23.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/22

(1)

Neuvosto otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 248/2011 (3) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien ja tällä hetkellä CN-koodeihin 7019 11 00, ex 7019 12 00 ja 7019 31 00 luokiteltujen tiettyjen jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuonnissa.

(2)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti 12 päivänä joulukuuta 2013Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (4) tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta, jäljempänä ’tukitutkimuksen vireillepanoilmoitus’, Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden tuonnissa Euroopan unioniin.

(3)

Komissio pani menettelyn vireille, kun Euroopan lasikuitutuottajien järjestö APFE, jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli 28 päivänä lokakuuta 2013 esittänyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitettiin alustava näyttö tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta, ja komissio piti sitä riittävänä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(4)

Ennen tutkimuksen vireillepanoa komissio ilmoitti asetuksen (EY) N:o 597/2009, jäljempänä ’tukien vastainen perusasetus’, 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Kiinan viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jossa väitetään, että Kiinasta peräisin olevien tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio kehotti Kiinan viranomaisia aloittamaan neuvottelut valituksessa esitetyn tilanteen selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi.

(5)

Kiinan viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, ja neuvottelu järjestettiin 5 päivänä joulukuuta 2013. Neuvottelujen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Komissio otti kuitenkin asianmukaisesti huomioon Kiinan viranomaisten esittämät huomiot valituksessa luetelluista tukijärjestelmistä. Neuvottelujen jälkeen Kiinan viranomaisilta saatiin kirjallinen kannanotto 9 päivänä joulukuuta 2013.

(6)

Kiinan viranomaisille tarjottiin mahdollisuutta lisäkuulemiseen niiden järjestelmien osalta, jotka yksilöitiin tutkimuksen aikana. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet tarjousta, koska ne väittivät, ettei niille ollut toimitettu riittävästi tietoa näistä järjestelmistä.

(7)

Komissio vastaanotti voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden (5) osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa koskevan pyynnön, joka rajoittui vahingon tarkasteluun, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä ’polkumyynnin vastainen perusasetus’, 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Pyynnön esitti 28 päivänä lokakuuta 2013 APFE sellaisten unionin tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden kokonaistuotannosta unionissa.

(8)

Päätettyään, että osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa varten oli olemassa riittävä näyttö, komissio ilmoitti 18 päivänä joulukuuta 2013Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (6) osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta, jäljempänä ’polkumyyntiä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(9)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 248/2011 käyttöön otetut toimenpiteet eivät ole päteviä sen osalta ja että kyseisellä asetuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä koskeva tämä tutkimus olisi näin ollen päätettävä. Se väitti, että voimassa olevat toimenpiteet ovat vastoin WTO:n polkumyyntisopimusta, koska kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty yksilöllistä kohtelua polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan säännösten nojalla, sellaisina kuin ne olivat voimassa kyseisen asetuksen hyväksymishetkellä. Väitteensä tueksi se viittasi 28 päivänä heinäkuuta 2011 annettuun WTO:n valituselimen raporttiin asiassa DS397 (7).

(10)

Asiassa DS397 28 päivänä heinäkuuta 2011 annetun WTO:n valituselimen raportin seurauksena polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa muutettiin (8). Muutosta sovelletaan kaikkiin tutkimuksiin, jotka on pantu vireille sen voimaantulon eli 6 päivän syyskuuta 2012 jälkeen. Sellaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joihin sovellettavat toimenpiteet olivat voimassa jo ennen kyseistä päivämäärää, komissio julkaisi 23 päivänä maaliskuuta 2012 ilmoituksen (9), jossa kehotettiin muussa kuin markkinatalousmaassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia pyytämään tarkastelua, jos ne katsoivat, että niihin sovellettavia toimenpiteitä olisi syytä tarkistaa edellä mainitun valituselimen raportin perusteella. Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 248/2011 mainittiin nimenomaisesti kyseisessä ilmoituksessa. Komissio ei saanut tältä vientiä harjoittavalta tuottajalta tarkastelupyyntöä eikä välivaiheen tarkastelua koskevaa pyyntöä perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(11)

Näin ollen voimassa olevien toimenpiteiden pätevyys ei ole kiistanalainen, ja väite hylätään.

(12)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2010 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(13)

Sekä tukien vastaisessa että polkumyynnin vastaisessa osittaisessa välivaiheen tarkastelussa tehdyt vahinkoanalyysit perustuvat samaan unionin tuotannonalan määritelmään, samoihin edustaviin unionin tuottajiin sekä samaan tutkimusajanjaksoon ja johtivat täysin samanlaisiin päätelmiin, ellei toisin mainita. Tätä pidettiin asianmukaisena, jotta voitiin järkeistää vahinkoanalyysin tekeminen ja tehdä johdonmukaiset päätelmät molemmissa tutkimuksissa. Tästä syystä kummassa tahansa menettelyssä esitetyt vahinkoa koskevat huomautukset otettiin huomioon molemmissa tutkimuksissa.

(14)

Molemmissa vireillepanoilmoituksissa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimuksiin osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti erikseen valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, molempien tutkimusten vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan tutkimuksiin.

(15)

Asiaomaisilla osapuolilla oli tilaisuus esittää huomautuksia molempien tutkimusten vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(16)

Komissio ilmoitti molemmissa vireillepanoilmoituksissa, että se saattaa rajoittaa tutkittavien vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien, etuyhteydettömien tuojien ja unionin tuottajien määrän kohtuulliseksi valitsemalla otoksen polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan ja tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(17)

Komissio ilmoitti molemmissa vireillepanoilmoituksissa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Otoksen valinnassa komissio käytti perustana samankaltaisen tuotteen tuotantoa unionissa ja myyntimäärää unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla ja maantieteellistä jakautumista. Otos sisälsi kolmen unionin tuottajan, joiden osuus unionin kokonaistuotannosta oli noin 52 prosenttia ja kaikesta myynnistä unionin markkinoilla 49 prosenttia, Belgiassa, Ranskassa ja Slovakiassa (10) sijaitsevat tuotantolaitokset. Näin ollen otoksen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta.

(18)

Tutkimusten aikana Kiinan viranomaiset väittivät, että näissä tutkimuksissa unionin tuottajiin sovellettiin ilman perusteita erilaista otantamenetelmää kuin alkuperäisessä polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa. Kiinan viranomaiset totesivat, että i) komissio oli jo valinnut otoksen ennen vireillepanoja, minkä vuoksi komissio päätti ennen vireillepanoja, että otanta oli tarpeen, ii) alkuperäisessä tutkimuksessa kaikkien osapuolten, jotka halusivat tulla sisällytetyiksi otokseen, oli toimitettava tietoja komissiolle 15 päivän kuluessa vireillepanosta, kun taas tässä tapauksessa otokseen jo sisällytetyiltä tuottajilta ei edellytetä tätä, iii) osapuolille, jotka halusivat tulla sisällytetyiksi otokseen, ei annettu kummassakaan vireillepanoilmoituksessa mitään tietoa siitä, mitä tietoja niiden olisi toimitettava tullakseen sisällytetyiksi otokseen eikä otokseen valittujen tuottajien edustamasta tuotanto- ja myyntimäärästä ole annettu mitään tietoja ja iv) valintaperuste ”otos kattaa suurimman mahdollisen edustavan tuontimäärän, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa” ei sisälly polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklaan, eikä tällä perusteella valittu otos ole säännöksen mukainen.

(19)

Komissio selitti molemmissa vireillepanoilmoituksissa, että unionin tuottajien suuren määrän vuoksi ja tutkimusten saamiseksi päätökseen määräajoissa se päätti käyttää otantaa, ja samalla ehdotettiin alustavaa otosta. Samaa menetelmää eli otantaa käytettiin myös aiemmassa tutkimuksessa. Alustavan otoksen käyttö ei muuttanut menetelmää vaan vain tehosti toimintaa, koska näin säästettiin aikaa ja noudatettiin samalla täysimääräisesti puolustautumisoikeuksia. Komissio antoi muille unionin tuottajille, jotka katsoivat, että niiden sisällyttäminen otokseen oli perusteltua, mahdollisuuden ottaa yhteyttä komissioon tai muihin asianomaisiin osapuoliin muiden otokseen liittyvien merkityksellisten tietojen toimittamiseksi. Lopullisessa otoksessa olisi otettava huomioon kaikki mahdollisesti saadut huomautukset. Koska ehdotetusta otoksesta ei saatu huomautuksia, alustava otos vahvistettiin. Toisesta väitteestä voidaan todeta, että otokseen alustavasti valitut tuottajat olivat täyttäneet lomakkeen, joka sisälsi tarvittavat tiedot, jotta komissio pystyi valitsemaan alustavan otoksen. Lomakkeita ja vastauksia on voinut tutkia ei-luottamuksellisissa asiakirjoissa. Kolmannen väitteen osalta voidaan todeta, että osapuolia, jotka halusivat tulla sisällytetyksi otokseen, kehotettiin ottamaan komissioon yhteyttä 15 päivän kuluessa molempien vireillepanoilmoitusten julkaisemisesta, ja niillä oli mahdollisuus tutustua ei-luottamuksellisiin asiakirjoihin, joihin lomakkeet sisältyivät. Lomakkeet sisälsivät tietoja tuotanto- ja myyntimääristä. Myös neljäs väite on perusteeton, koska polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdassa viitataan selvästi suurimpaan edustavaan määrään, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(20)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä menettelyyn liittyvistä epäjohdonmukaisuuksista unionin tuottajien otoksen valinnassa ennen molempia vireillepanoja ja toivat esiin, että i) komission perustelu tutkimuksen määräajan noudattamisesta ei ole kestävä, koska polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdassa selvästi esitetään otantaa molempien vireillepanojen jälkeen ja huomautusten perusteella kolmen viikon kuluessa molemmista vireillepanoista, ii) alustava otos on syrjivä tai puolueellinen eikä kannustanut muita unionin tuottajia ilmoittautumaan, ja iii) komissio ei antanut muille unionin tuottajille kolmen viikon aikaa ilmoittautua.

(21)

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”otoksen valinnassa on ensisijaisesti kuultava asianomaisia osapuolia tai otettava huomioon niiden suostumus sillä edellytyksellä, että osapuolet ilmoittautuvat ja toimittavat riittävät tiedot kolmen tutkimuksen vireillepanoa seuraavan viikon kuluessa”. Mitä tulee ensimmäiseen väitteeseen, polkumyynnin ja tukien vastaisessa perusasetuksessa ei estetä komissiota ehdottamasta vireillepanon yhteydessä alustavaa otosta, josta osapuolia kehotetaan esittämään huomautuksia. Kun lisäksi otetaan huomioon, että unionin tuottajat (tai ainakin suuri osa niistä) tukevat valitusta, ja otetaan huomioon edustavuutta koskevista lomakkeista saadut tiedot, komissiolla oli käytettävissään tarvittavat tiedot unionin tuotannonalasta alustavan otoksen valitsemiseksi vireillepanovaiheessa. Näiden tietojen vuoksi unionin tuottajien otantamenettely eroaa vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavasta menettelystä. Toisesta ja kolmannesta väitteestä voidaan todeta, että vireillepanoilmoituksissa todetaan, että unionin tuottajien, jotka katsovat, että ne olisi sisällytettävä otokseen, olisi otettava yhteyttä komissioon 15 päivän kuluessa. Komissio ei ymmärrä, miten tämä olisi vastoin perusasetusta tai miten sitä voitaisiin pitää syrjivänä tai puolueellisena saati sitten ei-kannustavana.

(22)

Kiinan viranomaiset väittivät, että otos ei ole edustava, koska siihen ei sisälly yhtään yritystä, jolla on merkittävää kytkösmarkkinatuotantoa, minkä vuoksi osaa kotimaisesta tuotannonalasta ei ole arvioitu.

(23)

Tämä väite on hylättävä, sillä otokseen valituilla unionin tuottajilla oli kytkösmarkkinamyyntiä. Kiinan viranomaiset eivät myöskään esittäneet, mitkä unionin tuottajat olisi pitänyt sisällyttää otokseen ja mitkä jättää siitä pois.

(24)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionin tuottajien otos ei ollut edustava, koska yksikään otokseen valituista unionin tuottajista ei tuottanut/myynyt katkokuitumattoja.

(25)

Kolmen unionin tuottajan otokseen valitut yksiköt eivät tosiaan tuottaneet katkokuitumattoja, mutta ne tuottivat filamenttimattoja samoin kuin muita tärkeimpiä tuotelajeja. Sen vuoksi otokseen valittujen yksikköjen voitiin katsoa olevan edustavia, myös siksi, että niiden osuus unionin kokonaistuotannosta oli noin 52 prosenttia ja kaikesta myynnistä unionin markkinoilla 49 prosenttia ja niiden maantieteellinen jakauma oli hyvä. Se, että otokseen valitut unionin tuottajat eivät tuottaneet yhtä monista tuotelajeista, ei muuta tätä päätelmää.

(26)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, se pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan molemmissa vireillepanoilmoituksissa täsmennetyt tiedot.

(27)

Koska otantalomakkeeseen vastasi vain kaksi etuyhteydetöntä tuojaa, otanta ei ollut tarpeen.

(28)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja muodostaakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksissa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan pysyvää edustustoa unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan niihin yhteyttä.

(29)

Kahdeksan kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan ja polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio valitsi kolmen vientiä harjoittavan tuottajan otoksen, joka perustui suurimpaan mahdolliseen edustavaan tuontimäärään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan ja polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olevia asiaan liittyviä vientiä harjoittavia tuottajia ja asianomaisen maan viranomaisia kehotettiin esittämään huomautuksia alustavasti valitusta otoksesta. Huomautuksia ei esitetty. Näin ollen komissio päätti säilyttää ehdotetun otoksen, ja kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin lopullisesti valitusta otoksesta.

(30)

Vientiä harjoittavien tuottajien ja vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien otos on seuraava:

(31)

Otoksen osuus Kiinasta unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä oli 78 prosenttia tutkimusajanjaksolla otantalomakkeeseen saatujen vastausten perusteella.

(32)

Komissio lähetti kyselylomakkeita Kiinan viranomaisille, kaikille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka olivat niitä pyytäneet, sekä otokseen valituille unionin tuottajille, käyttäjille ja toimialajärjestöille, jotka olivat ilmoittautuneet vireillepanoilmoituksissa asetetuissa määräajoissa.

(33)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastauksia viranomaisilta, kolmelta otokseen valitulta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, kolmelta otokseen valitulta unionin tuottajalta, 14 käyttäjältä ja kahdelta etuyhteydettömältä tuojalta. Yhden käyttäjän vastaus oli puutteellinen, eikä komissio pystynyt tekemään tiedoista merkityksellistä analyysiä senkään jälkeen, kun se oli lähettänyt useita muistutuksia käyttäjälle.

(34)

Lasiteollisuutta edustava Glass Alliance Europe -järjestö ilmoittautui lisäksi asianomaisena osapuolena jäsentensä puolesta ja toimitti kantansa.

(35)

Kirjallisia huomautuksia saatiin useilta käyttäjien järjestöiltä, esimerkiksi seuraavilta: ”Danish Wind Industry Association”, ”Danish Plastics Federation”, ”Groupement de la Plasturgie Industrielle et des Composites (GPIC)” sekä Siemens Wind Power AG.

(36)

Lisäksi kiinalainen kauppakamari CCCLA (China Chamber of Commerce for Import/Export of Light Industrial products & Arts-Crafts) toimitti huomautuksia.

(37)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuetun tuonnin, vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Kiinan viranomaisten ja seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 16 artiklan ja tukien vastaisen perusasetuksen 26 artiklan mukaisesti:

(38)

Kiinan viranomaiset väittivät (tiivistettynä), että niiden puolustautumisoikeutta siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta tutustua osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun avoimeen asiakirja-aineistoon oli loukattu, koska ei-luottamuksellisesta asiakirja-aineistosta puuttui tietoja ilman osoitettua hyvää syytä tai riittävän yksityiskohtaista tiivistelmää ei ollut toimitettu tai poikkeuksellisesti syitä ei-luottamuksellisen tiivistelmän toimittamatta jättämiselle ei ollut annettu.

(39)

Komissio katsoi, että osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettu avoin asiakirja-aineisto sisälsi riittävästi tietoja, jotta asianomaiset osapuolet pystyivät tutkimaan komission analyysissään käyttämiä tietoja, minkä vuoksi väitettä pidettiin perusteettomana. Kiinan viranomaisille ilmoitettiin syistä, joiden vuoksi komissio piti väitteitä perusteettomina.

(40)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset sekä yksi vientiä harjoittava tuottaja toistivat, että luottamuksellisuutta koskevaa säännöstä sovellettiin liian kattavasti, ja pyysivät unionin tuottajien myymien tuotelajien sekä kokonaismäärien paljastamista tuotevalvontakoodeittain.

(41)

Komissio katsoo, että puolustautumisoikeuksia ei rikottu, koska kaikille vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitettiin erikseen otokseen valittujen unionin tuottajien tuottamien niiden tuotteiden tuotevalvontakoodit, joihin kohdistui kilpailua kiinalaisten tuotteiden taholta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(42)

Tarkasteltavana oleva tuote on molemmissa tutkimuksissa sama kuin neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 248/2011 määritelty ja molemmissa vireillepanoilmoituksissa kuvattu tuote eli Kiinasta peräisin olevat enintään 50 mm:n pituiset silvotut lasikuitusäikeet, jatkuvakuituinen kiertämätön lasikuitulanka, pois luettuna kyllästetty ja päällystetty jatkuvakuituinen kiertämätön lasikuitulanka, jolla on yli 3 prosentin hehkutushäviö (määritetty ISO-standardin 1887 mukaisesti), ja lasikuitufilamenteista valmistetut matot, pois luettuna lasivillasta valmistetut matot, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ’lasikuitufilamenttituotteet’, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7019 11 00, ex 7019 12 00 ja 7019 31 00 (jälkimmäinen koodi korvattu 1.1.2014 koodilla 7019 31 10).

(43)

Tarkasteltavana oleva tuote on yleisimmin käytetty raaka-aine komposiittiteollisuudessa termoplastisten ja lämpökovettuvien hartsien lujittamiseksi. Tuloksena olevaa materiaalia (filamenttilasikuitulujitemuovia) käytetään monilla tuotannonaloilla, kuten autoteollisuudessa, sähkö- ja elektroniikka-alalla, tuulimyllyjen siipien valmistuksessa, rakennusalalla, säiliöiden ja putkien tuotannossa, kulutushyödykkeissä ja ilmailu- ja avaruusalalla sekä sotateollisuudessa.

(44)

Tämä menettely kattaa kolme lasikuitufilamenttituotteiden peruslajia: silvotut lasikuitusäikeet eli lasikatkokuidut (11), jatkuvakuituiset kiertämättömät lasikuitulangat (rovingit) (12) sekä matot (13) (muut kuin lasivillamatot). Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen eri tuotelajien erilaisesta ulkomuodosta ja käyttösovellusten mahdollisista eroista huolimatta niillä oli kaikilla samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja niitä käytettiin periaatteessa samoihin tarkoituksiin.

(45)

Molempien vireillepanoilmoitusten julkaisemisen jälkeen CCCLA huomautti, että molemmissa vireillepanoilmoituksissa viitattiin CN-koodiin 7019 31 10 mutta valituksessa CN-koodiin 7019 31 00, jota ei enää ole olemassa. Kauppakamari totesi, että aiemmin CN-koodiin 7019 31 00 luokitellut tuotteet luokitellaan nyt kahteen eri CN-koodiin: 7019 31 10 (lasikuitumatot, filamenttia) ja 7019 31 90 (lasikuitumatot, muut). Koska nämä tutkimukset kattavat tietyt lasikuitufilamenttituotteet, CCCLA katsoo, että CN-koodiin 7019 31 90 luokitellut tuotteet eli ”lasikuidusta valmistetut matot, muut” olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(46)

Väite on turha, koska tällainen tuote ei ole missään vaiheessa ollutkaan tarkasteltavana oleva tuote.

(47)

Valituksen tekijä viittasi CN-koodiin ex 7019 31 00 ja nimenomaisesti totesi, että lasivillamatot (eli muut matot tai lasikuidusta valmistetut matot, jotka eivät ole filamenttia) eivät kuulu soveltamisalaan. Sen vuoksi CN-koodin edellä on maininta ”ex”.

(48)

Molemmat vireillepanoilmoitukset julkaistiin joulukuussa 2013, ja niissä todettiin, että ”jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin […] 7019 31 10”. Koska aiemmin CN-koodiin 7019 31 00 kuuluneet tuotteet jaettiin 1 päivästä tammikuuta 2012 lähtien CN-koodeihin 7019 31 10 ja 7019 31 90, vireillepanoilmoitus ei kata määritelmää ”lasikuidusta valmistetut matot, muut”, koska ilmoituksessa todetaan, että ”jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin […] 7019 31 10”.

(49)

Tällä hetkellä voimassa olevassa asetuksessa sen sijaan todetaan, että ”jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin […] 7019 31 00”, koska CN-koodit 7019 31 10 ja 7019 31 90 yhdistettiin jälleen 1 päivänä tammikuuta 2014 sen vuoksi, että CN-koodi 7019 31 90 oli lähes tyhjä (sillä ”lasikuitumatot, muut” eli lasivillamatot luokiteltiin pikemminkin CN-koodiin 7019 39 00).

(50)

Sen vuoksi väite CN-koodin 7019 31 90 jättämisestä soveltamisalan ulkopuolelle ei ole merkityksellinen.

(51)

Yksi käyttäjä pyysi teksturoitujen rovingien (14) poistamista tuotteen määritelmästä sillä perusteella, että unionin filamenttilasikuituvalmistajat eivät tuota niitä.

(52)

Kolme yritystä unionissa yksilöitiin kuitenkin teksturoidun rovingin tuottajiksi, joilla on riittävästi kapasiteettia markkinoiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Tutkimuksissa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien käyttösovellusten mahdollisista eroista huolimatta niillä oli kaikilla samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja niitä käytettiin periaatteessa samoihin tarkoituksiin. Sen vuoksi pyyntö teksturoitujen rovingien jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle evätään.

(53)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että teksturoidut rovingit olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska i) vain yksi unionin tuottaja toimitti teksturoituja rovingeja markkinoille vähäisiä määriä, minkä vuoksi tämän tuotteen tuonti ei voinut vahingoittaa unionin tuotannonalaa, ii) teksturoidut rovingit ovat erilaisia kuin suorat rovingit, koska jälkimmäisten pultruusiokomposiittiprofiilin poikittaisvahvuus on parempi, ja iii) toisin kuin alkuperäisessä polkumyyntitutkimuksessa lankojen osalta, komissio katsoo, että vähäinen korvattavuus ei ole merkittävä tekijä, joka mahdollistaisi teksturoitujen rovingien jättämisen tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(54)

Ensimmäisen väitteen osalta komissio toistaa, että unionissa on useita tuottajia, joilla on kapasiteettia täyttää markkinoiden teksturoitujen rovingien tarpeet, mutta vain yksi myy tällä hetkellä tätä tuotelajia. Kiinan viranomaisten väite, jonka mukaan vain yksi unionin tuottaja myy tuotetta, on itse asiassa merkki vahingosta, koska se tarkoittaa sitä, että käyttäjät ovat vaihtaneet unionin ulkopuolisiin, etenkin kiinalaisiin, muihin tavarantoimittajiin.

(55)

Toisesta väitteestä voidaan todeta, että teksturoitujen rovingien tuotantoprosessi on täysin sama kuin ”normaalien” rovingien, lukuun ottamatta yhtä ylimääräistä vaihetta, jossa rovingin sisään puhalletaan ilmaa, mikä edellyttää vain suhteellisen edullisia lisälaitteita eikä muuta tuotteen teknisiä ja fyysisiä perusominaisuuksia. Teksturoidut rovingit vaikuttavat vain hieman tuuheammilta kuin ”normaalit” rovingit.

(56)

Mitä tulee kolmanteen väitteeseen, komissio noudatti samaa lähestymistapaa kuin aiemmassakin tutkimuksessa, jossa teksturoidut rovingit olivat myös osa tarkasteltavana olevaa tuotetta ja pyyntö niiden jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle hylättiin. Ei ole esitetty väitteitä, joiden perusteella tätä päätelmää olisi syytä muuttaa.

(57)

Sen vuoksi pyyntö teksturoitujen rovingien jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle evätään.

(58)

Kiinan viranomaiset pyysivät, että tuotteet, joiden osalta unionin tuotannonala ei kilpaile Kiinasta tulevan tuonnin kanssa (kuten tukien vastaisen valituksen ei-luottamuksellisessa versiossa todettiin), poistetaan tuotteen määritelmästä. Näitä tuotteita ovat märkäkäyttökatkokuidut (WUCS) ja matot.

(59)

WUCSeilla on lyhyt säilytysaika ja korkeammat kuljetuskustannukset vesipitoisuuden tuoman lisäpainon vuoksi. Niillä käydään kuitenkin globaalisti kauppaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen eri tuotelajien ulkomuodon joistakin eroista ja käyttösovellusten mahdollisista eroista huolimatta niillä oli kaikilla samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja niitä käytettiin periaatteessa samoihin tarkoituksiin. WUCSeja ja mattoja, kuten muitakin tarkasteltavana olevan tuotteen eri tuotelajeja, käytetään vahvistusmateriaalina. Lisäksi Kiinan viranomaisten väite, jonka mukaan joitakin kiinalaisia lasikuitufilamenttituotteita ei ole vielä suuria määriä unionin markkinoilla, ei estä tulevan liiketoiminnan muutosta siltä osin kuin on kyse näiden tuotelajien viennistä. Sen vuoksi pyyntö näiden tuotteiden jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle evätään.

