yleistä etua vaan muodostaa Propapierille tarkoitetun erityisinfrastruktuurin.

(61)

Kantelijan mukaan on erittäin epätodennäköistä, että laitosta suunniteltaessa otettiin huomioon muut kuin Propapierin paperitehtaan (ja siihen liittyvän voimalaitoksen, joka on nyt EnWB:n omistuksessa) kapasiteettitarpeet. Kantelija väittää, että EnWB ei ole riippumaton käyttäjä, sillä voimalaitosinvestointi liittyy tiiviisti paperitehdashankkeeseen eikä sitä olisi toteutettu ilman Propapierin tehdasta.

(62)

Kantelija huomauttaa, että toinen teollisuusalueella sijaitseva investoija, 5N PV, käyttää vain erittäin pienen osuuden TAZV:n jätevedenkäsittelykapasiteetista ja että alueella jo aikaisemmin sijainnut jätevedenkäsittelylaitos olisi voinut kattaa sen jätevedenkäsittelytarpeet. Koska 5N PV aloitti toimintansa jo toukokuussa 2008, toisin sanoen kaksi vuotta ennen TAZV:n uuden laitoksen käyttöönottoa, se käytti aluksi jo olemassa ollutta jätevedenkäsittelylaitosta.

(63)

Kantelija toteaa, että ei ole ennusteita muiden mahdollisten investoijien odotettavissa olevasta jätevedenkäsittelytarpeesta eikä tietoja siitä, olisiko tällaista lisäkapasiteettia käytettävissä ja milloin sitä olisi käytettävissä. Tällä hetkellä vapaata kapasiteettia ei joka tapauksessa juurikaan ole. Lisäksi kantelija viittaa lehtiartikkeliin (Märkische Oderzeitung, 3. helmikuuta 2011), jonka mukaan yhdessä ilmastusaltaassa on havaittu tekninen vika ja kaikki käytettävissä olevat altaat tarvitaan nykyisen teollisen käyttäjän tarpeisiin.

(64)

Kantelija katsoo, että Saksa on epäsuoraan vahvistanut, ettei jätevedenkäsittelylaitosta käytä yksikään muu yritys, sillä se on todennut, että TAZV:n uuden laitoksen maksut ovat alhaisemmat kuin olemassa olevan laitoksen maksut, koska uusi laitos ei edellytä kallista viemäröintijärjestelmää yksittäisten käyttäjien välille (ja näin se on vahvistanut, ettei uusia käyttäjiä tule).

(65)

Kantelijan mukaan TAZV:n tiedoista ilmenee, että Propapier käyttää vähintään 90 prosenttia laitoksen päivittäisestä kapasiteetista.

(66)

Kantelija toteaa, että Saksan väite jätevedenkäsittelylaitoksen modulaarisesta rakennustavasta on pelkästään teoreettinen eikä rakennustapa tuo mittakaavaetuja, sillä toinen moduuli maksaa 80–90 prosenttia ensimmäisestä. Moduulien lisäämisestä aiheutuvat suhteellisen korkeat kustannukset tukevat sitä, että 42 miljoonan euron alkuinvestointi hyödyttää pääasiassa Propapieria valikoivana toimenpiteenä.

(67)

Kantelijan tietojen mukaan TAZV:n uuden laitoksen rakentaminen Propapierin välittömään läheisyyteen voimalaitoksen ja paperitehtaan viereen tekee Propapierille mahdolliseksi hyödyntää jäteveden anaerobisessa käsittelyssä syntyvää biokaasua.

(68)

Edellä esitetyn perusteella kantelija päättelee, että TAZV:n laitos on Propapierin erityisinfrastruktuuri ja että julkinen rahoitus jätevedenkäsittelylaitoksen rakentamiseen on investointitukea Propapierille. Kantelijan mielestä komission olisi tutkittava, täyttääkö kyseinen toimenpide yhdessä Propapierin paperitehtaalle myönnetyn alueellisen investointituen kanssa (asia SA.23827) kaikki aluetukisuuntaviivojen edellytykset.

(69)

Tukiohjelman N 644e/02 nojalla myönnetyt toimenpiteet eivät ole Saksan mukaan tukea.

(70)

Saksa väittää, että jätevedenkäsittelylaitosta ei ole tarkoitettu Propapierille. Kyse on julkisesta infrastruktuurista, joka liittyy vaaratekijöiden torjuntaan ja edistää ympäristönsuojelua ja väestön suojelua sairauksilta. Kaikilla Oder-Spree-kanavan teollisuusalueella sijaitsevilla tai sinne tulevaisuudessa sijoittautuvilla yrityksillä on oikeus liittyä julkiseen jätevedenkäsittelylaitokseen ja käyttää sitä samoin ehdoin. Maksut lasketaan samojen laissa säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Jätevedenkäsittely kuuluu Saksassa kuntien vastuulle, ja jätevedenkäsittelyjärjestelmään liittyminen ja sen käyttäminen on pakollista. Käyttäjät eivät voi valita toista palveluntarjoajaa kuin kunnallinen laitos.

(71)

Saksa kiistää kantelijan väitteen, jonka mukaan paperitehtailla on tavallisesti oma jätevedenkäsittelyjärjestelmänsä eikä niiden velvollisuutena ole liittyä kunnalliseen jätevesijärjestelmään. Saksa toteaa, että Propapierilla on lakisääteinen velvollisuus (20) liittyä TAZV:n laitokseen ja käyttää sitä. Poikkeukset tästä liittymisvelvollisuudesta ovat erittäin rajallisia (ainoastaan silloin kun liittyminen ei ole mahdollista tai kohtuullista). Paperintuottajien harjoittamasta jätevesien käsittelystä on julkisesti saatavilla vain vähän tietoja, mutta näiden tietojen mukaan lukuisat paperitehtaat ovat liittyneet kunnallisiin jätevedenkäsittelylaitoksiin.

(72)

Saksa ei yhdy kantelijan väitteeseen, jonka mukaan TAZV:n laitos on räätälöity Propapieren teknisten tarpeiden mukaan. Sen mukaan kaksivaiheinen jätevedenkäsittely ei ole tunnusomaista vain paperiteollisuudelle vaan se on yleistä monilla eri aloilla, ja useilla kunnallisilla jätevedenkäsittelylaitoksilla on käytössä kaksivaiheinen jätevedenkäsittely. TAZV:n laitokset tekniset piirteet (kaksivaiheinen biologinen prosessi) perustuvat nykyisiin teknisiin standardeihin, ja niissä otetaan huomioon, että huomattava osa jätevedestä olisi erittäin saastunutta. Saksa myöntää, että sellaisilla kunnallisilla jätevedenkäsittelylaitoksilla, jotka käsittelevät ainoastaan saniteettijätevettä tai vähän likaantunutta vettä, ei yleensä ole erillistä esikäsittelyvaihetta, mutta korostaa, että kaksivaiheinen käsittely on yleistä laitoksissa, joiden on käsiteltävä teollisuusjätevesiä. Saksa esitti luettelon 18:sta Saksassa sijaitsevasta paperitehtaasta, jotka valmistavat kierrätyspaperia ja ovat liittyneet kunnalliseen jätevedenkäsittelylaitokseen. Se totesi, että paperiteollisuuden jätevesiä käsitellään sekä yksi- että kaksivaiheisissa kunnallisissa jätevedenkäsittelylaitoksissa.

(73)

Saksan mukaan jätevedenkäsittelylaitos muodostaa osan yleisten infrastruktuuritoimenpiteiden pakettia Oder-Spree-kanavan teollisuusalueen kehittämiseksi. Yhtäkään näistä toimenpiteistä ei ole tarkoitettu yhdelle ainoalle yritykselle. Propapierilla tai mahdollisilla käyttäjillä ei ole vaikutusvaltaa päätöksiin, jotka koskevat laitoksen rakentamista, siihen liittymistä ja sen käyttöä.

(74)

Saksa kiistää väitteen, jonka mukaan TAZV:n jätevedenkäsittelylaitos olisi rakennettu Propapieria varten. Se selittää, että laitoksen rakentamista suunniteltiin jo vuosina 2004–2006 muiden mahdollisten investointien yhteydessä kauan ennen Propapierin tulemista alueelle.

(75)

Saksa toteaa, että teollisuusalueen ulkopuolisen jätevedenkäsittelyinfrastruktuurin kapasiteetti on rajoitettua ja saatavilla oleva jäännöskapasiteetti riittäisi ainoastaan yhden (pienen) investoijan tarpeiden kattamiseen. Saksa vahvistaa, että 5N PV oli todellakin aluksi liittynyt olemassa olevaan laitokseen.

