7.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 324/1

(1)

Jotta voitaisiin määritellä tiettyyn vastapuoleen liittyvä kokonaisvastuu, joka aiheutuu laitoksen vastuista kohde-etuutena olevia omaisuuseriä koskevien liiketoimien osalta, ensiksi olisi määriteltävä erikseen vastuuarvo kullekin näistä vastuista. Kokonaisvastuuarvo olisi määritettävä tämän jälkeen laskemalla nämä vastuut yhteen, mutta kokonaisvastuuarvo ei saisi olla suurempi kuin kohde-etuutena olevan omaisuuserän itsensä muodostaman vastuun vastuuarvo.

(2)

Jos muiden sijoittajien vastuilla on sama etuoikeusasema kuin laitoksen vastuulla, kohde-etuutena olevasta omaisuuserästä laitokselle aiheutuvan vastuun vastuuarvossa olisi otettava huomioon tappioiden suhteellinen jakautuminen samassa etuoikeusasemassa olevien vastuiden kesken. Tämä johtuu siitä, että jos kohde-etuutena olevaan omaisuuserään on kohdistunut maksukyvyttömyyttä, tappiot jakautuvat aina samassa etuoikeusasemassa olevien vastuiden kesken kunkin vastuun suhteellisen osuuden mukaan, ja suurin tappio, joka laitokselle voi aiheutua, jos kohde-etuutena oleva omaisuuserä menetetään kokonaan, rajoittuu laitoksen vastuun ja kaikkien samassa etuoikeusasemassa olevien vastuiden kokonaismäärän välisen suhteen mukaan määräytyvään osaan.

(3)

Olisi erotettava toisistaan liiketoimet, joissa kaikki sijoittajat ovat samassa etuoikeusasemassa, kuten yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten tapauksessa, ja muut liiketoimet, kuten arvopaperistamiset, joissa voidaan käyttää etuoikeusluokkiin jakamista, jolloin vastuut voivat sijoittua eri etuoikeusluokkiin. Edellisessä tapauksessa kohde-etuutena olevasta omaisuuserästä aiheutuva vastuu riippuu yksinomaan siitä, mikä on tietyn sijoittajan vastuun suhteellinen osuus kaikkien sijoittajien vastuista. Jälkimmäisessä tapauksessa tappiot jaetaan ensin kukin tiettyyn etuoikeusluokkaan ja sen jälkeen, jos samassa etuoikeusluokassa on useampi kuin yksi sijoittaja, sijoittajien kesken suhteellisten osuuksien mukaan. Arvopaperistamisen kaikkia etuoikeusluokkia olisi käsiteltävä yhtäläisesti, koska heikommat etuoikeusluokat voivat pahimman vaihtoehdon skenaariossa hävitä hyvin nopeasti. Erityisesti olisi otettava huomioon suurin tappio, joka aiheutuu kaikille tietyn etuoikeusluokan sijoittajille, jos kohde-etuutena oleva omaisuuserä menetetään kokonaan, sillä vähennyksiä heikommista etuoikeusluokista ei saisi hyväksyä. Liiketoimen kohde-etuutena olevaan omaisuuserään liittyvä laitoksen vastuu ei saisi ylittää kyseisen etuoikeusluokan kokonaisvastuuarvoa (sillä tappio, joka aiheutuu sijoittajalle tietyssä etuoikeusluokassa siitä, että kohde-etuutena oleva omaisuuserä on maksukyvyttömyystapauksessa laiminlyöty, ei voi koskaan olla etuoikeusluokan kokonaisvastuuarvoa suurempi) eikä kohde-etuutena olevan omaisuuserän muodostaman vastuun vastuuarvoa (sillä laitoksen tappio ei voi koskaan olla suurempi kuin kohde-etuutena olevan omaisuuserän määrä). Tämä suurinta tappiota koskeva rajoitus olisi otettava huomioon siten, että mainituista kahdesta vastuuarvosta käytetään pienempää arvoa, minkä jälkeen sovelletaan menettelyä, jonka avulla otetaan huomioon suhteelliset tappio-osuudet kaikista tietyssä etuoikeusluokassa samassa etuoikeusasemassa olevista vastuista, jos kyseisessä etuoikeusluokassa on useampi kuin yksi sijoittaja.