(60)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että i) vain yksi unionin tuottaja tuottaa WUCSeja, minkä vuoksi näiden tuotteiden tuonti ei voi vahingoittaa unionin tuotannonalaa, ii) unionin tuottajille ei aiheudu vahinkoa edellä manituista tuotteista, koska unionin tuotannonala totesi valituksen avoimessa versiossa, että ne voivat saada näistä tuotteista voittoa 8–10 prosenttia, iii) koska WUCSien vesipitoisuus on suurempi, varastointiaika lyhyempi ja tuotantoprosessi erilainen, ne eroavat fyysisesti ja kemiallisesti normaaleista katkokuiduista, ja iv) toisin kuin alkuperäisessä polkumyyntitutkimuksessa lankojen osalta, komissio katsoo, että vähäinen korvattavuus ei ole merkittävä tekijä, joka mahdollistaisi WUCSien ja mattojen jättämisen tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(61)

Ensimmäinen väite hylätään, koska useat unionin tuottajat myyvät WUCSeja, minkä vuoksi unionin tuotannonalalle voi aiheutua vahinkoa tämän tuotelajin osalta.

(62)

Toisen väitteen osalta se, että joidenkin tuotelajien myynti on jossakin vaiheessa kannattavaa, ei ole riittävä syy jättää näitä tuotelajeja määritelmän ulkopuolelle. Lisäksi WUCSeja tuodaan unioniin paljon vähemmän kuin muita lasikuitufilamenttituotteita. Tämän yhden tuotelajin voittomarginaali ei näin ollen ole edustava tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(63)

Kolmannesta väitteestä voidaan todeta, että tarkasteltavana olevaa tuotetta ei ole määritelty sen vesipitoisuuden perusteella. Tämän vuoksi WUCSien vesipitoisuus ei ole peruste niiden jättämiseen määritelmän ulkopuolelle. Lisäksi WUCSien tuotantoprosessi on sama kuin kuivakäyttökatkokuitujen (DUCS); siitä puuttuu vain yksi vaihe eli kuivaaminen.

(64)

Mitä tulee neljänteen väitteeseen, komissio noudatti samaa lähestymistapaa kuin aiemmassakin polkumyyntitutkimuksessa, jossa WUCSit olivat myös osa tarkasteltavana olevaa tuotetta. Ei ole esitetty väitteitä, joiden perusteella tätä päätelmää olisi syytä muuttaa.

(65)

Sen vuoksi pyyntö WUCSien jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle evätään.

(66)

Aiemman polkumyyntitutkimuksen tavoin todettiin, että tarkasteltavana olevalla tuotteella ja Kiinan kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä lasikuitufilamenttituotteilla sekä unionin tuotannonalan unionissa tuottamilla ja myymillä lasikuitufilamenttituotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Sen vuoksi nämä tuotteet ovat samankaltaisia tuotteita näissä tutkimuksissa polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 2 artiklan c alakohdan mukaisesti.

(67)

Kiinan kansallista taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskevassa 12. viisivuotissuunnitelmassa tuodaan esiin Kiinan valtion strateginen visio keskeisten tuotannonalojen, joihin mm. lasikuitutuotteiden tuotanto kuuluu, parantamiseksi ja edistämiseksi. 12. viisivuotissuunnitelman 9 luvussa, jossa käsitellään valmistusteollisuuden rakennemuutosta ja päivittämistä, todetaan seuraavaa:

”Keskitytään aurinkosähkön tuotannossa käytettävän lasin, ultraohuen substraattilasin, erityislasikuidun, erityiskeramiikan ja muiden uusien materiaalien kehittämiseen”

(68)

Edellä mainitun suunnitelman 9 luvun 3 jaksossa käsitellään yritysten teknolgista päivittämistä, ja todetaan nimenomaisesti, että Kiinan valtio ”kannustaa yrityksiä uudistumaan, jotta ne pystyisivät paremmin kehittämään uusia tuotteita, parantamaan tuotteidensa teknologista sisältöä ja lisäarvoa sekä päivittämään ja parantamaan tuotteitaan nopeammin”.

(69)

Lisäksi saman suunnitelman 10 luvun 1 jaksossa todetaan seuraavaa:

”Uusien materiaalien teollisuudessa keskitytään uusien funktionaalisten materiaalien, edistyneiden rakennemateriaalien, korkean suorituskyvyn kuitujen ja niistä tehtyjen yhdistelmämateriaalien sekä yleisten perusmateriaalien kehittämiseen”

(70)

Innovoinnin ja uusien materiaalien yleinen merkitys tuodaan selvästi esiin sekä 12. viisivuotisessa teollisen teknologian innovointiohjelmassa että tieteen ja teknologian kehittämistä koskevassa pitkän aikavälin kansallisessa suunnitelmassa (2006–2020).

(71)

Lisäksi rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa (2011) (päätös nro 9) mainitaan nimenomaisesti kannustettavana tuotannonalana ”E-lasikuitu-uunien langanveto, korkean suorituskyvyn lasikuidun ja siihen liittyvien tuotteiden kehittäminen ja tuotanto”. Luettelossa ulkomaisia investointeja koskevista ohjeista (15) luetellaan tuotannonaloja, joiden osalta kannustetaan ulkomaisia investointeja, ja siinä viitataan nimenomaisesti lasikuitutuotteiden ja erityislasikuidun tuotantoon.

(72)

Kiinan viranomaiset väittivät, että nämä suunnitelmat ovat vain suuntaa-antavia eivätkä sitovia. 12. viisivuotissuunnitelmassa todetaan kuitenkin selvästi, että se on oikeudellisesti sitova:

”Tämä suunnitelma on laillisesti pätevä, kun se on käsitelty ja hyväksytty Kiinan kansantasavallan kansankongressissa”

(73)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kuuluvat vain standardilasikuitutuotteet (E-lasi) eivätkä teknisesti edistyneemmät korkean suorituskyvyn lasikuidut (erityislasikuitu tai S-lasi). Sen vuoksi tutkimuksessa tarkasteltavana oleva tuote ei kuulu kannustettavien tuotannonalojen piiriin, koska vain erikoislasikuitua tai korkean suorituskyvyn kuitua tuottavat tuotannonalat ovat kannustettuja. Kiinan viranomaiset toivat esiin mm. 12. viisivuotissuunnitelman, jossa viitataan vain korkean suorituskyvyn kuituihin ja erikoislasikuituun.

(74)

Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sisältyvät tietyt lasikuitufilamenttituotteet. Tuotteen määritelmässä ei eroteta sitä, onko tuotteet tehty standardilasikuidusta (E-lasi) vain erityislasikuidusta (S-lasi). Yksikään asianomainen osapuoli ei pyytänyt tuotteen jättämistä määritelmän ulkopuolelle sillä perusteella, että erikoislasikuidun ei pitäisi olla osa tuotteen määritelmää. Kiinan viranomaiset eivät myöskään kiistäneet sitä tosiseikkaa, että valtio kannustaa erikoislasikuidun kehittämistä. Myös standardilasikuitutuotteisiin viitataan tuotannonalana, joiden osalta ulkomaisia investointeja kannustetaan (ks. 71 kappale).

(75)

Vaikka hyväksyttäisiinkin, että Kiinan valtio kannustaa vain korkean suorituskyvyn lasikuidun (esim. S-lasin) kehittämistä, tutkimuksessa ei tullut ilmi mitään eroa standardi- ja erikoislasikuituteollisuuden välillä. Päinvastoin, sama lasikuitutuotannonala tuottaa kaikki lasikuitutuotteet, olipa ne sitten tehty E-lasista tai korkean suorituskyvyn lasikuidusta, kuten S-lasista. Tältä osin komissio havaitsi erityisesti, että kaikki otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät sekä standardilasikuitua (E-lasia) että korkean suorituskyvyn lasikuitua (esim. S-lasia) tuotantoprosessissaan ja että käytössä ei ole mitään mekanismia, jolla rajoitetaan jollekin tuotantosegmentille annettavaa tukea, annetaan se sitten etuuskohtelun mukaisten lainojen tai maankäyttöoikeuksien tarjoamisen muodossa. Tästä seuraa, että korkean suorituskyvyn lasikuidusta valmistettujen tuotteiden kehittämisen nimenomainen kannustaminen ei voi joko lakisääteisesti tai tosiasiallisesti sulkea ulkopuolelle peruslasikuitutuotannonalaa yleisestä strategiasta, jolla kannustetaan yrityksiä uudistumaan, jotta ne pystyisivät paremmin kehittämään uusia tuotteita, parantamaan tuotteidensa teknologista sisältöä ja lisäarvoa sekä päivittämään ja parantamaan tuotteitaan nopeammin.

(76)

Edellä esitetystä seuraa, että väite, jonka mukaan tarkasteltavana oleva tuote ei ole osa kannustettuja tuotannonaloja, on perusteeton ja on sen vuoksi hylättävä.

(77)

Lisäksi valtioneuvoston päätöksessä nro 40 teollisuuden rakennemuutosten edistämistä koskevien tilapäisten määräysten täytäntöönpanosta (johon yhdessä teollisuuden rakennemuutosten edistämistä koskevien tilapäisten määräysten kanssa viitataan nimityksellä ”päätös nro 40”) todetaan, että Kiinan viranomaiset tukevat aktiivisesti erityyppisten teollisuudenalojen kehittämistä (16).

(78)

Vaikka päätöksessä nro 40 ei nimenomaisesti viitatakaan lasikuitufilamenttiteollisuuteen tai yleisemmin uusien materiaalien teollisuuteen, siinä kuitenkin ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea vain kannustetuille hankkeille ja esitetään kannustettuja hankkeita koskevan muun etuuskohtelupolitiikan täytäntöönpanoa (17). Sen vuoksi voidaan päätellä, että päätöksen nro 40 määräyksiä sovelletaan lasikuitufilamenttiteollisuuteen.

(79)

Kiinan viranomaiset väittivät, että päätöksessä nro 40 annetaan vain ymmärtää, että kannustettujen tuotannonalojen olisi saatava luottotukea luottoperiaatteiden mukaisesti, eikä siitä voida päätellä, että tällaista tukea olisi annettava etuuskohtelun perusteella.

(80)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että otokseen valitut yritykset hyötyivät etuuskohteluun perustuvasta luotonannosta. Jotkin tappiollisista yrityksistä saivat itse asiassa edelleen rahoitusta etuuskohteluun perustuvin ehdoin. Sen vuoksi komissio hylkää Kiinan viranomaisten vakuutuksen, jonka mukaan luotonanto lasikuitufilamenttiteollisuudelle tapahtui luottoperiaatteiden mukaisesti. Keskeistä on edelleen, että päätöksen nro 40 mukaisesti kaikkien rahoituslaitosten on annettava luottoa kannustetuille tuotannonaloille, joihin lasikuitufilamenttiteollisuus kuuluu, ja että kyseistä tukea annetaan tosiasiallisesti etuuskohteluun perustuvin ehdoin.

(81)

Lisäksi tieteen ja teknologian kehittämistä koskevassa keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallisessa suunnitelmassa (2006–2020) luvataan asettaa etusijalle politiikan rahoitus, kannustaa rahoituslaitoksia myöntämään etuuskohtelun mukaista luottotukea suurille kansallisille tieteellisille ja teknologisille teollistamishankkeille, kannustaa rahoituslaitoksia parantamaan ja vahvistamaan rahoituspalveluja huipputeknologiayrityksille sekä panna täytäntöön veroetuuspolitiikkaa huipputeknologiayritysten kehittämiseksi.

(82)

Lasikuitufilamenttituotanto kuuluu huipputeknologian yrityksen kuvaukseen, kuten käy ilmi uuden ja huipputeknologian statuksen saaneiden valmistajien lukumäärästä Kiinassa. Tutkimuksessa kävikin ilmi, että jotkin otokseen valituista yrityksistä saivat uuden ja huipputeknologian alan yrityksen todistuksen, jonka perusteella ne voivat hyödyntää edellä mainitussa tieteen ja teknologian kehittämistä koskevassa keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallisessa suunnitelmassa (2006–2020) esitettyä etuuskohtelua.

(83)

Yhteen kiinalaiseen yritykseen tehdyn tarkastuskäynnin aikana paljastui, että yritys oli korvannut tarkastetun tilinpäätöksen, jonka se oli alun perin toimittanut komissiolle vastauksessaan tukien vastaiseen kyselylomakkeeseen. Yritys ei paljastanut vapaaehtoisesti tätä tietoa, ja erilaisen tarkastetun tilinpäätöksen olemassaolo paljastui vasta, kun yritystä pyydettiin toimittamaan alkuperäinen kappale tilinpäätöksestä. Uusi tilinpäätös toimitettiin lisäksi vain kiinaksi. Koska kahden erillisen tarkastetun tilinpäätöksen käyttäminen on vastoin kansainvälistä tilintarkastuskäytäntöä (nro 560: ”tarkastusmenettelyjen jälkeinen tapahtuma”), tarkastusryhmä korosti, että kyseessä on vakava ongelma, koska se saattaa epäilynalaiseksi toimitettujen tilinpäätösten luotettavuuden. Yritys selitti, että tarkastettu tilinpäätös, jonka se alun perin toimitti vastauksessaan kyselylomakkeeseen, sisälsi virheitä, minkä vuoksi se oli korvattu saman tilintarkastusyrityksen antamalla uudella versiolla ja päivätty ja annettu uudelleen samalla juoksevalla numerolla kuin alkuperäinen tilinpäätösraportti, joka oli hävitetty.

(84)

Kun ”toisen” tilinpäätöksen käännös oli saatavilla tarkastuskäynnin jälkeen, komissio lähetti yritykselle kirjeen, jossa se esitti tarkasti syyt, minkä vuoksi se katsoi, että joitakin kyselylomakkeessa annettuja tietoja ei voitu pitää todennettuina. Yritykselle ilmoitettiin, että komissio voi päättää tehdä päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja yritykselle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(85)

Yritys toimitti huomautuksena sekä kirjallisesti että kuulemisessa kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Sen vastauksessa tuotiin esiin vielä yhden (kolmannen) tarkastetun tilinpäätöksen olemassaolo (pörssiyhtiöiden käyttämässä muodossa). Vaikka toisen ja kolmannen tilinpäätöksen välillä ei vaikuttanut olevan merkittäviä eroja, jälkimmäinen oli kuitenkin paljon tarkempi ja kattavampi. Kyseinen tilinpäätös oli jo toimitettu, ja vaikka se oli yrityksen käytettävissä tarkastuskäynnin aikana (18), siitä ei ilmoitettu komissiolle ajoissa tarkastuksen aikana. Toisin kuin muissa tilinpäätöksissä, tässä kolmannessa versiossa lueteltiin nimenomaisesti ja yksityiskohtaisesti kaikki tuet (mukaan luettuna niiden oikeusperusta), joita yritys oli saanut tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tämän tilinpäätöksen tutkiminen olisi ollut erittäin hyödyllistä tarkastuskäynnillä, jotta olisi voitu tarkistaa kaikki toimitetut tiedot yksittäisistä tukijärjestelmistä, joista yritys sai tukea.

(86)

Tarkastettu tilinpäätös on keskeinen asiakirja, jonka avulla voidaan todentaa asianmukaisesti yrityksen komissiolle toimittamat tiedot esimerkiksi apurahoista, lainoista, maankäyttöoikeuksista ja verolykkäyksistä.

(87)

Kuten edellä esitettiin, yritys ei toiminut erityisen yhteistyöhaluisesti ja haittasi vakavasti komissiolle toimitettujen tietojen asianmukaista todentamista; komissio ei näin ollen pystynyt todentamaan asianmukaisesti saatuja tietoja, jotka koskivat muun muassa yrityksen saamien tukien tasoa. Tämän seurauksena komissio ei voinut tehdä riittävän tarkkoja päätelmiä etenkään saatujen tukien tasosta.

(88)

Katsotaan, että yritys toimitti harhaanjohtavia tietoja eikä toiminut riittävästi yhteistyössä. Tämän vuoksi komissio päätti soveltaa tukien vastaisen perussopimuksen 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä. Koska yritys on osa ryhmää, tukien vastaisen perussopimuksen 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan koko ryhmään.

(89)

Määrittäessään tuen tasoa koko ryhmän osalta komissio kuitenkin käytti niiden kahden ryhmään kuuluvan yrityksen tosiasiallisia tietoja, jotka toimivat täysimääräisesti yhteistyössä molemmissa tutkimuksissa ja joiden tietoja pidettiin luotettavina saadun tuen tason osalta. Ryhmään kuuluneen harhaanjohtavia tietoja toimittaneen yrityksen osalta tuen taso määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella. Määrittäessään kyseisen oikeussubjektin saaman tuen tasoa komissio käytti käytettävissä olevia tietoja eli kustakin tukijärjestelmästä saadun tuen korkeinta tasoa kaikkien niiden oikeussubjektien osalta, jotka kuuluvat 30 kappaleessa tarkoitettuihin otokseen valittuihin yrityksiin tai yritysryhmiin, jotka toimivat täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa.

(90)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että menetelmä, jota käytettiin ryhmän tuen tason laskemiseen, oli virheellinen. Se väitti, että koska ryhmän tukimarginaali on kunkin tukijärjestelmän osalta havaittujen korkeimpien tukimarginaalien summa kaikkien yhteistyössä toimineiden yritysten osalta, sen olisi oltava paljon korkeampi.

(91)

Väite perustuu väärinymmärrykseen. Tuen tason laskemiseen käytettyä menetelmää, joka kuvattiin 89 kappaleessa, sovellettiin vain (ryhmään kuuluvaan) yritykseen, joka toimitti harhaanjohtavia tietoja, eikä koko ryhmään. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(92)

Harhaanjohtavia tietoja toimittanut yritys ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta. Ryhmän sisällä tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä vastasi yksi siihen etuyhteydessä oleva yritys. Jälkimmäinen kuitenkin toimi täysimääräisesti yhteistyössä molemmissa tutkimuksissa ja toimitti luotettavia tietoja ryhmän vientihinnoista. Sen vuoksi näitä toimitettuja tietoja käytettiin komission lopullisissa päätelmissä kyseisessä menettelyssä.

(93)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio teki virheen soveltaessaan tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä.

(94)

Ensinnäkin väitettiin, että yritykselle lähetetyssä kirjeessä, jossa komissio esitti yksityiskohtaiset syyt tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan ehdotetulle soveltamiselle, komissio ei missään vaiheessa todennut, että se ei pystynyt todentamaan tukia koskevia tietoja. Sen vuoksi komissio ei voi nojautua tähän lopullisissa päätelmissään, koska yritykselle ei ollut annettu mahdollisuutta esittää huomautuksia asiasta.

(95)

Väitettä ei voida hyväksyä. Komissio totesi kirjeessä nimenomaisesti, että se ei voi päätellä, että [yrityksen] saamien tukien tasoa koskevat tiedot on todennettu. Yritykselle ilmoitettiin lopullisia päätelmiä koskevassa asiakirjassa syistä, joiden vuoksi käytettävissä olevia tietoja sovelletaan, ja sille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, joita se myös esitti.

(96)

Toiseksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että vaikka komissio soveltaisikin tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä, sen ei pitäisi käyttää muiden yritysten tietoja perustana tuen tason määrittämisessä, vaan perustana olisi käytettävä ennemminkin yrityksen tosiasiallisia tarkastettuja tilinpäätöksiä, koska ne ovat edelleen asianmukaisimmat ja soveltuvimmat tiedot yrityksen tuen tasosta.

(97)

Kuten 83–88 kappaleessa selitettiin, komissiolla oli vakavia epäilyksiä toimitettujen tilinpäätösten luotettavuudesta, minkä vuoksi se ei voinut luottaa niihin eri järjestelmistä ja/tai tukiohjelmista saadun tuen, kuten etuuskohteluun perustuvien lainojen tai riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan tarjottavien maankäyttöoikeuksien, tason todentamiseksi. Luotettavat tarkastetut tilinpäätökset ovat keskeisen tärkeitä, jotta voidaan todentaa muutoin toimitettujen tietojen paikkansapitävyys ja kattavuus. Sen vuoksi komission oli turvauduttava tuen tason määrittämiseksi käytettävissä oleviin tietoihin, jotka tässä tapauksessa olivat muilta yhteistyössä toimineilta yrityksiltä saatuja todennettuja tietoja asiaan liittyvistä tukijärjestelmistä. Tämän vuoksi väite hylätään.

(98)

Yritys väitti myös, että komissio sovelsi virheellisesti kansainvälistä tilinpäätösstandardia (IAS) perusteena hylätä tarkastetut tilinpäätöstiedot. Yrityksen mukaan olisi erotettava toisistaan tarkastettujen tilinpäätösten rooli ja IAS-standardin merkitys arvioitaessa markkinatalouskohtelua yhtäältä polkumyyntimenettelyssä ja toisaalta tukien vastaisessa menettelyssä. IAS-standardin rikkomus ei voi olla syy soveltaa tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä.

(99)

Komissio huomauttaa, että kansainvälisen tilinpäätösstandardin rikkominen, joka havaittiin tutkimuksen aikana, ei itsessään ollut syy tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan säännösten soveltamiseen. Syynä oli se, että komissiolle toimitettiin eri versioita tarkastetusta tilinpäätöksestä, mikä loi epäilyksiä niiden luotettavuudesta ja johti komission päätelmiin, joiden mukaan tuen tasoa koskevia muita tietoja ei voitu todentaa. Tämän vuoksi väite hylätään.

(100)

Yritys väitti myös, että komission tukimarginaalin laskemisessa käyttämä menetelmä, jossa otettiin kustakin järjestelmästä korkein tasoitustoimenpiteet mahdollistava tuki kunkin yhteistyössä toimineen oikeussubjektin (eikä kunkin ryhmän) osalta, oli perusteeton. Yritys väitti, että menetelmä on virheellinen, koska samaan ryhmään kuuluvat yritykset voivat päättää keskittää tuet yhdelle oikeussubjektille niin, että siitä on etua koko ryhmälle.

(101)

Kuten 89 kappaleessa selitettiin, laskiessaan koko ryhmän tuen tasoa komissio käytti tosiasiallisia tietoja, jotka oli saatu ryhmään kuuluvilta kahdelta muulta yritykseltä, jotka toimivat yhteistyössä molemmissa tutkimuksissa. Käytettävissä olevia tietoja sovellettiin vain yhteen ryhmään kuuluvaan oikeussubjektiin, joka toimitti harhaanjohtavia tietoja. Voidakseen määrittää ryhmään kuuluvan oikeussubjektin saaman tuen tason komissio katsoi, että on asianmukaisinta perustaa laskelmat yritysrakenteen samaan tasoon ja ottaa mukaan korkein tuen taso, joka havaittiin jonkin oikeussubjektin osalta (tapauksen mukaan ryhmän sisällä), joka kuuluu otokseen valittuihin yrityksiin tai yritysryhmiin. Tämän vuoksi väite hylätään.

(102)

Yksikään Kiinassa toimivista valtion omistamista pankeista ei toiminut yhteistyössä komission kanssa. Pankkeja kehotettiin toimittamaan tukien vastaista tutkimusta varten tarvittavat tiedot täyttämällä kyselylomake. Komissio ilmoitti tämän vuoksi Kiinan viranomaisille, että se harkitsee perustavansa päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti siltä osin kuin on kyse valtio-omisteisiin pankkeihin liittyvistä tiedoista.

(103)

Vastauksena komission kirjeeseen ja myöhemmin päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltamista siltä osin kuin on kyse valtio-omisteisiin pankkeihin liittyvistä tiedoista. Kiinan viranomaiset väittivät toimittaneensa runsaasti tietoja tässä tutkimuksessa. Komissio havaitsi, että nämä tiedot eivät kuitenkaan voineet korvata täysin valtio-omisteisten pankkien vastausta erityisiin kyselylomakkeisiin. Kiinan viranomaiset eivät kiistäneet sitä seikkaa, että valtio-omisteiset pankit eivät toimittaneet vastausta kyselylomakkeeseen, eivätkä sitä, että pankit olivat valtion omistamia. Sen vuoksi komission oli turvauduttava käytettävissä oleviin tietoihin tehdessään päätelmiä valtio-omisteisista pankeista.

(104)

Komissio lähetti Kiinan viranomaisille, mukaan luettuna valtio-omisteiset pankit, ja otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille kyselylomakkeet, joissa pyydettiin tietoja järjestelmistä, joihin väitteiden mukaan liittyi tukien myöntäminen lasikuitufilamenttiteollisuudelle. Tutkittavina olivat seuraavat järjestelmät:

(105)

Valtio-omisteisia pankkeja koskevat päätelmät tehtiin käytettävissä olevien tietojen perusteella tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti (ks. C jakson 2.2 kohta).

(106)

Seuraavat Kiinan säännökset koskevat etuuskohtelun mukaista lainanantoa: liikepankkeja koskeva Kiinan laki [2003], jäljempänä ’pankkilaki’, lainoja koskevat yleiset säännöt, jotka Kiinan keskuspankki on pannut täytäntöön 28 päivänä kesäkuuta 1996, ja valtioneuvoston päätös nro 40.

(107)

Vaikka Kiinan viranomaiset ovat toimittaneet vain niukasti tietoja pankkien osakkeenomistuksesta/omistajuudesta Kiinassa, tutkimuksessa vahvistettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella, että Kiinan rahoitusmarkkinoille on ominaista valtion merkittävä vaikutus ja valvonta. Analysoidessaan sitä, ovatko pankit laitoksia, joille on annettu viranomaisten toimivaltaa tai jotka käyttävät tällaista toimivaltaa (eli ovatko ne julkisia elimiä), komissio hyödynsi kaikkia käytettävissä olevia tietoja sekä valtion omistuksesta pankeissa että muista seikoista, kuten viranomaisten asemasta johtokunnissa, valtion vaikutuksesta ja valvonnassa pankkien toiminnassa, valtion politiikan tai etunäkökohtien edistämisestä ja pankkien perustamisesta (onko niillä perussääntö).