(76)

Sitä, että Propapierin sijoittautuminen alueelle antoi alkusysäyksen jo kauan suunnitteilla olleen jätevedenkäsittelylaitoksen rakentamisen aloittamiselle, ei Saksan mukaan voida pitää valikoivana etuna Propapierille. Saksa viittaa julkisasiamies Van Gervenin ratkaisuehdotukseen asiassa C-225/91 (Matra v. komissio) (21), jossa hän vahvisti, että on väistämätöntä, että alkuvaiheessa infrastruktuuria käyttää pääasiassa yritys, joka sijoittautuu ensimmäisenä uudelle teollisuusalueelle. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos alue kehittyy odotusten mukaisesti.

(77)

Saksa ilmoittaa, että kaikki Oder-Spree-kanavan teollisuusalueelle sijoittautuneet kolme yritystä, nimittäin Propapier, 5N PV ja EnBW:n voimalaitos, ovat liittyneet jätevedenkäsittelylaitokseen ja käyttävät sitä. Saksa toteaa myös, että eri aikoina on harkittu useiden muiden toimijoiden sijoittautumista alueelle (yksi tai kaksi korvaavan polttoaineen tuotantolaitosta, aurinkosähkön tuotannossa käytettävää lasia valmistava tehdas, useille eri alojen investoijille tehdyt investointitarjoukset ja useiden mahdollisten investoijen vierailut alueella), mutta teollisuusalueen jatkokehittäminen veisi aikaa erityisesti kriisin vuoksi, joka on vaikuttanut erityisen voimakkaasti epäedullisessa asemassa oleviin alueisiin.

(78)

Saksa kiistää kantelijan väitteet, joiden mukaan Saksa ei ole ilmoittanut jätevesikapasiteettia TAZV:n laitoksen käyttäjille, Propapier käyttää kapasiteetista vähintään 90 prosenttia ja vapaata kapasiteettia ei ole.

(79)

Saksan mukaan TAZV:n jätevedenkäsittelylaitoksella on nykyisessä muodossaan vapaata kapasiteettia mahdollisten uusien investoijien käyttöön. Laitoksen tämänhetkiset kolme käyttäjää käyttävät kapasiteettia yhdessä [< 500] (*1) m3/h, kun TAZV:n laitoksen enimmäiskapasiteetti on 638 m3/h. Näin ollen käytössä oleva kokonaiskapasiteetti on noin [60–80] prosenttia ja vapaata kapasiteettia on saatavilla noin [150–250] m3/h. Propapierin käyttämä kapasiteetti on keskimäärin [300–500] m3/h ja enimmillään [400–500] m3/h. Näin ollen Propapier käyttää TAZV:n laitoksen kokonaiskapasiteetista [< 70] prosenttia ja enintään [< 70] prosenttia.

(80)

Saksa väittää, että TAZV:n laitosta oli tarkoitus alusta alkaen laajentaa modulaarisesti Oder-Spree-kanavan teollisuusalueen asteittaisen kehittämisen myötä. Laitoksen modulaarinen suunnittelu ilmenee TAZV-tiivistelmässä vuodelta 2007, jossa käsitellään mahdollisesti voimakkaasti likaantunutta vettä, jota syntyy paperiteollisuudessa, bioetanolin tuotannossa ja muilla teollisuuden aloilla.

(81)

Saksa toteaa, että laitoksen keskeiset osat on jo nykyisessä rakennusvaiheessa mitoitettu laajennuksen jälkeisen enimmäiskapasiteetin mukaan. Esimerkiksi 5 kilometriä pitkän putken, jota pitkin vesi kuljetetaan käsittelyn jälkeen Oderjokeen, nimellishalkaisija on kolme kertaa suurempi kuin nykyisessä rakennusvaiheessa vaaditaan (se voisi kuljettaa vettä 1 945 m3/h, kun nykyinen huippuvirtaus on ainoastaan 638 m3/h), ja TAZV:llä on mahdollisuus laajentaa vedenkäsittelylaitosta 3,3 hehtaarin suuruiselle naapuritontille. Mahdollisilla käyttäjillä olisi tällaisen modulaarisen laajennuksen jälkeen myös samanarvoinen oikeus käyttää jätevedenkäsittelylaitosta.

(82)

Sen vuoksi Saksa väittää, että Propapierilla tällä hetkellä oleva suuri osuus jätevedenkäsittelylaitoksen kokonaiskapasiteetista ei merkitse valikoivaa etua, vaan pelkästään kuvastaa ohimenevää tilannetta, sillä infrastruktuuri on suunniteltu siten, että se pystyy modulaarisen laajentamisen kautta palvelemaan uusia käyttäjiä samoin ehdoin. Tämä vie aikaa, sillä jätevedenkäsittelylaitos on osa aluetta koskevaa yleistä taloudellista kehityssuunnitelmaa, joka käsittää useita laajennusalueita eri vaiheissa. Nykytilanne, jossa alueelle on sijoittautunut vain kolme investoijaa, on tilapäinen vaihe teollisuusalueen kehittämisessä, joka alkoi vuonna 1994. Noin puolet Oder-Spree-kanavan teollisuusalueesta (35 hehtaaria) on vielä muiden investoijien käytettävissä. Saksa arvioi vuonna 2011, että alue saadaan käyttöön viiden vuoden kuluessa, ja se toteaa lisäksi, että laajentamista voitaisiin vielä jatkaa uudelle koillisalueelle (40 hehtaaria) ja pohjoisalueelle (160 hehtaaria).

(83)

Saksa kiistää kantelijan näkemyksen, jonka mukaan TAZV:n laitoksen modulaarinen rakennustapa ei toisi mittakaavaetuja. Saksan viranomaiset selittävät, että TAZV:n laitoksen modulaarinen laajentaminen on toteutettavissa kolmessa vaiheessa, ja paljon pienemmin kustannuksin lisättyä kapasiteettia (kuutiometreinä) kohden kuin alkuinvestoinnin tapauksessa:

(84)

Saksa väittää, että jätevedenkäsittelylaitoksen modulaarinen rakennustapa on tehokasta ja taloudellista resurssien käyttöä koskevan vaatimuksen mukaista ja sitä on tarkasteltava ottaen huomioon jätevedenkäsittelylaitosten aikaisempi ylimitoitus Saksan uusissa osavaltioissa. Tällaisen modulaarisen suunnittelun katsominen valikoivaksi eduksi ja seuraamusten määrääminen siitä johtaisi itse asiassa siihen, että infrastruktuurit rakennetaan epätaloudellisesti liian suuriksi. Sitä paitsi maksut eivät kattaisi tällaisesta ylimitoituksesta aiheutuvia kustannuksia.

(85)

Jos laitoksen koon nykyinen rajoittaminen katsottaisiin valikoivaksi eduksi, kannustaisi se infrastruktuurin epätaloudelliseen ylimitoittamiseen.

(86)

Saksan mukaan kantelijan mainitsema lehtiartikkeli (ks. johdanto-osan 63 kappale) ei ole asian kannalta merkityksellinen. Viranomaisten mukaan ylimääräisen käyttämättömän altaan rakentaminen ainoastaan teknisiä ongelmatilanteita varten olisi vastoin taloudellista ja tehokasta suunnittelua koskevia määräyksiä, jotka sisältyvät GA-ohjelmaan.

(87)

Kantelijan mukaan TAZV:n uuden laitoksen käyttäjät maksavat alhaisempia maksuja kuin olemassa olevan kunnallisen laitoksen käyttäjät, koska uudessa laitoksessa ei tarvita kattavaa putkistoa kaikkien käyttäjien liittämiseksi toisiinsa. Saksa kiistää kantelijan päätelmän, jonka mukaan uudelle laitokselle ei sen vuoksi voisi tulla uusia käyttäjiä. Saksan tietojen mukaan uusia teollisia käyttäjiä voidaan liittää laitokseen ongelmitta, ja käyttäjämäärän rajoittaminen johtuu ensi sijassa sen putken koosta, joka johtaa käsitellyn veden Oderjokeen.

(88)

Saksa kiistää kantelijan väitteen, jonka mukaan Propapier voisi hyödyntää TAZV:n laitoksen tuottamaa biokaasua. Jätevedenkäsittelylaitoksen käyttäjät eivät pysty hyödyntämään biokaasua. TAZV hyödyntää biokaasun omassa kolmen megawatin voimalaitoksessaan.

(89)

Saksa kiistää väitteen, jonka mukaan Smurfit Kappan kantelun jälkeen alettiin etsiä myös muita mahdollisia investoijia teollisuusalueelle. Eisenhüttenstadt antoi jo vuonna 1998 Investor Center Ostbrandenburgille tehtäväksi teollisuus- ja liiketoimintatilojen markkinoinnin, muun muassa Oder-Spree-kanavan teollisuusalueella. Oder-Spree-kanavan teollisuusaluetta koskevat suunnitteluasiakirjat ovat olleet olemassa vuodesta 1995.

(90)

Saksa päättelee, että TAZV:n laitos ei ole Propapierille tarkoitettu infrastruktuuri.