(4)

Vaikka lähtöolettamuksena on, että laitosten on yksilöitävä sellaisten liiketoimien kohde-etuutena olevien omaisuuserien kaikki vastapuolet, joihin ne sijoittavat, saattaa olla tapauksia, joissa tästä aiheutuisi laitoksille kohtuuttomia kustannuksia tai joissa olosuhteet estävät laitoksia yksilöimästä tiettyjä vastapuolia. Jos kohde-etuutena olevasta omaisuuserästä johtuva vastuu on niin pieni, että sillä on vain vähäistä vaikutusta tiettyyn asiakkaaseen tai asiakaskokonaisuuteen liittyvän kokonaisvastuun määrään, täytyisi riittää, että tämä vastuu luokitellaan kyseisen liiketoimen osalta erilliseksi asiakkaaksi. Tällaisten saman liiketoimen kohde-etuutena olevista omaisuuseristä aiheutuvien vastuiden kokonaismäärän rajoitukseksi olisi edelleenkin asetettava suuria asiakasriskejä koskeva yläraja kyseisessä liiketoimessa. Kohde-etuutena olevalla omaisuuserällä olisi katsottava olevan vain vähäinen vaikutus kokonaisvastuuseen, jos tarvitaan vähintään sata liiketoimen kohde-etuutena oleviin omaisuuseriin liittyvää vastuuta saavuttamaan yläraja, joka on 25 prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta. Tämä edellyttäisi, että vastuuarvo ei ylitä 0,25:tä prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta.

(5)

Jotta voitaisiin ehkäistä rajoittamattoman kokonaisvastuun syntyminen puutteellisten tietojen seurauksena, olisi vastuut, joiden vastuuarvo ylittää 0,25 prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta ja joiden osalta vastapuolta koskevat tiedot puuttuvat, luokiteltava hypoteettiselle asiakkaalle, jäljempänä ’tuntematon asiakas’, johon olisi sovellettava 25 prosentin suuruista suurten riskien ylärajaa.

(6)

Jos laitos ei kykene erottelemaan liiketoimen kohde-etuutena olevia omaisuuseriä määräosuuksiin, riskinä on, että liiketoimen kohde-etuutena olevat omaisuuserät liittyvät samaan vastapuoleen tai asiakaskokonaisuuteen. Tällöin olisi kyseisen riskin vähentämiseksi vaadittava, että laitos arvioi sille liiketoimesta syntyvien vastuiden kokonaisarvon olennaisuuden ennen kuin se voi luokitella vastuun tässä liiketoimessa erilliseksi asiakkaaksi tuntemattoman asiakkaan sijasta.

(7)

Liiketoimen rakenne ei saisi muodostaa lisäriskiä silloin, kun liiketoimen olosuhteiden pohjalta voidaan varmistaa, että tästä liiketoimesta syntyvistä vastuista johtuvat tappiot voivat yksinomaan aiheutua kohde-etuutena olevia omaisuuseriä koskevista maksukyvyttömyystapauksista. Lisäriski olisi otettava huomioon, jos on kyse liiketoimesta, jossa kohde-etuutena oleviin omaisuuseriin perustuviin rahavirtoihin liittyy, tai niitä ainakin edeltää, tietyn henkilön maksuvelvoite, koska sijoittajille voi aiheutua lisätappioita tämän henkilön tullessa maksukyvyttömäksi, vaikkakaan kohde-etuutena olevaan omaisuuserään ei ole kohdistunut minkäänlaista maksukyvyttömyyttä. Lisäriski olisi otettava huomioon myös, jos liiketoimen olosuhteet tekevät mahdolliseksi rahavirtojen ohjaamisen uudelleen jollekulle henkilölle, jolla ei ole niihin oikeutta, koska sijoittajille voi aiheutua lisätappioita, vaikka kohde-etuutena olevaan omaisuuserään ei ole kohdistunut minkäänlaista maksukyvyttömyyttä. Lisäriskiä ei saisi ottaa huomioon, jos on kyse Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/65/EY (2) tarkoitetuista siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä (yhteissijoitusyritykset), koska rahavirtoja ei voida ohjata uudelleen henkilölle, joka ei ole liiketoimen nojalla oikeutettu ottamaan näitä rahavirtoja vastaan. Sama oletus olisi tehtävä yhteisöistä, joihin sovelletaan vastaavia vaatimuksia Euroopan unionin säädösten tai kolmannen maan lainsäädännön nojalla.