(108)

Käytettävissä olevista tiedoista pääteltiin, että täysin valtio-omisteisilla pankeilla, joiden johtokunnassa Kiinan viranomaiset ovat hallitsevassa asemassa, on Kiinassa suurin markkinaosuus ja ne ovat hallitsevia toimijoita Kiinan rahoitusmarkkinoilla. Valtio-omisteisiin pankkeihin sovelletaan oikeudellisia sääntöjä, joissa edellytetään niiden hoitavan luotonantotoimintaansa kansallisen talouden tarpeiden mukaan, antavan luottotukea kannustetuille hankkeille (19) tai asettavan etusijalle uuden ja huipputeknologian alan kehittämisen (20).

(109)

Toinen osoitus Kiinan viranomaisten puuttumisesta Kiinan rahoitusmarkkinoihin on Kiinan keskuspankin rooli sen asettaessa korkoprosenttien määräytymistä ja vaihtelua koskevia rajoja (21). Rahoituslaitoksia vaaditaan tarjoamaan lainoja koroilla, jotka ovat tietyn vaihteluvälin rajoissa Kiinan keskuspankin viitekorkoon nähden. Etuuskohtelun mukaisten lainojen korot eivät saa kellua ylöspäin. Lainankorkojen rajat ja talletuskorkojen katot yhdessä luovat tilanteen, jossa pankeilla on taattu pääsy edulliseen pääomaan (talletuskorkojen sääntelyn vuoksi) ja ne voivat antaa luottoja valikoiduille tuotannonaloille suotuisin korkoprosentein noudattaen valtion politiikkaa, jossa pankit ohjataan tukemaan erityisesti tiettyjä kannustettuja ja/tai huipputeknologiateollisuuden aloja, kuten lasikuitufilamenttiteollisuutta.

(110)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisilta selvityksiä yleiskirjeessä nro 251 olevista määritelmistä ja sanamuodoista sekä sitä edeltävästä lainsäädännöstä eli rahoituslaitosten luottoprosenttien kelluntarajojen laajentamista koskevasta Kiinan keskuspankin yleiskirjeestä nro 250 (YinFa [2003] nro 250). Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet näitä yleiskirjeitä, kuten C jakson 2.2. kohdassa kuvattiin. Kiinan viranomaiset väittivät, että yleiskirje 250 on kumottu yleiskirjeellä 251 ja että lainankorkoihin sovellettavat alarajat poistettiin heinäkuussa 2013, minkä vuoksi valtio ei puutu pankkisektorin toimintaan.

(111)

Lainankorkoihin sovellettavien alarajojen poistaminen tapahtui kuitenkin tutkimusajanjakson aikana. Näin ollen Kiinan keskuspankki vaikutti valtio-omisteisten pankkien korkoprosenttien asettamiseen suurimman osan tutkimusajanjaksosta. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin, että tämä poistaminen olisi vaikuttanut välittömästi otokseen valittujen tuottajien saamiin lainoihin. Alaraja, jota sovellettiin korkoprosentteihin tutkimusajanjaksolla, ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, jonka perusteella komissio pitää valtio-omisteisia liikepankkeja julkisina eliminä.

(112)

Aurinkopaneeleja (22) ja aurinkopaneeleissa käytettävää lasia (23) koskevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa vahvistetut päätelmät, joissa pidettiin Kiinan valtio-omisteisia pankkeja julkisina eliminä (ks. aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 158–168 kappale ja aurinkopaneelilasiasetuksen johdanto-osan 73 kappale), ovat käytettävissä olevia tietoja myös tässä tutkimuksessa siltä osin kuin on kyse valtio-omisteisten pankkien julkisen elimen asemasta. Nämä käytettävissä olevat tiedot voidaan esittää tiivistettynä seuraavasti:

(113)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että valtio-omisteiset pankit suorittavat viranomaistehtäviä Kiinan viranomaisten puolesta, eli niillä on velvoite edistää tiettyjä talouden sektoreita valtion poliittisten ja suunnitteluasiakirjojen mukaisesti. Valtion kattava omistajuus valtio-omisteisissa pankeissa vahvistaa sitä, että valtio valvoo pankkeja julkisten tehtävien suorittamisessa. Kiinan viranomaiset harjoittavat merkittävää valvontaa valtio-omisteisissa pankeissa valtion puuttuessa laaja-alaisesti rahoitussektorin toimintaan ja edellyttäessä valtio-omisteisten pankkien noudattavan valtion politiikkaa. Valtio-omisteisia pankkeja pidetään näin ollen julkisina eliminä, joille on annettu ja jotka harjoittavat viranomaisten toimivaltaa.

(114)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät tämän päätelmän ja totesivat, että komissio ei ollut esittänyt syitä, joiden vuoksi se piti valtio-omisteisia liikepankkeja julkisina eliminä. Komissio katsoo, että edellä olevissa johdanto-osan kappaleissa esitetyt tosiseikat oikeuttavat päätelmän, jonka mukaan valtio-omisteiset pankit ovat julkisia elimiä.

(115)

Valtaosa otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien saamista lainoista on peräisin valtio-omisteisista pankeista, mutta tutkimuksessa kävi ilmi, että pieni osa lainoista on peräisin myös yksityisomistuksessa olevista pankeista. Sen vuoksi komissio analysoi myös, valtuuttavatko ja/tai määräävätkö Kiinan viranomaiset kiinalaiset yksityisomistuksessa olevat pankit myöntämään etuuskohtelun mukaisia lainoja lasikuitufilamentin tuottajille tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(116)

Pankkilain 34 §:n mukaan myös yksityisiä pankkeja ohjeistetaan harjoittamaan luotonantotoimintaansa kansallisen talouden ja sosiaalisen kehityksen tarpeiden ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti (24).

(117)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta valtion omistuksessa ja yksityisomistuksessa olevien pankkien soveltamat korkoprosentit olivat yleisesti hyvin samanlaisella tasolla. Tämä viittaa siihen, että valtio-omisteiset pankit, jotka ovat pääasiallisia toimijoita pankki- ja luotonantosektorilla Kiinassa, asettavat korkoprosentit ja että yksityiset pankit vain noudattelevat valtio-omisteisten pankkien (julkisten elinten) asettamia korkoprosentteja.

(118)

Näissä olosuhteissa päätellään, että yksityiset pankit eivät aseta korkoprosenttejaan riippumattomasti ilman valtion puuttumista asiaan ja että yksityisomistuksessa olevien pankkien luotonantostrategiaa ohjaavat Kiinan viranomaiset.

(119)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission tulkinnan pankkilain 34 §:stä ja totesivat, että komissio antaa 34 a §:lle merkityksen, jota sillä ei ole. Kiinan viranomaiset ovat kiinnittäneet komission huomion pankkilain muihin pykäliin, etenkin 4, 5 ja 7 §:ään, joiden mukaan on varmistettava, että lainat annetaan ilman asiaan puuttumista ja luottokelpoisuusluokituksen tekemisen jälkeen.

(120)

Komissio tunnustaa, että nämä pykälät ovat olemassa, mutta katsoo, että niitä olisi tarkasteltava 34 §:n määräysten valossa. Tältä osin on muistettava, etteivät Kiinan viranomaiset eivätkä pankit tai otokseen valitut yritykset pystyneet osoittamaan, että lainat myönnettiin ilman valtion puuttumista asiaan tai asianmukaisen luottokelpoisuusluokituksen tekemisen jälkeen. Tutkimuksessa päinvastoin kävi ilmi, että yhden vientiä harjoittavan tuottajan toiminta oli tappiollista mutta se sai kuitenkin lainoja pankeilta tavanomaisilla korkoprosenteilla ilman sen heikkoon rahoitustilanteeseen liittyvän riskin mukaan laskettua marginaalia.

(121)

Näin ollen komission päättelee, että viranomaiset valtuuttavat tai määräävät yksityisomistuksessa olevia pankkeja antamaan etuuskohteluun perustuvaa rahoitusta samalla tavalla kuin valtio-omisteiset pankit, ja näin ollen kyse on taloudellisesta tuesta tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(122)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille lainoja antaneista pankeista suurin osa on valtio-omisteisia pankkeja, joita Kiinan viranomaiset viime kädessä valvovat. Näihin kuuluvat Kiinan suuret liikepankit ja poliittisin perustein toimivat pankit, kuten China Development Bank, EXIM Bank, Agricultural Bank of China, Bank of China, China Construction Bank ja Industrial and Commercial Bank of China.

(123)

Komissio toteaa lisäksi, että Kiinan viranomaiset ohjaavat etuuskohtelun mukaista lainanantoa vain tietyille tuotannonaloille. Esimerkiksi päätöksessä nro 40 todetaan, että Kiinan valtio tukee aktiivisesti uusia materiaaleja käsittelevän teollisuuden kehittämistä, ja lasikuitufilamenttiteollisuutta pidetään uusia materiaaleja käsittelevänä teollisuutena. Kaikkia rahoituslaitoksia ohjeistetaan myös antamaan luottotukea vain kannustetuille hankkeille, joihin lasikuitufilamenttiin liittyvät hankkeet kuuluvat. Päätöksessä myös luvataan kannustettuja hankkeita koskevan muun etuuskohtelupolitiikan täytäntöönpanoa.

(124)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio nojautui virheellisesti päätökseen nro 40, koska tarkasteltavana olevaa tuotetta ei ole luokiteltu kannustettavaksi tuotannonalaksi. Vaikka hyväksyttäisiinkin, että kyseessä on kannustettu tuotannonala, Kiinan viranomaiset väittivät, että päätöksen nro 40 käyttäminen perustana ei voi ulottua tuotannonalaan, jota ei ole lueteltu päätöksessä nro 9 (rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo 2011).

(125)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat kuuluvat kannustettujen tuotannonalojen luokkaan (ks. 67–76 kappale) sekä uuden ja huipputeknologian alan yritysten luokkaan. Lisäksi toisin kuin Kiinan viranomaiset väittivät, erityislasikuitu ja siitä valmistetut tuotteet sekä E-lasin tuotantoon tarkoitetut uunit on nimenomaisesti lueteltu päätöksessä nro 9 olevan XII luvun 6 kohdassa (25). Tästä syystä väite oli perusteeton.

(126)

Kyse on etuudesta, koska valtion lainoja tai viranomaisten valtuuttamilta tai määräämiltä yksityisiltä tahoilta saatuja lainoja on myönnetty markkinaehtoja suotuisammin ehdoin.

(127)

Komissio pyrki todentamaan otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tutkimusajanjaksolla rahaa lainanneiden pankkien toteuttamat luottoriskien arvioinnit. Joidenkin vientiä harjoittavien tuottajien toiminta oli tappiollista. Ne kuitenkin onnistuivat saamaan lainoja pankeilta viitekorolla ilman niiden heikkenevään rahoitustilanteeseen liittyvän riskin mukaan laskettua marginaalia. Sen vuoksi komissiolla on syytä asettaa kyseenalaiseksi se, perustuivatko lasikuitufilamenttia tuottavien yritysten lainat asianmukaiseen riskinarviointiin ja asetettiinko korkoprosentti tällaisen arvioinnin tuloksena.

(128)

Koska kiinalaisten pankkien antamat lainat osoittavat valtion merkittävää puuttumista pankkisektorin toimintaan eivätkä heijastele korkoja, joita havaittaisiin toimivilla pankkimarkkinoilla, asianmukainen markkina-arvo on muodostettu laskennallisesti käyttäen jäljempänä kuvattua menetelmää. Koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio on lisäksi hyödyntänyt käytettävissä olevia tietoja saadakseen asianmukaisen vertailuarvon korkoprosentille.

(129)

Asianmukaisen viitearvon laskemisessa Kiinan RMB:n määräisille lainoille pidettiin kohtuullisena soveltaa Kiinan korkoprosentteja, joita oikaistiin normaalien markkinariskien huomioon ottamiseksi. Tilanteessa, jossa viejien rahoitustilanne on vahvistettu vääristyneillä pankkilainamarkkinoilla eikä kiinalaisilta pankeilta saada luotettavaa tietoa riskien mittaamisesta ja luottokelpoisuusluokitusten asettamisesta, katsotaan että kiinalaisten viejien luottokelpoisuutta ei pidä hyväksyä sellaisenaan, vaan on sovellettava marginaalia, joka osoittaa Kiinan vääristyneiden markkinoiden mahdollisen vaikutuksen yritysten rahoitustilanteeseen.

(130)

Sama koskee ulkomaanvaluutan määräisiä lainoja. Viitearvona käytettiin tutkimusajanjaksolla liikkeellelaskettuja BB-luokkaan kuuluvia joukkovelkakirjalainoja nimellisarvoineen.

(131)

Kuten edellä selitettiin, sekä Kiinan viranomaisia että yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin toimittamaan tietoja kiinalaisten pankkien lainanantopolitiikasta sekä siitä, miten lainoja myönnettiin vientiä harjoittaville tuottajille. Tällaisia tietoja ei kuitenkaan toimitettu. Kun otetaan huomioon yhteistyöstä kieltäytyminen ja kaikki käytettävissä olevat tiedot, voidaan tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 6 kohdan mukaisesti katsoa, että kaikki yritykset Kiinassa sijoittuisivat vain korkeimpaan ”sijoituskelvottoman” luokkaan (Bloombergin BB), ja Kiinan keskuspankin normaaliin antolainauskorkoon voidaan soveltaa preemiota, jota odotetaan sovellettavan tähän luokitukseen kuuluvien yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin.

(132)

Sen vuoksi otokseen valittujen yritysten lainojen viitekorkojen laskemiseksi tutkimusajanjaksolla laskettiin riskipreemio vertaamalla sellaisten yritysten, joilla on BB-luokitus, liikkeelle laskemien velkakirjojen preemiota sellaisten yritysten, joilla on AAA-luokitus (joka on Kiinan liikkeelle laskemissa velkakirjoissa), liikkeelle laskemien velkakirjojen preemioon (Bloombergin luokituksen mukaan). Tämä riskipreemio lisättiin sitten valtio-omisteisten pankkien julkaisemiin luotonantokorkoihin BB-luokkaan kuuluvien joukkovelkakirjojen osalta ottaen huomioon lainojen kesto.

(133)

Vientiä harjoittaville tuottajille koitunut etuus laskettiin yritysten tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksaman koron ja viitearvon mukaisen koron välisenä erotuksena. Etuus ilmoitettiin sitten prosentteina kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kokonaisliikevaihdosta.

(134)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komission ei olisi pitänyt viitata mihinkään viitearvoihin etuuden laskemisessa, koska Kiinan viranomaisten mukaan lainat myönnettiin markkinaehdoin eikä mitään etuutta näin ollen koitunut.

(135)

Kuten 127–130 kappaleessa selitettiin, Kiinan pankkilainamarkkinat ovat vääristyneet, minkä vuoksi komissio katsoo, että viitearvon käyttö on täysin perusteltua.

(136)

Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että komissio ei perustellut riittävästi juuri tämän viitearvon valintaa.

(137)

Komissio katsoo, että asianmukaisen laskennallisen viitearvon muodostamisessa lainoille on kohtuullista soveltaa Kiinan korkoprosentteja, joita oikaistiin normaalien markkinariskien huomioon ottamiseksi. Tilanteessa, jossa viejien rahoitustilanne on vahvistettu vääristyneillä markkinoilla eikä kiinalaisilta pankeilta saada luotettavaa tietoa riskien mittaamisesta ja luottokelpoisuusluokitusten asettamisesta, on tarpeen soveltaa marginaalia, joka osoittaa Kiinan vääristyneiden markkinoiden mahdollisen vaikutuksen yritysten rahoitustilanteeseen.

(138)

Tutkimuksen tulosten perusteella komissio päättelee, että Kiinan lasikuitufilamenttiteollisuus sai tutkimusajanjaksolla etuutta etuuskohteluun perustuvista lainoista sekä valtio-omisteisista että yksityisesti omistetuista pankeista. Lasikuitufilamenttiteollisuuden rahoituksessa on kyse perusasetuksessa tarkoitetusta tuesta, koska

(139)

Kun otetaan huomioon rahoitustuki, vientiä harjoittaville tuottajille koituva etu ja tuen erityisyys, tukea on pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(140)

Tukien vastaisen perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tällaisista etuuskohteluun perustuvista lainoista koituneeksi etuudeksi katsotaan niistä maksettujen korkojen määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavien korkojen määrän erotus. Kuten edellä todettiin, komissio vahvisti markkinaviitearvon vastaaviin kaupallisiin lainoihin nähden, koska merkityksellisiä riskinarviointeja ei ollut saatavilla.

(141)

Etuus laskettiin tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksetun koron ja viitearvon mukaisen koron välisenä erotuksena.

(142)

Yksi vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että etuutta laskiessaan komissio oli käyttänyt yrityksen yhdestä lainasta virheellistä korkoa. Komissio hyväksyi väitteen ja tarkisti laskelmia. Tarkistetuilla laskelmilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta havaittuun tukimarginaaliin.

(143)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tällä menetelmällä lasketut tukimarginaalit ovat seuraavat:

(144)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea muista C jakson 3 kohdassa mainituista etuuskohteluun perustuvista lainajärjestelyistä.

(145)

Otokseen valitut yritykset eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea Famous Brands-, China World Top Brands- tai Varat Guangdong-maakunnan teollisuuden laajentamista varten -ohjelmasta.

(146)

Otokseen valitut yritykset saivat eri hallintotasojen viranomaisilta kertaluonteisia avustuksia, minkä tuloksena ne saivat etuutta tutkimusajanjaksolla. Näiden avustusten katsotaan kuuluvan valituksessa esitettyihin avustusohjelmiin, koska valituksessa väitettiin, että lasikuitufilamentin tuottajat saivat kertaluonteisia avustuksia provinssi- ja paikallistason viranomaisilta ja että näistä koitui etuutta, koska rahat saatiin ilman asianmukaista harkintaa.

(147)

Komissio ehdotti näihin erityisavustuksiin liittyvää kuulemista Kiinan viranomaisille.

(148)

Kiinan viranomaiset vastustivat kuulemista ja väittivät, että se ei ole tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen mukainen, koska kuuleminen olisi järjestettävä ennen tutkimuksen vireillepanoa, ja että Kiinan viranomaisille aiheutuisi kohtuuton rasite jokaista yksittäistä järjestelmää koskevien tietojen todentamisesta.

(149)

Suurimmassa osassa avustuksista oli kyse vähäpätöisistä summista. Komissio ei tämän vuoksi tutkinut näitä tarkemmin.

(150)

Komissio kuitenkin tutki yhtä suhteellisen suurta avustusta, joka oli myönnetty yrityksen työntekijöiden asuntolan rakentamiseen; se oli myönnetty yhdelle otokseen valitulle yritykselle ja sen katsotaan liittyvän valituksessa esitettyihin avustusohjelmia koskeviin väitteisiin.

(151)

Edellä mainittu avustuksen tapauskohtaisuus osoittaa selvästi, että muut yritykset eivät voineet saada sitä, minkä vuoksi se on tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä. Avustuksen saamiseen liittyvän näytön perusteella ja muiden tietojen puutteessa komissio pitää tätä avustusta tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettuna tukena ja kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle koitui siitä etua.

(152)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen avustusta saanut yritys väitti, että se sai avustuksen käyttöpääoman uudistamista varten (kuoletusaika 50 vuotta). Sen vuoksi tuki olisi jaettava 50 vuoden ajalle ja tuesta vain 1/50, joka vastaa tutkimusajanjakson aikana saatua etuutta, olisi otettava huomioon laskettaessa tukimarginaalia.

(153)

Yritys ei toimittanut mitään näyttöä, joka olisi oikeuttanut käyttöpääomaan tehdyn investoinnin (henkilöstön asuntolan rakentamisen) 50 vuoden poistoajan. Yrityksen käyttöpääoman todellinen poistoaika on yleensä paljon lyhyempi, 10–20 vuotta. Tällä perusteella avustuksesta koitunut etuus on vähäpätöinen, eikä siihen pitäisi soveltaa tasoitustoimenpiteitä.

(154)

Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelma antaa ulkomaisrahoitteisille yrityksille (nk. FIE-yritykset) oikeuden olla maksamatta yritystuloveroa kahdelta ensimmäiseltä vuodelta ja maksaa vain 12,5 prosenttia 25 prosentin sijaan seuraavien kolmen vuoden aikana.

(155)

Ohjelman oikeusperusta on FIE-yrityksiä ja ulkomaisia yrityksiä koskevan Kiinan kansantasavallan tuloverolain, jäljempänä ’FIE-verolaki’, 8 § ja FIE-yrityksiä ja ulkomaisia yrityksiä koskevan Kiinan kansantasavallan tuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 72 §. Kiinan viranomaisten mukaan ohjelma lakkautettiin vuonna 2008 annetun yritystuloverolain 57 §:llä niin, että siirtymäkausi kestää vuoden 2012 loppuun asti. Lain perusteella on näin ollen selvää, että järjestelmästä on koitunut etuutta verovuotena 2012.

(156)

Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden järjestelystä koitui etuutta yrityksille varainhoitovuonna 2012, jonka jälkeen se Kiinan viranomaisten mukaan lakkautettiin. Mikään otokseen valituista yrityksistä ei ollut ulkomaalaisomistuksessa eikä olisi voinut hyödyntää tätä verojärjestelyä tutkimusajanjaksolla.

(157)

Otokseen valitut yritykset eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea tästä ohjelmasta. Tutkimuksessa vahvistettiin lisäksi, että Kiinan viranomaiset ovat lakkauttaneet järjestelmän.

(158)

Tässä ohjelmassa yritykset, jotka voivat osoittaa täyttävänsä tietyt kriteerit, voidaan tunnustaa uuden ja huipputeknologian alan yrityksiksi, joiden yritystulovero alennetaan 15 prosenttiin normaalin 25 prosentin sijaan.

(159)

Ohjelman oikeusperustana ovat vuoden 2008 yritystuloverolain 28 §:n 2 momentti sekä uuden ja huipputeknologian alan yritysten määrittelyä koskevat hallinnolliset toimenpiteet (Guo Ke Fa Huo [2008] nro 172), yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 93 § ja valtion verohallinnon ilmoitus uuden ja huipputeknologian alan yritysten yritystuloveron maksuun liittyvistä seikoista (Guo Shui Han [2008] nro 985).

(160)

Järjestelmää sovelletaan Kiinan viranomaisten tunnustamiin uuden ja huipputeknologian alan yrityksiin. Jotta yritys voi saada tukea järjestelmästä, sillä on oltava keskeistä henkistä omaisuutta ja sen on täytettävä oikeusperustassa asetetut seuraavat vaatimukset:

(161)

Joidenkin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien havaittiin käyttävän tätä järjestelmää, minkä vuoksi ne maksoivat yritystuloveroa vain 15 prosenttia normaalin 25 prosentin sijaan. Nämä yritykset olivat hakeneet uuden ja huipputeknologian alan yrityksen asemaa ja saaneet virallisen ilmoituksen, että ne täyttivät järjestelmän kriteerit, minkä vuoksi niillä oli oikeus tehdä yritysveroilmoituksensa tämän mukaisesti.

(162)

Komissio katsoo, että järjestelmässä on kyse tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesta tuesta, koska asianomaisille yrityksille koituu etuutta valtion menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etuus on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(163)

Tuki on erityistä tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska se on rajoitettu yrityksiin, joilla on uuden ja huipputeknologian alan yrityksen todistus ja jotka täyttävät kaikki vuoden 2008 hallinnollisten toimenpiteiden vaatimukset. Asianomaiset otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat saivat tällaisen todistuksen. Tukikelpoisuutta koskevia objektiivisia kriteereitä ei vahvisteta lainsäädännössä tai myöntävien viranomaisten asiakirjoissa.

(164)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission päätelmät ja väittivät edelleen, että tukikelpoisuuskriteerit olivat objektiivisia ja niitä sovellettiin yhdenmukaisesti kaikkiin yrityksiin Kiinassa. Sen vuoksi ne eivät täyttäneet erityisyyden kriteeriä.

(165)

Komissio ei hyväksy tätä väitettä. Avustusta voivat saada vain yritykset, joilla on erityisominaisuuksia (uuden ja huipputeknologian alan yritykset), eivätkä kaikki tuotannonalat ja sektorit. Tukikelpoisuus ei ole myöskään automaattinen vaan riippuu uuden ja huipputeknologian alan yrityksen todistuksesta, jonka toimivaltaiset viranomaiset myöntävät harkinnanvaraisesti. Sen vuoksi järjestelmä on luonteeltaan erityinen.

(166)

Sen vuoksi komissio katsoo, että tuki on tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava.

(167)

Komissio laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän asianomaisten yritysten tutkimusajanjaksolla normaalisti maksettavaksi tulevan veron määrän ja niiden tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksaman veron määrän erotuksen perusteella.

(168)

Tämän ohjelman puitteissa yritys voi hakea verohyvityksiä kotimaisten tuotantovälineiden ostoista, jos hanke noudattelee Kiinan viranomaisten teollisuuspolitiikkaa. Verohyvitystä, jonka suuruus voi olla enintään 40 prosenttia kotimaassa valmistetun laitteen ostohinnasta, voidaan soveltaa edellisen vuoden verovelvollisuuden asteittaiseen nostamiseen.

(169)

Tämän ohjelman oikeusperustan muodostavat 1 päivänä heinäkuuta 1999 annetut väliaikaiset toimenpiteet, jotka koskevat yritystuloon sovellettavia verohyvityksiä kotimaisiin laitteisiin tehtyjen investointien osalta teknologian uudistamishankkeiden yhteydessä, sekä 1 päivänä tammikuuta 2008 voimaan tullut verohallinnon tiedonanto nro 52 [2008], joka käsittelee kotimaisten laitteiden ostojen yhteydessä yritystuloon sovellettavien verohyvityksien ja -vapautuksien lopettamista.

(170)

Kiinan viranomaiset väittivät, että ohjelma on lakkautettu tammikuussa 2008 edellä mainitun tiedonannon nro 52 mukaisesti. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että yksi otokseen valittu yritys sai etua ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(171)

Ohjelmassa on kyse tuesta, sillä siitä annetaan taloudellista tukea Kiinan valtion menettämien tulojen muodossa perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Tästä ohjelmasta annetaan vastaanottajille verosäästön suuruinen etu tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesti. Tuki on tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti erityinen, sillä verosäästö on riippuvainen kotimaisten hyödykkeiden käytöstä tuontihyödykkeiden sijasta.