(91)

Lisäksi Saksa päättelee, että laajennetulla Oder-Spree-kanavan teollisuusalueella toteutetut infrastruktuuritoimenpiteet (jätevedenkäsittelylaitoksen rakentaminen ja käyttöönotto sekä muut toimenpiteet – pysäköintialue, tie, kanavan syventäminen/leventäminen) ovat yleisiä kehittämistoimenpiteitä, jotka eivät anna Propapierille valikoivaa etua ja joita ei ole varattu Propapierin käyttöön. Saksa mukaan se, että infrastruktuuria käyttää tällä hetkellä vain rajoitettu määrä teollisuusalueelle ensimmäisenä sijoittautuneita yrityksiä, on normaali välivaihe kehitysprosessissa.

(92)

Kantelija yhtyy komission menettelyn aloittamispäätöksessä esittämään kantaan (menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 63 kappale ja tämän päätöksen johdanto-osan 38 kappale), jonka mukaan asiassa N 644e/02 tehty päätös ei kata jätevedenkäsittelylaitoksen käytöstä perittäviä maksuja. Sen vuoksi maksujen olisi vastattava käytöstä aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Se, että maksujen laskenta perustuu kunnallisia maksuja koskevaan lakiin, ei kantelijan mukaan muodosta oikeutusta alhaisempiin maksuihin ja Propapierille syntyvään etuun.

(93)

Kantelija toteaa, että jätevedenkäsittelylaitos ei tuota julkista palvelua vaan se on perustettu yksinomaan Propapierin ensisijaiseen käyttöön.

(94)

Kantelijan mukaan komission menettelyn aloittamispäätöksessä ehdottamat kaikki kolme menetelmää (kaikkien kustannusten kattaminen, yksityisen palveluntarjoajan hinta, viitehinta) osoittavat, että maksujen kautta syntyy Propapierille etu.

(95)

Kantelija toteaa myös, että kaikkien kustannusten laskemisen puolesta puhuu EU:n vesipuitedirektiivin 9 artiklan lisäksi myös se, että useimmilla kierrätyspaperitehtailla on oma jätevedenkäsittelylaitoksensa. Propapierin maksama maksu kattaa vain 20 prosenttia sijoitetun oman pääoman laskennallisista koroista eikä siinä oteta huomioon sitä osuutta omasta pääomasta, joka saadaan 80 prosentin suuruisesta julkisesta rahoitusosuudesta jätevedenkäsittelylaitoksen rakennuskustannuksiin.

(96)

Kantelijan mukaan yksityinen toiminnanharjoittaja tai paperitehtaan omistaja pyrkii vähintään kattamaan kaikki kustannukset, joten tämä menetelmä vastaa edellä mainittua menetelmää, jonka mukaan kaikki kustannukset on katettava.

(97)

Kantelija yhtyy menettelyn aloittamispäätöksessä esitettyyn komission näkemykseen, jonka mukaan viitehintojen käyttäminen ei todennäköisesti voi sulkea pois tuen olemassaoloa. Ainoastaan sellaisten paperitehtaiden vertailu, jotka käyttävät kunnallista jätevesijärjestelmää, ei olisi edustava, sillä useimmilla paperitehtailla on oma jätevedenkäsittelylaitoksensa.

(98)

Kantelija väittää, että Saksa on esittänyt ainoastaan erittäin valikoituja tietoja muiden paperitehtaiden maksamista jätevesimaksuista (yksi tutkimus, vertailu hintoihin Spreetal/Schwarze Pumpe -teollisuusalueella ja vanha päätös vuodelta 1990) ja että esimerkkejä ei voitaisi käyttää viitehinnan laskennan perustana muun muassa siitä syystä, että avustukset ja investointikustannukset vaikuttavat maksuihin ja lainsäädäntö voi vaihdella eri alueilla. Kantelija esittää vertailun omaan laitokseensa, joka käyttää kunnallista jätevesijärjestelmää (luottamuksellinen tieto), ja laskee, että 42 miljoonan euron rakennusinvestoinnin (kuten Eisenhüttenstadtissa) perusteella Propapierin olisi maksettava 4 euroa/m3, joka on paljon enemmän kuin Propapier tällä hetkellä maksaa.

(99)

Kantelija väittää, että Saksan mainitsema artikkeli julkaistiin vuonna 2004 ja perustui vuonna 2002 julkaistuun tutkimukseen, jonka tiedot olivat vuodelta 2000/2001. Kantelija viittaa 30 päivänä tammikuuta 2009 päivätyn Saksan kirjeen liitteeseen 6, joka sisälsi artikkelin verkkouutislähteestä Das Papier 2004-T174 (22). Kantelijan mukaan tutkimus koskee ainoastaan seitsemää nimeltä mainitsematonta paperitehdasta, eikä ole selvää, onko niillä oma jätevedenkäsittelylaitos vai ovatko ne liittyneet kunnalliseen järjestelmään ja sisältyvätkö huomioon otettuihin kustannuksiin ainoastaan toimintakustannukset (ilman pääomakustannuksia ja muita kustannuksia). Jos tutkimuksessa verrataan ainoastaan sellaisia paperitehtaita, joilla on oma jätevedenkäsittelylaitos, olisi pääomakustannukset otettava huomioon.

(100)

Saksa pysyy kannassaan, jonka mukaan mahdollinen etu, joka olisi seurausta TAZV:n laitoksen käytöstä perittävistä maksuista, ei olisi valtiontukea, koska Saksan mielestä komission asiassa N 644e/02 tekemä päätös kattaa myös GA-ohjelman välilliset vaikutukset, toisin sanoen maksut. Saksa toteaa myös, että toimenpide, jonka ei katsottu sisältävän tukea asiassa N 644e/02, ei voi olla valtiontukea käyttäjien tasolla. Saksan mielestä komissio muutti kantansa siitä, voidaanko infrastruktuurioperaattorille myönnetty tuki siirtää edelleen infrastruktuurin käyttäjille, vasta tuomioistuimen annettua tuomion asiassa Flughafen Leipzig-Halle GmbH (23).

(101)

Saksa myöntää, että asiassa N 644e/02 tehdyn päätöksen voimassaolo oli päättynyt ajankohtana, jolloin investointituki myönnettiin TAZV:lle. Saksan viranomaiset huomauttavat kuitenkin, että säännös, johon asiassa N 644e/02 tehty päätös perustui, ei poikennut säännöksestä, jonka perusteella toimenpide myönnettiin TAZV:lle. Oikeusperustaa on ainoastaan päivitetty, mutta sen sisältö ei ole muuttunut. Sen vuoksi Saksa katsoo, että pelkkä oikeusperustan päivittäminen ei johda automaattisesti toimenpiteen luokitteluun valtiontueksi.

(102)

Saksa korostaa, että kustannuslaskenta oli läpinäkyvää ja lainsäädännön mukaista.

(103)

Saksa ottaa kantaa niihin kolmeen menetelmään, joiden avulla lasketaan jätevedenkäsittelypalveluja käyttävältä yritykseltä perittävä maksu (menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 68 kappale): kaikkien kustannusten kattaminen, yksityisen palveluntarjoajan hinta ja viitehinta.

(104)

Saksa kiistää sen, että Propapierin maksama maksu ei kattaisi kaikkia kustannuksia. Kustannusten laskennasta on säädetty lainsäädännössä (periaatteessa pitäisi kattaa kustannukset, paitsi ettei kolmansien avustuksia oteta huomioon laskennallisten korkojen laskennassa (24)). Lainsäädännön mukaan kustannukset on katettava, mutta niitä ei saa ylittää. Kaikki TAZV:lle aiheutuvat kustannukset on katettu, mukaan lukien TAZV:n osuudelle sijoitetusta pääomasta lasketut korot. Fiktiivisten korkojen laskeminen osavaltion avustuksille ei olisi oikeutettua, koska ne eivät ole TAZV:lle aiheutuneita kustannuksia.

(105)

Propapier ei saa valikoivaa etua, sillä kaikilta uuden laitoksen käyttäjiltä peritään samat maksut.

(106)

Se, olisiko maksu korkeampi ilman GA-ohjelman nojalla myönnettyjä avustuksia jätevedenkäsittelylaitoksen rakentamiseen, riippuu monista tekijöistä, kuten muun rahoituksen saatavuudesta.

(107)

Viranomaisilla ei ole aiheuttamisperiaatteen eikä EU:n vesipuitedirektiivin perusteella velvollisuutta sisällyttää avustuksia sijoitetun pääoman laskennallisten korkojen laskentaan. EU:n vesipuitedirektiivissä säädetään, että vesipalvelujen kustannukset on katettava, mutta jätetään jäsenvaltioille liikkumavaraa täytäntöönpanossa. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kaikki TAZV:n (vesipalvelun) kustannukset katetaan. Aiheuttamisperiaatetta ei sovelleta ehdottomasti, mutta se on ”otettava huomioon”. Käsiteltävänä olevassa asiassa se otetaan huomioon laskemalla mukaan kaikki TAZV:n kustannukset.