(8)

Liiketoimien vastuista aiheutuvien asiakkaaseen tai asiakaskokonaisuuteen liittyvien vastuiden olemassaolo ja arvo eivät riipu siitä, luokitellaanko liiketoimesta johtuvat vastuut kaupankäyntivarastoon vai sen ulkopuolelle. Sen vuoksi kohde-etuutena olevia omaisuuseriä koskeviin liiketoimiin liittyvien vastuiden määrittelemiseen sovellettavien edellytysten ja menetelmien olisi oltava samat riippumatta siitä, luokitellaanko liiketoimiin liittyvät vastuut laitoksen kaupankäyntivarastoon vai kaupankäyntivaraston ulkopuolelle.

(9)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä ’EPV’, on toimittanut komissiolle.

(10)

EPV on järjestänyt avoimet julkiset kuulemiset niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (3) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

a)

’liiketoimilla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 112 artiklan m ja o alakohdassa tarkoitettuja liiketoimia ja muita liiketoimia, joissa vastuu johtuu kohde-etuutena olevista omaisuuseristä;

b)

’tuntemattomalla asiakkaalla’ yhtä yksittäistä hypoteettista asiakasta, jolle laitos luokittelee kaikki vastuut, joille se ei ole yksilöinyt vastapuolta, edellyttäen, että tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa sekä 6 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ei voida soveltaa.

a)

kohde-etuutena olevasta omaisuuserästä aiheutuvan vastuun vastuuarvo;

b)

kohde-etuutena olevasta omaisuuserästä laitokselle aiheutuvien vastuiden kokonaisvastuuarvo, joka syntyy kaikista laitoksen vastuista liiketoimessa.

a)

jos kaikkien sijoittajien vastuut ovat liiketoimessa samassa etuoikeusasemassa, kohde-etuutena olevasta omaisuuserästä aiheutuvan vastuun vastuuarvo saadaan kertomalla kyseisestä liiketoimesta laitokselle syntyvä suhteellinen vastuuosuus kohde-etuutena olevan omaisuuserän muodostaman vastuun vastuuarvolla;

b)

muissa kuin a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kohde-etuutena olevasta omaisuuserästä aiheutuvan vastuun vastuuarvo saadaan kertomalla liiketoimesta laitokselle syntyvä suhteellinen vastuuosuus pienemmällä seuraavista:

a)

kun vastuuarvo ei ylitä 0,25:tä prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta, sen on luokiteltava kyseinen vastuu tässä liiketoimessa erilliseksi asiakkaaksi;

b)

kun vastuuarvo on yhtä suuri tai suurempi kuin 0,25 prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta ja laitos voi varmistaa liiketoimeen liittyvällä valtuutuksella, että tämän liiketoimen suojattavat vastuut eivät ole yhteydessä mihinkään muihin laitoksen salkussa oleviin vastuisiin, mukaan lukien muista liiketoimista aiheutuvat suojattavat vastuut, laitoksen on luokiteltava kyseinen vastuu tässä liiketoimessa erilliseksi asiakkaaksi;

c)

muissa kuin a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa laitoksen on luokiteltava kyseinen kokonaisvastuuarvo tuntemattomalle asiakkaalle.

a)

kun kyseinen kokonaisvastuuarvo ei ylitä 0,25:tä prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta, laitoksen on luokiteltava kyseinen kokonaisvastuuarvo liiketoimessa erilliseksi asiakkaaksi;

b)

muissa kuin a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa laitoksen on luokiteltava kyseinen kokonaisvastuuarvo tuntemattomalle asiakkaalle.

a)

liiketoimen oikeudellinen ja operatiivinen rakenne on suunniteltu niin, että se estää liiketoimen hoitajaa tai kolmatta osapuolta ohjaamasta liiketoimesta syntyviä rahavirtoja uudelleen henkilöille, jotka eivät muutoin ole liiketoimen ehtojen mukaisesti oikeutettuja ottamaan näitä rahavirtoja vastaan;

b)

liikkeeseenlaskijaa tai ketään muuta henkilöä ei voida liiketoimen nojalla velvoittaa suorittamaan laitokselle maksuja kohde-etuutena olevista omaisuuseristä syntyvien rahavirtojen ohella tai niiden ennakkomaksuna.

a)

direktiivin 2009/65/EY 1 artiklan 2 kohdassa määritelty yhteissijoitusyritys;

b)

kolmanteen maahan sijoittautunut yritys, joka harjoittaa samankaltaista toimintaa kuin yhteissijoitusyritykset ja joka Euroopan unionin säädöksen tai kolmannen maan lainsäädännön nojalla kuuluu sellaisen valvonnan piiriin, jossa sovellettavat valvonta- ja sääntelyvaatimukset ovat vähintään yhtä tiukat kuin vaatimukset, joita unionissa sovelletaan yhteissijoitusyrityksiin.