(172)

Komissio laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän asianomaisten yritysten tutkimusajanjaksolla normaalisti maksettavaksi tulevan veron määrän ja niiden tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksaman veron määrän erotuksen perusteella.

(173)

Tämän tuen osalta Jiangsu Changhai -ryhmälle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,2 prosenttia.

(174)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se ei voinut saada taloudellista tukea järjestelmästä ”Tuloveroja koskevat helpotukset FIE-yrityksille Kiinassa valmistettujen laitteiden ostosta”, koska se ei ole ulkomaisrahoitteinen yritys. Sen vuoksi komissio oli virheellisesti katsonut käytettävissä olevien tietojen perusteella, että sille oli koitunut etuutta tästä järjestelmästä. Se väitti myös havainneensa vähäisiä laskentavirheitä. Molemmat väitteet hyväksyttiin, ja tukimarginaalia koskevia laskelmia oikaistiin vastaavasti.

(175)

Myös tutkimus- ja kehitystoiminnasta myönnettäviä verovähennyksiä tutkittiin. Toimenpide koski kuitenkin vain vähäpätöisiä summia. Komissio ei tämän vuoksi tutkinut sitä tarkemmin.

(176)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea muista C jakson 3 kohdassa mainituista verovapautusohjelmista.

(177)

Ohjelmasta myönnetään vapautus alv:sta ja tuontitariffeista ulkomaisrahoitteisten yritysten ja kotimaisten yritysten hyväksi näiden tuotannossaan käyttämän käyttöomaisuuden tuonnissa. Jotta vapautus myönnettäisiin, laitteet eivät saa olla tukikelvottomien laitteiden luettelossa ja vapautusta hakevan yrityksen on hankittava Kiinan viranomaisten tai NDRC:n myöntämä valtion kannustamia hankkeita koskeva todistus asiaan sovellettavan investointeja, veroja ja tulleja koskevan lainsäädännön mukaisesti.

(178)

Tämän ohjelman oikeusperustan muodostavat valtioneuvoston yleiskirje tuotujen laitteiden veropolitiikan mukauttamisesta [Guo Fa nro 37/1997], valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus tiettyjen tuontitullin etuuskohteluiden mukauttamisesta, valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus nro 43 [2008], kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission NDRC:n ilmoitus nro 316 2006 (22.2.2006) seikoista, jotka koskevat valtion kannustamiin kotimaisiin tai ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin liittyvän vahvistuskirjeen käsittelyä, sekä luettelo tuontitavaroista, joita ulkomaisrahoitteiset tai kotimaiset yritykset eivät voi tuoda tullivapaasti [2008].

(179)

Kaikki otokseen valitut yritykset saivat etua järjestelmästä.

(180)

Tästä ohjelmasta annettavia etuuksia pidetään 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisena tukena Kiinan valtion menettämien tulojen muodossa, koska ulkomaisrahoitteiset yritykset ja muut tukikelpoiset kotimaiset yritykset vapautetaan alv:n ja/tai tullien maksamisesta, jotka niiden muutoin olisi maksettava. Siitä siis koituu vastaanottaville yrityksille etua tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Ohjelma on erityinen tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajoitetaan ohjelmaan pääsy yrityksiin, jotka investoivat laissa tyhjentävästi määriteltyihin erityisiin liiketoimintaluokkiin ja kuuluvat joko kannustettuun luokkaan tai rajoitettuun B-luokkaan (luettelo ulkomaisia investointeja ja teknologian siirtoa koskevista ohjeista yrityksille) tai jotka ovat sellaisia keskeisiä tuotannonaloja, tuotteita ja tekniikoita, joiden kehittämistä valtio kannustaa, koskevan luettelon mukaisia.

(181)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission päätelmät ja väittivät edelleen, että tukikelpoisuuskriteerit olivat objektiivisia ja niitä sovellettiin yhdenmukaisesti kaikkiin yrityksiin Kiinassa. Sen vuoksi ne eivät täyttäneet erityisyyden kriteeriä. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan esittäneet mitään erityisiä lainsäädännön määräyksiä näkemystensä tueksi eivätkä mitään ratkaisevaa näyttöä tukikelpoisuuden automaattisuudesta.

(182)

Kiinan viranomaiset ja yksi vientiä harjoittavat tuottaja väittivät myös, että komissio ei voi ottaa tasoitustoimenpiteitä käyttöön mahdollisista alv-etuuksista, joita kolme otokseen valittua yritystä ovat saattaneet saada, koska aiemmin myönnettyjä alv-vapautuksia ei ole voitu hyödyntää vuodesta 2009 lähtien. Sen vuoksi vaikka oletettaisiin keskimäärin 5–10 vuoden poistoaika kyseisille tuoduille laitteille, väitetty etuus olisi joko päättynyt ennen toimenpiteiden käyttöönottoa tai ei todennäköisesti jatkuisi toimenpiteiden koko viiden vuoden soveltamisaikaa.

(183)

Komissio toteaa, että joidenkin tuotujen laitteiden poistoaika on paljon pidempi kuin 10 vuotta ja voi olla joissakin tapauksissa 15 tai 20 vuotta. Komissio ei kuitenkaan ottanut tasoitustoimenpiteitä käyttöön mistään sellaisesta etuudesta, joka oli saatu vuoden 2009 jälkeen tuodun laitteen ostosta. Kiinan viranomaiset tunnustivat lisäksi, että yritykset saivat järjestelmästä etuutta hieman toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(184)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään laitteiden tuonnin yhteydessä vapautettujen alv:n ja tullin määrää. Jotta voidaan varmistaa, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava määrä kattoi vain tutkimusajanjakson, saatu etuus jaksotettiin laitteen eliniän perusteella vientiä harjoittavan tuottajan tavanomaisten kirjanpitomenettelyjen mukaisesti.

(185)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(186)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea muista C jakson 3 kohdassa mainituista välillisiä veroja koskevista vapautusohjelmista.

(187)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien suorittamiin raaka-aineen, veden tai sähkön ostoihin ei havaittu liittyneen tukia tutkimusajanjaksolla.

(188)

Yritykset eivät saa ostaa Kiinassa maata suoraan vaan vain maankäyttöoikeuksia paikallisviranomaisilta.

(189)

Kiinan maanhallintalaissa todetaan, että kaikki maa kuuluu kansalle eikä sitä voida ostaa tai myydä, mutta siinä asetetaan ehdot, joiden mukaisesti maankäyttöoikeuksia voidaan myydä yrityksille tarjouskilpailun, hintanoteerauksen tai huutokaupan perusteella.

(190)

Periaatteessa huutokauppajärjestelmässä tietyn maankäyttöoikeuden hinta määräytyy markkinoiden mukaisesti ja näin ollen riippumattomasti. Kiinan viranomaiset kuitenkin totesivat, että viranomaiset asettavat joka tapauksessa kullekin maaluokalle (luokkia on 1–15 maa-alueen laadun perusteella) vähimmäishinnan, jonka alle hinta ei voi pudota.

(191)

Kiinan viranomaiset valvovat myös maan tarjontaa rajoittamalla kiintiöillä maa-alan, jonka maankäyttöoikeudet voidaan myydä teollisuus- tai asuinkäyttöön provinssi- ja vuosikohtaisesti.

(192)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ostamien maankäyttöoikeuksien osalta komissio ei havainnut mitään näyttöä huutokauppamenettelystä, jossa maankäyttöoikeuksien hinta olisi määräytynyt riippumattomasti. Vientiä harjoittava tuottaja, jolle maa myönnettiin, tarjosi lähtöhinnan, ja koska se oli ainoa tarjoaja, maankäyttöoikeus myönnettiin sille. Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että ne eivät ole samaa mieltä komission päätelmien kanssa siitä, että Kiinassa ei ole toimivia maankäyttöoikeuksien markkinoita. Ne eivät kuitenkaan esittäneet mitään uusia väitteitä tämän näkemyksen tueksi.

(193)

Tutkimuksen havainnot vahvistavat, ettei maankäyttöoikeuksien myöntämistä ja hankkimista koskeva tilanne Kiinassa ole selvä eikä avoin ja että viranomaiset asettavat hinnat usein mielivaltaisesti. Viranomaiset asettavat hinnat kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän (Urban Land Evaluation System) mukaisesti; siinä ohjeistetaan viranomaisia teollisuusmaan hintoja asettaessaan ottamaan muun muassa huomioon teollisuuspolitiikan näkökohdat (29).

(194)

Myös julkisesti saatavilla olevat riippumattomat tiedot viittaavat siihen, että Kiinassa maata luovutetaan alle normaalien markkinahintojen (30).

(195)

Otokseen valitut yritykset maksoivat itse asiassa Kiinan viranomaisten asettaman hinnan. Maankäyttöoikeudet tarjotaan riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan verrattuna markkinaviitearvoon, joka esitetään e kohdassa.

(196)

Kiinan maankäyttötilannetta käsitellään myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n asiakirjassa, jossa vahvistetaan, että maankäyttöoikeuksien tarjoamisessa kiinalaisille yrityksille ei oteta huomioon markkinaolosuhteita (31).

(197)

Komissio päättelee, että Kiinan viranomaisten tarjoamia maankäyttöoikeuksia olisi pidettävä tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesti hyödykkeiden tarjoamisen muodossa annettuna tukena, josta on koitunut etuutta vastaanottaville yrityksille. Koska tutkimuksessa ei saatu näyttöä toimivista maankäyttöoikeuksien markkinoista Kiinassa, käytettiin ulkoista viitearvoa (ks. e kohta jäljempänä), joka osoittaa, että otokseen valittujen viejien maankäyttöoikeuksista maksamat summat ovat alle markkinahintojen.

(198)

Tuki on erityistä tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti, koska valtioneuvoston päätöksessä nro 40 vaaditaan, että viranomaisten on varmistettava maan tarjoaminen kannustetuille tuotannonaloille, joihin lasikuitufilamenttien tuotannonala kuuluu (ks. 67–82 kappale). Päätöksen nro 40 18 §:ssä todetaan selvästi, että ”rajoitetut” tuotannonalat eivät voi saada maankäyttöoikeuksia.

(199)

Etuuden määrä on maankäyttöoikeuksista maksetun hinnan ja asianmukaisen ulkoisen viitearvon välinen erotus.

(200)

Komissio pitää Taiwania soveltuvana ulkoisena viitearvona seuraavista syistä:

(201)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät Taiwanin käytön viitearvona, koska Taiwanin asukastiheys on monikertainen Kiinaan nähden, minkä vuoksi maankäytön tilanne ja hinnat näissä kahdessa maassa eivät ole vertailukelpoisia. Komissio kuitenkin katsoo, että edeltävässä kappaleessa esitetyistä monista syistä viitearvo on valittu kohtuullisella perusteella.

(202)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen lisäksi yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ehdotti, että Taiwanin käyttö ei sovellu sen provinssin taloudellisten olosuhteiden vuoksi, jossa yritys sijaitsee, muttei esittänyt vaihtoehtoa. Se myös väitti, että Kiinan ja Taiwanin fyysistä läheisyyttä ei pitäisi pitää pätevänä perusteena vertailuarvon valinnalle muttei esittänyt näyttöä väitteensä tueksi. Koska vaihtoehtoisia viitearvoja ei ehdotettu, Taiwanin käyttö vahvistetaan.

(203)

Ottaen kaikki nämä tekijät huomioon komissio päätteli, että maankäyttöoikeudet Kiinassa markkinaolosuhteiden vallitessa olisivat otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta hyvin samanlaiset kuin maan hinnat Taiwanissa.

(204)

Keskimääräiset maanhinnat Taiwanissa vuonna 2012 saatiin Taiwanin talousministeriön teollisuusvirastolta, ja niitä mukautettiin inflaation ja BKT:n kasvun mukaisesti, jotta saatiin maan viitehinta kultakin kalenterivuodelta. Koska maankäyttöoikeudet ovat voimassa 50 vuotta ja niitä koskevat poistot tehdään tällä perusteella, etuus tutkimusajanjaksolla on 1/50 viitehinnan ja tosiasiallisesti maksetun hinnan erotuksesta.

(205)

Tukiprosentti maan tarjoamisesta riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan oli seuraava:

(206)

Komissio on laskenut tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän tukien vastaisen perusasetuksen säännösten mukaisesti tutkimuksen kohteena olevien yritysten osalta järjestelmäkohtaisesti ja ynnännyt nämä luvut yhteen laskeakseen kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kokonaistuen määrän tutkimusajanjaksolla.

(207)

Tukimarginaalien laskemiseksi komissio laski ensin tuen prosenttiosuuden eli tuen määrän suhteessa yrityksen kokonaisliikevaihtoon. Tätä prosenttiosuutta käytettiin sitten laskettaessa tukea suhteutettuna tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin unioniin tutkimusajanjaksolla.

(208)

Tämän jälkeen laskettiin tuen määrä unioniin viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen tonnia kohti tutkimusajanjaksolla, ja jäljempänä olevat marginaalit laskettiin prosentteina saman viennin CIF-arvosta tonnia kohti.

(209)

Tukien vastaisen perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden yritysten kokonaistukimarginaali laskettiin otokseen kuuluneille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistetun painotetun keskimääräisen kokonaistukimarginaalin perusteella, lukuun ottamatta ryhmää, johon se vientiä harjoittava tuottaja kuuluu, johon sovellettiin 28 artiklan 1 kohtaa.

(210)

Tutkimusajanjakson aikana samankaltaista tuotetta valmisti kahdeksan tuottajaa unionissa. Ne muodostivat ’unionin tuotannonalan’ polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(211)

Unionin kokonaistuotanto tutkimusajanjaksolla oli 530 000–580 000 tonnia. Komissio vahvisti luvun unionin tuotannonalaa koskevien käytettävissä olevien (APFE:n toimittamien) tietojen perusteella. Kuten 17 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin kolme unionin tuotantolaitosta, joiden osuus samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta unionissa oli 52 prosenttia.

(212)

Kun otetaan huomioon valitukseen/tarkastelupyyntöön sisältyvät tiedot, joissa esitettiin valituksen tekijöiden/pyynnön esittäjien tosiasialliset makrotaloudelliset indikaattorit, ja se, että vain erittäin harvat unionin tuottajat eivät olleet osa valituksen tekijöitä/pyynnön esittäjiä, vaikuttaa asianmukaiselta olla paljastamatta tosiasiallisia aggregoituja makrotaloudellisia indikaattoreita, jotka liittyvät kaikkiin unionin tuottajiin, koska asianomaiset osapuolet pystyisivät helposti määrittämään yrityskohtaiset luvut niistä yrityksistä, jotka eivät ole osana valitusta/pyyntöä.

(213)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat luottamuksellista kohtelua ja vaihteluvälien käyttöä koko unionin kulutuksen ja muiden makrotaloudellisten vahinkoindikaattoritietojen osalta.

(214)

Komissiolla on velvollisuus noudattaa sellaisten tuottajien tietojen luottamuksellisuutta, jotka eivät ole valituksen tekijöitä, kun sille esitetään tätä koskeva pyyntö ja annetaan hyvä peruste. Tarkkojen makrotaloudellisten indikaattoreiden paljastaminen mahdollistaisi näiden tuottajien luottamuksellisten tietojen yksilöimisen ja olisi vastoin niiden etuja. Tämän vuoksi väite hylätään.

(215)

Komissio vahvisti unionin kulutuksen seuraavien perusteella: i) unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla APFEn toimittamien tietojen perusteella ja ii) tuonti kolmansista maista Eurostatista saatujen tietojen perusteella (COMEXT).

(216)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (tonnia)

(217)

Vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana unionin kulutus kasvoi 3 prosenttia.

(218)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi käyttäjä väitti, että unionin kulutus putosi lähes 30 prosenttia vuonna 2009. Se väitti, että tämä huomioon ottaen 3 prosentin kasvu vuodesta 2010 ei ole merkittävä. Komissio ei kuitenkaan pitänyt tätä kasvua merkittävänä vaan vain huomautti, että kulutus kasvoi tarkastelujaksolla.

(219)

Jäljempänä olevaan analyysiin sisältyvät sekä polkumyynnillä tapahtunut että tuettu tuonti samoilta otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta Kiinassa ja samalla tutkimusajanjaksolla.

(220)

Tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta tulevan tuonnin määrä kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(221)

Tuonnin määrä Kiinasta väheni 14 prosenttia tarkastelujaksolla ja sen markkinaosuus supistui 17 prosenttia. Vuosi 2010 ei kuitenkaan ole soveltuva vertailuvuosi, ja tuontisuuntausten analysointi olisi tarkempaa, jos otettaisiin huomioon myös edeltävä vuosi (2009), kuten edellä olevasta taulukosta näkyy. Vuodelle 2010 oli ominaista unionin tuojien merkittävä kiinalaisten lasikuitufilamenttituotteiden varastointi ennen väliaikaisten tullien käyttöönottoa syyskuussa 2010. Tutkimuksessa kävikin ilmi, että vuoden 2010 ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana Kiinasta tuotiin paljon tavanomaista suurempia määriä. Tuonnin määrä Kiinasta vuonna 2009 oli noin 99 000 tonnia ja vuonna 2010 yli 152 000 tonnia ja sitten vuonna 2011 määrä putosi noin 109 000 tonniin. Suuntaus osoittaa, että vuodesta 2009 tuonti kasvoi selvästi. Vuodesta 2011 lähtien Kiinasta tulevan tuonnin määrä lisääntyi 20 prosenttia, mikä tarkoitti sitä, että se lisäsi markkinaosuuttaan 2 prosenttiyksikköä.

(222)

Useat osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan tuonti Kiinasta ja sen markkinaosuus supistuivat vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson lopun välillä ja että sen vuoksi tuonnin merkittävää kasvua ei ole osoitettu, kuten polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 15 artiklan 2 kohdassa edellytetään. Lisäksi ne väittivät, että vuosi 2009 ei ole asianmukainen vertailuvuosi seuraavista syistä: i) polkumyynnin ja tukien vastaisissa perusasetuksissa ei ole oikeusperustaa, ja WTO:n paneeli (Mexico-Steel Pipes and Tubes) katsoi, että tutkintaviranomainen ei voi käyttää tiettyyn kauteen sisältyviä ajallisia osajoukkoja, ii) ei ole näyttöä, joka tukisi väitettä, jonka mukaan tuonti vuonna 2010 oli seurausta varastoinnista, ja iii) vuoden 2009 tietoja ei ole tarkasteltu vahinkoanalyysin muiden näkökohtien osalta, minkä vuoksi analyysi ei ole objektiivinen.

(223)

Ensimmäisestä ja kolmannesta väitteestä voidaan todeta, että polkumyynnin ja tukien vastaiset perusasetukset ovat sovellettavaa lainsäädäntöä, eikä niissä todeta yksityiskohtaisesti, mitkä kaudet pitäisi ottaa huomioon suuntausten analysoimiseksi. Sen vuoksi ei ole mitään syytä, miksi vuotta 2009 ei voitaisi ottaa huomioon Kiinasta tulevan tuonnin suuntausten analysoimiseksi. Tämä ei tee analyysistä subjektiivista, vaan se päinvastoin täydentää entisestään unionin tuotannonalan tilanteesta tehtyä analyysiä. Vuosi 2009 otettiin huomioon tarkastelujakson lisäksi vain Kiinasta tulevaan tuontiin liittyvien erityisten vahinkoindikaattoreiden osalta, kuten 219 kappaleessa selitettiin. Muiden vahinkoindikaattoreiden osalta ei ollut objektiivisia syitä olla ottamatta kaikkia tarkastelujakson vuosia huomioon täysimääräisesti.

(224)

Toisesta väitteestä voidaan todeta, että varastoinnin vaikutukset näkyvät erittäin selvästi kuukausittaisissa tuontitiedoissa, jotka on saatu polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti perustetusta tietokannasta (ks. kaavio 1 jäljempänä) (34). Ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta lisääntyi voimakkaasti vuoden 2010 toisella ja kolmannella neljänneksellä (ennen vuoden 2010 loppua/vuoden 2011 alkua tapahtuvan kulutuksen osalta rajoitetun varastointiajan vuoksi). Kulutuksessa ei tapahtunut samanlaista lisäystä, mikä viittaa siihen, että tämä tuonti tapahtui varastointia varten ennakoitaessa toimenpiteiden käyttöönottoa. Kiinan viranomaiset eivät antaneet muuta selitystä tällä lisäykselle, minkä vuoksi komissio voi kohtuudella katsoa, että varastointia tapahtui ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa vuoden 2010 lopussa. Tätä osoittaa vielä se, että Kiinasta kuukausittain tulevan tuonnin taso väliaikaisten ja lopullisten toimenpiteiden välisenä aikana (vuoden 2010 neljäs neljännes ja vuoden 2011 ensimmäinen kolmannes) oli erittäin alhainen. Kun toimenpiteitä alennettiin lopullisessa vaiheessa (maaliskuussa 2011), kuukausittaiset tuontitasot kohosivat jälleen vakaalle tasolle.

Kaavio 1

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta (kuukausittaiset määrät)

Lähde: 14 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen tietojen tietokanta

(225)

Kiinasta tulevan tuonnin hinnat (pois luettuna voimassa olevat polkumyyntitullit) kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat

(226)

Kiinasta tulevan tuonnin CIF-hinnat (pois luettuna voimassa olevat polkumyyntitullit) laskivat 911 eurosta 834 euroon tonnia kohti tarkastelujaksolla. Tämä tarkoittaa 8 prosentin laskua tutkimusjaksolla.

(227)

Kiinan viranomaiset ja eräs käyttäjä väittivät, että keskimääräisten tuontihintojen vertailu ilman tuotevalikoiman analyysiä on harhaanjohtava. Kiinan viranomaiset totesivat lisäksi, että suurin osa Kiinasta tulevasta tuonnista koostui halvimmasta tuotelajista eli rovingeista.

(228)

Toisin kuin väitettiin, tuotevalikoima otettiin täysimääräisesti huomioon analyysissä, sillä komissio vertasi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myyntihintoja otokseen valittujen unionin tuottajien myyntihintoihin tuotelajikohtaisesti. Samaa lähestymistapaa noudatettiin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(229)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset pyysivät Kiinan tuontihintoja tuotelajeittain taulukossa 3, koska näitä tuotelajikohtaisia tietoja käytettiin hinnan alittavuuden ja vahinkomarginaalien laskemisessa.

(230)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräistä hintaa taulukossa 3 käytetään osoittamaan hintakehitystä tarkastelujaksolla. Tätä varten keskimääräisten hintojen käyttö on asianmukaista. Hinnan alittavuuden ja vahinkomarginaalin laskemiseen käytettiin tuotelajikohtaisia tietoja.

(231)

Tutkimusajanjakson aikaisen hinnan alittavuuden määrittämiseksi verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin otokseen valituilta kiinalaisilta tuottajilta tulevassa tuonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin tuotelajikohtaisiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tullien, polkumyyntitullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi. Hintavertailu tehtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulokset ilmoitettiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien painotetusta keskimääräisestä noudettuna lähettäjältä -hinnasta tutkimusajanjaksolla. Vertailu osoitti, että suuren kiinalaisen viejän hintojen alittavuuden marginaali oli 2 prosenttia tuontihintaan lisätyistä voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä (ja tulleista) huolimatta. Valtaosa tuonnista tapahtui unionin hintoja vastaavilla hintatasoilla.

(232)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kolmen tuotevalvontakoodin cif-arvoissa oli epätarkkuuksia.

(233)

Väite oli paikkansapitävä, ja komissio on oikaissut kyseisiä cif-arvoja, jotka muuttivat hieman hintojen ja viitehintojen alittavuuden marginaaleja kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta (ks. 440 kappale).

(234)

Useat osapuolet väittivät, että tutkimusajanjaksolla ei esiintynyt merkittävää hintojen alittavuutta. Niiden mukaan yksittäisen viejän 2 prosentin hintojen alittavuuden marginaali on lähes vähimmäistasoa eikä sitä voida pitää merkittävänä. Lisäksi ne viittasivat komission käytäntöön, jonka mukaan katsotaan, että vähäisellä 6 prosentin hintojen tai viitehintojen alittavuudella ei ole vaikutusta yleiseen hintatasoon unionissa viennin vähäisen määrän vuoksi.

(235)

Tällä hetkellä voimassa olevista polkumyyntitulleista huolimatta hintojen alittavuutta esiintyy edelleen. Viittaus komission käytäntöön on harhaanjohtava. Raskasta soodaa (natriumkarbonaattia) koskevassa tapauksessa (35) katsottiin, että 6 prosentin hinnan alittavuudella ei ollut käytännössä mitään vaikutusta yleisiin hintatasoihin vähäisen tuontimäärän ja viejämaan 1,4 prosentin markkinaosuuden vuoksi. Kiinan markkinaosuus tutkimusajanjaksolla oli puolestaan 15–20 prosenttia. Tiettyjä optisia laserlukulaitteita koskevassa tapauksessa (36) viitattiin asianomaisen tuonnin vähäiseen hintojen alittavuuteen ottaen huomioon i) unionin kulutuksen merkittävä kasvu (129 %) ja ii) tarkasteltavana oleva tuote eli ei-homogeeniset tuotteet, joiden ominaisuudet vaihtelevat suuresti, joissa on teknisiä eroja ja jotka ovat nopean teknologisen kehityksen kohteena. Tässä tutkimuksessa tarkasteltavana olevan tuotteen markkinat ovat täysin erilaiset, ja hintojen alittavuuden merkittävyyttä on tarkasteltava tässä erityisessä markkinaympäristössä. Tarkasteltavana oleva tuote on homogeeninen peruslujitetuote melko vakailla markkinoilla. Tällaiset markkinat ovat herkemmät hintaeroille, ja jo pienilläkin hintaeroilla voi olla suuria vaikutuksia markkinoihin. Se, että suurta alittavuutta ei esiintynyt, ei sen vuoksi muuta komission päätelmiä. Tämä tekijä päinvastoin otettiin täysimääräisesti huomioon arvioinnissa. Kutakin tapausta arvioidaan joka tapauksessa tapauskohtaisesti, ja vahinkotilanne koostuu monista indikaattoreista, joista millään ei ole ratkaisevaa merkitystä.