(108)

EU:n vesipuitedirektiivissä puhutaan ”riittävästä” osallistumisesta. Saksa toteaa, että verrattuna muihin alueisiin Saksassa tai Euroopan unionissa Propapierin maksamat maksut ovat suhteellisen korkeat. Saksan viranomaiset toteavat lisäksi, että EU:n vesipuitedirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon kustannusten kattamisen sosiaaliset, ympäristöön kohdistuvat ja taloudelliset vaikutukset samoin kuin kyseisten alueiden maantieteelliset olot ja ilmasto-olot.

(109)

Saksa toteaa, ettei ole asianmukaista tehdä vertailua asioihin Kimberly-Clark tai InfraLeuna (ks. myös menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 70 kappale). Asiassa Kimberly-Clark on kyse yritykselle myönnetystä erikoishinnasta, jonka perusteella oli syytä epäillä, ettei kaikkia kustannuksia katettu. Käsiteltävänä olevassa asiassa kaikki kustannukset on katettu, ja tariffiehdot ovat samat kaikille käyttäjille. Asiassa Kimberly-Clark rakennettiin teollisuusalue yhden ainoan yrityksen erityistarpeiden mukaan, kun taas käsiteltävänä olevassa asiassa teollisuusalue rakennetaan useille yrityksille.

(110)

Asiassa InfraLeuna päätöksen kohteena on yksityisten yritysten yksityisen infrastruktuurin käytöstä perimistä hinnoista, kun taas käsiteltävänä oleva asia koskee kunnallisen infrastruktuurin käyttöä ja lakisääteisiä maksuja, jotka eivät ole markkinaehtoisia. Käsiteltävänä olevassa asiassa käyttäjät kattavat kaikki kustannukset, jotka jätevesiyhtiön on tavallisesti katettava. Sellaisilla jätevesimarkkinoilla, joita ei ole avattu kilpailulle, huomioon otettavat kustannustekijät on vahvistettu lainsäädännössä ja ne ovat samat kaikille yrityksille (Brandenburgin KAG-laki).

(111)

Menettelyn aloittamispäätöksessä mainitut päätökset asioissa Wagner ja Weida Leder (johdanto-osan 71 kappale ja alaviite 20) koskevat avustuksia yksityisten jätevedenkäsittelylaitosten rakentamiseen. Käsiteltävänä olevassa asiassa Propapier ei saa avustuksia vapaaehtoisiin yksityisiin investointeihin, vaan se maksaa käyttömaksuja, jotka on määrätty sille lainsäädännössä.

(112)

Saksa katsoo, että vesi ei ole tavanomainen kaupallinen hyödyke. Jätevedenkäsittelyala on järjestetty Saksassa julkisten kunnallisten toimijoiden alueelliseksi monopoliksi. Sen vuoksi jätevedenkäsittely ei ole Saksassa taloudellista toimintaa, vaan se on kuntien pakollinen julkinen tehtävä. TAZV toimii julkisena viranomaisena eikä yrityksenä, jonka toimintaa voitaisiin arvioida markkinataloussijoittajatestin perusteella. Saksassa jätevesijärjestelmään liittyminen ja sen käyttäminen on pakollista. Käyttäjät eivät voi valita toista palveluntarjoajaa kuin kunnallinen laitos. Maksuista on säädetty lainsäädännössä, niistä päättävät viranomaiset eivätkä ne saa ylittää kustannuksia.

(113)

Yksityisten yritysten on mahdollista päästä jätevedenkäsittelyalalle Saksassa vain rajoitetussa määrin. Ne voivat ainoastaan osallistua lakisääteisten jätevedenkäsittelyvelvoitteiden tekniseen täyttämiseen laitoksen toiminnan johtamista tai operointia koskevien sopimusten perusteella. Vastuu tehtävästä säilyisi kuitenkin kunnalla, jolla ei ole lakisääteistä velvollisuutta kilpailuttaa sopimus. Lisäksi yksityiset yritykset voisivat suorittaa teknisiä tehtäviä (tai poikkeustapauksissa periä maksut), mutta tässäkään tapauksessa maksut eivät saisi ylittää kustannuksia. TAZV ei ole siirtänyt teknisiä tehtäviä kolmansille.

(114)

Koska maksuista on säädetty lainsäädännössä eivätkä ne saisi ylittää infrastruktuurista aiheutuvia kustannuksia, ei ole olemassa markkinoita, joilla yksityiset yritykset voisivat määrittää jätevesimaksut tavoitteenaan tehdä voittoa. Yksityisten yritysten tai yksityisten ja julkisten yritysten välillä ei ole kilpailua loppukäyttäjistä.

(115)

Saksa katsoo, että tällaisessa tapauksessa ei ole mahdollista verrata toiminnanharjoittajan käyttäytymistä yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen. Yksityistä sijoittajaa koskevaa arviointiperustetta ei sen vuoksi voida soveltaa.

(116)

Koska jätevedenkäsittelylaitokseen liittyminen on pakollista, kilpailua ei ole eikä myöskään markkinahintaa, jota voitaisiin käyttää vertailukohtana edun arvioinnissa valtiontukisääntöjen perusteella.

(117)

Saksa kiistää kantelijan lausunnon, jonka mukaan vain harvat paperitehtaat käyttävät kunnallisia jätevesijärjestelmiä, minkä vuoksi ainoastaan kyseisiä paperitehtaita koskevien tietojen käyttäminen vertailukohtana ei edustaisi koko alaa.

(118)

Saksa korjasi huomautuksissaan, että Propapierin maksama maksu ei ole 0,95 euroa/m3 (kuten menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 72 ja 80 kappaleessa väitetään), vaan vuodesta 2010 alkaen maksu on ollut 1,18 euroa/m3. Tämä maksu on muihin Euroopan unionin alueisiin verrattuna suhteellisen korkea tai vähintään tavanomainen. Saksalaisten paperitehtaiden yhdistyksen suorittaman kyselytutkimuksen mukaan, johon osallistui 77 saksalaista paperiteollisuusalan yritystä, jotka edustavat 68:aa prosenttia alasta, maksut olivat vuonna 2007 keskimäärin 1,12 euroa/m3 (vaihteluväli 0,31 eurosta/m3 2,20 euroon/m3). Propapierin maksama maksu on tämän vaihteluvälin sisällä ja ylittää otoksen keskiarvon.

(119)

Myöhemmissä huomautuksissaan Saksa ilmoitti komissiolle, että vuonna 2012 maksua korotettiin 1,41 euroon/m3, jotta voitaisiin kattaa jätevedenkäsittelylaitoksen käynnistysvaiheen tappiot. Energiakustannusten laskemisen seurauksena maksu laskettiin vuoden 2013 alussa 1,39 euroon/m3 sen oikeudellisen velvollisuuden mukaisesti, jonka mukaan kustannukset on katettava mutta niitä ei saa ylittää. Sen lisäksi Propapierin täytyy esikäsitellä jätevesi ennen kuin se johdetaan TAZV:n laitokseen. Esikäsittelykustannukset ovat noin […] euroa/m3, joten Propapierille jätevedenkäsittelystä aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat […] euroa/m3. Tähän verrattuna keskimääräiset kustannukset alalla ovat 1,27 euroa/m3 (vuosi 2010).

(120)

Saksa toteaa, että vertailu muiden Euroopan unionin paperintuottajien maksamiin maksuihin muodostaa oikean vertailukohdan sen arvioinnille, ettei taloudellista etua synny, ja että komission epäilyt tällaisen vertailun asianmukaisuudesta eivät ole perusteltuja.

(121)

Saksan mukaan komissiolle esitetyissä esimerkeissä on kyse keskimääräisistä hinnoista, jotka on laskettu kaikkien kustannusten perusteella. Saksalla ei ollut perusteita uskoa, että näihin maksuihin sisältyi valtiontukea.

(122)

Saksa toteaa, että Lenzing Lyocelliä (25) koskeva esimerkki on pätevä, vaikka kyse on kymmenen vuotta vanhasta asiasta (Propapier maksaa yli kaksinkertaisen maksun, mutta jätevesimaksut eivät ole nousseet yli 100:aa prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana).

(123)

Saksa esittää kaksi perustelua sille, miksi maksut olisi katsottava asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa tarkoitetuksi voimassa olevaksi tueksi, jos ne ovat tukea.

(124)

Saksa toteaa, että komissio päätteli vuonna 2003 asiassa N 644e/02 tekemässään päätöksessä, että GA-ohjelma ei ole valtiontukea jätevedenkäsittelylaitosten toiminnanharjoittajalle, jos kyseinen toimija on – kuten TAZV – tiettyä tarkoitusta varten perustettu kuntayhtymä (Zweckverband). Komissio käytti tämän toteamuksen perusteena sitä, että Zweckverband on kunnan valvonnassa ja tarjoaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua. Kuten komissio kuitenkin itsekin totesi menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 57 kappaleessa, ohjelma olisi luokiteltava voimassa olevaksi tueksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdan nojalla, vaikka se myöhemmin sisämarkkinoiden kehityksen vuoksi katsottaisiin tueksi.

(125)

Kuten tämän päätöksen johdanto-osan 100 kappaleessa esitetään, asiassa N 644e/02 tehty päätös kattaa Saksan mukaan myös Gemeinschaftsaufgabe-ohjelman välilliset vaikutukset, toisin sanoen maksut. Maksuista ei tarvinnut ilmoittaa erikseen, koska maksujen laskentamenetelmä on osa ohjelman täytäntöönpanoa.

(126)

Sen perustelun osalta, jonka mukaan maksuissa on kyse voimassa olevasta tuesta, Saksa toteaa, että maksuihin sisältyvä tuki oli voimassa jo ennen Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen voimaantuloa 1 päivänä tammikuuta 1958. Ennen ETY-sopimuksen voimaantuloa voimassa ollut tuki pysyy voimassa olevana tukena, vaikka sitä muutettaisiin myöhemmin, kunhan alkuperäisen ohjelman ”ydin” säilyy samana (26). Jo ennen 1 päivää tammikuuta 1958 voimassa olleen yleisen määräyksen tarkentaminen ei Saksan mukaan ole uutta tukea, johon sovellettaisiin ilmoitusvelvollisuutta (27).

(127)

Saksa selittää, että kunnallisia maksuja koskevat lait olivat olemassa jo ennen ETY-sopimuksen voimaantuloa vuonna 1958 ja niiden soveltaminen jatkui sen jälkeen. Voimassa olevan Brandenburgin KAG-lain 6 §:n 2 momentti perustuu Preussin kuningaskunnan 14 päivänä heinäkuuta 1893 päivättyyn kunnallisia maksuja koskevaan lakiin (PrKAG) ja Baijerin kunnallisia maksuja koskevaan lakiin (Gemeindeabgabengesetz Bayern, BayGAG), koska Brandenburg sijaitsee entisen Preussin kuningaskunnan alueella. Saksa perustelee tätä kantaansa seuraavilla ala-argumenteilla:

(128)

Jo PrKAG-laissa annettiin kunnille mahdollisuus periä maksuja julkisten infrastruktuurien käytöstä. Baijerissa vuodesta 1938 voimassa olleeseen maksuja koskevaan lakiin (joka muodostaa perustan useille samanlaisille laeille muissa eteläsaksalaisissa osavaltioissa) sisältyy myös tämä mahdollisuus (28). PrKAG-lain mukaan maksut on yleensä laskettava siten, että niillä katetaan laitoksen hallinnointi- ja kunnossapitokustannukset, mukaan lukien sijoitetulle pääomalle lasketuista koroista ja pääoman takaisinmaksusta aiheutuvat kulut (29). Vaikka PrKAG-lain mukaan maksujen on ainoastaan katettava (infrastruktuuriin) sijoitetulle pääomalle lasketuista koroista aiheutuvat kulut, sodan jälkeen annettujen PrKAG-lakia koskevien tuomioiden perusteella PrKAG-laissa ei säädetä koron laskemisesta kolmansien avustuksille.

(129)

PrKAG-lakia tai vastaavia osavaltioiden lakeja ei kumottu Weimarin tasavallan aikana eikä kansallissosialistien valtaannousun jälkeen. Sen vuoksi ne olivat voimassa myös vuoden 1918 jälkeen.

(130)

Toisen maailmansodan jälkeen PrKAG-laki pysyi vuonna 1949 annetun Saksan perustuslain nojalla edelleen voimassa osavaltioiden lakien muodossa. Perustuslain 123 artiklan mukaan lait, jotka eivät ole sen vastaisia, ovat edelleen voimassa. Lisäksi perustuslaissa on säännöksiä, joiden nojalla osavaltiot pystyivät antamaan lakeja tietyillä aloilla. Tämän vuoksi on selvää, että PrKAG-laki oli voimassa Saksan osavaltioissa jo ennen Euroopan talousyhteisön perustamisesta tehdyn sopimuksen voimaantuloa.

(131)

Sen jälkeen kun Saksan liittotasavalta perustettiin vuonna 1949, PrKAG-laki korvattiin vähitellen joissakin länsisaksalaisissa osavaltioissa kunnallisia maksuja koskevilla lailla. Kun PrKAG-laki korvattiin näillä osavaltioiden lailla 1960- ja 1970-luvuilla, sitä tarkennettiin ja sen terminologiaa tarkistettiin, mutta lain sisältö pysyi kuitenkin muuttumattomana. Erityisesti kolmansien avustuksille ei edelleenkään laskettu sen mukaan laskennallisia korkoja. PrKAG-lain nojalla ainoastaan vieraalle pääomalle lasketaan korkoa. Osavaltioiden laissa korkojen laskeminen ulotettiin omaan pääomaan. PrKAG-laissa ja osavaltioiden laissa ei kuitenkaan säädetty avustusten laskennallisista koroista.

(132)

Sen vuoksi Saksa katsoo, että Saksan vanhojen osavaltioiden kunnallisia maksuja koskevat lait perustuvat PrKAG-lakiin. Saksan mukaan käsiteltävänä olevassa asiassa on erityisen tärkeää tarkastella Nordrhein-Westfalenin KAG-lakia vuodelta 1969 (30), joka oli mallina Brandenburgin KAG-laille ja korvasi PrKAG-lain vuodelta 1906. Nordrhein-Westfalenin KAG-laki vastaa sisällöllisesti PrKAG-lakia, vaikka siihen tehtiin välttämättömiä terminologisia mukautuksia (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 128 kappale). Myös muiden osavaltioiden (esim. Rheinland-Pfalz, Schleswig-Holstein ja Hessen) kunnallisia maksuja koskevat lait perustuvat PrKAG-lakiin ja korvasivat sen.

(133)

Saksa väittää, että Brandenburgin KAG-lailla on erityinen asema toisen maailmansodan jälkeisen Saksan kahtia jakamisen seurauksena. DDR:n perustamista seuraavina vuosina lopetettiin paikallinen itsehallinto ja Brandenburgin ja muiden itäsaksalaisten osavaltioiden omat vaikutusalueet. Säädökset annettiin keskushallinnon tasolla. Paikallinen itsehallinto palautettiin 17 päivänä toukokuuta 1990 annetulla kunnallislailla (31) (jonka DDR:n parlamentti (Volkskammer) hyväksyi ennen Saksojen yhdistymistä 3 päivänä lokakuuta 1990), jossa vahvistettiin, että kunnat vastaavat itse taloudestaan. Tätä tarkoitusta varten niillä olisi oikeus periä korvauksia ja maksuja kunnallisista palveluista.

(134)

Brandenburgin KAG-laki 27 päivältä kesäkuuta 1991 perustuu Nordrhein-Westfalenin KAG-lakiin ja sen sisältö on käytännössä sama.

(135)

Vaikka lainsäädäntö kehittyi DDR:ssä eri tavalla, ei ole perusteltua kohdella itä- ja länsisaksalaisten osavaltioiden kunnallisia maksuja koskevia lakeja eri tavalla. Brandenburgin KAG-laki jatkaa PrKAG-lain oikeusperinnettä eikä noudata entisen DDR:n oikeusperinnettä. DDR:n (jäte)vedenkäsittelyjärjestelmän ja Brandenburgin nykyisen jätevedenkäsittelyjärjestelmän välillä ei ole institutionaalista jatkuvuutta. Toukokuun 17 päivänä 1990 annettu kunnallislaki muodosti perustan kunnallisia maksuja koskevien lakien antamiselle uusissa osavaltioissa. Uusien osavaltioiden kunnallisia maksuja koskevat lait olivat sisällöltään samanlaisia kuin vanhojen osavaltioiden vastaavat lait, jotka puolestaan perustuivat PrKAG-lakiin. Tämä oli väistämätön seuraus siitä, että uudet jäsenvaltiot liittyivät Saksan liittotasavaltaan perustuslain mukaisesti (32). Tämä käy erityisen selvästi ilmi siitä, kuinka Brandenburgin KAG-laki syntyi. Brandenburgin KAG-laki noudattaa Nordrhein-Westfalenin KAG-lain ja PrKAG-lain oikeusperinnettä. Saksan kahtiajako ja siitä seurauksena ollut oikeusperinteen katkeaminen Itä-Saksan osavaltioissa ei saisi vaikuttaa haitallisesti Brandenburgin KAG-lain tulkinnan yhteydessä.

(136)

Brandenburgin KAG-lailla on historiallinen yhteys PrKAG-lakiin.