(236)

Tutkittaessa polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(237)

Kuten 17–25 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseen käytettiin otantamenetelmää.

(238)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit valituksessa ja tarkastelupyynnössä sekä myöhemmissä kannanotoissa toimitettujen tietojen perusteella ja vertasi niitä mahdollisuuksien mukaan tilastoihin. Tiedot liittyvät kaikkiin unionin tuottajiin. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Molempien tietojoukkojen havaittiin olevan edustavia kuvaamaan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(239)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyynti- ja tukimarginaalien merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin tai tuetun tuonnin vaikutuksista.

(240)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(241)

Tuotannon vuotuinen vaihtelu on yleistä unionin tuotannonalalle, koska uunit on rakennettava uudelleen 7–10 vuoden välein, minkä vuoksi tuotantomäärä on varastojen kasvattamiseksi suurempi edeltävänä vuonna ja alempi sinä vuonna, jona uuni on pois käytöstä uudelleenrakentamisen vuoksi. Aina kun uuni on pois käytöstä uudelleenrakentamisen vuoksi, kyseisen vuoden tuotantokapasiteetti on pienempi.

(242)

Nämä seikat huomioon ottaen unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste yhteensä kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(243)

Unionin kulutuksen kasvaessa (3 %) unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen tuotanto laski vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä 5 prosenttia. Myös tuotantokapasiteetti laski vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä noin 4 prosenttia. Kapasiteetin käyttöaste pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujaksolla vuonna 2012 tapahtunutta pudotusta lukuun ottamatta.

(244)

Tuotanto supistui 11 prosenttiyksikköä ja tuotantokapasiteetti 4 prosenttiyksikköä vuoden 2011 ja vuoden 2012 välillä. Tämä johtui unionin tuotannonalan rakenneuudistuksista ja joistakin sen tuotantolaitosten sulkemisesta. Lasikuitufilamentin tuottaja Ahlstrom lopetti tuotannon vuoden 2011 lopulla ja Owens Corning Vado Liguren tuotantolaitos Italiassa päätti toimintansa vuonna 2012, koska ne eivät toipuneet polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksista. Unionin tuotannonala kuitenkin uskoo voivansa olla elinkelpoinen, kunhan rakenneuudistus on saatu tehtyä ja tasapuoliset toimintaedellytykset palautettua, mikä selittää sitä, miksi unionin tuotannonala edelleen investoi olemassa olevien uunien jälleenrakennukseen.

(245)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio käytti keskimääräistä lyhyempää uunien käyttöikää ja että tämän vuoksi unionin tuottajien uuneihin tekemissä investoinneissa ja/tai uunien käytössä on merkittävää tehottomuutta.

(246)

Tutkimuksessa osoitettiin, että unionin tuotannonalan uunien uudelleenrakennuspäätökset tehtiin tuotantoon ja energiatehokkuuteen liittyvien näkökohtien perusteella. Ei ollut merkkejä siitä, että otokseen valittujen unionin tuottajien soveltama uunien käyttöikä ei ollut hyvä käytäntö tuotannonalalla ja tuotevalikoiman vaatimusten mukainen.

(247)

Useat osapuolet väittivät, että huomioon on otettava pidempi ajanjakso kuin vuodesta 2010 tutkimusajanjaksoon asti, erityisesti uunien uudelleenrakennuskustannusten vuoksi, jotka vaikuttavat kaikkiin makro- ja mikrotaloudellisiin indikaattoreihin. Kiinan viranomaiset totesivat, että mitään tietoja ei annettu niiltä vuosilta, joina unionin tuottajat toteuttivat uunien uudelleenrakennuksia.

(248)

Uunien uudelleenrakennukset kuuluvat olennaisena osana tuotannonalaan ja toistuvat säännöllisesti. Ne ovat keskeisiä toiminnan jatkuvuuden ja kapasiteetin ylläpitämisen varmistamiseksi. Tehdyt T&K-investoinnit liittyvät suoraan toiminnalliseen kapasiteettiin ja siihen, että pystytään kehittämään räätälöityjä tuotteita asiakkaiden tarpeiden mukaan. Sen vuoksi nämä investoinnit eivät ole poikkeuksellisia tarkastelujaksolla. Tarkastellun ajanjakson pituudesta riippumatta uunien korjaukset tai uudelleenrakennukset vaikuttavat aina tuotantomäärään. Uudelleenrakennusten ajankohtaan liittyviä yrityskohtaisia tietoja pidetään luottamuksellisina.

(249)

Yksi käyttäjä väitti myös, että unionin tuotannonala pystyi välttämään (tuetun ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin) vahingolliset vaikutukset, koska kapasiteetin käyttöaste pysyi melko vakaana vuodesta 2010 tutkimusajanjakson loppuun asti.

(250)

Samankaltaisen tuotteen tuotanto on jatkuva prosessi, jota ei voida mukauttaa kysynnän lyhyen aikavälin vaihteluihin. Melko vakaata kapasiteetin käyttöastetta on tarkasteltava ottaen huomioon pienenevä tuotantokapasiteetti. Sen vuoksi väite hylätään.

(251)

Unionin tuotannonalan myyntimäärät vapaille markkinoille unionin markkinoilla ja kytkösmarkkinoille unionin markkinoilla sekä vastaavat markkinaosuudet kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(252)

Unionin tuotannonalan lasikuitufilamenttituotteiden myyntimäärä vapaille markkinoille (eli etuyhteydettömille asiakkaille) pieneni hieman eli 1 prosentin tarkastelujaksolla. Kun kuitenkin otetaan huomioon unionin kulutuksen 3 prosentin kasvu, unionin tuotannonalan markkinaosuus laski 58–63 prosentista (vuonna 2010) 56–61 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Alhaisempi myyntimäärä vuonna 2011 johtuu siitä, että vuonna 2010 varastoitiin kiinalaista tuontia, joka sitten tuli vähitellen markkinoille vuonna 2011.

(253)

Unionin tuotannonalan kytkösmarkkinamyynnin osuus tarkastelujaksolla oli 11–14 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä (myynti vapaille ja kytkösmarkkinoille) unionin markkinoilla. Kytkösmarkkinamyynti kasvoi vuosien 2010 ja 2012 välillä, jonka jälkeen se vakiintui tutkimusajanjaksolla. Kytkösmarkkinamyynnin kasvu vuosien 2010 ja 2011 välillä on vähäistä, jos tarkastellaan absoluuttisia lukuja.

(254)

Unionin tuottajien työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Työllisyys ja tuottavuus

(255)

Unionin tuottajien työllisyystaso osoittaa, että unionin tuotannonala pyrki järkeistämään tuotantoa tarkastelujaksolla vähentääkseen valmistuskustannuksia. Tarkastelujaksolla työntekijöiden lukumäärä vähenikin 11 prosenttia.

(256)

Samalla tarkastelujaksolla tapahtuneen työntekijöiden lukumäärän ja tuotantomäärän muutoksen yhteisvaikutuksesta unionin tuottajien työvoiman tuottavuus — mitattuna tuotoksena (tonnia) työntekijää ja vuotta kohti — kasvoi 7 prosenttia vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä.

(257)

Unionin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla 3 prosenttia, kuten 217 kappaleessa todettiin. Kun otetaan huomioon samankaltaisen tuotteen monet käyttösovellukset, unionin tuotannonala ja käyttäjät odottavat kasvun jatkuvan lähitulevaisuudessakin.

(258)

Unionin tuotannonalalle aiheutui vahinkoa Kiinasta tulevasta polkumyyntituonnista vuoteen 2011 asti, jolloin tullit otettiin käyttöön. Kiinasta tulevaa tuontia koskevilla voimassa olevilla tulleilla oli tarkoitus luoda tasapuoliset toimintaedellytykset, joissa unionin tuotannonala pystyy kilpailemaan tasavertaisin edellytyksin tällaisen tuonnin kanssa ja toipua sille aiheutuneesta vahingosta.

(259)

Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Unionin tuotannonala on jälleen tappiollinen ja on edelleen menettänyt markkinaosuuttaan, vaikka kulutus unionissa on kasvanut. Tuonti Kiinasta erittäin alhaisin hinnoin jatkui ja sai lisää markkinaosuutta. Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla 3 prosenttiyksikköä suurempi kuin ennen tullien käyttöönottoa (37). Unionin tuotannonala teki rakenneuudistuksia ja sulki joitakin tuotantolaitoksiaan (ks. 244 kappale). Aiemmasta polkumyynnistä toipuminen ei selvästikään ole onnistunut.

(260)

Kun otetaan huomioon Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat sekä nykyiset polkumyyntimarginaalit (9,6 % ja 29,7 %) (38), niiden vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen voidaan pitää merkittävänä.

(261)

Koska kyseessä on ensimmäinen tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeva tukien vastainen tutkimus, aiemmasta tuetusta tuonnista toipuminen ei ole relevanttia tässä arvioinnissa.

(262)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat unionissa kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 7

Myyntihinnat vapailla markkinoilla ja kytkösmarkkinoilla unionissa

(263)

Yksikkömyyntihinnat vapailla markkinoilla laskivat 2 prosenttia tarkastelujaksolla. Väliaikaisten tullien tultua voimaan syyskuussa 2010 unionin tuotannonala pystyi nostamaan hintojaan vuonna 2011. Vuodesta 2011 yksikkömyyntihinnat kuitenkin putosivat 10 prosenttia.

(264)

Yksikkömyyntihinnat kytkösmarkkinoilla (eli konsernin sisäiset myyntihinnat) noudattelivat samaa suuntausta kuin yksikkömyyntihinnat vapailla markkinoilla, eli unionin tuotannonalan myyntihinnat kytkösmarkkinoilla kohosivat vuonna 2011, jonka jälkeen ne putosivat 4 prosenttia.

(265)

Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset

(266)

Keskimääräiset yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kasvoivat vuosina 2010–2012. Vuoden 2012 jälkeen keskimääräiset yksikkökohtaiset tuotantokustannukset laskivat jälleen lähes vuoden 2010 tasolle. Vuoden 2012 huippu johtuu yhden otokseen valitun unionin tuottajan erityisestä investointitilanteesta. Koko tarkastelujakson aikana keskimääräiset yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kasvoivat vain 1 prosentin.

(267)

Useat käyttäjät väittivät, että yksittäisen yrityksen tilanteen ei pitäisi olla perustana yleisille päätelmille. Yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia koskevana päätelmänä oli, että kustannukset ovat melko vakaat. Vuoden 2012 huippukustannukset eivät muuttaneet yleisiä päätelmiä.

(268)

Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset perustuvat otokseen valittujen unionin tuottajien kokonaistuotantomäärään. Taulukossa 7 esitetty yksikkömyyntihinta perustuu myyntiin unionissa etuyhteydettömille asiakkaille. Näin ollen näillä kahdella indikaattorilla on eri perusta eivätkä ne ole suoraan vertailukelpoisia.

(269)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCLA väitti, että on keskeisen tärkeää, että komissio toimittaa riittävästi vertailukelpoisia tietoja, jotta voidaan arvioida, selittävätkö tuotantokustannusten vaihtelut unionin myyntihintojen vähäistä laskua.

(270)

Näillä kahdella indikaattorilla on eri perusta, ja vaikka absoluuttiset luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia, niiden kehitys on.

(271)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 9

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(272)

Työntekijäkohtaisten keskimääräisten työvoimakustannusten suuntaus oli nouseva (+ 6 %) tarkastelujaksolla. Tämä vastasi työvoimakustannusindeksiä maissa, joihin otokseen valitut tuottajat olivat sijoittautuneet (39).

(273)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

(274)

Loppuvarastot kasvoivat ensin merkittävästi vuonna 2011 ja jatkoivat sitten kasvuaan tarkastelujaksolla.

(275)

Kiinan viranomaiset väittivät, että APFEn toimittamissa tiedoissa ilmoitetut varastojen vaihtelut korostivat ilmoittamatonta myyntiä eivätkä osoittaneet vahinkoa kiinalaiseen tuontiin verrattuna.

(276)

Väite olisi jätettävä huomiotta. Komissio analysoi mikrotaloudelliset indikaattorit, kuten varastojen tason, otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamien tosiasiallisten tietojen perusteella. Otokseen valittujen unionin tuottajien tutkimuksessa ei tullut ilmi ilmoittamatonta myyntiä.

(277)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi käyttäjä väitti, että vuosi 2010 ei ole soveltuva viitevuosi, koska varastotasot olivat epätavallisen alhaiset vuodesta 2006 lokakuuhun 2009 ulottuvaan jaksoon verrattuna (alkuperäisen polkumyyntitutkimuksen tutkimusajanjakso).

(278)

Väite hylätään, koska otokseen valitut yksiköt näissä tutkimuksissa eivät ole samat kuin edeltävässä tutkimuksessa, minkä vuoksi tiedot eivät ole verrattavissa. Komissio rajoittui tarkastelussaan tarkastelujaksoon, etenkin mikrotaloudellisten tietojen osalta, eikä sen hallussa ole tietoja otokseen valittujen unionin tuottajien varastojen tasoista tarkastelujaksoa edeltävältä kaudelta. Kiinan viranomaiset totesivat, että varastotasot vuonna 2011 ovat korkeammat myös, kun otetaan huomioon 3 prosentin lasku unionin kulutuksessa kyseisenä vuonna. Tällä tekijällä ei kuitenkaan ole vaikutusta suuntaukseen tarkastelujaksolla.

(279)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(280)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun voiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus heikkeni tarkastelujaksolla merkittävästi 3 prosentista -4 prosenttiin.

(281)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa itse toimintansa. Kassavirta heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla (-55 %).

(282)

Otokseen valittujen unionin tuottajien tekemien investointien taso noudatteli kasvavaa suuntausta tarkastelujaksolla. Kasvu oli merkittävämpää vuonna 2012 ja tutkimusajanjaksolla. Korkeat investointikustannukset liittyivät uunien uudelleenrakennukseen. Tällä pääomavaltaisella tuotannonalalla uunit on rakennettava uudelleen 7–10 vuoden välein ja siitä aiheutuvat kustannukset voivat olla 8–13 miljoonaa euroa (luottamuksellisuussyistä määrä ilmoitetaan vaihteluvälinä). Investoinnit sisältävät myös merkittäviä rakenteellisia investointikustannuksia, jotka liittyvät metalliseosten kulutukseen laakeriholkeissa ja laakeriholkkien uudelleenrakentamiseen.

(283)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Investointien tuotto seurasi selvästi kannattavuuden negatiivista suuntausta. Investointien tuoton heikkeneminen on selvä osoitus unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisestä tarkastelujaksolla.

(284)

Taloudellinen tilanne oli edellä kuvatun mukaisesti heikko huolimatta kasvaneesta kulutuksesta tarkastelujaksolla (ks. 217 kappale) ja unionin tuotannonalan ponnisteluista tuotantokustannusten rationalisoimiseksi (ks. 244 ja 337 kappale).

(285)

Tutkimuksessa ei havaittu, että otokseen valituilla unionin tuottajilla olisi ollut merkittävämpiä vaikeuksia saada pääomaa.

(286)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet huomauttivat, että investointien tasot olivat korkeat vuonna 2012 ja tutkimusajanjaksolla ja että korkeat investointikustannukset saattavat olla syynä unionin tuotannonalan kannattamattomuuteen tutkimusajanjaksolla. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että heikentynyt kannattavuus liittyy suoraan tuotantokustannusten kohoamiseen ja tuotannon heikkenemiseen, joka johtui uunien uudelleenrakennuksesta.

(287)

Ensinnäkin tutkimusajanjaksolla 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välillä tehty 32 miljoonan euron investointi on osaksi päällekkäinen vuonna 2012 tehdyn 30 miljoonan euron investoinnin kanssa. Toiseksi näiden kausien aikana tehdyt investoinnit olivat keskeisiä uunien uudelleenrakennusta varten ja toistuvia liiketoiminnassa ja niitä pidetään tavanomaisessa liiketoiminnassa tehtyinä (ks. 241–250 kappale). Kolmanneksi investointien tasolla oli vaikutusta unionin tuotannonalan tuloksiin, koska ne saivat aikaan lisäkustannuksia. Investointien päävaikutukset tulevat kuitenkin esiin taseessa eivätkä tuloslaskelmassa, joka osoittaa toistuvat poistokustannukset, eikä tämä voi näin ollen selittää tappiollista tilannetta. Kiinan viranomaisten väitteestä voidaan todeta, että uunien uudelleenrakentamiset suunnitellaan huolellisesti etukäteen. Toimitusten jatkuvuus asiakkaille turvataan kerryttämällä puskurivarastoja. Näiden investointien vaikutus kustannuksiin ja yrityksen tuloksiin jakautuu useille vuosille.

(288)

Useat osapuolet väittivät, että i) korkeammat investointikustannukset tulevat esiin alempana investointien tuottona vuonna 2012 ja tutkimusajanjaksolla (ottaen huomioon, että jotkin investoinnit eivät tuota välittömästi tuottoa) ja ii) on kohtuutonta ottaa esiin kaksi suurten investointien kuormittamaa vuotta ja päätellä sillä perusteella, että unionin tuotannonalan tilanne on heikentynyt.

(289)

Investoinnit uuneihin eivät ole poikkeuksellisia tarkastelujaksolla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vuodesta 2004 lähtien unionin tuotannonala on tehnyt investointeja uuneihin lähes vuosittain. Sen vuoksi tarkastellun ajanjakson pituudesta riippumatta uunien korjaukset tai uudelleenrakennukset vaikuttavat aina tuotantomäärään ja investointien tuottoon. Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden heikkeneminen osoitti, että ne eivät pystyneet veloittamaan samankaltaisesta tuotteesta hintoja, jotka olisivat mahdollistaneet liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta olennaiset investoinnit.

(290)

Kiinan viranomaiset väittivät, että tuotannonala käyttää ensin saatavilla olevia käteisvaroja ja sen jälkeen lainattuja varoja, minkä vuoksi on normaalia, että kassavirta heikkeni, kun otokseen valitut unionin tuottajat tekivät suuria investointeja vuonna 2012 ja tutkimusajanjaksolla. Ne väittivät lisäksi, että tappiollinen tuotannonala ei olisi voinut investoida niin paljon kuin otokseen valitut yritykset investoivat.

(291)

Lasikuitufilamenttiteollisuus on globaali toimiala, jonka rahoitusmekanismit ulottuvat otokseen valittujen unionin tuottajien rahoitusjärjestelyjä laajemmalle. Investointitilanteilla ei välttämättä ole vaikutusta kassavirtaan. Tämän vuoksi väitteet hylättiin.

(292)

Tutkimuksen havainnot vahvistavat, että unionin tuotannonalalle aiheutui polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(293)

Polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto antoi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden nostaa hintojaan vuonna 2011. Samaan aikaan unionin tuotannonala toteutti toimia tehokkuuden ja tuottavuuden parantamiseksi. Vaikka unionin kulutus oli nousussa, unionin tuotannonalalla ei ollut muita mahdollisuuksia kuin alentaa yksikkömyyntihintojaan jälleen vuodesta 2012 markkinaosuutensa säilyttämiseksi.

(294)

Hintojen alittavuutta koskeva analyysi (ks. 231 kappale) ja unionin tuottajien myyntihintojen laskeva suuntaus (ks. 263 kappale) osoittavat selvästi, että unionin tuottajat yrittivät kilpailla hinnassa kiinalaisen tuonnin kanssa ja kavensivat hintaeroa. Tämän seurauksena kuitenkin unionin tuottajien taloudellinen tulos heikkeni voimakkaasti ja niiden toiminta oli tappiollista vuodesta 2012. Tilanne ei ole kestävä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

(295)

Myös muut indikaattorit, kuten tuotanto, tuotantokapasiteetti, työllisyys, varastot ja kassavirta, kehittyivät negatiivisesti senkin jälkeen, kun Kiinan vastaiset toimenpiteet oli otettu käyttöön.

(296)

Molempien tutkimusten havainnot vahvistavat myös, että muuttuneet olosuhteet, jotka oikeuttivat polkumyyntiä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanon, eli rakenneuudistus ja joidenkin unionin tuotantolaitosten sulkeminen (ks. 244 kappale), olivat huomattavia ja pysyviä. Tuotantolaitoksen sulkemisen jälkeen se puretaan täysin. Uuden uunin käyttöönotto vaatii erittäin paljon pääomaa ja aikaa, eikä sitä voida toteuttaa lyhyessä ajassa. Uuden uuneilla varustetun tuotantolaitoksen perustamisaikaa ja -kustannuksia ei pitäisi aliarvioida. Joidenkin tuotantolaitosten rakenneuudistustoimenpiteitä ja sulkemista pitäisi näin ollen pitää luonteeltaan huomattavana ja pysyvänä.

(297)

Useat osapuolet väittivät, että vahingon puuttumisesta oli selviä merkkejä. Näitä väitteitä käsitellään seuraavissa kappaleissa.

(298)

CCCLA totesi, että Binani-ryhmä hankki vuonna 2012 yhden unionin tuottajan (3B Fibreglass) ja että unionin tuotannonalan yleisen tuloksen täytyy olla hyvä, koska mikään järkevä talouden toimija ei investoi tuotannonalaan, jonka tulos on heikko. Ne myös siteerasivat Braj Binanin vuoden 2013 vuosikertomusta, jonka mukaan kahden Belgiassa ja Norjassa sijaitsevan tuotantoyksikön kokonaistulosta voidaan pitää hyvänä. CCCLA totesi lisäksi, että kahden unionin tuottajan liikevaihto kasvoi vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä ja että unionin tuotannonalalle ei sen vuoksi selvästikään ole aiheutunut vahinkoa.

(299)

Intialainen Binani-ryhmä tosiaan hankki 3B Fibreglassin vuonna 2012. Binani-ryhmän liiketoimintapäätösten perusteista riippumatta komissio kuitenkin viittaa tutkimuksen havaintoihin, joiden mukaan unionin tuotannonala menetti markkinaosuutta ja kannattavuutta. Siteeraus olisi asetettava tekstiyhteyteen, ja kokonaisuudessaan siinä todetaan seuraavaa: ”Kahden Belgiassa ja Norjassa sijaitsevan tuotantoyksikön kokonaistulosta voidaan pitää hyvänä, ja kapasiteettia rajoitettiin osittain alemman markkinakysynnän huomioon ottamiseksi. Tuotannon lisääminen normaaliksi sujui hyvin. Keskimääräinen tulos oli kuitenkin heikohko Aasiasta tulevan halpatuonnin vuoksi.”

(300)

Väite, jonka mukaan unionin tuotannonalalle ei aiheutunut vahinkoa, koska kahden unionin tuottajan liikevaihto lisääntyi vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä, on harhaanjohtava ja virheellinen. CCCLA käytti analyysinsä perustana liikevaihtoa, joka on ilmaistu kilogrammoina. Päätelmien tekeminen pelkästään suuremman myyntimäärän perusteella ei kuitenkaan ole asianmukaista, koska siinä ei oteta huomioon myynnin hintatasoa eikä näin ollen yrityksen kannattavuutta.

(301)

Kiinan viranomaiset väittivät, että koska APFEn jäsenet investoivat kapasiteetin lisäämiseen unionissa ja sen ulkopuolella (esim. Kiinassa, Venäjällä, Intiassa ja Tunisiassa), se on selvä osoitus vahingon puuttumisesta.

(302)

Tämä vahinkoa koskeva tutkimus liittyy unionin tuottajien tulokseen unionin markkinoilla. Kuten taulukosta 4 voidaan nähdä, unionin tuotannonalan kapasiteetti kasvoi hieman vuonna 2011 (1 %), jonka jälkeen se pieneni 5 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson loppua kohti. Sen vuoksi unionin kapasiteetti ei kasvanut. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että monet lasikuitufilamentin tuottajat ovat monikansallisia yrityksiä, ei ole mikään yllätys, että nämä yritykset investoivat myös unionin ulkopuolelle, missä on liiketoimintamahdollisuuksia. Ne investoivat lisäkapasiteettiin unionin ulkopuolella täyttääkseen kehittyvien talouksien markkinoiden tarpeet ja saadakseen voittoa. Tuotantolaitosten perustaminen näille alueille palvelee myös tarvetta olla lähempänä näitä asiakkaita. Liiketoimintapäätös siitä, perustetaanko tuotantolaitos unionin ulkopuolelle vai ei, on kuitenkin täysin erillään siitä seikasta, että unionin tuottajille aiheutuu vahinkoa. Samanlaisia väitteitä unionin tuotannonalan tekemistä suurista investoinneista käsitellään itse aiheutettua vahinkoa koskevassa kohdassa.

(303)

Useat osapuolet väittivät, että vahinkoa ei ole tapahtunut, koska jotkin unionin tuottajat ilmoittivat, että niiden samankaltaisen tuotteen hinnat kohoavat tammikuusta 2014 raaka-aine-, energia- ja kuljetuskustannusten jatkuvan kohoamisen kompensoimiseksi.

(304)

Ensinnäkin vuoden 2014 hintatasot liittyvät tutkimusajanjakson jälkeisiin tapahtumiin. Toiseksi, unionin tuotannonala on ottanut viime vuosina kantaakseen suurimman osan hinnankorotuksista lisäämällä tuottavuuttaan. Jossakin vaiheessa edessä on kuitenkin tilanne, jossa tuottavuutta on paljon vaikeampi lisätä lyhyellä aikavälillä. Kun otetaan huomioon, että unionin tuotannonala oli tappiollinen eikä hinnankorotusten kattaminen enää ole mahdollista, jossakin vaiheessa on väistämätöntä, että tällaiset korotukset on siirrettävä kuluttajille, missä on riskinä se, että markkinaosuus saattaa pienentyä entisestään. Edellä esitetyn perusteella väitteet hylättiin.