(137)

Saksa toteaa lisäksi, että vastaavuusperiaate ja kustannusten kattamisen periaate olivat voimassa jo ennen ETY-sopimuksen voimaantuloa vuonna 1958. Vastaavuusperiaatteen mukaan maksu ei saa olla selvässä epäsuhteessa julkisen tahon tarjoaman palvelun arvoon. Tämä on osa oikeusvaltioperiaatetta, joka sisältyy perustuslakiin. Kustannusten kattamisen periaate tulee suoraan PrKAG-laista. Vaikka tätä periaatetta ei aina sovelleta tiukasti laskettaessa maksujen suuruutta, kunnan maksuista saamat tulot eivät saisi ylittää tuntuvasti sen kustannuksia.

(138)

Saksa väittää lisäksi, että tuen takaisinperintä siinä tapauksessa, että komissio katsoisi Propapierilta perittyjen maksujen olevan toimintatukea, olisi vastoin luottamuksensuojan periaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

(139)

Luottamuksensuojan periaate merkitsee sitä, että 1) unionin elimen on täytynyt antaa aihetta perusteltuihin odotuksiin, ja 2) huolellinen ja järkevä taloudellinen toimija ei ole voinut ennakoida etuihinsa vaikuttavan toimenpiteen toteuttamista.

(140)

Koska GA-ohjelmaa (hyväksytty päätöksellä asiassa N 644e/02) ei katsottu valtiontueksi, Propapierille on voinut syntyä perusteltu odotus siitä, että sille ei myönnetä tukea. Kyseisen ohjelman yhdenmukaisuudesta unionin oikeuden kanssa ei aikaisemmin ollut epäilyjä, koska Euroopan komissio ei ollut koskaan aikaisemmin arvioinut vastaavia ohjelmia.

(141)

Jos komissio luokittelisi tuen, jota maksuihin ei sisälly, toimintatueksi ja määräisi perimään sen takaisin, olisi se myös vastoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jonka mukaan toisiinsa rinnastettavia tapauksia on kohdeltava samalla tavalla. Takaisinperintä antaisi edun Propapierin kilpailijoille.

(142)

Saksan kuntayhtymät ja VKU yhtyvät Saksan 28 päivänä tammikuuta 2011 esittämiin huomautuksiin, joiden laatimiseen ne osallistuivat. Ne viittaavat erityisesti siihen, että jätevedenkäsittely on Saksassa kunnille kuuluva tehtävä, joka ei ole taloudellista toimintaa. Kunnat järjestävät ja rahoittavat tämän tehtävän paikallisen itsehallintotehtävänsä puitteissa kansalaisten edun nimissä.

(143)

Saksan kuntaliitot ja VKU toteavat, että Brandenburgin KAG-lain 6 §:n 2 momentin 5 alamomentti, jonka mukaan jätevedenkäsittelylaitoksen käytöstä perittävien maksujen on katettava kustannukset, laskennalliset korot ja laskennalliset poistot, mutta avustuksia ei oteta huomioon laskettaessa sijoitetun pääoman laskennallisia korkoja, on käyttäjien edun mukainen. Koska kolmansien avustukset eivät ole kuntien sijoittamaa omaa pääomaa, ei käyttäjien pitäisi joutua maksamaan korkoja näistä avustuksista kunnille.

(144)

Käsiteltävinä olevat toimenpiteet on luokiteltava valtiontueksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: i) toimenpiteen on oltava jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista myönnetty tuki, ii) yrityksen on saatava siitä taloudellista etua, iii) edun on oltava valikoiva ja iv) toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua ja vaikutettava jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kyse on valtiontuesta, kun kaikki SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät.

(145)

Jo menettelyn aloittamispäätöksessä oli kiistatonta, että kaikissa käsiteltävinä olevissa toimenpiteissä käytetään valtion varoja ja että ne voisivat vääristää kilpailua ja kauppaa sisämarkkinoilla.

(146)

Komissio toteaa kantelijan väitteiden osalta, että on erotettava toisistaan 1) mahdollinen valtiontuki, jota myönnetään Propapierille sille omistettujen infrastruktuuritoimenpiteiden kautta (jätevedenkäsittelylaitoksen rakentaminen ja tietyt muut infrastruktuurihankkeet teollisuusalueen laajennusosalla, jolla Propapierin uusi tehdas sijaitsee), sekä 2) mahdollinen valtiontuki, jota myönnetään Propapierille alennettujen jätevedenkäsittelymaksujen muodossa.

(147)

Komissio on aikaisemmin katsonut, että julkinen valta voi toteuttaa maankäyttöön liittyviä töitä alueensa kehittämiseksi. Ne voivat esimerkiksi rahoittaa infrastruktuureja, joista hyötyy koko väestö. Lisäksi komissio katsoo, että on yhdentekevää, mikä on syy infrastruktuurin rakentamiseen, kunhan siitä on hyötyä koko yhteisölle. Jos infrastruktuurista sen sijaan hyötyy ainoastaan yksi yksityinen yritys, on kyseisen yrityksen vastattava sen rahoituksesta. Tämä on seurausta siitä, että komission on arvioitava valtiontukien osalta toimenpiteen konkreettisia vaikutuksia eikä asetettuja tavoitteita. Sen vuoksi komissio katsoo käsiteltävänä olevassa asiassa, että sen on arvioitava, mitkä infrastruktuurit hyödyttävät koko yhteisöä (Propapier mukaan luettuna) ja mitkä ainoastaan Propapieria. Propapierin olisi rahoitettava ainoastaan jälkimmäiset (33).

(148)

Komissio toteaa, että yritykset eivät harjoita pysäköintialueen, tien ja Oder-Spree-kanavan toimintaa Euroopan unionin kilpailuoikeudessa tarkoitetussa merkityksessä, koska niiden käyttö on ilmaista. Sen vuoksi käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kyse valtiontuesta näiden infrastruktuurien omistajille ja toiminnan harjoittajille.

(149)

Kantelija väittää, että pysäköintialueen sijainti ei ole suotuisa ja se on liian kaukana, jotta muut kaupungin keskustan liikeyritykset voisivat käyttää sitä ja kaupunki voisi sen seurauksena sulkea kuorma-autojen pysäköintipaikkoja kaupungin keskustassa. Saksa ei ole osoittanut päinvastaista; se, että pysäköintialue sijaitsee yrityksen välittömässä läheisyydessä, ei kuitenkaan automaattisesti merkitse sitä, että pysäköintialue on tarkoitettu kyseiselle yritykselle tai hyödyttää pääasiassa sitä. Kantelijan mainitsema liikennemerkki (ks. johdanto-osan 46 kappale), jolla osoitettiin kuorma-autojen pysäköintipaikkoja voimalaitokselle, oli vain tilapäinen ja yhteydessä voimalaitoksen rakennustöihin, jotka päättyivät maaliskuun 2011 lopussa. Komissio toteaa, että pysäköintialueelle on vapaa pääsy ja sille ohjataan liikennemerkein yleiseltä tieltä ilman tietyn yrityksen mainintaa. Sillä, onko pysäköintialueella palveluja, ei ole merkitystä pysäköintialueen yleiseksi infrastruktuuriksi luokittelun kannalta.

(150)

Saksa on esittänyt riittävästi todisteita siitä, että pysäköintialuetta ei rakennettu erityisesti Propapierille vaan se oli osa teollisuusalueen yleistä taloudellista kehityssuunnitelmaa. Lisäksi Propapierilla on oma pysäköintialueensa 27 kuorma-autolle ja 213 henkilöautolle. Suunnitteilla on lisätä henkilöautojen pysäköintipaikkoja 120:llä (rakennuslupa on jo myönnetty). Saksa vahvisti jo menettelyn aloittamispäätöksen ajankohtana, että Propapierin omat pysäköintipaikat riittivät sen työntekijöiden, tavarantoimittajien ja vierailijoiden ajoneuvojen pysäköintiin.

(151)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio vahvistaa menettelyn aloittamispäätöksessä esittämänsä alustavan näkemyksen, jonka mukaan pysäköintialuetta ei ole tarkoitettu yksinomaan Propapierille eikä siihen sisälly valtiontukea.

(152)

Tie on yleinen tie. Se on osa teollisuusalueen yleistä kehityssuunnitelmaa, joka laadittiin jo vuonna 1993 eli paljon ennen Propapierin päätöstä sijoittautua alueelle. Toisin kuin kantelija väittää, tie ei pääty muutaman metrin päähän Propapierin paperitehtaasta, vaan se yhdistää nykyisen Oder-Spree-kanavan teollisuusalueen ja sen pohjoisen laajennusosan valtatiehen B 112. Viimeinen tiepätkä valmistui vuonna 2013. Uusi tie voi hyödyttää myös muita yrityksiä, sillä se tarjoaa ArcelorMittal-teollisuusalueelle ja muille teollisuusalueille uusia kehitysmahdollisuuksia. Tie voi lyhentää teollisen ja kaupallisen liikenteen ajoaikaa Frankfurtiin (Oder) ja se tarjoaa Frankfurtissa sijaitseville yrityksille paremman yhteyden Eisenhüttenstadtin sisävesisatamaan.