(305)

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkittiin, oliko polkumyyntituonti ja tuettu tuonti Kiinasta aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä.

(306)

Muita polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa pidettäisi polkumyyntituonnin tai tuetun tuonnin aiheuttamana.

(307)

Tutkimuksissa kävi ilmi, että voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä huolimatta Kiinasta peräisin olevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin määrä lisääntyi 32 prosenttia tarkastelujaksolla, kun vuosi 2009 otettiin viitevuodeksi. Tämän tuloksena Kiinan markkinaosuus kasvoi 13–18 prosentista (vuonna 2009) 15–20 prosenttiin tutkimusajanjakson lopulla.

(308)

Samaan aikaan unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui tarkastelujaksolla 3 prosenttiyksikköä kulutuksen kasvusta huolimatta.

(309)

Polkumyynnillä tulevan ja tuetun tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat 8 prosenttia vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä ja olivat alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat samalla jaksolla.

(310)

Unionin tuotannonala oli kannattava vielä vuosina 2010 ja 2011, jonka jälkeen sen toiminnasta tuli tappiollista, mikä osui ajallisesti yksiin Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin kasvun kanssa. Myyntihintojensa alentamisenkaan jälkeen unionin tuotannonala ei onnistunut säilyttämään markkinaosuuttaan. Hinnan alentaminen tapahtui kannattavuuden kustannuksella ja johti tappiolliseen tilanteeseen.

(311)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin hintatasolla yhdessä tämän tuonnin määrän kasvun kanssa oli huomattavan negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen, minkä vuoksi se oli ratkaisevassa asemassa unionin tuotannonalalle aiheutuneessa merkittävässä vahingossa.

(312)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että analyysi ei todista, että Kiinasta tuleva tuonti aiheutti unionin tuotannonalan hintojen laskun ja vahingon ja että komissio nojautuu pelkkään ajalliseen yhteensattumaan analyysissään. Nämä osapuolet viittasivat Kiinasta tulevia läpivalaisulaitteita käsittelevän paneelin raporttiin: ”Paneeli tunnustaa, että polkumyyntituonnin ja kotimaiselle tuotannonalalle aiheutuneen vahingon yleinen korrelaatio saattaa tukea syy-yhteyttä koskevaa päätelmää. Tällainen yhteensattumaan perustuva analyysi ei kuitenkaan ole määräävä syy-yhteyttä koskevassa kysymyksessä; syy-yhteys ja korrelaatio ovat kaksi erillistä käsitettä. Tämän tapauksen olosuhteissa […] syy-yhteyttä koskevaa kysymystä ei ratkaista tällaisella yhteensattumaa koskevalla yleisellä päätelmällä” (40).

(313)

Päätelmät perustuvat kuitenkin kattavan indikaattoriluettelon analyysiin. Kuten D jaksossa todettiin, tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin kaikki taloudelliset tekijät ja indeksit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen. Monet indikaattoreista osoittivat, että tilanne oli vahingollinen. Tällaisessa tilanteessa ainoa syy unionin tuotannonalan hintojen alentamiseen on markkinaosuuden säilyttäminen tai sen estäminen, ettei se menettäisi markkinaosuuttaan enempää, kun siihen kohdistuu hintakilpailua. Alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönotonjälkeen unionin tuotannonala onnistui kohottamaan hintojaan vuonna 2011, mutta seuraavina vuosina sen oli alennettava hintojaan, vaikka tuotantokustannukset eivät laskeneet. Kuten 320–335 kappaleessa täsmennetään, vienti kolmansista maista tapahtui pääasiassa korkeilla hinnoilla koko tarkastelujakson ajan, ja kolmansien maiden markkinaosuus pysyi melko vakaana ja jopa laski vuodesta 2011. Sen vuoksi unionin tuotannonala ei alentanut hintojaan kolmansista maista tulevan tuonnin vaan Kiinasta alhaisin hinnoin polkumyynnillä ja tuetusti tulevan tuonnin takia. Vuodesta 2011 lähtien vain Kiinasta tuleva tuonti lisääntyi merkittävästi ja vei markkinaosuutta unionin tuotannonalalta ja vain sen tuontihinnat laskivat. Tällä perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalan hintojen alennukset ja siihen kohdistunut vahinko aiheutuivat Kiinasta polkumyynnillä ja tuetusti tulevan tuonnin kasvusta. Muita tekijöitä, jotka saattavat poistaa tämän syy-yhteyden, on analysoitu jäljempänä.

(314)

CCCLA ja Kiinan viranomaiset väittivät, että hintojen alenemista tai nostamatta jättämistä ei esiintynyt, koska unionin tuottajien myyntihintojen alennus ei ollut merkittävä, vaan enimmillään vain 2 prosenttia tarkastelujaksolla. Useat osapuolet väittivät myös, että unionin myynnin 1 prosentin lasku, Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuuden 2 prosentin kasvu ja unionin tuotannonalan markkinaosuuden 3 prosentin lasku eivät ole peruste ehdotettuihin jyrkkiin toimenpiteisiin.

(315)

Komissio toistaa, kuten edellä on todettu, että väliaikaisten tullien tultua voimaan syyskuussa 2010 unionin tuotannonala pystyi nostamaan hintojaan vuonna 2011. Vuodesta 2011 yksikkömyyntihinnat kuitenkin putosivat 10 prosenttia. Sen vuoksi myyntihinnoissa on selvästi merkittävä pudotus. Vaikka polkumyyntitoimenpiteet olivat voimassa, unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen vahinkoa myyntimäärän, hinnan ja markkinaosuuden pienenemisestä, kun taas Kiinasta tuleva tuonti kasvatti samaan aikaan myyntimääräänsä ja markkinaosuuttaan merkittävästi korkeammalle tasolle kuin alkuperäisin tutkimuksen tutkimusajanjaksolla. Tavallisesti unionin tuotannonalan oletetaan toipuvan aiemman polkumyynnin tai tuetun tuonnin vaikutuksista, kunhan toimenpiteet on otettu käyttöön. Näin ei selvästikään tapahtunut. Välittömästi toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen esiintyneiden joidenkin elpymisen merkkien jälkeen unionin tuotannonalan tilanne heikkeni entisestään tarkastelujakson aikana.

(316)

Yksi etuyhteydetön tuoja totesi, että unionin tuottajilla ei ollut tarvetta laskea hintojaan siinä määrin kuin ne laskivat niitä, koska unionin markkinoilla oli enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Kiinan viranomaiset väittivät, että unionin myyntihintojen laskua ja Kiinasta tulevan tuonnin hintojen laskua ei voida tarkastella erillään tarkasteltavana olevan tuotteen globaalista hintakehityksestä ja että ne ovat tavanomaisia markkinoilla. Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että komissio ei todentanut, olisivatko markkinat sallineet hinnan korotukset vuonna 2011 (toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen edeltävän tutkimuksen perusteella), kun otetaan huomioon globaali tilanne, ja jos olisivat, missä määrin. Komissio oli lisäksi virheellisesti kieltäytynyt hyväksymästä toimitettua näyttöä unionin tuottajien tutkimusajanjakson jälkeisistä hinnankorotuksista; tässä Kiinan viranomaiset viittasivat aurinkopaneeleissa käytettävää lasia ja yksityiskäyttöön tarkoitettuja telekopiolaitteita koskeviin tapauksiin (41).

(317)

Komissio katsoo, että toteamus, jonka mukaan kysyntä ylitti tarjonnan, ei ole perusteltu. Markkinaosuuden menetys ja varastotasojen kasvu eivät viittaa siihen, että kysyntä olisi suurempi kuin tarjonta, pikemminkin päinvastoin. Mitä tulee Kiinan viranomaisten väitteeseen, tarkasteltu hintakehitys liittyy myyntiin unionin markkinoilla eikä globaalilla tasolla. Unionin markkinoilla samankaltaisen tuotteen ja tarkasteltavana olevan tuotteen kilpailu tapahtui hinnan tasolla. Kuten edellä on osoitettu, hinnan alennuksen ei voida katsoa johtuvan muista tekijöistä kuin tästä hintakilpailusta (kun otetaan huomioon suhteellisen vakaat tuotantokustannukset ja unionin kulutus). Kiinan viranomaiset eivät myöskään toimittaneet mitään lisätietoja globaalista hintakehityksestä. Sen vuoksi väitteen katsotaan olevan perusteeton. Tutkimusajanjakson jälkeistä hintakehitystä koskevasta väitteestä on todettava, että tutkimusajanjakson jälkeiset tapahtumat eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Mitään näyttöä tosiasiallisista hinnankorotuksista tutkimusajanjakson jälkeen ei myöskään ole toimitettu. Sen vuoksi väite hylätään.

(318)

CCCLA väitti vielä, että Kiinasta tulevan tuonnin hinnan keskimäärin 8 prosentin suuruisessa hinnanalennuksessa (ks. 226 kappale) olisi pitänyt ottaa huomioon hinnat, jotka on oikaistu tullien ja käsittelykustannusten, polkumyyntitullin, tuojien voittomarginaalin ja tuojien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten huomioon ottamiseksi. Tällöin oikaistut hinnat olisivat unionin myyntihintoja vastaavalla tasolla, kuten taulukossa 7 todetaan, eivätkä ne olisi voineet olla ratkaisevassa asemassa unionin tuotannonalalle aiheutuneessa merkittävässä vahingossa.

(319)

Indikaattoreita koskevassa analyysissä vientiä harjoittavien tuottajien myynnin cif-arvoa taulukossa 3 on verrattu unionin tuottajien noudettuna lähettäjältä -hintaan taulukossa 7. Menetelmä on asianmukainen suuntausten analysointia varten. Hinnan alittavuutta ja vahinkomarginaalia koskevissa laskelmissa käytettiin oikaistuja hintoja, kuten 231 kappaleessa selitetään. Tältä osin komissio korostaa, että hinnan alittavuus on vain yksi indikaattori, jota tarkastellaan, ja analyysissä olisi tarkasteltava yhdessä kaikkia vahinkoindikaattoreita. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(320)

Kolmansista maista tulevan tuonnin määrä, keskimääräiset yksikköhinnat ja markkinaosuus tarkastelujaksolla esitetään jäljempänä olevassa taulukossa.

Taulukko 12

Tuonnin määrä (tonnia) ja keskimääräiset yksikköhinnat (euroa/tonni)

(321)

Kiinan lisäksi tarkasteltavana olevaa tuotetta tuodaan pääasiassa Malesiasta, Norjasta ja Turkista. Vähäistä tuontia tulee myös Meksikosta, Amerikan yhdysvalloista ja Taiwanista. Kolmansien maiden markkinaosuus kasvoi jyrkästi vuosien 2010 ja 2011 välillä. Tämän jälkeen niiden markkinaosuus pieneni tutkimusajanjaksolla.

(322)

Suurin osa kolmansista maista tulevasta tuonnista oli hinnoiteltu huomattavasti korkeammalle kuin Kiinasta tuleva tuonti (lukuun ottamatta Taiwanista tulevaa pientä määrää). Muista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat olivat lisäksi vähintään samalla tasolla kuin unionin tuotannonalan hinnat.

(323)

Kolmansista maista tulevasta tuonnista suurin osuus tuli Malesiasta (40 %). Malesiasta tuleva tuonti rajoittui kuitenkin vain yhdentyyppisiin lasikuitufilamenttituotteisiin eli katkokuituihin. Malesian markkinaosuus unionin markkinoilla kasvoi tarkastelujakson aikana. Malesiasta tulevien katkokuitujen tuontihinnat olivat myös keskimäärin korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat ja lähes yhtä korkeat kuin unionin tuotannonalan hinnat. Malesian hinnat eivät myöskään estäneet unionin tuottajien hintojen nousua vuosien 2010 ja 2011 välillä, kun Kiinaa vastaan otettiin käyttöön väliaikaiset tullit. Jos Malesian hinnat olisivat aiheuttaneet merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, unionin tuottajat eivät olisi voineet nostaa hintojaan, kun Kiinasta tulevaan tuontiin ryhdyttiin soveltamaan väliaikaisia polkumyyntitulleja. Tuonti Malesiasta kilpailee unionin tuotannonalan tuotannon kanssa, mutta se on ollut vakaata koko tarkastelujakson ajan hintojen, tuotelajien ja määrien osalta.

(324)

Norjasta tulevalla tuonnilla on toiseksi suurin osuus unioniin kolmansista maista tulevasta tuonnista. Norjan markkinaosuus unionin markkinoilla pysyi vakaana tarkastelujakson aikana. Norjasta tulevan tuonnin keskimääräiset tuotelajikohtaiset hinnat ovat olleet korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin. Norjasta tuodaan pääasiassa rovingeja, joita valmistaa yksi ainoa yritys, joka kuuluu samaan ryhmään kuin yksi unionin tuottajista. Lisäksi koko norjalainen tuotanto myydään kyseisen unionin tuottajan kautta. Näin ollen Norjaa ei pidetä kilpailevana kolmantena maana.

(325)

Turkista tulevalla tuonnilla on kolmanneksi suurin osuus unioniin kolmansista maista tulevasta tuonnista. Turkin markkinaosuus unionin markkinoilla pysyi vakaana tarkastelujakson aikana. Samankaltaisen tuotteen tuotelajikohtaiset tuontihinnat olivat keskimäärin myös merkittävästi korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat.

(326)

Kiinan viranomaiset totesivat, että unionin varastot kasvoivat vuonna 2011, koska kolmansista maista tuleva tuonti lisääntyi massiivisesti, kun taas Kiinasta tuleva tuonti väheni samana vuonna.

(327)

Vuosina 2010 ja 2011 Kiinasta tuleva tuonti tosiaan väheni ja kolmansista maista tuleva tuonti lisääntyi. Unionin tuotannonala oli kuitenkin kannattava vielä vuosina 2010 ja 2011, jonka jälkeen sen toiminnasta tuli tappiollista, mikä osui ajallisesti yksiin Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin kasvun kanssa. Kolmansista maista tuleva tuonti väheni vuoden 2011 jälkeen, minkä vuoksi se ei voi olla syynä siihen, että unionin tuotannonalan toiminnasta tuli tappiollista myöhemmin. Edellä esitetyistä syistä on kohtuullista päätellä, että vaikka muista maista tuleva tuonti saattoi osittain vaikuttaa negatiivisesti unionin tuotannonalaan, se ei ole tehnyt niin siinä määrin, että se poistaisi syy-yhteyden Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(328)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että tuotevalikoimaa, jota käytettiin hintojen alittavuutta koskevassa analyysissä (Kiinan ja unionin tuottajien väliset hintavertailut), ei ollut käytetty kolmansista maista tulevaa tuontia tarkasteltaessa. Kiinan viranomaiset pyysivät nimenomaisesti kolmansien maiden tuontiin liittyvästä tuotevalikoimasta yksityiskohtaisia tietoja, jotka eivät käy ilmi Eurostatin tilastoista.

(329)

Komissio otti tuotevalikoiman täysimääräisesti huomioon kolmansista maista tulevan tuonnin analyysissä vertaamalla kolmansien maiden tuotelajikohtaisia hintoja vastaaviin unionin tuotelajikohtaisiin hintoihin. Koska kolmessa kolmannessa maassa on vain yksi tuottaja, tarkkoja tietoja ei voitu paljastaa luottamuksellisuussyistä.

(330)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komission päätelmä, jonka mukaan osa kolmansien maiden tuonnista saattoi vaikuttaa unionin tuottajien tilanteeseen muttei poistanut syy-yhteyttä, ei ole objektiivinen eikä perustu perusteltuun analyysiin.

(331)

Kolme suurinta kolmatta maata, jotka veivät samankaltaista tuotetta unioniin, olivat Malesia, Norja ja Turkki. Kuten jo edellä todettiin, Malesiasta tuleva tuonti keskittyi yhteen tuotelajiin, jonka hinnat olivat unionin tuotannonalan hintoja vastaavat. Norjalaista tuottajaa ei pidetä kolmannesta maasta tulevana kilpailijana edellä esitetyistä syistä. Turkista tulevan tuonnin markkinaosuus on pysynyt vakaana ja määrältään suhteellisen vähäisenä tarkastelujaksolla. Väite, jonka mukaan kolmansista maista tuleva tuonti poistaa syy-yhteyden, hylätään näin ollen.

(332)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio jätti ottamatta huomioon Taiwanista ja Meksikosta tulevan — hinnoiltaan ja määriltään suuresti vaihtelevan — tuonnin vaikutukset.

(333)

Kun otetaan huomioon Taiwanista ja Meksikosta tulevan tuonnin vähäiset määrät, tämä tuonti ei voinut poistaa syy-yhteyttä.

(334)

Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että komissio jätti ottamatta huomioon kiinalaisten tuotteiden varastojen kerryttämistä koskevassa analyysissään sen, että vuosien 2010 ja 2011 välillä kolmansista maista tuleva tuonti lisääntyi yli 40 prosenttia.

(335)

Tilastot osoittavat (ks. 224 kappale), että kiinalaisten tuotteiden varastojen kerryttämistä tapahtui vuoden 2010 toisella ja kolmannella neljänneksellä (ennen vuoden 2010 loppua/vuoden 2011 alkua tapahtuvan kulutuksen osalta rajoitetun varastointiajan vuoksi). Kolmansista maista tuleva tuonti lisääntyi vuonna 2011, jolloin varastojen kerryttämisen vaikutus oli haihtunut ja toimenpiteet Kiinasta tulevaa tuontia kohtaan tulivat voimaan, mistä osoittautui olevan etua kolmansien maiden tuottajille. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(336)

Useat osapuolet totesivat, että unionin tuotannonalan tuotantokustannusten kohoaminen, joka johtui pääasiassa raaka-aine-, energia-, kuljetus- ja henkilöstökustannusten kohoamisesta, vaikutti negatiivisesti unionin tuotannonalan kannattavuuteen. Yksi osapuoli esitti merkittäväksi kustannustekijäksi myös sen, että kuluttajat jättävät puolat palauttamatta, muttei täsmentänyt kustannusvaikutusta. Väitteiden tueksi siteerattiin unionin tuottajia, jotka olivat todenneet, että niiden kustannukset olivat kohonneet.

(337)

Unionin tuotannonalan raaka-aine-, energia-, kuljetus- ja henkilöstökustannukset tosiaan kohosivat. Kuten taulukosta 8 voidaan nähdä, unionin tuotannonalan keskimääräiset tuotantokustannukset tonnia kohti lisääntyivät kuitenkin vain 1 prosentin vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin tuotannonala pystyi kattamaan suurimman osan kustannusten kohoamisesta parantamalla tehokkuutta ja tuottavuutta. Sen vuoksi päätellään, että tuotantokustannusten kohoaminen ei vaikuttanut vahinkoon, minkä vuoksi se ei voi poistaa syy-yhteyttä.

(338)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toistivat väitteensä esittämättä kuitenkaan mitään uusia perusteluja.

(339)

Kuten edellä mainittiin, unionin kulutus kasvoi 3 prosenttia vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä. Kulutuksen odotetaan kasvavan edelleen, kun otetaan huomioon uudet sovellukset, joissa samankaltaista tuotetta käytetään, kuten sekä unionin tuotannonala että monet käyttäjät toivat esiin. Unionin tuotannonala ei pystynyt kuitenkaan säilyttämään markkinaosuuttaan ja menetti osan siitä, kun Kiinasta tuleva polkumyyntituonti ja tuettu tuonti ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan vuodesta 2011 eteenpäin. Sen vuoksi muutokset unionin kulutuksessa eivät voineet poistaa syy-yhteyttä vahingon ja Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin väliltä.

(340)

Kiinan viranomaiset väittivät, että mahdollinen vahinko aiheutui unionin tuottajien riittämättömästä tuotantokapasiteetista. Kiinan viranomaiset viittasivat useisiin unionin tuottajien tilinpäätöksiin. 3B Fibreglassin vuoden 2010 tilinpäätöksessä todetaan, että ”rajallisen tuotantokapasiteetin vuoksi emme ole pystyneet lisäämään markkinaosuutta ja meidän on täytynyt vastata asiakkaiden kysynnän kehitykseen suppeilla varastoilla”. 3B Fibreglassin vuoden 2011 tilinpäätöksessä todetaan, että ”talouden elpymisen merkit vuonna 2010 vahvistuivat vuoden 2011 alkupuoliskolla, mutta yrityksen tuotoksen taso oli odotettua alhaisempi ensimmäisellä vuosikolmanneksella eikä antanut mahdollisuutta hyödyntää täysimääräisesti toiminnan vilkastumista ja on pakottanut meidät rajoittamaan sopimussitoumuksiamme vuonna 2011”. Lanxessin vuoden 2011 tilinpäätöksessä todetaan, että ”vuonna 2011 Lanxnessin lasikuitutuotanto toimi maksimikapasiteetilla” ja että ”vuoden 2012 toisella neljänneksellä 1-uunin suunniteltu pysäyttäminen kestää lähes 10 viikkoa, minkä vuoksi vuotuinen tuotanto on 14 prosenttia pienempi vuonna 2012”.

(341)

Vuoden 2010 varastojen tasot olivat tosiaan alhaiset (ks. taulukko 10). Tämä johtui tuotantotason vähentämisestä vuonna 2009, kun useita tuotantolinjoja purettiin, suljettiin tilapäisesti tai supistettiin Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttaman hintojen laskun ja markkinaosuuden pienenemisen vuoksi (42). Unionin tuotannonala kasvatti kuitenkin varastojaan yli 150 prosenttia vuonna 2010 ja on jatkanut kasvattamista siitä lähtien. Pelkästään vuotta 2010 koskevia joitakin pieniä varastoja koskeviin toteamuksiin viittaaminen ei ole asianmukaista, vaan olisi tuotava esiin koko tarkastelujaksoa koskeva suuntaus.

(342)

Lisäksi joissakin lainauksissa viitataan tuotantotason alenemiseen uunien korjausten tai uudelleenrakennusten vuoksi. Kuten 241 kappaleessa selitettiin, tällaiset korjaukset tai uudelleenrakennukset ovat ominaisia sektorille ja on tavallista kerryttää varastoja, kun tiedossa on uunin korjaus tai uudelleenrakennus, jotta voidaan jatkaa toimituksia tärkeille asiakkaille.

(343)

Lisäksi unionin tuotannonala voisi investoda lisäkapasiteettiin, jos toimintaedellytykset olisivat tasapuoliset ja se voisi saada voittoa, joka oikeuttaa ja mahdollistaa kapasiteetin laajentamisen.

(344)

Unionin tuotantokapasiteettia ja varastoja ei pidetä riittämättöminä, minkä vuoksi ne eivät voineet vaikuttaa vahinkoon eivätkä näin ollen poistaa syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin sekä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(345)

Useat osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui talouskriisistä, minkä vuoksi käyttäjäteollisuuden (kuten autoteollisuuden ja tuulivoimamarkkinoiden) kysyntä väheni jyrkästi.

(346)

Kiinan viranomaiset siteerasivat useita unionin tuottajia, esimerkiksi European Owens Corning Fibreglass SPRL:n, jäljempänä ’EOCF’, vuoden 2010 tilinpäätöstä, jossa todettiin, että ”laskua selittää osittain toiminnan voimakas riippuvuus tuulivoimamarkkinoista, joiden heikentyminen on jatkunut, koska markkinatoimijoilla on vaikeuksia rahoittaa uusia hankkeita”, Lanxessin vuoden 2011 tilinpäätöstä, jossa todetaan, että ”Kiinasta tulevaan tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton ansiosta LANXESS pystyi korottamaan myyntihintojaan. Vuoden 2011 jälkipuoliskolla laskua oli kuitenkin 16 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna talouden laskusuuntauksen vuoksi”, ja EOCF:n vuoden 2012 tilinpäätöstä, jossa todetaan, että vuoden 2012 liikevaihto ”johtuu pääasiassa jatkuvasta talouskriisistä, jonka vuoksi ei ole mahdollista toimia täydellä kapasiteetilla”.

(347)

Lasikuitufilamenttituotteiden unionin kulutus laski 3 prosenttia vuosien 2010 ja 2011 välillä. Tutkimusajanjakson loppuun mennessä unionin kulutus oli taas kasvanut 6 prosenttiyksikköä.

(348)

Lainaus, jonka mukaan yhden yrityksen oli alennettava hintojaan 16 prosenttia vuoden 2011 jälkipuoliskolla vuoteen 2010 verrattuna, antaa vain osittaisen kuvan vuoden 2011 tilanteesta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yksikköhinnat kohosivat 8 prosenttia koko vuoden 2011 aikana (verrattuna vuoteen 2010).

(349)

Lisäksi unionin tuotannonala oli kannattava vielä vuosina 2010 ja 2011, jonka jälkeen sen toiminnasta kuitenkin tuli tappiollista, mikä osui ajallisesti yksiin unionin tuotannonalan hinnat alittavan Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin kasvun kanssa.

(350)

Vuosien 2010 ja 2011 välisen talouden taantuman voidaan katsoa pahentaneen entisestään unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta. Talouden taantuma ei kuitenkaan selitä unionin tuotannonalan tappiollista tilannetta vuonna 2012 ja tutkimusajanjaksolla. Suurimmat tappiot aiheutuivat vasta talouden taantuman jälkeen kaudella, jolla kulutus oli jälleen kasvussa.

(351)

Mitä tulee vuoden 2011 Owens Corning -lainaukseen, on syytä huomata, että lainaus on peräisin EOCF:ltä, joka on Owens Corningin kaupankäyntiyhteisö ja hoitaa kaiken sen liiketoiminnan Euroopassa ja Lähi-idässä. Samankaltaisen tuotteen lisäksi EOCF myi kyseisellä kaudella myös kutomattomia tuotteita, kankaita, tuotteita katon päällystykseen (kattopäreet) ja eristystuotteita, jotka eivät kuulu menettelyn piiriin. Sen vuoksi lainaus ei koske erityisesti samankaltaista tuotetta unionin markkinoilla.