(153)

Sen vuoksi komissio vahvistaa menettelyn aloittamispäätöksessä esittämänsä alustavan näkemyksen, jonka mukaan tietä ei ole tarkoitettu yksinomaan Propapierille eikä siihen sisälly valtiontukea.

(154)

Kantelija väitti kantelussaan, että Oder-Spree-kanavan leventämiseen ja syventämiseen liittyvät infrastruktuuritoimenpiteet on tarkoitettu ainoastaan Propapierin hyväksi ja sisältävät valtiontukea Propapierille. Eisenhüttenstadt laajensi vuonna 2008 Oder-Spree-kanavan teollisuusaluetta houkutellakseen alueelle yrityksiä. Vuodesta 2003 alkaen koko kanavan (joka kuuluu Euroopan laajuiseen verkkoon (TEN)) pituudelle on rakennettu sulkuja. Ei kuitenkaan ole mitään merkkejä, että nämä infrastruktuuritoimenpiteet olisivat yhteydessä Propapierin sijoittautumiseen alueelle, tai että toimenpiteillä myönnettäisiin Propapierille valikoiva etu. Lisäksi komissio on Saksan kanssa samaa mieltä siitä, että Oder-Spree-kanavan leventäminen/syventäminen on osa kanavan välttämätöntä säännöllistä kunnossapitoa.

(155)

Sen vuoksi komissio vahvistaa menettelyn aloittamispäätöksessä esittämänsä alustavan näkemyksen, jonka mukaan Oder-Spree-kanavan leventäminen/syventäminen ei muodosta valikoivaa etua Propapierille eikä siihen sisälly valtiontukea.

(156)

Komissio toteaa, että olemassa olevan jätevedenkäsittelyinfrastruktuurin kapasiteetti Oder-Spree-kanavan laajennetun teollisuusalueen ulkopuolella on rajallinen. Eisenhüttenstadtissa sijaitsevan olemassa olevan jätevedenkäsittelylaitoksen jäännöskapasiteetti olisi voinut kattaa ainoastaan pienen investoijan tarpeet, mutta ei olisi riittänyt, jos uudelle teollisuusalueelle olisi tullut suurempi tai useampi pienempi investoija.

(157)

Komissio toteaa lisäksi, että TAZV:n jätevedenkäsittelylaitosta ei rakennettu Propapieria varten. Laitoksen rakentamista suunniteltiin jo vuosina 2004–2006 muiden mahdollisten investointien yhteydessä kauan ennen Propapierin tulemista alueelle. Saksa esitti todisteita siitä, että jätevedenkäsittelylaitosta suunniteltiin jo osana Oder-Spree-kanavan teollisuusalueen taloudellista kehittämistä. Lisäksi Saksa esitti todisteita useista mainoskampanjoista investoijien houkuttelemiseksi Oder-Spree-kanavan teollisuusalueen laajennusosalle. Kampanjat eivät tähän mennessä ole kuitenkaan tuottaneet tulosta, sillä alueelliset viranomaiset eivät ole vielä onnistuneet houkuttelemaan muita investoijia (Propapierin, EnWB:n ja 5N PV:n lisäksi).

(158)

Vaikka jätevedenkäsittelylaitos on suunniteltu teknisesti – anaerobisen ensimmäisen puhdistusvaiheensa vuoksi – siten, että se voi käsitellä erittäin saastuneita teollisuusjätevesiä, joita syntyy esimerkiksi aaltopahvin valmistuksessa keräyspaperista, anaerobinen ensimmäinen puhdistusvaihe kiinnostaisi myös muita käyttäjiä, jotka tuottavat paljon orgaanisia ainesosia sisältäviä teollisuusjätevesiä, kuten juoma- ja elintarviketeollisuuden yritykset. Lisäksi sellaiset vedenkäsittelylaitokset, joilla on paljon orgaanisia ainesosia sisältäville teollisuusjätevesille anaerobinen ensimmäinen puhdistusvaihe, tuovat lukuisia taloudellisia ja ekologisia etuja.

(159)

Vaikka TAZV:n laitos kattaa nykyisessä kokoluokassaan pääasiassa Propapierin tarpeet, molemmat muut alueelle sijoittautuneet yritykset käyttävät sitä samoin ehdoin. Laitoksen modulaarinen rakennustapa mahdollistaa sen laajentamisen muiden käyttäjien jätevesien käsittelyä varten. Myös ilman modulaarista laajennusta laitoksella on tällä hetkellä ylimääräistä kapasiteettia noin [20–40] prosenttia, joka voitaisiin käyttää muiden yritysten jätevesien käsittelyyn. Nykyinen kokonaiskapasiteetti voitaisiin nostaa kaksinkertaiseksi (ks. johdanto-osan 80–84 kappale). Jätevedenkäsittelylaitos on kaikkien käyttäjien käytettävissä ilman syrjintää (teollisuusalueelle sijoittautuvien uusien investoijien on pakollista liittyä laitokseen ja käyttää sitä), ja laitos voi käsitellä myös muilla aloilla kuin paperiteollisuudessa toimivien yritysten jätevesiä.

(160)

Komission mielestä se, että TAZV:n laitosta käyttää tällä hetkellä pääasiassa (keskimäärin [< 70] prosenttia ja enintään [< 70] prosenttia) Propapier, ei välttämättä tarkoita sitä, että laitos muodostaa erityisinfrastruktuurin. Tämä johtuu siitä, että modulaarinen rakennustapa on rajoitettujen julkisten talousarviovarojen aikana taloudelliselta kannalta järkevä. Toisin kuin kantelija väittää, TAZV:n laitoksen kapasiteetin kaksinkertaistamisen edellyttämät kustannukset, jotka Saksan arvion mukaan ovat 50 prosenttia alhaisemmat kuin alkuinvestointikustannukset, osoittavat modulaarisen rakennustavan mahdollistavan mittakaavaetujen saavuttamisen.

(161)

Komissio pitää sitä, että laitoksen rakentamiseen myönnettiin aluetukea sillä edellytyksellä, että teollisuusalueen laajennusosalle sijoittautuu pääinvestoija (tässä tapauksessa Propapier) niukkojen julkisten varojen hyvänä hallinnointina, sillä ei ole järkevää aloittaa suuren julkisen infrastruktuurin rakentamista ennen kuin varmistutaan, että sillä on käyttöä, eikä myöskään mitoittaa laitosta liian suureksi.

(162)

Väite, jonka mukaan paperitehtailla on yleensä omat jätevedenkäsittelylaitoksensa, voidaan hylätä Saksan esittämien lukujen perusteella. Vaikka joillakin yrityksillä paperiteollisuuden alalla ja myös muilla teollisuuden aloilla on omat jätevedenkäsittelylaitoksensa, se ei vielä tarkoita sitä, että teollisten käyttäjien käyttäessä julkista jätevedenkäsittelylaitosta ne saisivat valtiolta edun, sillä käyttäjät kattavat ajan mittaan kustannukset suorittamiensa maksujen kautta.

(163)

Sen vuoksi komissio päättelee, että jätevedenkäsittelylaitos muodostaa yleisen infrastruktuurin ja että TAZV:n laitokselle myönnetty avustus ei ole investointitukea Propapierille. Toisin kuin pysäköintialueen, tien ja Oder-Spree-kanavan tapauksessa jätevedenkäsittelylaitoksen toiminnan harjoittaminen on taloudellista toimintaa, sillä toiminnanharjoittaja tarjoaa markkinoilla korvausta vastaan palvelua (jäteveden käsittely). Komissio on kuitenkin todennut, että TAZV:lle mahdollisesti myönnetty tuki olisi joka tapauksessa voimassa olevaa tukea (menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 51–57 kappale). Sen vuoksi tässä päätöksessä ei ole tarpeen arvioida tarkemmin TAZV:lle mahdollisesti myönnettyjä tukia.

(164)

Komissio päättelee, että valtion varoilla rahoitettuja infrastruktuurihankkeita teollisuusalueen laajennusosalla, jolla Propapierin tehdas sijaitsee, ei ole tarkoitettu ainoastaan paperitehtaalle ja sen vuoksi niitä ei voida katsoa Propapierille omistetuksi erityisinfrastruktuuriksi ja valtiontueksi sille. Tämä merkitsee sitä, että tuetut investoinnit eivät muodosta aluetukisuuntaviivojen 60 kohdassa tarkoitettua yhtä ainoaa investointia yhdessä Propapierin paperitehtaalle myönnetyn investointituen kanssa, jonka komissio hyväksyi asiassa SA.23827 (2013/C) antamallaan lopullisella päätöksellä (ks. alaviite 4). Näin ollen tämä päätös ei vaikuta kyseisen päätöksen kohteena olleen Propapierin investointituen arviointiin.