(352)

Vuoden 2012 Owens Corning -lainauksessa puolestaan viitataan erityisesti kankaisiin liittyvään liiketoimintaan, jota EOCF harjoitti yhdessä tuotantolaitoksessaan. Koska kankaat eivät kuulu samankaltaisen tuotteen määritelmään, lainaus ei ole merkityksellinen.

(353)

Edellä esitetty huomioon ottaen talouden taantuma saattoi vaikuttaa negatiivisesti unionin tuotannonalaan muttei siinä määrin, että se olisi poistanut syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin sekä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(354)

Jotkin osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalan vanhentunut teknologia kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämään moderniin teknologiaan verrattuna aiheutti vahingon eikä tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti polkumyynnillä tai tuetuin hinnoin.

(355)

Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että myös unionin tuotannonalalla on ajantasaiset tuotantoprosessit. Sen vuoksi on hylättävä väite siitä, että unionin tuotannonalan teknologian taso poistaisi syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin sekä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(356)

Useat osapuolet väittivät, että vahinko oli itse aiheutettu, koska i) unionin tuottajien vuonna 2014 tarjoamat hinnat olivat alemmat kuin osapuolten kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saamat tarjoukset, ii) pyynnön esittäjien viime vuosina tekemät investoinnit ovat ristiriidassa vahingon kanssa, koska suuria investointeja on vaikea sovittaa yhteen vahingosta kärsivän tuotannonalan kanssa, eivätkä ne johtaneet unionin tuotannonalan markkinaosuuden kasvuun, ja iii) pyynnön esittäjien tekemät investoinnit tehtiin ehkä ”väärien” lasikuitufilamenttituotteiden tuotannon lisäkapasiteetin rakennemuutokseen ja asennukseen, esimerkiksi sellaisten tuotteiden, joiden kysyntä on vähäisempää, eikä esimerkiksi katkokuitujen, joiden kysyntä osapuolten mukaan oli merkittävää ja joista itse asiassa saattoi olla puutetta unionissa.

(357)

Unionin tuottajien tarjoamia alempia hintoja koskevasta ensimmäisestä väitteestä on huomattava, että kyseessä on tutkimusajanjakson jälkeinen tapahtuma, eikä vuoden 2014 hintatasoja oteta huomioon. Kun lisäksi otetaan huomioon, että uunit toimivat 24 tuntia vuorokaudessa ja että tuotannon alasajo on erittäin kallista, unionin tuotannonala on pyrkinyt säilyttämään markkinaosuuttaan myymällä alemmilla hinnoilla ja kattamaan näin edes osan kiinteistä kustannuksistaan.

(358)

Unionin tuotannonalan viime vuosina tekemistä suurista investoinneista on muistettava, että tällä pääomavaltaisella tuotannonalalla uunit on rakennettava uudelleen 7–10 vuoden välein ja siitä aiheutuvat kustannukset voivat olla 8–13 miljoonaa euroa (luottamuksellisuussyistä määrä ilmoitetaan vaihteluvälinä). Suuri osa muista, rakenteellisimmista investointikustannuksista liittyy metalliseosten kulumiseen laakeriholkeissa ja laakeriholkkien jälleenrakentamiseen. Sen vuoksi investoinnit ovat olennainen osa tätä tuotannonalaa ja ovat välttämättömiä nykyisen kapasiteetin säilyttämiseksi. Myös T&K-toimintaan suunnatut investoinnit ovat välttämättömiä, jotta yritys voi pysyä markkinoilla ja täyttää asiakkaiden tarpeet.

(359)

Mitä tulee kolmanteen väitteeseen ”vääristä” investoinneista muihin tuotteisiin kuin katkokuituihin, on huomattava, että i) unionin tuotannonala teki rakenneuudistuksia voidakseen tarjota laajemman tuotevalikoiman. Mitään näyttöä ei toimitettu siitä, että tämäntyyppinen rakenneuudistus ei olisi taloudellisesti kannattavaa, ja ii) katkokuitujen lopetettu tuotanto, joka johtui viime vuosien rakenneuudistuksista, siirrettiin toiseen tuotantolaitokseen, joka muunnettiin tätä varten.

(360)

Kiinan viranomaiset väittivät, että unionin tuottajat pitivät varastossa kolmansista maista tullutta tuontia, ja siteerasivat yhden unionin tuottajan vuoden 2011 tilinpäätöstä, jossa todettiin, että ”kauppatavaravarastot (21,4 miljoonaa 31. joulukuuta 2011) ovat kasvussa liiketoiminnan globaalin hidastumisen vuoksi toisella vuosipuoliskolla, ja varastot koostuvat jopa 75-prosenttisesti lopputuotteista, jotka on tuotu […] ryhmämme yrityksistä Euroopan ulkopuolelta, ja loppu on pääasiassa materiaaleja ja tuotteita, joita tarvitaan kankaisiin liittyvässä toiminnassa”.

(361)

Kyseisen unionin tuottajan vuoden 2011 raportoitua varastotasojen kasvua selittää yhden sen EU:n ulkopuolisen tuotantolaitoksen toimitusten varastointi, kun tuotantolaitoksen uuni rakennettiin uudelleen vuonna 2012. Muista EU:n ulkopuolisista tuotantolaitoksista ei olisi ollut lainkaan tuontia, jos kyseisen EU:n ulkopuolisen tuotantolaitoksen tuotteet olisi voitu tuottaa unionissa.

(362)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vaativat selvittämään, oliko tällainen tuonti peräisin Kiinasta vai muualta ja mitkä sen määrät olivat. Otokseen valitut unionin tuottajat eivät kuitenkaan ostaneet tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta tarkastelujaksolla.

(363)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että vahinko saattoi olla itse aiheutettu, koska unionin tuottaja 3B Fibreglass päätti kerryttää varastoja BASFia varten vuonna 2011, vaikka tuotanto oli riittämätöntä. Ne esittivät lainauksen 3B Fibreglassin vuoden 2011 tillinpäätöksestä: ”kerrytetään varastoja BASFia varten ja varaudutaan uunin nro 2 korjaukseen”.

(364)

On kuitenkin normaalia yritystoimintaa turvata varastot, jotta voidaan täyttää sopimusvelvoitteet tärkeisiin asiakkaisiin nähden. Lainauksessa viitataan lisäksi suunniteltuun uunin korjaukseen, mikä edellyttää varastojen kerryttämistä, jotta korjauksen aikana voidaan toimittaa tavaraa asiakkaille (ja täyttää toimituksiin liittyvät sopimusvelvoitteet asiakkaisiin nähden).

(365)

Sen vuoksi edellä esitetyn perusteella on hylättävä väite siitä, että itse aiheutettu vahinko poistaisi syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin sekä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(366)

Kiinan viranomaiset väittivät, että väitetty mahdollinen vahinko aiheutui päätöksestä siirtää toimintaa käyttäjäteollisuuden sijaintipaikkaan. Ne lisäsivät, että tätä ei tapahtunut vain unionin tasolla vaan myös globaalisti. Kiinan viranomaiset totesivat, että unionin tuottaja P+D laajensi toimintaansa Venäjälle ja Intiaan, unionin tuottaja 3B Tunisiaan ja unionin tuottaja PPG Kiinaan, ja unionin tuottaja Ahlstrom siirsi tuotantoaan Euroopasta Kiinaan alkuvuodesta 2011 voidakseen palvella paremmin kasvavia tuulivoimamarkkinoita Aasiassa ja erityisesti Kiinassa.

(367)

Kun otetaan huomioon, että monet lasikuitufilamentin tuottajat ovat monikansallisia yrityksiä, ei ole mikään yllätys, että nämä yritykset investoivat myös unionin ulkopuolelle, missä on liiketoimintamahdollisuuksia. Ne investoivat lisäkapasiteettiin unionin ulkopuolella täyttääkseen kehittyvien talouksien markkinoiden tarpeet ja saadakseen voittoa. Tuotantolaitosten perustaminen näille alueille palvelee tarvetta olla lähempänä näitä asiakkaita. Liiketoimintapäätös siitä, perustetaanko tuotantolaitos unionin ulkopuolelle vai ei, on kuitenkin täysin erillään siitä seikasta, että unionin tuottajille aiheutuu vahinkoa.

(368)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä, jonka mukaan suuret investoinnit ulkomaille ovat siirtäneet tuotantoa, työpaikkoja ja vientimyyntiä pois unionista ja aiheuttaneet näin vahinkoa.

(369)

Väitteen tueksi ei esitetty perusteluja. Lasikuitufilamentin tuottajat toimivat alueelliseen läheisyyteen perustuvan mallin mukaisesti, jossa tuotantolaitokset toimittavat oman alueensa asiakkaille. Kapasiteettiin ja työllisyyteen liittyvät indikaattorit eivät osoita, että olisi tehty suuria ulkomaisia investointeja, jotka olisivat olleet vahingollisia unionin toiminnan kannalta.

(370)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että unionin tuotannonalan vientimyynnin vähenemisellä oli vakavia negatiivisia vaikutuksia, joita komissio ei analysoinut.

(371)

Näissä tutkimuksissa unionin tuotannonalan vientimyynnin osuus (etuyhteydessä oleville ja etuyhteydettömille asiakkaille) unionin markkinoilla tapahtuvasta myynnistä oli 11–13 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä (etuyhteydessä oleville ja etuyhteydettömille asiakkaille) vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson lopun välillä. Alkuperäisessä polkumyyntitutkimuksessa osuus vaihteli 10 ja 14 prosentin välillä vuoden 2006 ja syyskuun 2009 välillä. Kun otetaan huomioon, että vientimäärien vaihtelut eivät ole merkittäviä ja noudattelevat aiemman polkumyyntitutkimuksen vientimääriä, vientimäärän kehityksellä ei ollut edellä väitettyjä vakavia negatiivisia vaikutuksia.

(372)

Edellä esitetyistä syistä unionin tuottajien vientimyynti ja tuotannon siirtäminen eivät vaikuttaneet vahinkoon eivätkä näin ollen poista syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin sekä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(373)

Kiinan viranomaiset väittivät, että Kiinasta tuleviin toimituksiin liittyy riskejä, jotka johtuvat monimutkaisemmasta logistiikasta ja vaihtokurssin vaihteluista, minkä vuoksi asiakkaat ovat vastahakoisia altistumaan näille riskeille. Yksi käyttäjä totesi, että kiinalaisten lasikuitufilamenttituotteiden hinnat riippuvat voimakkaasti euron ja Yhdysvaltojen dollarin vaihtokurssista. Koska dollari on heikentynyt vähitellen euroon nähden vuodesta 2000 lähtien, tämä olisi väitteen mukaan voinut poistaa syy-yhteyden.

(374)

Alkuvuodesta 2000 euro tosiaan oli dollariin nähden heikompi kuin tänään. On kuitenkin huomattava, että euron ja dollarin vaihtokurssi oli melko vakaa tarkastelujaksolla. Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus heikkeni tarkastelujaksolla kuitenkin merkittävästi 3 prosentista -4 prosenttiin. Vaikka euron ja dollarin vaihtokurssin voitaisiinkin katsoa vaikuttaneen aiheutuneeseen vahinkoon, se ei mitenkään vähennä niitä vahingollisia vaikutuksia, joita Kiinasta alhaisin polkumyyntihinnoin tapahtunut tuonti aiheutti unionin markkinoilla vuodesta 2011 tutkimusajanjakson päättymiseen.

(375)

Sen vuoksi komissio päättelee, että euron ja dollarin vaihtokurssi ei vaikuttanut vahinkoon eikä voinut poistaa syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(376)

Edellä esitetty analyysi osoitti, että polkumyyntituonti ja tuettu tuonti Kiinasta lisääntyivät määrältään ja markkinaosuudeltaan. Polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin kasvun aiheuttama paine unionin markkinoilla ei antanut unionin tuotannonalalle mahdollisuutta asettaa myyntihintojaan tavanomaisia markkinaolosuhteita ja havaittua kustannusten nousua vastaavalle tasolle. Myyntihintojensa alentamisenkaan jälkeen otokseen valitut unionin tuottajat eivät onnistuneet säilyttämään markkinaosuuttaan. Hinnan alentaminen tapahtui kannattavuuden kustannuksella ja johti kestämättömään tappiolliseen tilanteeseen.

(377)

Edellä esitetyssä analyysissa on asianmukaisesti erotettu polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka ovat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen. Analyysin perusteella päätelmänä on, että polkumyyntituonti ja tuettu tuonti Kiinasta on aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(378)

Polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä on arvioitu polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Minkään näistä tekijöistä — erikseen tai yhdessä — ei havaittu olevan sellainen, että se poistaisi syy-yhteyden polkumyynnillä tulevan ja tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(379)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio vain jätti huomiotta asianomaisten osapuolten väitteet eikä tutkinut polkumyynnin lisäksi kaikkia muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka aiheuttavat vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(380)

Komissio on tarkastellut seuraavien muiden tekijöiden vaikutusta: tuonti muista maista, tuotantokustannukset, kulutuksen, tuotantokapasiteetin ja varastojen kehitys, talouskriisi, Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu, itse aiheutettu vahinko, unionin tuottajien vientimyynti ja toiminnan siirtäminen sekä euron ja dollarin vaihtokurssi. Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään muita tekijöitä, jotka saattaisivat poistaa syy-yhteyden.

(381)

Tukien vastaisen perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko vahingollista tuettua tuontia koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(382)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa tukien vastaisen perusasetuksen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio lähetti kyselylomakkeen viidelle riippumattomalle tuojalle ja 34 käyttäjälle. Kaksi tuojaa ja 13 käyttäjää toimitti kyselylomakkeeseen täydellisen vastauksen määräajassa. Lisäksi tutkimuksen aikana useat käyttäjät ja käyttäjien järjestöt lähettivät kirjeitä, joissa vastustettiin mahdollisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Myös Kiinan viranomaiset ja CCCLA vastustivat mahdollisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(383)

Alkuperäisessä polkumyyntitutkimuksessa todettiin, ettei toimenpiteiden käyttöönotto ole unionin edun vastaista. Koska välivaiheen tarkastelu rajoittuu vahingon tarkasteluun, unionin etua koskevat päätelmät pätevät edelleen. Jäljempänä oleva analyysi koskee siis tukien vastaista tutkimusta.

(384)

Voimassa olevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät ole johtaneet Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin vähenemiseen eivätkä ole helpottaneet unionin tuotannonalan tilannetta. Kuten edellä on mainittu, unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen merkittävää vahinkoa Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttaman hintojen laskun vuoksi. Toimenpiteiden käyttöönotosta luopuminen johtaisi erittäin todennäköisesti unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen negatiivisen suuntauksen jatkumiseen. Otokseen valittujen unionin tuottajien tilannetta leimasi erityisesti kannattavuuden lasku +3 prosentista (vuonna 2010) -4 prosenttiin tutkimusajanjakson loppuun tultaessa. Tilanteen heikkeneminen edelleen johtaisi lopulta tuotantolinjojen supistamiseen ja useampien tuotantolaitosten sulkemiseen, mikä uhkaisi unionin työllisyyttä ja investointeja.

(385)

Toimenpiteiden käyttöönotto palauttaisi markkinoille terveen kilpailun. Unionin tuotannonalan kannattavuuden laskusuuntaus on seurausta sen vaikeuksista kilpailla Kiinasta tuetusti tulevan halvan tuonnin kanssa. Tukien vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan näin ollen lopettavan hintojen laskun ja markkinaosuuden menetyksen ja käynnistävän unionin tuotannonalan myyntihintojen elpymisen, minkä tuloksena unionin tuotannonalan kannattavuus kohenisi tasolle, jota pidetään välttämättömänä tällä pääomavaltaisella alalla.

(386)

Toimenpiteet antaisivat unionin tuotannonalalle mahdollisuuden toipua tutkimuksen aikana todetusta vahingollisesta polkumyynnistä.

(387)

Sen vuoksi päätellään, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto olisi selvästi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(388)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi toimialajärjestö väitti, että vahvistetut toimenpiteet eivät toisi mitään helpotusta unionin tuotannonalalle, kun otetaan huomioon, että vuonna 2011 käyttöön otetuilla alkuperäisillä toimenpiteillä ei ilmeisesti ollut mitään vaikutusta.

(389)

Komissio ei hyväksy tätä väitettä ja viittaa edellä oleviin kappaleisiin, joissa päätellään, että jos korotettuja toimenpiteitä ei oteta käyttöön, negatiivinen suuntaus unionin tuotannonalan taloudellisessa tilanteessa mitä todennäköisimmin jatkuu.

(390)

Kuten edellä on todettu, otantaa ei sovellettu etuyhteydettömiin tuojiin, ja kaksi etuyhteydetöntä tuojaa toimi täydessä yhteistyössä tässä tutkimuksessa toimittamalla kyselylomakevastaukset. Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvä toiminta on vain vähäinen osa näiden kahden tuojan kokonaisliikevaihdosta (alle 0,5 %). Ne molemmat vastustivat polkumyyntitoimenpiteiden mahdollista korottamista, koska niiden mielestä se voisi johtaa Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin päättymiseen.

(391)

Näiden kahden tuojan ilmoittama tuonti edustaa yhteensä merkittävää osuutta kaikesta tutkimusajanjaksolla Kiinasta tulleesta tuonnista, ja niiden katsotaan näin ollen edustavan unionin tuojia. Muut tuojat eivät toimittaneet kyselylomakevastauksia eivätkä esittäneet perusteltuja huomautuksia. Kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen vähäinen osuus näiden tuojien koko toiminnassa, toimenpiteiden käyttöönotolla ei näin ollen katsota olevan merkittävää negatiivista vaikutusta unionin tuojien yleiseen etuun.

(392)

Samankaltaista tuotetta käytetään useisiin sovelluksiin esimerkiksi autoteollisuudessa, tuulivoimaturbiineissa, merenkulkualalla, kuljetusalalla, ilmailu- ja avaruusalalla ja infrastruktuureissa. Hyvin monenlaiset käyttäjät toimivat yhteistyössä, ja ne ryhmiteltiin toimintasektorin mukaan: yhdistelmämateriaalien valmistajat, komposiittimateriaalien valmistajat, moniaksiaalisten kankaiden kutojat ja tuulivoimaturbiinien valmistajat. Näin komissio pystyi arvioimaan korotettujen toimenpiteiden vaikutuksen erityyppisiin käyttäjiin.

(393)

Yhteistyössä toimineet käyttäjät ostivat noin 13 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta tulevasta tuonnista tutkimusajanjaksolla. Samankaltaisesta tuotteesta suurin osa ostettiin muista lähteistä, kuten kolmansista maista ja unionin tuotannonalalta. Ainoastaan muutamat käyttäjistä ostivat tarkasteltavana olevaa tuotetta pelkästään Kiinasta.

(394)

Samankaltaista tuotetta käytetään monenlaisessa jatkojalostusteollisuudessa, jotka eroavat myös kokonsa puolesta ja vaihtelevat globaaleista yrityksistä pk-yrityksiin. Tutkimuksen aikana toimitetuista tiedoista käy ilmi, että unionin käyttäjien tuotannonalat työllistävät merkittävän määrän ihmisiä (arviolta 100 000 henkeä), vaikkakaan kattavia ja perusteltuja tietoja ei toimitettu.

(395)

Kyselylomakevastausten perusteella lasikuitufilamenttituotteita käyttävien tuotannonalojen havaittiin olevan suhteellisen hyvässä tilanteessa. Useimmat yhteistyössä toimineista käyttäjistä ilmoittivat, että niiden tuotteiden myynti, joissa käytettiin tarkasteltavana olevaa tuotetta, oli kannattavaa koko tarkastelujakson ajan. Vain muutamat käyttäjät ilmoittivat tappioista tässä toiminnassa tutkimusajanjakson aikana, mutta useimpien voitot vaihtelivat 2 prosentista 22 prosenttiin. Näin ollen käyttäjäteollisuus pystyi edelleen tuottamaan voittoa nykyisten toimenpiteiden ollessa voimassa.

(396)

Kustakin käyttäjäryhmästä tehtiin käyttäjiä koskeva vaikutustenarviointi saatujen tietojen perusteella.

(397)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että eri käyttäjäteollisuudenalojen ominaispiirteiden mukaan kyky siirtää tullin mahdollinen korotus asiakkaiden kannettavaksi on erilainen, minkä vuoksi tullin korotuksen vaikutus voittomarginaaliin on erilainen kunkin käyttäjäteollisuudenalan osalta.

(398)

Yhdistettyjen toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi käyttäjien voiton laskuun alle yhdellä prosenttiyksiköllä suurimmassa osassa käyttäjäteollisuudenaloja, lukuun ottamatta moniaksiaalista kudonta-alaa. Sen osalta tarkasteltavana olevan tuotteen osuus tuotantokustannuksista on suurempi kuin muilla tuotannonaloilla. Näin ollen vaikutus kohdistuisi enemmän tähän käyttäjäryhmään kuin muihin arvioituihin käyttäjiin.

(399)

Edellä esitetyn analyysin perusteella vaikuttaa erittäin todennäköiseltä, että yhdistelmä- ja komposiittimateriaalien ja tuuliturbiinien alalla toimivat pystyvät kattamaan osaksi tai kokonaan kustannusten kohoamisen. Ne pystyvät myös ehkä siirtämään osan kohonneista kustannuksista asiakkaiden maksettavaksi. Yksi suuri käyttäjä, joka toimii tuulivoimaturbiinien valmistuksessa, totesi hyväksyvänsä tutkimuksen päätelmät ja ottavansa tullit kantaakseen.

(400)

Tämä kaiken kaikkiaan vähäinen vaikutus kannattavuuteen tarkoittaa myös sitä, että tullien ehdotettu korotus ei uhkaa työllisyyttä käyttäjäteollisuuden tasolla siinä määrin, kuin useat käyttäjät väittivät.

(401)

Mahdollisia negatiivisia vaikutuksia lieventäisi joka tapauksessa se, että käyttäjät voivat edelleen hyödyntää kolmansista maista tulevaa tuontia. Toimenpiteiden käyttöönotto ei estä käyttäjiä hankkimasta eri tavarantoimittajilta.

(402)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat käyttäjät väittivät, että käyttäjien huomautukset jätettiin huomiotta vain kvalitatiivisten lausuntojen perusteella. Ne väittivät myös, että niiden voittomarginaali supistui paljon enemmän kuin yhden prosenttiyksikön, kuten 398 kappaleessa todettiin, etenkin jos tilannetta tarkastellaan yksittäisten tuotteiden perusteella.

(403)

Nämä väitteet hylätään seuraavista syistä. Komissio suoritti käyttäjien toimittamien tietojen perusteella yksityiskohtaisia laskelmia arvioidakseen toimenpiteiden korottamisen määrällisen vaikutuksen käyttäjien kannattavuuteen. Tarkasteltavana olevaa tuotetta käyttävät tuotannonalat ovat heterogeenisiä ja vaihtelevat suuresti siltä osin mikä on niiden koko (pk-yrityksistä monikansallisiin suuryrityksiin), riippuvuus tarkasteltavana olevasta tuotteesta, lopputuotteen sovellukset ja asiakaspohja (pienistä suuriin yrityksiin, myynti unionissa tai vientimyynti). Kuten jo 398 kappaleessa selitettiin, komissio tunnustaa, että vaikutus joihinkin käyttäjäsegmentteihin on suurempi kuin toisiin. Yhteistyössä toimineiden käyttäjien toimittamien tietojen perusteella Kiinasta ostetun tarkasteltavana olevan tuotteen käytön osuus oli melko vähäinen (alle 13 prosenttia; ks. 393 kappale). Lisäksi Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen osuus kaikista tuotantokustannuksista oli keskimäärin myös melko vähäinen eli alle 4 prosenttia. Tämä osuus oli tosin merkittävästi korkeampi tarkastellun moniaksiaalisen kutoajan osalta. Tullien korotuksen vaikutus laskettiin olettaen, että lasikuitua ostettaisiin Kiinasta sama määrä kuin tutkimusajanjaksolla ja että Kiinasta tulevan tuonnin hintoihin kohdistuisi noin 30 prosentin suuruinen tulli, vaikkakin suurimpaan osaan kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista kohdistuu alempi tulli. Näiden olettamusten perusteella tehtyjen laskelmien mukaan Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen hinnankorotuksen keskimääräinen vaikutus kaikkien yhteistyössä toimineiden käyttäjien kannattavuuteen on vähemmän kuin yksi prosenttiyksikkö, kuten edellä on todettu.

(404)

Useat käyttäjät väittivät, että monia käyttäjäteollisuuden tarvitsemia lasikuitufilamenttituotteita ei voi ostaa yksinkertaisesti suoraan hyllyltä. Tavaran toimittajien on käytävä läpi pitkä ja monimutkainen hyväksymismenettely, joka voi kestää 6–12 kuukautta ilman takeita onnistumisesta. Sen vuoksi tavaran toimittajan vaihtaminen tullien välttämiseksi olisi kallista, lyhyellä aikavälillä mahdotonta ja teknisesti riskialtista.

(405)

On totta, että tarkasteltavana olevan tuotteen ominaisuudet voivat tietyissä sovelluksissa johtaa pitkään, testejä sisältävään hyväksymismenettelyyn. Useilta käyttäjiltä saatujen huomautusten perusteella tällä hetkellä useimmissa tapauksissa on kuitenkin mahdollista hankkia toimituksia useista lähteistä. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että käyttäjillä on yleensä useita toimitusvaihtoehtoja varasuunnitelmana, ja ne ovat usein hyväksyneet useiden tavarantoimittajien tuotteen, etteivät ne joutuisi riippuvaisiksi vain yhdestä tavarantoimittajasta. Olisi myös muistettava, että ehdotettujen toimenpiteiden tarkoituksena ei ole estää tiettyjen toimittajien pääsyä unionin markkinoille vaan ainoastaan palauttaa tasavertaiset kaupankäyntiedellytykset ja oikaista vääristynyt markkinatilanne.

(406)

Sen vuoksi on epätodennäköistä, että toimenpiteiden käyttöönotto Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta lopettaisi tilapäisesti raaka-aineen toimitukset käyttäjäteollisuudelle.

(407)

Useat käyttäjät väittivät, että niihin kohdistuu voimakasta kilpailua unionin ulkopuolisten tuottajien taholta, minkä vuoksi ne eivät pysty siirtämään tarkasteltavana olevan tuotteen hinnankorotuksia asiakkaidensa maksettavaksi, koska tämä johtaisi myynnin menetyksiin. Kun otetaan huomioon käyttäjäyritysten erilaisuus, kyky siirtää mahdolliset hinnankorotukset asiakkaiden maksettavaksi on erilainen eri käyttäjillä. Kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että niiden käyttäjien, jotka eivät pysty siirtämään suurinta osaa kustannusten noususta asiakkailleen, liikevaihtoon ja kannattavuuteen kohdistuisi vain vähäisiä vaikutuksia.

(408)

Useat käyttäjät ilmoittivat olevansa huolissaan siitä, että tasoitustullien käyttöönotto asettaisi epäedulliseen kilpailuasemaan unionin ulkopuoliset tavarantoimittajat, jotka saavat tarkasteltavana olevaa tuotetta ilman toimenpiteitä. Käyttäjät väittivät kilpailevansa Kiinasta tulevan tuonnin kanssa jatkojalostusmarkkinoillaan. Yhdistettyjen toimenpiteiden käyttöönotto pahentaisi entisestään kilpailutilannetta. Ne väittivät, että näissä olosuhteissa ei olisi mahdollista siirtää raaka-aineen hinnankorotusta asiakkaiden maksettavaksi. Lisäksi väitettiin, että tämä johtaisi tuotannon siirtämiseen unionin ulkopuolelle, mikä aiheuttaisi suuria työllisyyden menetyksiä.

(409)

On huomattava, että se seikka, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto saattaa lisätä kilpailua, ei voi olla syynä toimenpiteiden käyttöönotosta luopumiselle. Nämä tutkimukset koskevat tiettyä tuotetta. Kaikilla käyttäjäyrityksillä on täysi oikeus hyödyntää unionin kauppalainsäädäntöä ja pyytää polkumyyntitutkimuksen tekemistä tuotteistaan. Lisäksi yrityksen sijaintiin liittyvät päätökset riippuvat erittäin monista tekijöistä. On epätodennäköistä, että siirtopäätös riippuisi pelkästään yhteen raaka-aineeseen sovellettavista tulleista.

(410)

Useat osapuolet väittivät, että unionin tuottajat ovat ulkomaisessa omistuksessa olevia globaaleja yrityksiä ja että useimmat komposiittiyritykset puolestaan ovat paikallisessa omistuksessa olevia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Pk-yritykset väittivät, että tullien korottaminen aiheuttaa työpaikkojen menetyksiä. Myös CCCLA väitti, että unionissa menetetään työpaikkoja, kun käyttäjät siirtävät toimintansa kohonneiden tullien vuoksi. Yksi käyttäjä totesi lisäksi, että käyttäjien mahdollinen toiminnan siirtäminen alentaa myös unionin tuotannonalan myyntiä.

(411)

Komissio ottaa tasavertaisesti huomioon kaikki työpaikat unionissa yrityksen omistuksesta ja koosta riippumatta. Tältä osin komissio viittaa myös 400 ja 403 kappaleeseen. Lisäksi komissio pitää toiminnan siirtämistä, mahdollisia työpaikkojen menetyksiä ja unionin tuotannonalan myynnin vähenemistä koskevia väitteitä spekulatiivisina ja perusteettomina.

(412)

Useat osapuolet väittivät, että tuotteita valmistetaan tällä hetkellä unionissa globaaleille markkinoille kilpailussa kolmansien maiden kanssa. Yksi käyttäjä totesi, että se voi tuoda tarkasteltavana olevaa tuotetta sisäisen jalostusmenettelyn mukaisesti maksamatta polkumyyntitulleja, kunhan sen valmistama lopputuote viedään unionin ulkopuolelle. Tämän tuloksena kuitenkin on se, että tämä käyttäjä voi tarjota unionin ulkopuolisille asiakkaille kilpailukykyisempiä hintoja kuin asiakkailleen unionissa.

(413)

Käyttäjät voivat tosiaan tuoda tarkasteltavana olevaa tuotetta sisäisen jalostusmenettelyn mukaisesti maksamatta polkumyyntitulleja, kunhan niiden valmistama lopputuote viedään unionin ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan muuta komission päätelmiä tässä tutkimuksessa.

(414)

Yksi käyttäjä totesi, että unionin tuotannonala ei ole sellaisessa tilanteessa, että se pystyisi täysin vastaamaan unionin kysyntään, etenkään tiettyjen tilaustyönä tehtyjen lasikuitufilamenttituotteiden suurten tilausten osalta. Kyseinen käyttäjä totesi lisäksi, että unionin rajallisen tuotantokapasiteetin takia yksikään unionin tuottaja ei todennäköisesti halua varata suurta osaa kapasiteetistaan vain yhden asiakkaan toimituksia varten. Eräs toinen käyttäjä totesi, että katkokuiduista ei ole ylimääräistä tarjontaa ja että Kiinan sulkeminen unionin markkinoiden ulkopuolelle johtaisi merkittäviin hankintaongelmiin unionin markkinoilla, etenkin kun otetaan huomioon kysynnän kasvu. Kiinan viranomaiset siteerasivat unionin tuottajaa 3B, jonka mukaan tuotannonala ei ole asentanut uutta sulatuskapasiteettia vuoden 2002 jälkeen, ja markkinoiden tarpeisiin vastaamiseksi, etenkin Euroopassa, tarvitaan 200 000 tonnia lisätuotantokapasiteettia.

(415)

Tältä osin olisi ensinnäkin huomattava, että tasoitustoimenpiteillä pyritään korjaamaan epäterveitä kaupan käytäntöjä, jotka vaikuttavat haitallisesti unionin tuotannonalaan, sekä palauttamaan tehokas kilpailu EU:n markkinoille, ei estämään tuontia. Ehdotetut toimenpiteet eivät ole sellaisia, että ne sulkisivat unionin markkinat kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta — edes vahinkoa aiheuttamattomilla hinnoilla — minkä vuoksi ne mahdollistavat katkokuitujen ja muiden lasikuitufilamenttituotteiden jatkuvan tuonnin Kiinasta unionin markkinoille.

(416)

Mitä tulee unionin tuotannonalan kykyyn vastata katkokuitujen mahdolliseen puutteeseen, unionin tuotannonalan tämänhetkinen kapasiteetin käyttöaste mahdollistaa lisätuotannon.

(417)

Katkokuituja samoin kuin tarkasteltavana olevan tuotteen muita tuotelajeja voidaan tuoda unioniin myös kolmansista maista, kuten Malesiasta.

(418)

Lisäksi kiinalaiset lasikuitufilamenttien tuottajat ovat perustaneet unionin läheisyyteen (Egyptiin ja Bahrainiin) tuotantolaitoksia, joista ne voivat toimittaa unionin markkinoille.

(419)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että katkokuitujen tarjonnan mahdolliseen puutteeseen voidaan vastata nostamalla unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöastetta, tuomalla muista hankintalähteenä toimivista maista sekä jatkamalla tuontia Kiinasta vahinkoa aiheuttamattomilla hinnoilla.

(420)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että yhdistettyjen toimenpiteiden yleinen vaikutus unionin jatkojalostusteollisuuteen on vähäinen eikä ole suurempi kuin toimenpiteiden positiivinen vaikutus unionin tuotannonalaan.

(421)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi tuotannonalaa edustava järjestö totesi, että sen on vaikea ymmärtää, että unionin tuottajilla on käyttämätöntä kapasiteettia, kun lasikuidusta on pulaa ja hinnat kohoavat unionin markkinoilla. Useat osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan toimenpiteiden käyttöönotto johtaa riittämättömään tarjontaan unionin tuottajien taholta.

(422)

Tutkimuksessa ei käynyt ilmi, että tarjonta olisi ollut riittämätöntä tarkastelujaksolla. Mahdollisesta tulevasta riittäämättömästä tarjonnasta komissio katsoo, että tulien korottaminen ei estä tuontia unioniin Kiinasta eikä kolmansista maista edellä esitetyllä tavalla.

(423)

Edellä esitetyn perusteella odotetaan, että yhdistettyjen toimenpiteiden käyttöönotto tarjoaa unionin tuotannonalalle mahdollisuuden kohentaa tilannettaan korottamalla myyntihintoja ja lisäämällä markkinaosuutta. Vaikka joitakin kielteisiä vaikutuksia ilmenisikin, kuten kustannusten kohoaminen tiettyjen käyttäjien osalta, ne eivät todennäköisesti ole yhtä merkittäviä kuin unionin tuotannonalalle ja sen tavarantoimittajille odotettavissa olevat edut.

(424)

Sen vuoksi päätellään, että kaikki näkökohdat huomioon ottaen ei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(425)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että ehdotettujen toimenpiteiden seuraukset on aliarvioitu. Ne väittivät, että komissio antaa enemmän painoa lasikuituvalmistajien pienen ryhmän väitteelle kuin paljon suuremman mutta hajanaisen, pääasiassa pienistä ja keskisuurista alihankkijoista koostuvan ryhmän, jolla ei ole ollut todellista mahdollisuutta vastata samaa vaikutusvaltaa käyttäen.

(426)

Nämä väitteet hylätään, koska käyttäjillä on ollut runsaasti mahdollisuuksia esittää kannanottoja tutkimuksen aikana. Monet ovat tehneetkin näin, ja niiden toimittamat tiedot on tutkittu perusteellisesti ja otettu huomioon. Kaikki asianomaiset osapuolet on otettu huomioon tutkimuksen aikana.

(427)

Tukia, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön lopulliset toimenpiteet, jotta polkumyyntituonnista ja tuetusta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(428)

Toimenpiteiden tason määrittämiseksi komissio määritti ensin unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrän.

(429)

Aiheutuva vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala pystyisi kattamaan tuotantokustannuksensa ja saamaan samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla sellaisen voiton (ennen veroja), jonka tällainen tuotannonala voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä tutkimuksessa käytettiin alkuperäisen tutkimuksen tavoin 5 prosentin tavoitevoittoa.

(430)

APFE pyysi 10–12 prosentin tavoitevoittoa. APFE väitti, että analyysissä käytettävässä tavoitevoitossa olisi otettava huomioon erittäin pääomavaltaisen tuotannonalan tarve saada tyydyttävä tuotto käytetylle pääomalle investoijien odotusten mukaisesti. APFE viittasi myös New Yorkin yliopiston (Stern Business School of New York University) raporttiin, jossa laskettiin pääoman painotetut keskimääräiset kustannukset (WACC) yhdistämällä oman pääoman ja velan kustannukset eri tuotannonaloilla (43). Sternin raportin mukaan lasikuitufilamenttien tuotannonalan keskimääräinen WACC on 8,3–8,4 prosenttia. Lisäksi APFE toi esiin 8,3 prosentin voiton, jota käytettiin Kiinasta peräisin olevan aurinkopaneelilasin tapauksessa (44). Se väitti myös, että oman pääoman ja velan kustannukset ovat jonkin verran korkeammat unionissa kuin Yhdysvalloissa, joten unionin tavoitevoittokin olisi hieman korkeampi eli 10–12 prosenttia.

(431)

Tarkastelujaksolla saavutettua tosiasiallista voittoa ei voida käyttää, koska Kiinasta tuli edelleen merkittäviä määriä polkumyyntituontia voimassa olevista tulleista huolimatta.

(432)

Kiinasta peräisin olevan aurinkopaneelilasin tapauksessa käytettiin 8,3 prosentin tavoitevoittoa, koska se oli otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräinen voitto vuonna 2010, jolloin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti oli vielä vähäistä eikä näin ollen voinut vääristää normaaleja kilpailuolosuhteita (eli voitto, johon polkumyyntituonti ei vielä ollut vaikuttanut).

(433)

On kiistatta totta, että unionin tuotannonala on erittäin pääomavaltainen ala, mutta APFE ei pystynyt osoittamaan, että Sternin raportin WACC-arvoon perustuva tavoitevoitto on sovellettavan testin mukainen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(434)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen APFE väitti, että tavoitevoittoa koskevia päätelmiä olisi tarkistettava, koska unionin tuotannonala pystyy saavuttamaan yli 5 prosentin voittotason eri tuotelajien, kuten kuitukankaita ja kipsiä varten tarkoitettujen WUCS-kuitujen osalta, joissa ne voivat kilpailla tasapuolisesti kolmansista maista tulevan tuonnin kanssa eikä niihin kohdistu Kiinasta polkumyynnillä ja tuetusti tulevien lasikuitufilamenttien aiheuttamaa aggressiivista viitehintojen alittavuutta.

(435)

Aiemmassa tutkimuksessa käytettiin 5 prosentin tavoitevoittoa. Koska muuttuneista markkinaolosuhteista ei esitetty perusteltuja väitteitä, jotka oikeuttaisivat korkeamman tavoitevoiton, tämä tavoitevoitto on säilytetty.

(436)

Lisäksi vaikka WUCS-kuituja, samoin kuin muitakin tarkasteltavana olevan tuotteen lajeja, käytetään lujitemateriaalina, niillä on lyhyempi säilyvyysaika ja korkeammat kuljetuskustannukset niiden vesipitoisuudesta johtuvan lisäpainon vuoksi (ks. 63 kappale). WUCSeja tuodaan unioniin paljon vähemmän kuin muita lasikuitufilamenttituotteita. Tämän yhden tuotelajin voittomarginaali ei näin ollen ole edustava tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(437)

Tämän jälkeen komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien Kiinasta peräisin olevan painotetun keskimääräisen tuonnin hintaa ja otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamatonta keskimääräistä hintaa tutkimusajanjaksolla. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(438)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kolmen tuotevalvontakoodin cif-arvoissa oli epätarkkuuksia.

(439)

Tarkistamisen jälkeen komissio on oikaissut kyseisiä cif-arvoja, jotka muuttivat hieman hintojen ja viitehintojen alittavuuden marginaaleja kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(440)

Tämän tuloksena vahvistettiin seuraavat vahingon korjaavat tasot:

(441)

Yksi käyttäjä väitti, että kaikki tosiseikat pysyivät samoina, minkä vuoksi komissio voi tehdä päätelmän, jonka mukaan Kiinasta tulevan tuonnin väitetysti aiheuttama vahinko on pahentunut, vain jos se käyttää vahinkomarginaalin laskemisessa eri menetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(442)

Tosiseikat eivät ole pysyneet samoina. Sen vuoksi alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyn menetelmän soveltaminen nykyisen vahinkomarginaalin laskemiseen johtaa eri tulokseen, kun otetaan huomioon perustana olevien tietojen, kuten kustannusten, hintojen ja tappioiden, muutos.

(443)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja pohti, mikä muutos olosuhteissa oikeuttaisi vahinkomarginaalin laskemisen tuotevalvontakoodin perusteella eikä yksinkertaisen keskimääräisten hintojen vertailun perusteella, kuten alkuperäisessä tutkimuksessa.

(444)

Komissio katsoo, että näiden tutkimusten perusmenetelmä on sama kuin aiemmassa tutkimuksessa sovellettu. Otantaa sovellettiin ja vertailut tehtiin samanlaisten tuotteiden välillä. Vahinkomarginaalin laskeminen tuotevalvontakoodin perusteella mahdollisti yksityiskohtaisemmat ja tarkemmat laskelmat, mutta tätä ei voida pitää menetelmän muutoksena.

(445)

Sama vientiä harjoittava tuottaja totesi myös, että lasikuitufilamenteista tehdyt katkokuitumatot ovat osa tarkasteltavana olevaa tuotetta mutta että vahinkomarginaalia koskevissa laskelmissa ei ole otettu huomioon katkokuitumattojen tuotevalvontakoodeja. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja pohti, i) eivätkö unionin tuottajat tuottaneet enää katkokuitumattoja ja ii) miksi komissiolla ei vaikuttanut olevan aiemmin vaikeuksia löytää korviketta tärkeälle tuotelajille vahinkomarginaalilaskelmia varten, vaikka tuotevalvontakoodeista ei löytynyt täsmällistä vastinetta.

(446)

Tarkasteltavana oleva tuote sisältää katkokuitumatot ja jotkin unionin tuottajat (tuottajien yksiköt) tuottavat näitä mattoja. Otokseen valitut unionin tuottajat tuottivat mattolajeja, joita ei tuotu Kiinasta tutkimusajanjaksolla. Yleisesti ottaen kuitenkin tuotevalvontakoodit vastasivat toisiaan suurelta osin, minkä vuoksi ei ollut tarpeen käyttää korvikkeita.

(447)

Sama vientiä harjoittava tuottaja ihmetteli myös, i) miksi kaupan portaan tasoa koskeva oikaisu oli tarpeen ja kenelle unionin tuottajat itse asiassa myyvät tuotteitaan, ja ii) miksi kiinalaisessa myynnissä EU:n kuljetuskustannuksia varastolle ja varastointikustannuksia ei otettu huomioon vahinkomarginaalissa.

(448)

Otokseen valittujen unionin tuottajin myynti tapahtuu pääasiassa suoraan loppukäyttäjille. Tilanne ei ollut sama otokseen valittujen kiinalaisten viejien osalta. Niiden myynnistä enemmän tapahtuu jakelijoiden tai muiden välillisten myyntikanavien kautta. Näin ollen katsottiin, että hinnoista tulee vertailukelpoisempia, jos kaikki myynti muutetaan loppukäyttäjille tapahtuvan myynnin tasolle. Tavanomaisen menetelmän mukaisesti hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa otetaan huomioon tuonnin jälkeiset kustannukset, kun taas vahinkomarginaali perustuu kiinalaisen vientimyynnin cif-arvoon.

(449)

Vientiä harjoittava tuottaja pohti myös, miksi voimassa olevaa polkumyyntitullia ei ole sisällytetty vahinkomarginaaliin, koska tullin sisällyttäminen cif-arvoon olisi johdonmukaista sovelletun hinnan alittavuutta koskevan menetelmän kanssa.

(450)

Vahingon korjaavassa marginaalissa, joka esitetään tässä asetuksessa, tulee esiin koko tarvittava marginaali vahingon korjaamiseksi. Jos nykyinen polkumyyntimarginaali olisi sisällytetty vahingon korjaavaan marginaaliin, olisi saatu vahingon vain osittain korjaava marginaali.

(451)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että koska Jiangsu Changhai Group ei toiminut täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa (ks. C jakson 2.1 kohta), sen vientihintaan liittyvät tiedot olivat epäluotettavia, minkä vuoksi niitä ei pitäisi käyttää vahinkomarginaalin laskemisessa. Valituksen tekijä väitti, että ryhmän vientihinta saattaa olla virheellinen, koska se on vahvistettu käyttäen yrityksen tuotantokustannuksia, joita ei voitu asianmukaisesti todentaa, koska yritys ei toiminut täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa. Ryhmän vientihinta olisi pikemminkin vahvistettava käytettävissä olevien tietojen perusteella polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(452)

Kuten 92 kappaleessa selitettiin, tarkasteltavana olevaa tuotetta ryhmän sisällä ei vienyt yritys, joka antoi harhaanjohtavia tietoja, vaan vain OCH. Jälkimmäinen kuitenkin toimi täysimääräisesti yhteistyössä molemmissa tutkimuksissa ja toimitti luotettavia tietoja ryhmän vientihinnoista (esim. se toimitti laskut, jotka komissio todensi paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa). Sen vuoksi komissiolla ei ollut mitään syytä kyseenalaistaa ryhmän vientihintaa. Vahinkomarginaali laskettiin tosiasiallisen todennetun — myyntilaskussa olevan — vientihinnan perusteella riippumatta siitä, miten se oli asetettu ja perustuiko se yrityksen tuotantokustannuksiin. Tämän vuoksi kyseinen väite hylättiin.

(453)

Tukien vastainen tutkimus tehtiin rinnakkain polkumyyntitoimenpiteiden tarkastelun kanssa, ja se rajoittui vahingon tarkasteluun. Kun otetaan huomioon alhaisemman tullin säännön käyttö ja se, että lopulliset tukimarginaalit ovat alemmat kuin vahingon korjaava taso, komission olisi otettava tukien vastaisen perusasetuksen 15 artiklan mukaisesti käyttöön lopullinen tasoitustulli vahvistettujen lopullisten tukimarginaalien tasoisena ja sen jälkeen otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli vahingon korjaavaan tasoon asti.

(454)

Tämän menetelmän ja tapaukseen liittyvien tosiseikkojen perusteella, etenkin sen, että toimenpiteet rajoittuvat vahinkomarginaaliin, komissio katsoo, että tässä tapauksessa ei ole päällekkäisten laskelmien ongelmaa.

(455)

Koska kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöaste oli korkea, ”kaikkia muita yrityksiä” koskeva tulli asetettiin otokseen valittuihin tai tutkimuksissa yhteistyössä toimiviin yrityksiin sovellettavan korkeimman tullin tasolle. Kaikkien muiden yritysten tullia sovelletaan niihin yrityksiin, jotka eivät toimineet tutkimuksissa yhteistyössä.

(456)

Muiden liitteessä I lueteltujen yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta lopullinen tulli asetetaan otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotetun keskimääräisen tullin tasolle, lukuun ottamatta sen ryhmän tullia, johon kuuluvaan vientiä harjoittavaan tuottajaan sovelletaan 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä.

(457)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysi, että sille myönnettäisiin yksilöllinen kohtelu polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja laskettaisiin yksilöllinen polkumyyntimarginaali.

(458)

Kun kuitenkin otetaan huomioon, että osittainen välivaiheen tarkastelu rajoittuu vahinkoon, aiemmassa polkumyyntitutkimuksessa vahvistetut polkumyyntimarginaalit pysyvät muuttumattomina. Tämän vuoksi yksilöllistä polkumyyntimarginaalia koskeva pyyntö hylättiin.

(459)

Edellä esitetyn perusteella kyseiset tullit otetaan käyttöön seuraavassa esitetyn suuruisina:

(460)

Tässä asetuksessa yritykselle vahvistettava yksilöllinen polkumyynti- ja tasoitustulli määritettiin näiden tutkimusten päätelmien perusteella. Siinä on siten otettu huomioon kyseisissä tutkimuksissa todettu asianomaista yritystä koskeva tilanne. Tätä tullia voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien mainitun yrityksen tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(461)

Jos yritys muuttaa myöhemmin nimeään, se voi pyytää yksilöllisen tullin soveltamista. Pyyntö on osoitettava komissiolle (45). Pyyntöön on sisällytettävä kaikki asiaan kuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyödyntää siihen sovellettavaa tullia. Jos yrityksen nimen muutos ei vaikuta sen oikeuteen hyödyntää siihen sovellettavaa tullia, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(462)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkia muita yrityksiä koskevaa tullia olisi sovellettava sekä yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(463)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi hintasitoumuksen polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sitoumustarjous sisälsi vähimmäistuontihinnat tarkasteltavana olevan tuotteen useista keskeisistä tuotelajeista ja alalajeista.

(464)

Komissio katsoo, että tarkasteltavana olevasta tuotteesta on varsin paljon alalajeja ja eri laatuja, joiden hintaerot ovat jopa 700 prosenttia. Sen vuoksi ristiinkompensoinnin riski on suuri. Hinnat voivat yhdenkin tuotelajin osalta vaihdella 550 prosenttia sen alalajien mukaan. Kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan ehdottamat eri vähimmäistuontihinnat olivat huomattavasti alle vahinkoa aiheuttamattoman hinnan, eivätkä ne näin ollen poistaisi unionin tuotannonalalle aiheutuvaa vahinkoa.

(465)

Edellä esitetyn perusteella tulli ei pystyisi erottamaan eri tuotelajeja tekemättä yksilöllistä analyysiä kustakin tuodusta erästä, jotta voitaisiin määrittää, mihin vähimmäistuontihintaryhmään tuote kuuluu, mikä tekisi seurannasta erittäin työlästä, ellei peräti mahdotonta.

(466)

Yritys vie unioniin lisäksi muitakin tuotteita, joihin ei sovelleta toimenpiteitä. Näin ollen on olemassa kompensaation riski, jos näitä tuotteita myydään samoille asiakkaille. Jotkin sen unionin asiakkaista ovat etuyhteydessä olevia yrityksiä, jotka käyvät kauppaa myös muiden unionin ulkopuolisten etuyhteydessä olevien yritysten kanssa. Nämä monimutkaiset kauppa- ja liiketoimintayhteydet lisäävät ristiinkompensoinnin riskiä entisestään.

(467)

Edellä esitetyn perusteella sitoumustarjous hylättiin.

(468)

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

1)

Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotaessa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia enintään 50 mm:n pituisia silvottuja lasikuitusäikeitä, jatkuvakuituista kiertämätöntä lasikuitulankaa (rovings), pois luettuna kyllästetty ja päällystetty jatkuvakuituinen kiertämätön lasikuitulanka, jolla on yli 3 prosentin hehkutushäviö (määritetty ISO-standardin 1887 mukaisesti), ja lasikuitufilamenteista tehtyjä mattoja, lukuun ottamatta lasivillamatot, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7019 11 00, ex 7019 12 00 (Taric-koodit 7019120021, 7019120022, 7019120023, 7019120025, 7019120039) ja 7019 31 00.

2)

Jäljempänä lueteltujen yritysten valmistamien, 1 kohdassa kuvattujen tuotteiden vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on seuraava:

3)

Edellä 2 kohdassa mainituille yrityksille määritetyn yksilöllisen polkumyyntitullin soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku, joka täyttää liitteessä II säädetyt vaatimukset. Jos tällaista kauppalaskua ei esitetä, sovelletaan ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

4)

Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.