(165)

Saksa väitti, että sellaisen toimenpiteen tapauksessa, joka on myönnetty toiminnanharjoittajalle tukiohjelmasta, jota komissio ei ole luokitellut tueksi, ei olisi mahdollista siirtää tukea kyseisen infrastruktuurin käyttäjälle. Tältä osin komissio haluaa huomauttaa, että tukiohjelmasta N 644e/02 tehdyssä päätöksessä ei ilmaista näkemystä siitä, voisivatko infrastruktuurin käytöstä perittävät maksut mahdollisesti olla tukea infrastruktuurin käyttäjille. Komissio pysyy menettelyn aloittamispäätöksessä esittämässään kannassa, jonka mukaan sille ei ole annettu tiedoksi mitään maksujärjestelmää, joka koskisi ilmoitetun ohjelman nojalla myönnettyjä avustuksia. Sen vuoksi ei voida katsoa, että ohjelman hyväksymisestä annetulla päätöksellä hyväksyttäisiin implisiittisesti sallitut tuet, joiden oikeusperusta on kunnallisia maksuja koskeva laki.

(166)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(167)

Valtiontuen olemassaolo on todettava siitä riippumatta, 1) vaaditaanko EU:n vesipuitedirektiivissä ja sen täytäntöönpanemiseksi annetussa Saksan lainsäädännössä jätevedenkäsittelypalvelujen tarjoamisesta aiheutuvien kaikkien kustannusten kattamista ja 2) ovatko maksut näiden säädösten määräysten mukaisia. Toisin sanoen toimenpiteet, jotka ovat sekä EU:n vesipuitedirektiivin että voimassa olevan Saksan lainsäädännön mukaisia, voivat kuitenkin olla valtiontukea, jos kaikki SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät (ks. johdanto-osan 144 kappale).

(168)

Kunta määrittää ja perii jätevedenkäsittelylaitoksen käytöstä perittävät maksut Brandenburgin kunnallisia maksuja koskevan lain 6 §:n mukaisesti. Jos määritetyt maksut ovat alhaisemmat kuin mitä yksityinen sijoittaja olisi perinyt, merkitsee se kunnalle tulonmenetystä.

(169)

Sen vuoksi toimenpide olisi valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisessa merkityksessä, sillä kunta menettäisi tuloja Propapierille myönnetyn edun vuoksi.

(170)

Jos maksujen suuruus määritetään niin, että yritykselle syntyy siitä etua, olisi edun katsottava tulevan valtiolta, koska maksut on määrittänyt julkinen laitos, Eisenhüttenstadtin kaupunki.

(171)

Kuten menettelyn aloittamispäätöksessä (34) esitettiin, komission oli arvioitava, vahvistettiinko Propapierin maksamat jätevedenkäsittelymaksut niin, että Propapier sai (valikoivan) taloudellisen edun.

(172)

On näet muistettava, että tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”etu” ei käsitä ainoastaan konkreettista tukea, kuten avustuksia, vaan myös toimenpiteitä, jotka erilaisissa muodoissaan keventävät yrityksen talousarvioon tavallisesti sisältyviä maksuja ja jotka ovat tästä syystä avustuksen luonteisia – olematta kuitenkaan avustuksia sanan varsinaisessa merkityksessä – ja joilla on samanlaiset vaikutukset kuin avustuksilla (35).

(173)

Kun edellä esitettyä sovelletaan käsiteltävänä olevaan asiaan, nousee esille kysymys, ovatko Propapierin maksamat jätevedenkäsittelymaksut alhaisemmat kuin kustannukset, jotka vastaavan yritykset olisi tavanomaisissa markkinaolosuhteissa katettava, toisin sanoen onko maksujen suuruus markkinataloustoimijaperiaatteen mukainen. Tätä voidaan komission mielestä arvioida kahdella tapaa:

(174)

Saksan kuvaileman markkinaorganisaation perusteella (ks. johdanto-osan 112 ja 113 kappale) ja ottaen huomioon, että (edes yksityiset) toiminnanharjoittajat eivät voi asettaa palvelujensa hintoja vapaasti, koska hinnat on määrätty lainsäädännössä (Brandenburgin KAG-laki), komissio katsoo, ettei ole mahdollista määrittää viitehintoja, jotka yksityinen toiminnanharjoittaja olisi vaatinut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

(175)

Lisäksi komissio toteaa, että Saksa on esittänyt tietoja hinnoista, joita muut Propapierin kanssa samalla alalla toimivat yritykset maksavat. Vaikka Saksa väittää, että esitetyt viitehinnat ovat keskimääräisiä hintoja, joissa otetaan huomioon kaikki kustannukset, ei ole osoitusta siitä, sisältyykö näihin maksuihin valtiontukea. Komissio ei pystynyt poistamaan epäilyjään siitä, voitaisiinko näitä tietoja käyttää vertailun perustana. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että komissio katsoo hintojen kuvastavan erilaisia kustannusrealiteetteja eikä ole varmaa, sisältyykö niihin valtiontukea.

(176)

Koska luotettavia markkinaviitearvoja ei ole olemassa, komissio katsoo, että on mahdollista käyttää muuta yleisesti hyväksyttyä vakioarviointimenetelmää sen toteamiseksi, onko toimenpide toteutettu tavanomaisin markkinaehdoin. Kun on kyse infrastruktuurista, joka on avoin kaikille käyttäjille ja jota ei ole tarkoitettu tietylle käyttäjälle, komissio katsoo, että markkinataloussijoittajaa/-toimijaa koskevan periaatteen voidaan katsoa täyttyvän, kun infrastruktuurin käyttäjät ennakolta tarkasteluna parantavat asteittain toiminnanharjoittajan kannattavuutta (36).

(177)

Näin on silloin, kun toiminnanharjoittajan yksittäisen käyttäjän kanssa tekemä sopimus mahdollistaa sen, että toiminnanharjoittaja voi kattaa sopimuksesta johtuvat kustannukset ja saamaan kohtuullisen voittomarginaalin vakaiden keskipitkän aikavälin näkymien perusteella (37).

(178)

Lisäksi tässä analyysissa olisi otettava huomioon kaikki tulot ja kaikki odotettavissa olevat lisäkustannukset, joita toiminnanharjoittajalle aiheutuu kyseessä olevan käyttäjän toimintojen yhteydessä (38).

(179)

Näihin lisäkustannuksiin kuuluvat kaikki kustannus- ja investointilajit, kuten henkilöstöön, kalustoon ja investointeihin liittyvät lisäkustannukset, jotka aiheutuvat käyttäjän läsnäolosta (39). Sitä vastoin kustannuksia, jotka lentoasemalle kertyisivät joka tapauksessa riippumatta käyttäjän kanssa tehdystä sopimuksesta, ei pitäisi ottaa huomioon.

(180)

Näiden syiden vuoksi komissio katsoo, että markkinataloussijoittajaa/markkinataloustoimijaa koskeva periaate täyttyy, toisin sanoen alennetut maksut eivät anna Propapierille etua seuraavista syistä:

(181)

Kohtuullisesta voittomarginaalista, joka maksuilla on katettava lisäkustannusten lisäksi, voidaan todeta, että käsiteltävänä olevassa asiassa maksut eivät kata pelkästään lisäkustannuksia vaan myös laskennalliset korot 20 prosentille sijoitetusta omasta pääomasta. Vaikka tätä ei voida pitää edellä määritellyn lisäkustannusten laskentatavan perusteella kohtuullisena voittona, muodostaa se kuitenkin toiminnanharjoittajalle lisätulon aivan kuten kohtuullinen voitto tekisi.

(182)

Koska maksut eivät anna Propapierille etua eivätkä sen vuoksi ole valtiontukea, komission ei tarvinnut arvioida, ovatko ne voimassa olevaa tukea (ks. johdanto-osan 123–137 kappale) vai toimintatukea (ks. johdanto-osan 26 kappale) ja olisiko sellainen toimintatuki sisämarkkinoille soveltuvaa. Tämän perusteella komissio voi jättää avoimeksi myös sen, olisiko maksujen takaisinperintä (jos ne luokitellaan toimintatueksi) vastoin luottamuksensuojan periaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

(183)

Komissio päättelee, että TAZV:n jätevedenkäsittelylaitoksen, pysäköintialueen ja uuden tien rakentaminen ja Oder-Spree-kanavan leventäminen/syventäminen eivät ole erityisinfrastuktuuritoimenpiteitä.

(184)

Lisäksi komissio päättelee, että jätevedenkäsittelystä perityt maksut eivät muodosta valtiontukea. Markkinataloussijoittajaa/markkinataloustoimijaa koskeva periaate täyttyy, ja sen vuoksi Propapier PM2 GmbH ei saa taloudellista etua,